Home
  By Author [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Title [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Language
all Classics books content using ISYS

Download this book: [ ASCII | HTML | PDF ]

Look for this book on Amazon


We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month
fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia
Author: Europaeus, D. E. D.
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
Copyright Status: Not copyrighted in the United States. If you live elsewhere check the laws of your country before downloading this ebook. See comments about copyright issues at end of book.

*** Start of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.



D. E. D. EUROPAEUKSEN KIRJEITÄ JA MATKAKERTOMUKSIA

Julkaissut

A. R. NIEMI.


Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö,
1903.



SISÄLLYS:

      Alkulause
   1. Lyhyt kertomus matkustuksestani [Vv. 1845-6]
   2. Lönnrotille 17/VII 1845
   3. Lönnrotille 19/VII 1845
   4. Saima 11/IX 1845, n. 37
   5. Saima 25/IX 1845, n. 39
   6. Lönnrotille 9/XII 1845
   7. Lönnrotille 2l/XII 1845
   8. Saima 29/1 1846, n. 4
   9. Lönnrotille 22/I 1846
  10. Kanava n. 12, 13, 14, 1846
  11. Lönnrotille helmik. 1846
  12. Lönnrotille 15/II 1846
  13. Lönnrotille 3/III 1846
  14. Lönnrotille 20/III 1846
  15. Saima 13/VI 1846, n. 23
  16. Lönnrotille 8/VII 1846
  17. Lönnrotille 25/VII 1846
  18. Saima 8/VIII 1846, n. 31
  19. Lönnrotille elok. 1846
  20. Lönnrotille 30/IX 1846
  21. Lönnrotille 19/X 1846
  22. Lönnrotille 27/XI 1846
  23. Lönnrotille 12/1 1847
  24. Castrénille 2/II 1847
  25. Lönnrotille 19/III 1847
  26. Lönnrotille 14/V 1847
  27. Lönnrotille 16/X 1847
  28. Suometar 42, 43, 45, 46, 1847
  29. Lönnrotille 30/X 1847
  30. Lönnrotille 11/XII 1847
  31. Lönnrotille jouluk. 1847
  32. Reinholmille 28/XII 1847
  33. Castrénille 28/XII 1847
  34. Reinholmille 3/I 1848
  85. Nordenstamille? talvella 1848?
  36. Lönnrotille 12/I 1848
  37. Castrénille 13/I 1848
  38. Castrénille 12/II 1848
  39. Lönnrotille 8/IV 1848
  40. Reinholmille huhtikuu? 1848
  41. Reinholmille 24/V v.l. 1848
  42. Lönnrotille 24/V v.l. 1848
  43. Sjögrenille 30/V 1848
  44. Lönnrotille 10/VII v.l. 1848
  45. Lönnrotille 17/VII v.l. 1848
  46. Reinholmille 19/VIII v.l. 1848
  47. Lönnrotille 18/XII 1848
  48. Lönnrotille 21/XII 1848
  49. Lönnrotille 29/XII 1848
  50. Reinholmille 11/I 1849
  51. Lönnrotille 30/I 1849
  52. Reinholmille 4/III 1849
  53. Lönnrotille 15/III 1849
  54. Lönnrotille 27/III 1849
  55. Reinholmille 11/IV 1849
  56. Reinholmille toukok. 1849
  57. Meurmanille 13/V 1849
  58. Reinholmille 16/VI 1849
  59. Reinholmille 23/VI 1849
  60. Reinholmille heinäk. 1849
  61. Lönnrotille 21/VII 1849
  62. Reinholmille 28/VII 1849
  63. Castrénille 11/IX 1849
  64. Reinholmille 19/IX 1849
  65. Ahlqvistille 25, 30/IX 1849
  66. Castrénille 30/IX 1849
  67. Reinholmille 14/X 1849
  68. Reinholmille 20/X 1849
  69. Reinholmille 10/XI 1849
  70. Lönnrotille syksyllä 1849
  71. Tuntemattomalle syksyllä 1849
  72. Reinholmille alussa vuotta 1850?
  73. Lönnrotille 7/I 1850
  74. Reinholmille 2/II 1850
  75 a). Lönnrotille 18/III 1850
  75 b). Suom. Kirj. Seuralle 1850
  76. Lönnrotille 4/V 1850
  77. Castrénille 16/V 1850
  78. Castrénille 25/V 1850
  79. Reinholmille 28/V 1850
  80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja. 5/VI 1850
  81. Sjögrenille 1/II 1851
  82. Sjögrenille 19/II 1851
  83. Lönnrotille 29/XI 1851
  84. Lönnrotille 24/I 1852
  85. Lönnrotille 17/IV 1852
  86. Lönnrotille 12/VI 1852
  87. Lönnrotille syksyllä 1852
  88. Lönnrotille 18/VI 1853
  89. Ahlqvistille 29/IV 1854
  90. Ahlqvistille 20/VII 1854
  91 a). Lönnrotille 28/III 1858
  91 b). Suom. Kirj. Seuralle 28/III 1858
  92. Lönnrotille 23/IV 1858
  93. Lönnrotille 12/VI 1858
  94. Lönnrotille 16/VIII 1858
  95. Lönnrotille 8/IX 1858
  96. Lönnrotille 27/IX 1858
  97. Lönnrotille pääsiäismaanantaina 1859
  98. Lönnrotille 7/VI 1859
  99. Lönnrotille 27/VI 1859
 100. Lönnrotille 11/II 1860
 101. Lönnrotille 2l/V 1860
 102. Lönnrotille 13/VIII v. l. 1860
 103. Lönnrotille 26/IX v. l. 1860
 104 a). Lönnrotille 2/VIII 1861
 104 b). Lönnrotille 2/VIII 1861
 105. Lönnrotille 13/VII 1863
 106. Lönnrotille 3/VIII 1863
 107. Lönnrotille 12/VIII 1863
 108. Lönnrotille 5/XI 1863
 109. Lönnrotille 18/XI 1863
 110. Reinholmille, helluntaimaanantaina 1866
 111. Ahlqvistille 20/XI 1871
 112. Ahlqvistille 8/XII 1871
 113. Wareliukselle 13/XII 1848
 114. Wareliukselle 19/II 1849
 115. Wareliukselle 28/IV 1849
 116. Wareliukselle 31/VIII 1850
 117. Wareliukselle 13/VI 1851
 118. Wareliukselle 7/VI 1852
 119. Suometar 25/XI 1853, n. 47
 120. Morgonbladet 30/I 1854, n 9
      Viiteselitykset.



Alkulause.


Harva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen
palvelukseen kuin _D. E. D. Europaeus_, harva saanut niin vähän
tunnustusta. Harrastusten hajottaminen, tieteellisen koulutuksen puute
ja siitä kenties johtunut yksipuolisuus, sekä myöhemmällä ijällä
esiintyvät häiriötilat itse ajatuksenjuoksussakin vaikuttivat, että
Europaeuksen töissä on paljon sellaista, joka ei kestä tervettä
arvostelua. Mutta kuonan seassa on kultajyväsiäkin, jotka ansaitsevat
tulla kootuksi tieteen aarreaittaan. On ala, jolla Europaeuksen nimi
mainitaan kiitoksella ja hänen ansionsa aina tullaan tunnustamaan.
Kansanrunoutemme tutkimus on säilyttävä hänen muistonsa, jos muut hänet
unohtaisivatkin. Kun Kalevalan uuden laitoksen kokoonpanosta puhutaan,
silloin on aina Europaeuksenkin nimi mainittava.

Kun ryhdyimme tähän julkaisuun, tiesimme ettei se tulisi sisältämään
niin paljon suuria asioita, kuin joku kenties odottaa, mutta tiesimme
myös, että pieniä yksityistietoja -- jotka monasti huvittavat yhtä
paljon kuin nuo suuret -- suomalaisen kirjallisuuden uudestaan
heräämisen ajoilta ei paljon ole koottu, niin että vähäinenkin lisä
saattaa olla tervetullut. Emme kuitenkaan etupäässä tältä kannalta
julkaisun tarpeellisuutta arvostelleetkaan, vaan katselimme sitä
enemmän kansanrunoudentutkijan silmillä. Helpottaaksemme tämän
toistaiseksi vielä niin vaivaloista työtä, halusimme saada yhteen
paikkaan kootuksi kaikki tiedot, mitä Europaeuksen runonkeruumatkoista
löytyi. Siihen kehotti meitä sekin, että olimme löytäneet hänen ennen
julkaisemattoman, 50 vuotta kadoksissa olleen matkakertomuksensa
vuosien 1845-6 matkoista. Matkakertomusta piti J. Krohn jo aivan
hävinneenä ja tutki sen puutteessa suurta vaivaa nähden Europaeuksen
runoja (ks. Europaeuksen runonkeräykset, Valvoja 1887, sivv. 49, 112,
193, 384). Se oli kuitenkin hyvässä tallessa Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran arkistossa kokoelmassa "Diverse Handlingar tillhörande Finska
Litteratur Sällskapet för åren 1831-50", jossa sen maaliskuun 24 p.
1896 tapasimme.

Toinen pääsyy julkaisuumme on ollut halu tehdä Europaeuksen ansioita
tunnetuksi ja tuoda lisiä hänen elämäkertaansa.

Varsinaisen sysäyksen julkaisuun antoi se havainto, että Elias
Lönnrotin kirjekokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa
oli säilyssä Europaeuksen kirjeitä, joista osa valaisi hänen
runonkeruumatkojansa. Kun nekin näistä kirjeistä, jotka eivät koskeneet
runonkeruuta, olivat pääasiallisesti samalta aikakaudelta ja koskivat
kirjallisia tehtäviä, pyysimme Seuralta että saisimme painattaa ne
kaikki yhdessä matkakertomusten kanssa, mihin Seura suostuikin.
Kokoelman täydennykseksi saimme _Suomen Muinaismuisto-Yhdistykseltä_
luvan julkaista _H. A. Reinholmin_ kokoelmissa säilytettävät
Europaeuksen kirjeet, ja t:ri _Gunnar Castrén_ antoi käytettäväksemme
ne kirjeet, jotka Europaeus ou _M. A. Castrénille_ kirjoittanut. Näistä
arvokkaista lisistä pyydämme saada lausua vilpittömät kiitoksemme
Suomen Muinaismuisto-Yhdistykselle ja t:ri Castrénille.

Muutamia kirjeitä olemme saaneet _A. Ahlqvistin_ ja _A. J. Sjögrenin_
kirjekokoelmista, joista edellinen säilytetään Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran arkistossa, jälkimäinen Yliopiston kirjastossa.

Kun teoksemme jo oli valmistumaisillaan, saimme rovasti _A.
Wareliukselta_ vastaanottaa kuusi Europaeuksen kirjettä, jotka olemme
painattaneet liitteeseen, koska niitä ei enää käynyt sovittaminen
kronologiseen järjestykseen. Pyydämme tästä lahjasta saada
sydämmellisesti kiittää antajaa.

Liitteeseen on myös painettu Suomettaressa v. 1853 ja Morgonbladetissa
v. 1854 tavattavat kirjeet, jotka vasta työn lopulla tulimme tuntemaan.

Mitä kirjeiden ja matkakertomusten asuun tulee, on ne aivan muuttamatta
julkaistu, ainoastaan joku pieni sanan alkukirjain on yhdenmukaisuuden
saavuttamiseksi muutettu isoksi tai päinvastoin, muutama pilkku,
yhdys- ja korkomerkki lisätty.

Helsingissä maaliskuulla 1903.

Julkaisija.



1. Lyhyt kertomus matkustuksestani. [Vv. 1845-6.]

Lähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin
neuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven
yli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli
Lupasalmen kylään. Sieltä matkustin etelään päin Himolan kautta
Kuutamolahteen, ja sieltä takaisin Suomen puolelle Megrin Liuvusvaaran,
Kuolismaan ja muiden kylien kautta Megrijärven kylään. Tässä kylässä
tapasin vasta kunnon laulajan Simana Sissosen. Muutamia olin
edellisissäkin kylissä laulattanut, mutta saalis oli vähä, johon
tottumattomuuteni ja rahvaan pelko oli syynä. Vasta Sissoselta sain
kelpolailla runoja, sillä häntä parempaa, eikä vertaistakaan löytynyt
sen jälkeen, paitsi hänen sisärtänsä Irinaa Weitsyrjässä likeellä
Korpiselkää, jonka luona kävin tänä vuonna toukokuun alussa, ja joka
niinkuin Simanakin, lauloi minulle lähille 70 runoa.

Megrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän
kautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin
uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle,
joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin
monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat
vähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen
miehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka
avulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.

Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen
Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani
joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien
mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille.
Iljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta
lue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin
käännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään.
Tultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin,
sanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona,
ja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti
turhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin
aika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää,
ettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.

Takatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä
Prääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin
Tulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän
runoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä,
satuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta
Tulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä
Suomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin
Iivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä
Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja,
mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin
oivaksi laulajaksi.

Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi
vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että
Korpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä
kotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20
virstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia
runoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä
matkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin
olevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Saatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti
Impilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään,
jossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin
kyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni
usiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin
kaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa
Ontrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja
praasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu
laululle toinen muulle.

Sieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta
Korpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti
Puhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan,
johon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään
kerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.

Vähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille
Wenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on
ensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen
kirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta
Omelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää
laulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven,
Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen
ja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte
jokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.

Sieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja
Pirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen
puolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas
rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Täältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen
puolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan
päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo
tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin
kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen
saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan
vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien
laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka
tähden en ruvennut viivytteleimään.

Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta
Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon
saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi
ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta
mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.

Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa
ryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät
eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään,
joka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja
tulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja,
Iivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän
matkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden
noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen
kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en
mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli
erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin.
Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään.
Siellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä
lukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä
muillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta
miestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin
asuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin
mahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta.
Edelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä
Sohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa
tavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin
Saaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven,
Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta
Suomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä,
Kur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta
toiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin
ettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei
sillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.

Suomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon
kautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa
viivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin
Repolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa
Wepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin
Tuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta
matkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä
oli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään
runojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei,
Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja
Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa
niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle
Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen
monastiran kautta.

Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin
Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen
mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta
Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä
poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon
ja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että
Suojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja
olevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko
paikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.

Suojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä
Poventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani
Kuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole
mentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään
ollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja.
Kuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa
kuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan.
Porajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo
kahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan,
Si'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja
vastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta
tulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa
nimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin
takaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja
Tulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle.
Ainoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran
Wenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta
kolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut.
Nämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista
edelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.

Helsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.

                                           D. E. D. Europaeus.



2. Lönnrotille.

                                      Ilomantz den 17 Julii 1845.

Högvördige Herr Doctor!


Ehuru jag nu icke är i tillfälle att utförligare skrifva till Herr
Doctorn, såväl emedan tiden för postens afgäng redan är ganska nära,
som äfven derföre att jag ännu ämnar begifva mig till de östligare
byarne af Ilomantz för att besöka några runosångare, och derigenom
nogare få reda på åtskilligt, som jag i de Kalevala runor funnit som
jag redan fått insamla. Först derefter kunde jag skrifva något säkrare
och omständigare öfver det jag ifrån denna nejd fått och får. Äfven har
jag förgäfves väntat på bref ifrån Sordavala, hvilka skulle komma hit
med en härstädes boende handlande bonde, hvilken ännu icke återvänt
ifrån sin marknadsresa.

Min vandring har allestädes gått lyckligen för sig. Jag fortsatte den
utan betydliga uppehåll ända till Liebala by söder om Koider, tog
derifrån åt öster ända till Lupasalmi i Ryska Karelen, derifrån genom
Himola åt söder till Kuutamolahti och så tillbaka öfver gränsen genom
Megris Liuvusvaara etc. till byn Megrijärvi 7 verst öster om Ilomantz
kyrka. Dittills hade jag äfven på ryska sidan föga anträffat runor men
i sistnämnde by träffade jag Simana Sissonen af grekiska trosläran af
hvilken jag skref några och 60 runor af större och mindre längd
hvaribland många Kalevalarunor nästan fullständiga. Då jag ännu icke
fått Kalevala någonstädes (jag hoppas få den af Landsfiskal Falk) så
kan jag icke skrifva något utförligare öfver dem. Det märkvärdigaste är
förklaringen af Sampo (i runon sammi) som runon öfver W:nens
Pohjolafärd framställer sålunda:

    Tuop' oli vanh[a] W:nen
    Mäni riista riihen luokse.
    Oluella ukset voiti.
    -- -- -- --
    -- -- -- --
    Latjaili laivan täyen,
    Saatto suuren sammen täyen.
    Laitto laivansa merelle,
    Saatto sammen lainehille. --

Följakteligen och äfven efter Sissonens egen utsago = laiva. På
kirjokansi fås en annan förklaring, som visar att det icke är epithet
till Sampo utan = port. Joukamoinen vill att Wäin[ämöi]nen skulle
sjunga på färden, men får bland annat till svar att:

    Portit Pohjolan näkyvät,
    Paistavat pahat veräjät,
    Kannet kirjo kiimottavat. --

Tiden tillåter icke att orda om något mera utan skall jag åtminstone
efter två veckor skrifva utförligare öfver allt. --

Detta skrifver jag hos Pastors Adj. Monell, gift med en min Cousine.

Jag beder ödmjukast om ursäkt, att jag så fort måste sluta,
förblifvande

                    Högvördige Herr Doetorns allerödmjukaste tjenare:
                                   D. E. Europaeus.



3. Lönnrotille.

                        Megrijärvi by i Ilomantz den 19:de Julii 1845.

Höglärde Herr Doctor!

För Herr Doctorn[s] bref af den 27:de Junii får jag här frambringa min
innerligaste tacksägelse, och isynnerhet för det dertill bifogade
passet, hvilket öfverraskade mig med det innerligaste glädje. Med
största glädje öfver denna gåfva, skyndar jag mig nu att besvara Herr
Doetorns högtärade skrifvelse utan att mycket hafva afseende derpå hvad
jag i förgårs i största hast sammanhafsat. Efter lång väntan hade jag i
förgårs den glädjen att emottaga Herr Doctorns högtärade bref. Den som
hemtade det, hade efter marknaden gjort ifrån Sordavala en resa till
Läskelä såg, som torde ligga i Imbilax, hvarföre han kom att dröja så
länge.

Ifrån Kajana vandrade jag ut i förhoppning att kunna fullborda hela
resan utan att behöfva falla Herr Doctorn till last med någon vidare
begäran om penningar, men nu ser jag, att jag icke lär kunna slå mig
ut, utan att göra det, så ogerna jag än skulle vilja det. Litet fått
till 30 Rubel har jag dock ännu qvar, som nog torde spisa till för par
månader åtminstone, inom hvilken tid jag torde ifrån Olonetzska sidan
hafva återvänt till Sordavala. Det är illa att jag icke redan sjelf
hann fram till Sordavala, hvartill orsaken låg i min vandring till
ryska Karelen, ty då skulle jag ifrån Olonetzska Gouvernementet kunna
vandra till Repola och ännu möjligtvis till Vuokkiniemi, ty jag har den
största längtan att resa dit. Dock hoppas jag, att Herr Doctorn ännu
godhetsfullt rustar mig till en aldeles skild vandring dit. Nu ämnar
jag vandra härifrån åt öster till byn Wuottojärvi och derifrån genom
nordöstra hörnet af Suojärvi till Olonetzska Gouvernementet, och
derifrån, sedan jag besökt Olonetz, åter till Sordavala. Der vore jag
då åter i tillfälle att emottaga bref af Herr Doctorn, äfvensom min
allerödmjukaste bön vore, att Herr Doctorn ville vara så god och
tillsända mig dit något litet resepengar, då de jag nu äger, möjligtvis
icke torde spisa till, hvartill jag dock vill med största alfvare
sträfva. I Sordavala torde jag äfven behöfva göra för egen räkning
uppköp för 12 eller 15 Rubel, om hvilka pengar jag äfven hos Herr
Doctorn allerödmjukast anhåller. Ifrån Pielisjärvi skickade jag en
rubel silfv. till Major Karsten i Kuopio med begäran, att Han skulle
skicka mig åtskilliga passliga folkskrifter till Sordavala, men den som
hemtade brefvet fick ingenting veta om dessa böcker, ehuru jag bad
Major K. skicka dem till postkontoret i Sordavala. Skulle det väl hafva
hänt att han aldeles icke fick brefvet, som jag lemnade åt gästgifvaren
i Pielisjärvi, för att af honom lemnas åt Prosten derstädes.

Nu har jag äfven tillfälle att göra en nogare beskrifning öfver min
vandring och hvad jag derunder fått hopsamlat.

Första dagen började jag redan vandra med stor ifver, men då jag
företog mig att gå barfota, så fick jag en tillräckligen stor blåsa
under högra hälen, som något hindrade vandringen. Dock fortsatte jag
vandringen utan att mycket uppehålla mig på något ställe, blott att jag
andra dagen besteg Wuokatti, i Nurmis tog vägen genom sågen derstädes
för att fråga om sjölägenhet skulle finnas öfver sjön Pielisjärvi och
då sådant icke fanns, fortsatte jag vandringen till fots vidare, dröjde
en dag i sista gästgifveriet norr om Pielisjärvi kyrka för att skrifva
några bref, och ankom den 15:de Junii till Liepala by söder om Koider,
efter att dessförinnan blott hafva fått en trollruno i södra delen af
Pielisjärvi. I sistnämnde by skref jag opp några sagor och gåtor, men
ingen runo. Derifrån tog jag kosan åt öster till Hattupää och så vidare
till Lupasalmi på andra sidan om gränsen. I Hattupää skref jag några
runor och i Lupasalmi äfven några Kalevalarunor, dock osammanhängande.
Annorstädes fick jag stort ingenting på hela ryska sidan, derföre
skyndade jag snart bort ifrån dessa penningeprejare och kom öfver
Kuutamolahti och Megris tillbaka till Finland. Den 29:de Junii var jag
i byn Kuolismo, der jag äfven fick några runor, kom derifrån till Ilaja
jernbruk och fick der flere sagor af dervarande mjölnaren, men blott en
ursprungligen finsk: "Syöjättären lopusta". (Sednare har jag satt föga
värde på de utländska sagorna). Söndagen derefter den 6:tte Julii kom
jag hit till Megrijärvi by och först här träffade jag en duglig
runosångare, den i sista brefvet omnämde Simana Sissonen, af hvilken
jag fick öfver 60 runor, hvaribland många Kalevalarunor men ännu
flere trollrunor. Den vackraste och tillika fullständigaste af
Kalevalarunorne är slutet af en runo öfver Ilmarinens frierifärd till
Pohjola eller Hiitola "Ukon Hiien tyttärestä", hvilket (slutet) lätt
låter sjunga sig såsom en skild runo. Den beskrifver huru Ilmarinen
"Naista kullasta kuvasi, hopiasta morsianta" af harm deröfver att hans
älskade gifvit företräde åt hans rival Ruuan Ruotsi(?) me[n] blef till
straff för denna trolöshet förvandlad till en fiskmås. För öfrigt
finnes om Wäinämöinen utom hans Sampofärd, hans sammanträffande med
Joukamoinen på en smal landsväg der den stolte Jouk[amoinen] säger:
sepä tiellä seisokohon, kump' on tieolta syvempi, virsiltähän
laulajempi, men sjunges af W, "alle selvien vesien, päälle mustien
mutien, kynsin kylmihin kivihin, hampahin vesihakohin", derifrån han
icke förr slapp bort, än han lofvat sin enda syster åt W. till ägta.
Äfven beskrifves W:s äfventyrliga sår, som han fick, då han skulle
bygga en båt; en annan runo åter då han blott med sång skulle
förfärdiga en dylik och måste företaga färden till Wipunen för att få
de tre felande orden. Vidare om hans färd med båten, hvilken stötte på
en gädda, af hvilkens ben han gjorde sin kantele. Lemminkäinens färd
till Pohjola finnes äfven, och s. v.

Gerna skulle jag önska att ännu hinna besöka åtminstone trakterna af
Lendera inan passet går ut. Olonetzska Gonvernementet torde jag lätt
och snart kunna slippa, ty föga torde jag få annat att göra med, än
språket blott. Derföre beder jag att Herr Doctorn ville vara så god och
snart skrifva svar till Sordavala. Jag beder att Herr Doctorn ville
vara så god och i samma bref underrätta mig, om de enligt några
härvarande bönders utsago i Olonetzska gonvernementet boende "Wepsat"
möjligtvis skulle vara de omkring Bieloosero boende Tschuderne, hos
hvilka Herr Doctorn redan varit eller om de skulle vara af annat
slägte; jag har icke ännu kunnat få reda på den saken. Monne Herr
Doctorn redan har träffat en Issai Nes[t]erinen i Lendera, hvilken är
som Kalevalabard bekant såväl i Lupasalmi som äfven härstädes? Här
skall för några år sedan ännu hafva lefvat en smid hemma ifrån Kaavi
som äfven skall hafva sjungit många Kalevalasånger. Månne derföre i
Kaavi ännu skulle finnas osamlade Kalevalasånger? Har Herr Doctorn
besökt byarne Lusma, Koroppi, Jonkere etc. inom Repola, genom hvilka
jag skulle kunna taga återresan, om den icke skulle komma att ske genom
Kaavi? Och månne i dessa byar skulle kunna fås något?

I förhoppning om en lycklig resa och god skörd, förblifver jag

                 Högädle Herr Doetorns allerödmjukaste tjenare
                                  D. E. D. Europaeus.



4. Saima 1845, n. 37.

                                          [11 p. syyskuuta 1845.]

Finska Litteratursällskapet har för Studenten Europaeus, hvilken
biträdt Dr. Lönnrot vid redigerandet af hans Finska Lexikon, anslagit
ett resestipendium af 60 Rl. Sr. -- Hr. Europaeus, hvilken under
sommarens lopp genomvandrat östra Karelen i åtskilliga rigtningar, har
gjort betydliga insamlingar af Runor, deribland äfven dels nya
episoder, dels varianter till Kalevala. Så har han efter Runoniekkan
Simana Sissonen i Megrijärvi by uti Ilomanz upptecknat icke mindre än
60 runor. I det bref till Lönnrot, hvari han omtalar denna lyckliga
skörd, nämner han äfven, att uti en af dessa runor förekommer en
förklaring på betydelsen af det mycket omtvistade ordet Sampo, namnet
på den talisman, hvilken äfven utgjorde tvistäpplet för Kalevalas och
Pohjolas invånare. Det åberopade stället af runan lyder:

    "Tuop' oli vanha Wäinämöinen.
    Meni riista riihen luokse,
    Oluella ukset voitti,
    -- -- -- --
    Latjaeli laivan täyen,
    Laitto laivansa merelle,
    Saatto sammen lainehille."

Till följd af denna förklaring, hvilken Hr. Europaeus tror sig hafva
funnit bestyrkt äfven från andra håll, skulle således Sampo betyda
farkost eller båt. Förklaringen synes dock icke väl öfverenstämma med
den rol Sampo i Kalevala spelar, och det skulle vara en alltför sökt
tydning, föga lämpad till folksångens tider, att anse Sampo vara en
symbol för sjöfart och handel, dessas andligen och lekamligen riktande
inflytande på nationernas tillstånd. I all händelse har likväl
upptäckten sitt stora intresse; och det bör blott beklagas, att de
akademiska dissertationernas blomstrande tid är förbi, emedan här
finnes det rikaste ämne för ett sådant lärdt verk hvarje femte år.



5. Saima, 1845, n. 39.

                                              [25 p. syysk. 1845.]

Vår unga landsman Hr. Europaeus hade på sina vandringar d. 26 Augusti
kommit till Petrosavodsk i Ingermanland, efter att hafva från Ilomants
genomtågat landet i flera rigtningar. Derunder har han gjort en ny
insamling af Kaleva sånger, bland hvilka isynnerhet en beskrifning
öfver trillingsbröderna Wäinämöinens, Ilmarinens och Joukamoinens
födelse lärer vara serdeles anmärkningsvärd. Denna Runa förskrifver sig
åtminstone delvis från tiden efter Kristendomens införande. Barnens
moder som benämnes: "Iri neito impi neito, kapu neito kaunokainen",
"piti viikoista pyhyyttä, aian kaiken impeyttä", beskrifves för öfrigt
som en nunna o.s.v. Äfven har han inom Mundjärvi, der det s.k. "Wepsän
kieli" talas, hvilket Hr. Europaeus anser tillhöra Tavastländska
dialekten, gjort goda lexikografiska samlingar. -- Att dylika
vandringar som Europaei icke äro utan sina faror, kan lätt förmodas. Så
hade han i sistnämnde ort fått underrättelse om ett mellan tre illa
beryktade invånare mot honom uppgjort anslag, hvilket han lyckades
undkomma genom att tidigare under fullt mörker begifva sig på väg. Han
har för afsigt att i Oktober månad vara tillbaka i Kajana. Säkert
följes den fosterlandsälskande vandraren af mångas välönskningar för
resans lyckliga fulländande.



6. Lönnrotille.

                                 Lusmanlahti den 9:de December 1845.

Högädle Herr Doctor!

Med forsarbetarene, hvilka voro ifrån Kiekki by nära gränsen åt Repola
till, vandrade jag ända till nämnde by, och derifrån vidare öfver
gränsen till Roukola och derifrån genom Muujärvi, Suurijärvi,
Kiimasjärvi, Luvajärvi m.f1. byar i en halfcirkel hit. Ungefär en verst
hitom Kiimasjärvi upphann mig Thomas Sergeieff, bonde ifrån Luvajärvi,
hvilken hemtade mig hem till sig och vidare hit, och hvilken sade sig
ganska väl känna Herr Doctorn. Emedan han äfven skulle resa till Kajana
till marknaden, så vill jag skrifva med honom till Herr Doctorn. --
Vandrande norr omkring Kivijärvi sjö hoppas jag åter råka honom
återvände i Miinoa. Derifrån tänker jag med honom återkomma till
Luvajärvi och derifrån åt norr till Enonsuu, Luusalmi, Nurmalahti
o.s.v. och återvänder genom Wuokkiniemi till Kiando. Om trakterna norr
om Pääjärvi behöfva genomvandras, så beder jag att Herr Doctorn ville
vara god och sända till Kiando Kartan öfver dessa trakter äfvensom
öfver trakterna kring staden Kem. Min afcopiering sträcker sig blott
till en del af södra Pääjärvi. Kartorna vill jag, efter aftecknandet af
det erforderliga, med tacksamhet återsända ifrån Kiando. -- Efter
återvändandet ifrån Kiando, ärnar jag först bevandra vestra trakterna
åt norr och sedan östra delarne tillbaka åt söder och ifrån öster till
Repola. Derstädes skall vara en Lärare ifrån Schokschu, dit jag ifrån
Petrosavodsk skulle vandra. Ankommen till Repola hoppas jag med hans
biträde kunna få ett vepsiskt vocabularium likt dett i Mundjärvi
upptecknade, hvilket, Herr Doctorn godhetsfullt ville tillsända mig
till Kiando.

Herr Doctorn ville vara god och underrätta mig, om det går an, att,
utan att besöka Kajana, ifrån Repola genom Lendera vända kosan till
Suojärvi, Suistamo, Tulomjärvi, Impilax och genom Sordavala, Parikkala
och a. till Savitaipal. Handlingarna kunna ifrån Sordavala eller
Wilmanstrand med tungposten ganska lätt tillsändas Herr Doctorn. Om
detta går an, så beder jag, att Herr Doctorn ville vara god och med
något tillfälle med vinterföre sända min kista jemte andra effecter
till Kuopio, för att derifrån fast med ångbåten med första turen
befraktas till V:strand för att aflemnas hos Skolläraren A. E.
Mennander, som lätt kan befordra dem till ort och ställe, och hvilken
jag äfven i sådant fall kan underrätta derom. I sådant fall ville Herr
Doctorn äfven vara god och på min räkning bestyra om frakten.

Om Luusalmi, Nurmalahti, Jyskyjärvi. Kellovaara etc. ännu behöfva
besökas, torde Herr Doctorn veta och ville Herr Doctorn vara god och
underrätta mig derom med detta tillfälle.

Jag beder att Herr Doctorn ville vara god och på min räkning köpa tyg
till foder för min kasaveika antingen nankin eller något annat passligt
billigt tyg. Alnens antal kan jag icke bestämma, men då längden af
kasaveikan är nära till knäet, så kan alnantalet redan nära bestämmas.
Mera är bättre än mindre. Om svart tråd dertill bedes äfven. Allt med
detta tillfälle.

Äfven beder jag om janini plåster, som blifvit slut, hvarföre örat åter
börjat flyta. Äfven annat plåster eller salfva för yttre skador skulle
här gagna min pung. Äfven flere andra sorters mediciner skulle gagna
ganska mycket. Perlor köpte jag ej, och har ännu icke behöft, men i
nejden af Wuokkiniemi skola de vara i bruk och om Herr Doctorn vet dem
medföra nytta, så beder jag att Herr Doctorn ville vara god och
tillsända mig något deraf med detta tillfälle, och underrätta om
priset. Till äfventyrs till mig ankomna bref önskade jag äfven få med
detta tillfälle. Likaledes bedes om den _svenska_ till nästa års
almanackor af hushållningssällskapet bifogade afhandling. Den finska
äger ingen brist på curiosa i anseende till språk etc. Äfven detta års
afhandling på finska skulle jag gerna se och behöfver till de
anmärkningar jag öfver afhandling ärnar skrifva. -- Betyder _sisään
kuvoittaa_ annat än _spy in_? Begagnas _Kave_ någonstädes för
_husdjur_? Annars kunde man för ros skull antaga det vara _kopia_. Hvad
betyder _ämpymäaine_? Om dessa ville Herr Doctorn vara god och
underrätta mig.

Några lådor goda fosforstickor skulle jag nu äfven bedja om och
möjligtvis äfven om något annat som för mig vore passligt och
gagneligt.

Brefporto för det bref, som förliden vår ifrån Idensalmi blef skickad
till Kuopio för att på Doctor Frosteri räkning sättas på posten är ännu
obetaldt, men detta beder jag Herr Doctorn vara god och afliqvidera, Om
allt detta beder

                               Högädle Herr Doetorns ödmjukaste t:re
                                           D. E. Europaeus.

Min Homer jemte en lös del af Kanteletar 1 delen återsänder jag härmed,
emedan jag icke behöfver dem.

                                                            E--s.



7. Lönnrotille.

                                             _Minoa den 21 dec. 1845_.

Högädle Herr Doctor!

Emedan jag nu åter har tillfälle, att skrifva till Herr Doctorn, så
vill jag icke försumma det, utan skyndar att med några rader meddela
Herr Doctorn det mig nödigt synes.

Jag har i dessa dagar besökt trakterna omkring Wuokinsalmi by, och fått
temmeligen mycket varianter och nya verser till Kalevala och andra
runor etc. Det vigtigaste utan tvifvel är, att Pohjan poika = Pohjolan
isäntä af en gammal gumma i Hietajärvi nära Wuokinsalmi verkeligen
benämdes _nuori_ Joukahainen, i enlighet med den af Herr Doctorn i
Kalevalas företal yttrade mening. I går skref jag något litet af en
bonde ifrån Luvajärvi i Teiriniemi, och äfven han sade på samma
ställen, t.ex. Kal. XVII 599 etc. Noin sanovi Pohjan poika. Lappalainen
kyyttösilmä synes äfven vara samma man hvilken blef vredgad på
Wäinämöinen förmodeligen för missödets skull vid fastkörandet, hvilket
af ofvannämnda gumma besjöngs omedelbart efter (dock icke förr)
Wäinämöinens missöde förorsakadt af Lappalainen kyyttösilmä, och som
allt af henne sades utgöra en sång. Kal. XLI (XXXI?) runo, som utom
dess äger flere motsägelser, torde först sednare hafva fått namnen
Wäinämöinen och sisär Joukahaisen. Sången utom sista hälften sjunges
såsom en bröllopssång öfverallt af qvinnorne, men ofvannämde namnen har
jag ännu ingenstädes hört begagnas, men i st. för W. alltid Osmotar och
Kalevatar. Då jag kommer till Kianto ifrån i dag efter fyra veckor, så
tänker jag skrifva äfven härom mera i mina reseminnen på finska.
Dessförinnan besöker jag Kuumu i Kuhmo och Kello inom Kianto, och
tänker derifrån vandra genom Kontokki och Kostamus till Wuokkiniemi.

Ifrån Kiekki skickade jag större delen af mina säljbara böcker till
Adjuncten Frosterus i Kuhmo; om de hafva ankommit till Herr Doctorn, så
beder jag att Herr Doctorn ville vara god och sända dem till Kianto. Om
de icke ankommit, så får jag dem ändock, ty jag tänker äfven skrifva
derom till Frosterus. Äfven beder jag att få några små böcker till af
Apothekaren i fall jag kommer att besöka Kuusamo dock icke dyrare än 2
eller högst 3 kop. silf. Äfven 100 st. större och lika mycket mindre
knoppnålar (billiga) ombedes äfvensom något qvicksilfver, hvilket på
flere ställen efterfrågats. Dock känner Herr Doctorn sjelf bäst
fördelen deraf. Beskrifning öfver dess nytta och begagnande bedes
äfven. Par eller tre tt svafvel vore äfven bra, ty många skulle taga
der af äfven till klädsmörja. Om det äfven kunde begagnas till annat,
så vore det desto bättre. Monne opiidroppblandningen begagnas lika som
sublimatblandningen.

Monne det är gagneligt att besöka Kuusamo, då jag kommer till dertill
angränsande byarne? Om så är, så kan jag då vandra ända till
prästgården och såväl emottaga, som aflemna bref derstädes. Jag vet
dock icke, om de till Kuusamo stötande byarne norr om Wuoninen t.ex.
Pisto, Kantoniemi, Kuussuvanto etc. hvilka enligt gubben Trofims utsago
(hos hvilken jag nu logerar) skola bestå af blott 2, 3 à 4 gårdar
hvarje, ens förtjena att besökas. Om det passar att ifrån Wuoninen
vandra öfver gränsen till Kuusamo, så torde då återresan kunna
anställas genom ofvannämnde byar. Ifrån dessa kunde då resan anställas
till trakterna af Pääjärvi och Tuoppajärvi, på hvilkens norra strand
kartan visar de flesta byar. Monne trakten af Kantalahti behöfver
besökas? Då stället ofta nämnas i runorna t.ex.: Meri tyynenä pysyisi,
Kannanlahti kaunosena och Vieä Vienan neitosia, Lahen Kannan kaunosia.
Om allt detta beder

                                   Högädle Herr Doctorns ödmj:ste t:re
                                              D. E. Europseus.

I Paadane torde äfven fås litet sånger, som jag hört, och hvilket
ställe jag vid återresan ifrån Tuoppajärvi och Paanajärvi ärnar besöka.
Stället torde förut af ingen runosamlare hafva blifvit besökt.

                                                        Europaeus.



8. Saima 1846, n. 4.

                                             [29 p. tammik. 1846.]

Studenten _Europaeus_, hvilken under sommarens lopp bereste Karelska
gränstrakterna och ur folkets mun samlade en mängd hittills otryckta
sånger och sagor, deribland äfven åtskilliga varianter till Kalevala
dikten, har nu i samma ändamål företagit en ny resa till Olonetska och
Archangelska guvernementerna i Ryssland. Han har af Finska Litter.
Sällskapet för dessa sina resor mottagit ett understöd af 110 R:l
Silfver. För att förstå, huru med så ringa medel något kan uträttas,
bör man veta, på hvad sätt en sådan man reser. Resan sker nemligen till
fot. Kostnaderna för sitt underhåll betäcker vandraren med försäljning
till almogen af svafvel, nålar och åtskillig husmedicin, hvilket allt
han medför i sin rensel. Så utgjorde omkostnaden för Europaei sednaste
resa under fyra månaders tid ungefär 70 Rubel B. A. Tänker man sig en
ung man om tjugu år, späd till kroppsbyggnaden som en femtonårig
yngling, dock redan något böjd af tidiga och ansträngda studier, på
sina skidor vandrande öfver ödemarkernas snö och sökande icke hvila,
utan arbete under halfvilda stammars tält eller bräckliga takåsar, så
har man en bild af det "moderna Suomi", något afvikande från den
målning Svenska dagbladsskrifvare behagat göra af detta "parfymerade
slägte".



9. Lönnrotille.

                                       Suomussalmi 22 Januarii 1846.

Högädle Herr Doctor!

Med förfärdigandet af min resebeskrifning har jag dessa dagar dröjt här
i en gård nära Lonkka eller Wuoninen till hvilken förstnämde jag
härifrån tänker begifva mig och besöka några ställen åt Pääjärvi och
Tuoppajärvi till, hvar jag får höra sångare vistas. Till den tiden, då
folket begifver sig till Kajana marknad, tänker jag infinna mig i
Wuokkiniemi och derföre beder jag Herr Doctorn vara god och dit skicka
till prästen åt mig möjligtvis ankomna bref etc. om tillfälle gifves
före ofvannämnde tid. Altså behöfver Herr Doctorn icke skrifva något
till Alajärvi.

I brefvet som jag fick ifrån Borgå, skrifves blott dett om Heikel, att
jag icke behöfver sörja derföre; Öhman lofvar underrätta derom; men nog
skulle han redan hafva haft tid att uppfylla sitt löfte, då brefvet var
skrifvet den 30:de November, s. å.

Om tillfälle skulle gifvas till Wuokkiniemi före marknaden, så beder
jag att Herr Doctorn ville vara god och skicka dit det blad af Kanava,
som handlar om årets almanacks afhandling. Jag hörde derom af Pastor
Saxa, men Han hade icke bladet hemma. Då jag skrifver med
marknadsfarare, så vill jag med tacksamhet återsända det.

Här medföljer nu min resebeskrifning, så långt jag på detta tillfälle
hunnit dermed. Jag beder Herr Doctorn vara god och rätta deruti hvad
rättas bör och med hosföljande bref skicka den till samma brefs ägare
Zilliacus, Curator för vår Afdelning, ty han begärde i sitt sista bref
någon afhandling af mig och emedan jag ännu icke hunnit med något
annat, så vill jag sända nämnde resebeskrifning. Ganska gerna önskade
jag några anmärkningar om skrifsättet etc. deri af Herr Doctorn mig
tillsänt.

Kanske går det an, att skicka bref etc. till Pastor Saxa i Kianto och
bedja honom med godt tillfälle skicka dem till Wuokkiniemi prästen, och
om före marknaden icke skulle finnas tillfälle, så (och i alla fall för
säkerhetens skull) kunde Herr Doctorn anmoda dem, som återvända ifrån
marknaden att höra åt hos Pastor Saxa om dem.

Om min resebeskrifning vore eller förbättrad blefve värdig att sättas
på finska tidningar, så önskade jag att den komme på Kanava i fall
Gottlund icke skrifver duglig finska på Suomalainen. Om så är, så kan
det vara för mig lika mycket. Prof af sistnämnde tidning önskade jag
äfven till Wuokkiniemi.

Jag beder Herr Doctorn vara god och sätta äfven det andra brefvet till
Wilmanstrand med åtföljande 3 rub. silf. på posten med recommendation
om det anses nödigt. Af brefvet till min Mor ser Herr Doctorn bättre
min tanke angående resan till Sibirien.

Penningar torde jag icke nu behöfva så snart åtminstone, icke förr än
jag kommer till Ilomantz eller Sordavala. Möjligtvis torde jag ända
till midsommaren eller vandringens slut slå mig ut dermed, ty hittills
har icke fullt 6 rubel silfver gått åt i penningar, ehuru tiden här
varit öfver 2 månader. Af förrigt har jag nära 6 rub. silfv. qvar och
alltså nära 28 rub. silfv. sedan jag skickat 3 rub. tillbakas. Härnäst
kommer jag väl att begagna häst allestädes, der sådant gagnar något,
men det kostar på rysska sidan icke så mycket, och sådana som annors
fara åt samma håll, taga med sig för ganska billigt. För öfrigt vill
jag ifrån Wuokkiniemi närmare underrätta Herr Doctorn om allt
nödvändigt.

Jag har icke skrifvit till Zilliacus om jag önskar att min
resebeskrifning skulle komma på tidningar eller icke, ty jag fruktar
att den icke är så väl utförd. Förbättrad torde den kunna komma på
tidningarne.

Väl vetande att Herr Doctorn sjelf bäst känner det och gör deruti,
förblifver jag

                           Högädle Herr Doctors ödmjukaste tjenare
                                     D. E. D. Europaeus.

Bättre eftertänkande, finner jag att penningar gått hälften mera, ty
jag glömde ifrån räkningen de penningar, hvilka blifvit qvar ifrån
sista färden. Dock torde jag slå mig ut ända till min ankomst till
Ilomantz.



10. Kanava 1846, n. 12, 13, 14.

_Kertoelma Herran Oppivaisen Europaeuksen matkoilta Karjalassa_.

Marras-kuussa 16 päivänä 1845 läksin Kajaanista kosken työssä olleiden
Kuhmolaisien seurassa matkaan Wenäjälle päin. Raviasti astuen tulin
heidän seurassansa Kiekin kylään asti, joka on viimeinen kylä
Kuhmoniemen kappelia Wenäjän rajaa vasten. Siitä tahdoin lähteä yksin
edelleni. Matkasta kysyttyäni, sanottiin salotalon Kivikiekin olevan 15
virstan päässä välillä, mutta tien sinne niin huonon, ettei kukaan
äkkinäinen voi johdattajatta pitää sitä. Johdattajaa kysyttyäni, sanoi
talon mies tahtovansa mennä ruokoa niittämään likeltä Kivikiekkiä, ja
lupasi sentähden tulla huokiammasta johdattamaan, nimittäin ruplasta.
Minusta tuo kuitenkin oli ylen paljon, mutta mies ei tahtonut
kopeikkaakaan vähentää, ehkä talo näkyi olevan kyllä köyhässä tilassa,
kuin jo survoista oli syötävänä. Erästä kosken työmiestä, jonka matka
vielä piti saman talon kautta, jossa nyt olin, pyysin huokiammasta,
mutta tämäpä tahtoi vielä enemmin, ehkä sanoi ei senkään verran olevan
suun varaa kotonansa, että voisi leipää kylästä ostamatta sinne mennä.
He syyttivät jäillä olevan vaikian matkata, sillä yöllä oli satanut
vettä niin että pian kaikki lumi, mitä löytyi, oli sulanut pois ja jäät
tulleet kieriksi, joka ruo'on niittäjälle kuitenkin olisi ollut eduksi.

Ehkä köyhyys näin oli molemmilla käsissä, niin ruvettiin kuitenkin
pitämän neuvoa kahvin ostosta, ja minä, kun jo johdattajien
kalleuttakin pahaksuin, hylkäsin heidät nyt peräti, sillä oman tieten
en millonkaan tahtoisi antaa rahaa tuhlattavaksi, kuin ei erinomaista
tarvista ole. Kuin muita johdattajaksi sopivia en saanut, niin päätin
yksin lähteä. Tietä kysyttyäni sanottiin sen kulkevan 8 lammin ylitse,
joiden kautta joki tulee Kivikiekistä, ja tien aina kulkevan sen oikian
puolitse. Vielä sanottiin re'en jäl'et olevan pitkin tietä.

Jo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen
vaikiat kul'ettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta
vettä kyllältä ja sentähden niin liukkaat, että lapikoillani työn
tuskin väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja
yhtä jalkaa eteenpäin työntäessä livestyi toinen jo puolen vertaa
takaperin. Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin. Kulku oli siis
ylen hidas jäällä ja vielä kuin enimmissä paikoin niitä rien jälkiäkään
ei enään tuntunut, niin oli ylen vaikia löytää tien suuta toiselta
puolelta. Jos sen jonkun lammin päästä löysikin, niin oli yhtä vaikia
pitää sitä, sillä maalla ei ollut paljon tiestä eikä jälestäkään
sanottavaa. Muutamista kannaksista menin mielihavilla yli puiden
merkkiä myöten. Toisilla kannaksilla pidin jo'en sivua.

Yhdellä kannaksella näin ukkoselta säretyn suuren hongan. Latva oli
sylen kolmen päästä murtunut poikki, ja pudonnut pystyyn hongan
tyvelle. Muu osa hongasta oli revennyt kolmeen osaan juurihin asti ja
lohkareita oli sinkunut laajalta ympärille; loitimmaisia oli 45
askeleen päässä hongasta. Palanutta paikkaa ei näkynyt yhtään.

Kuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin tuli
päivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin
eteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta ei
ollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian
pilkkopimiäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten,
etten menisi sivuitse jo'en suusta. Siihen päästyäni upposin pulahdin
puolen sylen syvältä sisään, jota en osannut varoakaan, kuin jää ei
yhtään ääntänyt ennen kuin lohkesi, johon jäällä oleva vesi kyllä oli
syynä. Siitä pulakasta päästyäni astuin lötsötin korpia, varvikkoa,
hakolikkoa, ja millon mitäkin, joissa umpipimiässä ei juuri juoksemaan
päässyt. Puututtuani muutamaan pajupehkoon, luulinkin jo tulleeni
vanhan Wipusen parran alle. Jopa oli sen päiväinen mutkikas matkakin
pian samanlainen, kuin koska itse vanha Wäinämöinen:

    "Läksi saamahan sanoja,
    Ongelmoita ottamahan,
    Vatsasta vanhan Kalevan,
    Suusta Antero Wipusen."

Hänkin:

    "Toki läksi ei totellut.
    Astu päivän helkytteli
    Naisten neulojen neniä,
    Astu toisen torkutteli
    Miesten miekan tutkamia,
    Kolmannenki keikutteli
    Iiron tapparan teriä."

Ja kuin jalkani missä upohtui lähteen silmään taikka muuhun
avopaikkaan, niin juohtui mieleeni, että Wäinämöinenki kukaties samalla
lailla

    "Torkahti jalansa toisen,
    Vaapahti vasempaensa,
    Suuhun Antero Wipusen,
    Mahtipontisen povehen."

Aholle päästyäni rupesin tulta pyytämään vanhoilla raapustimillani,
joita onneksi oli jäänyt laukkuhuni kesämatkasta. Onnestuikin monen
turhan ko'etuksen perästä ja vanha tervaskanto lekkosi pian aholla.
Siinä muutin osaksi kuivat vaatteet päälleni ja kuivaelin märkiä.
Rupesin ma'ata ja makasin niin lystisti kuin parahimmalla vuoteella.
Päivän valetessa läksin siitä, ja tulin virstan verran käytyäni taloon.
Toisena päivänä läksin siitäkin ja tulin 20 virstaa käytyäni Roukkolan
kylään Wenäjän puolella.

Toisessa kylässä nimeltä Omelianan kylä, al'oin jo saada runoja. Yksi
runo Lemminkäisestä oli kaikin uutta, mutta sen perästä en ole tähän
asti saanut yhtään uutta Kalevalan runoa, sen kun toisintoja ja
lisäsanoja entisille: niin tarkoin ovat ne jo ennen kerätyt. Kuitenkin
toivon vielä saavani uusiakin enemmin, kuin tulen parempihin
laulupaikkoin ja semmoisiin, joissa ennen on vähän taikka ei vielä
yhtään kerätty.

Vanhoja runoja ei mahdakkaan olla enään erinomaisia laulamatta, sillä
ajan pitkässä ovat ne jo kerinneet levetä paljon ympäri. Usiammat runot
lauletaan jo taikka paremman vielä sadoiltakin laulajilta ja pian joka
laulajapaikassa Vienan meren sivumaista Laatukkaan asti. Tästä nähdään,
että vanhoja lauluja vähän muulloin on voinut hävitä, kuin alussa,
koska vielä yksiltä laulettiin, ja runot, jotka vielä nyt yksiltä
lauletaan, mahtaavat olla myöhemmin tehtyjä, taikka muita vanhempia
lauluja, kaunistettuja Kalevalan asioilioiden nimillä ja niiden
asioihin sovitettuja. Näihin luulen kuuluvan alkupuolen Kalevalan
31:stä runosta.

Viime mainitusta kylästä läksin 37 virstaa pitkälle taipaleelle
astumaan Muujärven kylään päin. Mies ja nainen ratsashevoisella olivat
ensimältä matkakumppalini mutta jättivät pian. Valkialla päivälläkin ja
vielä enemmin sitä ennen ja jälkeen laukeilin kellahtelin monta kertaa,
sillä nuorta liukasta lunta oli satanut ja lapikkaat, jotka te'etin
matkakseni ovat liukkaalla hankalammat kuin tavalliset saappaat. Jo
minäkin sain "pitkin päätäni pidellä, miten olla kuin eleä", jos
lapikkaat kaiken talvia näin liukastaavat. Eipä kuitenkaan ole
liukastaneet.

Myöhän illalla tulin kylään, eikä muualla ollut enään valkiata, kuin
yhdessä mökissä, joka oli köyhin koko kylässä, kuin jo toisena taikka
kolmantena päivänä piti muilta paikoilta mentämän einehen etsoon.
Leipää ei ollut enään koko perehellä, sen kun kapoja vähän ja hallan
panneita otrajauhoja pienessä ropehessa. Ja luulisiko sen moni
Suomalainen, -- siinäkin oli vieraanvara.[1] Emäntä tahtoi kohta ruveta
keittämään kapaa syödäkseni, mutta minä kielsin ja rupesin siltaan
makaamaan. Aamulla anoi hän rahaa ostaaksensa minua vasten leipää, ja
rupesi perheellensä leipomaan vähän olkileipää, minkä sen vähän jauhon
avulla voi saada, Leipää tuotiin rahalla toisesta talosta ja kapaa
keitettiin, niin että minä tulin siinä niin hyvin aikoin, kuin monessa
muussakin paikassa.

Suomen puolella sanottaisi jo kyllä monessa varakkaammassakin paikassa:
"ei meillä ole mitä syödä vieraalle; jos menisitte toiseen taloon", ja
tässä talossa sanottiin "ette tarvitse mennä mihinkään muuallen, tähän
saatte kaikki, mitä pitää".

Wenäjän puolella otetaan vieras hyvin vastaan ja syötetään aina
ruoka-ajalla kysymättä. Lyhyemmille matkoille ei tavallisesti evästetä
miestä eikä hevoistakaan, kuin mitä suuremmilla teillä lienee, ja
Suomeenkin matkatessa ei moni evästä itseänsä, mutta ostaa ennen joka
paikassa tarpeensa, kussa ei ilman saa.

Siitä menin koko perhekunnan myötä hevoisella edelleni itään päin
Tiiksijärven kylään. Siitä käännyin pohjaisiin päin Kiimasjärven kylään
asti, josta muutamissa syrjäkylissä käytyäni, käännyin takaisin länttä
kohden, ensisti Luvajärven kylään muutaman miehen re'essä samasta
kylästä, jonka kanssa lähetin kirjaisen Kajaaniin. Sitte tulin
Akonlahteen ja siitä pohjaisiin päin Wuokinsalmeen Suomen rajalla.
Ensin muutamissa muissa paikoissa käytyäni, kävin Hietajärven talossa
Suomen puolella ehkä Wenäjän uskoinen. Siinä oli vanha eukko, jonka
kyllä työn tuskin sain lauluille, mutta sen yksi sana maksoi enemmin
kuin monta kymmentä muiden.

Tämän eukon laulusta tuli se merkillinen tieto, että Lemminkäinen
Pohjolan häissä tappoi Joukahaisen Pohjolan isännän. Tämä toteuttaa
sen, kuu Tohtor Lönnrot jo on arvannut ja sanoo Kalevalan esipuheen
VII:nellä sivulla: "Joukahaisen taas pitäisin urohona Pohjan kansasta,
ken tiesi vaikk' ollee yksi, jota Pohjan pojaksi (yksiku Pohjolan
isäntä; Kalevalan runo 17 värsyt 631, 650) ja Lappalaiseksi paikottain
nimitetään."

Tämän arvelun toteuduttua nähdään, että Kalevalan 30:nen runon, jossa
vielä elävästä Joukahaisesta lauletaan, oikeastansa pitäisi oleman
ennen Pohjolan häälaulua koska Joukahainen jo häissä tapetaan. Ei
kukaan mahtane kieltää, että se on asetettava Lappalaisen kyyttösilmän
laulun edelle, sillä edellisestä Tohtor Lönnrotin arvelusta ja
muustakin näkyy, että tämä Lappalainen oli sama Joukahainen, joka
nähtävästi sentähden.

    "Piti viikoista vihoa,
    Kauan aikaista katsetta
    Kera vanhan Wäinämöisen",

kuin vastatuksin Wäinämöisen kanssa ajettuansa joutui pahaan seikkaan
ja sitä kostaaksensa ampui Wäinämöistä jousellansa ja tappoi hevoisen.
Että Lappalainen on Joukahainen, osoittaa tämän runon 24:ns värsy. Kuin
edellimäiset värsyt luettelevat osaavasti Kalevalan sisälläpidon
Wäinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen puolelta, niin olisikos laulaja
ollut väärässä Joukahaisen kohdassa? Sitä ei ole syytä ajatella, sillä
sopii hyvin kyllä Lappalaiseen, joka muistakin syistä nähdään olevan
sama, ku Joukahainen.

Voisi kyllä joku sanoa, että Joukahaisen jousia mainitaan 30:esäkin
runossa, mutta siinä ei muuta kuin mainitaan niitä, ja ei mitään niiden
"tiestä". Ainaki voipi arvata, ettei niistä siinä puhuta, mutta
Lappalaisen jousen tiestä, josta kyllä on virsiä vedelty ja jatkunut
30:nes runo näyttää Joukahaisen olevan ankaran jousimiehen: sama
ensimäisessä runossa. Siinä näkyy hänen emonsa ja naisensa olevan samat
kun 13:nessä runossa mainitaan. Näkyy myös, että Joukahainen tiesi
Wäinämöisen tulevan luvattua sisärtänsä noutamaan, kuin suorihen
vahtaaman, ja

    Katso illat, katso aamut.
    Katso kerran, keskipäivän
    Tulevaksi Wäinämöistä,
    Saavaksi suvantolaista.

Wäinömöinen oli Pohjolan seuduissa, kuin häneltä hevonen ammuttiin, ja
se nähdään siitä, kuin Pohjan akkakin kuuli Wäinämöisen itkun ja
urinan, se on: hätähuudon. Että Wäinämöisen asia olikin Pohjan tyttiä
noutaa; sen osoittaa selvästi kolmannen runon alku.

Kyllä voisi joku sanoa, että 31:sessä runossa mahtanee puhuttaa siitä
Pohjan akan tyttärestä, jonka Joukahainen lupasi Wäinämöiselle, mutta
todempi lienee, mitä jo sanoin tästä runosta, että sen alkupuoli on
mahtanut jälestä päin tulla kaunistetuksi Kalevalan asioilioiden
nimillä, ehkä muuten ei saatu sopimaan niiden asioihin.

Tämä runo lauletaan naisilta häälauluna pian joka paikassa, mutta minä
olen sen tähän asti aina luullut lauleltavan toisinnoissa löytyvillä
asioilioiden nimillä ja kertomuksella tytin kuolemasta, jotka vv. 65,
66 ja 151 osoittaavat alkuperäisiksi. Värsyt 2, 5, 8, 30 ja 41
lu'etteleevat Pohjalan pereen toisin kuin muissa runoissa, ja itse
tyttikin mahtoi olla täysikasvoinen, kuin Joukahainen saattoi luvata
häntä Wäinämöiselle, jota Pohjan akka jo kauan odotti "vävyksensä
Wäinämöistä". Paremmin sopisi siis tämän runon alkupuoli Kantelettaren
3:teen osaan, jossa löytyykin tämän kanssa yhtäpitäviä lauluja.

Joukahaisesta tällä tavoin selon saatua järestyy ja toteutuu Kalevalan
historia ei vähän, sillä kertomus Lappalaisen ammunnasta sitoutuu nyt
paremmin oikiaan aikahansa ja siahansa, ja eroutuu munasta-luomisen
kertomuksesta, joka kyllä on ollut parahana perustuksena niillä, jotka
pitäävät Wäinämöistä jumalana, kuin he tässä näkeevät hänen luojaksi.

Mutta jo Tohtor Lönnrot 1839 vuoden joulukuun Mehiläisessä arvelee
tämän kertomuksen maailman luomisesta olevan Wäinämöistä vanhemman, ja
kukaties ennen olleen lauletun Ween emosta, joka arvelukin nyt
vissimmäksi toteutuu. Jos Wäinämöistä paikoin, niin kuin 22:sen runon
toisinnossa v. 42 kutsutaan jumalaksi, niin se tapahtuu ainoastansa
hänen tietoisuutensa vuoksi samasta syystä kuin vielä nytkin parempia
tietäjiä jumaloiksi sanotaan, ja sellainen jumala on Wäinämöinen kyllä
enin kaikkia ollut.

                                                       E--s.



11. Lönnrotille.

                                          [Helmikuussa 1844.]

Högädle Herr Doctor!

Nu äfven fick jag till handa det Herr Doctorn haft godheten tillsända
mig och härmed får jag tacka Herr Doctorn allerödmjukast för allt det
goda. Härmedelst beder jag att Herr Doctorn ville vara god och för
Finska Litteratur Sällskapet tolka min innerligaste tacksägelse för
Dess mot mig bevisade ädla och stora välgärningar, och önskar af allt
hjerta, att så vida mig möjligt är, uppfylla Litteratur Sällskapets
önskningar.

Brefvet ifrån H:fors, som medföljt är af en kamrat derstädes, och
medbragte den äfven glada nyheten att Wiborgska Afdelningen tilldömt
mig priset 15 Rub. Silfv. för min öfversättning, hvilken var ett af de
opera, hvilka nämnde Afdelniug för ett år sedan framställde till
täfling. Besynnerligt, att Bokhandlaren Öhman ända hittills icke insänt
till Afdelningen hvarken resten af betalningen, för att begagnas till
betalningen af en skuld till densamma, ej heller inlemnat
originalöfversättningen, ehuru den 1 October blifvit af Afdelningen
utsatt för den sista dag då täflingsskrifterne skulle inlemnas. Den
först omnämnde försummelsen kunde förklaras af brist på penningar, men
den sednares orsak kan icke så lätt förstås. Besynnerligast är äfven
att jag icke fått någon underrättelse i saken af en kamrat i Borgå,
till hvilken jag skrifvit 3 l. 4 bref derom.

Kuusamo lär jag icke hafva tid att besöka, då härigenom resande
marknadsbönder ifrån Suopassalmi, Jyskyjärvi etc. berättade mig dessa
och kringliggande ställen vara såväl folk- som sångrika; dock vill jag
icke underlåta, att besöka Kuusamo, om Herr Doctorn anser trakterne
ditåt äga några runor etc. Om jag derföre äfven skulle dröja längre in
på sommaren på vandringen, så kan det ingenting skada, blott tiden icke
går förlorad. Till Kem kan jag äfven sticka mig ifrån Paanajärvi, som
lätt kan ske med någon dit resande. Der kunde jag då äfven emottaga och
aflemna bref. I början af sommaren torde jag komma till Ilomanz och
äfven der emottaga och aflemna bref. Dock kan jag först vintermarknads
tider till Herr Doctorn inlemna bestämdare underrättelser.

                              Förblifver med all vördnad
                                 Högädle Herr Doctors
                                     ödmj:ste tj:re
                                    D. E. Europaeus.

P. S. Att priset af Afdelningen blifvit mig tilldömt, ehuru
öfversättningen inom den utsatte tiden icke blifvit insänd, har kommit
deraf, att ingen annan inlemnat något till täfling, hvilket varit nog
besynnerligt. Att deremot en finsk Tidning i H:fors kommer att
utgifvas, är högst glädjande.

Herr Doctorn är god och aflemnar hosföljande bref på posten, derom
beder allerödmjukast

                                              D. E. Europaeus.

Jag beder att få veta på hvilket ställe det Kalevajärvi finnes, som
Herr Doctorn såg på kartan: Sjön Joukamo ligger öster om Kuusamo kyrka,
men ganska kan det finnas eller funnits ett annat Joukamo (svanhem),
hvaraf Joukamoinen.

                                                         E.



12. Lönnrotille.

                                        Uhut den 15 Februarii 1840.

Högädle Herr Doctor!

Just ifrån Tsiksamus ankommen hit, får jag ännu med sista
marknadsfararen skrifva i största hast till Herr Doctorn och underrätta
att ifrån Suopassalmi Bonden Privalainen Jelessei skall komma till
marknaden och derföre beder jag att Herr Doctorn ville vara god och med
honom skicka ankomna bref etc. till Suopassalmi ty efter någon tid
ankommer jag dit. Mera skrifva har jag icke tid, förblifver

                                 Herr Doctorns ödmjukaste tjenare
                                         D. E. D. Europaeus.

Dessa märkvärdiga verser har jag fått:

    Vaka vanha Wäinäm[öinen]
    Lähteäksensä käkesi
    Luotolahan Lankohins[a],
    Emohin sisärihinsä.
    Lappalainen kyyttös[ilmä(?)].



13. Lönnrotille.

                                       Kuusamo den 3:dje Martii 1840.

Högädle Herr Doctor!

Ifrån Koljola eller Tiirovaara, hvilken by jag för dervarande sångares
skull besökt, har jag gjort en resa öfver gränsen till närmaste by här
i Kuusamo dels för att låta ifrån Pastorn härstädes hemta mig
tidningar, dels äfven för att få till Herr Doctorn o. a, skrifva några
rader.

_Jaako Kyröskosken Poltissa kerran_ har jag på en lång tid alldeles
glömt att återsända. Ifrån Uhut ärnade jag sända den, men hade ännu
icke så färdiga anmärkningar dertill, att jag genast med den brådskande
marknadsfararen, med hvilken jag till Herr Doctorn afsände en biljet,
hade kunnat sända den tillika. Härhos medföljer den nu, jemte
anmärkningar, såväl till den, som till Runoelmia Runebergiltä och Enon
Opetuksia. Jag har icke gifvit mig tid att fullkomna och renskrifva dem
ej heller har jag någon förmåga, att skrifva dem så, att jag ansåge dem
duga. Dock hvad jag skrifvit, beder jag Herr Doctorn godhetsfullt
genomse, och med behöfliga anmärkningar och tillägg förfullkomnade
afsända med posten till Helsingfors tillika med hosföljande bref till
Wilh. Zilliacus. Följande ville Herr Doctorn vara god och till
upplysning till dessa anmärkningar sätta:

I _Jaako Kyröskosken poltissa_ sida 5 rad 4 står: mahda` kipenät. Månne
här k i sista ordet utan att fela kan läsas dubbel eller båda orden
liksom ett ord (jmf. mahdukkaan). Jag skulle tycka att efter följande k
alltid gör en föregående kort aspirerad stafvelse lång, hvilket man
alltid kan se genom att tillsätta -kaan. Andra bokstäfver torde väl
vara opassliga till en sådan fördubbling utom möjligtvis h såsom i
eräti(h) hän sida 4 rad 18. Sida 5 rad 1 Kiinni` liitetyt torde vara
bestämt felaktigt, ty kiinni har väl ingen aspiration i slutet och om
äfven så vore, så anser jag l för opassligt, att derföre fördubblas.
Rad 9 pestä` månne antaglig?

Sammaltuu seinät och andra sådana månne förbättrade genom ombytning, ty
derigenom försvinner den i Kalevalas företal prisade _murto_. Men månne
all slags vers i finskan kan grundas på reglorne för runovers? Månne
icke melodien eller annat någongång kan tillåta fritt begagnade af
korta accentuerade börj-stafvelser äfven in uti versen eller neka dem
såväl i början af versen som in i orden?

Åtminstone tyckes i de vanliga finska rimvers, som: "Minä olen Suomen
neiti Suomen korja kukka; Moni poika minua jo haukutteli hukkaan" ingen
regel finnas för begagnande af lång eller kortaccentuerad stafvelse,
utom att försista stafvelsen för melodiens skull (?) alltid torde böra
vara lång. För melodiens skull torde till och med den sista accentlösa
-kaan, ehuru lång, icke vara oriktig. En lära derom, när melodien eller
annat fordrar kort eller lång accentuerad eller accentlös stafvelse,
vore visst en interessent sak för våra sångförfattare. Om runoversens
reglor allestädes borde i vers iaktagas, så är naturligt att derigenom
svårigheterna vid författande af sådana vers förökas. Dock måste
naturligtvis reglorna iakttagas hvar gång de äro det. -- Herr Doctorn
är god och gör ännu andra anmärkningar, hvar sådana äro af nöden och om
tiden medgifver.

Verkeligen förargligt är det, att Gottlund med sina orimliga
inconseqvenser och oregelbundenheter öfverflödar i _Suomalainen_, af
hvilken jag har fått första nummern med andra tidningar af Pastorn
härstädes. Kirjottaa, kirjuttaa, kirjoittaa, kirjuittaa och otaliga
andra äfven brott emot löftet att bortlemna de Savolaxska oa, eä etc.
göra bladet så ömkligt, att jag hjerteligen skulle önska att Saima emot
det skulle öppna ett krig som i grund skulle förstöra detta skamfläck
för Finland, dess hufvudstad och universitet, ty förbättras kan han
icke, emedan han sjelf erkänner sig vara oförbätterlig. Kan icke
universitetet antingen ålägga honon att följa Herr Doctorns skrifsätt
eller afsätta honom, om han icke låter rätta sig. Någotdera borde
nödvändigt ske, ty han uppfyller ju alldeles icke en finsk Lectors
pligter och pligternas uppfyllande borde såväl vid universitetet som
allestädes fordras. Herr Doctorn borde uppfordra Saima att på det
skarpaste anfalla alla Suomalainens fel; troligen gör hon det äfven
utan uppmuntran.

Efter ungefär en månad torde jag ankomma till Repola och troligen
[s]edan till Ilomantz: dock tages foreskrifterne i brefvet, hvilket jag
torde få i Suopassalmi, till efterrättelse. Om så behöfves, så kunde
Herr Doctorn skrifva till Repola, dit bref ifrån Kuhmo alltid torde
kunna anlända. -- Om jag bör göra resan till Ilomantz, så beder jag
Herr Doctorn vara god och med hosföljande ditgående bref sända
penningar till mig. Om jag skall taga vägen till Kajana, så behöfver
brefvet naturligtvis icke afskickas.

En ganska god sak är det, att i Skita kloster i Tuoppajärvi skola
finnas några Tverska Karelare. Till dem vänder jag härifrån kosan och
genomgår finska lexicon derstädes liksom i Mundjärvi. Därifrån besöker
jag ännu Kiestinki, Kokkasalmi etc. om jag hör dem vara värda att
besökas, hvarom icke, så tages vägen åt söder till Paanajärvi etc. och
derifrån genom Paadane, om der något hörs vara, till Repola.

Jag har nu hvarken fått mycket ej heller något märkvärdigt af runor.
Verserne, hvilka jag skref på biljetten ifrån Uhut försanna det, jag i
brefvet ifrån Kianto sökt bevisa om Joukahainen likasom versen "Wäinö
on tätisi poika", hvarpå ingen dittills torde hafva fäst någon
uppmärksamhet, Har brefvet ifrån Kianto med innelyckta 5 R. S.
ankommit?

Jag beder att Herr Doctorn ville vara god och till Repola sända till
mig tidningar om sådant går an. Jag har nu blott F. Allm. T. ifrån d.
18 Dec. till början af Febr. och H:fors T., Saima och M. Y. ifrån
början af detta år, ehuru jag begärde alla ifrån början af Novemb.
s. å., ty i Kianto fick jag blott delvist läsa dem. Pastor Kränks
biljett bifogar jag hit, såsom en kuriosum. -- Om Doctor Castrén skulle
lyckas få någon annan medhjelpare, så skulle jag dock med största lust
ön[ska] följa med, fast jag skulle få ingenting annat, än medel att
begifva mig dit och derifrån. I fast förhoppning att min önskan
uppfylles, förblifver jag

                           Högädle Herr Doctors allerödmj. tj[enare]
                                         D. E. Europaeus.



14. Lönnrotille.

                                          Suopassalmi 20 Martii 1846.

Högädle Herr Doctor!

Jag har dröjt här med skrifningen af ett par bref, hvilka jag förenade
sänder till Herr Doctorn bedjande Herr Doctorn godhetsfullt sätta det
på posten.

I trakten af Voijärvi och Suigjärvi skall ingenting finnas, och lika
tom tror jag Padane vara, ty inga tietäjiä skall der finnas, så att jag
efter 2 veckor säkert torde infinna mig i Repola. Många dagar behöfves
icke för att komma till Rugajärvi och i Paadane torde icke heller många
dagar gå, om jag äfven skulle fara dit, hvilket jag tviflar.

Förblifver Högädle Herr Doctors

                                        ödmjukaste tjenare
                                        D. E. D. Europaeus.



15. Saima 1846, n. 23.

                                              [13 p. kesäk. 1846.]

_Student Europaei vandringar_.

Jemte nedan anförda skrifvelse från Studenten Europaeus har Dr. Lönnrot
benäget lemnat oss följande underrättelser om hans föregående
vandringar.

"Hela vintern har E. vandrat i Ryska Karelen, så långt norr- och
öster-ut som Finska språket der talas, och gjort ansenliga samlingar,
med hvilka han i början af April, då han befann sig nära landets gräns,
vandrade hit till Kajana. Här gaf han sig icke tid att dröja längre än
3 à 4 dygn, då han åter den 5 April vandrade härifrån genom Sotkamo och
Kuhmo till Repola, hvarifrån han den 28 kommit till Ilomants. Då han
icke kunnat förskaffa sig annat pass, än ett till Petersburg stäldt, så
hade han under vintern en gång blifvit fasttagen i Jyskyjärvi by och
derifrån afsänd 13 mils väg till staden Kem. Här frigafs han åter mot
löfte att resa till Petersburg. Sjelf var han ganska belåten med denna
kronoskjuts; ty hans förare hade tillåtit honom besöka gårdarne i de
byar, som passerades, för att här uppteckna runor. Då han utom
friskjuts äfven haft fri kost under färden, så hade han i Kem sökt att
punktera sig också till fri återresa tillbaka till Jyskyjärvi -- men
häruti misslyckats. Det var ifrån Kem han, utan synnerligt dröjsmål på
vägen, kom hit till Kajana. Jag tillstyrkte honom att blott skicka
passet till Petersburg, försäkrande att, då så mången hjelper sig fram
utan pass, äfven ett pass kunde hjelpa sig fram utan egare."

Europaei egen skrifvelse, daterad Ilomants d. 28 April, innehåller
hufvudsakligen följande:

"Redan har jag lyckligen anländt hit. Emot förmodan träffade jag i
byarne söder om Lupasalmi flere sångare, ehuru man sednast försäkrade,
att inga där skulle finnas. Dock är den omständigheten mycket
hinderlig, att klostren Pahkalampi och Megris[2] finnas i närheten; ty
der förklaras alla sånger, som icke äro gudliga för 'räähkä' (synd),
och derföre ville tre till fyra bättre sångare på intet sätt beqväma
sig till att framsäga sina sånger. Ehuru största delen af det öfriga
folket hörer till Mierolaiset,[3] så äro de få Starovererne desto
religiösare, för att utmärka sig framför sina verdsliga bröder.

"Dock hoppas jag ännu återkomma till samma byar, ty jag hörde, att i
byarne, belägna härifrån österut mot Paudane och Povenetz[4] äfven
skola finnas sångare, och har för afsigt att begifva mig dit ifrån
Suojärvi. Ganska många sångare hoppas jag äfven anträffa i Suojärvi och
bland dem en eller två af bästa slaget, såsom jag hörde dem prisas i
byarne norrom Himola.[5] En af dem, en ferm snickare, skall en gång en
hel natt hafva sjungit _veres verekseltään_ (alltid nytt) och fått en
rubel till belöning. Han skall äfven ega god färdighet att dikta runor
öfver hvilket ämne som helst. Om i Suojärvi och på alla andra ställen,
hvilka jag ännu ernår besöka, just icke skulle finnas så många sångare
som i norra ryska Karelen, så torde varianternes mängd i deras sånger
vara ojemförligen större; ty nästan på intet af dessa ställen har förut
samlats något. Der om någonstädes har jag hopp att ännu få nya sånger
och tydlig förklaring på betydelsen af Sampo etc. Issai Nesterinen, som
kunde flera Kalevala sånger, men icke kände några variationer af vigt,
försäkrade Sampo vara ett skepp. Om en af de gubbar, hvilka icke
beqvämade sig till sång, hörde jag sednare, att han kan en lång sång
öfver 'Kuin Wäinämöinen mänöö Pohjan meren takaata riistaa hakemaan'.
En vid namn Everkki i Klyssinvaara hade i sin sång öfver Joukahainens
och Wäinämöinens fastkörning:

    "On miulla kaksi sisärtä,
    Anni astian pesiä,
    Katti kangasten kutoja,
    Ota niistä jompi kumpi etc.

"Anni tyckes väl vara Ilmarinens syster och af okunnighet hafva blifvit
här införd; men Katti, Katritar, Katerina finnes äfven i Kalevala och
'Sepon Ilmorin Starina', och torde vara ganska rigtig. Båda namnen
gifva stöd åt den förmodan, att Wäinämöinen lefvat i början af
Kristendomens införande, möjligtvis vid den tid digerdöden rasade,
hvilken då vore den af Louhi förorsakade sjukdomen. På samma tid torde
någon total solförmörkelse hafva inträffat i nejden af Hvita hafvet,
Onega o.s.v.; hvaraf solens gömmande af Louhi i 25:te runan. Intressant
vore det, om HH. Dr. ville vara god och göra sig underrättad, huruvida
någon sådan förmörkelse vid den tiden försiggått. I Repola samlade ja
litet Wepsiska[6] ord af dervarande Läraren. Han kom icke noga ihåg
språket, ty han hade största delen af sin tid vistats i Petrosavodsk.
Väl vore det, om jag ännu sjelf skulle komma att besöka Wepserne. Deras
språk tyckes vara den regelbundnaste af alla finska dialekter, och
kunskap deri isynnerhet nödvändig för hvar och en, som vill skrifva
finsk grammatik. Många ord, som voro olika i Mundjärvi-dialekten,
utsade presten enligt finskan eller tavastländskan. Egna ord funnos
äfven. _Varasta minda_ är vänta på mig (varastada = varttua), men
stjäla är _vargastada_. _Vahinko_ heter der _vajago_, alltså _vahinko =
vajinko_ af _vajo'a_, der _vajaga_ hvad som brister.

"Sånger har jag nu nästan lika mycket, som ja sednast förde med mig till
Kajana, ehuru jag samlade dessa på mycket längre tid. Nu går det dock
icke an att skicka dem härifrån, utan måste jag spara dermed, tills jag
kommer till Sordavala."



16. Lönnrotille.

                                      Sordavala den 8:de Julii 1846.

Högädle Herr Doctor!

Herr Doctorns bref af den 23:dje maji hade jag äran emottaga i Salmis i
söndags och Kanteletar nu härstädes, för hvilka jag på det hjertligaste
får tacka Herr Doctorn. Att jag kortare än vanligt dröjt emellan Salmis
och Sordavala, ser Herr Doctorn tydligt. Orsaken ligger i några små
ehuru besvärliga åkommor, men hvilka jag dock snart hoppas blifva fri.
Nästan hela vintern igenom bibehöllo sig några klådblemmor än
försvinnande än åter uppstående, men om våren förvandlade sig de
återstående på ett ställe till större varsårnader, hvilka isynnerhet
sista veckan började blifva temmeligen besvärliga. Doctor Lindfors,
hvilken jag träffade i Impilax, hos Hans Bror, kyrkoherden derstädes,
afrådde äfven ifrån vandringarne och ordinerade tvättning med
blyvatten.

Ifrån Impilax kom jag hit sjöledes med kyrkoherden Lindfors och ämnar
nu med skjuts begifva mig rakt hemåt och blott uppfånga de runor,
hvilka jag invid landsvägen kunde anträffa. Ganska gerna skulle jag
ännu göra en tur kring några trakter i sällskap med Stud. Ahlqvist, men
måste nu uppskjuta dermed, tills jag någon tid hvilat hemma.

Af runor etc. har jag på vandringen genom Suojärvi, Vielijärvi,
Tulomajärvi, Salmis etc. fått ganska litet. En sångare i Tulomajärvi
sjöng i sången Anni tytti aino neiti i st. f. _Nuori Joukamoinen_,
Latvan Lappalainen. Ehuru Latva äfven kunde hafva en vidsträcktare
betydelse, så påminner den dock på ett märkvärdigt sätt om Latva by,
som skall finnas i nejden af Petersburg (der finnes äfven Tuuteri) och
således om grannskapet af Estland.

Huru månne Doctor Castrén ännu önskar mig till Sig? Om Herr Doctorn
känner något derom, så beder jag allerödmjukast, det ville Herr Doctorn
vara god och låta mig få veta det. Bref komma nu mig tillhanda genom
Willmanstrand till Savitaipal. Derifrån ämnar jag skrifva mera och
afsända mina runor etc. och förblifver städse

                        Högädle Herr Doctorns allerödmjukaste tjenare
                                        D. E. D. Europaeus.



17. Lönnrotille.

                                     Savitaipal den 25 Julii 1846.

Högädle Herr Doctor!

För Herr Doctorns högtärade bref af den 16:de Junii med inneslutna 30
Rub. S. får jag härmedelst aflägga min innerligaste tacksägelse. Ehuru
brefvet varit en god tid i postkontoret, så fick jag nu först veta om
dess tillvaro. Hvad resten af penningarne beträffar, så beder jag att
Herr Doctorn godhetsfullt ville sända dem till H:fors, i fall de icke
redan blifvit afskickade hitåt. Hvad resan till Wepserne beträffar, så
är jag visserligen icke obenägen dertill, men jag tycker att ändamålet
vinnes ganska ofullständigt, om man icke tillika besöker tjuderne vid
Bieloosero fastän Herr Doctorn redan besökt dem. Herr Doctorn har väl
ingenting mindre än fullständigt lärt sig tjudiskan och å bok upptagit
den, men jag anser dock infödingarne bäst kunna gifva en klar kunskap i
det Wepsisk-tjudiska språket, och att kännedom af blott den ena
dialekten är ganska haltande. Om någon resa till Sibirien komme att
göras af mig, så kunde allt det sagda göras under resan. Jag förmodar
icke utan grund, att inom eller utom Sibirien i Altai dalarne i fall
Finnarne utgått derifrån, ännu finnas finska urstammar med deras
urspråk, grunden för finskan och alla dess närmaste slägtspråk. Dem
skulle jag gerna besöka. Finskan tyckes för sin regelbundenhets skull
vara nästan oförmögen att förändra sig med tiden. Huru litet skiljer
sig icke språket ifrån Kemiträsk ända till och med Ingermanland ifrån
hvarandra, och dock hafva dessa trakters innevånare kanhända mera än
två tusende år varit skilda ifrån hvarandras åsyn. -- Om någon resa
till Sibirien förestår mig, så gör jag resan nödvändigt genom Wepsernes
och Tjudernes nejder, men om ingen Sibiriefärd förestår, så är jag
villrådig om jag skall till Wepserne eller icke. Studenten Ahlqvist
kunde ju äfven göra resan. Samlande af runor har gifvit mig mycket
nöje, men icke det öfriga i så hög grad, och hos Wepserne och Tjuderne
gifvas inga runor.

Det onda blodet i mig sökte sig straxt efter min hemkomst utgång genom
bölder af hvilka jag för en vecka sedan hade med ens 7 stycken af icke
det minsta slaget; nu hafva äfven de andra varsåren till följe deraf
läkt sig.

Här medfölja de runor, ordspråk, gåtor, ord etc. och Itkuvirsiä, hvilka
jag fått. Ifrån Sordavala skyndade jag, utan att uppehålla mig
annorstädes än i Jaakimvaara hos slägtingar, hit, för att hinna till
Kronofogden Siponii begrafning, som varit min slägting och välgörare.
Derföre skref jag icke heller runor under den resan om sådana äfven
skulle fåtts. Äfven voro mina varsår besvärliga för gång, så att jag
åkte med skjuts hela vägen.

Om det blefve något af resan till Tjuderne och Wepserne, så beder jag
ödmjukast, det Herr Doctorn ville vara god och sända till mig, hvad
Herr Doctorn skrifvit om Tjudiskan under dervaro, och kanhända äfven
anteckna sådant som behöfde frågas hos Wepserne eller Tjuderne.

Tills vidare torde jag ännu få lof att behålla Helenii Lexikon,
Gåt- och ordspråksboken jemte Kanteletar etc. Jag vill ännu draga nytta
af dem så mycket jag kan. Möjligtvis gör jag ännu härifrån någon liten
utvandring, och behöfver dem då nödvändigt. Dock skall jag snart
återsända dem; förblifvande alltid

                                       Högädle Herr Doctors allerödm.
                                              D. E. Europaeus.

Öfver Annikka 2 del som är af Tikkanen mycket dåligt öfversatt, tänker
jag skrifva en arvostelu recension till Kanava. Inho begagnas = into.
Om mina anmärkningar mot Enon Opetuksia eller något annat synes i
Kajana, så beder jag att Herr Doctorn ville vara god och afsända dem
till H:fors. Jag har hört att Suomalainen för sin "Uskon kauppias" fått
sig på mekkon och sedan icke mera vist sig.



18. Saima 1846, n. 31.

                                               [8 p. elok. 1846.]

Hr. Europaeus, som under sommarens lopp vandrat genom Karelen långsåt
gränsen, hade haft för afsigt att begifva sig till Ingermanland och
sydöstra delen af Wiborgs län, der, såsom man sagt honom, ännu
fornsången skulle lefva på almogens läppar. Men kommen till Porajärvi,
50 verst från Selki (Selin Pogosta), öfvertygade sig E., att sångens
region redan här upphörde; hvarföre han återvände och den 18 Juni åter
befann sig i Ilomants. Hans skörd af sånger och sagor har på denna färd
varit betydlig, större än den han gjorde under vinterns förlopp.

Angående lokalen för de tilldragelser, hvilka Kalevaladikten afmålar,
yttrar sig Hr. E. uti bref af nyssnämnde datum:

"Kalevala 22 runans sjunde vers sjunges i hela Suojärvi äfvensom i
Korpiselkä, Himola o.s.v.: 'Kolmannen Viron vesiä'. Jag finner det
också mest sannolikt, att Wäinämöinen bodde söder om Virland, i det
fordom längre åt söder sig sträckande Ingermanland, och att hela
Finland då ännu var bebodt af Lappar, ehuru Pohjola, som troligen låg
på Finska sidan, torde hafva hyst Finska bebyggare, såsom namnen Louhi
och Joukamoinen samt Wäinämöinens slägtskap med Pohjolafolket synes
utvisa. Eken och hjorten, hvilka så ofta omnämnas i sångerna, tillåta
icke någon nordligare lokalitet. Ty om äfven hjorten finnes nordligare,
så är han der så sällsynt, att han icke skulle kommit i fråga,
aldraminst i sången. Tevana(?) torde ännu mindre fördraga nordligare
klimat. Att Turjan Lappalainen icke betyder Norrsk Lapp, bevisar namnet
Turjalampi i närheten af Lendiera. Esthniska namnet på Diina (Viina)
och berättelsen om 'Vannemuna Kaallev poig' tala äfven för hypotesens
sannolikhet; äfvensom mycket annat kunde anföras till styrka för
densamma."

Hr. E. synes för öfrigt icke ännu hafva närmat sig det "parfymerade"
slägte af det unga Finland, om hvilket Svenska blad vetat att tala. Med
en reskassa af 12 rubel Sr. anser han sig ännu kunna bestrida
reskostnaden för tvenne månader, och efter halfannat års jemna fotresor
är hans vandringslust ännu oförminskad. Hans ofta upprepade önskan, att
än flera samlare skulle genomtåga Kaleva-sångernas gebit, har redan
till en del gått i fullbordan, då Studenten Ahlqvist, som äfven
åtnjuter ett understöd af Finska Litteratursällskapet, och hvilken
midsommartiden begaf sig ut på vandring härifrån Kuopio, redan torde
sammanträffat med Europaeus.

Glädjande är det att sålunda hvarje dag kunna anföra någon ny
företeelse af verksam håg för den fosterländska litteraturens
förkofran.



19. Lönnrotille.

                                                   [Elokuussa 1846.]

Högädle Herr Doctor!

De lofvade pappren blefvo med sista posten ännu icke afskickade, emedan
jag icke kunde få dem att gå med tungposten, som jag ville, men nu,
sedan jag bifogat tre böcker dertill, har den kommit att väga öfver ett
skålpund, såsom det fordrades, och kommer då att afgå med tungpost.

Då jag nu kommit på den tanken, att en finsk grammatik efter en gjord
resa till Wepserne och Tjuderne genast kan tagas under arbete, så har
jag insett, att nämnde resa är en den nödvändigaste och jag anser det
vara en pligt för mig att företaga densamma. Jag tilltror mig ingalunda
förmåga att allena skrifva en grammatik, men mången i Helsingfors
t.ex. Lector Akiander torde väl vara ganska benägen att åtaga sig
bestyret. Jag skulle blott kunna uppsätta ett eller annat hvad jag
kunde få ihop. Herr Doctorn kommer då icke att hafva mera besvär än att
öfverse den, och nästa år inom kort hoppas vi då hafva en god grammatik
redan förr än Lexicon hunnit utkomma och utan att Herr Doctors tid
tages bort ifrån detta så vigtiga arbete.

Ifrån Suojärvi skickade jag genom Sordavala de dittils samlade sångerne
etc. Månne de kommit Herr Doctorn till handa?

Jag torde ännu dröja här inemot slutet af september, så att Herr
Doctorn ännu hinner att skrifva till mig hit, hvarom jag på det
ödmjukaste beder. I brefvet ville Herr Doctorn godhetsfullt nämna, om
jag genast derpå skall företaga resan till Helsingfors eller kanske
aldeles icke göra någon resa dit, utan troligen bäst genom Wiborg och
Petersburg sjöledes till målet.

Jag vet ännu icke om geometriae öfversättningarne utkommit, ty jag har
icke en gång fått läsa de två tidningar, hvilka komma till våra
präster, emedan de afgått till kapellet.

I förväntan på snart svar förblifver jag

                           Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare
                                        D. E. D. Europaeus.



20. Lönnrotille.

                                         H:fors den 30 September 1846.

Högädle Herr Doctor!

För Herr Doctorns högtärade skrifvelser af den 13:de September jemte
penningarne 25 rubel s:r, och det för en månad sedan i Savitaipal
emottagna, äfvensom för penningarne 41 rubel s:r af Assessor Rabbe
emottagna, får jag härmedelst aflägga min allerödmjukaste tacksägelse.
Äfven för böckerne, hvilka jag till följe af löftet i förra brefvet får
behålla som egna, får jag härmedelst aflägga min innerligaste
tacksägelse. Jag har i Ordboken upptecknat en mängd ord och äfven i
Kalevala flere anmärkningar och observationer, af hvilka jag med nästa
post hoppas kunna gifva Herr Doctorn del. Herr Doctorn torde väl hafva
observerat, att jag äfven i de Arv[au]tus- och Sanalasku-kirja, hvilka
jag hade med mig på vandringarne, upptecknat dithöriga saker.

Jag har beslutit att studera på graden, och hoppas nog kunna lefva
befriad ifrån bekymmersamma omständigheter, ty jag har till Helsingfors
Tidningar inlemnat en annons, om att jag ämnar börja gifva finska
timmor, hvilka redan visat sig vara nyttiga äfven för andra t.ex. för
Studenterne Cajander, Borg etc. Mitt qvarter, ehuru nog rymligt,
åtminstone så stort som Herr Doctors kammare, och derföre passlig för
disciplar, kostar mig blott 90 rubel om året, och deraf kommer blott en
ringare del på min lott, ty jag har en bolagskamrat, som betalar mig
2 1/2 rubel s:r i månaden. Sjelf har jag köpt möbel och fått för ganska
billigt; äfven mat får jag ifrån finska gardeskasern för blott 14 rubel
en hel portion jemte bröd och smör eller så mycket att två äter sig
deraf mätta.

Hvarken den ena eller den andra af de geometriska öfversättningarne
har ännu blifvit lagd under prässen. Jag har den Heikelska hos
mig för det närvarande, för att genomses. Så illa är det icke heller
att den dröjt hittills, ty hvarken är den ännu collationerad med
originalöfversättningen, ej heller äro ännu mina på Kallavesi
föreslagna bättre termer tagna ad notam, att förtiga min under
vandringarne inhemtade fastare kännedom af finskan, hvarigenom jag nu
hoppas kunna vara i stånd att densamma mycket förbättra. Bruket af de
båda genitiver i pluralis är jag ännu icke säker på. Herr Doctorn sade
den ena af dem vara af bestämd, den andra af obestämd betydelse. Månne
skilnaden är densamma, som emellan bestämd och obestämd artikel i
svenskan? Jag påminner mig i anmärkningarne till af Herr Doctorn i
Suomi skrifna sånger hafva sett adjektivet hafva det ena och
substantivet det andra genitivet. Om denna kasus beder jag
allerödmjukast Herr Doctorn gifva mig underrättelse. -- I Euréns
grammatika saknar jag äfven nödig säkerhet om den optativus, der
förekommer. Att han kallar subjunctivus för praeteritum konjunctivi
enligt Becker, är tydligen falskt. (Se Suomi 1841. 4:de häftet, sida
13.)

Jag beder allerödmjukast, att Herr Doctorn ville vara god och skicka
till mig alla Herr Doctorns ryska kartor äfvensom Esthlands karta och
förteckningen på dess ortnamn. Likaså åtskilliga i Olonetsska
gouvernementet upptecknade sagor, åtminstone sepon Ilmarin starina. Med
alla dessas tillhjelp ämnar jag skrifva åtskilliga finska uppsatser,
för att på afdelningens möte uppläsas, och hvilka jag antingen skickar
till Kanava eller directe ämnar meddela Herr Doctorn. Äfven skulle jag
be om, att få Herr Doctorns anteckningar om Bielooserska Tschuderne
till genomögnande, om ske kan. Alla dessa skola med tacksamhet
återsändas, så fort ske kan.

Jag förmodar, att Litt. Sällskapet under julferierne utrustar mig jemte
någon annan till Wepserne och Bielooserska Tschuderne. Detta är dock
icke mycket mera än en förmodan.

I förväntan på snart svar af Herr Doctorn förblifver jag städse

                     Högädle Herr Doctorns allerödmjukaste tjenare
                                  D. E. D. Europaeus.

I trakten af Wasa skall äfven en öfversättniug af geometrien hafva
varit under arbete.

Den 21:sta sång i Runoelmia har jag ytterligare försökt att omar[beta]
i runopoesie, och tror mig nu fullkomligen hafva lyckats, att få
stroferne i sin behöriga ordning, äfvensom den ofelbart vunnit genom
bortbytande af det tvetydiga vieri. Här följer den:

    Poika lausu kullallensa:
    Miksis aina armahani
    Polvusiltani pakenet,
    Sylistäni siirteletse,
    Kul'et kylkeni varoista,
    Alta kainalon katoat;
    Konsa pyyän polvelleni,
    Sylihini suosittelen,
    Kuzun kylkeni varohin,
    Alle kainalon asetan.
    Sano korvin kuullakseni:
    Kus' oli kultani sinulla
    Tuki toivoteltavana,
    Vara vuotettu vakava,
    Suoja saatava parempi,
    Ja turva toellisempi;
    Ennen kuin istuit polvelleni,
    Sylihini siirteletse,
    Kul'it kylkeni varohin,
    Alle kainalon asetuit.

Jag vet icke om denna runo i dess första skick stått att läsas i M. Y.
Ordet Kuzun skrifver jag med z, emedan denna bokstaf tyckes nödvändigt
böra begagnas i runoskrift för att skilja ifrån det hårda tz t.ex.
Suostu metzä miehihini. Lähen mielusta mezälle.

                                                   E--s.



21. Lönnrotille.

                                             [D. 19 October 1846.]

Högädle Herr Doctor!

För Herr Doctors högtärade skrifvelse af den 10:de October jemte pakett
får jag härmedelst aflägga min ödmjukaste tacksägelse. Äfven beder jag
Herr Doctorn tolka för Doctor Lindh min uppriktiga tacksägelse för
rocken. Den var de första kalla tiderne högst nödvändig och småningom
slets min gamla kasaveika så att den stoltaste tiggare icke skulle
kunnat sky att bära den. För öfrigt bar jag den alltid blott under den
vidare rocken bara för värmens skull. En sångare fick kasaveikan
sluteligen, nöjd att hafva fått litet bomul. Rocken dugde till och med
ännu hemma att begagnas.

Jag har som bäst arbete med geometrie öfversättningarne och håller på
att genomgå Hellenii lexicon, för att samla alla ord med de
härledningsändelser af osäkrare betydelse som Doctor Schildt och jag
begagnat. På samma gång sker äfven samlingen af de ord, jag upptecknat
i lexicon, och hvilka jag med nästa post hoppas kunna afsända till Herr
Doctorn.

Bland dem som begagna sig af min undervisning i finskan, bör jag först
nämna Stats Rådet Grot. Jag går hos Honom två gångor i veckan d. ä.
onsdagen och söndagen till middagen. Studd, Nervander, Passelberg, och
Berg gå utom dess hos mig två timmor i veckan; den siste blott
skrifver. Häraf ses att finska undervisningen icke gör mig mycket
besvär; jag skulle önska ännu flere timtagare.

Ordet "ehdotella", som jag på flere ställen påminner mig hafva läst i
Kanava, torde väl betyda "förutsätta". Monne detta ord kan alltid
begagnas i stället för "förutsätta" och således göra det af D:r Schildt
begagnade och troligen af Honom fabricerade ordet "edeltää"
öfverflödigt. Monne ehdotella är ett gammalt eller af Hanén fabriceradt
ord? Derom ville Herr Doctorn vara god och underrätta mig. -- Jag torde
väl behöfva framställa Herr Doctorn en hel mängd andra frågor angående
öfversättningen, men ännu har jag icke hunnit att fundera på sådant för
än jag gått lexicon igenom.

Frambärande Lector Akianders hjerteliga helsning till Herr Doctorn
förblifver jag

                       Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare
                                   D. E. D. Europaeus.

H:fors den 19 October 1846.

Här följa de af D:r Schildt antagna termer, hvilka icke finnas i
Kallavesi No 1 och 2, 1845.

Alasivu, bas. Ennata, anticipera. Itsenäistyä, bli sjelfständig.
Itsenäisyys, sjelfständighet. Jyrkkä, rät. Kaimajäsenet, homologa
termer. Kertainen, faldig. Kertomerkki, multiplikationstecken. Keske',
medelpunkt. Käyttineinen, praktisk. Leikka, sector. Leikkale', segment.
Myönteinen, positiv. Määriö, definition. Näytettämä. theorem. Olettaa,
antaga, låta vara. Peruste', princip. Paitsimerkki, minustecken.
Saatto, förmåga. Sane', sanelma, sats. Suhde, förhållande. Suhdettaa,
hänföra, jemföra, Suhteuta, förhålla sig. Tietineinen, theoretisk.
Todusta, theorem. Väite', sats, påstående. Ymmärre, begrepp.
Ympäritsen, omskrifva.

Om dessa är Herr Doctor så god, och meddelar mig Sitt omdöme. Kanske
passar Kieleke' bäst för sector. Detta ord är hos almogen bekant.

                                                         E--s.



22. Lönnrotille.

                                             [D. 27 november 1846.]

Högädle Herr Doctor!

Jag beder allerödmjukast om förlåtelse, att jag ända hittills dröjt med
att afsända de låfvade orden, hvilka nu medfölja. Jag har haft mycket
att göra med geometrien, hvilken nu ändock icke kommer under prässen,
för än i början af Januarii nästa år, emedan Boktryckaren är sysselsatt
med andra arbeten. Äfven har jag haft arbete med en uppsats, hvilken
jag läs opp i lördags på Kaisaniemi på vårt nationskalas. Den
afhandlade om våra förfäder i södra Sibirien, på gränsen af Kina och på
andra ställen i Asien, mest efter kinesiska underrättelser, hvilka jag
åtkommit i det stora verket _Ritters Erdkunde_. Der talas mycket om ett
folk vid namn Usun, hvilket varit till utseendet skildt ifrån andra
Asiater, nemligen: med hvit hy, ljust hår och ljusa ögon, framstående
näsa och djupt liggande ögon, eller icke ett så platt mongoliskt
ansigte som kineserne. Äfven talade de ett eget språk. Till dem hörde
utom de egentliga Usunerne äfven folket Tingling i södra delen af
Sibirien ifrån Baikal ända till Obdalen och derifrån åt söder ända till
Sogdiana. Alltså aldeles på samma sträcka, som nuförtiden de
märkvärdiga Tschudgrafvarne finnas, hvilka i Europa gå ända till Wolga
och Dvina. Usunerne blefvo tordrifna först till trakten af sjön
Balkasch och sedan derifrån i 4:de århundradet åt norr och nordvest.
Tingling blefvo äfven år 507 drifna åt vester ända till berg
(förmodeligen Ural).

Ritter kan icke annors förklara saken, än att han antager detta folk
vara af Germanernas stam, men opassligheten af en sådan hypothes är
klar. Jag deremot anser, att ingen annan rimlig förklaring dertill kan
antagas än att förklara dem för Finnarnas stamfäder. Hunner och Ungrare
voro de icke, ty Hiongnu och Uigurer voro deras stamfäder. Fortsatta
undersökningar häraf torde ännu lemna ganska interesanta resultater.

Jag har redan glömt att allerödmjukast tacka för Herr Doctors bref af
den 1 dennes. Jag förde det straxt efter dess ankomst till Professor
Rein, på det Han skulle få notis af de deri befintliga anmärkningar
till Schildts öfversättning, men Han sade, att Litt. Sällsk. redan
corresponderat med Doctor Schildt angående terminologien, och att den
nu får bero vid hurudan den är.

Stud. Tikkanen har förenat sig med Studd. Ahlqvist, Warelius och mig
för att nästa år börja utgifva en finsk tidning med namn Suometar.
Närmare tre veckor har ansökningen redan varit i Senaten, men utslaget
har ännu icke utkommit. Herr Doctorn torde väl hafva någonting, som kan
införas i nämnde tidning, derföre beder jag det Herr Doctorn ville vara
god och hemta sådant med sig, när Herr Doctorn nu enligt löfte snart
kommer hit.

I natt har snö fallit, så att marken nu är aldeles hvit, men vädret är
dock icke kallt och snön tyckes börja smälta bort.

I hopp att snart få trätta Herr Doctorn härstädes, förblifver jag

                     Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare
                                  D. E. D. Europaeus.

H:fors den 27 November 1846.



23. Lönnrotille.

                                      H:fors 8 den 12 Januarii 1847.

Högädle Herr Doctor!

Jemte hjertelig önskan till lyckelig fortsättning af det nya året, får
jag härmedelst ödmjukast tacka Herr Doctorn för brefvet af den 4:de
dennes, äfvensom för den medföljande 3:dje delen af Kanteletar.

Första nummern af Suometar blef färdig sista lördagen, dock med denna
dags datum. Orsaken hvarföre hon så länge dröjt, är, att privilegium
först sista tisdagen ficks ut ifrån Senaten, ehuru ansökning, derom
inlemnades redan i medio af october s. å. Den kunde icke heller förr
inlemnas, emedan Ahlqvist blott kort förut ankom. -- För det uteblefne
sista tisdags bladet, torde två numror nästa tisdag utkomma.

Sången _Suomettaren kosiat_, hvarmed bladet börjar, är, illa nog, på
några ställen utan tillräckliga skäl ändrad. Lyckligtvis hafva dock
många ändringar, som voro ämnade att införas deruti, i tider blifvit
rättade. Emedan jag, liksom äfven Tikkanen och Ahlqvist, voro
juldagarne bortresta, så hade Warelius allena bestyret om profbladets
tryckning, och jag jemte Ahlqvist hade blott gifvit åt honom början
till våra uppsatser och öfverenskommit, att ofvannämde sång skulle
äfven införas. Emedlertid hade Warelius till tryckningen afskrifvit
sången enligt sin vestfinska dialect med d. carit. ta', mennykkänä
(vepsiskan har i genit. mennyden, hvaraf ses att t hör till stammen)
suorsa, helkkymätä' etc. Ja ännu svårare förändringar hade han gjort,
såsom: _ainanen_ i. st. f. _ainoinen_, och mente på fullt alfvare, att
_ainaset, ständiga_ vore rättare än _ainaiset, de endaste_. I st. f.
kaur'ajoilla hade han skrifvit och mente vara riktigare kaurajolla af
ajo. Äfven hade han fått vieron i st. f. mieron och i betydelse af
vieras liksom taivo = taivas. Så fann jag den redan satt vid min
ankomst hit den 3:dje dennes, men vid andra korrecturen lyckades jag
dock, fast med mycken strid och gräl att få det mesta återändradt.

I stället för ändelsen _ton, tön_ har jag ansett mig hafva funnit skäl,
att börja begagna _toin och töin_, hvilket jag anser enligare med
jemnvigtens i språket så allmänna och mägtiga lagar. Stamändelsen
_toma_ har nämligen blott ett _m_ som äfven förvandlar sig till ett
_n_, alltså med svagare ljudstyrka. Då nu äfven _t_ i början af
ändelsen _ton_ är förenkladt, så måste vocalen genom ett tillagdt _i_
förlänga sig, för att gifva åt ljudet utrymme. I _ton_, der _n_ ljuder
hårdare, emedan rösten i brist på utrymme i föregående vocal, mera
måste falla på nämnde _n_, skulle det förutsätta dubbelt _m, tomma_.
Ken har af samma skäl heldre kennen än kenen ehuru det sednare vore
riktigare. Jemnvigts-lagen har, såsom jag först i går kom att fundera
efter, inflytelse äfven på vocaler allena. Likasom t.ex. _t_ förstärkes
till _tt_ när stafvelsen blifver öppen, _taaton, taatto, taattoina_, så
har äfven _tulen, tuloo_ i r. Kar[elen] äfven _tuloman_. Att _o_ har
större klang och ljudstyrka än _e_, derom kan man se i _Akianders
Ljudbildningslära_. Äfven andra vocalförändringar tyckes hafva samma
skäl för sig, såsom i orden pieni, pienen, pikku; sauva, savakko;
halpa, halvempi, halvemman; ele', ela', älä'; tarvis, tarpehen etc.;
allt förenar sig dock icke med den ordning, hvaruti A. ställt vokalerne
efter klangen. Jag har för öfrigt ännu ganska litet tänkt efter denna
sak. Säkert är dock, att i finska grammatiken, så redig den än tyckes
vara, ännu mycket står att upptäcka.

Hvad tecknet till det förmildrade _k_ angår, så anser jag vara lättast
att begagna apostrof ' dertill och det conseqvent i alla fall, äfven
efter _l r_ för att undvika många tvetydigheter såsom palon, pal'on;
koron, kor'on; etc. Flere exempel kan ses i D:r Castréns uppsats i
Suomi "Om några ljud i Finskan". Genom ett allmänt bruk af detta tecken
blir den utan några reglor begriplig för alla, och, som det förnämsta
är, utlänningar och andra i språket oinvigda hitta sig derigenom mycket
lättare fram deruti. Af dessa samma skäl har jag äfven förklarat mig
för ett allmännare bruk af slutaspirationen och börjat begagna Warelii
tecken ` blott med undantag af Allativus och 3 persons suffix, hvaruti
den hvarken ingriper i grammatiken genom att förmildra föregående
konsonant, ej heller allmänt brukas, ty jag har ingenstädes märkt
aspiration i sagde former. Jollekkulle har jag icke hört. Denna
asspiration torde dock vara orsaken till att _-nsa_ förmildrat sig
till -se' i östra Finland. Detta sednare har verkeligen aspiration.
Lika godt torde väl vara att begagna äfven till aspirationstecken
apostrof, men Warelius går icke in derpå, och orsaken att begagna
skilda tecken är icke heller stor. Dessutom har Stbg i sista årets
Kanava N:o 19, förordat Warelii tecken och önskat blott en mindre
storlek åt detsamma.

Genitivus plur. bildar jag ännu alltid af infin. pl., ty Herr Doctorns
hypothes, att gen. af inf. sing. bildad vore bestämdare, anser jag
derföre osäker, att såväl inf. sing. som pl. båda äro lika obestämda,
och att gen. pl. troligen blott af misstag bildats ifrån inf. sing.,
emedan den begagnas efter nomina numeralia och partitiva.

Herr Doctorn är god och skrifver till mig isynnerhet om ändelsen töin,
derom beder

                             Högädle Herr Doctors allerödmj. tj:re
                                      D. E. D. Europaeus.

Suometar beder ödmjukast, att Herr Doctorn ville vara god och ibland
skänka åt henne någon uppsats. Herr Doctorns insändningar torde för
henne vara de käraste.

För tidningsposten har helt nyligen nya förordningar inkommit, hvilka
troligen hindrat alla härvarande tidningars afresa; så äfven Suometars.
Deruti är Alkulause af Warelius, _Tutkistelemuksia Suomalaisien
esi-isistä ja niiden asumapaikoista_ af mig, och _Satu_ af Ahlqvist.

Ljudbildningsläran har jag anmärkande börjat genomgå, för att enligt
Herr Doctorns önskan med tiden recensera den på vårt blad. Jag har
äfven inprickat Herr Doctorns märken ifrån Rector Colans bok i min. Om
Herr Doctorn ville meddela mig ännu flere anmärkningar, så vore det för
mig till stort nöje. Egna anmärkningar har jag äfven gjort ganska
många.

En ganska fägnesam sak är det, att Hans Kejserliga Höghet Thronföljaren
i Nåder täckts hugna mig med en gåfva af 150 Rub. S:r, hvilka jag
straxt vid min hitkomst af Rector Magnificus fick emottaga. Jag
förmodar att Stats Rådet Grot genom Sitt goda ord åstadkommit detta.



24. Castrénille.

                                               [2 p. helmik. 1847.]

Jalooppinen Herra Tohtor!

Pian sanoen sattumoita myöten olen tullut Suomalaisien esiisien
jäl'ille. Niiden hakeminen antaa erinomaisen ilon ja mielihyvän
rintaani jo nyt, vaikka niin vähän olen tehnyt. Toivotan Teille sitä
iloa paljoa suuremmassa mitassa; Te olettekin niillä jäl'illä paljoa
etemmäksi tulleet, ja olette ilman sitä vakuutetut, että työnne koskee
selvästi perustettua hyvää, ettekä tarvitse` pel'ätä` ajavanne tuulta
takaa.

Minä puolestani kyllä en tahtoisi muuta, kuin uskoa` todeksi, mitä olen
kirjoittanut myötä seuraavissa sanomalehdissämme, mutta nä'yttää se
muiden silmissä olevan ei paljon muuta kuin hulluutta. Toivoin, siitä
jo kaikkien niinkuin itse` ilahtuvan, mutta eipä yksikään itsestänsä
ole` virkkanut paljon sanaakaan. En ole` minä paljon kysellytkään
ko'ettaakseni, mitä itsestänsä virkkaisivat, mutta jos sanan -- toisen
sanoovat "onhan se vähän toden näköistä", niin mitä niistä voittoa. --
Niin se on täällä Suomessa. --

Jos Teidän mielestänne asia on todempi, niin kirjoittakaat, Hyvä Herra!
mitä asian toteuttamiseksi vaan voitte; kirjoittakaat tänne meille
suomeksi lehteemme pantavaksi, kehoittakaat Tekin sanallanne mieliä
havahtumaan yles ja ehkä vähänkin suuremmalla innolla kiintymään
kotimaan tärkeimpiin asioihin. Kehoittakaat myös muutamilla
voimallisilla sanoilla kansaamme paremmin ottamaan lehteämme, sillä
asiallinen kehoitus ei mitään vaikuta`, kuin siitä ei kukaan mitään
kuule` eikä nä'e`.

Juuttahista eli Fornjoterista olen saanut jäl'emmältä enemmin tietoa,
kuin mitä niistä "Tutkistelemuksissa" kirjoittanut olen. Geijer
todistaa niiden selvästi olleen Lappalaisia, ja ihmeellisellä tavalla
sopii yhteen, mitä Prichard sanoo Lappalaisien ja Jats (eli Jutes)
kansan nä'ystä, nim. että molemmat ovat ruumiiltansa pienet ja raukat,
että Lappalaiset ovat mustatukkaisia, mutta Jats kansa muutoinkin
musta, joka ei olekkaan muuta kuin luonnollista, koska aurinko
Pentschabissa mustuttaa pinnan paljoa enemmin kuin täällä, ja niiden
pinta, jotka ovat tukaltansa mustat, on erinomaisen helppo
päivettymisestä mustumaan. Voivatkin Jats ja Juuttahat (Lappalaiset)
olla` samaa kansaa, sillä koska Suomalaiset ovat Korkeasta Aasiasta
kotosin, ja Lappalaiset ovat Suomalaisien läheistä heimoa, niin pitihän
Lappalaisienkin olla` miltei samasta paikoin kotosin. Voi siis hyvinkin
tapahtua`, että kaikki miespuuttoon eivät lähteneetkään tänneppäin.
mutta jäivät jäl'ille ja poikkesivat toisille teille. Tästä asiasta
aj'on puhua` 6:nessa lehdessä.

Aivan hyvä olisi, jos Pietarissa joku ottaisi työksensä tarkoin tutkia`
siellä olevia muinaisuuksia, ja niiden vertomalla, niinkuin
Tutkistelemuksissa sanon; pyytäisivät selkoa asiassa. Teidän
kehoituksenne sekä sananne asian tärkeydestä kyllä sielläkin voipi
panna` miehiä liikkeelle. Voittomme siitä olisi arvaamatoin.

Toivottaen Teille kaikkea iloa ja onnea vaivaloisessa, mutta aivan
tärkeässä työssänne ja toivoen paljon iloisia ja kehoittavia sanoja
kohta takaisin, olen aina

                                         Teidän nöyrin palvelia
                                           D. E. D. Europaeus.

Helsingistä 2:na helmekuuta 1847.

Että olen paheksinut Suomalaisiemme vähää vaaria tutkistelemuksistani,
on parasta, että ei mitään virkkaa`. Tällä postilla menee myös
Magisteri Kellgrenille nämät samat lehdet. Saksalaiset, pelkään, kyllä
meidät voittaavat.



25. Lönnrotille.

                                              [D. 19 Martii 1847.]

Höglärde Herr Doctorn!

För Herr Doctorns bref af den 12:te dennes får jag härmedelst aflägga
min ödmjukaste tacksägelse. Hvad orthografin i _Lukemisto_ vidkommer,
så önskade jag gerna, att det förmildrade k allestädes skulle betecknas
med det vanliga tecknet ', och likaledes asspirations tecken, det
engång antagna `, begagnas, dock med undantag af allativi ändelse och
tredje persons suffix, hvilka icke allestädes torde begagnas med
asspiration, eller åtminstone med en svagare, hvilken utomdess der
aldrig har något grammatikaliskt inflytelse eller åstadkommer någon
förmildring i föregående konsonanter.

I en Krestomathie tyckes det just vara nödvändigast, att hafva dessa
båda tecknen, emedan de läsare, för hvilka boken är bestämd, just böra
veta hvilka konsonant-förmildringar i orden för sig gått. Utan dessa
tecken blir språkets lärande för deri okunniga mycket svårare och i
samma mån mera afskräckande, hvilken svårighet isynnerhet drabbar alla
utlänningar. Dock är ju vår önskan att vårt Suomis språk blefve för
alla så angenämt som möjligt. Stats Rådet Grot har yttrat mycket nöje
öfver asspirationer och isynnerhet för k tecknet. Utlänningarnes fördel
dervid skulle redan vara nog för att förmå till begagnande af dessa
tecknen; lärarne vid skolor, gymnasier och Universitetet torde för
lättnadens skull vid lärandet äfven finna nöje dervid. De gamla j och
v, såsom i orden jäljen, jalvoilla, torde äfven derföre kunna
bortfalla, som de enligt Satakundensen Warelii utsago, knappast torde
annorstädes begagnas än i trakten af Åbo, alltså i en ringa del af
Finland, hvarföre, sedan jag enligt mitt beslut i Suometar skrifvit om
den nyare rättskrifningsläran, skribenterne hellre torde småningom
börja att följa det vida allmännare sättet att utan ersättning af j och
v bortkasta k vid dess förmildring.

Doctor Castrén har ju i _Suomi_ 1841 noga skrifvit om fördelen af att
hafva ett eget tecken för det förmildrade k och ju mera skriftspråket
utbildas, desto mera faller detta behof i ögonen.

För sådana fördelars skull beder jag Herr Doctorn vara god och skrifva
till Litt. Sällsk:t, att omtalte tecken skulle införas i Lukemisto. Det
finnes väl många i Finland, som anse sådana tecken för stötande, men då
de ändock icke anse accenterne i franskan och i, å och ä prickor, samt
interpunctions tecknen för någonting stötande, så säger ett sådant
påstående ingenting, högst att sådana förekomma ovanliga, men som
försvinner så snart man blir van vid dem. En, som förut icke begagnat
finska böcker utan dessa tecken, kommer aldrig på den tanken att de
skulle stöta.

Vigtigt är äfven bruket af dubbel vocal framför v, i 3 person plur.,
äfven sing. t.ex. karsiiva. Såsom Akiander anmärker finnes en tvåfaldig
konsonantförstärkning t.ex. tuvan, tupa, tuppaan. Samma lag anser jag
vokalen e i verba vara underkastad, ehuru den yttrar sig annorlunda.
T.ex. tulen har i R. Kar[elen] tuloman, tuloov; (o är enligt Akianders
ljudbildningslära starkare än e); alltså förstärkt i öppen stafvelse
(jmf. tupa), men äfven då när vocalen är dubbel (jmf. tuppaan). Detta
tuloov anser jag just bevisa att vocalen är lång, ty annors borde det
heta tulev, liksom tulen. Den starkare förstärkning har just för dess
större stryrka gjort sig vidsträcktare gällande än den mildare t.ex.
tuloman, som blott begagnas af grekiska Finnar. Deremot säges tuloovat,
tuloo(pi) kanske i större delen af Finland. Denna förstärkning är
alltså efter mitt tycke ingen slump utan blott en lydnad för språkets
allmänna lagar om ljudförstärkning och -förmildring, men för hvilket
alla dialekter dock haft olika fint öra. Detta förutsätter just ett
dubbelt e, som varit allmänt i bruk, för än det blifvit förstärkt till
ett dubbelt o.

Förnämligast i anledning häraf vill jag begagna dubbel vokal
framför -vat (-vät). Att der förvandla e till o i skrift, anser jag
dock för onödigt. Att participium praesens nom. plur. och praeteriti 3
pers. plur. hos verba på ia (iä) derigenom lätt urskiljas, är bekant.

Instruct. sing. af ku, om Herr Doctorn ännu har begagnat det, torde
hellre böra vara plur. så snart correlation och andra orsaker så
fordra.

Runosamlarene Polén och Sirelius hafva återvänt, sedan de kringvandrat
Ladogas norra och vestra kuster ända till gränsen af Petersburgska
gouvernementet, På vestra kusten skola runorna nästan hafva försvunnit
utom vid Ingermanlands gräns, der de någorlunda åter skola vidtaga. I
Metsäpirtti kapell, hörande under Pyhäjärvi, torde hafva varit
ymnigare, men som folket der berättats vara ifriga Staroverer, så
skulle de icke sjunga fastetiden. Jag skref för 2 veckor sedan till
Litt. Sällsk. i Wiborg, att det skulle utsända runosamlare till
Ingermanland och dess gränstrakter.

När torde Herr Doctorn få Kalevala till tryckning? Bäst torde vara att
lemna det till början af nästa hösttermin, ty jag skulle ganska gerna
vara då här och till ferien tänker jag begifva mig till Tschuderna i
Tverska gouv. och vid Bieloosero och äfven till Wepserne. Kanske jag på
den vägen ännu skulle hitta något. Äfven andra Studenter torde i massa
utvandra nästa sommar och hvad som då skulle samlas kunde allt införas.

Herr Doctorn är god och skrifver några anmärkningar till min runo-oppi
och hitsänder dem. Kalevala torde ju nog gifva anledning till en och
annan fundering, som skulle gagna den nya sången[s] uppkomst.

Herr Doctorn är god och meddelar Litt. Sällsk. sin mening om mina
anmärkningar öfver Lukemisto, ty ifrån Herr Doctorns hand utgångna
vinna de gehör.

Förblifver städse

                          Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare
                                    D. E. D. Europaeus.

H:fors den 19:de Martii 1847.

I fjerde runon af Kalevala är den 272:a versen obestämd, om den sitt
verbum i imperat. eller i impf. Sådana för den i språket oinvigde
osäkra ställen skulle genom asspirationstecken aldeles undvikas.

                                      H:fors den 23:dje Martii.

P. S. Att brefvet icke tidigare kommit ut, har icke skadat, ty nu just
fick jag af Bokh. Öhman manuskriptet till _Tolken_ som här äfven
medföljer jemte Mag. Ignatii bref till Öhman, så att Herr Doctorn kan
genomögna de anmärkningar, som Litt. Sällsk. i Wib. gjort, Monne det
icke skulle gå an, att i Tolken införa såväl k-förmildrings
tecken ' som asspiration `, ty jag anser det vara en småsak, om
asspirationstecknet är si eller så, men anser dock det utsatta hafva
företräde, emedan det skiljer sig ifrån k-förmildringstecknet och
apostrofen utan att dock vara fulare, ja ofta i Suometar vackrare, än
apostrofen (eller k-form.). Monne icke äfven den fullt utsatta ändelsen
i verba vore bättre t.ex. alltid häpeää i st. f. häpee. Korta
framställningar om den finska Formläran med motsvarande svenska utryck
och omskrifningar torde vara ganska väl till pass; äfven om den
svenska, isynnerhet läran om bokstäfvernes uttal, emedan i svenskan
sådant ofta läses annorlunda, än de skrifves. Reglorna kunna vara såväl
på finska som på svenska och göra alltså tillika samma tjenst, som
samtalen.

Härledningsläran ligger för finskan ännu i lindan, men för att få något
beprepp deri, företog jag mig i höstas att genomgå Helenii Lexicon och
samla opp de flesta ord med tvetydiga härlednings ändelser, hvarvid jag
äfven kom under fund med åtskilligt, t.ex. att verba på staa` hafva
olika betydelse då de äro bildade ifrån sing. och plur. sås. ar'astaa`
ar'istaa`, myöhästää`, myöhistää`, etc. af hvilka den förra är neutrum,
analog med herrastaa` och den sednare activum. Häraf följer, att
Kilpinens suomestaa` = suomeksi käyttää` är alldeles misslyckadt. Då
Herr Doctorn arbetar på lexicon, så "yksi tie, kaksi asiaa", kan Herr
Doctorn äfven uppsamla härlednings-ord i columner och då hela
förråderne äro upptagne, så kan härledningens grundbetydelse och
härledningssättet och gränsorne eller inom hvilka ordklasser
härledningen kan begagnas, etc. lättast öfverses. Så kan t.ex. blott af
verba ord på e` bildas och alltså äro tiede`, hyve` etc. opassliga. Jag
tycker att vid härledningar liksom vid allt borde för språkanden ömmas
så mycket som möjligt och icke genom misstag missleda språkkänslan,
utan hellre genom treffade nya exempel skärpa och väcka den. Jag tänker
efter någon tid vidlöftigare tala härom i Suometar.

Härmed afskickar jag äfven härlednings förteckningen, bedjande om
ursäkt såväl för det i broskan uppkomna fusket i detta bref, som äfven
att förteckningen icke blifvit renskrifven, hvartill nu icke är tid.
Samma förteckning önskade jag snarast få tillbakas.

Med Högaktning förblifver

                        Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare
                                      Europaeus.



26. Lönnrotille.

                                             [14 p. toukok. 1847.]

Jaloarvoinen Herra Tohtor!

Suomeksi minä kirjoitan Teille, sillä joku aika sitte liittyi
kirjallisesti pari kymmentä Oppivaisista, joiden joukossa minäkin, että
kukin pitäisi puolestansa kaikissa tiloissa vaikuttaa Suomen hyväksi ja
pysyä` uskollisesti Suomalaisella mielellä, niin että Suomen kieltäkin
kaikissa tiloissa, kirjauksissakin käytettäisiin, konsa vaan sopii.
Yhteinen mieli vähäpätöisissäkin asioissa nä'ytteleivä vaikuttaa paljon
sen voimistumiseksi ja kaikkivaltaisuudeksi.

Kiitoksia aivan paljon joku aika sitte tulleesta kirjauksestanne ja
lahjoista Suomettarelle. Kiitoksia myös Suomettaren puolesta, että
kehoititte Kirjall. Seuraa häntä muistamaan. Kyllä on vähän hänellä
ottajia, vasta puoli kolmannen sadan paikoilla, ehkä 500 kappaletta
painetaan. Hyvä olisi, jos sanallanne Kanavan taikka M. Ystävän kautta
kehoittaisitte kansaa paremmin ottamaan sitä. Kyllä on Suomettaren
itsenkin syytä, että ottajia on vähän; hinta on kallis, ilmoitettiin
enemmin olevan Herroille kuin talonpojalle, lisälehti on viipynyt
kau'an j.n.e., joista kaikista minä kyllä niskaan asti olen torunut
muita ja tahtonut toisin, mutta ei ole` auttanut. Koko lisälehtikin oli
liikaa ja hulluutta, josta ei vähintäkään voittoa ole` toivomista.
Mutta kaikkea sellaista en ole` minä voinut auttaa`.

"Tulkkia" kiirehtii Öhman, sentähden pyydän nöyrimmästi, että
lähettäisitte sen kohta tänne painettavaksi.

Hyvä olisi, jos, niinkuin Skoltidningkin tahtoo. Lukemisto vielä jäisi
myöhemmäksi, kunnes Suomen kansan Sadut kerkeäisivät annettaa`, sillä
Lukemistossakin pitäisi ajatuksen ja mielen juoksi saataman niin
suomalaiseksi kuin mahdollista on. Myös olisi hyvä että kieliopillisia
ja muita muistutuksia pantaisiin siihen, niin että se tulisi siihen
jär'estykseen, kuin Lukemistolta vaaditaan. Tarvittaisi vielä odottaa,
jos kirjoitustapa vakautuisi, Johto-oppia saataisiin. Kalevala annetaan
täydellisemmässä painossa, niin että, mitä siitä on Lukemistoon otettu,
tulisi täydellisemmästi kirjoitettavaksi; ja monta muutakin tietoa ja
viisautta kertyisi. Mahtaisi se kuitenkin saataa` tulevan vuoden
syysterminan al'uksi valmiiksi. Ei se kuitenkaan kerkeä` tämän vuoden
syysterminan al'uksi.

Olkaat hyvä ja kirjoittakaat minulle, mitkä paikat Kantelettaresta
vielä olisivat kääntämättä ruotsiksi, sillä eräs tuttu tahtoisi
ko'etella` kääntää` muutamia niistä ruotsiksi ja sellaisia, joita ennen
ei olisi käännetty.

Minä ja Mag. Reinholm aj'omme kesäksi lähteä Pietarin, Inkerin, Tverin,
Wepsän j. m. paikoille matkaelemaan. Hyvä olisi, jos Tekin
kehoittaisitte Wiipurin Seuraa antamaan enemmin rahaa sekä meille, että
muille matkoille pyrkijöille, sillä siitä olisi monin kertainen hyvä,
matkaelijoista tulisi hyviä Suomalaisia j.n.e.

Kirjoittakaat kohta, sitä pyytää nörimmästi

                                     D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 14 Toukokuussa 1847.



27. Lönnrotille.

                                         [16 p. lokak. 1847.]

Korkeasti kunnioitettava Herra Tohtor!

Onnellisesti olemme tulleet matkoiltamme takasin torstaina viimeis
viikolla. Enemmin kuin luulimmekaan oli lauluja Inkerin maalla ja
eteläisissä pitäjissä Wiipurin lääniä. Aikaa oli vaan vähän saaliin
paljouden suhteen. Kalevalan lauluja on monta ja aivan tärkeätä saatu,
mutta huutaavat muita vielä tarkemmin keräämään. Suomettaren tulevassa
numerossa on tuleva lyhyt jo Inkeristä lähetetty matkakertomus, jossa
on osaksi puhuttu saaduistamme Kalevalan lauluistakin. Kirjallisuuden
Seuralle lähetin toista kuukautta sitten 50 ruplaa hopeassa takaisin
annettavaksi jollekulle matkoille halustajalle, mutta kuin vielä ei
ketään ole` saatu, niin olisi hyvä, että vähintäin Oksanen menisi, jos
ei etemmäksi, niin kuitenkin rajalle asti Äyräpään ja Käkisalmen
eteläiseen kihlakuntaan. Erinomaisen hyviksi laulupaikoiksi kehuttiin
Lavansaaria ja Seiskaria sekä Koiviston saaria, mutta niissä meillä ei
ollut aikaa käydä. Kukaties mitä vielä löytynee Kalevalan lauluja
Lavansaarissakin, joita ylin kaikkia kehuttiin. Rautua, Pyhäjärveä,
Sakkolaa ja Walkijärveä kehuttiin myöskin paljon, mutta niissäkään emme
ker'enneet käydä`. Wiipurin tällä puolla saimma kyytimiehiä Andrein
kirkolta, jotka itsekin tiesivät vähän "Pääskyläistä päivälintua" ja
sanoivat erinomattain vanhojen ämmien vielä heidänkin puolellansa
laulavan Wäinämöisestä. Jos siis tarkkaan pitäisi saataman mitä saada`
voisi Kalevalan toiseen painoon, niin kylläpä tarvitsisikin vuosia
siihen, ja jolle kuinkin sopii, sen pitäisi jo lähtemän liikkeille
keräämään; aikaa siihen tarvitaan jäl'estäpäin yhtäpaljon kuin nytkin,
mutta viipyminen tekee aina enemmin ja enemmin vahinkoa. Kalevalan on
välttämättömäsi tarvis saada` Inkerin ja sen rajakuntien laulut
itsellensä, sillä ne ovat siihen paljon selkoa antavat. Kukaties tulee
tarkemmin tutkittua paikatkin, joita Kalevalassa mainitaan,
ilmautumaan. Sukunimi _päivä_ löytyy Lempalassa ja sama nimi on
Kalevalassakin (Päivilä, Päivän poika). Jos Oksanen nyt lähtisi
matkaelemaan, niin olisi meille sitte jouluaj'aksi aivan paljon
valmiiksi tehtynä, sillä silloin aj'omme minä ja Reinholm lähteä`
uuteen matkaan Pietarin puolelle. Kirjallisuuden Seuran matkarahat
voisimme lähettää` täältä Käkisalmeen, jos ei kerkeäisi Kajaaniin.
Yhteisemmästi lauletut runot aj'omme niin pi'an kuin kerkeämme,
kirjoittaa` kokoon ja osaksi painattaakkin pieniin vihkoihin, joita
saisimme vasta jakaa` kaikista tarpeistamme talonpojalle vasta
tapahtuvilla meidän sekä muiden matkoilla. Voimme al'uksi vähintäin
osaksi jos ei kaikki yhteisemmät laulut lähettää` Oksaselle, jos hän
lähtee matkoille. Tapahtuva se olisi, ja niin pi'an kuin mahdollista.

Tverin ja Uuden Linnan lääneissä on aivan paljon Karjalaisia aina
110,000:n paikoilla. Sielläkin mahtaa olla` runoja, koska ainakin
paremmin säilyyvät Wenäen uskosien luona ja Karjalaiset siellä niin
suurissa joukoissa eläen omasta perikodistansa eroitettuina sentähden
malitaavatkin sitä enemmin pidätellä` vanhoja muistejansa jäl'illä.
Matkustus sinne ainakin olisi voitoksi, mutta mistä saada` kelvollisia
matkustajia?

Kirkkoherra Sirén on lähettänyt minulle kolmattakymmentä Renvallin
Sanakirjaa alennetusta hinnasta 3:sta Ruplasta hop. myötäväksi. Joku
tarvitseva Kajaninkin paikoilla mahtanee halaita` ostaa` niitä.

Kirkkoherra Sirén Rouvinensa, joiden hyvyyttä paljon kiitämme,
rukoilevat Teille sanomaan paljon terveyksiä. Rukoilen minäkin
terveyksiä hyville tuttavilleni, ollen nöyrin p--janne.

Helsingissä 16 päiv. Lokak. 1847.

                                       D. E. D. Europaeus.



28. Suometar 1847, n. 42-3, 45-6.

                        [19 p. lokak. -- 10 p. marrask. 1S47.]

_Matkakertomus_.

Paljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt
jotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin.

Makulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin
kulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä
taas länteen päin meren rantaan asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli
lauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä`
siinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä` Kivennavan kirkolia
viikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua` lopulle jo viimeisessä
kylässä. Kesken piti lähteä` pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se
kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: "sie kuin
et olle` niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa`". Pääsyy
tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja
mu'assani, joita lupasin antaa` lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e.,
ja näitä kirjoja arveli hän "heräntäisien kirjoiksi". Minä kyllä ko'in
vakuuttaa` häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin
oli toisena päivänä ympäri kylän puhe`, että minä kirjoillani tahdon
levittää` "pukin" uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla`
siitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset[7] sanottiin
kokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. Uuella Kirkolla
itsessänsä niitä ei kuulunut olevan muuta kuin yhdessä kylässä
Kivennavan rajalla, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja Walkijärvellä
sanottiin niitä löytyvän enemmin.

Vaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saadaä` erinomattain naisvä'en
päistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada` heitä lauluille. Aina
sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet.
Minä kyllä ko'in sel'ittää`: että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa,
kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on
saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan
tekemään suomeksi, ja monta muuta, jotka kuitenkin eivät tahtoneet
auttaa`. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä` vähällä
saaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna
vähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain
kirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän
kylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuutterserän kylässä, jossa
olivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin
hyväksi laulajaksi, mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka
tähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan.
Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen
kieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis
kirjoittaa` lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä
tahtonutkaan ämmä ruveta` käsin "maallisiin renkutuksiin", mutta empä
antanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista
tulee` Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää`,
kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian
tarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan
käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden,
että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi.
Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään
ole` tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen
kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä,
että tässä asiassa on sen ja monen muun puolesta suuri hyöty
maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko
pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin
joka voipi hyvää tehdä`, ja ei sitä te'e`, se on hänelle synniksi.
Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen
lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään
perästä lauluille.

Tämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en
voi` sanoa`, kuin paljon en tiedä`, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön
pidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe` oli enimmiten
ulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista.
Kuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta,
osoittaa se tämän miehen lause`, "että Jumalan sana käskee meitä
ristiämme hakemaan", jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista
sanoista, "että -- -- -- kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja
hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta", ja niinkuin
näkyy, ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat
sanat yhteen.

Täkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: "tuntekaat heitä
hedelmistänsä" arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa
työt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet
opetuksen: "älkäät ko'otko` tavaroita maailmassa" niin hyvin sopivan
mietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä -- luonnollisesti
tässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille
kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas
voipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille
rasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; "Neuvoja rikkaaksi ja
onnelliseksi päästäksensä", jota erinomattain ylistin. Toisena päivänä
tarjosi äiti sitä takaisin, sentähden, ettei siinä Jesuksen nimeä
mainita`. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii
meitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta
enemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin
tehdä` rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä
raamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni
saarnattuani viimeisellä kysyin, tahtooko hän kirjaa vain ei, niin
yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja
kovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset
pysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää` asiaa toisin
päin.

Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin
jo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä
keinoa olisi työaika aivan sopimaton laulun keräämiseksi, mutta sen
kautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla
saataa`. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan
kirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapanimme yhteen
pappilassa Provasti Höijerin luona.

Tähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa:
historiallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen
poj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan
Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kömmi)
kosihin, naimahan Narintkan päästä, Tuolta hänelle Anni annettihin"
j.n.e. Paikka mahtaa olla` sama kuin Lahen Kontu, kylä Pietatarista
länsi-pohjosiin päin.

Kivennavalta päätimme lähteä` suorastansa Pietariin, että passien
vaihettua paremmin saattaa` kävellä rajan toisellakin puolella. Ensin
tulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka
on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja
mietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää`
taloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli
hänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut
tutkia` Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme
ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä
viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona. Nimi Suomen
hautojen mäki luullaan olevan Aleksander Newskin aikuinen, mutta
silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin
sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin
heidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi,
kuin Turun Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin,
jolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi
se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi
kutsumaan.

Pietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahatoin olento
Provasti Sirénin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä
kyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren
ja Koppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin,
jotka välilleen pääsneevät.

Tarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin
päin Toksowan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista.
Siellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen
Sjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista
muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Wenäen maan sisässä, ja
siellä olevista vanhoista haudoista.

Laulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia
lauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin
kaikista oli se, että lauluun: _Pääskyläinen päivälintu_ liitettiin
maailman luominen munasta (Kvl. I, 300-315). Laulua pääskyläinen
päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla
eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi
niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä
painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka
myöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren
3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä
niin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat
nähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna
yhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän,
kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen
pois (tuosta kasvo kaunis saari, vertaa`: munasen alanen puoli
alaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi` tässä laulussa veden
paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen
merkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat "lensi suurelle mä'elle,
korkealle kukkulalle" ovat väärin tulleet lauluun, jonka näyttäävät
sanat "löynnyt ei maata ma'ataksensa". Tästä nähdään, että koko maa oli
vedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana "tuosta kasvoi kaunis
saari" osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni
ensin saareksi, sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset
ennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena
mereltä, (okeanilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa,
kuin maaemä Kalevalassa.

Jo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Wäinämöisen laulun
kanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea
yhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen
jälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä
olemme tavanneet muutamilta laulajilta.

Uudella Kirkolla laulettiin:

    Pääskyläinen päivä lintu.
    Yö lintu lepakko lintu
    Lenteli kesäsen päivän.
    Sykysyisen yön pimeän.
    Etsi maata maataksensa.
    Lehtoa levätäksensä,
    Peltoa pesiäksensä.
    Murtoa muniaksensa;
    Löynnyt ei maata maataksensa,
    Lehtoa levätäksensä,
    Peltoa pesiäksensä,
    Murtoa muniaksensa.
    Lensi suurelle mä'elle.
    Korkealle kukkulalle;
    Näki laivasen merellä,
    Punamaston purjehtivan.
    Lensi laivan portahalle,
    Laivan keulalle keinahti.
    Valo vaskisen pesosen,
    Muni kultaisen munasen.
    Toi Jumala suuren tuulen.
    Lännen kolkalta lähetti.
    Laiva kaatu kallellensa.
    Sysähysi syrjällensä.
    Muna vierähti vetehen,
    Pesä pyörähti perästä
    Meren mustahan mutahan,
    Sakean saven sekahan.
    Tuohon saari siunahusi.
    Nuori nurmi saaren päälle,
    Nuori neito nurmen päälle;
    Tuota käivät kaikk' kosissa;
    Käivät pipit, käivät papit,
    Käivät hovin hoikat herrat.
    Käivät Narvan nappisaksat,
    Eipä neiti nuoille mennyt.
    Tulipa viimein Nurmi Tuomas,
    Otti neitosen rekehen,
    Löipä ohjalla oritta,
    Helmiruoskalla hevoista;
    Hepo juoksi tie helisi,
    Kangas kultainen kulisi,
    Reki rautainen rämisi,
    Vemmel piukki pihlajainen,
    Ulvoit ukset Uuen Linnan
    Vinkuit Wiipurin veräjät,
    Tuota neittä vietäessä,
    Kultaa kul'ettaessa.

Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja
sittemmin:

    Muna vierähti vetehen,
    Pesä pyörähti perästä.
    Pääsky lintu, päivä lintu,
    Yö lintu, lepakko lintu
    Kiiteleepi, liiteleepi
    Etsiipi munasiansa:
    Lensip' on sepän pajahan,
    Te'etti rautaisen haravan.
    Piit panetti pihlajaiset
    Millä hän meret haravoi,
    Meren rannat raapustellen;
    Löysi puolen ruskulaista,
    Tuop' on päivä taivahalla,
    Löysi puolen valkulaista,
    Tuop' on kuuna taivahalla,
    Löysip' on muruja muita,
    Nuo tähiksi taivahalle.

Mitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän
laulun Wäinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin
"sokeaksi" ja "vähännäköiseksi". Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin
Kalevalassa löytyviä. Toinen laulu on "Kallervosta (Kullervosta) ja
Untamosta", lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa.
Ilman sitä on saatu Wäinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta,
Ilmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet
lyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme
ole` ker'enneet paljon muuta tehdä`, kuin tiedustella`, mitä lauluja
kussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset
laulujen kerääjät pit'emmäksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä
Kirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista
matkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä
vasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen
paljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi
tekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän
odottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi
ensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi
runojen keruulle kiirehdittämän, sillä runotkaan eivät ole` niin kohta
kerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja,
että kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa.
Näitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole` pidettykään runon pesinä,
mutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen
puolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua` miltei niin hyväksi
runon pesäksi, kuin parahat paikat Wenäen Karjalassa.

Kieli Toksovalla, Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella
Kirkolla Wenäen Karjalan kielen tapainen. Wajaanta sia sanotaan aina
kahdella _t_:llä, esim. _huoletta, leivättä_, ja ei _huoleta, leivätä_.
Pitkä _aa_ ja _ää_ äännetään _oa_ ja _eä_, esim. _moa, peä_,
erinomattain Inkerikkojen eli Wenäen uskoisien Suomalaisien se'assa,
jotka myös aina sanoivat _hakra_, [_kakra_?], _kopra_, mutta joka
puheentapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli
puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin.

Syy oli meillä nyt tuumia`, kuin vielä kävisimme Wepsäläisien ja
Karjalaisien luona Uuden Linnan (Novgorodin) läänin itäisissä osissa.
Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme
edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme
Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella
suotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja
Wepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi
hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.

Paulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Wenjo'en kirkolle, jolla
Kirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän
viikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä
kävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä
hyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan
tutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Wenjo'en uraa taikka
mänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin
Lempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa` tulleemme Suomen
kieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten
erinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia,
jonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi
Suomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan
palveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti
silloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy.

Vaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan
varaksi Wepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä`. Jalkasin
kul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan,
sitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas
jalkasin 80 virstaa Peloilaan (eli Peloilha kuin Wepsäläiset sanoovat);
Wenäeksi kutsutaan kylä Peluschi. Kielen siellä löysimme vähemmin
erilaiseksi tutkituista Wepsän murteista, kuin olisimme toivoneet,
kuitenkin saimme sanakirja kädessä lukkaria kysytellen tukulta
erilaisia sanoja ja uusia osoituksia jo ennen sanotulle lauseelle,
että Wepsän kielessä näkyy kielemme luonto alkuperäisessä
säännöllisyydessänsä. Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan
pääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen
maalla, joissa sanotaan esim. _myö tullah_. Tässä eriäävät kuitenkin
Wepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. _tuleebat, saabat_,
pehmentämättä p:tä yksiköistä _tuleebi, saabi_ v:ksi. Tässäkin nähdään
kovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa
käytetty muoto, esim. _tulevi_ myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi
yleiseen Suomessa käytetty pääte` _-pi_ runoissamme käytettää` pikemmin
kuin _-vi_.

Kau'an ei ollut meillä joutoa viipyä` Peloilan tienoilla; Karjalaisien
luokse mennä` sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä
tapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka
mieluisasti lupasi tarkemmin tutkia` tiluksillansa löytyv[i]ä
hautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli
sylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen
pääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan
sopinut kaivaa` taikka kaivattaa` niitä ja ottaa` niistä mitä, Ovatkin
ne oppineilta sel'itetyt olevan Wenäläisien vanhoja hautoja.
Jalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säsin ja Wolhovan
varsilla paljon sellaisia kukkulapäitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä
oli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat.

Uudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja
siitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme
kaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Siréninkin, joka
ystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla
koko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa.

Valtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin.
Kävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille
paljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista
Wenäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen
jälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan (Novgorodin), Tverin ja rajalla
Jaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien
asutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä[8] Tverin läänin
Kihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pian kaikki asuuvat yhdessä suuressa
ja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi
kuhunkin neljään Kihlakuntaan. Siellä ja täällä on vielä joitakuita
pienempiä ryhmiä. Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Köppenin
toimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Wenäen Karjalassa
Kemin kihlakunnassa ei muka ole` muuta kuin 10,516 henkeä
(Wenäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä), ja suurin osa
Kalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven
pitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole` saada`
lauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja
vielä eteläisemmän taivaan alla, miksi eivät rakastane` enemmin
lauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella.
Ympäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla` heillä sitä
paremmassa turvassa, kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää`
puoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Wenäen
uskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin
Luteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen
sotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko
Karjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren
ensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta,
jossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy
lauluja.

Merkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti uämät entisinä sota-aikoina
maastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja
kansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien
kieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat
paljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä
nähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen
kansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi
mikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa
meitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme.

Monet luuleevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Waldain mäkejä
myöten Wenäen maalla ja koko senmukoma joukko Suomalaisia Wenäläisien
jalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Waldain
paikoilla olevan Suomalaisien, (katso` 3:nessa lehdessämme), mutta
Schubertin tarkat kartat keski- ja pohjais-Wenäen maasta eivät
paikkojen nimessä osoita` mitään jälkeä Suomalaisista edellä
mainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja
niiden kautta voipi nähdä`, mitä myöten Suomalaiset ennen olivat
levenneet Wenäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien,
kylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas
ei löydy`, ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole`
asuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää`, on että
Suomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat
kulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia
nimiä löydy` enemmin kuin parin kymmenen virstan päähän, paitsi
itäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli
Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon
asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen
Wessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein
erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien,
Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää
Wessien ja sukukansojen ennen asuneen lavealta Wenäellä Wolhovan
varrella ja Umenjärvellä sekä Wladimirin läänissä toisappäin. Sellaisia
vierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä
eteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan
ja Wolgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin
paikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan Wolgan
eteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin
löytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin,
joista Tohtor Castrénkin 1844 vuoden aikakautisessa kirjassa _Suomi_
nimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme
"Wienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia", jota
4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa` että Arhangelskin
lähillä on vähäinen oja nimeltä Kor'elskaja, jonka suulla kylä nimeltä
Korela.

Schubertin karttoja ei vielä ole` maille Wienan jo'elta ja Kasanin
kaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole` voitu
tarpeeksi nimiä saada`[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa. Suomen
maassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan
siitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy
nimiä, joilla kielessämme ei ole` mitään merkitystä, mutta jotka aivan
usein tavataan pohjais Wenäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin
on vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane`
Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa
ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi,
miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri
paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta
yhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon,
että tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne` tullessansa pitivät ja että
Wenäläisien suuret kukistukset Keski-Wenäellä vanhaan aikaan eivät
kohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia, kuin paljon luullaan, senkun
korkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein
kirjoissamme "Ilmajärveksi", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta
sen järven ympärillä ei ole` tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan.
Sama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy idempänä useinkin; lieneekö se
Wessin kieltä. Niin ei tarvitse` luulla, että entiset suomalaiset nimet
olisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä
joka paikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Wenäen kielisiä, jotka
osoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Wenäläisiä asui.

Tsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin
niissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita
Pietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja
ihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen
avullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli.

Suomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella
olevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia
takaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan
syntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt;
Suomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat
tulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen
seurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia
pidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada` tyttöjenkin koulu
toimeen.

Asiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin
Walkisaarelle[9] hyvän ystävämme Schröderin luokse. Siinä iloisen illan
ja aamun vietettyämme, ajoimme edelleen kotihin päin. Wiipurissa
viivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kanavan kirjoittajan Herran
Maamittarin Harenin luona ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja
siihen se matka loppui.



29. Lönnrotille.

                                               [30 p. lokak. 1847.]

Jaloarvoinen Herra Tohtor!

Keräyksistämme olen miettinyt painattaa` osan, mutta nyt en tiedä`, jos
lähettänen Cedervallerille. Hän painaa Suomalaisen Kalenterin Jouluksi
ja kirjoittaa täältä lauluja perään sanoen panevansa nuottijakin
kirjahansa, jota minäkin olen mielinyt. Jos siis olisi Teillä runon
nuottia muita kuin Kantelettaressa, niin rukoilen lähettämään niitä
kohta minulle. Kukaties Cedervallerillekin. Vielä rukoilisin tarkempaa
tietoa paikalle Ischaira, jota en kartalta löydä` enemmin kuin
muitakaan Saimassa lu'eteltuja kyliä, ehkä kyllä ostin tarkkoja
karttoja Pietarissa. Milloinka tulette tänne, kuin olen kuullut?

Pyytäkäät Oksaista taikka ketä kusta saisitte välttämättömästi lauluja
keräämään, sillä nyt Reinholmin lauluja luettuani ja omani
registrerattuani vasta nä'en mitä tärkeitä asioja niissä löytyy. Luulen
aina vahvemmin Kalevalan paikat vielä löytyvän ja olevan Ladokan
länsieteläisillä seuduilla. Kantelettaren 3:nelle osalle tulee
Inkeristä myös paljon lisäyksiä. Tuirettuisen poika kutsutaan siellä
niinkuin Suojärvelläkin Tuurikkaiseksi, mutta vielä sanotaan olevan
Tuurilta? kotosin; sama nimi joka Kalevalassa löytyy: Tuurin uutehen
tupahan.

Kirjoittakaat kuin Kalevalan teko joutuu ja järestyy. Venehen synty
Kantelettaresta ja kukaties muitakin paikkoja kuuluu Tulomjärveltä
saatujen laulujen mukaan myös Kalevalaan. Samaa syntyä on usiemmassa
jär'estyksessä laulettu Inkerissäkin.

                                        Teidän nöyrin palvelijanne
                                                  Europaeus.

Teitä rukoilee tervehtimään Räty, joka nyt asuu täällä kanssani
toivossa pääsevänsä ensikesänä Oppivaisen suureen kunniaan.


Veikkoseni Oksanen!

Pyydä` anteeksi Herra Tohtorilta` että kirjoitan Sinulle samassa
kirjauksessa. Gröndahl lupaa antavansa Suomettaren meidän
kustannuksillemme jos tahdomme sekä toiselle painajalle. Itse olen minä
luvannut hänelle jo yksin toimittaa S:ta tulevana vuonna, jos eivät
muut varsinaisiksi osamiehiksi rupea, mutta kiristän kuitenkin
kirjoituksia heiltä maksun edestä. Suometar pienennettäisi pikkusen
Oamulaisen muotoseksi ja 1 hop. r:lan hintaseksi. Lisälehti pois.
Kirjoita` tänne, jos rupeat osakkaaksi vain palkkalaiseksi. Inkerin
rajoille pitää mänemäsi vaikka väkisin.

                                                   Europaeus.

30 p. Lokak. 1847.



30. Lönnrotille.

                                            [11 p, jouluk. 1847.]

Veikkonen Veli hopea!

Vasta matkaan lähdettyäni viimeis-kesänä tuli kääntämäni Mittauden Oppi
kirjakauppaan, jonka tähden en saanut lähettäneeksi sitä kellenkään.
Takasin matkasta tultuani katsoin tuota myöhäseksi, mutta saatuani
tietää` ettet ole` saanut sitä vielä, lähetän sen nyt hyvillä mielin.
Ruuosepästänikin lähetän lauluosan. Esipuhe` eli runonselitys tulee
vasta parin kuukauden perästä annettavaksi. Oli meillä mieli nyt jo
antaa` sitä, mutta säveliä oli halu panna` ja niitä oli vielä vähän
koko kivelle kivipainossa. Sentähden kerää Mag. Reinholm ja Opp.
Forsberg, joilla nyt on lupa kohta matkata` Inkerin maalle, säveliä
lisään. Hyvä olisi, jos muiltakin saisin. Tulisipa sitte kirjani niin
täydellisenä ulos kuin mahdan, ja vaikuttaisi enemmin mielille.

Kirjoitetut laulut tuleevat varmaankin ensi postissa lähetettäviksi
Sinulle.

Terveisiä Oksaselle ja kaikille muille tuttaville

                                              velloltasi
                                       D. E. D. Europaeukselta,

Helsingissä Joulukuun 11 p. 1847.



31. Lönnrotille.

                                               [Joulukuussa 1847.]

Velloni Veli suveni!

Kiitoksia muistutuksistasi Runo-oppiin. Sen painaminen keskeytyi nyt
kyllä vähäksi aj'aksi, kunnes Reinholm kerkeää takasin matkoiltansa,
ja siellä on tarkennellut ennen kerättyjä runonuotteja sekä saanut
uusia lisäksi. Jos on Sinulla huostassa runonuotteja, joita ei
Kantelettaressa ole`, taikka tiedät joillakuilla muilla olevan
kirjoitettuina taikka muuten saapuvilla, niin ole` hyvä toimita` että
saisin tänne`. Jo olen kirjoittanut kaksi kertaa niistä sekä muista
Tohtor Fählmanille Tartolinnaan. ensin suomeksi, sitte saksaksi, mutta
ei mitään vastausta ole` tullut, ehkä ensimäisen kirjauksen kirjoitin
viimeis kevätterminassa ja toisen syksyterminan al'ussa, Ehkä Sinä
lienet enemmin voipa panemaan nuoita Virolaisiakin liikkeelle, niin
te'e` se hyvä ja kirjoita` nyt pi'an samalle Fählmanille, että
pikimältänsä lähettäisi minulle virolaisia runonnuotteja, joita siellä
kyllä mahtanee löytyä`, kuin runolaulu Virolaisilla vielä on hyvin
kyllä eleillä. Myös että antaisi tietää`, annetaanko ja millä hinnalla
ja nimellä Viron Oppineelta Seuralta Tartolinnassa Viron kielistä
sanomalehteä, josta Kanava toisvuoden al'ussa tiesi mainita`. Myös mikä
on hinta sanomalehdellä _das Innland_.

Runo-opissa olen monta paikkaa parannellut ja jo vähilteen 2 arkillista
oli sitä tämän kuun al'ussa ladeltukin. Vieläkin ai'on panna` puhetta
jatkoksi nuoihin miellyttäväisiin ja yllyttäväisiin puheisiin, joita
olen pannut alkuun sekä loppuun. Prof. Geitlinin luona ai'on vielä
kohta käydä`. Neljäns osa tuntuu vaan suotta välistä pitkälyhyeltä kuin
ääntä ei kannateta` jälkiosan loppuun asti. Eteen päin laulaessa
tunnetaan sen pituus kohta. Kantelettaren nuotitkin näyttäävät
neljännen osan aina kaksipitkäksi.

Wenäen ja Suomen sanakirjaa rupean kyllä mielelläni tekemään, jos se
nyt kohta otettaisi käsille, mutta jos, niinkuin Ass. Rabbe sanoi, sen
teko tulisi kukaties kahden vuoden päähän lykätyksi, niin siksi en voi`
luvata`. Ass:n mieli oli, odottaa`, kunnes Sanakirjasi tulee valmiiksi,
että sen johdolla sitte helpommin työ kulkisi, mutta eikös jo saisi
al'otella` entisienkin sanakirjojen avuin, sanat hyvin harvalle
kirjoittaen ja sitte väliin pistäen kuin Sinun sanakirjasi kerkeää
valmiiksi.

Valtaneuvoksella Sjögrenillä on muutamia Kalevalan laulukeräyksiä. Jos
hän niitä ei jo liene` lähettänyt taikka käyttänyt Sinulla, niin
kirjoita` toki niitä perään. Meidän keräämät laulut lähetän nyt vasta.
Mag. Reinholm tarvitsi niitä lähtöhönsä asti ja minulla oli vielä
sittekin kirjoittamista ja katselemista niissä. Viimeis lauvantaina
olisin voinut lähettää` ne Kajaaniin, mutta en hoksannut jo perjantaina
aj'oilla valmistautua` ja lauvantaina olikin Joulu, jona Rabbe ei
mahtanut olla` parannushallituksen huoneessa.

Näistä lauluista saadaan kieleen pi'an sanoen uusi sia (casus). Jo
painetttuhun laulukokoukseen panin varta vasetin laulun: _Läksin
linnahan likaksi_. Kuin siinäkin niin on Reinholmin keräyksissä eräässä
paikoin "En mä joutanut kotonta, Emon ainoan apunta". Kuulin minä
toisessakin laulussa sanoja laulajanta, nuorenta, mutta en silloin
saanut niitä kirjoitetuksi. Kuin vaan tuleevat enemmin tutuiksi niin
kyllä ruvetaan jo käyttämäänkin enemminkin kuin "ottaneisi, antaneisi
j.n.e."

Ensi postissa kirjoitan vielä lisään, sinnes jää` hyvästi!

                                                    vellosi
                                                   Europaeus.

Kirjoita`, konsa al'at saada` Sanakirjaa painettavaksi.



32. Reinholmille.

                                               [28 p, jouluk. 1847.]

Velloni veli suveni!

Kuin vasta 3 kappaletta Sanakirjasta itse` olen saanut myödyksi, niin
ole hyvä ja maksa` niistäkin, jos rahat piisaavat, niin ei sitte
tarvitse` minun postissa lähettää nuoita vähiä rahoja. Paras olisi, jos
voisit maksaa` vielä kahdesta ilman sitäkin, sillä niille ovat ottajat
jo tulleet ehkä maksu vielä ei. Kuitenkin mahtaa se tulla` siksi kuin
tulet tukasin tälle maalle.

Elä unohuta` karttoja ostaa`, varsinkin asujain-karttoja (ethnografiska
kartor), samoja joita katselimme Koeppenin luona viimen. Ne, joissa
vähänkin Suomalaiskansoilta asuttuja paikkoja osoitetaan, pitäisi
ostettaman; taikka kaikki Syräniläisiltä, Tscheremissiläisiltä,
Wotäkilaisilta, Mordvinilaisilta j.n.e. asutut paikat, Karjalaisia
virkkamattakin.

Ole` hyvä ja kysy` välttämättömästi Sjögreniltä, tietääkö hän, jos
niillä Tschuudilaisilla, jotka asuuvat Bieloseron kihlakunnassa on
samallainen kieli kuin niillä, joiden luona me ja Tohtor Lönnrot
kävimme. Sano` että Bieloseron Tsuudilaisien asumapaikoilla on paljon
muukalaisia nimiä samanlaisia kuin löytyy Bieloserosta etelään ja itään
päin, josta näkyy, että ne Bieloserosta länteen päin vielä jäl'ille
jääneet Tsuudilaiset varmaankin ovat samaa kansaa kuin ne, jotka ennen
asuivat myöskin etelään ja itään Bieloserosta ja kukaties ovat vanhoja
Wessiläisiä.

Kysy` häneltä myös, jos joku sellaisia vanhoja nimiä myöten on
tutkinut, mitä kansoja Wenäen maalla kuhunkin asti ennen on asunut, ja
kukaties minulle niitä annettaisiin palkasta, jos kirjoittaisin niistä
nimistä, mitä ymmärtäisin ja lähettäisin tietous-Akademialleko vain
kelle?

Sain minä Lektor Akianderin kautta tietoa, että Wiipurin Seuralle on
tullut kirjauteni, jonka mu'assasi veit, mutta että olet mennyt tiehesi
mitään tietoa antamatta niistä kirjoista, joiden olisi pitänyt tuleman
Seuralle. Kuinkas sen asian kanssa sitte on käynyt? Anna` kuitenkin
Pastor Ignatiukselle palatessasi tolkku asiasta. Varmaankin ei ole` se,
jonka haltuun asian annoit, vielä ollut toimittanut sitä sen enemmin,
kuin että lähetti kirjauteni Ignatiukselle.

Kirjoita` nyt minullekin siitä asiasta sekä kuin olet kirjankauppioille
heittänyt kirjoja sekä kuin ovat maalla kulkeneet rahvaan se'assa
muiden maallisien sekä hengellisien kirjojen suhteen, ja onko
ensimäinen arkki kuin kulkenut koko kirjan suhteen j.n.e.

Sano` terveisiä kaikille

                                                      velloltasi
                                                    Europaeukselta.

28 joulukuussa 1847.



33. Castrénille.

                                Helsingissä 29:tenä Joulukuussa 1847.

Jaloarvoinen Herra Tohtori!

Onnea toivotan Teille paljon uudelle vuodelle, ja toivon Teitä terveenä
näkeväni vielä täälläkin puolen vuoden sisällä.

Tekisi minun mieli vielä kysyä` Teiltä yhtä toista Suomalaisien
esi-isistä Aasiassa, erinomattain: tokko luulette niiden sukupuuttoon
heittäneen perikotinsa, ja jos niin tapahtui, tokko kaikki tulivat
näille perille, vain siirtyikö eräs joukko Tibetin pohjaispuolimaiseen
vuoristoon, niinkuin vanhat Kiinalaiset historioitsijat tietäävät
kertoa`, vain tokko lie` joitakuita siirtynyt Belurtagin vuorimille?
Niissä paikoin, joissa menneenä kesänä kävitte Kiinan puolella, mahtaa
kylläkin olla` vähemmin jälkiä Suomalaisista kuin Balkaseh-järven
likeillä. Kartat nä'yttäävät Wenäen rajan lähenevänkin aivan liki Ilin
virtaa ja jos siis palatessanne poikkeaisitte Ustkamenogorskin kautta
etelään päin niin likeelle Ilin virtaa kuin Wenäen rajat salliivat,
niin ehkä vielä tulette mahtavista asioista hyvällekin tielle. Kukaties
taidatte mennä` siellä yli rajankin. Elkäät toki unohtako` pyytää`
jotakuta valoa viimeistalvelliselle kirjoitukselleni Suomettaressa.
Olkaat hyvä ja kirjoittakaat tänne siitä, mikä Teidän olisi mieli
"tutkistelemuksestani".

Käyvätkö kauppiaat taikka muut ihmiset paljon ja etäälläkö rajan takana
Kiinan puolella, vain pääseekö sinne passilla kulkemaan, kunne tahtoo?
Eikö voisi tavata` sellaisia ihmisiä, jotka laajemmalta ovat Kiinan
puolella Korkeassa Aasiassa matkustelleet, taikka sen puolen asujamista
joku tullut tälle Wenäen puolelle, joilta voisi yhtä toista kysellä`
niistä luultavasti monista kymmenistä vielä peräti tuntemattomista
kansoista ja kielistä, joita Aasian sydämmyksissä löytynee.

Joko kohtakin tulette tänne matkoiltanne? Minä viimeiskesän matkoilla
ollessani ostin Pietarista joukon ihan uusia ja laajoja karttoja Wenäen
pohjaisista maista taikka niistä paikoista, joissa ennen Suomalaiset
ovat olleet ja läpi kulkeneet. Koko joukko suomalaisia paikkojen nimiä
näyttää monissa paikoin Suomalaisien niissä ennen asuneen, esim.
Kasanin paikoilla. Vahinko vaan, etten vielä saanut näitä _Schubertin_
karttoja Kasanista itään ja suoraan pohjosiin päin. Mag. Reinholm on
nyt kuitenkin matkalla Pietariin ja lupasi hän ostaa` muutamia
karttoja lisäksi sekä etälään että pohjaseen päin niistä jo
ostetuista ja myöskin itään päin, jos tulee valmiiksi. Niitä karttoja,
joita minulla jo on, olen paljon katsellut ja takapuolelle pannut
ristin pian jokaisen nimen selkään, joka vaan ei ole` Wenäläinen.
Paljon on muitakin muukalaisia nimiä paikoilla, joissa nyt vaan
pelkkiä Wenäläisiä asuu, mutta mahtaneevat olla` Syräniläisiä,
Tscheremissiläisiä, Mordviniläisiä, Wessiläisiä (joka kansa niistä
nimistä päättäen, joita heidän entisillä asumillansa löytyy, on melkein
ollut Suomalaisista eroutuva) Muromilaisia j.n.e. Jos toki joku, joka
tuntisi kaikkia niitä kieliä, rupeaisi tutkimaan, minkä kansan jäl'et
missäkin olisi nähtävinä. Kyllä Tekin, tiedän minä, pidätte siihen
mieltä, mutta olisi aivan hyvä, jos johdattaisitte muitakin niihin
tutkistelemuksiin. Teidän sananne ja kehoituksenne kuitenkin
vaikuttaavat kyllä, ja onhan niitä muitakin, jotka aivan hyvin voisivat
paljon määrätä` sellaisista nimistä. Tässä seuraa joku osa niitä nimiä;
Te kyllä tiedätte, jos todella ovat Suomalaisia taikka mitä ne ovat.

Jokien nimi _(-)capa, (-)copa, (-)сарка, (-)сорка_ (= saara? haara?)
löytyy paljoudessa Inkerinmaalta lähtein Simbirskin lähille asti,
johon Onegajärven länsieteläispuolelta myös jo'en nimenä _-окса
(-екса, -екша)_ = oksa? ja yksillä paikoin päätteet -ма, -ба, -era,
-юга, -юха, -юхъ löytyyvät sekä sanat -меръ, -марь, -мара, (-)гда,
-года, -пахта, -нохта, -бохта. Bielooseron ympäristöllä, erinomattain
eteläpuolella, löytyy kylien nimiä: Пигумсъ, (= kumpu?) Шолгумсъ,
Везгусмъ, Кумсара (flod), Лилегумсъ, Сатрагумсъ, Перкумсъ, Яргомшъ,
j.n.e. Селекса Onegajärven eteläpäässä, Челека Bieloseron
länsipuolella. Шелокша Nishnei Novgorodin likeellä eikö sama sana?
Muita on Мелекша j.n.e. Wolchovan länsipuolella keskivälissä Илекса,
Маекса, Bieloseron ja Ичекса Simbirskin lähillä, jossa myös löytyy nimi
Яндева ja toisessa paikassa liki Ladogan järveä itäeteläpuolella sama
nimi. Kaikki näyttää että Wess, Merä ja Muroma ovat olleet hyvin yhtä
sukua kielen puolesta, mutta vähän erilaiset Suomalaisista, ehkä
luultavasti enemmin sukua, kuin Mordvinit, Tscheremissit j.n.e.
Kasanin, Nishnei Novgorodin ja Simbirskin lääneissä näyttää oikeat
Suomalaiset kuitenkin paljon asuneen. Viime mainitussa läänissä löytyy
nimiä: бнденга (näin päättyyvät enimmät jokien nimet Wologdan läänissä
ja muu'alla Kubinskin järvestä itään päin, ja tuntuu olevan jonkun taas
vähän erilaisen kansan oma), Киртели, Тинчали, Рунга (runko), Чукалы,
Капылы, Шигали, (sikala), Сюрма j.n.e. Kasanin läänissä on: Кушельга
(kuuselkä), Хармала, Кальялы Ягутли (Ягули), Юмрала, Мурали,
Кабы-Копры, Макулова, Аронгары (aronharju, aro = stepp Inkerissä),
Тушнялъ, Пимьялы, Кожела, Ошутьялъ, Шидьялъ (likeellä on Житьялъ, Ядукъ
Сола Лушморы), Язьялъ, Петьялъ (joki ja kylä). Vieressä seisoo
сосновая, (siis nähtävästi = petäjälä) Копали, Маркiалъ j.n.e. Järvien
nimiä: Мамьяръ (Юксаръ), = maimajärvi, Нужяьръ. Полыпольяръ, Когояръ,
Помсаръ, Красной Яръ, Nishnei N:din läänissä: Местiяръ. Пекшеяръ,
Koзмiяръ. Kaikkia näitä esimerkkiä saisi enemminkin vaikka monta
arkillista täyteen. Tähän olen vaan muutamia pannut, mitä kerkeämiseen
silmä joukosta tapasi. Johan olen Suomettaressakin puhunut tästä
samasta, saattehan siitäkin lukea`. Vielä sanon vaan, että Kasanin ja
Nisha N:din lääneissä paljon löytyy perimukaisia nimiä, nähtävästi
siellä asuvista ja asuneista Tatarilaisista, Mordvineistä,
Tscheremisseistä j.n.e. Sellaisia nimiä on päätteillä -мара (Щyдермара
j.n.е.), касы (Хундукасы, Oiкacы j.n.e.), -балъ (Шерембалъ j.n.e.). Kuin
Reinholm kuukauden perästä tuopi Pietarista karttoja lisään, niin sitte
vasta voipi päättää enemmin. Suomalaiset nimet eivät Inkeristä etelään
päin paljon menekkään etemmäksi kuin Suomalaiset siellä nytkin asuuvat,
vieläpä on sikäläisien kylien ja pitäjien nimet aivan usein Wenäläiset
ja niin nä'yttää vanhoilla kartoillakin vuonna 1689 olevan. Mahtaavat
Wenä[lä]iset Stolbovan rauhaa ennen lähteneen niistä pois ja
Suomalaiset tulleen siaan. Simbirskistä taas meneevät suomalaiset nimet
etelään päin etemmäksikin kuin täällä nyt olevista kartoista voin
nähdä`. Kirjoittakaat mitä tiedätte näistä tässä seuraavista nimistä;
ehkä kyllä sitte vasta voitte niistä varmaa sanoa`, kuin nä'ette kartat
omin silmin.

Tulkaa terveenä tänne ja elkäät suinkaan meitä heittäen menkö` Pietarin
Akademiaan taikka mihin muu'alle, jossa Teillä on tilaisuutta
hyödyttää` vähemmin meitä Suomalaisia. Te olettekin oma hankkeilla
olevaan Suomen professorin virkaan. Tehkäät toki Tekin puolestanne
rohkeasti, mitä voitte päästäksenne siihen; jos vielä, niinkuin olen
kuullut, ylimyksemme varosivatkin tulla` nyt jo sen anomuksen kanssa
Keisarin eteen. Ehkä kuitenkin jo kohta varsinkin Teidän tullessa
rohkeneevat. Tohtor Lönnrotilla on kylläkin ansiota, mutta hän taas ei
ole` luonnolta määrätty julkinaisesti puheella vaikuttamaan. Hän on
onnellisin ja hyödyllisin ahkerasti työksennellessänsä syrjemmissä
paikoin (Kajaanissa, välistä Laukossa) ja yhtä hyödyllistä työtä kuin
nyt ja tähän asti ei häneltä puuttune` elinkautena, niin että
professorin virka olisi hänelle enemmin esteeksi kuin eduksi. Itsekin
on hän maininnut suovansa sitä virkaa Teille ja muutkin ovat sitä
tehneet ajatellen samoin kuin minäkin tässä.

Elkäät panko` pahaksi, jos rukoilen Teitä muutamilla sanoilla
vastaamaan tehdyille kysymyksilleni, sitä anoo

                                          nöyrin palvelijanne
                                          D. E. D. Europaeus.



34. Reinholmille.

                                            [3 p. tammik. 1848]

Velloseni!

Toivotan teille paljon onnea uudellakin vuodella runoja saamaan sekä
kaikkeen hyvään!

Tohtor Kastren aikoo, niinkuin Aamulehdessä nä'et, anoa` matka-apua
eteenkin päin. Kysäseppäs, veikkonen! Sjögreniltä, mitä siitä
mietitään. Kyllä jo mahtaakin anomus olla` Pietarissa jo
päätöksessäkin, kuin kerkeät tulla` siitä kysymään. Kirjoita` sitte
siitäkin tänne, ehkä saamme antaakkin Suomettaressa tiedon siitä ennen
kuin muut sanomalehdet. Kirjoita` myös, jos vaikka vähemminkin
matkoistanne ja saaliistanne, mitä merkillisempiä lauluja olette
saaneet j.n.e.

Paitsi niitä karttoja, joita nimitin viikkautta ennen kirjoitetussa
kirjauksessani, ostasit vielä Карта Рязанской губернiи taikka sen, joka
on Wladimirin läänin eteläpuolella, ei Wladimirin kaupunki, sillä sen
ympäristön kartta täällä jo on. Tulet siis ostamaan kaksi rinnan olevaa
karttaa yhden Kasanin ja toisen Wladimirin läänistä etelään päin
olevan. Seuraavasti sinä ostat Карту Симбирской губернiи (южной части),
Рязанской, Московской й Олонецской губернiи, ja vielä muitakin, jos
ovat tällä välillä valmiiksi tulleet, ja joista jo ennen kirjoitin.

Elä unohuta` pyytää` itkuvirsiä Inkerikkojen naisilta, missä heitä vaan
tapaat. Jos sopii tiesi Lahden Konnun kylän kautta, niin tiedusta`
tarkoin Kojosen poj'an laulua ja tokko Kojonen tavallisen puheen mukaan
"Läksi Konnulta kosihin, josta Anni annettihin etc." Mistä sen Kojosen
olisi pitänyt oleman? tokko tiedetään kenen nykyisin kylässä elävien
perehien sukua sen Annin olisi pitänyt oleman ja muuta semmoista. Hyvä
olisi, jos sillä tavoin saisit tietää` paikan, jossa asia tapahtui, ja
jossa siis parahiten tiedetään, kuin tapaus on käynyt.

Voikaat aina hyvin ja sano` terveyksiä kaikille asianomaisille

                                                velloltasi
                                              Europaeukselta.

3 Tammik. 1848.



35. Nordenstamille?

(Reinholmin kokoelmassa.)

                                        [Talvella 1848?]

Högvälborne Herr General, Vice Canceller och Riddare!

Uppmuntrad af den välvilja, hvarmed Eders Excellence emottog min förra
ödmjuka skrifvelse, och till en del föranledd af det Eders Excellence
vid öfverlemnandet af sagde skrifvelse till mig talade, nedskrifver jag
dessa korta rader innehållande enahanda tankar, som berörde af mig
redan inlemnade skrifvelse.

Vi fennomaner äro unga och sakna djupare erfarenhet i verldens gång,
hvarföre vi i våra välönskningar för vårt älskade fädernesland lätt
kunna gå längre, än det ginge an. Åtskilliga önskningar blefvo redan
anförda, hvarföre jag nu icke mycket torde behöfva vidröra desamma,
utan börjar med det allmänaste.

Fennomanerne sträfva till att befordra Finnarnes förskridande till den
förädling, Försynen bestämt dem. Sådant kan blott ske genom det språk,
hvarmedelst deras själ lefver och tänker. Detta språk önska vi derföre
med tiden till samma rättigheter, som Svenskan hos oss ännu innehar, om
hvilkets skeende äfven Eders Excellence yttrade Sin öfvertygelse.
Finskan önska vi dock ingalunda med någon brådskande hastighet opp.
Allt bör hafva sin tid. Blott förberedande åtgärder för den yngre
generations bästa önska vi, isynnerhet att i skolorne mera skulle
användas för att lära finska. Allmogens önskan är naturligtvis
färnämligast, att rättegångs hanlingarne måtte skrifvas på finska, men
det förnämsta torde ligga deruti, att på finska skrifna handlingar
skickade ifrån de lägre domstolarne till de högre skulle åstadkomma
vida mera besvär en nytta. Bra vore det dock, om sådana handlingar, som
icke skulle komma till sådana ställen, der deras finska drägt fölle
besvärlig, skulle tillåtas att skrifvas på finska, fast också mot en
större betalning.

En stor mängd, kanske största delen af de ärender, som behandlas i
mångfaldiga slags embetsverk, och hvilka icke omedelbart angå finska
bonden, måga gerna behandlas på svenska, huru länge det behagas;
svenska språket kommer dock aldrig att försvinna ifrån de bildades
krets i vårt land, såsom jag för nära tre veckor sedan äfven i vår
tidning yttrat. Ingen annan nytta hade man deraf, att i förtid vilja
införa finskan i alla embetsverk, än att det skulle tjena vederbörande
till skriföfningar i finska språket, men sådant torde bäst höra skolan
till.

Anseende mig tillräckligt hafva antydt fennomanernas önskningar har
äran med högaktning och vördnad framhärda

                          Eders Excellences allerödmjukaste tjenare
                                     D. E. D. Europaeus.



36. Lönnrotille.

                                            [12 p. tammik. 1848.]

Kunnon Velloseni!

Vähä joukko sanoja, sanalaskuja ja arvautuks[i]a seuraa tämän mu'assa.
Muutamia satujakin löytyy, joita kuitenkin ai'on toimittaa`
Suomettareen. Hyvä olisi, jos Sinäkin lähettäisit tänne muutamia ennen
keräämiäsi satuja ja itkuvirsiä välttämättömästi. Mitä viimeiskeväinä
lähetit, niistäkin panen vielä muutamia Suomettareen, jonka tehtyä
lähetän kaikki takaisin. Ei se haittaa`, jos vähän välistä Satujakin
Suomettaressa on, kuin ei kuitenkaan muutakaan huvittavaista meiltä
siihen paljon heru`. Kalevalasta pitäisi Sinun joitakuita paikkoja
poiskin jättämän, jonka ehkä itsekkin tehnet kehoittamattani. Mutta
kuitenkin. Sellaiset paikat, jotka siveyttä vähän koskeevat, esim.
Potkasi punasen portin Vasemella varpahalla. -- Jäniksen jäpimä
(jävintä) mailla. -- Jonk' on ei maloa ma'annut. Pohjan akan saunasanat
j.n.e. saisivat vahingotta jäädä` pois, taikka toisin asetettaa`. Että
Kalevala hyvin sopisi vallasvä'enkin naispuolille, sitä pitäisi
pyydettämän. Pitkältä pistäävät monet loihtusanatkin, esim.
Lemminkäisen metsäsanat hirveä ajaessansa, josta varsinkin koiran sanat
voivat jäädä` pois, kuin Lemminkäisellä Lappalaisen kodalle tullessa ei
nimitetä koiria olleen, eikä hän luultavasti tullutkaan koirinensa
Pohjolan tyttiä kosiin. Se paikka, sekä Vipusen loihdot, Ilmarin
emännän karjasanat, mainitut saunasanat j.n.e. tuleevat kuitenkin
Loihtukirjaan, jonka tähden Kalevalassa voivat olla` lyhemmiten, ehkä
ensimäisessä painossa nä'ytteeksi olivat hyödyllisetkin, ja halukkailta
siitä voivat lu'ettaa`!

21:ssa runossa 269:stä säkeestä lähteen on muutamia lapsien laulusta
tulleita säkeitä. Ovatpa ne hyvin sen luontosiakin. Saisivat siis
jäädä` pois, ja kipeä sopivilla aikamiehen sanoilla, vaikka
lyhemmitenkin, parannettaman. -- Monet säkeet, jotka nyt ovat
toisintoina, sopisivat paremmin, kuin runon sisässä olevat, välistä
runosääntöjen vaatimuksesta, välistä ajatuksenkin, esim. 6:nessa
runossa 75:nessä säkeessä sopii "veitikasta" Lemminkäisestä paremmin
sanoa` "Su'an seinähän sivalsi" kuin nuoin siivosti "Su'an orrelle
ojensi". 3:nen runon alkuun tulee pel'otta pantavaksi "Katritar (on)
neito kaunis Sisär nuoren Joukahaisen" ja monta muutakin nimeä ja
paikkaa sopinee samoin pantaa` sisään.

Pitää välttämättömästi Kalevalan vielä odottaman yli kesän, kunnes
runot tarkemmin saadaan Inkerin puolelta, sekä muista paikoista
Saimaan, Suomen lahden ja Laatukan väliltä. Vieläpä pitäisi Tverin
läänissäkin ennen sitä välttämättömästi käytämän. Saisitkin kehoittaa`
Viipurinkin Seuraa liikkeille siinä asiassa, Eipä tuo ollut niinkään
mieliksi, kuin ei minun kirjauksestani mitään huolineet. Tuskin
kuitenkin käyttäneevät rahojansa parempaan, kuin runon kerääjille, jos
vaikka moniaita satojakin antaisivat. Onhan niillä muitakin rahoja, ei
ainoat Wilken antamat. Nykäseppäs Veikkonen! ehkä jostakusta muualtakin
kuin ainoasta Yliopistosta pöyhöää joku halukas ja kelvollinen mies
ylös. Mutta eihän silloin mitään pöyhöä` kuin ei pöyhötetä`, ja eihän
tuossa vaivaa mitä olisi. Jos sitte onnistaa, niin onnistaa, mutta jos
ei, niin sittehän on vähintäin huoletta, kuin tietää kostelleensa.

Eiköhän olisi parempi, jos Kirjallisuus-Lehteen aina kirjoittaisit
suomeksi. Jos kaikki päättäisi aina kirjoittaa` Suomeksi, mitä suinkin
saattaa, sekä kirjauksia, että muita, niin antaisi se jo vähän
harjoitusta, uskallusta, herätystä ja muitakin hyviä vaikutuksia. Mutta
jokaisen, joka tahtoo sitä muilta tehdyksi, pitäisi itsenkin niin
tekemän. Minä kelle vaan olen kirjoittanut, niin aina Suomeksi, ja
pyydän vielä Suomeksi vastaamaankin. Niin sain nykyisin sisareltani
kirjauksen Suomeksi. Kyllä sielläkin "sitä suu pakaeleepi, mitä mieli
tieteleepi". Sepä se kuulijoidenkin mieltä vähän nykäisee ja sitä
nykimistä pitäisi kaikella tavalla ko'eteltaman.

Kuki` aina hyvin, toivoo sydämellisesti

                                            vellosi
                                           Europaeus.

Helsingissä 12 Tammik. 1848.

Tuletkos tänne taikka tuleekos Oksanen milloin?

Kaikki uudissanat pitäisi Sanakirjassa niiksi merkittämän, ettei joku
johto-oppia tutkiessansa tulisi joltakulta sellaiselta vietellyksi.
Minulla onkin täällä kaikki Sinulle lähetetyt Johtosanani puhtaaksi
kirjoitettuina, niin ettet tarvitsekkaan lähettää` tänne sitä, kuin
syksyllä kirjoitin. Olisin lähettänyt puhtaaksi kirjoitetun paperini,
mutta en löytänyt, eikä ollut aikaa toista kirjoittaa`.



37. Castrénille.

                                       Helsingistä 13 Tammik. 1848.

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Vahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta
halustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien
jälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt
kirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää`
Pietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut
kirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin
suuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että
erinomattain mitä olisi avuksi "tutkinnoilleni Suomalaisien
esi-isistä". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat
yhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi
enemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri
säännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain
voipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin
liikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen
tuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia
tapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin
sittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut
yksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa;
mutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja
siitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä
tulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat
aivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden
kuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia
tuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän
alkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja
alkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä
suuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.

Nyt on Mag. Berstadi jo pois luotanne; tahtokaat toki minua
apukumppaliksenne, kaikella lailla ko'en olla` Teille avuksi. Onkin
halu minulla sekä kieliä että historiallisia asioja tutkia`, ja
luulenkin kieletkin pystyvän päähäni, sillä kaikille äänille minulla on
tarkka korva. Wenättä äännän kuin itse Wenäläinen. Valtaneuvos Grotikin
ylisti minun "goda uttal i ryskan". Sepä se onkin mielestäni suurin
asia sellaisia raakoja kieliä oppiessa, että oikein hoksata` kaikki
niiden äänet, eikä sekautua`, kuin kuulee niiden syvää puheen pitoa, ja
että osata` haastaa` heidän kieltä niin, etteivät äänestä tuntisikaan
muukalaisiksi.

Runotaitomme, kielemme ja vanhan historiamme tuntemisen nimitin kerran
Suomettaressa kolmeksi voimallisimmaksi kohottimeksi Suomalaiselle
mielelle. Sentähden onkin tekeilläni toinen paljoa tarkempi Runooppi,
kuin Suomettaressa olin kirjoittanut, sekä lyhyttä kielioppiakin eli
oikeimmiten kirjoituspu'un oppia, Rättskrifningslära, ai'on kohta
kirjoittaa` osaksi sen jälkeen, kuin kirjoitin Suomettaressa "Suomen
kielestä kirjalla käytettävänä". Kaikissa ko'ettelen Suomen mieltä
ny'ästä`. Mutta tiedätte, ettei mittään voi` ny'ästä` sitä enemmin,
kuin jos mitä erinomaista löytäisi tuolla Korkeassa Aasiassa. Sehän
antaisi Teidänkin reisullenne vähän korkeamman arvon ja onkin se
reisunne päätarkoituksia.

Kuinhan minä vaan pääsisin sinne, niin kyllä luulen voivani tulla`
aikoin, sillä jo olen ko'etellut, ja tuhansia keinoja löytyy, millä
el'äkettäni voin saada`, niin ettei olekkaan mieli minulla tulla`
Teidän kanssa takasin ehkä tahdon olla` Teidän apuna, kuin kauan voin,
niin että opin sen puolen puheille ja asioille.

Jos minua suvaitsette, niin rukoelen Teiltä sitte kyytirahaa. Kyllä
mahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa
viipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron
Tsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan.

Suotuista vastausta toivoo pikimältänsä

                                        Teidän nöyrin palvelijanne
                                            D. E. D. Europaeus.

Tieto Korkean Aasian Suomalaisista on ei ainoastansa Suomalaisille,
mutta kaikille Europan ja muiden paikkojen Sivistyneille suureksi
eduksi ja ihmeeksi. -- Rahavoitto mahtanee olla` Lapsien opettajilla
hyvä Siberiassa, niin että jos tarvitaan rahaa, sitä sieltä aina
saanee. Sen sivussa voipi läheläisien kieltä tutkia`. -- Wenäen
kielessä minä tulen hyvin kyllä aikaan. Ottakaat vaan minua vastaan,
niin te'ette hyvän työn sekä minulle että kaikille muille. Kyllä
minulla on luja terveys ja rohkea luonto sekä halukin hyvä.

Sanoi joku minulle, Regulynkin jo olevan Unkarin maan varoilla Sibirian
puolella kieliä tutkimassa, ettekö tiedä` kussa hän lienee. Mag.
Reinholm ja Stud. Forsberg keräävät Inkerissä lauluja.



38. Castrenille.

                                         [12 p. helmik. 1848.]

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Iloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon
luottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa
hopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin
puolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä
muuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin
Seurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin
rahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä
matkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän
luoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni
vaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani
vähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua'
taisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette
neuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan
olisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen
päässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte
hyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla
rahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä'
tarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo
kartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä
enemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen
siellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa
merkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin
tulla' paljoa enemmin tietämään.

Olisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä
Yliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi
lainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti
vaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen
johdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin
aikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei
anna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi
vahingoksi.

Jo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet
paluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen
tietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne
nä'en että "ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette
kuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi". Jos
ette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli
jossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä
hänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian
puolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa
arvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin
hyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle
vastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini,
sillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän
kuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia
viipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin
kiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes
viimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi
jäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat
eivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova
minua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan.
Nyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista
asiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon
kerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä
Kalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on
aivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne
nyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.

Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle,
kyllä minä sieltä saan.

                                               Nöyrin palvelijanne
                                               D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.



39. Lönnrotille.

                                              [8 p. huhtik. 1848.]

Paras Veljyeni!

Kiitoksia saan sanoa' Oksaselle tulleesta kirjauksestasi minulle.
Suomettareen on tuleva vastaus kysymyksiesi päälle. Hyväsiksi lähetän
Sinulle yhden Runosepän. Kuin Kuopioon tulee suurempi joukko myötäväksi
Aschanille, niin ole' hyvä ja hanki' niitä häneltä itsellesikin
myötäväksi sekä vaikka muillekin, esim. kond. Holmbergille lähettäisit,
joka niitä hyvin saattaisi levittää', maksaen niillä yhtä toista. Paras
kuitenkin lienee, että itse' toimitan niitä Sinulle tulevaksi.

Jos en tänä päivänä, niin huomena kuitenkin tulen jo lähtemään
matkoilleni. Se Seppä se viivyttänyt on, varsinkin sen runonuotit.
Vasta viimeis tiistaina tuli sille myömälupa. Kirjallisuuden Seura ei
tahtonut ottaa' sitä omaksensa, pel'äten ei kulkevan suuressa
Kirjakaupassa ja paljoa reistaa olevan nitojien ja kul'ettajien kautta
sitä kaupustella'. Vielä ko'ettelen Wiipurin Seuralle antaa', mntta
onkin minulla täällä hyvä ystävä, joka lupasi saattavansa minulle rahat
käteen, jos tarvis tulisi.

Hyvä olisi, jos jonkun arvostelon kirjoittaisit ja Suomettareen
lähettäisit. Olen kyllä kokenut kirjoittaa' Johdatusta Runon tekoon
kaikille niin mieluiseksi ja sopivaksi kuin mahdollista; kuin siinä
olen onnistunut, sanokoot lukijat.

Pietarista kirjoitti Prof. Baranofskille Valtaneuvos Köppen
Maatietouden Seuran tahtovan, jos vaikka saisi Wareliuksen lähtemään
Sibirian rajoille Wotäkiläisien luokse, tutkimaan siellä yhtä toista.
Warelius ei lupaa' lähtevänsä, kuin ei osaa' Wenättä eikä Saksaa. Prof.
Rein sanoi siis sen matkan sopivan minulle ja mielelläni ottasinkin sen
tehdäkseni, jos sen saan, jota toivonkin, sillä Professor Rein lupasi
kirjoittavansa Köppenille puoleeni. Jos aikaa annettaisi niin paljon
kuin tarvitsisin, niin kokisin kerätä' Inkerin maalta ja Raudun
puolelta sekä Tverin läänistä kaikki Kalevalan laulut niin tarkoin,
että voisivat jotenkin täydellisinä tulla' tähän uuteen Kalevalaan.
Jälkeisemmät tarkistelijat saisivat sitte kerätä' jäännöksiä, joita
ainakin jäänee, kolmannen painon varaksi. Aj'on itsekin laitella'
laulujani johonkuhun järestykseen ja sitä myöten lähettää' kuin
sopivaksi näkyy, niin että jo kesän kuluessa saataisin ruveta'
Kalevalaa painamaan ja syksypuolella valmiiksikin. Savitaipaleessa
aj'on viipyä' pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin
erästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia'; ehkä sen pohjasta ravan pois
kaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.

Sano' terveisiä tuttaville ja voi' hyvin, toivottaa

                                                veljyesi
                                           D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 8 huhtik. 1848.



40. Reinholmille.

                                            [Huhtikuu? 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Pidä', veikkonen! huoli Renvallin Sanakirjojen korjuusta ja
kaupastakin, jos kulkeevat. On niitä 6 kappaletta jälellä, taikka jos
on 5, niin kysy' Rädyltä Paavilaista; se asuu samassa kartanossa
ja on ottanut lainaksi yhden niistä. Muuten ole' hyvä ja pyydä'
Savokarjalaiselta Granitilta yhden Sanakirjan hinta 2.50 k.h. Tarpeen
olisi minulle, jos ottaisit omasta kirjastani kirjan Litteraturbladet
1847 ja Tseremissin kieliopin. Kalevalasi olen tavannut täällä. Oletkos
ottanut kukaties 9 kappaletta Sanakirjoja? Minä olen kirjoittanut
ottaneesi 7, mutta 2 on pois yli siitä kuin olen kirjoittanut yles,
mitä olen myönyt sekä Sinulle ja muille antanut, enkä muista' mitään
jääneen ylespanematta. Lähde' jo vaikka kesäkuun al'ussa seuraamaan

                                                    toveriasi
                                                   Europaeusta.

Wiipurissa 6 p. toukokuussa 1848.

Tätä kirjausta jo aikoja ennen alotin Savitaipaleessa, mutta eipä
tullut lähetettäväksi. Nyt olen jo saanut toisen passin, jolla pääsen
Pietariin. Sieltä otan sitte toisen, edemmäksi kulkeakseni. Tekee
mieleni jo kohta lähteä' Pietariin; jos vaan pari viikkoa viivä'hdän
rajan tällä puolella ja Walkosaarella, kunnes kerkeäävät kirjoittaa'
Pietariin Helsingistä ja muu'alta kirjauksia. Ehkä sitte vielä
takasinkin palajan Suomen puolellekin, jos niin tarpeeksi näyttää.

Cedervallerin luona olen nyt. Hanén on mennyt Parikkalaan. Sain
yhtähyvin Cedervallerilta Kastrenin kirjauksen. Siitä on mieleni hyvä,
mutta en vielä osaa' varmaa sanoa', josko sopii lähteäkseni kiinalaisen
Missionin seuraan. Saanen kuitenkin Pietarissa tietääkseni, millä
ehdoilla sinne' voisi päästä', ja jos ovat ehdot otolliset, niin "ann'
mennä' vaan".

Ensi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen
asukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano' asukkaiden siellä
olevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri
nimettömän kansan raj'oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen
kirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia' vielä
muitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä
kyllä pidän huolta. Samalla tavalla saat Savakon vaatteetkin
Cedervallerilta.

Kuin kirjoitat minulle, niin aseta' se annettavaksi Sirénille
Pietariin, josta kyllä toimitetaan minulle käsiin. Kirjoitakkin
varmasti ja kohta, niin saan tolkun Sanakirjoistakin. Pyydä'
pikimältänsä Tikkasta taikka Elmgreniä lähettämään minulle tulevia
rahoja samalle Sirénille. Pitäisi viime vuoden Suomettarestakin
osamaksu tuleman minulle, jos Seura on sitä ostanut. Sekin raha
tarvitsisi seurata' yhdellä kerralla.

Anna' seuraava kirjaus Zilliacukselle.

                                                  Veljyesi
                                                  Europaeus.

Kirjoja et tarvitse ostaa Helsingistä eikä muu'alta luokseni
tullessasi, sillä niitä on minulla kyllä ja kukaties jätän
Schröderillekin sekä muihin tiepaikkoihin osan myötäväksi; niistäkin
saisit sitte, jos tarvitsisit. Vain tuletko suoraan Helsingistä
Pietariin? Ehkä pääset suoraan Kansellerin luvalla sinne, taikka jos ei
muulla neuvolla, niin otat kesän ajaksi erokirjan Akademiasta, kyllä
sitte huoletta pääset.



41. Reinholmille.

                                      [24 p. toukok. v. l. 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Vain vasta talvella lupaat tulla' tänne' ja nyt lähteä Kajaaniin ja
Kuusamoon. Saisithan Kuusamosta pistäytyä' vähän yli rajankin käymään.
Siellä olisi varsinkin Piston paikoilla laulattanuttani jääneitä miehiä
ja tulisit sitte tuntemaan senpuolimaisien ihmisien luontoa, tapoja
j.n.e. Muista' se, että otat Runoseppiä suuria sekä pieniä kanssasi ja
muitakin, varsinkin Aspelundin kirjoja, joilla jo elätkin puolta
halvemmasti kuin muuten rahalla voisit.

Korkeasaaressa (Högland) sanotaan laulettavan hyvin ahkerasti runoja;
kuin se on likeellä Helsinkiä ja saarelaiset usein mahtaavat tulla'
sinne, niin helpostihan joku Oppilaitten voisi lähteä' keralla saareen
kirjoittamaan mitä eteen sattuu. Toivonkin useampia löytyvän nykyisinä
aikoina Helsingissä, jotka niin likeisen ja hupaisen laulumaan keskellä
Suomen merta eivät suinkaan jätä' käymättä; kuulustelehhan vaan perään.

Kiinaan kyllä Kastren kehoittaa minua lähtemään Wenäen Kiinalaisessa
Lähettiläis Seurassa, mutta jos saan kyllältä varoja sekä aj'an ja
tilan puolesta täyden vapauden, niin sitte vasta lähden, jos muuten
asiat eivät estä'. Jos taas sinne pääsen rajan yli, niin on oleva
työnäni seurata' Suomalaisien jälkiä Irtyschijo'en ylämaista niin kauas
kunnes tulen jälkien ensimäisille lähteille. Sekä kielien että muiden
asiojen tutkimalla voipi se tapahtua'. Castrén Itsekin todistaa
Suomalaisien Irtyschia myöten siis Tschungariasta päin tulleen.

Tervehdi' tuttuasi, ystäväistäsi Bergstadia ehkä minulta ei nähtyä, ja
muitakin nähtyjä tuttuja

                                                     tuolta
                                                 Europaeukselta.

Pietarista 24 Toukokuuta v. l. 1848.



42. Lönnrotille.

                           Pietarissa toukokuun 24:tenä v. l. 1848.

Veikkonen Veli Hopea!

Runojen keräämisen etelä Inkerossa olen jo pannut al'ulle, ehkä
Runoseppien kontistani välein loputtua sekä muidenkin asiojen tautta
läksin Wenjo'elta ja Saariista tuota huokeata rantakulkua myöten tänne
Pietariin suuremmille kirjakassoilleni. Täältä kukaties jo tänäpäivänä
suoriuttuani lähden tuonne "tuhmaksi" laulettuun Tuuteriin, jossa ehkä
löydänkin enemmin lauluja, koska paikka on Suomalaisilta asutun maan
sydämmessä. Koko Inkeron tulen sitte vähitellen ympäri kiertelemään, ja
lähetän saadut laulut sitte Sinulle, niin pi'an kuin tukevampi tukku on
karttunut. Reinholm kirjoittaa tulevansa kukaties vasta talvella tänne,
mutta nyt kesällä Juhannuksen perästä lähtevänsä Sinun luoksesi
Kajaaniin ja Holmbergin luokse Kuusamoon. Ei haittaisi, jos
kehoittaisit häntä pistäimään vähän Wenäen Karjalassakin Kuusamosta yli
rajan.

Karjalaisista Tverin ja Uuden Linnan läänissä on minulla nyt hyvät
edustiedot: kartoilleni olen saanut rajoitetuksi kaikki Karjalaisilta
asutut paikat ja olen saanut kuulla että Tverin läänissä, niissä
paikoissa, joissa tukulta asuuvat, "suomalaisia laulujakin laulellaan".
Sinne' tulen siis välttämättömästi lähtemään kukaties parin kuukauden
perästä, taikka kuin parahin nä'en sopivan. Ai'on sitte kiertää'
Bieloserskin "Tschudilaisien" luokse, joita pidänkin paljon erilaisena
kansana ainoastansa siitä syystä, että asuuvat sen piirin sisässä,
jossa paitsi Wenäläisiä, paljaita Wessiläisiä paikkojen nimiä löytyy.
Ne arvaan Wessiläisiksi siitä syystä, että samanlaisia löytyy varsinkin
Walgedjärven eteläpuolella, jossa Nestorin mukaan Wessiläiset ennen
asuivatkin. Vironmaalle on myös mieli lähteä', jos asiat myöten
antaavat, ja jos aikaa yltää. Tohtor Castrén soisi minun ensi keväinä
lähteväni aina Kiinaan asti, mutta ainoastansa, jos saan hyvät ehdot:
vapauden sekä aj'an että tilan suhteen, kyllältä varoja, ja jos muuten
asiat eivät estä', niin kyllä sitte lähtisin. Muuten ole' hyvä,
Veikkonen! ja ilmoita' minulle, jos Meurmanin Sanakirjan tekoon vielä
saatat toivoa' minun ja milloin pääseväni. Kyllä ensi syksystä aivan
mielelläni tahdon antautua' siihen työhön, mutta kukaties onkin se jo
saatukin koko työ lykätyksi toiseen aikaan, kunnes oma Sanakirjasi
tulee valmiiksi. Siihen Assessor Rabben sanan mukaan Meurman kyllä on
pyytänyt lupaa; liekkö saanut, sitä en tiedä'. Aseta' kirjauksesi sitte
tulemaan Kirkkoherralle Sirénille, niin siitä se kohta saatetaan
minulle käsiin.

Tämän kirjauksen kirjoitankin Sirénin talossa, ehkä hän itse on maalla
"Datschassa", Suomen Hautojen Mäellä.

Syksyllä pitää Kalevalan toinen painos toki kuitenkin saataman käymään;
ennen ei, eikä myöhemmäksikään ole' heittäminen. Soisin minä saavani
sitä kerran läpi lukeakseni ennen painamista ja mielin korjatessakin
pääseväni yhdeksi lukijaksi.

                                                     Veljyisi
                                                     Europaeus.

Jäl'estä kirjoitettu. Kirkkoherra Sirén on nyt tullut Datschasta kotona
käymään ja on saanut Kirj. Seuralta Korhosen _Runot_. Olisi hyvä, jos,
ehket paljon muuta, niin kuitenkin painovirhiä ilmoittaisit siitä
Suomettaressa, sillä tuntuu siinä niitä olevan.

Terveisiä paljon Siréniltä ja hänen pereeltänsä sekä

                                                 edelliseltä.



43. Sjögrenille.

                                               [D. 30 maji 1848.]

Högädle Herr Stats-Råd.

I det jag hjerteligen får tacka Herr Stats-Rådet för den välvilja, jag
på min resa sista somras njöt hos Herr Stats-Rådet, tager jag mig åter
friheten att besvära Herr Stats-Rådet med en ödmjuk anhållan om att
Herr Stats-Rådet ville vara god och vid nästa Session till Akademien
inlemna hosföljande anhållan om rekommendation och äfven välvilligt med
sitt ord understöda nämnda anhållan.

                                    Framhärdar med högaktning Herr
                                    Stats-Rådets ödmjukaste tjenare
                                          D. E. D. Europaeus.

Duderhoff den 30 Maji 1848.

P. S. Jag måste ännu ödmjukast be om, att Herr Stats-Rådet ville vara
god och afsända rekommendationen till Duderhoff genom _Krasnoe Selo_,
dit posten hemtar brefvet.



44. Lönnrotille.

                                Pietarista 10 heinäkuussa v. l. 1848.

Oiva Veikkoseni!

Kiitoksia kirjoittamistasi 18 kesäk. ja 15 heinäk. Molemmat ovat olleet
minulle varsin mieluiset. Edellisessä kirjoitat tarkoin Kalevalan
uudesta valmistumisesta. Hyvä olisi, jos ilmoittaisit esipuheessa
taikka sivujen alakertaan pannuissa muistutuksissa, esim. josko joku
erinomainen seikka ja mutka perustaiksen ainoastansa yhden laulajan
vain usiempienko sanoihin, esim. kuin mainitset uuden Kalevalan jälkeen
"Ween emosen synnyttävän Wäinämöisen, Ilmarisen j.n.e." Nimestä
_Sampsa, sämpsä_ muistutan sen olevan venäläisen ristimänimen ja
lyhennetyn sanasta Самсонь = Simson, taikka Samuil, joista varsinkin
edellisestä Wenäläiset tekeevät Самся samoin kuin Ваня, Катя, Николя,
Вася j.m.m. Suomalaiset, ei osaten ääntää' kahta erisukuista äänikästä,
ovat paikoin mukauttaneet toisen paikoin toisen. Kuulin sen nimellisiä
miehiä olevan Wenäen puolella, ja Ilomantsin Wenäen Lukkari, jolta
kirjoitin suomistuneita venäläisiä ristimänimiä, sain myöskin tämän
nimen. Tuuterin Seurakunnassa on kylän nimi Sämpsänpalo (ja toinen
Kavehkontu). En kuitenkaan tullut kysymään sikäläisiltä Inkerikoilta
(Wenäen uskosilta Inkeriläisiltä), jos heillä mainittu nimi on
käytöksessä.

Mitä kuuluu jälkimäiseen kirjauksehesi, Meurmanin avuksi
lähtemisestäni, niin toivon täältä pääseväni palautumaan nuoin kolmen
kuukauden perästä. Huomena aj'on lähteä' dilisansivaunulla Uuteen
Linnaan, jossa tapaan pienen Serkkuni Tohtorin Europaeuksen. Hänen
luontansa aj'on sitte lähteä' karjalaisia tapaelemaan, joiden luonna
toki toivon välttävällä onnella saavani toimittaa' askareitani, koska
tulen olemaan "edestä kengässä, takaa raudassa". Kuin täällä "halera"
julmasti murhaa ihmisiä, niin ovat täällä ihmiset, sitä enemmin
julmistuneet kaikkien "haleran kantajien" päälle, niin että jokaisessa
kylässä pelkäävät ja välttäävät enemmin kuin pirua, ja jos miehiä
sattuu paikalle, niin kohta syntyy rähinä ympärille: "hajota' konttiis
pi'an aikaa, taikka -- --; taikka lähetään hovviin, (pappilaan)".
Niihin minua jo on kul'etettu kolmessa paikassa. Kaksi viikkoa
takaperin yritin Liissilän Seurakunnan kautta lähteä' suorinta tietä
jalkasin Uuteen Linnaan, mutta mainituista syistä' en uskaltanut
lähteä' Liissilästä eteen päin, varsinkin kuin sain kuullakseni, aivan
huokealla vaan 3 hop. ruplalla dilisansivaunussa saattavani päästä'
Pietarista Uuteen Linnaan. Eräässä Liissilän kylässä yrittivät ottamaan
pois laukkuani, mutta kuin tempasiin takaisin ja sanoin en antavani,
niin repäsivät sen suorastansa irti, niin että remelit lohkesivat irti.
Tahdoin kyllä minäkin olla' hyvin äkänen puolestani, mutta miesjoukossa
ei voima käynyt. Piti kaikki laukun solat ja vaatteeni taskut
näyttelemäni, läkkiäkin maistamani. Kuin Suomalaiset jo kaikki olivat
sellaiset, niin luultavasti Wenäläiset, niinkuin ennen koettuani olen
keksinyt, ovat vieläkin enemmin nurinuskoiset. Liissilän takana olisi
seurannut venäen uskosia Suomalaisia, joilla sanotaan olevan vähän
erilainen murre' ja joita kutsutaan Ärrääjiksi, mutta tällä kertaa ei
käynyt niiden luona käyminen laatuun, ehkä olisin kyllä mielelläni
käynyt, koska ovat vielä sekä Sjögrenille, että muille oppineille
Inkerin maasta kirjoittaneille tuntemattomat. Ärrääjien takaa olisi
tullut ummikko Venäläistä 70 taikka 80 virstaa Uuteen Linnaan asti.
Olisin kuitenkin lähtenyt vieläkin mänemään sitä tietä, jos eivät olisi
kaikissa kylissä sanoneet sotskoin käyneen käskemässä panemaan vahtia
kaikille kaivoille ja kavattamaan haleran kantajia. Samaa vakuutti eräs
kirkon mieskin Seurakunnan Provastille Sundbladille, joka sanoi miehen
olevan hyvin uskottavan ja kehoitti minua lähtemään Inkerin kirkolle,
kysymään Stanovoi pristavalta, josko mitä sen tapaista käskyä on
annettu. Sen luona kävinkin, mutta hän sanoi ei olleensa minkäänlaista
käskyä taikka kieltoa antanut Kolerasta. Inkeristä toivoin pääseväni
dilisansiin, kuin olin aivan liki Moskovan maatietä ja kestikievarin
kohdalla, mutta ei näkynyt puuttuvan tilaa milloinkaan. Sentähden
läksin sieltä likeellä olevaan Paulovskiin, ja siitä höyryvaunulla
tänne'.

Kolera tappaa täällä hirmuisesti. Kuukauden se on ollut, ja
sanomalehtien jälkeen sanotaan jo 21,000 henkeä lähteneen. Ympäri koko
Wenäen maan Arhangelista Odessaan ja Rii'asta Kaukaasiaan on se
levinnyt. Se on siis nyt paljoa julmempana kuin 17 vuotta takaperin.
Jumala tietänee mihin se vielä kiihdottaa kansoja, jahka kerkeää
levetä' Wenäläisiä ul'ommaksi. Täälläkin, jossa ulkomaiden valtaiset
liikkeet eivät ole' pienintäkään hiiskausta saaneet syntymään, alkoivat
jo kolmena päivänä perättäin 17, 18 ja 19 päivänä kesäkuussa vanhaa
lukua talonpoj'at tapaelemaan muka haleran kantajia, joista yhtä
löivät, niin että parin päivän perästä kuoli, mutta kuin itse saivat
selkähänsä katujen kolkkiin naulattiin mainittujen seikkojen
kertomukset ja pyhiä katukulkuja haleran tähden määrättiin, niin
hävisivät nekin liikkeet. Jumalan kiitos ettei Suomen viimeiset
sanomalehdetkään vielä ilmoita' tämän taudin sinne tuloa.
Valtaneuvokselta Sjögreniltä kuulin sen jo ennen kuin Pietariin
tulikaan ker'enneet Salmiin, jossa niinkuin Wiipurin Gouvernöri oli
hänelle haastanut, 14 henkeä jo silloin olisi tullut kipeiksi ja 6
kuollut.

Uuden Linnan ja Tverin lääniin ko'ettelen nyt lähteä'. Sjögrenin kautta
sain Akademialta puollustuskirjoituksen. Valtaneuvos Köppen toimitti
täkäläisiin saksan sekä venäläisiin sanomiin kertomuksen matkustavista
Suomalaisista, jossa puhuu hyviä sanoja puolestani ja antoi eriskin
painaa' joukon ja jo lähetti edeltäpäin Uuteen Linnaan, johon toivoi jo
ensi yrityksellä pääseväni. Jahkapas ko'ettelen siellä toisella tavalla
onneani: rupean tietäjäksi ja lu'en sellaisia sanoja kuin: Neitsyt
Maaria emonen rakas äiti armollinen, tule tänne tarvitessa ja muita
sellaisia vaikka Kalevalastakin pippuriviinaan ja muuhun sellaiseen,
joka koleratautiin sopii ja ynnä on tunnettu rahvaalta itseltä', niin
ehkä sillä lailla te'en koleran enemmin voitokseni kuin vastuksekseni.

Erinomaisia lauluja täällä nyt vielä ei ole' puuttunut, Nyt koleran
aikana on varsinkin vaikea ollut saada' jotakuta. Ehkä Tverissä saanen
sillä keinoin paremmin, että sanon kerääväni loihtuja lisäksi koleraa
ja muitakin tauteja vastaan ja vaan siinä sivussa ongin muita lauluja.
Mitä olen käsittänyt lauluja, seuraavat kuitenkin tässä mu'assa.
Häälauluja mielin enemmin kerättyäni painattaa' erinäiseen joukkoon,
mutta saanenhan sitte Kajaanista takasinkin sinne lähetetyt
kirjoitukseni. Mitä Tverin puolelta lillii. aj'on kohta ilmoittaa'.

Oiva ystävämme Kollan tekisi toki hyvän tekosen, jos toimittaisi
valmiiksi Lauseopin Suomen Kielioppihinsa. Eivät nyt kuitenkaan nä'y'
kykenevän sitä arvostelemaan. Jos lause'opista ei karttuisikaan paljon
sanomista, niin onkin sekin tosi, ettei siitä ole' paljon erinäistä
sanomista, kuin kielemme on muuallakin niin säännöllinen kuin suinkin
ja siis sen lause'oppikin niin yhteisen lauseopin mukainen kuin
suinkin. Sano' Hänelle paljon terveisiä niinkuin muillekin tuttaville

                                                    veljyeltäsi
                                                   Europaeukselta.

Kuin nyt sattuu vähän aikaa olemaan, ja Meurman ei nä'y' kiirehtivän,
niin pyydän, että Veikkonen! ilmoittaisit hänelle, mitä kirjoittanut
olen, sillä kyllä luulen Itsestäsikin kirjoittavasi hänelle.



45. Lönnrotille.

[17 p. heinäk. v. l. 1848.]

Oiva Veikkoseni!

Täällä Uudessa Linnassa olen jo muutamia päiviä ollut ja tänäpäivänä
lähden jo Karjalaisiamme katsomaan.

Nyt olen tarkemmin ajatellut, kuinka kävisi Sanakirjan toimittaminen.
Meurmanille kirjoitin nyt myöskin ja kysyn kävisikö hänen puolestansa
laatuun, jos lähtisin Sinun luoksesi Kajaaniin sitä tekemään, sillä
sekä Itsesi että sanakeräyksesi käsilläni olo olisi sille työlle
suuresti tarpeellinen. Kuitenkin tarvitsen Sinunkin mieltäsi tietää',
josko en olisi Sinulle haitaksi sekä josko Sinun mielestäsi sopisi
työni paremmin käymään Helsingissä. Myöskin mahtanen siellä ottaa' osaa
uuden Kalevalan painolehtiä korjatessa, jos katsonet viivyttäväiseksi
postilla noudattaa' jokaista lehteä Itsesi korjata'. Rahaa se kyllä ei
ottaisi, mutta kukaties vaan aikaa. Onhan Seuralla postivapaus. Jos
taas painajalla on kyllä kirjaimia, niin että saavat jo toista sekä
kolmattakin lehteä ladella' sillaikaa kuin edellinen on Kajaanissa
käymässä, niin kyllä ei aikaakaan menisi hukkaan. Toivon siis kyllä
sopivan minulle tulla' Kajaniin.

Akademikus Köppen on tahtonut, että Maatietouden Seura Pietarissa
päättäisi matkaa tehtäväksi Votäkiläisien luokse, ja että se matka
annettaisi minun tehtäväkseni. Akademikus Bär, Seuran päämies sanoi
minulle tänä vuonna rahaa ei olevan, mutta kukaties se tulevana vuonna
voipi tapahtua'. Kyllä sellaiset matkat minun työkseni kelpaisivat,
mutta Sanakirjan tähden soisin sen jäävän vielä toiseen vuoteen. Kohta
toivon saavani tietää', mitä karjalaisilta koituu; olisivatko vaan
Kalevalan lauluja.

Uudesta Linnasta 17 heinäkuuta v. l. 1848.

                                           veljyesi
                                           Europaeus.



46. Reinholmille.

                                    [19 p. elok. v. l. 1848.]

Veli hopeaiseni!

Kirjoitas minulle, kuka se oli, jolta sait nähdä' niitä vanhoja
maakirjoja (jordaböcker) viimeis-kesänä täällä käydessämme. Olisi
minullakin tarvis nähdä' niitä vähäisen. Kukaties kuukauden perästä
taikka myöhemmin tulen tänne Pietariin takaisin uudelta matkaltani
Inkerin pitäjistä ja toivon silloin käsittäväni vastauksesi.

Tverin Karjalaisien luona olen käynyt, mutta en paljon mitään
konttihini saanut. Muutamia lapsien lauluja vaan, ja tarinoita.

Nyt en tulekkaan Helsinkiin, senkun Kajaaniin Lönnrotin luona
työksentelemään Wenäen ja Suomen Sanakirjan kanssa. En kuitenkaan
tiedä', kuin pitkäksi saan Meurmanilta aikaa, täällä ollakseni, sillä
tällä samalla kerralla kirjoitan häne[lle] aikaa perään. Itse hän jo
kirjoitti minul[le] Lönnrotin lupauksensa jälkeen työksente[levän]
lokakuuhun asti mainitun sanakirjan kanssa, Mutta soisin sen työn
voivan seisoa' kuukauden taikka puolitoista, [sillä] olisi täälläkin
työtä.

Kirjoita' vastaus kysymykselleni, sitä odottaa

                                            vellosi
                                           Europaeus.

P:rissa 19 elok. v. l. 1848.



47. Lönnrotille.

                                           [18 p, jouluk. 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Ehkä vastausta Meurmanilta vielä ei ole' tullut, niin olen kuitenkin
päättänyt heittää' tänne' jäämisen ja tuota myöten lähteä' Helsinkiin
ja sieltä sitte kotiin. En kuitenkaan taida' toivoa' korrekturista niin
suurta palkkaa, että vastaaisi ne suuremmat kulut, mitä täällä
vieraissa tarvitaan enemmin kuin kotona, ja vielä vaivatkin, varsinkin
kuin en ole' varsin tarkka korrekturin lukija. Ja jos sitte vielä aika
kuin antaa, niin saanhan, jos ei muuta, niin kääntää' jonkun romanin,
josta vaivasta ehkä saanen enemminkin kuin Sanakirjan korrekturista.
Olen vielä miettinyt ko'etella' Suomen Kielioppia kirjoittamaan.
Viipurin Seura on taas määrännyt 100 ruplaa hopeassa kunniapalkinnoksi
sellaisesta. Vasta kirjoitan siitä enemmin, kuin al'an nähdä', voinenko
milloin siihen ruveta' käsin.

Kotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka
mielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi
viikoksi "Päivilän pihoja" tunnustelemaan.

Sanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi
ehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi
käydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi
kirjoittamaan.

Ensimäinen osa Wallinin Suomen, Ruotsin ja Wenäen Sanakirjaa on jo
pääsnyt kirjakauppaan taikka vähintäkin saanut kauppaluvan. -- Kuulinpa
nyt Nordensvanilta sen ei vielä olevan nivotunkaan. Häneltä kuulin
myös, että Meurman vasta 13 päivänä tätä k. on saanut Pietarista
osoituksen rahojen ottamiseksi pankista Sanakirjaa vasten. Toivon siis
saavani minäkin Meurmanilta Helsingissä rahoja, josta ainakin hankin
Sinunkin saatavan velkani maksun. Meurman lähtee muka tulevana
perjantaina Helsingistä Turkuun.

Kirjojen ja muiden lähettämien takauttamista Tampereelta Lappeenrantaan
ja Savitaipaleesen anon tätä myötä seuraavalla erinäisellä kirjauksella
Tampereen postikonttoriin.

Helsingistä toivon kohta kirjoittavani uuden kerran

Hämeenlinnassa 18 Jouluk. 1848.

                                        veljyesi
                                        Europaeus.



48. Lönnrotille.

                                              [21 p, jouluk. 1848.]

Oiva Veljyeni!

Monin kiitoksin lähetän tässä antamasi 3 hopeaista. Eräs kumppani on
suositellut minun lähtemään jo tänäpäivänä Savitaipaleesen, jossa hänen
veljensä pikemmin kuin kukaan muu taitaa saada' Heleniuksen Sanakirjan
välilehdistä kaikki ul'os kirjoitetuksi, niin että ainakin toivon,
mainitun kirjan sekä Renvallin Sanakirjat saavani Savitaipaleesta yhtä
pi'an käsihisi kuin täältäkin ja jos ei vaan pikemminkin. Nä'yttää
harmikseni ja kummakseni Heleniuksesta kirjoitetut sanani jääneenkin
Laukkoon. Nyt ei enään ole' aika[a] niitä odottaa' ja vaatia', senkuu
kerrassansa Savitaipaleesen päästyä kirjoituttaa koko tukun, joka yhden
sanellessa ja toisen kirjoittaessa kyllä kettärästi kulkee.

Meurman sanoi tulevan kuukauden kuluessa saavansa rahoja Pietarista.
Hän on jo kirjoittanut perään Pietariin, josta tänne pankkiin vaatimus
jo on tullut, mutta täältä pitää sen vaatimuksen päälle rahat ensin
lähetettämän Pietariin ja sitte vasta tänne takaisin.

Helsingissä 21 jouluk. 1848.

                                          Veljyesi
                                          Europaeus.



49. Lönnrotille.

                                     [29 p, jouluk. 1848.]

Velikultueni!

Kuin vähää ennen lähtöäni kuulin Akianderilta virkavapautesi
varmaankaan ei vielä uudeksi vuodeksi kerkeävän, niin en uskalla'
lähettää' Sanakirjojasi suoraan Laukkoon, senkun lähetän tästä Kuopioon
R:r Kollanin luokse, joka sitte toimittaa ne kulkemaan kunne' päin
tarvitaan, taikka odottaa Sinua tulevaksi Kajaaniin päin. Sen puolesta
anon nyt, että kirjoittaisit Kollanille, kuinka hänen pitää
menettämänsä. Varoiksi olen kirjoittanut päällekirjoituksen sivuun
"Omistajan poissa ollessa Rektorille J. W. Snellmanille". Kukaties Sinä
tietänetkin, tokko on kotosalla Kollan vain eikö.

Paha on kuin ei olekkaan tullut sitä tänne', jonka olisi pitänyt
kirjoittaman Heleniuksen Sanakirjan sanat, niin että niiden kanssa nyt
vielä en olekkaan kerinnyt. Ethän tuosta pahastune', vaikka vähän
jälemmältä sen kirjan saat; sopineehan eri paperille kirjoittaa' ne
sanat, jotka tällä välillä tahtoisit siihen pistää'. Ehkä saankin vielä
toisen auttajan sitä kirjoittaessani, niin että toivon viikon perästä
selveäväni siitäkin. Kirjoita' kuitenkin ensi postissa, missä nyt tulet
oleskelemaan, että tietäisin, mistä päin pitää neuvojasi kyselemäni,
kuin sanakirjan työssä vaikeasti laukeavia solmuja sattuu.

Savitaipaleessa 29 Jouluk. 1848.

                                              Europaeukselta.

Jos saisit unehuttamani Sanat Heleniuksesta käsillesi ja tänne
lähetetyksi, niin olisi kyllä hyvä. Niitä joutuakseni uudeksesta en
kirjoita.



50. Reinholmille.

                                           [11 p. tammik. 1849.]

Veikkoseni!

Juuri lähdettyäsi Raumalle tulin minäkin Sinua tavoittamaan, niin että
madami vielä oli kamarissasi ja uuni hehkusi hiilillänsä. Olisin kyllä
ottanut muutamia kirjojanikin, mutta vähän oli aikaa etsiä' madamia,
kuin en ensimäksi taitanut ruveta kyytimiestä viivyttä[mään].
Tikkaselle menin sitte kortteriin. Ole' hyvä ja lähetä' minulle yksi
Renvalli, Kollanin kielioppini, joka pitäisi olla' siellä ja kukaties
muitakin kirjoja, mitä nä'et tarvitsevani. Jos tilaisuutta olisi, niin
lähettäisit sen kanssa vaikka Lappeenrantaan, jossa saisi jättää'
koulun opettajalle Mennanderille, josta minä ne kohta taidan saada'.
Myöskin saisi ja ehkä sopivamminkin jättää' kirjat Kiurulan taikka
Kaipiaisiin kestikiivariin, jos Savitaipaleen miehiä niissä on
hollissa. Pietariin matkustavaiset reisuavat tavallisesti sitä tietä
Lappeenrannan ja Davidin "kaupungin" kautta, joka tie tulee oikeiden
rantakaupunkien sivuuttamalla huokeammaksi.

Täällä kotona olen nyt koko vuoden työssä käsin. Lotta siskoltani
terveisiä seuraa tässä sisässä. Kirjoita', missä Lönnrot on. Viron
Seuralta sain kirjauksen: ei ole' heillä voimia saada' runon kerääjiä
Inkeriin, mutta paikalliset kerääjät Virossa ovat ko'onneet 1,500 Viron
runoa, jotka ruvetaan juuri nyt painamaan saksalaisen käännöksen
kanssa. Satujakin toimittaa Fählman ehtimiseen. Joukko kasvujen nimiä
oli minulla Lönnrotilta mu'assani, mutta et nyt ehtinytkään sitä
nähdä'. Onnea tälle vuodelle.

                                                       Veljesi
                                                      Europaeus.

Savitaipaleessa 11 Tammik. 1849.



51. Lönnrotille.

                                             [30 p. tammik. 1849.]

Armas Veljyeni!

Kirjauksesi 18 tammik. sain toissa päivänä, siitä kiitoksia.
Heleniuksen Sanakirja on tänne asti viipynyt täällä, kuin on pitänyt
välillä jouduttamani Meurmanille Sanakirjan arkkia ja ilmankin en ole'
saanut tilaa, kirjoittaa' joka aj'an, kuin Sisareni Venäen maalta on
ollut kotona ja asuttavia huoneita meillä nyt ei ole' joutunut toimeen
muuta kuin kaksi kammaria, joissa siis vasta päivän tullen taitaa työ
alkaa'. Ensimäisen (Renvallin) Sanakirjan lävistäminen otti myöskin
vähän aikaa. Laukkoon jääneet sanani anon saada' tänne, sillä niitä en
ole' kirjoittanut.

Tikkanen pyytää minua ottamaan tehdäkseni Suomalais Ruotsalaista ja
Ruotsalais Suomalaista sanakirjaa, hänen ja Kellgrenin kustannuksella.
Jälkimäistä Sanakirjaa lupasin tehdä', mutta ensimäistä sel'itin
vähemmin tarvittavan ennen Sinun joutumistasi. Jos siis tietäisit
joitakuita muita apusanastoja Sinun puolestasi minulle joutavia, taikka
kopioitettavia, niin olisi se hyödyllinen asia. Myöskin tahdotaan minua
toimittamaan satuja, joiden myötä mainitsin sopivan painattaa'
itkuvirsiäkin. Viimeisien laulujeni se'assa löytyy siellä luonasikin
satuja, jos ei kukaties itkuvirsiäkin. Mitä vaan löytänet, niin anon,
että lähettäisi[t] ne vaikka Kellgrenille Helsinkiin, häneltä tänne
lähetettäviksi. Heleniuksen sanatkin sopisivat saman tien lähetettää',
etteivät tarvitse' pitkin matkoin kulkea'. Kukaties saavat tilaisuutta,
lähettää' niitä matkustajienkin kanssa, jolloin en tarvitse' erittäin
ha'ettaa' niitä Lappeenrannan postikonttorista. Taikka jos ne
lähettäisit postissa Lappeenrantaan, niin sopisi parahiten suorastansa
kirjoittaa' ne noudettaviksi postista koulun opettajalta Adolf
Mennanderilta, jonka tointa ilmankin tarvitsisin pyytää' käyttääkseni.

Jos kellä muillakin olisi tietääksesi satuja kirjoitettu, niin olisi
hyvä saada' niitäkin tänne lähetettäviksi.

Hyvä uudissanoma oli Kauniskirjallisuuskunnan tointuminen, mutta
pahempi sanoma oli Tikkasen kirjauksessa. "Sanansaattajan ulosantamista
kohtasi varsin outo este. Läänin Kuvernöör nimittäin antoi käskyn
Sensorille, ettei hän saa painoon luvata lehteä olkoon siinä
kirjoitukset mitkä hyvänsä." "Sensori Judén erousi järkiään virastansa.
Sanansaattaja seisoo valmiina kirjapainossa, mutta ei pääse
hiiskumaan." Näin merkkien "" kanssa oli Tikkanenkin' merkitellyt. Voi
toki niitä konnan koukkuja.

Öhmanin kustannuksesta Suomettarelle ei ole' näyttänyt tulleen
mitään, koska Tikkanen kirjoittaa omalla kustannuksellansa rupeavan
pitämään Suometarta, ehkä muka ei vielä ole' karttunut puolelle
kustannuksellekaan ottajia. Sentähden pyytää hän toimittamaan ottajia,
ettei tänä vuonna niiden luku vielä enemmin vähenisi kuin mennä vuonna.
Toissa vuonna oli sillä ottajia 258, mutta mennä vuonna 23(6?), taikka
vähän päälle 20 vähemmin.

Reinholm kirjoittaa viipyväsi Laukossa keväehen asti. Varmaankin on D:r
Törnegren ilmoittanut sitä hänelle. Varma määrä se kuitenkaan ei
liene'.

                                                 veljesi
                                                Europaeus.

Savit[aipaleessa] 30 tammik. 1849.



52. Reinholmille.

(Kokoelmassa "Fornfinnarnes musik och sång", n. 32.)

                                           [4 p. maalisk. 1849.]

Velihyväiseni!

Empä kaikkia kysymyksiäsi ole vielä vastaannutkaan, joita te'it
tammikuun 23:nnen päiväisessä kirjauksessasi. Lönnrotin kasvaimien
nimilistaa en hetkeksikään taida' käsistäni heittää', sitä vähemmin
sitä lähettää' Sinulle. Kukaties joutaisi sen kopio Lönnrotilta
jollekulle kirjoitettavaksi, taikka kukaties sinulle itsellesikin asti.
Saisithan asiaa tiedustaa' Lönnrotilta. Minulta se ei joutaisi
kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä
taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'.

Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin
puolella kuullut soreastikin soitettavan. Siellä kuulin vanhan 80
vuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista
jouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan.
Lienee jo mainittu ukko toki kuollut, mutta ehkä vielä olisi hänen
jouhikanteleensa tallella, ja jos kysyttyäsi Elmgreniltä tulisit
tietämään, että sellaista Seuran säilystössä vielä ei olisi, niin et
suinkaan tekisi hullusti, jos kirjoittaisit Ilomantsiin, että
lähettäisivät sen Sinulle. En oikein muista', jos ei sitä liene'
kutsuttu jouhikanteleeksi, mutta sen muistan, että jousella (stråke)
sitä pelattiin. Pitäisi sitte tarkoin kysymäsi, miksi se _stråke_ ja
muut osat sekä sen kättelemiset kutsutaan, ja onko paljon vielä
sellaisia kanteleita ja oliko niitä muinoisina aikoina enemmin.

Pyydä Veikkonen! Meurmannilta, kuin pikemmiten viet seuraavan
kirjauksen, että Hän antaisi Sinulle minulle lähettääksesi 20 taikka
enemminkin ruplaa hop., jos et jo ole' lähettänyt. En tiedä', miksi hän
ei itsekään kykene' lähettämään. Myötä menevässä kirjauksessa en enään
kehdannut häneltä rahoja kärkkyä', mutta ano' suullisesti, jos ei vielä
ole' antanut. Kirjoitinhan jo ennenkin monista muistakin velkojen
maksamisista. Oletkos nekin jo suorittanut? taikka oletkos saanut
Meurmanilta rahaa, niitä suorittaaksesi? Pyydä' nyt vaan tänne ensinkin
rahaa lähetetyksi. Inkerin karttakin olisi tarpeen, ja jos ostaisit sen
mukaan lyijyspännän tapaisen punaliitupännän, niin olisi se aivan hyvä
asia.

Pitäjän kirjastoa täällä ehtimiseen mietitään ruveta' toimeen saamaan.
Kirkkoherran uusi Apulainen Bonsdorf siitä jo kerran kuulutti ja kylän
lu'uissa kehoittaa. Marian päiväksi on määrätty kokous Apulaisen
kammariin, jossa sama kirjasto toivotaan tulevan päätetyksi.

Nyt juuri paikalla sain Meurmanilta paketin, jonka päälle oli
kirjoitettu, että Lappeenrannassa jo on rahakirja tullut. Paketissa oli
Sanakirjan arkkiakin, jonka tähden Sinulle nyt ei tarvitsekkaan
lähettää' Meurmannin kirjausta. Lähetä' tänne' myöskin Suomalaisia
kirjojani kartan mu'assa postissa, taikka jos luulet niiden turhaan
lisäävän postirahaa, niin mahtaa nytkin Karhu arvata' tilaisuuksia
tänneppäin. Mutta tavannet ehkä itsekin jonkun Lappeenrantaan päin
taikka sitä kautta matkustavan, niin tulisi paketti samaan paikkaan,
kuin postikin sen kuitenkin toisi. Kaikki Viipuriinkin ja sen taakse
matkustavaiset tekevät tavallisesti matkansa Lappeenrannan kautta. Joka
tilassa kirjoitat kuitenkin paketin tulemaan koulun opettajalle Adolf
Mennanderille, jota kirjan päällä pyydät lähettämään sitä minulle
kiiruusti. Muuten se viipyisi postissa siksi kuin ensin tänne tieto
annetaan, sitte täältä fullmakti Mennanderille lähetetään että ottaisi
sen ul'os ja sitte kuitenkin hänen lähettämällänsä vasta saisin sen.

Kirjoita' kohtakin Helsingin uusia; ei niitä kaikkia aviisissakaan
tapaa'.

                                                     veljesi
                                                    Europaeus.

Savit[aipaleessa] 4 Maalisk. 1849.



53. Lönnrotille.

                                           [15 p. maalisk. 1849.]

Veli armahaiseni!

Kiitoksia paljon lähettämistäsi sanoistani. Työni kulkee jo tavallista
kulkuansa, niin että joka päiväksi pitäisi yksi arkki valmistuman,
jolla tavalla työ jo lokakuun lopulla päättyisi. Tällä kerralla lähetän
Meurmanille häneltä nykyisin katsottavakseni lähetetyt parikymmentä
viimeistä arkkia Sinun valmistamiasi. Olen niistä kyllä poiskin
pyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin
onnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa
tiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan.
Olisi useasta sanasta kysyttäväkin jotain, mutta kysyn nyt vaan
kahdesta: _tahrastaa_ ja _li'astaa_ eivät mielestäni olisi verba
activakaan, kuin ovat yksiköstä tehdyt, ja niinkuin jo itse Laukossa
puhuin: _suomestaa_ (Schildt), _herrastaa, ajastaa, myöhästää, edestää_
j.m. ovat neutra ja merkitseevät peräti toista, kuin: _ar'istaa,
myöhistää, suomistaa, edistää_. Mutta ovatkos _tahrastaa, li'astaa_
eläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja
käytöksessä? Liitin minä sanat _lik'aa, tahr'aa_ ainakin, jos paikoin
olivat poisjääneet ja eikös nämät sanat lienekkin tavallisimmat? Ovat
ne entisiin sanakirjoihinkin otetut, joissa niitä toisia ei löydy'.

Jos Meurman lähettää minun valmistamiani arkkia katsottavaksesi, niin
pyydä' niitä korjaella' säästämättä sekä poispyyhkimällä kelvottomien
että vi'allisien parantelemalla ja lisäämälläkin tarpeellisilla
sanoilla. Uudissanojen tekoa olen pyytänyt välttää', missä vaan olen
voinut, jos ei varsin sopiva ja ymmärrettävä muoto ole' mieleen
pistäytynyt taikka suurempi tarvis vaatinut. Luonnollisuus tarvitsee
kielessäkin tulla' hoidetuksi, eikä sitä kukaan osaakkaan paheksia',
että, jos toisessa kielessä mitä sanotaan yhdellä sanalla, sen eteen
Suomessa tarvitaan useampi taikka toisin asetettu lause. Muihinkin
kieliin varsinkin latinaksi kääntäessä tarvitaan paljonkin katsoa' sen
kielen tapaa, eikä väkisinkään tehdä' uudissanoja ja muukalais mukasia
lauseita. Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta
tahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja
Latinalaisiltakin tehty. Nimitettyäni essivus akademialaisen Bötlingkin
luona Pietarissa, moitti hän kohta sen väärää johtoa ja sanoi päätteen
ivus voivan liitettää ainoastansa participiumiin praet. pass., esim.
nominatus, genitus, datus, mutta kuin mainittu participium sanalla esse
ei ole', niin voipi siitä sen siaan tehtää' entialis (absentialis
j.m.), joka toki olisi oikeampi.

Sanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat
Valkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo
alkaa. Tietänethän kuinka laajalta mainittu puheentapa käytetään ja
missä taas: tulevat, sanovat alkaa puhuttaa'. Ole' hyvä ja ilmoita'
siitä minulle. Täällä sanotaan: sannoot, tulloot, niinkuin muu'allakin
Viipurin läänissä ja Inkerin maalla, Savossa taas sanotaan: tuloovat,
sanoovatten.

Kuuluu Viipurin Ränteriassa olleen kirjoittajan yrittäneen väärällä
avaimella päästä ruunun rahoja kopistamaan, mutta onnettomuudeksi
juuttuikin hänen avaimensa liikkumattomaksi oveen. Hätäyksen sanotaan
tehneen sekä kirjoittajan että Räntmestarin vuoteen omaksi.

Jäätkö kau'aksikin Laukkoon? Kirjoita' kohtakin, sitä rukoelee

                                                   veljesi
                                             D. E. D. Europaeus.

Savit[aipaleessa] 15 Maalisk. 1849.



54. Lönnrotille.[10]

                                         [27 p. maalisk. 1849.]

Veli hopeaiseni!

Runosepän kaupoilla pitämisen olen heittänyt Cedervallerin haltuun,
mutta sen kulkemisesta huolta pitääkseni anoisin, että olisit hyvä ja
uuden Kalevalan esipuheessa mainitsisit pari sanaa Runosepässä olevan
Johdatuksen Runon tekoon tarpeellisuudesta Kalevalan ymmärtämiseksi
taikka että jokainen Kalevalan ostaja myöskin suotaisiin ostaa'
Runosepän. Luullakseni Kalevalan esipuheesta nyt kuitenkin jättänet
runo-opin Runosepän löytyessä pois, paitsi mitä tapuloista ja muista
yli Runosepän käyvistä asioista suotavasti puhunet.

Jos lähettäisit minulle Professor Brockhausenin adressin, niin olisi se
aivan hyvä, sillä mielelläni lähettäisin hänelle nyt jo Runosepän
vaikka useammankin Berliniin Schotille ja muille lähettääksensä. Taitaa
tois- ja menneen vuotiset Suomettaretkin olla' hänelle suotuisat.

Onkos Sinulla mitä määrättyä rajaa mietitty lausukkajen päätteen
_itsen_ ja _itan_ välillä? kuin kirjoitat esim. _kunnioitsen_ (Suomi
1844 siv. 182) kuin ennestänsä kirjoitetaan _kunnioitan_. Kukaties
kirjoitatkin _raudoitsen, laudoitsen jern-, brädbeslå_, mutta
sanotaanhan kuitenkin _kirjoitan_ ja ei _kirjoitsen_. Kyllä
kirjoitetaan ristiinnaulitsen, mutta onhan tämäkin alkuansa uudissana
ja oikeammin _nauloitsee_, jos sillä päätteellä oleman pitää. Jo 1847
vuoden Suomettaressa 25 kirjoitin: "kuin tahdotaan sanoa', että
_varustaa' j-kulla j-kuta_ niin tehdään anottu lausukas annetun nimukan
monikon kohdinnasta. Niin tulee sanasta _kirjoja kirjoittaa'_
(kirjoilla varustaa'), sanoista _lautoja, nimiä, kuvia, laudoittaa',
nimittää', kuvittaa_." Vepsässä löytyväiset alkumuodot _kirjoida,
laudoida, nimidä, kuvida_, osoittaavat vielä selvemmin kuinka on
syntynyt _kirjoittaa'_ etc. Tämän mukaan olisi kyllä _kunnioitan_
(= varustan kunnialla) oikeimmin vanhalla kirjoitustavalla. Mutta
olkoon niin taikka ei, niin on kuitenkin vielä rajoittamatta kummankin
päätteen käytös. Enkä ole' minäkään niiden päätteellisiä lausukkaita
sanakirjoista ko'onnut, että taitaisin näkemällä jotain yleistä
päättää'. Virkappas Veikkonen oma mietteesi tästä.

                                                     Veljyesi
                                                     Europaeus.

Savitaipaleessa 27 Maalisk. 1849.



55. Reinholmille.

(Samassa kokoelmassa kuin kirje n:o 52.)

                                             11 huhtik. [1849].

Veikkoseni!

Juuri nyt sain lähettämäsi satullin ja kirjat, joista kiitoksia aivan
paljon. Kirkherra Kjellman pitäisi jo tänäpäivänä lähtemän Porvoosen,
ja jos vielä tapaaisin hänen kotoa, niin pistäisin Meurmanille menevään
ja jo eilen Kjellmannille annettuun pakettiin tämänkin kirjauksen.
Siitä kivikeihäästä sain jo mennä keväenä sen tiedon että "lapset sen
mihin lie hävittäneet". Yhtähyvin aj'on vieläkin kysyä' sitä perään,
kukaties se jo olisi häveyksistäkin löytynyt.

Vielä vähän kanteleesta. Runon ja laulujen nuotteja nyt on vähin
kerättykin, mutta liekkös erittäin suomalaisia Kanteleen soittoja
yhtäkään? Mahtaa kyllä olla', että laulujen ja runojen nuottia
kanteleellakin soittaavat, niinkuin usein runoja laulaessansakin
soittaavatkin kanteleella nuottia, mutta varon, että eiköhän siinäkin
perisuomalaisessa kanteleen soitossa olisi jotain merkittävää yli
suullisen sävelen. Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan
ole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta
soitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet
kuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei
kannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon
pitäjissä olen niitä tavannut. Varmaankin niitä löytyy koko Suomen
Karjalassa ja Savossakin. Taitaisivathan monet Ylioppilaisetkin antaa'
tietoa, missä niitä enemmin ja missä vähemmin tavallisesti käytetään,
ehkä kyllä löytynee monta Ylioppilaistakin, jotka kotipaikkojen
suomalaisista asioista juuri kuin Oluveliniuslanderin Liisa tietäävät
ainoastansa "tuvasta ulos ja ulkoa tupaan". Aivan hyvä olisi, jos joku
soitteloa rakastava Ylioppilainen taikka useampikin, ja jos vaikka
Seuran varoilla, saataisiin matkaelemaan niille kanteleista
rikkaimmille paikoille, joissa sitte kaiken muun kerättävän sivussa
ahkerasti keräisivät kanteleen soittoja, kysellen kaikkien kanteleen
soittajien perään ja soitattaen kutakin tarpeeksi asti. Pitäisi vaan
oleman sellainen kerääjä, joka ymmärtäisi, mitkä kanteleen soitot ovat
omituisia, ja mitkä muukalaisperäisiä. Torven ja ruokopillin
soittojakin saisivat kerätä'. Pitäisi Sinun toki kirjoittaa'
Lönnrotille kysymyksen, mitä hän tietäisi merkittävää sanoa' kanteleen
soitosta.

Se on todella tuhma asia kuin kanteleesta, joka toki on perisuomalainen
soitinkalu ja sen soitto runoissa niin halullisesti ihaeltu, ei paljon
taikka todemmin sanoen ei mitään muuta tietä' kuin että sellaisia
kaluja löytyy. Kanteleen puukoppa kuitenkin ei ole' sen pääasia, se oli
sen soitto joka ihastutti kaikki kuulijat ja sitä soittoa pitäisi
välttämättömästi unohduksiin vaipumasta pelastettaman. Saappas nyt
tälle asialle kaikella ahkeruudellasi nuorukaisia mieltymään. Oliko
Sakkolassa ja Pyhäjärvellä kanteleita? Inkerillä niitä en ole'
tavannut, ehkä olen kysellytkin.

Hyvä olisi kuullakseni Helsingin uutisia. Sain täällä pari viikkoa
takaperin kuulla' pitäneenne kissan naukujaisia Aminofin
tervehtimisiksi tietoviisauden professoriksi päästyänsä. Nimitti
sitte Elmgrenkin kirjauksessansa Nordenstamin käyneen vasten
kauniskirjallisuuden yhteyttä; mutta kuinka, sitä en tiedä'. Kuinkas
kävi Gottlundin juttu Ahlqvistin kanssa? Ettekö ole nytkään saaneet
suomalaista teateripeliä syntymään?

                                                 veljesi
                                                Europaeus.

Se aina huomenesta huomeneen jäävä Kjellmanin lähtö on nyt tullut
keskoiseksi. Kesällä toivoo hän sille uutta syntymistä. Ahlqvistilta
sain nyt uutta Sanakirjan työtä. Hän kirjoittaa sekä kissan
naukujaisista että Keisarin uusista viiksistä tarkoin. Viiksijuttu om
tuhma asia, mutta oikein mieltäni pahoittaa, kuin en saanut kissan
naukujaisia pitää. 14 huhtik. -- Tule' veikkonen kesällä katsomaan

                                                     Europaeusta.

Olisi pitänyt saamani punaliitupännä, joka punaisen jäl'en tekee, mutta
muuten on lyijyspännän tapainen. Konsa lähetät Inkerin kartat? Menes
nyt Kastrenille, jolle tätä myötä myöskin olen kirjoittanut ja pyytänyt
hänellä varmaankin löytyviä Venäen maakunnan karttoja, jotka sitte yhtä
myötä taitaisit lähettää' Seuran postilla, kuinhan vaan annat
Elmgrenille taikka Kellgrenille.



56. Reinholmille.

                                                   [Toukokuussa 1849.]

Veli Hopeaiseni!

Viime postissa sain viimenkin Meurmanilta rahoja 25 hopearuplaa, ja
nimitti hän jo antaneensa sinullekin 40 hopearuplaa. Erehyksissä
lähetin kuitenkin Meurmanille kuitin 75:den hopearuplan edestä, kuin
oikeastansa olisi pitänyt oleman 65 ruplan edestä. Mutta sillä se
parahiten paranee, että sivumennessä pistäyisit Meurmanilta anomassa 10
hopearuplaa lisään, niin tulisi kuitti paikallensa. Niistä rahoista
antaisit 6 hopeata Zilliacukselle maksaaksensa sadan vouraa häneltä
minun puolestani viimes keväenä ottamasta vel'asta, jonka itsenkin
lupaan maksaa' niin pi'an kuin tulen tarpeeksi asti ansaitsemaan ja
joutumaan. Lienenkö vielä ennen nimittänyt, että olen Kirj. Seuran
kirjastostakin ottanut joukon kirjoja, joita sitte tähderahoilla
maksaisit niin paljon kuin piisaa; mutta jos ta'as ne jo olisit
maksanut, niin on vieläkin kahden vuoden jäsenraha Seuralle
maksamattani. Kirjoitaa' vaan kohta, mitä paikkoja olet saanut
maksetuksi ja mitä ei.

Lönnrotin Tulkin kirjojeni se'asta soisin tänne lähettäväsi vaikka
Lappeenrannan kautta niinkuin ennenkin olen kirjoittanut. Kysy'
Tikkaselta, joko hän on lähettänyt menneen vuoden Suomettaren Räävelin
kirj. Seuralle. Eipäs hän minulle vielä ole' lähettänyt yhtäkään, ehkä
myöskin pyysin. Kysy' vielä, onkos Cedervallerille jo lähettänyt
Runoseppiä. Vielä en edellisissä kirjauksissa muistanut ilmoittaa'
Tikkaselle, että Cedervaller kirjoitti minulle, että Tikkasen pitäisi
hänelle lähettämän laskun kartoistansa, jotka jo muka ovat kaikki
myydyt, mutta yksi osa Kloubergilta.

Hanki' nyt monta monuista kesäksi matkustelemaan ja Inkeristä sekä
varsinkin Lavansaaresta ja Suuresta Saaresta runoja hakemaan. Provasti
Hipping Uudella kirkolla sanoi minulle Perniön pitäjässä olevan paljon
vanhoja hautakumpuja kivestä (jättekast); niitä saisitkin keväellä
tännepäin tullessasi kopistaa'. Saisit sitte käydä' sikäläisien
Virolaisienkin luona kuulemassa heidän kieltänsä ja laulujansa ja
kirjoittamassakin niitä. Pyydä' itsesikin kanssa jonkun toisen
lähtemään. Kuin minulla vielä on Runoseppiä yltäkyllin, niin taritse'
niistä välillisiä lauluarkkia puoleen hopeakopeikkaan kappale
jokaiselle Suomalaisien vehkehien tähden maata matkaelemaan lähtijälle.
Kokonaisia kirjoja tavallisella paperilla lupaan sellaisille 10
hopeakopeikasta kappale, ehkä muuten myyn 15 kopeikkaan. Tikkanen
Sinulle kyllä taitaa hankkia' Runoseppiä, jos et itse saa'. Meijerin
kirjapuodista Pietarissa saadaan 1 1/2 vaskikopekalla kappale pieniä
evangel. Seuran kirjoituksia, jotka myöskin ovat hyvät antaa'
sellaisille, jotka Runosepän tapaisia kirjoja eivät paljon suvaitse.
Jos vaan saan kohta tietääkseni, että minun tännekin pitäisi hankkimani
Runoseppiä ja Meijerin kirjaisia, täyttääkseni matkustavaisien
puolityhjiä konttia, niin te'en sen aivan kernaasti. Pyydä' Sinä vaan
tietääksesi ketä lähtee liikkeelle. Jos ei Kirj. Seuralta matkarahoja
nyt liikene', niin pyydä' Meurmanilta nimeheni 20 hopearuplaa, sillä
mennä kesänä eivät suinkaan menneet kaikki matkarahani runojen hyväksi,
mutta nyt niitä kuitenkin tahdon palkita' sekä rahoilla että
Runosepillä, joita siis saat osaksi rahattakin luvata', kelle
tarpeelliseksi nä'et. Muista nyt vaan että saat niitä nuorukaisia
liikkeelle, sillä senkautta niistä pikemmin miehiäkin tulee.

Pyydä lähettää' kohta Inkerinmaan karttaa sekä niitä vanhojakin.
Sjögrenin kirja Inkerinmaasta olisi minulle myöskin sangen
tarpeellinen. Saatkos myös lyijyspännän tapaisen punaliitupännän niin
olisi sekin minulle sangen tarpeellinen. Ainahan sieltä Lappeenrantaan
päin matkustellaan, muista' toki kirjoittaa' ja lähettää mitä tahtoo
veljesi Europaeus.

Oletkos saanut Meurmanilta Siskoni uusia keräämiä lauluja? On Sinulla
kirjojeni se'assa Proföfversättning af Davids Psalmer, jota myöskin
tahtoisin tänne, ko'etellakseni ehkä muutamia kauniimpia mukaella'
runopukuun. Anna' seuraava koetus Tikkaselle Suomettareen pantavaksi.
Jouduttuani runoutan Vårt Land, jota jo olen onnellisesti alkanutkin.



57. Meurmanille.

(Lönnrotin kirjekokoelmassa.)

                                      Savitaipal den 13 Maji 1849.

Högädle Herr Sekreterare!

Adjunkten Wessman, som dessa dagar skall resa till Helsingfors ifrån
Luumäki för att å klinikum låta kurera sina ögon, har fått de färdiga
och genomsedda arken 117-147 till att föra med sig till H:fors, hvar
han antingen sjelf afsänder dem till Herr S:ren, eller lätteligen kan
fås genom någon klinici Doctor. Arbetet tyckes vara nog hålligt, men
förnämligast har jag försenats genom andra göromål, hvilka jag dock
framdeles icke mera kan sysselsätta mig med utan att för mycket försena
Lexiconet. -- Af misstag skref jag sistes qvitto på 75 ist. f. 65 rub.
s:r, hvarföre jag dock redan skrifvit till Mag. Reinholm, till hvilken
Herr S:ren för qvittots rättande redan torde hafva aflämnat 10 rub.
S:r.

Herr Sekreterarens

                                     ödmjukaste tjenare
                                     D. E. D. Europaeus.

Följande ord hafva icke kunnat öfversättas.[11] -- -- Dessa kunna nog
af D:r Lönnrot öfversättas.

Bedes om detta brefs aflämnande till ägaren.



58. Reinholmille.

                                          [15 p. kesäk. 1849.]

Velihyväseni!

Karhu sanoi luvanneesi kukaties tulla' tänne kesäksi. Älä heitä
tulemattasi; se olisi aivan hyvä ja hupasa asia täällä maan sydämmessä
asuvalle. Täällä on toki nyt Gulinin siassa reima Kirkkoherra Kellman,
jonka kanssa aina lu'etaan sanomia ja politisierataan maailman
menoista.

Mutta miksi et ole' kirjoittanut mitään? Lienethän saanut kirjaukseni
kanteleen soittojen keräämisestä? Oletkos saanut ketä liikkeelle?

Ole nyt hyvä ja ano Meurmanilta 25 hopearuplaa, jonka tarvitsisin
tänne. Sen saat postissa lähettää, taikka tuo' Itse pikemmin.
Varsinaista kiirettä sillä kuitenkin ei ole, ehkä kyllä olen
rahattomana. Mutta saapihan tällä välillä lainaksikin, jos mitä
tarvista tulisi.

Toru se Tikkanen aivan pahan päiväseksi, kuin ei se vastaa' minulle
Runosepistä eikä muistakaan kysymyksistä. Jos hän olisi niin perin
laiska ollut, ettei itse olisi paria sanaa kehdannut kokoon pistää',
niin olisihan taitanut ilmoittaa vaikka suusanalla Oksaselle taikka
Sinulle, jotka muutenkin usein olette kirjoittaneet tänne, taikka
Karhulle, joka itse tuli tänne paikalle. Kuinkas kulkee kauniskirj.
Seura? Gottlundin Suomi? Saiko Oksanen Bouchtin stipendiumin vain se
toinenko? Etkö saa Oksasta kerallasi tänne, niinkuin hänkin jo lupaeli?
Eikö se saa minulle apulaista ketään? Vain tuotkos Sinä jonkun tänne
auttamaan minua Sanakirjan työssä vuodeksi. Kirjoita kohta vastaus,
vaikka ennen rahojen lähettämistä.

Tänne olet hyvin tervetullut! kammaria on jo rakennettu lisään, niin
että nyt on kyllä tilaa, Tule' vaan välttämättä; toivoo

15/6 49.

                                             veljesi
                                            Europaeus.

P. S. Pääkalloja saat vieläkin vaikka kuinka paljon.



59. Reinholmille.

                                             [23 p. kesäk. 1849.]

Veliseni!

Jo kirjoitin että ottaisit Meurmanilta 25 ruplaa hopeassa. Ole hyvä ja
ota täyttä 40 ruplaa, sillä minulla nyt on enemmin tarvista, kuin että
ensimäinen summa kau'an piisaaisi. Elä unohda täyttää tätä anomustani.

                                                        veljesi
                                                       Europaeus.

Juhannuksen aattona.



60. Reinholmille.

                                             [Heinäkuussa 1849.]

Velikulta!

Kuin nyt menisit Sikter Meurmanin luokse Litoniuksen kivihuoneesen,
niin anottuasi saanet häneltä 40 ruplaa hopeassa, josta saat velkani
7 r. 50 k. hop. maksetuksi, ja veisit vielä Lektor Akianderille 20
hopearuplaa. Sitte on vielä päälle 4:stä hopearuplasta tuleva Mag.
Zilliacukselle; muita niillä rahoilla maksettavia velkoja minulla
Helsingissä ei ole', mutta mitä jäl'elle jääpi, sillä saisit ottaa'
kaksi taikka kolme osaa (aktier) kauniskirjallisuuden toimituskunnassa.
Kirjoita' joko ja kuinka se pääsee al'ulle. Huvittavaa olisi myös
tietää', kuinka Gottlundin riita Ahlqvistin kanssa loistaa, ja josko
Suomettarella on olovalta ottajia.

Jos Meurman kysyisi jotakuta kirjaa, taitaaksensa epäilemättä antaa'
rahoja Sinulle, niin lienee tämä kirjaus saman täyttävä, jonka siis
varoiksi mahtanet ottaa mukahasi Meurmanin luokse. Hänelle olen
kuitenkin jo kirjoittanut, antaa' Sinulle kysyttyä mainittu summa
rahoja.

Mitä jo ennen toisessa kirjauksessa kirjoitin siellä olevien kirjojen
tänne lähettämisestä, saat niitä lähettää' markkinavä'en kanssa
Porvoosen taikka myöhemminkin tulevan viikon sekä sitä seuraavankin
viikon al'ussa, sillä silloin on meidän kirkkoherralla Kellmanilla uhka
lähteä' Porvoosen, josta hän vaikka Öhmanin kirjapuodista saapi
helposti tänne tulevat kirjani. Muutoinkin taitaisit niitä lähettää
Lappeenrannan kautta Viipuriin päin matkustajille, jotka taitavat
heittää' ne Lappeenrantaan koulun opettajalle Mennanderille, josta ne
helposti taidan saada'.

Kirjoita' siis kohta kaikellaista

                                               veljellesi
                                             Europaeukselle.

Portörin astioinensa saat vaikka myödä' mistä hinnasta lystäät,
jollekulle vastatulleelle ja sitä tarvitsevalle ylioppilaiselle. Anna'
seuraava lappu madamin viedä' Simeliuksen kirjapainoon.



61. Lönnrotille.

                              Savit[aipaleessa] 21 heinäk. 1849.

Veli kultaiseni!

Kuin Meurman nyt on Tur'ussa, niin käypi parahiten laatuun, että
lähetän nyt kohdastansa Sinulle seuraavaiset läpikatsotut arkit
147-175. Nyt lähden Lappeenrantaan veneellä, saamaan Meurmanin
lähettämiä rahoja, niin käypi hyvin arkkienkin postiin paneminen.
Kukaties et tarvinne' Sinäkään niitä Meurmanille, senkun kohdastansa
Hämeenlinnaan.

Suurilla Venäen maan specialkartoilla olen ahkerasti hakenut
Suomalaisten jälkiä nimissä, ja jo tullutkin siihen vakuuteen, että
Suomalaisia ennen ei ole ollut etelämmällä Venäellä kuin nytkään
Inkerillä; vieläpä ovat Inkerilläkin levenneet etelä- ja varsinkin
länsipuolella Venäläisiltä ennen asutuille aloille. Pitäjät Gubanitsa,
Sherebäta, Moloskovitsa, Skvoretz, Kolpina j.m. ovat pi'an kaikki
kylien ja jokien nimet Venäläisiä, kukaties pikemmin Vendiläisiä (josta
Venäläinen, kuin niitä Slaväniläisiä Suomalaiset lienevät ensiksi
tavanneet), koska ei itsessä Venäellä, mutta enemmin vanhassa Vendin
maassa Itämeren ja Tyringin välillä löytyy paljon päätteitä witsch
(witz), itsa.

Suomalaisten entinen ja osaksi nykyinenkin eteläänpäin ul'ottuminen
juoksee noin 50 virstaa etelätse Suomen lahdesta, Nevasta ja Laatukasta
Tichvinan kaupungin tienoille. Siitä vähän idätse kiertäen Kargopoliin,
josta taas pohjaispuolitse kiertäen Schenkurskiin, jonka takana Viena
tulee vastaan. Sen latvajo'elle Jugalle tulivat Kasanin pohjaispuolitse
varsinkin Vetlugan virtaa myöten. Suchonan ja Wytschegdan varsille
eivät levenneet, mutta vasta pohjais-Vienan sivujoille Pinegan ja
Jemzan varsille. Wetlugankin (Wolgan sivujo'en) latvalla on vähällä
alalla toistakymmentä puron ja kylän nimeä Suomalaista, ja itään sekä
länteen päin siitä ei jos muutamia Suomalaisen näköisiä nimiä löytää.
Sitä vastaan on niissä vieraissa paikoissa vierastapaiset nimet vallan
päällä, sellaisin päättein kuin -домля, (-темля) -меня, -бoi, (-бай),
-capa, (-сора), (-сера), (-шара), -окса, (-екса), -шма, -ига, -гумсъ,
-ба, -лсарь, -похта, (-пахта), -божа, -балъ, -года (-гда).
Tämänlaissanaista kieltä puhuivat siis venäläisten edelliset kansat
etelämpänä mainittua Suomalaisten rajaa, paikoin sekaisinkin yli
rajan. Nä'yttää näistä päätteistä ja yhteisistä nimistä (Вишера
[Syräniläiseksi _schor_ = joki] joki yhtyy Uuden Linnan luona
Wolchovaan, toinen Wytsegdaan, kolmas Каmа'ап liki latvaa) että
Syräniläissukuinen kansa on ennen asunut Ilmenjärvestäkin länteen päin
ja Moskuvasta länteen sekä etelään, mutta kuin etäälle, en vielä
tiedä', kuin kartat eivät yllä'.

Jos liikenisi Sinulta, niin ole hyvä ja lähetä postissa minulle Viron,
Lihvin ja Kuurin? maan karttasi sekä nimisel'itykset joksikuksi
aj'aksi. Mielin tehdä' suuren kokouksen sellaisista muinaistietoisista
Suomalaisista ja muista nimistä ja yhdistää siihen mitä Suomettaressa
1847 kirjoitin Suomalaisten esi-isistä, jonka kirjoitan saksaksi ja
annan Pietarlaisen tietousseuran näppiin. Kaikki karttani olen
selkäpuolelta lyijyspännällä ristinyt kirjaviksi.

Helsingistä kuuluu pel'oittavia sanomia. Nordenstam, joka sitte talven
on pidätellyt Romaniseuraa edemmäksi pääsemästä on nykyisin saanut
kiellon kaikille yhdistyksille, joilla ei ole Keisarillista
perustuskirjaa. Surkuteltava on, kuin sitä Kirjallisuuden Seurallakaan
ei ole. Saapikos se nyt sitä enään? Hyvä toki, kuin on se Viipurin
Seuralla.

Unkarista ei sanomalehdet vielä virk'a muita kuin pienempiä tappeluja,
mutta kirjauksen sisässä Ruotsista ehjinä tulleissa sanomalehdissä on
muka puhuttu Venäläisten ja Itävaltalaisten 200 t. taikka toisia
puheita myöten 180 tuhantinen joukko on tullut kovin lyödyksi Raabin
luona 120, toisin puhein 90 tuhannelta Unkarilaiselta. Kroatilaiset ja
Mähriläiset uhkaavat antautua Unkarilaisten yhteyteen. Kaikki Itävallan
kansa on sodan kanssa tyytymätöin; rekruuttia viedään köysissä
sotaväkeen. Unkarilaiset ja Puolalaiset liehtoovat kyventä joka
paikassa.

                                                  Veljesi
                                                 Europaeus.

Reinholm kuuluu menneen Vuoksen tienoille keräilemään. Ahlqvist
toimittaa syyskuuhun asti Beckerin virkaa.



62. Reinholmille.

                                               [28 p. heinäk. 1849.]

Armas Veliseni!

Mitenkös nyt saisin tänne Inkerin kartat, venäläisen sekä ruotsalaiset?
Niitä olisi nyt välttämättomästi tarvis kutakin. Schubertin kartta
lienee ehkä mu'assasi, niin että tahtoisit sitä itsekin tarvita', mutta
ota hienoa postipaperia ja kirjoita siihen kaikki käytäväsi paikat
tarkoin ylös, niin kuin kartallakin ovat, niin taidat kyllä sellaisella
omatekoisellakin kartalla tulla aikaan ja minä sitte saan oikean
kartan. Lähetä se Cedervallerille ja pyydä häntä lähettämään sitä tänne
Savitaipalaisien kanssa, joita jokapäivän tapaa lankkusaksojen
konttorissa. Jos Helsinkiin jättämäsi kartat jo olet antanut Seuran
kirjastoon, niin saan ne sieltä kyllä Elmgrenin kautta, jolle nyt
myöskin kirjoitan, mutta jos omaan kätköhösi olet ne vielä jättänyt,
niin kirjoita sitte pikimältänsä Elmgrenille, että toimittaisi mainitut
kartat tänne tulemaan.

Oletkos saanut viimeviikkoista kirjaustani? Siinä unohutin kirjoittaa
kartoista. Oletkos myös saanut sitä kirjausta Helsingissä, jossa pyysin
Sinun ottamaan Meurmanilta 10 hopearuplaa? Niitä vähintäkin et ole
ottanut, niinkuin Meurman kirjoittaa. Saitkos myös sen kirjauksen,
jossa oli Castrénille kirjaus sisässä? En kummaltakaan teiltä ole
saanut vastausta. Vain jokos aikaisin läksit Helsingistä?

Kuinkas keräyksesi kulkee? Mitäs olet merkillistä saanut? Kirjoita nyt
kohta minulle ja useammankin kerran. Tarvis olisi, että kirjoittaisit
minulle, mitä maksujani olet jo suorittanut että tietäisin mitä vielä
on suorittamatta.

Kirjoita kohtakin ja tule tätä kautta takaisinpäin; sitä anoo

                                               veljesi
                                              Europaeus.
V
28/7 49.



63. Castrénille.

                                             [11 p. syysk. 1849.]

Jalo Veljyeni!

Lähettämistä kartoistasi ja kirjoistasi saan suuresti kiittää. Tässä
seuraavat nyt kartat sekä toinen kirja takaisin. Toinen on vielä
Wiipurissa, jossa eräs kanselisti kirjoittaa siitä kaikki vinoviivalla
merkityt nimet. Kartoilta sekä varsinkin kirjoista olen saanut monta
merkillistä nimeä. Nä'yttää Sinun kirjoista hakeneen ainoastansa
suomalaisen näköisiä nimiä, mutta minä pikemmin olen merkitellyt
kokonansa muukalaisia nimiä, saadakseni tietää, missä Suomalaisten
ul'otuksen rajat kohtaavat ja missä taas sen kansan ulotuksen rajat,
joka ennen on ollut Suomalaisten vieressä. Näitä rajoja vielä taiten en
ole tavannut, mutta viikon kuluttua pitäisi saamani karttoja Pietarista
lisään; ehkä sitte jo tapautuisivat kyllältä etäälle.

Kirjoistasi olen saanut niin paljon etua, että nyt ei enään taida
epäilläkkään sitä, että Syräniläiset taikka niiden likiheimoiset
asuivat sivuitse Moskovasta etelään ja länteen päin. Mainitsen tässä
vaan, että jokia nimeltä Вишера jo olen tavannut viisi. Paitsi
Wolchovaan, Wytschegdaan ja Kaman sivujokeen Kolvaan, joka itsekin
yhtyy neljänteen Wischeraan, löytyy Moskovan tienoillakin joku sen
nimellinen, koska kirja sanoo siellä löytyvän kylän Wischarskoi.
Tscheremissin kieliopista olen tavannut, että Syräniläinen sana _vyy_
merkitsee _superum, ylä_. Ja kuin _schor_ on joki, niin _vyyschor_,
venäeksi вишера, (вышара), siis on _Yläjoki_, kuin ne tilansa puolesta
todellakin ovat. Mitäs _Kаmиpa_, (Koшиpa) merkitsee? joka löytyy Tulan
läänissä, sekä Uudenlinnan lähillä toinen. Mitä -томля? (-темля), joka
Moskovan läänissäkin paljon löytyy.

Cancellisti Brander kirjoittaa nimiä tulevan kirjoitettaviksi 3,000
paikoille. Sellainen joukko, jota vieläkin soisin lisäytyvän, tulee jo
melkein hyvin näyttämään, mitä kieltä Wenäläisten edellinen kansa
missäkin paikassa on käyttänyt.

Tiedän kyllä Sinulla olevan liian vähän aikaa, mutta jos työn
vaihetukseksi suvaitset, niin ole hyvä ja kirjoita mitä tietäisit
niiden sanojen merkityksestä, joita jo keväellä kysyin. Wiipurista
annan nyt kysyä Syränin kielioppia, mutta jos sitä saataisiin
ainoastansa Helsingissä, niin ole hyvä ja toimita se tänne tulemaan.
Minä olisin sen jo ostanut Helsingissä ollessanikin, mutta silloin
eivät yhden kappaleen tähden ruvenneet purkamaan suurin kokoihin
köytettyjä välillisiä arkkia, jotka sinänsä venyivät Kirj. Seuran
kirjaston lattialla, laajemmalta maailmalle pääsemättä. Tänne pitäisi
Ahlqvistin ja Reinholminkin lähettämän kirjoja. Saisihan kaikki tulla
yhdessä.

Elä terveenä! sydämmellisesti toivottaa

                                                    veljesi
                                              D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 11/9 49.

P. S. Kartoistasikaan en ole huolinut hakea paljon suomalaisia nimiä
kuin ei ole varsin silmään pistäviä tapautunut. Lieneekö Korelina
Tobolskin lähillä vanhastansa vain myöhemmin saanut olonsa ja nimensä?
Syränin kieliopista kirjoitan myös Tikkaselle; ehkä hän sen minulle
toimittaakin.

                                                            E--s.



64. Reinholmille.

                                               [19 p. syysk. 1849.]

Veli hyväseini!

Lienetkö enään elossakaan, kuin ei Sinusta kuulu paljon mitään. Kuulin
vaan Juhannuksen aikana, että olet kulkenut Wiipurin kautta Wuokselle
päin. Ei muuta mitään. Wiipurin (Cedervallerin) kautta kirjoitin
kesällä Sinulle kaksikin kerta, mutta sittenkään en ole vastausta
saanut.

Tärkein asia on raha-asiani Helsingissä. Lienethän keväillä saanut
kirjaukseni, jossa Sinua pyysin Meurmanilta ottamaan 10 hopeaista
käyttääksesi useampiin Helsingissä oleviin asioihini, mutta et ole
ottanutkaan rahoja ul'os ja asiat ovat siis vieläkin kesken
toimittamatta. Pahin on, että nyt en muistakkaan, mistä asioista
kirjoitin mainitussa kirjauksessa ja mistä sitä ennen, niin etten
varmaan tiedä, mitkä nyt Sinulta olisivat toimitetut ja mitkä ei.
Ilmoita siis Veikkonen miten niiden asiojen kanssa laita on. Vain etkö
ole saanutkaan kirjauksiani, kuin et vastannutkaan ole mitään. Saitkos
sen keväellisen kirjaukseni, jossa melkein pelkästä Kauteleesta ja sen
soitoista kirjoitin.

Sisareni Charlotta on nyt sen uuden tyttökoulun opettajattarena
Pietarin suomen Seurakunnassa. Se avattiin menneessä kuussa. Hän jätti
Sinulle lähetettäväksi vielä yhden vih'on runoja ja palmikkonauhan
Sinulle Itsellesi muistiksi.

Kirjoita nyt kohta pitkän kirjauksen; vaikka makaat vähemmin yhtenä
iltana. Sitä odottaa

                                              veljesi
                                        D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 18 Syysk. 1849.

P. S.

Jos et jo ole lähettänyt Bergenheimin ja Schubertin Inkerin karttoja,
sekä Sjögrenin über Ingermanland und über die Jämen, niin lähetä ne
kaikki pikimältänsä, josko raskaassa postissa taikka jonkun
matkustavaisen kanssa koulun opettajalle A. F. Mennanderille
Lappeenrantaan taikka Cedervallerille Wiipuriin jätettäväksi, jotka ne
minulle toimittaisivat.

Kirjoita nyt tarkoin matka- ja Helsingin asioja. Kirjoita myös nimeni
Kalliolan Matkamuistelmien tilauslistalle.

Elä unohuta kirjoittaa

                                              veljellesi
                                            Europaeukselle.

19 syysk. 49.



65. Ahlqvistille.

(Reinholmin kokoelmassa.)

                                         [25, 30 p. syysk. 1849.]

Veliseini!

Toissa päivänä lähetin postissa kirjauksen Sinulle, jossa anoin vielä
yhtä Ritteriä lisäksi. Se kirjaus ei vielä liene tätä ennen
ennättänytkään, sillä nyt taas puuttui yksi Savitaipalainen
matkustamaan Helsinkiin, jonka kanssa sopiikin lähettää mainittu
Ritter. Se olisi muistaakseni se osa, joka kertoo Kiinasta, ja jossa
myöskin paljon puhutaan sekä Usun että Tingling kansoista.
Inhaltsverzeichnississä nä'et munkin Hiacinthin kääntämä kertomus
Dschungariasta sekä Usunista mainituksi; myöskin Dynastiasta Wei
392-534 sekä muistakin, niin että sen kyllä helposti tunnet. Ehkä
Kellgrenkin sen parahiten osaa antaa. Lähetä nyt, Veikkonen! sekin
kirja minulle; sekin olisi välttämättömästi tarpeellinen.

Jos Reinholm olisi tullut, niin ole niin hyvä, ja käy kaiken mukomin
häneltäkin anomassa Bergenheimin ja Schubertin Inkerinmaan kartat, sekä
Sjögrenin kirjat: Über die Jämen ja Über Ingermanland, joita jo usein
olen kirjoittanut perään. Ehkä tapaat Reinholmin kirjastosta.

Elä pane pahaksi vaivojasi. Hyvin tekisit, jos vielä kirjoittaisitkin
kaikellaista

                                               veljellesi
                                             Europaeukselle.

25 syysk. 1849.

Jopa nä'inkin, että Prichard nimittää _Ritter V Band_, jonka sivulla
611 ja 613 puhutaan niistä kansoista, joita tietää tarvitsen. Jos
tapaat, niin pyydä Castrénia ja Kellgreniä nyt vastaamaan, mitä heiltä
olen kysynyt.

Ota myös Bibliothekista Müllers Der Ugrische Volkstamm ja Tikkasen
kirjakaupasta viiminen _Suomi, Tidskrift_; Reinholmin kautta toimitan
maksun sekä siitä että Syränin kieliopista. Toimita Veikkonen seuraava
kirjaus pian Castrénille. Häneltä tarvitsisin vastauksen tämän
talonpojan myötä.

Mikon päivän suntaina 30/9 49.



66. Castrénille.

                                            [30 p. syysk. 1849.]

Jalo Veljyeni!

Elä paheksi, että näin heittämättä anelen Sinulta tietoja, ehkä kyllä
arvaan, että kallis aikasi on omiin töihisikin tarpeempi, mutta toivon
kuitenkin, ettei minunkaan vaatimani tiedot ole Sinusta muuta kuin
hyvin mieluisia.

Olen jo ruvennutkin kirjoittelemaan aineita kokoon, saadakseni Pietarin
tietous Akademialle kertomuksen Suomalaisten esi-isien ja heimokansojen
asuntopaikoista ja asioista, mitä olen kirjoittanut Suomettareen sekä
paikkojen nimistä ja muista tiedoista saanut lisäksi. Mennä kesänä sain
Akademialta rekommendationi-kirjoituksia matkoilleni, joiden tähden
lupasin jotakuta kirjoittaa.

Tietänet ehkä jotakuta niistä vanhoista Tschuudilaisten haudoistakin,
joita löytyy Wienajo'en tienoilla; olisivatkohan nekin sekä kansan
muistia, että niiden rakennuksen, niissä löyttyjen kalujen ja muiden
merkkiä myöten saman kansan hautoja, kuin ne, joita Sibiriassa löytyy?
Niistä sanotaan kirjassa Ritters Erdkunde: "Alle diese Gräber, wo sie
-- -- -- geöffnet wurden, immer zeigten sie in Einrichtung wie in
Inhalt so grosse Analogieen, nach Localiteten nur modiflcirt, dass man
wol auf den Gedanken kommen konnte, sie einer und derselben
verschwundenen Nation zuzuschreiben." Näitä yhdenlaisia hautoja pitäisi
Ritterin mukaan löytymän Wolgan virralta Amurin virralle asti, mutta
Wolgasta pohjaisiin päin Wienan puolella olevista haudoista en ole
tavannut Ritterissä mitään puhetta ja kuitenkin olisi sekin suhde
tietääkseni tarpeellinen. Toivon kohta saavani Müllers Der Ugrische
Volkstamm, jota jo muinenkin tutkin, mutta jossa kuitenkin monta löyhää
ja vähän luotettavaa asiaa selitetään.

Jos mitä muita asiaan kuuluvia kirjoja tietäisit, ja mitä omasta
kokemuksestasi olet tullut tietämään, niin pistä' Veikkonen! vähän
kirjalle tiedokseni. Tämän tuopi yksi talonpoika Helsinkiin, jonka
kanssa vastaus sekä asiassa avulliset kirjat helposti voivat tänne
kulkea.

Paikkojen nimiä on eräs Kanselisti Wiipurissa kartoista kirjoittanut
kokoon ja toivon niitä jo kohtakin saavani. Hän nimittää 3000 paikoilla
tulevan kokoon. Näinä päivinä pitäisi Pietarista vieläkin tuleman
karttoja ja kirjoja, joista aina nimiä lisäksi saadaan, niin
että niistä jo melkein vakavasti taitaa päättää yhtä toista
muinoiskansallisissa asioissa. Niistäkin olen jo vähän Sinulta
kysellyt, mutta näkyy että kuin niistäkin asioista kirjoittamaan ruveta
pitää, niin täytyy minun vielä useammallakin kysymyksellä vaivata
Sinua. Nyt tarvitsisin vaan haudoista tarkemman tiedon, saadakseni
niihen koskevan osan kertomuksesta kunnollisesti kokoon. Müller
mainitsee muistaakseni, että Tschuudilaisten hautoja olisi Waldai
mä'ille asti. Siellä Suomalaiset eivät suinkaan vanhaan aikaan olleet
ja lieneekö ensinkään rahvaassakaan siellä sitä perintökertomusta, että
Tschudilaiset niitä olisivat tehneet. Pikemmin lieneet Wenäläisten
itsien vanhanaikuisia hautoja. Löytyi kyllä liki Wyischnii Wolotschkaa
Karjalaisten alueella parin kylän maa-ala nimeltä Tschudina, mutta
haudoista en saanut siellä mitään kysyneeksi. Tichvinan paikoilla,
niissäkin, missä Tschuudilaiset tahi Wepsäläiset asuivat, kutsuttiin
sellaisia hautamättäitä Литовския сопки (litvan haudat vepsäksi).
Hatsinan (Gatschina) luona kutsuvat Inkeriläiset siellä olevia hautoja
_Metelin mättäiksi_.

Toivon siis, että olet hyvä ja talonpoj'an kanssa, jonka Ahlqvist
tietää, antaisit vastauksen sekä lähettäisit kirjoja, joita Ahlqvist
kukaties taitaisi Bibliothekistäkin saada ja joita muutamia nyt
ilmankin hänen kauttansa tuotan.

Voi hyvin Kunnon Veliseni! sitä toivottaa

                                                   veljyesi
                                                   Europaeus.

Savitaipaleessa 30/9 49.

P. S. Vain onko kirjassa _Suomi_ 1844 kaikki, mitä tiedät Wienan
puolimaisista hautamättäistä? Kuinkas Sipirian ja Altain kansat omilla
kielillänsä nimittävät sitä vanhaa kansaa _Чудь_? Mitkäs kansat niistä
ovat vaalea, punainen ja mustatukkaisia?

                                                     E--s.

Kartat ja kirjat, joista nytkin saan suuresti kiittää, eivät ensi
lähettämällä onnistuneet päästä Lappeenrantaa edemmäksi, mutta nyt ne
jo lienet saanut.

Yksi asia, mikä vielä haittaa Aasian muinaiskansojen siirtohistorian
ko'ossa kestämistä, on kuin en ole saanut siitä kohdasta mitään
sopivaa tietoa taikka tuskin luuloakaan Unkarilaisista. Niillä
sanotaan kyllä olevan mustat hiukset ja silmät, niin etteivät sovi
vaaleatukka-kansoihin U:sun[?] j.m. seoitettaa, mutta haittaa kuitenkin
historian ko'ossa pysymistä. Jossakussa kirjassa lu'in, että Schaffarik
luulee Madjarilaisten tulleen Armeniasta, ehkä vähillä todistuksilla.
Tämä näyttää että Madjarilaiset itset nykyisinä aikoinakin eivät
varmaan tiedä kotoperäänsä.



67. Reinholmille.

                                        [14 p. lokak. 1849.]

Reinholmin olen jo luullut pudonneen metsään, mutta iloisella
hämmästyksellä luin sen nimen Ahlqvistin kirjassa. Koska siis ovat
hyvät ihmiset Sinunkin tallellansa pitäneet, niin kirjoita minullekin
mitä olen kysellyt. Oletkos Kochilta saanut huonekaluistani maksun.
Sinulle jo lähetin tavaralistan.

Rupeatko rukouksissa käymään Tikkasella? Kysy Ahlqvistiltä.

                               Elä unohuta
                                      Europaeusta.

14/10 49.

Saitko Siskoni lähetykset? Palmikko tulee Sinulle Itsellesi.



68. Reiuholmille.

                                          [20 p. lokak. 1849.]

Veli kultaiseni!

Onkos nyt piru merrassa kuin Helsinkiläisiä ei millään työllä saa
oikeista asioista kirjoittamaan. Runosepästä kirjoitin Tikkaiselle
kuudennen kerran, ennen kuin hän ilmoituksensa mukaan pyysi Sinua siitä
minulle kirjoittamaan, mutta en mitään saanut. Seitsemännen kerran
kirjoitettuani pyysi hän muka Ahlqvistia siitä kirjoittamaan; ei sekään
kirjoittanut. Vasta kahdeksannen kerran kuin kirjoitin, niin kirjoitti
vastauksen eikä sittenkään vielä kaikille kysymyksilleni. Niistä
taaskin olen jo kolmesti kirjoittanut lisään, enkä ole vastausta
saanut. Nyt näyttää, että yhtä tarkkaa lukua pitää niistäkin
kirjoistani pitämän, joita Sinulle kirjoitan, ehkä nekin rahan asioja
siis ei tyhjiä lu'ettelevat. Eikös jo muutkin asiamiehet suuttune;
mutta kelle olet toimittanut, kelle ei, sitä en nyt tiedä. Varmaankin
ei kaikille, koska et ottanut vastaan niitä rahoja, joita Meurmanilta
keväellä määräsin sellaisiin tarpeisiin. Nyt minä häneltä en voi mitään
saatavaa määrätä, niin että mitä nyt on auttamatta jäänyt, sen täytyy
olla sillänsä. Kuinkas kuitenkin Kochilta saatavien rahojen kanssa on?

Urmakarilla Häggblomilla pitäisi oleman uurini, jonka Ahlqvist sinne on
antanut laitettavaksi. Jos Kochilta rahoja saat, niin ota ensinkin
mainittu uuri pois. Jos Uurmaakari tahtoisi sitä vieläkin kau'emmin
pitää tasautumassa oikein käymään, niin ei sillä kiirettä ole pois
otettavaksi. Saapi se olla siel[l]ä vaikka jouluun asti, jolloin Bjöhrn
sen saapi tuoda tänne.

Vie seuraava lista nyt kohta Tikkaselle ja kysy, josko hän rupeaa
minulle lähettämään mitä siinä vaaditaan. Pyydä myös Sinäkin saada
niitä kirjoja ja karttoja tänne tulemaan, joita Sinulta jo sitte
menneen talven olen anonut. Ja kuin nyt kerran rupeat kirjoittamaan,
niin kirjoita sitte monen päivän edestä, vaikka koko yön, jos ei koko
päivän vielä lisäksi.

Elä nyt suinkaan kokonansa hylkää ja unohuta

                                               Europaeusta.

Savitaipaleessa 20 lokak. 1849.



69. Reinholmille.

                                         [10 p. marrask. 1849.]

Velikultaseni!

Vissisti enemmässä kuin puolessa tusinassa kirjauksessa olen Sinulta
anonut, mitä siis jo hyvin tiedät, mutta en ole saanut vastausta
enemmin kuin anomianikaan. En nyt enään voi välttää sitä häpeää, joka
tästä on minulle tullut. Jo likemmäksi pari kuukautta kirjoitti Koeppen
minulle toisen kerran kysymyksiä siitä matkakertomuksesta, jota luvaten
minulle Akademia antoi rekommendationi-kirjat Gouverneureille. Mutta
kuin niitä välttämättömiä kirjoja ja karttoja en ole Sinulta saanut,
niin ei ole tullut mainittu kertomuskaan mihinkään kuntoon, ja ne niin
mahtavat korkeaoppiset herrat ovat näin tulleet petetyksi, sekä
lupaukseni melkein rikotuksi. Häpiä sanoa, kipeä kärsiä, piti minun nyt
viimenkin kirjoittaa Koeppenille totuus, (sillä valetta olen tottumaton
saamaan oikein syntyneeksi) että minä jo niin monesti olen Sinulle
kirjoittanut, viimeksi torakirjankin, jolle jo olisi vähintäkin
kolmessa postissa pitänyt ker'etä vastaus, enkä ole tarpeita saanut,
sitä vähemmin vastausta. Minä koin kyllä uskottaa, että se ei mistään
vihasta ole tapahtunut, mutta en ole mitään muutakaan estettä tietänyt
nimittää. Nyt on asia niin, että koko matkakertomuksen kirjoitus ei
taida enään tapahtua ennen kuin tulevana kesänä, ehkä kyllä olisi ollut
aikaa siihen, sillä odottaessani Sinulta varoja, al'oin kerätä täällä
olevilta kartoilta muukalaisia nimiä ja sain niitä jo 3000 kokoon,
mutta niitä hakiessa, kirjoitellessa ja vertoessa toisihinsa meni
julmasti aikaa. P[ietarista hae]tin useammasti karttoja lisään, jotka
nekin viipyivät kuukausittain, monia tarpeita ei ollut käsillä, ja niin
mäni aikaa ja rahaa, että nyt tulee kiirettä yhdessä sanakirjan
työssäkin. Kastreniltakaan en ole saanut vastausta -- -keille
kysymyksille, mutta Oksasen kautta ilmoitti hän, että hänellä on
aineita kirjoittaaksen[i] [suo]malaissukujen alkuperistä, vaikka koko
vuodeksi. Tällä kertaa en siis kerkeä yhtä enemmin kuin tois[takaan],
jonkatähden et tarvitse karttoja kiirehtiä. Mutta milläs maailman
aikana Sinä ne Seuralle annat, kuin et vielä -- -- --. Kirjoita
hyvä, kulta Veljeni! minun rahaseikoistani. Oikein tuskittaa
tietämättömyyteni. Vain -- -- -- -della meidän välillä mitä erinomaista
seinää, kuin niin monelle monituiselle kirjoitukselleni et ole
sanaakaan vastannut.

10/11 49.

                                                   Europaeus.



70. Lönnrotille.

                                                  [Syksyllä 1849]

Jalo Veljyeni!

Eihän Sinulle toki liene mitä vastusta ollut siitä, kuin vähän kauemmin
olen tullut pitämään karttojasi, joista nyt kiitän suuresti lainan
edestä. Niiden ympärystin lienee postin kulettajilta tänne tullessa
ruhjottu, kuin se oli niin rikkinäinen, että päätinkin teettääkseni
uuden. Sepä se viivyttikin niitä enimmän ajan. Tässä seuraa nyt
sanakirjan arkit 175-201. Se on kyllä aivan vähän ajan suhteen,
mitä sitte viimisen lähetykseni on kulunut, mutta tällä välin
työksentelinkin kuukausmääriä Wenäläisten maakuntakarttojen kanssa,
joista olen etsinyt ja kirjoittanut kokoon vähää vajaa 3000 muukalaista
ja osaksi suomalaistakin paikkojen nimeä käyttääkseni Saksan kielellä
kirjoittaakseni aivottuun kirjaan Suomalaiskansojen perikodista, jonka
sitte aivon antaa Pietarin Akademialle. Meurman ei ole sanakirjaa
kiirehtinyt ja ilmoitti että kirjanpainaja ei sitä ennätä valmiiksi
saada kuin tulevana keskikesänä. Minä toivoin parissa, kolmessa
kuukaudessa kerkeäväni mainitun kirjani kanssa valmiiksi, mutta
karttojen kanssa työksenteleminen otti hirmuisesti aikaa, enkä ole
vieläkään saanut kaikkia karttoja, joita vielä pitäisi saamani. Tohtor
Castrén ilmoitti vielä itsellänsä olevan siksi tarpeeksi ainetta koko
vuodeksi työksennelläkseni. Aivon siis kerrassansa ottaa koko läjän
työkseni, kuinhan ensin aikaa saan ja pääsen muista töistäni. Sitte
siitä toki enemmin palkintoakin antanevat.

Jo olen varmoilla jälillä, että Syräniläiset ennen vanhaan ovat asuneet
Peipusjärveä myöten. Viron ja Lihvin maalla ei toki niistä tunnu paljon
arveltavaakaan jälkeä, ehkä kyllä näissä kartoissa ja nimistöissä olisi
montakin pitänyt löytymän, sen suhteen kuin niitä löytyy Pleskovan
kupernissä. Kuin niitä Pleskovasta etelään ja länsietelään päin
löytynee, sitä en nyt karttojen puutteessa taida sanoa.

Löytyy niitä pohjais-Wenäillä ja Walgedjärven tienoilla varsinkin
lappalaisiakin nimiä, niinkuin päätteet pohta, bal, menä, sillä Suomen,
Ruotsin ja Norjan rajanurkassa Lapissa löytyy Kaltapohta ja
Koukimapohta, Terin Lapissa Kusomena (Кузомена), Polbal. Liki
Arhangelskiä löytyy myöskin eräs Kusomena sekä muitakin samalla
päätteellä. Walgedjärven tienoilla sekä tämä että _bal_ ja _pohta_:
Kostobal, Voslibohta, Pelpohta j.m.m. Tietänetkö mitä tällaiset
päätteet merkinnevät.

Joko kuinka valmistuu uusi Sanakirja? Kuinkas Norjalainen Herra Friis
voimistuu Suomen kielessä?

Vasta nykyisin tapasin kunnollisen kappaleen eräästä lausukasmuodosta,
jota jo kauan olen arvellut löytyvän. Se on nimittäin forma
continuativa sanasta _kark'aa_, josta _karkuan_ ("kalat karkuaavat
lahesta pois"). Yksinäisiä muotoja tiesin jo ennenkin esim. _leimuaa_,
josta tullut _leimahtaa_ näyttää muodon _leim'aa_ olleen alkujuuren.

Koska monikon hallinnan pääte Suomettaresta niinkuin monesta muustakin
nykyisestä kirjasta nähden ei nyt tahdo vakautua, niin olisi hyvä, jos
miettisit tarkemmat ja soveliaat säännöt tälle se'alle. Kaikki
entiselle raamatun kirjoitustavan pohjalle ei kelvanne jättää, parempi
lienee runoissa löytyvä kirjoitustapa. Runoissa aina tavataan _-sten,
-nten: hevoisten, avainten_, joten jo minäkin olen ruvennut
kirjoittamaan, mutta ei löytyne _vetten, totten, paatten, riitten_,
senkun _vesien_ (kaareksi vesien päälle) _tosien, paasien, riisien_.
Edellisen tapaiset eivät kaikki jokapaikassa ymmärrettäisiinkään.

Koska nyt juuri sain Reinholmin keräämät sadut Wiipurista tänne ja
niitä nyt en kerkeä korjaelemaan ennen kuin tulevana keväenä, niin
lähetän ne nyt Sinulle, niinkuin Reinholm esipuheessa suopi. Sukkelin
satu lienee kyllä se, kuin Hämäläiset pelkäsivät yhden joukostansa
ruislaihoon hukkuneen.

Ole hyvä ja kirjoita tännekkin kuinka asiat teilläkin kulkevat, sitä
anoo

                                                        veljesi
                                                       Europaeus.



71. Tuntemattomalle.

(Castrénin kokoelmassa.)

                                                 [Syksyllä 1849.]

Heders Broder!

Redan i somras yttrade jag åt Ahlqvist, att en afskrift af alla nya ord
ifrån Lönnrots Lexikon borde anskaffas, för att sedan instickas i det
under arbete varande Svensk[t]-flnska Lexikon på samma sätt, som Du
instack de Renvallska orden. Jag har dock härförinan ansett nämnde
afskrifning kunna göras i Kajana af någon Student under Julferierna,
men efter närmare betänkande har jag funnit det vara föga rådligt, att
lita på något sådant och derföre onödigt uppskjuta en så vigtig sak.
Derföre vore mitt råd, att Du vid Sällskapets nästa sammanträde (om det
ännu sammanträder?) [skulle] föreslå, att skrifva till Lönnrot och be
honom på Sällskapets bekostnad låta någon afskrifva alla nya ord jemte
deras betydelse ifrån hans lexicon, och det så fort sig göra låter.
Alltid kan Lönnrot ingalunda hafva sina lexica om händerna, eller
åtminstone icke alltid båda banden. Antingen samma afskrifvare eller
någon annan kapabel man kan då bekostas, att ordna det erhållna
ordförrådet i svensk-finsk och alfabetisk ordning, eller hellre genast
införa i det under arbete varande Svenskt-finska Lexicon. Sedermera kan
Ahlqvist genomgå tilläggen och utgallra det onödiga dialekt- o.a.
förrådet. Med allt detta borde skyndas, för att få det Svenskt-finska
Lexiconet så fort som möjligt färdigt, eller också skall man, så länge
det ännu icke lägges under prässen, bjuda till att göra det så
fulländadt som möjligt. Jag har genomgått alla af Ahlqvist skrifna och
mig lemnade ark och riktat dem med ord ifrån eget hufvud äfvensom ifrån
den af Lönnrots Svenskt-finska lexicon afskrifna samlingen. Nämnde ark
hafva gått till Hanén, för att möjligtvis ännu af honom riktas. Det kan
icke skada, om de ännu vandra förbi Warelii och Borgens ögon, utom att
de ifrån Lönnrots Lexicon samlade ord ännu införas. Antingen skola alla
ark sålunda ouphörligen vara under händerna, eller bör comitén för
samma lexicon ändra sitt beslut, att hela arbetet borde vara färdigt,
inan det skulle af densamma granskas och sedan tryckas. Hinner till ex.
den första, tredje eller till och med fjerde delen blifva alldeles
färdig, så kan den ju nog redan på förhand granskas och lemnas till
tryckeriet.

Drif nu bara genom, att det Lönnrotska lexikaliska förrådet äfven
kommer vårt Svenskt-finska lexicon till del. Ty tänk hvilken mängd ord
Lönnrot har infört till det Renvallska förrådet ifrån runorna i
Kalevala, Kanteletar, Loihturunot, ifrån ordspråken, gåtorna, sagorna,
itkuvirret, ifrån egna och andras ordsamlingar etc. Ifrån denna mängd
af ord hafva blott de kommit in i det Svenskt-finska lex., hvilka man
kommit på, eller hvilka Lönnrot infört i Helenii Svenskt-finska lex.,
och jag derifrån afskrifvit. Medan nådenes dörr står öppen, bör man
icke försumma det minsta, att arbeta för det goda.

Jag har ifrån en mängd ryska specialkartor samlat nära 3000 icke-ryska
namn. Jag torde redan hafva skrifvit Dig, att jag funnit det Syräner
bott ända till Ingermanland, Ilmensjö och Moskou. Nu har jag funnit
allt mera och längre fram spår af Syränska ortnamn ända till
Peipus-sjön. Snart får jag kartor till, så får jag se, om de sträckt
sig ännu längre, ty till vester och söder finnas sådana namn just så
långt, som mina nu härvarande kartor sträcka sig, d.ä. ända till Wäsma
i S. W. Wäsma måste äfven vara Syränska eller bestämt något uralskt
språk, ty det är icke ryska, ändas på _ma_ såsom hundradetals andra
flodnamn och träffas på flere ställen.

Fråga af D:r Castrén hvad betyder elda (olda) uti namnen Chemolda,
Kovalda, Uvalda, Uveldy, Bogolda? hvad _(j)elga_ (jolga) uti Fetelga,
Jemansjolga Kajemansjolja, Koilga, Isililga, Syselga, Kuschelga? hvad
mysch (мышъ) uti Кормышъ, Wolmysch? Dor eller kanhända _tör_ måste i
Syränskan betyda sjö. På denna ändelse lyktas sjönamn såväl bakom Ural
som inom Novgorodska och Olonetzska Gouvernementet och jag är desto
gladare öfver dess upptäckt, som det skedde först i förgår. Denna
ibland sammandragna, ibland andra ändringar genomgångna ändelse var mig
väl längesedan känd i ett par variantgrupper, men först grundformens
upptäckt visade varianternas identitet och åstadkom nya upptäckter.
Fråga äfven af Castrén hvad de mellan Wolga och Ural förekommande
namnändelserna _-bai_ och _-basch_ betyda, äfvensom -mesh (-masch,
mas)? War god och skrif svar på dessa frågor om icke D:r Castrén låfvar
göra det och har tid dertill; derom beder

                                                  Din broder
                                                  Europaeus.

Var god och sänd inneslutna bref till Meurman, som bor i Lithonii
stenhus ofvanom Savo-Karelarne.



72. Reinholmille.

                                             [Alussa vuotta 1850?]

Velihyväseini!

Lähetä veikkonen pian tämä kirjaus Meurmanille.

Moninkertaiset kiitokset kuin viimenkin kyhäyit kirjoittamaan. Kylläpä
aj'an vähyys mielestäni on melkein vähäpätöinen estelys, sillä kyllä
sen verran olisit aikaa saanut, kuin vaan olisit antanut aikaa
itsellesi. Lienetkö joka toisin öin valvonut, kuin minä Runoseppää
tehdessäni viikkokaudessa tein. Nytkin mietin niin tehdä tulevana yönä,
kirjoittaak[seni] sekä ihmisille että varsinkin sanomalehdille.

Kaksi asiaa on, jonka tähden toimettomuutesi vieläkin
pahoittaa mieltäni. Kuin toissa kesänä Pietarin Akademialta sain
rekommendationikirjoituksia matkoilleni, niin otin ne vastaan sillä
oikein kirjoitetulla ehdolla, että matkoistani sitte antaisin
kertomuksen Akademialie. Mutta nyt olivat sekä Inkerinmaan kartat, että
kirjat: Sjögrens Über Ingermanland Sinulla. Niitä en toissa jouluna
saanut, kuin en Sinua palatessani tavannut. En liene ensimältä niitä
varsin kovistaen kirjallisestikaan pyytänyt, mutta kuin keväillä
Meurman kirjoitti, ettei Sanakirjalla ole niin kiire kuin sillä al'ussa
näkyi olevan, niin rupesin toivomaan ennen Sanakirjan valmiiksi
saatuani kerkeäväni mainitun matkakertomuksen kirjoittaa ja anoin
sentähden aina kiinteämmin mainittuja kirjoja ja karttoja. Kuin en
niitä kuitenkaan millään kurilla saanut, niin rupesin sen siaan
keräämään kartoilta, joita ha'etin Pietarista paljon entistenkin
lisään, muukalaisia nimiä, kirjoittaakseni toki niistä jotakuta
valmiimpaa Akademialle annettavaa, mutta kolme kuukautta melkein
ainoastansa niiden kanssa työksenneltyäni, nä'in, etten niistäkään
kerkeä saada muun työn kesken ja tarpeiden vähyydessä paljon mitään
kelvollista, josta syystä sekin työ jäi kesken.

Köppen kirjoitti sitte syksymmällä jo kysymyksenkin, olenko mitä
matkoistani kirjoittanut, ja lähetti erään oman matkakertomuksensa.
Minun täytyi häpeämielin kirjoittaa vastaukseksi, että tietämättömästä
syystä en ole milläkään neuvoin taitanut saada karttoja ja kirjoja,
joita vailla kertomukseni olisi tullut tyhjäksi ja halvaksi Akademian
käsiin annettaa. En siis liikaa vaatine, jos vaadin, että kirjoittaisit
Köppenille syiden sel'ityksen tahi anteeksi pyytöksen, etteivät ne
arvolliset oppineet rupeaisi mitäkuta pahempaa minusta tahi Sinusta
ajattelemaan. Niin kunnioitettavaa joukkoa ei juuri sovi tyhjillä
lupauksilla syöttää.

Toinen asia on, että vuotisen jäsenrahani sekä maksu otetuista
kirjoista et näy maksaneesi Seuralle ja Seuran nyt kuitenkin on pitänyt
olla rahan puutteessa. Koska nyt sain tietääkseni sen asian olevan
maksamattoman, niin pyydän, että olisit hyvä ja minun maksettavakseni
vaikka lainaisit kyllältä rahaa ja suorittaisit mainitut maksut.
Kirjaston hoitajalta saat tietää paljonko olen kirjoja ottanut.
Jäsenrahaa lienee kahdesta vuodesta maksamatta. Sano paljon moitteita
Rabbelle, koska hän antoi pois rahat, eikä osannut niistä pitää kiini.
Eihän muille toki liene samoja rahoja takasin antanut.

Kirjoja minulle nyt tätä nykyä ei tarvitse muuta, kuin jonkun hyvän
uuden estetikin, jos saksalaisen. Sitä tarvitsisin helmivyötä varten.
Jos on Snellman siellä, niin mahtanet saada häneltä, tahi ehkä
Berntsoniltakin, jos et Bibliotekistä ota tahi saa. Ei haittaisi, jos
kaksikin saisin, jos vaan eivät yhtä ja samaa juttele. Ne saisivat
tulla vaikka raskaassa postissakin.

Tikkasellekin sain mennä vuonna kirjoittaa 9 vainko 10 kirjausta
Runosepän kauppaan saamisesta. Viimenkin kirjoitti ja moitti Sinun
syyksesi ettet muka ilmoittanut minulle mitä hän mennä keväinä
kirjoitti sinulta pyytäneensä minulle ilmoittamaan. En ymmärrä mitä
muuta siinä ilmoituksessa olisi taitanut olla kuin kukaties ennustus,
että Tikkanen on vasta 4 elokuuta toimittava Runosepän Cedervallerille,
ehkä se jo olisi kevättalvella pitänyt tulla lähetetyksi. Näin
viivytettynä se parahiksi kerkisi Wiipuriin, kuin Cedervaller oli
lähtenyt sieltä Saarijärvelle, jolla matkalla oli puolitoista kuuta.
Sieltä palattuansa läksi hän kohta Pietariin, oli siellä kuukauden ja
tuli kipeäksi ja posi vielä kotonakin toisen kuukauden. Tikkanen
viivytti siis Runoseppää parahiksi niin kau'an että se mennä vuonna
kerkisi Wiipurista levitettää aivan vähiin paikkoihin. Sanakirjasta
saatavia rahoja olen kuitenkin antanut sen painamisesta 271 Rupl. hop.
Siksi nytkin pyydän Sinua lainaamaan, ehkä kyllä tuloni menneeltä
vuodelta nousivat 400 hop. ruplaan. Koko tämäkin vuosi on menevä rahan
pyydössä ja luulen niitä nyt saavani päällekin 400, niin että, jos
Jumala auttaa, tanssin tulevana jouluna velattomana ja rahoillisenakin.
Helmivyön mietin tehdä hyväksi kirjaksi ja luulen siitä saavani hyvät
rahat. Sano tutuille terveyksiä, varsinkin Castrénille ja että minä
ajon ruveta kaksikin vuotta kirjoittamaan Wenäen ja Suomen
alkuasujamista ja sitä varten varsinkin Bieloseron tienoille reisujakin
tehdä. Siellä käyvät muukalaiset nimet oikeaa sotaa; tuntemattomia
nimipäätteitä merkitseviä _joki_ löytyy 10; siis useaa kieltä.

                                                  Veljesi E--s.

Unohutinkin: paljon lämpymiä kiitoksia _Suomen kansan laulannoista_.
Toisen niistä annan eräälle Suomen sorjalle kukalle. Kiitoksia myös
kuin toimitit Akianderille, Zilliacukselle j.m.



73. Lönnrotille.

                                               [7 p. tammik. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Nyt ovat kaikki sanakirjan arkkivarani tämän myötä; ihmeellistä kuin en
ole saanut Helsingistä lisään. Se Helsinki tuntuu minusta nähden nyt
olevan kokonansa ummella: ei sieltä saa' vastauksia kirjauksilleni, ei
anottuja tarpeellisia kirjoja, ei työvaraakaan. Niin olen jo
kirjoittanut 13 kirjausta yhdestä asiasta, 9 kirjausta asiamiehelle ja
kuin en sitä saanut liikkeelle, sitte toisen välimiehen kautta, mutta
ei silläkään neuvoin ole parempaa apua tullut. Olen jo kahdellekin
saanut kirjoittaa Helsinkiin 9 kirjausta vastausta saamatta. Niiden
ynnä olen kahdesti kirjoittanut Meurmanillekin sanakirja-arkkia perään.
Kaikki menee kuin tina tuhkaan.

Ei kuitenkaan tekevältä työtä loppune. Nyt pitää siis toinen työ
otettaman käsille.

Työstä päästyäni olen nyt tullut tänne tanssaamaan Lappeenrannan
neitosien kanssa paalissa.

Sano paljon terveyksiä Herra Friisille. Lienee hän saanut kirjaukseni.

Onnellista uutta vuotta toivottaa,

Lappeenrannassa 7 Tam. 1850.

                                                       Veljesi
                                                 D. E. D. Europaeus.



74. Reinholmille.

                                         [2 p. helmik. 1850.]

Veli hopeaiseni!

Ole hyvä ja anna nyt kerkeämiseen seuraava kirjoitus Topeliukselle.

Viime kerralla en muistanut kirjoittaa kysymystä siitä, tokko olet
saanut ulos Kochilta niitä rahoja, joista jo Elmgreninkin kautta
tarkemmin kirjoitin. En myöskään ole saanut mitään tietoa
taskukellostani. Vain eikös Elmgren sellaisista asioista olekkaan
virkkanut Sinulle mitään, kuin et niistä saanaakaan kirjoittanut.
Olisihan toki kelloni jo pitänyt tänne joutuman, kuin se jo puoli
vuotta on ollut uurmaakarilla. Kirjoita nyt kohta niistä ja
monenlaisista asioista pitkä kirjaus

                                              veljellesi
                                            Europaeukselle.

2/2 50.

Ei sentähden taskukellolla kiirettä ole. Saat sen pitää kunnes
keväempänä tulen Helsinkiin.



75 a). Lönnrotille.

                                            [18 p. maalisk. 1850.]

Veikkonen Veli hopea!

Tänne Helsinkiin tulin minä viimes keskiviikkona, kirjoittamaan
viimisiä tarpeita seuran Ruotsalais-Suomalaiseen Sanakirjaan. Toissa
päivänä seuran vuosikokouksessa esittelin minä tämän myötä seuraavan
kirjoituksen, josta päätettiin, että minä, niinkuin lupasinkin,
kirjoittaisin itse Sinulle siitä. Sentähden pyydän nyt, että olisit
hyvä, ja rupeaisit Sanakirjan täydellisyyttä vahvasti puoltamaan, ja
antaisit kuta pikemmin, jonkun Lukkarin taikka muun ruveta
kirjoittamaan suuresta Sanakirjastasi kaikki tarpeelliset sanat.
Silloin kuin hän toisesta osasta kopioitsee, taidat Sinä itse
työksennellä toisen osan kanssa. Koska tällä lailla Sinun vaivoistasi
etua otetaan, niin on Sinulle luonnollisesti tuleva palkinto
maksettavaksi, jota seura ei suinkaan heittäne suorittamatta, ja jonka
asian minä vielä kyllä esittelen, ehkä se nyt jäi unohuksiin. Työstäsi
tulee erittäin maksu.

Minä nyt rupean läpi korjaelemaan, mitä mikin on kirjoittanut
Ruots.-Suom. sanakirjaa. Niin pian kuin Sinun kirjoituttamasi varat
tulevat, al'an minä niitä pistellä sinne tänne sanakirjaan ja kuin
kaikki on pistelty sisään, niin lähetän kohta Sinulle, mitä valmiiksi
on saatu. Niitä Sinä lävistettyäsi sitte lähetät postipäivittäin
takaisin, niin tulevat ne sitte kohta puhtaiksi kirjoitettaviksi ja
suorastansa alettaisiin niitä painattaa. Siihen asti kuluisi laskuni
jälkeen 3 kuukautta, joka ei olisi paljon siihen nähden kuinka paljon
hyvää sillä ajalla tulisi Ruots.-S. Sanakirjalle karttumaan.

Sen jälkeen rupeasin minä toimittamaan sitä Suomalais-Ruotsalaista
Sanakirjaakin, jonka työhön Tikkanen jo lienee Sinua pyytänyt. Mutta
oikein velvollisuudekseni näkyy kokea säästää Sinun kallista aikaasi
suuren sanakirjan työhön. Jos kuitenkin oma halusi pitää pienempääkin
tekemään, niin olisi se mielestäni aivan hyvä. Sitte saisin ruveta
muita töitä sekä jo alettuja että muuten tietyssä olevia tekemään. Ja
todella ikävätä tämä kuiva sanakirjan teko onkin.

Meurman kiirehtii sanakirjan arkkia kaiken mukomin.

Mutta voi, voi, voi, kuin pahoja sanomia täällä kulkee. Jo menneen
viikon alusta puheltiin että olisi tullut sensurille käsky, ettei
mitään muuta saa luvata suomeksi painattaa kuin uskonopin ja
talous-asioissa, ja perjantaina käivätkin todella kirjapainoissa
kieltämässä myömästä mitään muita suomalaisia kirjoja paitsi
mainittuja. Samana päivänä peräytettiin kuitenkin sama laki jälleen,
mutta jos tämä peräyttäminen ulottuu kirjalupiinkin, sitä ei vielä
tiedetä. Suokoon Jumala että niin olisi.

Kirjoita nyt pikimältä vastaus, sitä parempi, jos se voisi keritä
Seuran tulevaan kuukauskokoukseen, sitä anoo

                                                   veljyesi
                                                   Europaeus.

18/3 50.



75 b).

Då det ouekligt är en stor massa nya ord som Lönnrot ifrån en betydlig
mängd källor redan hunnit samla till sitt stora lexikon, så anser jag
det vara högst önskvärdt, att Litt. Sällskapets Svenskt-Finska Lexikon
icke borde utgifvas, utan att nämnde stora förråder blifvit begagnade,
helst de lätt nog kunna åtkommas. Jag ville derföre föreslå Sällskapet,
att anmoda någon i Kajana, att afskrifva de ord som Lönnrot hunnit
samla utöfver hvad Renvall upptagit. Dessa ord skulle jag då införa i
det Svenskt-Finska Lexikonet. Genom ett sådant förfarande kommer
arbetet ingalunda att särdeles mycket försenas, ty straxt som anmodan
om afskrifvandet hunnit till Kajana kan detsamma äfven börja, och med
hvarje post kunna de färdigskrifna arken beställas hit. Jag tror att
mera än 20 fullskrifna ark kan afskriften icke upptaga, ty till att
interfoliera Renvalls Lexikon behöfvas 44 1/2 ark och jag har sjelf
sett, att interfolierna i det Renvalls Lexikon, som Lönnrot begagnar,
på långt när icke äro öfverfullt betäckta med ord. Äfven dessa behöfvas
icke alla afskrifvas, och torde väl Lönnrot beredvilligt beteckna de
behöfliga orden med blyertspenna. Samma afskrift kan ännu begagnas till
att utarbeta ett Finskt-Svenskt handlexikon, ifrån hvilket arbete
Lönnrot borde befrias så framt möjligt är. Det kan alltså på dubbelt
sätt löna mödan, att göra ett sådant utdrag ur Lönnrots ordsamling. Åt
kopisten behöfver betalas högst 50 kop. s:r för kvart ark skrifvet, så
att hela afskriften icke kan kosta utöfver 10 rub. s:r.

Äfven vore det önskvärdt, att Lönnrot sjelf, såsom ett lefvande
lexikon, skulle genomgå de färdigblifna arken af det Svenskt-Finska
lexikonet, hvilka postdageligen härifrån kunna sändas till Kajana, allt
efter de hunnit blifva färdiga. För Lönnrot återstår då blott en lätt
genomsigt, emedan hans skrifna ordsamling redan är benagnad.

                                                 Europaeus.



76. Lönnrotille.

                                          [4 p. toukok. 1850.]

Kunnon Veljyeni!

Koska minä Meurmanin Ruotsalais-Venäläisen ja Fresen
Ruotsalais-Saksalaisen sanakirjan kanssa olen ruvennut Seuran
sanakirjaa sana sanalta vertomaan ja siihen näkyy tarvittavan kuukausia
aikaa, niin ilmoitin viimeis kokouksessa tahtovani lähteä kotiin
sanakirjaa kirjoittamaan, jonne lähdenki nyt näinä päivinä. Jos siis
tahdot lähettää mitä muuta sanavaraa entisten lisäksi, niin olisi se
lähetettävä Savitaipaleesen Lappeenrannan kautta, jos ei sopine
vapaassa postissa lähettää ainoastansa tänne ja täältä sitte Seuran
vapaassa postissa Savitaipaleesen.

Renvallin sanakirjat seuraavat nyt takaisin ja kiitän niistä minäkin
suuresti. Nyt on Suometarkin käsketty ruveta saarnaamaan. Minä olen jo
antanutkin sille ensimäisen saarnan.

Elä terveenä! sitä toivottaa

                                                        veljesi
                                                       Europaeus.

Hels[ingissä] 4 Toukok. 1850.



77. Castrénille.

                                     [16 p. toukok. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Tässä lähetän nyt muutamia tarkempia johtoneuvoja runon- ja
sadunkerääjille ja pyydän Sinua olemaan hyvä ja näyttämään ne heille.
Heidän varaksensa pyydän Cedervalleriakin lähettämään Seuralle 100
arkkia Runosepän lauluja ja 500 kokonaista Runoseppää. Inkerinmaan
Schubertin kartta tulee myös kohta Helsinkiin runonkerääjän johtajaksi
annettavaksi.

Voi hyvin! sitä toivottaa

                                                    veljesi
                                              D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 16 toukok. 1850.



78. Castrénille.

                                             [25 p. toukok. 1850.]

Jalo Veljyeni!

Eräs täältä kotoinen kirjoittaja Stats-Sekretariatissa Pietarissa
kirjoitti tänne sukulaisillensa, että minä muka saisin koetella pyrkiä
Suomen professoriksi. Ehkä tämä asia minusta ensimältä oli kokonansa
ajattelematointa, niin rupesin kuitenkin nyt postipäivän tultua
miettimään, jos ehkä ei lienekkään hänen kehoituksensa hulluksi
heitettävä. Jos varmasti jokaisen tarvitsee olla vähintäkin magisterin,
ennenkuin tähän virkaan yrittäköön pyrkiä, niin sitte ei minulla ole
siihen pyrittävää, mutta niitä vaatimuksia minä nyt en tiedä. Mitä sitä
vastaan Suomen kielen tuntemiseen tulee, niin siinä minä toki luulen
kelpaavani. Ja jos kieliopillisia voimiani tahdot tunteaksesi,
niin sopii lukeaksesi Suometar 1847, 16, 18-20 "Suomen kielestä
kirjallisesti käytettävänä" ja Suometar 1848, 9-11, 13, 18 "Kolánin
kieliopin arvostelu". Mahdottomalta se nyt kyllä näyttää magisterina
olematta sellaiseen virkaan päästä, mutta saanhan nyt suottakin
tarkemmin tietääkseni kysyä Sinulta siitä. Sen viran saamisesta minä
muun puolesta en lukua pitäisikään, kuin ainoastansa sen tähden, kuin
Sinä siitä soisit jääväsi vapaaksi työksentelemään yksinänsä omissa
mielisuotuisissa askareissasi, joita Sinun, puhettasikin myöten, kyllä
uskon harrastavasi kaikesta muusta huolimatta, niin pian kuin vaan saat
sisääntuloja jokapäiväiseksi tarpeeksesi, jonka työntekevä aina
saapikin.

Jos taas vähänkin löydät Suomen professorin viran mahdollisesti
kääntyvän enemmän hyväksesi kuin pahaksesi, niin sitte minua vaan
suututtaisit, jos sen minun päällien tahtoisit heittää, nimittäin jos
voin sen saada. Minäkin sitä en tarvitsisi, sillä ainakin kolmeksi
vuodeksi on minulla yltäkyllin mieluista ja rahakasta työtä, ja sitte
tahtoisinkin lähteä Saksan maalle estetikiä ja muuta sellaista
mielentekoista tutkimaan ja niissä työksentelemään. Jos vielä Suomen
professorin virankin saisin, niin en sitäkään pitäisi enemmin kuin pari
kolme vuotta, kunnes joku toinen kunnollinen kielemme tuntija kerkeäisi
virumaan. Rahasta minulla ei ole mitään pakkoa, sillä sitä saan
tarpeekseni aina, eikä erittäin sen pyytäminen minulla olekkaan huolena
olemassakaan.

Jos nyt minä, niinkuin luulenkin, en ole täyttävä pyrkimään niin
suureen virkaan, niin ei siitä sitte liene tarvista kirjoittaakkaan
minulle vastausta.

Muistaakseni en kirjoittanut viime postissa lähetetyssä neuvokkeessa
runon ja satujen kerääjille:

Säga flere berättare samma saga, så bör den alltid uppskrifvas; samma
runo af flere sångare behöfves icke noggrannare upptecknas, än att
hvarje strof, som icke förut är lika eller alldeles icke skrifven, bör
upptecknas tillika med den föregående och efterföljande strofen, för
att man må veta, till hvilket ställe den nya strofen hörer.

Saisit lisätä sekä tämän että muutakin, mitä vielä mielellesi johtuu,
sitä anoo

                                                       veljesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Savitaipaleessa 25 Maji 1850.



79. Reinholmille.

[28 p. toukok. 1860.]

Veliseni!

Nyt lienee Björni Helsingissä lähtemäisillänsä Savitaipaleesen, niin
että hänen kanssansa saat lähettää kirjoja sekä kirjauksia minulle.

Äitini nukahti toissa päivänä vasikkata navettaan ajaessansa nurmikolle
viimeiseen unehensa. Ylihuomena tulee hän pantavaksi leposiahansa. Minä
mietin kuitenkin jääväni pari kuukautta kotiin. Sitte tulee varmaankin
huoneet sekä liialliset tavarat myötäväksi vapaaehtoisessa
korkokaupassa, jonka jälkeen sitte en enään asune Savitaipaleessa.

Elä unohuta kohta kirjoittaa, sitä anoo

                                                  veljesi
                                                 Europaeus.

Lappeenrannassa 28 Touk. 1850.

Varmaankin tulee vielä musta Mäklin Savitaipaleen kautta kotihinsa.



80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja,

                                           [5 p. kesäk. 1850.]

§ 5

Upplästes följande tillägg till instruktionen för runosamlare, hvilket
Stud. Europaeus till Sällskapet insändt:

"_Orterna der samlarena höra röra sig_.

"Socknarna N. W. om Ladoga, hvilka af Lönnrot till en del, men af Polén
och Sirelius nästan alla blifvit undersökta, hafva befunnits vara föga
sångrika och kunna derföre med skäl lemnas till en annan gång, så länge
sådana sångrika trakter som Ingermanland och öarna Högland, Lavansaari
och Tytärsaari ännu äro till större delen eller alldeles oundersökta.
Blott östra delen af Ingermanland och mellersta delen ända till något
förbi Gatschina hafva blifvit besökta, men äfven de nästan alla
ofullständigt. Ingermanlands vestra del är dock den der enligt allt
utseende flere och vigtigare runor stå att fås. Trakten är längre bort
ifrån Petersburg, hvilken i östra och mellersta Ingermanland liksom
hvarje stad i sin närhet måste hafva verkat aftynande på den inhemska
sången. Utomdes bo de flesta Ingermanländska Finnar af Gregisk
religion. Ingrikot, Watialaiset, Laplakot, Ärrääjät, i vestra, de
sistnämnda i södra Ingermanland, och erfarenheten har vidhandengifvit
att Finnar af Grekisk religion äfven i Ingermanland bäst bibehållit de
gamla sångerna. Kamrater ifrån vestra Ingermanland försäkra att sånger
der i myckenhet sjungas. Äfven måste de i en ifrån det öfriga Finland
nästan isolerad trakt vara af en egendomligare natur och derföre mycket
intressantare. Har runosamlaren lust att lära sig känna Estniskan, så
kan han derifrån ställa sin återresa genom Estland och komma öfver
Reval sjöledes till Helsingfors. De egendomliga Ärrääjä- och
Watjalais-dialekterna böra äfven undersökas. Men för att en studerande
må kunna komma till Ingermanland och Estland, bör han ifrån Petersburg
begära tillåtelse dertill. Om en sådan tillåtelse icke genast kommer,
så kunna Högland, Lavansaari och Tytärsaari, och om behöfligt är ännu
socknarna vid Ingermänländska gränsen förnämligast Valkijärvi, besökas.
Nämnda öar borde i alla fall nödvändigt besökas, då de enligt flere
samstämmiga berättelser skola vara särdeles sångrika och man af öarnas
ifrån allt annat land afskilda läge kan sluta att äfven der många
egendomliga runor böra förekomma.

"För sagosamlaren böra icke socknarna norr om Jyväskylä allena vara de
förnämsta, utan fastmer bör större vigt fästas vid inre Tavastland,
t.ex. vid Hollola socken och trakten deromkring. Den Tavastländska
grenen af Finska folket är något olik ost- ock norr-Finnarna, Derföre
är det af stor vigt att undersöka, om och hurudan skiljaktighet äfven i
Tavastländarnes intellektuella produkter, i deras sagor, skulle visa
sig. Hittils har inga Tavastländska sagor blifvit samlade, hvarföre
ingen sådan jemförelse ännu blefve möjlig om äfven denna gång inga
sagor skulle samlas ifrån Tavastland. Hollola ligger i vägen till
Jyväskylä och sagosamlandet kan då utan svårighet taga sin början redan
i Hollola."

Detta Hr Europaei tillägg ansågs dock icke böra föranleda någon vidare
åtgärd ifrån Sällskapets sida.



81. Sjögrenille.

                                               [1 p. helmik. 1851.]

Högädle Herr Stats Råd!

Då Herr Statsrådet godhetsfullt åtagit sig att för Wetenskaps Akademin
föredraga min anhållan om penningeunderstöd för en urethnografisk resa
till trakten af Bielosersk, men Akademin af brist på tillräckliga medel
likväl icke kunnat låfva mig det begärda understödet, så anhåller jag
allerödmjukast, att Herr Statsrådet ville vara graciös och för
Archeologiska Sällskapet framställa samma min ödmjuka anhållan. Doctor
Castrén har smickrat mig med det hoppet, att jag af nämnda efter hans
påstående rika Sällskap helst skulle kunna få ett sådant reseunderstöd.
Trakten af Bielosersk och Wessjogonsk låfva mig en alltför stor skörd
än att jag gerna skulle vilja lemna en sådan resa ur hågen. I Schuberts
specialkartor öfver medlersta och norra Ryssland har jag till ex. i
icke-rysska flodnamn funnit icke mindre än 27 olika för 100 till 5 l. 6
floder gemensamma ändelser, hvilka i fornspråken alltså hafva måst
betyda _flod, å, bäck_. Dessa slutord äro följande: nga, ma, oksa l.
eksa, schor l. sara l. schera, goda l. gda, bosha, bol, boi, ega,
gosha, otscha, ui, estj, gora l. gra, mana, dosha, lja, on l. en, juga,
ochta, loda l. lda, onda, wish, ora, wir, kolda, wa, af hvilka alla med
undantag af de fem sista förekomma på Schuberts karta öfver trakten af
Bielosersk N:o XIV. Endast emellan gradlinierna 55 och 56, af hvilken
trakt dock sjön Bielosero upptager en del, förekommer redan på kartan
icke mindre än 122 ickerysska och med undantag af ett par äfven
icke-flnska ortsnamn, af hvilka många äro särdeles vigtiga och
upplysande. Samlas och kontrolleras namnen på ort och ställe och
förenas ännu andra slags undersökningar vid dem, såsom jag i mitt bref
till Statsrådet Koeppen omordat, så kunna resultaterna icke blifva
ovigtiga,

Förväntande gynnande svar förbliver jag städse Högädle Herr Statsrådets

                                              allerödmjukaste tjenare
                                                 D. E. D. Europaeus.

Helsingfors den 1 Februarii 1851.



82. Sjögrenille.

                                                [19 p. helmik. 1851.]

Höglärde Herr Statsråd!

För Herr Statsrådets välvilliga skrifvelse af den 31/12
Januarii/Februarii härmedelst aflägga min allerödmjukaste tacksägelse.
Det tyckes, att både arkeologiska och geografiska Sällskapet lägga så
mycken vigt på ryskan, att äfven resultaterna torde behöfva afhandlas
på samma språk, hvilket väl skulle gå öfver min förmåga. Men en vigtig
fråga bör ännu göras. Jag måste äfven fästa afseende på den
penningevinst, jag genom ett sådant arbete skulle kunna påräkna.
Reseunderstödet skulle jag naturligtvis helt och hållet använda till
det, hvartill det är bestämdt; frågan gäller alltså blott, om och huru
stort arbets honorarium jag kan påräkna för utarbetandet af de
resultater som sjelfva resan skulle gifva, ty väl måste jag hafva
rättighet att fordra sådant för så mycket, som af mina hittills och
inan resan gjorda forskningar skulle komma at inflyta i afhandlingen.
Jag skulle åtminstone icke vilja komma på förlust, i jemförelse med
hvad jag skulle kunna vinna här i Finland genom öfversättningar till
finskan, som betalas med 5 Rub. sr. arket, genom att utarbeta ett
finskt-svenskt lexikon för 15 Rub. arket, genom att likaledes utarbeta
en finsk språklära med löfte om 200 Rubel honorarium af Wiborgska
Sällskapet, och utomdess genom ett annat halffärdigt arbete för ungefär
lika stor betalning. Det är alltså ingalunda brist på god förtjenst,
som gör, att jag så gerna vill företaga mig den ifrågavarande resan,
utan lusten att få större reda i de vigtiga resultater, hvartill redan
de samlade ortsnamnen leda, äfvensom lusten att utbyta kammarlifvet den
sköna sommartiden med ett rörligare lif, drifva mig dertill.

Men skulle det hända, att ingen sådan resa blefve af, så beder jag
ödmjukast om att få veta, om Akademin gerna skulle vilja emottaga en på
tyska författad bearbetning af ortsnamnen allena och hvad för ett
sådant arbete skulle betalas. Ett sådant arbete, utarbetadt med
tillhjelp af Syränska, Mordvinska, Lapska och andra lexika och
upptagande en stor massa ortsnamn, skulle naturligtvis icke kunna få så
många köpare, att penningevinsten för detsamma skulle kunna gifva
anledning att betala ett rundligt honorarium åt författaren, men om
Akademin för sakens skull brukar honorera sådana rent vetenskapliga
arbeten, så då kan jag gerna företaga mig utarbetandet af det sagda.
Kanske jag, om jag får tillträde till Generalstabens kartdepot, ännu
kan samla betydligt mera namn, än hvad jag redan samlat. Monne jag i
sådant fall skulle kunna hoppas att få en del af det Demidofska priset
för mitt arbete? Åtminstone tror jag, att ingen ännu i så stor skala
anlitat ortsnamn vid urhistoriska forskningar, hvarföre mitt blifvande
arbete äfven borde äga nyhetens värde.

På dessa frågor beder jag att Herr Statsrådet är god och meddelar svar
ät Rector Magnificus Professor Rein, och förblifver städse Höglärde
Herr Statsrådets

                                            allerödmjukaste tjenare
                                               D. E. D. Europaeus.

Helsingfors den 19 Februarii 1851.



83. Lönnrotille.

                                       [29 p. marrask. 1851.]

Jalo Veljyeni!

Koska vasta nyt syksyllä nousi kysymys Meurmanin Sanakirjan työn
viimisen palkan jakamisesta, ja Sinä, niinkuin vasta vajaa viikko sitte
Assessori Rabbea Öhmanin Kirjakaupassa tavattuani sain tietää, minun
hyväkseni et vaatinut mitään erinäistä palkintoa siitä vaivastasi, kuin
katsoit lävitse suurimman osan siitäkin, minkä minä mainittuun
sanakirjaan kirjoitin, niin saan nyt siitä hyvyydestäsi kiittää Sinua
kaikesta sydämmestäni.

Seuran Ruotsalais-Suomalaista Sanakirjaa painetaan nyt kolmattatoista
arkkia G:n loppua ja H:n alkua. Sen kanssa on ollut suurta työtä, joka
sentähden on kulkenut hitaasti, jos kyllä on hidas itse tekijäkin. Sen
mukaan kuin nyt sen painaminenkin kulkee, ei sitä sovi toivoa valmiiksi
ennen kuin tulevan kesän alussa. Aivan hyvä olisi, jos tahtoisit ruveta
lävistelemään niitä arkkia, jotka jo ovat valmiit, ja sitä myöten
toisiakin kuin niitä joutuu. Paino- ja muita virhiä olisi erinomattain
tarpeellinen saada tietää, ja kaikki mitä lisättävää ja oikaistavaa on,
sopii suurella hyödytyksellä yhtä tietä ylös-pistettää, jos ei
tämänkään niin kuitenkin tulevan painoksen varaksi ja tälle tehtävässä
alkulauseessa muistuteltaviksi sekä kukaties minulta tehtävään
suomalaiseen kielioppiin otettavaksi. Jos tätä hyödyllistä vaivaa otat
päällesi, niin ole hyvä ja ilmoita kohta tänne. Minä ajon tulevassa
Seuran kokouksessa mainita tästä asiasta ja arkit tulevat sitte
lähetettäviksi Seuran puolesta Sinulle.

Tikkasen kanssa tuli puheeksi, että olisi tarpellinen asia painaa
kaikki Sinun kirjoittamat matkakertomuksesi, joita siellä täällä
entisissä sanomalehdissä luettiin, kokonaiseksi kirjaksi. Saan
sentähden Tikkasen anomuksesta pyytää Sinulta tietoa, missä kaikissa
paikoissa mainittuja matkakertomuksia tavataan. Myöskin olisi
tarpeellinen saada se kukaties painamatoin alkuperäinen ruotsalainen
kirjoitus tänne, joka suomeksi käännettynä Suomettaressa luettiin. Mitä
niistä kaikista tekemä-palkintoa vaadit, soisi Tikkanen myöskin
tietääksensä. Täällä on kiihtynyt yleinen into koota rahoja Seuralle.
Savo-Karjalaisten osakunta sai kokoon päälle sadan ruplan. Meidän tahi
Viipurin osakunta joka on sekä pienempi että varmaankin vähemmin
eläväkin Suomikiihkoisuudessansa, sai 60 ruplaa. Konseerikin
pidetään kohta Seuran hyväksi. Yli-oppilaisten kanssa levitetään
subskriptionilistoja ympäri maata, ja gymnasiumin nuorisoillekin on
lähetetty samanlaisia kehoituksia, Hyvä olisi, jos Sinäkin siellä
Kajaanissa panisit sanasi ja kynäsi liikkeelle saman asian tähden.
Muuten on täällä ollut kokonansa rauhallinen olo; niillä kuudella
pedellillä ei ole koko vuotena ollut tekemistä ei tuon taivaallista
eikä taidakkaan enemmin vastakaan olla.

Vielä olisi minulla halunperäinen kysymys, että olisit hyvä ja
ilmoittaisit minulle, jos Itse tiedät ja Maamittareiltanne sekä muilta
tietäviltä saat tietääksesi, tokko siellä teidän puolella tahi
muuallakin Suomen maassa lienee semmoisia järvein nimiä, joilla on
samanlainen loppupääte kuin Kuhmossa olevain järvein nimillä _Lendira_
(_Lentiira_) ja _Ivandira_ (Iivantiira?) tahi jos vaikka semmoinenkin
kuin Laukkaalla olevan järven nimellä _Lievestuori_. Minulla on
tarkimmista ja uusimmista pohjais- ja keski-Wenäjän maan kartoista
kerätty muukalaisia paikkain nimiä (ei-venäläisiä) kolmeen tuhanteen,
ja olen niistä tullut tietämään sekä Suomalaisten että muiden
heimokansamme entiset rajat moniin matkoihin, esim. että Suomalaiset
eivät koskaan ole olleet nykyistä etelämmällä, ehkä kyllä niiden jälet
itään päin tuntuvat selvästi Wätkan kaupunkiin asti. Mainituilla
päätteillä loppuvia järvein nimiä löytyy varsinkin paljon ja laajalta,
aina Sibiriasta _Obin toiselta puolelta_ Smolenskin paikoille asti
entiselle Puolan maan rajalle.

Ole nyt hyvä ja kirjoita minulle kohta vastaus kaikille asioille ja
kysymyksille ja myöskin kuinka Sanakirjasi joutuu, sitä anoo
nöyrimmästi

                                               veljesi
                                          D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 29 Marrask. 1851.



84. Lönnrotille.

                                          [24 p. tammik. 1852.]

Jalo Veljyeni!

Älä pahaksi pane, että sanakirjan arkit ovat olleet liian kauvan
lähettämättä, mutta siihen ei ole ollut minun syytäni. Joulun alla ei
Tohtor Kellgrenillä ensin kuulunut olleen aikaa niitä lähettämään, ja
sitten asia lienee häneltä unohtunut siihen asti, että hänen Kuopioon
tehtävä reisunsa, johon kolmen viikon aika meni, taaskin esti niiden
lähettämisen. Ehkä nyt uudet kiirehtimiseni toki jotakuta vaikuttavat.

Aivan hyvä olisi, jos kerkeäisit, niitä nyt kohta silmäilemään ja sitte
lähettäisit ne takaisin jos vaikka vähitellenkin, niin saisin tehdyistä
lisäyksistäsi ja muistutuksistasi käyttää vielä painamattomain arkkein
hyväksi kaiken sen, mikä siksi sopii, joka nähtävästi ainakin tulee
olemaan melkein runsas ja arvollinen. Ole myöskin hyvä ja lähetä
lävitse-käytyäsi takaisin Gymnasilaisen Stråhlmanin Savosta kerätyt
suomalaiset sanat, sillä hän ei ole niitä aikonutkaan meille jäämään,
mutta vaan pidettäviksi.

Jos et Maamittareiltanne vielä liene kysellyt järvein nimiä päätteellä
_tiira_, niin ole hyvä ja kysele nyt keltä sopii. Tuonlaisena, mutta ei
missään lapin sanana _jaur_ pidettävänä tavataan se useassa kymmenessä
järven nimessä Wenäjällä ja Sipiriassakin useimmin muodolla tor, tur,
esim. Wolentor, Koltor, Obloptur, Sindor, Jelpijador, Schamtyltur j.m.,
jotka kaikki ovat Uuralin tuolla puolella paitsi Sindor, joka on pari
sataa virstaa Uuralista tänne päin Wytschegdan latvoilla. Toista sataa
virstaa Oniegan järvestä itään päin tavataan järven nimi Katrostyr
(Катростырь), josta juoksee joki Katromå, ja kuin päälle 70 joen nimeä
päätteellä må tavataan Wenäjällä, niin jos mikään muu joen nimein pääte
niin ainakin se on siinä kielessä, johon se on kuulunut, merkinnyt
jokea. Mutta jos niin on, niin on kyllä samassa kielessä _dirkin_
merkinnyt järveä. Samaa vahvistaa Tverin läänissä löytyvä järven nimi
Kesadra (verro _goda_ ja _gda_ Tigoda, Wologda, _gora_ ja _gra_,
Ingora, Wytegra), josta juoksee joki Kesa, löytyvä parissakin paikassa
muualla ja varustettuna päätteellä ma: Kesma. Jo nämätkin vähät
näytteet ja selitykset osoittanevat, että puustavi _t_ kuuluu
päätteesen, eikä voi olla mikään väliin pistettävä liika ääni.
Näyttää tämä vähäinen osoitus myöskin, kuinka paljon semmoiset nimet
antavat tutkijalle tekemistä ja johdatuksia monen asian perille.
Kalix-elf kuuluu kutsuttavan suomeksi Kainuun-joki, ja Kalas-joga, niin
kuin Lappalaiset sitä kutsuvat, on siis emänimi ruotsin kieliselle
nimelle. Tämä osoittaa, että Ruotsalaiset tulivat Kainuunjoelle ennen
kuin Suomalaiset, koska Lappalaiset ja ei Suomalaiset olivat siellä
antamassa Ruotsalaisille paikkainsa nimiäkin. Jos nyt Kainuun joesta
länteen ja etelään päin paikkain nimein kanssa on sama laita, niin
toteutuu arvelukseni, ja vieläpä voipi tulla perille, jos eivät liene
siellä ensiksi tavanneet jotakuta muuta kansaa eikä Lappalaisia enemmin
kuin Suomalaisiakaan, sillä Kalas ei kuulu olevan Lapin kieltäkään;
mutta jos se on jonkun kolmannen kansan kieltä, niin on se niin hyvin
siitä suorastansa kuin Lapinkin kielen kautta voinut tulla
Ruotsalaisille. Tästä mutkasta yksinänsä ei siis voi mitään
muinaiskansallista tietoa johtaa. Tiedätkös muita semmoisia
eriskummaisia nimiä kuin Ankkapura = Anjalan koski, (pura=? koski) ja
Avasaksa? Kuin aika antaa, niin rupean käymään maamittari-toimituksen
konttuorissa keräämässä kaikki siellä kartoilta saatavat epä-suomalaiset
Suomen paikkain nimet. Kerran kävin jo mennä keväänä siellä, mutta en
silloin paljon saanut enkä kerinnytkään saada.

Kirjoita näistä asioista vaikka Oulun W. sanomillesikin jotakuta jos
mitä tiedät ja ymmärrät.

Toivon kohta saavani mitä anonut olen. Eikä mitään muuta tällä erällä,
kuin toivotan hyvää uutta vuotta.

                                                      Veljesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 24 tammik. 1852.



85. Lönnrotille.

                                              [17 p. huhtik. 1852.]

Jalo Veljyeni!

Koska täällä tuumitaan antaa ensimäistä puolta Ruotsalais-suomalaisesta
Sanakirjasta erittäin ulos, niin anon, että olisit hyvä ja lähettäisit
tänne lävitse käymäsi arkit, niistä, joita joulun aikana sait ja joihin
lupasit merkitehä painovirheitä ja muita vikoja sekä liitellä lisiä ja
tarpeellisia muistutuksia. Jos tässä tahi tulevassa postissa saat
nykyisemmin painettuja arkkia lävistelläksesi, niin ole hyvä ja lähetä
nekin tänne, jos puolentoista tahi kahden kuukauden kuluessa kerkeät
lävitse katsaista. Minulla on suuri halu, saada nähdä muistutuksiasi ja
lisiäsi, ainakin toivon niistä paljon hyvää.

Saapi nähdä, jos pääsen kesäkuun lopulla tahi heinäkuussa Savossa
käymään. Kielenkin tuntemiseksi olisi semmoinen matka hyvä ja
kumppanini kanssa työksentelisin siellä niinkuin täälläkin. Jos kohta
aikaakin sillä lailla entisen lisäksi kuluisi, niin voittaisi
sanakirjan kunnollisuus melkeästi, ja se on minun mielestäni pää-asia.
Hämeenkin murretta saisin sillä tiellä kuulla ja tutkia, ja se olisi
mielestäni suuri voitto, sillä itä-suomea minä jo olen melkein paljon
kuullut sekä kotona että matkoilla. Voi aina hyvin! sitä toivottaa

                                                         veljesi
                                                   D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 17 huhtik. 1852.



86. Lönnrotille.

                                            [12 p. kesäk. 1852.]

Kunnon Veljyeni!

En tiedä, lieneekö Maister Elmgren ajoissa tahi ensinkään lähettänyt
Sinulle kirjaustani, jonka kirjoitin pari kuukautta sitte ja vein
Elmgrenille lähetettäväksi Sinulle sanakirjan arkkein kanssa seuran
sinetin turvissa, johon minulla lieneekin ollut oikeutta, kuin
kirjauksessa ainoastansa seuran puoleisia asioja löytyi. Vastausta
Sinulta ainakin ei vielä ole tullut, ehkä sitä hyvin olen toivonut.

Älä nyt pane pahaksi, jos pyydän Sinua olemaan hyvä ja mitä pikemmin
lähettämään nähdäkseni ja hyväksi käyttääkseni kaikkia havaitsemiasi ja
muistutuksiasi sekä lisäyksiäsi, joita lienet kerinnyt tehdä niihin
Sinulle jo ennen lähetettyihin sananakirjan arkkiin, sekä jos mitä
ennätät luultavasti tässä postissa lähetettäviin arkkiin merkitellä.
Painovikoja, joita paikoittain näyttää tulleen melkein liiaksi, mutta
joita vasta koetaan tarkemmin välttää, lienet myöskin merkitellyt, mitä
lienet älynyt. Jos siis joitakuita semmoisia olisit älynyt useampia
kuin mitä myötä seuraavassa kirjassa olen merkitellyt, niin ole hyvä ja
lähetä niistäkin minulle tiedon.

Jos tarvis vaatii, niin ilmoitan sitte sanomalehtein kautta mitä pitää,
sekä paino- ja muita vikoja että muistutuksia ja lisäyksiä, ja
sellaisia lienee tarvis ilmoittaa varsinkin, jos pitää vastaamani
jotakuta arvostelijata. Tahi ole Sinäkin niin hyvä ja kirjoita kohta
jotakuta arvosteluksen tapaista, niin olisi mieleni aivan hyvä.

Kuinkas on matkakertomustesi kokoonpainamisen kanssa? Aivan hyvä asia
olisi, jos ne todella saataisiin kokonaisena kirjana ulos. Semmoinen
kirja tekisi ainakin hyvää. En minäkään ole saanut tilaa lukeakseni
ympäri aviisseja levinneitä kirjoituksiasi, sitte päivin kuin mitä
lienen ensin lukenut, mutta joka nyt jo on melkein jälettömäksi
muistista hajonnut.

Jos en kukaties lähtene Mustialan kokousta katsomaan, ja sen puolen
Suomea kuultelemaan, niin muuten varmaankin jään koko kesäksi tänne
apulaisten kanssa yhtenänsä työtä tekemään. Jos kerkeän, niin tulee
toinen osa sanakirjaa vuoden lopulla ulos; mutta ainakin on aikomukseni
säästää yhtä vähän aikaa kuin vaivaakin saadakseni kuta kunnollisempaa
työtä aikaan. Kyllä ainakin nyt ahkeruuttakin pitää kovasti ruvettaman
kiinnittämään, niin että loppu kuitenkin tulisi niin pian kuin
mahdollista.

Mitä vastakin kirjoittanet muistutuksia aika ajoin lähetettäviin
sanakirjan arkkiin, niin ole niin hyvä ja lähettele niitä aina sitä
myöten minulle kuin niitä joutuu.

Sivulta 200 sivulle 225 asti en vielä ole alkukirjoitusten kanssa
vertoen kerinnyt painovikoja j.m. etsiä. Myöskin on sivulta 285
eteenpäin vielä läpi käymätöintä.

Elä terveenä. Rupea meille opettajaksi kaivatun ystävämme siaan sitä
toivoo

                                                   veljyesi
                                              D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 12 p. kesäk. 1852.



87. Lönnrotille.

                                                [Syksyllä 1852.]

Kunnon Veljyeni!

Kiitoksia aivan paljon, kuin lähetit Sanakirjat tänne. Toivon kohta
saavani ne toisetkin sanakokoukset.

Viimeisessä Seuran kokouksessa päätettiin sadut minun kauttani
toimitettaviksi pikemmiten. Mutta Polénin, Ahlqvistin, osa Reinholmin,
minun toiskesäiset laulujen sekaan kirjoitetut ja kukaties Sinunkin
kirjoittamasi sadut lienevät vielä Sinulla. Niitä anon siis pikemmiten
tänne että saisin jär'estellä joutoani myöten.

Elä nyt heitä Suomen professoriksi etsimästäsi. Gottlund sanotaan niin
pitkällä ja monisanaisella kirjoituksella kokeneet hyvästyttää itseänsä
Nordenstamin puolustettavaksi, että Nordenstamin sanotaan kesken
lukemisen ottaneet Gottlundilta sanat suusta pois. Ei toki sitä miestä
pitäisi siihen virkaan yksinänsä pyrkimään laskettaman.

Elä terveenä! Sitä toivottaa

                                                      veljesi
                                                     Europaeus.

Et nimittänyt, miten mietit Tikkaselta tarjotun Suomalais-Ruotsalaisen
käsisanakirjan työn kanssa. Mutta eihän siihen tunnu Sinulla joutoakaan
olevan.



88. Lönnrotille.

                                              [18 p. kesäk. 1853.]

Kunnon Veljyeni!

Ethän tuota pahastune, jos vähän olen tullut viipyneeksi lähettämästä
Sinulle kirjaistani Unkarilaisten sukulaisuudesta. Nyt sen lähetän ja
voin nyt myöskin pyytää Sinua tarkkaamaan Castrénin ostjäkin
kieliopissa sivulla olevaa 11 ensimäistä ratia, jotka vahvistavat
melkein kaikki ne lisäkästen muutokset, joista minä kirjassa puhun,
varsin senkin että _k_-ääni muuttuu _n_-äksi, sillä Castrén sanoo että
g usein muuttuu ng-ksi (ja k, nk-ksi), mutta senkin että _ng_ usein
muuttuu n-ksi, joten siis g-kin (ja kyllä k-kin) voipi päästä n-ksi.
Mutta tämä olkoon sanottu vaan sentähden, että jo Castrén on
älynnyt ne puustavien muutokset, joista kirjassani puhun, sillä
suomalais-ungarilaisten kielten lukusanoissakin ovat ne muuttuneet
sanat niin selvästi yksiä, ettei niitä toisillensa kokonansa vieraiksi
sanoiksi suinkaan voine päättää. Selitys päätteille sanoissa _ötik,
ikt[a]t, ykt_ j.n.e. on se ainoa, jolle halu tekee vielä tukevampia
perustuksia. Todistuksille, että suomalais-ungarilaisissa kielissä
kahdeksalle ja yhdeksälle löytyy nimitys yhdistyksillä kaksi kymmenestä
ja yksi kymmenestä, olisi hyvällä edulla senkin voinut lisätä, että
vogulin kielessä on 8 nöllou, 9 ontollou ja 10 lou; mutta se asia
lienee jo ilmankin selvä, ja nähneehän jokainen lukija itsekkin tämän
vahvistavan kohdan wogulin luku-sanoissa, niinkuin se muidenkin
heimo-kieltemme enemmin tärvätyissä lukusanoissa läpensä näkyy.

Yksi ja toinen on sanonut, että lukusanat ovat niin vähät, ettei niitä
paljon miksikään heimolaisuuden todistukseksi voi sanoa. Mutta niille
minä olen vastannut, että vähintäkin sen ne todistavat, että
Unga[ri]laiset ja muut sukukansoiksemme mainitut Suomalaisten kanssa
silloin olivat ihan yhdessä joukossa, kuin ne sen verran alkoivat
viisastua, että rupesivat lukemaan _yksi, kaksi, kolme_, ja että paitsi
sitä sianimet osoittavat niiden jo silloin olleen yhtä joukkoa, kuin ne
alkoivat ajatella kokoon semmoisia sanoja kuin _minä, sinä, hän, tämä,
tuo_ j.m.m. Epäileminen vaatii tässä siis sen luulon ottamista, että
ihmiset ennen ihan puhetta tietämättöminä jonkun aikakauden elivät,
jota kaiketi mainituilla todistuksillani yhtä vähän voin kumota kuin
todistaakkin, mutta jota ihmisen järki kokonansa kamoo.

Tällä välillä olen käynyt suuressa kirjastossa ja ottanut sieltä
silmäilläkseni Gyarmathin, josta ennen vaan lukusanoja hätäiseltä hain.
Mainitun kirjan löysin varsin arvolliseksi, enemmin kuin senaikuisesta
voisikaan luulla. Siitä sain uusia välimuotoja, jotka vahvistavat ei
ainoastansa sen, että _nöllou_ ja _nyoltz_ ovat tulleet sanasta
kahdeksan, mutta vielä senkin, että mietteeni päätteistä sanoissa
_ötik, iktat_ j.n.e. on oikia. Gyarmathin johdolla tahdon vielä kysyä
kirjastosta muitakin kirjoja, joista toivon lisämuotoja 9 nimityksiin,
jotka Gyarmathi on pois heittänyt, ja kukaties muutakin hyvää. Näistä
ajon kohta kirjoittaa Aamulehteen.

Hyvä olisi, jos ottaisit kirjoittaaksesi jotakuta arvostelusta
kirjastani. Aina se elvyttäisi halua sekä omaan että heimokielihimme
päin ja yleiseen kaikkiin tähän kuuluviin asioihin. Asiamme saapi arvoa
juuri sen verran kuin sille arvoa annamme. Kellgrenille ja muille
oppineille Pietariin ja Schotille Berliiniin olen jo lähettänyt
kirjani.

Gyarmathin kirjassa näkyy ungarin kielen heimolaisuus suomen kielen
kanssa niin selvästi, että oikein ihmeeksi käypi, kuinka tätä
heimolaisuutta edes on julettukaan kieltää ja sen siaan päättää ungarin
kielellä olevan heimolaisuutta turkin kielen kanssa, jota Gyarmathi ei
osaakkaan katsella muuksi knin naapurikieleksi. Ole nyt hyvä ja koe
estää, ettei muillekin tulisi semmoinen julkinen kylmyys ja kieltäminen
heimokansojamme kohtaan, sitä toivoo

                                                       veljyesi
                                                  D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 18 kesäk. 1853.



89. Ahlqvistille.

                                           [29 p. huhtik. 1854.]

Veli Veikkoiseni!

Nyt olen Mannisella ja tahdon kirjoittaa Sinulle vähän matkastamme.
Yhdellä hevoisella ei suinkaan tahtoneet lähteä meitä viemään Helsingin
pitäjän kestikiivarista, mutta yhtähyvin läksin kahdella, kuin toivoin
edemmällä pääseväni yhdellä. Ei vielä Yrölästäkään (Skafvebole)
lähteneet yhdellä. Sitte sain Kaunisnummelta yhden hevoisen, mutta piti
luvata 20 kop. lisärahaa. Hirvihaarasta taas 10 kop. Kaukolammilta 15,
Malluksesta 10 ja Virenojalta 10 kop. Sitten eivät enää tahtoneet
juomarahaa; mutta Heinolassa piti postihevoisten pitäjälle maksaa
kaksinkertaisen kyytirahan. Joka paikassa minä kyllä koin tinkiä minkä
jaksoin, mutta kuin nyt kerta olemme Savossa, niin ei enää tarvinne
lisärahoja maksaa. Osaksi minä maksoin parissa paikassa juomarahan
Sairion kylän viinakirjoilla. Kaksinkertaisen kyytirahan ja lisärahain
yhteenlasku on tässä sivulla.[12] Koska minä yökorttieristä ja
muutamista maitolasista olen Oskarin edestä tähän asti maksanut 30 kop,
ja täällä huokeassa Savossa ei varmaankaan tule enemmin lisään siihen
lukuun enemmin kuin 20 kop. kaikkeaan 50 kop, ja minä sain elorahaksi
koko ruplan, niin jäät Sinä minulle velkaa 1 rupla 28 kop. Jos olisi
päästy niiden toisten parvessa ilman kyytimiestä kolmanneksi ja vielä
kuin olisin antanut laukkuni Adden kiesiin niinkuin puhe ja neuvo oli
ja ehkä vielä Oskarin nyytitkin, niin sitten olisi kyllä mänty
vähemmillä lisämaksuilla ja rattoisammasti. Mutta Sinä vaan luulit että
meidän kieltämättä olisi pitänyt oleman hyvin herralliset säiden ja
muiden pitäjät ja vasta kello yhdeksältä toisenakin aamuna lähtemän.
Olisi ollut parempi, jos en olisi niin suoraan uskonut, kuin Sinä
sanoit Adden sanoneen: "Nog blir jag till morgon bara Europaeus vill
bli." Että Calonius ei huolinut siitä vähästä sateesta ja muusta
tyhjästä herrastelemisesta, oli häneltä aivan oikein tehty.

Nyt onnea omille matkoillenne. Elä unhota itkuvirsiä kirjoittaa
Inkerikoilta sekä Suomalaisiltakin länsi Inkerin maalta, ja kirjoita
tarkoin ylös, mitkä ovat Suomalaisilta mitkä Inkerikoilta. Kirjoita
minullekin Liperiin yhtä toista, niin kirjoitan minä sitte vastaan
Sinulle.

Voi hyvin, sitä toivottaa

                                                      veljesi
                                                     Europaeus.

Mannisella 29 Huhtik. 1854.



90. Ahlqvistille.

                                              [20 p. elok. 1854.]

Veliseni Oksanen!

Tokipas jo rupeat tuntemaan, etten minä hyvänkään asian puolelle tahdo
mennä totuudesta sivuitse, kuin jo alat myönnytellä, että minun haluni
saada Inkeren maalle runonkerääjätä ei ole ollut tyhjän peräistä, Ja
vieläpä pitäisi Sinunkin saada perästäsi jonkun toisen laulunkerääjän,
sillä et Sinäkään niitä tarkoin ole voinut saada käydyiltäkään
paikoilta, vielä vähemmin käymättömiltä. Vain onkos vielä
"Engelsmannit" tahi mitkä muut olevinaan estämässä uusia laulun
keräyksiä? etc., etc., etc.

Minä kävin kuukauen ajan Collanin ja Roschierin keralla Pielisellä ja
Ilomantsissa laulantoja j.m. keräilemässä. Sill'aikaa olit Sinä
kirjoittanut Eriksonille. Tämän kanssa saat nyt Inkeren laulut mitä
minä mennä syksynä sieltä keräilin. Entiset keräykseni minä lähetin
Lönnrotille, joka ne lienee antanut Seuran kätköön. Saat nyt konstia
koittaa lauluin toimituksessakin, mitä minä olen kielen murteen jälkeen
kirjoittanut, esim. _päähän, laivojahan, tyttöjä_, ku pitäisi olla
_päänsä, laivojansa, tyttöä_, se on ojaistava toimituksessa kirjakielen
jälkeen. Kuitenkin ovat venäen karjalan _tulevi_ ja savokarjalan
_pahoa_ minun mielestäni vältettävät, koska tutut ja yleiset muodot
semmoisissa paikoissa Inkerelläkin käytetään. Hoida Sinä vaan tarkoin
laulujen runollisuutta ettei se korjattavissakaan paikoissa jää
korjaamatta. Kuitenkin on tarkka varovaisuus semmoisessa korjaamisessa
pidettävä. Esim. panisin minä sivulla 204 säkeen _Läpi kankahan
pajuisen säkeen Läpi korven kuusperästä_, niin sopivat kertosäkeet
paremmin yhteen. Kaiketi olkoon runolaulu itse korjaamisensa
johdattajana. Muuten on Sinulla siinä kaksi tietä valittavaa, joko
ruveta historialliseksi tahi runolliseksi korjaajaksi. Minun mielestäni
ei laulurunoissa historiallista korjausta tarvitsisi, mutta
kertomarunoissa välttämättömästi molemmat, jouda Sinä sitte mitä
joudat.

Oletko itkuvirsiä kirjoittanut Inkerikkoloilta? Niitäkin pitäisi jo
toimitettaman painettavaksi. Korkokarttoja ja muita syrjemmäisiä
toimituksia ottaa kyllä Seura kustantaaksensa, mutta entiset keräykset
saavat maata takaperillä. Sama on laita loihtujen kanssa. Onhan
niitäkin Inkerellä. Oletkos niitä saanut ja niiden konstia, arpomista
j.m. tutkinut ja kysellyt? Hevaalla ja Soikkolassa lienee tässäkin
asiassa parahiten opittava.

Vatjalaisten sanoja sekä häälauluja on minulla myöskin, mutta tokko
niitä nyt kerinnet ruveta toimittamaan painettavaksi. Niitä lauluja on
Suomalaiselle kuitenkin yhtä vaikea ymmärtää kuin virolaista kirjaa.
Jälestäpäin voit ne saada, jos tahdot.

Sano terveisiä paljon Pastori Sirénille ja muille tuttaville ja voi
itse hyvin, sitä toivottaa

                                                      veljesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Liperissä 20 Elok. 1854.



91 a). Lönnrotille.

                                         [28 p. maalisk. 1858.]

Veli oivaiseni!

Ole nyt niin hyvä ja lue tätä seuraava kirjoitukseni Seuran
ensitulevassa kokouksessa ylös. Minä en nyt pitemmältä tahdo kärsiä
sitä Inkerin maan lauluin tuhoon tuomitsemista, mutta tahdon kaikkein
innostuneitten syrjäsensuurein saksistakin sivuitse saada se asia
julkisestikin tuomittavaksi. Minä mietteissäni jo olen antanut liiankin
pitkältä perää kansan kytkyläisyyden vastustelemisille, mutta nyt se
kipeimmästi pernaani pureva kohta, se kuin minua julkisestikin on
häväisty siitä kuin en hämmästynyt sitä julkisesti esitellessäni, että
Suomalais-ungarilaiset ovat paljoa likempänä indoeuroppalaista
sukukuntaa ja siis (huhhuh!) sukua sille väkisinkin kansallisuudeksi
tunnustettavalle slavänilaisellekin kansakunnalle, paljoa likempänä
kuin turkkilaistattarilaisia, sekin kohta nyt on pajuun pantava. Minä
nyt Pietarissa käydessäni keräsin hyvän tukun vogulilaisia ja
ostjäkkilaisiakin sanoja sanakokoukseni täytteeksi ja samoin
Indoeuroppalaisiakin sanoja eri kielistä, ja olen tullut siihen
tolkkuun, että vanhat sanat melkein jokainen, josko ei vaan
täytehensäkin jokainen ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä läpensä
indoeuroppalaisia. Viimeksi aivan kuin sain tietääkseni, että
suomalais-unkarilaiset sukusanat _vävy_ = ruots. _sven, miniä_ lätin
_zuona, kaaso_ (= nainen) = _gatte, hustru_ ovat yhtä, ehkä se ei tässä
kuinkaan selvästi näy, kuin on vaan joku yksinäinen eikä sekään
likeisin sanan muoto kummaltakin puolelta tähän ylös pantu. Kaikki
muutkin sukunimitykset ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä
indoeuroppalaisia. Näistä tutkinnoistani minä kohta tulen pelkäämättä
kirjoittamaan julkisuudenkin eteen.

Ole nyt niin hyvä ja sano minulta paljon terveisiä Professori
Akianderille ja Valtaneuvos Nordmanille sekä muille tuttaville. Minulle
sopinee nyt ensipäässä kirjoittaa Joroisin kautta Rantasalmille.

                               Kansallista vapautta ja -valistusta
                                    rehellisesti ahkeroitseva
                                            veljyesi

                                    D. E. D. Europaeus.

Muille en sinne nyt ennätä kirjoittaa.

Heinävedellä 28 Maalisk. 1858.



91 b). Suom. Kirj. Seuralle.

                                          [28 p. maalisk. 1858.]

Korkeasti kunnioitettava Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Esimies!

Se on kyllä tietty, että Kirjallisuuden Seurassa toissa syksynä
varsinainen päätös on ilmoitettu tulleen tehdyksi sen päälle, ettei
Inkerinmaalle Kirjallisuuden Seuran kustannuksella enää koskaan ketään
saisi lähettää siitä syystä muka, että sieltä on havaittu saatavan
varsin vähän ja jotenkin halpa-arvoisia runoja. Mutta koska minä tähän
päätökseen oikeastansa katson olevan sen syyn, kuin nyt tämän aikaiset
julkisen mielen ohjilliset kovin ovat kiihtyneet kansallisuuden
luonnollisia elon ja olon oikeuksia kieltelemään ja vapaammaksi
pääsemästä uudestansa kiinnemmäksi kytkemään, ettei se niistä
tarpeellisista suitsista varsin itsellisille ihmisellisille jaloillensa
pääsisi; mutta tämmöinen perustus kuin julkisuuden edessä ei millään
lailla voi koossakaan kestää; niin minä nyt, kuin Kirjallisuuden Seura
on voinut taaskin vielä määrätä 60 Ruplaa runojen keräystä varten
"Suomenmaan sisäpuolella" niin minä sitä tahtoisin tämän kautta sekä
Teille että koko Seuralle muistuttaa, että se on aivan tosi, mitä minä
kaikesta vastenhankaisuudesta huolimatta monet kerrat olen
Kirjallisuuden Seuralle vakuuttanut, että länsipuolella Inkerinmaata,
varsinkin Kaarostasta (Oranienbaum) lähtein aina Narvan joelle asti
lauletaan enemmin kuin missään muualla koko siellä maisin, varsinkin
kuin koko se matka enimmäksi osaksi melkein läämältänsä on niiden
laulurikasten venäen uskoisten Inkeroisten asuttavaa tahi että niitä
ainakin likeltä Kaarostaa Laukaan joelle asti, likelle Narvan jokea,
asuu Suomen uskoisten seassa. Sen puolen laulut ovat vielä senkin
puolesta erinomaisen arvoisia, kuin ne ovat aivan omituisia sekä sen
paikkakunnan eripäällänsä olemisen puolesta siellä meren takasyrjässä
että myöskin sen tähden, kuin ne siellä asuvaiset Inkeroiset ovat sen
puolen alkuperäistä kansaa ja niiden edustalla Pietarin kohdalla enin
osa on Savakoita, jotka ennen vanhaan Wiipurin puolelta Rannan
kihlakunnasta lienevät sinne muuttaneet, koska kieli heillä on
likeisintä Wiipurin puheesen. Kuin nyt Ahlqvist ja Slöör muinoin
Sakkulan ja Raudun puolella sekä itäpohjoisessa osassa Inkerinmaan
puolta keräsivät toinen 500, toinen 400 runolaulua ja silläkin
kulmalla vielä Vuoleen pitäjäs on kokonansa koskematointa ja
samanlaista myöskin Valkeasaari, Kelttu ja Rääbowa; niin tottapa siellä
Inkerinmaalla sitten vielä runoja löytyy useammallenkin kuin yhdelle
runonkeräysmiehistölle. Mutta niinkuin sanottu on, Kaarostan ja Narvan
väli, jota on kappale pitemmältä, kuin Kaarostasta itään päin aina
Järvisaaren pitäjän itärajalle Suomalaisia löytyykään, se on ennen
kaikkea välttämättömästi ansaitseva runon keräystä, ja ilman pitemmältä
viipymättä, kuin jo on kipeästi pelättävä, että moni merkillinen vanha
laulu laulajain kuoleman kautta jo on ijäksi päiväksi käsistämme katoon
mennyt. Minä sitä aina olen parasta odotellut ja parasta toivonut;
mutta vaikka Stråhlman ei käynyt Kaarostassakaan asti, eikä edempänä
länteen päin kuin Tyrön kirkolla, niin kuitenkin jo Seurassa päätettiin
koko Inkerinmaan etevimmät runopaikat oikein tavan taiten häviön
jälille heitettäviksi. Kirjoitinhan minä siitä samasta asiasta muinoin
Morgonbladiinkin, ja selitin missä minä niiden paikkain ympäryksellä
silloin kävelin. Minä jo silloin niin kipeästi tunsin tämän
kansallisuuden vihan purevaisuuden, että kuin tulin yhdelle aivan
parhaalle runon paikalle Hevaan joen kulmalle (venäeksi Каваши), niin
se tunto, että nyt minä olin tullut semmoiselle paikalle, jossa runon
saaliit tulisimmaksi poltoksi kiihoittaisivat tämän kansallisuuden
vihan purevaisuuden, jota minulla silloin vielä oli liian vähän puolta
toivottavalla onnella vastustamaan, se tunto silloin minusta kävi niin
raskaasti ja kipeältä mielelle, ettei minussa rehellisellä
tunnollanikaan ollut sitä miestä, että olisin kärsinyt ruveta
yhdeltäkään kysymään näitä vihan valtaan jo silloinkin ennen paperille
panemista tuomittuja runoja. Nyt minä tätä asiata tahdon Teille
mietittäväksi esitellä, että se olisi hyvä aika käsissä, että nyt
ensitulevassa Seuran kokouksessa, johon tämä kirjoitus hyvin ehtii, se
Inkerin maata vihaava ja oikeastansa vaan minun kansallista intoani
siltä kohdalta syrjään kostava päätös tulisi sekä Seurassa että sitten
sanomalehdissäkin kumotuksi julistetuksi ja että määrättäisiin sinne
myöskin lähetettäväksi halullisia runon kerääjiä. Tytärsaaressa,
Lavansaarissa, Seitskaarrossa ja Suursaaressa minä myöskin olen kuullut
olevan runsaasti lauluja. Varmaankin niitä on myöskin Valkijärvelläkin,
joka varsinkin sentähden on merkillinen paikka, kuin siellä on kylä
nimeltä Päivilä ja toinen Ilmala ja vielä Lierilä. Ei etäällä sieltä on
Kaukojani ja muita Kauko nimisiä paikkoja. Suvanto myöskin on likellä,
kaikki semmoisia paikkain nimiä, joita Kalevalassa nimitetään, sillä
minä sen muistan aivan selvään, että joka paikassa sekä Wenäjän
Karjalassa että Suomen puolella aina runoissa sanottiin Päivilä,
niinkuin se vanhassa Kalevalassa läpensä onkin pantu, ehkä se uudessa
Kalevalassa siitä on tullut muutetuksi toisin kuin laulajat sitä
yleisemmin ovat käyttäneet, nimittäin Päiväläksi. Tästä nyt olisi
tutkittava, josko ei ennen vanhaan, kuin Vuoksi oli niin yläällä, että
Kiviniemen kannaksen ylitse vesi kulki Suvantoon, josko ei silloin
liene vesi seisonut Päivilän ja Ilmalan kyliin asti, niin että josko ei
niissä näkyisi jotakuta ennen aikuista rantapengertä.

Kuin minä nyt olen itse täällä Heinävedellä ja aina innollinen Suomen
kansan vanhain runoin kokoon keräämisen perään, niin totta minä täällä
nyt myöskin tahdon itsekkin saada käsilleni ne Kymäläisen runot, joita
täällä vielä osataan; niin että jos Seura tahtoo sitä nyt tarjottua
runomatkarahaa muuttaa matkarahaksi Inkerinmaalle, niin sentähden
Kymäläisen runot eivät häviä; mutta muuten minä tulisella halulla
pyytäisin Seuraa, että nyt aivan vitkailematta määrätä sen maan ihan
parhaisiin runopesiin runon kerääjiä lähetettävän, jossa jo Suomen
uskolaisten harvempilauluisessa paikassa viisin sadoin miestä päälle
jossakussa vähässä ajassa runoja kerätään. Erittäin on mainittava, että
länsi Inkerinmaassa Suomen uskoisetkin vielä käyttävät itkuvirsiä ja
semmoisia Suomen uskoisten itkuvirsiä ei vielä ole kerätty alkuakaan.
Niiden paikkain Wenäen uskolaisten Inkeroisten itkuvirret ovat kyllä
myöskin kirjoituksen ansaitsevia.

Tällä tilaisuudella minä tahdon yhden jo kauvan asianani olleen asian
esitellä, sen, että jos Seura tahtoisi pyytää Murmannia Borgin
Suomalaista Sanakirjaa valmistamaan, niin hän siihen työhön aivan
mielellänsä ryhtyisi. Sitä hän jo viimeis kesänä minulle puhui;
mitä hän nyt vaan virkkanee? Saan minä myöskin kysyä, josko ei
Seura tahtoisi ostaa niitä kappaleita Karjalan Kevätkäköistä
runonkerääjillensä jakaaksensa, joita minulla vielä on Frenkeliltä
saamista. Niitä lienee siellä vielä satakunta. Apoteikkari Clouberg
Wiipurissa lupasi maksaa kopeikka arkkia päälle. Siinä ei sivulukuun
ole täyttä kuutta arkkia, vaikka arkkinumerot osoittavat kuin jos olisi
palainen seitsemättä. Jos Seura ne ottaa vaikka samaan maksuun kuin
Herra Clouberg, niin jääpi niistä ainakin kuletusmaksu Helsingistä
Wiipuriin pois.

Minä aina olen Teidän ja Seuran

                                     nöyrin ja rehellisin palvelia.
                                          D. E. D. Europseus.

Heinävedellä 28 Maalisk. 1858.



92. Lönnrotille.

                                       [23 p. huhtik. 1858.]

Jalo Veljyeni!

Suometar ilmoittaa aivan mieleisen asian minulle kirjoitukseni
lukemisesta; mutta koska se tapahtuu semmoisilla sanoilla, jotka
tahtovat sanoa, kuin josko minä mitäkin perättömiä siinä olisin
rohennut Kirj. Seuran eteen julkisesti tunkea; niin sentähden minä
pyytäisin, että olisit hyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle
takaisin joko kirjeeni itsensä tahi kopion siitä. Tarpeeni saatuani
minä kohta lähettäisin kirjeeni Sinulle takaisin, jos Sinä sen minulle
lähettäisit. Jos siinä on perättömiä, niin se rehellisesti on
oikaistava yhtä julkisesti kuin Suometar sen asian nyt on esiin
vetänyt; mutta jos ei, niin ainakin minä en sitä ensinkään kärsi, että
sillä lailla häväistystä saada semmoisesta asiasta, jossa se ei
varmaankaan ole muuta kuin kipeän koston salasyrjäistä pistämistä.

Ole nyt vaan niin hyvä ja lähetä välttämättömästi ensi postissa
Joroisiin se, mitä jo on sanottu, sitä anoo

                               rehellisyyttä rakastava veljyesi
                                      D. E. D. Europaeus.

Liperissä 23 huhtik. 1858.



93. Lönnrotille.

                                              [12 p. kesäk. 1858.]

Veli kultaiseni!

Vielä toiseenkin otteen minä koettelen Sinulta pyytää, että olisit niin
hyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle joko sen minun kirjeeni
itsensä, jonka minä Sinulle Inkerinmaan asiassa kirjoitin, tahi kopion
siitä, ja jos pääkirjoitus tulee, niin minä sen uloskirjoitettuani
kyllä lähetän takaisin. Elmgreeni sitä paperistansa etsi, mutta ei
löytänyt ja sanoi, että se aivan vissisti on mennyt Sinulle takaisin.
Joroisiin sitä ei ole tullut eikä nyt tällä välilläkään, kuin sieltä
läksin, sitä ole tänne takaisinkaan lähetetty, niin ettei sitä siis
senkään perästä eikä mitään vastaustakaan Sinulta sinne ole mennyt.
Mutta ole nyt niin hyvä ja lähetä minulle vähintäkin vastaus tämän
kysymyksen päälle, että tiedän mitä julkisuudelle sanon, sillä minä en
ensinkään voi sitä kärsiä, että olla vastaamasta estettynä
häväistyspahkuna siitä syystä kuin en tahdo myöntyä kansan kurkkua
kuristamaan, ettei se liian omille kengillensä pääsisi "syrjäkulman
suitsiloista, kahleista kavalluskunnan".

Ole nyt vaan niin hyvä ja kirjoita kohta tänne. Minä muutaman päivän
ehkä viikon perästä lähden täältä takaisin Rantasalmille, jossa joka
mies on innoissansa saada vaan kansan koulua ja viina peräti pois koko
paikoista.

Jos minun täältä pois lähdettyä kirjoittaisit, niin kyllä sittenkin
kirje tulee minun perästäni. Minun pitää vielä kirjoittaa koko kirja
kansallisuuden asioista ja tämäkin Inkerin juttu on siihenkin tuleva.

                                                       veljyesi
                                                       Europaeus.

Helsingissä 12 Kesäk. 1858.



94. Lönnrotille.

                                   Joroisissa 16 elokuussa 1858.

Jalo Veljyeni!

Kiitoksia hyvin paljon lähetyksestäsi, jonka vasta nyt Helsingissä
kauvan viivyttyäni Rantasalmin kautta tänne matkatessani siellä sain
käsihini. Sen minä kohta lähetän takaisin jälleen, niin pian kuin vaan
ennätän ottaa siitä kaksi kopiota.

Varsin hyvä uutinen minun puolestani on se, kuin Mikkelissä
"Kuvernyörin puolesta" on myönnetty lupa kirkonkokouksen pitoon
kansankoulun saamiseksi Rantasalmille semmoisille perustuksille, kuin
myötäseuraavassa Julkisten Sanomain lehdessä lyhykäisesti kerrotaan.
Rantasalmilla on kymmenen vuoden sisään melkein yleiseen levinnyt se
tapa, että pitää häitä ja kaikkia muita pitoja talonpojissa peräti
ilman viinatta. Sanotaan, että "ei muka muualla kuin huonommissa
paikoissa vielä viinaa pidoissa nähdä talonpojissa". Herrat ja
papitkaan eivät vielä kuitenkaan ole tahtoneet ruveta semmoista
esimerkkiä ihmisille antamaan, enkä tiedä milloinko siksi sivistynevät.
Eiköhän Helsingissä siellä suurimmaksi kehutun sivistyksen vaikutuksen
vallassa, tämä Rantasalmin talonpoikain esimerkin seuraaminen jo
jaksaisi jaloillensa päästä, vaikka jonkun enimmästi sivistyneen luona?

Nyt tulee Rantasalmille kohta kirkonkokous, mutta minun pitää ensin
matkustaman sinne yhden talonpojan luokse, joka tahtoi minua kulkemaan
kansansa yhdessä muutamissa taloissa asiata edeltäpäin selittämässä,
niin että ukot siitä ensin saisivat paremman käsityksen. Mutta pian
joka ainoa, joita minä tähän asti siinä asiassa olen saanut puhutella,
niin kaikki ne ovat sen asian puolella, että vaan saada estetyksi
rännärien viina pois ja varsinkin sitä että saada joka miehelle sama
oikeus kuin nyt on Nimismiehille annettu, että ottaa vieras ja luvatoin
viina ja viinakalut pois missä vaan tapaa ja saada 2/3 sisääntuloja
siitä omaksi osaksensa, niin että sillä lailla paljoa paremmin pois
estetyksi kuin nyt, kuin on tuhannen teitä ja paikkoja viinalla, joita
ei Nimismiehen silmä älyäkkään eikä tapaa.

Ole nyt niin hyvä ja lähetä minulle luettelus semmoisista sanoista,
jotka ovat sukua venäläisiin sanoihin. Akademikus Sreznevsky niitä
tahtoi minulta keväillä Pietarissa ja voisi vielä joku sattua minunkin
tutkintoihini, joita minä ahkeran perään olen toimittanut ja
merkillisiä onkin niistä selinkoja selvinnyt, niin että lätin kieli
onkin tullut likeisimmäksi suomalais-unkarilaisten kielten
perisukulaiseksi, vaikka oppineet ovat sanoneet, että lätin kieli vaan
on "Suomen kielen kanssa sekoitettu".

Ole nyt Veli oivaiseni, niin hyvä ja toimita jos vaaditaan, 28 ruplaa
Kamrer Wegeliukselle velkaini korkorahain maksuksi. Minä tulen kyllä
kohta saamaan rahoja sen asian maksuksi, vaikka kyllä nyt paikalla en
voi lähettää. Jo se olisi tullutkin maksetuksi aikojakin, jos en olisi
niin ijänkaiken myöntymätöin kaikkiin vastenhankalaisuuden mieliin.
Mutta nyt jo alkavat tiet avautuakkin. Toivoen ettet minun suoria
kansallisia tarkoituksiani kieroon katso ja auttamatta heitä olen aina
kunnioittava

                                                         veljyesi
                                                    D. E. D. Europaeus.



95. Lönnrotille.

                                             [6 p. syysk. 1858.]

Veli Kuntoiseni!

Nyt minä tahdoin ilmoittaa, että kahden viikon sisällä minulla on
vissi lupa saada rahoja, niin että silloin minä saan lähettää sen
korkorahasumman, jonka minun sinne tulee maksaa. Sen minulle lupasi
Sahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä
tulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu
pidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan
koulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen
kirjoittanut. Saattehan nähdä, siinä tulee hyviä neuvoja liikkeelle,
niin että minä sitä en ensinkään epäile, ettei se hyvinkin onnistu
vielä se tuuma.

Tässä minä nyt monen kiitoksen kanssa saan lähettää takaisin sen
keväillisen kirjeeni runonkerääjistä Inkerinmaalla. Lieneekö Länkelästä
mitä kuulunut, vain onko hän jo tullut takaisin ja kuinka lie
onnistunut hänen matkansa? Minun laajat kielten vertomatutkintoni
alkavat jo ruveta kokoon kyhäytymään. Kuinhan saisin ensin muutamia
syrjäsaksissa olleita kiivaita kirjoituksiani julkisuuden eteen, niin
kyllä tässä mies vielä ei ensinkään tapettu ole, jos kohta sitä on
nuottaankin pyydetty, johon se ei kuuna päivänä kule.

Terveyyttä ja hyvää menestystä toivottaa

                                                    veljyesi
                                               D. E. D. Europaeus.

Joroisissa 6 Syysk. 1858.



96. Lönnrotille.

                                              [27 p. syysk. 1858.]

Veli hopeaiseni!

Tässä minä nyt voin lähettää Sinun kauttasi Kamrer Wegeliukselle 20
Ruplaa hopeassa. Koko summaa minä nyt tälläkään kertaa vielä en voi
lähettää, mutta parin viikon sisään ja luullaksenikin jo tulevassa
postissa.

Ei nyt anna aika muuta kirjoittaa kuin voi hyvin sitä toivottaa

                                                   veljyesi
                                              D. E. D. Europaeus.

Joroisissa 27 Syysk. 1858.



97. Lönnrotille.

                                     [Pääsiäism aanantaina 1859]

Jalo Veljyeni!

Tahtoisin minä vielä kysyä, jos Kirjallisuuden Seura tahtoisi antaa
minulle matkarahoja Liettyvän ja Lätin maihin, sillä sen minä olen nyt
havaannut, kuin olen saanut käydä Nesselmannin Litthauisch Deutsches
Wörterbuch, Schleichers Litthauische Sprachlehre ja Potin De
Borusso-Lithuanicae tam in slavicis qvam letticis lingvis principatu
commentatis j.m. läpi, että sekä Suomalais-ungarilainen kielioppi että
sanastokin ja kansalliset tavatkin ovat Liettyvän ja Lätin kansasta
lähintänsä kotoisin. Göthin kansa näyttää toisella korvalla olleen
lähin naapuri tahi Saksan sukuinen kansa yleiseen. Minä viikkokausi
takaperin yhdeltä Venäen upsieriltä sain sen selityksen, että
Liettyväläisten _kanklai_, joka tulee sanasta _kankele_, suomeksi
_kello_, että se muka on ihan samanlainen soittokalu kuin Suomalaisten
kantele, toisesta päästä viistoon leikattu ja kielet vaskilankaiset ja
чудесно какъ играетъ. Venäen puolisten Liettyväläisten ja varsinkin
niiden hyvin eroavaisten Shmuudilaisten kieltä ei näy eikä kuulu paljon
vielä olevan tutkittunakaan ja kuin jo Preussin Liettyvän kielestä
kaikki suomalaiset participiumit sekä vähintäkin neljä sananpolvia:
minkäpolvi, missäpolvi, minäpolvi ja accusativus alkuansa päätteellä m
on tullut Suomen kieleen ja monta muuta alkuperäistä juurta sieltä
voipi johtaa vielä nytkin, niin siitä syystä niiden kielten tarkempi
tutkiminen onkin Suomalais-ungarilaisten kielten tutkinnon
perustusehdoiksi katsottava. Näistä minä jo Oksasellenkin kirjoitin.
Kuin Kirj. Seuran Lapin matkaani varten minulle lupaamat rahat minulta
silloin jäivät ulos ottamatta, niin nyt minä ne tahtoisin anoa
itselleni. 50 tahi 60 ruplaa olisi minulle kyllä. Nyt minulla tähän
tärkeään tutkintoon olisi halu ja tilaisuus. Kaksi kuukautta olisi
ainakin kyllä sitä matkaa varten, jos ahkeraan liikkuu, ja eihän siellä
tarvitsekkaan niin paljon matkoilla aikaa menettää kuin vuorokaudessa
täältä pääsee Pskoviin asti Lätin rajalle. Eihän näistä tutkinnoista
Kirj. Seuralla tarvitse olla mitään pelkoa, että minä muka niillä
varkoittaisin "för att behaga Hyssen", sillä Venäen kieli on kuitenkin
syrjemmäisessä sukulaisuudessa Suomalais-unkarilaisiin kieliin ja
jääpihäu Suomalais-ungarilaisille kielille kuitenkin täydellisen
kielikunnan omaisuudet sittenkin paikoillensa. Kansallisuuden suhdat
eivät ole miksikään kuolemaksi ihmiskunnalle, mutta siksi minä niiden
väkivaltaista kuolettamisen pyyntöä koko ikäni aikoina jään katsomaan,
tulkoon tämä kuolettamisen pyyntö sitten mistä päin hyvänsä.

Ole niin hyvä Veliseni ja lähetä minulle takaisin se viimeinen kirjeeni
Sinulle. Minä siitä otan kopion jos niin tahdot. Ole myöskin niin hyvä
ja vakuuta Kamreeri Wegeliukselle että minä toimitan kasvurahani kohta.

Elä terveenä, sitä toivottaa

                                                         veljyesi
                                                   D. E. D. Europaeus.

Pietarissa Pääsiäismaanantaina.

Atressini: въ домъ Князя Лейхтенберга Н:о 21 напротивъ большой
конюшенной но Невскому Проспекту, кв. 18.



98. Lönnrotille.

                                              [7 p. kesäk. 1859.]

Veliseni!


Etkö liene ymmärtänynnä sen keskoisen velkakirjan käyttämistä koska et
siitä viimen kirjoittanut mitään, mutta ilmoitit, että Herra Wegelius
minua vielä odottelee. Täällä sattui, että Herra Kuunikki pääsiäisen
alla sai kovan ajoksen leukapielellensä joka häntä piti kolme viikkoa
kiinni ja niin estyivät minunkin rahalliset pyyntöni silloin ja sitten
eivät töiden päällen pakatessa tahtoneet saada latojata kirjan painoon,
joka myöskin teki viivytyksen, niin että nyt en niin kohta muulla
keinoin voi saada rahoja kuin jos ei sen velkakirjan takauksilla. Jos
nyt niin ei onnista Helsingissä, niin ole hyvä ja lähetä se velkakirja
minulle takaisin. Adressini on: Въ домъ Князя Лейхтенберга на Невскомъ
Проспектъ Н:о 21 кв. 18.

                                                  veljyesi
                                             D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 7 kesäk. 1859.



99. Lönnrotille.

                                            [27 p. kesäk. 1859.]

Veli Hyväiseni!

Varmaankin Sinä et liene saanunna sitä kirjettä, jonka minä Sinulle
Ahlqvistin kirjeen kanssa lähetin, sillä Ahlqvist lienee jo aikoja
maalla. Etkä Sinä varmaankaan ole ymmärtänynnä minun anomustani sen
puolikeskoisen velkakirjan suhteen, jonka minä Sinulle lähetin, kuin
sitä ei itseäkään ole kuulunut takaisin tulevan ja kuin Sinä viime
kirjeessäsi ilmoitat Kamreri Vegeliuksen odottelemista ihan kuin jos
minulta vielä erinäisiä rahoja siihen olisi odoteltavana, etkä
sanallakaan mainitse, josko sieltä niiden saatuin takausmiesten
takauksen päälle rahoja on vain eikö ole toivomista. Mutta kuin
kumpaisessakin tapauksessa se minun sinne lähettämäni velkakirja olisi
pitänyt tulla tänne takaisin, niin kuin sitä ei ole kuulunutkaan, niin
siitä minä luulen, ettet Sinä minun tarkoitustani oikein liene
hoksannutkaan. Se semmoinen kirjoitus ei minulta suinkaan pitkälle pois
olemaan joutaisi. Ole sentähden niin hyvä ja lähetä se pikimältään
tänne minulle takaisin, jos sitä vaikka siellä jossakussa paikassa
tarvitsisikin, sillä voipihan sitä näkemisestäkin jo vakuuttaa, että on
minulla takausmiehet valmiina 50 Ruplan päälle.

Minä jo Ahlqvistin kirjeen myötä lähetetyssä kirjeessäni selitin sitä,
mikä minulla alussa pitkältä esti täällä rahoja saamasta. Nyt minä
viikon päästä saan päätöksen semmoisen työn päälle, jota yksinänsä
tulee kestämään ainakin kaksi vuotta ja josta minun pitäisi tuleman
saamaan hyvän palkan, saas nähdä viikon päästä kuinka sitä määrätään.
Kuunikki on jo pyytänyt minua määräämään ja minä en suinkaan tahtoisi
vähempään mennä, kuin että 6 tunnin työstä päivää päälle vähintäkin 600
Ruplaa tulisi vuodessa. Kukatiesi saan enemminkin. Se on 9 kappaletta
suurta ja laajaa karttakirjaa täynnä maanmittarein karttoja Käkisalmen
läänistä ja Inkerinmaalta, joista kaikki nimet ja luettelukset sekä
muut kirjoitukset ovat kopioittavat. Saas nähdä, joskohan minä en
saanekkin oikein seisovaisen toimituksen näissä töissä, niinkuin
Kuunikki jo vähin on viihkaillut, sillä hän puhuu, että niitä on ja
haetaan kokoon täällä paljonkin semmoisia vanhoja kirjoituksia
Manttaalilenkiä ja m., joita kirjoittamassa pitää oleman suomen,
ruotsin, saksan sekä venäjän tunteva mies. Mutta ensinkin se karttain
uloskirjoitus minulla jo on vissinä työnä ja jo kauvan sitten alullakin
ja tämän sivussa minulla täällä kyllä valmistuvat monet muutkin tuumat
ja tutkinnot niin että nyt ei muuta kuin anna soittaa vaan. Ja
kansallisten tuumaini onnistamista minä kaikkein vähimmin nyt
epäilenkin. Ne vastustelemiset ne minulle eivät ole yhtään pahempia
kuin sitä kiusan kipeämpiä todistuksia kansallisuuden hengen kiertäjäin
tuumista ja tarkoituksista. Ehkä niitä ihania privaattisensuuria ei
joka tuvassa ystävinä iienekkään.

Elä nyt pane pahaksi, että sen velkakirjankin kanssa olen Sinulle
puuhaa tehnyt.

                                                   Veljyesi
                                              D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 27 kesäk. 1859.



100. Lönnrotille.

                                               [11 p. helmik. 1860.]

Jalo veljyeni!

Ompas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä
suomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin
lähetetä. Tulevaan kokoukseen minun varmaankin pitänee kirjoittaa siitä
erinäinen perusteleva anomuskirja, sillä eihän toki se hyvä tarkoitus,
että kaikilla kurilla masentaa liian laajoja kansallisia sukuyhteyksiä
suomalais-unkarilaisten tiloilta tuonnemmaksi, -- eihän toki se keinoja
pyhittäne. Mutta ole kuitenkin veli hopea hyvä ja ilmoita kohta, jos on
jotakuta varsinaista asetusta Seuran kirjastoa varten sen päälle,
etteikö missään tilassa Seuran kirjaston kirjoja oikeastaan saisi
lähettää tahi päästää maalle asti hyödytystä levittämään.

Toinen asia olisi, että jos olisit niin hyvä ja ilmoittaisit minulle,
josko jo on ilmoitettu tahi milloinko ilmoitettava Venäjälle
matkustaville stipendiumia, joka nyt on korotettu 750:ksi R:ksi, ja
jota muka muutkin yliopiston käyneet, ei yksin ylioppilaiset, saavat
etsiä, ja ei niinkään, että vaan jossakussa Venäjän yliopistossa
oleskellaksensa, mutta että saavat matkustella Venäjällä ympärikin ja
muissa asioissa, esim. kielen tutkinnossa työksennellä. Se-se sitten
minulle olisikin ihan omainen etsittävä. Rehtori siitä parahiten
tietää.

Minä nyt olen tullut tänne Sahan patruunin Pietar Sopasen luokse hänen
poikiansa opettamaan 3 tuntia päivässä, josta 6 ruplaa kuukaudelta on
palkkaa, mutta paras sisääntulo on aina omista kirjoituksistani
saatava. Kalojakiin täällä ruvetaan siittämään ja äännöskuvianikiin
minä lasten kanssa täällä saan ruveta koettelemaan.

Tänne kirjoitetaan Savonlinnan kautta. Kirjoita aivan kohta, sitä anoo

                                                        veljyesi
                                                  D. E. D. Europaeus.

Heinävedellä Säynetkoskella 11 Helmik. 1860.



101. Lönnrotille.

                                            [21 p. toukok. 1860.]

Veli oivaiseni!

Nyt minä voin tarkoin nimittää sen unkarin kielisen
suomalais-unkarilaisen kielikunnan tutkintokirjan, jota minä tuonnoin
kysyin. Se on _Finn-magyar nyelv, irte Kallay Forencz, Pesthen(-ben?)_
1844. Minä muistelinkiin kirjoittajan nimeä Karayksi tahi sinneppäin
kuuluvaiseksi, niinkuin se jotenkiin likelle käypikiin. Tämän nimen
minä nyt tapasin Suomi-kirjaan vuodelle 1858 sivulle 379 ylöspannuksi.
Elmgren minulle pari kuukautta sitten lähetti yhden toisen kirjan,
josta minä omakseni en voi saada mitään etua. Sen kirjan minä tahdon
viikon parin päästä lähettää takaisin, kuin täältä lähden Viipuriin ja
Pietariin; sillä nyt kirjakirstuni jo lienee Heinävedeltä
Säynetkoskelta mennyt Lauritsalaan minua odottelemaan. Minä siis
hartaasti anoisin että jos olisit hyvä ja lähettäisit tämän kirjan
minua varten menemään Viipurin postikonttuoriin, ja jos se minua siinä
ei ennätä, niin kyllä minä sen niin toimitan, että se menee
Valkiasaarelle Schröderille, joka kaksi kertaa viikossa lähettää maitoa
ja muuta herkkua Pietariin, ja silloin voipi toimittaa sen menemään
Sirénille. Minä siellä Pietarissa nyt tuumaankiin saada näille kielten
tutkinnoilleni parempaa ulkonaista menestystä. Viime postissa minä
kirjoitin Professori Arpelle ja kysyin sitäkiin, joskohan toki ei
Suomen tieteellisyyden Seura tahtoisi ottaa vastaan jonkun lyhemmän ja
erittäin Suomen tieteiliöille ja muille lukioille luettavaksi aivotun
selityksen näiden tutkintoin ilmituotteista (resultater) ja niiden
perustuksista mutta myöskiin niiden vahingoittamattomuudesta ja
tärkeyydestäkiin valtiollisista ja kansakunnallisista katsannoista
nähden; sillä sitä ne meidän kansakunnallisuuden kangertajat niistä
minun tutkinnoistani pelkäävätkin, että niistä kansallisuuden puoli
saapi semmoiset tuet, että se kansallisten turpasuitsien pito sitä
perää ehkä uhanneekiin mennä näiden syrjäkonttilaisten kynsistä pois
perin pohjin.

Professari Arpelta saat kysyä, mitä minä hänelle pitemmältä olen
kirjoittanut.

Voi aivan hyvin, sitä toivoittaa

                                                     veljyesi
                                                D. E. D. Europaeus.

Liperissä 21 Toukok. 1860.



102. Lönnrotille.

                                        [13 p. elok. v. l. 1860.]

Jalo Veljyeni!

Tässä nyt seuraa se minulle tarpeetoin kirja takaisin. Ei sattunut
minulle aikaa ruveta sitä Viipurissa kirstustani kaivamaan ja postiin
puuhaamaan eikä siitä liene ollut haittaakaan, kuin Teillä ei
kuitenkaan kukaan liene sitä tällä välillä kysynytkään. Herra
Kammarförvandti Rabben kirjan minä vielä en ole tullut läpikäyneeksi
muuta kuin pikaiseltaan. Mutta kohta sillään minä senkiin lähetän, kuin
siitä ei suinkaan näytä paljon kovuuden kestävää saatavan.

Nyt minä olen kirjoittanut näytteeksi lyhykäisen luetteluksen
suomalais-unkarilaisia sukunimiä ja niiden sukuisia sanoja
muista kielistä. Nämät vielä vaativat tarkistelemista sekä
suomalais-unkarilaiselta että muidenkiin kielten puolelta, ja nyt kuin
sotamiehet täällä ovat leiristä tulleet takaisin, niin nyt niistä sopii
tavata kunkiin kielisiä sekä Itä-Venäjän suomalaissukuisia että
muitakiin täällä, ja saada niiltä semmoisia sanoja heidän kielistänsä,
joita tarvis on. Se näytekirjoitus ja sen myötä pari vanhempaakiin
samantapaista lienevät nyt tällä välillä Sinunkiin silmäiltäväksesi
saapuneet. Olisi vaan tarpeellista, että saisin ne ilman pitempää
viivähtämistä nyt niiden takaisin tulevain herrain kanssa tänne. Ja
anoisin nyt kanssa, että olisitte hyvät ja samaa tietä lähettäisitte
minulle käsille sen unkarilaisen kirjan Finn es Magyar nyelv, irte
Kallai Forencz, (jälkimäinen ristimänimi), josta minä jo keväilläkiin
kirjoitin.

Siinä minun sanan luetteluksessani on ainakiin 40 vissiä
indoeurooppalaista sukulaisuutta, tahi ihan tarkalleen minä
ennen sen pois lähettämistä luin siinä 39 semmoista sanaa, mutta
jo sillä välilläkiin olen jo saanut yhtä toista lisään sekä
suomalais-unkarilaiselta että indoeurooppalaiselta ja muiltakiin
puolilta. Minä sentähden en suinkaan ole niitä, jotka kiistävät,
että ne niin kutsutut altailaiset kielet eivät ole merkiksikään
sukua suomalais-unkarilaisten kielten kanssa enemmin muka kuin
indoeurooppalaisetkaan. Tätä köyttä minun jo kaikki rehellisyyskiin
sekä kaivattua Castréniamme että ihmisyyttä kohtaan yleiseenkiin
kieltää vetämästä, sillä minä kuitenkiin olen omin päinikiin keksinyt
perustavia perustuksia senkiin päälle, että turkkilaistatarilaisetkiin
kielet samoin kuin mongolilaisten ja tungusilaisten kielet kaikki ovat
yhtä perikantaa kuin joukko muitakiin kieliä, sillä se sentähden ei tee
sukulaisuutta suruttomaksi, jos suomalais-unkarilainen kansasto minun
tutkintoini mukaan on näytäinyt olevansa neljä kertaa lähemmässä
sukulaisuudessa indoeurooppalaisten kuin turkkilaistatarilaisten
kanssa. Mntta monet kymmenet kymmenkoukkuiset metkut sen jo kyllinkyllä
ovat toteen näyttäneet, että tässä vastenhankaamisessa ei olekkaan
muuta mitään perustuksenakaan, kuin kansakuntain toinen toisistaan
erillään pidätteleminen ja senkiin kautta niiden mielivoiman vaivutus
syrjäkuntalaisuuden turpasuitsiin, sillä hyvinkiin paljon olisi
semmoista, jonka tähden kansa itse sanallisemmaksi saatuansa kyllä
kääntyisi kovistelemaan syrjäkuntalaisia itsiänsä ja samaa tietä
viskaasi useammat heidän tuulen tuumistansa nurin niskoin. Että ilmi
pääsnyt tieto kansakuntain keskenäisestä sukulaisuudesta voimallisesti
vahvistaa näiden lähenemistä toinen toisihinsa niinkuin yhtä-arvoisia
veljeksiä muinoinkiin, sen myönnyttää jokainen rehellinen yleisen
edistymisen ystävä ja puolustaja. Siitä se nyt on, kuin ne jotka ovat
niitä tahikka niiden ystäviä, jotka pitävät kansakuntia vaan paljaina
valtiollisina juhtakuntinansa, nyt minua näidenkiin tutkintojeni tähden
tahtovat kaikin koukuin vastustella.

Kuin nyt nämät minun tutkintoni omasta puolestansa eivät yhtään väännä
vitsaa Castrénimme kunniamuistolle, mutta osoittavat, että suureksi
osaksi hänen hartioillensa kohoamalla kieli-tieteellisyys on näyttänyt
voivansa kohota koko kumman laajuisen alan valtiaaksi, ja minä tässä
keksinnössä ainakiin voin kehua itseäni yksinäiseksi työksenteliäksi;
niin totta minulla lienee oikeuuskiin, anoa, että toki Suomen Yliopisto
olisi niin hyvä ja yleisen rehellisyyden puolesta anoisi minulle
esivallalta tukea ja tilaisuutta näiden tutkintoin vieläkiin
tarkemmaksi tarkistelemiseksi, ja niin että voisinkiin heittäytyä
niiden nojaan koko elinkaudekseni, sillä se minulle olisi mieluisinta
ja soveliainta toimitusta, eikä siinä miehen ijäksi tutkiminen
puuttuisi.

Semmoiset pienet viat minun tutkinnoissani ei pitäisi paljon haitata,
kuin niissä tuhat on Sendin kielellä kirjoitettu _hasanhra_, joka
pitäisi oleman _hasanhra = hasnghra_ tahi ehkä pikemmin _hasghra_,
sillä se nenä-äännös siinä sanassa on sen puustavi lukuun kuulumatoin
ja ilmautuu vaan semmoisen h-n edelle, joka s-stä on alkunsa saanut.
Mutta tämä ei haittaa vähänkään sukulaisuutta ostjäkkiläis-vogulilaisen
ja sanskrittilais-sendiläisen tuhannen muodon välillä.

Olisi niistä minun sinne Helsinkiin lähettämistä tutkinnoistani
muutakiin vielä mainittavaa, mutta ne eivät paljon asian kokonaisuutta
koske, muuta kuin vahvistavathan vaan sitä mitä jo sanottu on.

Ne päällen kolmen tuhannen muinoiskielisiä paikkain nimiä, jotka
minulle ovat osoittaneet Syrjäniläisten ja Ostjäkkiläisten ennen
Suomessakiin olleen, nekiin minä vielä tulen ottamaan tutkinnon alle,
kuin vaan jaksan ja ennätän, niin että nekiin nyt saisivat tulla
työksentelemisteni vaakaan pantavaksi.

Toivon minä toki nyt, ettei Teidän siellä tarvitse syrjäkonttilaisten
kuvaa kumartamaan ruveta, vaan voitte yhteistä kaiken kansallista
totuutta kunnialla kohdella, ja siinä toivossa minä nyt ja aina olen
Sinun totinen

                                                      veljyesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 13 Elokuussa v. l. 1860.

Adressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.

Ehkä lähetän sen kirjan huomena paketissa, niin ei tule niin paljon
maksamaan. Ole niin hyvä ja sano Rektorille Professori Arpelle minulta
paljon terveisiä ja että minä hänelle huomenen postissa kirjoitan.

                                                          E--s.

Mainio kielten tutkia Bopp'kiin on kirjoitellut Grusialaisten,
Tibetiläisten sekä Malayilaisten sukulaisuudesta Indoeuroppalaisten
kanssa ja toisessakiin painoksessa kirjassansa Vergl. Gr. mainitsee
Malayilaisten sukulaisuutta. Minä hänelle kohta kirjoitan ja selitän
suomalais-unkarilaisen hänelle itsellensä liian hajallisen ja vähän
tutkitun kielikunnan suhteuutta indoeuroppalaisiin ja muihin kieliin.
Saas nähdä mitä hän vastaa, sillä hän ei näytä olevan kansakuntain
hajoittaja.



103. Lönnrotille.

                                          [26 p. syysk. v. l. 1860.]

Jalo Veljyeni!

Rahakassani kuivuudesta minä tulin jättäneeksi tässä myötä seuraavaiset
kirjat luvatulla ajalla sinne Teillen päin lähettämättä ja ovat ne
sitten rahallisempinakiin aikoina sattuneet jäämään unohuksiin.

Koska Te sitä Kallayn kirjaa ette näy voivanne tänne lähettää, niin
pyytäisin Sinun olemaan hyvän ja toki kirjoittamaan minulle kuinka
suuri kooltaan se kirja on ja onko sen hinta siihen merkitty, niin että
voisin tuottaa sen Pestistä käsin itselleni. Suuri se varmaankaan ei
voi olla, niin että ainakiin se minusta tuntuu liialta, kuin täällä
Egerin Kirjakaupassa anottiin kahta ruplaa rahavaraksi sen tuottamisen
eteen. Ja ehkä se Teidänkiin saamanne kappale sitä vielä liijennee
tänne lähetettäväksi.

Ole nyt niin hyvä ja kirjoita minulle hyvin kohta sekä tästä että
siitäkiin, mitä minun asioistani siellä muuta on mietitty, sitä anoo
nöyrimmästi

                                                      veljyesi
                                                D. E. D. Europaeus.

Pietarissa 26 Syysk. v. l. 1860.

Atressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.



104 a). Lönnrotille.

                                              [2 p. elok. 1861.]

Jalo Veljyeni!

Tämän myötä minä nyt kaikella kiitollisuudella saan lähettää Sinulle
velkani takaisin. Minä sain kolmanna päivänä väliaikaisen palkinnon
nimellä kreivi Armfeltin kautta Keisarin käsikassasta 100 Ruplaa ja
muutoinkin minulla nyt on täällä pieniä rahan tuloja käännöksistä ja
toista on kirjanpainajilta kirjallisen kontrahdinkin päälle omista
teoksistani tarjolla. Reviissori Rothmannin luona minä vielä nyt elän
ja olen ihan vapaasti, ettei ole ruokakaan maksettava, kuin minä vaan
auttelen häntä korjaustöissä.

Kreivi Armfelt kuin viimen kävi täällä, niin Rehtori Arppe minua
kehoitti häneltä pyytämään väliapurahaa, kuin Senatyöri Furuhjelm sen
Senattiin menneen asian välttämättömästi sanoi tarvittavan jäädä
syksyyn asti. Mutta silloin minun käydessäni Kreivi Armfeltin luona,
hän pyysi saada sitä Yliopiston lausetta kokonaan läpi lukeakseen, kuin
minä siitä vaan yritin näyttämään hänelle sitä rahain ehdoitusta, ja se
sutkaus minun pakoitti kiireen perään kirjoittamaan hänelle sen päälle
erinäisen selityksen, varsinkin kuin se lause minun niskahani luetteli
erinomaisen kovia syytöksiä, semmoisiakin, että muka minä tarkoittaisin
kansallisuuden häviämistä ("kosmopolitism") vaikka kansallisuuden
vapaaksi päästäminen niin yksistä kuin toisistakin suitsistahan minulla
onkin ollut tarkoitustakin. Ja sitten että minä tätä tarkoitustani
perästä ajaessani olisin kyhännyt ihan valeellisia sanan muotoja ja
koko pitkin matkaa muutakin semmoista. Olihan se _αλoγov_kiin vaan
otettu ylös muistiin sen tutkimista varten, josko turkkilaistat, alasá,
venäen лошадь, serb. logov, suom. laukki, ostj. lauch, j.m. kaikki
kuuluisivat yhteen, jota kukaan ei voine minua toki tutkimasta kieltää,
mutta johon tarvitaan kielen tuntijalta tieto sanasta alasá.

Kuin nyt tämmöisen yliopiston lauseen päälle Senatista muuta vastausta
ei ole varsin voinutkaan tulla kuin mikä siitä jo ennen kuin luulinkaan
on tullut, nimittäin että semmoinen koko maan ja kansakunnan
pääperustuksen tahi kansallisuuden itsensä menettäjä esivallalta ei
millään muotoa voi tulla semmoisessa tarkoituksessa vielä eteenpäin
autetuksi; niin nyt minun muuta ei auta, jos ei tahdo ruveta sekä oman
vereni että ylimäisen hallituksen ja kaiken tieteellisen totuuden
petturiksi heittäytymään, kuin että täytyy siitä kirjoittaa koko
asiasta selitys sinne, mihin pitää, täyttäkööt sitten asianomaiset
minulle luetellut uhkauksensa jos hyvänsä. Minä en tyhjälläkään elää
voi, enkä voi ruveta sitä syrjäpuolta kannattamaan, josta Tikkasen
poissa ollessa nyt sain Suomettaressa ihan julkisuoraan puhua.

Voi hyvin! sitä toivottaa

                                                    veljyesi
                                               D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 2 Elokuuta 1861.



104 b). Herra Professori Lönnrotille.

Proces Verbal de la Séance du 18. Janvier 1861.

§ 8.

M. Europaeus adresse une lettre, par laquelle il demande la permission
de soumettre ä l'Académie des matériaux, qu'il a réunis dans
l'intention de prouver l'affinité primitive des langues Finno-Magyares
avec les langues Indo-Européennes et autres. M. Europaeus affirme en
meme temps, que ses recherches jettent un jour nouveau sur le probleme
de l'origine et de la flliation des langues en général. Le Secrétaire
Perpétuel est chargé de faire savoir à M. Europaeus, que l'Académie ne
saura se dispenser d'examiner le fruit de ses recherches, pourvu qu'il
lui soit présenté sous forme d'un travail entiérement achevé.



105. Lönnrotille.

                                              [13 p. heinäk. 1863.]

Veli Hyväiseni!

Tässä saan lähettää Sinulle ensimäisen sivun tapelliani lisäyksillä ja
ojennuksilla varustettuna. Turkkilaistatarilaisille lukusanoille olen
kokenut tehdä kaiken oikeuden, minkä olen voinut, niin että minua
siltä kohdaltakaan ei suinkaan voitane pitävillä perustuksilla
epärehelliseksi syyttää.

Merkillisin on se, kuin semiläis-afrikkalais-baskilaiset lukusanat,
tahi perustukseltansa oikeastansa afrikkalaiset vaan yhtä tuhannen
nimitystä vaille kaikki ovat yhteydessä toisten vanhan mantereen
yhteisten lukusanain alkumuotoin kanssa ja päällisiksi ne
osoittavatkin nämät alkumuodot yhteen tukkuun kerättyinä ja
melkein aina vanhimmissa tahi täydellisimmissä muodoissa. Esim. Afrik.
2 a) on likinnä samojediläistä, grusilais-abehasilaista ja
tungusilaista _kahden_ muotoa, 2 b) taasen likinnä etu- ja taka-Indian
alkuasukasten _kahta_, joiden muut lukusanat ovat nähtävät kirjassani
_Vorläufiger Entwurf über den Urstamm_. Merkillistä on etenki se kuin
suomalais-unkarilaisten lukusanain alkumuodot, esim. 1, 3, 4, 5, 6, 10,
ovat likinnä näitä afrikkalaisia. Minä huomeispäivänä tulen aloittamaan
Suomettaressa kirjoituksen, josta tulee näkymään, että pohjaisissa
maissa löyttyjä kivikaluja ja merkkiä niistä ajoista on löydetty aina
yhtä mittaa läpi Ranskan maan Spaniaan ja Portugaliin asti. Tämä
näyttäisi, että Suomalais-unkarilaiset ja muut yhtä alkuperää olevaiset
kansat alkuansa olisivat tulleet Afrikasta, samoin kuin paljoa
myöhemmin Baskilaiset. Tämä havainto kyllä vahvistuu, jahkahan
afrikkalaiset lukusanat Afrikassa nyt matkustelevain ja sinne
yrityksissä olevain tutkiain kautta tarkemmin saadaan kerätyiksi. Siitä
minä jo olen kirjoittanut ja lähettänyt tämän tapellin muutamille
ulkomaalaisille.

Kuin nyt tämä minun tutkintoni näin jo vähissä näytöksissäkin on
perustettu (se vähäinen sanain polvein vertailus on myöskin
lukuunotettava) ja kuin nyt vastustus Suomen kielen ja kansan arvon
ylentämistä vastaan on jo hyvin paljon tasautunut; niin etkös
uskaltaisi olla niin hyvä ja kirjoittaa minulle Snellmanille
näytettävän puolustuskirjeen sitä varten, että antaisivat minulle
vaikka vähemmänkin avun kuin sen, minkä jo Laguksenkin lauseen päälle
minulle annettavaksi esiteltiin. Sitte ehkä jaksaisin painattaa
dosenttiväitöksen ja päästä puutteen kiusasta irti.

Sinuun nyt suomalaisuuden vastustajat semmoisesta
puolustuskirjoituksesta eivät suinkaan voine vihastua.

Toivon siis, että lähetät sen ja olen aina

                                              totinen veljyesi
                                             D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 13 heinäk. 1863.



106. Lönnrotille.

                                              [3 p. elok. 1863.]

Jalo Veljyeni!

Tässä minä Sinulle saan lähettää Greivi Armfeltin käsiin saatavaksi
kiireeltä painetun ulosvedon vertailuksistani: Keisarin lähtöpäivänä
minä sain näitä tukun Kreivi Armfeltille käsiin. Kyllä näille kohta on
painettava jatke ja tekstiä sivuun selitykseksi.

Nyt ei ole aikaa pitkältä puhella. Voi hyvin! sitä toivottaa

                                                  veljyesi
                                             D. E. D. Europaeus.

Helsingissä Kesämarian päivänä 1863.



107. Lönnrotille.

                                             [12 p. elok. 1863.]

Jalo Veljyeni!

Tässä seuraa myötä toinen vähän korjailtu painos näitä lukusanoja.
Kohta minä painatan tähän vähän lisäänkin ja toisenkin sivun täyteen.

Nyt toki on katkennut se kieltokin, joka tätä ennen estämällä esti
minua saattamasta näitä tutkinnoitani julkisuuden eteen. Jo näet sen
luvataan ottaa niitä Suomeen ja meinataan niin päättää Seuran tulevassa
kokouksessa. Ennen ei "missään muodossa" saanut niistä kirjoittaa ei
F. Alm. T:ngiin, ei Hels. T:ngiin eikä muinoin Morgonbladiin, mutta
vasten saivat kaikki kirjoittaa. Vieläpä Manninenkin nyt keväillä ei
uskaltanut ottaa Tapioon mainettakaan yhdestä kirjoituksesta, jonka
minä näiden tutkintoini viimeisestä edistymisestä kirjoitin ja lähetin
Tapioon pantavaksi. Ja toiselta puolen minua sitten syytetään ja
poletaan kaikella tavalla siitä syystä, miksi minä näistä
tutkinnoistani ennen en ole mitään julki saattanut.

Pääsyy siinä vainossa näitä minun tutkinnoitani kohtaan on nähtävästi
kansallisuuden polkemisen himo, se saksalaisten: "Die Regierungen und
die Völker müssen sich vor der Presse beugen." S.o. keskivälimäinen
syrjäkunta tahtoo sanomalehtein ja muun kirjallisuuden kautta
pysytellätä kolmantena valtamahtina maan ja kansain niskoilla ja siitä
syystä niitä pitää syrjäsensuurin voimalla pyydettämän toisistansa
hajallansa pysymään, varsinkin jos yhtä kyytiä sopii niin halvoiksi
katsotuita kansoja kuin Mongolilaisia ja Samojedia kansain likimäisten
sukulaisten sekaan lukea.

_Karama_ ja _tri_ näyttävät kyllä olevan loitolla toisistansa; mutta
malayin sekä semin kielten haaroissa on sama mukautuminen _kahden_
alku-äännöksen mukaan tapahtunut ja jos semin kielissä _r_:n sialla on
_l_, niin onhan kaikissa Berberin ja Tuaregin murteissa 3 = _karat_
tahi _kerat_ ja Baskinkin kielessä _hirur_. Mutta kaikki semmoiset
mutkat tulevat kyllä paljoa selvemmiksi, jahkahan tapellit painetuiksi
tulevat ja varsinkin kuin selityskin lisään tulee.

Voi hyvin! sitä toivottaa

                                                         veljyesi
                                                    D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 12 Elok. 1863.



108. Lönnrotille.

                                              [5 p. marrask. 1863.]

Jalo Veljyeni!

Anna näiden numeroin mennä kirkkomiesten kanssa ympäri seudun
näyttölehdeksi, ja ole niin hyvä ja kehoita kirkossa sanankuulioitasi
tätä lehteä tilaamaan. 4:s n:o tulee yli-huomena ulos ja sitten
viikkokausi levähtää, että ennättää tilaajat keräytyä. Sitten kyllä
annetaan se levähtänytkin lehti tilaajille.

Ole vielä niin hyvä ja lähetä minulle joku luettelus Kantelettaren
oudommista sanoista ja niiden selitykset. Semmoisia Sinulla sanotaan
olevan. Kyllä minä vielä kohta sillään kirjoitan Sinulle muutamia
kysymyksiä niissä aineissa.

Lienenkö minä lähettänyt sitä kokonaista ensimäistä tapellia siitä
"Ueber den Urstamm" erittäinkin Sinulle, vain tuliko se vaan se
ensimäinen sivu Sinulle ensin erittäin? Jos se molemmin puolinen
tapelli olisi Sinulle tullut erittäinkin; niin ole niin kyvä ja lähetä
se takaisin, kuin onhan se siinä kokonaisessakin. Sen ensimäisen
kokonaisen tapellin pois jääminen tappaa minulta yhden kappaleen sitä
kirjaa.

Näitä näyttölehtiä saisi osa mennä muihinkin pitäjiin.

                                                Veljyesi
                                           D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 5 Marrask. 1863.



109. Lönnrotille.

                                              [18 p. marrask. 1863.]

Jalo Veljyeni!

Varmaankin minun viimeinen kirjoitukseni ei ole tullut Sinulle käsiin,
kuin ei ole kahteen viikkoon kuulunut mitään vastausta.

Minä pyysin, että saisin tänne niitä Kantelettaren sanoja, joita K. G.
Borgin sanan mukaan Sinun takanasi oleman pitäisi.

Toiseksi pyysin, että saisin takaisin sen ensimäisen tapellin
lukusanojani, jos siitä molemmin puolin painettu kappale Sinulle on
mennyt. Se tappaa minulta yhden kokonaisen kappaleen sitä kirjaa.

Eihän kepeä lyhyys kirjeessäkään pahaa tee.

                                                       Veljyesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 18 Marrask. 1863.



110. Reinholmille.

                                          [Heluntaimaanantaina 1866.]

Veliseni!

Koska tuossa näin kiini pannun kirjeen Sinulle, niin pistän pari sanaa
poveen.

Kirjoita Veikkonen vaikka "per porto" kuka ja missä paikoin siellä
Walgedjärven paikoilla se on joka sen puolen murteen sanoja on
kirjoittanut?

Minä jo olen kirjoittanut Seuralle "Suomeen" pantavan kirjoituksen
ungarilaisten ja ostjakkilaisten muinoisesta olosta Suomessa, Lapissa
ja pohjais- sekä keski-Wenäjällä. Minä olen saanut Beskoruilovitschin
uusia karttoja Pietarin ja Novgorodin lääneistä, jotka ovat paljoa
tarkemmat kuin Schubertin kartat ja edellisistä olen saanut paljon
paikkain nimiä lisään. Archeologiallinen Seura Pietarissa on kanssa
luvannut painattaa niitä tutkinnoitani venäjäksi ja saksaksi ne tulevat
kanssa sekä suomeksi Suomeen.

Mutta olisi monta kysymystä kirjoitettavaa sille herralle Bieloseron
Ujesdassa, jos saisin tietää hänen atressinsa. Se nyt on asiani. Työtä
on tutkinnoissani joka päiväksi eikä ne tämän maailman aikana niin
suurelta alalta tyhjään lopu.

Kirjoita jos vaikka vaan se atressi

                                          muinoiselle kumppanillesi
                                          D. E. D. Europaeukselle.

Mikkelissä Heluntain maanantaina 1866.



111. Ahlqvistille.

                                           [20 p. marrask. 1871.]

Veliseni!

Brosyrini palkinnoksi minä pyytäisin Sinulta yhden ainoan sanan, jos
mahdollista olisi.

Kuinka on _vasen_ vogulin kielellä? Se sana on _pegi_ ostjakin kielellä
ja sen vogulilaista muotoa minä myös toivoisin saadakseni tietää.

                                                      Veljyesi
                                                 D. E. D. Europaeus.

Vuorikadulla 9.
Hels[ingissä] 20 Marrask. 1871.



112. Ahlqvistille.

                                               [8 p, jouluk. 1871.]

Veliseni!

Jos ei liian vaivaksi liene, niin eiköhän sopisi Sinun olla niin hyvä
ja toimittaa minulle lyhyt tieto niistä vogulin kielen sananpolvein eli
kasusten päätteistä, jotka eivät löydy siinä, mitä Schiefner muinoin
niistä painatti. Että sananpolvein päätteet osaksi ovat säilyneet
adverbeissä ja postpositioneissa, sen Sinä kyllä tiedät ja niistäkin
minä soisin saavani mainitun kielen alalta lyhyen tiedon. Minä nyt
tulen valmistamaan docenturiväitöstä suomalais-ungarilaisten kielten
verrannollisessa tutkinnossa, josta rehtorin ja dekanuksen kanssa jo on
puhuttu. Väitös tulee saksan kielellä. Hra Senattori Snellman sanoi
viime Kirjallisuuden Seuran kokouksen alussa, että hän sen kyllä
myönnyttää, että lause suomen kielen erinäisestä sukulaisuudesta
samojedin kielen kanssa on erhetys tahi "lapsus calami". Sen siinä
kuulivat muutkin.

Huomena minä lähden Pietariin ja olen siellä tammikuuhun asti.

Sinne sopii kirjoittaa minulle kirjeet annettaviksi Kirkkoherra
Öhqvistille Suomen kirkkokartanoon Konjusnoin kadulla.

                                                     Veljyesi
                                                D. E. D. Europaeus.

Vuorikatu 9.
Helsingissä 8 jouluk. 1871.


LIITE.


113. Wareliukselle.

                                            [13 p. jouluk. 1848.]

Onnea, onnea Veikkonen!

Vain niin, että Sinusta jo tuota suoraa tehdään akoillinen mies. Kielet
kulkeevat enemmän kuin luulisikaan. Juuri lähteissäni Helsingistä
kysäsin Rinnustelialta: "Konsa se Waronen häitä pitää?" "Jouluna,
jouluna", sanoi. Jopa sainkin kuulla' Sinua jo kirkossakin kuulutetun
sulhaiseksi. Voi miekkoista, kuin saapi morsiamen! Kutsuhhan toki
minuakin häihin, jos vaan pidät ne niin reimasti, että niitä kannattaa
ma'istaa'. Vahinko vaan, etten taida' varmaan sanoa' taitanenko täällä
toivoa' Sinulta kirjausta, vainko Hämeenlinnassa, sillä luulen jo ennen
joulua sinne lähteväni. Jos Hämeenlinnaan meneviä ketä tapaaisit, niin
sopisi käskeä' kysymään minua kestikievarissa, jossa ehkä al'uksi
ruvennen syömässä käymään, ja siksi varaksi, jos en sopisi kohta
tulemaan, saisit kirjoittaa' kaksi kirjausta, viiden siihen jäämään ja
toisen postissa tänne tulemaan. Sopisiko kukaties yksin tein
lähteäkseni häihisi ja mennäkseni Hämeenlinnaan.

Täällä olen nyt siitä syystä, kuin olen ottanut työkseni suomalaisien
sanojen latelemisen Meurmanin tekeillä olevaan Wenäen, Ruotsin ja
Suomen Sanakirjaan, ja Lönnrot, jonka sanakokouksista ehtimiseen
kirjoitan mitä tarvitsen, nyt itsekin on täällä.

Jos en ker'inne' saada' Sinulta vastausta, niin ken tietää, jos tulnen
ilmankin häihisi, niinkuin muinen Lemminkäinen, ehkä kyllä en olekkaan
niin ankara veitikka kuin hän. Asia on kuitenkin sen päällä, kuin saan
tiedon häistäsi ja kuin asiat muuten sopiivat. Kuitenkin voi' hyvin ja
onnistu', toivottaa

                                                           naapurisi
                                                           Europaeus.

Laukossa Vesilahdella 13 Jouluk. 1848.



114. Wareliukselle.


                                            [19 p. helmik. 1849.]

Veli hopeaiseni!

Olisipa toden perästä ollutkin hupaista, jos olisin saanut päästä'
häihisi, mutta Laukosta piti aikaisin lähtemäni, ja Hämeenlinnassakaan
ei tullut viipymistä enemmin kuin sitte Helsingissäkään niin kau'an
kuin al'ussa luulin. Kirjauksesi sain kuitenkin tänne ja sen myötä
kolme muutakin minua perästä ajanutta kirjausta. Kiitos Suomen
kunnollisille Postimestareille, kuin yksikin niistä kirjauksista,
Räävelistä tullut al'uksi oli kirjoitettu tulemaan Wiipuriin, sieltä
kirjoitettu menemään Tampereelle ja Laukkoon, sieltä ta'as takaisin
Hämeenlinnaan, siitäkin vielä Helsinkiin ja Helsingistä viimen tänne.

Tahtoisin tietääkseni, kuinka laajalta ne nykyisen aj'an monikon
kolmannen kohdan eritapaiset päätteet tavataan. Tiedäthän, että
mainittu pääte' siellä elopaikoillasi taikka vähintäkin varmasti
Vesilahdella aina sanotaan pitkällä äänikkäällä näin: tuleevat,
pyrkiivät, j.m.m. Niin alkaavat jo Valkealassakin ja koko Kymen
tienoilla sanoa'. Savossa Saimaasta pohjaisiin sanoovat samoin, sillä
vaan eroittaen, että ee muuttuu oo:ksi taikka öö:ksi: _tuloovat,
mänöövät_ j.m.m. Täällä Savitaipaleessa sekä sitte koko ei-Hämeisessä
Wiipurin Läänissä ja Inkerin maallakin sanotaan: _tulloot, pyrkiit_.
Mutta missä ja kuinka laajalta sanotaan: _tulevat, pyrkivät_? sitä
olisi minulla nyt tarpeen tietää'. Sanottaneeko missään, yhtä vähän
kuin ei missään sanota' _tulevi, sanovi_ ehkä Lönnrot kyllä niin
kirjoittaa. On kyllä Raamatunkin kielessä tulevat j.m.m., mutta on
siinä myöskin aina _anda jaka_ j.m.m., niin että sen kirjoitukseen ei
paljon taida' luottaa'. Sinä sen mutkan hyvin kyllä tuntenet kuin olet
paljon maita matkustanut ja muutenkin elänyt eri paikoissa siellä
Tur'un läänissä.

Kirjoita' kohta sel'itys siitä

                                              veljellesi
                                            Europaeukselle.

Savitaipaleessa 19 helmek. 1849.



115. Wareliukselle.

                                   Savitaipaleessa 28 huhtik. 1849.

Veli kultainen!

Kiitoksia kirjauksestais; olisit vieläkin paremmin tehnyt kuin te'it,
jos olisit koko paperin kirjuttanut täyteen. Eihän Sinulla kuitenkaan
ole' niin kiirettä työtä, kuin minulla on. Tahostais kirjutan nyt meien
omaa kieltä; saisithan Sinäkin aina ko'itella' pistellä Kyröläisiin
kieltä omiinkiin kirjohiis, niin sitte tultasiin paremmin tutuksi
kumpasenkin kielen murteen kanssa. Lönnrotiltakiin sain kirjan. Se jo
lupaa lähteväse' Kajaaniin tuota myöten.

-- -- -- --
-- -- -- --

Täällä tulen nyt olemaan koko tämän vuoen ja työtä on niskaan asti,
mitä vaan ennättää' taian. Sentähen en nyt varmaankaan kerkiä
lävistämään Helmivyötäkään ennen kuin tulevana Jouluna, sillä sitä
soisin vielä paljon saavain parannella' ja somentaa'.

Pitäjän kirjastoa on tänne ahkerasti ko'ettu soaha' kokoon ehkä kyllä
kansassa siihen tuntuu olevan vähän halua. Ko'eppas Sinäkiin sitä
sammaa pyytää siellä puolen, jos suurella tahi omalla kirkollais.
Olliishan se tarpeen asia. Kuin ahkerasti ja heittämätä piät asiasta
kiini, niin kyllä sen toimeen saat.

Ethän Sää yhtään kirjuttanut mitä Sinulla muuta askaretta nyt on yli
kouluttamisen, joka ei kuitenkaan ottane koko aj'an Sinulta. Pahoin
pilasit Vekkuliis sellaisilla rivosanoilla kuin Habakuk! onkos se nyt
siivon miehen työtä? Kyllä Sinua on jo vaimoiskiin siitä torunut, jos
hän on kunnon vaimo. Muutenkiin tuntuu se lii'an vähän onnistuneelta ja
kirjutuslaatu ei ole niin vapaata kuin pitäis oleman. Katso' mitä
männeen vuoen Suomettaressa 34 luetaan Consciencén kirjutustavasta
ja muista mitä L. Blad sanoo, niin tulet vielä suureksikiin
kirjaveitikaksi. Pitäähän miestä neuvoman. Eik's niin! Mies neuvotusta
tulloo, koira neuvomattomasta.

Kirjutappas kohta tarkoin miten se _d_ sinun tavallas oikein äännetään?
Niinkös että kielen nenä vaan hellästi tapaa ylähampaihin, niin että
henki pääsöö kielen ja hampain välite' kulkemaan? Mutta, niinhän ei
_l_:ä kuitenkaan tule' se'assa kuulumaan ehkä Renvall sanoo _d_:n
äännettävän tärisevästi(?) kuin _dlr_. Eikös se oikeistaan ole sekaääni
puustavista _drs_? johon taitaisi _v_:kiin lisättää?

Hyvin tekisit, jos kerääisit teien puolen satuja niin paljon kuin
taitaisit. Lienööhän niitä toki vielä lapsillakin, ja eiköhän teillä
vielä liene loihturunoja, vaikka lyhviäkiin. Kokoa' sanakirjaankin
sanoja, joita parahiten saanet sillä lailla että jonkiin taitavan
miehen kanssa rupiat yhdessä katsomaan Renvallia läpi, jolloin sanat
parahiten muistuut mieleen. Saathan sitte 10 kop. kultakiin sanalta
Seuralta, niin että apumiehelleiskiin saat antaa. Saisithan vielä
kesäluppais aj'alla lähtiä lähipitäji[i]n jalkatampissa kävelemäänkiin
kaikkia maailman hyvää keräämään ja tiiustelemaan. Kirjutappas sää nyt
vastauksiks näinkiin suuren kirjan

                                                      veljelleis
                                                    Europaeukselle.



116. Wareliukselle.

                                        Savitaipaleessa 31 elok. 1850.

Veli Kultaiseni!

Melkein tunnut olleesi pahalla tuulella kirjoittaissasi kirjaustasi "27
heinäk.", kuin sitäkin kysyt, mihin meidän valistuneina aikoina satuja
tarvitaan, ja mitä niillä tehdään, ja kuin Helsingin Sinulta suun
sivuitse menneitä hyviä päiviä vihastut; ja vieläkin kuin minua tuolla
lailla "?!" suomit, kuin muka olen kirjoittanut Sinun osasi Sanakirjan
tehossa olevan "_N-n_ al'usta sanaan _Styfhalsig_". Lienee kuka hyvänsä
sitä kirjoittanut, mutta en suinkaan minä, sillä jo mennä vuonna
heinäkuun alussa toi Oksanen minulle valmista sanakirjaa sanaan
_Penning_ ja Hanénilta sain viimeis syksynä sanasta _Stöpig_ alkain.
Tätä väliä olen minä Sinullekin kirjoittanut, mutta en muuta; enkä
tiedäkkään, kuinka te olette alkuansa työnne määränneet. Nyt on siis
paitsi muita väliä vielä _Styfhalsig--Stöpig_ kirjoittamatta, enkä
tiedä, lieneekö se Sinun vain Hanénin kirjoitettavana. -- Ja vieläkin
kuin varoitat minua työtäsi tärväisemästä. Min' en ole mitään tahtonut
enemmin vihata, kuin itserakkautta, ja katson sentähden ainoastansa
sitä parhaaksi, minkä soveliaimmaksi ja oikeimmaksi näen, säästämättä
enemmin omia kuin muidenkaan omituisuuksia. Niitä parannuksia
kirjoitustavassani, joita ensin koettelin, mutta jotka sittemmin kyllä
arvasin kaikille kelpaamattomiksi, olen armotta heittänyt pois, ja
olisin siinä asiassa mennyt edemmäksikin, jos ei tutkijakunta, joka
ueuvoitteli kirjoitustavasta ja vaatiikin sanakirjaa "yhtämukaiseksi",
olisi määrännyt, että _k_ ei tule pehmitettäväksi _j_:ksi (esim. _ale_
ei _alje_), mutta että muuten kaikki tulee Eureenin kieliopin mukaan
kirjoitettavaksi. Kiroa Sinä tutkijakuntaa ehtimiseen, sillä minä
ehtimiseen ojon Sinun sanojasi _te(v)ossa, al(v)ussa, var(a)astaa,
jaka(a')_. Jos tahdot kirjoittaa tutkijakunnalle kirjoitustavastasi,
niin olkoon sanottu, että se on varsinkin Tohtor Castrén, joka
yhtämukaisuutta vaatii, ja esti, ettei sanakirjaa jo sillänsä ilman
minun katsomattani ruvettu painamaan, niinkuin varsinkin Oksanen ja
Elmgren jo toissa keväinä tahtoivat. Tutkijakunnan tarkoitus on, ettei
mitään erinomaisia poikkeamisia entisestä kirjakielestä pitäisi
tehtämän, paitsi mitä juuri tarvis vaatii. Henkähys ja k pehmitysmerkit
sekä monet murteista saadut erilaisuudet päätettiin sentähden huoletta
jätettäviksi pois, kuin ne kuitenkin eivät lukijoita yhteiseen, mutta
ainoastansa kielentutkijoita hyödyttävät, mutta kielentutkijat
kuitenkin varsinaisista selityksistä niistä selon saavat.

Tulevan kuun keskivälissä tulen minä Helsinkiin. Sanakirjaa
läpikatsoessa menee paljon aikaa, sillä minä verron kaikki Meurmanin
Ruotsalais-Wenäläisen sanakirjan kanssa ja silmäilen vielä muitakin
huonompia ruotsalaisia sanakirjoja sekä muita lähteitä. Ainakin menee
koko talvi lävitse katsoessa. Milloinko sitte painaminen alkanee, sitä
en tiedä, sillä vaatimista myöten pitäisi kaikki oleman valmis, ennen
kuin tutkijakunta ottaa sen tutkijaksensa, varsinkin sentähden, jos
yhdistetyt sanat ovat osainsa kanssa yhtämukaisesti suomennetut, esim.
_föra_ ja _öfverföra_. Tulevan kesän kuluessa on siis sanakirja vasta
valmiiksi toivottava.

Älä etsi estelemisiä satujen keräämiselle; kyllä niitä toivotaan
kerättävän vaikka kuinka paljon. Lappalaisista, Hiiden väestä,
munkkilaisista ja muusta sellaisesta pitäisi Sinun tarkkaan kyselemäsi.
Lauluja ja niiden laulantoja, sananlaskuja, arvoituksia sopii myöskin
kerätä kussa sattuu.

Onkos siellä mitä vanhoja hautoja ja roukkioita? Tavataankos niissä
vaski-, rauta- vain kivikaluja? Onkos mitä pantu kuolleen suuhun taikka
muuhun vissiin paikkaan? Olisi niitä paljonkin kysymisiä, mutta paperi
loppuu. Jää hyvästi ja kirjoita

                                                    veljellesi
                                                  Europaeukselle.

Kuuluu, että Sortavalan tunnettu kappalainen H. Renqvist ei ole
laskenutkaan poikaansa niin syntisille retkille kuin runoja keräämään.



117. Wareliukselle.

                                              [IS p. kesäk. 1851.]

Veli hopeaiseni!

Kirjauksesi 27 päivältä toukok. on vastaamatta viivähtänyt; arvaatkos
mistä syystä? Itsekin kehoitat minua "tekemään kaikki mitä taidan
mielenmittauksen huojennukseksi". Kirjauksesi tullessa olinkin
innoimmillani puuhassa kirjoittamassa ankarata kirjoitusta
mielenmittauksestamme ja Nordenstamista. Sama kirjoitus menee tänä
päivänä Ruotsiin ja tulee siellä painetuksi. Se on ruotsiksi
kirjoitettu ja niin suoraan ja innollisesti kuin suinkin olen taitanut.
Varmaankin hirtää N--m minun. Kirjoitukseni kouristaa väkevästi tämän
ajan jumalattomuutta ja vihaa vieraita kansoja (vanhoja vihollisia)
sekä esivaltaa kohtaan ja näyttää että ristin oppi, joka opettaa
kunnioitusta esivaltaa kohtaan ja ystävyyttä kaikkein kansain välillä
on ainoa tie onnellisemmille ajoille. Ynnä kouristan minä herännäisiä
kuin ne eivät yhtään ota jokapäiväisen elämän varsinaisista asioista
kiini. Näet jo tästä, että korkeinta esivaltaa minä en suinkaan loukkaa
enkä Nordenstamiakaan tahdo muuta kuin parantaa. Perintöruhtinaasta
kirjoitan varsinkin hyvästi. Minä vaadin, että kaikki kirjat ja
kirjoitukset, mitkä vaan voivat, pitää kirjoituttaman rakkaasti mieltä
ylentävästi Jumalan tygö, missä vaan til'asuus antaa. Niin olisit
Sinäkin tehnyt paremmin, jos olisit kirjoittanut Enon opetuksen enemmin
sillä tapaa kuin Huvitus l. töistä. Siinä on totta liiankin
kuivajumalisia kirjoituksia, mutta sellaiset olisivat ainakin jääneet
pois Enon opetuksista. Tuntenenko oikein mitä kirjauksesi näkyy
todistavan, että Sinulla nyt todella jo onkin hellempi mieli kuin
ennen. Antakoon Jumala että niin olisikin. Kuin kirjoitukseni tulee
Ruotsista tänne, niin lähetän minä siitä kappaleen Sinullekin. Kirjoita
sitte hyvästi minun puolestani.

Rantasalmea sanotaan oikeimmin Mikkelin kappeliksi. Ripatin asiat
kuuluvat ilman hänen syyttänsä tulleen rappiolle. En kuitenkaan tiedä
mitä mieheltä vielä saanetkin.

Sanakirja pitäisi näinä päivinä pantaman painiin, mutta osa
käsikirjoitusta on Ruskealassa vielä tulematta. Siellä on takaperin
Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja tekeillä.

Keisarin poika Konstantin käveli tänä päivänä kaupungissa. Se on laihan
kalpea poikarojakko. Sen laivasto on vielä haminassa.

Ei muuta tällä erällä, vaan elä terveenä ja kirjoittele hyvälle

                                                  veljellesi
                                              Europaeuksellekin.

Helsingissä 13 kesäk. 1851.



118. Wareliukselle.

                                            [7 p. kesäk. 1852.]

Kas niin!

Eikös nyt jo Sinustakin mies ärmistynyt, kuin sait kokeaksesi, että
surun alaisuutesikin on melkein yhtä naurunalainen kuin moni muu
lystillinen asia täällä maan päällä. Kunnollisempaa kirjaa en liene
ikä-päivinäni saanut, kuin Uskelasta lähettämäsi toukokuun 22
päiväinen. Niin minä pidän arvossa kaikkea mielen pohjasta kirjoitettua
ja sanottua. Tee Sinä vähääkään hätäytymättä ja epäilemättä työtä
ihmiskunnan hyväksi; Sinä voitat välttämättömästi. Mutta tee työsi
hätäilemättä, sillä voimalla, jonka olet osaksesi saanut; kyllä hyvä
pahan voittaa, jos vaan voittamamiehiä on. Usko tahi älä, mutta lause
"se minun on joka voittaa" on ihan kuin omasta pääkurikastani lähtenyt.
Tiedätkös, "hyvä on paremman vaarallisin vihollinen". Hyvän ääressä
pöyhistyvät ihmiset helvetin lailla ja riehuvat kuin hurjina.
Voimallisuus tulee ja äykkäisee joukkoon ja -- hurjistumus hyvinensä
päivinensä on tyhjänä.

Ei mikään ole ihmisten seassa pahempi kuin ylpeytymys tahi miksi minä
sitä suomeksi sanoisin. Ruotsiksi olen omaksi varakseni tehnyt ihan
uuden sanan _förhäfvenhet_ tahi kukaties paremmin _sjelfförhäfvenhet_,
täyttämään sitä kohtaa, jota niin monella enemmin tahi vähemmin mieltä
hyvittävällä sanalla egenkärlek, sjelfkärlek, egoism, sjelfviskhet,
selbstsucht j.n.e. ovat yritelleet osoittaa, mutta jota ei kukaan ole
raatsinut nimittää paljaaksi ja kokonaiseksi kunnottomuudeksi sanovalla
sanalla. Suomikiihkoisuus niinkuin monen muunkin maan isänmaan rakkaus,
jota tämän ajan jumalana palvellaan, on enimmiltä käytetty pelkäksi
ylpeytymisen kohottimeksi ja niin ollen tulee hyväkin paremman
pahimmaksi viholliseksi ja siis pelkäksi pahaksi, olkoon se sitte
luulouskoisille kuinka hyvän näköinen hyvänsä. Jos semmoista poletaan
ja jos se polkeutuu, se ei haittaa mitään. Selvä asia antaa ainakin
miehillensä voimaa kyllä sekä kiittämään toisten voimallisuutta että
kohottamaan itsensä sitäkin voimallisemmaksi siinä mikä voimallisuutta
ansaitsee.

Koeta veikkonen ymmärtää sanojani. Itsevaltaisuuden enemmin kuin
muunkaan ylpeytymyksen alle minä en koskaan niskojani paina; mutta jos
semmoisia niskoja muita löytyy, niin suoraan sanoen minä niiden
painumista en sure vähääkään enemmin kuin niiden pystyssäkään
tujottamista. Minun mieleni on nimittäin niin, että asia pitää miehensä
kussakin tilassa arvoisenansa. Ei Robespierre ollut onnensa päivinä
suurempi kuin kukistettuansakaan. Ainoastansa tyhjyyden kuori hajoaa
paljaan voimallisuuden edessä. Jos Enon opetuksesi olisivat minun
käsissäni, niin mukailematta _Huvitusta Luomisen töistä_ luulisin sen
ainakin saavani semmoiseksi, ettei mielenmittauksemme hampaat siihen
ensinkään pystyisi.

Mutta nyt loppuu aika tuossa paikassa.

Kirjoita veikkonen taaskin

                                                        veljellesi
                                                      Europaeukselle.

Helsingissä 7 kesäk. 1852.



119. Suometar 1853, n. 47.

                                            [25 p. marrask. 1853.]

Oppilaiselta Europaeuselta, joka ruotsalais-suomalaisen sanakirjan
valmiiksi saatuansa läksi Helsingistä Narvaan, jossa hänen sisärensä on
naimisessa, olemme saaneet kirjeen, josta annamme lukijoillemme
seuraavan otteen: -- --

"-- --. Tällä välillä olen minä käynyt Uudessa Linnassakin (Nowgorod)
katsomassa siellä sairastavaa veljeäni. Sinne minä menin rautatietä
myöten Wolkovian joelle asti ja sitte mainittua jokea myöten
höyryaluksessa. Viikkokauden siellä viivyttyäni läksin sieltä jalkaisin
astumaan pohjaista länsipohjaista kohti päästäkseni suoraan niiden
suomalaisten luokse, jotka sillä kohdalla ulompana muita Inkeriläisiä
asuvat, ja joita jo muinen kuulin nimitetyn 'Ärrääjiksi', ja joiden
sanottiin puhuvan melkein erilaista kieltä. Sinne tultuani löysin kyllä
heidän kielensä erilaiseksi, mutta suurin eroitus oli siinä, että
heillä olivat kaksiäänikkäät muuttuneet yksiksi ääniksi, niin että
sanoivat _kuuli, tiisi_, kuin piti olla _kuoli, tiesi_. Muutamia
erilaisia sanojakin kirjoitin heiltä, esim. lä'ätä (läkään) = puhua,
haastaa; särpinä = lusikka; laatsa = vati j.m. Lauluja heillä ei ollut
muita kuin venäen kielisiä ja muutenkin oli heidän kielensä hyvin
venäen sekaista. Sieltä Pietariin päin matkaten tulin ensinkin
Koprinan kirkolle, jossa on suomalainen pappi nimeltä Berg. Hänen
seurakunnassansa koettelin vähän lauluja saada, mutta kansa oli
hyvin herännäismielistä tahi hyppääjiä, niinkuin niitä täällä
hyppäämisestänsä nimitetään, eivätkä paljon tahtoneet suvaita
laulujansa ilmoittaa. Olisi niitä kyllä ollut, mutta en minäkään
antanut paljon aikaa itselleni niitä paljon hakea muuta kuin mitä puoli
kymmentä kahdelta poika-mieheltä uudempia lauluja kirjoitin ja sillä
läksin pois ja tulin Zarskoseliin (Saariin) rautatielle ja sitä myöten
Pietariin, johon minulla silloin olikin tarvis joutua. Sieltä läksin
sitte Narvaan päin ja tulin ensin mertä myöten höyrylaivalla
Oranienbaumiin tahi suomeksi Kaarostiin, josta sitte ensin kävin Tyrön
kirkolla pappilassa ja sitte läksin rantatietä myöten Narvaan päin
marssimaan. Sen tien löysin hyvin laulurikkaaksi ja varsinkin paljon
lauluja oli Inkeroisilla tahi venäen uskoisilla Suomalaisilla, Päälle
sadan kirjoitinkin lauluja heiltä, mutta en kuitenkaan tahtonut omin
varoini kauvan sitäkään tehdä, vaan säästin parhaat laulupaikat
varsinaisen runokeruun lähetyksen varaksi, sillä sen ne välttämättömäsi
ansaitsevat."



120. Morgonbladet 1854, n. 9.

                                             [D. 30 Jan. 1854.]

Det har redan förut i tidningarne i korthet varit omtaladt, att Hr
Europaeus under sin vistelse i Ingermanland upptäckt att der de rikaste
skördar af finsk runo- och sagodiktning ännu stode att göra, och att
han derföre yrkat på en större expedition i detta ändamål. Se här en
längre framställning af saken, tillsänd oss af Hr E. sjelf ifrån Narva:

_En innerlig önskan ifrån hinsidan gränsen_.

Kan jag väl besluta mig till att skrifva någonting om en viss sak, --
om vestra Ingermanlands, eller rättare sagdt: hela Ingermanlands
rikedom på runosånger? Jag är verkligen rådlös, huru jag slutligen
skall börja dermed, ty mig icke synes utan kännes det, att jag antingen
borde skrifva riktigt grundligt om saken, eller ock tiga derom helt och
hållet. Men nu kan jag hvarken det ena eller det andra. Nå i
Ingermanland -- ja just i Ingermanland och förnämligast i dess vestra
del lefver ännu den gamla finska runosången i all ymnighet. Är då icke
detta en särdeles vigtig och fägnesam upptäckt, ty ingen kan väl kallas
bildad, som icke kan värdera menniskosjälens poetiska alster som det
ädlaste jordkretsen frambragt?

-- Jag kan ejsvara. -- -- --

För några år sedan besöktes östra och norra Ingermanland af
runosamlare. Runor träffades i ymnighet och mycket samlades, men till
och med på då besökta ställen blef visst icke all sång samlad. Vestra
Ingermanland ansågs redan då ega mycket mera runor än östra och norra
delen af landet; ty förstnämnde trakter bebos till en stor del af
grekiska Finnar hvilka af lätt begripliga skäl alltid befunnits känna
mera runor än lutherska Finnarne, af hvilka östra och norra
Ingermanland bebos. Även var det begripligt, att den vestra traktens
aflägsenhet ifrån det stora lifvets distraherande härdar redan måste
skänka den fornfäderliga finska sången ett säkrare skydd. Och ej
allenast en större mängd, utan äfven intressantare och mera egendomliga
sånger kunde man ana i en trakt, som både genom dialekten och läget och
delvis äfven genom den olika trosläran stod mera skildt för sig. Att
såväl det ena som det andra i verkligheten så förhåller sig, kan jag
efter gjord vandring genom en del af trakten enligt egen erfarenhet
försäkra. Oaktadt de bästa sångtrakter antingen alls icke blefvo
besökta eller ock endast genomvandrades, samlade jag likväl på några få
dagar i några byar, förnämligast vester om Oranienbaum, gamla runor
till 80 särskilda rubriker, utom åtskilliga nyare eller mindre
bestämbara stycken och flere variantaffattningar till samma sånger.
Bland dessa finnas sånger om Väinämöinen, Ilmarinen, Joukamoinen,
Untamoinen, om "Auko Kauko mies kavala" = Kaukomieli, Lemminkäinen?,
äfvensom andra sånger af forntida episk natur, t.ex. om "Antero Ylimön
poika", som "meni Tuonelta kosihin, Manalalta morsianta", likaså
historiska sånger om "Narvan sota" o.a. krigiska företag, m.m. Af en
kyrkosexman Siitkoinen i Kankaan kylä af Tyris socken erhöll jag
dessutom ett antal handskrifna sånger, ibland hvilka 11 af mig icke
antecknade.

Jag hade äfven i de byar, der jag antecknat sånger, kunnat få vida mera
samladt än hvad jag verkligen upptog; men tanken att genom en
halfutförd samling kanske mera skada än gagna den vigtiga saken, dref
mig framåt fortare än jag först hade beslutit. Jag lefver i den
öfvertygelsen, att Ingermanland och just till först den allradjupast
fram belägna vestra delen deraf framför allt annat skulle erfordra en
grundlig runosamlings-expedition, ty först borde kärnan af ortens
sånger uppsökas, och derefter hvad andra trakter hafva för godt att
omkring densamma gruppera. För en väntad ny redaktion af Kanteletar
vore detta af största vigt, och borde dertill ej allenast Ingermanland
genomforskas, utan äfven södra delen af Wiborgs län allt ända ifrån
Säckjärvi och Wederlax till Ladoga, och isynnerhet vore det af
intresse, att besöka Finska vikens holmar Högland, Lavansaari,
Tytärsaaret och Seitskär. Egentligen vore det högst nödvändigt för den
finska runosången, för mytologien och mången annan högst vigtig
omständighet, att i tid föranstalta en grundlig forskning efter alla
sångtrakters runor på hvar sin ort ända ifrån yttersta ryska Karelen
begynnandes. Hvarje forskning, som behöfver att göra med Kalevala,
erfordrar nemligen, att alla dertill hörande särskilda sångstycken
äfven borde så redigeras, att de skulle framställa, huru de på olika
ställen i sina olika fattningar i verkligheten sjungas, hvad der
allmänt sjunges till hvarje sång och hvad åter någon enskild veteran
haft att dertill qväda. Till ett sådant företag vore ännu tid nog, ty i
allmänhet lefva de gamla sångerna i hundrade munnar, och jag kan
försäkra, att knappast något af betydenhet ännu tyckes vara på väg att
försvinna.

Till en så grundlig sångexpedition fordras penningar, men hvarifrån
skola dessa tagas? Finska Litteratur-sällskapet har svårt att betäcka
sina nödvändigaste utgifter, och de penningar, som Viborgska
sällskapet eger, hafva redan sin vigtiga bestämmelse. Det goda hoppet
om den finska folkpoesiens behöriga uppsamling ifrån det på tidens
vingar hvilande minnets omsorgstrogna vård visar endast på de landsmän,
i hvilkas bröst ett hjerta med sanningens lifskraft klappar för älskadt
fosterland. Och jag kan i sanning icke säga, hvartill en för ett godt
och ädelt ändamål ämnad förmögenhet värdigare kunde till ex.
testamenteras, än till att fullända samlingen och bearbetningen af de
rika skatter af äkta nationel finsk poesi, som ännu lefva sitt
naturfriska lif i folkets trogna minne. Låtom oss lefva i ett godt och
glad t hopp om den äkta finska poesiens välförtjenta uppskattande, och
vi skola icke förskräckas, om jag säger, att för att utföra alla de
resor och vandringar, som saken i sin helhet skulle fordra,
erfordras väl en tusen rubel silfver, med hvilka då ejallenast
vandringarne med iakttagande af nödiga utvägar för förminskandet af
penningeomkostnaderna borde kunna utföras, utan äfven något blifva
öfver till en välförtjent ersättning för deras tid och möda, som
benäget vilja åtaga sig att utföra det vigtiga verket. Jag säger deras,
ty jag känner det, att det vore nödvändigt, att öfverallt två skulle
vandra tillsammans med sålunda deladt arbete, att den ena blott skulle
anteckna sånger, men den andra sagor, ordspråk, gåtor, "itkuvirsiä"
(gråterskors sånger), dialektegenheter, och o.a. mera speciella saker.
Väl vore, om denne äfven kunde företaga undersökningar af forntida
grafvar, stenrösen o.a. minnesmärken. Egentligen borde runosamlaren
sjelf blifva sångernas redaktör och utföra redaktionen småningom pa
hvart ställe, der han samlar sina sånger, så att lian på det högsta
behöfde göra endast ett efterarbete efter det han slutat sina
vandringar. Till en sådan runosamlare skulle det nödvändigt erfordras
en man med noggrannt språköra, ty sådant fordrar framför allt den
vestra Ingermanländska dialekten med sina fina estniska
vokalnyanseringar och andra egenheter, som för en ovan göra orden
alldeles obegripliga. Dessa runosamlare borde äfven vara försedda med
noggranna reseinstruktioner, ty att låta allt bero på inhemtandet af
egen erfarenhet, skulle vara både kostsamt, osäkert och i många fall
rent af skadligt.

Detta är alltså en sak att tänka på såväl för dem, som önska godt för
saken och äro beredvillige till dess understödjande, som ock för dem
som hafva lust och ledighet till att åtaga sig sjelfva verkets
utförande, Mätte denna vigtiga fråga af alla med välförtjent intresse
upptagas.

                                                       E--s.



VIITESELITYKSET:


[1] Moititaan Suomen kieltä vähä sanaiseksi, kuin ei ole millä
kohdastansa suomentaisi Ruotsin sana: gästfri; mutta se ei ole mikään
syy, jos Suomalainen ei ole sana sanalta sovittanut kieltänsä Ruotsin
kielen jälkeen, kuin hän kuitenkin voipi selvästi sanoa ajatuksensa;
esim. folket är gästfritt, sanotaan suomeksi: taloissa on vieraan
varaa: varen gästfria, pitäkäät vieraan vara j.n.e.

[2] Starovers-kloster i Ilomants vid gränsen.

[3] Bekännare af den orthodoxa Ryska kyrkan.

[4] Den förra en socken, den sednare en krets-stad i Olon. Gouv.

[5] Gränsande till Pielis och Ilomants.

[6] Wepserna eller Tschuderna bo nordvest ifrån Bjelosero och tala en
högst originel finsk dialekt, hvaraf på ena sidan Finskan, på andra
Estniskan kan anses hafva utbildat sig.

[7] Tämä nimi on sopivampi yleisesti käytettää` kuin nimi
Kerittyläiset, niinkuin niitä suuressa osassa Suomen maata ja paikoin
täälläkin kutsutaan.

[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa.

[9] "Walkijärvi" 44:nessä lehdessä on virhe`.

[10] Kirjeen yläreunaan on Lönnrot kirjoittanut: Oudosta, kummastaa,
julistaa, kunnistaa, merkitsee, ristitsee.

[11] Venäläisten sanain luettelo on tästä jätetty pois.

[12] Jätetty tästä pois.





*** End of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia" ***

Doctrine Publishing Corporation provides digitized public domain materials.
Public domain books belong to the public and we are merely their custodians.
This effort is time consuming and expensive, so in order to keep providing
this resource, we have taken steps to prevent abuse by commercial parties,
including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the files We designed Doctrine Publishing
Corporation's ISYS search for use by individuals, and we request that you
use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort
to Doctrine Publishing's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a
large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of
public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Keep it legal -  Whatever your use, remember that you are responsible for
ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because
we believe a book is in the public domain for users in the United States,
that the work is also in the public domain for users in other countries.
Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we
can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is
allowed. Please do not assume that a book's appearance in Doctrine Publishing
ISYS search  means it can be used in any manner anywhere in the world.
Copyright infringement liability can be quite severe.

About ISYS® Search Software
Established in 1988, ISYS Search Software is a global supplier of enterprise
search solutions for business and government.  The company's award-winning
software suite offers a broad range of search, navigation and discovery
solutions for desktop search, intranet search, SharePoint search and embedded
search applications.  ISYS has been deployed by thousands of organizations
operating in a variety of industries, including government, legal, law
enforcement, financial services, healthcare and recruitment.



Home