Title: Laululintunen : Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä
Author: Jakobson, Eduard
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Laululintunen : Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä" ***


LAULULINTUNEN

Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä


Kirj.

EDUARD JACOBSON


Suomentanut

K. Suomalainen



Kuopiossa,
U. W. Telén & Co.,
1897.



HENKILÖT:

_Nettchen_. Kukkakauppias.
_Friedel_. Hänen serkkunsa.
_Loordi Mickelby_.
_Boks_. Hänen palvelijansa.

(Näyttämö: kukkakauppa kukkahyllyineen ja pöytineen; avantseenilla
tuoreita seppeleitä ja kimppuja.)


1:nen kohtaus.

Nettchen (sitten) Friedel. (Esiripun noustessa näyttämö tyhjänä;
hetkisen kuluttua tulee Nettchen sivuhuoneesta kastinkannu kädessä;
hän on puolittain maalaistytön puvussa, vaan näyttää kumminkin
kaupunkilaiselta.)

        Laulu N:o 1.

_Nettchen_.

    Nyt aamu armas jällehen
    Jo kultasiivin koittaa
    Ja liidelleiden leivonen
    Se säveltään soittaa.
    Lala, lala j.n.e.

    Ja lailla linnun pienoisen
    Herään mä riemuisasti,
    Ja tyytyväisnä laulelen
    Aamusta iltaan asti
    Lala, lala j.n.e.

_Friedel_ (ulkona). Lala, lala.

_Nettchen_. Lala, lala.

_Friedel_ (tulee peräovelta kori kukkia käsivarrella).

_Molemmat_. Lala, lala.

_Friedel_.

    Vaan enpä yksin sallikaan
    Tään linnun liverrellä,
    Mä tänne riennän ainiaan
    Sun luokses, leivo hellä.
    Lala, lala j.n.e.


2:nen kohtaus.

    Entiset, Boks (perältä).

            Trio.

Boks.

    Onpas pauhu, kauhu täällä,
    saa unta silmihin,
    Loordi on pahalla päällä
    Sekä käskee suunne kiin!
               Suunne kiin’,
               Suunne kiin!
               Goddam!

_Nettchen_.

    Laulamasta kieltää meitä
    Loordis onpi voimaton;
    Spleen se kai nyt vaivaa heitä,
    Vaan se meille yhtä on!
                   Yhtä on!
                   Yhtä on!
                   Goddam!

_Boks_.

    Loilut, laulut, mölinänne
    Heittäkää hyvällä pois,
    Muuten, varokaa, mä tänne
    Etten poliisia tois!
             Tänne tois!
              Tänne tois!
              Goddam!

_Friedel_.

    Joudu tänne tuomaan heitä,
    Vaikka rykimentittäin,
    Eivät säikytä he meitä,
    Me vain laulelemme näin.
                Näinpä näin.
                Näinpä näin.
                Goddam!

_Nettchen_ (laulaa Boksin korvaan). Lala, lala.

_Friedel_ (samoin). Lala, lala.

_Boks_. Goddam!

_Nettchen_ (huutaa). Lala, lala.

_Friedel_ (samoin). Lala, lala.

_Boks_. Goddam! (j.n.e.)

(Kohtaus päättyy niin, että Boks ajetaan laululla ulos perältä, jolloin
Nettchen ja Friedel räjähtävät nauruun.)


3:mas kohtaus.

_Friedel_ (nauraen).. Pakoonpa potkasi poika eikä suinkaan halunne
tänne niinkään pian takaisin. Mitä väkeä täällä asuu, joka ei laulua
siedä?

_Nettchen_. Onhan muuan englantilainen loordi, joka on jo kolme päivää
asunut ensimmäisessä kerroksessa. Kuuluu olevan hyvin rikas.

_Friedel_. Se on tietty, se! Matkustavaiset englantilaiset ovat aina
rikkaita, sitä vastoin kuin muut miekkoset — minä esimerkiksi — ovat
köyhiä kuin sipuli. Merkillistä vaan on tämän maailman meno! Mintähden
rikkailla on niin runsaasti rahaa?

_Nettchen_. Voi sinua kiittämätöntä! Eikös sinulla ole tukeva käsi,
jolla kyllä voit työtä tehdä?

_Friedel_. On — onhan niitä kokonaista kaksikin — mutta sittenkin — kun
ajattelen kasvatusisäämme —

_Nettchen_. Martti ukkoa? Mitenkä hänen on laita? Eihän liene mitään
onnettomuutta tapahtunut?

_Friedel_. Tiedäthän, etteivät vanhukset ole kumpikaan enää moneen
aikaan jaksaneet tehdä mitään työtä, vaan ovat eläneet pienen talonsa
vähäisistä vuokrista.

_Nettchen_. Tiedän, tiedän. Entä sitten?

_Friedel_. Nämät rahat eivät ole riittäneet, ukon täytyi kiinnittää
velka taloonsa. Velka on nyt maksettava, ja jollei Martti-isä sitä
huomenna maksa, niin tuomitaan talo ryöstöön ja ukolla ei ole muuta
kuin mieron tie edessänsä.

_Nettchen_. Kasvatusisämmekö, joka on ollut niin hyvä meitä kohtaan?
Hänkö mieron tielle? Ja sinä sallisit sen tapahtua!

_Friedel_. Mitäs minä voisin? Oikeus tuomitsee hänen maksamaan, ja
minulla — sen tiedät — ei ole rahaa.

_Nettchen_. Mutta pitäisihän oikeuden ensin huomata —

_Friedel_. Se huomaa sitten vasta, kun on rahat saanut.

_Nettchen_. Mutta koetetaanpas saada rahoja kokoon ja maksaa hänen
edestään. Kuinka suuri on velka?

_Friedel_. Seitsemän sataa markkaa.

_Nettchen_. Seitsemän sataa markkaa! Herrainen aika! Mutta semmoista
summaa ei minulla ole!

_Friedel_. Ei minullakaan! Kaikkiaan on minulla 50 penniä.

_Nettchen_. Mutta rahaa meidän täytyy saada! (Ottaa medaljonkinsa
kaulastaan). — Ota tämä! — — Muuta rahan arvoista ei minulla ole, koeta
saada sillä panttikonttoorista niin paljon kuin voit!

_Friedel_. Panisitko medaljonkisi pantiksi? Sehän on sinulle kallis
muisto, eikä tällä sittenkään saa 700 markkaa.

_Nettchen_. Joudu, joudu; minä menen katsomaan, eikö löytyisi vielä
jotakin pantattavaa. Martti-isä ei vaan saa puutetta kärsiä. (Menee
vasemmalle).

_Friedel_. Nettchen! Eikös suuta tänään annetakaan?

_Nettchen_. Sitten, sitten, kun tulet takaisin; hyvästi, serkku!

_Friedel_ (alla päin). Hyvästi sitten!

_Nettchen_ (tulee takaisin). Enpä kumminkaan tahdo olla sulle velkaa.
Kas niin! (Suutelee häntä ja kiiruhtaa vasemmalle).


4:jäs kohtaus.

    Friedel (sitten) Loordi Mickelby ja Boks.

_Friedel_. Kuinka kirkas ja vilpitön on niiden ihmisten sydän, jotka
ovat kasvaneet maalla! Se näkyy selvästi Nettchenistä, niin — ja
minusta myös. (Huomaa sisään tulevan Loordin.) Mikähän mies tuo on?

_Loordi_. Hän ei täällä? (Puhuu murtaen).

_Boks_. No, mylord!

_Friedel_ (itsekseen). Ahaa, tuo se kai lienee se hupsu loordi
ensimmäisestä kerroksesta! (Ääneen.) Te tahdotte luultavasti tavata
tämän kukkakaupan emäntää, mylord?

_Loordi_, Yes.

_Friedel_. Te ette kuulu rakastavan laulua.

_Loordi_, No.

_Friedel_. Mutta unta sitä enemmän.

_Loordi_ (haukotellen). Yes.

_Friedel_. Jos olette tulleet tänne kieltämään meitä laulamasta, niin
— sen vakuutan — on parasta että menette suoraan kotiinne, sillä minä
en voi olla laulamatta ja serkkuni sitä vähemmin. Hän onkin oikea
laululintu.

_Loordi_. Mikä on?

_Friedel_, Laulu lintu!

_Loordi_. What is that!

_Boks_. A little singing-bird.

_Loordi_. Aha, a little singing-bid. Laul... laul... Yes, Lintu laul...

_Friedel_. Tahdotteko että kutsun tänne serkkuni?

_Loordi_. No.

_Friedel_. Suvaitsetteko istautua?

_Loordi_. No.

_Friedel_. Kenties tahdotte jotain muuta?

_Loordi_. Yes.

_Friedel_. Mitä sitten?

_Loordi_. Menkää ulos.

_Friedel_. Ajatteko te minua ulos?

_Loordi_. Yes. Te olette minulle (tavoittelee sanoja katsoen
kysyväisesti Boksiin) insupportable?

_Boks_. Vastuksina.

_Loordi_. Yes, vastuksina... ulos!

_Friedel_. Entäs kun en tahdo?

_Loordi_. Boks, boksaa ulos!

_Boks_ (lähenee Friedeliä ja valmistaikse häntä boksaamaan).

_Friedel_ (peräytyen). Mitä? Minuako tahdottais ajaa ulos? Minähän olen
serkkuni luona?

_Boks_ (vaivaa häntä).

_Friedel_. Luulevatpa olevansa oikein väkeviä ja tukevia (saapi
kolauksen). — ai — nuo englantilaiset! Kiittäköön loordi ja tuo paksu
mörkö onneaan, ettei minulla ole aikaa ruveta tässä puolustelemaan!
Sillä silloin, totta toisen kerran — — (saa kaksi kolausta)
ai! ai! hitto vieköön! olisi mulla vaan aikaa! (saa kolme kolausta) ai!
ai! ai! Ehei, min’en tahdo olla tuommoisten ihmisten parissa!

    (Juoksee ulos, Boks sulkee oven.)


5:s kohtaus.

    Loordi. Boks.

_Loordi_ (kääntymättä). Tehty?

_Boks_. Yes, mylord! Tällä lailla näin! (Näyttää boksausliikkeen.)

_Loordi_. Very very well (Kulkee äänettä pitkin lattiaa).

_Boks_ (seuraa aivan hänen takanansa; äänettömyys).

_Loordi_ (pysähtyy). Boks, pitää keksiä keino, ettei miss Lintulaul
enää häiritä minun untani.

_Boks_. Yes, pitää keksiä keino. (Astuskelevat jälleen; äänettömyys).

_Loordi_. Ettei hän enää laulais. (Astuvat taas. Loordi pysähtyy).
Mutta mikä?

_Boks_. Mutta mikä? (Astuvat miettivinä; seisahtuvat; äänettömyys).

_Loordi_. Boks, minä en löydä.

_Boks_. En minäkään! (Jälleen sama asento; äänettömyys).

_Loordi_. Minä löysin!

_Boks_. Is it possible?!

_Loordi_. Kerran luin: oli eräs Jussi, nimeltä suutari. Hän lauloi yöt
päivät ja oli niin ilo..., että eräs gentleman ei saanut maata.

_Boks_. Ei saanut maata.

_Loordi_. Silloin gentleman antoi Jussi suutarille paljon rahaa; hän
tuli rikkaaksi... eikä laulanut enää.

_Boks_. Eikä laulanut enää.

_Loordi_. Huomaatko, Boks, mitä tahdon tehdä?

_Boks_. No, mylord.

_Loordi_. Sinä olet — — (tavoittelee sanaa kysyen) blockhead?

_Boks_. Pässinpää.

_Loordi_. Yes, pässinpää! Minä annan miss Lintulaul paljon rahaa... Hän
tulee myös rikkaaksi... ja rupeaa huolimaan — — — ja ei häiritse
minun untani. Ahaa, hän tulee!

_Boks_. Yes, mylord.


6:s kohtaus.

    Entiset. Nettchen.

_Nettchen_ (huomaamatta muita). Min' en ole löytänyt mitään, en
mitäkään. (Huomaa Loordin.) Kas, Loordi ensimmäisestä kerroksesta!
Mitähän hänellä lienee asiaa?

_Loordi_. Good morning, miss Lintulaul!

_Nettchen_. Nimeni on Nanette, mylord, elikkä Nettchen, miten
suvaitsette.

_Loordi_. Paremmin suvaitsen Lintulaul. Te aina laulatte.... miks niin?

_Nettchen_. Miksikä laulan? Siksi, mylord, että olen iloinen!

_Loordi_. Miksi niin?

_Nettchen_ (hymyillen). Sitä en tiedä — — - kaiketi siksi että olen
nuori, olen terve ja tyydyn vähäiseen kohtalooni. — — Olettehan
tekin tyytyväinen, mylord?

_Loordi_. No, aina ikävä.

_Nettchen_. Mutta te näytätte niin terveeltä, mylord, — — ja olette
luultavasti kyllä rikas onnellinen ollaksenne.

_Loordi_. Rikas — — — yes — — — onnellinen — — no — —
(Menee kukkain luo.) Miss Lintulaul, minä rakastan kukkia. Mikä tuo?
(Osoittaa kukkaa.)

_Nettchen_. Se on tulpaani, mylord!

_Loordi_. Yes, bulvaani. Minä ostan sen. Tämä? (Osoittaa toiseen).

_Nettchen_. Kiinan ruusu.

_Loordi_. Aha; otan kunnian ruusun. Tuo? (Osoittaa.)

_Nettchen_. Se on eräs phlox.

_Loordi_, Hyhva; se Boks ostetaan myös; kaikki ostetaan, — kaikki.
Hinta?

_Nettchen_. Kuinka? Tahdotteko ostaa kaikki kukkasen! mylord? Sallikaa
sitten ensin minun laskea, kuinka paljon?

_Loordi_. Ei huoli! Tässä sata pound... ottakaa! (Antaa hänelle
kukkaron.)

_Nettchen_. Kultaa! Tämä tuhoton tukko kultaa! Sekö olisi minun? Ei,
mylord, täss’ on liian paljon! Kukkaseni eivät maksa semmoista summaa.
(Tarjoo kukkaron takaisin.)

_Loordi_. No, no, pite vaan!

_Nettchen_. Herranen aika! Nythän minusta tuli äkkiä rikas daami! Tänä
yönä en suinkaan saane unta silmiini pelkästä pelosta, että kadottaisin
aarteeni.

_Loordi_ (itsekseen). Aivan kuin Jussi suutari... Keino oli hyvä.
(Haukotellen.) Boks, nyt mennään maata! Nyt ei hän enää laula!

_Boks_. No, nyt ei hän enää laula.

_Loordi_. Good morning, miss!

_Nettchen_. Hyvästi, mylord! Friedel tuopi tuossa paikassa kukat teidän
luoksenne. (Friedel kuuluu rallattavan ulkona.) Kas, jopa hän tuleekin!

_Loordi_ (kääntyy takaisin). Friedel, teidän mies?

_Nettchen_. Ei, mylord.

_Loordi_. Sulhanen?

_Nettchen_. Vielä vai! Hän on serkkuni, enon poika! — —

_Loordi_ (Boksille). What is that?

_Boks_. Venepoika — — — sailorboy — — — merimies.

_Loordi_ (Nettchenille). Ahaa, merimies! Good morning! (Menee.)

_Boks_. Good morning!

_Friedel_ (joka kohtaa Boksin ovessa, näpsäyttää häntä nenälle. Boks
yrittää boksata, mutta Friedel peräytyy. Boks menee).


7:s kohtaus.

    Nettchen. Friedel.

_Friedel_. Mitä asiaa tuolla loordin ruhjolla oli täällä?

_Nettchen_ (näyttää kukkaroa). Katsos tähän!

_Friedel_. Mitä se on? Tuommoinen joukko rahaa!

_Nettchen_. Siin' on 100 puntaa.

_Friedel_ (punniskelee kukkaroa kourassaan). Sata puntaa; siis sata
naulaa! Mutta onpas sitä voimakultaa mulla, huomaan mä! Miten hän ne
sinulle antoi?

_Nettchen_. Kukkasistani!

_Friedel_. Kukkasistako? Noin hirmuisen paljon — — — ja sinä otit
vastaan?

_Nettchen_. Miks' en olisi ottanut sitten?

_Friedel_. Siksi — että — kun rikas, ylhäinen herra antaa köyhälle
tytölle niin paljon rahaa — — — hänen kukkasistaan, niin on hänellä
muuta mielessä.

_Nettchen_. Mitä »muuta?»

_Friedel_. Kuules Nettchen; min’ en ole mikään holhoja sinulle, eikä
minun siis käy käskyjä sinulle antaa — — — mutta sen ma sentään sanon,
että sinun sijassasi en pitäisi näitä rahoja rahtuakaan luonani, jaa-a!

_Nettchen_. Sitä en ole aikonut tehdäkään; Martti-ukolle ne ovat aiotut
joka penni.

_Friedel_ (iloisena). Niinkö? Nyt tunnen Nettchenini jälleen! Mutta
maltas (ottaa rahaa taskustansa). Täss’ on 3 markkaa, jotka sain
panttilaitoksesta medaljongillasi. Auttavaa väkeä ne ovat, ne
panttiherrat!

_Nettchen_. Niitäpä emme kumminkaan enää tarvitse; (antaa kukkaron)
lennätäppä tämä nyt nuolen nopeana Martti-isälle!

_Friedel_. Minä lennän kuin pyssyn luoti! — — Hyvästi, Nettchen, hyv...
entäs pikku muisku — — (Nettchen näyttää malttamattomuutta.) Minä
lennän, lennän kuin — — ele — ele — elektritsi — — tritsi — — en
muista nyt — — — mutta kyllä minä lennän! — — — (Juoksee pois.)


8:s kohtaus.

    Nettchen (yksin).

_Nettchen_. Voi kuinka herttaiselta tuntuu saada auttaa häntä! Tekin
kukkaseni, pienet tuttuni, tekin näytätte olevanne tyytyväiset minuun.
Äänetön kielenne sen kertoo mulle. Minä osaan kukkain kieltä ja
ymmärrän, mitä minulle juttelee teidän tuoksunne, mitä värinne virkkaa.

        Laulu N:o 2.

    Tuo ruusu vieno verhonen
    Hymyillen kasvaa, kaunonen,
    Vaan syys kun tuimat tuulet tuo,
    Niin ruusu pois sulonsa luo.
    Niin ruusu pois sulonsa luo.
    Vaan mulle kertoo muisto, oi,
    Ei ruusu piikitt’ olla voi!
    Ei ruusu piikitt’ olla voi!

    Tuo lilja puhdas viaton,
    Kuin lumi valkonen se on,
    Ja nuokkuellen varrellaan
    Se kuiskaa mulle ainiaan:
    Se kuiskaa mulle ainiaan:
    Kun tuntos¹ onpi tahraton,
    Niin elos onnellinen on.
    Niin elos onnellinen on.

    Ja neilikkani nurkassaan
    Se kainostellen kasvaa vaan,
    Se tuoksuu armas yksin vain
    Minulle kertoo: tuttavain,
    Minulle kertoo: tuttavain,
    Ei ulkonainen loiste lie
    Se keino, joka kuntoon vie
    Se keino, joka kuntoon vie

    Tulpaani tuossa uhkea,
    Puvultaan pulska muhkea,
    Se pöyhistellen kerskailee
    Ja loistostaan vaan haastelee,
    Ja loistostaan vaan haastelee,
    Vaan lemmetönt’ on kieli sen,
    En olla sois mä semmoinen.
    En olla sois mä semmoinen.

(Menee vasemmalle.)

9:s kohtaus.

    Loordi. Bdks. (sitten) Friedel.

_Loordi_ (astuu perältä ja kulkee pitkin askelin näyttämöllä, Boks
hänen perässään). Boks, hän lauloi taas!

_Boks_. Yes, hän lauloi taas! (Kulkevat edestakaisin; äänettömyys.)

_Loordi_ (pysähtyy). Keino oli kehno! Pitää löytää toinen. (Astuvat;
äänettömyys. Pysähtyy.) Mutta mikä?!

_Boks_ (pysähtyy). Mutta mikä?!

_Loordi_. Boks, tiedätkö jotain?

_Boks_. No, mylord!

_Loordi_. En minäkään! (Asettuvat entiseen asentoon.) Boks,
minä tiedän!

_Boks_. Minä en!

_Loordi_. Kerran luin, että rakkaus tekee sairaaksi — — — poistaa
nälän, janon, unen ja puheen. Huomaatko, Boks, mitä tahdon tehdä?

_Boks_. No, mylord!

_Loordi_. Blockhead!

Boks. Pässinpää!

_Loordi_. Yes! Minä teen että miss Lintulaul rakastuu merimieheen, ja
sitten hän ei syö — — — ei makaa — — — eikä laula.

_Boks_. Eikä laula.

_Friedel_ (perällä). Nettchen! Nettchen! Etpä usko, kuinka iloiseksi
Martti-isä kävi! (Huomaa Loordin.) Tuo taaskin täällä! Kukkiako hän
vielä haluaa ostaa? Sepä hyvä mies! (Huutaa.) Nettchen! Nettchen!

_Loordi_. Kuulkaa mister merimies!

_Friedel_. Merimies? Minäkö muka?

_Loordi_. Minulla on teille salaisuus.

_Friedel_. Hä? Salaisuus?! (itsekseen). Ei epäilemistäkään enää: hän
rakastaa Nettcheniä!

_Loordi_. Miss Lintulaul rakastaa teitä.

_Friedel_. Minua, niinkö, mylord? Serkkuniko minua rakastaa?

_Loordi_. Hänellä pää aivan pyörällä teistä; sen hän sanoi itse.

_Friedel_ (ihastuneena). Mutta, mylord, voiko se olla totta?

_Loordi_. (Boksille). Vakuuta kunnian sanalla, että se on totta!

_Boks_. Vakuutan kunnian sanalla, että se on totta!

_Friedel_ (itsekseen). Hän rakastaa minua! Mikä onni! Hän minua
rakastaa!


10:s kohtaus.

    Entiset. Nettchen.

_Nettchen_. Sinä olet täällä jo, Friedel, etkä minua ole kutsunut!
(huomaa loordin). Ah, mylord!

_Friedel_ (itsekseen). Kuinka hän on kaunis! Kauniimpi entistänsä,
paljoa kauniimpi!

_Loordi_ (Nettchenille). Älkää huoliko minusta... Minä katselen kukkia.

_Nettchen_ (Friedelille). No, Friedel, eikö sulla ole mitään mulle
sanottavaa?

_Friedel_ (ujona pyöritellen lakkiaan hyppysissään). Minä olin
Martti-ukon luona. Hän maksoi velkansa ja on nyt niin onnellinen;
niin peräti onnellinen! Hän on sanomattoman onnellinen!

_Nettchen_, Mitenkä sinä näytät niin kummalliselta? Mikä sinulla on?

_Friedel_. Minulla on — — — minulla on — — — minulla ei ole niitäkään.
(Astuu perälle päin.)

_Nettchen_, Niin kummallista!

_Loordi_ (Nettchenille). Kuulkaa miss Lintulaul, minulla on teille
suuri salaisuus!

_Nettchen_, Salaisuusko minulle?

_Loordi_. Friedel rakastaa teitä.

_Nettchen_ (iloisena). Rakastaako hän minua? Tosiaanko?

_Loordi_. Hys, hys, ei huutaa, Lintulaul! — — — Hän on aivan hulluna
rakkaudesta; hän sanoi sen itse. — —

_Nettchen_. Friedel rakastaa minua! Mutta, mylord, te laskette leikkiä!

_Loordi_. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että hän on hullu!

_Boks_. Vakuutan kunnian sanalla, että hän on hullu!

_Nettchen_ (itsekseen). Luulenpa minäkin rakastavani häntä; minun
on ollut aina niin iloista hänen tullessaan. Mutta, taivas, nyt en
mitenkään uskalla katsoa häntä silmiin enää. (Seisoo toisella puolella
avantseenia, Friedel toisella; pilkistelevät salaa toisiinsa.)

_Loordi_ (katsoo heihin). He eivät puhu... keino oli hyvä. Boks,
mennään maata; nyt hän ei enää laula! (Haukottelee.)

_Boks_ (haukottelee). Nyt hän ei enää laula!

_Loordi_. Good morning!

_Boks_. Good morning!

    (Menevät arvokkaisin askelin ulos.)


11:sta kohtaus.

    Nettchen, Friedel (eri puolilla näyttämöä. Katselevat toisiinsa
    salaa ja ujona).

_Friedel_ (itsekseen). En oikein osaa sanoa, mikä minua vaivaa... mutta
merkillisen oudolta tuntuu vaan... oikein peloittaa!...

_Nettchen_ (itsekseen). Voi kuitenkin! Miten minä vaan vastaan, kun hän
tunnustaa rakkautensa?

_Friedel_ (itsekseen). Ehei, ei tätä tämmöistä kauan kestä. Suu pitää
puhua puhtaaksi. (Ääneen.) Nettchen!

_Nettchen_. Friedel!

_Friedel_ (lähenee Nettcheniä). Se on siis totta?

_Nettchen_ (lähenee myös). Mikä niin, Friedelini?

_Friedel_. Että... että... sinä ja minä... että me... rakastamme
toisiamme! (Itsekseen.) Huh! nyt se on sanottu!

_Nettchen_ (peittää kasvot käsiinsä). Voi... Saatatpa minut
kainostumaan!

_Friedel_ (ottaa häntä kädestä). Mutta miksi, NettisenP Rakkaus ei saa
kainostuttaa ketään. Rakastaahan keisari kaikkia alamaisiaan, ja niitä
ei olekaan yksi eikä kaksi, eikä hän tuota kumminkaan kainostele. Ja
kun vaan tulet mulle kainaloiseksi kanaksi... niin... tuota...

_Nettchen_ (nojaa päänsä hänen olkaansa vastaan). Herran tähden,
Friedel! Sitten minä varmaankin kainostuisin niin, että paikalla
kuolisin!

_Friedel_. Eikö olisi sinun sääli jättää minua leskeksi?

_Nettchen_. Niin, mutta sinä et voi uskoa, miten mulla sydän sykkii
kovasti!

_Friedel_. Niin, sepä on se pikku seppo, joka asuu kunkin ihmisen
rinnassa.

_Nettchen_. Seppoko? Mitä sinä tarkoitat?

_Friedel_. Kuulehan!

        Laulu N:o 3.

            1.

_Friedel_.

    Näet ihmissydämessä vain
    Asuupi pikku seppo ain'

_Nettchen_.

    Hän naksuttelee päivät yöt
    Kaikk’ ihmisajatukset, työt.

_Friedel_.

    Sen työ se käypi nopeaan, tik, tik, tik.

_Nettchen_.

    Ei rauhaa saa hän milloinkaan, tik.

_Kumpikin_.

    Ei rauhaa milloinkaan, tik, tik, tik,
    Hän naksuttelee nopeaan,
    Kaikk' ihmisajatukset vaan!

            2.

_Friedel_.

    Ja kunnon tieltä kääntyissäin
    On pikku seppo allapäin.

_Nettchen_.

    Ei tyynt' oo hällä silloin työ.
    Ja syömmein levotonna lyö.

_Friedel_.

    Ja silloin seppo tiedustaa, tik, tik, tik.

_Nettchen_.

    Sinun miks aatos huono saa? tik, tik, tik!

_Kumpikin_.

    Ja seppo tiedustaa, tik, tik, tik, tik
    Sinun miks aatos huono saa,
    Vaikk’ oma tunto vastustaa!

            3.

_Friedel_.

    Kun lempi syömeen istahtaa
    Kas silloin seppo ihastuu!

_Nettchen_.

    Ja naksaa, raksaa riemuissaan,
    Ja sydän sykkii, tykkii vaan.

_Friedel_ (ottaa Nettcheniä kädestä).

    Kun lemmenliitto solmitaan, tik, tak!

_Nettchen_.

    Niin valat vahvat vannotaan! tik, tak.

_Kumpaisetkin_.

    Nyt liitto solmitaan tik, tik, tik!
    Myös valat vahvat vannotaan
    Sun kanssais yksin onnen saan!

(Menevät vasemmalle.)


12:ta kohtaus.

    Loordi. Boks (perältä, sitten) Friedel.

_Loordi_ (tulee sisään ja astuu aimo askelin). Boks (perästään,
äänettömyys). Boks!

_Boks_. Yes!

_Loordi_. Nyt lauloi kaksi!

_Boks_. Yes, nyt lauloi kaks! (Astuvat, äänettömyys.)

_Loordi_. Pitää keksiä keino, ettei laula kumpikaan tai muuten minä
ampu kuula otsaan. (Kulkevat; äänettömyys.) Mutta mikä?

_Boks_. Mutta mikä? (Asettuvat miettivään asentoon.)

_Friedel_ (vasemmalta). Nyt tuntuu minusta koko maailma niin hauskalta,
että mielelläni suutelisin koko maailmaa, jopa tuota hupsua loord...
(huomaa loordin). Kas tuossahan se onkin! (Loordille.) Oletteko
unhottaneet jälkeenne jotakin?

_Loordi_. No te olette nyt onnellinen, merimies?

_Friedel_. Niinpä kyllä ja onhan syytä ollaksenikin! (Itsekseen.) Mikä
tontun merimies minä hänelle olen?

_Loordi_. Syytä? Mitä syytä?

_Friedel_. Serkkuni, näette herra, tuo sorea Nettchen rakastaa minua.
Eikös siinä ole syytä olla iloinen? Ja sen minä sanon teille, herra,
että minäkin rakastan häntä niin, että melkeinpä voisin ruveta olemaan
mustasukkainen näihin kukkasiin! (Hääräilee kukkasien kanssa.)

_Loordi_ (itsekseen). Mustasukkainen! Well, hän rupeaakin luulemaan.
Boks, minä tiedän keinon! Mister Othello rakasti paljon miss Desdemonaa
ja pisti hänet kuolemaan, sillä hän rupesi mustasukkaiseksi. Boks,
huomaatko nyt mitä ai’on tehdä?

_Boks_. No, Mylord.

_Loordi_. Linnunpää!

_Boks_. Pässinpää.

_Friedel_. Suvaitsetteko, mylord, että vien nämä kukkaset teidän
luoksenne?

_Loordi_. No, ei ole tarvis; kukat jää tänne... mitä niillä ylhäällä
tekisin?

_Friedel_. Vaan olettehan ne ostaneet suurella hinnalla, mylord, ja...

_Loordi_. Yes, maksoin paljon rahaa, vaan ei kukkasista.

_Friedel_. Ette kukkasista? Mistä sitte?

_Loordi_. Siitä sitte, että minun hauska nähdä, kun kaunis miss
nauraa... ja miss Lintulaul nauraa oikein kauniisti!

_Friedel_. Mikä häntä naurattaa?

_Loordi_. Se että minä häntä sanoin kauniiksi missiksi, jaha!

_Friedel_. Ja sekö serkkuani olisi naurattanut? Se ei ole mahdollista!

_Loordi_. O Yes; ja kun minä taputin häntä poskille, niin hän nauroi
vielä kauniimmasti, jaha!

_Friedel_ (raivostuen). Tekö, herra loordi, tekö häntä olisitte
taputelleet ja hän olisi teille sen edestä nauranut! Se ei ole totta,
ei, ei, ei!

_Loordi_. Boks, vakuuta kunnian sanalla että hän nauroi.

_Boks_ (ei kuule).

_Loordi_ (kovemmin). Boks, vakuuta kunnian sanalla että hän nauroi.

_Boks_. Vakuutan kunnian sanalla että hän on hullu.

_Loordi_. Että hän nauroi!

_Boks_. Että hän nauroi!

_Friedel_ (raivoissaan). Vai niin, vai niin! Minua on siis narrattu...
vedetty nenästä, näen mä! Kenties nauraa hän pareillaan minun
herkkäuskoisuuttani! E-hei, loppu tästä saada pitää... ja minä
sanon hänelle suoraan että... (Kulkee levotonna edestakaisin.)

_Loordi_. Well! nyt hän pistää hänet kuolemaan. Siis keino on hyvä!
(Haukottelee.) Boks, nyt mennään maata! Nyt hän ei enään laula!

_Boks_ (haukotellen). No, nyt hän ei suinkaan enää laula!

_Loordi_. Good morning!

_Boks_. Good morning!

    (Menevät.)


13:ta kohtaus.

    Friedel, (sitten) Nettchen.

_Friedel_. Nettchenkö olisi pettänyt minut? En ottais sitä uskoakseni,
mutta kun tarkemmin ajattelen... niin miksikä loordi olisi antanut
hänelle niin paljon rahaa? Kukka retukoista ei, tonttu vieköön, makseta
satoja puntia nykyaikoina... Ei semmoista ainakaan tee muut kuin
hullut... ja loordi on joko hullu tai rakasteiija.

_Nettchen_ (kynttilä kädessä vasemmalta.). Sepä hyvä, että olet vielä
täällä! Vieppäs, Friedelini, nämä kukat Loordin luokse! Mutta...
miksi olet niin kalpea? Mikä sinua vaivaa?

_Friedel_. Minua? Minua ei vaivaa mikään, s.o. minua vaivaa kaikki.
Mutta sittenkään ei minua vaivaa naurutauti, vaikka sata loordia
taputtaisivat minua poskille tai nipisteleisivät leuastani!

_Nettchen_. Mutta, Friedel, oletko sinä tullut mielettömäksi?

_Friedel_. Jospa niin olisikin, niin olisi sulla hyvä mieli sen
nähtyäsi. Jää hyvästi!

_Nettchen_. Mutta selitähän...

_Friedel_. En selitä, minulla ei ole aikaa!. Minä menen nyt, enkä niin
pian enää palajakaan. (Sieppaa korinsa ja viskaa kukat lattialle.)
Siin; on, Nettchen, kukkasesi! Ne valehtelevat kuten silmäsikin! Ruusu
on niin petollinen kuin sinun huulesi! Lilja on kavala kuin sinun
sydämmesi! Kaikki on pelkkää petosta ja vilppiä! Hyvästi, Nettchen,
me emme enää näe toisiamme milloinkaan!

    (Juoksee ulos.)


14:ta kohtaus.

    Nettchen (sitten) Loordi.

_Nettchen_ (rientää Friedelin jälkeen). Mutta maitahan, Friedel,
kuulehan minua! (Pysähtyy jälleen.) Ei, hänen täytyy ensin tulla
takaisin ja pyytää minulta loukkauksensa anteeksi, min’ en mene ensiksi
häntä kutsumaan!

            Melodrama N:o 4.

Voi kuitenkin! Äsken olimme vielä niin onnelliset... äsken, entäs
nyt?... nyt rientää hän pois ikipäiviksi! Mutta sehän on mahdotonta...
hän on huomaava erehdyksensä ja palajaa takaisin, varmaankin jo
huomenna! Panenpa oven kiinni ja odottelen huomista päivää. (Lukitsee
peräoven.) Yön lepo rauhoittaa hänet ja hän on miettivä asiata...
vaan mitäs, jos hän tosiaankin pitäisi sanansa? Herran tähden, sehän
olisi hirmuista! (Itkee.) Häitä ei siis tulekkaan, ja minä kun jo niin
iloitsin niistä! (Nyyhkien.) Minun... minun ei pitäisi rakastaman
tuommoista kelvotonta. (Kolkutus ovelle. Melodraama päättyy.) Joku
kolkuttaa! (Iloisena.) Olisikohan siellä Friedel? (Kolkutus.) Kuka
siellä?

_Loordi_ (ulkopuolella.) Miss Lintulaul... minä olen täällä!

_Nettchen_. Loordi!

_Loordi_. Välttämätön asia, miss, välttämätön asia!

_Nettchen_. Mutta näin myöhään!

_Loordi_. Mutta välttämätön asia, auki, miss, auki!

_Nettchen_ (itsekseen). Mitäpäs mä pelkäisinkään. (Avaa.) Astukaa
sisään, mylord!

_Loordi_ (koomillisessa yöpuvussa, kynttilä kädessä, iloisena). Goddam!
Merimies ei pistänytkään häntä kuolemaan! (Astuu näyttämöä pitkin
huolimatta Nettchenistä, joka häntä katselee kummastuksissaan.) Ennen
en saanut paljon unta sentähden, että miss Lintulaul aina lauloi... nyt
en saanut unta ollenkaan sentähden, että miss Lintulaul ei ollenkaan
laulanut. Minä olin näkevinäni että on pois käsi... jalka... pää...
ja aivan pistetty kuolemaan! huh! minä olin hyvin rauhaton! (miettii).
Parempi on kuulla missin laulua, vaikka kuinka monta yötä, kuin luulla
ettei hänellä enää ole päätä. O Yes!

_Nettchen_. Sallikaa minun kysyä mikä on saattanut teidät tänne näin
myöhään?

_Loordi_. Kuulkaa, miss Lintulaul, minä pyydän, että te aina
laulaisitte... kyllä minä totun.

_Nettchen_. Voi, mylord, min’ en voi enää laulaa milloinkaan... minä
olen niin onneton! (Itkee).

_Loordi_. Tiedän, tiedän; mutta kyllä te vielä laulatte!... Friedel
loukkasi teitä ja te odotatte häntä?

_Nettchen_. Minäkö?

_Loordi_. Yes. Minä olin hyvin... hyvin miserable lord; saatoin hänet
luulemaan teitä.

_Nettchen_. Tekö, mylord?

_Loordi_. Yes, minä!


15:ta kohtaus.

    Entiset. Boks. Friedel.

_Friedel_ (keppi kädessä, vainoaa Boksia). Sinä olet ollut syynä
kaikkeen tähän! Mutta nytpä saatkin ansaitsemasi palkan!

_Boks_ (asettuu boksausasemaan). Goddam!

_Loordi_. Ss! Hiljaa, mister Othello! Koko juttu on ollut leikkiä!

_Friedel_. Mitä?! Leikkiä? (iloisena). Mylord, onko tosiaankin?

_Loordi_. Kuinka te voitte olla niin block... pässinpää ja uskoa
semmoista? Katsokaa miss Lintulaulua, merimies! Semmoinen miss ei voi
olla paha!

_Nettchen_. Friedel, mitenkä voit epäillä minua?

_Friedel_. Sinä et siis nauranutkaan, kun...

_Loordi_. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että miss ei nauranut.

_Boks_. Yes... vakuutan kunnian sanalla, että miss ei nauranut.

_Friedel_. Kukas tuon marakatin kunnian sanoja enää uskoo, hän on
varmaankin erinomaisen kunniallinen, kun niitä niin tuhlaa.

_Boks_. Yes, erinomaisen rehellinen!

_Friedel_. Mutta te olette oikeassa mylord; nuo kirkkaat silmäset
sanovat minulle, että minä olin pöllö. Rankaise minua, Nettchen,
rankaise, sillä minä olen sen hyvin ansainnut!

_Loordi_. Menkää naimisiin, se on paras rangaistus ja minä annan häihin
vielä sata puntaa miss Lintulaululle. (Tahtoo nipistää häntä leuasta.)

_Friedel_ (estää häntä.) Mutta olkaa niin hyvä ja jättäkää nipistykset
minun huolekseni!

_Nettchen_. Ah, mylord, mitenkä voimme kiittää teitä?

_Loordi_. Laulakaa mulle tuo laulu... (koettaa laulaa). »Tuo ruusu
vieno verhoinen.

_Nettchen_. Niin mielelläni, mylord! Siinä laulussa on vielä yksi
värssy jälellä:

            Laulu N:o 5.

    Kun hehkumassa poskillain
     On terveyden ruusu ain,
    Ja tunnossain on rauhaisaa,
    Silloin ei laulu loppuu saa;
    Vaan tunto kun on rauhaton, —
    Niin silloin laulu poissa on.

Esirippu alas.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Laululintunen : Laulusekainen näytelmä yhdessä näytöksessä" ***


Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.