Title: Taikapeili : Nelinäytöksinen satunäytelmä
Author: Larin-Kyösti
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Taikapeili : Nelinäytöksinen satunäytelmä" ***


TAIKAPEILI

Nelinäytöksinen satunäytelmä


Kirj.

LARIN-KYÖSTI



Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1916.



HENKILÖT:

IMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär.
KAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika.
OTRO, hänen ystävänsä.
HOVIHERRA, |
HOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia.
INKERI, kamarineiti.
KEPULI, |
HEPULI, | kujeilijoita.
Hoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä,
   soittajia y.m.



NÄYTÖS I


Linnan etuhuone.

(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät
naurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja
sipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)

HOVIROUVA. Kuulitteko?

HOVIHERRA

Kyllä minä kuulin.

HOVIROUVA

Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain
lattialle, ai!

HOVIHERRA

Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!

HOVIROUVA

Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain
jaloin.

HOVIHERRA

Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen
hän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt
hän tahtoo olla paimentyttönä.

HOVIROUVA

Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa
ja ohjata häntä.

HOVIHERRA

Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko
syy...

HOVIROUVA

Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä
koettanut...

HOVIHERRA

Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää
hänen rakastua. Minäkin...

HOVIROUVA

Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai
tekee heistä pilkkaa.

HOVIHERRA

Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta
kokonaisen viikon... Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.

HOVIROUVA

Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te
nipistitte kamarineitiä korvasta, te, te...

HOVIHERRA

Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin
palvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.

    (Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)

IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti
rientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)

Minun on niin ikävä, ikävä että... minä purisin!

INKERI

Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.

IMANDRA

Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin
pukuihin ja koreihin puheihin.

INKERI

Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!

IMANDRA

Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.

INKERI

Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.

IMANDRA

Niin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin
häijy, että ne ajavat minut linnasta.

INKERI

Kultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja
maan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla,
kuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä.

IMANDRA

Minä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö
minä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.)

INKERI (leikillä)

Ruma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta
huhu käy.

IMANDRA

Kaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula?

INKERI

Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana
kuin tuhannen yön ruhtinas.

IMANDRA

Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin
kissa tai juoksen linnankaivoon.

INKERI

Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)

IMANDRA

No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja
metsätytöstä!

INKERI (järjestäen tukkaa, lukee)

— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen
ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti
häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin
katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa
läpi hämyisen metsän — — —.

IMANDRA

Oh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan!
Täällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja
soitonopettajat! Hyi! (Sylkee).

INKERI

Ai, ai, ei saa sylkeä!

IMANDRA

Mutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee
paimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne!

INKERI

Mutta prinsessa, ne ovat niin likaisia.

IMANDRA

Mutta minä tahdon!

INKERI

Pistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan!

IMANDRA

Ei, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat.

INKERI

Mutta hovirouva pistää mustaan komeroon.

IMANDRA

Pistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö.
(Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä
ketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää
kieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää
kieltään, tytöt nauravat.)

INKERI

Mutta prinsessa!

IMANDRA

Mutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla?

PAIMENTYTTÖ

Me koristamme itseämme vain sunnuntaina.

IMANDRA

Ja minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä
tahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan,
kun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.)

INKERI (estää)

Ei, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä.

IMANDRA

Hellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta
osaattehan tanssia. Tanssikaa!

    (Tytöt tanssivat.)

Kuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven
koukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih!

HOVIROUVA (tulee)

Mitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on
kauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin!

IMANDRA

Minä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti!

HOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa)

Hirvittävää! Mikä katku!

HOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä)

Tuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne!
(Tytöt pois.)

IMANDRA

Ei, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan.

HOVIROUVA

Kamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen,
sillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä
hovitaidemaalari!

IMANDRA

Jos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko
minä alan? (Tekee liikkeen).

HOVIHERRA

Ä, älkää toki, tuuliviiri prinsessa...!

IMANDRA

Minä en tahdo olla prinsessa!

HOVIHERRA

Vaan harakka!

HOVIROUVA

Hirveätä, harakka!

IMANDRA

Armollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa!

HOVIROUVA

Olenko minä harakka?

HOVIHERRA

Hahhaa!

HOVIROUVA

Mitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan.

IMANDRA

Hahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.)

HOVIROUVA

Ei, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista.
Hoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin.

HOVIHERRA

No, no, armollinen, muistattehan, te itsekin... hypitte nuorena
harakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme...

HOVIROUVA

Siitä on jo kulunut monta vuotta, kun...

HOVIHERRA

... Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni.

HOVIROUVA (keimaillen)

Oi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia
keinoja.

HOVIHERRA

Prinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran
oikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin
hauskaa ja runollista.

HOVIROUVA

Te olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan
prinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja
hoviherra menevät.)

    (Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.)

PRINSSI

Minä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista
sinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut.

OTRO

Me olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella.
Mutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja
oikullinen.

PRINSSI

Mutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni
odotuksesta.

OTRO

Teidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on
karkoittanut.

PRINSSI

Mitä? Kuulin ääniä.

OTRO

Sieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.)

IMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.)

Mitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette?

PRINSSI

Olen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu
kauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin
ihana ilmestys.

IMANDRA

Minä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan
silmilleen.) Minä onnun.

PRINSSI

Se johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla.

IMANDRA (tehden eleitä)

Ja minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä
ja silmiänsä.)

PRINSSI

Sallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.)

IMANDRA

Hyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.)

PRINSSI

Prinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan...

IMANDRA

Vaan?

PRINSSI

Pyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne.

IMANDRA

Mitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä
itsellännekin.

PRINSSI

Minä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen.

IMANDRA

Nyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko
tyhmyyksiä, olettehan viisas mies.

PRINSSI

Se ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne.

IMANDRA

Miksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen
väsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko!

PRINSSI

Niin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen
usein hoviherrojeni seurassa.

IMANDRA

Nyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä,
niin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika
ja soittaisitte paimenhuilua!

PRINSSI

Ja jos minä olisin paimenpoika?

IMANDRA

Silloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa
huilua?

PRINSSI

Minä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen
autuuteeni.

IMANDRA

Joko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa!

PRINSSI

Harakkaa? En minä osaa!

IMANDRA (alkaa hyppiä)

Katsokaas, näin!

OTRO

Hahhaa!

IMANDRA

Kuka nauroi!

 OTRO

Harakka!

IMANDRA

Näin minä hyppään häissäkin. Hahhaa!

HOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille)

Mikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.)

HOVIHERRA

Pieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan
valtijatar!

OTRO

Kaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan
valtijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka
tekee ruman kauniiksi ja päinvastoin.

IMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee)

Mitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa!
(Heittää peilin permannolle.) Kas noin!

OTRO

Oi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin!

IMANDRA

Taikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.)

HOVIROUVA

Kultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata
pyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan
prinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.)

PRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.)

Älkäähän toki...! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä
olen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne!

OTRO

Prinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän
korkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla
pilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka.

PRINSSI

Otro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni!

OTRO

Vanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä
juoksen heti noutamaan! (Menee.)

PRINSSI

Hoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä.

HOVIHERRA

Toista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se
olisi opettavaista prinsessallekin.

PRINSSI

Aivan niin, hyvä hoviherra.

OTRO (palaa)

Kas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään,
prinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät
yhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana.
Kas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin!

PRINSSI

Minä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän
onnekseni.

HOVIHERRA

Hyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs
paimenpoika. (Menee.)

OTRO

Ja minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.)

IMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa,
vastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa
hän nauraa väkinäisesti.)

Minä tulin pyytämään... Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä.
Kas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet?

PRINSSI

He, en minä tiedä.

IMANDRA

Mikä on nimesi, tiedätkö sen.

PRINSSI

Metsä-Matiksihan minua sanotaan.

IMANDRA

Sinussa on metsän tuoksua.

PRINSSI

Kerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa.

IMANDRA

Minäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi?

PRINSSI

Ehkä unissanne.

IMANDRA

Ihmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on
ikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle,
jonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä.

PRINSSI

Minä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut
ikkunoihin.

IMANDRA (veitikkamaisesti)

Mitä varten? Kyllä minä arvaan.

PRINSSI

Niin, arvatkaas!

IMANDRA

Ehkä minun tähteni, hihii.

PRINSSI (huokaillen)

Nii — niin.

IMANDRA

Nii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on
kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa.

PRINSSI

Minä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin.

IMANDRA (huokaillen)

Hohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin
näköinen.

PRINSSI

Niin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi.

IMANDRA

Oletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä?

PRINSSI

Kyllä, kyllä, useinkin... Olin kerran Kaukovallan hovissa.

IMANDRA

Mitä sinä siellä teit?

PRINSSI

Minä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa...

IMANDRA

Ja opit hiukan hovitapoja?

PRINSSI

Minut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia.

IMANDRA

En ymmärrä.

PRINSSI

Minun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä.

IMANDRA

Kättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin.

PRINSSI

Minun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien
aikana väsyi kattelemaan kansaa.

IMANDRA

Elit kättesi työllä, hahhaa!

PRINSSI

Mutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni
takia.

IMANDRA

Entä sitten?

PRINSSI

Sitten ajoivat minut pois.

IMANDRA

Poika parka!

PRINSSI

Mutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran.

IMANDRA

Todellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri
muusta kuin puvusta ja tukasta.

PRINSSI

Mitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat
päällä ja loput kainalossa.

IMANDRA

Mitä sinulla on siellä kainalossa?

PRINSSI (pyyhkien silmiään)

Paimenhuiluni, ainoa iloni!

IMANDRA

Mutta mitä sinä itket?

PRINSSI (tukahuttaen itkuaan)

Pidättekö kovin prinssistä?

IMANDRA

Kuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa!

PRINSSI

Minä soitan vain yhdellä ehdolla.

IMANDRA

Sano se pian!

PRINSSI

En minä kehtaa.

IMANDRA

Kyllä sinä saat kehdata.

PRINSSI

Niin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta.

IMANDRA

Suunanti, hihii, mitä se on?

PRINSSI

Sitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne.

IMANDRA

Eikö sen kummempaa. No!

PRINSSI

No, nouskaa varpaillenne. Noin!

IMANDRA

Ah, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen
kyökkimestarin mesikakut. No!

PRINSSI

No, mutta minä soitan ensin.

IMANDRA

Ei sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee
varpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.)

HOVIROUVA

Mutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle
paimenpojalle!

IMANDRA

Niin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä
prinsseistä.

HOVIHERRA

Holhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas
sitä kantamaan.

IMANDRA

Minä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun.

HOVIROUVA

Tapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni.

IMANDRA

Hajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu.

HOVIROUVA (suuttuvinaan)

Menkää, me emme enään vastaa teoistanne!

IMANDRA

Minä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla.

HOVIHERRA

Kaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa!

IMANDRA

Hyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä
hovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt
huilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa,
ikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.)

HOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa)

Lähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan.

HOVIHERRA

Tehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva
tekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus,
minun kuningattareni! Äst!

HOVIROUVA

Mitä te teitte?

HOVIHERRA

Anteeksi, minä aivastin.

HOVIROUVA

Oo, te...

HOVIHERRA

Teidän hajuvetenne...

HOVIROUVA (aivastaa)

Äst! Oo, anteeksi...!

HOVIHERRA (aivastaa)

Äst! Terveydeksenne!



NÄYTÖS II


    Metsä.

IMANDRA (tulee paimeneksi puetun prinssin seurassa)

Missä me nyt olemme?

PRINSSI

Metsässä, Kaukovallan prinssin valtakunnassa.

IMANDRA

Kaukovallan prinssin, oh!

PRINSSI

Muistatko häntä vielä?

IMANDRA

Minulle on kaikki kuin unta!

PRINSSI

Tämä on ihanaa unta valveilla.

IMANDRA

Me olemme kulkeneet kauan ja kauvas. Minä olen väsynyt, minä en astu
enää askeltakaan.

PRINSSI

Olemme eksyksissä.

IMANDRA

Mitä me nyt teemme?

PRINSSI

Levätkäämme!

IMANDRA

Oi, tässä on lähde ja kukkia! Sido minulle seppele!

PRINSSI (sitoo seppelettä)

Se hoviherra otti sinun kultakruunusi. Se oli minun syyni. Miksi tulin
linnaan?

IMANDRA

Eipäs kuin oma syyni. Tämä suvinen seppele on keveämpi. Enkö minä nyt
ole kuin se ihmeen ihana metsätyttö?

PRINSSI

Et ole syntynyt metsässä vaan hovissa.

IMANDRA

Täällä on niin kummallinen rauha. Minä ja sinä yksin. Mutta minä en
tunne sinua vielä. Minusta tuntuu kuin et sinäkään olisi syntynyt
metsässä. Minä olen kai nähnyt sinut unissani.

PRINSSI

Jatkukoon tämä uni aina.

IMANDRA

Mutta hovissa minä aina heräsin painajaiseen. Olenko minä paha? Nyt
minä tahdon nähdä kuvani. Onko sinulla peiliä?

PRINSSI

Vain peilin siru. Minä löysin sen hovin lattialta.

IMANDRA

Kaukovallan prinssin noitapeilin? Minä en uskalla siihen katsoa.

PRINSSI

Katsele nyt vaan!

IMANDRA

Luulikohan prinssi tällä noitapeilillä lumoovansa? Siinä erehtyi!

PRINSSI

Et uskalla.

IMANDRA

Minä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta... minä katson vaan.
Voi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja
silmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.)

PRINSSI (kätkee peilin)

No, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on
nähdä kuvansa toisen olennon silmässä.

IMANDRA

Mutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni!
Onko tämä metsä noiduttu?

PRINSSI

Niin tosiaankin, tämä metsä on omituinen.

IMANDRA

Minä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä
kuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on?

PRINSSI

Se on pieni peikko.

IMANDRA

Peikko, uh!

PRINSSI

Nälkä.

IMANDRA

Minä en ole koskaan kärsinyt nälkää.

PRINSSI

Kiitä kyökkimestaria.

IMANDRA

Kiittääkö kyökkimestaria? Miksi?

PRINSSI

Täällä on kyökkimestarina mestari Nälkä (Kohottaa olkapäitään.)

IMANDRA

Kyökkimestari laittoi niin makeita mesikakkuja.

PRINSSI

Tässä on ketunleipiä, taikinanmarjoja ja juopukoita.

IMANDRA (syö ahneesti)

Anna, anna! Minä syön ja syön, mutta se peikko vain parkuu. Oh, kuinka
minun on nälkä! Ja minä luulin, että tämä oli niin ihanaa. Sinä olet
paha poika. Tuo paikalla mesikakkuja!

PRINSSI

Mistä minä ne tuon? Mutta prinsessa sanoi silloin hovissa, että
suunanti oli makeampaa kuin mesikakut. Koetelkaamme!

IMANDRA

Niin — hovissa. Elääkö sillä?

PRINSSI

Ei sillä elä sen enempää kuin kuunvalollakaan.

IMANDRA

Hyi, sinä kiusaat minua, sinä pilkkaat minua, sinä, sinä...

PRINSSI

So, so, itsehän sinä suostuit tulemaan kanssani.

IMANDRA

Mitähän hoviherra ja hovirouva nyt tekevät?

PRINSSI

Istuvat päivällispöydän ääressä ja juovat ruokaviinejä.

IMANDRA

Eikö täällä ole viiniä?

PRINSSI

Ei, mutta lähteessä on vettä. (Ammentaa vettä käteensä.)

IMANDRA

Eikö täällä ole edes kristallimaljoja?

PRINSSI

Juo minun pivostani.

IMANDRA (juo)

Oh, en olisi luullut koskaan, että vesi maistuu niin hyvälle!

PRINSSI

Ehkä se nyt maistuu paremmalle kuin viini.

IMANDRA

Mutta katso, kultakenkäni ovat ihan rikki ja pukuni repaleinen.

PRINSSI

Minä teen tuohikengät.

IMANDRA

Minä olen nyt ihan kuin ne paimentytötkin. Ei prinssikään minua nyt
tuntisi, kun en ole pessyt kasvojanikaan moneen päivään. Varmaan nyt
prinssi nauraisi minulle.

PRINSSI

Ehkä se prinssi tuntisi. Prinssi kuuluu olevan täällä metsästämässä.
Minä menen pyytämään häneltä ruokaa?

IMANDRA

Ei, ei, minä en tahdo tavata prinssiä. Sinun täytyy hakea ruokaa vaikka
maan alta. Kuule, sinun täytyy!

PRINSSI

Nöyrin palvelijanne! Minä menen.

IMANDRA

Alatko sinäkin puhua hovikieltä — täällä metsässä. Ei, ei, älä mene,
minä pelkään olla yksin metsässä.

PRINSSI

Minun täytyy mennä, niinhän sanoit. Kerran täytyy tottua
yksinäisyyteen.

IMANDRA

Minä en ole koskaan ollut yksin.

PRINSSI

Yksin et olisi löytänyt tänne.

IMANDRA

Mitä sinä olet tehnyt! Voi, voi, kuinka minun on nälkä! Mene, mene, tuo
ruokaa, muuten minä kantelen — kyökkimestarille!

PRINSSI

Juopukat ovat huumanneet pääsi, sinä pidät kai tuota kantoa
kyökkimestarina. Minä menen kysymään. Kuulkaa, herra kyökkimestari,
prinsessa käskee kattamaan pöytää.

IMANDRA

Niin, minä tunnen hanhenpaistin käryn, minä näen isoja mesikakkuja,
viinirypäleitä ja omenaleivoksia. Jos sinä voit loihtia, niin mene heti!

PRINSSI

Minä menen. (Menee.)

IMANDRA (ottaa kirjan povestaan ja alkaa lukea maassa maaten)

"Ja vuoren julma valtias ryösti..." Uh, mikä risahti! "... ihmeen
ihanan prinsessan, mutta keskiyöllä tuli ritari Yrjänä, puhkasi
peitsellään pedon ja ryösti ryöstäjältä..."

KEPULI (pistäen päänsä pensaasta)

Hepuli! Ka, katsos, ihan ihmetty metsänneito!

HEPULI

Lumottu prinsessa!

IMANDRA (hypähtää pystyyn)

Uh, metsänpeikkoja!

KEPULI

Älkää pelätkö, emme ole peikkoja emmekä petoja.

IMANDRA

Keitä te sitten olette?

KEPULI

Maantieritareita.

IMANDRA

Valepukuisia ritareita?

HEPULI

Aivan oikein — valepukuisia, hehhee!

KEPULI

Niin, valepukuisia, hehhee! Tätä tässä sanotaankin Hepuliksi.

HEPULI

Ja tätä Kepuliksi.

IMANDRA

Hepuli ja Kepuli, kummallisia ritareita? Ja mihin olette matkalla?

HEPULI

Suvikunnan hoviin, katsomaan sitä kummallista prinsessaa.

IMANDRA

Ettehän vain aijo ryöstää sitä kummallista prinsessaa?

HEPULI

Eipä tiedä, hehee!

KEPULI

Niin. Eipä tiedä, hehee!...

IMANDRA

Mutta ehkei prinsessa huoli teistä.

KEPULI

Mitäs vikaa meissä olisi! i.

IMANDRA

Taitaa olla vikaa — jossain hattunne alla.

KEPULI

Prinsessa kuuluu olevan häijy ja ruma, niin että on luvattu puolet
valtakuntaa sille, joka hänet nai.

IMANDRA

Te, te, naisitte prinsessan! Ja puolet valtakuntaa? Ei, nyt te olette
päästänne aivan pyörällä.

HEPULI

Toiset taas sanovat, että prinsessa on vuoroin ruma, vuoroin kaunis
riippuen siitä, millä tuulella kulloinkin on.

KEPULI

Sanovat, että Kaukovallan prinssi kosi häntä ja antoi hänelle
ihmeellisen peilin.

IMANDRA

Noitapeilin?

KEPULI

Mutta prinsessa rikkoi sen peilin ja siitä asti kävi hän vain
rumemmaksi.

IMANDRA

Olisiko se totta?

KEPULI

Ja prinssi voi hänet nyt muuttaa vaikka sammakoksi.

IMANDRA

Prinsessaa ei muuta mikään.

HEPULI

Sepä olisi ikävää.

KEPULI

Sanovat myös, että hän karkasi erään paimenpojan tai metsänvartijan
kanssa.

HEPULI

Olisipa karannut minun kanssani.

KEPULI

Sinun kanssasi? Sinun kanssasi ei karkaa mikään prinsessa. Hehhee!

HEPULI

Eikä sinunkaan kanssasi, leikkiähän minä laskin. En minä aio kosia
prinsessaa. Hehhee!

KEPULI

Enkä minä.

HEPULI

Se villikissa prinsessa kynsisi silmät päästämme, niin ettemme näkisi
enään itseämme noitapeilistäkään.

KEPULI

Paras vain pysyä kuninkaallisina koirina.

IMANDRA

Kuninkaallisina koirina?

KEPULI

Prinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin
kujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi
nyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria.

HEPULI

Me saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä
mitään Suvikunnan hoviherralle.

IMANDRA

Onko hoviherra täällä?

KEPULI

On ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla.

HEPULI

Meillä on pienet kujeet mielessä.

IMANDRA

Voi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa!

KEPULI

Kuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät.

IMANDRA

En, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin —
tanssimassa Suvikunnan hovissa.

KEPULI

Älä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin
prinsessa.

IMANDRA

Voi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo.
Mieheni lähti ruokaa hakemaan.

HEPULI

Voi, raukka, onko sinulla nälkä?

IMANDRA

Mitä te teette, kun teillä on nälkä?

KEPULI

Me kiristämme nälkävyötä.

IMANDRA

Mitä nälkävyötä?

HEPULI

Onhan sinulla vyö, koitahan kiristää.

IMANDRA (kiristää vyötään)

Oh, ei se auta!

HEPULI

Kun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä.

IMANDRA

Voi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää!

KEPULI

Vain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme!
(Osoittaa suutaan.)

HEPULI (kaivaa taskustaan)

Tässä on pieni pala.

IMANDRA

Oh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle.
(Kuuluu torven ääni.)

KEPULI

Siellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä!

HEPULI

Hei, Kepuli, mennään!

(Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä
näkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta,
puettuina metsästyspukuihin.)

PRINSSI (asettaen sormen suulleen)

Hiljaa, hän on tuolla!

IMANDRA (itsekseen)

Prinssi! Minun täytyy olla hiljaa.

OTRO

Teidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne?

PRINSSI

Otro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin
prinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt
etsiä unhoitusta.

OTRO

Miksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun?

IMANDRA

Harakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän.

PRINSSI

Niin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti,
joka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa.

OTRO

Hän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta
tietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino.
(Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet!

PRINSSI

Sinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu.

OTRO

Tai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa
vaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma
peilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa.

IMANDRA

Viekas vintiö!

PRINSSI

Mene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet
koetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa.

OTRO

Menen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän
tukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.)

IMANDRA

Piiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.)

PRINSSI

Mitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.)
Kas, kaunis paimentyttö!

IMANDRA

Armollinen herra!

PRINSSI

Kuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni?

IMANDRA

En, en! Onko tämä riikin ritarin metsä?

PRINSSI

Niin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä.

IMANDRA

Mutta kuka te olette...?

PRINSSI

Sano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin
vartioi metsää?

IMANDRA

Metsä-Matti, onko hän palvelijanne?

PRINSSI

Mitäs kummaa siinä...

IMANDRA

Ei mitään, muuten vaan...

PRINSSI

Tunnetko sinä Metsä-Matin?

IMANDRA

En, kyllä minä...

PRINSSI

Oletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut
ennen nähnyt?

IMANDRA

Mutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra.

PRINSSI

Arvaas, kuka minä olen?

IMANDRA

E, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra.

PRINSSI

Ei, paljon korkeampi, paljon korkeampi.

IMANDRA

Voi, varjele, itse prinssi!

PRINSSI

Niin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä
en hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin
kerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa.
Osaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa?

IMANDRA

Armollinen prinssi, en minä voi.

PRINSSI

Sinun täytyy.

IMANDRA

En minä voi, en minä osaa.

PRINSSI

No, mitä sinä osaat?

IMANDRA

En minä tiedä.

PRINSSI

Oletko sinä tehnyt mitään työtä?

IMANDRA

Minä istun lähteellä ja sidon seppeleitä.

PRINSSI

Eihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska.

IMANDRA

Nyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta.

PRINSSI

Kätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin
sinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan.

IMANDRA

Te laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt.

PRINSSI

Niin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla
käsilläsi. (Silittää Imandran kättä.)

IMANDRA

Ei saa, ei saa!

PRINSSI

Eihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin
hienointa silkkiä.

IMANDRA

Ei, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo.

PRINSSI

Ne ovat liian kauniit Metsä-Matille.

IMANDRA

Ei ne ole kauniit Metsä-Matillekaan.

PRINSSI

Ihmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon
sen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi.

IMANDRA

Ei saa koskea, minä tukistan.

PRINSSI (nauraa)

No tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi?

IMANDRA

Minä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä... Nyt muistan,
Metsä-Marjaksihan minua sanotaan.

PRINSSI

Kummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen.

IMANDRA

Minäkö prinsessan näköinen?

PRINSSI

Aivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen
peilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat...

IMANDRA

Niin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa... meitä voisi
luulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda.

PRINSSI

Taidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat
pannaan vesitynnyriin?

IMANDRA

En minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin.

PRINSSI

Ei sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta.

IMANDRA

Mikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun
Metsä-Mattia!

PRINSSI

Oletko sinä antanut Metsä-Matille suuta?

IMANDRA

En, en, niin kerran — erehdyksestä... en enään, en teille, en
kenellekään.

PRINSSI (tarttuu vyötäröisiin)

Mutta minä otan väkisin!

IMANDRA (antaa korvapuustin)

Tuossa!

PRINSSI

Sinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran
syliinsä.)

IMANDRA

Ei!

PRINSSI (kantaen)

Kuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni!

IMANDRA

Laskekaa!

PRINSSI

En laske lunnaitta!

IMANDRA

Oi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen!
Auttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään,
jälessä prinssi.)

HEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä)

Hahhaa!

HEPULI

Olipa se sukkela temppu!

KEPULI

Asettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi
on käskenyt.

HEPULI

Nyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä.

KEPULI

Ja taikinanmarjoilla.

HEPULI

Näin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä.

KEPULI

Leikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria.

HEPULI

Kumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään
eivät huomanneet minun nauravaa naamaani.

KEPULI

Ne ovat suurempia narreja kuin me.

HEPULI

Me olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja.

KEPULI

Kaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen.

HEPULI

Ja tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen.

KEPULI

Tämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin.

HEPULI

Prinssi sai kiinni oikean kuningashirven.

KEPULI

Prinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin.

HEPULI

Suuttuikohan se prinsessa meihin?

KEPULI

Mitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä.

HEPULI

Kyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa.

KEPULI

Niinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.) Hei, liesuun
kuin jänikset!

HEPULI

Hei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.)

HOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä)

Armollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan
täytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan
kuningatar.

HOVIHERRA (kulkien kepin varassa)

Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa
nuoruuttanne.

HOVIROUVA

Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan
väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut
ankara itselleni.

HOVIHERRA

Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni
tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.

HOVIROUVA (keimaillen)

Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies,
teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.

HOVIHERRA

Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain
naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.

HOVIROUVA

Anteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina
ohi. —

HOVIHERRA

Sallikaa minun... sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin
hellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää,
että...

HOVIROUVA

Te olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä
kamarineiteihin.

HOVIHERRA

Oo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään
sydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille.

HOVIROUVA

No, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin
ritari... saatte suudella kättäni.

HOVIHERRA

Ritarinne pelvoton ja vakaa.

HOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla)

Ritari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri?

HOVIHERRA (juoksee kivelle)

Kuolemaan saakka pysyn teille uskollisena.

HOVIROUVA

Oi, oi, minä pelkään niin hiiriä.

HOVIHERRA

Antakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa,
siellä on jänis!

HOVIROUVA

Se katselee poispäin, pureeko se?

HOVIHERRA

Ei se pure, se ei huomaa meitä.

HOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle.

HOVIHERRA

Se on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa!

HOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä)

Minä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä!

HOVIHERRA

Rauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun
vanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla!

HOVIROUVA

Minä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.)

HOVIHERRA

Hys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla
nyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä
kepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka
kaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut
jäniksen! Haloo!

PRINSESSA

Matti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra!

HOVIHERRA

Prinsessa!

PRINSESSA

Hyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua!

HOVIHERRA

Kiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki,
prinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa.

PRINSESSA

Minä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy
syrjään.) Oh, hovirouva!

HOVIROUVA (kantaen pyssyä)

Tässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri...? Mitä?

HOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista)

Katsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon
vastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.)

HOVIROUVA

Mikä sankarityö! Ei tässä... nouskaa, voitte pilata polvihousunne.

HOVIHERRA (tekee kumarruksen)

Minä pyydän... Milloin saan palkkioni.

HOVIROUVA

Kaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona.
(Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne.

IMANDRA

Prinssin häissä?

HOVIROUVA

Imandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta
prinsessa, kuinka olette joutunut tänne?

IMANDRA (ravistaa päätään)

HOVIROUVA

Ettekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan?
Oletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin
tuntea...?

HOVIHERRA

Armollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä
tuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö.

IMANDRA (nyökäyttää päällään)

HOVIROUVA

Tuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että
te olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä
opastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut
vain raakeleita.

HOVIHERRA

Me tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain
teidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa.
Sanokaa nyt jotain... minä pyydän.

IMANDRA (ravistaa päätään)

HOVIROUVA

Jalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte
päätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi?

HOVIHERRA

Ehkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen
taikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan.

HOVIROUVA

Prinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla,
kasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä!

IMANDRA (asettaa kädet silmilleen)

Oh, ei!

HOVIROUVA

Johan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä,
että matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte
prinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin...

IMANDRA

Ei sanaakaan prinssistä, minä pyydän.

HOVIROUVA

Minä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä.

IMANDRA

Prinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi.

HOVIROUVA

Oo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te
taas palaatte palatsiin.

IMANDRA

Tehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut
minua.

HOVIHERRA

Prinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän.

IMANDRA

Hän tahtoi, hän teki... minä en voi sitä sanoa.

HOVIROUVA

Äitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää!

HOVIHERRA

Ah, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän
nipisti poskesta.

HOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille)

Joko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki?

IMANDRA

Hän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin...

HOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan)

Hym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa.

IMANDRA

Niin.

HOVIROUVA

Niinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä
uskonut.

HOVIHERRA

Hovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä.

IMANDRA

Ja prinssi aikoi ryöstää minut.

HOVIHERRA

Tämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa!

HOVIROUVA

Prinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne.

IMANDRA

En, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison.
(Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi.

HOVIROUVA

Oi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on
naarasjalopeuran kynsi.

HOVIHERRA

Mutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy
painaa pehmeällä pumpulilla.

HOVIROUVA

Hoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli.

    (Kuuluu torven ääni.)

HOVIHERRA

Prinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa!

HOVIROUVA

Vielä ei ole myöhäistä!

IMANDRA

En, en, en!

HOVIHERRA

Jääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät
henget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin.
Me hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki...

HOVIROUVA

Ettekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te
olette...

HOVIHERRA

Sekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa.

HOVIROUVA

Tarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana.

HOVIHERRA

Näkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt
muistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen,
jonka minä olen kunnialla kaatanut.

IMANDRA

En ymmärrä.

HOVIHERRA

En minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen
suulleen.)

HOVIROUVA

Herra, rakas lavertelija, tulkaa nyt!

HOVIHERRA

Minä tulen. Saamari, ai!

HOVIROUVA

Oh, te pelästytitte, luulin, että se jänis...

HOVIHERRA

Se vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja
hovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.)

PRINSSI (paimenena, virsut jaloissa)

Hoi, hohoi! Imandra!

IMANDRA

Matti, hoi, tule tänne!

PRINSSI

Tämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua
etsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut.

IMANDRA

Löysitkö mitään?

PRINSSI

En niin mitään.

IMANDRA

Ja minun on niin hirveän nälkä.

PRINSSI

Tässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä.

IMANDRA

Yh, ei ne maistu.

PRINSSI

Istummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä?

IMANDRA

Ei, ei!

PRINSSI

Oletpa sinä onnettoman oikukas.

IMANDRA

Minä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke
kiusallakaan, en.

PRINSSI

Mitä nyt, mitä on tapahtunut?

IMANDRA

Olisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa.

PRINSSI

Sano pois, sano pois.

IMANDRA

Täällä kävi hoviherra ja hovirouva...

PRINSSI

Jotka ajoivat meidät pois linnasta.

IMANDRA

Juuri niin.

PRINSSI

Tulivatko hakemaan?

IMANDRA

Nii — niin.

PRINSSI

Mutta et mennyt, kultaseni.

IMANDRA

Kultaseni?

PRINSSI

Sinä pidät siis minusta hiukan.

IMANDRA

En tiedä.

PRINSSI

Et tiedä, mitä et tiedä?

IMANDRA

En tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin
muistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään.

PRINSSI

Mutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä?

IMANDRA

Enhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun...

PRINSSI

Selitä! Mutta kun...

IMANDRA

Kun täällä kävi se prinssi.

PRINSSI

Sekö se olikin mielessä, voi minua!

IMANDRA

Prinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei
prinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli,
miksi minä olen niin prinsessan näköinen.

PRINSSI

Entä sinä?

IMANDRA

Sanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille
mitään mahda.

PRINSSI

Entä sitten?

IMANDRA

Syytti minua metsän varkaaksi.

PRINSSI

Hahhaa.

IMANDRA

Mitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet
prinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut?

PRINSSI

Unohdin sen sanoa. Entä sitten?

IMANDRA

Sitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa!

PRINSSI

Mitä sinä naurat?

IMANDRA

Se tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään
harakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt.

PRINSSI

No, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki!

IMANDRA

Se prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä,
kuinka...

PRINSSI

Voi, minun ymmärrykseni, sano pian!

IMANDRA

... Kuinka hän sai minut tunnustamaan.

PRINSSI

Minä aavistan. Mitä sinä tunnustit?

IMANDRA

Että minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun... tuota noin...

PRINSSI

Mitä, mitä!

IMANDRA

Kunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura.

PRINSSI

Olen vakava kuin pappi haudalla.

IMANDRA

Annoin sinun kerran suudella. Ja silloin —

PRINSSI

Ja silloin?

IMANDRA

Aikoi hän väkisin...

PRINSSI (kavahtaa pystyyn)

Kirottu, kavala prinssi, hän uskalsi...

IMANDRA

Hän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja
potkin ja pääsin pakoon.

PRINSSI

Mikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta.

IMANDRA

Minä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni
ilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön,
kun hän puristi minua rintaansa vasten.

PRINSSI

Kyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi.

IMANDRA

Olisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua
kalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet!
Olisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon
vuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy
kostaa.

PRINSSI

Ihmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla.
Minä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni.

IMANDRA

Onko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut?

PRINSSI

Järven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo
hämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini,
ja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut
lattianluukusta salaiseen komeroon.

IMANDRA

Tästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen
sinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin
olen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt
kuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi.

PRINSSI

Mutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä
ihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.)

IMANDRA

Saatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.)

PRINSSI

Mistä sinä olet jäniksen saanut?

IMANDRA

Hoviherra sen antoi.

PRINSSI

Etkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista.
(Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii
laatikko.)

IMANDRA

Mitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa!

PRINSSI

Aukaise!

IMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien)

Voi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä!
(Alkaa syödä ahneesti.)

PRINSSI

Ja pieni nahkapullo täynnä viiniä.

IMANDRA

Oletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä
niihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä.

PRINSSI

Nyt tiedät nälän ja unen arvon.

IMANDRA

Oh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen.

PRINSSI

Väsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni?

IMANDRA

Miksi sinä sanot samoin kuin prinssikin?

PRINSSI

Tulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä!

IMANDRA

Olispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas.

PRINSSI

Kaipaatko sinä hoviin?

IMANDRA

En, en enään, näin on hyvä olla.

PRINSSI

Minä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra,
päivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät.
(Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven
takaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan.
Mökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan
torni.)

IMANDRA

Mikä tuli tuolla tuikkii?

PRINSSI

Uuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti.

IMANDRA

Minua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko
taivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä
olen?

PRINSSI

Nuku, nuku, minä valvon!

IMANDRA

Kummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja
silkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria?
Hyvää yötä, Metsä-Matti!

    (Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran
    ja prinssin ympärillä.)



NÄYTÖS III


Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut,
keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha
kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo."

PRINSSI (heräten yläsängyssä)

Imandra!

IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)

Hoo-oo!

PRINSSI

Nukutko?

IMANDRA

En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.

PRINSSI

Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.

IMANDRA

Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.

PRINSSI

Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!

IMANDRA

Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)

PRINSSI

Kukko kiekui jo.

IMANDRA

Kiekukoon vaan!

PRINSSI

Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.

IMANDRA

Mutta nouseehan aurinko kukottakin.

PRINSSI

Kukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä.

IMANDRA

Mutta minun nousuni ei riipu kukosta.

PRINSSI

Aina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa.

IMANDRA

Mitä se akka teki?

PRINSSI

Kerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän
ylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas
kääntyvän paikoilleen.

IMANDRA

Sillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on
parempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.)

PRINSSI

Älähän nyt taas ala lueskella sitä unikirjaasi, sitten sinua taas
unettaa.

IMANDRA

Arvaas minä näin unta, että sinä et ollutkaan metsänvartija vaan
Kaukovallan prinssi.

PRINSSI

Sinä näet päinvastaisia uniakin.

IMANDRA

Oh, minä olen väsynyt!

PRINSSI

Jo olisi aika ruokkia kanat, laasta lattia, kastaa kukat, tehdä
taikinaa.

IMANDRA

Jauhot ovat lopussa.

PRINSSI

Köyhyys ei ole iloksi.

IMANDRA

Olisipa edes uni iloksi.

PRINSSI

Liika uni köyhdyttää.

IMANDRA

Minä menen saman tien kuin tulinkin.

PRINSSI

Sinä et löydä enään kotiin.

IMANDRA

Ei kysyvä tieltä eksy.

PRINSSI

No minä käskenkin sinua nukkumaan iltaan saakka.

IMANDRA

Kylläpä sinä käsket. Mutta minäpä nousenkin, mutta älä katso.
(Vetää verhon sängyn eteen.)

PRINSSI (laskeutuu lattialle)

En katso kiusallakaan.

IMANDRA

Vai et tahdo katsellakaan. Tällaista on ollut elämä tänne tulostani
asti. Enkä kertaakaan ole saanut tanssia, etkä sinä ole tahtonut
soitella moneen aikaan.

PRINSSI

Minulla on yllinkyllin työtä metsässä — ja kotonakin.

IMANDRA

Missä sinä aina viivyt niin kauvan poissa?

PRINSSI

Minun täytyy vartioida kuninkaallisia hirviä ja muuta metsänriistaa.
Viime aikoina on siellä käynyt metsänvarkaita.

IMANDRA

Ja sentähden varastat sinä itsellesi minulta unen. Vetelehdit
päivälläkin ja unohdat halonhakkuun. Menehän sinäkin jo halkoja
hakkaamaan!

PRINSSI

Eilen tuli käsky hovista.

IMANDRA

Mikä käsky?

PRINSSI

Sinun pitää taas mennä ompelemaan hääpukua sille vieraan valtakunnan
prinsessalle. Prinssi kuuluu jo valmistavan häitä.

IMANDRA

Joko taas! Minun jalkani on väsynyt polkemisesta ja sormeni sairaat.
Ihme kun en ole nähnyt sitä prinsessaa, mutta prinssin minä näin
linnan pihalla, mutta hän ei tuntenut minua kotikutoisissani.

PRINSSI

Hyvä olet kutoja, ei muut hovin kutojattaret vedä sinulle vertoja.
Missäkö se prinsessa? Kuuluu istuvan eräässä tornikamarissa, häntä ei
saa nähdä ennenkuin hääiltana ensi viikolla.

IMANDRA

Ensi viikolla? Ja tiedäthän, että minä voisin nyt olla prinssin
morsian, jos olisin tahtonut. Tuntuu kuin kutoisin omaa hääpukuani.

PRINSSI

Minuakin on käsketty soittamaan huilua häissä. Kuuluu jo tulleen
vieraita, Suvikunnan hovirouva, hoviherra ja kamarineiti. Kamarineiti
lupasi käydä sinua katsomassa.

IMANDRA

Kamarineitikö? Sepä hauskaa! Me luimme aina ennen suloisia satuja.

PRINSSI

Hän opettaa sinua sitomaan morsiusseppelettä.

IMANDRA

Pitääkö minun niitäkin tehdä?

PRINSSI

Pitänee, tokko osaat?

IMANDRA

Ettenkö osaisi, minä osaan, mitä minä vain tahdon.

PRINSSI

Mutta et aina tahdo.

IMANDRA

Tahdon, mutta en silloin, kun muut tahtovat minun tahtovan.

PRINSSI

Prinssi on kai sinut jo unohtanut.

IMANDRA

Minutko unohtanut?

PRINSSI

Eipä enään huoli sinua kuningattarekseen. Nyt saat viettää häitä
prinssin halvan metsänvartijan kanssa.

IMANDRA

Häitä? Hahhaa! En ole vielä sellaisia ajatellut. Minä en voi sitä
unohtaa, että prinssi unohti minut niin pian.

PRINSSI

Ei kukaan ole korvaamaton.

IMANDRA

Mutta minäpä keksin keinon, minä liehittelen sitä prinssiä niin, että
hän unohtaa prinsessan. Sanoihan hän kerran rakastavansa minua, silloin
kun tarjosi minulle sitä taikapeiliä. Ehkä minä peilin avulla saan
hänet taas pauloihini. Sinullahan on pala peilistä.

PRINSSI

Tässä on peilinsiru, mutta käytä sitä varovasti, minä hirmustuisin jos
unohtaisit minutkin.

IMANDRA (katsoo peiliin)

Mutta mitä! Eihän nenäni enään veny ja silmäni ovat selkeät.

PRINSSI

Katsos peilissä on kaksi puolta.

IMANDRA

Ah, siksikö minä niin suutuin prinssiin! Se prinssin seuralainen
käänsi kasvojeni eteen peilin pahan puolen.

PRINSSI

Siksi, että näytit itsestäsi vain pahoja puolia.

IMANDRA

Eikö minulla ole hyviäkin puolia? Minua sanottiin hovissa aina häijyksi.

PRINSSI

Sinä voit olla hyväkin, kun vain tahdot.

IMANDRA

Mutta minä tahdon olla hyvä vain omasta tahdostani. Pakosta minä vain
paadun. Kyllä minä kostan prinssille sen, että hän aikoi ryöstää minut
metsässä.

PRINSSI

Mutta taikapeili on vaarallinen, voit eksyä ryöstämään jotain
itseltäsi. Ehket voi eroittaa minua prinssistä.

IMANDRA (peilaillen)

Tänään tahdon olla kaunis ja keveä kuin unetar.

PRINSSI

Älähän vain rakastu prinssiin! Silloin minä kuolisin, mutta silloin
ei prinssikään enään eläisi.

IMANDRA

Oh, sinä kuolisit! Mihin minä silloin joutuisin!

PRINSSI

Minä voisin surmata oman kuvani.

IMANDRA

Prinssinkö? Voisitko sinä surmata hänet minun tähteni? Mutta silloinhan
pyöveli sinut teloittaisi. Oh!

PRINSSI

Kuule ja muista! Älä vain erehdy minun ja prinssin suhteen.

IMANDRA (Katsoen peiliin)

Tämä peili lumoo silmät, minä en ymmärrä... Etten vain erehtyisi sinun
ja prinssin suhteen!

PRINSSI

Mitä jos prinssin päähän pälkähtäisi pukeutua toiseksi?

IMANDRA

Oh, minä pelkään! Tämä peili sekoittaa selvimmät ajatukset. Ei, ei,
en erehtyisi sittenkään! Mutta nyt minä menen peseytymään kaivolle.
(Menee, Otro tulee toisesta ovesta.)

OTRO

Iloista huomenta, teidän korkeutenne!

PRINSSI

Metsänvartija! Olen nyt oma vartijani.

OTRO

Hovissa nauretaan tälle sukkelalle seikkailullenne. Kuinka korkea
vartijattarenne edistyy?

PRINSSI

Hoviherra ja hovirouva ovat kasvattaneet hänet aivan nurinkurisesti.

OTRO

Hänen pohjimmainen, hieno vaistonsa opettaa hänet lopulta oikealle
teidän ohjauksellanne.

PRINSSI

Toivon niin, mutta minä olen toisinaan niin piintynyt hänen hulluihin
päähänpistoihinsa, että olen unohtaa oman opetukseni.

OTRO

Mutta hän taipuu jo tapoihinne?

PRINSSI

Minun täytyy usein taipua hänen tapoihinsa. Minun täytyy nousta yhtä
varhain kuin hänenkin, tehdä työtä niinkuin hänenkin.

OTRO

Prinsessa on siis vielä penseä?

PRINSSI

Oh, mutta minä iloitsen aamun raikkaudesta, iloitsen onnestani,
kasvavista voimistani. Ymmärrän nyt työn arvon paremmin kuin ennen.

OTRO

Te näytätte terveeltä kuin metsämies.

PRINSSI

Mutta vielä enemmän iloitsen minä prinsessan kasvavasta kauneudesta
ja hänen sielunsa salaisesta suloudesta.

OTRO

Hän on kuin luonnon lapsi, viehkeä vikoineenkin. Te ohjaatte häntä
näkymättömällä kädellä.

PRINSSI

Hän ei saa huomata, että häntä ohjataan.

OTRO

Tässä on oma viittanne, kruununne ja kullatut kenkänne, kuten
käskitte.

PRINSSI (pukeutuen)

Nyt panemme hänet koetukselle!

OTRO

Mutta jos metsäkyyhkynne karkaa.

PRINSSI

Ei pelkoa! Olen siltä varalta asettanut kujeilijani halkovajaan. — Ja
lopulta — vangitutan minä itseni.

OTRO

Ahaa, ymmärrän — metsänvartijan! Teidän viisautenne on verraton
kuten hyveenne ovat hiljaiset.

PRINSSI

Tahdon häntä hiukan hämmästyttää ja häikäistä. (Katsoo ikkunasta.)
Kas, hän tulee jo kaivolta! Tahdon olla yksin. (Vetäytyy syrjään.)

OTRO

Ymmärrän, teidän korkeutenne! (Menee.)

IMANDRA (tulee kiireesti, astuu ikkunan luo ja alkaa kastella
kukkia, seisoo selin prinssiin.)

No, etkö mene halkoja hakkaamaan! Tässä kastelen "Kodin ilon" kukkia,
onpa tämäkin kodin iloa. Päivä menee taas pilveen.

PRINSSI

Taitaa tulla sade.

IMANDRA

Vai luuletko olevasi joku prinssi, jonka ei tarvitse tehdä mitään?

PRINSSI

Eivätkö prinssit tee mitään?

IMANDRA

Eivät tee muuta kuin huvittelevat ja kulkevat maita mantereita
kosiskellen onnettomia prinsessoja niinkuin se Kaukovallan prinssikin.

PRINSSI (nauraen)

Hahhaa!

IMANDRA

Mitä naurettavaa siinä on?

PRINSSI

Onko se prinssi niin häijy?

IMANDRA

Häijy kuin synti. Mutta tulkoonpa toiste ryöstämään, niin kyllä minä
sen höyhennän! Taitaa sen korvat kuumottaa siitä korvapuustista, minkä
minä metsässä annoin.

PRINSSI (nauraen)

Taitaa niin kuumottaa, hahhaa!

IMANDRA

Oletko naurutautinen, vai mitä! Ala jo mennä, muuten saat sinäkin!

PRINSSI

Ai, ai!

IMANDRA

Niin, ai, ai! (Kääntyy kiljahtaen.) Ai, ai, prinssi! (Juoksee ympäri
tupaa, avaa luukun ja kätkeytyy kuoppaan.)

PRINSSI (luukun ääressä)

Sielläkö sinä olet? Mitä sinä siellä teet? Avaahan nyt hiukan!

IMANDRA (raottaa luukkua)

Minä vain haen porkkanoita.

PRINSSI

Sinä veitikka, eihän kuopassa ole porkkanoita. Miksi sinä juoksit
pakoon?

IMANDRA

Minä pelkäsin — aavetta.

PRINSSI

Olenko minä niin aaveen näköinen?

IMANDRA

Ei, ei, mutta kun minä luulin Metsä-Matin olevan tuvassa ja äkkiä
hän muuttui...

PRINSSI

Prinssiksi!

IMANDRA

Luulin, että tässä oli jotain taikaa.

PRINSSI

Onko sinulla joku taikakalu...?

IMANDRA

Ei, ei minulla ole. Minä en erottanut äänestä.

PRINSSI

Tulehan pois sieltä pimeästä, muuten siellä alkaa kummitella.

IMANDRA

En minä tule. En minä uskalla. (Vetää luukun kiinni.)

PRINSSI

Kuka sinä olet? Nouse nyt sieltä, muuten minä seison luukulla siksi
kunnes Metsä-Matti tulee. Avaa heti!

IMANDRA (avaa)

Voi, voi, prinssikulta, ettehän suuttunut.

PRINSSI

Kyllä minä suutun, jollet jo tule.

IMANDRA (nousee kuopasta, niijaa maalaisesti)

Minä häpeän niin, kun minä sanoin prinssiä häijyksi ja...

PRINSSI

Ja laiskaksi. Ah, en ollut sinua tuntea, minähän tapasin sinut metsässä.

IMANDRA

Minä en olisi silloin tuntenut itseäni.

PRINSSI

Sinä olet se sama pesemätön paimentyttö, jota...

IMANDRA

Jota te luulitte noidaksi.

PRINSSI

Taisit hiukan noitua, koska minä unohdin itseni.

IMANDRA

Ei, ei, en minä noitunut. Minähän unohdin itseni, kun annoin...

PRINSSI

Aika korvapuustin, hahhaa! Että korvat vieläkin kuumottavat.

IMANDRA

Minun korvani kuumottavat sitä ajatellessani.

PRINSSI

Sinä olit uskollinen Metsä-Matillesi, et antanut suuta prinssillekään.

IMANDRA

Miksi prinssi piti pilanaan?

PRINSSI

Sinä olit niin Suvikunnan prinsessan näköinen, etten voinut vastustaa
haluani.

IMANDRA

Olisikohan Suvikunnan prinsessa tehnyt samoin?

PRINSSI

Ehkä hän olisi hyppinyt harakkaa. Oh, minä en sääli häntä enään.

IMANDRA (pettyneenä)

Te ette siis muistele häntä enään.

PRINSSI

Minä vietän kohta häitä. Minä säälin tulevaa korkeata puolisoani.

IMANDRA

Sanotaan, että hän istuu mykkänä tornikomerossa.

PRINSSI

Kukaan ei saa häntä nähdä ennenkuin hää-iltana, silloin hänen kielensä
lumous laukeaa.

IMANDRA

Onko hän kauniimpi kuin — Suvikunnan prinsessa?

PRINSSI

Hän on nyt onneton ja se kaunistaa kaikkia.

IMANDRA

Olenko minä enään kaunis?

PRINSSI

Pikku narri! Sinä et ole onneton.

IMANDRA

Oi, minä olen niin onneton, minä tahtoisin kuolla!

PRINSSI

Olet olevinasi onneton. Kaikki nuoret neitoset haaveksivat häitä ja
kuolemaa. Etkö sinäkin ole onnellinen tässä pienessä mökissä?

IMANDRA

Minä en tiedä. Minä tahtoisin olla onnellinen.

PRINSSI

Eikö Metsä-Matti ole hyvä sinulle? Onko hän kovakourainen?

IMANDRA

Hän ei lyö ja toisinaan minä toivoisin, että hän löisi. Minä olen
sellainen! Minä tahtoisin, että hän hivelisi minun hiuksiani, koskisi
käsiäni niinkuin prinssi silloin metsässä...

PRINSSI

Mitä, mitä sinä makeilet? Minun käteni ovat nyt sidotut, minä en saa
muistaa...

IMANDRA

Ettekö muista...? Minä olisin tahtonut, että Metsä-Matti olisi minut
oikein ryöstänyt salaa yöllä linnanikkunasta.

PRINSSI

Vieläkö sinä haudot hullutuksiasi?

IMANDRA

Enkö minä sitten enään ole ryöstämisen arvoinen? Katsokaa, käteni ovat
nyt karkeat... Ei prinssikään niitä nyt koskisi.

PRINSSI

Kudo sinä vain kangastasi! Ompele siihen helmiä ja kalliita kiviä,
tähtiä ja lähteensilmiä, niin morsiameni ilostuu! — Vieläkö sinä
istut lähteellä ja katselet kuvaasi?

IMANDRA

Mitäpä minä katsoisin kun ei kukaan minua katsele!

PRINSSI

Minun täytyy sanoa Metsä-Matille, että hän katselee sinua enemmän.

IMANDRA

Ei, ei, kyllä hän katselee minua usein salaa ja toisinaan nauraa hän
itsekseen. Hän on niin kummallinen ja kateenarka.

PRINSSI

Kelle?

IMANDRA

Prinssille.

PRINSSI

Minulle? Miksi niin?

IMANDRA

Kun te silloin metsässä... Oh, minä en uskalla sitä ajatella...

PRINSSI (katsellen kukkia)

Sinulla onkin nyt niin sirkut silmät ja sinä olet armas katsella kuin
tämä kodinilon kukka.

IMANDRA

Se on niin vaarallista, Matti on niin kiivas, hän voisi...

PRINSSI

Mitä?

IMANDRA

Unohtaa, että hän on prinssin palvelija.

PRINSSI

Uskaltaisiko hän nousta omaa herraansa ja hallitsijaansa vastaan? Oh,
tämä on niin naurettavaa! Minä en pelkää!

IMANDRA (veikeillen)

Ettekö pelkää enään minua, minun silmiäni? Tahdotteko, niin minä
tanssin teille?

PRINSSI

Mitä sinä tahdot? Älä vain hypi harakkaa!

IMANDRA

Hahhaa, niinkuin Suvikunnan prinsessa.

PRINSSI

Oh, sinä olet viehkeä kuin hän, vaarallinen kuin hän, sinä olet vieno
velho, sinä lumoat silmäni.

IMANDRA (välkyttelee peilin palasella niin, että päivänsäteet
valaisevat prinssin kasvoja.)

PRINSSI

Mitä sinä teet, sokaiset silmäni, näen valkoisia hiiriä lattialla!

IMANDRA

Päivän elohiiret tanssivat silmissänne. Kuuletteko? (Kuuluu huilun
soittoa.)

PRINSSI

Kuka soittaa?

IMANDRA

Metsä-Matti soittaa halkotarhassa.

PRINSSI

Metsä-Matti?

IMANDRA

Minä pelkään... Hän hioo kirvestään.

PRINSSI

Kirvestään? Mitä varten?

IMANDRA

Armollinen prinssi! Älkää panko Mattia vesitynnyriin!

PRINSSI

Mitä hän aikoo? En ymmärrä... Sinä vedät minua kuin virta. Noita!

IMANDRA

Enkö ole ihana?

PRINSSI

Ah, ihana! Tanssi, tanssi!

IMANDRA

Minä tanssin teidän sydämeenne.

PRINSSI

Sinä olet sydämetön, minulla ei ole enään sydäntä, tyhjä paikka, pimeys!

IMANDRA

Ettekö muista Imandraa!

PRINSSI

Ah, muistan!

IMANDRA

Ja olette unohtanut sen uuden prinsessan? Ah, minä olen kateellinen
hänelle.

PRINSSI

En muista, sinun huulesi hurmaavat. Tanssi, tanssi!

IMANDRA

Minä tanssin!

PRINSSI

Sinun kätesi kimmeltää kuin kristalli, mitä sinulla on?

IMANDRA (asettaa peilin prinssin kasvojen eteen)

Taikapeili!

PRINSSI

Oh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne
itseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka
väistyy tanssien.)

IMANDRA

Tulen häihin!

PRINSSI

Häihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt.
Pääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa!
(Juoksee ovesta.)

IMANDRA

Prinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän
meni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.)

    Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan,
    ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan.
    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!

    Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä,
    ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä.
    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!

    Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa,
    ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa!
    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!

    En enään ilonpäiviä mä näe milloinkaan
    ja suruhunnun kutoa nyt itselleni saan.
    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!

    En helmiä, en kiviä mä siihen punoa saa,
    on kyynelhelmet ainoat, joilla voin sen koristaa.
    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!

(Kuuluu sateen rapinaa katolla ja ikkunalla.) Uh! Kuka kolkutti?
(Menee avaamaan.)

HOVIHERRA (ja hovirouva)

Tästä, armollinen rouva! Ai! Löin pääni ovenkamanaan. Tänne
tullessa täytyy kumartaa.

HOVIROUVA

Niinkuin hovissa. Yh, pääsimmehän sateen suojaan. (Asettaa
tirkistyslasin silmilleen.) Mikä muunnos!

HOVIHERRA (rientää esille)

Prinsessa!

IMANDRA

Ah!

HOVIHERRA

Kenelle te kudotte noin kaunista kangasta?

IMANDRA

Kaukovallan prinssin tulevalle puolisolle.

HOVIROUVA

Mikä alennuksen askel!

HOVIHERRA

Niin, meitä on kutsuttu prinssin häihin.

HOVIROUVA

Ja tällaisessa harakanpesässä prinsessa nyt asuu!

IMANDRA

Ei tämä ole mikään harakanpesä!

HOVIROUVA

Siitä saitte, että hypitte harakkaa. Eikö nyt olisi ihanaa astua
kuninkaalliseen kultasaliin morsiuskruunu päässä? Eikö prinsessa kadu?

IMANDRA

Mitäpä minä katuisin, en ole mielestäni mitään pahaa tehnyt.

HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä)

Täällä on niin umpea ilma. Avatkaa ikkuna!

    (Hoviherra avaa ikkunan.)

IMANDRA

Kaikkeen sitä tottuu.

HOVIROUVA

Mutta hovitapoihin oli vaikea tottua.

HOVIHERRA

Täällähän on sievää ja siistiä. Palkit ja seinät säihkyvät puhtautta.
Pieni porsliiniparatiisi!

HOVIROUVA

Peseekö prinsessa itse lattian?

IMANDRA

Kukapa sen pesisi!

HOVIROUVA

Prinsessa raataa kuin palkkapiika, mikä häväistys!

IMANDRA

Ei työ ole häpeäksi, sanoo Metsä-Matti.

HOVIHERRA

Ja puutarhassa tuoksuvat omenapuut!

IMANDRA

Mutta hajuvesi sekoittaa niiden tuoksun.

HOVIROUVA

Tiedättekö! Minun ruusuveteni on tuotu Indiasta saakka.

HOVIHERRA

Suurin ilomme olisi nähdä teidät taas keskellämme, kullatussa
kammiossanne, jonka olemme kaunistaneet.

IMANDRA

Mutta siellä on niin ikävä.

HOVIROUVA

Minä annan anteeksi prinsessan entiset erehdykset.

HOVIHERRA

Tuotamme hoviin iloisia soittoniekkoja, saatte hyppiä vaikka harakkaa.

HOVIROUVA

Ei, ei, sen minä kiellän.

IMANDRA

Saan minä täälläkin tanssia ja Metsä-Matti soittaa. Äsken tanssin
prinssille.

HOVIROUVA

Kävikö hänen korkeutensa täällä, sepä ihme!

IMANDRA

Hän ei tunne minua.

HOVIROUVA

Sepä onni!

IMANDRA

Hän kutsui minua hoviin ompelemaan.

HOVIROUVA

Mutta prinsessa, ettekö nyt ajattele! Prinsessan pitäisi hävetä!

IMANDRA

Jotain täytyy tehdä elääkseen.

HOVIROUVA

Mikä se Metsä-Matti on miehiään? Kiusaa teitä nälälläkin, minäpä sanon
prinssille...

IMANDRA

Ei, ei, Metsä-Matti ei ole paha!

HOVIHERRA

Ehkä prinssi vielä muuttaa mieltään, kun hän tuntee teidät.

IMANDRA

Ehkä hän kerran tuntee. Pitäköön prinsessansa!

HOVIHERRA

Ehkä hän ihastuu ikihyväksi nähdessään tämän ihmeellisen muutoksenne.

IMANDRA

Minä voin kerjätä leipääni, mutta minä en kerjää onneani.

HOVIHERRA

Onni tulee, onni menee. Ehkä se Metsä-Matti on loitsija.

HOVIROUVA

Se Metsä-Matti on veijari, se on pantava jalkapuuhun!

IMANDRA

Sitä minä en salli. Ja miksi te, hovirouva, moititte miestä, jota
ette tunne? Metsä-Matti on kantanut minua purojen ja kivien yli,
hän on puolustanut minua petoja ja ihmisiä vastaan.

HOVIROUVA

Prinsessa, te olette auttamaton! Elätte riidassa ja...

HOVIHERRA

Rakkaudessa. Pieni riita rakentaa rauhan.

HOVIROUVA

Hoviherra, te pärpätätte kuin vanha pärekori, te ette tiedä mitään
rakkaudesta.

HOVIHERRA

Olen oppinut sen teiltä, armollinen rouva. Ehkä se, se Metsä-Matti
sillä pillillään on pannut pienen prinsessan pään pyörälle.

IMANDRA

Saa hän jänistenkin päät pyörälle.

HOVIHERRA

Oo, ehkä prinsessa vielä muistaa jäniksen, jonka minä ammuin.

IMANDRA

Hahhaa, se jänishän oli jo kuollut kaatuessaan. Sen vatsa oli kiinni
ommeltu!

HOVIROUVA

Mitä minä kuulen! Ritari pelvoton ja vakaa! Sanoinhan, että te
ammutte aina ohi.

HOVIHERRA

Kautta metsästäjän kunniani! Ikävä juttu! Miksei prinssi puhunut tästä
mitään, minä olen häväisty!

HOVIROUVA

Entä minä! Olen kerskaillut tästä sankarityöstä koko hoville.
Hoviherra, te olette nahjus, jänishousu! Oo, oo!

HOVIHERRA

Tämä on liikaa! Hovirouva, te unohdatte hovitavat, hovikielen...
minä olen hovimies, minä...

HOVIROUVA

Minä annan nyt palttua hovitavoille! Te olette nauta, vanha
viheliäinen, syntinen sarvipää, pässinpää!

HOVIHERRA

Ja te olette vanha huhuharakka!

HOVIROUVA

Harakka? Minä pakahdun, minä pyörryn! (Pirskoittaa hajuvettä
kasvoilleen, kaatuu rahille.)

HOVIHERRA

Tyyntykää! (Huuhtoo hovirouvan kasvoja.) Me unohdimme itsemme. Me
emme ole muuta kuin ihmisiä me hovi-ihmisetkään.

HOVIROUVA (herää)

Oh, nainen on heikko, oo, kuinka te olette hyvä... oo, anteeksi.
Pois, pois! Minä läkähdyn!

HOVIHERRA (taluttaen hovirouvaa ovesta)

Nöyrin palvelijanne! Ai! (tarttuu sääreensä.) Kirottu kihti! Se
johtuu metsästyksestä. Juutaksen jänis! (Ovesta tulee vastaan prinssi
metsänvartijana.)

HOVIROUVA (tirkistellen lasilla)

Yy! Pri... pippuriprinssi! (Varoittaen salaa sormellaan, prinssi
nostaa sormen huulilleen.)

PRINSSI (hiljaa)

Vaiti!

HOVIHERRA

Oo, anteeksi!

PRINSSI (äänekkäämmin)

Luulin lampaaksi!

    (Hoviherra ja hovirouva menevät.)

Pane pötyä pöydälle! Mitä, eihän puukupissa ole mitään!

IMANDRA

Ei ole muuta kuin mustaa leipää ja kaljaa!

PRINSSI (ottaa pyssyn seinältä, alkaa valaa kuulia.)

Huonostipa hoidat tulta!

IMANDRA

Lähdetkö sinä taas metsään? Minun tulee niin ikävä.

PRINSSI

Kudo kangasta, jonka prinssi on tilannut! Sinun on ikävä siksi,
ettet pane tikkua ristiin.

IMANDRA

Minähän hyörin ja häärin aamusta iltaan, mutta sinä et huomaa mitään.
Et edes katsokaan!

PRINSSI

Ethän sinä katsomisesta kaunistu.

IMANDRA

Minä luulin päinvastoin.

PRINSSI

Sinä sanot aina päinvastoin. — Täällä kävi prinssi, mitä hän teki?

IMANDRA

Merkillistä, etten nähnyt prinssin tänne tuloa.

PRINSSI

Katselit kai kuvaasi kaivossa.

IMANDRA

Tiedätkös, prinssi oli minulle hieno ja höyli ikäänkuin olisin ollut
prinsessa.

PRINSSI

Vai prinsessa!

IMANDRA

Mutta minä olen prinsessa!

PRINSSI

Et minun etkä maailman silmissä. Jos sinä tuollaisia toistat,
niin kaikki nauravat sinulle.

IMANDRA

Ja Suvikunnan hovissa minulle naurettiin, kun tahdoin olla
paimentyttö. — Kuules, sinä soitit äsken niin kauniisti!

PRINSSI

Minäkö? Sehän oli vain vanha, vieras tietäjä.

IMANDRA

Tietäjä? Sehän on kummallista!

PRINSSI

Ja sinä tanssit! Kyllä minä kuulin!

IMANDRA

Hyi, sinä olet ilkeä, enkö minä saa tanssiakaan!

PRINSSI

Et prinssille.

IMANDRA

Sinä olet mustasukkainen.

PRINSSI

Miksen olisi? Sinä aiot pettää minut, mutta silloin minä...

IMANDRA

Silloin sinä

PRINSSI (poispäin hymyillen)

Lyön sinua!

IMANDRA

Oi, lyö, lyö minua, se olisi niin ihanaa!

PRINSSI

Minäpä en lyö!

IMANDRA

Sinä kiusaat minua. Et lyö, et hyväile. Et hyvää sanaa sano, vaikka
raastan ja raadan.

PRINSSI

En osaa hovin hienoa kieltä, me maalaiset emme sano, mitä tunnemme.

IMANDRA

Mutta tunnette sen, mitä sanotte. Sano, sano, että sinä olet
tyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen!

PRINSSI

Tyytyväinen? Kun ei ole rauhaa, rahaa, ruokaa!

IMANDRA

Täällä saan istua kuin Tuhkimus tuhassa. Jos olisin tämän tiennyt,
en olisi kanssasi lähtenytkään.

PRINSSI

Mitä läksit, oma syy! Satuja, satuja!

IMANDRA

Ja aina sinä hoidat ja voidat pyssyäsi niinkuin minua ei olisikaan.

PRINSSI

Joka ei pidä pyssyään puhtaana, se ei vaali vaimoankaan.

IMANDRA

Ampuisit edes jäniksen, osaathan sinä loihtia.

PRINSSI

Paljasta pilaa!

IMANDRA

Pilanako minua pidätkin? Minäpä sanon prinssille.

PRINSSI

Sano, sano, ei sinua uskota!

IMANDRA (polkee jalkaansa)

Sinä olet kavala kuin käärme. Sinä kiedot sanoillasi niinkuin lukki
verkkoonsa.

PRINSSI

Ja kerjää prinssiltä samalla mesikakkuja!

IMANDRA

Minäkö kerjäisin?

PRINSSI

Niin sanoit prinssille, kyllä minä kuulin. Mutta sinä et uskalla
kerjätä, tarvitaan siihenkin rohkeutta.

IMANDRA

Kyllä minä uskallan, menen vaikka heti, kerjään polvillani, matelen.

PRINSSI

Kun käsken, niin et kerjää.

IMANDRA

Mutta minäpä kerjään!

PRINSSI

Kerjää, kerjää! Nälkä ei lue lakia.

IMANDRA

Miksi olet niin kova, minun pitäisi sinua vihata, mutta minä en voi!

PRINSSI

Vihaa vaan! Mikset voi?

IMANDRA

Siksi, että sinun katseesi kurittaa, mutta äänesi hyväilee.

PRINSSI

Sinä olet leikkinyt lemmellä.

IMANDRA

Sinun kylmyytesi kiihoittaa, sinun kuumuutesi jäähdyttää. Mikset anna
minulle suuta niinkuin hovissa!

PRINSSI

Vasta häiden jälkeen!

IMANDRA

Prinssin häiden?

PRINSSI

Niin — prinssin.

IMANDRA (polkee jalkaansa.)

Mutta minä tahdon! Suuteletko?

PRINSSI

En!

IMANDRA

Tapa minut, tapatko?

PRINSSI

En! Taruissa vain tapetaan.

IMANDRA

Sitten minä...

 PRINSSI

 Sinä, sinä...?

IMANDRA

Minä, minä, minä — vaikenen koko viikon. (Menee nurkkaan
turjottamaan.)

PRINSSI

Ja minä puhun koko viikon. Sinä tapat aikaasi ja nyt minä tapan —
kukon!

IMANDRA

Kukon! Mutta kuinka minä sitten herään?

PRINSSI

Kun heräät, niin vaikenet. Et voinut vaijeta! Siinä näit!

IMANDRA

Minä puhunkin koko viikon.

PRINSSI

Minä vaikenen. (Menee.)

IMANDRA (pistää sormet korviinsa)

INKERI (tulee)

Oi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte?

IMANDRA

Muuten vaan.

INKERI

Istutte mykkänä kuin murheellinen lintu.

IMANDRA

Tai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas
satuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä.

INKERI

Hyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä.
Tulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää
kauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan
prinsessaa sitomaan morsiusseppeltä.

IMANDRA

Oh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani
niinkuin ennen.

INKERI (hajoittaa Imandran hiukset)

En kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja.

IMANDRA (ilostuen)

Inkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin
niitä nenästä ja hypin harakkaa.

INKERI

Muistan, muistan!

IMANDRA (heiluttaen käsiään)

Hypinkö harakkaa? Näin minä räpytin.

INKERI

Ei, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi.

IMANDRA

Ehkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii
korvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi
kiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki!

    (Ovella kuuluu kolme koputusta.)

Häh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene
sinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna
Lapin tietäjäksi.)

TIETÄJÄ

Rauha matalaan majaan!

IMANDRA

Kuka olet, mieron mies?

TIETÄJÄ

Tietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja.

INKERI (osoittaen prinsessaa)

Arvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi.

TIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli)

Kehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa.

IMANDRA

Mistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi.

TIETÄJÄ

En puhu partaani.

IMANDRA

Tässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit?

TIETÄJÄ

Kasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on
minulta varastanut. Tiedätkö siitä?

IMANDRA

Minäkö, mitä? Olisiko...?

TIETÄJÄ

Minä tiedän, että sinä tiedät.

IMANDRA

Millainen on peilisi?

TIETÄJÄ

Se kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun
avulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on
särkenyt sen peilin. —

IMANDRA

Loihtija, mistä sen tiedät?

TIETÄJÄ

Löysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä
kaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni.

IMANDRA

Olen tuntevinani sinut äänestäsi.

TIETÄJÄ

Minä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja.

IMANDRA

Ja menetit vallattoman virkasi?

TIETÄJÄ

Narrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta.

IMANDRA

Entä loihtusana?

TIETÄJÄ

"Katso itseesi!" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi.

IMANDRA

Voi, kuinka minä olin tyhmä!

TIETÄJÄ

Prinsessa, sinä olet särkenyt peilini!

IMANDRA

Niin, minä sen tein.

TIETÄJÄ

Silloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi
tapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo.

IMANDRA

Nyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle
metsässä ainoan leipäsi!

TIETÄJÄ

Niinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri,
olen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia
peilinpaloja.

IMANDRA

Ja kun ne on löydetty?

TIETÄJÄ

Löydän itseni.

IMANDRA

Ja minä?

TIETÄJÄ

Silloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina
peilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.)

INKERI

Ehkä hän kujeili itsensä kanssa.

IMANDRA

Tuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja
lue jotakin!

INKERI (alkaa lukea)

Oli kerran...

PRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran
taakse ja sieppaa kirjan)

... hyvin häijy prinsessa.

IMANDRA (pelästyen)

Metsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun
kirjani. Anna pois paikalla!

PRINSSI (nostaen kirjan korkealle)

En anna.

IMANDRA

Minä huudan!

PRINSSI

Sinähän lupasit vaijeta.

IMANDRA

Minä karkaan!

PRINSSI

Karkaa vaan!

IMANDRA

Katsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa,
(Kamppailevat.)

PRINSSI

Prinssi parka! Onnea matkalle!

IMANDRA

Uh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit
tappaa prinssin.

PRINSSI

Prinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi!

IMANDRA

Sinä tapat minutkin!

PRINSSI

Minä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.)

IMANDRA

Raakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa!
Kaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa!

INKERI

Prinsessa, prinsessa!

IMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen)

Pois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan.
Jää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.)

INKERI (juoksee ikkunan ääreen)

Prinsessa!

PRINSSI

Oliko tämä nyt täyttä totta!

INKERI

Hän juoksee metsään.

PRINSSI

Mitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra!

INKERI

Hän ei tule takaisin, juoksee, juoksee!

PRINSSI

Ei tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.)

INKERI

Se oli sen sadun loppu!



NÄYTÖS IV


—Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä
linnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero
lyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.—

PRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta)

Täällä ei ole vielä ketään.

OTRO

Armollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte.

PRINSSI

Sitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu
hääpäiväni.

OTRO

Ihmisen iloisin päivä.

PRINSSI (leikillisesti)

Käskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan?

OTRO

Käskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne.

PRINSSI

Minun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan
karkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä
kilpajuoksussa olin taittaa jalkani.

OTRO

Pianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät.

PRINSSI

Menin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja
raivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi.
Mökissä hän sitten nukahti.

OTRO

Prinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä
kuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne.

PRINSSI

Tahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni.

OTRO (nauraen)

Hunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään?

PRINSSI

Ja mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin
mustasukkainen eräälle miehelle...

OTRO

Itsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille.

PRINSSI

Niin. Mutta kohta riisun minä naamarini.

OTRO

Niinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut
keihäskisoissa.

PRINSSI

Joka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana
nauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita.

OTRO (ilakoiden)

Menkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa!

PRINSSI

Mykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko
valtakunnalle.

OTRO

Soittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet.

PRINSSI

Ja hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin.

OTRO

Ymmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.)

INKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien)

Mutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu
tornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva
ajattelee!

HOVIHERRA

Minun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona.

INKERI

Mutta eksyitte viinikellariin.

HOVIHERRA

Hehee, hää-ilon esimakua.

INKERI

Hui, hai, hoviherra!

HOVIHERRA

Missä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa!
(Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.)

INKERI

Te olette jo siipirikko!

HOVIHERRA

Ki-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän
yli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta,
auta minua alas!

INKERI

Mutta te ette saa koskea.

HOVIHERRA

Kautta hovikunniani!

INKERI

Ettekä nipistä?

HOVIHERRA

En nipistä, katselen vain! Uh, puh!

INKERI

Hoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa.

HOVIHERRA

Vanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti
tässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin
nuoruuden aikana.

INKERI

Käyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita?

HOVIHERRA

Nuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme
nuorten hovineitien naamiaisiin.

INKERI

Ai, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit
muuttuvat.

HOVIHERRA

Muodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään
aikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää
kaulassaan.

INKERI

Siksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia.

HOVIHERRA

Eräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän
niitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä!

INKERI

Hovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä.

HOVIHERRA

So, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja
hän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa.

INKERI

Siksikö tekin, hoviherra...?

HOVIHERRA

Ei, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa
hiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi...

INKERI

Nyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.)
Teillähän on vain pari niskakarvaa!

    (Hovirouva seisoo ovella.)

HOVIHERRA

Ai, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra.
Mutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.)

HOVIROUVA

Vai niin! Hoviherra, joko te taas...?

HOVIHERRA

Joko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä!

HOVIROUVA

Ja nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.)
Te olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli!

HOVIHERRA

Ukuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään...

HOVIROUVA

Vai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa!
(Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt
kylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.)

IMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti)

Inkeri! Uskallanko minä tulla?

INKERI

Prinsessa!

IMANDRA

Älä mainitse nimeäni!

INKERI

Tulkaa ompelemaan, nyt on kiire!

IMANDRA

Prinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona
hovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä.

INKERI

Ja nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa.

IMANDRA

Mitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt
sairaana kotona.

INKERI

Kuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta
Metsä-Matti löysi teidät viimein.

IMANDRA

Hän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä
prinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee
tulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta.

INKERI

Ei saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa.

IMANDRA

Minä aavistan.

INKERI

Mitä te aavistatte?

IMANDRA

Aavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä
ummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy
mies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään,
mies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja
vereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee?

INKERI

Haaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta
sydämeenne!

IMANDRA

Ja tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu
ikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani.

INKERI

Rikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet
satukirjat.

IMANDRA

Kummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu
 sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva.
Toisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita
prinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja
puvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin
häähuntuihin?

INKERI

Prinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä
hääharsoviittaa!

IMANDRA

Tohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin.

INKERI (veitikkamaisesti)

Prinssi oli hyvin ankaran näköinen.

IMANDRA

Nyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut
tehdä. Minun täytyy pelastaa hänet... Missä on prinssi?

INKERI

Prinssi on sen mykän prinsessan luona.

IMANDRA (pukeutuu)

Voi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn,
ja kun minä ajattelen prinssiä, niin...

INKERI (hymyillen)

Niin te ajattelette Metsä-Mattia.

IMANDRA

Niin. Olisiko tässä jotain noituutta?

INKERI

Ehkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te
olisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä!

IMANDRA

Prinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni!

INKERI

Hovi on huumannut vanhat vaistonne.

IMANDRA

Minullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran,
hovirouvan ja prinssin...

INKERI

Prinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain
itsenne.

IMANDRA

Peilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä
neulon tämän sirun seppeleeseen.

INKERI

Mutta prinsessa, se on vaarallista!

    (Linnanpihalta kuuluu huutoja.)

IMANDRA

Inkeri, kuulitko, mitä ne huutavat?

INKERI (nousee, menee ikkunan luo)

Linnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan.

IMANDRA

Minutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.)

INKERI

Ei, ei! Prinssin morsiamen!

KANSA (huutaa)

Morsian ulos!

IMANDRA

Minä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen
pöydälle.)

INKERI (huutaa ikkunasta)

Tyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa!
(Kuuluu mutinaa.)

IMANDRA

Minä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään,
(Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni
laulu.)

INKERI

Laulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja.
(Menee.)

    (Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.)

MORSIUSPIIKAINEN

Katsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun.

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Kujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan.

MORSIUSPIIKAINEN

Oi, terve maan mainio morsian!

IMANDRA

Morsian, minä, mitä te teette?

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Tulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä
peileillä ja häähimmeleillä.

IMANDRA

Erehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua.

MORSIUSPIIKAINEN

Nyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin
paljon puhutaan.

IMANDRA

Olen minä nähnyt parempiakin päiviä!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Parempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla!

IMANDRA (kiivastuen)

Miksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin.

MORSIUSPIIKAINEN

Mikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä?

IMANDRA

Te härnäätte minua!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Katsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa!

IMANDRA

Varokaa, etten kynsi!

MORSIUSPIIKAINEN

Kyllä on sisua!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

On vielä ylpeäkin.

IMANDRA

Ylväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa!

MORSIUSPIIKAINEN

Luulee olevansa mikäkin prinsessa!

IMANDRA

Prinsessa, niin minä olenkin!

MORSIUSPIIKAISET

Prinsessa, hahhahaa!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Kerjäläisprinsessa!

MORSIUSPIIKAINEN

Minkä maan prinsessa?

IMANDRA

Suvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Häpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä
harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa.

IMANDRA

Ettekö usko, kyllä minä osaan!

MORSIUSPIIKAINEN

Emme usko, jollet hypi harakkaa!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko!

IMANDRA

Ettekö usko! Kyllä minä näytän... Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.)

MORSIUSPIIKAISET

Hahhahaa!

IMANDRA

Uskotteko nyt? Huitukat!

MORSIUSPIIKAINEN

Hyppii kuin sammakko!

TOINEN MORSIUSPIIKAINEN

Hän on hullu, hän on hullu!

    (Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra
    ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.)

PRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä)

Jatka, jatka!

IMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn)

Oi, prinssi!

PRINSSI

Mikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella!

IMANDRA (koettaa riisua hääviittaa)

Se oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli.

PRINSSI

Ei, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua.

IMANDRA

Oi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi... minä
vain koettelin...

PRINSSI

Sinä olisit suloinen morsian!

IMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle)

Mitä prinssi nyt!

PRINSSI

Älä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä.

IMANDRA

Niin, mökissä, mutta en hovissa.

PRINSSI

Ja taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka!

IMANDRA

Minä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi.

PRINSSI

Kas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin!
Pitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä.
Olkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista
hääkangasta.

IMANDRA

Olen iloinen, jos se mielyttää prinssiä.

PRINSSI

Mutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on
yhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja,
mutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille.

IMANDRA (ilostuen)

Eikö siis häitä vietetäkään!

PRINSSI

Ei tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua?

IMANDRA

Minä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi.

PRINSSI

En ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen,
miksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt?

IMANDRA

Hän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa.

PRINSSI

Miksi!

IMANDRA

Hän haki minua metsästä, kun olin karannut.

PRINSSI

Niinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain
tekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän...

IMANDRA

Prinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen
jalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni.

PRINSSI

Minä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin
varkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen
hänet viralta, minä häädän hänet mökistäni.

IMANDRA

Älkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki
parannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa.

PRINSSI

Eikö hän hanki sinulle ruokaa?

IMANDRA

Mistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten...?

PRINSSI

Ja sitten?

IMANDRA

Sitten pyysi hän, että minä pyytäisin... "Ei siihen köyhän auta",
sanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille
hiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä
hauteilla.

PRINSSI

Hän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään!

IMANDRA

Prinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä
menehtyisin omantunnon tuskista.

PRINSSI

Turhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä.

IMANDRA

Mitä minusta.

PRINSSI

Oletko syönyt tänään mitään?

IMANDRA

Enhän minä... mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain
hengen pidoksi.

PRINSSI

Mattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian
neuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä
toimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita.

IMANDRA

Oi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt
mitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet.

PRINSSI

Minä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun.
(Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin
päähäsi?

IMANDRA

En ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa
rahvaan nainen!

PRINSSI

Mutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut?

IMANDRA

Peilinpalasen.

PRINSSI

Noidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä
tiedät!

IMANDRA

Mökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä
peilinpalasessa on ihmeellinen voima.

PRINSSI

Tuntuu niinkuin minä tuntisin sen.

IMANDRA

Siinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on.

PRINSSI

Sehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla
minä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva
ja monet muut.

IMANDRA

Ja taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi.

PRINSSI (katsoo peiliin)

Sano se sana!

IMANDRA

Katso itseesi!

PRINSSI

Katso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon,
toivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on?
Olenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen
sinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet...?

IMANDRA

Ei, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole...

PRINSSI

Sinä olet...

IMANDRA

Ei paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä
niin loistavaa kuin mitä lapsena luulin.

PRINSSI

Nyt minä tunnen. Sinä olet... te olette prinsessa Imandra.

IMANDRA

Oh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa.

PRINSSI

Armollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa.

IMANDRA

Minä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle.

PRINSSI

Mikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa.

IMANDRA

Oi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi.
Minä olen ansainnut alennukseni.

PRINSSI

Prinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani.
Unohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en
aavistanut.

IMANDRA

Oh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä.

PRINSSI

Ei, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla
lailla kuin silloin Suvikunnan hovissa.

IMANDRA

Se on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton
olen rikkonut teitä vastaan.

PRINSSI

Minä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne.

IMANDRA

Prinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili
on lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te
sanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette
muista enään sanojanne.

PRINSSI

Minä vannon, valitkaa!

IMANDRA

Minä en voi!

PRINSSI

Antakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja
musta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä.

IMANDRA (syöksyy liinan luo)

Oi, leipää!

PRINSSI

Ei, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen.

IMANDRA

Mi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin
sudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen,
toisella mustaan leipään.)

PRINSSI

Mutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa!

IMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää)

Hahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää!
Prinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko,
kuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu.
Hahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa!

    (Kuuluu melua pihalta.)

PRINSSI

Mikä siellä on!

IMANDRA

On niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja.

PRINSSI

Tämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa!

INKERI (syöksyy huoneeseen)

Tuli on irti! Metsämökki palaa!

IMANDRA (vaipuu lattialle)

Metsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni
palaa! (Syöksyy ovelle.)

PRINSSI

Tyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät
prinsessaa.)

IMANDRA

Prinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän
palaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla!

INKERI

Prinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole!

IMANDRA

Inkeri, Inkeri, älä estä, minä tahdon hänen luoksensa. Voi, voi, hän
on sairas ja hän palaa ilmielävänä näkemättä minua! Oi! Miksi minä
jätin hänet yksin! Minä olin mieletön. Päästäkää, päästäkää, päästäkää,
minä tahdon pelastaa tai palaa hänen kanssaan! Voi, minua! (Syöksyy
ovesta, Inkeri ja prinssi rientävät jälessä. Kujeilijat tulevat
naurellen. Hepuli pitää selkänsä takana nahkaista viinipulloa.)

HEPULI

Näitkö sinä! Hahhaa!

KEPULI

Hahhaa! Näinhän minä, kuinka hovirouva pisti hoviherran pään
suihkun alle.

HEPULI

Niinkuin jäniksen pään pensaaseen. Tämä on sitä hovimetsästystä!

KEPULI

Kas näin! (Painaa Hepulin päätä.)

HEPULI

Älä, älä! En minä ole mikään jänis enkä hoviherra.

KEPULI

Olet aika hepuli!

HEPULI

Sen varsin valehtelit, senkin kepuli!

KEPULI

Sytytetään vahakynttilät, niin näemme paremmin valehdella...

HEPULI

Ja näemme, kuinka korvat liikkuvat. Hovissa ei koskaan puhuta totta.

KEPULI

Mutta nyt täytyy hoviherran ja hovirouvan puhua totta.

HEPULI

Koska taikapeili puhuu totta.

KEPULI

Mutta nämä hovin hupsut eivät vielä tiedä taikapeilistä muuta kuin
että saavat toivoa kolme toivomusta.

HEPULI

Älä sinä mene puun ja kuoren väliin!

KEPULI

Tiedätkö, mitä siellä on?

HEPULI

En.

KEPULI

Siellä on toukka.

HEPULI

Luulet olevasi rikkiviisas.

KEPULI

Ja sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta.

HEPULI

Mutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään.

KEPULI

Hovissa on vaarallista nähdä liian paljon.

HEPULI

Ja vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä
yliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä.
Hei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä!

KEPULI

Hei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan.

HEPULI

Hys, löysin tämän puutarhasta.

KEPULI

Sinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko.

HEPULI

Ja sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota
vielä kulaus hoviherran nahkanassakasta.

KEPULI

Sinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata!

HEPULI

Kyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät.

KEPULI

Mutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan.

HEPULI

Mutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen.

KEPULI

Prinsessa Imandran malja!

HEPULI

Hän on väärentämätön, väkevä viini.

KEPULI

Mutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos,
tuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii
tietysti riikin riikinkukko.

HEPULI

Jolla on kanan höyhenet.

KEPULI

Ja riikinkanalla kukon kannukset.

HEPULI

Voi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua
totta.

KEPULI

Tai puhuvat itsensä pussiin.

HEPULI

Ja piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu
kolinaa)

KEPULI

En pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei,
paetkaamme!

HEPULI

Hyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat
takaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.)

HOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai
kuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii
tornikomeroa ja pöytälokeroita.)

HOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä)

Hys, mitä! Oh, hovirouva!

HOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen
päähänsä.)

Oo, oo!

HOVIHERRA

Hän puhuu itsekseen. Voi vietävä!

HOVIROUVA

Uh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.)

HOVIHERRA

Armollinen rouva, enhän minä mitään... (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.)

HOVIROUVA

Uh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.)

HOVIHERRA

Minun kuningattareni, kruunu päässä!

HOVIROUVA

Sopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä!

HOVIHERRA

Mutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on!

HOVIROUVA

Mikä, mikä!

HOVIHERRA

Taikapeili, jota minä...

HOVIROUVA

Tekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan
toivoa. Niin, minä toivon...

HOVIHERRA

Ei, ei, antakaa minun...

HOVIROUVA

Minä toivon, että te toivoisitte myöhemmin.

HOVIHERRA

Ei, ei!

HOVIROUVA

Seis! Minä ensin...

HOVIHERRA

Mutta minähän ilmoitin ensin...

HOVIROUVA

Minä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa.

HOVIHERRA

Nyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon
taas palaavani pippurimaasta.

HOVIROUVA (kiivastuen)

Ja minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään.

HOVIHERRA

Nyt toivoitte viimeisen kerran!

HOVIROUVA (raivostuen)

Te, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään
toivoa kuin kerran.

HOVIHERRA

Mutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin.

HOVIROUVA

Ettehän te mieti koskaan mitään.

HOVIHERRA

Minä mietin, että mitähän te nyt mietitte.

HOVIROUVA

Teillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille.

HOVIHERRA

Hovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin
sanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö
tiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon
serkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua.

HOVIROUVA

Kantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että
minun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä
olen kuninkaallisempaa sukua kuin te.

PRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu
pilarin taakse seisomaan.)

HOVIHERRA

Te liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että
kanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette
enään vääristele vanhoja perimätietoja!

HOVIROUVA

Hyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te
toivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte.
Te toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että
te saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette
tahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa
kaikki kosijat luotaan.

HOVIHERRA

Te häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut
prinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana
vaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä
aikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette
jo kruunun kalleuksiakin ja...

HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen)

Ei, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty,
häväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen!

HOVIHERRA

Te olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin
pyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi!

HOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen)

Oo, prinssi, kuulitteko, minä...

PRINSSI

Olen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi
molemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen.

HOVIHERRA

Ei syy ole minussa.

HOVIROUVA

Eikä minussa.

PRINSSI

Te makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa
huulilla mutta myrkkyä mielessä!

HOVIHERRA

Oi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne!

HOVIROUVA

Teidän korkeutenne alamaisin palvelija!

PRINSSI

Te olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte
halpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen
oppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni.
Minä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne.

HOVIHERRA ja HOVIROUVA

Me, me kii-kiitämme.

PRINSSI

Ja rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä
prinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän
käärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.)

HOVIROUVA

Minä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.)

PRINSSI

Älkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte
taikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran
peiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne!

HOVIROUVA

Pitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en
katso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä!
Viekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään
itkuun ja rientää tiehensä.)

PRINSSI

Ja nyt on teidän vuoronne, hoviherra!

HOVIHERRA

Säästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo,
minä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko,
heikko.

PRINSSI

Minä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne.

    (Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja
    asettuvat oven kummallekin puolelle.)

HOVIHERRA

Prinssi, mitä te aiotte? Enhän minä...

PRINSSI

Sen saatte pian nähdä.

IMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna)

Prinssi, te käskitte!

PRINSSI

Imandra!

IMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan)

Tässä minä seison kuin turvaton leski.

PRINSSI

Morsioksi puettuna!

IMANDRA (katsellen pukuaan)

Minäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni!

PRINSSI

Kuule!

    (Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.)

        Nyt morsiuspiiat laulaa
        käy kisaan ylkämies,
        ei puutu meiltä pitoja,
        nyt ruusut täyttää ties!

PRINSSI

Imandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi
pitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten!

IMANDRA (kohottaen katseensa)

Mitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin
luo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä
olet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni!
Mikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä
vaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee?
Keihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin
hoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.)

HOVIHERRA

"Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut
metsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi,
koska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan
hallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten
raskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi
kaikelle kansalle kuulutettakoon!"

    (Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.)

IMANDRA

Mitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista!

PRINSSI

Imandra, kuulithan!

IMANDRA

Ei, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän
on viaton... on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa
kuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille!
(Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette
vastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä,
säästäkää hänen nuori henkensä!

PRINSSI

Imandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa!

IMANDRA

Ei, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä
ei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi,
kavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on
syytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi,
voi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.)

HOVIHERRA

Prinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion.

IMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi)

Kas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne!

HOVIHERRA

Prinsessa, mitä te teitte!

    (Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.)

IMANDRA

Ei, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia!
Minä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar,
rohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen
kanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan
niinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran.

    (Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.)

PRINSSI

Niin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa,
joka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra.
(Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.)

IMANDRA

Mitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen.
Oi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua!

PRINSSI

Sinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut?

IMANDRA

Tunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun
runsautta ja loppumatonta lepoa!

    (Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä
    hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja
    Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.)

PRINSSI

Pannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu!
(Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä,
heitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.)

MORSIUSPIIKAISET

        Nyt morsian anna kättä
        ja sormet sormiin lyö,
        ja helykruunus kullassa
        nyt tanssi koko yö!

PRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen)

Tule, Imandra!

IMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta)

Mutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili?

PRINSSI

Se oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta
matkoillani kaukaisilla mailla.

IMANDRA

Sinä silmänkääntäjä, uuspeili!

PRINSSI

Jokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu!

    (Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu
    valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue
    kulkee.)

HOVIROUVA (jättäytyen jälkeen)

Hoviherra, te olette vain narrinpeili!

HOVIHERRA

Ja te juorupeili!

HOVIROUVA

Ja minä kuvastun teissä.

HOVIHERRA

Ja te minussa.

    (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.)

HOVIROUVA

Oo, oo!

HOVIHERRA

Oo, oo!

    (Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!)

Esirippu.




*** End of this LibraryBlog Digital Book "Taikapeili : Nelinäytöksinen satunäytelmä" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.