Title: Perttunen kiinni! : 1-näytöksinen ilveily
Author: Ruotsalo, S. A.
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Perttunen kiinni! : 1-näytöksinen ilveily" ***


PERTTUNEN KIINNI!

1-näytöksinen ilveily


Kirj.

S. A. RUOTSALO



Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Oy,
1925.



HENKILÖT:

SOINISKA, Amerikan leski.
SELMA, hänen tyttärensä.
PERTTUNEN, aikanaan kuulu suurrosvo.
ERVINKI, maallikkosaarnaaja.
ALAPEREEN AUKUSTA, elähtänyt neiti, matkustajakodin pitäjä.
3 vahtimiestä.



HUONE:

Tupa, jossa on leivinuuni keskellä peräseinää; uunin etupuolessa hella.
Huone on seinällä jaettu kahtia: isompi oikea puoli on keittiö, vasempi
kamari, johon tuo ovi hellan edestä. Keittiön oikeassa seinässä ulko-ovi
liki yleisöä, sen vieressä sänky vuoteineen; peräseinässä ikkuna
verhoineen ja sen alla kaappipöytä tavaroineen. Kamarin peräseinässä
ikkuna verhoineen ja alla olevine pöytineen; vasemmalla piironki
peileineen, oikealla sänkysohva vuoteineen. Tuoleja siellä täällä ja
meriltä tuotuja tauluja ja koruja. Kamarin lattiassa kynnyksen alla
avattava luukku, josta mennään kellariin. On syyskuun iltapuhde; tuli
hellassa, ei lampussa.

SELMA (hellan edessä pyyhkii juuri valmistunutta kahvipannua ja laulaa)

    Jo lienet kuullut, veikkonen,
    Tuon mainittavan Perttusen?
    Hän oli aina hurja mies
    Ja metsäpolut tarkoin ties!

    Ei työhön ollut tottunut,
    Vaan varastamaan oppinut;
    Siihen vain taipui luontonsa —
    Ja harjautui jo lapsena.

PERTTUNEN (on ilmestynyt ovelle ja kuunnellut)

Mistäs se Selmakin on tuon uuden arkkiveisun oppinut?

SELMA

Kas! Eera Manninen Kalajoelta! (kättelee) Tervetuloa! Istumaan!

PERTTUNEN (ympärilleen pälyillen)

Oletko yksin kotona?

SELMA

Olen. Äiti on vieraansa kanssa hihhulien seuroissa. Mutta mikäs suden
saareen saatti, minkä sinutkin meille, ja miten sinä mökkimme löysit,
vaikket ennen olekaan sisälle poikennut?

PERTTUNEN

Vaikeatapa tänne olikin osata, kun vastaantulijat lensivät kuin hullut
sen suuren varkaan perässä, josta juuri lauloit, eivätkä joutaneet
neuvomaan. (Istuu keinutuolissa.)

SELMA

Muistatkos vielä, miten tutustuimme? (Panee kuppeja ja pannun
tarjottimelle.)

PERTTUNEN

Muistanpa tietenkin. Sinä olit menossa tuohon naapurikylään laulamaan
Sivistysseurain kuvaelmassa. Kun tulin vastaan, virvoittelit sinä
maantielle tuupertunutta ukkoa. Minä autoin sinua, ja meistä tuli heti
ystävät, avomielisiä kun ollaan. Vai pidätkö minua vielä ystävänäsi?

SELMA (on nostanut tuolin P:n viereen hellan suun eteen ja istuu
vastatessaan)

Totta kai! Sinä olet minusta nuoren maamiehen perikuva harmaine
nuttuinesi ja pieksusaappainesi, pestyine poskinesi ja kammattuine
hiuksinesi olet minun miesihanteeni (silittelee P:n poskea). Mutta
kauan sinä olet ollut poissa näkyvistäni. Missä?

PERTTUNEN

Kotona Kalajoella. Heinänteko ja elonkorjuu pidättävät isäntämiestä.
(kaivaa taskuaan) Minä olen tuonut sinulle muistoksi tämän
äitivainajani kellon perineen. (Ylös.) Huolitkos? (Pistää tytön
kaulaan.)

SELMA

Kiitos, kiitos! Tämä on kuin äidiltäni varastettu kello, mutta siinä
ei ollut periä. Isäntämiesten lahjat ovat suuria. (Selman epäluulo on
herännyt, ovelle koputetaan.)

PERTTUNEN (säikähtäen)

Joko äitisi tulee?

SELMA

Jaa! Manninenpa taisi panna porstuan oven lukkoon? Mutta ei se äiti
vielä ole, sillä hänellä on avain. Vieras se on. Manninen istuu tuolla
kamarissa ja juo kahvia. (Vie pannun tarjottimella ynnä kupit kamarin
pöydälle ja käskee Perttusen istumaan ja juomaan.) Juopas nyt! Minä
tulen pian. (Menee, avaa porstuan oven, josta Alapereen Aukusta tulee.)

AUKUSTA

Iltaa!

SELMA

Iltaa! Tapasitteko äitiä?

AUKUSTA

Tapasin. Hän käski sanoa, ettei sinun tarvitse varata kahvia eikä
ruokaa. Soiniska syö saarnamiehineen siellä.

SELMA

Jokos seurat sitten loppuivat näin aikaisin?

AUKUSTA

Vasta ovat puhuneet Pere, Penttilä ja Soiniskan pappi, vielä puhuvat
Rahikka, Rasi, Runtti ja Rappi, niinkuin pojat veisaavat. Mutta minä
luulen, ettei äitisi ole loppuun asti, kun Pennaska on aamupäivällä
leiponut ja seuratupa on kuuma kuin pätsi. Voi Antti ja Taavetti,
kuinka kauheasti ne pääuskovaiset olivat riemussa! Nenolaiskakin
konttasi neulansilmän läpi. Arvaapas, miten se kävi.

SELMA

En arvaa.

AUKUSTA

Hän ryömi tuolinjalkojen välitse, se lihava tyllerö. Kun tuolilla
sylitysten istuvat pojat eivät liikahtaneet, tarttui eukko kiinni.
Lopulta hän rupesi nipistelemään poikia, ja pojat kiljumaan. Lysti sitä
oli suruttoman katsella. Mutta kun meidän vieraskodissamme on
kortteeria muiden muassa se konsulin vararouva kaupungista, se
Noppa-Katti hyväkäs, täytyi siksikin lähteä jo, sillä se pakana on
pitkäkynsinen. (Tekee lähtöä, panee huivin päähänsä, saalin hartioille
lattialta.) Kuule. Tiedätkö, mitä tuo ulkoa kuuluva huuto on?

SELMA

Siellä kuuluu ajettavan Perttusta takaa.

AUKUSTA

Niin, sitä suurta voroa. Ihmiset juoksevat pitkin kujia ja lääviä.
Hän on viime yönä kierrellyt kirkonkylällä ja ammuskellut nimismiehen
akkunoita. Aamulla hän kuuluu Punaisesta mökistä vaimonpuolen puvussa
tulleen tännepäin. (Kaivaa povestaan kuvan) Tässä on hänen kuvansa,
että tietäisit juosta pakoon, jos eteesi sattuu. Leikkasin tämän
Oulun lehdestä. Hän on sievä mies. Branderin mamselli sanoikin: »Minä
ottaisin tuon miehekseni, jos ei häntä odottaisi ikuinen kakola».

PERTTUNEN (on Selman ja Aukustan puhellessa avaimillaan aukonut
piirongin laatikot, tukkinut taskuunsa lusikoita ja sormuksia sanoen
samalla):

Tämä on minun työtäni, tähän minä olen jo lapsena tottunut, kuten
veisussa sanotaankin. Varas varastaa morsiameltaankin. (Istuu kahvia
juomaan.)

SELMA (katselee kuvaa, kalpenee)

Hiljaa. (Vetää Aukustan ovelle.) Minä luulen, että juuri tämä mies,
tämä Perttunen, istuu perikamarissa ja juo kahvia. Menkää ja
ilmoittakaa pyytäjille! Minä narraan hänet, koska hän on pettänyt
minut, narraan kellariin muka äitiä piiloon.

AUKUSTA

Vai on siellä joku. (Kovasti.) Ei, nyt minä juoksen kotiin. Hyvästi.
(Menee porstuaan, palaa takaisin.) Kuule! Kun tulet kaupunkiin, niin
soita sieltä uutisia.

SELMA

Ei sitä viitsi, kun se keskuksen akka kaikki kuuntelee ja kaikki kertoo
koko kylälle.

AUKUSTA

Ei se enää uskalla. Rouva Setälä paransi hänestä sen taudin. Hän soitti
Ouluun ja kertoi salaisuutena muka, että yhtiön johtokunta on tarjonnut
hänen hoidettavakseen kaupungin keskuksen, kun tämä Mareliuksen Fiinu
kaikki kuuntelee ja kertoo. Se auttoi. Fiinulla on siitä asti ollut
pikilappu suulla. Ei. Hyvästi! (Lyö mennessään porstuan oven kiinni.)

SELMA (yksin)

Oletkos siis todellakin sinä Eera Manninen tuo katala Perttunen! Ja
tämä kello on varastettu tämäkin. Hyi! (Viskaa uunille.) Malta, malta!
Miehet sinä olet aina ja kaikkialla kekuloinut, mutta nainen on heitä
ovelampi. Saatpas kokea. (Menee kamariin, kuuluu kolinaa.) Nyt äiti
tulee ja Ervinki, se meillä asuva saarnamies. Manninen istuu vain
täällä ja juo kahvia, tulen heti. (Menee keittiöön, Perttunen
kuuntelee).

SOINISKA

Terveisiä seuroista! Istu Ervinki ja riisu! Hullu se on tuo
Pennaska, kun korventaa saarnatuvan kuin saunan. Huhui! (Pyyhkii
silmiään.) Ei sinun tarvitse kahvia eikä ruokaa tuoda. Mene maata,
tyttö. (Istuu pöydän päähän, nostaa 2 pikaria ja pullon kaapista.)
Tuossa Ervingillekin vähän sydämen vahvistusta. (Juovat molemmat,
Soiniska riisuu kengät ja hameet.) Juo pullo tyhjäksi, muuten vilustut
hikeiltyäsi hirveästi. Mutta ei sinun tarvitse tästä seuroissa
saarnata. Minulla on tilkka takana alituisen koliikini vuoksi. Pahe
sinä maata tuohon sänkyyn. Minä menen tuonne uunille. (Kiivetessään.) On
täällä tilaa sinullekin. Jos rupeaa vilustamaan täi haluttamaan, niin
kämmi tänne, kuten ennenkin eräillä kerroilla.

ERVINKI

Kyllä, kyllä, jahka Selma nukkuu. (Panee maata.)

SELMA (on kuunnellut oven raosta, Perttuselle)

Uskooko Manninen, että tuo Ervinki rietas tulee tänne reistailemaan
heti, kun äiti nukkuu. Se kiusaa minua.

PERTTUNEN (kattelee)

Mutta pääseekös sieltä varmasti ulos?

SELMA

Vielä häntä kysyy. Pian nyt! (Perttusen laskeuduttua alas Selma vetää
portaat ylös, mutta jättää luukun auki) Ei saa ennen ovea survoa, kuin
äiti nukkuu, minä ilmoitan. (Vähentää vaatteita, vetää ikkunaverhot
kiinni.)

ERVINKI (nousee ylös, riisuu alusvaatteilleen ja hiipii kamariin kääry
kädessä)

Sst! Hiljaa, Selma! Tässä sinulle tuon pienen — — — (Putoo samassa
luukusta kellariin.) Mitä pirun vehkeitä tämä?

SELMA (sulkiessaan luukun)

Olkaa siellä, mokomat sulhaset, älkääkä huutako, ettei äiti herää.
Minä lähetän vahtimiehet Perttusta kiinni ottamaan. (Kuuluu kolkutusta
ulko-ovelta.) Nyt ne tulevat! (Menee avaamaan)

PERTTUNEN (paiskaa luukun auki, putkahtaa permannolle, sieppaa
Selman vaatteita ylleen, hiipii Selman puhellessa sängyn päähän
piiloon.)

SELMA

Menkää kellarin oven eteen kaikki, minä viskaan kamarin akkunasta
avaimen, se on pöytälaatikossa siellä. (Menee kamariin, mutta putoo
hänkin kellariin.)

PERTTUNEN (huutaa uunille)

Laskekaa portaat kellariin, jotta Selma sulhasineen pääsee pois.
(Juoksee ulos varastettuaan Ervingin puvun.)

SOINISKA

Mitä, mitä tämä melu on? Ja mistä tämä minun varastettu kelloni on
uunille ilmestynyt? (Kuuluu kolkutusta kellarista ja huutoja ikkunan
alta, Soiniska paitasillaan permannolla huutaa akkunasta.) Mitä siellä
elämöidään? Tulkaa sisälle!

ERÄS VAHTIMIES (tulee)

Mihin se sinun tyttölintusi katosi, kun kellarin avainta ei kuulukaan?

SOINISKA

Mitä te sitten minun kellarissani tekisitte?

VAHTIMIES.

Sinne on kätketty Perttunen.

SOINISKA

Valehtelet! Minä en ole mikään rosvojen huoltaja. Että uskoisitte,
niin menkää katsomaan. Täältä luukusta sinne pääsette ilman avainta.
(Menevät kamariin.) Tuossa on luukku ja tuossa portaat! Hakekaa
tarkoin! Minä puen päälleni riepuja.

VAHTIMIES (asettaa portaat alas; kun toisetkin ovat tulleet, huutaa)

Jos siellä joku on, niin ylös ja äkkiä!

SELMA

Putosin pimeässä kellariin, kun Perttunen karkasi luukusta. Äiti,
viskatkaa sängystä hameeni!

SOINISKA

Ei täällä sinun hameitasi näy.

ERVINKI

Anna, Soiniska, takkini ja housuni tuvan tuolilta.

PERTTUNEN (lyö ruudun rikki kamarista, pistää päänsä näkyviin)

Ei niitä siellä ole. Tuossa on morsiameni vaatteet. (Viskaa kääryn
ikkunasta.) Perttunen herrastelee saarnasaksan puvussa. Hyvästi!
Ottakaa Perttunen kiinni!



15

VAHTIMIEHET (hölmistyneinä hyökkäävät ulos)

Ottakaa Perttunen kiinni! Ottakaa Perttunen kiinni!

SOINISKA (kellarista kömpivälle Ervingille)

Pahuusko sinut sinne viskasi?

ERVINKI

Minä kävelin unissani.

SOINISKA

Unissasi!

ERVINKI

Se oli seuraus sinun sydämenvahvistuksestasi.

SOINISKA (Selmalle)

Entä sinä?

SELMA (lattialla jo)

Minä läksin viskaamaan avainta tuosta ikkunasta vahtimiehille, mutta
putosinkin kellariin.

SOINISKA

Miksi luukku oli auki?

ERVINKI

Siellä kellarissa oli todella toinen mies. Se kiepsahti kuin orava
olkapäilleni, paiskasi luukun auki ja pakeni, mutta ei auttanutkaan
minua ylös, vaikka lupasi. Olikohan se pahuus se Perttunen?

SELMA

Oli se. Tunsin hänet kuvasta, jonka Alapereen Aukusta antoi.
Kahvittelin häntä kamarissa ja olin olevinani morsian, että Aukusta
ennättäisi hakea vahtimiehiä. Hän se antoi minulle tuon kellon, joka on
äidin kädessä.

SOINISKA

Ja jonka Noppa-Katti varasti minulta.

ERVINKI

Ja Perttunen Noppa-Katilta.

SELMA

Varas varkaan varasti. Perttunen olikin ovelampi minua. Minä menen
katsomaan, saadaanko se kytketyksi. (Pois.)

SOINISKA

Minä en usko, että Ervinki unissa käveli. Selmaa sinä ahdistit. Mutta
menetitpä vaatteesi! Kutti! Mutta tuon luukun, jota Selman isä sanoo
hentunsilmäksi, kun tahtoo mustasukkaisuudessaan minua kiusata, minä
naulaan huomispäivänä umpeen ja iäksi.




*** End of this LibraryBlog Digital Book "Perttunen kiinni! : 1-näytöksinen ilveily" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.