Title: Kommunistien kokous Pöllölässä : Selostus Pöllölän kommuunin yleispöllöläisen internaalin edustajiston neuvostokokouksesta
Author: Kivinen, Ilmari
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Kommunistien kokous Pöllölässä : Selostus Pöllölän kommuunin yleispöllöläisen internaalin edustajiston neuvostokokouksesta" ***


KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

Selostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin
edustajiston neuvostokokouksesta


Pöytäkirjan nojalla laatinut

TIITUS [Ilmari Kivinen]



Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1922.



KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ



1 §.


Kommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän Hölölässä
pyhänseutuna iltapäivällä.

Kokoushuoneen olivat tilaisuutta varten puhtaaksi pesseet ja
katajilla aistillisesti koristaneet toverittaret Kaisa Kompura ja
Josehviina Rytkyläinen joutomies, tov. Aatami Lötjösen suostuvaisella
avuliaisuudella.

Päivä oli sateellinen ja akkojen hameenhelmat vastaavassa määrässä
märkinä metsässä kaalamisesta.

Tov. Lötjönen makaili penkillä selkäpuoli ylöspäin ja piippu hampaissa,
lausuen julki mieskohtaiset aistimuksensa muutamalla harvalla sanalla:

— Lähtee se tuosta katajasta oikein lojaali ja väkevä haisu...

Mihin Josehviina Rytkyläinen, ilmakehän puhtautta silmälläpitäen,
varoiksi huomautti:

— Anna sinä Lötjönen niiden katajien vain yksikseen lemuta — jottei
tule paha sekoitus...

— Ha ha ha! nauroi Kaisa Kompura avoimesti, erittäinkin kun ei hänellä
ole hampaitakaan, ja sanoi:

— Ripustan tuon hameeni tuohon uunin eteen kuivamaan, koska ei vielä
kuulu niitä kommunistin soluja...

Kaisa Kompura pudotti päällyshameensa ja asetti sen nuoralle uunin
eteen, ja hetken perästä todisti tov. Lötjönen:

— Kuivuu siinä Kaisan hame, kun jo höyryää... siinä on oikein lojaali
lämmin.

— Missähän se Sinkkosen Reeta viipyy? tiedusteli Josehviina
Rytkyläinen, ja kun Sinkkosen Reeta samassa tempasi oven auki ja nosti
sisään suuren pärekorin, murahti tov. Lötjönen silmät puoliummessa:

— Se on pirukin aina siinä missä mainitaan.

— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja
huusi sitten:

— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille
kahvin keittoon!

— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin
hameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista
tulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit
harjoituksissaan.

— P----leet! murahti tov. Lötjönen.

— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina
Rytkyläinen.

— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen
poika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.

— Mahtaako sillä olla... Jykkäläisellä? murahti tov. Lötjönen.

— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä
vapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.

— Ka no sitten... jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen,
vaipuen mietiskelyihin.

— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto
rumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.

— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla
mitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli
Kaisa Kompura.

— Joutaapa nuo kastua... porvarin heinät! murahti tov. Lötjönen.

— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla
ammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.

       *       *       *       *       *

Vähitellen alkoi kokoontua kommunistisia soluja.

Ensiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja,
minkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet
oman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.

Pyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja
niistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen
arvokkaisuudella:

— Kommunistisella tervehdyksellä!

— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen,
ja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi
hatun lujemmin päähänsä.

— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel
Huttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten
puunaulaan seinälle valumaan.

— Hukkuuhan se köyhä... tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja
Kaisa Kompura kirkasi äkkiä:

— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä
lasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen
katukonki kaupungissa!

Mutta Reeta Sinkkonen ärjäsi:

— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita
osuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!

— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja?
tiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov.
Lötjösellekin.

— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia
kekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä
puoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä
laivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin
15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet
lootan rakoon.

— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo
osastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että
maksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti.
— Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa
yhteiskunnassa.

— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut
viikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti.
— Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.

Joutomies Aatami Lötjönenkin murahti, todistaen:

— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi
joutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen...

— Kommunistisella tervehdyksellä! tervehti suutari Jerobeam Näppinen,
astuen sisään sarkapalttoo vettä valuen.

Ja ripustaen palttoonsa ovensuuhun valumaan totesi hän:

— Johan täällä olee saapuvilla muutamia soluja, vaikka olee näin
epätyydyttävä ilmasto.

— Joo, ei se ole oikein lojaali... se ilma, murahti tov. Lötjönen.

Uusia kommunistisia soluja saapui vähitellen.



2 §.


Kommunistisen Yleispöllöläläisen Internaalin Täysivaltaisen
Edustajiston Neuvostokokous alkoi klo 3 i.p. Moskovan aikaa, jonka
horisontin mukaan Israel Huttusen kello kävi.

Läsnä oli lopulta 17 kommunistista solua, lukuunottamatta akkoja ja
myöhemmin saapunutta Pussisen poikaa, jonka puoluekarvat ovat vähän
sekavat.

Israel Huttusen ehdotuksesta laulettiin aluksi moniäänisesti Pöllölän
Internaali:

    »Lahtarikaartin lipun päässä
    Oli punikin luusta nuppi,
    Jänteistä oli pistoolin nauhat
    Ja suolista sapelin tuppi».

Tämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen
edeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden
ja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat
kaukaisen idän kangastuksissa.

Valkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan
Europasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset
käpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin
paikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan.
Se kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia
kansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen
likinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä
mullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena
orgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.

Pienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät
kokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun
tukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa.
Se ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi
joukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri
vellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu
pakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti
johtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea
kapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä,
jotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.

Tämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään
pidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät
Pöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden
edessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat
vallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu
ympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille
perukoille.

Sittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut
noskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat
jokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen
selväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys
luokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.

Ikäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä
kokoonkutsutuksi?

Israel Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista
vallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.

Ikäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä
puhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi
lois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.

Ikäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen,
oli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu
Pöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen
neuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että
puhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.

Josehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi
olikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.

Josehviina Rytkyläisen välikyselyyn vastattiin ulkopuolella
pöytäkirjan, että pitäköön turpansa kiinni, minkä kokous hyväksyi
yksimielisesti.

Tov. Pellikan näkökanta kehitti pitkän ajatusvaihtelun, missä esiintyi
erilaisia mielipuolia, toiselta puolen vastaan ja toiselta myöten.

Kaisa Kompura huomautti, että lippu on työväentalon vinnillä ja että
työväentalo on ahnaitten noskelaiskätyrien hallussa, niin ettei
lippuäänestystä voida toimeenpanna.

Laajan keskustelun jälkeen, mitä jossain määrin vaikeutti
yleispöllöläläisen edustajiston emännöitsijän Reeta Sinkkosen
riiteleminen Josehviina Rytkyläiselle, joka oli särkenyt teevadin,
yhtyi kokous joutomies, tov. Lötjösen esitykseen, että puhemiesvaali
toimitettaisiin lojaalisesti korttiäänestyksellä lippuäänestyksen
sijasta.

Kysyttäessä, kenellä puolueen jäsenistä olisi kortit mukana, esitti
kolme kommunistista solua kukin korttipakkansa.

Hyväksyttiin yksimielisesti tov. Lötjösen kortit, koska ne olivat
eheimmät.

Ilman vastalausetta hyväksyttiin noudatettavaksi suutari Jerobeam
Näppisen äänestysehdotus, että ne, jotka kannattavat puhemieheksi
mainittua Näppistä, saavat lyödä pöytään punaista maata, se on herttaa
tai ruutua, nimittäin miehet ruutua ja akat herttaa, mutta jos joku
tahtoo äänestää Pellikkaa, joka on osoittautunut puolinoskeksi ja
tahtoo kiivetä vallan kukkuloille ryysyköyhälistön hartioilla, niin
lätkätköön padan tai ristin, sama se, kummanko, koska ei tilaisuudessa
löytyne yhtään puolinoskeakkaa, jolle pitäisi varata oma lajinsa mustaa
maata.

Vaalin toimittajaksi kutsui ikäpuhemies sihteeri Mikko Tarjuksen, joka
Lötjösen korttipakan saatuaan sanoi, että kukin saa käydä valitsemassa
itselleen mieleisensä äänestyskortin.

Äänestyksen tuloksia laskettaessa havaittiin pöydällä yhdeksän
ruutua ja viisi herttaa, niiden joukossa ässä, ynnä neljä ristiä ja
patakuutonen, mille tulokselle nähtiin valveutuneiden kansankerrosten
vienosti hymyilevän. Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti puhemiehen
vaalin, että suutari kunniasolu Näppinen on tullut musertavalla
ääntenenemmistöllä yksimielisesti valituksi gongressin puhemieheksi.

Noskelaiskopla, käyttäen halpamaista parjausta, huuteli alhaisia
vastalauseita sihteerin esitystä vastaan, että vaali olisi ollut
yksimielinen, koska oli pöydällä myöskin neljä ristiä ja yksi pata.

Suutari Näppinen todensi, että se on vain noskelaisten korppimaista
raakumista, mikä hyväksyttiin.

Useiden karjuessa panivat läsnäolevat puolinosket typerän vastalauseen
sitä vastaan, että heitä epätoverillisesti haukutaan noskeiksi, koska
he oman ilmoituksensa mukaan eivät ole noskelaisia, vaan kommunisteja.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysyttyä terävästi kommunistisen omantunnon
nimessä, mitä varten he sitten äänestivät Pellikkaa vastoin kunniasolu
Jerobeam Näppistä, vastasi puolinoske Heikki Putkonen lyhytjärkisesti,
että jokainen saa äänestää ketä tahtoo, mille pikkuporvarillista
maailmankatsomusta loistossaan kuvastavalle yksinkertaisuudelle
valveutunut luokkatietoinen proletariaatti päästi ison naurun ja
sekalaisia välihuomautuksia, joita ei ennätetty pikakirjoittaa
pöytäkirjaan.

Mari Kukkonen hyppäsi rahille koivet hajallaan ja huusi posket hehkuen,
että jos kuka ei äänestä Näppistä, niin on hän aatteen petturi, mihin
puolinosket nyrkkejään heristellen huusivat, että se on helvetin vale,
ja että Näppinen tahtoo päästä tsaariksi puolueessa.

Kiihtyneen mielialan rauhoittamiseksi lauloivat Hilta Kukkasjärvi ja
Reeta Sinkkonen sopraanollisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine»,
mikä vaikutti viihdyttävästi kansan tunnelmaan, ja puhemies pistäytyi
pihalla.

Puhemiehen astuttua jälleen paikalleen pyysi Israel Huttunen
puheenvuoron, ja loi asian täydelliseksi valaisemiseksi selväpiirteisen
katsauksen vaalien toimittamiseen Neuvosto-Venäjällä, vallankumouksen
aatteen hengessä, ja konstanteerasi tämän vaalin tapahtuneen
epäilemättä neuvostovallan periaatteen mukaan, että on otettava
huomioon vain kaikkein varmimpien puoluetoverien äänet, vaikka muut
äänestäjät turisisivat mitä tahansa, joten kaikki vaalit saadaan
yksimielisiksi köyhälistön luokkavoiman katsannossa.

Puolinoskein huudettua sen olevan sananvapauden sortamista
puhemies säälivästi huomautti puuttuvasta vallankumouksellisesta
tietoisuudesta, ettei kommunistisessa yhteiskunnassa koskaan olekaan
mitään sananvapautta, ollen se porvarillisen yli aikansa eläneen
vapaamielisyyden mädännäisyyttä.

Kansan enemmistön tulkittua vilkkaasti suosiotaan huusi Kaisa Kompura,
että oikeassa kommunistiyhteiskunnassa ammutaan kaikki, jotka ovat
eri mieltä kuin komissarit, vallankumouksellisen tietoisuuden
säilyttämiseksi sekoittumattomana, mihin kohta meilläkin päästään,
jahka vielä vähän eletään ja terveinä ollaan.

Heikki Putkosen huudon johdosta, että ryssän komissarit ovat
juutalaisia miljonäärejä, nolasi Hilta Kukkasjärvi pöyhkeät puolinosket
teräväpiirteisellä huomautuksella, että juutalaiset ovat Herran valittu
kansa, mikä pantiin pöytäkirjaan.

Tämän johdosta eräät puolinosket kunnostautuivat naurunpärskähdyksillä
nurkissa, paljastaen siten huomattavaa noskelaisuuttaan.

Asian tultua täten vastaanseisomattomasti toteennäytetyksi julisti
toveri Jerobeam Näppinen tulleensa valituksi tämän neuvostokokouksen
puhemieheksi yksimielisesti, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella äänten
enemmistöllä.

Vaalin tuloksen tultua vahvistetuksi lausui puhemies kommunistisen
kiitoksensa siitä luokkatietoisesta yksimielisyydestä, jolla
neuvostokokous on toimintansa aloittanut. Tämän sovinnollisessa
ylevämielisyydessä esitetyn puheen aikana päästelivät puolinosket
halpa-arvoisia naurunrähäyksiä, mitkä merkittiin pöytäkirjaan.

Puhemies kiinnitti kokouksen huomaavaisuutta siihen, että ajankohta on
ratkaiseva, joten kaikki luokkatietoiset kommunistit ovat tervetulleet
yhteiseen rintamaan luhistuvan kapitalismin kukistamiseksi, ja pyysi
läsnäolevia seisaalleen nousten kunnioittamaan Pöllölän kommuunin
ravintoloitsijan Reeta Sinkkosen muistoa, hänen valkoisen terrorin
luokkakoston uhrina istuttuaan kaksi kuukautta valkohurttien linnassa
kieltolakipykälien tähden porvarillisessa maailmankatsomuksessa,
tänään ensimmäistä kertaa ottaessaan jälleen osaa julkiseen elämään
vallankumouksellisessa rintamassa. Tov. Näppinen huomautti sattuvasti
siitä kokoavasta merkityksestä, joka toveritar Sinkkosella aina
punakaartin ajoilta saakka on ollut puolueen toiminnassa, erityisesti
lausuen tunnustuksen aineen puhtaudesta ja hintojen kohtuullisuudesta,
minkä jälkeen läsnäolijat jaloilleen nousten lausuivat toveritar
Sinkkosen tervetulleeksi elävänä kurjalasta tähän ohranamaiseen
vapauteen.

Toveritar Sinkkonen kiitti liikutetussa äänilajissa häneen
kohdistetusta kommunistisesta kunnianosoituksesta, sekä kertoili
vaatimattomasti muistelmia porvarillisesta luokkavankeudesta,
vaikuttaen rauhoittavasti niihin kokouksen jäseniin, jotka olivat
joutuneet kapitalistiseen syytteeseen viime viikolla tapahtuneen
Tirrinkorven tehtaan löytymisen ja raakamaisen hävittämisen johdosta.

Useiden pyynnöstä laulettiin tunnelmallisesti »Jos kaikki Suomen
järvet».



3 §.


Toveritar Sinkkosen ilmoitettua, että Pussisen aikamiespoika näkyy
jo olevan tulossa se nahkalaukkunsa selässään, keskeytettiin asiain
käsittely virvokkeiden nauttimista varten.

Kahvin kaatamisen kuppeihin suoritti tottumuksella toveritar Hilta
Kukkasjärvi, toveritar Sinkkosen ottaessa vastaan maksuja.

Pussisen poika ei lausunut itseään tervetulleeksi kommunistisella
tervehdyksellä, paljastaen siten salanoskelaisuutta.

Sihteeri Mikko Tarjus, läsnäolevien myötäillessä, tervehti Pussisen
poikaa raikkaalla soololaululla:

    »Mitäs on sulla poikanen pussissas, huhhei?
    Onko rukiita, kauroja, maltaita, sulivei, sulirei, sulivei?»

Pussisen poika sanoi, että taitaa olla paremminkin virolaista
potaattia, mille vastaukselle nähtiin useiden kommunististen solujen
kriidillisesti myhäilevän.

Pussisen pojan selvitettyä asiansa toveritar Sinkkosen kanssa
ilmoitti Reeta Sinkkonen kommunistisella luottamuksella yksityisesti,
että limonaatipottuja on halullisten saatavana hinnasta 65 markkaa
kappale käteisellä, ja aine on täydellisesti karahteerattua, mikä
yksimielisesti hyväksyttiin.

Läsnäolevien solujen laadittua puolikuppiset ehdotti Israel Huttunen
kansalaisten osoittaessa voimallisesti suosiota Herra Toveri Leniinin
maljan kunnioitettavalla toivotuksella Herra Toveri Leniinin
täydelliseksi tervehtymiseksi, mikä hyväksyttiin pohjaan asti.

Solutar Kaisa Kompura teki aatteellista yksinkertaisuutta todistavan
kysymyksen, mahtaako Herra Toveri Leniini olla pahastikin kipeä?

Pussisen poika paljasti noskelaista ajatuskantaa sanomalla, ettei siitä
taida enää kalua tulla, mille ala-arvoiselle iskulle vallankumouksen
selkään useat läsnäolijat kohottivat paheksumishuutoja.

Puhemies Jerobeam Näppinen teki toista puolikuppista valmistettaessa
selväpiirteisesti selkoa Herra Toveri Leniinin yleisvoinnista, joka
Moskovan virallisen raation mukaan on groonillista paranemista
voitetusta pahoinvointisuudesta yleismaailmallisen vallankumouksen
voittoonviemiseksi.

Joutomies Aatami Lötjösen esityksestä hymyiltiin Pussisen pojalle
lojaalista polseviikkista ivahymyä noskelaisuuden kustannuksella.

Kaisa Kompuran kysyttyä, kuuluuko sinne kirkonkylälle päin mitään,
ilmaisi Pussisen poika huhun tuntemattomasta lähteestä, että toveri
Kuusinen on salapuvussa liikkeellä täällä päin järjestämässä aseellista
nousua neuvostovallan kannatuksella.

Tämä tieto aiheutti suurta huomiota aatteellisesti valveutuneissa
yksilöissä, ja tulivat täten syntyneessä kansalaiskohinassa kahvilan
puolelle nekin, jotka tähän saakka olivat olleet tuvassa.

Israel Huttusen epäilevään lausuntoon, että kunhan et Pussisen poika
panisi omiasi, vastasi Pussisen poika välinpitämättömään tapaansa, että
liekö totta vai valetta, mutta Topi Rääkkyseltä hän sen kuuli Jykkälän
pihalla.

Useat todelliset kommunistisolut ja vallankumouksen varhaisimmat
esitaistelijat huusivat julki, että Topi Rääkkynen on luotettava toveri
ja tietää asioita, minkä Israel Huttunenkin erikseen kysyttynä myönsi.

Heikki Putkosen kysymykseen, onko kukaan Pöllölän kommunistisista
soluista persoonallisesti nähnyt toveri Kuusista, että tuntisi jos
tiellä vastaan tulisi, vastattiin vaitiololla.

Jerobeam Näppinen selvitteli toveri Kuusisen fysikaalisuutta, joka
kuuluu olevan pienenpuolinen mies jalolla katsannolla.

Israel Huttunen lausui, Topi Rääkkysen tietojen perustuksella,
olevan todennäköistä toveri Kuusisen tahtovan Herra Toveri Leniinin
kannatuksella uhmailla porvarillisten valkoenkelien mustien
riistokäpälien ohranamaisia otteita vallankumouksellisen tietoisuuden
herättämiseksi laajoissa massoissa, jotka vielä uinuvat kapitalististen
ryövärisaalistajain tekopyhyyden synkän uhrisauhun tainnuttamina.

Puhemies Näppinen ehdotti ulkopuolella virallisen pöytäkirjan
keskusteltavaksi kysymyksestä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä
vallankumouksellisen esitaistelijan suojelemiseksi virkavallan
haikalojen ohranamaisilta sapelihampailta, jos toveri Kuusinen osoittaa
Pöllölän kommuunille sen kunnian että saapuu sen turviin.

Vallinneessa pitkällisessä äänettömyydessä kuultiin ainoastaan
piippujen kurinaa sekä joutomies Lötjösen murahdus, että kun kuka
keksisi oikein lojaalin jutkun virkakunnan petkuttamiseksi.

Tov. Israel Huttunen loi katsauksen vallankumouksellisen köyhälistön
turvattomuuteen valkohirviöitten pistinvaltakunnassa, jota vastaan
luokkatietoisilla kansanaineksilla ei ole muuta kuin räkäiset
nyrkkinsä. Arveli ja uskoi näiden nyrkkien kuitenkin olevan valmiit
puolustamaan toveri Kuusista kaikella maan-alaisella tavalla ja kysyi,
ovatko kaikki läsnäolijat suostuvaiset kaikki yhden ja yksi kaikkien
puolesta antamaan toveri Kuusiselle aineellista ja aatteellista apua
valkoisen porvariston kukistamisessa?

Läsnäolijoiden vastattua tähän myöntävästi vallankumouksellisella
ankaruudella, laulettiin innostavan tunnelman vallitessa moniäänisesti:

    »Taitaapa tulla tukkipoikia
    Joelta kuuluu laulu...»



4 §.


Puhemies Jerobeam Näppisen astuttua pöydän taakse ja niistettyä
nenänsä ryhdyttiin jälleen jatkamaan kokouksen pogrommia, muutamien
kommunististen solujen jäädessä vielä kahvilan puolelle, mistäkäsin
kuitenkin seurasivat vallankumouksellisella valppaudella asiain
käsittelyä.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti esityslistalla olevan kysymyksen
osanotosta eduskuntavaaleihin. Israel Huttunen teki tyhjentävästi
selkoa nykyisestä ajasta, jolloin vallankumouksellinen köyhälistö
elää suuressa lumivalkoisessa rosvoleirissä, ja itkevien rosvojen
hammastenkiristys ilmoittaa, että loppu on lähellä, koska ei
heillä enää ole muita rosvottavia kuin toisia rosvoja. Ollen sitä
mieltä, että vallankumouksellisen köyhälistön on yleismaailmallisen
vallankumouksen hengähdysaikana saatava solujaan myöskin eduskuntaan,
missä enkelimäinen noskelaisuus on tähän asti hautonut turmiollisia
käenmuniaan porvarillisten haaskalintujen likaisessa pesässä.
Puhuja ilmaisi, että tämä pesä alkaa olla ilkeästi rentullaan,
joten kommunistiset solut siellä voivat aiheuttaa hajoittavan
käymisprosessin, raivaten historiallisella välttämättömyydellä
tietä köyhälistön vallankumoukselle, joka avaa kansalle uusia
elinkeinohaaroja.

Puhujan siirtyiltyä asiasta toiseen ja johduttua vihdoin käsittelemään
kaninhoidon kannattavaisuutta yleismaailmallisen vallankumouksen
valaistuksessa, kehoitti puhemies Jerobeam Näppinen häntä pysymään
asiassa.

Tov. Israel Huttunen lausui puhemies Jerobeam Näppiselle surkuttelunsa
äänivallan sortamisesta lahtarimaisella tavalla.

Puhemies Näppisen iskettyä nyrkin pöytään ja kiivaasti huomautettua,
ettei puhemiestä yhtiöjärjestyksen nojalla saa vastustaa
virantoimituksessa, huusi tov. Huttunen, että iske vain, kyllä se pöytä
kestää, kun on Holopais-vainajan tekemä.

Puhemies kysyi sihteeri Mikko Tarjukselta, huomasiko sihteeri Israel
Huttusen juovan useampia löröjä kuin muut.

Sihteeri Tarjus kertoi tov. Huttusen tehneen ylimääräisen lörön juuri
ennen täysi-istunnon alkua.

Joutomies tov. Aatami Lötjönen murahti sen olleen hyvin lojaalin lörön,
kun ei siinä ollut kahvia ollut muuta kuin vähän väriksi, vaikka oli
kukkurapää kuppi.

Tov. Israel Huttusen jatkaessa sillävälin puhettaan, mikä nyt
kosketteli Pohjolan kesäöiden vaikutusta kuun nousuun ja laskuun
ynnä erinäisiä muita asioita, saneli puhemies Näppinen pöytäkirjaan
kummastuksensa. Merkittiin.

Puhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel
Huttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi
kieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen,
johon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.

Puhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita
vastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.

Koska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit
Lötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään,
nimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti
pikku Pismarkeiksi.

Tov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen
pohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä
mieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä
itseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin
kulasseilla.

Muutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei,
vastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!

Puhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on
väärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi,
olisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.

Paavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita
parlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.

Koska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski
puhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin
lattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami
Lötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.

— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous
yhtyi.

Simo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten,
että tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!

Useiden nauraessa iski Kaisa Kompura tov. Huttusta kynsille
hiilihangolla, niin että tov. Huttusen täytyi päästää irti oven
pihtipielistä.

Häiritsevän välikohtauksen jälkeen otettiin jatkokäsittelyssä esille
kysymys parlamenttaarisesta toiminnasta, jolloin useat riistetyt
työläiset ilmaisivat inhomielistä vastahakoisuutta parlamenttaarista
joukkotoimintaa kohtaan, lausuen ihmettelynsä kysymyksen herättämisen
johdosta.

Puhemies Näppisen ryhdyttyä selittämään asiaa taktillisuuden valossa
huusivat mainitut toverit alas puhemiehen.

Puhemies Näppinen käski Mikko Tarjuksen merkitä pöytäkirjaan raivoisan
vastalauseen tällaista ala-arvoista menettelyä vastaan.

Sihteeri Mikko Tarjus esitti mukaansatempaavassa valossa köyhälistön
älymyksien katsantokannat porvarillisen typeryyden nenästävetämiseksi
parlamentillisella toiminnalla valkoisen tasavallan luokkalakien
varjossa, mille monet läsnäolijat osoittivat vilkasta myöntymystä.

Koska yhä useammat puhujat kiivaasti harasivat eduskuntavaaleihin
osaaottamista vastaan, julisti puhemies puheenvuorot rajoitetuiksi,
aiheuttaen yleismölinän, johon myös kahvilanpuolella olijat yhtyivät.

Puhemies ilmoitti, että koska puheenvuorot ovat rajoitetut, ei mitään
puheenvuoroja enää voida antaa.

Kaikkien huutaessa sai puhemies lopuksi asian äänestykseen, esittäen
vastattavaksi, että ne, jotka äänestävät myötäpäivään, äänestävät
»jaa», jos joku tahtoo vastapäivään, saa huutaa »ei». Jaa tai ei?

Suuren enemmistön huudettua »ei» ilmoitti puhemies pöytäkirjaan,
että Pöllölän kommuuni on yksimielisesti päättänyt ottaa osaa
eduskuntavaaleihin.

Kun mieliala syvissä riveissä osoittaikse myrskyiseksi, aloittivat
kahvilanpuolella istujat tunnelman rauhoittamiseksi sihteeri Mikko
Tarjuksen kehoituksesta laulun:

    »Likka oli illalla iloinen,
    Mutta aamulla surumielin».

Tämän jälkeen puhemies Näppinen ilmoitti äänestyksen tuloksena, että
kommunistinen köyhälistö oli huimaavalla yksimielisyydellä päättänyt
ottaa osaa eduskuntavaaleihin omana puolueena.

Kommunistinen solu Justus Tiilikainen, käyttäen häpeällisiä sanoja,
väitti puhemiehen menettelystä leimahtavan vastaan humpuukin tuoksun.

Puhemies selitti laajasti ja valaisevasti, että »jaa» tarkoitti niitä,
jotka tahtoivat kannattaa Justus Tiilikaisen esitystä, ja »ei» muita.

Muutamien vaatiessa uutta äänestystä, sanoen puhemiehen kenkkuilevan,
ja toisten ylimalkaan huutaessa asian kannattamiseksi, vastasi
puhemies, ettei yhtiöjärjestyksen mukaan voitu uutta äänestystä
toimittaa.

Justus Tiilikaisen ilmoitettua panevansa sitä vastaan haisevan
vastalauseensa, käski puhemies Jerobeam Näppinen uunin lähellä istuvia
avaamaan pellit ja Kaisa Kompuraa panemaan tuvan oven raolleen
ilmakehän raikastuttamiseksi.



5 §.


Puhemies Näppisen ehdotuksesta ryhdyttiin Pöllölän kommuunista
asettamaan yleisehdokasta eduskuntavaaleja varten.

Justus Tiilikaisen esilletuotua olevansa persoonallisesti sitä
mielipuolta, ettei Pöllölän kommuunissa ole ketään sellaista, joka
voitaisiin lähettää eduskuntaan, lausui puhemies Näppinen ulkopuolella
pöytäkirjan kummastuksensa.

Simo Turtiaisen kysymykseen, minkälaisen miehen pitäisi olla,
kyetäkseen ajamaan eduskunnassa vallankumouksen asiaa, ilmoitti
sihteeri Mikko Tarjus päävaatimuksen olevan, että valittu on
alotekykyinen proletaari kommunismin katsannossa.

Puhemies Näppinen esitti älyllisessä tutkielmassa, yhtyen osaksi
sihteerin lausuntoon, pääasian olevan, että valitulla on ennenkaikkea
proletaarinen vaisto.

Justus Tiilikainen sylkäisi ja sanoi, että semmoinen vaisto on kyllä
joka miehellä.

Puhemiehen ehdotuksesta lausui konkressi Justus Tiilikaiselle
kummastuksensa.

Justus Tiilikainen mainitsi nostavansa häntäänsä mainitulle
konkressille ja sen kummastukselle.

Tov. Aatami Lötjönen murahti, että jos valittaisiin tov. Israel
Huttunen, ollen ruumiillisessakin katsannossa raavas ja lojaali mies.

Puhemies huomautti, ettei Israel Huttusta voida valita, koska on
päissään.

Justus Tiilikainen vastasi, että kyllä se siihen mennessä ennättää
selvitä kun eduskunta kokoontuu, mille eräät puolinosket päästelivät
nauru- y.m. pärskähdyksiä.

Aatami Lötjönen, pistäydyttyään pihalla, ilmoitti kommunististen
solujen tietoon, että Israel Huttunen on jo selviämään päin.

Puhemies Näppinen selvitteli aatepitoisessa puheessa kapitalististen
teollisuusjehujen ahnaat imukärsät, jotka kietovat paljaaksiriistetyn
köyhälistön Gordeliinin solmun, sekä esiintoi lahtarilurjusten
salakähmäiset pimeydenteot vastavallankumouksen palveluksessa, asettaen
raatajaluokalle historiallisen velvoituksen koota voimat viimeiseen
rynnäkköön luhistuvan yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi,
ratkaisemalla aleksandrialaisella miekaniskulla Gordeliinin solmun
sfinksimäisen arvoituksen.

Israel Huttusen tultua sisälle kysyi Simo Turtiainen, joko hän on selvä
päänsä puolesta, Vastaten Huttunen jyrkässä äänilajissa ei koskaan
humalassa olleensakaan.

Puhemies Näppinen pyysi kokousta nimeämään eduskuntaehdokkaita
äänestyksen toimittamista varten.

Kokouksessa suositeltiin ehdokkaiksi Israel Huttusta, Jerobeam
Näppistä, Mikko Tarjusta, Reeta Sinkkosta ja Justus Tiilikaista.

Puhemies Näppinen vastusti Justus Tiilikaisen ehdokkuutta, koska
Tiilikainen ei ole parlamenttaarisuuden kannalla.

Justus Tiilikainen, hyökäten puhemiehen auktoriteettia vastaan, sanoi
ala-arvoisesti, että Näppinen näkyy jo etukäteen päättäneen valita
itsensä eduskuntaan.

Puhemies ilmoitti riistävänsä Tiilikaiselta puheenvuoron, jonka
johdosta Tiilikaisen koplakunta, häiriten kokouksen järjestystä,
huuteli puhemiehelle häpeällisiä soimauksia, mitkä aiheuttivat
levottomuutta.

Puhemies ehdotti, että ne, jotka tahtovat häntä, Näppistä, eduskuntaan,
äänestäkööt »jaa»; jotka tahtovat jotain muuta, äänestäkööt »ei».

Huutoäänestyksen tapahduttua ilmoitti puhemies Näppinen tulleensa
valituksi yleisehdokkaaksi ehdottomalla ääntenenemmistöllä.

Tiilikaisen koplakunnan ryhdyttyä vaatimaan äänten laskemista
puolinoske Paavo Pellikan kannatuksella, ilmoitti puhemies kokouksen
työjärjestyksen mukaan ei voivansa purkaa jo tekemäänsä päätöstä.

Monen karjuessa huusi Tiilikainen, että Näppiselle on annettava
selkään, leimaten puhemies Tiilikaisen provokaattoriksi.

Yleistilanteen uhatessa kääntyä vaaralliseksi vallankumouksen
saavutuksille pyysi puhemies saada tarjota puolikuppiset koko
kommuunille, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Keskustelun päätyttyä kysyi puhemies Näppinen, katsooko
vallankumouksellinen köyhälistö siis, että hänet on yksimielisesti
valittu Pöllölän kommuunin yleisehdokkaaksi? Vastattiin, että katsoo.
Merkittiin pöytäkirjaan.

Israel Huttunen ja Justus Tiilikainen vaativat saada panna pöytäkirjaan
vastalauseensa. Asiata harkittuaan antoi puhemies välipäätöksellä
hylkäyksensä tähän aiheettomaan vaatimukseen.

Puhemies huusi, että tuokaa akat kahvikuppeja tähän pöydälle joka
miehelle ja kaksi limonaatipottua, mikä täytettiin.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, kuka ne maksaa, ilmoitti puhemies kahden
kesken, että saa panna huvitoimikunnan tiliin myöhemmällä pidettävissä
tanssi-iltamissa.

Virvokkeita nautittaessa laulettiin puhemiehen johdolla sointuvasti:

    »Seitsemän ämmää seinän takana
    seisoo kuin pilaria vaan».

Simo Turtiaisen kysymykseen, onko ainetta riittävästi, lausui Pussisen
poika, että jos loppuu, niin noskelaisilla on lisää.

Eräitten kysyttyä tarkemmin ilmoitti Pussisen poika jättäneensä osan
varastoaan Törkysen saunaan, johon noskelaiset ovat kokoontuneet
kortinpeluuseen.

Jerobeam Näppinen lausui vallankumouksellisen valittelunsa sen
johdosta, että Pussisen poika avittaa petturimaista noskelaisuutta,
vastaten Pussisen poika ahväärin kannalta liikkuvansa eri
yhteiskuntapiireissä.

Tov. Kusti Pirhonen kysyi, eikö olisi ryhdyttävä puuhaamaan
vaaliliittoa noskelaisten kanssa.

Puhemiehen avatessa suunsa astui sisään tuntematon pienenpuolinen mies.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, tunteeko kukaan tuota vierasta,
vastattiin yleisesti, että ei tunneta.

Sihteeri Mikko Tarjus meni kysymään, mitä vieraalla on asiaa, vastaten
vieras ei voivansa julkisesti mainita asioistaan.

Mikko Tarjuksen ilmoitettua, että täällä on puoluekokous, jossa ei saa
olla sivullisia, vastasi tuntematon ei olevansa niinkään sivullinen
puustakatsoja vallankumouksen riveissä.

Mikko Tarjuksen vietyä tämän sanoman Jerobeam Näppiselle arvelivat
muutamat, että se on kukaties joku ohrana.

Puhemies Näppinen sanoi, että siitä on selvä otettava, ennenkuin
kokousta jatketaan.

Näppisen käytyä matalalla äänellä puhuttelemassa vierasta tuli puhemies
ilmoittamaan, ettei se tahdo sanoa nimeään, mutta jos saa puhua
tovereille, niin kyllä kuulevat onko luotettava.

Joutomies Lötjönen murahti, että sillä tavallahan se asia ratkeaa
lojaalisti.

Katseltuaan jonkun aikaa ovensuussa istuvaa tuntematonta, joka näytti
ulkonaisesti tosi toverilta, myöntyivät läsnäolijat siihen, että
puhukoon sitten, jos on puhuakseen.



6 §.


Tuntematon mies astui tämänjälkeen puhemies Näppisen kehoituksesta
pöydän taakse ja piti mukaansariipaisevan valtiollisen esitelmän, jota
läsnäolevat kommunismin solut kuuntelivat lämpimällä mielihalulla.

Puhuja lausui aluksi, että Neuvostovallan taistellessa murtumattomalla
rintamalla rosvokoplia vastaan ja kohottaessa kuivuneilta huuliltaan
järkyttävän kehoitushuudon maailmankaikkeuden proletaareille,
yrittivät toisen internationalen maantieritarit värjätä omat sulkansa
purppuralla ja hyvänhajuisella balsamilla, voimatta siten kuitenkaan
silata niiden haaskalinnuntahmaa. Myöskin kapitalistisen hirmuvallan
pääpesässä Suomessa irvistelee ohranamainen porvaripirullisuus
riistettyjä proletaareja vastaan valkoisia hampaitaan, eduskunnan
myöntäessä rajattomasti sotilasmiljoonia pihtikintuille pöksyrahoiksi.
Tämä ohranamainen kansa syöksyy päätähuimaisevalla nopeudella
raakalaistilaa kohti. Noskelaisjuudaksien antaessa ohranoille
likaisia ilmiantosuudelmia vallitsee maassa porvariston tiktatuuri
keskiaikaisine inkvitsioonilaitoksineen ja pistinjärjestöineen
sitomassa luokkatietoisen köyhälistön käsiä kaikkien
noskelaistörkeyksien perättömyyden paljastamisessa.

Puhujan vielä selitettyä, että halpamaisia tarkoitusperiään
peitelläkseen luokkatietoiselta köyhälistöltä ovat noskelaispomot
lastanneet lantatunkiostaan raihnaiselle, mutta silti hyvin
häntimykselle konilleen ylen suuren kuorman politillista lantaa,
palkitsi taajaväkinen kuulijakunta puhujan lennokkaan ja miellyttävän
selostuksen suurilla suosionosoituksilla.

Puhemies Näppisen lausuttua puhujalle kunnioitettavat kiitoksensa
näistä valaisevista tiedoista, pyysi Reeta Sinkkonen vierasta
kahvilanpuolelle nauttimaan virvokkeita.

Yksityisesti keskusteltiin siitä, kuka vieras on.

Israel Huttunen sanoi kohta huomanneensa, että vieras oli
vallankumouksen johtomiehiä, niinkuin sitten puheestakin kuuli.

Justus Tiilikainen lausui mielipiteensä, että se voi olla itse toveri
Kuusinen, koska on kerran Kuusinen täälläpäin liikkeellä.

Simo Turtiainen esiintoi, että jos se on Kuusinen, niin tietää se
kertoa asioita Pietarista.

Kusti Pirhonen lisäsi, että jos se tietää kertoa asioita Pietarista,
niin on se siis toveri Kuusinen.

Salaisella huutoäänestyksellä uskottiin toverien Turtiaisen ja Pirhosen
tehtäväksi mennä haastattelemaan vierasta, tietääkö se asioista
Pietarissa.

Jatkettiin kokousta, ryhtyen käsittelemään kysymystä ohranoista.

Laajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä
paheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin
yksimielisesti, että ohranat pois.

Päätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri
Tarjus, varalle Israel Huttunen.

Justus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on
rikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin
keskustelutta.

Solutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla
on ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.

Kokous lausui inhonsa mainittujen luiden johdosta. Merkittiin.

Läsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus,
että luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja
sitten haudattavat.

Paavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut
ovat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle
Pellikalle kummastuksensa.

Siirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä
muiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä
maailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne
olivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona
ympäri vuorokauden.

Puhemies Näppisen ehdotuksesta huudettiin militaari alas.

Justus Tiilikainen ilmoitti, että samaa veriveljeyttä ajaa myös
Suomessa Antti Kotolaisen likki, karkoittaen työkansan rajalle aseilla
sotimaan neuvostovallan ytimellisiä punajoukkoja vastaan.

Puolinosket Paavo Pellikka ja Heikki Putkonen panivat vastaan, väittäen
valheeksi.

Kokous päätti yksimielisesti, ettei se ole valhetta.

Justus Tiilikainen ehdotti, että petturi Kotolaiselle lausuttaisiin
kansan tuomio. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura esitti, että Kotolainen sysättäisiin pois
kommunistipuolueesta.

Kokous päätti lyhyen keskustelun jälkeen eroittaa ent. toveri
Kotolaisen pois puolueesta. Päätöksen perilletoimittaminen jätettiin
sihteerin tehtäväksi.

Heikki Putkonen ilmoitti, ettei Kotolaista voida eroittaa, koska hän
ei ole koskaan kuulunutkaan kommunistiseen puolueeseen. Kokous päätti
lausua Kotolaiselle tämän johdosta kansan paheksumisen.

Justus Tiilikainen lausui toivomuksen, että myöskin toveri Putkoselle
lausuttaisiin surkuttelu, mikä hyväksyttiin.

Puolinoskelaisen koplakunnan tyrskiessä pyysi Heikki Putkonen, että
hän saisi sen kirjallisesti ja puhtaassa kuvertissa. Hylättiin
yksimielisesti.

Kusti Pirhonen tuli salaisesti ilmoittamaan, että vieras taitaa olla
Kuusinen, koska tietää niin pirun paljon Pietarista. Tiedonanto
aiheutti suurta huomiota kansan syvissä riveissä.

Puhemies Näppinen lausui, että jos uskaltaisi siltä suoraan kysyä, onko
hän toveri Kuusinen.

Asiasta keskusteltua päätti Pöllölän kommunistien internaali, että kysy
sinä Kusti Pirhonen siltä kuin tyhmyyttäsi, koska näyt jo alkavan olla
valmiiksi humalassakin.

Kokouksen enemmistön siirtyessä ovensuuhun kuuntelemaan meni tov.
Pirhonen vieraan luo ja kysyi, että etteköhän te taida ollakin toveri
Kuusinen?

Toveri Kuusisen vilkaistua säpsähtäen ympärilleen ja sanottua että
hyss, ei saa ääneen mainita sitä nimeä täällä Suomessa, tunkeutuivat
kaikki puristamaan toveri Kuusisen kättä ja lausumaan hänet
tervetulleeksi tähän ohranamaiseen kotimaahan.

Toveri Kuusinen pyysi kaikkia kommunistisen valan velvollisuudella
vaikenemaan, että hän on täällä, mikä luvattiin intomielisessä
vallankumouksellisessa tunnelmassa.

Puhemies Näppinen sanoi akoille, että pitäkää akat huolta siitä, ettei
toveri Kuusiselta mitään puutu.

Sihteeri Mikko Tarjuksen neuvoteltua Jerobeam Näppisen kanssa kysyi
tov. Tarjus tov. Kuusiselta, tahtoisiko hän kunnioittaa Pöllölän
internaalia ryhtymällä johtamaan puhetta, johon tov. Kuusinen kiittäen
vastasi kieltämällä, sanoen valtiollisista syistä täytyvänsä olla
ingognito.

Puhemies Näppinen lausui kunnioittaen, että toveri Kuusinen ottaa
sitten vaan täällä kahvilan puolella mitä tarvitsee, kyllä nämä akat
joutavat passaamaan.

Mihin toveri Kuusinen vastasi liikutetuin mielin useilla
kommunistisilla kiitoksilla.



7 §.


Internaalia ylevän mielialan vallitessa jatkettaessa otettiin esille
kysymys lahtareista.

Justus Tiilikainen esitti sattuvasti lahtarien ala-arvoisen toiminnan
lahon porvarillisen yhteiskunnan pöngittäjänä, ollen pistinniekat
suuresti vaaralliset vallankumouksellisen joukkotahdon kiteytymiselle
nykyistä yhteiskuntaa kukistavaksi vallankumoustoiminnaksi. Tuoden
päivänvaloon säälittäviä esimerkkejä pikkutilallistenkin kuulumisesta
lahtariarmeijaan, jotka eivät havahdu sikeästä tiedottomuuden unesta
ennenkuin luokkatietoisen proletaarin sääret viimeisiä kertoja
sätkyttelevät valkoisen porvarillisuuden ohranamaisen luokkakoston
verenhimoisessa hirsipuuhuumorissa. Ehdotti lausuttavaksi ankaran
paheksumisen sitä vastaan, että kansan verirahoja uhrataan
luokkakaartien pystyssäpysyttämiseksi vastoin kommunistisen internaalin
vallankumouksellisia tarkoitusperiä.

Hyväksyttiin yksimielisesti.

Puhemies Näppinen ehdotti ponsilauseen päiväjärjestykseen
siirtymismuodoksi, että lahtarien on luovutettava aseensa
luokkatietoisen köyhälistön vartioitaviksi, mikä hyväksyttiin.

Tov. Heikki Putkosen kysyttyä, luuliko kokous lahtarien ottavan tämän
vaatimuksen huomioonsa, lausuttiin tov. Putkoselle vallankumouksellisen
proletaarin kummastus.

Tov. Justus Tiilikaisen ehdotuksesta lisättiin tov. Putkoselle varoitus
epämääräisestä esiintymisestä luokkataistelun aikana.

Paavo Pellikan ilmoitettua sitä vastaan vastalauseensa huomautti
puheenjohtaja, että Paavo Pellikka on samaa maata kuin Putkonenkin.

Paavo Pellikka vastasi hyvin tietävänsä, mitä maata kunniasolu Jerobeam
Näppinen itse on.

Puhemies Näppisen esityksestä lausuttiin Paavo Pellikalle kansan
halveksiminen. Pellikka ilmoitti koettavansa kantaa sen nääntymättä,
mutta pyytävänsä Näppistä avuksi, jos taakka käy liian raskaaksi, mille
jotkut syrjempänä istuvat nauroivat, osoittaen vähemmän valveutunutta
kommunistista vakavuutta.

Heikki Putkonen ilmitoi, että Näppinen on alkanut liiaksi paisua
valta-asemassaan, mutta että saattaa vielä kukistua korkeudestaan.

Puhemies ilmoitti antavansa Heikki Putkoselle julkisen varoituksen.

Heikki Putkonen ilmoitti levottomuuden kiihtyessä kansan keskuudessa,
että Pöllölän kommunistit ovat kuin Riikoniemen lampaat, joita suutari
Näppinen juoksuttaa edellään minne tahtoo.

Puhemies Näppinen puolestaan ilmoitti, että suutarin nimen käyttäminen
hänestä on loukkaus häntä vastaan.

Paavo Pellikka vastasi, että se pikemminkin on loukkaus suutareita
vastaan, koska Näppinen on huonoin suutari, mitä Pöllölässä on
miesmuistiin ollut.

Puhemies Näppinen sanoi ryhtyvänsä ankarampiin toimenpiteisiin,
jolleivät Pellikka ja Putkonen pidä suutaan kiinni, vaan häiritsevät
kokouksen lakimääräistä järjestystä.

Paavo Pellikka kysyi, että luuletko sinä meitä säikytteleväsi, ja
Heikki Putkonen sanoi, että jos Näppinen haluaa selvittää välinsä
kahdenkesken hänen kanssaan, niin on hän vaikka kohta valmis lähtemään
navetan taakse odottamaan.

Puhemies Näppinen saneli pöytäkirjaan, että puhemiestä on uhattu
ruumiillisella väkivallalla virantoimituksessa.

Israel Huttunen pyysi tovereita rauhoittumaan kunnioitettavan vieraan
toveri Kuusisen läsnäolon takia.

Useiden ärjyttyä, että asian käsittelyä on jatkettava, ehdotti
tov. Justus Tiilikainen lisäykseksi lahtareita koskevaan pykälään
vaatimuksen, että porvarihirviöt panisivat ilkeät torahampaansa
pöytälaatikkoon. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura tuli pihalta ja ilmoitti, että poliisi Pekka Suova näkyy
maantiellä olevan tulossa tänne päin.

Muutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi
Reeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa
hakea.

Sittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies
Näppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut,
ja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.

Tähän kaikki kansalaiset suhtautuivat myötätuntoisella ymmärtämyksellä.

Otettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui
sisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu,
vastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan
keskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.

Puhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti
keskustella elinkysymyksistä.

Poliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat
kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.

Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa
vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy
pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian
pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.

Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä,
jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi
Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä
hyvinkin auttaisi.

Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa,
siirtyy päiväjärjestykseen.

Verotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat
vapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset,
joilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä
palkkatyöväkeä.

Hyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä,
että sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot
ovat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä
verovelvollisuudesta vapautusta.

Sihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy
naurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.

Puhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi
Kaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen
toimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?

Puhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen
valmistamisesta ensi syksyksi.

Poliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn
hajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.

Kokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies
Näppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?

Pekka Suova vastasi, että niinkuin käsky on.

Puhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei
internaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän
sen näette.

Puhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle
kansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen
joutavia selvässä asiassa.

Tov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin
iso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa
Pöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa
olevan teille herraa tarpeeksi.

Keittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä
vastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut
virkavallan kiusaksi yhtyivät:

    »Juur turhaan kiukuissaan
    Nyt maailman päämies vaan
    Pauhaapi...»

Huomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta
nähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.

Virren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi
pientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen
puolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.

Puhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu
porvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi,
köyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin
lähtöisin.

Pekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi
hän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä
Reeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu
pihalle asti.

Puhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään
tavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.

Israel Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan
luottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Poliisi Pekka Suova lausui kansalle: kiitoksia!



8 §.


Kokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies
Näppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti,
olisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa
yhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön
rintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.

Tov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja
luokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille
olisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön
kanssa.

Tämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa
vallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on
tainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen
mahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.

Esittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen
noskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla
pääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen
itserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia
sanasutkauksia.

Kun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat
rukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki
Putkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole
tähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin
osaa.

Muutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen
päiväjärjestykseen.

Mari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset
valkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja
kyynillisiä epäkohtia.

Puhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys
noskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä
luulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.

Muutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa
Mari Kukkosen puhua.

Melkoisen naurunrähäkän vallitessa sanoi puhemies Näppinen, että voi
hyvä isä, jos kuka saisi nuo akat riivatut pitämään turpansa kiinni.

Justus Tiilikainen ehdotti, että ajetaan ne kahvilan puolelle, mikä
hyväksyttiin.

Merkittiin pöytäkirjaan, että muut akat lähtivät vastustelematta,
paitsi Kaisa Kompura, joka oli heitettävä, ja joka sitten vielä kävi
pirtin ovella pyllistämässä internaalille ja sen puhemiehelle.

Levollisuuden palattua jatkettiin asian käsittelyä
yhteistoimintamahdollisuuksista noskelaisten kanssa.

Justus Tiilikainen esiintoi perustellussa lausunnossa, että
kapitalismin raastamat työläiset kääntäisivät Kotolaisten
reformistiselle petturisakille selkänsä, ennenkuin joutuvat
kapitalismin jättiläiskäärmeen nieluelimistä alashotkaistuksi, mikä
muutamilta hyväksyttiin.

Paavo Pellikka vänkäsi laajemmassa esitelmässä noskelaisuuteen, sanoen
Tiilikaisen sotkevan veden voidakseen kalastaa sameudessa yksilöllisten
tarkoitusperien hyväksi.

Tov. Tiilikaisen selvitettyä Pellikan roistomaista vääristelyä käytti
Heikki Putkonen pitemmän puheenvuoron, tarkoitusperänä kohottaa
työläisväestö luokkana laumakantaa korkeammalle.

Simo Turtiainen paljasti kuvaannollisia esimerkkejä porvarillisesta
oikeuspuntarista, joka noteeraa kommunistisille sanomalehdille
kuritushuonetta vallankumouksellisen totuuden puhumisesta.

Paavo Pellikka veti esiin näytöksiä sos. dem. lehdistä, että
nämä tuomitsevat ankarasti porvarillisen oikeuspuntarin, jos se
tahtoo takseerata tuomiota vallankumouksen valmistamisesta, mihin
sihteeri Mikko Tarjus liitti välihuudahduksen, että ne ovat vain
salataantumuksen grogotiilin mustia murhekyyneliä vallankumouksellisen
käsityksen hämäämiseksi.

Suuressa loppupuheessa teki puhemies Jerobeam Näppinen yhteenvedon
noskelaisten rötöksistä työväen pettämiseksi sekä salaisesta
suostuvaisuudesta vallankumouksen esitaistelijain ohranoimiseen,
todistaen kommunistisella tietoisuudella sos.-dem. johtoherralurjusten
inhoittavien taistelukeinojen ainoana tuloksena olevan vain sen, että
työväki jättää omiin hoteisiinsa nämä kurjat ohranan kätyrit, jotka
valta-asemansa pelastamiseksi eivät näe muuta keinoa kuin usuttaa
valkoisen taantumuksen mustat ohranat työväenliikkeen kimppuun.

Puhemies Näppinen kysyi lopuksi, onko se kansan tahto, johon kansa
vastasi että on.

Heikki Putkosen ja Paavo Pellikan lausuttua päivittelynsä kielsi
puhemies heitä puhumasta kansan tahtoa vastaan Pöllölässä.

Puhemiehen tiedusteltua, olisiko valittava pöytäkirjan tarkastaja,
vastasi kokous yksimielisesti, että tarkastakoon Mikko Tarjus, koska on
itse sen laatinutkin.

Poliisi Pekka Suova kysyi, eikö kokous jo pian lopu, mihin puhemies
vastasi, ettei tässä enää tule esille mitään vallankumouksellista, niin
että senpuolesta joudat kyllä lähteä, jos on mihin kiire.

Poliisi Suova tiedusteli vielä, oliko kokouksen jälkeen pidettävissä
iltamissa erikoista ohjelmaa, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus
ilmoitti, että liekö tuossa muuta kuin kintun vingutusta ja lattian
silitystä.

Poliisi Suova sanoi, että siispä jääkää terveeksi, Pöllölän
kommunistit, johon kokous vastasi, että hyvästi vain ja kiitoksia
seurasta.

Poliisin mentyä arveli Simo Turtiainen, että lieneekö sille nokkaan
käynyt haju noista Pussisen pojan limonaatipulloista, kun se siihen
suuntaan oppaili, mihin kansankerrokset vastasivat, että on tässä
tuvassa niin monensorttista hajua, ettei siitä poliisikoirakaan selvää
ottaisi.

Virallisen kokouksen päätyttyä otettiin esille kysymys parista
puolikuppisesta köyhälistön tiktatuurin kunniaksi.

Solutar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että kahvia kyllä olisi, mutta
Pussisen pojan tuomiset ovat lopussa.

Sihteeri Mikko Tarjuksen lausuttua läsnäolijain puolesta kummastuksen
tunteet Pussisen aikamiespojalle, ilmoitti mainittu poika, että
demokraateilla sitä kyllä olisi, kun ne varustivat sitä yli oman
tarpeen sinne Törkysen saunaan.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmaisi otaksuman, etteivät nosket ole halukkaat
jakamaan kommunistien kanssa.

Puhemies Näppinen esitti valittavaksi kolmimiehisen komitean laatimaan
mietintöä siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä asian
valaisemiseksi.

Hyväksyen ehdotuksen valitsi kokous huutoäänestyksellä komitean
jäseniksi Jerobeam Näppisen puheenjohtajana, Mikko Tarjuksen
varapuheenjohtajana ja sihteerinä sekä Israel Huttusen jäsenenä.
Komitealle lausuttiin toivomus, että se valmistaisi mietinnön nopeasti,
hautaamatta sitä vihertävän veran alle.

Komitean puolesta vastasi Mikko Tarjus, että yhtä jano se on meillä
kuin teilläkin.

Komitea kokoontui heti porstuassa.

Viiden minuutin kuluttua esitti komitea internaateille ehdotuksen, että
valiokunta kommunistisia soluja saisi tehtäväkseen lähestyä noskelaisia
Törkysen saunassa yhteistoiminnan aikaansaamisen nimessä valtiollisissa
vaaleissa. Kokous ilmaisi myötätuntoista kannatustaan yleisellä
hölinällä.

Justus Tiilikainen ilmoitti vastustavansa kaikkia valtiollista
yhteistoimintaa koskevia neuvotteluja, viitaten yleispöllöläläisen
internaalin äsken tekemään päätökseen.

Israel Huttunen huomautti sattuvasti, että kansalla, jolla on valta
sitoa, on myöskin valta päästää, joten läsnä olijat voivat vaikeuksitta
purkaa äskeisen päätöksen.

Sihteeri Mikko Tarjus selitti asiantuntemuksella, ettei sitä tarvitse
purkaakaan, vaan voi hän pöytäkirjaa tarkistaessaan jysteerata päätöstä
siihen suuntaan kuin vallankumouksellisen köyhälistön tarpeet vaativat.

Kunniasolu Jerobeam Näppinen valaisi asiaa vallankumouksellisen
taktillisuuden merkeissä, koska ei Pöllölän kommuunin tosiperäinen
tarkoitus ole valtiollisen yhteistoimintapohjan luominen aatteen
pettäjien välille, vaan ainoastaan tarpeellisen pirtun hankkiminen
vallankumouksen hyväksi, mille valtiolliselle kaukonäköisyydelle
nähtiin luokkatietoisten toverien ymmärtäväisesti virnuilevan.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, olisiko se kansan tahto, vastattiin
yksimielisesti myöntäen.

Valtuutettiin ilman keskustelua äskeinen komitea ryhtymään
neuvotteluihin noskelaisten kanssa Törkysen saunassa.

Justus Tiilikaisen toivomukseen, ettei komitea antaisi jesuiittamaisten
noskelaisten pettää itseään, vakuutti komitea tulevansa toimimaan
vallankumouksellisen järjen selvässä valossa.

Pannen komitea tämän jälkeen hatut päähänsä ja lähtien matkalle
Törkysen saunaan.



10 §.


Komitean lähdettyä esitti Justus Tiilikainen ulkopuolella pöytäkirjan,
eikö toveri Kuusinen olisi kutsuttava aitasta, koska poliisi on mennyt
matkaansa.

Kansa hyväksyi tämän yksimielisesti, ja valtuutettiin toveri
Tiilikainen noutamaan toveri Kuusisen aitasta.

Toveritar Reeta Sinkkonen esitti, että internaali tervehtisi toveri
Kuusista seisoalleen nousten, mikä hyväksyttiin.

Toveri Kuusisen tultua tupaan kunnioitti internaali häntä seisoalleen
nousten, mistä arvonannosta toveri Kuusinen lausui Pöllölän
vallankumoukselliselle internaalille liikutetun kommunistisen
kiitollisuutensa.

Toveri Tiilikainen pyysi kunniavierasta käymään pöydän päähän, minkä
johdosta toveri Kuusinen kysyi, oliko varmaa, että kaikki läsnäolijat
olivat luotettavia, ja eikö ollut mahdollista, että poliisi Pekka Suova
tai muut ohranat voivat odottamatta saapua paikalle.

Useat läsnäolijat lausuivat mielipiteenään, ettei se ole luultavaa
ja että kyllä tässä aina keinot keksitään, jos sattuisikin ohranoita
tulemaan.

Toveri Kuusinen, kun oli ensin keskusteltu arkipäiväisistä asioista ja
ohranan loukuista, ryhtyi kyselemään Pöllölän kommuunin valtiollisesta
valistustyöstä, ja kysyi tämän ohella sitäkin, onko Pöllölän
internaaleilla jo kommunistin katkesmusta.

Tähän vastasivat läsnäolevat kieltävästi, minkä johdosta toveri
Kuusinen lausui surkuttelunsa, ilmaisten kommunistisen katkesmuksen
tärkeyden järkiperäisessä vallankumoustaistelussa käsitteiden
tosiperäiseksi selvittämiseksi vähemmän luokkatietoisille
kansanaineksille.

Tov. Simo Turtiainen myönsi, että olisihan se hyvä olla katkesmus,
mutta kun ei ole.

Toveri Kuusinen ilmoitti, ettei hänellä ole painettua katkesmusta
mukanaan, mutta että hän osaa sen ulkoa, joten se voidaan kirjoittaa
vaikka tänä iltana, jos tuonne aittaan nostetaan tuolta kahvilan
puolelta se pienempi pöytä ja läkkilamppu.

Toveritar Reeta Sinkkonen kiiruhti niiaten vakuuttamaan, että se pöytä
kyllä joutaa.

Tov. Kuusinen ilmoitti, että häneltä on käsi kipeänä, kun on loukannut
sen ohranan kynsistä paetessaan, mutta jos tämä Hilta Kukkasjärvi, joka
oli tuonut hänelle aittaan virvokkeita, tulisi hänelle kirjuriksi, niin
hän sanelisi sille.

Muutamat läsnäolevat todistivat Hilta Kukkasjärven hyvin
kirjoitustaitoiseksi, ja Justus Tiilikainen ilmoitti:

— Tämä Hilta kun on meidän kommuunin pikasihteeri Mikko Tarjuksen
morsian, niin tämähän se aina Mikollekin kirjoittaa pöytäkirjat
puhtaiksi.

Kaikkien läsnäolijain hyväksyttyä kommunistisella mielihyvällä Hilta
Kukkasjärven toveri Kuusisen sihteeriksi kommunistin katkesmuksen
toimitustyössä, nostettiin Reeta Sinkkosen pienempi pöytä aittaan,
minkä jälkeen toveri Kuusinen ja Hilta Kukkasjärvi sulkeutuivat
aittaan ja ottivat avaimen ovelta, ettei kukaan iltamavieraista tulisi
kurkistelemaan ja häiritsemään katkesmuksen kirjoittamista, iltaman kun
piti alkaa tunnin päästä.

Toveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se
Mikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden
kesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle
kuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.

Tov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti
epäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian
loukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa
Kompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan
epäparlamenttaarisella tavalla.

Justus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa
täten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään
turpansa kiinni.

Toveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön
sankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa,
koska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.

Justus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua,
että Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu,
vaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat,
sylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa
ja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen
toiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.

Tov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse
kuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta
sujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja
Tarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.

Muutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että
komitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko
illaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen
poika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.

Toveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua,
koska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta
alotteestaan ja vapaasta tahdostaan.

Kansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut
tehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin
sammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin
puolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen
proletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen
perustuksen.

Justus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin
ehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin
nikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan,
että kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta
noskelaiskoplaa vastaan.

Tov. Tiilikaisen seuraavaan tiedusteluun, oliko komitea mennyt antamaan
siinä suhteessa mitään lupauksia, vastasi kunniasolu Näppinen ensin
kieltäen, mutta sitten, asiaa tarkemmin muisteltuaan, kolmasti myöntäen.

Justus Tiilikainen ilmoitti tämän johdosta vastalauseensa, esiintuoden
vallankumouksellisen taktillisuuden valossa, ettei komitealla ollut
sellaiseen lupaukseen mitään ehdotonta oikeutta.

Israel Huttusen kiellettyä tov. Tiilikaista puhumasta vallankumouksen
nimessä esitti Justus Tiilikainen, että kokous huutaisi alas komitean,
mihin suuri enemmistö karjuen yhtyi, leimaten komitean menettelyn
kansan pettämiseksi.

Sihteeri Mikko Tarjus otti taskuistaan kolme noskelaisilta saatua
täysinäistä putelia, ilmoittaen niistä pääsevän osallisiksi vain
niiden, jotka yhtyvät kannattamaan komitean menettelytapaa, koska
noskelaiset ovat myöntäneet nämä putelit nimenomaan mielialan
muokkaamista varten kommunistien keskuudessa.

Tämän ilmoituksen johdosta syntyneen pitkän ja synkän
vallankumouksellisen äänettömyyden aikana asettui komitea pöydän
ääreen, asettaen pullot eteensä, minkä jälkeen puhemies Näppinen,
siveltyään muutamia kertoja kämmenellä kasvojaan ja pyyhittyään
suupieliään, esitti Pöllölän vallankumouksellisen köyhälistön
vastattavaksi, nauttiiko neuvotteleva komitea luottamusta, ja onko
saapuvilla ketään, joka sihteeri Tarjuksen ilmoituksen kuultuaan
edelleenkin tahtoo leimata komitean menettelyn kansan pettämiseksi?

Mikko Tarjuksen ottaessa korkkiruuvin taskustaan ja alkaessa hitaasti
vetää korkkia auki yhdestä putelista pyysi toveri Kusti Pirhonen
puheenvuoroa ja lausui mielipiteenään, että kokouksen taholta on
tapahtunut väärinkäsitys ja että Pöllölän vallankumouksellinen
internaali, ottaen huomioon vallankumouksellisen joukkotahdon
ahdistetun aseman lahtariyhteiskunnassa ja komitean jäsenten yleisesti
tunnustetut suuret ansiot internaalissa, mielenylevyydellä hyväksyy
komitean toimenpiteet yhteisen rintaman luomiseksi porvarillista
ohranamaisuutta vastaan sekä luopuu kaikesta kiihoituksesta noskelaisia
vastaan.

Puhemiehen kysymykseen, onko tämä kansan tahto, vastasi kokous
jyrisevällä huutoäänestyksellä myöntävästi.

Puhemiehen kysymykseen, katsooko Pöllölän internaali, että toveri
Justus Tiilikainen on kenkku ja että hän on yrittänyt antaa iskun
vallankumouksen selkään, vastattiin niinikään myöntävästi kaikilla
äänillä tov. Tiilikaisen ääntä vastaan.

Toveritar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että koska iltamavieraita alkaa jo
keräytyä pihalle, olisi internaalin siirryttävä pulloineen kahvilan
puolelle, mikä hyväksyttiin.



11 §.


Pöllölän kommunistisen internaalin sijoituttua kahvilan puolelle
nauttimaan noskelaisilta saatuja virvokkeita kysyi sihteeri Tarjus
ulkopuolella päiväjärjestyksen, minne kahvilan pienempi pöytä on viety,
sekä missä hänen morsiamensa Hilta Kukkasjärvi on?

Tähän välikyselyyn vastasi internaalin puolesta toveri Kusti
Pirhonen, tehden lyhyesti ja selväpiirteisesti selkoa toveri Kuusisen
kirjallisesta toiminnasta ja kommunistin katkesmuksesta.

Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tekemistä Hiltalla siellä aitassa
on, vastattiin seikkaperäisellä selvityksellä toveri Kuusisen kipeästä
kädestä.

Koska Tov. Mikko Tarjus tällöin puhkesi kommunistisiin sadatuksiin
ja uhkasi lähteä vaatimaan Hiltaa pois aitasta, ryhtyivät useat
läsnäolijat rauhoittamaan Mikko Tarjusta, leimaten selvässä valossa
hänen aikomuksensa sopimattomaksi yleisen luokkataistelun kannalta.

Puhemies Näppinen todisti vastustamattomasti, että koska toveri
Kuusinen kerran tarvitsee sihteeriä, niin täytyy Pöllölän internaalien
kustantaa hänelle sihteeri kommunistin katkesmuksen toimittamista
varten.

Mikko Tarjus, iskien nyrkillä pöytään, sanoi ei ymmärtävänsä, miksi
juuri Hiltan täytyy sihteerinä olla, ja lupasi itse ryhtyä Kuusisen
kirjuriksi.

Eräät Pöllölän luokkatietoiset internaalit vastasivat tähän ikeniänsä
irvistellen tov. Tarjuksen jo olevan siinä kypsyyden tilassa, ettei
hänellä pysy kynä näpissä, minkä johdosta nähtiin Mikko Tarjuksen
vihaisesti vääntelevän silmiään.

Muutamien nauraessa sanoi Kaisa Kompura ilkeästi mielipiteekseen toveri
Kuusisen varmasti pitävän mieluummin sihteerinään Hiltaa kuin Mikko
Tarjusta.

Toveri Mikko Tarjus yritti tämän johdosta nousta ylös, mutta painoivat
Israel Huttunen ja Kusti Pirhonen hänet jälleen istumaan ja käskivät
hänen olla siivolla.

Puhemies Näppinen selvitti rauhoittavasti kommunismin hengessä, että
jos vallankumouksen johtomiehet tahtovat meiltä esimerkiksi morsiamet
tai vaikka akatkin, niin on ne heille luovutettava aatteen mukaisesti
tarkoitusperiä varten, niinkuin Venäjälläkin, koska kommunistin
aatteena on omaisuuden yhteys, ja nuhteli tov. Tarjusta hänen
pikkumaisuutensa johdosta yhteisessä asiassa, missä yksilön onni on
vähäpätöinen.

Toveri Tarjus, ryhtyen metelöimään, ilmoitti antavansa kirkkaan pirun
sellaiselle vallankumoukselle.

Kun ilmeni, ettei toveri Tarjus tahtonut kuulla vallankumouksellisen
järjen ääntä, ehdotti puhemies Näppinen hänelle annettavaksi
kommunistisen varoituksen, mikä hyväksyttiin.

Tov. Tarjus sanoi, ettei hän ota semmoisen seurapiirin varoituksia
huomioonsa, minkä johdosta läsnäolijat lausuivat tov. Tarjukselle
kummastuksensa, jota ei voitu merkitä pöytäkirjaan, ollen se tov.
Tarjuksen taskussa.

Kaisa Kompura sanoi Mikko Tarjukselle toivovansa, ettei Hilta
Kukkasjärvi siitä paljon pahene, vaikkapa onkin yhden illan vieraan
miehen kanssa lukon takana aitassa katkesmuksen teossa, minkä johdosta
jotkut internaalit äänekkäästi karjuen käskivät Kaisa Kompuran pitää
suunsa kiinni ja laputtaa pellolle.

Useiden toverien vannottaessa Mikko Tarjusta uhraamaan tilapäisesti
rakkautensa vallankumouksen alttarille, vaikkapa toveri Kuusisella
olisikin joitakin sivutarkoituksia Hiltaan nähden, puhkesi tov. Tarjus
kyyneleihin ja ilmoitti olevansa luokkataistelun uhri.

Koska tov. Tarjus hetken kuluttua putosi pöydän alle, annettiin hänen
nukkua siellä, kun ei muuallakaan ollut tilaa.

Tämän jälkeen ryhdyttiin vilkastuvan mielialan vallitessa
keskustelemaan kommunistin katkesmuksen käytäntöön ottamisesta, ja
ehdotti puhemies Näppinen, että toverit esittäisivät mielipiteensä.

Tov. Lötjönen murahti, että kommunistin katkesmus on aivan lojaali asia
jokaiselle luokkatietoiselle kommunistille, jonka tähden sitä olisi
kannatettava.

Tov. Israel Huttunen, tehden laajaperäisesti selkoa kirkon
pimitystyöstä ja kinkerien käyttämisestä kansan orjuuttamiseen sekä
selväpiirteisen valistuksen hämäämiseen, esitti että kommunistin
katkesmus hyväksyttäisiin käytäntöön ensi kuun alusta, mihin kokous
vastasi myöntävästi.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, olisko opeteltava koko katkesmus ulkoa,
vastattiin laajan puheenvaihdon jälkeen, mikä välistä muuttui
yleislaatuiseksi hölinäksi, ettei tarvitse lukea muuta kuin kymmenet
käskyt ja uskontunnustukset ulkoa, mutta muuten kunhan tietää kertoa
pääkohdat.

Valtuutettiin tov. Israel Huttunen kommunisterin arvolla pitämään
syksyllä kommunistiset kinkerit, joissa kuulustelee luokkatietoiselta
proletaarilta katkesmuksen taitoa.

Tov. Lötjösen ilmoitettua, ettei hän osaa oikein lojaalisti lukea,
päätettiin äänten enemmistöllä, ettei hänen tarvitse opetella muuta
kuin uskontunnustus, minkä Reeta Sinkkonen hänelle takokoon päähän.

Tov. Lötjönen lausui toivomuksenaan, että uskontunnustus ei olisi
lojaalia pitempi, mihin Kaisa Kompura muutamien nauraa räkättäessä
huusi, että jos ne siellä aitassa koko ajan uskontunnustusta tekevät,
niin riittää siinä sinulle opettelemista sivu ensi pääsiäisenkin.



12 §.


Kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin iltamat pidettiin samana
iltana samassa paikassa vaihtelevalla ohjelmalla.

Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti luokkatietoista internaalia kuin
myöskin noskelaisia, sekä sellaistakin väkeä, joka ei vielä ole
herännyt täyteen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, vaan liikkuu
vielä porvärillisen valhevaipan nukuttavien sumusireeniäänien lumoissa.

Kun suuri osa yleisöä oli asettunut paikoilleen tuvassa, katselivat
kaikki ympärilleen, nähdäkseen toveri Kuusisen, jonka saapumisesta
salainen sana oli levinnyt laajoihin uskottuihin kerroksiin, ja
tähystelivät useat kunnioittavasti etenkin uunille, kunnes saatiin
kuulla kuiskaus toveri Kuusisen olevan aitassa kirjallisissa
toimenpiteissä.

Puhemies Näppisen tuntiessa itsensä väsyneeksi piti tervehdyspuheen
tov. Justus Tiilikainen, kosketellen järjestötoimintaa
vallankumouksellisessa hengessä, ja havaittiin avauspuheen pitäjän
kasvonpiirteissä mitä vakavimpia ilmeitä, hänen sanoessaan että
hän olisi tahtonut puhua kaiken mitä ajatteli, katsellessaan
sitä suurilukuista nuorisoparvea, mikä harhailee ulkopuolella
järjestöjen. Siirtyen sitten puhumaan noskelaisista ilmoitti puhuja,
että noskelaisten ohjelmassa ilmenevät perusjuonet ovat ilmianto,
provokatsiooni, oman mädännäisyytensä peittäminen ja tietämättömien
joukkojen tunnoton pimittäminen ja uskotteleminen, jotka ovat
tämän kuolemaantuomitun liikkeen viimeisiä, kouristuksentapaisesti
nytkähteleviä elonmerkkejä.

Puhujan ennätettyä näin pitkälle keskeyttivät ylvästelevät nosket
esityksen mitä raakamaisimmalla jalkojen töminällä ja pehmeäksi
keitetyllä nauriilla, joka lätkähti keskelle puhujan otsaa, leviten
ympäri naamaa, ja matkaansaattoi ilkeän naurun-ulvonnan ei ainoastaan
noskelaisissa, vaan eräissä vähemmän valistuneissa kommunisteissakin.

Kun toveri Tiilikainen, pyyhkien naurismuhennosta otsaltaan, poskiltaan
ja leuastaan, oli astunut pois puhujan paikalta ja tämän häpeällisen
attentaatin nostama meteli oli vähän asettunut, lausui Reeta Sinkkonen
tunnelmallisella taidolla runon »Työn orjat», mitä tervehdittiin
vilkkailla kättentaputuksilla.

Tämän jälkeen seurasi ohjelmassa yleinen tanssi hanurin säestyksellä,
minkä aikana muutamat korven kyynelistä liikutetut pikkunosket tekivät
paheksittavaa ilkivaltaa ulkona pihalla, nostaen rappuset pois oven
edestä ja jyskyttäen haloilla seiniä.

Myöskin oli joku heistä iltamapirtin ovella seisten kysellyt, kumpaako
kansa tahtoo, pimeyttä vaiko valkeutta, katsellen sääliväisesti katossa
palavaa lamppua ja poistuen sitten ulos myrtyneen näköisenä, lamppuun
koskematta.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, missä järjestysmiehet ovat, kun eivät
ole hoitamassa virkaansa, ilmoitti Kaisa Kompura asiaan perehdyttyään
järjestysmiesten nukkuvan saunan lauteilla ja ettei ole mahdollista
saada heitä hereille.

Koska kahvilanpuolella oli vesiämpäri kaatunut permannolle, niin
että sihteeri Mikko Tarjus oli kastunut selkäpuoleltaan märäksi näin
syntyneessä lätäkössä, oli toveri Tarjus herännyt pöydän alla, noussut
ylös ja ryhtynyt kuivailemaan selkäänsä hellan edessä.

Tällöin tuli Kaisa Kompura, joka oli vähäväliä liikkunut ulkona
huomioita tekemässä, sisään ja sanoi kovalla äänellä, että niillä
katkesmuksen kirjoittajilla mahtaa olla kissan silmät, kun näkevät
pimeässäkin kirjoittaa ja ovat sammuttaneet lampun.

Tämän johdosta päästi toveri Mikko Tarjus niin kovan kirouksen, että se
kuului yli tanssin jytkytyksen, ja läksi syöksymään ulos.

Koska näytti olevan pelättävissä väkivaltaisuutta tov. Kuusista kohtaan
tov. Tarjuksen taholta, ryhtyivät Simo Turtiainen ja Jerobeam Näppinen
estämään Mikko Tarjusta, jolloin kaikki kolme iltamayleisön huutaessa
vyöryivät ulos ovesta ja putosivat päistikkaa alas kynnykseltä
edellämainitun, portaille tehdyn ilkivaltaisuuden johdosta.

Tässä putouksessa onnistui Mikko Tarjuksen päästä irti Jerobeam
Näppisen ja Simo Turtiaisen käsistä, ja juosten aitan ovelle
alkoi Mikko Tarjus, monisanaisesti kiroillen, perkaa ovea
nyrkeillään, vaatien, niinkuin sanat kuuluivat, päästä varajäseneksi
katkesmuskomiteaan.

Kun tämä harkitsematon ja äkkipäinen menettely tov. Tarjuksen taholta
ei ollut herättämättä kiusallista huomiota koko iltamayleisössä, jonka
joukossa oli porvareitakin, kiiruhti muutamia luotettavia kommunisteja
paikalle, tarkoituksella hillitä tov. Tarjusta, joka nyt oli alkanut
potkia aitan ovea hajalle.

Samalla mainittu ovi kuitenkin aukeni, ja sysättyään syrjään toveri
Tarjuksen juoksi tov. Kuusinen nopeasti ulos aitasta ja katosi saunan
taakse sekä sieltä metsään, jättäen pihalle keräytyneen runsaslukuisen
yleisön ihmettelemään.

Toveritar Hilta Kukkasjärven tultua sitten aitasta ja Mikko Tarjuksen
ryhdyttyä vaatimaan häneltä selityksiä, käski Hilta Kukkasjärvi hänen
painua hornan kattilaan ja pää pystyssä ilmoitti ympärilläseisoville
internaateille kihlautuneensa toveri Kuusisen kanssa sekä tulevansa
senkautta komissarin rouvaksi Pietariin.

Tämä tieto, joka mursi tov. Mikko Tarjuksen sydämen, niin että hän
yritti potkaista Hilta Kukkasjärveä, täytti Pöllölän kommuunin
internaalien ja johtohenkilöiden mielet ylpeydensekaisella ilolla, mikä
puhkesi lämpimiksi onnentoivotuksiksi, ja sanoma kihlauksesta levisi
kulovalkean kaltaisella nopeudella kommunistisuusta toiseen.

Toveri Lötjösen lausuessa juuri mielipiteenään, että tämä oli oikein
lojaali onnenpotkaus ei ainoastaan Hilta Kukkasjarvelle, vaan myöskin
koko Pöllölän kommuunille, ilmestyi pihalle poliisi Pekka Suova,
joka ryhtyi kyselemään, oliko täällä nähty erästä tuntematonta
pienenpuolista, vähän ristiveristä miestä, jonka Pekka Suova oli
kuullut tulleen tännepäin.

Pöllölän kommunistien luodessa toisiinsa merkitseviä silmäyksiä vastasi
Simo Turtiainen, ettei täällä ole ketään semmoista miestä näkynyt, ja
kysyi mikä kulkuri sen sitten pitäisi olla.

Tähän vastasi Pekka Suova, että se on eräs työväen piireissä liikkuva
petkuttaja Teppo Issakainen, joka esiintyy milloin minäkin, ja on
varastanut rahoja Tiirikkalan ja Totkulan työväenyhdistyksiltä,
esiintyen viime aikoina herkkäuskoisia pässinpäitä petkuttaessaan
joskus toveri Kuusisenkin nimellä.

Tämän johdosta kehoitti poliisi Suova läsnäolijoita antamaan hänelle
heti tiedon, jos petkuttajan sattuisivat näkemään, minkä jälkeen
poliisi lausui Pöllölän kommunisteille hyvästit, sulkeutuen heidän
suosioonsa ja ilmoittaen lähtevänsä yöksi kalaan Pöllölänjärvelle.

Kun Pöllölän kommunistit olivat jonkun aikaa raapineet päätään ja
katselleet toisiinsa epätietoisina, kuultiin Reeta Sinkkosen äkkiä
siunaavan tavalliseen porvarilliseen tapaan, läiskäyttävän käsiään
yhteen ja hyppäävän aittaan, mistä hän kuitenkin seuraavassa hetkessä
hyppäsi takaisin ja kiljasi:

— Siinä on teille katkesmusta! Pöytälaatikossa olleet ravintolarahat
ovat menneet sen tiensä!

Tällöin puhkesivat Pöllölän kommunistiset solut kirouksiin, jotka
tyynenä kesä-iltana kuuluivat, niinkuin myöhemmin saatiin tietää,
Hevukkalan kesantopellolle asti, ja aikoivat lähteä ajamaan takaa
petturia ja varasta, mutta luopuivat sentään tästä aikeesta, kun tov.
Aatami Lötjönen huomautti:

— Kyllä se on ottanut niin lojaalin vauhdin, ettette sitä enää tavoita.

Tämän jälkeen jatkui iltaman suoritus enemmittä häiriöittä, ja vasta
kolmatta käydessä aamulla, porvarillisten rapamahojen nukkuessa
sikeimmässä unessaan, läksivät Pöllölän internaalit ja kommunistiset
solut itsekukin tyytyväisenä kulkemaan kotiansa kohti.




*** End of this LibraryBlog Digital Book "Kommunistien kokous Pöllölässä : Selostus Pöllölän kommuunin yleispöllöläisen internaalin edustajiston neuvostokokouksesta" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.