Title: Syvyydestä : Sanoja murheellisille
Author: Kingsley, Charles
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Syvyydestä : Sanoja murheellisille" ***


SYVYYDESTÄ

Sanoja murheellisille


Kirj.

CHARLES KINGSLEY


Kirjoituksista otteita suomeksi

P. Brofeldt



Sensuurin hyväksymä marrask. 28 p:nä 1904.



Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1904.



      »Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.»

                Tämä pieni kirja
                   omistetaan
      kaikille murheellisille sieluille
                       ja
            hänen muistolleen, joka on
            syvyydestä mennyt ikuiseen
                      lepoon.

                               F.E.K.



SISÄLLYS:

   I. Kärsimysten ja surujen syvyydestä.
  II. Synnin syvyydestä.
 III. Pelon ja tuskan syvyydestä.
  IV. Yksinäisyyden, onnistumattomuuden ja pettymysten syvyydestä.
   V. Pimeyden ja helvetin syvyydestä.
  VI. Kuoleman syvyydestä.
 VII. Rukous syvyydestä.
VIII. Rukouksia ja tunnustuksia.



I.

KÄRSIMYSTEN JA SURUJEN SYVYYDESTÄ.


 »Oi Jumala, auta minua! Sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
 Minä vajoon syvälle mutaan, jossa ei pohjaa ole; minä olen tullut
 syviin vesiin ja virta upottaa minut.» Ps. 69:2,3.

 »Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn
 surupuvussa.» Ps. 38:7.

 »Minun sydämeni murheet ovat moninaiset; vie siis minua ulos minun
 tuskistani.» Ps. 25:17.

 »Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »
 Ps. 6:9,10.

 »Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi
 ilahutti minun sieluni.» Ps. 94:19.

— ‒ Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma
surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä,
jolloin jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois
kaikki sen ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet
ja suunnitelmat, kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät
niin hämärään pilveen, että on mahdoton nähdä mitään tietä edessään;
ihminen ei tiedä mihin sen on mentävä tai mihin sen on paettava apua
saadakseen. Luottamus Jumalaan näyttää sillä hetkellä olevan poissa,
ihmisellä ei tunnu olevan mitään voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä
hän kykene tekemään mitään päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen
jotain, välittääkseen jostain; itse maa näyttää horjuvan jalkain alla
ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.

Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa
ja rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi
että myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan
rakkaus muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa
tilassamme? Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma
on pimeässä pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut
antaa valoa kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän
tiemme kulkee muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt
tuskallisella hämmennyksellä?

Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle
maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään
pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta;
että Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden
voimme rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja
surkeus valtaa meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki
lähestyy; kun tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee
vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi,
Hän on myös ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34.
Jumalan rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen
Kristuksen elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa
vapahtaa meitä, jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta,
kun Isä ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen
kuolemaan meidän edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me
uskoa ja sille jättää itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme,
sielumme sekä niitten ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.

National Sermons.

Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä
tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta
kaikkiaan, kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena
hänen omasta synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä
— ja kenties parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi
kuukaudelta, vuosi vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten,
joita ei kukaan ymmärrä paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä
heidän salaisista vioistaan ja opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään
viisautta; sen kautta poltetaan heistä pois oman tahdon akanat,
itsepetos ja turhamaisuus, jotta vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi
jälelle. Kuinka monella lempeällä ja pyhällä sielulla, jotka näyttävät
iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän salaiset surunsa. He kantavat
näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja paneutuvat sen päälle maata
yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi vuodelta hautaan asti, aina
Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen sen siellä alas; ei
kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se oli, mikä
se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka
meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin
Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin
sulattaja istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän
tietää sen olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman
kuvansa kuvastuvan siinä.

Town and Country Sermons.

Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras
tie Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille,
joskin se on jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen
Jumalan käden alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana
meidän päällämme, on se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen
varassa, eikä kukaan voi repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä
me elämme ja liikumme ja olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta
väsymättömällä kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä
odottaa Häntä. Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä
pelastus meille samoin kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me
Davidin kanssa menisimme alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä
niinkuin David (Ps. 139:8; Ps. 16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän
hylkää sieluamme tuonelassa eikä salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko
sinä vaan Jumalaan. Ei mitään sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole
joutuva häviöön; sillä se on yksi Jumalan ajatuksista, eikä mitään
Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei mitään kitketä sinusta pois
muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta pois sinusta paitse
kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi: »Tehkäämme ihminen
omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä ijankaikkisesti. Niin,
luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin Sinä lyöt minua,
rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa Kristuksessa,
ennenkuin maailman perustus laskettiin.»

Sermons — Good News of God.

Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet
sielut! Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne!
Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah,
tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia
on Hän kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa
ja opettanut niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne
kuninkaallisesti. Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla
ristillä, on suru tullut jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin
kuin ilokin on. Kaikki mitä ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja
halveksii, sen asetti kunniasijalle ristillä Jumala, joka otti sen
päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt ovat köyhät
autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan; sillä
Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat
ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä
Jesus isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos
he eivät sure ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus
murehti meidän syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä
mitään tiennyt, synniksi meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat
lohdutuksen. Autuaat ovat ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat
itseään ja nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä; sillä ristillä
nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät ylennetään. Autuaat ovat
hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset hyljänneet Jesusta
hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi sinua, sinä
yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei, vaan joka
tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.

National Sermons.

Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa tyytyväisyydeksi;
elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun tahtosi» rukoustemme
loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen kuulemista. Vaan antakaamme
Jumalan tahdon olla myös meidän tahtomme ja sitte sanokaamme:
»Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On olemassa väärää yhtä hyvin kuin
totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun murhe on tullut tai on tulossa
tai nähtävästi on välttämätön toisten parhaaksi, sanokaamme silloin
Mestarimme kanssa Hänen kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme,
vaan niinkuin Sinä!» Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme
saavuttaneet sen asteen.

Letters and Memories of Charles Kingsley.

Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin
jumalallisia tunteita. Minä olen onnellinen; sillä kuta vähemmän on
toivoa, sitä enempi on minun uskottava. Jumala tietää, mikä on parasta
meille. Minä olen varma siitä, että me emme sitä tiedä. Minä alan
huomata, että pysyväinen antautuminen Jumalan tahtoon on salainen syy
pysyväiseen voimaan. »Joka päivä kuoleminen on niinkuin Böhme sanoo,
tie jokapäiväseen elämään.»

Letters and Memories.

Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen
etsii sitä oikeasta paikasta; ja joskaan se ei tule avuksi, niin
tulee se kuitenkin korvaukseksi. Minä puhun mitä olen kokenut. Omasta
lohdutuksestani en puhu, vaan siitä tiestä, millä sen saavutin.
Sen minä sain yksinkertasesti en taistelemalla, vaan tekemällä
voimallisesti työtä siinä, mihin Jumala oli minut asettanut, sekä
täysin ja lujasti uskomalla, että Hänen lupauksillaan oli tosi
tarkoitus eikä vain kuvannollinen merkitys, ja että Psalmit 10, 27, 34,
37, 107, 112, 123, 126, 146 ovat yhtä totiset meille käytännöllisessä
elämässämme, kuin ne olivat vanhan ajan juutalaisille, ja että meidän
aikamme epäusko estää ihmisiä yksinkertaisella, lapsellisella uskolla
ottamasta vastaan Jumalan lupaukset sanallisessa merkityksessä.

Letters and Memories.

Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä
jopa itsessään sateessakin. Se on merkkinä siitä, että aurinko paistaa
vielä, vaikk'et sinä voi sitä nähdä, ja että korkealla, pilvien
yläpuolella on vielä päiväpaistetta, lämpöä ja pilvetön, sininen
taivas. Usko Jumalan liittoa. Usko että aurinko voittaa pilvet, lämpö
voittaa kylmän, hiljaisuus voittaa myrskyn, kaunis voittaa ruman, valo
voittaa pimeyden, ilo voittaa surun, elämä voittaa kuoleman, rakkaus
voittaa hävityksen ja nielevät virrat; tämä tapahtuu sen tähden että
Jumala on valkeus, Jumala on rakkaus, Jumala on elämä, Jumala on rauha
ja ikuinen ilo, Jumala on muuttumaton ja tekee työtä antaakseen elämää,
iloa ja rauhaa ihmiselle, eläimelle ja kaikelle luodulle. Se oli
sateenkaaren merkitys. Se on todistuksena siitä, että Jumala, joka loi
maailman, on ihmisen ystävä ja ylläpitäjä; että Hänen lupauksensa ovat
kuin ikuisesti kestävä päiväpaiste, joka on yläpuolella pilviä eikä
pimene tai katoa, ei muutu eikä vähääkään vaihtele.

National Sermons.

Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen
kasvatukseen, niinhyvin pahain kuin hyväin, niinhyvin pienten kuin
suurten seikkain kautta — ellen minä uskoisi tähän — en minä ollenkaan
voisi uskoa mihinkään.

Letters and Memories.

Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan
Jumala tietää sen. — Se on totta ja sinä huomaat sen todeksi (vaikka
Jumala tietää että on hyvin vaikeaa saada ihmiset sitä oppimaan),
ettei kristityille ihmisille olisi mitään suurempaa apua kuin tulla
Kristuksen kaltaisiksi kärsivällisesti kestämällä ei ainoasti
jokapäiväsen elämän kovassa työssä, vaan myös suruissa, vaikeuksissa ja
sairauden sattuessa, milloin Jumala armollisessa hyvyydessään suvaitsee
koetella heitä minkinlaisella vastoinkäymisellä. Sillä Kristus itsekin
tuli sitte kotia iloon, kun ensin oli kärsinyt kipua. Hän ei ennen
mennyt ihanuuteen kuin oli ristiinnaulittu. — Se on totta että sairaus
ja kaikellaiset vaikeudet lähetetään ojentamaan meitä ja tekemään
meille hyvää, mitä taivaallinen Isämme näkee meidän tarvitsevan. Se on
totta ja sen tulet sinä huomaamaan todeksi, että ketä Herra rakastaa,
sitä Hän kurittaa.

All Saints' Day Sermons.

»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa,
minkä Raamatut antavat», sanoo Paavali (Rom. 15:4) ja vielä: »Mutta
kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ» (Jak. 1:4). Vaan mistä
saamme kärsivällisyyttä? Jumala tietää kuinka vaikea ihmisraukkain
on tämmöisessä maailmassa aina olla kärsivällisiä. Mutta usko voipi
synnyttää kärsivällisyyttä, vaikkei kärsivällisyys voi syntyä
itsestään; ja usko kehen? Usko taivaalliseen Isäämme, Kaikkivaltiaaseen
Jumalaan itseensä. Hän nimittää itseään »kärsivällisyyden ja
lohdutuksen Jumalaksi». Rukoile. Hänen Pyhää Henkeään, ja Hän tekee
sinut kärsivälliseksi; rukoile Hänen Pyhää Henkeään ja Hän lohduttaa
sinua ja lievittää murheesi. Hän on luvannut antaa Pyhän Henkensä —
Lohduttajan, rakkauden, uskon ja kärsivällisyyden Hengen — kaikille
niille, jotka sitä rukoilevat. Rukoile Häntä Herran pyhän pöydän
ääressä tekemään sinut kärsivälliseksi; rukoile Häntä että sinun oma
tahtosi kukistuisi ja muuttuisi Hänen tahtonsa kaltaiseksi. Silloin
sinun silmäsi aukenevat; silloin sinä Raamatusta näet varman lupauksen
toivosta, ihanuudesta ja pelastuksesta itsellesi ja koko maailmalle;
silloin sinä näet Herran ruumiin ja veren siunatussa sakramentissa
varman merkin ja pantin, joka siirtyy kädestä käteen, suvusta sukuun,
vuodesta toiseen, isältä pojalle, siitä että Hänen lupauksensa
täytetään, — että kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ ja että
toivo tulee toteutetuksi —, ettei yksikään Herran sana turhaan raukea
tai jää syrjään, sillä ne kaikki täytetään.

National Sermons.

Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, — ehkä
Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä rukoillutkaan,
näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus tai itseään
kiusaava taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat taipuvaiset
kiusaamaan itseään sillä tavoin. Semmoisena aikakautena elämästäsi on
hyvä tulla uudelleen lapseksi. Tällä en minä tarkoita toistamiseen
uudestasyntymistä, vaan mielen muutosta hiljaiseen ihmettelyyn ja
lapselliseen luottamukseen, joka sallii kaikkien luontaisten kykyjen,
kaikkien Jumalan antamain armolahjain, jotka myrsky on murtanut ja
alas taivuttanut, uudestaan lempeästi kukoistaa kimmeltävässä valossa
sateen jälkeen — elämän tämmöisenä ajanjaksona saamme vähän huo'ahtaa,
emme tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin tai tutkia itseämme,
on parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli on terve ja
voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan läsnäolon valossa
— tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen rukouksen aika
huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin erityisestä, innokkaasta
rukouksesta.

Letters and Memories.

Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön
niille, jotka näkevät kaikki seikat niitten oikeassa valossa, renkaina
siinä suuressa sekä heidän itsensä että yleisen kehityksen ketjussa.
Silloin näkisimme ajan olevan täynnä elämää, huomaisimme kuinka joka
silmänräpäys hautautuu ja syntyy lukemattomia tapauksia ja suunnitelmia
taivaassa ja maan päällä, se ilmaisee Jumalan ajatuksia meistä — kaikki
seikat liikkuvat hiljaa ja varmasti, huolimatta luulluista seisauksista
ja hairauksista, edeltä päin määrättyä loppua kohti!

Letters and Memories.

Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa
lohdutuksemme täydellisesti ja lujasti ja elävästi uskoa siihen
muuttumattomaan kuningaskuntaan ja muuttumattomaan Kuninkaaseen.
Ainoasti tämä usko voipi antaa meille rauhaa, kärsivällisyyttä ja
toivoa, vaikka taivas ja maa ympärillämme järiseisi. Sillä ainoasti
siten me saamme nähdä, että se kuningaskunta, jonka alamaisia me
olemme, on valon valtakunta eikä pimeyden, totuuden eikä valheen,
vapauden eikä orjuuden, anteliaisuuden ja laupeuden eikä vihan ja
pelon; että me elämme, liikumme ja olemme ei semmoisessa Jumalassa
(»Deus quidam deceptor»), joka kätkee viisauden lapsiltaan, vaan
valkeuden Isässä, josta kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, joka
tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta ja totuuden tuntoon tulemista.
Hänen valtakunnassaan me elämme, ja siihen Kuninkaaseen, jonka Hän on
asettanut sitä hallitsemaan, voimme mitä täydellisimmin luottaa. Meidän
tähtemme tuli se Kuningas taivaasta alas maan päälle; meidän tähtemme
Hän syntyi tänne, meidän tähtemme teki Hän työtä, meidän tähtemme Hän
kärsi, kuoli ja nousi jälleen ylös ja istuu ijankaikkisesti Jumalan
oikealla kädellä. Emmekö siis voi uskoa ja luottaa Häneen? Antakaamme
Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo. Antakaamme Hänen johtaa itseämme, mihin
Hän tahtoo. Mihin tahansa Hän viepi meitä, on se totuuden ja elämän
tietä. Mitä tahansa Hän tekee, on se siitä rajattomasta rakkaudesta
meihin, ota Hän osoitti ristillä. Mitä tahansa Hän tekee, kuuluu se
siihen ijankaikkiseen suunnitelmaan: ilmoittaa Jumala ihmisille heidän
Isästään. Sentähden joskin taivas ja maa järiseisi ympärillämme,
luotamme me Häneen; sillä me tiedämme että Hän on sama eilen ja tänään
ja ijankaikkisesti.

National Sermons.

Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset
siitä, milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat
meille, vaan jos me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös
käsittämättömät; on kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan
vaikutusvaltaa meihin kaikella tavoin.

Essaya

Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja
jumalalliseen elämään, joka on toimeliasta ja voimallista elämää, ei se
niin paljoa merkitse, mitä merkillisiä ja väsyttäviä teitä eli minkä
tuskallisen ja nöyryyttävän kehityksen kautta olemme saavuttaneet sen.
Jos Jumala on rakastanut meitä, jos Jumala tahtoo ottaa vastaan meitä,
niin alistukaamme rehellisesti ja nöyrästi Hänen lakinsa alaiseksi:
»ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, ja jokaista poikaa Hän
pieksää, ketä Hän omakseen ottaa».

All Saints' Day Sermons.

Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa
kantaa sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä
jokapäivästen velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu
surun valtaan kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty ottamaan
haltuunsa meidät ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan asti, löydämme
sieltä kenties jonkin parannusaineen, jota emme löytäsi, jos rupeisimme
parantelemaan itseämme tai antasimme toisten sitä tehdä. Jos me aivan
yksinkertaisesti sanomme: »minä olen viheliäinen, minun tulee olla
viheliäinen», silloin saamme ehkä kuulla äänen sanovan: »kuka muu
teki sinut viheliäiseksi kuin Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa
kuin sinun parastasi?» Ja jos sinun sydämesi vastaa kärsimättömästi:
»minunko parastani? en minä sitä halua, vaan minä haluan sitä, jota
rakastan», niin vastaa ehkä ääni sisältä: »sinä saat molempia aikanaan».

Letters and Memories.

Kun kaikki ympäri käydään, ei elämän ongelma olekaan niin vaikea, sillä
se selviää itsestään — paraimmassa tapauksessa piankin — kuolemassa.
Tee mikä oikein on mahdollisimman parhaalla tavalla, ja odota loppua. —

Jos tämä maailma voipi olla viheriä ja kaunis huolimatta sodista,
rutosta, onnettomuuksista ja luomakunnan kirouksesta, kuinka ihana
silloin tuleva maailma lienee? Lohduttakaamme itseämme, niinkuin
Paavali teki (paljoa vaikeampina aikoina) sillä, että nykyisen ajan
vaivat eivät ole verrattavat siihen ihanuuteen, joka meille ilmestyy.
Rom. 8:18,22. Ei ole oikein mainita sitä Raamatun paikkaa, missä
puhutaan luomakunnan huokaamisesta ja tuskasta, mainitsematta toista,
nim. ettei se kaukaa huokaa eikä tuskaile. Tahtoisiko äiti, joka on
huokaillut ja tuskaa kärsinyt synnyttäessään lapsia maailmaan, hylätä
nämä lapset, ettei hänellä olisi ollut näitä tuskia? Meidän tulee uskoa
sen päivän tulevan, jolloin maailma ja jokainen ihmisolento siinä,
joka todella on huokaillut ja tuskassa ollut, ei tahtoisi kärsittyjä
tuskia olemattomiksi silloin vallitsevan täydellisyyden tähden; mutta
silloin me katsomme takasin tähän elämään, samoin kuin äiti muistelee
kärsittyjä tuskiaan suurella ilolla ja riemulla.

Letters and Memories.

Minä kirjoitan Teille, siksi että jokainen ihmisten osanoton ilmaus
voipi tuottaa hiukan lohdutusta, joskaan se ei muuta olisi kuin
muistuttaa semmoisia kuin Te, ett'ette ole yksin maailmassa. Minä
tiedän ettei mikään voi korvata semmoista tappiota kuin Teidän on,
puolison kuolemaa. Mutta vieläkin on rakkautta maailmassa Teidän
ympärillänne; eikä hänen rakkautensa ole kuollut, se elää vielä
tulevassa maailmassa Teidän tähtenne ja kenties Teidän kanssanne.
Sillä miksi eivät he, jotka ovat pois menneet, jos he ovat menneet
Herransa tykö, olisi todella lähempänä meitä eikä kauvempana meistä
taivaallisessa maailmassa, jossa he rukoilevat edestämme, ja onhan
mahdollista että heillä on vaikutusta meihin ja että he johtavat meitä
moninaisella tavalla, josta emme täällä kuolevaisten vankilassa voi
edes uneksiakaan?

Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä
on Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä,
joka kuoli ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi sanoa.
Mutta siinä on lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä uskomaan
sitä.

Letters and Memories.

‒ ‒ ‒ Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30
(avioliitosta tulevassa elämässä), on se ettei sillä ole mitään
tekemistä minun ja minun vaimoni kanssa. Minä tiedän että kun
kuolemattomuus minun suhteeni merkitsee samaa kuin personallisuus,
tulevat minun tunteeni häntä kohtaan olemaan samat kuin nyt. Tämä tunne
on kehittyvä aivan odottamattomalla tavalla; se voipi mahdollisesti
ilmestyä semmoisissa muodoissa, jotka ovat hyvin eroovia tähän elämään
kuuluvista pyhimmistä sakramenteista, pyhistä toimista, jotka Jumala on
asettanut. Se ei minua ollenkaan huoleta. Minä luulen tämän yhdistyksen
olevan kuolemattoman kuin minun oman sieluni, ja minä jätän kaikki
hyvän Jumalan huostaan.

Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi
tulevasta yhdistyksestä? Ja emmekö tule taivaassa jälleen yhdistetyiksi
vielä syvemmillä siteillä? Varmaankin, sillä jos Herramme Kristus maan
päällä rakasti muutamia enempi kuin toisia, miksi me emme rakastaisi
samoin taivaassa, ja kuitenkin rakastaisimme samalla kaikkia?

Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei!
minä kohotan sitä, kun teen sen korkeamman yhdistyksen sakramentiksi!
Eikö se ajatus anna vielä erikoisempaa nautintoa; eikö se revi pois
piikkiä jokaisesta ruususta, ja tee jokaista mesimaljaa täysin
siunatuksi varmuudeksi tässä elämässä, kun saapi tuntea että meillä on
enempi odotettavaa, että kaikki rakkauden ilmaukset täällä ovat vain
tulevan täydellisen yhdistyksen heikkoja varjoja, jos me vain täällä
työtä teemme, ja teemme niin kuin omaksi autuudeksemme.

Letters and Memories.

Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret
näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison
omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin
nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on Abrahamin
Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme seiso yksin tai
omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena ollessamme äitimme rinnoilla.

Letters and Memories.

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät
töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki
heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka
tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet
tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä,
mitä he tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se
ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän
jälessään, kauvan sen jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää
ijankaikkista elämää varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita
he eivät ole koskaan nähneet ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.

Good News of God — Sermons.

»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te
näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan
omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos
näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa,
jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset
Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa.
Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän
aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta
miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja
voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he
saisivat elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen
valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti
ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä
eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat
Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin
totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen
tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin
samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus
voivat he kenties hengähtää rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha
olkoon teille!» Eikä se ole turhaan — sillä mitä he tekivät meidän
edestämme ollessaan vielä maan päällä, sen he voivat tehdä paljoa
kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He näyttävät jättäneen meidät ja me
kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso
otetaan pois silmiltämme ja me näemme heidät semmoisina kuin he ovat —
Kristuksen kanssa ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista
suruamme ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan
totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia,
ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän,
ei ole muu kuin Isän helma.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki
muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran
toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän
maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että
jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan
päin?

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen
elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa,
uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa
totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin
kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa
(sillä jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa
kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen
nyt toimivat; mutta muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät
ijankaikkista elämää, elävät he varmaan hyödyllistä elämää, joka on
täynnä rakkautta ja hyviä töitä.

On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset
unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä
eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia.
He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että
he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville
sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he
eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä hyvää maan
päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu taivaassa.
Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat murheellisia
täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he ovatkaan auttamaan
ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen elämän täysi
voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan rakkauden tuli
lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa enempi
siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa
enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!

Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät
voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä:
Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos
te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi
parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme
kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet voimansa,
joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka taistelemme täällä
alhaalla.

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan
ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme
kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä,
vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat
puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät
työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he
elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.

Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa
meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon
eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on
kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on
meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin
taivaissa!»

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat
Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman
hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He nukkuvat
Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä. He nukkuvat
Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he valkeudessa.
He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus, sentähden nukkuvat he
rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se on parempi — että he, jotka
nukkuvat Jesuksessa, varmaan heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu,
on Hän virvoittava, herättävä, elämää antava Henki; sentähden on
Hänessä nukkuminen samaa kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman
lähteessä ja alkuperässä. Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä
maan päällä tulevat Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi
ja jalompia antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä
ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä kirjoitettu
on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa nukkuvat.
Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme, kasvoista
kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä. Usein kun
Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan rakastavat
sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa täällä maan
päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät sydämemme läheisyydessä
ja sekoittavat kuiskeensa Hänen ääneensä ja kehoituksiinsa, joka
rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meitä neuvoillaan täällä ja sitte
vastaan ottaa meidät ihanuuteen, jossa saamme tavata nämä meidän
rakkaamme — ei semmoisina laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla
ja muodottomilla aukeilla, niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan
semmoisina kuin kerran tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti
että liha on poissa, mutta todellinen hengellinen ruumis on jälellä,
jonka peitteenä ja kuorena liha ja veri vain on ollut, ja joka on
täydellisemmin ja kokonaisemmin elävä ja rakastava kuin aikaisempi
ruumis, koska se on Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on
ijankaikkisesti Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa
pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että
teidän ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta
ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta ja
ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän on
antanut alttiiksi maailman elämän edestä.

M.S.S. Sermons.

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja
merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia auttakoon!
Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman Herra? Kuka on
ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista kysymyksistä? Ja
eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista vastauksista? Se on Jumalan
Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki,
joka rakasti maailmaa niin, ett'ei säästänyt ainoaa Poikaansa; sen
Pojan Henki, joka rakasti maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä
ristinkuolemaan asti; se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä
olen nähnyt sinun tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös
johtaa sinua ja antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä
puhun rauhaa sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo
Herra; ja Minä tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä
siunatuin sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että
Hän, joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?

All Saints' Day Sermons.

Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on siunattu
sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että Hän, joka
ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia tyhjentämään sen. Se
on siunattu sanoma, että koetus ei ole rangaistus, vaan Isän kuritus.
Se on siunattu sanoma, että koko meidän tehtävämme on lapsen tehtävä
— Pojan, joka kuolon tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi
eikä Minun. Se on siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on
Henki, joka lohdutti Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä
Isästä että Pojasta ja tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme
me todellisesti ja varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa
puutteessamme voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä
kuninkaallinen sana sisältää.

All Saints’ Day Sermons.



II.

SYNNIN SYVYYDESTÄ.


 »Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini ovat
 minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat useammat
 kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut minussa.» Ps.
 40:13.

 »Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua
 ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun edessäsi.» Ps.
 51:5,6.

 »Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja Sinä
 annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.

 »Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka synnit
 ovat peitetyt.» Ps. 32:1.

 »Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Ps.
 130:4.

Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän kaikissa
taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten läpi ja
voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja auttaa
teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin harhaan,
elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta
minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää
minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen,
Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen,
rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole
niinkuin Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun
tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän, kunnes
minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni
jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan huuda:
»Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen syntinen
ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää pyrkimästä
eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani vastaan;
siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja paheita
täynnä, _sentähden_ nouse Sinä voimassasi ja tule minun luokseni, Sinun
kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja tue minua suurella
voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin syvälle langennut;
vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun terveelliseltä ja varmalta
maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole mitään lujaa perustusta.
Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta minua, olen minä
kadotettu.»

Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne tulla
eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se suurimpana
syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin tahtoo Hän
vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja Hän tahtoo
asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän tienne, että te
kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla elontiellä ja
Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan ole.

Good News of God, Sermons.

Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät kerran
rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä muuta kuin
avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille ja naisille on
ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä tekemällä muuta?
Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku voipi ehkä sanoa: »minä
tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja halajan totella Jumalaa;
mutta minä olen niin heikko ja minun syntini pitävät minua niin kiini,
etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan sitä. Minä tunnen ja
tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki minun syntini ja häpeäni
johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja itsepäinen ja päätin kulkea omia
teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä oikein.»

Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen kertaa
parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos sanoisit
voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi
tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet
syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja
tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin
uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin paikkaan
tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja olen häpeäksi
ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat semmoisessa sielun
tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan suloisen sanoman.

Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin,
mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei
tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että
Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta
te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja
tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan
huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja kuitenkin
tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava oikeaan.

National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se
merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että
jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras
sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista
ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä
näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka
kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan
huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin
kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana
käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin
ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena
ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne
ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät
ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa
meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja
häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa
unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän
on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin
itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin
parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia.
Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja
hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli
unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt
tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret,
jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja
rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo
hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran
pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön
ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa
tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties
kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa
sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma
herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan,
Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt
minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin?
Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen,
silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen
luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä
jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät
mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta
sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan
lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.

National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi
voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla
tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala
on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa
hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli
oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut
hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä
teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä
urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut
omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen
puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen
lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala
suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen
aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse,
tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta,
Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee,
jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti,
luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö
auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä
en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä
itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet
olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat
lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto
siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä,
vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta
kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa
pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että
Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki
Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella
huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja
luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä
minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta
sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua
viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos
kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän,
joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa
syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi
kuin luomisen tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat
synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi
antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän
paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä
kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän
antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä
työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä,
mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri
Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät
vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista
— ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta.
Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä
muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää
pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi
sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja
jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus
rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä
tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on
niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin
kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme
sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä
parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen
sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä.
Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan.
Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten
sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin
kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen
kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä
Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.

Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo
rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu
— s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin
lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi
sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan
päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan
rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman
mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala
tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain
vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä,
jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen
hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä
voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein
uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa
ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja
antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole
kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin
sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi,
uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja
semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan
ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun
nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin
maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin
siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan,
että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen
hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt
surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan
hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja
riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä,
vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä
tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän
yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan
tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat
itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni
enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja
että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän
synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka
Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.»
Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton
olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on
olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi
johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen
teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä
tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan,
pelastaa hän sielunsa, niin että se _elää_ — eikä hänen syntiään ja
pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla
(jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta
sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon
hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan;
niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän
ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että
Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä
on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo,
jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat
kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä,
siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä
sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi
siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa,
sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka
suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan
maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä
Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan,
joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte
elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette
ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu
sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja
rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan
Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen
sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun
Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on
valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä
kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä
enää ole kelvollinen sinun lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun
on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti
kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä, joka tunti, niin usein
kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle. Tämä on sen
siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi nauttia sitä
oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen moninaisen
ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen
kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra,
jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi
peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja
Hän sinussa ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset,
kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä,
— teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan
lupauksen kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan
maailman hyväksi; oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle
vanhurskauden, rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte
päästä osallisiksi siihen ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen
aurinko ei enää koskaan laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä
Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean toivonne perustuksena.
»Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me
uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut
Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on Hänen
rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava voima — kuinka
uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa koko maailman synnin?
Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi vuodelta on Herra voittava;
sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset
jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois maailman synnin, ja Hän on
Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.



III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.


 »Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut minun
 päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus
 peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

 »Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps.
 17:3.

 »Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

 »Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra
 on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

 »Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti
 minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala
on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä,
saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta
minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala
vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia,
mitä minä enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan
kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä?
Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni!
Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin
saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja
tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan
kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan
ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä
ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle
— niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin
vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä
enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei
lähennä meitä Jumalaan, vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa
meitä vihaamaan pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta
siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta
ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää.
Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa
sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua,
sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa,
vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut
on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja
että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun tulee kasvaa ja tulla
Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä rakkaudessa, luottamuksessa ja
miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo antaa sinulle voimaa
siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos sinä vain
tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja
käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan
itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä
rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla Hänen kuuliainen,
rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä
työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on
Isä, joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka
antaa kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään
syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän.
Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa
ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin ajaksi
näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri ja
liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes
pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala —
odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa; odottaa
että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on
huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä,
kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän
kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu
itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika
palajaa takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään
nuhdetta, ei mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus
tulvii vastaan niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan
luomakuntaansa, koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa,
vaan luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen
kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei
vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin huomasi,
minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli sen
tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla semmoisena
takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi annettu, ja
kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi
jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin
alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme
me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme: Onko
taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala minun
vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun
vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko
minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä
eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin
tuopi Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu
eikä kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille:
Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus
tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on
kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada
mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi
köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi,
että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja
johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi voittoon ja rauhaan.

Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen
aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta,
on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä
se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan
ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka
tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä
yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan
sanomana meille, ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen.
Ne ovat usein Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat
kirjotetut ja jonka Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä,
mitä olemme tehneet. Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat
näkemään entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin
helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät
unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus on uudesta
syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen alituista apua voi
varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan
vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää
pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska
he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella,
että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa
että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu
kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki
Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän
asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää,
joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa
nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin
sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö
vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla
kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja
opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi
Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän
aikaan voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä
ajallisia tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla
välikappaleeksi herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä
eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän
eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä,
kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille
Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia
se hyvin ja oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa
soittaa koulun kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin
meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua — mitä
Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää
meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat
oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella
ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee
niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä
silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan
ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus
tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret
siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki
tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä
sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa
oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen
(nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun
henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä
huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.»
Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat
ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä
vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka
kuvittelevat itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen
kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi
mahdolliseksi päästä semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä.
Elkäämme kuluttako sitä voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi
päiväksi, turhaan pelkoon eli turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin
päivällä on kylliksi huolia ja suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi
siksi päiväkseen ja sen siunaukset samoin. Tämä päivä ja huominen voipi
saada kokonaan toisen lopun kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä —
mutta ne voivat myöskin saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet.
Elä katso kovin kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään
tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä
päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos
saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää
päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan tyynnyttäkäämme
sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin pienet lapset,
jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen lukuun ja
leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että Taivaallinen
Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo kasvattaa
meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä emmekä
tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa
jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta
— viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.

All Saints’ Day Sermons.



IV.

YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN SYVYYDESTÄ.


 »Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen kuin
 yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.

 »Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani, ja
 minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.

 »Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo
 minua tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun
 sielustani. Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun
 turvani. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä kuitenkin
 minun tieni.» Ps. 142:4—6.

 »Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
 Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.

Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset uskomaan, että on
Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät korottamaan silmänsä
sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun meitä todellisuudessa
kohtaavat pelättävät vaarat, kuolema, pettymykset, häpeä ja häviö —
ja etenkin ansaittu häpeä ja ansaittu häviö — sulavat kaikki syyt
pois; ja se mies eli nainen, joka aikanaan oli liika kernas sanomaan:
»Voi, Jumala ei näe eikä kuule», alkaa kiihkeästi toivoa, että Jumala
todella näkee, että Jumala todella kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei
mitään lohdutusta tai apua ole ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään
pakopaikkaa, eikä kukaan ihminen välitä hänen sielustaan, silloin tulee
tuo pelätty, mutta mitä siunatuin kaikista kysymyksistä esille: Mutta
eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin kukaan ihminen, jonka turviin
minä voin paeta? Eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin ihminen, ja joka
välittää minun sielustani ja niitten sieluista, jotka ovat minulle
rakkaammat kuin oma sieluni? Eikö ole ketään ystävää? Ketään auttajaa?
Ketään vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa? Eikö ole edes ketään
tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa, olkoonpa niinkin että
Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani yksin avaruudessa?
Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton? Ellei ole ketään
Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon omaista. Mutta jos
on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että on jotain tarkotusta
minun surkeudellani; että se tulee minulle erityisestä syystä, olkoonpa
niinkin että se on minun oma syyni. Silloin voin minä keskustella
Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä kiihkeillä sanoilla kuin Job ja kysyä:
Mikä on tämän surun tarkotus? Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi
minun tekemän? Minä tahdon sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna
minun tietää, miksi sinä taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua
Kaikkivaltiaalle, ja minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job.
10:2; 13:3. Oi, ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta
ja viisautta puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän
kerran on sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi
uskosta; sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus Jumalaan
— niin, paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan vanhurskauden. Hän
on tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima tai luonnon laki, ei
ainoasti hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä Olento, joka tahtoo
kuulla järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento, joka tahtoo osoittaa
vanhurskautta Hänen luomiaan olentoja kohtaan.

Westminster Sermons

Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi
olet sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani,
minun Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä semmoinen
suru tuntuu. Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi. Vaikka kaikki
hylkäisivät sinut, Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos Hän on sinun
kanssasi, mitäpä se silloin tekee, jos kuka tahansa on sinut vähäksi
ajaksi hylännyt? Ei toki mitään, sillä autuaat ovat, jotka nyt itkevät;
sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja sentähden että Hän
rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla syvälle nöyryyteen. Kaikki
ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse synti ovat
vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta. Siunatut ovat
viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja avioliitto,
lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut hedelmät ja
kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja siunatut
ovat myöskin kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja rumuus,
siunatut ovat kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat meidän syntiemme
surullinen muisto ja särjetty sydän ja katuvainen henki. Siunattu on
kuolema ja siunatut ne tuntemattomat tienoot, missä henki odottaa
ylösnousemisen päivää; sillä Kristus lunasti ne kuolemallaan. Siunatut
ovat kaikki, heikot yhtä hyvin kuin voimallisetkin. Siunatut ovat
kaikki päivät, pimeät kuin valosatkin, sillä kaikki ovat Hänen ja Hän
on meidän; ja kaikki ovat meidän, ja me olemme Hänen ainiaaksi.

Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä
murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä
surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän
veljeskunnan jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi
Jumalan Pojan kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen;
sillä surun jälkeen tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen
heikkoudessa on Jumalan voima tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9.
Uskokaa edelleen; sillä kuolema on elämän portti. Pysykää lujana
loppuun asti ja pitäkää sielunne kärsivällisyydessä lyhyen aikaa (Luk.
21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen aikaa. Kuolema tulee pian, ja pikemmin
vielä ehkä Herran Jesuksen päivä. Kuta syvempi suru on, sitä lähempänä
on pelastus: Yö on pimein juuri ennen päivän nousua; kun tuska on
suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä on nyt käsissä.

National Sermons

Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin
kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet
valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan
lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi
Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama kuin
Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä tuntemaan
sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka kuva Hän on,
ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos Heistä molemmista,
on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi olla menemättä ulos
etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä yksinkertasesta syystä että
sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen, sanon minä; ja ole varma siitä,
että mitä laupias Samarialainen teki haavoittuneelle matkustajalle, sen
saman tekee Hän sinulle, koska Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja
ihmisrakas.

Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan,
kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle
maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman
suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi,
näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen
Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään
ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin
halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä
ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on
Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun luoksesi, olepa
ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi löytää mitään
lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä silmänräpäyksessä ja
sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä olet kärsinyt kyllin
kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän sinua. Hän on sitova
sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen Henkensä — Pyhän Hengen,
Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava sinut omaan majaansa, josta
on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä kasvojesi edessä ihmisten
salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi riiteleväisiltä kieliltä.
— Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että he suojelevat sinua
kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi antaa Hän sinulle
levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki ihmissielut olet alussa
lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva yhdessä kaikkien niitten
ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään Jumalan ja Kristuksen Henki
ja ijankaikkinen elämä.

Discipline and other Sermons.

Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta lohdutuksesta me
emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme? Semmoisestako, joka miellyttää?
Ja että saisimme olla vapaita pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista
lohdutusta me ihmisraukat emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa,
että saamme elää hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän
tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa ainoasti
ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa uupunutta,
yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa levähtää. Me
emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan voimallista,
auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa tilassa, että hymyily
loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin olemme siitä kiitolliset
— ei lohduta meitä enempää kuin ihana soitanto ihmistä, joka on
hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat emmekä voi muuten olla ja ehkä
emme tahdokaan jättää kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme,
emme tahdo unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin
vihlova, niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja
holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja kantavan
sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole juotava se?
Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan loppuun
katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin kanssa: »Katso,
vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin toivoisi?» — että
saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan surumme ja oppia se
läksy, minkä sen on meille opetettava, — että se antaisi meille lujan
tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä maallisen elämän rientoja
ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen lohduttaja, emme välittäisi,
joskin hän väliin näyttäisi enempi ankaralta kuin lempeältä; me
voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos me vain saisimme häneltä
viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden kantaa kuritusta. Missä on
semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa: Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan
ja maan Luoja. Maan päällä on lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua
viisailla sanoilla ja jaloilla neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia
kuin mies ja helliä kuin nainen. Mutta Jumala on voimallisempi kuin
mies ja hellempi kuin nainen; ja kun miehen voimakas käsivarsi ei enää
sinua kanna, ovat sinun tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.

All Saints' Day Sermons.

— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi
työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että
hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä
pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten
ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta
paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen
hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala
varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen omalla
tavallaan.

Letters and Memories.

Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja
onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala totuudessa
ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän rakastaa,
samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen kuin sinä
olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää sinua» on
kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin vanhain
mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie totiseen valoon
käypi pitkää polkua ylöspäin.

Letters and Memories.

Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko
ne onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia
epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne ovat
kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa saavuttamatta
lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen, että minä olen vieras
ja pyhiinvaeltaja.

Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni kautta
olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni, lähimäisistäni
ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen taivaassa, ja joka
alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä lähemmäksi
toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.

Letters and Memories.

Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin tässäkin —
toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa meille voimaa, että
se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että Hän on tekevä meidät
hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme siellä tee toisia hyviksi
(sillä me uskomme että siellä ovat kaikki hyviä), niin täysin saamme
nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet maan päällä — sitä iloa että
näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on hyvä ja täydellinen, niinkuin
meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.

All Saints' Day Sermons.

Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen
janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät
itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset,
joita he eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää,
velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita
he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla
tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi
heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi,
selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka kuolemaa
ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa minä etsin,
elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja täydempää elämää
minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala on sanonut jo
kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan
ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee
se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi
ja vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille
korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja
tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen,
huolimatta erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä,
vieläpä huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne
kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista
pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja
janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan
tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän
tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim.
22:17.

Water of Life—Sermons.

Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on
kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3.
Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa
anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä
löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista,
joita Raamattu yksin selittää.

Letters and Memories.

Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia,
hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä
taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita
sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti;
pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua.
Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen
elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen
oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin kuin Hänen; se oli se tulikaste,
jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän; sen oli oltava heidän
uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja kaikkein
muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan. Sillä
se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä
kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin
varma että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi
on hän Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon
hän saavuttaa taivaassa.

Village Sermons.



V.

EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.


 »Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä
 Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä
 minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki
 tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja
 kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.

 »Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet.
 — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin
 päivä.» Ps. 139:12.

 »Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun puoleeni
 ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion haudasta ja
 syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän antoi minun
 suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.

 »Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta, sillä Hän
 korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.

Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä
— kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että
useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut seuraavat
iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta tahoilta,
kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse. Kuinka
pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina kaikki
ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja siinä
koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla. Ihmisestä
näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään, niin kauvan
kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta toista on
joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten pyörteisiin
ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja pimeyden kauhujen
kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja siellä tulevat saman
kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja mitä suurin sielu,
joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa juutalainen, pakana
tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman uskon ja elämän
katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai Sokrates, Esaias tai Epictel,
Augustinus tai Muhammed, Dante tai Bernhard, Shakespeare tai Bacon —
heillä kaikilla on yksi yhteinen tuntomerkki, nim. että he vähintään
yhden kerran elämässään ovat vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä
ovat he synkimmässä pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen:
»Onko olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun
ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä, voimatta
irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai välttämätöntä tai
onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä asemassa, niin mikäpä
pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa ja huutaa: »minä tahdon
kestää, vaikka koko maailma olisi minua vastaan». Se kuuluu kyllä
kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on olemassa ainoasti yksi
tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme nähdä valon, yksi kallio,
jonka päällä meidän jalkamme voivat saada tuen syvyydessäkin; ja se
on se usko, vaistomainen, myötäsyntynyt, joka ei riipu järkisyistä
eikä opista, että nuo aallot ovat Jumalan lähettämät; ja että vaikka
me tuonelaan alas laskeutuisimme, on Hän sielläkin; se usko, että
Hän kasvattaa meitä, vaan emme me itse; ja että nämä toisistaan
riippumattomilta näyttävät surkeudet, myrsky maanjäristyksen jälkeen
ja maanjäristys tulen jälkeen, niinkuin kaikkien pahojen henkien
vehkeet olisivat lasketut irralle meitä vastaan, Hänen ajatuksissaan
ovat yhtenä hengellisenä jaksona, elimellisenä kokonaisuutena, jolla
on tarkoitus, vaikk'emme sitä näe; sen uskon kautta näemme, että nämä
surut eivät tule kukin erikseen, ainoasti siksi että Hän tahtoo tehdä
työn meidän henkemme hyväksi lyhemmäksi, vaan siksi että kuta suuremman
vaikutuksen Hän näkee toisella iskulla olevan, sitä pikemmin antaa Hän
toisen seurata, kunnes suuressa ja monivaiheisessa käännekohdassa,
joka meistä näyttää pitkälle, vaan joka on lyhyt kuolemattomuuteen
verrattuna, meidän henkemme voipi tulla: »Tulipunaseksi palaen
tuskasta, kylpien halveksimisen kyynelissä, ja tuomion vasaran
lyömäksi, että se muodostuisi ja kuluisi.»

Two Years Ago.

Ei ole sen mustempaa kiusausta kuin se, joka tulee ihmisen eteen, kun
perkele kuiskaa hänelle tämmöisiä ajatuksia: »Jumala ei minusta välitä
— Jumala vihaa minua. Onni ja kaikki muu on minua vastaan. Jonkinlainen
kirous näyttää riippuvan minun päälläni. Miksi minun pitäisi muuttua?
Tulkoon Jumala ensin toisellaiseksi minua vastaan, niin tulen
minäkin toisellaiseksi Häntä kohtaan. Mutta Jumala ei tahdo tulla
toisellaiseksi; Hän on päättänyt ettei osoita vanhurskautta minulle.
Minä voin nähdä sen; sillä kaikessa käypi mulle huonosti. Mitäpä
silloin auttaa katua? Minä tahdon kulkea omia teitäni — ja tulkoon
mitä tulee. — Onko sulla koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Silloin
kuule Herran sana sinulle: »Kun jumalaton kääntyy kaikista synneistään,
joita hän on tehnyt, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa
totisesti elää. Luuletko minulla olevan iloa jumalattoman kuolemasta,
sanoo Herra, Herra, eikö paljoa enempi, että hän palajaa teistään ja
saapi elää?» Hes. 18:21—23. Elä koskaan usko perkelettä, kun hän sanoo
Jumalan sinua vihaavan. Elä usko häntä koskaan, kun hän sanoo sinulle
Jumalan olleen liika kovan sinua vastaan ja asettaneen sinut semmoisiin
olosuhteisiin kiusausten, tietämättömyyden, köyhyyden tai jonkin muun
kuorman alaiseksi, niin ettet sinä voi tulla paremmaksi. Mitä sanoo
sinun kasteesi lupaus? »Joskin olet köyhä, kiusattu, tietämätön, tyhmä,
olepa mikä tahansa, niin sinä olet Jumalan lapsi — sinun Isäsi rakkaus
kannattaa sinua, Hänen armonsa on alttiina sinulle.» Sinä tunnut
heikolta parantueksesi. Rukoile Jumalan Henkeä antamaan sinulle tahdon
voimaa, jota et koskaan ennen ole tuntenut. Sinä tunnut liika ylpeältä
muuttuaksesi. Rukoile Jumalan Henkeä nöyryyttämään ylpeää sydäntäsi,
pehmittämään kovaa sydäntäsi; ja sinä saat ihmeeksesi nähdä että kun
ylpeytesi on hävinnyt, kun olet sisällisesti häpeissäsi itsesi tähden
ja näet syntisi niitten oikeassa mustassa valossa ja tunnet itsesi
arvottomaksi katsomaan Jumalaan ylös, silloin tulee sijaan jalompi,
pyhempi ja miehuullisempi tunne — oman kunnioituksen tunto ja puhdas
omatunto ja se ajatus, että heikkona ja huononakin olet sinä oikealla
tiellä; että Jumala ja Hänen enkelinsä hymyilevät sinulle; että sinä
jälleen olet sopusoinnussa maan ja taivaan kanssa, sillä sinä olet se,
joksi Jumala sinua tahtoo. Et ole Hänen ylpeä, vaikeroiva, itsepäinen
lapsensa, joka kuvailet olevasi kyllin väkevä kulkemaan yksin, kun
sinä todellisuudessa olet omain himojesi, halujesi orja ja perkeleen
leikkikalu; vaan sinä olet Hänen rakastava, harras lapsensa Jumalan
voiman kautta ja kykenet tekemään mitä tahdot, sillä mitä sinä tahdot,
sitä tahtoo Jumalakin.

National Sermons.

Välttääksemme Jumalan kieltämistä ja epäilystä muistakaamme, että
elämän suhteitten Luoja ja Ylläpitäjä ei ole sattuma tai luonto, vaan
meidän Herramme Jesuksen Kristuksen ja meidän Isä.

Kun tunnet olevasi syvimmässä ja pimeimmässä epäilyksessä, silloin
rukoile epäilijän rukous ja huuda kovasti: »Herra, jos Sinä olet
olemassa, anna minun tietää olemisesi! Johda ajatukseni tielle, jota
minä en tunne, Sinun totuuteesi», ja Jumala kyllä vapauttaa sinut.

Letters and Memories.

Joskin kirjeesi oli surullinen, ilahutti se minua; sillä aina on
ilo nähdä elämää tulevan kuolemasta, terveyttä tulevan jälleen
sairauden perästä, vaikkakin lääkärien tiedon mukaan tukehtumisesta
tai hukkumisesta parantuminen on aina yhtä kivullinen kuin ohimenevä
kuoleman tila itsessään oli kivuton. Usko syntyy epäilyksestä. »Ei
elämässä, vaan kuolemassa on kaikki liikkumatonta.» Ota kaikki nämä
sinun epäilyksesi ja taistelusi yksinkertaisesti yhtä monena merkkinä
siitä, että sinun taivaallinen Isäsi menettelee kanssasi kuin isä,
ettei Hän ole hyljännyt sinua, ei ole vihanen sinulle, vaan opettaa
sinulle sillä tavalla, kuin sinun luonteellesi parhaiten soveltuu,
suurimman kaikista läksyistä: »Tyhjenny omasta itsestäsi, niin Jumala
täyttää sinut». Heitä murheesi taivaalliselle Isällesi. Jos Isän
nimi mitään merkitsee, merkinnee se sitä, että Hän ei tahdo kääntyä
pois eksyvästä lapsestaan semmoisella tavalla, ett'et sinä ilkiäisi
sillä tavalla kääntyä pois omasta lapsestasi. Jos on sääliä, pysyvää
rakkautta, kärsivällisyyttä ihmisessä, on se kaikki tullut Jumalasta.
Ne ovat ennen kaikkea Hänen ominaisuuksiaan. Usko Hänen omistavan niitä
miljoonia kertoja enempi kuin kukaan maallinen olento.

Paavali oli pienimpään asti perehtynyt siihen mielentilaan, missä sinä
olet. Hän sanoo löytäneensä yleislääkkeen sitä vastaan. Ja päättäen
siitä tavasta, miten hänen sanansa ovat juurtuneet ja levinneet ja
voittaneet, on niissä varmaankin syvyyttä ja elämää. Miks'ei siis
koettaa niitä? Luepa Roomalaiskirjeen 9 ensimäistä lukua ja pidä
totena, että ne merkitsevät yksinkertasesti mitä niissä sanotaan.

Letters and Memories.

Kun kiusauksen hetki tulee, palaja takasin, jos tahdot lankeemista
välttää, siihen mitä kuulit äitisi helmoissa Jumalan armosta; sillä
yksin armo säilyttää sinut pelastettuna, jos kukaan enkeli tai
pääenkeli tai jokin luotu olento on pelastettu tässä ja tulevassa
elämässä.

Sermons on David.

Mitä tämä kaikki merkitsee? huudan minä. Yötä päivää on taivas ollut
mustana minulle. Sinä ehkä ajattelet että on syntistä hautoa semmosia
ajatuksia. Minun kokemukseni on, että kun ne tulevat, on niitten kanssa
taisteltava, on niitä katsottava kasvoihin, taisteltava niitten kanssa
tarkoin mietityllä tavalla, oltava kärsivällisiä, jos ne joksikin aikaa
voittavat meidät. Kaikkein semmoisten seikkain kautta ihmiset elävät;
näissä on henkinen elämä. Ainoasti laskeutumalla alas tuonelaan voidaan
herätä ylös kolmantena päivänä. Minä olen ollut tuonelassa monta
kertaa elämässäni, sentähden on minulla ollut jonkin verran vaikutusta
ihmissydämiin. Vaan minä en ole nähnyt tuonelaa niin likeltä kasvoihin
kuin aivan äskettäin. Sentähden toivon minä sen kautta saavani uutta
voimaa noustakseni ja nostaakseni muita ylös taivasta kohti.

Minä voin ainoasti huutaa: »Oi Herra, Sinuun olen minä luottanut, elä
salli minun koskaan joutua häpeään. Miksi kelvoton sanoisi: missä on
nyt hänen Jumalansa?» Mutta silloin kun minä olen enin rauhaton, sanoo
sisällinen ääni minulle: »Mitä se haittaa, jos sinä joudut häpeään?
Jumala ei joudu. Usko vain lujasti ja luottavasti, että Jumala on
niin hyvä, kuin sinä rajoitetulla ymmärrykselläsi voit käsittää, ja
Hän kyllä viimeinkin antaa sinun ymmärtää kuinka hyvä Hän on, ja sinä
saat täydellisen siunauksen siitä, että näet Jumalan.» Sinä ehkä sanot
että minä puhun vastakkaista. Niin minä teenkin; ja niin tekevät
Davidin psalmitkin, jos ne rehellisesti luetaan. Kuitenkin juuri tämä
vastakkaisuus tekee ne aina mahdollisiksi tunkeutumaan ihmissydämiin.
Ne ovat ihmisen sanoja, joka on todellisessa epäilyksessä ja
todellisessa pimeydessä, joka huutaa valoa ja joka ei huuda turhaan,
niinkuin en minäkään luule turhaan huutavani.

‒ ‒ Minä vain tiedän, etten minä mitään tiedä, vaan toivon että
Kristus, joka on Ihmisen Poika, opettaa minulle vähä kerrassaan, jos
olen kärsivällinen ja valveillani, mitä minä olen ja mitä ihminen on.

Letters and Memories.

Muutamia seikkoja minä näen selvästi ja pidän niistä kiini lujasti
ja epätoivosesti — yksi kaikkien Isä taivaassa; yksi Jumalan Poika,
joka on pukeutunut lihaan ja vereen kaikkien edestä (tämä ihmiseksi
tuleminen on yhtenä tosiasiana, joka minulle on kaikki kaikessa, siksi
että se tekee kaiken muun mahdolliseksi ja käsitettäväksi ja ilman sitä
tulisin minä heikkomieliseksi); ja yksi Isän ja Pojan Henki, kaiken
hyvän lähde maan päällä — joka vaikuttaa sekä tahdon että työn hyvän
suosionsa jälkeen — kenessä? niin, jokaisessa ihmisolennossa, jossa
on kipenekään todellista hyvää, pienin toivekaan tehdä oikein tai
tulla hyödyksi. Ulkopuolella tätä näen minä ainoasti vähäsen, lukuun
ottamatta sitä, että oikea on jumalallista ja kaikki voittavaa, mutta
väärä on aivan pirullista ja kuitenkin heikkoa, mieletöntä, meluisaa
heijastusta, joka pakenee jokaista miehuullista iskua, kun meillä vain
on rohkeutta lyödä Jumalan nimessä.

Letters and Memories.

Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus
ei olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten
ja tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen
edestä ja painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman
syvimpään syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että
Jumala oli hyljännyt Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä
taivaassa eikä maan päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan,
vieläpä kaikkein syvimpään pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee,
ettei Jumala ole hänelle mitään eikä hän mitään Jumalalle. Jesus
suostui menemään siihenkin syvyyteen meidän edestämme. Kauheimman
kaikista kiusauksista, josta David maistoi vain pisaran, kun hän
huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun ylenannoit?»
(Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän edestämme. Hän
astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja kuoleman
ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen
kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä
kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava
meitä kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai
jossain katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele
uskottelee meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt
meidät, ja kun kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat
meitä vasten kasvoja.

National Sermons.

Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on
olemassa yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille,
ja se on Jumalan ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä
salaisuudeksi, kunnes Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen
muuhun. Uskon, sanon minä. Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia
ei Evankeliumi tahdo täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo
meille, että on nähty senkin salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä
Jumala itse on ottanut työkseen valaista sen; ja Kristus on osoittanut
omalla menettelytavallaan, ettei mitään pahaa maailmassa ole Hänen,
sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja Hän soti sitä vastaan
kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä sentähden kysele enää:
»Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä kysele enää: »Miksi
pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää: »Mistä tulee tuskaa
ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja rajuilmaa, ja
kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?» Kaikki
tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä
lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.

Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko
sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi
olla enempi myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla.
Halajatko sinä saada heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä,
vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun oma veresi? Sinä et voi halata
sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka toimeen pani halunsa työssä
ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi. Mitähän jos se työ ei
olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää puoliaan? Mitähän
jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole kärsivällinen, usko,
toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä kiini,
kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista.
Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän,
on risti kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin
rakastanut maailmaa, ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet
mielellään sen edestä. Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä
on vähintäinkin varmaa, että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä;
että pahan täytyy joutua tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa
kuolemaan asti.

Westminster Sermons.

Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi
ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan
minä Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen,
ei luottanut oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi
Jumalaa vetämään itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut
opinkappaleisiin, kirjoihin, kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen
ystävään, ei omiin kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai
tunteisiin. Asia oli liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua
tällä eikä millään muulla tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan
kanssa yksin, ja äärimäisessä heikkoudessa, äärimäisessä sielun
alastomuudessa huusi hän Jumalan itsensä puoleen. Se oli opetusta.
Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei hänellä olisi ketään muuta,
kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.

Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen
syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän
meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja
neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten
keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli
ohi, puhui hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies
puhuu ystävänsä kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta
valosta, kun hän tuli voittajana alas Jumalan vuorelta.

Good News of God — Sermons.

Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna
heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34.
Tämä on se mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä
syvyydestä. Se mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein
kanssa; iloita iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää
ihmisten koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua
heidän asemaansa, kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän
sydämillään, kunnes emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein
puolesta; tulla oikein arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi
jokaista kohtaan, ketä tapaamme; ei halveksia ketään, ei joutua
epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei halveksi ketään eikä joudu
epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen tapaamme, rakkaudella,
melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet alhaalla kauhujen
kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia syntejämme toisten
synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä, mitä he tekevät
ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin Jumala
hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin
kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme
ja antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.

Good News of God.

Iloitkaa että on olemassa Jumalan tuli, sen Isän, jonka nimi on
rakkaus, tuli joka aina palaa eikä koskaan sammu, tuli jonka tulee
hävittää jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkien kansain sydämissä,
sekä aineellisessa että henkisessä maailmassa, kaiken mikä on
pahennukseksi ja tulee valheeksi; ja iloitkaa että tähän tuleen Poika
varmaan tahtoo heittää kaiken petoksen, valheen, teeskentelyn ja
väärän opin. Eikö ole hyvä sanoma, että _se_ tuli ei ole sammuva eikä
_sen_ käärme kuoleva? Se tuli voidaan sytyttää meidän edessämme — se
käärme voipi ahdistaa meidän sydämiämme. Suokoon Jumala että meillä
sinä päivänä olisi rohkeutta antaa tulen ja käärmeen tehdä työnsä —
voidaksemme sanoa Kristukselle: »Myöskin nämät ovat Sinun lähettämäsi
ja Sinun rajattomasta rakkaudestasi ovat ne tulleet. Sinä halajat
totuutta sydämen sisimmässä (Ps. 51:8), ja minä tahdon kiittää Sinua
kaikista keinoista, kuinka katkeria ne lienevätkään, joita Sinä käytät
tehdäksesi minua rehelliseksi. Minä haluan tulla rehelliseksi ihmiseksi
ja vanhurskaaksi ihmiseksi. Ja mikä ilo! Siksi haluat Sinäkin minun
tulevan. Mikä ilo! Vaikka minä pelkurimaisesti haluan tukahuttaa Sinun
tulesi, en minä sitä voi. Puhdista minua sentähden, oi Herra, vaikkapa
sen tekisit tulella. Polta pois minun turhuuteni, itsepäisyyteni,
kiivaitten mielipiteitteni, pinttyneitten opinkappaleitten! kuonat,
— ne kuoret, jotka eivät ole sielulleni ravinnoksi, joihin minä en
voi olla tyytyväinen, joitten tähden minä joka päivä saan hävetä — ja
jos minusta löytyisi muutamia vehnäjyviä, joku sana tai ajatus tai
toimintavoima, joka voisi tulla hyödyksi kansalleni minun jälkeeni,
kokoo ne, oi Herra, Sinun latoosi.» Amen.

Letters and Memories.

Jumalan tuli koventaa ja pehmittää ihmistä samalla kertaa. Hän tulee
siitä ulos sen kokemuksen koventamana, jota tarvitaan, niin kuin
kirjotettu on: »Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen
sotamies»; ja taaskin: »Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
juoksun päättänyt, uskon pitänyt.» 2 Tim. 2:3; 4:7. Ja kuitenkin
hän on pehmennyt sen lempeyden kautta, josta on kirjoitettu: »Mutta
olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja antakaa anteeksi toinen
toisellenne, niinkuin Jumala teillekin on Kristuksen kautta anteeksi
antanut», (Ef. 4:32) ja vielä: »Meillä ei ole se ylimäinen pappi, joka
ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka on kaikissa
kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.» Hebr. 4:15.

Onnellisia, kolmin kerroin onnellisia ovat ne, jotka siten ovat
vaeltaneet läpi kuolon varjon laakson ja ovat havainneet sen olevan
polkuna, joka johtaa ijankaikkiseen elämään. Onnellisia ovat ne,
jotka jonkun aikaa ovat tuskailleet Jumalan kauheassa tulessa, ja
ovat saaneet itsestään poltetuksi kuoret ja kuonan, ja kaiken mikä
on pahennukseksi ja tekee heidät turhamaisiksi ja kevytmielisiksi,
vaikkakin se tekee heidät tylsiksi ja vetää heitä alaspäin samalla
aikaa; kunnes ainoasti Jumalan vanhurskauden puhdas kulta on jälellä
seitsenkertaisesti koeteltuna tulessa, katoomatonna, kallisarvoisena
Jumalan ja ihmisten silmissä. Semmoiset ihmiset eivät tarvitse, eivät
tahdo valittaa kaikkea, mitä ovat saaneet kokea. Tuli on tehnyt heidät
rohkeiksi, raittiiksi ja kärsivällisiksi. Se on heille antanut »lujan
ymmärryksen, varovaisen tahdon, kestävyyden, aavistuksen, voiman ja
kunnon», ja siis kasvattanut heitä Kristuksen kaltaisuuteen, joka tuli
täydelliseksi kärsimyksissä; ja joka, vaikka Hän Poika oli, kuitenkin
lihansa päivinä uhrasi rukoukset ja nöyrät anomiset ja huusi itkien
Isänsä puoleen ja tuli kuulluksi Jumalan pelkonsa tähden; ja sentähden
vaikka Hän kuoli ristillä ja astui alas tuonelaan, voitti Hän kuoleman
ja helvetin kuolemallaan ja sinne alas astumisellaan ja voitti ne
alistumalla niitten alaiseksi. Hebr. 5: 7,8.

Good News of God — Sermons.



VI

KUOLEMAN SYVYYDESTÄ.


 »Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet
 minun päälleni.» Ps. 55:5.

 »Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin
 olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.

 »Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi
 mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.

 »Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni
 kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.

Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään
tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko
minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti
henkenä, henkenä ilman ruumista?

Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne
lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta
taivaassa näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen;
sillä mitä hän siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille
sitäkään, minkälaista tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän
meille sanoo, on että Ihminen Jesus Kristus, joka vaelsi täällä
maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin ylös ihanuuteen, eikä
Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään, ihmissydäntään
eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko miehuutensa,
henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät käsissään ja
pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se riittää
meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme me
ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme mekin
olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on
Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä
me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.

National Sermons.

Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he
pelkäävät tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia.
Eikä siksi että he pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he
pelkäävät, etteivät pääse taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella
pitävänsä kuolla, tuntuu heistä toiseen maailmaan meneminen kuin
heitettäisiin heidät pimeään yöhön, vieraaseen maailmaan, pois kodista
ja kaikkien niitten luota, joita he ovat tunteneet ja rakastaneet; ja
sentähden he kauhistuvat kuolemaa.

All Saints' Day Sermons.

Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman
kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä
siunattu ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva
sinun kilpenäsi ja voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa.
Herra on noussut ylös — ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen
ihmis-hengellään, Hänen inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään;
Hän on ottanut kaiken tämän mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin
ihminen, vaikka Hän on totinen Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi
ylös kuolleista kuin ihminen, ja sentähden voipi Hän ymmärtää ja
tuntea minun edestäni vieläkin — juuri nyt — täällä Englannissa
yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon kuin Hän voi
vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.

Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme, tietämättä
minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita
olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on
ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista,
synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä
kevytmielisyydestä ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet
ihmiset kuolevat. »Kristus on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva.
Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja Hän on sen voittava
minunkin puolestani. Kristus otti ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa
haudasta Jumalan oikealle kädelle ja Hän on herättävä minun ruumiini ja
sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä saisin olla Hänen kanssaan aina
ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.» Tämä on ainoa, mikä elämässä
ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä sekä haudan takaisen elämän
kauhusta ja pelosta.

National Sermons.

Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee
olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo
asia ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä
vaikenen enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin
sanoo hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en
raivosta enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on
se hyvin tehty. Se ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko.
Sillä se oli Isän työ, eikä ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan;
Pojan työ oli se myös, joka kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen
asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se oli Pyhän Hengen työ, joka on
kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli Hänen työnsä, jolla on halu
elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun, valkeuteen eikä pimeyteen,
järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä pahaan. Sillä oli
määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä. Mikä
se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi
todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita.
Sentähden olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan
uskosta; ei ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta,
mitä hän ei saa, vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa
ja katsoo ylös hänen kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka
ei ymmärrä vielä mitään niistä, vaan on varma siitä että kaikki on
tehty rakkaudessa.

Westminster Sermons.

Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille,
ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä,
ja jotka odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai
poltettaisiin elävältä. »Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa
minua, vaikkakin minä olen heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja
Mestarini, jonka tähden minun nyt on kärsittävä, on voittanut kuoleman
eikä Hän tahdo sallia sen voittaa minua. Hän on voimallisempi kuin
helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää minua viimeisellä hetkelläni
eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun luopua Hänestä. Hän on
taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa omansa.» — Kuinka suuri
lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut erotetaan pois vaimosta ja
lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan päällä, vaan ei ijäksi,
ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja minä, joka olen
Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun ruumisraukkani
voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi. Mitä se
haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut kuolleista
ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka
saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin
ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan
elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu
Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua,
pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta
pois.»

National Sermons.

Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta
sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen
ainoan, että ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän
todellisuuden kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina,
ja antaa meille vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia,
enempi inhimillisiä ja enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja
töistämme täällä alhaalla sekä niitten kohtalosta, jotka ovat pois
menneet, ja herättää meidät noista tarpeettomista, kevytmielisistä
haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä kovia tuomioita), joissa me
olemme eläneet niin kauvan, luottamaan elävään Isään, joka todellisesti
ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja kaikkia maailmoita, ja
joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei ole unohtanut eli
yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata sielua, joka on
lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme kädessä; ja,
oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin Sinä
sielläkin olet». Ps. 139:8.

Letters and Memories.

Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa
sekä sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä
vuodateta maan päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan
päällä kuole nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä
emme voi sanoa, mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia,
huojentamasta jokaista murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta
sen _voimme_ sanoa olevan Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi.
Sen _voimme_ sanoa että Hän on yhtä halukas kuin koskaan parantamaan
sairaita, puhdistamaan spitalisia, ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan
tietämättömiä, sitomaan särjetyitä sydämiä. Sen _voimme_ sanoa, että
Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi ja enempi, vuosi vuodelta,
polvi polvelta. Sen _voimme_ sanoa, Raamatun mukaan, että Kristus on
voimallisempi kuin perkele. Sen _voimme_ sanoa että Kristus ja kaikki
hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään täydellisiksi,
viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet kirjansa,
puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat
taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista
vastaan, ja syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan,
mikä turmelee ja pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme
sanoa että he voittavat lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin
perkele; hyvä on voimallisempi kuin paha, valo on voimallisempi kuin
pimeys; Jumalan Henki, joka antaa elämää, terveyttä ja järjestystä,
on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja epäjärjestys ja julmuus
ja taikausko, jotka tekevät monen elämän onnettomaksi ja mikäli me
voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin, minä sanon, että
Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa ruumis ja sielu
tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä ja se on
kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja Hänen
Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita,
kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi,
ja viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema.
Kuolema on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla
ylös kuolleista; ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa
enää ole — jolloin sairaus ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on
kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä
koskaan sitä unhota — Kristus on Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan
vallitsee terveys, elämä ja vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina
ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin meidän Herramme paransi spitalisen
Galileassa, ja niin on aina oleva maailman loppuun asti.

National Sermons

Kristuksen kasvojen hengellinen ihanuus Kirkastusvuorella osoitti Hänen
oppilailleen, että Hän oli hengellinen Kuningas, jonka suuruus on
voiman, viisauden, kauneuden ja rakkauden Hengessä, jonka Jumala oli
Hänelle antanut rajattomasti; se osoitti myös että oli jotain semmoista
kuin hengellinen ruumis — jommoisen me kaikki kerran saamme, jos
meidät löydetään Kristuksessa, silloin kun vanhurskasten ylösnousemus
tapahtuu — semmoinen ruumis, joka ei salaa ihmisen henkeä, niin
kuin täällä tapahtuu, kun ruumis on elämän vaivojen ja sairauden ja
turmeluksen alaisena; mutta on olemassa hengellinen ruumis — ruumis,
joka on täyttyvä meidän hengellämme, joka on tuleva meidän hengellemme
täysin kuuliaiseksi — ruumis, jonka läpi meidän henkemme ihanuus on
loistava, samoin kuin Kristuksen Hengen ihanuus loisti Hänen ruumiinsa
läpi kirkastuksessa. »Veljet, me emme tiedä, miksi me tulemme; mutta
me tiedämme, että koska Hän ilmestyy, tulemme me Hänen kaltaisikseen;
sillä me saamme nähdä Hänen semmoisena kuin Hän on.» 1 Joh. 3:2.

Village Sermons.

Minä uskon, sanoo uskontunnustus, ruumiin ylösnousemisen. Raamattu
opettaa meitä uskomaan, että jokainen meistä, ihmisolentoina, miehinä
ja naisina, pääsemme mukaan tuona ihanana päivänä; ei ainoasti
henkinä, jotka ovat tulleet erilleen ruumiista (semmoisista puhuu
Raamattu, Jumalan kiitos, vähän eli ei ollenkaan), vaan todellisina
elävinä ihmisolentoina, omine uusine ruumiineen, uuden maan päällä ja
uuden taivaan alla. Sentähden, sanoo David, on minun lihanikin asuva
turvassa (Ps. 16:9) eikä ainoasti minun henkeni ja sieluni, vaan minun
ruumiinikin. Sillä Herra, joka ei ainoasti kuollut, vaan nousi jälleen
ylös ruumiillaan, Hän on herättävä meidänkin ruumiimme, sopusoinnussa
sen mahtavan työn kanssa, jonka kautta Hän tekee itselleen alamaiseksi
kaikki; ja silloin on jokaisen olento, ruumis, sielu ja henki, saapa
täyden kehityksensä ja loistava Hänen ijankaikkisessa, loppumattomassa
ihanuudessaan. Tätä me toivomme.

National Sermons.

Ne jotka kuolevat Jumalan pelossa ja Kristuksen uskossa, eivät todella
maista kuolemaa; heillä ei ole mitään kuolemaa, vaan he ainoasti
muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he siirtyvät samassa
uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen; yhä edelleen ovat he
samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita, kuin he olivat täällä
maan päällä. ‒ ‒Lepoa he saavat — ja lepoa he tahtovat, jos he lepoa
tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei työn puutetta, vaan
mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä synnistä, surusta, pelosta,
epäilyksestä, murheesta — ennen kaikkea saada levätä pahimmasta
uupumuksesta, nim. siitä että tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä
täyttämään. Se on totinen lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja
aina lepää; samoin kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia
peninkulmia päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät;
sillä ne liikkuvat määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja
täyttävät sitä lakia, jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo
täydellisessä työssä, se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes
kaikkien kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi
valittuinsa luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka
olemme kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten
kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan elämään ja
jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on meidän kotelo
eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla, joka heittää
pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena, taikka kuin
matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli kotelostaan ja
levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu. Missä on siis
kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa, myrkyttää tai turmella
mitään siitä, jonka tähden ystävämme rakastavat meitä; ei mitään siitä,
jolla me voisimme palvella Jumalaa tai ihmisiä? Missä on haudan voitto,
kun se ei voi painaa meitä alas, vaan päinvastoin vapauttaa meidät
juuri siitä, mikä painaa meitä — nim. kuolevaisesta ruumiista?

Water of Life — Sermons.

Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat tarkasti.
Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät kukkivat
tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne kuolleina,
maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin kevätaurinko
paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja kaunistuvat
semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen saapi erityisen
muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat ylös katoomattomina;
ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös voimakkaina; ne kylvetään
häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa (1 Kor. 15:42, 43); heikkoina,
väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla ovat ne kuolemattomuuden
kuvina, jotka soveltuvat enkelien kruunuiksi.

Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on myöskin
kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta tai
oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen
aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä
vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut
palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen
siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen uuden
muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen ylösnousemisesta; ja
samalla on se todistuksena siitä, että me nousemme kuolleista, että
samoin kuin siemenen on käynyt, samoin on meissäkin elämä voittanut
kuoleman. Samoin on jokainen lintu, joka palajaa takasin laulamaan ja
rakentamaan pesänsä meidän läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa
kukalle, todistuksena meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän
ylösnousemisesta. ‒ ‒ Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka antaa
elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja merkkinä
meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta on
tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja joka
löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin
joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan meitä
maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen Kristuksen
ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että kerran on elämä
voittava kuoleman, valo voittava pimeyden, vanhurskaus voittava synnin,
ilo voittava surun, sitte kun koko luomakunta, joka huokaa ja kärsii
tuskaa aina tähän asti, on toimittava sen, mitä varten se työtä tekee —
kun syntyy uusi taivas ja uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua,
vaan jossa Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.

Discipline and other Sermons.

Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen, joka
estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos
se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen,
heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema,
jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde.
Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja antaa
sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet, johon olemme
uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät niitten luo,
joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten edestä olemme eläneet
ja joitten edestä edelleen halajamme elää. Kuolema ei ole kuolema,
jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa, joka oli mennyt tuonelaan
edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se ainiaaksi poistaa edeltä päin
menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja pelkonsa ja antaa hänen nähdä,
Vapahtajansa armollisten kasvoin edessä, tietyn ja varman lupauksen
siitä, että kaikki hänen jälkeensä jättämät ovat turvassa, turvassa
Kristuksen luona ja Kristuksessa, tämän kuolevaisen elämän tapauksissa
ja vaaroissa. Kuolema ei ole kuolema, jos se vapauttaa meidät
epäilyksestä ja pelosta, vaiheista ja muutoksista, ajasta ja paikasta
ja kaikesta, mitä aika ja paikka synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema
ei ole kuolema; sillä Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan
ja niitten puolesta, jotka uskovat Häneen.

Water of Life — Sermons.

Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä, olemme me
tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua vuodattaen katumuksen
kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan täydellisesti hyödyttömän
miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja kylmän vanhuuden vietettyämme
käännymme takasin Hänen luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan
helmaan vielä kerran — voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti
varustettuina uusilla tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin.
Amen.

Essaya.



VII.

RUKOUS SYVYYDESTÄ.


 »Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun
 innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että minä
 surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.

 »Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö
 minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni templistään, ja minun huutoni
 tulee Hänen eteensä, Hänen korviinsa.» Ps. 18:7.

 »Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat ‒ ‒ Hän kuulee
 heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.

 »Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua, ja
 annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.

Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän katoovaisen
elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen tarpeita ja kaipauksia,
sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys: Onko jossain paikassa
avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla meidän rukouksiamme? Onko rukous
tarpeeton hulluus vai korkein viisaus? Minä sanon: Onko olemassa
olentoa, joka aina voipi kuulla rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa,
joka aina vastaa niihin ja antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta
semmoista, joka pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo
tutkia, mikä on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa
meille tai kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.

Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan
sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu
Jumalan palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena unelmana,
kun ihminen kehittyy vielä korkeammalle kannalle? Ovatko kaikkien
ihmisten kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin kristittyin, kaikkina
aikakausina tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän kärsivän ja epäilevän
ihmiskunnan kaikki valitukset turhaan nousseet korkeuteen? Ovatko
pyhäin rukoukset, laulajain ylistyslaulut, marttyyrien kuolintuskat,
runoilijain pyrinnöt, viisasten ajatukset, sorrettujen huudot, äidin
rukoukset lapsensa puolesta, nuoren tytön esirukoukset kaukana
taistelutantereella olevan rakastettunsa edestä, sotilaan vastaukset
hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo sieltä kaukaa: »elä pelkää, minä olen
Jumalan käsissä» — — kaikki nämä ihmiskunnan jaloimpien, puhtaimpien,
kauneimpien ja jumalallisimpien tunteitten ilmaukset — ovatko ne olleet
turhat? Ovatko ne olleet häpeemättömiä vaatimuksia, kaunisten unelmain
utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja turhaan? Onko turhaan tuijottanut
jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi aikakausien on tuijottanut
ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa saada kerran nähdä
vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja järjestää
kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka uskovat
tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi turhaa) ja
voivat semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja surematta, eivät
totta tosiaan tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka jo on kyllin
kurja oman hulluutensa ja oman syntinsä tähden — ihmissuvulta, joka
toivomatta Jumalaan ja Kristukseen todellakin on muinaisen Homerin
sanoessa kurjempi kuin eläimet kedolla.

Westminster Sermons.

Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa, vaan
myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata ainoasti
meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei kukaan tule Isän
tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6. »Ainokainen Poika, joka on
Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.» Joh. 1:18. Ja sentähden voimme
löytää loppumattoman lohdutuksen sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on,
semmoinen on Poika ja semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme
että keskellä Jumalan valtaistuinta istuu _Ihminen_, joka on Jumalan
kunnia kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi,
jolla voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me
näemme että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr. 4:15.
Hänen puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen sanoilla,
koska tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa meidän ihmissydämille,
ja että Hänen ihmissydämensä on liitetty yhteen Hänen jumalallisen
Henkensä kanssa, ja että Hänen jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen
Isänsä jumalallinen Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä
ovat yksi, ja Heidän tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta
rakkautta syntisiin ihmisiin.

Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa Kristuksen pyhiin
kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään sydämeensä ja sanoa:
Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä rukoilen; ja jos ei Hän
anna, tapahtuu se siksi että sekin on hyvä minulle ja myöskin muille.
Kaikissa tämän kuolevaisen vaelluksen vaiheissa ja muutteissa voimme
sanoa Hänelle, samoin kuin Hän sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos
mahdollinen on, niin menkään pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan
niin kuin Minä tahdon, vaan niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme
olla varmat että Hän kantaa tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän
Isämme eteen, Hänen Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä
tämä vastaus tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole
niin kuin meidän tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän
ajatuksemme, niin rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen tykö.

Westminster Sermons.

Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa täynnä.
»Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te saatte.»
Mat. 21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.» Mark. 9:9.
Nämä kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun kurjuuden yö oli
pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme voitolle. Sentähden elä
kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä Jumalalla on mielessään, sen Hän
tekee.

Letters and Memories.

Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran Rukous on
kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta rukoilla
Jumalaa muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen vedossa, kun sanomme:
»Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä» ‒ ‒ Ei minulla ole mitään sitä
vastaan että rukoilemme erityisiä asioita. Jumala siitä varjelkoon!
Teenhän minä itsekin niin. Minä voin yhtä vähän jättää sen tekemättä
kuin lapsi voipi pimeässä olla kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme:
»Elä salli meidän tänään mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää
minusta kuin pitäisi meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa
itseämme» kuin »vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa
muuttamalla luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja johtoa
välttämään vaaraa.

Letters and Memories.

Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi, kaikkea
mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä yhtä
hyvin kuin suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta
— ei mikään ole liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä
kaikesta. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!

Letters and Memories.

Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys — huuda
Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin Jumalalle.
Jos sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi joisitkaan
joesta, joka on voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos voit mennä
Jumalan itsensä luo, miksi menisitkään jonkun Jumalan luodun olennon
luo, olkoonpa hän kuinkakin pyhä, puhdas ja rakkautta täynnä? Mene
Jumalan luo, joka on valojen valo, elämäin elämä. Hänestä kaikki hyvyys
virtaa.

Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen,
syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan ajan
juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka olemme
Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka pääsemme yhdessä
Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me, jotka joka paikassa voimme
»astua uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme» ja
löytäisimme armon, koska apua tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen
luvannut, eikö Hän silloin annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka
heikko, kuinka tietämätön, kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat
tulla vapaaksi niistä synneistä — on tämä armo annettu; meillä on
vapaus huutaa syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon
ja tähdet, koko taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista
kasvoihin Isän kanssa, joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä
siihen ainoaan Olentoon, joka ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua,
ainoaan kuolemattomaan, ijankaikkiseen Jumalaan.

Westminster Sermons.

Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen siemen,
murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on juurtuva ja
kasvava ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten, Jumalan soveliaana
aikana, jota ei voida muuttaa. Me olemme kenties murheellisia ja
uupuneita; meidän silmämme odottavat ja kaipaavat Herraa, ehkäpä
enempi kuin niitten, jotka odottavat päivän koittoa, sitä aamua, joka
on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko on varmasti nouseva ja päivä on
varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on varmasti vapahtava ne, jotka Hänen
puoleensa huutavat.

Westminster Sermons.

Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla
ja syvyydessä, joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa,
tietämättömyytensä, syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa
Jumalalle kuin eksynyt lapsi huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin
kuin eksynyt vuona huutaa emonsa jälkeen — semmoisesta sieluraukasta,
jonka rukoukset ehkä ovat sekavia, typeriä ja huonosti sointuvia, —
semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee kaikkia kaatuvia; läsnä on
Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat; Hän tekee mitä Häntä
pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja pelastaa heitä.»
Ps. 145:14,18,19.

Westminster Sermons.



VIII.

RUKOUKSIA JA TUNNUSTUKSIA.


Uskollisuudesta ja Jumalan kaltaisuudesta.

Ijankaikkinen Karitsa! joka olet yli kaiken ajan ja paikan! Oi Jumalan
Karitsa, joka olit lyöty ijankaikkisuudessa, ennen kuin maailman
perustus laskettiin! Oi Karitsa, joka makaat lyötynä ijankaikkisesti
Jumalan valtaistuimen keskellä! Anna elämän veren, joka vuotaa Sinusta
ulos, valmistaa minulle anteeksi antamus kaikesta menneestä; suo elämän
veden, joka vuotaa sinusta, antaa minulle voimaa tulevaisuuteen. Minä
tulen heittääkseni pois oman elämäni, minun itseni ja itsekkyyteni
elämän, jonka petolliset halut ovat turmelleet, etten enää eläisi sitä
elämää, vaan ottaisin vastaan Sinun elämäsi, joka on luotu Jumalan
kuvaksi, vanhurskaudeksi ja totiseksi pyhyydeksi, että minä eläisin
sitä elämää aina ja ijankaiken, ja tuntisin sen olevan itsessäni elämän
lähteen, joka minussa kuohuu ijankaikkiseen elämään. Ikuinen Hyvyys,
tee minut hyväksi niin kuin Sinä. Ikuinen Viisaus, tee minut viisaaksi
niin kuin Sinä. Ikuinen vanhurskaus, tee minut vanhurskaaksi niin kuin
Sinä. Ikuinen Rakkaus, tee minut rakastavaiseksi niin kuin Sinä. Amen.


Valkeudesta.

Oi Herra! Rakkaus, joka täyttää koko maailman, Valo, joka valaisee
jokaisen maailmaan tulevan ihmisen (Joh. 1:9), ota pois minusta kaikki
minun sieluni pimeys ja minun sydämeni kovuus. Täytä minut Sinun
valollasi, että minä näkisin kaikki valkeudessa. Täytä minut Sinun
rakkaudellasi, että minä rakastaisin kaikkia, mitä Sinä olet luonut.
Amen.

Tule luoksemme, oi Herra! avaa sielumme silmät, ja näytä meille ne
asiat, jotka kuuluvat rauhaamme ja elämämme vaellukseen, että vaikkakin
kaikki ihmisen keksinnöt ja suunnitelmat saavat lopun, ulottuvat
Sinun käskysi määrättömiin (Ps. 119:96) — kyllin laajalti rikkaille
ja köyhille, oppineille, kauppiaille ja työmiehille, onneksemme tässä
elämässä ja pelastukseksemme tulevassa elämässä. Amen.


Totisesta ihanuudesta.

Oi Jumala, poista meistä kaikki, mikä on itsekästä, turhamaista ja
alhaista, ja herätä meissä eloon kaikki, mikä on Jumalan kaltaista ja
Jumalan puolesta, niin että me lopuksi pääsemme totiseen ihanuuteen,
joka ei johdu itsekkäästä kunnian himosta, ei itsekkäästä ylpeydestä,
ei itsekkäästä mukavuudesta, vaan salli meidän vapautua kaikista
itsekkyyden muodoista — päästen siihen ihanuuteen, joka yksin
Kristuksella on täydellisyydessä — siihen ihanuuteen, jonka edessä
kerran kaikki polvet notkistuvat, jotka taivaassa ja maan päällä ja
maan alla ovat (Fil. 2: 10) — ja myöskin siihen ihanuuteen, että opimme
tekemään velvollisuutemme, ottamatta huomioon, mitä se maksaa meille,
siinä asemassa, mihin Hänen taivaallinen Isänsä on kunkin meistä
kutsunut. Amen.


Pyhyydestä.

Oi Herra Jesus Kristus! Kohota minua ylöspäin Sinun kanssasi, että
oppisin tuntemaan elämän salaisuuksia, että käyttäisin maallista elämää
erityisenä ilmauksena ja esikuvana taivaallista elämää varten; ja,
käyttäessäni Sinun kunniaksesi luonnollista ruumistani, että minut
kohotettaisiin ylös voidakseni käyttää hengellistä ruumista. Amen.


Puhtaudesta ja hyvyydestä.

Puhdista Sinä, Herra, minua, muuten en koskaan puhdistu; pese Sinä
minua, sillä ainoasti siten voin minä tulla puhtaaksi. Sillä Sinä et
vaadi mitään ulkonaista tai tunteita, et ylpeyttä etkä itsepetosta,
vaan totuutta kaikkein sisimmässä, ja Sinä tahdot opettaa minua
ymmärtämään viisautta salaperäisellä tavalla.

Oi Jumala, Sinä olet hyvä, vaan minä olen paha; juuri siitä syystä
tulen minä luoksesi. Minä tulen, että minut tehtäisiin hyväksi. Minä
ihailen Sinun hyvyyttäsi, ja minä halajan saada sen omakseni, vaan
minä en sitä taida, ellet Sinä auta minua. Puhdista minua, tee minut
puhtaaksi. Puhdista minut salaisista virheistäni ja istuta minun
sisimpääni totuus. Tee minun kanssani, mitä tahdot. Kasvata minua
niinkuin tahdot. Rankaise minua, jos se on välttämätöntä. Tee minut
ainoastaan hyväksi. Amen.

Sinä Herra tunnet meidän sydämemme salaisuudet. Elä sulje korviasi
meidän rukoukseltamme; vaan armahda meitä, oi pyhä Herra! Oi
kaikkivaltias Jumala! Sinä kunnian arvoisa, ikuinen Tuomari! Elä salli
meidän luopua pois Sinusta minkään maallisen kiusauksen tähden taikka
lihan tai kiusaajan houkutuksesta. Herra, minä olen tämmöinen kuin
olen; ja mikä minä olen — hyvin köyhä, kurja, syntinen henkilö. Mutta
Sinä Herra olet semmoinen kuin olet; ja mikä olet Sinä — täydellinen!
Sinä olet hyvyys itse. Ja sentähden voit ja tahdot Sinä tehdä minut
siksi, kuin minun lopuksi on tultava, hyväksi henkilöksi Sinulle voin
minä jättää kuormani, tämän oman itseni, joka ei tahdo kuolla, jota
minä kuletan ympäriinsä kanssani, liika usein häpeässä ja murheessa.
Minä rukoilen Sinua auttamaan minua sitä kantamaan. Johda minua,
neuvo minua, vahvista minua, kunnes minä tulen semmoiseksi kuin
Sinä tahdot minut: puhtaaksi ja lempeäksi, totuutta rakastavaksi,
yleväksi, rohkeaksi ja taitavaksi, kohteliaaksi ja jalomieliseksi,
velvollisuutensa täyttäväksi ja hyödylliseksi niin kuin Sinun Poikasi,
Jesus Kristus. Amen.


Rukous siitä ettei häpeään joutuisi.

Oi Herra, minä olen masentunut, murtunut — minun sydämeni on särkynyt
minussa. Minulla ei ole mitään sanomista omasta puolestani. Ota Sinä
minut huostaasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään joutua. Minä
tiedän olevani heikko, tietämätön ja onnistumaton; täynnä virheitä
ja erhetyksiä, jotka saattavat minut häpeämään itseäni joka ainoa
päivä elämässäni. Minä olen eksynyt niinkuin lammas, joka on jäänyt
metsään. Mutta etsi Sinun palvelijaasi, Herra, sillä en minä unohda
Sinun käskyjäsi. Minä koetan oppia, mikä minun velvollisuuteni
on. Minä koetan tehdä velvollisuuteni. Minä olen riippunut Sinun
todistuksissasi. Oi Herra, armahda minua eläkä salli minun joutua
häpeään. Ihmiset voivat häväistä minua. Vaan Sinä Herra et voi Sinun
armosi ja sääliväisyytesi tähden. Elä toki anna minun kuollessani tai
ennen kuolemaani tulla huomaamaan, että kaikki minun työni on ollut
turha; etten minä lopuksi kuitenkaan ole tullut viisaammaksi taikka
hyödyllisemmäksi. Elä anna minun harmaat hiukseni joutua murheella
hautaan. Elä anna minun kuolla se surkea ajatus mielessäni, että
huolimatta kaikesta minun taistelustani tehdä velvollisuuteni on minun
elämäni kuitenkin ollut epäonnistunut, ja minä olen ollut hullu. Elä
toki anna minun herätä tulevassa elämässä joutuakseni yhä enemmän
häpeään, huomatessani että minä läpeensä olen erehtynyt eikä minulla
ole mitään muuta kuin hämmästystä ja häpeää edessäni. Oi Herra, Sinä
joka kärsit kaiken häpeän minun tähteni, pelasta minut tästä häpeästä
vielä. Sinä olet hyvä ja vanhurskas. Sinä et tahdo antaa minun sieluni
jäädä helvettiin. Oi Jumala, Sinuun olen minä uskonut; elä salli minun
koskaan joutua häpeään. Amen.


Sielun rauhasta.

Oi Isä, anna minulle Sinun rauhasi. Minulla ei ole rauhallinen henki
sielussani; ja minä tiedän etten koskaan saa sitä ajattelemalla enkä
lukemalla enkä ymmärtämällä; sillä se on kaikkea sitä korkeampaa ja
rauha on paljoa ylempänä kaikkea sitä, se on Sinun jakamattoman,
liikkumattoman, ehdottoman, ijankaikkisen Jumaluutesi olennossa, jota
ei mikään muutos tai hävitys tässä luodussa maailmassa taikka synti
tai ihmisten tai perkeleitten hulluus koskaan voi muuttaa; vaan joka
pysyy ijankaikkisesti sinä, joka Hän on, täydellisessä levossa ja
täydellisessä vallassa ja täydellisessä rakkaudessa. Lohduta tätä minun
rauhatonta, nälkäistä, valittavaa sieluani, niinkuin äiti lohduttaa
sairasta lastaan, jolla on kuume. Kuinka Sinä teet sen, en minä tiedä.
Se käy yli kaiken ymmärryksen. Mutta vaikkei sairas lapsi voi mennä
äitinsä luo, on äiti siinä saapuvilla ja voipi mennä lapsensa luo.
Ja Sinä olet enempi kuin äiti: Sinä olet ijankaikkinen Isä. Vaikkei
kotka voikaan lentämällä päästä aurinkoon, on aurinko paikoillaan
kuitenkin ja voipi vuodattaa valonsa ja lämpönsä maan päälle kaikkiin
esineisiin. Sinä olet enempi kuin aurinko; Sinä olet kaikkien kappalten
valo ja elämä. Vuodata Sinun valosi ja Sinun elämäsi minuun, niin
että minäkin voin nähdä samoin kuin Sinä, ja elää samoin kuin Sinä
elät, sekä olla rauhassa minun itseni ja koko maailman kanssa, samoin
kuin Sinä olet rauhassa Sinun itsesi ja koko maailman kanssa. Vuodata
rakkautesi minuun, että minä voisin rakastaa samoin kuin Sinä rakastat.
Taaskin sanon minä, etten minä tiedä miten, sillä se käypi yli kaiken
ymmärryksen; vaan minä toivon että Sinä tahdot tehdä sen minun
edestäni, minä luotan että Sinä tahdot tehdä sen minun edestäni; sillä
minä uskon että Sinä olet rakkaus, ja että Sinun laupeutesi annetaan
kaikille Sinun luoduillesi. Minä uskon Sinun niin rakastavan maailmaa,
että Sinä olet lähettänyt Poikasi pelastamaan maailmaa ja minua. Minä
en tiedä miten, sillä sekin käy yli kaiken ymmärryksen; mutta minä
uskon, että Sinä tahdot sen tehdä, sillä minä uskon Sinun olevan
rakkaus, ja että Sinun laupeutesi annetaan kaikille Sinun luoduillesi,
myöskin minulle. Minä uskon Sinun tahtosi olevan, että on oleva rauha
maassa ja myös rauha minulle, joka olen levoton ja rauhaton; että on
oleva hyvä suosio kaikilla ihmisillä, myöskin minulla, suurimmalla
syntisellä. Amen.


Rukous ennen Pyhää Ehtoollista.

Oi siunattu Jesus! Vapahtaja, joka kärsit kuolon tuskia meidän edestä!
Kaikkivaltias Jumala, joka teit itsesi heikoksi rakkaudesta meihin! Oi,
kirjoita tämä rakkaus niin syvälle meidän sydämiin, ettei joko ilo tai
suru, elämä taikka kuolema voisi heittää sitä sieltä ulos! Sinä olet
uhrannut itsesi meidän edestämme; oi, anna meille sydämiä, jotka ovat
halukkaita uhraamaan meidät itsemme Sinun tähtesi! Sinä olet viinipuu,
me olemme oksat. Anna Sinun verrattoman veresi, joka vuodatettiin
meidän edestämme ristillä, virrata eloa antavana nesteenä meidän
sydämemme ja mielemme läpitse, ja täytä meidät vanhurskaudellasi, että
tulisimme uhreiksi, jotka Sinulle kelpaavat. Herätä meidät uhraamaan
Sinulle, oi Herra, ruumiimme, sielumme, henkemme; ja kaikessa, mitä
me rakastamme, ja kaikessa, mitä me opetamme, kaikessa, mitä me
ajattelemme, ja kaikessa, mitä me teemme, uhraamaan itsemme, työmme,
ilomme ja surumme Sinulle; herätä tekemään työtä Sinun valtakuntasi
hyväksi, elämään kuin ne, jotka eivät ole heidän omansa, vaan Sinun
verelläsi ostetut, Sinun lihallasi ravitut; ja tee meidät nyt
mahdollisiksi, Sinun pyhimmässä Sakramentissasi, uhraamaan Sinulle
meidän katumuksemme, meidän rukouksemme ja kiitoksemme, jotka ovat
eläviä, taitavia ja hengellisiä uhria — Sinulle kuuluvia meidän
syntymähetkestä asti —. Sinulle kuuluvia nyt ja ijankaikkisesti! Amen.


Synnintunnustus.

Isä, minä olen syntiä tehnyt Sinua vastaan enkä ansaitse enää Sinun
lapsesi nimeä; mutta minä tulen Sinun luoksesi. Isä, minä vihaan
itseäni; vaan Sinä rakastat minua. Minä en ymmärrä itseäni, vaan Sinä
ymmärrät; ja Sinä tahdot olla armollinen Sinun omia kättesi töitä
kohtaan. Minä en voi johtaa ja auttaa itseäni, vaan sinä voit auttaa
minua, ja Sinä sen tahdotkin, koska Sinä olet minun Isäni, eikä
mikään voi eroittaa minua Sinun rakkaudestasi, tai Sinun Poikasi,
minun Kuninkaani rakkaudesta. Minä tulen ja pyydän päästä osalliseksi
Sinusta, juuri sentähden ettei minulla mitään ole enkä mitään voi
antaa Sinulle, vaan makaan Sinun ovellasi kuin kerjäläinen, täynnä
haavoja, haluten saada ravintoa muruista Sinun pöydältäsi. Ja jos minä
mielelläni tahdon auttaa kurjia, kuinka paljoa enempi Sinä tahdotkaan
auttaa minua. Sinun nimesi on rakkaus, ja Sinun ihanuutesi on Sinun
Poikasi Jesuksen Kristuksen kaltaisuus, joka sanoi: »Tulkaa Minun
tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon
teitä virvoittaa!» Mat. 11:28. »Jos te, jotka pahat olette, taidatte
hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidän
taivaallinen Isänne antaa Pyhän Hengen sitä anoville.» Luk. 11:13. Amen.


Heikkouden tunnustus.

Oi Jumala, minun Isäni, minä olen Sinun; pelasta minut, sillä minä olen
etsinyt Sinun käskyjäsi. Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun luomasi,
oi Jumala — niin ovat myöskin linnut, hyönteiset ja kukkaset, ja ne
tekevät velvollisuutensa paljoa paremmin kuin minä teen, Jumala sen
mulle suokoon anteeksi.

Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun lapsesi — vaan minä olen Sinun
koululapsesi. Oi Herra Jesus Kristus, minä pyydän Sinun apuasi niin
hyvin koulunopettajana kuin Herrana ja Vapahtajana. Minä olen pienin
Sinun koululapsistasi; ja kenties myös vähätietoisin ja tyhmin.
Minä en voi kerskata olevani oppinut, jumaluusoppinut, tietoviisas,
pyhimys. Minä olen hyvin heikko, huono oppilas, joka istun alimmalla
penkillä Sinun suuressa koulussasi, joka on koko maailma, ja koetan
tavailla Sinun aapisesi kirjaimia, toivossa että myöhemmin kykeneisin
lukemaan koko sanoja ja koko lauseita Sinun käskyissäsi, ja sittekun
olen ne oppinut, toivon voivani tehdä niitten mukaan. Jos Sinä vain
tahtoisit opettaa minulle ohjeesi, oi Herra, niin koetan minä noudattaa
niitä aina loppuun asti; sillä minä halajan seista Sinun puolellasi
ja tehdä Sinun töitäsi. Minä halajan auttaa — vaikka kuinka vähän
voisinkin — tehdäkseni itseni ja lähimäiseni paremmaksi. Minä halajan
tulla hyödylliseksi enkä hyödyttömäksi, hedelmää kantavaksi puuksi
enkä vahingolliseksi rikkaruohoksi Sinun puutarhassasi; ja sentähden
rukoilen minä, ett'et leikkaisi minua poikki tai nyhtäisi irti taikka
sallisi saastaisten olentojen tallata minua jalkoihinsa.

Osoita, oi Herra, laupeutta minulle minun hädässäni sen totuuden
tähden, jota minä halajan oppia, ja sen hyvän tähden, jota minä halajan
tehdä. Joskin minä olen heikko kasviraukka, olen minä kuitenkin Sinun
istuttamasi kasvi, joka pyrkii kasvamaan ja kukoistamaan ja hedelmää
kantamaan ijankaikkiseen elämään; etkä Sinä tahdo halveksia kättesi
töitä, oi Herra, Sinä, joka kuolit, että minä saisin elää. Sinä et
salli minun hukkua. Minä olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi
Herra, elä salli minun häpeään joutua! Amen.


Hengellisesti sekaantuneen tunnustus.

Oi Jumala, Sinä tiedät ja yksin Sinä, kuinka paljon minulla on oikein
ja kuinka paljon väärin. Minä antaudun Sinun käsiisi, varmana siitä,
että Sinä menettelet rehellisesti, vanhurskaasti ja rakkaudessa minun
kanssani, niinkuin isä poikansa kanssa. Minä en voi väittää olevani
parempi kuin olen; enkä minä tahdo tehdä itseäni huonommaksi kuin
olen. Todellisuudessa en minä siitä mitään tiedä. Minä olen tietämätön
ihmisolento, joka en koskaan täysin tiedä, kuinka paljon minä olen
oikeassa ja kuinka paljon väärässä. Minä huomaan että valo ja pimeys
taistelevat keskenään minun sydämessäni, enkä minä voi tehdä eroitusta
niitten välillä. Mutta Sinä sen voit, Herra. Sinä tiedät eroituksen.
Sinä olet luonut minut; Sinä rakastat minua; Sinä olet lähettänyt
Poikasi maailmaan tehdäksesi minusta sen, mikä minun tulee olla. Sinä
et tahdo minun hukkuvan, vaan tulevan totuuden tuntoon; ja sentähden
uskon minä, etten huku, vaan tulen tietämään totuuden Sinusta, omasta
luonteestani, minun velvollisuuksistani ja kaikesta, mitä tarvitsen
tietää. Sentähden, oi Herra, tahdon minä käydä rohkeasti eteenpäin ja
täyttää velvollisuuteni niin hyvin kuin voin päivä päivältä, joskaan
en täydellisesti, ja rukoilla Sinua päivä päivältä ravitsemaan minun
sieluni jokapäiväsellä leivällä. Sinä ravitset ruumiini jokapäiväsellä
leivällä. Kuinka paljoa enemmän sinä tahdot ravita minun olentoni
ja sydämeni, joka on paljoa suuremman arvoinen Sinulle kuin minun
ruumiini. Herra, minä tahdon uskoa Sinuun sekä ruumiin että sielun
puolesta; ja minua tarvitaan oikaista synteini tähden, tiedän minä
hyvinkin sen, että pahinta, jota voipi tapahtua minulle tai jollekin
ihmiselle, on tehdä väärin eikä tulla oikaistuksi, ja parasta on
saada ohjausta oikeaan, vaikkakin kovain iskujen kautta, niin usein
kuin minä eksyn pois tieltä. Sentähden, oi Herra, tahdon minä kärsiä
rangaistukseni hiljaa ja miehuullisesti ja koettaa kiittää Sinua siitä,
niinkuin minun pitäisi; sillä minä tiedän ett'et tahdo rangaista minua
enempi kuin ansaitsen, vaan paljoa vähemmän kuin ansaitsen. Minä tiedän
että Sinä tahdot rangaista minua ainoasti saadaksesi minua menemään
itseeni ja oikasemaan itseäni, puhdistaakseni itseäni ja vahvistaakseni
itseäni. Oi Herra, minä uskon, Sinun oman sanasi tähden minä uskon
sen — ansaitsematta niinkuin se kunnia, että Sinä olet minun Isäni
ja rakastat minua; Sinä et vaivaa ketään ihmistä halulla etkä saata
murhetta ihmisten lapsille huonoista vaikuttimista tai uhalla. Sinä
et tahdo minun tai kenenkään muun ihmisen kadotusta; vaan Sinä tahdot
että kaikki ihmiset autuaiksi ja totuuden tuntoon tulisivat Jesuksen
Kristuksen tähden. Amen.


Ahdistetun sielun tunnustus.

Oi Herra, minä olen hädässä — minun sieluni on sangen rauhaton —
sillä minä olen syntiä tehnyt, ja minä tunnustan saavani ainoasti
töitteni ansion mukaisen palkan. Minä olen häpeäni ansainnut, minä
olen suruni ansainnut, oi Herra, minä olen ansainnut kaikki tyyni.
Minä katson taaksepäin menetettyyn aikaan ja menetettyyn voimaan. Minä
katson ympärilleni ja näen menetetyn terveyden, menetetyn omaisuuden,
kadotetun toivon; minä tunnustan sen kaiken ansaitsevani. Mutta Sinä
olet kantanut enempi kuin tämän minun tähteni; etkä Sinä ole mitään
turhaan tehnyt. Minun edestäni olet Sinä kärsinyt; minun edestäni
olet Sinä ristiinnaulittu, ja minua olet Sinä koettanut vapahtaa
kaikkina niinä vuosina, joita olen turhuudessa viettänyt. Ehkä en
ole kuitenkaan väsyttänyt Sinun rakkauttasi; ehkä en ole lopettanut
Sinun kärsivällisyyttäsi. Minä tahdon uskoa vielä yhteen siunattuun
mahdollisuuteen. Minä tahdon vielä heittäytyä Sinun rakkautesi varaan.
Oi Herra, minä olen ansainnut kaiken kurjuuteni. Kuitenkin, Herra,
muista minua, kun tulet valtakuntaasi! Luk. 23:42. Amen!

Isä! elköön meidän tahtomme tapahtuko, vaan Sinun. Kaikki tulevat Sinun
kädestäsi, ja sentähden tulevat kaikki Sinun rakkaudestasi. Me olemme
saaneet hyvää Sinun kädestäsi, emmekö sitte ottaisi vastaan pahaakin?
Vaikkakin Sinä lyöt meitä, uskomme Sinuun. Sillä Sinä olet armollinen
ja laupias, pitkämielinen ja kovin hyvä. Sinä olet täynnä rakkautta
jokaista ihmistä kohtaan, ja Sinä säälit kaikkia Sinun luomiasi. Sinä
olet vanhurskas kaikissa Sinun teissäsi ja pyhä kaikissa töissäsi. Sinä
olet lähellä kaikkia niitä, jotka huutavat Sinun puoleesi. Sinä tahdot
kuulla heidän huutonsa ja auttaa heitä; sillä Sinä toivot lähettäessäsi
hätää meille, että tulisimme viisaammiksi ja paremmiksi. Ja sen voit
Sinä tehdä ainoasti opettamalla meitä tuntemaan Sinua. Kunnia olkoon
Sinulle, oi Jumala! Amen.




*** End of this LibraryBlog Digital Book "Syvyydestä : Sanoja murheellisille" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.