Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 4

By Author	[ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z \| Other Symbols ]
By Title	[ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z \| Other Symbols ]
By Language

Download this book: [ ASCII ]

Look for this book on Amazon

We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 4
Author: - To be updated
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 4" ***

SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA IV

Koonnut ja pränttiin antanut

Z. TOPELIUS

Läänin Lääkäri ja Ritari

Helsingin Kaupungissa,
Präntätty J. Simeliuksen Lesken tykönä,
1829.

Laulavat Lapinni lapset
Vesi-maljan juotuahan
Petäjäisessä pesässä
Honkasessa huonehessa;
Miksi en minähi laula
Suulta suurukselliselta
Oluelta ohraselta
Ruualta rukihiselta.

Sisällä-pito.

Vanhoja Runoja.

Esi-puhe.
Kontion Synty.
Riien Synty.
Pistoksen Synnyn alku.
Vaapsahaisen Sanat.
Hiiren Sanat.
Pakkasen Sanat.
Tulen Sanat.
Lapsen Saajan Sanat.
Imehiä.
Jauho-Runo.
Tarttuman Loihtu.

Nykyisempiä Runoja.

Viinan ryyppäämisestä.
Kirpusta.
Muurarinen ja Kärvänen.
Vuori Synnyttävä.
Heinä-Sirkka ja Muurainen.
Muistutus.

Esi-puhe.

Kontion Synnyn, Riien Synnyn, ja Pistoksen Synnyn on Kajanin tienoilta
minullen laittanut Kappalainen Suomus-Salmesa Herra C. Saxa.
Vaapsajaisen, hiiren ja Pakkaisen Sanat ovat Kalajoen Pitäjästä; Tulen
Sanat Vuokkiniemeltä; Lapsen Saajan Sanat ja Jauho-Runo Kemistä; Imehet
ja tarttuman Loihtu Savon maalta.

Näitä Runoja kokoillessani, joista vielä yksi tai kaksi vihkoa mahtaa
ilmantua, olen keksinyt että siellä ja täällä, erinomattain vanhoisa
Pappi-suvuisa löytyypi kaikenmoisia Runokirjotukksia, vanhoista ajoista
säilytettynnä, Jonka tähden on minun nöyrä rukoukseni, että maanmiehet,
joilla tämänlaisia kätköjä olisi, tahtoisivat niitä minullen toimittaa,
jotta ne täsä kokouksesa saisivat siansa. Ehkä vailinaisina otetaan
ne kiitollisuudella vastaan, niin muodoin kuin monesta ainehsta
täysinäinen työ helpommasti valmistetaan.

Myös nykyisempiä Runon Seppiä, jotka soisivat laulujansa julistetuiksi,
vaadin ja kehoitan minä että niitä tänne lähättäisit. Minun
asunopaikkani on Nyy-Carlebyyn tai Joensuun kaupungisa Pohjan maalla.

Kontion Synty.

Kulkia, metän Kuningas,
Metän käyjä käyretyinen,
Hilli Ukko, halli parta
Miss' on Ohto syntynynnä,
Harva karva kasvanunna,
Saatuna sini saparo?
Tuoll' on Ohto syntynynnä,
Saatuna sini saparo,
Pimeässä Pohjolassa,
Tarkassa Tapiolassa,
Juuressa nyryn närien,
Vieressä vihannan viian,
Luona karkean karahkan.
Jos lähen Ohon oville,
Tasa-kärsän tanterille,
Pikku-silmäsen pihalle,
Kattellani kuoltoani,
Lyhyt on jalka, lysmä polvi,
Tasa-kärsä talleroinen.
Annikki tytär Tapion,
Mielikki metän emäntä,
Joka on pienin piikojahan,
Paras palkkalaisiahan,
Kytke kiinni koiriasi,
Rakentele rakkiasi,
Kuusamisehen kujahan,
Talasehen tammisehen,
Tullessani tanhuville,
Jalon Ohtosen oville.
Kukas Ohtosen sukesi,
Harvo karvan kasvatteli?
Mielikki metän emäntä
Sepä Ohtosen sukesi,
Harva karvan kasvatteli
Alla kuusen kukka latvan,
Kukka latvan, kulta lehvän.

Koska korpien Kuningas
Kaikoaapi kammiosta,
Linnastahan lähtenöövi,
Tuometar, Tapion neiti,
Mielikki metän emäntä,
Veäs kynnet viertehellä,
Hampahat meellä hauvo,
Jot' ei koske konnanana,
Liikuta lipeänänä
Karjaa, maita kulkiessa!
Neityt Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Kuo mulle kulta-kangas,
Vaippa vaskinen vanuta,
Jolla karjan kaihtesisin,
Saara-sorkat suojeleisin
Kuusiaisen kulkehissa,
Ohto pojan astuissa,
Matkatessa Mausiaisen!
Annikki tytär Tapion
Vestä pilkat pitkin maita,
Rasti vaarahin rakoja
Vikomata mennä viljan,
Kamomata karjan käyvä
Kiviksi minun omani,
Kannon päiksi kaunihini!
Emmäs kiellä kiertämästä,
Karjoani kahtomasta,
Enkä käymästä epeä;
Kiellän kielin koskemasta,
Hammasten hajottamasta,
Lihan keski liikkumasta.

Annikki metän emäntä
Painas panta pihlajainen,
Tahi tuominen rakenna,
Tahi vaskesta valuos;
Kuin ei vaski vahva liene
Sitten rauvasta rakenna,
Kytke sillä Ohon kuono,
Jot' ei koske konnanana,
Liikuta lipeänänä!

Oisi maata muuallahi,
Tarhoa taempanahi,
Juosta miehen joutilahan;
Kuin mä Ohtona olisin,
Mesi-kämmennä kävisin,
Emmä noissa noin olisi,
Aina akkohin jaloissa;
Käpy on kangas käyväksesi,
Sormin sorkutellaksesi;
Otas juoni juostaksesi,
Polku poimetellaksesi
Tuonne Manalan metälle.

Kuittola metän Kuningas
Veä ponto portahaksi,
Silkki sillaksi sivalla,
Poikki Pohjolan joesta,
Jot' ei saisi juoni juosta,
Ohto sormin sorkutella,
Sipsutella sini sukka.

Niin sanoovi saaren vanhin,
Puhas Taaria puhuuvi
Yheksältä yö-sialta,
Sa-an taipaleen takoa:
Lulloseni, Lalloseni,
Omenani, Ohtoseni
Siniä sullen syötetähän,
Mesi nuori juotetahan
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa.
Kuin minä mies lähen metällen,
Uros korvellen kohoan,
Vuolen kuonat kullistani,
Hopeistani homehet,
Otan kolmet koiroani,
Viisi villa-hänteäni,
Seihtemän sepeliäni.
Niin on häntä koirallani
Kuin korehin korpi kuusi,
Niin on silmä koirallani
Kuin on suurin suihti-rengas,
Niin on hammas koirallani
Kuin on viikate virossa;
Sinä koirani komehin,
Otukseni oivallisin,
Juoksuttele, jouvuttele
Aho-maita aukehia,
Ensin kuusia kumarra,
Havu-latvoja haloa,
Hyväile hyötö-puita.
Juokse tuonne toisualle
Mielusahan Mehtolahan,
Tarkkahan Tapiolahan!
Mielikki, metän Emäntä
Käyvös kättä antamahan,
Oikeaa oijentamahan,
Sormia sovittamahan!
Mikä mieli, mikä muutos
Mielusassa Mehtolassa,
Tarkassa Tapiolassa!
Entinen metän Emäntä
Oli kaunis kahtannolta,
Ihana imertimiltä,
Käet oli kulta-käärehissä,
Sormet kulta-sormuksissa;
Nykynen metän Emäntä
Ruma on varsin rungoltansa,
Käet on vihta- käärehissä,
Sormet vihta-sormuksissa,
Pää vihta-pätinehissä.
Koreasti koirat haukku
Mieluhissa Mehtolassa,
Leveästi lehmät ammo
Korven kuulussa koissa.

Louki (sic!) Pohjolan Emäntä
Pistäs villanen pivosi,
Käännä karva-kämmenesi;
Oisi laajalta luvattu,
Sukeukselta suvattu,
Tapiolta taivotettu
Saalis suuri saahakseni,
Mesi-kämmen käätäkseni.
Hilli Ukko, Halli-parta
Hiihatas hiasta miestä,
Takin helmasta taluta,
Veä verka-kauluksesta,
Saata sillen saareksellen,
Sillen kummullen kuleta,
Josta saalis saatasihin,
Erän toimi tuotasihin.

Kosk' oli saalis saatununna
Noin ne ennen vanhat virkko:
En minä pahon pitänyt,
Eikä toinen kumppanini:
Ite vierit vempeleeltä,
Horjahit haon selältä
Puhki kultasen kupusi,
Halki marjasen mahasi;
Päret jousi, puikko nuoli,
Minä mies vähä väkinen,
Uros heikko hengellinen.
Lähes nyt kulta kulkemahan,
Sipomahan sini-sukka,
Verka housu vieremähän
Urohoisehen väkehen,
Miehisehen joukkiohon.
Ellös vaimoja varuo,
Katet-lakkia kamoja,
Syltty-sukkia surejo,
Peitto-päitä peljästyö.
Meill' on aitta ammon tehty
Hopeaisillen jaloillen,
Kultasillen pahtahillen,
Jonne viemme vierahamme,
Kuletamme kultasemme.
Anna Päivälän miniä,
Tuometar Tapion Neiti,
Kuin lienee vihattu vieras
Ovi kiinni ottoate;
Vaan kuin lienee suotu vieras
Ovi avoinna piteätä,
Kulettaissa kultoamme,
Ohon astuissa sisähän.
Niin tuo Ohto pyörteleksen
Mesi kämmen käänteleksen
Niin kuin pyy pesäsän päällä
Hanhi hautomaksillahan.

Riien Synty.

Naata nuorin neitosia
Teki tiellen vuotehesan,
Pahnasan pahalle maalle;
Perin tuulehen makasi,
Kalton säähän karkeahan.
Tuuli nosti turkin helmat,
Ahava hamehen helmat,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahavainen paksuksehen:
Tuosta tyyty, tuosta täyty
Tuosta paksuksi paneksen.
Kanto kohtua kovoa,
Vatan täyttä vaikeata;
Kanto kuuta kaksi, kolmet,
Kanto kuuta viisi, kuusi,
Jo kanto kaheksan kuuta,
Kanto kuuta kymmenkunnan
Kanto kuuta kaksitoist;
Jo kuulla kahella toista
Tuotihin kavon kipua,
Immin tulta tuikattihin.
Juoksi polvesta merehen,
Vyö-lapasta laineheseen,
Sukka-rihmasta sulahan;
Heti huutaa heiahutti
Ainosillen ahvenillen,
Kaikillen veen kaloillen:
Tuuos kiiskinen kinasi,
Matikainen nuljaskasi;
Nyt tuloovi Immin tuska
Pakko neitosen paneksen.
Sivalti simasen siiven
Vyöltä Vanhan Väinämöisen,
Jolla voiti luun limiä,
Siveli sivuja myöten,
Perä vieriä veteli;
Syrjin syöstihin merehen,
Vesii-hiien hinkalohon,
Sala-kammun karsinahan,
Lumme-korjuhun kotihin.
Alla raanusan yheksän,
Alla viien villa vaipan
Teki poikoa yheksän,
Tyttö-lapsen kymmenennen;
Sikiötähän sitoovi,
Saamiahan solmiaavi
Kylpy-pelsimen perillä,
Saunan lautaen laella,
Nimitteli poikiahan,
Lasketteli lapsiahan,
Minkä kuuseksi kuvasi,
Minkä mainihti maoksi.

Riisi on poika Ruivantehen,
Ruivantehen, Räyväntehen,
Isätön, emätön lapsi,
Suuton, silmitön sikiä.
Kuinkas taisi suuton syyä,
Kielitön nisän imeä,
Hampaiton haukkaella,
Näkemätön närvistellä?
Voi sinua piian pilkka,
Piian pilkka, naisten nauru,
Etkös nyt häiy häpeä,
Paha poikkehen pakene
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kalvamasta!
Miss' on Riisi ristittynä,
Kaluaja kastettuna?
Tuoll' on Riisi ristittynä
Kaivolla kalevan pojan,
Ketaroilla pienen kelkan.
Oliko vesi puhasta?
Ei ollut vesi puhasta;
Se vesi veren sekanen,
Pesi huorat huntujahan,
Pahat vaimot paitojahan,
Joilla Riisi ristittihin,
Kaluaja kastettihin
Hamehissa haisevissa,
Nukka-vieroissa nutuissa.

Kunne ma sinun manoan
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kautumasta?
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun juoksevan sutosen,
Kesä-peuran kielen alle;
Hyvä on siellä ollaksesi,
Armas aikaellaksesi,
Lempi liehakellaksesi,
Siell' on voiset vuotehesi,
Siasi sianlihaiset;
Siellä itkeevi isäsi,
Valittaavl vanhempasi:
Kunne joutu poikuoni?
Ja jos et sitä totelle
Livu liitto-leivillesi,
Mäne määrä- mämmillesi.
Ja jos et sitä totelle
Ottuos sukusi sukset,
Heimokuntasi hevoset
Kotihisi mennäksesi,
Lemmon leppäset sivakat,
Hiien kalhut, rauta-kannat,
Pahan hengen paksun sauvan,
Joilla hiihat Hiien maita,
Lemmon maita leuhattelet.
Ehtiivi sinun emosi
Kotihisan Koiroahan.
Hyvin oot tehnyt, koskas tullut;
Teet paremmin kuin palajat.
Anna mennä männessähän
Venehellä vettä myöten,
Suksella mäkiä myöten,
Hevosella tietä myöten;
On lipua liiaksihin
Mäen alle mäntähissä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Jalaksillen juoksevillen
Portimo kiven kolohon.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Korpin kiljuvan kitahan,
Suuhun vankuvan vareksen.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suuhun Antero Vipusen,
Joka on viikon maassa maannut
Kauvon liekona levännyt;
Kulmill' on oravi-kuusi
Paju-pehko parran päällä.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Kirjo kirkon kynnyksehen,
Sata-lauvan lappeahan,
Tuhat malkosen maluhun;
Papit siellä pauhoavat
Miehet messua pitävät.
Ja jos et sitä totelle
Tuonne ma sinun manoan
Suurillen sota-keoillen,
Miesten tappu-tanterillen,
Joss' on verta vyöhön asti,
Siell' on luutonta lihoa,
Suonitonta pohkeata
Syyä miehen nälkähisen,
Hilpoa himertynehen,
Haukata halun alasen.

Pistoksen Synnyn Alku.

(Toisin.) [Katso II Osa, 1 sivu.]

Oli ennen neljä neittä.
Koko kolmet morsianta;
Nepä heiniä tekivät,
Kokoelit kortehia
Nenässä utusen niemen,
Lässä saaren terhennisen.
Kuin niitit, ne haravoit,
Heti ruoposit ruollen,
Lapohollen laskettelit,
Pistit pielihin välehin.
Tuli poika Pohjolasta,
Nimeltä tulinen Tursas.
Ne Tursas tulehen tunki,
Paiskasi panun väkehen.
Tuli tuhkia vähänen,
Kypeniä kouran täysi.
Ne kypenet kylvettihin
Portin Pohjolan etehen,
Kirjo-kannon kynnys alle.
Tähän kasvo kaunis tammi,
Virpi virhetön yleni;
Latva täytti taivahille,
Lehvät ilmoillen levesit,
Estit päivän paistamasta,
Esti kuun kumottamasta,
Pietti pilvet juoksemasta,
Hattarat harittamasta.
Neiet neuvoa pitävät
Kuinkas kuutta lietänehen,
Otavatta oltanehen,
Päivätä elättänehen.
Etittihin tuota miestä,
Haettihin miestä mointa
Väestä, pitäjähästä,
Kuuen kirkon kuulusalta,
Joka nyt taisi tammen kaata,
Puun sorean sorrutella,
Puun vihannan vieretellä.
Mies musta merestä nousi,
Aallollen ylenteleksen.
Koko korttelin pitunen,
Vähän vaaksan korkeunen,
Maljan alle maata' mahtu,
Seulan alle seisomahan;
Astua lykytteleevi,
Levehillä liehumilla;
Syltä oli housu-lahkehesta,
Puolta toista polven päältä,
Kahta kartehen perästä j.n.e.

Vaapsahaisen Sanat.

Ampiainen, angervainen
Synnyttattari synnyttää,
Kasvattattari kasvattaa,
Pistä piikkis, taita nuoles,
Käännä kärki käppyrään,
Mieles mesi-leipää!

Hiiren Sanat.

(Heiniä suovaan pannessa.)

Hiukka hiiren hampaaseen,
Karsi kaunajan kitahan!
Jos karvan nielet,
Toisen puret,
Kolmannelle kohta kuolet.

Pakkasen Sanat.

(Lisäys. Katso II Osa, 26 sivu.)

Panen Pakkasen rekehen,
Pakkasen keulan pajulle,
Pakkasen perä-pajulle,
Kesän keskelle rekeä
Ite keskelle keseä.

Tulen Sanat.

Taian minä tulen lumoja,
Valtiasta vaivutella:
Neito laskien Lapista
Vaskisella Venehellä,
Jäinen kokka, jäinen keula,
Jäinen jälkkäres sisässä,
Jäinen kattila tulella,
Jäinen sanka kattilassa.
Jos se on tulessa palanut,
Hauvo metinen sauna
Metisellä kiukahalla!
Mettiäinen mettä tuo
Meren yheksän takoa,
Meri puolen kymmenettä,
Haavolle paranteheksi,
Kipiöille voiteheksi.

Lapsen Saajan Sanat.

Neity Maria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käys tänne käpein kengin,
Helmon hienon helmotellen,
Sukin valkein vaella,
Sukin mustin muikuttele!
Tule saunahan salahan,
Piilten pirtti-huoneheseen,
Tule! tänne tarvitahan
Kivut kiinni ottamahan,
Vaivat vaikahuttamahan!
Päästä piika pintehistä,
Vaimo vattan vääntehistä!
Ota kiiskiltä kinaa,
Matehelta nuljaskata,
Hauvo nuilla hautehilla,
Voia nuilla voitehilla,
Joilla Jesus voieltihin,
Kastettihin kaikkivalta,
Päästä päivistä pahoista,
Sitehistä sitkehistä,
Kipu-vöistä kiintehistä!

Imehiä.

Joulu toi joukossa tuleepi,
Tanssissa Tapanin päivä.
Tanssas toi taitava Tapani
Puoli yöstä puoli yöhön.
— — —
— — —
Tapanill' on talli renki,
Vei toi hevoista vedelle
Läpi säärtä lähtehelle,
Kaivolle kadikkaselle;
Lähde läikky, hepo kuorsu.
"Mitäs kuorsut koiran ruoka,
Hirnut Hiisien hevoinen?"
— — —
— — —
Iskin mä silmäni itähän,
Näjin tähden taivahalla,
Pilkun pilvien raossa.
Meninpä Ruotuksen tupahan.
Ruotus haastoi rualtansa,
Tiivas tiiskinsä nojalta:
"Siis mä tuon todeksi uskon,
"Jos toi härkä mylvineepi,
"Kuin on luina laattialla,
"Liha syöty, luut lusittu,
"Kesi kenkinä pidetty."
Rupeispa härkä mylvimähän,
Luillansa luhisemahan,
Kynsin maata kaappimahan.

"Siis mä tuon todeksi uskon,
Jos toi kukko laulaneepi,
Kuin on paistina vaissa,
Kuin on voilla voideltuna,
Jäsenille järköitetty,
Höyhenille höykytetty."
Rupeis toi kukko laulamahan,
Kukko kuudelta sanalta,
Kananpoika kahdeksalta.

"Siis mä tuon todeksi uskon
Jos toi veitsen pää vesoisi,
Kuin on lyöty laattiahan."
Rupespa veitsen pää vesohon,
Vesois kuudelta vesalta,
Kulta lehti kunkin päässä,
— — —
— — —
Jo ma nyt luovun Ruotuksesta,
Otan uskon Jesuksesta.

Tämä paljo vaillinainen Runo, jonka Savon maalta on minulle
toimittanut Hovi-Rätin Assessori Herra C.H. Asp, arvellaan olevan
niiltä ajoilta, koska Christin usko Ruotsalaisilta Papeilta täällä
ensin levitettiin ja ne imehitten saarnajat luultiin itte imehiä
tekevän, että myös pakanalliset loihtu-miehet toisia imehiä näitä
vastaan yrittelit.

Jauho Runo

Jos mun tuttuni tulisi,
Ennen nähtyni näkyisi!
Sille suuta suikkajaisin;
Olis suu suen veressä;
Sillen kättä käppäjäisin,
Jospa kärme kämmen-päässä.
Olisko tuuli mielellissä
Ahavainen kielellissä:
Sanan toisi, sanan veisi,
Sanan liian liikuttaisi,
Kahden rakkaan välillä.
Ennenpä heitän herkku-ruat,
Paistit pappilan unohtan
Ennenkuin heitä herttaiseni,
Kesän keskyteltyäni,
Talven taivuteltuani.

Tarttuman Loihtu.

Tuonne ma sinun manoan,
Tuonne kuollehen kuoppahan,
Iki männehen ihoon,
Joss' on muutkin murha-miehet,
Ikuiset pahan tekiät.
Jos on kalman kammiosta,
Männös kalman kammiohon;
Jos vesi-Hiien hinkalosta
Männös vesi-Hiien hinkalohon,
Syömästä, kaloamasta,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua koatamasta,
Tehtyä tellomasta.
Siellä on syyä syöläisen
Haukata halun alaisen.

Nykyisempiä Runoja.

Runo viinan ryyppäämisestä.

Kuules, viina! kuin ma laulan,
Kuules, Putelli! puheeni.
En minä moiti mahtiasi,
Enkä voimias vähennä.
Viina on Jumalan vilja,
Ja on kyllä kelpo ruoka,
Siivo syöjille suloinen,
Jotka ryypyn ryyppäjävät,
Harvoin kaksi kallistavat,
Kolmest' ei koskaan huoli.
Kuinka kultainen kulekset
Herran lahja hielukselet
Sydämmess' syömättömässä,
Eine-ryyppynä esitte,
Annat aamusta varahin
Ruoka-lystin ruumihille.
Vaan ne kuin ovat ystävänä
Suunsa kanssa suuttumata,
Siihen hankkivat halulla
Kaikin ajoin kantamista,
Niille on ikänsä ollut
Ruoka varsin vaarallinen.
Eikä se sukua katso,
Eikä säätyä eroita.
Teki se ennen tengan reijän
Talonpojankin povelle;
Potkaisi se Porvarinkin
Kauppa-kaaren kallellensa;
Saa se Saarnamiehistäkin
Vaarsin valmiista Papeista
Tekee Teiniks' toisen kerran;
Lukkareilla laulattaapi
Väärän virrenkin välistä;
Toisinaan se toimittaapi
Tuomarinkin tuhnioksi;
Lautamiehet laitteleepi
Juttu-miesten mieltä myöden,
Kuin käyvät käräjä-miesten
Arkun kantta aukomassa:
Sitte torkkuvat tuvassa,
Virka vaihtuupi uneksi.
Minkäs tekee mittareille?
Minkä muille muutamille
Virkamiehille vähille?
Nimismiehet niinkuin muutkin
Paneepi pahalle tielle,
Viskaapi virattomaksi,
Toimittaapi Tolppariksi.
Siinä se siivon tekeepi,
Kuin se vaimoja vetääpi
Penkin päähän pitkäksensä,
Lakki päässä pyörähtääpi,
Pois nokka nenän kohalta:
On outo näkevän nähdä
Paha pitävän pitää,
Joita varjele Jumala
Näkemästä, kuulemasta.

(Tekiä: Matti Korhoin, Rautalammen Pitäjästä.)

Kirpusta.

Elias Tuoriniemelta.

Saattasinkoma sanoa
Kirjotella kirpustakin?
Kirottu on kirppu rukka
Ijankaiken ihmisiltä;
Siitä on kirppu kirottu
Moitittava musta lintu,
Kuin on hyvä hyppimähän.
Vielä potkiipi povessa,
Tohtii tulla turkkihinkin,
Valta-miesten vaatteisiinkin
Hyvän huovin housuhinkin
Suuren herran sukkahankin
Papin paijanki sisälle.
Käypi se kirppu kirkossakin
Kirkko-miehen kintahassa.
Kaikki sitä kanteleepi
Kaikki kurjat kuljettaapi
Yli soijen, yli maijen,
Syän maijen synkiöinkin.
Varsin tuttu vaimoillenkin
Miesten luona mielellänsä;
Syöpi lasta laattialla
Käypi lasten kätkyesä
Vanhojakin valvottaapi,
Ei anna nuorten nukkua
Eikä maata matka-miehen.
Alla se aina asuupi
Vuosi kauet vuotehilla,
Aina on koirain kotona,
Aina pentuin pesässä.
Sitä en tiiä kusta siinnee,
Kusta synty syöpäläisen;
Sienneekö sillan alta
Tulleeko tupa-rikasta
Vaanko vanhoista sioista
Vaanko vattu-raunioista.
Kirppu on kiivas juoksemahan
Sekä hyvä hyppimähän,
Kuka kirpun kiinni saapi
Jalat alta ampukohon
Linnun lyököhön lihaksi
Pankohon pataluhaksi:
Osan kukin ottakohon,
Sääski veren särpäköhön
Kissalle liha-kipene
Koira luut korjatkohon!

Tämä on juoru joutavasta
Työ on tehty tyhjän eestä;
Lukkari minun lupasi
Vaati vaha kumppalini
Juoruamaan joutavasta
Kirjottamaan Kirpustakin.

Muurahinen ja Kärvänen.

Satu.

Kerran muuan Muurahinen
Sekä kärvänen keviä
Rikeneltä riistelivät
Kahen kesken kamppaelit
Kumpi heistä kuulusampi
Oli onnesta parempi.

Ensin kärvänen käkesi
Tällä lailla lausumahan:
"Etpä taija ensinkänä
Vetäyä verrakseni,
Minä kirkkohon kivasti
Kuljen kunnolla hyvällä,
Josa astun alttarille
Lentelen paikat parahat;
Menen hopusa hovihin
Linnahan ilmi-isohon
Kusa minä kuninkahan
Laskeun pää-laelle;
Vaimo väelle väleen
Näpperöille neitosille
Annan suuta sukkelasti
Makiasti maiskuttelen;
Empä minä ensinkänä
Tee työtä työlähästi
Mutta ruan runsahimman,
Ehdon päältä elatuksen
Mulle onni oikaseevi
Antaavi hyvin alati.
Varsinko sinä vakasti
Taijat raaka talonpoika
Näitä ehtiä etuja
Olla niistä osallinen?"

Muurahinen muutamilla
Saatti vastata sanoilla:
"Sekä kirkossa kivasti
Että liion linnassakin
Sua varsin vainotahan
Vihatahan viekkahasti.
Kyllä sanot sakeasti
Kerskajat kelpo hyvästi
Että kuljet kunningasten,
Laskeut pää laelle,
Suuta kanssa sukkelasti
Antelet akka väelle;
Mutta koska koreasti
Kesä-kauen kempimällä
Minä ehdin elatusta
Valmistan talven varoja,
Sinun siivota peräti
Näen syöväs synkiästi
Talkkunat nurkan takana
Niiden päällä pärisevän.
Ettei työtä ensinkänä
Sulla ole otollista,
Niin olet typi tyheä
Kanssa kaikesta kalusta:
Eipä maaten markat tule
Istuin iku-hopeat.
Siitä pulskasti puhelet
Kelvoksesti kerskaelet,
Jota joutasit hävyllä
Vaiketa varsin väleen.
Kyllä kerkiät kesällä
Puhumahan pulkiasti,
Mutta talven tarjottua
Vilun ollesa vikevän
Suljet suusi surkiasti
Tukit turpposi äkisti,
Koska jou'ut kohmelohon
Tyhmä tyrmistyt viluhun,
Silloin minä mielelläni
Ilman vaarata isota
Matelen maan sisähän
Hyvän pesäni perälle,
Ruan äärehen äkeän
Kesällä hyvin kerätyn."

Ihmisen, joka ilolla
Ahkeroitseevi alati
Avuista aivan jaloista
Tahi tavoista hyvistä,
Kaikki tahtovat hyväksi
Arvosa aina pitävät;
Mutta jotka itsiänsä
Keyvät kerskaten hyväksi
Että saadansa etua
Kuultaksensa kunniata
Kielellänsa kiirehtivät,
Astuvat alle häpiän.

Vuori Synnyttävä.

Satu.

Vuori kerran kelvoksehen
Lapsen piinahan lamau,
Jossa äänsi äkeästi
Vaikeasti valitteli.
Olikin suuri odotus
Mailmassa mainittava
Sitä nähdä sikiätä
Kyllä outoa kylissä.
Mutta lapsen laadullisen
Siivo sikiäu siahan
Työnsi hiiren hiljaksensa
Ennen nähtynä elävän.

Monella ovat mokomat
Aivan suuret aivotukset
Jotka päätyvät peräti
Raukeavat rapakkohon.

Heinä-Sirkka ja Muurainen.

Satu.

Huvi Laiskan työ,
Nälkä Laiskan palkka.

Läksi muinen marja-sirkka
Laiska lintu liikkehelle,
Elatusta etsimähän
Ruokaansa rukoilemahan
Toisten pienusten pesille,
Muiden säästen säästöksistä,
Joutui muuraisen * ) majalle, [ * ) Viholaisen, Kusiaisen. ]
Ahkeraisen aitan suulle:
"Anna kullainen apua,
Vatsan tyhjän vahvistusta!
Talvi kylmä kumppanina,
Nälkä vieraana vihainen!"

"Miss' on varas, veikkoiseni?
Omat kesäiset kokoomas?
Missä kotos? missä kätkös?
Missä aittas maanalainen?"

"Köyhä on kotoa paitsi,
Sekä vaivanen varoja;
Eipä ehtinyt kesällä
Tulla talvi mieleheni,
Pahat päivät muistohoni,
Olipa muuta muistamista,
Työtä toista tehtävätä:
Aivan lauloin ahkerasti,
Sekä soittelin somasti,
Oman henkeni huviksi
Heinämiesten hauskuudeksi."

"Koskas laulelit kesällä
Soittelit suviset päivät;
Tanssaile nyt talvikausi
Hyppää onnella hyvällä!
Enkä kuule, enkä maksa"
Laiskan turhia loruja.

Muistutus.

Jopas joskus, ystäväni!
Näjit nuolen pyrkiväisen,
Joka, joutsen lauvettua,
Paitsi viipyä pakeni,
Matkan määrätyn mitalta
Riensi säätylle sialle?

Noin on hetkeskin nopia,
Elämäs erä-pikainen,
Matkas määrältä mitattu,
Sekä säätyllä sialla
Päiväs, paitsi viivytystä
Kalman varjoissa katoovat.

Kiiruhda siis kiivahasti
Töissäs taitavan tavalla,
Vielä viipyissä kipinän,
Tulen taivaisen tykönäs;
Käytä hetkinen hyväkses,
Elä täydellä todella,
Että vielä elämästäs
Esimerkki etsittävä,
Muisto muillekkin ajoille,
Olis jäljelle jätetty,
Lepo löytyis tuntos luonna,
Koskas vaivut kuolemassa
Kuljet toisille tiloille
Isän-maalle matkustelet!

*** End of this LibraryBlog Digital Book "Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 4" ***

Home