| By Author | [ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z | Other Symbols ] |
| By Title | [ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z | Other Symbols ] |
| By Language |
|
Download this book: [ ASCII | PDF ] Look for this book on Amazon Tweet |
Title: Nuori mylläri - 4-näytöksinen huvinäytelmä
Author: Lassila, Maiju, 1868-1918
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Nuori mylläri - 4-näytöksinen huvinäytelmä" ***
NUORI MYLLÄRI
4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ
Kirjottanut
Maiju Lassila
Ensimmäisen kerran julkaissut
Suomalainen kustannus-o.-y. Kansa
HENKILÖT:
_Pentti Akkimus_, nuori mylläri.
_Hilkka_, Pentin morsian.
_Luukas Filemon Koikale_, Hilkan isä, kyläkoulumestari, räätäli y. m.
_Mooses Jeremias Myrkky_, vanhahko leskimies.
_Pekka Malakias Junnus_, keski-ikäinen seppä.
_Lihava Sohvi_.
Raita, Kaisu, Kerttu, Anna, Sirkka, Laila y. m. tyttöjä.
_Siltavouti_.
_Lautamies_.
_Jaska_ } y. m. nuoria miehiä.
_Aku_ }
_Sallisen Maija_.
_Iisakki Simpson Hirmu_.
_Hirmun Liisa_.
Joukko kylän miehiä.
_Tämän näytelmän esittämisoikeus seuranäytelmänä annetaan 5 mk:lla,
joka määrä on lähetettävä kustantajalle näyttelemislupaa pyydettäessä._
Ensimäinen näytös.
Metsikkö, kylän kisapaikka. Koivun juurella penkki. Pieni kiikkulaudan
alushepo syrjään nostettuna, kiikkulauta maassa.
JUNNUS
_(Käärii, kivellä istuen, hattaraa jalkaansa)_
Vai jo sinulla Pentti on semmoiset vehkeet... Jotta akka pitäisi saada!
PENTTI
_(Raapii kainaloansa)_
Ka jopa tää nyt on ikäkin! Neljäs vuosi jo on rippikoulusta lähtien...
Vanhemmalle ijälle jos jää, niin ei sitä ole sitte enää niin helppo
saadakaan!
JUNNUS
Ka onpa se niinkin! _(Vetää kengän jalkaansa)_
PENTTI
Niin jos sinä sitte milloin joutaisit puhemieheksi, niin käytäisi häntä
kysäsemässä!
JUNNUS
_(Jatkaa omaansa)_
Aikanaan, aikanaan se on akka otettava!
PENTTI
_(Omaansa jatkaen)_
Vai mitä sinä, Junnus, arvelet?
JUNNUS
_(Puhaltaa ensin puppuunsa)_
Niin siitä sinun akan otostako?
PENTTI
Niin... Sattuisiko sinulta sitä aikaa liikenemään?
JUNNUS
No kennes tyttöä sinä sitte arveleisit?
PENTTI
_(Tapaillen)_
No enpä häntä tiedä ... kuka heistä olisi luonnolle mukavin...
JUNNUS
_(Täyttää piippuaan)_
Ota vaikka tämä Pekurisen nuorin tyttö... Etkös sinä jo ole sitä
kährännytkin?
PENTTI
Olenhan minä, vaan... _(Pysähtyy)_
JUNNUS
Tahi se Soikkelin Pekan tyttö... Etkös sinä jo sitäkin tahkonnut?
PENTTI
Tahkosin... _(Puolustautuen)_ Mutta olenhan minä niin monta muutakin
tyttöä jo ... mutta eivätpä ne ole olleet naimalupauksella kukaan ...
mutta vain semmoisena ... kuin nyt nuorella miehellä yleensä pitää olla!
JUNNUS
Mhyy... No ota sitte se Pekka Soikkelin tyttö... Kun isä kuolee, niin se
saa talon!
PENTTI
Ka hyvähän se on sekin ... mutta kunpa minä jo ennätin vähän ajatella
tätä mestari Koikaleen tyttöä ... sitä Hilkkaa... Niin sittenpähän kun
kysyy, ja jos ei suostu, niin tietää kääntyä jonkun muun tytön puoleen.
JUNNUS
Vai sitä sinä _(Sytyttää piippunsa)_ Hilkkaa!
PENTTI
Sitä... Jo lapsesta pitäin olen sitä arvellut... Ja mikäs minun on
häntäkin ajatellessa nyt, kun onnistuin ostamaan tämän myllyn ihan
omaksi... Muutama osa hinnasta vain on velkana, mutta senkin maksaa
sitten kun saa tässä eukon taloon... Sillä tottapa se nyt eukkokin
jotain siinä apuna tienaa.
JUNNUS
_(Puhaltaa savua sieramistaan)_
Mhyy!... Vai sitä Koikaleen tyttöä sinä.
PENTTI
Niin ... jos se sinulle sopii... Vai sopisiko se Soikkelin tyttö sinulle
paremmin?
JUNNUS
Ka mitäpäs väliä sillä puhemiehelle on!... _(Miettii)_ Entäs joko sinä
itse olet sitä asiaa alottanut ... Hilkan kanssa nimittäin?
PENTTI
No olenhan minä nyt sen verran, jotta olen kiikuttanut ja syöttänyt
rinkeliä ... mutta en kumminkaan ole mennyt niin pitkälle kuin muiden
tyttöjen kanssa... _(Syyhyttää reittään)_ En tiedä mikä hitto siinä lie,
kun minua sen Hilkan kanssa ujostuttaa ... enemmän kuin toisten
tyttöjen... Tottapa se silloin on kai se oikea... Tänä iltana nyt olisi
taas aikomus kiikuttaa, jos sattuisi yksinään tänne kiikulle tulemaan.
JUNNUS
_(Lähtien)_
No... Mitäpä, mitäpä siinä sitte on... Käydään Hilkalta kysäsemässä.
PENTTI
_(Lähtee mukaan)_
Ka tottapahan sitten ajatuksensa sanoo. _(Käki alkaa kukkua)_
JASKA
_(Tulee hattu kallellaan Akua vastaan)_
Hei... Terve! _(Lyö kättä)_ Minne sinä menet?
AKU
Minäkö?... Arvelin tulla tänne, kun täällä kuuluu olevan tänä iltana
tanssit.
JASKA
Heitä hitolle tään kylän tytöt! _(Tekee riuskan liikkeen)_ Anna
mylly-Pentin pitää ne kaikki yksinään ja tule tappelemaan Ruisselän
tytöistä sen kylän poikia vastaan! _(Viheltelee jotain säveltä)_ Kuule
Aku! Tiedätkö sinä, minkä kurin me päätimme tehdä tyttö-myllärille?
AKU
No?
JASKA
Se kun pujottaa tytöt aina ratashuoneen kautta pois, jos kuka sattuu
myllyyn tulemaan, niin me päätimme yhtenä oikein kiirennä päivänä salaa
pistää ratashuoneen oven pönkä päälle, että koko ratashuone on iltasilla
tyttöjä täynnä, ja sitten mennään koko joukolla hurraamaan! _(Nauravat)_
AKU
Entäs tiedätkö minkä kurin me jo Jusun kanssa sille teimme?
JASKA
No anna tulla!
AKU
Ärsytimme Pekka Soikkelin ison pässin äkäiseksi, ja vuotimme veräjän
luona, kun Pentti meni ohi, ja sitten veräjä auki _(Innostuu)_ ja
silloin kun Soikkelin pässi antoi Pentille paukun takapuoleen, niin
meidänkin silmät olivat tulta iskeä. _(Nauravat)_
JASKA
Ilmankos se pässin pakana yritti minuakin jo päkätä!
AKU
Kyllä se nyt antaa... Entäs tiedätkö, jotta se mylly-Pentti kuuluu nyt
jo aikovan ruveta Hilkkaa jauhamaan?
JASKA
_(Keskeyttää ylenkatseellisesti)_
Ottakoon kaikki koko tään kylän tytöt ... mokomat kanat, kun senkin
Hilkan... Tule sinä vain pois Ruisselän tyttöjä tanssittamaan. _(Vie
käsipuolesta pitäen)_ Hih!
JASKA
_(Hoilaa mennessään)_
Tään kylän tytöt ne kehuvat ... jotta...
RAITA
_(Tulee, pieni ompelus kädessä)_
Hilkka... Hilkka hoi!
HILKKA
_(Tulee)_
Hoi, hoi!... Kuulitko sinä Raita, kun käki kukkui?
RAITA
Kuulin. _(Istahtaa penkille, ja alkaa ommella)_
HILKKA
Mitä sinä ompelet?
RAITA
_(Kainostellen)_
Ompelempahan vain...
HILKKA
_(Istahtaa viereen)_
Minäpä arvaan... Tupakkakukkaroa! _(Raita kainostuu. Äänettömyys)_
Kellekä sinä ompelet?
RAITA
_(Salaperäisesti)_
Yhdelle pojalle vain!
HILKKA
Onko se Esalle? _(Äänettömyys)_ Entäs Aapolle? _(Raita nostaa kirjavan
kukkaronsa näyttääksensä sitä)_ Ai miten se on kaunis!... Nyt minä jo
tiedän: se on Pentille... Onko se?
RAITA
_(Ommellen)_
En minä sano. _(Nyrpistyen)_ Ja eikä Pentti huolikaan kenestäkään ...
vaikka toiset pojat vain sanovat. _(Hilkka kuorii ajatuksissa
hampaillaan koivun varpua ja vilkaisee Raitaan. Äänettömyys)_
Pekurisenkin Iidaa vain turhaa puhuvat, mutta se ei ole Pentistä
totta...
HILKKA
_(Vastaan tenäten)_
Vai ei!... Mitäs vasten se Iida sitten on neulonut Pentille sukat?
RAITA
Niin ... no... Mistäs minä tiedän ... ja minkäs se Pentti sille osaa,
jos kuka väkisin neuloo.
HILKKA
_(Hyräilee, puoli-laulaen, lyöden ajatuksissaan varvulla hameeseen
ikäänkuin tahtia)_
Suotta ma ompelen kullalleni,
voi mua onnetonta,
kun minun kultani, kun oma armaani
lempivä tyttöä monta. _(Huokaa)_
RAITA
Hilkka! Menetkös sinä sille Mooses Myrkylle?... Äiti sanoi!
HILKKA
Enkä toki... Saan minä nyt nuorempiakin kuin tuon lapsiniekan lesken...
RAITA
Silläpä on iso karja ja talo.
HILKKA
Vähättelen minä hänen lehmistään ja muusta talostaan ... mokomankin
Mooseksen! _(Kuorii hampain varpua. Äänettömyys)_ Voi... Isä tulee...
Ole kuin ei olisi puhuttu mistään!
LUUKAS
_(Saapuu iso kirja kainalossa. Pysähtyy, katsoo juhlallisesti)_
Kah... Sieltäpä se Myrkkykin näkyy tulevan! _(Myrkky saapuu)_ Terve
sinulle, Mooses Jeremias Myrkky. _(Antaa kättä)_ Terve ja etsikäämme
puuta painaaksemme. _(Hilkalle)_ Hilkka! Vieppäs tämä kirja kotiin ja
ole siellä kuten isäsi käskee ja hänen opettajasäätynsä vaatii. _(Tytöt
lähtevät. Istuutuu penkille)_ No istukaamme tähän... Kävin veisaamassa
Hakkaraisen emännän maan poveen ja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
_(Jalkaansa hieroksien)_
Ka eipä sitä mitään... Tuota jalkaa vain kolottaa... Kuppuutus olisi
taas poikaa.
LUUKAS
No ja... Mitä muuta kuuluu?
MYRKKY
Ka onpa sitä jo siinäkin kerrakseen... Siitä tästä Hilkan asiasta vain
olisi sovittava lopullisesti. _(Äänettömyys)_
LUUKAS
_(Nuuskailee tyhjiä näppiään)_
Niin jotta siitäkö tästä Hilkasta.
MYRKKY
Ka mitäpäs se pitkittämisellä paranee... Kun saa ennen kiirettä työaikaa
selväksi senkin asian, niin vähempihän on sitten enää heinäaikana
riesana... _(Hieroo säärtään)_ As tuota jalan paholaista... Vai mitä
sinä siitä arvelet.
LUUKAS
_(Panee silmälasit päähänsä. Juhlallisesti)_
Niinkö mitä minä arvelen. _(Miettii)_
MYRKKY
Ka, niin kun tiedät, on siinä minulla vankka talo: Viisitoista
täyspoikivaa, ja yksi maho, mutta sekin lypsää vielä.
LUUKAS
_(Raapii korvallistaan)_
Viisitoista lypsävää ja yksi maho...
MYRKKY
Ka niin... Ja kun tää asia jo viime pyhänä jo kolmanteen kertaan
sovittiin, niin mitäpäs siinä enää muuta onkaan kuin sanot vain Hilkalle
itselleen... Sano, jotta hän saa minusta rikkaan ja hyväluontoisen
miehen!
LUUKAS
_(Raapii polveaan)_
Rikkaan, rikkaan miehen saa... Entäs, Myrkky... _(Nykäisee
merkitsevästi)_ Asiassa on aina niksi... suuri ja tarpeellinen niksi.
MYRKKY
_(Arvaten)_
Ka onhan sitä vielä pullon pohjassa ... sitä markkinoilta tuotua
kahdesti puhdistettua.
LUUKAS
No... Mikäs siinä on sitten... Lähdetään puhumaan asiasta.
MYRKKY
Ka mikäs siinä on... Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi
siihen väliin sotkemaan...
LUUKAS
Penttikö... Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun
tyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä
ja kurituksessa!... Ei, Myrkky. Kun Luukas vetää tään otsansa vain
kureeseen näin _(vetää otsansa kureeseen)_, niin koko minun huoneeni
tietää siitä, että minä olen perheen pää ... ankara ja kiivas perheen
pää, jonka ryppyinen otsakin jo julistaa perheen lakia ja oikeutta. Ja
kaikkea muuta voi vielä Luukas Filemon Koikale sietää, vaan ei
eukkohuijaria... _(Nousee)_ Ei... Tule pois, Myrkky! _(Lähtee)_
MYRKKY
_(Poistuessaan)_
Ka ... no... Sitähän sitä minäkin jo arvelin.
HIRMUN LIISA
_(Tulee juosten, sieppaa takkavihdan)_
Pahan hengen Soikkelin pässi ... kun ei anna ihmisten rauhassa kulkea...
Mutta kunhan nyt tulisit, niin näkisit kun tuosta takkavitsasta saisit.
_(Sallisen Maija tulee)_ Ka, siinähän se Sallisen Maijakin on... Ajoiko
sinua se Soikkelin pässi?
MAIJA
Ei... Päkkäsikös se sinua, Liisa?
HIRMUN LIISA
Yritti, paha henki ... mutta sain toki ajoissa tään patukan ja annoin
lähdön häjylle... Entäs mitäs sinä täältä haet?
MAIJA
Sitä vain meidän tyttöä ... Sirkkaa... Arvelin, jotta jos olisi tänne
lentänyt, niin ajaisin hänet lapsirukan kotiin kirjan ääreen.
_(Hartaammin)_ Pois täältä pahuuden ja synnin kiikkumäeltä.
HIRMUN LIISA
No siinä nyt teetkin oikein, jotta et anna tyttösi juosta enää irti, kun
on kylässä kerran semmoinen viettelijä kuin tää Pentti mylläri. Ei näet
pahaltahengeltä kuulu enää säilyvän lukon takanakaan. _(Pöyhöttelee
hamettaan)_ Nytkin kun jo kuuluu saaneen sen Lehikoisen tytön, sen
Lailan verkkoonsa, jotta tyttö kuuluu ihan hulluna jo sen jälestä
lentävän... Ptyhui ... mokomaa elämää.
MAIJA
_(Hartaasti)_
Tottapa se kerran rangaistus tulee hänellekin, sillä ei se anna itseään
pilkata se asia... Itku siitä lopultakin on tuleva, itku ja ikuinen
häpeä.
HIRMUN LIISA
_(Kuin itsekseen)_
Pahanhengen tyttöjunkkari ... koko mokoma mylläri!
MAIJA
Hyvä toki, että Sirkka ei ole tänne lentänyt... Pelkäsinkin jo sen
paulaan joutuvan kokemattoman lapsirukan!
HIRMUN LIISA
No olikinpa tuo sitten hyvä, jotta tulit, niin päästään yhdessä sen
pässi ruojan ohi... Tule, niin mennään yhtä matkaa, niin saapi, jos
yrittää muksujaan antaa. _(Lähtevät)_
HILKKA
_(Saapuu, katselee ympärilleen)_
Menivät toki siitä! _(Huomaa Raidalta jääneen tilkun, katselee sitä)_ Se
on se kukkaro ihan varmaan Pentille... Hyi! _(Viskaa mustasukkaisena
tilkun pois)_ Mokomaakin! _(Potkaisee tilkkua)_ Ja sitte vielä sanoo,
jotta ei hän Penttiä... Ikäänkuin sitä ei näkisi.
PENTTI
_(Saapuu viulu kainalossa)_
Ka!
HILKKA
_(Nykii röijynsä helmaa)_
PENTTI
_(Jatkaa)_
Täälläkö sinä olet, Hilkka?
HILKKA
_(Ujona)_
Mitäs sitte?
PENTTI
Ei mitään sen enempää... Olin vain kotiin menossa, niin arvelin tänne
poiketa... Oletko sinä jo lehmiin menossa?
HILKKA
En.
PENTTI
No eikö ruveta sitten kiikkumaan, kun tässä on kerran tää hepo ja
kiikkulauta. _(Nostaa hevon paikoilleen ja laudan sen päälle)._ Minä
vain nostan tämän lankun paikoilleen... Näin... Nyt se jo on... Tule nyt
kiikkumaan ... tuonne laudan toiseen päähän... Tule, tule!
HILKKA
_(Istahtaa kiikkumaan)_
No.
PENTTI
_(Kiikkuvat verkkaan)_
Tää onkin hyvä kiikkulauta.
HILKKA
Onhan tämä.
PENTTI
On tää... Ja nyt se on minullakin jo se oma mylly... Josta on niin
paljon touhua ollut tähän asti.
HILKKA
_(Katsahtaa häneen)_
Mhyy!
PENTTI
Kyllä siinä nyt jauhoa tulee, kun vain on viljaa mitä jauhattaa...
Paitsi jauhokiviä on vielä ryynikivi ja kaurasurvin... Onko tässä hyvä
kiikkua?
HILKKA
On.
PENTTI
Ja vaikkapa siitä nyt meneekin vähän sitä myllyveroa, niin jää siitä
toki niin paljon, jotta sillä hyvästi leivässä ja särpimessä pysyy... Ja
mitäpä sitä muuta tarvitsee ... kun on kerta oma tupa ja siihen vielä
potaattimaa ja lehmä, niin ei tarvitse enää muuta kuin ulkohuoneet ja
saunan, niin sitten on jo koko eläminen valmis, kun liikekin käy
myllyssä niin jotta se vain hurisee... Oletkos sinä Hilkka jo nähnyt sen
myllyn?
HILKKA
Olen.
PENTTI
Vai olet toki. No eikö se ole hyvä mylly?
HILKKA
Onhan tuo.
PENTTI
On se tuottava mylly... Tule nyt toisenkin kerran katsomaan, silloin kun
ei ole jauhattajia, niin minä näytän sinulle, miten se käy ja miten se
vesiratas panee kaikki rattaat pyörimään ... niin jotta se hyrrää kuin
hyvä rukki. Tuletko sinä?
HILKKA
Tulen... Jos isä päästää!
PENTTI
Tule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se
sitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä
yhtään pelkää.
HILKKA
En minä pelkääkään. _(Myrkky näkyy puiden välistä, vakoilemassa)_
PENTTI
Niin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö.
_(Leikillä)_ Vai pelkäätkö sinä sitä, että mylly syö?
HILKKA
En.
PENTTI
_(Leikillä)_
Etkö mitään pelkää?
HILKKA
En.
PENTTI
No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. _(Painaa oman puolensa
maahan asti, niin että Hilkka jääpi korkealle laudan päähän istumaan)_
Tuolla tavalla.
HILKKA
_(Tekeytyy hyvillään)_
Voi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.
PENTTI
_(Leikittelee) _
Etpäs putoa!... Ethän Hilkka putoa? _(Myrkky tuo Luukasta)_
HILKKA
_(Ilakoiten)_
Putoan ... putoan ... putoan... Uhallakin putoan... Hi-hii ... kun minä
putoan!
LUUKAS
_(Ankarana)_
Hilk-ka! _(Hilkka hyppää alas)_
PENTTI
_(Hämillään)_
Se tuo kiikkulauta kun reistaileksi! _(Raapii niskaansa)_
LUUKAS
_(Panee silmälasit päähän. Katsoo juhlallisesti)_
Hilkka!... Katsoppas minun silmiini! _(Ottaa kädestä ja taluttaa
katsomaan)_ Katsoppas nyt isäsi Luukas Koikaleen silmiin.
_(Äänettömyys)_ No mitäs näet?... Mitäs näet minun tyttäreni?
HILKKA
_(Hämillään, puolustautuen)_
Niin, no ... en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin
ylläällä!
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
Mutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle?
PENTTI
_(Puolustaa, sotkeutuen)_
Ka kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle,
niin täytyihän hänen nousta ... kun jäi lyhempään vipuun.
LUUKAS
_(Panee kätensä Hilkan olalle, otsa juhlallisesti kureessa)_
Nyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta
ja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn!
_(Hilkka lähtee)_
PENTTI
_(Asiaa sotkien)_
Mitäs sitä muuta mestarille kuuluu?
LUUKAS
_(Nuuskaa näppejään)_
Syntiä ja pahuutta kuuluu... Haureutta ja hekkumaa etsii nykyaika.
PENTTI
Ka niinpä ne sanovat... Kun tulisi mestari näistä asioista milloin
puhumaan, niin siellä olisi vähä niin kuin sitä pulloon vangittuakin...
LUUKAS
_(Ilostuu)_
Onko sinulla... _(Keskeytyy merkistevästi)_
PENTTI
Ka pitäähän sitä nyt mestaria varten pitää... Ja ainahan sitä niistä
myllyn tienesteistä toki sen verran liikenee, jotta näin vanhaa miestä
varten.
LUUKAS
_(Päättävästi)_
No hyvä. _(Keikistäytyy)_ Mestari tulee, sillä sinä olet ymmärtäväinen
ja toimelias mylläri. _(Poistuen)_ Minä tulen ... minä tulen sitten.
PENTTI
_(Yksin)_
Pahan hengen ukko ... kun sen nyt siihen viskasi ihan kesken kaikista
parasta kohtaa. _(Poistuu)_
SOHVI
_(Saapuu Myrkyn kanssa)_
No ... joko nyt uskot? _(Puristaa nenäänsä)_
MYRKKY
_(Korvallistaan raapien)_
No katso tuota pakanaa ... tuota pahennuksen hyväkästä... Ja tämäkin
jumalisen Koikaleen tyttö vielä heittäytyy hylyn kelkkaan!... Tämän
köyhän myllärin rekeen.
SOHVI
Taas sinä et älyä ... taas sinä Myrkky et asiaa älyä. _(Käy sylkäsemässä
koivun juureen)_ Hyi kun sylettää. _(Pyyhkii huivin kulmalla suunsa)_
MYRKKY
Mitä et älyä?
SOHVI
Jotta eihän se kana valitse yöpuuta eikä naiset miestä... Jokainen ottaa
ensimäisen. _(Vetää huiviaan tiukempaan solmuun)_
MYRKKY
Mutta siitä ei tule mitään, jos kerran tämä Myrkky on Myrkky. Mylly on
Hirmun maalla ja Myrkyllä on rahaa enemmän kuin paholaisen taivaassa
lämmintä. _(Kopistaa ja panee piipun perät suuhun)_ Kuule Sohvi: Mene
nyt kohta sano Hirmulle, jotta olkoon kotosalla, niin Myrkky tulee
ostamaan häneltä koko sen rannan... Ja kun kerran mylly on hajallaan,
niin menköönpäs sitten vielä kurottamaan Koikaleen tyttöön ...
kerjäläismies!... Menetkö sinä?
SOHVI
Menen ... käyn vain vähä tuota selkääni raapasemassa mennessä ... sille
Sallisen leskelle kun on asiaa.
MYRKKY
Ja sitten niin kuin puhuttu: kun Hilkan kanssa on kauppa valmis, niin
lehmä sinulle vaivoista. _(Sohvi vetää nenäänsä)_ Ja kun on kerran
sinullakin lehmä, niin paremmin tääkin Luukas itse taipuu sinuun... Ja
hyvän anoppimuorinhan minä sinusta sitten saankin.
SOHVI
Ka enhän minä pahaluontoinen ole aviopuolisoksikaan. _(Syyhyttää hieman
kuvettaan)_
MYRKKY
Et ... et ole... Ja eikös se Luukas jo rupeakin taipumaan?
SOHVI
Ei siitä vielä saa selvää, kun se on niin jumalinen mies... _(Huokaa)_
Vaikka johan minä olen hänelle neljättä vuotta toimittanut kylältä
räätälin työtä ja toisinaan on tullut muutakin tuoduksi hänelle...
MYRKKY
No kyllä se nai sinut sitten kun saat lehmän ... ja tiedätkö sinä
Luukkaalle kielitellä kaikki sen tyttö-myllärin viettelemät?
SOHVI
_(Luettelee)_
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa
... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo
Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ...
helluntaina Havukan Liisa ... ja...
MYRKKY
_(Kiirehtien)_
No ... luettele ne aina ukko Luukkaalle ... ja jos ketä uusia kuulet ...
ja käy nyt raapasemassa sitä selkääsi ja sitten mene Hirmulle
sanomaan!... _(Lähtevät)_ Kyllä minäkin sitten hieron sinua itselleen
ukko Luukkaalle.
PENTTI
_(Palaa)_
Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin
kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän.
JUNNUS
_(Saapuu hiilivasu selässä. Viskaa vasun maahan)_
Kävin vasun hiiliä valmiiksi. Huomenna on kallittava Pekurisen
viikatteet... No joko sinä aloit?
PENTTI
Jo... Mutta eihän siitä mitä tullut, kun se ukko hyväkäs tuli siihen
ihan keskellä parasta paikkaa... Tuskin ennätin vielä myllystäkään
puhua, kun jo viskasi ukon.
JUNNUS
Vai sattui se ukko!
PENTTI
Sattui... Ja on vielä äkäinen.
JUNNUS
Sinun pitää sitä ukkoa juottaa. Ei siitä muuten kauppoja tule.
PENTTI
No sitä minä jo olen arvellut. Ja jos hänelle lupaisi vaikka muutaman
tynnörin ruistakin.
JUNNUS
Ka eipä se pahaa tekisi... Onko sinulla antaa tupakkaa?
PENTTI
_(Kaivaa taskuistaan tyhjiä tupakkakukkaroita)_
Ei taida olla ... jäiköhän se kukkaro kotiin.
JUNNUS
Onhan siinä kukkaro...
PENTTI
Nää ovat tyhjiä... Täysinäistä ei taida olla.
JUNNUS
_(Ottaa erään kukkaron)_
Näytäppäs. _(Katselee)_ Kenenkä tytön antamia nämä ovat?
PENTTI
Nämä ovat jokainen eri tytön... Pidän taskussa, jotta eivät ihmiset näe
ja leviä väärät puheet. _(Kaivaa lisää)_ Mutta mitäs minä näistä sinulta
enää salaan, kun olet puhemies...
JUNNUS
Onpa niitä... Moneltako tytöltä on?
PENTTI
Onhan näitä kaksitoista kukkaroa ja yhdet hyvät sukat... Mutta niin kuin
sanoin, niin elä vain puhu ... jotta ei leviä juoru.
JUNNUS
_(Panee mällin suuhunsa)_
On siinä!... Sitähän ne ihmettelevät, jotta mikä paholainen sinussa
viehättää, vai ovatko ne tytöt hulluja, kun ne kaikki ovat niin sinun
perään.
PENTTI
Sitäpä minä itsekin joskus mietin... Mutta kun ne rakastuvat ja itse
tulevat, niin eihän sitä malta näin nuori mies olla vastaan
rakastamatta... Toisinaan, minä olenkin ajatellut, jotta onkohan se tuo
viulu, joka niitä tyttöjä niin minuun vetää ... tahi sitten mylly.
JUNNUS
Jokuhan siinä on... Et suinkaan se sinä itse vedä.
PENTTI
Ei... Mutta kyllä minä sen liian rakastelun heitänkin pois nyt, kun vaan
saa vähänkään varmuutta tästä Hilkasta.
JUNNUS
Paras se onkin, jotta heität ne ajoissa.
PENTTI
Paras... Ei niistä ole muuta kuin ajan kulukkia ... koko liioista
tytöistä... Ja sitten nää kylän pojat vielä kun kadehtivat, niin tekevät
yhtenään koiruutta.
JUNNUS
_(Toistelee)_
Oon ... on siinä tyttöä ... niin jotta ei tätä Hilkkaa enää paljon
tarvitseisikaan.
PENTTI
Ka olisi... Mutta yksipä se pitää toki olla ... se lopullisesti ainoa
... jota sitten ijäisesti rakastaa.
JUNNUS
_(Nostaa hiilivasun selkäänsä)_
No... Sittepähän vaikka arkena mennään itsensä Luukkaan puheille.
_(Lähtevät)_
SIRKKA
_(Saapuu)_
Ei ole vielä toki ketään... Annahan kun minä harjottelen tanssia, jotta
sitten iltasilla osaa Pentin kanssa. _(Harjottelee, rallattaen samalla)_
Ensin tätä tanssia... _(Muuttaa)_ No nyt vaikka tippaa. _(Harjoittelee
tippaa)_ Tippa-tap-pa ... tip-pa-ta-pa ... tippa ... tip-pa ... tip-pa!
j. n. e.
MAIJA
_(Saapuu. Hartaasti)_
No voi hyvä lapsi!... _(Sirkka hämmästyy ja lakkaa)_ Tuolla tavallako
sinä tottelet äitisi neuvoja!... Enkö minä sinulle sanonut, jotta et saa
mennä tänne kiikkumäelle... Tule nyt paikalla pois Sirkka rukka...
_(Odottaa)_ No, tule nyt Sirkka!
SIRKKA
_(Nyreissään)_
Enkä.
MAIJA
No joko sinä nyt rupeat!... Eihän täällä ole mitään tekemistä... Tule
pois kotiin!
SIRKKA
_(Nenäkkäästi)_
Enkä tule... Muutkin saavat tanssia, niin minun sitä pitäisi vain istua
kököttää kotona ... eikä saisi liikahtaa enää!
MAIJA
No eipä sitä tällä tanssimisellakaan taivaasen pääse.
SIRKKA
_(Nenäkkäänä)_
No olkoon sitten pääsemättä.
MAIJA
_(Koveten)_
Mutta sinun pitää tulla, kun äiti käskee ... täältä kaikkien Penttien
pelistä.
SIRKKA
Enkä tule!
MAIJA
_(Tarttuu Sirkan vasempaan käteen ja alkaa väkisin vetää)_
Vai et tule... Tule sukkelaan pois täältä!
SIRKKA
_(Haraa vastaan ja lyödä läpyttää oikealla kädellään äitiänsä käteen)_
Voi voi ... äiti ... heittäkää... Heittäkää äiti... No! _(Häviävät)_
PENTTI
_(Palaa)_
Vieläkin minua harmittaa se ukon juukeli... Kun tuli ja sotki koko
asian. _(Ottaa viulunsa ja virittelee)_ Kun olisi tuntiakaan myöhemmin
tullut, niin se olisi jo ollut valmis... _(Raita tulee)_ Kah... Raitako
se on?
RAITA
Niin ... yksinäsikö sinä olet?
PENTTI
Yksin... Seppä Junnus vain oli tässä äsken... Kiikkumaanko sinä tulit?
RAITA
En... Minä menen lehmiin.
PENTTI
No kiiku nyt kumminkin tuossa mennessäsi... Kun kerran paikalle osuit.
_(Laittaa kiikun kuntoon)_ No... Istuhan nyt siihen toiseen päähän!
RAITA
No... Hyvä on. _(Istuvat syrjätysten, kasvot näyttämölle päin.
Kiikkuvat. Pentti soittelee viuluaan)_
PENTTI
Minä en olekaan muita tyttöjä kiikuttanut kuin nyt tässä sinua.
RAITA
Etkö Hilkkaakaan?
PENTTI
Hilkkaako... Sen isäkin jo olisi siitä vihainen... _(Muuttaa puhetta)_
Nyt onkin tänä iltana hyvä ilma. _(Kiikkuvat)_
RAITA
No. _(Varustautuu viskaamaan tupakkakukkaroa)_
PENTTI
Mitä?
RAITA
_(Viskaa)_
No ota kiinni!
PENTTI
Suurkiitosta... Onpa tämä hyvä kukkaro. Itsekö sinä tämän ompelit?
RAITA
Itse.
PENTTI
No nyt on toki minullakin jo missä tupakkaa pitää... _(Soluttautuu
lautaa myöten likemmä)_ Hiihdähän likemmä, jotta minä en nouse pystyyn.
RAITA
_(Muutaikse likemmä)_
No ... nyt!
PENTTI
Kun nyt vain muuten saisi elämisen niin reilaan, jotta uskaltaisi jo
naimisiin mennä, niin sitte ei olisi enää estettä... Mutta nyt ei vielä
uskalla. _(Soluttautuvat taas lähemmä toisiaan)_
RAITA
Minkätähden?
PENTTI
Ka eipä ole vielä sekään myllyn velka kaikki maksettu... Ja sitte kuka
sitä tietää minkälaiset nää lähivuodet tulevat: tokko maamiehellä on
mitään jauhattamistakaan... Soluttauduhan likemmä pukkia, jotta ei
keikkoa. _(Soluttautuvat)_
RAITA
No ... näin!
PENTTI
Mutta toivossahan sitä kumminkin eletään... Eikähän meillä nyt vielä
niin kiirettä ole senkään puolesta, kun sinäkin olet vielä nuori... Vai
mitä, Raita?
RAITA
Ei mitään. _(Soluttautuvat aivan rinnatusten, hevon kohdalle)_
PENTTI
Oli siinä hyvä kiikkua... Vai mitä, Raita.
RAITA
Oli.
PENTTI
Oli se. _(Kiertää kätensä vyötäiselle)_
RAITA
_(Näön vuoksi)_
Ei saa...
PENTTI
No. _(Ei hellitä)_
RAITA
Jos kuka näkee!
PENTTI
Ei täällä näe kukaan... Ja mitä sitten jos nyt näkeekin istumassa.
_(Äänettömyys)_ Kuule Raita.
RAITA
_(Kainosti)_
Mitä?
PENTTI
Rakastatko sinä minua ihan toden perästä?
RAITA
_(Tunteellisena)_
Ka tiedäthän sinä sen... Johan minä sen olen sanonut.
PENTTI
Ka minäpä tämmöisessä vakavassa tapauksessa aina pelkään, jotta ei
niiden tyttöjen sanaan ole luottamista... Ne ovat aina enemmän
taipuvaisia kuin miehet.
RAITA
Kuka on, kuka ei...
PENTTI
Etkös sinä ole?
RAITA
En.
PENTTI
Se onkin oikein... Semmoisesta minäkin juuri pidän, sillä mitä se maksaa
olla koko kylän helluna.
JUNNUS
_(Tulee takaa)_
No ... johan sinä löy... _(Raita säikähtää ja hyppää toisaanne)_ Kah,
Raitapa tämä onkin...
PENTTI
_(Raitaa rauhottaen)_
Ei tästä seppä Junnuksesta tarvitse välittää... Tämä jo tietää
kuitenkin, mutta ei tämä puhu.
JUNNUS
_(Kuin itsekseen)_
Minä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö.
PENTTI
_(Puhdistautuen)_
O-hoh!... Ei toki!... _(Sotkien)_ Joko sinä veit hiilet pajaan?
_(Raidalle, joka poistuu)_ No... Poisko sinä lähdet, Raita?... Elä nyt
vielä, hitolla.
RAITA
_(Häpeillen)_
Kumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin.
PENTTI
No tule sitte uudestaan... Tulethan?
RAITA
Ka saapihan tuota tulla. _(Menee)_
PENTTI
_(Junnukselle)_
Minä vain ilman kuriillessani sen kanssa... Mutta elä sinä siitä kylällä
turhia puhu!
JUNNUS
Ka mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä... Punakka tyttö.
_(Lähtee)_ Pistäännyn vain hevosen päästämään nuorasta, niin sitte
tulen.
PENTTI
Sekö juutas nyt taas tuon sepän... Ennen on aina saanut olla rauhassa.
_(Sirkka tulee takaa ja lyö huivilla)_ No... Sirkka! _(Lähtee kiini
ottamaan)_ Vai huivilla sinä tässä ropsit!
SIRKKA
_(Paeten)_
Et saa ... et saa ... et saa ... kuule. _(Kiinni saatuna)_ Et saa-aaa!
PENTTI
Vai et saa... _(Ottaa molemmista käsistä kiinni)_ Saapas! _(Kulkevat
jäletysten, Sirkka takaperin, käsikädessä vehkeillen)_ Minkätähden sitä
ei saisi...
SIRKKA
Muuten vain ... kun ei saa, niin ei saa!
PENTTI
_(Leikillä matkien)_
Kun ei saa!
SIRKKA
_(Vallattomana heittäytyen takakenoon rennokseen)_
Pyöritäänpäs villikissana... No!
PENTTI
No ... tahi myllyn rattaana. _(Pyörivät)_
SIRKKA
Oikein kovasti ... oikein ... oikein ... oikein ... oi-iii-kein _(Junnus
palaa, katselee ja raapii päätään)_ Junnus ... voi... Et saa... Heitä!
_(Pääsee irti, lyö huivilla)_ Kun tuolla tavalla rupeaa ... jotta ei
kysy lupaakaan!
PENTTI
_(Tapaillen sanoja)_
No Sirkka! Eihän tässä mitä...
HILKKA
_(Saapuu)_
Tytöt tulevat tänne tanssimaan... Kuulehan Sirkka, kun minä supatan.
_(Supattaa)_
PENTTI
_(Leikillä)_
Mitä se supattaa?
SIRKKA
No... Ei sitä sinulle sanota... _(Eri suunnilta saapuu iso joukko
tyttöjä)_
PENTTI
Onpa nyt tyttöjä!... Ja toista vain tulee... Mitäs sitä Raidalle kuuluu.
RAITA
Ei mitään.
SIRKKA
_(Väliin pistäen)_
Mitä vaan itsellesi?
PENTTI
Eipä minulle kuulu milloinkaan mitään... Kun en käy erityisesti
seuroissakaan.
ANNI
Missäs pojat ovat ... kun ei ole ketään?
JUNNUS
Ka ne menivät tässä Ruisselän tanssijaisiin tappelemaan!
TYTÖT
Hyi!
JUNNUS
Siitä Simo Eerolaisen tytöstä on tullut kina jo viime pyhänä.
HILKKA
Hyi niitä poikia!
PENTTI
Niinpä todellakin!... Kun kehtaavat nyt tapella eto tavarasta ... kuin
yhdestä tytöstä!
KERTTU
_(Nyreissään)_
Nyt ei tule tanssistakaan mitään!... Voi, voi..
PENTTI
No... Minkätähden... Tanssivat tytöt keskenään... Ja olenhan minä tässä
yhtenä poikana ... miehen asemasta.
ANNI
_(Terhakkana, kuin närkästyen)_
Tytöt! Tanssitaan ilman poikia... No ... piiriin!
TOISET
No...
SIRKKA
Tule, Raita, minun kanssa!
PENTTI
Ja minä sitte vaikka Hilkan kanssa... Eihän tässä mitä pahaa ole...
Viattomassa tanssissa!
KERTTU
Nyt pyörimään!... Mitä tanssitaan?
TOISET
Mylläriä... Mylläriä!... Mylläriä!
PENTTI
No vaikka sitä! _(Tanssivat piirissä)_
LAULU
Jauhaa, pyörii,
mylly kauniisti pyörii,
mutta myllyn pyöriessä
kulta kotona hyörii.
Pyörii, jauhaa,
oma myllyni jauhaa,
mutta mulla ilman sua
ei oo koskaan rauhaa.
Toinen näytös.
Tupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja,
istuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat
paikka-housut naulassa. Siellä täällä lapsia kirjat käsissä, ja nurkassa
häpeämässä eräs iso poika, peitellen väliin osan kasvojaan kirjalla.
LUUKAS
_(Ommellessaan)_
Nyt me alamme alusta. Mistä alkaa kaikki viisaus?... Kuka tietää, mistä
alkaa viisaus?... Eikö kukaan tiedä, mistä viisaus alkaa? _(Katselee.
Jotkut viittaavat)_
TYTTÖ
_(Viittaa)_
Minä tiedän!
LUUKAS
Noo... Sano sinä Pekurisen tyttö, mistä viisaus alkaa!
TYTTÖ
Pokstaavista.
LUUKAS
Se on oikein... Kaikki viisaus alkaa bokstaavista. _(Ompelee)_ Kuka
tietää nyt sanoa, mikä on bokstaavi?...
VIITTAAJIEN ÄÄNIÄ
Minä... Mestari... Minä tiedän. Mestari.
LUUKAS
_(Katselee)_
Noo... Paljonpa niitä on, jotka tietävät... Sano sinä Kasurisen poika,
mikä on bokstaavi!
POIKA
Se on kirjan puustain!
LUUKAS
_(Toistaa jankaten)_
Se on kirjan puustain. _(Juhlallisesti)_ Bokstaavi on kirjan puustain,
niin kuin teidän mestarinne Luukas Koikale on Luukas Filemon Koikale.
POIKA
_(Älähtäen)_
Elä näpistä!
LUUKAS
Kuka älähti? Tuleppas tänne sinä älähtäjä ... ja sinä näpistäjä. _(Kaksi
poikaa tulee, Luukas laskee lasit otsaltaan silmillensä ja kurpistaa
otsansa)_ Lueppas nyt sinä, montako ryppyä on mestarin otsassa.
POIKA
Kaksitoista!
LUUKAS
Se merkitsee sinulle nurkkaa. Ala mennä. _(Poika menee nurkkaan)_ Ja
lueppas nyt sinä toinen poika, montako on ryppyä.
POIKA
Kymmenen!
LUUKAS
Pane siis tämä tuohitötterö päähäsi ja seiso keskellä lattiaa. _(Poika
tottelee)_ Niin kuin näette, lapset, on mestari Koikaleen otsaan
kirjoitettu aina oikea tuomio. Luukkaan otsa ei erehdy eikä väärin
tuomitse, ja jos ette vasta ole siivolla, niin mestari mittaa tällä
kyynärällä nutun selkää. Sillä muistakaa, että teidän mestarinne Luukas
Filemon Koikale on ankara bokstaavin mies ... kova ja ankara bokstaavin
seuraaja... Ja nyt kaikki kirjoinensa kampsuinensa kotiin, mars!
_(Lapset syöksyvät yhdessä rysyssä ulos. Itsekseen)_ No nyt on taas
päästy viisauden alkuun: puustaimesta on otettu viisautta kiini...
_(Katselee ompelustaan. Veisaa samalla)_
Siis lepää rauhassa:
Täällä murheen laaksossa
ma aina suren sua.
Et voi siis unehtua.
_(Sallisen Maija saapuu)_
Ka... Entisen Pekka Sallisen leski... Mitä kuuluu Maijalle?
MAIJA
_(Nöyrästi)_
Rauha vain... Mitä vain mestarille?
LUUKAS
_(Toistellen)_
Rauha ... rauha vain ja hyvä tahto kuuluu... No millä asioilla sinä
Pekka Sallisen leski nyt kulet?
MAIJA
Ka olisihan sitä asiaakin sen verran, jotta... _(Ujommin)_ Ilenneekö
hänet sanoa. _(Rykii)_
LUUKAS
Sano ... sano pois!... Millä asioilla sinä Maija vaellat?
MAIJA
Ka kun se tää mylly-Pentti villitsee kohta kaikkien päät, niin arvelin
pyytää, jos mestari pitäisi pyhänä saarnan sitä syntiä ja pahuutta
vastaan... Tässä ei muuten enää osaa kohta mennä omastakaan lapsestaan
takuuseen. _(Rykii ujosti)_
LUUKAS
_(Merkitsevästi)_
Että siis... Niinkö?
MAIJA
Ka mitäpäs hänestä peittelee... Lehikoisenkin Laila-rukka kuuluu olevan
hulluna sen perään.
LUUKAS
Soo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila!
_(Ruopii kurkkuaan)_ Ja mestarinko siis pitäisi saarnata pyhänä Pentti
mylläriä vastaan niin kuin profeetta Joonas saarnasi siinä suuressa
Niiniven kaupungissa?
MAIJA
Ka, jos se hyvinkin auttaisi.
LUUKAS
Noo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on
pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. _(Äkkiä)_ Ja entäs sitte?
MAIJA
_(Ei ole ymmärtävinään)_
Ka sitte ... jos tuo auttaisi...
LUUKAS
Mutta entäs se, jotta: joka evankeliumia opettaa, hänen pitää
evankeliumista elatuksensa saaman?... Mitenkä se se kohta sanasta on?
MAIJA
_(Hurskaasti)_
Ka onhan siinä meilläkin vielä vaikka voita ... laittaa häntä vaikka
sitä mestarille.
LUUKAS
No herran rauhaan sitte ensi pyhään asti.
MAIJA
_(Niiaa)_
Samaten vain mestarikin. _(Lähtee)_
LUUKAS
_(Yksin)_
Mestari se vain saarnaa parannusta ... parannusta, ojennusta vain saa
saarnata mestari Luukas. _(Huutaa)_ Hilkka... Hilkka! _(Hilkka tulee
kamarista)_ Panepas tuo vellikattila tuohon liedelle varistumaan.
_(Hilkka ryhtyy käskyä täyttämään, toistelee)_ Pane ... pane
vellikattila tulelle ja mene sitten pane sauna lämpiämään. _(Pitelee
sivujaan ja venytteleikse)_ O-ooh näitä sivuja ... näitä sivuja, kun ne
vaivautuvat ja vanhenevat yhdessä ihmisen kanssa... _(Ryhtyy työhön)_ No
... ja mitenkäs se on Hilkka sen Myrkyn asian kanssa?
HILKKA
_(Nyreänä)_
Ei mitenkään...
LUUKAS
_(Katsahtaa)_
Hilkk-ka... Lapsen pitää kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, muutoin eivät
he menesty eivätkä vanhoiksi elä.
HILKKA
No enkä huoli Myrkystä!... Ennen menen vaikka kelle!
LUUKAS
Sinä kuulet mitä sinun isäsi sanoo! Myrkylläkin on hyvät puolensa, jos
lienee huonotkin, sillä hyvä ja huono on aina maailmassa sekaisin kuin
Pekurisen emännän autuuden asiat... Toisekseen -- Kas kun tuohonkin on
vielä paikka pantava -- toisekseen minä sanonkin, jotta ei sinun
tarvitse Myrkylle vielä ihan tinkimättä mennä ... ei tarvitse eikä
sovikaan niin tehdä. Sillä viisas neitsyt pitää vain vireillä rakkautta
ja ymmärtäväinen vaimo hyvää sopua. _(Leikkaa paikkaa)_ Tinkiä ...
tinkiä joka ennen vihillemenoa osaa, hän tuo iloa isällensä, eikä itse
kauppaansa kadu.
HILKKA
_(Toistaen)_
No enkä huoli... Johan minä sen sanoin!
LUUKAS
_(Katsahtaa)_
Hilk-ka! Myrkyllä on pitäjän isoin kontu ja isot aitan salvot ovat eloa
täynnä.
HILKKA
Vaikka olisi vielä isompi... Ennen menen, vaikka Soikkelilaan piiaksi,
ennenkun huolin hänestä.
LUUKAS
Kun Luukas käskee, niin _(vetää säiettä huuliensa läpi)_ Kun Luukas
käskee, niin tytär tottelee. _(Huomaa)_ Kah... Terve tulemaan, Myrkky!
MYRKKY
_(Pyyhkäsee kämmensyrjällä nenänsä alustaa)_
Ka terve... Housujako se tää mestari vain paikkaa. _(Hilkka poistuu
ynseänä)_
LUUKAS
Housuja paikkaa Luukas ... housuja... Lapsille opettaa Luukas bokstaavia
ja aikuisille paikkaa housuja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
Ka näitä vain tavallisia ilmoja ... väliin on poutaa ja väliin taas
sataa tihuuttaa.
LUUKAS
Niinhän se on... Ja mikä on, niin se on.
MYRKKY
Ka niinpä se on... Kuuluukos sitä tälle mestarille mitä?
LUUKAS
Ei... Mestarille ei kuulu koskaan muuta kuin jumalan rauha ... rauha ja
hyvä omatunto ihmisten edessä. _(Lipasee neulan silmää kielellään,
pujottaakseen siihen rihman)_ No eikö kaupunkiinkaan mitään erikoista
kuulu?
MYRKKY
Eipä sinne... Minkä vähän hevoskauppoja. _(Kaivaa pullon taskustaan)_ Ja
tätä _(kilkuttelee)_ tätä vedestä valmistettua laittoivat sieltä
mestarille. _(Vie pullon pöydälle)_ Se on sitä kahdesti puhdistettua...
Ja eihän tää vesi sen pahempaa matkaan saata.
LUUKAS
Ei ... ei vesi yksinänsä mitään tee ... vaan se joka veden kanssa ja
tykönä on...
MYRKKY
Sehän se.
LUUKAS
Se se tekee minkä tekee. _(Avaa pullon ja haistelee)_ Se se tekee jos
tekee. _(Ryyppää, sulkee pullon ja jatkaa sitte työtään)_ Ja mitä muuta
sitä sitten kuuluu?
MYRKKY
_(Nostaa jalkansa polven päälle)_
Ka eipä sitä muuta kuin se entinen asia... Se tämän Hilkan... Niin jotta
tietysti se mestari on isäntä talossaan siinäkin asiassa.
LUUKAS
_(Katsoo ensin juhlallisesti)_
Sinä siis aiot naida minun tyttäreni Hilkka Josefiina Karoliinan?
MYRKKY
Ka ... niin kuin on puhuttu... Mitäpäs siinä muuta on!
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Mitäpäs siinä muuta on... _(Myrkylle)_ Kuule, pistäpäs tuo pullo tuonne
seinäkaappiin, niin ei potkase miestä pöydältä pois. _(Myrkky tottelee.
Katselee ompelustaan. Kuin itsekseen)_ Mitäpäs ... mitäpäs siinä muuta
on.
MYRKKY
Ka eihän siinä mitä ... selvässä asiassa.
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
No siinä tapauksessa, että sinä vakavasti aiot naida mestari Koikaleen
tyttären, niin pidä sinä asiaa vireillä... Pidä vireillä siksi että
kauppa on selvä kuin aamen. Itse Koikale seisoo sinun puolellasi.
MYRKKY
_(Raapasee korvallistaan)_
Ka seisoohan se mestari... Mutta olisi tässä jo tarpeen vähän kipakampi
meno.
LUUKAS
Ei, Myrkky!... Kuka hiljaa kulkee, hän kauvimmin kestää. Luukas, joka on
viisas ja ymmärtäväinen mies, sanoo sinulle, että naima-asioissa ei
pinkaisemalla juosten pitkälle potkita. Kahdeksan vuotta, kolme
kuukautta ja neljätoista päivää valmisti Luukas Filemon Koikale itsekin
vaimovainaajaansa Eeva Saara Magdaleenaa ennen kuin katsoi, sen olevan
soveliaan rovastin eteen viedä. Mutta silloin tulikin niin hellä
avioliitto, jotta vaimo oli ihan sanan mukaan kuuliainen hänen
miehellensä, niinkuin Saara oli Abrahamille kuuliainen. Ja vielä nytkin
käy Luukas joka pyhä veisaamassa vaimonsa haudalla kolme värssyä
vanhasta virsikirjasta... _(Ommella suhauttelee)_ Kahdeksan ...
kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää rakasti Luukas
etukäteen.
MYRKKY
Kylläpä rakasti... Vaikka välttäisipä tää tavallinen talonpoika
vähemmälläkin valmistuksella! _(Imeä laputtelee piippuaan)_ Ja saisihan
siitä Luukaskin niitä liikeneviä rukiita muutaman säkillisen.
LUUKAS
_(Laskee silmälasit nenälleen ja katsoo)_
Niin jotta Luukasko saisi laittaa hakemaan syömäeloja?
MYRKKY
Ka onhan niitä meillä siinä liikeneviä!... viime vuosilta.
LUUKAS
_(Laskeutuu pöydältä ja vie silitysraudan liedelle)_
Vai on sinulla vielä viimevuotista eloa... Tuokin rauta on ennättänyt
jäähtyä ... mutta tottapahan tuossa varistuu...... Vai vielä sinulla on
vanhavuotista ruista jälellä. _(Ottaa kaapista pullon)_
MYRKKY
Ka onhan sitä.
LUUKAS
No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät
syrjäiset kuule. _(Menevät kamariin)_
HILKKA
_(Palaa)_
Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. _(Katselee
kukkaron-ompelustaan)_ On se nyt toki yhtä kaunis kuin Raidankin
ompelema. _(Suruissaan)_ Mutta mitäpä noista sitten on minun
kukkaroistani... Ei se minusta kumminkaan huoli... Kun hänelle on
rikkaiden talojen tyttöjä kerran tarjolla!
SOHVI
_(Saapuu, pyyhkii luudalla kenkänsä)_
Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. _(Katsoo
vellikattilaan)_ Velliäkö sinä Hilkka keität? _(Nuuhkasee
vellikattilaa)_ Velliä siinä on. _(Korjailee huiviaan. Tarkotuksella)_
Sallisen Sirkka kuuluu nyt jo pääsevän mylly-Pentille ... ja johan nuo
Sirkankin asiat lienevätkin semmoiset, jotta hyvä kun Pentti hänet
kuitenkin korjaa!
HILKKA
_(Närkästyneenä)_
Korjatkoon... Mitäs minä hänestä välitän ... koko Pentistä _(Poistuu)_
SOHVI
_(Hommailee)_
Missähän se Luukas-rukka itse on! _(Katselee ompelusta)_ Siinä Luukas
vain ompelee... Päivät hän vain siinä istuu ja vieraita housuja paikkaa.
_(Panee paikattavien housujen taskuun vehnästä)_ Joutaapa hän toki
löytää sieltä Sohvinsa tuomia lämpimiä. _(Tarkastelee Luukkaan vanhoja
kenkärajoja)_ Sietäisi Luukkaalle jo uudet kengätkin saada... _(Katsoo
kengänvarresta sisään)_ Sisältäkin ovat jo vanhat ja kuluneet!
MYRKKY
_(Palaa Luukaksen kanssa)_
Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot?
SOHVI
Kenkään...
MYRKKY
_(Luukakselle. Kosiomiehenä)_
Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos
kuka olisi sen tarpeessa. _(Sohvi hymyilee kainostellen)_
LUUKAS
_(Varustautuu työhönsä pöydälle. Puhelee kuin itsekseen, sotkeakseen
Myrkyn kosimista)_
Housuihin on siinä vielä paikka lisättävä _(nuuskaa)_ ... paikka
lisättävä ja ... _(aivastaa)_ ja _(aivastaa)_ ja housut käännettävä.
MYRKKY
_(Jatkaa omaansa)_
Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon.
SOHVI
_(Ujostelee)_
Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman
emäntääkin toimeen tulisi.
MYRKKY
Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi.
LUUKAS
_(Nostaa toisen polvensa pystyyn ja raapii lahkeensuun alta)_
Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä
on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. Kysy ja sano jotta mestari
Luukas ottaa ne... _(Syventyy työhön)_ Tuo samalla tiellä perut tänne.
MYRKKY
No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa. _(Lähtevät, Sohvi vilkaisee
Luukakseen hymyillen)_
LUUKAS
_(Yksinään)_
No nyt, Luukas Filemon, työhön... Paikka tuohon, ja... _(Hämmästyy)_
Kas... Katsohan, Luukas Filemon, eikö tämä ole vehnästä. _(Haistelee)_
Totisesti tämä on vehnästä... Mistähän se Sohvi nyt älysi semmoiset
herkut panna housun taskuun!... Mutta olkoonpahan tuossa pöydällä
valmiina siihen asti kuin velli on valmis.
JUNNUS
_(Saapuu Pentin kanssa viinalasku kädessä. Istahtaa housujen luo,
katsahtaa taaksensa muka)_
Mestarin housutko ne ovat tässä naulassa?
LUUKAS
Ei ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat
Simo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu,
seppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri?
JUNNUS
Eipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin
sitten tämän Pentin matkaan.
LUUKAS
Vai sen verran sinulle vain kuuluu.
JUNNUS
Sen.
PENTTI
Eikäpä sitä minullekaan kuulu muuta kuin se vanha rauha ja mikä jo
kuului hänellekin.
LUUKAS
Kuulumiset vain vähenevät, maa köyhtyy ja merkit ilmestyvät, niin kuin
sanassa sanottu on.
JUNNUS
Ka niinhän ne... _(Sylkäsee ruikaten)_ Ja eikä taida tääkään mestari
enää viljellä tätä joka voittaa vahvankin miehen. _(Ottaa laskun)_ Tällä
Pentillä olisi tätä mestaria varten varattua... Vai mitä se mestari itse
siitä arvelee ... tästä viinasta?
LUUKAS
_(Katsoo silmälasien takaa, otsa kureessa)_
Mestariko arvelee?... Kuinka monesti puhdistettua se on?
PENTTI
No on se nyt ainakin kahdesti ... jos ei lie kolmestikin.
LUUKAS
Kolmesti puhdistettua... Vie, Junnus, lasku tuonne seinäkaappiin sen
virsikirjan viereen. _(Junnus tottelee)_ Kolmesti ... kolmesti
kirkastettua on... Ja onko sitä vierailla mitä asiaakin?
PENTTI
Ka mitäpäs sitä erikoista.
JUNNUS
Se tää Pentti vain muuten tuli puhumaan... Tällä kun nyt on jo se oma
mylly.
LUUKAS
Mhyy!
PENTTI
Vaikka toisen maallahan se vielä on... Mutta tottapa hänen rannankin
jaksaa silloin lunastaa, kun on kerran myllyn saanut.
LUUKAS
Mhyy.
JUNNUS
Omahan tällä on mylly. _(Panee tupakkaa)_
PENTTI
Oo-ma... Ja on siinä luojan kiitos sitä jauhatustakin, niin jotta eivät
tarvitse kivet jouten seistä.
JUNNUS
Ka minkäs takia tässä näin isossa kylässä ei olisi jauhatusta yhteen
myllyyn... Vai mitä se tää mestari siitä asiasta arvelee?
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Mestariko mitä arvelee?
PENTTI
Niin.
LUUKAS
Ja mistä asiasta mestarin pitäisi puhua ja arvella?
JUNNUS
Ka siitä tämän Pentin naimiskaupasta... Jotta sopisikohan tuo tälle
mestarin tytölle? _(Luukas raapii kainalon alustaansa. Äänettömyys)_
Onhan tällä hyvä mylly.
PENTTI
Eihän siinä tarvitse leivättä syödä, kun vain asioistaan huolen pitää,
eikä kaikkia rahojaan turhaan hurvittele.
LUUKAS
_(Laskeutuu pöydältä)_
Soo... _(Kuin itsekseen)_ Nyt sen kun housut silittää suhautetaan, niin
paikka on kiini kussakin reiässä. _(Menee kaapille ryyppäämään
laskusta)_ Paikka ... paikka on kussakin reiässä kiini silloin...
JUNNUS
Ja lujatekoinen myllyhän se on... Siinäkin peukalorattaassa on vasta
ihan paksusta rautapuntista pantu vanne.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Vai on peukalorattaassa rautavanne ... vai on peukalorattaassa. _(Avaa
laskun runtia)_
PENTTI
O-on ... ja muutenkin on luja, visakoivusta tehty, se ratas ... ja
eläähän sillä myllyllä tää yksi mies perheellisenäkin ollen. _(Vetää
pieksun vartta suoraksi)_ Nytkin kun jauhetaan talkkunaa ja myllyjyviä
lähtee niistä kappa säkiltä ja kukkapää kappa suuremmalta, niin on siinä
jo talkkunaa köyhällekin antaa.
LUUKAS
_(Tulee ja pyyhkii suunsa kaulassa riippuvien housujen lahkeeseen.
Muikistaa)_
Ah-hah! Kyllä oli pakana oikeaa kolmesti kirkastettua! _(Hakee
silitysraudan liedeltä)_ Oli tuo kerrankin voimallista ja väkevää vettä!
JUNNUS
Oli... Mutta sittepä tämä asia rupeaakin luistamaan... Koska tämä
mestari ei järkiään vastaan pane.
PENTTI
Ka... Minun puolestani kyllä saa olla menneeksi.
LUUKAS
_(Sylkäsee silitysrautaan)_
Mutta kussakin asiassa on ensiksi niksi.
JUNNUS
_(Tokaisten)_
Ka onhan se.
PENTTI
O-on... _(Hämillään)_ Niin mikä niksi?
LUUKAS
Se niksi on tässä asiassa, jotta syntiä on kahdenlaista: a) perisyntiä
ja b) tekosyntiä, ja tekosynnistä on kaikista kauhein helmasynti, sillä
sanassa sanotaan, että joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä,
hänellä on jo piru mielessä.
JUNNUS
Ka eipä tämä Pentti ole sitä helmasyntiä toki muita erikoisemmin
tehnyt...
PENTTI
O-hoh!... Tuskin toki senkään vertaa kuin muut!
LUUKAS
_(Entistä juhlallisemmin)_
Se ei ole totta... Kun kylä puhuu, niin silloin on aina kipinä totta
valeen alla... Ja kylä puhuu sinusta, Pentti!
PENTTI
Ne valehtelevat!... Tietäähän tää Junnuskin.
JUNNUS
Valehtelevathan ne.
LUUKAS
_(Pyörittää päätään ja katsoo sitte otsa kurtussa)_
Mhyy!
PENTTI
_(Puolustautuen)_
No jos lie mitä sattunut vähä ketä kiikuttamaan, niin eihän siinä vielä
mitään helmasyntiä ole... Mutta se tää kylän rahvas suurentelee sen
sitte ja tuhmat uskovat ... ihan perättömiä puheita...
JUNNUS
Ka niinpä ne...
LUUKAS
Soo!... Mhyy.
PENTTI
_(Koettaen pulasta selviytyä)_
Niin... Ja johan minä olen sitä paitsi saanut kyllänikin koko tytöistä
... siinäkin viattomassa kiikuttamisessa, ja kiitän onneani, kun pääsin
niistä vain eroon.
LUUKAS
Mutta... _(Ryyppää vettä ja puhaltaa sen housuille)_ Mutta akkimus mies
on pahempi kuin huonosti kasvatettu porsas... Sille et pane hankoa
kaulaan niin kuin porsaalle panet ja siten estät pahan teosta... Akkimus
mies on vielä naimisiin menonsakin jälkeen _(merkitsevästi)_ akkimus
mies on, kuule, aviossakin yksi vaarallinen ... vaarallinen ja aina
epäiltävä kuin aitimus hevonen.
PENTTI
_(Hämmästyneenä, puolustautuen)_
O-hoh!
JUNNUS
Ja tääpä Pentti sitä paitsi tasaantuu, kun kerran naimisiin pääsee...
Olenpahan minäkin naimisiin mentyä tasaantunut, vaikka enpä sitä
minäkään poikamiehenä ollut tavallista Penttiä parempi.
PENTTI
Mikäs siinä auttaa!... Siinä kun koko päivät myllyä hoitelet ja pidät
perheestäsi huolta, niin ei siinä tule joutavat ajatukset mieleenkään!
LUUKAS
Mhyy!... Mhyy!... Ja onko sinulla nyt talkkunajauhoja säästössä asti?...
Jos vaikka tuo Sohvi kävisi hakemassa.
PENTTI
On toki... Kun vain Sohvi tuo säkin, niin kyllä sieltä talkkunaa
tulee... Eikä ole rahasta kysymystäkään.
JUNNUS
Kovahan se on jauhamaan tään Pentin mylly.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Kova on mylly jauhamaan. _(Äänettömyys)_
JUNNUS
No sittenpä tää asia näkyykin olevan päätetty... Sohvi vain käy
hakemassa talkkunajauhot ja Luukas sanoo sitten asian tytölleen.
LUUKAS
Niin ettäkö asia on päättynyt!... Ei. Asiassa on aina kaksi niksiä ...
kaksi suurta ja kovaa niksiä.
PENTTI
_(Hölmistyen)_
No mikä niksi siinä nyt vielä on?
LUUKAS
Tulehan Junnus tänne peräpuolelle, niin supatetaan vähä kahden kesken.
_(Menee kamariin)_
JUNNUS
Ka saapihan tässä. _(Seuraa)_
PENTTI
_(Yksinään)_
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen
pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu!
KAISU
_(Saapuu ujona)_
Eikös se mestari ole kotona?
PENTTI
Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu?
KAISU
_(Isahtaa penkille)_
Ei mitään.
PENTTI
Eikö mitään. _(Hiivittäytyy likemmä, penkkiä myöten luistaen)_
KAISU
Ei... Missäs se mestari on?
PENTTI
Mestariko?... Se meni vähän asialle. _(Lähestyy taas)_ Mutta tottapahan
se tulee, kun joutuu. _(Lähestyy)_
KAISU
Tuleekohan se kohta?
PENTTI
Niinkö mestari? _(Lähestyy)_ Eikö tuo tulle ... kun nyt saa asiansa
toimitetuksi. _(Hiihtäytyy ihan rinnalle)_ Se läksikin tästä ihan
äsken... Minne hän lienee mennyt... _(Tarttuu Kaisun esiliinaan)_ Uusi
esiliinako tämä on?
KAISU
_(Vetää hiljaa esiliinansa pois)_
Ei saa!
PENTTI
_(Leikillä)_
Minkätähden ei saa? Saahan? _(Vetävät hiljakseen esiliinaa)_
KAISU
Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
PENTTI
Kenenkä kanssa?
KAISU
Kahilaisen Jukan.
PENTTI
Vai Jukan!... Olisinhan minäkin sinut ottanut, kun olisin tiennyt, jotta
sinulla on niin kiire. _(Vetää esiliinaa)_
KAISU
No ... ei saa!... toisen omaa!
PENTTI
No saapi... Menenhän minäkin naimisiin ... enkä kuitenkaan rupea jo näin
aikaiseen jurottamaan. _(Yrittää syleillä)_ On sitä sittenkin vielä
aikaa!
KAISU
Ei saa! _(Hyppää irti. Esiliina pääsee irti ja jää Pentille käteen)_ Kun
ei anna rauhaa. _(Pakenee pois tuvasta)_
LUUKAS
_(Palaa Junnuksen kanssa. Katselee)_
Missäs se nyt se Pentti on?
PENTTI
_(Työntää esiliinan taskuunsa)_
Ka tässä!... Joko se nyt sitten on asia päätetty ... niin jotta se
pitää?
LUUKAS
Sano sinä seppä Pekka Malakias Junnus asian päätös.
JUNNUS
Ka se tämä mestari päätti, jotta tottapahan sitten nähdään ... jos
sinusta ei nimittäin enää tämän perästä mitään kylällä kuulu.
PENTTI
No siitä nyt saa olla mestari varma...
JUNNUS
No sittenpä tämä asia selvisikin vähällä vaivalla. _(Hilkka saapuu)_
PENTTI
Ka tässäpä tämä itse Hilkkakin tulee ... niin jotta saa kuulla.
LUUKAS
_(Varottaa sormi pystyssä)_
Pentti... Kuule sinä Pentti... Mestari Luukas tietää itse aikansa!
PENTTI
_(Kaivaa ajatuksissaan sormellaan nenäänsä)_
Ka sepä tulisi sitä myöten jo valmiiksi!... jos sanoisi Hilkalle
itselleenkin.
LUUKAS
Mestari Koikaleen talossa ei pidetä kiirettä tulipalossakaan, sillä
mestari itse on tirppanut ja odottanut omaa vaimoansa kahdeksan vuotta,
kolme kuukautta ja neljätoista vuorokautta... Hilkka, kohenna tulta
vellikattilan alle ja pane suolaa vahvasti velliin! _(Hilkka tottelee)_
JUNNUS
_(Pentille)_
Ka mikäpäs tässä on sitte... Kyllähän tämän mestarin sana pitää ... niin
jotta voithan sinä jonkun aikaa tirppaa.
PENTTI
Ka voihan tuota.
JUNNUS
Voi... _(Tekee lähtöä)_ Niin että jos sitten lähdetäänkin. _(Ottaa
hiilen piippuunsa)_
PENTTI
Ka mitäpäs tässä enää istumassa tekee. _(Lähtevät)_ No ... mestari...
Hyvästi sitte vaan!
LUUKAS
Herran halttuun. _(Kaivaa luudasta otetulla varvulla korvaansa)_ Ja nyt
Hilkka... Hilk-ka!
HILKKA
_(Nyreänä)_
Mitä?
LUUKAS
_(Viisaasti)_
Kun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän
täyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee
... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää
huoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi
neitsyeeksi sanoa.
HILKKA
No enkä valitse Myrkkyä, en yhtään päivää ... vaikka siinä miten
houkutelkaa!
LUUKAS
_(Koveten)_
Hilkka!
HILKKA
_(Suuttuu)_
No enkä huoli Myrkystä!
LUUKAS
_(Ankarana)_
Hilk-ka! _(Hilkka tottelee ja jää kuuliaisena, nyreänä lieden luo
seisomaan. Lempeämmin)_ Minä sanon sinulle, Hilkka, että sinä et
tarvitsekaan vielä kestään huolia... Sinä vain valitset ja odotat, mitä
sinun vanha ja viisas isäsi sinulle sanoo. _(Hilkka lähtee, kuin
suuttua tupsahtaen, pois tuvasta)_ Hilk... Hi _(Muuttuen)_ Tytöstä on
tullut äitiinsä juonikas ... juonikas ja ankara valitsemaan... Mutta
Pentillähän on mylly ja Luukas Filemonille ei herra ole suonut liikoja
talkkunajauhoja... Ainoastaan vatsan ja suun ja su-uuren syömähalun on
Herra palvelijallensa Koikaleelle antanut! _(Käy kattilasta lusikalla
suolaa koettamassa)_ Onkohan siinä vellissä oikea suola. _(Maistaa)_
On... Kohtuus vallitsee kaikessa sinun talossasi, mestari Luukas Filemon
Koikale.
HIRMUN LIISA
_(Tulee kuohuksissaan)_
No tämähän nyt vasta peliä on, kun ei enää saa rauhassa tätä myllytietä
ihmiset kulkea, kun se Soikkelin Heikin pässi pahennus siinä pukittaa ja
päkittää, jotta silmät pitäisi olla edessä ja takana!
LUUKAS
_(Arvokkaasti)_
Soo... Päkkääkö Heikki Soikkelin pässi tätä Hirmun Liisaakin?
HIRMUN LIISA
No minuahan se ruoja pakkaakin ... ja hyökkää vielä niin kavalasti takaa
päin kuin paha henki vanhurskaan kimppuun ... en paremmin ajattele... Ja
kun minä Soikkelille itselleen huusin siitä pellolle, niin mitä luulet
sen tehneen: Haukkumaan hyväkäs rupesi. Mutta silloin minä julmistuin ja
uhkasin tulla sinulle, Luukas, sanomaan... Ja nyt sinä pidä sille Heikki
Soikkelin ruojalle siitä pässistä semmoinen rippisaarna, jotta sen
korvat soivat, niin korjaa pässinsä pois tahi opettaa sen ihmisiksi
olemaan... Ripitäthän, mestari, sen Soikkelin?
LUUKAS
Siis ... mestarin siis on pidettävä nyt parannussaarna pässille että...
HIRMUN LIISA
_(Keskeyttäen)_
No kukas muu juutas täällä saarnaisi ja pitäisi kylän asioita reilassa,
jos et sinä!
LUUKAS
No-oo ... no ... no! _(Aikoo sanoa)_
HIRMUN LIISA
No sitten ei mitään. _(Kiirehtii pois)_ Hyvästi nyt vain ja nyt anna
Soikkelille rippi, joka tuntuu. _(Poistuu)_
LUUKAS
_(Viisaasti)_
Hän ... hän saarnauttaisi mestari Luukkaalla ilman voita ja vehnästä ...
sitä varten hän pakoon livahti... Mutta maltahan!... Maltahan sinä
Hirmun akka! Pässin pitää saada rauhassa sinulle opettaa, jotta pappi ei
pytyssä leivättä paukuta!
SOHVI
_(Saapuu iso korvo selässä. Hymyilee)_
Tässä on ukko Sallisen peruja... Ei sanonut leski muuta joutavan.
_(Pyyhkäsee nenäänsä huivin kulmalla)_
LUUKAS
Korvo... Vanha korvoko jäi vain Sallis-ukolta. _(Pyörittelee korvoa
tarkastellen)_ vanha ... vanha maitokorvoko vain ukolta jäi... Vannekin
on tuosta jo aukeamassa ... ja uurteessa on rako... Mutta laudat ovat
lujat... No mitäpäs siinä. Vie korvo eteiseen ja pane veteen turpoamaan.
_(Menee kamariin. Sohvi alkaa pyörittää korvoa ovea kohti)_
MYRKKY
_(Saapuu, tulee vastaan)_
Kah... Korvoako sinä pyörität?
SOHVI
Ko-orvoa. _(Pysäyttää)_ Luukkaalle toin korvon.
MYRKKY
_(Kaputtaa korvoa)_
Lujalautainen korvo... Mutta heitä nyt se ja mene asialle. Sano Jaskalle
ja muille kylän pojille, jotta Myrkky laittaa vehnäskahvit ja tanssit,
jos vain saavat sen tyttömyllärin ratashuoneen kootuksi sen viettelemiä
tyttöjä ihan täyteen ja sitten laittavat kylälle sanan... Mutta sano
jotta sinä sovittuna päivänä, kun minä Hirmun kanssa tulen sinne
kauppoja päättämään. Sittenpähän Luukas itsekin näkee... No ... mene
nyt.
SOHVI
Onkos se lehmä sitte jo ihan varma?
MYRKKY
No niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun...
Mutta nyt vaan ei hellitä Myrkky!
SOHVI
_(Hyvillään)_
Hyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä!
MYRKKY
Ka ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla
panee tää poika Luukkaan sinut naimaan.
LUUKAS
_(Tulee säkki kädessä)_
Meneppäs Sohvi... _(Käy karistamassa kurkkunsa pankon luona)_ Meneppäs,
Sohvi, sitten kun olet muut työt tehnyt ja käy hakemassa tällä säkillä
Pentti mylläriltä talkkunajauhoja... _(Antaa säkin)_ Sano vain, jotta
mestari Koikale käski... No mitäs nyt kuuluu, Myrkky?
MYRKKY
Eipä sitä hyvää ... erikoista... Tässä vain arvelen ostaa sen tään
Pentin myllypaikan... Niin vaikka hänen sitten rakennuttaa oman myllyn,
kun on ensin sen entisen pois revittänyt.
LUUKAS
Sooo! _(Sohvi puhdistelee korvoa)_
MYRKKY
Niin tulin tässä arvelleeksi... Ja mitäpä hän köyhä mies myllyllä
tekeekään. _(Koputtaa porot piipustaan pankolle)_ Velkoja jo on
ennestäänkin suusta ihan sieramiin asti ... niin jotta joutaapa hän
aikanaan hävitä mylly.
LUUKAS
Soo-o!... Vai on miehen mylly jo niin menossa!... Sitä se syntinen elämä
tekee!
MYRKKY
Sitä...
LUUKAS
Sitä ... sitä se tekee syntinen elämä... Sodoma ja Gomorra hukkuu ja
myllyt miehiltä menevät!
MYRKKY
Mennyt ... mennyt on kohta mieheltä mylly... Pääsevätkin sitten tämänkin
kylän tytöt rauhaan. _(Sohville)_ Mitenkäs, Sohvi... Kukas se sanoi,
jotta eikö se jo sitä Sallisenkin leskeä kitkuta ... tää Pentti?
SOHVI
Eipä sitä ilkeä semmoista kertoa... _(Alkaa lakasta lattiaa)_
MYRKKY
Niin jotta ei sille kunnon isä ja hyvä kristitty tyttöään antaisi...
Tälle Pentille.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Ei... Ei antaisi isä lastansa hänelle.
MYRKKY
No ei...
LUUKAS
_(Jyrkästi)_
Ei.
MYRKKY
Ei... Pentti Akkimukseksihan ne nyt sen jo ristivätkin ... sen entisen
sukunimen sijasta!
LUUKAS
_(Laskee silmälasit nenälleen kuin oudoksuen)_
Akkimukseksi?
MYRKKY
Akki... Pentti Akkimukseksi haukkuvat ... ja mestari Luukkaan antama
nimipähän tuo onkin!
LUUKAS
Soo!... Siis soo!... Vai Pentti Akkimus siis!
MYRKKY
_(Lähtöä tehden)_
Ka niin... Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että
lähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn
kauppakirjat... Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä
jauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa. _(Jäähyväisiksi)_ No ...
tottapahan sitten taivaassa tavataan! _(Poistuu)_
LUUKAS
Tavataan! _(Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien)_ Tavataan
sitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa
... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta
onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale,
joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei
kuulukaan. _(Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään)_
Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä
sitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! _(Sohvi
riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää)_ Äh-häh! _(Syö)_
SOHVI
_(Työntää vehnäsen likemmä)_
Arvaatko sinä keneltä se on...
LUUKAS
No-oo?
SOHVI
_(Ujosti)_
Ka Sohvilta!
LUUKAS
Ka keneltäkäs se muulta. _(Haukkaa vehnästä)_
SOHVI
_(Kainosti)_
Ei keneltäkään... _(Hymyilee)_ Mutta Sohvi se toki muistaa
vehnäselläkin... _(Luukas ryyppää)_ ... Luukastaan. _(Niiskuttelee
maireasti)_
LUUKAS
Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä
vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää
säätä.
SOHVI
_(Mairitellen)_
Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? _(Istahtaa
rinnalle)_
LUUKAS
Vehnänen on aina vehnästä ... mutta... _(Ryyppää)_
SOHVI
_(Kaikerrellen)_
Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
LUUKAS
_(Muikistaa suutaan, jatkaa)_
Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme
kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano
koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen
ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja
niinkuin Saara. _(Ryyppää. Juopuu. Hilkka menee nopeasti, ynseänä tuvan
läpi kamariin)_
SOHVI
_(Lähestyy aivan kiini)_
No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni.
LUUKAS
_(Nousee)_
Ei... Nyt näkee Luukas jo enkelien kuorot ja oman vaimovainaajansa
taivaan astinlaudalla istumassa _(Menee keskelle tupaa)_ ... istumassa
ja sormellaan Luukkaalle linkuttamassa ja hoputtamassa enkeleille, jotta
nyt ottakaa harppunne ja pankaa puhdas paita päällenne, sillä mestari
Koikale tulee ... tietä pitkin juuri juhlallisesti astellen ja veisata
hojottaen saapuu mest... mestari...
SOHVI
_(Taputtelee poskelle)_
Luukas... Sohvin oma Luukas...
LUUKAS
_(Pyörittää sormeaan otsansa edessä, juopuneena)_
Nyt se pyörii jo kuin mylly ... niin kuin mylly.
SOHVI
Mikä se pyörii?
LUUKAS
Luukkaan päässä pyörii äly ... korkea äly ja viisaus pyörii ... niin
kuin Pentti Akkimuksen mylly. _(Lankeaa maahan ja nukkuu)_ Nyt
mestari!... mes... mes...
SOHVI
_(Tukee kaatuessa)_
Sohvin oma kulta...
LUUKAS
_(Jatkaa)_
Mestari nukkuu Aab... Aabrahaamin helmaan... Se pyörii ... pyörii... Äly
pyörii... _(Kuorsaa)_ Krohoo!... Kro-hoo!... Kro-hoo!
SOHVI
_(Tuo peitteen ja peittää sillä. Tyynyä pään alle pannen)_
Niin... Nuku pois, Sohvin Luukas.
LUUKAS
_(Unissa)_
Aabrahaamin helmaan. _(Kuorsaa)_
SOHVI
_(Riisuu nukkuvan jaloista kengät, asettaa ne pankolle kuivamaan, tulee
ja taputtelee Luukasta poskelle)_
Niin... Sohvin ... Sohvin oma Luukas. _(Hyräilee Kalevalan sävelellä)_
Nuku, nuku nurmilintu,
väsy, väsy västäräkki --
_(Pyörittää korvoa ulos ovesta, jatkaen)_
Väsyppä, väsyppä västäräkki,
väsy, väsy västäräkki!
_(Pentti kurkistaa ovesta, menee nopeasti tuvan läpi, kurkistaa
kiireellä kamarin ovesta ja pistäytyy sitte Hilkan luo kamariin)_
Kolmas näytös.
Myllyn yläkerta. Perällä notkuva lauta penkkinä. Viulu seinällä. Pentti
istuu laarin juurella säkin päällä ja soittelee huuliharppua. Ovi
oikealla. Vasemmalta vievät raput alas myllyn ratashuoneesen. Myllyn
peräosa korkeampi, ja sinne vievät portaat.
JUNNUS
_(Tulee, säkkiä selässään kantaen)_
Siinä olisi sitä jauhattamistakin. _(Pyyhkii hihallaan otsastaan hikeä)_
Saakelin jykeitä ovatkin nää tämän vuotiset elot... Tuossa puolen
tynnörin säkissä jo on kantamista. _(Istahtaa säkin päälle)_ Kovastiko
sitä vain jauhattamista riittää?
PENTTI
Onpa sitä ihan riittämään asti... Kun nyt vain se muu asia selviäisi
hyvästi, niin johan tässä eläisi akallisenakin ollessaan.
JUNNUS
_(Kaivelee piipun periä)_
No eikös se jo sen siitään rupea selkenemään ... vai yhäkö se vain
ennallaan olla jötköttää?
PENTTI
No johan se nyt on kumminkin paremmalle puolelle kallistumassa... Ukko
Luukas kun makasi humalassa keskellä tuvan lattiaa, niin Hilkka sai olla
rauhassa ja silloin satuin minä poikkeamaan tupaan ja sain toki siinä
ukon nukkuessa rauhassa puhutella.
JUNNUS
_(Panee porot suuhunsa)_
Mhyy... Ja eikö ukko herännyt?
PENTTI
_(Mättää salvosta jauhoja säkkiin)_
Ei... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka
kainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta
ei se ollut järkiään kielto.
JUNNUS
Ka niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä
tavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa.
PENTTI
Niinhän ne minullekin muutkin tytöt aina ensin sanoivat ... jotta eivät
tiedä... _(Puistelee säkkiä)_ Ja nyt minä pyysinkin Sohvin tulemaan ja
yritän sen kautta suostuttaa ukkoa.
JUNNUS
Ka ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.
PENTTI
Ta-arvitaan... Mutta tuleppas niin otat sieltä ne myllyraudat pajassa
korjataksesi... Vasarakin on jo niin tylsä, jotta ei ole enää millä
kiveä teräväksi hakata. _(Poistuvat)_
JASKA
_(Saapuu Akun kanssa, molemmilla jyväpussit kannettavina)_
Missäs se Pentti Akkimus nyt itse on, kun ei näy.
AKU
Jos lie alakerrassa. _(Maistaa salvosta jauhoja)_
JASKA
Ei se siellä ole... Siellä on sillä tyttöjä nyt vähä tulisesti!
AKU
Jokos te pöngititte oven?
JASKA
Jo... Salvan takana istuvat tään kylän tytöt. Nyt sen kun kylälle sana,
niin silloin on Myrkyltä kahvi- ja muutkin kekkerit pojille ja rapsut
Akkimuksen niskaan. _(Riuskauttaa jalkaansa korkealle)_ Tiedätkö sinä
Aku, kun me toissayönä tappelimme Leppälahden poikien kanssa Jäppisen
Katrista, niin siinä vuoti vain yksi veri.
AKU
_(Kenkänsä korkoa tarkastaen)_
Kukas voitti?
JASKA
_(Kerskuen)_
Ei oikeastaan vielä kukaan... Kaikki saivat selkäänsä niin jotta seipäät
ryskivät. Ja ensi pyhänä annetaan tälle Pentti Akkimukselle, jos vain
tavataan missä yöjalassa.
AKU
Eipä se hyväkäs tule semmoiseen paikkaan. _(Hoilaa rehennellen,
huonosti)_
Tai, tai, tai, tai Taipalen ämmä!
Katkasi vasikalta vaivaisen hännän.
JASKA
_(Kädet housun taskuissa teikaroiden ja hieman kellistellen)_
Mutta on sille tehty toinenkin jutku: Esa löysi sen tytöiltä saamat
tupakkakukkarot ratashuoneen komerosta ja peräseinään riviin naulasi
vehkeet Esa. Ja ei Akkimus tiedä mitään asiasta.
AKU
Se tulee... Mennään pois. _(Poistuvat kaulatusten, hoilaa)_
Martin Vappu hyvä tyttö...
JASKA
_(Jatkaa hoilausta ovessa mennessään)_
vaan en häntä huoli ma...
PENTTI
_(Palaa)_
Siihen on taas tuotu jauhatusta. _(Ryhtyy seulomaan)_ Malisen Pekka kun
toi tuulettamatta ja selvittämättä nuo ryyniotrat... Vaikka heistä
seulomalla erottaa nuo enimmät vihneet pois. _(Seuloo laulaen)_
Kaunihisti se mylly pyörii,
itse mylläri seuloo,
mutta kotona kammarissa
oma kultani neuloo.
_(Hilkka on tullut takaapäin, pysähtyy, ujostelee)_
Voi kun koskee mun sydämeeni,
kun on kaukana kulta,
Sammuttaa ei ole voimaa
mulla lempeni tulta.
_(Hilkka pistää takaapäin tupakkakukkaron seulaan)_
Hi... Hilkka!... Myllyäkö sinä tulet katsomaan?
HILKKA
_(Ujona)_
Myllyä... Ota siitä seulasta se!
PENTTI
_(Tarkastelee kukkaroa, on iloinen)_
Kylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi...
yhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä
kukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka
tähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan
tähän.
HILKKA
No. _(Istahtaa Pentin rinnalle)_
PENTTI
Niin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly?
HILKKA
On.
PENTTI
O-on tämä... Tuolla alaalla on vielä ratashuone, mutta tämä yläpuoli se
on myllyssä tärkeämpi, sillä tämä se jauhaa... Vai mitä sinä arvelet,
Hilkka?
HILKKA
En mitään. _(Nyppii esiliinaansa)_
PENTTI
En minäkään... Entäs joko sinä nyt tiedät sen asian ... josta silloin
sanoit jotta et tiedä?
HILKKA
_(Ujostellen)_
Niin minkä?
PENTTI
Ka tään meidän naimisiin menon... Niin jotta joko se nyt päätetään
kauppa?
HILKKA
_(Kuiskaa, nostaen esiliinan suunsa eteen)_
En minä tiedä.
PENTTI
No... Sittenhän se onkin selvä... _(Lähenee)_ Kun sinulla ei kerran ole
mitään sitä vastaan _(Kietaisee kätensä vyötäisille)_... Ota nyt pois
tämä esiliina tästä tään suun edestä, jotta... _(Vetää esiliinan suun
edestä pois. Suutelee. Hilkka pyyhkii esiliinalla suunsa)_ Vaikka
malttaisin minä toki olla sinua suutelemattakin vaikka miten pitkään...
Niin kovasti minä sinua rakastan.
HILKKA
_(Varovasti)_
Mutta jospa sinä rakastat muitakin.
PENTTI
_(Topakkana)_
O-hoh!... Kuka sitä nyt monta rakastaisi yhtä aikaa!... tahi yleensä
ketään, kun on kerran oma hellu niin kuin nyt sinä minulla... Eikö
suudella vielä?
HILKKA
Väittääpä se jo...
PENTTI
Ka onpa tätä tavaraa... Mitä tästä säästää. _(Suutelee)_
HILKKA
_(Vastustellen)_
Jos kuka vielä sattuu tulemaan!
PENTTI
No nytpä tää elämä alkaakin sitten jo vakiintua, kun nyt on tämä pääasia
selvä...
JUNNUS
_(Ovelta)_
Sanoi se Sohvi joutuvansa nyt... Se on jo tulossa. _(Poistuu)_
HILKKA
_(Hätäytyen)_
Sohviko... Nyt jos se näkee... Mistä minä menen!
PENTTI
Ka mene!... _(Jouduttaa)_ Käänny siitä sen halkopinon taitse ja sitten
siitä aitoviertä myöten, niin se ei satu. _(Yksin)_ No nythän tämä elämä
jo alkaa luistaa kuin tuo puhtaan viljan seulominen... Kun vain ukon
lupa saadaan, niin kaikki on voita ja vehnäistä... Ka!... Sohviko se
on?... Mitä sitä kuuluu? _(Sohvi nyppii nenäänsä epäluuloisena ja
rykii)_ Niin jotta kuuluuko sitä Sohville oikein mitä parempaakin?
SOHVI
Ka mitäpäs sitä kuuluisi... Luukas käski kysyä, jos hän saisi tähän
säkkiin huttujauhoja.
PENTTI
No tokihan niitä saa!... Kun sitä muuta olisikin niin paljon antaa kuin
huttujauhoja, niin ei sitä köyhyyttä maailmassa enää olisikaan... Tästä
saat valmiin pussillisen ihan parasta ruishuttujauhoa... Tulehan nosta
tätä säkkiä peräpuolesta apuna tuonne ylös. _(Kantavat säkkiä)_ Ja
saisithan sitä sinäkin tästä muutaman tynnörin näitä liikoja eloja, jos
vain olisit viisas ja pitäisit vähän minunkin puolta sen ukko Luukkaan
edessä ... etkä yksin omaan sitä Myrkkyä avittaisi... No olkoon siinä
säkki... Vai mitä sinä arvelet Sohvi?
SOHVI
_(Istahtaa säkille. Yskii)_
Tuo yskäkin kun vaivaa!... vaikka on keskikesä.
PENTTI
_(Istahtaa viereen)_
Eikö niin, Sohvi?
SOHVI
Mitä?
PENTTI
Jotta rupeat avittamaan minua siinä Hilkan asiassa, niin saat palkaksi
ruista.
SOHVI
Enpä minä häntä vielä tiedä ... enkä osaa sanoa.
PENTTI
_(Tarttuu varovasti esiliinaan)_
No minkätähden sitä nyt ei tiedä, Sohvi. _(Vetää hiljaa esiliinasta)_
Tietäähän? _(Leikkiä puhuen)_ Sohvista saisikin niin mukavan emännän,
kun kellä olisi talo.
SOHVI
Elä revi esiliinaa! _(Vetää takaisin)_
PENTTI
No mitä se nyt Sohvi leikittelee joutavia _(Vetävät leikillä)_ Rupea
vain pois minua auttelemaan, niin minä annan ruista minkä vain ilkeät
ottaa... No, Sohvi.
SOHVI
No ... esiliina repeytyy...
PENTTI
_(Leikillä)_
Eikä repeenny... Eihän?
SOHVI
_(Nousee)_
No... Jos otria annat kanssa tynnörin, niin...
PENTTI
_(Ihastuen)_
No vaikka kaurojakin toki saat... En minä turhilla tingi... Kunhan vain
saat ukon suostumapäälle.
SOHVI
No... Kunhan minä nyt ajattelen ... niin vaikka tuota nyt auttaisikin...
Missä se on se huttujauhosäkki?
PENTTI
Tässä... Minä nostan valmiiksi selkään... No... Mene siitä pihan kautta,
niin ei ole aita noustavana. _(Sohvi poistuu säkki selässä. Pentti
yksinään)_ Saa nähdä minkä käänteen asiaa nyt saa, kun on akka asialla.
_(Hankaa oikealla jalallaan vasenta säärtään)_ Säärtäkin kutkuttaa...
Merkinneeköhän mitä hyvää. _(Junnus tulee)_ No mitäs sinulle nyt?
JUNNUS
Eipä tässä entistä enempää... Soikkelin pässi vaivattu kun
äkkiarvaamatta päkätä muksautti, niin ihanpa oli ottaa noihin
istumalihaksiin. _(Maistaa jauhoja)_ Hyviä jauhoja... No mitäs se Sohvi?
PENTTI
Ka mitäs se!... Paljasta hyvää. Sanoi miettivänsä asiaa.
JUNNUS
No sittenpä se olisikin alulla, kun ei olisi ruvennut pelaamaan tää
myllypaikan omistaja ... Simpson Hirmu.
PENTTI
Hirmuko?
JUNNUS
Niin... Vaikka eikö tuossa oikeastaan lie itse Myrkky takana
vänkäämässä.
PENTTI
Niin jotta mitä?
JUNNUS
_(Ottaa mällin poskestaan)_
Ka sitä vain, jotta se aikoo myödä tämän jokirannan Myrkylle ja Myrkky
on uhannut revityttää tään myllyn. _(Viskaa mällin ulos)_ Ne kyläläiset
tässä juuri tiesivät jututa.
PENTTI
Elä nyt, paholainen!... Vaikka johan minä siitä kuulin ja arvasin.
_(Raapii niskaansa)_
JUNNUS
Se olisi sinulle koko rapsu, se myllyn repiminen.
PENTTI
No mutta onpa minulla siinä toki jo puntti varustettuna, jotta jos
tiukka tulee, niin antaa vain huhkia!
JUNNUS
_(Istahtaa ja ojentautuu, että saisi piipun taskustaan)_
Mhyy... Vai on sinulla toki sitä vastaan puntti.
PENTTI
On... Ensiksi se Hirmu, jonka tämä ranta on, on onneksi toki akkansa
hame-vallan alla, niin jotta minä voin sen eukon kanssa puhua. _(Lakasee
myllyä)_ Ja siksi toisekseen on sillä Pekka Sallisen leskellä rahoja sen
verran, jotta voi siltä viime tingassa pyytää lainaksi... Se leski
tuleekin tänne kohta jauhatustaan tuomaan, niin sitten ottaa asian
puheeksi.
JUNNUS
Mhyy!... Vai on sillä entisen Sallisen akalla rahoja. _(Ottaa
tulitikun)_
PENTTI
O-on... Ja vaikka nyt menisit varalta sanomaan sille Hirmun eukolle,
jotta kävisi täällä myllyssä... Sano jotta täällä on asiaa.
JUNNUS
_(Sytyttää piippunsa)_
Ka pistääntyy häntä akan puheilla käväsemässä. _(Lähtee)_
PENTTI
_(Yksin)_
Pahan hengen Myrkystä minkä riesan heitti ... vanhasta puolivaivaisesta
ukosta!... _(Kohentaa housujaan kauluksesta nostaen)_ Mutta tulipa
vaikka mikä, niin Hilkasta minä en luovu, kun olen kerran rakastunut...
Menkööt vaikka kaikki myllyt ja jokirannat, niin kyllä minä sittenkin
akkani elätän. _(Laila saapuu takaa, lyö huivilla)_ Ka... Laila!
LAILA
Onko se jo valmis ... se meidän otraryynipussi.
PENTTI
Oo-on... Sitäkö sinä tulit hakemaan?
LAILA
_(Hämmentelee jauhosalvoa jauholapiolla)_ Sitä... Miten valkeita
jauhoja.
PENTTI
_(Menee viereen oikealle puolen seisomaan. Alkaa vehkeilynsä)_
Oo-on ne hyviä jauhoja... Maistappas miten ovat makeitakin suoraan kiven
välistä tulleina. _(Tarjoo kädestä jauhoja. Laila lipasee niitä
kielellään ja pureksii)_ Eikö ole hyviä?
LAILA
O-on... Kenenkä ne ovat?
PENTTI
Ka Samulisen Pekan. _(Hiivittää kättään vyötäisille. Puhuu yhä
leikkisämmin, vehkeillen)_ Hyviä ja valkeita jauhojahan ne ovat... Vai
mitä, Laila?
LAILA
_(Uhkaa leikillä jauholapiolla)_
No!... Tuosta minä annan!
PENTTI
_(Likistää lujemmin)_
Ka sepä on jauhoäyskäri. _(Leikillä)_ Onko teillä, Laila,
jauhoäyskäri?... Laila! _(Laila hankailee kuin ajatuksissaan lapiolla
salvon kulmaa)_ Kuulehan, Laila ... kun minä sanon.
LAILA
Etpä sinä rakasta kuitenkaan...
PENTTI
Minäkö!... No kukas se sitten rakastaa, jos en minä!...
LAILA
_(Hyräilee kuin itsekseen, ajatuksissaan)_
Enkä minä rakasta uskotonta,
jolla on helluja monta.
_(Pentti yhtyy)_
En toki voi olla lempimättä.
Voi mua onnetonta.
ÄÄNI ULKONA
Prtuu!... Mihinkä sinä ajat?
TOINEN ÄÄNI
Ka tähän myllyyn!
LAILA
_(Hätäillen)_
Voi... Kuka se on. _(Katselee pakotietä)_ Jos se näkee kun tulee!
PENTTI
Myllyyn piru tulee. _(Kiirehtien)_ Mene vaikka tästä alas ratashuoneesen
ja sieltä alaoven kautta ulos... Tästä... Siitä portaita myöten... Ja
sitten avonaisesta ovesta ulos. _(Sulkee luukun)_
MIES
Joko ne kauran survonnaiset ovat hienot?
PENTTI
Jo... Ne ovat siellä survinhuoneessa... Mennään sieltä ottamaan.
_(Menevät)_
MYRKKY
_(Saapuu Hirmun kanssa)_
No niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä
koskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on
iso raha kuule, Hirmu.
HIRMU
_(Kehuskelevan eleillä)_
Mutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä
toinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen
hyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden
vilinä.
MYRKKY
No kymmenen markkaa lisää ... oli menneeksi, kun sinä niin tingit!... Ja
nyt lyö kättä. _(Äänettömyys. Ärsyttääkseen)_ Vai pelkäätkö sinä tässä
yhdessä kosken kaupassa akkaasi?... Kun et uskalla päättää.
HIRMU
Akkaako?... Hirmun talossa ei pelätä akkaa, sillä siinä talossa
_(innostuu)_ siinä talossa, kuule Myrkky, on tällä miehellä semmoinen
valta jotta siinä eivät akan sormen kynnetkään uskalla kasvaa miehen
luvatta ... eikä akka uskalla vanhetakaan, ennen kun pyytää mieheltään
luvan.
MYRKKY
No mitäpäs siinä sitten muuta kun että lyödään nyt akkavalta nurin.
_(Tarttuu käteen)_ Lyödään kättä noin jotta rojahtaa!... _(Lyö kättä)_
No joko tuo nyt ottaa ja pitää.
HIRMU
No jos vain hinnoilla sovitaan, niin akka ei ole esteenä tään pojan
tiellä... _(Rehennellen)_ Niin Myrkky... Jos sitä vain hinnalla
sovitaan, niin lähdetään vain sen miestä väkevämmän kanssa puoliamme
pitämään ja siinäpähän sitten kauppojakin hieroo.
MYRKKY
_(Lähtee)_
No ... täss' on poika vaikka mihin peliin!
PENTTI
No nyt on nekin jauhot annettu... _(Tarkastaa laaria)_ Vieläköhän siellä
on miten paljon jälellä. _(Asettelee laskinta)_ Joutaapa heitä valua
vähä huntturimmalta, niin loppuvat välemmin ja pääsevät toisten elot
vuoroonsa. _(Sirkka tulee pussi selässä)_ No siinähän se Sirkkakin
on!... Myllytystäkö sinä tuot?
SIRKKA
_(Heittää pussin maahan)_
Mylly... _(Iloisesti, vehkeillen)_ Mutta ne pitää joutua vielä niin
jotta minä saan samalla tiellä viedä ne kotiin.
PENTTI
_(Puuttuu leikkiin)_
Niinkö ne nyt pitää sukkelaan... _(Puistelee housun lohetta)_ Onko se
nyt hutturyynistä niin kiire!
SIRKKA
_(Ilakoiden)_
No on se... Ja ne pitääkin tulla hyviä ne ryynit, niin jotta niitä voi
syödä. _(Ottaa erään nuoran)_
PENTTI
_(Alkaen yhä leikkisämmin puhua)_
No pitääkö ne nyt tulla niin hyviä, jotta ei niistä keitetty huttukaan
pohjaan pala? _(Lähestyy)_
SIRKKA
No pitää kyllä!...
PENTTI
_(Jatkaa leikkiä)_
Pitää kyllä!... Mikäs se se on?... Se joka on Sirkan kädessä.
SIRKKA
Nuora... _(Mutkistaa leikillä)_ Ikään kuin ei nyt näkisi!
PENTTI
Nuoraa. _(Tarttuu nuoraan)_ Onko tää nyt mikä nuora... Paljas köysihän
tämä on. _(Vetää hiljaa)_
SIRKKA
Eipäs... Nuorapas on. _(Vetää peräytyen)_
PENTTI
_(Seuraa mukana)_
Köysipäs on. _(Vetää)_
SIRKKA
Ei saa vetää.
PENTTI
Tätäkö nuoraa? _(Vetää)_
SIRKKA
Tätä kyllä... _(Vetävät kovasti)_ Ei saa vetää nuoraa ... ei saa ... ei
saa ... ei saa. _(Nauraa)_
PENTTI
_(Matkien)_
Ei saa ... ei saa ... ei saa. _(Kietasee äkkiä hellittäen nuoran Sirkan
ympäri)_ Vai ei saa. _(Kietoo itsensä yhteen köyteen)_ Vai ei sitä
saa!... Vai!...
SIRKKA
_(Näön vuoksi)_
No ei... tahi minä huudan... Minä huudan. _(Nauraa)_
PENTTI
_(Matkii)_
Hi-hi-hi-hi-hi-hi!
JUNNUS
_(Tulee piippu hampaissa)_
Nuoraako te leikitte?
SIRKKA
_(Säikähtää)_
Voi!... Junnus! _(Koettaa selviytyä nuorasta)_ Päästä pois!... Päästä
sukkelaan ... tahi ... voi.
PENTTI
_(Selvitellen)_
No... Ka... _(Junnukselle)_ Nuoraa... _(Sirkalle)_ Ka... Eipä tässä
mitä... Junnuspa tämä vain oli. _(Selviytyvät)_ No nyt.
SIRKKA
_(Uhkaa ikään kuin suuttuneena lyödä)_
Mokomakin!... Kun nuorittaa!
PENTTI
Ka! _(Raapasee ohimoaan)_
SIRKKA
_(Suuttuvinaan ollen)_
Hyi!...
JUNNUS
Se Hirmun eukko tulee... _(Ottaa lapion)_ Tulin tuota lapiota hakemaan.
_(Poistuu)_
SIRKKA
_(Etsii hätäillen piilopaikkaa)_
Minne minä menen... _(Hätäytyy)_ Mitäs sinä nuoritit!
PENTTI
Sirkka... Sirkk...
SIRKKA
_(Lyö huivilla, jatkaa)_
Ja etkä aikanaan päästänyt.
PENTTI
Sirk...
SIRKKA
Suutun kyllä.
PENTTI
_(Kiireellä touhuten)_
Mene ... mene ... tästä tänne ratashuoneeseen ... ja sieltä sitten
ala-oven kautta pihalle ja sitten tulet takaisin kuin ei mitään olisi.
_(Yksin)_ No kaikenlaista kiirettä sitä pitää tässä myllytyössä sattua.
HIRMUN LIISA
_(Saapuu, pyyhkii kengänpohjiaan lattiaan)_
Tämäkö se nyt on se sinun myllysi?
PENTTI
Ka tämähän se.
HIRMUN LIISA
No en minä pahempaa vielä ole nähnyt! Kun seipään kanssa näet sai hosua,
jotta sai sen Soikkelin pässijurikan pois takapuoltaan vahtimasta... Ei
tiennyt milloin se olisi muksauttanut... _(Silmäilee)_ Onhan tämä hyvä
mylly!
PENTTI
Onhan tämä... Kyllä tämä rannanomistajallekin rantavuokrat maksaa... Ja
olisihan täällä peremmällä tätä lautaakin niinkuin penkkinä painaa.
HIRMUN LIISA
_(Menee istumaan)_
No onhan sitä tästä myllystä kylällä sitä puhetta jauhettu. Sitä nyt on
jauhettu jauhamasta päästyäkin ja ei siinä vaan jauhaminen ole
sittenkään kesken loppunut. _(Istuissaan lautaa notkutellen)_ Onpa tässä
retkuva penkki.
PENTTI
_(Istahtaa viereen)_
Onhan tämä ... jotta saa näin vaikka kiikkuakin ... jos niiksi sattuu.
_(Kiikuttaa)_
HIRMUN LIISA
_(Kiikunnan tahdissa lekkuessaan, kädet ikäänkuin koholla)_
Sepä ... sepä ... sepä!
PENTTI
Kiikuttaahan tämä... Ja varmemmassa tallessahan ne olisivat teidänkin
isännän rahat, jos olisivat tässä maassa kiini, kuin jos möisi maan
Myrkylle... Irtonaiset rahat tahtovat aina olla kärkkäämmät menemään.
HIRMUN LIISA
_(Oudostuu)_
Myöpikö?... Täänkö maan?
PENTTI
Ka niin... Eikö se ole vielä lupaakaan emännältään kysynyt?
HIRMUN LIISA
_(Lyö reiteensä)_
Tuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo
juonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu
et saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!...
PENTTI
Semmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin
nyt tämäkin Simpson!
HIRMUN LIISA
_(Nousee)_
Mutta siitä pitää tulla tenä. Siitä kaupasta ei tule mitään ennen kun
kirjat ja rotokollit ovat käyneet minun käsieni läpi ja joka paikassa on
minun puumerkkini. _(Puistaltaa hamettaan)_ Hamekin kun jauhottuu
tuommoisessa jauhontomussa!
PENTTI
_(Kumartuu hametta puistelemaan)_
Ka joudanpa minä tässä puistelemaan. _(Puistelee edestä)_ Niin jotta
paras se olisikin, jos emäntä nostaisi siinä asiassa tenän, kun on
kerran emännälle valta uskottu, niin olisivathan nekin rahat kuin
pankissa. _(Puistelee takaa)_ Ja jos niikseen tulisi, niin voisihan
tästä ajan kanssa maksaa isännälle täänkin vesioikeusvuokran, kun tässä
tulot lisääntyvät ja pääsee oikein jaloilleen... Onkohan se alushamekin
jauhossa!
HIRMUN LIISA
_(Silmät suurina)_
Mitä? _(Tukistaa leikillä)_
PENTTI
Ka ... muutenhan minä vain kysyin. _(Vetelee hametta helmasta alas,
oikoen sitä muka)_ Tää mylly kun on niin tuhoton pöllyyttämään, jotta
se tupruttaa kaikki alushameetkin täyteen!
HIRMUN LIISA
_(Syyhyttää kupeitaan, jatkaen omaa puhettansa)_ Jos vielä Hirmu saisi
tietää semmoiset puheet... Joka on akastaan niin äkäinen kuin mörkö.
PENTTI
No senpä vuoksi sitä emännän sopisi vuorostaan pitää häntä tiukalla nyt
tässä kosken myöntiasiassa, eikä antaa joutua Myrkyn petkutettavaksi. Ja
kyllähän minä sitten aina emäntää muistaisin näissäkin myllytysasioissa,
jos estäisi sen Myrkyn metkut.
HIRMUN LIISA
Paljonkos se Myrkky antaisi?
PENTTI
Ka ei kun tuhat markkaa...
HIRMUN LIISA
_(Hinnan suuruudesta oudostuen)_
Antaisiko se tuhat markkaa? Tästäkö paljaasta rannasta?
PENTTI
Mutta voinhan minäkin ottaa lisämaksua niskaani, niin jotta lyö yhteen
... ja vielä hyvässä lykyssä menee Myrkystä ylikin.
HIRMUN LIISA
_(Itsekseen)_
Ihan tässä on koko pää ihan sekaisin. _(Pentille)_ Minäpä juosta
pinkasen sen ukon etsimässä kynsiini ja otan sitä niskakarvoista kiini,
koko mokomaa Simpsonia, ja sitten laitan sitä myöten sanan miten on asia
reilattu. _(Ovessa)_ Jauhattaa sipaise nyt sillä aikaa ne ryynin
paholaiset. _(Menee nopeasti. Junnus tulee ovessa vastaan, tuoden lapion
takaisin)_
JUNNUS
No?... Mitens se veteli?
PENTTI
Ka ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä
tähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä.
JUNNUS
Ka onhan se. _(Poistuu. Hilkka tulee ovessa vastaan)_ Ka tässähän tää on
Hilkkakin.
PENTTI
Hi-ilkka _(Katsoo pitkään, seisoo vastatusten hymyillen, Hilkka
ujostelee, Pentti raapii korvallistaan)_ Saakin tässä yksinään istua
töröttää pitkät päivät. No on tää toki ilo, jotta tulit. _(Hilkka nostaa
kainostellessa röijynhelmaa, ikään kuin suutaan pyyhkiäkseen)_ Istutaan
vaikka tähän rappusille.
HILKKA
Ka istutaan. _(Istuvat)_
PENTTI
Rakastatko sinä Hilkka minua?
HILKKA
Ka rakastan.
PENTTI
No niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja
muistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka?
HILKKA
Ka ei mitään.
PENTTI
No otappas täältä nutun taskusta sitten... No ota, ota... Sinua
vartenhan ne ovat kuitenkin.
HILKKA
_(Ottaa taskusta rinkeliä)_
Suur kiitosta! _(Haukkaa rinkeliä)_
PENTTI
_(Ottaa toisesta taskustaan)_
No syödäänpäs nyt sitten tässä yhdessä tätä rinkeliä. _(Purasee)_
HILKKA
No syödään. _(Syövät)_
PENTTI
Eikö tämä ole hyvää rinkeliä?
HILKKA
On.
PENTTI
Onhan tämä... Ota vain kaikki mitä siellä taskussa on... No... Ota ota!
HILKKA
_(Ottaa)_
No!
PENTTI
No... Ota vain kaikki
HILKKA
Jopa tää välttäisi.
PENTTI
Ota, ota vain... No!
HILKKA
No. _(Vetää taskusta esiliinan)_ Esiliina!
PENTTI
_(Hämmästyy)_
Katsoppas todellakin ... kun löysit. _(Itsekseen)_ No nyt tuli perhana.
HILKKA
Onko tämä Kaisun?
PENTTI
_(Topakasti)_
Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa...
Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä
esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti
on. _(Syleilee vyötäisiltä)_ No, Hilkka!
HILKKA
_(Ujosti)_
Mutta jospa sinä rakastat muita!
PENTTI
No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän
nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi. Uskotko
nyt?
HILKKA
Niin ... jos et rakasta muita, niin sitten uskon.
PENTTI
No en rakasta. Se on varma.
LUUKAS
_(Ulkona myllyn takana)_
Vai tässä se sitte on se mylly.
HILKKA
_(Juoksee pois)_
Voi... Isä... Jos kysyy niin elä sano, jotta minä olin täällä.
PENTTI
En ... en... Kuule ... kuule... Tuo esiliina. _(Työntää esiliinamytyn
Hilkalle)_ Ja tule sitten! _(Yksinään puuhaillen työssään)_ No nyt se
tulee itse pää-ukko, ja Kaisun esiliinan pahennus kun oli sotkea jo koko
asian ja älyn!... Mikä hänet uneuttikin taskuun! _(Vetää jyväsäkkiä
takaperin kulkien)_ Mutta eipähän niistä tytön hylyistä näy vaan
malttavan pitää kynsiään erossa ... nyt jo kun ei ole vielä häitäkään
pidetty. _(Luukas saapuu, pysähtyy ovensuuhun juhlallisesti nuuskaamaan)
_ Ka... Mestarihan se toki tuli!
LUUKAS
_(Silmäilee myllyä)_
On tämä iso ja korkia mylly ... iso ja korkia mylly.
PENTTI
Onhan tämä... Ja hyvää ryyniäkin jauhaa... Tässäkin kun on pussissa tätä
ryyniä, niin se on kuin olisi joka ryyni erikseen sorvattu.
LUUKAS
_(Työntää ryyniä täysin kourin taskuihinsa)_
Hyvää ... hyvää ryyniä jauhaa mylly... Mylly jauhaa ja me ihmiset
syömme, mutta viljan kasvu tulee korkeudesta.
PENTTI
Ka sieltä ... ei suinkaan se muualta.
LUUKAS
_(Lyö olalle merkitsevästi)_
Noo ... ja... Onkos sinulla muuta?
PENTTI
On toki ... mestarin varalta. _(Hakee viinalaskun)_ Ihan on erityisesti
mestaria varten keitetty ruunun omassa viinarännissä. _(Antaa laskun)_
Ja moneen kertaan puhdistettua on.
LUUKAS
_(Nuuhkasee ja ryyppää sekä pyyhkii suunsa nutun hihalla)_
Ja sitten?
PENTTI
No sittenpä siinä ei ole muuta, kun jotta mestari vaan pysyy siinä
entisessä sanassaan, niin pitää räväytetään ne häät.
LUUKAS
_(Nuuskaa näppiään)_
Mestari Luukas on kyllä sanassa pysyvä ja sanaan kiintynyt mies, mutta
sinun myllysi horjuu...
PENTTI
_(Topakasti)_
O-hoh!
LUUKAS
_(Juhlallisemmin)_
Mylly horjuu, sillä kun Myrkky hieroo kauppaa Hirmun kanssa, niin
silloin horjuu mylly.
PENTTI
_(Topakasti)_
Mutta entäs Hirmun emäntä! Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se
minullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä!
LUUKAS
_(Päättävästi)_
No... No... Niinkuin sanottu, on Luukas Koikale sanan mies: Jos siis
mylly horjuu, niin on _(nuuskaa)_ silloin on miehen aviollisuus lykätty
herran käteen, eikä hän saa enää kurottaa katsettaankaan mestari
Koikaleen ainoaan tyttäreen... Ja mikä on puhuttu, se pitää. _(Lähtee
nopeaan nuuskaillen)_
PENTTI
_(Yksin)_
No jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää
selviä. _(Kaivaa sormellaan korvaansa)_ Ja mikä lempo siinä on, jotta
noita toisia tyttöjä saadessa ei ole ollut mitään vastuksia, mutta tästä
Hilkasta, jota rakastan, on... _(Pyyhkii sormensa housuihinsa)_ Mutta
tottapa se silloin onkin se oikea ... kun se jo ottaessa niin tiukalla
pitää. _(Katsoo oveen)_ Ka sieltäpä se toki Sallisen leski jo tulee
säkkineen. _(Järjestelee myllyä)_ Mutta vähättelen minä kaikesta muusta,
jos en vaan Hilkkaa saa.
SALLISEN MAIJA
_(Tulee iso säkki hartioilla. Viskaa säkin maahan ja ähkii)_
Ihan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla...
PENTTI
Selkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki
ihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.
MAIJA
_(Lähtee kohoamaan huohottaen)_
On ... on sitä kantamista, kun ei ole miestä ... miestä talossa... Ihan
näet tuohon sydänalaan otti! _(Istahtaa painellen sydänalaansa)_
Meneeköhän tuo enää ohikaan ... tää rinnan ahdistus.
PENTTI
_(Istahtaa viuluinensa viereen)_
Meneehän se toki näin nuorella leskellä kuin Maija, yksi rinnan
ahdistus... _(Soittelee)_ Vaikka kyllähän siinä semmoisessa talossa
menisi sekin isäntä, jos olisi ... kun kerran emäntäkin on. _(Lähenee
soittaen hiljaa)_
MAIJA
_(Ujostuu)_
Ja tuotakin polvea näet syyhyttää!
PENTTI
_(Toistaen)_
Menisi siinä isäntä emännän lisänä; niin sitten olisi kokonainen pere.
MAIJA
Mhyh!... _(Hartaasti)_ Kukapas se enää tästä vanhasta huolisi!... Kun
niitä on nuoriakin.
PENTTI
Onhan sitä aina huolijaa... Ja eikös siltä Sallis-vainaajalta jäänyt
puhtaita rahojakin! _(Soittaa hiljaa)_
MAIJA
_(Hurskaammin, tunteellisena)_
Jäihän niitä Pekka vainaalta... Kunpa vain olisi hänen sielulleen sitten
armollinen.
PENTTI
Ka minkäs tähden se ei ole... Ja olisihan tässä minullakin jo tuo varma
elämisen alku, kun sattuisi semmoinen rakastava leski, joka vaikka
lainaisi sen verran, jotta saisi ostaa tämänkin rannan ja vesivoiman
ominaisekseen... Mikä hätä tässä silloin olisi eläessä.
MAIJA
_(Hartaasti, nyökyttäen)_
Ka ainahan se herra lähettää ystävän joka tuo avun.
PENTTI
_(Panee pois viulunsa)_
Ka lähettäähän tuo muille... Miten hän sitten ruvennee minusta
huolehtimaan. _(Siirtyy likemmä)_ Tää on hyvä lauta kiikkumaan.
_(Kiikuttaa)_
MAIJA
_(Ujona)_
Mitäpä tästä vanhasta enää kiikuttelee ... ei se siitä enää nuorru.
PENTTI
_(Pujottaa käsivartensa vyötäisille)_
Eihän se... Mutta joutaapa tässä joutessaan.
MAIJA
_(Kumartuu syrjälleen Pentin syliin)_
Niin... Mitä hänestä nyt enää ... vanhasta raadosta.
PENTTI
_(Kiikuttaa, Maijan pää polvella)_
Niin jotta kun nyt on sinullakin niitä liikeneviä rahoja, niin
lunastetaan tämä ranta pois, ja tottapahan sitten mylly aikanaan
rantansa maksaa. _(Silittelee päätä)_ Sillä rehellinen mieshän minä olen
maksamaan näissä raha-asioissa... Vai mitä?
MAIJA
_(Kohottautuu, pyyhkii esiliinallaan silmiään)_
Kuka sitä nyt osasi kotoa lähteissään arvata, jotta tästä tämmöinen
tulee... Kun on vielä lesken sängynkin makuu kahta viikkoa vailla.
_(Itkee)_
PENTTI
_(Lohduttaa)_
No mitäs tuosta nyt suree!... Onhan sitä vielä aikaa maata loppuun, kun
saa tämän myllyn ensin veloista vapaaksi.
MAIJA
Ka onhan niitä siellä muutama tuhat... Luoja häntä Pekka rukkaa vaan
armahtakoon, kun osasi puuhata ja säästää!
HUUTO MYLLYN TAKAA
Prtuu!... Myllyynkö sinä menet!
TOINEN
Myllyyn...
MAIJA
_(Säikähtäneenä)_
Herra isä siunatkoon... Ihmisiä tulee... _(hätäilee)_ ja minulla kun on
vielä lesken sänky kesken makuun!
PENTTI
_(Touhuten)_
Mene ... mene ... mene tästä portaita alas ... ja sieltä ratashuoneen
ovesta... No... No! _(Maija laskeutuu. Yksin)_ No nyt se asia jo menee
kuin voi kuumilla kivillä... Juoksen avaamassa vesiluukun enemmän auki.
_(Poistuu juosten)_
MIES
_(Kirves olalla)_
Eipä sitä Pentti Akkimusta näykään täällä... Kaikki kylän akat ovat tänä
päivänä kateessa, kun pojat ovat salvanneet ne tuonne ratashuoneeseen ja
nyt Myrkky juoksuttaa miehillä sanaa talosta taloon, jotta tietävät
miehet tulla selkään antamaan... _(Niistää nenänsä)_ Arvelin varottaa
Penttiä, jotta päästäisi akat pois ennenkun purkuilma tulee.
TOINEN MIES
_(Myös kirves olalla)_
Vai siellä ne ovat kylän akat.
ENSIMÄINEN
Siellä... Mutta tottapahan päästää itse...
TOINEN
Tottapahan. _(Lähtevät)_
ENSIMÄINEN
_(Mennessään)_
Totta ... tottapahan päästää akat, kun tiukka tulee.
PENTTI
_(Palaa, puistelee housujaan)_
Olisi tässä jo vähän tätä itseäänkin putsattava ainakin näistä enimmistä
pölyistä, kun nyt jo asia alkaa reilautua.
SOHVI
_(Tulee lyhkäistä penkkiä kantaen)_
Toin tuon jakun, jotta saa istua ja huoahtaa. _(Pyyhkii helmallaan
penkin)_ Nuo enimmät liat vain pyyhin siitä pois. _(Istahtaa)_ Kun
tulikin vari. _(Pyyhkii kämmensyrjällä suunsa)_ Eivät nuo ilmatkaan jo
kylmene.
PENTTI
_(Istahtaa rinnalle)_
No?
SOHVI
No se on ennallaan asia... Myrkky juonittelee, mutta sinun puolellasihan
minä yhä olen.
PENTTI
Eipä siinä sitten Myrkky enää pitkältä potki... _(Tarttuu esiliinaan)_
Ja ole sinä vain minun puolellani, niin kyllä minä aina muistan.
_(Nykäsee esiliinasta)_ Sohvi... _(Sohvi pyyhkäsee suunsa toisella
kädellään)_ Sohvi hoi... Vai mitä? _(Tarttuu sormikoukkua vetämään)_
SOHVI
_(Ikäänkuin hyvillään)_
Ei saa vetää ... tahi minä sanon Luukkaalle...
PENTTI
Saa sitä nyt toki tätä sormikoukkua. _(Vetää)_
LUUKAS
_(Huutaa myllyn takana)_
Kuka jumalaton se pitää irti vihaista pässiä, joka tämmöisellä
salakavaluudella hyökkää.
SOHVI
Herra siunaa... Jos Luukas nyt näkee. _(Hätäytyy)_
PENTTI
_(Jouduttaa)_
No... Tästä ratashuoneen kautta... _(Sohvi laskeutuu)_ Ja sitten
aitoviertä myöten. _(Menee keskelle myllyä)_ Yhä tämä vain paranee.
NELJÄ VALLATONTA TYTTÖÄ
_(Tulevat juosten, kukkia käsissä, huivit toisissa)_
Pentti... Pentti! _(Hälisevät)_ Nyt, Pentti...
PENTTI
_(Hokien, tapaillen sanoja)_
No ... no ... no... Tämäpä nyt vasta... Tämäpä nyt.
ENSIMÄINEN TYTTÖ
Nyt Pentti! _(Panee kukan napin läpeen)_
PENTTI
_(Yrittelee)_
No!.. Mitä ihm...
TOINEN TYTTÖ
Ja minä! _(Kukittavat)_
KOLMAS
Ja minä!
NELJÄS
Ja minä kanssa!
PENTTI
_(Tapaillen)_
No ... eihän tässä nyt... _(Raapasee päätään)_ Kun kukittavat koko nutun
... ja kaikki ryntäät.
ENSIMÄINEN
Nyt tanssitaan!
TOINEN
Tanssitetaan Penttiä.
KAIKKI
Tanssitetaan ... tanssitetaan!
PENTTI
_(Hökerrellen)_
Enpä minä ... kun minä jo...
ENSIMÄINEN
No mitä siinä... _(Matkien)_ Kun minä jo...
PENTTI
No kun minun ei enää kävisi laatuun niinkuin ennen ... nimittäin
rakastaa...
KAIKKI
_(Lyövät huivillaan)_
Voi, voi! _(Nauravat)_
PENTTI
Ihan totta.
KAIKKI
_(Lyövät taas)_
Vai ei kävisi! _(Ilvehtivät)_
PENTTI
_(Yrittää)_
No ... kun!
ENSIMÄINEN
No... Suu kiini jo. _(Tarttuu käteen)_ Tanssimaan... Nyt... Tanssitaan.
_(Tanssivat laulaen)_
Mylly seiskoon, kun ma armasta
hetken tanssitan. Heippa rallaa!
Nautin onnesta, aina varmasta,
jalka tanssissa kun nyt tallaa.
_(2 säettä kerrataan. Pentti nostelee tyttöjä)_
Kun sa hoitelet lemmen tultani,
ei oo talvea, eikä hallaa,
vaan kun saan minä oman kultani
toist' en lemmi ma. Heippa rallaa!
_(Kertaavat. Aisakello soi)_
TYTÖT
_(Säikähtävät)_
Voi... Posti!
ENSIMÄINEN
Jos se tulee tänne!
NELJÄS
_(Huudahtaen)_
Ratashuoneen kautta.
TOISET
Ai todellakin! _(Syöksyvät alas ratashuoneeseen)_
PENTTI
_(Raapii päätään)_
No... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi!
_(Riemastuu. Hilkan nähden)_ No... Hii-iilka!... Oma kulta. Mennään
perälle istumaan.
HILKKA
Mennään. _(Menevät. Istahtavat)_
PENTTI
No mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt?
HILKKA
Ei... Minä pääsin postin kärrissä.
PENTTI
No se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. _(Riisuu toista
kenkäänsä)_ Ruistakohan lie mennyt kenkään, kun se painaa jalkaa...
Karistan heidät sieltä pois. _(Karistelee)_ Rukiin jyviäpähän on!
_(Panee uudelleen jalkaansa)_ No puhutaan nyt Hilkka siitä
rakkaudesta... Minä vain vetäsen tämän kengän jalkaan... No.
HILKKA
_(Kierrellen)_
Ka ei mitään...
PENTTI
_(Leikkisänä)_
Eikö mitään?... Minkä tähden ei mitään?
HILKKA
Ka jospa sinä hyvinkin rakastat muita!
PENTTI
_(Kuin hämmästyen)_
No ... hyvänen aika... Miten sinä nyt semmoista, kun minä kerran sinua
tässä näin totuudessa kosin! Ja näethän sinä itsekin, että eihän täällä
ole koko myllyssä ketään muuta kuin minä ja sitten sinä.
HILKKA
Niin ... mutta kun ne puhuvat.
PENTTI
Niin mitä?
HILKKA
Jotta ratashuoneessakin on...
PENTTI
_(Varmana)_
No se nyt on hiton vale... Ratashuoneessa ei ole muuta kuin paljaat
rattaat ja ovet on auki. Enkä ole nytkään koko ratashuoneen oveakaan
avannut, en koko pitkään päivään. _(Leikiksi pannen, kiikuttaa)_ Annahan
kun minä kiikutan... Kiikun ... kiikun ... kiikun ... kiikun!
HILKKA
Voi ... isä!
_(Luukas saapuu, panee silmälasit päähän, rykii)_
PENTTI
_(Riennättää Luukkaalle viinalaskun)_
No nytpä se tää mylly ei enää horju... Se tää Sallisen leski lupaa uskoa
sen verran rahoja lainaksi, jotta voi ostaa omaksi koko kosken... Ka
tässä olisi niinkuin tätä...
LUUKAS
_(Ottaa laskun)_
Vai lupaa Sallisen leski ... vai lupaa se!
PENTTI
Lupaa.
LUUKAS
Mutta nyt ilmestyvät Luukkaan otsalle entistä ankarammat rypyt, sillä
_(nuuhkasee laskun suusta)_ sillä kylä kertoo että sinulla on ratashuone
täynnä niitä, joiden kanssa olet sanaa ylenkatsonnut ja pahuudessa
vaeltanut... Onko se totta?
PENTTI
_(Topakasti)_
Sekö?... Se on hiton vale!
LUUKAS
_(Varottavasti)_
Pent-ti.
PENTTI
No vaikka mentäisiin katsomaan, niin en ole nenääni pistänyt koko
alakertaan!
LUUKAS
_(Jyrkästi)_
No hyvä!... Me menemme katsomaan. Ja kukali me sieltä löydämme yhdenkään
naissielun, sikäli on avioliiton aikomuskin mestari Koikaleen tyttären
kanssa lopussa.
PENTTI
No mennään vain!
LUUKAS
_(Ryyppää laskusta)_
Siis... Siis Hilkka, käy matkaan! Me laskeudumme ratashuoneeseen!
_(Laskeutuvat)_ Sillä mestari tahtoo kaikesta selvyyden.
PENTTI
_(Laskeutuessaan)_
No nythän nähdään kuka se valehtelee, minäkö vai kylä!
Neljäs näytös.
Ratashuone. Perällä pyörii vesiratas. Oikealla ovi. Vasemmalta tulevat
portaat. Mahdollisesti muitakin rattaita. Ylös ratasaltaan lautaan on
naulattu riviin Pentin tupakkakukkarot ja pari sukkia. Kaikki sinne
laskeutuneet naiset ja joukko edellisiä on koolla istuen tai seisoksien
naamat happamina, mikä missäkin. Jotkut tytöt supattelevat keskenään.
MAIJA
_(Itsekseen)_
Hyvä isä sentään... Mihin ihmisen piti joutua. _(Äänettömyys)_
SOHVI
_(Haukottelee)_
Tuokin sukkanauha pääsee. _(Korjaa sukkanauhaa. Äänettömyys)_
MAIJA
_(Peitellen häpeäänsä)_
Mitenkäs se tää Sohvi jaksaa.
SOHVI
Ka luojan kiitos! _(Äänettömyys)_
RAITA
_(Itkee)_
Kun vielä koko päiväksi salpasivat. _(Äänettömyys)_
MAIJA
Vai luojan kiitos toki jaksaa... Jokohan lie Aatu Närhin lammas
vuoninut! _(Huokaa. Äänettömyys)_
SIRKKA
_(Itsekseen, harmissaan)_
Eikä kukaan päästä.
LAILA
_(Sysää kupeellaan ovea)_
Pirut! _(Äänettömyys)_
SOHVI
_(Menee ovea sysäämään)_
Koetetaanpas joukolla ... jos hyvinkin avaantuisi. _(Alkaa lanteellaan
sysäillä ovea. Toisia tulee yksitellen avuksi ja nyt jo iso joukko
jyskyttää kupeillaan ovea, toiset avittavat, työntäen kepillä)_
LUUKAS
_(Laskeutuu, nostaa lasit otsallensa, hämmästyy kuten Penttikin. Hilkka
häpeilee)_
Vaimot... _(Vaimot huomaavat, lakkaavat ja häpeilevät)_ Vaimot
jyskyttävät ratashuoneen ovea kupeillansa... Vaimot _(Vetää otsansa
kureeseen)_
PENTTI
_(Itsekseen, hämmästyneenä)_
No tämähän nyt on vasta pahan hengen ansa!
MAIJA
_(Itsekseen)_
Kun vielä pelastuisi! _(Itkee esiliinaansa)_
SIRKKA
_(Itsekseen)_
En paremmin sano! _(Nykäsee kyynäspäitään vihoissaan)_
LUUKAS
_(Sormi pystyssä)_
Pentti... Nyt se nähdään kuka valehtelee, mestari Koikaleko vaiko Pentti
Mylläri.
PENTTI
_(Sekottuen)_
No ... mistäs minä sen tiesin ja arvasin!...
RAITA
_(Itsekseen)_
Äs. _(Sysää ovea)_
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
Pentti... Kuule Pentti... Luukas Filemon Koikale on synnin ja haureuden
edessä ankara kiivauden ja tuomion mies ... kova ja ankara tuomion
julistaja.
PENTTI
_(Puolustautuen)_
Mutta tässä on pitänyt olla metkuilemassa suurempi herra kuin minä...
Tämä on itsensä pahan hengen eikä minun työtä koko tää peli!
LUUKAS
_(Varottaa käsisyrjällään)_
Pent-ti!
PENTTI
_(Puolustautumista hämillään jatkaen)_
No olisinkos minä uskaltanut itse teidät tänne tuoda, jos tää olisi
ollut minun omia vehkeitä ... niin jotta olisinhan minä silloin tämän
tiennyt.
LUUKAS
_(Lukee tupakkakukkarot)_
Yksi ... kolm ... kuusi ... yhdeksän, kaksitoista ja sukat...
Kolmetoista synnin ja pahuuden todistajaa... Se on onneton luku... Se on
pahaa ennustava luku!
PENTTI
_(Syyhyttelee hämillään reittään. Itsekseen)_
Perhana ... mikä nyt tuli!
LUUKAS
Kolmetoista on pahan hengen pääapostolien luku, sillä heitäkin oli
kolmetoista. _(Silmäilee naisia, lukien)_ Ja naisia yksi ... kaksi ...
neljä ... kahdeksan... Roivaan tyttö yhdeksäs ... kymmenes Raita ...
kaksitoista ja... _(Nuuskaa ilkeästi)_ Pekka Sallisen leski
kolmastoista... Kolmetoista kuten pimeyden ruhtinaan apostolia!
MAIJA
_(Huokailee)_
Hoh-hoi! Hoh-hoi!... Tätä ihmisen elämää.
LUUKAS
Se tahtoo sanoa että Pekka Sallisen vanha leskikin, vaikka lesken sänkyä
on vasta kuitannut neljäkymmentä yhdeksän viikkoa ja kolme päivää!
_(Nuuskaa ilkeästi)_
SIRKKA
_(Pentille)_
Korvillesi siinä ansaitseisit ... kun sulet oven!
PENTTI
Mutta tämä on kylän poikien kuria koko metku... Arvaahan sen mestari jo
siitäkin, kun ne pojat minua kadehtivat.
ÄÄNI
_(Oven takaa)_
Ka avatkaa vain ovi järkiään, niin sittenpähän nähdään! _(Ovi avautuu ja
miesjoukko työntyy sisään)_
PEKKA
_(Voitokkaana)_
No.
PAAVO
_(Merkitsevästi)_
Ka niinpähän on kuin näkyy.
MAIJA
_(Itsekseen)_
Kun luoja vielä auttaisi.
JUSSI
_(Ilkeästi)_
Niin on ... niin on kuin kerrottiin!
PAAVO
Niinpähän ... niinpähän on kuin kylä kertoi.
MIKKO
_(Pisteliäästi)_
Onhan tää oikea ratashuone.
ANTTI
_(Samoin)_
Oo-on ... on tää.
PEKKA
On... Ei sitä olisi uskonut ... näin ristillisenä aikana.
PAAVO
_(Ilkeästi)_
Ei... Ja kaikista vähimmin, jotta tääkin vanha mestari Koikale on
niinkuin semmoisella myllymatkalla ... vaikka on jumalinen olevinaan.
LUUKAS
_(Kauhistuneen hämmästyneenä)_
Häh... Mestariko?
PEKKA
_(Pisteliäästi)_
Ka täältäpähän tuo löytyi mestarikin.
PAAVO
Ka täältä!
LUUKAS
_(Kauhistuneen ankarana)_
Huut hiivatissa!... Mestari on omaa vaimovainajaansakin odottanut yli
kahdeksan ajast'aikaa ja joka sunnuntai veisaa sen haudalla kolme
värssyä vanhan virsikirjan mukaan... Kuka siis voi nousta ja sanoa,
jotta mestarin otsa ei ole puhdas! Sillä mestari Koikale vaeltaa hengen
ja vanhurskauden töissä ja tutkii sanaa ja kirjaa ihan bokstaavin
mukaan... _(Juhlallisesti, vakuuttavasti)_ ihan bokstaavillensa ja oman
säätynsä mukaan.
PENTTI
_(Itsekseen, harmistuneena)_
No en minä parempaan ole vielä sattunut!
PAAVO
_(Päättäen asian)_
Ka mitäpäs tää tämän enemmällä riitelemisellä paranee... Salvataan
akkaväki edelleenkin tänne, sillä tästä pitää tehdä rotokolli.
JUSSI
Rotokollihan tästä pitää.
ANTTI
Roto-...
PAAVO
Joutaa se uusi siltavouti tulla asiaa tutkimaan ja lain mukaan paperille
panemaan.
JUSSI
Ka joutaa. _(Hilkka pujahtaa portaita myöten ylös. Pentti pysäyttää
vesirattaan ja lähtee Hilkan jälestä)_
LUUKAS
_(Jatkaa omaa asiaansa ankarana)_
Ja koko kylän pitää olla todistajana, jotta mestari Koikale on vaeltanut
puhtaudessa ja elänyt sanan mukaan. _(Lähtee)_ Tästä pitää kirjoittaa
semmoinen rotokolli, jotta Luukkaan kilpeen ei jää rasvapilkkuakaan.
PAAVO
No ... pistetään sitte ovet kiinni, kunnes siltavouti tulee! _(Miehet
poistuvat sulkien oven. Äänettömyys)_
SIRKKA
_(Kuin itsekseen)_
Kun hyppään tuonne vesirattaan alle, niin ei jää mitään... Saavat sitten
tyhjää haroa!
MAIJA
_(Itsekseen)_
Mihin ... mihin paulaan herra punoi vielä vanhoilla päivillänsä.
_(Huokaa)_
RAITA
_(Suuttuneena)_
Senkin mylläri! _(Äänettömyys)_
LAILA
_(Äkkiä)_
Tytöt hoi! Sanotaan jotta se pahuuksen mylläri salpasi meidät tänne...
Tahi jos muuten sanotaan, niin silloin tulee häpeä... Mutta näin ei tule
häpeää!
RAITA
Eipä ne usko. _(Äänettömyys)_ Kun ei ole sanoa asiaa mitä varten tänne
tulimme. _(Äänettömyys)_
SIRKKA
_(Hoksaa. Ilostuen)_
Nytpä minä tiedän asian: sanotaan jotta juostiin Soikkelin äkäistä
pässiä pakoon, kun se päkkäsi!
TOISET
No... Sanotaan. _(Tytöt ilostuvat)_
SIRKKA
_(Riemuiten)_
No tytöt... Pyöritään piirissä kuin ei olisi mitään...
TOISET
No. _(Pyörivät, laulaen)_
En ma hyppää vielä koskeen,
sillä sinne hukkuu.
Otan toisen myllärin
ja petän että kukkuu
SIRKKA
Tule Sohvikin tanssimaan. _(Vetää)_ Tule ... tule ... eläkä mukise!...
No! Tanssitaan jotta heilahtaa!
Rinkelit ja namuset oon
mylläriltä vienyt.
Itse tuhma mylläri
ei viisauttain tiennyt!
SILTAVOUTI
_(On saapunut miesten kanssa. Hämmästyy)_
Ka... Täällähän onkin paljas tanssi ja ilo ja pelkät myllyn rattaat.
RAITA
_(Nenäkkäänä)_
No mitäs täällä pitäisi olla!
SILTAVOUTI
_(Hämillään, tapaillen)_
Ka ... ka... Ka!
SIRKKA
_(Kuin nenä pystyssä, ynseästi)_
Pitäisikö sitä nyt yhden pässin päkkyytä surra!.. Pyh!... Eivät ne tämän
kylän tytöt ole ennenkään surreet!
SILTAVOUTI
Mutta nyt minä jo kovenen... Minä olen korkian esivallan mies ja enkä
kärsi nenittelevää akkaväkeä, kun on virasta kysymys.
TYTÖT
_(Halveksivasti, kuin pikkuherralle)_
O-hoh!
SIRKKA
_(Halveksien)_
Kun on virasta kysymys... Entäs miten on virka hoidettu, kun annetaan
äkäisten pässien olla valloillaan ja ajaa ihmisiä, niin jotta kiittävät
kauppojaan jos onnistuvat toki johonkin ratashuoneeseen henkensä
pelastamaan!
RAITA
_(Voitokkaana, syyttäen)_
Niin... Eikö pässin valvominen kuulu siltavoudin virkaan, jotta ruunun
tie saisi olla reilassa, eikä ihmiset tarvitseisi henkensä kaupalla
juosta!... Sanoppas nyt!
SILTAVOUTI
_(Sekottuen)_
Per... per... en paremmin sano!
SIRKKA
Mutta kunhan me vallesmannille viemme sanan, niin näet... Niin menee
virka jotta naukuu. _(Tytöt nauravat)_
SILTAVOUTI
_(Suuttuen)_
Perhana... Mistä tässä on kysymys.
RAITA
_(Äkäisesti)_
No Soikkelin pässistä... On semmoinen laiska siltavouti, joka ei sakota
Soikkelia, vaikka pässi on kaikkien tiellä kulkijoiden kauhuna!
SIRKKA
Mutta nähdäänhän, kun virka menee, etkö korjaa tapojasi!
LUUKAS
_(Palaa kuohuksissaan)_
Nyt on mestari Koikale jo pakotettu lankeamaan vihan ja äkkipikaisuuden
kauheaan syntiin, sillä muuten ei parane järjestys ja oorninki enää
tämän seurakunnan ruunun teille. _(Kovenee)_ Siltavouti!
SILTAVOUTI
_(Hämillään)_
Ka ... no!
LUUKAS
_(Kovana)_
Minä kysyn sinulta, siltavouti, saako Antti Soikkelin vihainen pässi
sakottamatta ja salakavalasti muksautella tämän kylän arvoista
koulumestaria keskellä ruunun tietä ja vaikka miten monta kertaa
päivässä?... Minä vain kysyn sinulta, saako se sakottamatta ja ilman
että ruunun virkamies sekaantuu asiaan, muksautella minua tänne?
_(Kaapasee takapuoltaan)_
TYTÖT
_(Siltavoudille ilkkuen)_
Ähäh!
SIRKKA
No siinä nyt sen kuulet muiltakin!
SILTAVOUTI
Ka ... no ... per...
LUUKAS
_(Kovana)_
Elä kiroa!... Se sotii toista lain käskyä vastaan!... Mutta pidä sinä
virastasi vaari, niin kuin mestari Koikale pitää omastansa. Valvo ja
kaitse, jotta ruunun tiellä vallitsee rauha ja jotta Soikkeli saa
pässistänsä sakkoa!
JUNNUS
_(Saapuu takapuoltaan pidellen)_
Toisen kerran näes tuo Soikkelin pässi paholainen muksautti... Arvelin
jo hyväkkään niskat nurin vääntää!... Onpa täällä tätä väkeä!
SILTAVOUTI
_(Kuin itsekseen)_
Tässä taitaa olla rikosasia.
SIRKKA
_(Ynseästi)_
Nytkös vasta älyät!... Muut ovat jo saaneet kärsiä, jotta ei ole enää
kohta tervettä istujaa koko kylässä!
SILTAVOUTI
_(Tutkinnonpitäjän tavoin)_
Mikä sitä Soikkelin pässiä sitten vaivaa?
RAITA
_(Ynseästi)_
No ota itse selvä... Sitä vartenhan sinä olet virkamies ja saat kapat!
LUUKAS
Niin... Pidä sinä virastasi vaari tahi mestari Koikale lähettää paperit
kuvernööriin ja maaherralle asti. _(Hilkka palaa)_
PAAVO
Ka onhan se vihainen se pässi!
JUNNUS
Se halvattu on vielä niin salavihainen, jotta sitä ei osaa pitää
varaansakaan, kun se jo antaa takaapäin jumpsun.
JUSSI
Riesakas pässihän se on.
ANTTI
Riesakas. _(Pentti palaa)_
SILTAVOUTI
No ... ja tämä akkaväkikö on oikeastaan täällä yksinomaan sitä pässiä
piilossa.
TYTÖT
_(Varmasti)_
No sitä kyllä.
SIRKKA
_(Suuttuen)_
Etkö sitä jo kuullut ... kun vielä utelet!
PENTTI
_(Hämillään)_
Kenenkä pässiä?
SILTAVOUTI
Tään Antti Soikkelin... Onko se niin äksy pässi pakana!
RAITA
_(Nenäkkäästi)_
Mene itse koeta... Anna vain sen päästä taaksesi, niin uskot... Hyvä kun
toki oli tämä ratashuone, jotta pääsi tänne pakoon juoksemaan!
PENTTI
_(Kuin hoksaten asian)_
Sitä Soikkelin pässiä pakoonkos ne nää tytöt tänne?
SIRKKA
No mitäs me... Sitä kyllä.
PENTTI
_(Ilostuu)_
No... Johan minä, Luukas, sanoin että tässä on metkuillut vähän suurempi
herra kuin minä ... yksi köyhä mylläri!
LUUKAS
_(Nuuskaa hyvin pitkään, syvään näppejään)_
Se-e on... Se on ... jotta siis Soikkelin pässi on päkännyt koko tätä
koolla olevaa seurakuntaa!
SIRKKA
No on kyllä... Ja antoi vielä niin jotta silmät tulta iskivät!
MAIJA
_(Hartaasti, kuin yksin)_
Ka eipähän tässä seurakunnassa ruunun palvelijat valvokaan tään köyhän
kansan parasta. Hoh-hoi.
JUNNUS
No onpa sitten kipeitä lihaksia tässä kylässä!
PAAVO
On niitä sitten.
JUSSI
On.
LUUKAS
_(Kuin itsekseen)_
Nyt alkaa valkeus valistaa Luukkaankin älyä... Koko tämä seurakunta on
siis saanut kuritusta ikäänkuin viattoman mutta juuri julman ja vihaisen
karitsan kautta!
PENTTI
_(Voitokkaana)_
No joko nyt mestari uskoo, jotta kuka se valehtelee, minäkö vai kylä!
SILTAVOUTI
_(Oudostellen)_
Ja kun nämä miehet sanoivat, jotta täällä ovat naiset harjoittamassa
laitonta rakkautta.
NAISET
_(Kauhistuen)_
Kuka!
RAITA
_(Uhkaavana)_
Kuka se sitä uskalsi sanoa! Astukoonpas nyt esille!
SILTAVOUTI
_(Tapaillen)_
Ka sanoihan se... Etkös sinä, Jussi, sanonut tästä Raidasta.
JUSSI
_(Tokaisten)_
Ka arvelinhan minä!
RAITA
_(Topakasti)_
No silloin paikalla... Lautamies: Manaa Jussi käräjiin viattoman ihmisen
kunnian loukkauksesta!
LAUTAMIES
_(Kuin epäröiden)_
Ka... Jos sitten, Jussi, tulet asiasta tuomarin edessä puhumaan!
JUSSI
_(Hölmistyy)_
Ei ... perhana!
SIRKKA
_(Kovana, tutkien)_
Entäs vieläkö muut?
SILTAVOUTI
Ka se tää Antti sinusta...
SIRKKA
Silloin anna rapsu yhdellä tiellä, lautamies.
LAUTAMIES
Ka ... samallapahan sinäkin Antti pistäännyt.
SILTAVOUTI
Ja oikeastaanhan tämä koko miesroikka sanoi samaa asiaa kaikista näistä
läsnäolevista ... akkaväestä tarkotan erittäin.
SOHVI
_(Loukkaantuneena)_
Mutta minähän jo suutun... Kun kunniallista naista tuolla tavalla
häväistään ja pilkataan, niin se on synti ja häpeä koko kylälle...
LUUKAS
_(Kuin asiaa itsekseen punniten)_
Se on suuri synti ja ankara häpeä koko kylälle.
PENTTI
On se.
LAILA
_(Päättävästi)_
Tytöt!... Manuutetaan kaikki miehet käräjiin, niin näkevät ... kun ovat
kuitenkin kaikki olleet yhdessä köydessä kujeilemassa.
TYTÖT
Manuutetaan!
RAITA
No... Ala manata rapsia, lautamies!
MAIJA
Ja minunkin puolestani...
SOHVI
Ja minun!... Joutavat saada toki siitä sakkoa!
LAUTAMIES
_(Korvallistaan raapien)_
Tää on ikävä asia ... paisuu niin, jotta jos ei vielä hyvässä lykyssä
vie kaikkia ... niin kun tätä kylän kunniaa!
RAITA
_(Kovana)_
No mitä siinä vielä tingit!... Ala manata ja annakin semmoiset rapsut
jotta tuntuu!
LAUTAMIES
_(Tyhjennettyään suunsa mällistä ja sylästyään ratasaltaaseen)_
Ka mikäpäs tässä minun auttaa ... kun kerran virka vaatii, niin jos
sitten tulisitte koko roikalla vastaamaan... Tottapahan sitten tuomari
sanoo, miten asia päättyy!
LUUKAS
_(Juhlallisesti, kuin itsekseen, yhä punniten asiaa)_
Tästä tulee kova ja ankara juttu ... kova ja ankara juttu nousee nyt
seurakunnassa... Kyllä siinä monen talot menevät nurin! _(Nuuskaa)_
PENTTI
_(Kuin oudostellen)_
Ja kaikki tuon yhden ainoan pässin takia!
LUUKAS
_(Viisaasti)_
Yhden ... yhden pässin takia nousee nyt ankara juttu maailmaan ja
rapiasti saavat syylliset sakkoja niskaansa!
PAAVO
_(Masentuneena)_
Eiköhän tätä sentään voisi vähemmällä sopia... Jos niin kuin peruuttaisi
puheensa.
TYTÖT
_(Ylpeästi)_
O-hoh!
RAITA
_(Ynseänä)_
Ensin uskallat perättömiä päästää ja sitten livistäisit... Elä luule.
SIRKKA
_(Ynseästi, kutitellen)_
Ä-häh... Vieläkö vasta puhut!
JUSSI
_(Sovitellen)_
Jos vaikka pienet sovinnaiset maksaisi... Jotta eivät herrat joutavista
hyötyisi.
PENTTI
_(Itsekseen)_
Tämähän nyt asia pyörähtikin hyvälle tolalle.
ANTTI
Ka vaikka tuota maksaisi ... sovinnaiset.
RAITA
_(Halveksivasti)_
Yhyh!... Joko pelkäät!
SIRKKA
_(Kuin kutitellen)_
Vieläkö vasta puhut...
LUUKAS
Mutta nyt korottaa Luukas äänensä ja sanoo jotta huonokin sopu ja rauha
on aina voimallistakin toraa ja riitaa lihavampi ja otollisempi.
Kuolettakoon siis itse kukin sen vanhan Aataminsa ja koettakoon
synnyttää sitä uutta ihmistä, joka ei vielä riidellä ja käräjöidä
osaakaan.
PAAVO
_(Sovintoa hieroen)_
Niin... Jos tää akkaväki nyt ristiinnaulitseisi sen vanhan aatamin, joka
nyt pakkaa käräjöimään ja reistailemaan.
RAITA
_(Reilusti)_
No jos hyvät tanssit laitatte ihan paikalla tänne ratashuoneesen, niin
oli menneeksi tämän tytön puolesta!
SIRKKA
Ja minun!
KAIKKI TOISET
Ja minun!
SOHVI
Ja minun kanssa... Ja tään Sallisen lesken!
PAAVO
No.
JUSSI
Ka mitäpäs se käräjöiden paranee.
ANTTI
Ka eihän se mitä.
MIKKO
Ei.
PAAVO
Ka mene sinä, Jussi, siitä käy hoihkase tuosta tuota Soikkelin
talkooväkeä ja sitä Viulu-Mattia tänne... Minä pistäännyn viemässä
sanan, jotta tuovat muutakin särvintä, niin selviää koko tää pässijuttu.
_(Jussi ja Antti lähtevät)_
MYRKKY
_(Saapuu Hirmun kanssa)_
No tässäpä tää on itsekin ... tää Pentti Akkimus, ja tää siltavouti
joutaa tehdä kauppakirjat...
HIRMU
Ka joutaa!... Nyt saa siis tämä jokiranta mennä jotta heilahtaa! Pane
siltavouti mustaa valkean päälle jotta minä Iisakki Simpson Hirmu ja
vaimoni Liisa myömme tämän jokirannan tälle Myrkylle tuhannesta ja
sadasta markasta ... ja jotta siis _(kaivaa paperin taskustaan)_ ja
jotta siis tämä tuon Pentin kanssa tehty vuokrakirjakin menee siinä
yhdessä mylläkässä tälle Myrkylle! Kirjoita jotta tuhatyksisata markkaa
hintaa ja Myrkyn harjakkaat.
PENTTI
_(Itsekseen)_
Perhana... Nyt taitaa taas ottaa olkileipä!
SILTAVOUTI
_(Lukee vuokrakirjaa)_
Luovutan ... vuokraan ranta-alueen Pentti Anna Liisan pojalle
Myllärille. _(Pentille)_ Onkos se sinun nimesi Pentti Mylläri?... Eikös
se ole Pentti Akkimus?
PENTTI
Eikä ole... Papinkirjojen ja muiden oikeiden paperien mukaan se on
Mylläri, se sukunimi, mutta ne nämä tään kylän pojat ovat turhasta
kateudesta panneet minulle haukkumanimeksi sen Akkimuksen...
SILTAVOUTI
Mhyy!
PENTTI
Niin... Ja kun sitä haukkumanimeäkin pitkän aikaa kantaa, niin se
tarttuu ja jää oikeaksi nimeksi niin kuin tää Akkimus näkyy minulle
jääneen... Mutta eipähän tuo nimi miestä pilanne.
SILTAVOUTI
Syötävä kun minä en ennen sitä tiennyt, jotta sinä olet sen entisen Anna
Liisan isätön poika Mylläri.
PENTTI
Sehän minä olen... Se on se isä ollut vähä semmoinen vekkuli niissä
naisasioissa, niin että minä jäin sen johdosta niinkuin lehtolapseksi.
SILTAVOUTI
Sehän se tää vallesmanni on sitä tiedustanut, kun sillä ovat ruunun
miehet laittaneet kolmetuhatta sen Anna Liisan viettelijän ... sen,
tarkotan, sinun laittoman isäsi peruja ja käskeneet etsiä sinut ja antaa
perut pois.
PENTTI
_(Oudostuen)_
Elä nyt!
SILTAVOUTI
Ja minä kun olen ympäri pitäjää juossut sillä asialla vallesmannin
puolesta, mutta ei sitä sen nimellistä miehen paholaista tuntenut kukaan
... en paremmin jo sano näitä juoksujani... Niin jotta tässä on nyt
_(kaivaa paperia)_ on nyt paperi jossa seisoo: _(Lukee)_ "Kun minä
nuoruudessa ja hulluudessa viettelin ... viettelin neitsyt Anna Liisa
Myllärin... Ja kun nyt omantunnon ... omantunnon vai ... vaivoja, niin
kuolemani jälkeen jätettäköön kaikki peruni ... koo... kolmetuhatta
hänestä syntyneelle leht... lehtolapselleni Pentti Myllärille ja
toivottakoon, että hä... hänestä ei tulisi isäänsä ... isäänsä..."
_(Pentille, yht'äkkiä)_ Ka tottapa se tarkoittaa sitä akkimusta: jotta
ei tulisi isäänsä akkimus!
PENTTI
_(Kuin erehtyen)_
Ka tottapa se sitä... Mitäs se muuta!
SILTAVOUTI
Ja tässä ovat sitte rahat ... ja että elköön nyt ainakaan isäänsä
pahempi akkimus tulko!
PENTTI
_(Oudostellen)_
Oikeinkohan tämä on totta? _(Selailee rahoja)_ O-on... Oikeaa ruunun
rahaa nää ovat... No sittenpä tässä ei olekaan enää mitään hätää
eläessä... Jos sinä, Hirmu, nimittäin suostut myömään tään rannan
minulle, niin minä maksan sata markkaa enemmän...
HIRMU
Satako?
PENTTI
Sata... Eikä se ole myllärinkään raha hiiriä syönyt, niin jotta kelpaa
sitä taskussaan pitää.
MYRKKY
No olkoon menneeksi vielä kymppi senkin yli.
PENTTI
Ja sata sen!
HIRMU
_(Rehkisti)_
Myrkky... Vieläkö lisäät?... Kuka enemmän... Ensimäinen ... toinen...
Lyö siltavouti ruununmiehen puolesta.
SILTAVOUTI
Ja kolmas kerta...
LUUKAS
Aa-men!
PENTTI
No aamen... Tuoss' on rahat... Senkun ota! _(Antaa rahat)_
LUUKAS
_(Toistellen)_
Aamen... Aamen on aina kaiken lopussa niin kuin solmu on aina säikeen
päässä!
MYRKKY
_(Uhitellen)_
Ka onhan se nyt aamen... Mutta katsohan eikö vielä vävysi saunan katolla
vieras haikara kohta pesi... _(Poistuu)_
LUUKAS
Hän meni... Aamen on siis senkin niinkuin kaiken muunkin asian lopussa.
PENTTI
Aamenhan se on... Taikka oikeastaan se olisi tämän asian lopussa tämä
Hilkka... Vai mitä se mestari nyt arvelee.
LUUKAS
Mestari Luukas Filemon Koikale arvelee että ... että... _(Hiljaa)_ Onko
sinulla vielä?
PENTTI
No on toki... Tässä on. _(Antaa laskun)_ Tämä on mestaria varten, tää
ratashuoneen lasku.
LUUKAS
_(Nostaa laskun ryypätäkseen)_
Mestari Luukas arvelee että _(ryyppää)_ että _(ryyppää)_ että sinussa on
vielä yksi paha perisynti: se helmasynti.
PENTTI
_(Topakasti)_
Mutta se nyt on vale... Johan sen nyt näkee siitäkin kun miesten pitää
tytöille sovinnaiset maksaa!
LUUKAS
Mutta olkoon... Luukas on nyt pitkämielinen ja ymmärtäväinen syntistä
kohtaan... Jos sinä lupaat itsesi parantaa.
PENTTI
No ihan paikalla lupaan!
LUUKAS
Että siis, jos Luukas Filemon Koikale suostuu, niin sinä et naimisiin
mentyäsi enää koskaan päästä pässiä pakenevia naiseläjiä ratashuoneesen?
PENTTI
No en... Vaikka pässi tappaisi!
LUUKAS
Onko se varma ja luja kuin aamen papin saarnan lopussa?
PENTTI
No on se!... Kuka sitä nyt naimisiin mentyään tohtisikaan enää semmoista
tehdä... O-hoh _(Kaivaa sormella korvaansa)_ Sattuisi vielä eukko
saamaan vihiä ja voisi nostaa talossa pahan elämän. _(Soittaja ja
tanssiväkeä saapuu)_
LUUKAS
_(Juhlallisesti)_
Sii-iis ... koska hän akkimuudestansa luopuu ja takaisin miehen säätyyn
palaa, niin _(yhdistää Hilkan ja Pentin kädet)_ niin koska hän
aviottoman isänsä huonon menon hylkää, niin ... niin... _(äkkiä)_ No ei
muuta kuin aamen siinäkin kohti.
VIULU-MATTI
Ka se... Ja sittekö niin kuin tästä viulusta painaus sen amenen päälle?
TYTÖT
Soita... Soita.
POIKA
Soita. Soita liihotusta!
TYTÖT
Ei... Mylläriä... Mylläriä!
VIULU-MATTI
No... Tulkoon sitten mylläriä!
LUUKAS
Noo ... ja minä sanon että tanssittakoon. _(Ryyppää)_ Nyt kirkastuu
Luukkaan äly ja hän huomaa _(viisaan eleillä)_ Luukas huomaa ja siksi
tanssittakoon! Tanssittakoon, sillä Luukas älyää jo että tässä onkin
ajettu karsinaan kesyttämään yksi vihainen ja juuri vaarallinen pässi.
_(Ryyppää. Naurua. Hälinää)_
PENTTI
_(Hilkalle)_
No nyt sen, Hilkka, sinäkin näet, että ei täällä ratashuoneessakaan ole
ollut sen kummempaa, kuin mitä näin myllytyössä yleensä on tapa.
_(Muille)_ No nyt vaan tää tanssi ... niin sitten on ukkomies ihan
valmis.
_(Tanssi)_
PENTTI
_(Tanssin lopussa, ikäänkuin itsekseen mietiskellen, reittään
ajatuksissaan syyhytellen)_
No tämäpä asia vasta hyvästi loppui!... Kun olisi nyt tää ukkomiehenäkin
olo vain yhtä lystiä!
*** End of this LibraryBlog Digital Book "Nuori mylläri - 4-näytöksinen huvinäytelmä" ***
Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.