Title: Juutalaisten puolustukseksi
Author: Zola, Émile, 1840-1902
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Juutalaisten puolustukseksi" ***


Juutalaisten puolustukseksi.


Kirjoitti

Emile Zola.


Suomentanut

E[vert]. H[uttunen].


Ensimmäisen kerran julkaissut
Viipurin Työväen Sanomalehti- ja Kirjapaino-Osuuskunta r. l. 1909.



Lukijalle.


Kuten kaikissa n. s. sivistyneissä maissa, samoin Ranskassakin ovat
kansalliskiihkoiset ainekset koettaneet -- vaikkakin huonolla
menestyksellä -- järjestää juutalaisvastaista liikettä
juutalaisajometsästyksineen ja verilöylyineen. Siellä tämä kiihoitus ja
liike kehittyi huippuunsa, suomalaisellekin yleisölle tunnetun,
Dreyfys-jutun yhteydessä, jossa katolinen kirkko antisemistisen liikkeen
ohella kaivoi tasavaltalaisen hallitusmuodon perustuksia. Emile Zola,
joka loistavalla menestyksellä ajoi syyttömän ja sittemmin vallan
syyttömästi tuomitun Dreyfussen asiaa, kirjoitti myös tämän
lentokirjasen "Juutalaisten puolustukseksi" joka, ollen tähdätty
etupäässä katolilaisia antisemiittejä vastaan, kauttaaltaan sisältää
purevaa ivaa yleensä kaikkea antisemiläisyyttä (juutalaisvasta liikettä)
vastaan. Ja koska tämä lentokirjanen puolestaan sopii meikäläisiinkin
oloihin, -- se näet osoittaa lukijalle, miten paljon järjettömyyttä
onkaan siinä raivoisassa vihassa juutalaisia vastaan, jota täällä
erittäinkin n. s. suomettarelaisten taholta levitetään kansan
valistumattomampain kerrosten keskuuteen, -- niin lienee tämä puolestaan
tervetullut lisä tätä kysymystä käsittelevään niukkaan suomenkieliseen
ainehistoon.

      Suomentaja.



Juutalaisten puolustukseksi.


Useitten vuosien, kuluessa olen minä yhä kasvavalla hämmästyksellä ja
inholla seurannut sitä liikettä, jota koetetaan Ranskassa järjestää
juutalaisia vastaan. Minusta tämä näyttää joltakin kauhealta, joltakin
terveen järjen, totuuden ja oikeuden täydelliseltä yli äyräittensä
menolta, joltakin sokealta ja järjettömältä, joka heittää meidät useita
vuosisatoja taapäin kauhistuksen hirveimpään aikakauteen, uskonnollisiin
vainoihin, joka saattoi kastella armaan maan verellä... Ja minä tahdon
tämän sanoa. Mistä oikeastaan nuhdellaan juutalaisia, mikä on itsessään
syy tähän loppumattomaan riitaan?

Useat, jopa minun erityiset ystäväni, ilmaisevat, etteivät he voi sietää
juutalaisia ja etteivät he ilman inhon tuntoa asemassaan voi koskettaa
käteenkään juutalaista. Tämä fyysillinen vastenmielisyys, tämä rotuviha
on valkoisten puolesta ruskeaihoisia ja punaisien puolesta mustaihoisia
vastaan. Minä en tahdo tutkia miten paljon tässä tunteessa tässä
vuosisataisessa ylenkatseessa ja kostossa on vaikuttavana tekijänä
kristityn viha juutalaisia vastaan siitä, että tämä ristiinnaulitsi
hänen Jumalansa. Fyysillinen inho loppujen lopussa on varsinainen syy,
paljon mahdollista, myös erityinen varsinainen syy, siihen nähden, mitä
ihmiset lausuvat meille ilmaistessaan ajatustaan: "minä vihaan heitä sen
tähden, että minä heitä vihaan, sen tähden, että heidän nenänsä muoto
karkoittaa minua heistä, sen tähden, että yksi ainoa ajatus heistä
saattaa vereni kuohuksiin, sillä siinä määrässä olemme me kaikessa
eroavia ja vastakkaisia toisillemme"...

Eikä siis sitä vähemmän rotuvihaa voida pitää kostonhaluisten ihmisten
vihan syynä ja puolustuksena. Jos tämä on siis niin, niin minkätähden
emme sitten palaisi takaisin metsän syvyyksiin ja ryhtyisi uudelleen
raakalaissotaan yhden rodun puolelta toista vastaan! Alkakaamme syödä
toinen toisiamme sen tähden, ettemme samalla tavalla huuda, sen tähden,
että naapurimme tukka ei kasva samoin kuin meidän. Mitä varten sitten
sivistyksen ponnistuksia, jos me emme kerran voi hillitä metsäläisen
vaistoa, joka yllyttää hyökkäämään meitä lähimpämme kimppuun, jos tämä
lähimmäisemme ei ole kaikin puolin meidän mieleemme. Kansojen historia
vuosisatojen kuluessa on opetusta molemminpuolisesta suvaitsevaisuudesta
ja lopullinen ihmisyyden päämäärä on yleismaailmallinen veljeys, joka
liittää kansat yhteen ja rakkaus, joka ponnistelee pelastaakseen
ihmisiä. Vihata, pureksia ... sen tähden, että tuon pääkallo ei ole
vallan samallainen kuin minun... Ja tämä nyt!... Meidän aikanamme!...
Mutta eikö tämä ole hirveätä järjettömyyttä?

Tulen nyt pääsyytteeseen niin sanoen sen sosialiseen luonteeseen.
Valaisen pääkohdissaan syytöksien sisältöä. Juutalaiset muodostavat
kansallisuuden kansallisuuksien kesken; he elävät erityisenä
uskonnollisena luokkana ja tällä tavoin, ollen vailla maantieteellisiä
ja politisia rajoja, omistamatta isänmaata, muodostavat jotain
kansainvälisen lahkon tapaista, joka jonain kauniina päivänä laskee koko
maailman valtansa alle. Juutalaiset menevät avioliittoon omiensa kanssa,
suojelevat nykyisen irstailun aikana lujan perhe-siteen, tukevat ja
rohkaisevat toinen toisiaan, sekä ilmaisevat eristetyssä tilassaan
suuremmoista vastustuskykyä ja voimaa ja hitaasti, mutta kuitenkin
varmasti valloittavat kaiken ja laskevat sen valtansa alaiseksi.

Juutalaisten suku on erinomaisesti käytännöllinen ja järkevä. Voiton
halu ja himo rahan perään on heillä veressä; heidän hämmästyttävä
toimelias älynsä auttoi heitä vähemmän, kuin sadan vuoden kuluessa
käsiinsä keskittämät suunnattomat rikkaudet toimien niitten kanssa
aikanamme, jolloin rahat ovat kuninkuus ja valta.

Myöntäkäämme, että tämä kaikki on oikein. Mutta vakuuttaakseen
tosiasioita, tulee niitä vähän vielä selittää.

On tarpeellista lisätä, että juutalaiset, sellaisina millaisina heitä
kuvaavat syyttäjänsä -- ovat ainoastaan tulos meidän käsistämme, hedelmä
18-vuosisadan järjettömästä vainosta. Ihmisiä ajettiin inhottaviin
kaupungin osiin, kuten spitaalitautisia... Mitä ihmettelemistä siis
siinä, että he alkoivat elää erikseen, säilyttäen perittyjä tapojaan,
vahvistaen perhesuhteitaan ja jääden voitetuiksi keskellä voittajia.
Heitä lyötiin ja solvaistiin kaikkialla ja he huokasivat
oikeudettomuudesta ja väkivallasta. Mitä ihmeellistä siinä on, että he,
myöskin ymmärtämättömästi säilyttävät sydämessään toivoa kaukaiseen
kostoon, päätökseen seista vihollisiaan vastassa ja voittaa heidät.
Heille halveksivasti annettiin rahan yhteiskunnassa kaikki ylenkatse ja
yhteiskunnassa asetettiin heidät kauppiaan ja koronkiskurien asemaan.
Mutta kun raan voiman aikakausi vaihtui järjen ja työn aikakaudeksi ja
juutalaiset vuosisatain kuluessa tapahtuneen aivojensa perinnöllisen
hienostumisen ja karaistumisen kautta osottautuivat täydellisesti
valmiiksi ja kypsyneiksi pääoman herroiksi ja valtijoiksi, niin --
kaikki suuttuivat ja kirkuivat.

Te vapisette pelosta nähdessänne, että teitte juutalaisesta
keskiaikaisen uskonlahkolaisen, mutta omassa sokeassa vihassanne, te
ette ymmärtäneet ajatella mitään parempaa kuin palata tuhannen vuotta
taapäin, teille mieluisesti vastaan otettuun uskonnollisten vainojen
kauteen. Te aloitte kehoittaa pyhään sotaan: juutalaisia tulee
metsästää, ryöstää, heitä tulee kuten ennenkin tunkea yhteen kuoppaan,
todennäköisesti sitä varten, että he henkensä raivolla uudelleen
tuntisivat, että he ovat ahdistettu kansa, keskellä ahdistajia! Ei
mitään sanomista, te olette mainioita poikia, järkeviä ja tärkein, te
erinomaisesti ymmärrätte mistä on kysymys säännöllisissä
yhteiskunnallisissa oloissa....

Ja itse asiassa! teitä katolilaisia on enemmän kuin kaksisataamiljoonaa
ja juutalaisia tuskin viittä miljoonaa, -- ja te vapisette, te kutsutte
santarmeja, te kohotatte vaikeroimisen ja painitte aivan kuin suuri
ryövärisotajoukko olisi hyökännyt teidän isänmaahanne. Millainen
merkillinen rohkeus ja urhoollisuus! Minun käsittääkseni taistelu
juutalaisten kanssa on aivan, aivan mahdollista. Tätä varten on yksi
täydellisesti varma keino. Olkaa yhtä järkeviä ja toimeliaita, kuin
hekin. Muistan miten minun täytyi kokonainen kuukausi kuljeskella
pörssissä, päästäkseni jollakin tavoin selville tästä minulle niin
kummallisesta alasta. Eräs katolilainen pankkiiri usein minulle puhui:
"ah, he ovat meitä voimakkaammat, he aina meitä lyövät." Jos tämä on
oikein, niin totta eikö tämä ole alentavaa. Mutta onko se niin?
Luontaiset taipumukset epäilemättä merkitsevät paljon, mutta järki ja
työ voittaa kaikki. Minä itse tunnen kristittyjä, joita voi pitää
erinomaisina juutalaisina. Kenttä on vapaa. Jos he vuosisatojen kuluessa
ovat opetelleet rakastamaan ja toimimaan rahoineen, seuratkaa heitä
tällä tiellä, koettakaa omata heidän luonnettaan, niin voitatte heidät
heidän omalla etevyydellään sen sijaan, että hyödyttömästi aina solvata
heitä. Muuta ei ole, -- tämä on elämän laki.

Kuinka heillä onkaan syytä ylpeillä, kun he kuulevat teidän epätoivoiset
huutonne! Olla merkitsemättömänä vähemmistönä ja kuitenkin aiheuttaa
sellaista pelkoa! Kourallista ihmisiä vastaan kaivataan miltei
kokonainen varasto kaikkein hirmuisimpia sota-aseita. Joka aamu te
suuntaatte heitä vastaan huutonne ja lyötte hätäkelloa, aivan kuin
kaupunki olisi vihollisten piirittämä! Kuullessa teitä pitäisi muodostaa
rajoitettu ala, rakentaa uudelleen juutalaisten katu, joka yöksi
suljettaisiin ketjuilla. Sangen kauniin näyn muodostaisi tällainen kuva,
meidän avonaisissa, vapaissa kaupungeissamme. Minä ymmärrän, että
juutalaiset eivät kiihottuisi vaan jatkaisivat rauhallisesti juhlaansa
meidän finanssimarkkinoillamme. Haukkuminenhan on se pyhimystaruinen
nuoli, joka aina kilpistyy takasin ja lävistää metsästäjän silmän.
Ahdistakaa heitä enemmän, niin he voimakkaammin tulevat teitä
kurittamaan.

Niin vainoaminen! sanokaapa olkaa hyvä! pidättekö te kaikki vielä tästä
nautinnosta? Te vielä yksinkertaisesti uskotte, että ihmisiä voidaan
hävittää vainoamalla? Mutta tämähän juuri johtaa päinvastaiseen.
Jokainen suuri asia ainoastaan on lisääntynyt ja kasvanut kun se on
kostutettu marttyyrien verellä. Jos juutalaiset ovat olemassa on se
teidän vikanne. He olisivat jo aikoja sitten hävinneet, sulaneet suureen
ihmispaljouteen, jos teidän ajometsästyksenne ei olisi pakoittanut heitä
taipumaan ja itsepäisesti jäämään rotukokonaisuudeksi, kuin erityiseksi
vakuudeksi ominaisesta olemassaolostaan. Ja nykyisin, kaikki heidän
voimansa lähtee teistä, te sitä lisäätte ja he vasten tahtoaan näyttävät
niin voimakkailta. Tarvitsee vain huutaa vaarasta joka päivä, niin vaara
ilmenee. Näyttäen kansalle vain pelotinta voi siitä muodostaa hirviön.
Kun juutalainen tulee meille olemaan samasta merkityksestä kuin me itse,
niin hän on silloin veljemme. Tämä on erinomaisen järkevä menettelytapa.
Meidän täytyy laajaksi avata sylimme ja toteuttaa teossa sosialinen
laissa julistettu yhdenarvoisuus. Tuntea juutalaisia omikseen, rikastua
heidän luonteenominaisuuksillaan -- ne ovat heillä -- pysäyttää ja
ehkäistä rotutaistelu ja suosia seka-avioliittoja... Siinä suuremmoinen
ihmisyyden, yhdistymisen ja vapautuksen tehtävä.

Juutalaisvaino niissä valtioissa, joissa se näyttelee huomattavaa osaa,
aina ilmenee, joko politisen puolueen taisteluaseena tai tuloksena
raskaasta taloudellisesta asemasta.

Mutta Ranskassa, jossa juutalaiset eivät ollenkaan ole rajattomasti
pääomaa hallitsevia, kuten siitä tahdotaan meitä uskotella,
juutalaisvihamielisen liikkeen ilmeneminen on täydellisesti
perusteetonta, omaamatta minkäänlaisia juuria kansan keskuudessa. Tämä
ei ole edes liike, vaan surullinen räiske muutamista, katolisen
lahkolaisuuden arveluttavista tyhjistä fraaseista. Uskotella vakavasti,
että nykyiset juutalaiset Rotschildiin asti ovat sen Judaan
rintaperillisiä, joka antoi ylön ja ristiinnaulitsi meidän Jumalamme,
tämä on jo sanomalehdistöltä suoranaista väärinkäyttöä. Ja minä uudistan
välttämättömyydestä meluisalla areenalla, että halu herättää huomiota,
ja saada itselleen yleisöä -- siinä pääsyy meidän juutalaisvihamielisen
liikkeemme sytyttäjiin, tämän kansan kiihotukseen, jonka liekki,
onneksi, olikin liioteltua.

Mutta siitä huolimatta millainen kauhea vieremä romahdus! Useitten
kuukausien aikana, joka päivä purkaa herjauksia, teroittaa syytöksiä ja
kirkua: juutalaiset ovat varkaita, juutalaiset ovat murhaajia -- syytää
juutalaisille kristittyjen vikoja, joihin sitten halusta heitetään varjo
-- kuinka te uskallatte vastustaa?! Siis te olette juutalainen! Kaikki
juutalaiset, kaikki täytyy metsästää, kaikkia solvaista ja mestata!.. Ja
mitä oli tämän raivon seurauksena? Vähäpätöinen hälinä, rivoja sanoja,
asetettuna alhaisten intohimojen nähtäviin, ja ... vaikkapa edes yksi
päättävä "toimenpide" -- vaikkapa edes joukkio "raivoavaa yleisöä". Ei
mitään! ei yhtään halkaistua pääkalloa, ei yhtään rikottua akkunaa.
Täytyy joka tapauksessa olla tällaisen hyvän, kunniallisen ja järkevän
kansan, kuin meidän herttainen Ranskan kansa on, jotta pidättäytyy
antautumasta tähän joka päivä kutsuttuun kansalaissotaan ja
säilyttääkseen terveen järjen keskellä alituisesti hämmästeleviä
ihmissyöjiä, jotka ahnehtivat juutalaisten verta! Ei kauvan sitten kuin
eräille lehdille mieluisena palana oli pappi. Nyt he aamuruuakseen
valitsevat juutalaisen. Oleellisesti tämä niin viheliäinen ruokalaji,
kuten edellinenkin, mutta pienemmässä mitassa, niin perin tyhmä.
Kaikesta tästä jää jäljille tuskin likaista, hävettävää ja järjetöntä
teon tuntomerkkiä. Eipä edes katuliike palaa katsella töllistelemään
näihin pirun riivaamiin, saattaen heidät kiistelemään, kuten pirut
pyhässä vesiastiassa. Kummallisinta kaikista on tämä heidän
valittelunsa. He uskottelevat, että tekevät jotakin välttämätöntä ja
terveellistä. Onnettomat ihmiset! Kuinka minun on sääli heitä, jos he
ovat vilpittömiä. Hirmuista ajatella, millaisia asiakirjoja he
pidättävät itselleen! Joka päivä, vapaaehtoisesti erityisine käsineen
kasata valheitten joukkoa, erehdyksiä, raivoisaa vihaa ja rajua
järjettömyyttä! Mikä voisi olla surullisempaa? Kun aikojen kuluessa
tutkiva tieteilijä ajattelee laskeutua tähän suohon, hän tulee
liikutetuksi saadessaan varmuuden siitä, että siellä pimeydessä ei ollut
muuta, kuin uskonnollisia intohimoja ja rikkiväännettyjä aivoja.
Historia lyö häpeäpaaluun näitten raivoisain huutajien, näitten
sosialisten rikoksentekijäin nimet, joitten ilkityöt eivät onnistuneet
sen tähden, että he koettivat sovelluttaa niitä täydelliseen järjen
pimittämiseen.

Minä en lakkaa ihmettelemästä, että tällainen palaaminen kiihkoiluun,
tällainen yritys kehoittaa uskonnolliseen sotaan, saattoi ilmetä meidän
aikakaudellamme, meidän suuressa Parisissa, keskellä hyväntahtoista
kansaamme. Tämä on erityisesti käsittämätöntä nyt yleisen
suvaitsevaisuuden kansanvaltaisena aikana, jolloin kaikkialla huomataan
pyrkimystä tasa-arvoisuuteen, veljeyteen ja oikeuteen.

Ei koskaan luultavasti niin kiihkeästi haaveiltu siitä, että rajat
häviäisivät ja kaikki kansat yhdistyisivät. Me näemme, miten eri
uskontunnustuksiin kuuluvat hengelliset käyvät yhdessä uskonnollisissa
kongresseissa; paremmat ajatukset opettavat meille, että kaikki ihmiset
ovat taisteluveljiä toisilleen, että meidän velvollisuutemme on auttaa
toinen toisiamme kantamaan elämän koetuksia ja että korkein alttari on
se, johon kannetaan ihmisten sääliväisyyden rukouksia. Mutta äkkiä
kourallinen tylsämielisiä, järjettömiä eli keinottelijoita alkavat
raivoisasti parkua: kuolema juutalaisille, lyökää juutalaisia,
kuristakaa niitä, hävittäkää ne sukupuuttoon, sytyttäkää polttoroviot ja
palatkaa ihmiskunnan alkuvaiheisiin. Siinä on, josta voidaan sanoa, että
se on hyvin valittu seikka. Ah, kaikki, tämä olisi tyhmää, ellei se
olisi niin kauheata.

Että muutamien juutalaisten käsiin on kerääntynyt liian paljon pääomia,
se on tosiasia. Juuri samanlainen kokoontuminenhan on ominaista myös
katolilaisilla ja protestanteilla. Mutta lisätä kansan harmia, tehdä se
uskonnollisten intohimojen aseeksi, heittää juutalainen pulaan
joutuneitten onnettomien ihmisten vihan sovitusuhriksi, sillä
tekosyyllä, että jokainen juutalainen on kapitalisti -- millaista väärää
ja ulkokullattua sosialismia tämä on. Sitä ei saa kruunata, vaan se
täytyy paljastaa. Jos tulee päivä, jolloin työnlaki järjestyy
muotoihinsa eli luo oikeutta ja onnea, -- se päivä toteuttaa ihmisyyden.
Silloin katoaa eroitus juutalaisen ja kristityn välillä, silloin
vaaditaan kaikilta samanlaista tilinvelvollisuutta, mutta senpä tähden
oikeudet ja velvollisuudet tulevatkin olemaan kaikille samanlaiset.

Ihmisten yhteisyys! Oi, kuinka välttämätöntä on tähän uskoa, jotta omata
rohkeutta elää, jotta suojella edes jonkinlaista toivoa taistelussa.
Ihmisten yhteisyys! Nämät sanat kaikuvat tuskin kuuluvalla äänellä,
mutta vähäkerrassaan se tulee voimakkaammaksi ja kuten voittoisa huuto,
kaikuu kaikille kansoille, jotka janoavat totuutta, oikeutta ja rauhaa.

Pois viha, ryhtykäämme rakastamaan toinen toisiamme kaupungeissa,
kylissä ja rajojen ulkopuolellakin; ryhtykäämme työskentelemään
saattaaksemme kaikki rodut yhdeksi onnelliseksi perheeksi. Vaatikoon
tämä vaikka tuhatta vuotta, me kuitenkin tahdomme uskoa lopulliseen
rakkauden voittoon, me myöskin uskomme, että myös meidänkin aikanamme
täydelleen voimme alkaa rakastaa lähimpiämme. Mutta ne vähämieliset
hullut, jotka uskovat, että oikeutta voidaan jakaa veitsen iskuilla, --
antaa niitten palata takaisin keskiajan raakalaiskauden synkkään
metsään. Ja sanokoon Jesus intoileville oppinsa seuraajille, että hän on
antanut juutalaisille anteeksi ja että hekin ovat ihmisiä...





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Juutalaisten puolustukseksi" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.