Title: Edda: taruopillinen alkuosa - Gylfin harhanäky (Gylfaginning)
Author: Snorri Sturluson, 1179?-1241
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Edda: taruopillinen alkuosa - Gylfin harhanäky (Gylfaginning)" ***


EDDA

Taruopillinen alkuosa

Gylfin harhanäky (Gylfaginning)


Kirj.

SNORRI STURLUSON


Islantilaisesta tekstistä suomennos



WSOY, Porvoo, 1911.



Gylfin harhanäky.


1. Gylfi oli erään miehen nimi, hän oli kuningas ja viisas ja
loitsutaitoinen mies. Hän ihmetteli suuresti sitä, että Aasakansa oli
niin taitava, että kaikki kävi heidän mielensä mukaan. Hän mietti,
johtuisiko se heidän omasta olennostaan, vaiko niistä jumaluusvoimista,
joita he palvelivat. Hän lähti Aasain kartanoon, (ásgardr) vaan
kulki salaa kätkeytyen vanhan miehen haahmoon pysyäkseen siten
tuntemattomana; mutta Aasat olivat niin paljon viisaampia, että heillä
oli ennakkotietämys, ja he näkivät hänen matkansa, ennenkuin hän tuli,
ja asettivat hänelle harhanäkyjä vastaan. Kun hän tuli linnaan sisälle,
näki hän niin korkean salin, että hänen silmänsä tuskin kantoivat sen
yli. Sen katto oli peitetty kultaisilla kilvillä kuin pärekatto.

Gylfi näki miehen salin ovella, tämä leikki niin taitavasti veitsillä,
että seitsemän kappaletta oli yhtaikaa ilmassa. Mies kysyi ensiksi
hänen nimeänsä; hänen nimensä oli Gangleri (matkasta väsynyt) ja hän
oli eksynyt tieltä ja pyysi yösijaa ja kysyi, kuka omisti salin. Mies
vastasi, että se oli heidän kuninkaansa oma: "vaan minä voin saattaa
sinut hänen luokseen, silloin saat itse kysyä hänellä hänen nimeänsä",
ja mies kääntyi hänen edellään saliin; mutta hän meni jälestä, ja heti
ovi sulkeutui heidän kintereillään. Siellä näki hän paljon huoneita ja
paljon kansaa, muutamat pelasivat, muutamat joivat, muutamat olivat
asestettuina ja urheilivat. Silloin katsahti hän ympärilleen, ja luuli
huomaavansa paljon epäilyttävää siinä, mitä hän näki; silloin arveli
hän: "Kaikki ovenpielet on tutkittava, ennenkuin astuu edemmäs sisälle,
ei voi tietää, missä vihamiehet istuvat väijyksissä."

Hän näki kolme kunniaistuinta, joista jokainen oli toistaan ylempänä,
ja kolme miestä istui niillä, yksi kullakin istuimella. Silloin kysyi
hän, mitkä päällikköjen nimet olivat. Mies, joka oli johtanut hänet
sisälle, vastasi, että se, joka istui alimmaisella kunniaistuimella,
oli kuningas: "ja hänen nimensä on Hárr (korkea), se, joka istuu
lähinnä häntä, on nimeltään Jafnhárr (yhtä korkea) ja se, joka istuu
ylinnä, on nimeltään Thridi (kolmas)". Sitten kysyi Hárr tulokkaalta,
oliko hänellä muita asioita, mutta Hárin salissa oli ruokaa ja juomaa
tarjona hänelle niinkuin kaikille muillekin. Gangleri sanoi, että hän
ensin tahtoi kysyä, oliko sisällä joku viisas mies. Hárr sanoi ettei
hän pääsisi eheänä ulos, ellei hän osoittautuisi viisaimmaksi: "ja
seiso sinä niin kauvan kuin kysyt: hän on istuva, joka vastaa".

2. Gangleri alkoi näin puheensa: "Kuka on korkein tai vanhin
jumalista?" -- Hárr sanoi: "Hänen nimensä on Alfodr (kaikkein isä)
meidän kielellämme, mutta vanhassa Asgardissa oli hänellä 12 nimeä,
ensimäinen on Alfodr, toinen Herran eli Herjan, kolmas Nikarr eli
Hnikarr, neljäs Nikudr eli Hnikudr, viides Fjolnir, kuudes óski,
seitsemäs ómi, kahdeksas Biflidi eli Biflindi, yhdeksäs Svidurr,
kymmenes Svidrir, yhdestoista Vidrir, kahdestoista Jálg eli Jálkr".
-- Silloin kysyi Gangleri: "Missä on tämä jumala ja minkälainen valta
hänellä on ja mitä mainetekoja on hän tehnyt?" -- Hárr sanoi: "Hän
elää ikuisiin aikoihin ja hallitsee koko valtakuntaansa ja vallitsee
kaikkea, suurta ja pientä." -- Silloin sanoi Jafnhárr: "Hän loi taivaan
ja maan ja ilman ja kaiken niihin kuuluvan". -- Silloin sanoi Thridi:
"Suurinta on sentään se, että hän loi ihmisen ja antoi hänelle sielun,
joka on elävä eikä häviävä, vaikka ruumis mätänee maaksi tai palaa
tuhaksi. Kaikki ihmiset, joilla on oikea usko, tulevat elämään ja
olemaan hänen kanssaan paikassa nimeltä Gimlé, mutta pahat ihmiset
menevät Hel'iin (Manalaan) ja sieltä Niflhel'iin (Pimentolaan), joka on
alhaalla yhdeksännessä maailmassa." -- Silloin sanoi Gangleri: "Mitä
teki hän, ennenkuin taivas ja maa luotiin?" -- Silloin vastasi Hárr:
"Silloin oli hän Hrímthurs'ien (jääjättiläisten) luona".

3. Gangleri sanoi: "Mikä oli alku, tai miten se syntyi, tai mitä oli
ennen sitä?" -- Hárr vastasi: "Kuten sanotaan Voluspá'ssa (velhon
ennustuksessa): 'Ajan alussa ei ollut olemassa mitään, ei hiekkaa,
ei järveä, ei viileitä aaltoja, ei ollut maata, ei taivasta sen
yläpuolella, Ginnungagap (ammottava kuilu) oli olemassa, ruohoa ei
ollut'."

Silloin sanoi Jafnhárr. "Monta ikäkautta ennen kuin maa luotiin
Niflheimr (Sumula, Pimentola). Sen keskellä on lähde, jota kutsutaan
nimellä Hvergelmir (kohiseva kattila), ja siitä lähtevät joet, joiden
nimet ovat: Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Slídr ja Hrid, Sylgr ja
Ylgr, Vid, Leiptr, lähinnä Hel'in aitausta on Gjoll." -- Silloin sanoi
Thridi: "Ensiksi oli kumminkin olemassa maailma eteläisellä puoliskolla
nimeltä Múspell (Panula); se on valoisa ja kuuma, se seutu on leimuava
ja palava, ja mahdoton asua niille, jotka ovat outoja siellä eivätkä
omista siellä perintötilaa. Surtr (musta) on nimeltään hän, joka istuu
siellä maan rajalla maata puolustamassa. Hänellä on välkkyvä miekka, ja
maailmanlopussa on hän lähtevä hävittämään ja voittamaan kaikki jumalat
ja polttava koko maailman tulella."

4. Gangleri sanoi: "Mitä tapahtui, ennenkuin sukukunnat syntyivät
ja ihmiskunta enentyi?" -- Silloin sanoi Hárr: "Kun ne joet, joiden
nimi on élivágar, olivat tulleet niin kauvas alkulähteestään, että
myrkkyvirta, joka seurasi mukana, hyytyi tulesta vuotavan kuonan
lailla, muuttui se jääksi, ja kun tämä jää pysähtyi eikä enää vyörynyt,
peittyi se kuuralla, mutta kostea usva, joka nousi myrkystä, jäätyi
kuuraksi, ja kuurakerros kasaantui toisen päälle aina Ginnungagap'iin
(kurimukseen) asti." -- Silloin sanoi Jafnhárr: "Se osa Ginnungagap'ia,
joka on pohjoiseen päin, täyttyi jään ja kuuran painosta ja siellä oli
hienoa sadetta ja tuulta, mutta Ginnungagap'in eteläinen osa keveni,
koska sitä kohtasivat kipinät, jotka sinkoilivat Múspellzheimistä." --
Silloin sanoi Thridi: "Niinkuin Niflheimistä tuli kylmää, ja niinkuin
kaikki siellä oli kauheata, niin oli kaikki se, mikä oli Múspell'in
läheisyydessä, kuumaa ja valoisaa, mutta Ginnungagap oli leuto kuin
tyyni ilma. Kun nyt kuuma ilma kohtasi kuuran, niin että tämä suli ja
alkoi tippua, tuli niihin tippuviin pisaroihin eloa sen voimasta, joka
lähetti kuumuuden, ja syntyi ihmisen näköinen olento, häntä kutsutaan
nimellä Ymir, mutta jääjättiläiset kutsuvat häntä nimellä Aurgelmir, ja
hänestä polveutuvat jääjättiläisten suvut."

Silloin sanoi Gangleri: "Kuinka syntyi hänestä sukuja, ja kuinka
saattoi käydä niin, että tuli monta ihmistä, vai luuletteko hänet
jumalaksi, josta nyt olet puhunut?" -- Silloin vastasi Jafnhárr: "Emme
millään muotoa pidä häntä jumalana, hän oli häijy ja kaikki hänen
sukulaisensa samoin, niitä me kutsumme jääjättiläisiksi. Mutta niin
kerrotaan, että kun hän nukkui, hikosi hän, ja silloin kasvoi hänen
vasemman käsivartensa alta mies ja vaimo, ja hänen toinen jalkansa sai
toisen kanssa pojan, ja siten syntyivät suvut, ne ovat jääjättiläisiä.
Vanhaa jääjättiläistä me kutsumme nimellä Ymir."

5. Silloin sanoi Gangleri: "Missä asui Ymir ja millä hän eli?" -- Hárr
vastasi: "Kun kuura suli, tapahtui lähinnä, että siitä syntyi lehmä,
jonka nimi oli Audumla, ja sen utarista juoksi neljä maitojokea, ja se
antoi Ymille ravintoa." -- Silloin sanoi Gangleri: "Millä lehmä eli?"
-- Hárr sanoi: "Se nuoleskeli kuurakiviä, jotka olivat suolaisia, ja
ensimäisenä päivänä, jona se nuoleskeli kiviä, tuli niistä illalla
ihmisen hiukset, toisena päivänä ihmisen pää, kolmantena päivänä oli
siinä koko ihminen. Häntä kutsuttiin nimeltä Búri, ja hän oli kaunis
ulkomuodoltaan, suuri ja voimakas. Hän sai pojan, jonka nimi oli
Borr. Tämä sai puolisokseen naisen, jonka nimi oli Bestla, hän oli
Bolthorn-jättiläisen tytär. He saivat kolme poikaa, yhden nimi oli
ódinn, toisen Vili (tahto), kolmannen Vé (pyhä). Ja minun uskoni on,
että tämä Odinn ja hänen veljensä hallitsevat taivasta ja maata, me
uskomme, että se oli hänen nimensä. Se on sen miehen nimi, jonka me
tiedämme suurimmaksi ja mainehikkaimmaksi, ja te voitte hyvin kutsua
häntä samoin."

6. Silloin sanoi Gangleri: "Miten kävi heidän suvulleen, ja kuka
oli mahtavin?" -- Silloin vastasi Hárr: "Borin pojat surmasivat
Ymir-jättiläisen. Mutta kun hän kaatui, vuoti niin paljon verta
hänen haavoistaan, että siihen hukkui koko jääjättiläisten suku,
lukuunottamatta yhtä, joka pelastui huonekuntineen. Häntä kutsuvat
jättiläiset nimellä Bergelmir. Hän astui ruuheensa vaimoineen, ja he
pelastuivat siinä, ja heistä polveutuvat jääjättiläisten suvut."

7. Silloin sanoi Gangleri: "Mihin ryhtyivät silloin Borin pojat, koska
sinä uskot, että he olivat jumalia?" -- Hárr sanoi: "Siitä on paljon
kertomista. He ottivat Ymin ja veivät hänet keskelle Ginnungagap'ia ja
loivat hänestä maan -- hänen verestään meren ja sisäjärvet, maa luotiin
lihasta, mutta kalliot luista, ja kivistöt ja kiviröykkiöt he loivat
hampaista ja poskihampaista ja niistä luista, jotka oli murrettu."
-- Silloin sanoi Jafnhárr: "Verestä, joka vuoti haavoista ja virtasi
vapaasti, tekivät he meren ja ympäröivät ja kiinnittivät tällä maan ja
panivat tämän meren sen ympärille, ja useimpain ihmisten tulee olemaan
mahdotonta päästä tämän yli." -- Silloin sanoi Thridi: "He ottivat
myös hänen pääkallonsa ja tekivät siitä taivaan ja asettivat sen maan
yli neljälle ilmansuunnalle, ja joka kolkkaan panivat he kääpiön,
niiden nimet ovat: Austri (Itä), Vestri (Länsi), Nordri (Pohja), Sudri
(Etelä). Sitten ottivat he ne kipinät ja säkenet, jotka lentelivät
ilmassa ja olivat singonneet Múspellzheimistä, ja panivat ne keskelle
Ginnungagap'ia taivaalle sekä ylös että alas valaisemaan taivasta ja
maata. He määräsivät kaikille valoille paikat, muutamille taivaalla,
muutamat taas kulkivat irrallaan taivaan alla, ja he määräsivät
kumminkin niillekin paikan ja säätivät niiden radan. Näin sanotaan
vanhoissa runoissa, että siitä lähtien erotettiin päivä ja yö ja
laskettiin vuodet."

Silloin sanoi Gangleri: "Ne ovat kummallisia tapahtumia, joista nyt
kuulen, maa on ihmeellisesti valmistettu ja taidokkaasti luotu.
Millainen oli maan muoto?" -- Silloin vastasi Hárr: "Se on pyöreä
ulkomuodoltansa ja sen ulkopuolella on syvä meri. Tältä merenrannikolta
antoivat he jättiläisten suvuille maita asuttaviksi, mutta edemmäksi
sisämaahan rakensivat he linnoituksen jättiläisten vihamielisyyden
varalta. Tähän ympärysmuuriin käyttivät he Ymir-jättiläisen
kulmakarvoja ja nimittivät sen nimellä Midgardr (keskikartano). He
ottivat myös hänen aivonsa, heittivät ne ilmaan ja tekivät niistä
pilvet."

8. Silloin sanoi Gangleri: "Paljon näyttävät he minusta toimittaneen,
kun maa ja taivas oli luotu ja aurinko ja taivaankappaleet asetettu
paikoilleen ja määrätty päivän ja yön vaihtelu. Mutta mistä tulivat
ihmiset, jotka kansoittivat maan?" -- Silloin vastasi Hárr: "Kun Borin
pojat kulkivat pitkin merenrantaa, löysivät he kaksi puuta, nostivat
puut ja loivat niistä ihmisiä; ensimäinen heistä antoi heille hengen ja
elämän, toinen järjen ja liikuntokyvyn, kolmas ulkomuodon, puhekyvyn,
kuulon ja näön, he antoivat heille vaatteet ja nimet, miehen nimi oli
Askr ja naisen Embla, ja heistä polveutuu se ihmissuku, jolle annettiin
asuinpaikka Midgardin sisäpuolella. Sen jälkeen he tekivät itselleen
keskelle maailmaa linnan, jota kutsutaan nimellä Asgardr, sitä kutsuvat
ihmiset nimellä Trója. Sinne asettuivat jumalat ja heidän sukunsa
asumaan, ja sen jälkeen tapahtui suuria tapahtumia ja muutoksia sekä
maassa että ilmassa. Siellä on paikka, jonka nimi on Hlidskjálf, ja
kun Alfodr istui sinne kunniaistuimelle, näki hän kaikki maailmat
ja jokaisen ihmisen toimen ja ymmärsi kaiken, mitä hän näki. Hänen
vaimonsa oli nimeltään Frigg Fjorgvinin tytär, ja heistä polveutuu se
suku, jota me kutsumme Aasa-suvuksi, ja se asui vanhassa Asgardissa ja
siihen kuuluvissa valtakunnissa ja on se jumalista polveutuva suku. Ja
sen tähden voi hänellä olla nimi Alfodr, että hän on kaikkien jumalien
ja ihmisten ja kaiken sen isä, joka hänen ja hänen voimansa nojalla
valmistettiin. Maa oli hänen tyttärensä ja hänen vaimonsa, siitä sai
hän ensimäisen pojan, se on ása-Thórr; tässä oli väkeä ja voimaa, jolla
hän voittaa kaikki elolliset olennot."

9. "Norfi eli Narfi oli nimeltään jättiläinen, joka asui Jotunheimissä
(Jättien kodissa), hänellä oli tytär nimeltä Nótt (Yö); tämä oli
musta ja tumma, jommoinen hänen sukunsakin oli. Hän oli naimisissa
miehen kanssa, jonka nimi oli Nagltari, heidän poikansa oli nimeltään
Audr. Sen jälkeen oli hän naimisissa miehen kanssa, jonka nimi oli
ánarr; Jord (Maa) oli nimeltään heidän tyttärensä. Viimeksi sai hänet
Dellingr, joka oli Aasasukua, heidän poikansa oli Dagr (Päivä), hän oli
vaalea ja kaunis tullen isäänsä. Silloin otti Alfodr Nótt'in ja Dagin,
hänen poikansa, ja antoi heille kaksi hevosta ja kahdet rattaat ja
lähetti heidät ylös taivaalle ajamaan vuorokaudessa ympäri maan. Nótt
ajaa edeltä hevosella, jota kutsutaan nimellä Hrimfaxi (Kuuraharja),
joka aamu se kastaa maan kuolainvaahdollaan. Dagilla on hevonen nimeltä
Skinfaxi (Heloharja), ja se valaisee harjallaan koko ilman ja maan."

10. Silloin sanoi Gangleri: "Kuinka ohjaa hän auringon ja kuun kulkua?"
-- Hárr sanoi: "Eräällä miehellä nimeltä Mundilfari oli kaksi lasta,
ne olivat niin kauniita ja somia, että hän nimitti poikansa nimellä
Máni (Kuu) ja tyttärensä nimellä Sól (Aurinko), ja naitti tämän
miehelle, jonka nimi oli Glenr. Mutta jumalat vihastuivat sellaisesta
ylimielisyydestä ja ottivat nuo sisarukset ja asettivat heidät
taivaalle ja antoivat Sól'in ajaa sitä hevosta, joka veti jumalien
luoman auringon rattaita. Aurinko oli luotu valaisemaan maailmoja siitä
kipinästä, joka sinkosi Múspeltzheimistä. Niiden hevosten nimet ovat
árvakr ja Alsvidr, mutta hevosten lapojen alle panivat jumalat kaksi
tuulipaljetta heitä vilvoittamaan, muutamissa muinaisrunoissa kutsutaan
tätä laitosta nimellä ísarnkol (raudankylmä tuulahdus). Máni ohjaa
kuun kulkua ja vallitsee uutta kuuta ja täyttä kuuta. Hän nosti maasta
kaksi lasta, joiden nimet olivat Bil ja Hjúki, näiden mennessä Byrgir
nimiseltä kaivolta kantaen olallaan saavia nimeltä Sägr ja tankoa
nimeltä Simul. Vidfinnr oli nimeltään heidän isänsä. Nämät lapset
seuraavat Mánia kuten maasta saattaa nähdä."

11. Silloin sanoi Gangleri: "Nopeaan kulkee aurinko ja melkein kuin
pelkäisi se, eikä se kiirehtisi enempää kulkuaan, jos se pelkäisi
kuolemataan." -- Silloin vastasi Hárr: "Ei ole kumma, että se
kulkee kiivaasti, lähellä käy se, joka sitä ahdistaa, eikä sillä
ole muuta neuvoa kuin paeta." -- Silloin sanoi Gangleri: "Kuka sitä
kiusaa?" -- Hárr sanoi: "Kaksi sutta, ja se, joka käy sen jälessä,
on nimeltään Skoll, sitä se pelkää ja se onkin sieppaava auringon.
Toisen nimi on Hati Hródvitnin poika, joka juoksee sen edellä, ja on
sieppaava kuun, ja niin on käyvä." -- Silloin sanoi Gangleri: "Mistä
sudet polveutuvat?" -- Hárr sanoi: "Jättiläisnainen asuu itäänpäin
Midgardista metsässä, jonka nimi on Járnvidr, siinä metsässä asuvat
jättiläisnaiset, joiden nimi on Járnvidjur. Mutta vanha jättiläisnainen
synnyttää monta jättiläistä, kaikki sudenhaahmoisia, ja siitä
suvusta ovat nämä sudet. Ja niin kerrotaan, että suvusta tulee yksi
mahtavimmaksi, jota kutsutaan nimellä Mánagarmr (Kuunkoira). Se täyttää
itsensä kaikkien ihmisten elämällä, jotka kuolevat, ja se nielee kuun
ja pirskoittaa verellä taivaan ja koko ilman; sen tähden aurinko
kadottaa valonsa, ja tuulet ovat silloin levottomia ja puhaltavat
siellä ja täällä."

12. Silloin sanoi Gangleri: "Mikä tie vie maasta taivaaseen?" -- Silloin
vastasi Hárr ja hymyili: "Se ei ollut viisaasti kysytty. Eikö sinulle
ole sanottu, että jumalat rakensivat sillan maasta taivaaseen, jonka
sillan nimi on Bifrost? Sen olet kyllä nähnyt, mutta on mahdollista,
että te kutsutte sitä sateenkaareksi. Se on kolmivärinen ja sangen
vahva ja suuremmalla taidolla ja ymmärryksellä tehty kuin muut
rakennukset. Mutta niin vahva kuin se onkin, murtuu se, kun Múspell'in
pojat tulevat ja ajavat sen yli, ja niin heidän hevosensa uivat suurten
jokien yli ja siten he pääsevät perille." -- Silloin sanoi Gangleri:
"Minusta tuntuu siltä, etteivät jumalat ole rakentaneet siltaa
luotettavan vahvaksi, koska se voi murtua, vaikka he kumminkin voivat
tehdä kuten tahtovat." -- Silloin sanoi Hárr: "Eivät jumalat ansaitse
moitetta tästä rakennuksesta, Bifrost on hyvä silta, mutta tässä
maailmassa ei ole ainoatakaan kappaletta, joka kestäisi, kun Múspell'in
pojat tekevät tuhoja."

13. Silloin sanoi Gangleri: "Mihin ryhtyi Alfodr sitten, kun Asgardr
oli tehty?" -- Hárr sanoi: "Aluksi asetti hän hallitusmiehiä ja pani
heidät kanssaan määräämään ihmisten kohtaloita ja neuvottelemaan
linnan järjestelystä, se tapahtui Idavollr nimisessä paikassa keskellä
linnaa. Heidän ensimäinen tekonsa oli temppelin rakentaminen, jossa
heidän kaksitoista istuintaan oli, paitsi Alfodr'ille kuuluvaa
kunniaistuinta. Tämä rakennus on maailman parhaiten tehty ja suurin,
siinä on ulkopuolelta ja sisäpuolelta kaikki kuin pelkkää kultaa. Tätä
paikkaa kutsutaan nimellä Gladsheimr (Ilola t. Loistola). He tekivät
toisenkin rakennuksen, se oli temppeli, joka kuului jumalattarille,
se oli sangen kaunis rakennus, sitä kutsutaan nimellä Vingólf. Sitten
tekivät he rakennuksen, johon he asettivat ahjoja ja sen lisäksi
tekivät he vasaran, pihdit ja alasimen ja sitten kaikki muut työkalut.
Sitten takoivat he metallia ja kiveä ja puuta, ja niin runsaasti sitä
metallia, jonka nimi on kulta, että kaikki heidän talouskalunsa ja
valjaansa olivat kullasta. Tätä aikaa kutsutaan kultakaudeksi, kunnes
sen turmeli naisten tulo; nämät tulivat Jotunheimistä. Sitten jumalat
istuivat istuimilleen ja toimittivat tuomioitaan ja muistivat, että
kääpiöt olivat vironneet eloon mullassa ja maan sisässä kuin madot
lihassa. Kääpiöt oli ensiksi luotu ja ne olivat vironneet henkiin Ymin
ruumiissa, jossa ne elivät matoina; mutta jumalien käskystä saivat
ne ihmisjärjen ja ihmismuodon, ne asuvat kumminkin maan sisässä ja
kivissä."

14. Silloin sanoi Gangleri: "Missä on jumalien pääpaikka tai pyhäkkö?"
-- Hárr vastasi: "Se on Yggdrasill'in saarnen luona, siellä tulevat
jumalat joka päivä langettamaan tuomioitaan." -- Silloin sanoi
Jafnhárr: "Saarni on suurin ja paras kaikista puista, sen oksat
ulottuvat yli koko maailman ja kohoavat taivaan yli. Puun kolme juurta
pysyttävät sitä pystyssä ja ne haarautuvat hyvin kauvas toisistaan:
yksi on Aasojen luona, toinen jääjättiläisten, siellä, missä muinoin
oli Ginnungagap, ja kolmas on Niflheimin yläpuolella. Tämän juuren
alla on Hvergelmir, ja Nidhoggr nakertaa alhaaltapäin juuria. Multa
sen juuren alla, joka haarautuu jääjättiläisiä kohden, on Mimisbrunnr
(Mímin kaivo), siinä on viisautta ja ymmärrystä. Hän, joka omistaa
kaivon, on nimeltään Mímir, hänellä on hyvin paljon tietoja, koska hän
juo kaivosta Gjallarhorn-nimisellä juomasarvella. Sinne tuli Alfodr ja
pyysi yhtä siemausta kaivosta, mutta hän ei saanut, ennenkuin antoi
silmänsä pantiksi. -- Saarnen kolmas juuri on taivaalla, ja sen alla
on kaivo, joka on sangen pyhä ja jonka nimi on Urdarbrunnr, siellä
on jumalilla tuomiopaikkansa. Joka päivä ratsastavat Aasat sinne
ylös Bifrost'in yli, jonka nimi on myös Asbrú (Aasain silta). Aasain
hevosten nimet ovat nämä: Sleipnir on paras, se on Odinin, sillä on
kahdeksan jalkaa; toinen on Gladr, kolmas Gyllir, neljäs Glenr, viides
Skeidbrimir, kuudes Silfrintopr, seitsemäs Sinir, kahdeksas Gísl,
yhdeksäs Falhófnir, kymmenes Gulltopr, yhdestoista Léttfeti. Baldr'in
hevonen oli poltettu hänen kanssaan, mutta Thórr kävelee tuomiopaikalle
ja kahlaa ne joet, joiden nimet ovat nämä: Kormt ja Ormt ja kaksi
Kerlaug'ia; ne joet on Thórr kahlaava joka päivä, kun hän langettaa
tuomionsa Yggdrasilin saarnen luona; sillä Asbrú palaa täydessä
liekissä, pyhät vedet kiehuvat."

Silloin sanoi Gangleri: "Palaako Bifrost'illa tuli?" -- Hárr sanoi:
"Se punainen, minkä näet kaaressa, on palavaa tulta. Vuorijättiläiset
tahtoisivat tulla ylös taivaalle, jos kaikki, jotka tahtovat lähteä,
voisivat kulkea Bifrost'in yli. On monta kaunista paikkaa taivaalla,
ja kaikkialla on siellä jumalallinen puolustusvarustus. Saarnen alla
kaivon luona on ihana sali, ja siitä salista tulee kolme impeä,
jotka ovat nimeltään Urdr, Verdandi, Skuld (olleisuus, syntyväisyys,
tulevaisuus). Nämä immet määräävät ihmisten ijän, niitä kutsumme me
Norniksi (Kohtalottariksi). Mutta on myös monta muuta Nornaa, jotka
tulevat jokaisen lapsen luo, kun se on syntynyt, määräämään sen ikää,
ja nämät ovat jumalien sukua. On toisia keijukaisten sukua ja kolmas
laji kääpiöitten sukua."

Silloin sanoi Gangleri: "Jos Nornat vallitsevat ihmisten kohtaloita,
niin ne jakavat lahjansa hyvin epätasaisesti, koska muutamilla on
hyvä elämä ja paljon valtaa, muutamilla taas vähäinen osa tai valta,
muutamilla pitkä elämä, muutamilla lyhyt." -- Hárr sanoi: "Hyvät Nornat
ja hyvää sukuperää olevat suovat hyvän elämän, mutta kun onnettomuus
kohtaa ihmisiä, on se pahojen Nornien syy."

15. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä muita kummia on kerrottava
saarnesta?" -- Hárr sanoi: "Paljon on siitä sanottavaa. Saarnen oksilla
istuu kotka, joka on sangen viisas, mutta sen silmien välissä istuu
haukka, jonka nimi on Vedrfolnir. Orava, jonka nimi on Ratatoskr,
juoksentelee ylös ja alas saarnea pitkin ja kuljettaa vihanviestejä
kotkan ja Nidhoggr-käärmeen välillä, mutta neljä hirveä juoksentelee
saarnen oksilla ja syö tuoreita vesoja, niiden hirvien nimet ovat:
Dáinn, Dvalin, Duneyrr, Durathrór. Mutta niin paljon käärmeitä
on Hvergelmissä Nidhoggin kanssa, ett'ei kieli voi kertoa. -- Ja
kerrotaan, että Nornat, jotka asuvat Urdarbrunnin luona, ottavat joka
päivä vettä kaivosta ja sen mukana kaivon ympärillä olevaa mutaa
ja pirskoittavat sitä saarnen päälle, jotteivät sen oksat kuivuisi
eivätkä mätänisi. Mutta se vesi on niin pyhää, että kaikki, mikä joutuu
kaivoon, tulee yhtä valkoiseksi kuin munankuoren sisäpuolella oleva
kalvo. -- Kastetta, joka siitä putoo maahan, kutsutaan hunajakasteeksi,
ja siitä elävät mehiläiset. Kaksi lintua syntyy Urdarbrunnissa, niitä
kutsutaan joutseniksi ja niistä polveutuu lintusuku nimeltä joutsenet."

16. Silloin sanoi Gangleri: Paljon tietoja voit antaa taivaasta.
Mitä muita pääpaikkoja on siellä paitsi Urdarbrunnr? -- Hárr sanoi:
"Siellä on monta uhkeata paikkaa. Siellä on paikka, jota kutsutaan
nimellä álfheimr (keijukaisten koti), ja jossa asuu kansa nimeltä
Ljósálfar (valo-keijukaiset), mutta Dökkálfit (tummat keijukaiset)
elävät alhaalla maan sisässä. Ne ovat erilaiset ulkomuodoltaan, mutta
vielä erilaisemmat olennoltaan. Valokeijukaiset ovat ulkomuodoltaan
aurinkoa kauniimmat, mutta tummat keijukaiset ovat mustempia kuin
piki. Vielä on siellä paikka, jota kutsutaan nimellä Breidablik (laaja
loiste) ja jota kauniimpaa paikkaa ei ole olemassa. Siellä on myös
paikka nimeltä Glitnir (kimalteleva), jonka seinät ja pilarit ja
pylväät ovat punaisesta kullasta ja katto hopeasta. Vielä on siellä
paikka nimeltä Himinbjorg (Taivaanvaara), se sijaitsee taivaanrannalla,
sillankorvassa, missä Bifrost koskettaa taivasta. Vielä on siellä suuri
olopaikka, jonka nimi on Valaskjálf (taistelussa kaatuneitten pankko),
se on Odinin. Sen tekivät jumalat ja kattoivat sen puhtaalla hopealla,
siinä on Hlidskjálf-niminen kunniaistuin, ja kun Alfodr istuu tällä
istuimella, näkee hän kaikki maailmat. Eteläisellä taivaanrannalla
on rakennus, joka on kaikkein kaunein ja aurinkoa loistavampi ja
jonka nimi on Gimlé. Se pysyy pystyssä, kun sekä taivas että maa
ovat hukkuneet, ja siinä paikassa tulevat hyvät ja hurskaat ihmiset
ikuisesti asumaan."

Silloin sanoi Gangleri: "Mikä suojelee tätä paikkaa, kun Surtin liekki
polttaa taivaan ja maan?" -- Hárr sanoi: "Kerrotaan, että on olemassa
toinen taivas tämän etelä- ja yläpuolella ja sen nimi on Andlangr,
mutta sen yläpuolella taas on kolmas ja sen nimi on Vídbláinn, siinä
taivaassa luulemme tämän paikan olevan, ja yksin valokeijukaisten nyt
elävän niillä seuduin."

17. Silloin sanoi Gangleri: "Mistä tulee tuuli? Se on niin voimakas,
että se liikuttaa suuret meret ja lietsoo tulta, mutta miten voimakas
se lieneekin, ei kukaan saata nähdä sitä, miten ihmeellisesti se
on luotu." -- Silloin sanoi Hárr: "Sen voin kyllä sanoa sinulle.
Pohjoisella taivaanrannalla istuu jättiläinen, jonka nimi on Hräsvelgr
(Ruumiinahmija), hän on kotkan haahmossa, ja kun se lehahtaa lentoon,
silloin tulee sen siipien alta ilmaa."

18. Silloin sanoi Gangleri: "Mistä johtuu suuri eroavaisuus kuuman
kesän ja kylmän talven välillä?" -- Hárr sanoi: "Ei viisas mies niin
kysyisi, sillä sen tietävät kaikki sanoa, mutta, jos sinä yksin
olet niin tietämätön, ettet ole tätä kuullut, niin luen sen sinulle
kumminkin hyväksi, että ennemmin kysyt niin taitamattomasti sitä, mitä
sinun tulisi tietää, kuin kauvemmin olet tietämätön siitä. Svásudr on
hänen nimensä, joka on Sumar'in (Kesän) isä, ja hän viettää iloista
elämää, niin että hänen nimensä mukaan kutsutaan 'svásligt' kaikkea,
mikä on lauhkeaa. Vetr'in (talven) isää kutsutaan milloin nimeltä
Vindljóni (Tuulentuoja), milloin nimellä Vindsvalr (Tuulenvilpeä);
hänen isänsä on Vásadr (Kylmänkostea). Nämä esi-isät olivat julmia ja
tylyjä ja Vetr'illa on heidän luonteensa."

19. Silloin sanoi Gangleri: "Mitkä ovat ne Aasat, joihin ihmisten
on uskottava?" -- Hárr vastasi: "On olemassa kaksitoista jumalista
polveutuvaa Aasaa." -- Silloin sanoi Jafnhárr: "Eivät nais-Aasat ole
vähemmän pyhiä eivätkä mahtavia." -- Silloin sanoi Thridi: "Odinn on
korkein ja vanhin Aasoista. Hän vallitsee kaikkea, ja miten mahtavia
muut jumalat lienevätkin, palvelevat ne kaikki häntä kuten lapset
isäänsä. Frigg on hänen puolisonsa ja hän tietää kaikki ihmiskohtalot,
joskaan hän ei ennusta. -- Odinin nimi on Alfodr, koska hän on kaikkien
jumalien isä, hänen nimensä on myös Valfodr (Taistelun isä), koska
hänen lempipoikiaan ovat kaikki ne, jotka kaatuvat taistelussa. Heille
suo hän asunnoksi Valholl'in ja Vingólfin, ja heidän nimensä on
siellä Einherjar (yhtä sotajoukkoa). Hänen nimensä on myös Hangagud
(Hirtettyjen jumala) ja Haptagud (Sitomisen jumala), Farmagud (Kuormien
jumala), ja vielä monta muuta nimeä antoi hän itselleen tultuaan
kuningas Geirrödin luo: 'Nimeni on Grimr ja Gangleri, Herjann,
Hjálmberi, Thekkr, Thridi, Thudr, Udr, Helblindi, Hárr, Sadr, Svipall,
Sanngetall, Herteitr, Hnikarr, Bileygr, Báleygr, Bolverkr, Fjolnir,
Grimnir, Glapsvidr, Fjolsvidr, Sidhottr, Sidskeggr, Sigfodr, Hnikudr,
Alfodr, Atridr, Farmatýr, Oski, Omi, Jafnhárr, Biflindi, Gondlir,
Hárbardr, Svidurr, Svidrir, Jálkr, Kjalarr, Vidurr, Thrór, Yggr,
Thundr, Vakr, Skilfingr, Váfudr, Hroptatýr, Gautr, Veratýr'."

Silloin sanoi Gangleri: "Suunnattoman paljon nimiä olette te antaneet
hänelle, ja totta tosiaan mahtaa olla sangen viisas se, joka voi
selittää tämän ja kertoa, mitkä tapaukset ovat aiheuttaneet kunkin
näistä nimistä." -- Silloin vastasi Hárr: "Tarvitsee paljon tietoa
selittääkseen ne täydellisesti, mutta lyhyesti voin sanoa sinulle,
että useimmat niistä johtuvat siitä seikasta, että yhtä monta kuin on
eri kieltä maailmassa, yhtä monella eri tavalla ovat kansat luulleet
olleensa pakoitetut muuntamaan hänen nimeänsä kielelleen avuksi
huutaakseen ja rukoillakseen häntä. Muutamat näistä nimistä taas ovat
aiheutuneet hänen matkoistaan, joista on olemassa kertomuksia, eikä
sinua voi kutsua viisaaksi mieheksi, ellet tiedä kertoa näistä suurista
tapahtumista."

20. Silloin sanoi Gangleri: "Mitkä ovat muiden Aasojen nimet, ja mitä
he tulevat toimittamaan ja mitä mainetekoja ovat he jo suorittaneet?"
-- Hárr sanoi: "Thórr on heistä etevin, häntä kutsutaan nimellä
Asa-Thórr eli oku-Thórr, hän on voimakkain kaikista jumalista ja
ihmisistä. Hänellä on valtakunta, jonka nimi on Thrúdvangar ja hänen
palatsinsa Bilskirnir, siinä on 540 lattiata, se on suurin tunnettu
rakennus. -- Thórilla on kaksi pukkia, joiden nimet ovat Tanngnjóstr
(Hampaan narskuttaja) ja Tanngrisnir (Hampaan purija), ja vaunut,
joilla hän ajaa, mutta pukit vetävät vaunuja, siksi kutsutaan häntä
nimellä oku-Thórr (Tor ajaja). Hänellä on myös kolme kalleutta, yksi on
vasara Mjollnir (Musertaja), jonka jääjättiläiset ja vuorijättiläiset
tuntevat, kun sitä heilutetaan, eikä kumma, sillä se on murskannut
monelta heidän esi-isältään ja sukulaiseltaan pään. Hänellä on toinen
mitä kallisarvoisin aarre, voimavyö, ja kun hän sen sitoo ympärilleen,
tulee hänen jumalallinen voimansa puolta suuremmaksi. Kolmas suuri
kalleus, mikä hänellä on, ovat rautahansikkaat, ilman niitä ei hän voi
tarttua vasaran varteen. Mutta ei kukaan ole niin viisas, että voisi
kertoa kaikki hänen mainetekonsa; mutta sanoa voin sinulle, että kestää
kauvan aikaa, ennenkuin on kerrottu kaikki, mitä minä tiedän."

21. Silloin sanoi Gangleri: "Tahtoisin saada tietoja useammista
Aasoista." -- Hárr sanoi: "Toinen Odinin pojista on Baldr, ja hänestä
on vain hyvää kerrottavaa. Hän on paras ja häntä rakastavat kaikki,
hän on niin kaunis ulkomuodoltaan ja niin vaalea, että hänestä
säteilee valoa. Eräs kasvi (Matricaria inodora, saunakukka) on niin
valkoinen, että sitä verrataan Baldr'in kulmakarvoihin, se on
kaikkein valkein kasvi, ja siitä voit päättää hänen kauneutensa sekä
tukan- että ihonväriin nähden. Hän on viisain Aasoista ja kaunopuheisin
ja armeliain, mutta hänellä on se ominaisuus, ettei mikään hänen
tuomioistaan voi kallistua (puolueellisesti). Hän asuu Breidablik'issä,
joka on taivaalla, siinä paikassa ei saa olla mitään saastaista."

22. "Kolmas Aasa on nimeltään Njordr, hän asuu taivaalla paikassa,
jonka nimi on Nóatún (laivavalkama), hän määrää tuulen suunnan ja
hillitsee meren ja tuulen, häntä tulee huutaa avuksi merenkulkuun ja
kalastukseen. Hän on niin voimakas ja rikas, että voi antaa sekä maata
että irtainta omaisuutta niille, jotka häntä rukoilevat, ja häntä
tulee avuksi huutaa niiden saavuttamiseksi. Njordr ei ole Aasa-sukua,
hänet kasvatettiin Vanaheimissä (Vanein kodissa), mutta Vanit antoivat
hänet sotavangiksi jumalille ja ottivat sijaan sotavangin nimeltä
Hönir, hän sai aikaan sovinnon jumalien ja Vanien välille. Njordilla
on vaimona Thjaza-jättiläisen tytär nimeltä Skadi. Skadi tahtoo asua
siinä paikassa, jonka hänen isänsä oli omistanut, se on muutamilla
tuntureilla ja sen nimi on Thrymheimr (Kohinan koti), mutta Njordr
tahtoo olla lähellä merta. He sopivat siitä, että he olisivat yhdeksän
yötä Thrymheimissä ja sitten toista yhdeksän yötä Nóatún'issa. Mutta
kun Njordr tuli takaisin Nóatún'iin tuntureilta, lausui hän tämän:
'Ikävät olivat minusta tunturit, en ollut niillä kauan, ainoastaan
yhdeksän yötä; susien ulvonta kuulosti minusta pahalta verraten
joutsenen lauluun.' Silloin lausui Skadi tämän: 'En voinut nukkua meren
rannalla lintujen huudoilta; joka aamu herätti minut lokki ulapalta
tullen.' Silloin lähti Skadi ylös tuntureille ja asui Thrymheimissä, ja
hän hiihtää usein ja ampuu metsänriistaa jousellaan, hänen nimensä on
Ondurgod (Hiihdonjumala) eli Ondurdis (Hiihdonjumalatar)."

23. "Njordr sai sitten Nóatún'issa kaksi lasta, toisen nimi oli Freyr
ja tyttären Freyja, he olivat kaunismuotoisia ja voimakkaita. Freyr on
korkein Aasoista, hänen vallassaan ovat sade ja päivänpaiste ja siten
maankasvu, ja häntä on rukoiltava vuodentulon ja rauhan jumalana.
Hänen vallassaan on myös ihmisten rikkaus. Mutta Freyja on tärkein
jumalattarista, hänen on se paikka taivaalla, jonka nimi on Folkvangr,
ja missä hän ratsastaa taisteluun, saa hän puolet kaatuneista, mutta
Odinn toisen puolen. -- Hänen salinsa on Sessrúmnir, se on suuri
ja uljas. Mutta kun hän matkustaa, ajaa hän kissoillaan ja istuu
vaunuissa. Hän on aulein avuksi huudeltaessa, ja hänen nimestään
johtuu kunnianimi fróva (rouva), jolla mahtavia naisia kutsutaan.
Häntä miellyttävät suuresti rakkauslaulut, häntä on hyvä rukoilla
lemmenasioissa."

24. Silloin sanoi Gangleri: "Voimakkailta tuntuvat minusta nämä Aasat,
eikä ole kumma, että teillä on suuri valta, kun tunnette niin hyvin
jumalat ja tiedätte, kenen puoleen kulloinkin kääntyä rukouksella.
Mutta onko vielä muita jumalia?" -- Hárr sanoi: "Vielä on jumala,
jonka nimi on Týr, hän on rohkein ja urhein ja hän ratkaisee voiton
taisteluissa, tätä jumalaa tulee urhojen rukoilla. On olemassa
sananparsi, että se on týhraustr (urhoollinen kuin Týr), joka on muita
rohkeampi eikä säiky mitään. Hän on myös viisas, niin että sanotaan
myös, että se on týspakr (viisas kuin Týr), joka on viisain. Muuan
merkki hänen urhoollisuudestaan on, että kun Aasat houkuttelivat
Fenrisúlfin (suorisukkosuden) antamaan sitoa itsensä Gleipnir-nimisellä
kahleella, ei hän uskonut heitä, että he päästäisivät hänet, ennenkuin
he panivat hänen suuhunsa pantiksi Týr'in käden. Mutta kun Aasat
eivät tahtoneet päästääkään häntä, purasi hän käden poikki kohdalta,
jonka nimi nyt on úlflidr (sudenjäsen, ranne). Siitä saakka on Týr
toiskätinen, eikä häntä lueta niihin, jotka voivat sovittaa ihmisiä."

25. "Bragi on erään nimi. Hän on kuuluisa viisaudestaan ja erittäinkin
kaunopuheisuudestaan ja sukkeluudestaan. Hän on taitavin runoilemaan,
ja hänen mukaansa kutsutaan runoutta nimellä bragr ja hänen nimensä
mukaan kutsutaan myös nimellä bragr naisten ja miesten joukossa sitä,
joka on muita naisia tai miehiä kaunopuheisempi. Hänen vaimonsa on
Idunn, tämä säilyttää lippaassaan niitä omenia, joita jumalat saavat
maistaa, kun he vanhenevat, ja silloin he kaikki tulevat nuoriksi. Näin
on käyvä aina jumalten hämyyn (Ragna-rökr) asti." -- Silloin sanoi
Gangleri: "Minusta jumalat luottavat liiaksi Idunin uskollisuuteen ja
huolenpitoon." -- Silloin sanoi Hárr hymähtäen: "Vähältäpä piti kerran,
ettei käynyt huonosti; voin kertoa siitä, mutta saat nyt ensin kuulla
useampia Aasojen nimiä."

26. "Heimdallr on erään nimi, häntä kutsutaan nimellä Hvíti-áss
(valkea Aasa). Hän on mahtava ja pyhä, hänet synnytti yhdeksän impeä,
jotka kaikki olivat sisaruksia. Hänen nimensä on myös Hallinskídi ja
Gullintanni, hänen hampaansa olivat näet kullasta. Hänen hevosensa
nimi on Gulltopr. Hän asuu Himinbjorg- nimisessä paikassa Bifrost'in
luona ja on jumalien vartija istuen taivaanrannalla ja suojellen siltaa
vuorijättiläisiltä. Hän tarvitsee unta vähemmän kuin lintu ja näkee
yhtäläisesti yöllä kuin päivälläkin satoja peninkulmia eteensä, hän
kuulee myös, kuinka ruoho kasvaa maassa tai villa lampaissa ja kaiken
sen, mikä kuuluu äänekkäämmältä. Hänellä on torvi, jonka nimi on
Gjallarhorn, ja hänen toitotuksensa kuuluu koko maailmassa. Heimdallin
säilän nimi on 'ihmisenpää'."

27. "Hodr on erään Aasan nimi, hän on sokea ja erinomaisen väkevä,
mutta jumalat soisivat, ettei tätä Aasaa tarvitsisi mainita, sillä
hänen kättensä teko tulee kauvan säilymään jumalien ja ihmisten
muistissa."

28. "Vidarr on erään nimi ja myös Thogli-áss (vaitelias Aasa). Hänellä
on paksu kenkä ja hän on Thórin jälkeen voimakkain ja hänestä on
jumalille suurta apua kaikissa vaaroissa."

29. "áli eli Váli on erään nimi, hän on Odinin ja Rindr-neidon poika ja
urhea taisteluissa sekä sangen tarkka ampuja."

30. "Ullr on erään nimi, hän on Sif'in poika ja Thórin poikapuoli. Hän
on niin taitava jousimies ja hiihtäjä, ettei kukaan voi kilpailla hänen
rinnallaan. Hän on myös kaunis muodoltaan ja hänellä on sotilaan ryhti.
Häntä tulee rukoilla kaksintaisteluissa."

31. "Forseti on Baldr'in ja Nannan Nep'intyttären pojan nimi. Hänen on
se paikka taivaalla, jonka nimi on Glitnir. Kaikki, jotka riitaisissa
oikeusasioissa tulevat hänen luokseen, lähtevät sieltä sovussa, se on
paras tuomioistuin jumalille ja ihmisille."

32. "Vielä luetaan Aasoihin hänet, jota muutamat kutsuvat Aasojen
panettelijaksi ja viekkauden isäksi ja kaikkien jumalien ja
ihmisten häpeäksi. Hänen nimensä on Loki eli Loptr ja hän on
Fárbauti-jättiläisen poika, hänen äitinsä nimi on Laufey eli Nál, hänen
veljensä ovat Býleistr ja Helblindi (Manan sokea). Loki on kaunis ja
muhkea muodoltaan, häijy mieleltään ja sangen vaihteleva luonteeltaan.
Hänellä on enemmän kuin muilla sitä taitoa, jonka nimi on viekkaus, ja
kykyä kaikkeen, hän saattoi Aasat usein mitä suurimpaan hätään, mutta
auttoi heitä myös usein viekkaudella. Hänen vaimonsa nimi on Sigyn,
heidän poikansa on Nari eli Narfi."

33. "Vielä on Lokilla muita lapsia. Angrboda-niminen oli eräs
jättiläisnainen Jotunheimistä, hänen kanssaan sai Loki kolme lasta,
yksi oli Fenrisúlfr, toinen Jormungandr -- se on Midgardin käärme --,
kolmas on Hel. Kun jumalat saivat tietää, että näitä kolmea sisarusta
kasvatettiin Jotunheimissä, ja tutkimalla ennustuksia huomasivat,
että näistä sisaruksista tulisi heille paljon onnettomuutta, ja koska
saattoi odottaa kaikkea pahaa heistä ensiksikin äidin puolelta ja
vielä pahempaa isän puolelta, niin lähetti Alfodr jumalat ottamaan
lapset ja tuomaan ne hänelle. Ja kun ne tulivat hänen luokseen, heitti
hän käärmeen siihen syvään mereen, joka ympäröi koko maata, ja tämä
käärme kasvoi niin, että se makaa keskellä merta ympäri maan ja puree
pyrstöään. Hel'in heitti hän Niflheimiin ja antoi hänelle vallan
yhdeksän maailman yli ja hänen tuli osoittaa olinpaikka kaikille,
jotka lähetettiin hänen luokseen, kaikille sairaudesta tai vanhuudesta
kuolleille. Hänellä on siellä suuria taloja, ja hänen talonsa ovat
sangen korkeita ja porttinsa suuria; éljúdnir (kurjuus) on hänen
salinsa nimi, nälkä on hänen vatinsa, nälänhätä veitsensä, Ganglati
(hidas) on hänen miesorjansa, Ganglot (vitkasteleva) naisorjansa,
Fallanda-forad (luhistuminen) kynnys, jonka yli astutaan sisälle, Kor
(sairaus) vuode, Blikjanda-bol (loistava kurjuus) hänen vuodeverhonsa.
Hän on puoleksi musta, puoleksi ihonvärinen, siksi on hänet helppo
tuntea, hän on myös sangen inhottava ja kauhea."

"Sutta kasvattivat Aasat kotona, Týr yksin rohkeni mennä viemään hänelle
ruokaa. Mutta kun jumalat näkivät, kuinka paljon hän päivittäin
kasvoi, ja kun kaikki ennustukset tiesivät, että hän oli määrätty
heille tuhoksi, päättivät Aasat valmistaa sangen lujat kahleet, jotka
he nimittivät Löding'iksi, ja veivät ne suden luo ja käskivät hänen
koetella voimiaan kahleissa. Susi ei katsonut kahleita itselleen
ylivoimaisiksi ja antoi tehdä niillä, mitä he tahtoivat. Mutta ensi
kerralla, kun susi oikaisi itsensä, murtuivat kahleet, siten vapautui
hän Löding'istä. Sitten tekivät Aasat toiset kahleet, puolta lujemmat,
jotka he kutsuivat nimellä Drómi, ja käskivät suden vielä koetella
niitä ja sanoivat, että hän tulisi sangen kuuluisaksi voimastaan, ellei
sellainen takoteos voisi häntä pidättää. Mutta susi ajatteli, että
nämä kahleet olivat sangen lujat, mutta myös, että hänen voimansa oli
kasvanut, sittenkun hän mursi Löding'in hän ajatteli myös, että hänen
oli antauduttava vaaraan, jos mieli tulla kuuluisaksi ja antoi panna
itsensä kahleisiin. Ja kun Aasat sanoivat niiden olevan kunnossa,
pudisteli susi itseään, iski kahleet maata vasten ja ponnisteli
hurjasti, oikaisi itsensä ja mursi kahleet, niin että sirpaleet
sinkoilivat etäälle, siten vapautui se Drómi'sta. Sittemmin on tullut
sananparreksi, että jokin 'päästetään Löding'istä' tai 'vapautetaan
Drómi'sta', kun jotain tehdään suurella ponnistuksella. Sen jälkeen
pelkäsivät jumalat, etteivät he saisi sutta sidotuksi, ja Alfodr
lähetti silloin sen, jonka nimi on Skirnir, Freyn lähettilään alas
Svartálfaheimiin (Mustien keijukaisten kotiin) muutamien kääpiöitten
luo ja teetti kahleet, joiden nimi on Gleipnir, ne oli tehty kuudesta
eri lajista: kissan astunnan kaiusta, naisen parrasta, vuoren juurista,
karhun jänteistä, kalan hengityksestä ja linnun syljestä. Ja vaikket
entiseltään tietäisikään tätä kertomusta, niin saat pian todistuksia
siitä, ettei sinulle ole valehdeltu; lienethän nähnyt, ettei naisilla
ole partaa, eikä kissan juoksusta synny ääntä, eikä vuoren alla ole
juuria. Totta tosiaan, yhtä totta on kaikki, mitä olen sinulle sanonut,
joskin muutamat näistä seikoista ovat sinulle tuntemattomia." --
Silloin sanoi Gangleri: "Tämän voin tosiaan ymmärtää todeksi, voin
havaita sen, minkä nyt olet ottanut todisteeksi, mutta miten taottiin
kahleet?" -- Hárr sanoi: "Sen voin kyllä sanoa sinulle. Kahleet
tulivat sileät ja taipuisat kuin silkkinauha, mutta niin lujat ja
vahvat kuin nyt saat kuulla. Kun kahleet vietiin Aasoille, kiittivät
he lähettilästä, että hän oli hyvin toimittanut tehtävänsä. Silloin
lähtivät Aasat järvelle, jonka nimi on ámsvartnir ja saareen, jota
kutsutaan nimellä Lyngvi, ja kutsuivat suden mukaansa, näyttivät
hänelle silkkinauhan ja käskivät hänen katkaista sen ja sanoivat sen
olevan hiukan lujemman kuin mitä olisi voinut päättää sen paksuudesta.
He ojensivat sen toinen toisilleen ja koettelivat käsivoimin sen
lujuutta, eikä se katkennut, mutta he arvelivat, että susi ehkä sentään
saattaisi sen katkaista. Silloin vastasi susi: 'Siltä minusta näyttää
tämä nauha kuin en saavuttaisi mitään mainetta, vaikka katkaisisinkin
niin kapean nauhan, mutta jos se on tehty viisaudella ja taidolla,
vaikka näyttääkin vähäpätöiseltä, niin ei se nauha tule milloinkaan
jalkoihini.' Silloin sanoivat Aasat, että hän pian katkaisisi
silkkinauhan, koska hän ennen oli murtanut suuret rautakahleet. 'Mutta
jollet saa katkaistuksi tätä nauhaa, silloin et voi säikyttää jumalia,
ja me päästämme sinut silloin.' Susi sanoi: 'Jos te sidotte minut,
niin etten minä saa itseäni päästetyksi, silloin te viekkaasti kyllä
ajattelette, että minun on myöhäistä saada teiltä apua. Minä olen
haluton antamaan sitoa itseni tällä nauhalla, mutta mieluummin kuin
että syytätte minua arkuudesta, pankoon joku teistä kätensä suuhuni
takeeksi siitä, että tämä tapahtuu vilpittömästi.' Kaikki Aasat
katselivat toisiaan ja huomasivat nyt vaikeuden kaksinkertaiseksi,
eikä kukaan tahtonut ojentaa kättään, kunnes Týr ojensi oikean kätensä
ja pani sen suden suuhun. Mutta kun susi ponnisti, lujittui nauha, ja
kuta ankarammin hän huitoi, sitä kireämpi oli nauha. Silloin hymyilivät
kaikki paitsi Týr; hän menetti kätensä. Kun Aasat näkivät, että susi
oli täydellisesti sidottu, ottivat he köyden nimeltä Gelgja, joka lähti
kahleista ja pujottivat sen suuren paaden läpi -- sen nimi oli Gjoll --
ja kiinnittivät paaden syvälle maahan. Sitten ottivat he suuren kiven
ja työnsivät sen vielä syvemmälle maahan -- sen nimi oli Thviti -- ja
pitivät sitten tätä kiveä liekapaaluna. Susi aukoi kitaansa kauheasti,
riehui ja tahtoi purra heitä; he työnsivät hänen suuhunsa miekan, jonka
kahva koskettaa suden alaleukaa ja kärki kitalakea, se on hänellä suun
salpana. Hän ulvoo ilkeästi, ja hänen suustansa valuu kuolaa: se on
joki, jonka nimi on Ván. Siellä hän makaa Ragna-rökr'iin asti." --
Silloin sanoi Gangleri: "Loki oli saanut pahoja lapsia, mutta kaikki
nämä sisarukset ovat hyvin merkillisiä. Miksi eivät Aasat surmanneet
sutta, kun heillä on odotettavana tuhoa siitä?" -- Hárr vastasi:
"Jumalat kunnioittavat siksi paljon pyhäköitään ja rauhoitettuja
paikkojaan, etteivät he tahtoneet häväistä niitä suden verellä, vaikka
ennustus tietää, että hänestä on tuleva Odinin surma."

34. Silloin sanoi Gangleri: "Mitkä ovat nais-Aasat?" -- Hárr sanoi:
"Frigg on korkein. Hän omistaa talon nimeltä Fensalir, joka on ihmeen
uhkea. Toinen on Sága. Hän asuu Sökkvabekk'issa, joka on suuri sali.
Kolmas on Eir, hän on paras lääkäri. Neljäs on Gefjun, hän on impi
ja häntä palvelevat kaikki ne, jotka kuolevat neitoina. Viides on
Fulla, hän on myös impi ja kulkee hiukset hajallaan ja kultarihma
pään ympärillä. Hän kantaa Frigg'in lipasta ja pitää huolta hänen
kengännauhoistaan sekä on osallisena hänen salaisessa neuvostossaan.
Kuudes, Freyja on tärkein Frigg'in rinnalla. Hän meni naimisiin
miehen kanssa, jonka nimi on ódr, heidän tyttärensä on Hnoss, hän on
niin kaunis, että hänen nimensä mukaan kutsutaan kaikkea kaunista
ja kallisarvoista sanalla hnoss. Odr lähti pitkille matkoille,
mutta Freyja suri häntä, hänen kyyneleensä ovat puhdasta kultaa.
Freyjalla on monta nimeä, syynä siihen on, että hän kutsui itseään
eri nimillä kulkiessaan tuntemattomien kansakuntien keskuudessa
etsimässä Odia. Hänen nimensä on Mardoll ja Horn, Gefn, Sýr. Freyja
omisti Brísingamen-nimisen koristeen. Häntä kutsutaan myös nimellä
Vanadís. Seitsemäs on Sjofn, hän koettaa taivuttaa ihmisten, naisten
ja miesten mielet rakkauteen, ja hänen nimensä mukaan kutsutaan
rakkautta sanalla sjafni. Kahdeksas on Lofn, hän on niin lempeä ja
hyvä avuksi huutaa, että hän saa Alfodr'ilta tai Frigg'iltä luvan
yhdistää ihmisiä, naisia ja miehiä, vaikka se ennakolta näyttäisikin
estetyltä ja kielletyltä. Hänen nimestään on lof (lupa) sana syntynyt
ja samoin että hän on suuresti ihmisten ylistämä (lofud). Yhdeksäs
on Vár, hän kuulee ihmisten valat ja ne sopimukset, joita naiset ja
miehet keskenään tekevät. Siksi kutsutaan sellaisia asioita nimellä
'várar'. Hän rankaisee myös ne, jotka rikkovat valansa. Kymmenes on
Vor, hän on viisas ja kyselyhaluinen, niin ettei mikään voi pysyä
häneltä salassa. On olemassa sananparsi, että nainen tulee jonkun asian
suhteen 'vor', kun hän saa tietää sen. Yhdestoista on Syn, hän vartioi
talon ovea ja sulkee sen niiltä, joiden ei tule päästä sisälle. Hänet
on pantu käräjillä niiden asioiden puolustajaksi, jotka hän tahtoo
lieventää. Siksi onkin olemassa sananparsi, että pannaan 'syn' eteen,
kun joku kieltää rikollisuutensa. Kahdestoista on Hlín, hänet on
pantu suojaksi niille ihmisille, jotka Frigg tahtoo pelastaa jostakin
vaarasta. Siitä johtuu sananparsi, että se, joka pelastuu, 'nojautuu'
(hleinir). Kolmastoista on Snotra, hän on viisas ja kohtelias, hänen
nimensä mukaan kutsutaan naista tai miestä, joka on kohtelias, 'snotr'.
Neljästoista on Gná, hänet lähettää Frigg eri maailmoihin asioilleen,
ja hänellä on hevonen, joka laukkaa ilman halki ja meren yli ja jonka
nimi on Hófvarpnir. Kerran, kun hän ratsasti, näkivät muutamat Vanit
hänen kulkunsa ilmassa, silloin sanoi yksi heistä: 'Mikä siellä lentää,
mikä siellä kulkee ja ilman läpi liukuu?' Hän vastasi: 'En lennä,
kumminkin kuljen ja liu'un ilman halki Hófvarpnir-hevosellani, jonka
Hamskerpir sai Gardrofa'n kanssa.' Gná'n nimestä johtuu, että sanotaan:
kohottautuu ylöspäin (gnæfar) sellaisesta, mikä ulottuu korkealle. Sól
ja Bil lasketaan myös Aasattarien joukkoon, mutta heidän syntyperästään
onkin jo edellä kerrottu."

35. "Vielä on olemassa muita, joiden tulee palvella Valholl'issa,
kantaa juomaa ja huolehtia pöytäkaluista ja oluttuopeista, heitä
nimitetään Grímnismál'issa seuraavasti: 'Hrist'in ja Mist'in tahdon
itselleni sarvea kantavan. Skeggjold ja Skogul, Hildr ja Thrúdr, Hlokk
ja Herfjotur, Goll ja Geirahod, Randgrídr ja Rádgrídr ja Reginleif
kantavat Valholl'in sotureille olutta'."

"Nämä ovat nimeltään Valkyyrioita (valkyrjur), heidät lähettää Odinn
joka taisteluun, he valitsevat miehistä ne, joiden tulee kaatua, ja
heidän vallassaan on voitto. Gudr ja Róta ja nuorin Norna, jonka nimi
on Skuld, ratsastavat myös aina valitsemaan kaatuvia ja ratkaisemaan
taistelua. Jord, Thórin äiti ja Rindr, Váli'n äiti luetaan myös
nais-Aasoihin."

36. "Gymir oli erään miehen nimi, ja hänen vaimonsa oli nimeltään
Aurboda, hän oli vuorijättiläisten sukua. Heidän tyttärensä oli
Gerdr, joka oli kaunein kaikista naisista. Eräänä päivänä oli Freyr
mennyt Hlidskjálf'ille ja katseli kaikkia maailmoja. Mutta kun hän
katsahti pohjoista kohden, näki hän eräässä kylässä suuren ja kauniin
rakennuksen. Tähän rakennukseen meni nainen, ja kun hän kohotti
käsivartensa ja avasi oven, silloin välähti loiste hänen käsivarsistaan
sekä ilmassa että merellä, ja kaikki maailmat valkenivat hänestä.
Siten sai Freyr rangaistuksen siitä julkeudesta, että oli istuutunut
pyhälle istuimelle, niin että hän lähti pois harmistuneena. Ja kun
hän tuli kotiin, ei hän puhunut, ei nukkunut eikä juonut, eikä kukaan
uskaltanut puhutella häntä. Silloin kutsutti Njordr luokseen Freyn
palvelijan, nimeltä Skirnir, ja käski hänen mennä Freyn luo ja pyytää
häntä sanomaan, miksi hän oli niin pahoillaan, ettei hän puhunut
kenenkään kanssa. Skirnir sanoi menevänsä, mutta vastenmielisesti,
ja sanoi pahoja vastauksia olevan odotettavissa. Kun hän tuli Freyn
luo, kysyi hän, miksi Freyr oli niin masentunut eikä puhunut kenenkään
kanssa. Silloin vastasi Freyr ja sanoi, että hän oli nähnyt kauniin
naisen ja oli hänen tähtensä niin murheissaan, ettei hän voisi kauvaa
elää, ellei hän saisi häntä omakseen: 'ja nyt pitää sinun lähteä
kosimaan häntä minun puolestani ja tuoda hänet tänne, joko sitten hänen
isänsä tahtoo sitä tai ei; kyllä palkitsen sen sinulle hyvin.' Silloin
vastasi Skirnir, että hän suostuisi lähtemään lähettiläsmatkalle, mutta
Freyn tulisi luovuttaa hänelle miekkansa -- se oli niin oivallinen,
että se iski itsestään -- ja Freyr suostui siihen ja antoi hänelle
miekan. Silloin lähti Skirnir, kosi naista hänelle ja sai hänen
lupauksensa: yhdeksän yön perästä tulisi hän Barrey-nimiseen paikkaan
ja viettäisi siellä häitä Freyn kanssa. Mutta kun Skirnir sanoi
Freylle toimittamansa asian, lausui tämä näin: 'Pitkä on yö, pitkä on
toinen, kuinka jaksan odottaa kolmea? Usein tuntui minusta kuukausi
lyhyemmältä kuin tämän tuskaisen yön puolikas.' Tämä oli syynä siihen,
että Freyr oli niin aseeton, kun hän taisteli Beli'n kanssa ja tappoi
hänet hirvensarvella." -- Silloin sanoi Gangleri: "Olipa kumma, että
sellainen päällikkö kuin Freyr suostui antamaan pois miekan, jonka
vertaista hänellä ei ollut toista, suunnaton vahinko se oli hänelle,
kun hän taisteli Beli'n kanssa; totta tosiaan hän silloin mahtoi katua
tätä lahjoitustaan." -- Silloin vastasi Hárr: "Se merkitsi vähän, että
hän otteli Beli'n kanssa, Freyr olisi voinut surmata hänet nyrkillään;
mutta se aika on tuleva, jolloin Freyr kipeämmin kaipaa miekkaansa, kun
Múspell'in pojat tulevat tuhoja tekemään."

37. Silloin sanoi Gangleri: "Sinä sanot, että kaikki, jotka ovat
taistelussa kaatuneet maailman alusta, ovat nyt tulleet Odinin luo
Valholl'iin. Mitä on hänellä antaa heille ravinnoksi, luulisin, että
siellä on sangen suuri kansanpaljous?" -- Silloin vastasi Hárr:
"Totta on, mitä sanot, sangen suuri kansanpaljous on siellä ja paljon
enemmän tulee siellä vielä olemaan ja kumminkin tulee näyttämään
liian vähältä, kun susi tulee. Mutta ei milloinkaan ole niin suurta
kansanjoukkoa Valholl'issa, että siltä loppuisi sen sian silava,
jonka nimi on Sährímnir. Se keitetään joka päivä, ja illalla on se
jälleen kokonainen. Mutta kysymys, jonka nyt teet, näyttää minusta
olevan sellainen, että harvat lienevät kyllin viisaita siihen oikein
vastaamaan. Andhrímnir on keittäjän nimi ja Eldhrímnir kattilan."

Silloin sanoi Gangleri: "Onko Odinilla samaa ruokaa kuin Valholl'in
sotureilla?" -- Hárr sanoi: "Ruuan, joka on hänen pöydällään, antaa hän
kahdelle sudelle, ne ovat hänen ja niiden nimet ovat Geri ja Freki;
mutta itse hän ei tarvitse ruokaa, viini on hänelle sekä ruokana että
juomana."

"Kaksi korppia istuu hänen olkapäillään ja ne sanovat hänen korvaansa
kaikki tapahtumat, mitä he näkevät ja kuulevat, niiden nimet ovat
Huginn ja Muninn. Ne lähettää hän päivän sarastaessa lentämään
ympäri koko maailmaa, ja ne palaavat takaisin aamiaiselle. Siten saa
hän tietää monta asiaa, ja sen tähden kutsutaan häntä myös nimellä
Hrafnagud (Korppienjumala)."

38. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä Valholl'in sotureilla on juotavana
sellaista, jota riittää yhtä runsaasti kuin ruokaa, vai juodaanko
siellä vettä?" -- Silloin sanoi Hárr: "Kummallisesti kysyt nyt
ikäänkuin Alfodr kutsuisi luokseen kuninkaita, jaarleja ja muita
mahtavia miehiä ja antaisi heille vettä juoda -- totta tosiaan
Valholl'iin tulee moni, jonka mielestä vesijuoma olisi kalliisti
ostettu, ellei siellä olisi parempaa kestitystä saatavana, sen jälkeen
kun ensin oli kärsitty haavoja ja kipua, kunnes oli kuoltu. Voin kertoa
sinulle muutakin sieltä. Heidrún-niminen vuohi seisoo Valholl'in
yläpuolella ja pureskelee lehtiä kuuluisan Läradrpuun oksilta, ja sen
utarista tiukkuu niin paljon simaa päivittäin, että siitä täyttyy
astia, joka on niin suuri, että kaikki Valholl'in soturit saavat siitä
juoda kylläkseen." -- Silloin sanoi Gangleri: "Se vuohi on heille
erinomaisen hyödyllinen, ja ihmeen hyvä mahtaa olla puu, josta se
syö." -- Silloin sanoi Hárr: "Vielä ihmeellisempi on hirvi Eikthyrnir,
joka seisoo Valholl'issa ja syö saman puun lehtiä. Sen sarvista
tippuu niin paljon pisaroita, että ne juoksevat alas Hvergelmiin,
ja niistä syntyvät joet, joiden nimet ovat: Síd, Víd, Sökin, Eikin,
Svol, Gunnthrá, Fjorm, Fimbulthul, Gipul, Gopul, Gomul, Geirvimul;
nämä virtaavat Aasojen alueen läpi. Vielä mainitaan nämä: Thyn, Vín,
Tholl, Holl, Grád, Gunnthráin, Nyt, Not, Nonn, Hronn, Vína, Vegsvinn,
Thjódnuma."

39. Silloin sanoi Gangleri: "Kummallisia ovat asiat, joita nyt kerrot.
Suunnattoman suuri rakennus mahtaa Valholl olla, lienee usein ahdasta
sen ovilla." -- Silloin vastasi Hárr: "Miksi et kysy, montako ovea on
salissa, tai miten suuret ovet? Kun kuulet sen, silloin kyllä sanot,
että on ihme, ellei ken tahansa voi mennä ulos ja sisälle. Totta on,
ettei ole vaikeampaa saada paikkaa sisällä kuin tulla sinne; tässä
saat kuulla, mitä Grimnismál'issa sanotaan: 'Viisisataa ovea ja
neljäkymmentä tiedän olevan Valholl'issa, kahdeksan sataa soturia menee
joka ovesta, kun he lähtevät taistelemaan sutta vastaan'."

40. Silloin sanoi Gangleri: "Sangen suuri kansanpaljous on
Valholl'issa, totta tosiaan Odinn on mahtava päällikkö, koska hän
johtaa niin suurta sotajoukkoa. Mutta miten huvittelevat soturit
silloin, kun he eivät pidä juominkia?" -- Hárr sanoi: "Joka päivä,
kun he ovat pukeutuneet, asestautuvat he, menevät pihamaalle, ja
taistelevat ja surmaavat toisiaan. Se on heidän ajanvietettään, ja kun
tulee aamiaisen aika, silloin ratsastavat he kotiin Valholl'iin ja
istuutuvat juominkia pitämään. -- Mutta totta on, mitä sanoit, suuri
on Odinn, paljon on siitä todistuksia; näin kuuluvat Aasojen omat
sanat: 'Yggdrasilin saarni on puista parahin ja Skidbladnir aluksista,
Odinn Aasoista ja hevosista Sleipnir, Bifrost silloista ja Bragi
runoilijoista, Hábrók haukoista ja koirista Garmr'."

41. Silloin sanoi Gangleri: "Kuka omistaa Sleipnir-hevosen, tai mitä
siitä on sanottavaa?" -- Hárr sanoi: "Et sinä tunne Sleipnir'iä etkä
tiedä, miten se syntyi, mutta tulet huomaamaan, että se on kertomisen
arvoista. Jumalien ensimäisen asutuksen aikana, kun he olivat luoneet
Midgardin ja tehneet Valholl'in, tuli sinne rakennusmestari ja
tarjoutui kolmen talven kuluessa tekemään heille niin hyvän linnan,
että se olisi luotettava suoja vuorijättiläisiä ja jääjättiläisiä
vastaan, vaikka ne tulisivat Midgardin sisäpuolellekin; mutta hän vaati
palkaksi Freyjan puolisokseen ja auringon ja kuun. Silloin vetäytyivät
jumalat keskustelemaan ja neuvottelivat, ja rakennusmestarin kanssa
tehtiin se sopimus, että hän saisi sen, mitä oli halunnut, jos
hän saisi linnan valmiiksi yhtenä talvena, mutta jos ensimäisenä
kesäpäivänä joku kohta vielä olisi tekemättä linnasta, menettäisi
hän palkkansa. Hänen ei tulisi myöskään pyytää apua keltään. Kun he
esittivät hänelle nämä ehdot, pyysi hän heiltä lupaa saada käyttää
apunaan Svadilfari nimistä hevostaan ja Loki neuvoi myöntämään sen
hänelle. Ensimäisenä talvipäivänä ryhtyi hän rakentamaan linnaa,
mutta öisin vedätti hän kiviä hevosellaan, ja Aasoista tuntui hyvin
ihmeelliseltä, kuinka suuria kivimöhkäleitä tämä hevonen veti, hevonen
suoritti puolta suuremman väkityön kuin rakennusmestari. Heidän
sopimuksensa oli monien todistajien lujilla valoilla vahvistettu,
koska jättiläiset eivät pitäneet turvallisena olla Aasojen luona ilman
takauksia, jos Thórr tulisi kotiin; mutta silloin oli hän lähtenyt
itään noita turilaita hävittämään. Mutta talven lähetessä loppuaan
edistyi linnanrakennustyö rivakasti, ja linna oli niin korkea ja
luja, ettei sitä vastaan voinut tehdä rynnäkköä. Mutta kun oli enää
kolme päivää kesään, silloin työ oli edistynyt melkein linnanportille
asti. Silloin istuivat jumalat tuomioistuimilleen ja neuvottelivat ja
kyselivät toisiltaan, kuka oli neuvonut naittamaan Freyjan Jotunheimiin
ja turmelemaan ilman ja taivaan ottamalla sieltä auringon ja kuun ja
antamalla ne jättiläisille. Siitä olivat kaikki yksimielisiä, että
tähän oli mahtanut neuvoa hän, joka neuvoo kaikkeen pahuuteen, Loki
Laufey'npoika, ja sanoivat, että hän olisi kovan kuoleman oma, ellei
hän keksisi keinoa, miten rakennusmestari menettäisi palkkansa, ja
he ahdistivat Lokia. Mutta kun hän pelästyi, vannoi hän valan, että
hän toimittaisi, että rakennusmestari menettäisi palkkansa, maksoi
niitä maksoi. Ja samana iltana, kun rakennusmestari ajoi ulos kiviä
noutamaan Svadilfari-orhilla, huikkasi metsästä tamma orhiin luo ja
hirnui sille; mutta kun orhi huomasi, minkälainen hevonen se oli,
hurjistui se, raastoi poikki kantohihnan ja laukkasi tamman luo. Mutta
tämä juoksi metsään ja rakennusmestari jälestä ottamaan orhia kiinni.
Nämä hevoset laukkasivat koko yön, ja rakennusmestari oli yön metsässä,
mutta seuraavana päivänä ei tullutkaan niin paljoa rakennetuksi
kuin ennen. Kun rakennusmestari näki, ettei työ tulisi valmiiksi,
valtasi hänet jättiläisraivo; mutta kun Aasat näkivät selvästi, että
hän olikin vuorijättiläinen, silloin ei välitetty valasta, vaan he
kutsuivat Thória, ja silmänräpäyksessä tämä tuli, ja sitten heilahti
ilmassa Mjollnirvasara. Silloin hän maksoi rakennuspalkkion, ei
auringolla eikä kuulla, vaan hän suvaitsematta hänen asua Jotunheimissä
musersi ensi iskulla hänen kallonsa pieniksi siruiksi ja lähetti
hänet alas Niflheimiin. Mutta Loki oli kohdannut Svadilfari'n sillä
seurauksella, että hän jonkun aikaa myöhemmin sai varsan. Se oli harmaa
ja kahdeksanjalkainen ja on se hevosista paras jumalien ja ihmisten
mailla."

42. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä on kerrottavaa Skidbladnista, koska
se on laivoista parhain, eikö ole toista yhtä suurta laivaa kuin
se?" -- Hárr sanoi: "Skidbladnir on paras laivoista ja suurimmalla
taituruudella tehty, mutta Naglfar on suurin laiva, sen omistaa
Múspell. Muutamat kääpiöt, ívaldi'n pojat, tekivät Skidbladnin ja
antoivat aluksen Freylle. Se on niin suuri, että kaikki Aasat voivat
mahtua sinne aseineen ja varustuksineen, ja sillä on myötätuuli niin
pian kuin purje on nostettu, mihin ikänä se on ohjattava; mutta
silloin, kun sillä ei kuljeta merellä, voi sen kääriä kokoon kuin
vaatteen ja pitää sitä kukkarossaan, niin monesta kappaleesta ja niin
suurella taidolla on se tehty."

43. Silloin sanoi Gangleri: "Hyvä laiva on Skidbladnir, mutta hyvin
paljon taikataitoa tarvittaneen, ennenkuin sellainen työ suoritetaan.
Eikö Thórr milloinkaan ole tullut mihinkään, missä hän olisi tavannut
jotakin niin valtavaa ja vahvaa, että se olisi ollut hänelle
ylivoimaista väkevyyteen ja taikataitoon nähden?" -- Silloin sanoi
Hárr: "Harvat tietävät siitä kertoa, mutta monesti on hän kohdannut
ankaraa vastustusta, ja joskin niin olisi ollut, että jotakin olisi
ollut niin voimakasta tai vahvaa, ettei Thórr olisi voinut voittaa
sitä, ei siitä ole tarvis mainita, sillä monet seikat todistavat,
ja kaikkien tulee uskoa, että Thórr on voimakkain." Silloin sanoi
Gangleri: "Minusta tuntuu kuin olisivat nämä asiat, joita olen teiltä
kysynyt, sellaisia, ettei kukaan voi niihin vastata." -- Silloin
sanoi Jafnhárr: "Olemme kuulleet sanotuksi niistä seikoista, jotka
tuntuvat meistä uskomattomilta, mutta tässä lähellä istuu hän, joka
tietää sanoa totuuden niistä, ja sinun tulee uskoa, ettei hän nyt
ensikerran valehtele, kun ei hän koskaan ennen ole valehdellut." --
Silloin sanoi Gangleri: "Tässä seison ja kuuntelen, tuleeko mitään
vastausta kysymykseen, muussa tapauksessa selitän teidät voitetuiksi,
ellette osaa vastata kysymykseeni." -- Silloin sanoi Thridi: "Ilmeistä
on nyt, että hän tahtoo tietää nämä kertomukset, vaikkei meistä ole
hyvä niitä kertoa. Se on tämän kertomuksen alku, että oku-Thórr lähti
pukeillaan ja vaunuilla ja hänen kanssaan Aasa, jonka nimi on Loki.
Illalla he tulivat erään talonpojan luo ja saivat siellä yösijan.
Mutta illalla otti Thórr pukkinsa ja teurasti molemmat, sen jälkeen
ne nyljettiin ja kanneltiin kattilaan. Mutta kun ne oli keitetty,
istui Thórr tovereineen illalliselle. Thórr kutsui ruualle kanssaan
talonpojan ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa, talonpojan pojan nimi
oli Thjálfi ja tyttären Roskva. Sitten asetti Thórr pukinnahat lieden
viereen ja sanoi, että talonpoika ja hänen talonväkensä heittäisivät
luut pukinnahoille. Thjálfi, talonpojan poika, piteli yhtä pukin
lapaluuta ja katkaisi sen veitsellään ytimeen asti. Thórr oli siellä
yötä, mutta juuri ennen päivän sarastusta nousi hän ja pukeutui,
otti Mjollnir-vasaran, heilautti sitä ja pyhitti pukinnahat, silloin
pukit nousivat ja toinen niistä ontui toisella takajalallaan. Sen
huomasi Thórr ja sanoi, että talonpoika tai hänen talonväkensä olivat
mahtaneet varomattomasti käsitellä pukinluita; hän huomasi, että lapa
oli murtunut. Ei tarvitse pitkälti kuvailla, kaikki voivat ymmärtää,
kuinka talonpoika lienee peljästynyt, kun hän näki, että Thórr laski
kulmakarvat silmilleen; minkä hän näki silmistä, oli hänestä kylläksi
luhistamaan hänet maahan yksistään hänen katseensa edessä. Thórr
kiersi kätensä vasaranvarren ympäri, niin että rustot valkenivat,
mutta talonpoika teki niinkuin saattoi odottaa ja koko hänen
talonväkensä: he huusivat äänekkäästi ja pyysivät armoa ja tarjosivat
hyvitykseksi kaiken omaisuutensa. Mutta kun hän näki heidän pelkonsa,
lauhtui hänen vihansa ja hän leppyi ja otti heiltä sovinnoksi heidän
lapsensa Thjálfi'n ja Roskva'n, joista silloin tuli hänen velvolliset
palvelijansa; ne seuraavat häntä sittemmin alituisesti."

44. "Sinne jätti Thórr pukit ja lähti itäänpäin Jotunheimiin aina
merelle asti ja sitten syvän meren yli. Mutta kun hän tuli rantaan,
nousi hän maihin ja hänen kanssaan Loki ja Thjálfi ja Roskva. Kun he
olivat kulkeneet jonkun aikaa, tulivat he suureen metsään ja kulkivat
sitä koko päivän pimeän tuloon asti. Thjálfi oli nopsin kaikista,
hän kantoi Thórin eväspussia, mutta ruokatavaroista oli puute. Kun
tuli pimeä, etsivät he itselleen yösijaa ja löysivät hyvin suuren
rakennuksen, jossa oli päässä yhtä leveä ovi kuin rakennus itse. Sinne
he asettuivat yöksi. Mutta keskiyöllä syntyi suuri maanjäristys, maa
tärisi heidän allaan ja huone häilyi. Silloin nousi Thórr ylös, kutsui
seuralaisiaan, ja he etsivät ja löysivät oikealle keskeltä rakennusta
sivuhuoneen ja menivät siihen. Thórr istui ovelle, mutta toiset olivat
peremmällä huoneessa ja pelkäsivät; Thórr piteli vasaranvarresta ja
aikoi puolustautua. Silloin kuulivat he suurta pauhua ja jymyä. Mutta
kun päivä sarasti, meni Thórr ulos ja näki miehen vieressään metsässä,
eikä hän ollut pieni. Hän nukkui ja kuorsasi äänekkäästi. Silloin luuli
Thórr ymmärtävänsä, mitä yöllinen melu oli ollut; hän vyötti itsensä
voimavyöllään, ja Aasavoima kasvoi hänessä. Samassa heräsi mies ja
hypähti pystyyn, mutta sen ainoan kerran sanotaan Thórin epäröineen
iskeä häntä vasarallaan, ja hän kysyi hänen nimeään. Hänen nimensä
oli Skrýmir: 'mutta minun ei ole tarvis', sanoi tämä, 'kysyä sinun
nimeäsi, minä huomaan, että sinä olet ása-Thórr, mutta sinäkö olet
vienyt käsineeni?' Silloin Skrýmir kurotti ja nosti käsineen maasta,
ja Thórr näki silloin, että sitä hän oli yöllä pitänyt rakennuksena,
mutta sivuhuone oli ollut käsineen peukalo. Skrýmir kysyi, tahtoisiko
Thórr liittyä hänen seuraansa, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin otti
Skrýmir ja päästi eväspussinsa ja valmistautui syömään aamiaista;
mutta Thórr seuralaisineen toisessa paikassa. Skrýmir ehdotti sitten,
että he yhdistäisivät eväänsä, ja Thórr myöntyi siihen. Silloin sitoi
Skrýmir kaikki heidän eväänsä yhdeksi mytyksi ja pani sen selkäänsä.
Hän kulki edelläpäin ja astui jokseenkin pitkin askelin, mutta myöhään
illalla Skrýmir etsi heille yösijan erään suuren tammen alla. Silloin
sanoi Skrýmir Thórille panevansa maata: 'mutta ottakaa te eväspussi ja
syökää illallista.' Sen jälkeen nukkui Skrýmir ja kuorsasi äänekkäästi;
mutta Thórr otti eväspussin ja aikoi avata sen, ja totta on, miten
uskomattomalta näyttäneekin, ettei hän saanut yhtään solmua auki eikä
päästetyksi kumpaakaan hihnanpäätä, niin että se olisi ollut entistään
höllemmällä. Kun hän näki, ettei tämä työ hyödyttänyt mitään, silloin
vihastui hän, tarttui molemmin käsin Mjollnir-vasaraan ja astui
askeleen Skrýmiin makuupaikkaa kohden ja iski häntä päähän; mutta
Skrýmir heräsi ja kysyi, putosiko lehti hänen päähänsä ja olivatko he
nyt syöneet ja olivatko he valmiita asettumaan levolle. Thórr sanoi,
että he menisivät nukkumaan, ja he menivät silloin toisen tammen alle.
Varmaa on, ettei siellä ollut turvallista nukkua. Puoliyön aikaan
kuuli Thórr, että Skrýmir kuorsasi ja nukkui sikeästi, niin että
kaikui metsässä. Silloin nousi hän ja meni hänen luokseen, heilutti
vasaraansa taajaan ja voimakkaasti ja iski häntä keskelle pääkalloa
ja huomasi, että vasarankärki painui syvälle päähän. Samassa heräsi
Skrýmir ja sanoi: 'Mitä nyt, putosiko joku tammenterho päähäni? Miten
on laitasi, Thórr?' Mutta Thórr palasi äkkiä takaisin ja vastasi, että
hän oli juuri herännyt, ja sanoi, että oli puoliyö ja vielä nukkumisen
aikaa. Silloin Thórr ajatteli, että, jos hän saisi tilaisuuden iskeä
häntä vielä kolmannen kerran, ei Skrýmir enää milloinkaan tulisi
häntä näkemään. Nyt hän makasi ja odotti, että Skrýmir taas vaipuisi
syvään uneen. Silloin hyppäsi hän ylös ja juoksi hänen luoksensa,
heilutti vasaraansa kaikin voimin ja iski häntä siihen ohimoon, joka
oli näkyvissä. Silloin vasara painui vartta myöten, mutta Skrýmir
hyppäsi pystyyn, siveli poskeaan ja sanoi: 'Istuneeko jotakin lintuja
puussa yläpuolellani, minusta tuntui herätessäni kuin olisi oksilta
pudonnut risuja päähäni. Oletko hereillä, Thórr? Lienee nyt aika nousta
ja pukeutua, mutta ei teillä nyt ole enää pitkää matkaa linnaan,
jota kutsutaan nimellä útgardr (Ulkola). Olen kuullut, että olette
keskenänne puhelleet siitä, etten ole pienikasvuinen mies, mutta
suurempia saatte nähdä, kun tulette Utgardiin. Nyt tahdon antaa teille
hyvän neuvon: Älkää käyttäytykö kopeasti, Utgarda-Lokin hovimiehet
eivät tule kärsimään kerskailua moisilta pojannaskaleilta; mutta muussa
tapauksessa kääntykää takaisin, ja niin luulenkin olevan parasta
teidän tehdä. Mutta jos tahdotte matkustaa eteenpäin, niin suunnatkaa
kulkunne itäänkäsin, minun tieni kulkee pohjoiseen tuntureille, jotka
nyt voitte nähdä.' Skrýmir otti eväspussin ja heitti sen olalleen sekä
kääntyi suoraan metsään pois heistä, eikä kerrota, että Aasat olisivat
toivoneet heidän tapaavan toisensa jälleen."

45. "Thórr kulki seuralaisineen eteenpäin puolipäivään asti, jolloin
he näkivät linnan lakeudella ja olivat pakoitetut taivuttamaan päänsä
taaksepäin, ennenkuin näkivät sen katon. He menivät linnan luo,
linnanportti oli rautaristikolla varustettu ja lukittu. Thórr ryntäsi
ristikkoa vasten eikä saanut sitä aukaistua, mutta kun he ponnistelivat
päästäkseen linnan sisään, tunkeutuivat he säleiden lomitse ja pääsivät
siten sisälle. Siellä näkivät he suuren salin ja menivät sinne. Ovi
oli auki, he astuivat sisään ja näkivät kahdella penkillä paljon
miehiä, joista useimmat olivat hyvin kookkaita. Sitten tulivat he
kuninkaan, Utgarda-Lokin eteen ja tervehtivät häntä; mutta tämä käänsi
verkalleen katseensa heihin, hymyili ivallisesti ja sanoi: 'Pitkäksi
tulee kysyä pitkän matkan vaiheista, mutta onko toisin kuin mitä
luulen että nimittäin tämä pikku poika on oku-Thórr? Lienet kumminkin
voimakkaampi kuin miltä minusta näytät. Mihin taituruudennäytteisiin
luulette, toverit, olevanne valmiit? Täällä meidän joukossamme älköön
olko ketään, joka ei jossakin taidossa tai kyvyssä olisi toisia
etevämpi.' Silloin sanoi hän, joka oli taaimmaisena ja jonka nimi on
Loki: 'Kyllä osaan sen taidon, jota olen valmis paikalla koettelemaan,
ett'ei täällä sisällä ole sitä, joka nopeammin söisi ruokansa kuin
minä.' Silloin vastasi Utgarda-Loki: 'Se on taito, jos siihen pystyt,
koetelkaamme tätä taitoa.' Hän huusi penkkejä kohti eräälle, jonka
nimi on Logi, että hän menisi lattialle kilpailemaan Lokin kanssa.
Sitten otettiin kaukalo ja kannettiin se sisälle salin lattialle
ja täytettiin lihalla. Loki istui toiseen päähän ja Logi toiseen,
molemmat söivät, minkä kerkesivät ja kohtasivat toisensa keskellä
kaukaloa. Silloin oli Loki syönyt kaiken lihan luista, mutta Logi oli
syönyt kaiken lihan ja vielä lisäksi luut ja kaukalon, ja kaikkein
mielestä oli nyt Loki joutunut tappiolle kilpailussa. Silloin kysyi
Utgarda-Loki, mitä taituruutta pikku mies saattaisi näyttää, ja
Thjálfi sanoi, että hän koettaisi juosta muutamia kertoja kilpaa kenen
kanssa tahansa, jonka Utgarda-Loki määräisi siihen. Silloin sanoi
Utgarda-Loki, että se oli hyvä taito, mutta että hänen todennäköisesti
tuli olla sangen harjaantunut vikkelyyteen, jos mieli voittaa siinä,
tätä koeteltaisiin kumminkin pian. Sitten Utgarda-Loki nousi ja meni
ulos, ja siellä oli hyvä kilpajuoksurata pitkin tasaista kenttää.
Utgarda-Loki kutsui luokseen poikasen nimeltä Hugi ja käski hänen
juosta kilpaa Thjálfin kanssa. Silloin juoksivat he ensi kierron, ja
Hugi pääsi niin paljon edelle, että ehti kääntyä häntä vastaan radan
päässä. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Thjálfi, sinun tulee ponnistaa
enemmän, jos mielit voittaa, mutta totta on, ettei tänne ole tullut
ketään, joka minusta olisi näyttänyt nopsemmalta kuin sinä.' Sitten
alkoivat he toisen kierron, ja kun Hugi tuli radan päähän ja kääntyi,
oli Thjálf'iin pitkä nuolenkantama. Silloin sanoi Utgarda-Loki:
'Hyvin näyttää minusta Thjálfi juoksevan, mutten usko nyt, että hän
voittaa, nyt se lopullisesti koetellaan, kun he juoksevat kolmannen
kierroksen.' Silloin juoksivat he vielä yhden kierroksen, mutta kun
Hugi oli tullut radan päähän ja kääntyi, ei Thjálfi ollut vielä päässyt
puoliväliin. Silloin sanoivat kaikki, että tätä leikkiä oli kylläksi
koeteltu. Utgarda-Loki kysyi silloin Thórilta, mitä taitoja hän
tahtoisi heille näyttää, koska niin suuremmoisia huhuja oli kulkenut
hänen suurtöistään. Silloin sanoi Thórr mieluimmin ryhtyvänsä juomaan
kilpaa kenen kanssa tahansa. Utgarda-Loki sanoi, että se kernaasti
saisi tapahtua, meni sisälle saliin ja kutsui tarjoilupoikasensa ja
käski hänen tuoda rangaistussarven, josta hovimiesten oli tapana juoda.
Tarjoilupoikanen tuli mukanaan sarvi, jonka hän antoi Thórin käteen.
Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Pidetään hyvin juotuna, jos joku yhdellä
siemauksella tyhjentää sarven, muutamat tyhjentävät sen kahdella,
muttei kukaan ole niin kehno juomari, ettei tyhjentäisi sitä kolmella.'
Thórr katseli sarvea, eikä se näyttänyt hänestä suurelta, vaikka se
tosin oli koko lailla pitkä; mutta hänen olikin sangen kova jano, ja
hän rupesi juomaan ja otti hyvin suuria kulauksia ja luuli, ettei
hänen tarvitsisi useampaa kertaa kumartua sarven yli. Mutta kun hän
hengästyi ja hänen oli pakko nostaa sarvi pois huuliltaan, näki hän,
miten paljon juomaa oli kulunut, se näytti hänestä olevan varsin vähän
alempana kuin ensiksi. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Hyvin juotu eikä
liikaa. Enpä olisi uskonut, jos minulle olisi sanottu, ettei Aasa-Thórr
voisi juoda suurempia kulauksia, mutta tiedän kumminkin, että aijot
toisella kulauksella tyhjentää sarven.' Thórr ei vastannut mitään,
nosti sarven huulilleen ja aikoi nyt juoda suuremman kulauksen ja
ponnisti juodessaan, kunnes hengästyi, ja vielä näki hän, ettei sarven
kärki tahtonut kohota niin paljoa kuin hän olisi suonut. Kun hän otti
sarven huuliltaan ja katseli katselemistaan sitä, näytti hänestä nyt
siltä kuin olisi vähemmän siitä kulunut kuin ensi kerralla, nyt saattoi
vain läikyttämättä kantaa sarvea. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Mitä
nyt, Thórr, etkö nyt jättäne yhdeksi kulaukseksi enemmän kuin mikä
on edullista? Minusta näyttää siltä, että, jos sinun pitää tyhjentää
sarvi kolmannella kulauksella, niin siitä tulee kaikkein suurin. Mutta
emme me voi pitää sinua niin suurena miehenä kuin miksi Aasat sinua
kutsuvat, ellet osoittaudu voimakkaammaksi kuin miltä tämän koetuksen
suhteen näytti.' Silloin vihastui Thórr, nosti sarven huulilleen ja
joi voimainsa takaa ponnistaen kaikki voimansa juodakseen, ja kun
hän katsoi sarveen, oli juoma nyt eniten vähentynyt, ja hän antaa
pois sarven eikä tahdo juoda enempää. Silloin sanoi Utgarda-Loki:
'Ilmeistä on nyt, ettei sinun voimasi ole niin suuri kuin mitä me sen
luulimme olevan, mutta haluatko koetella useampia urheiluja, selvää
on nyt, ettet tästä mitään mainetta niitä.' Thórr vastasi: 'Tahdon
vielä koetella muutamia urheiluja, mutta kummalliselta olisi minusta
tuntunut kotona Aasojen luona ollessani, jos moisia kulauksia olisi
sanottu niin pieniksi. Minkä koetuksen tahdotte nyt tarjota minulle?'
Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Sen tekevät täällä pikkupojat, mikä
näyttäneekin vähäpätöiseltä, nimittäin nostavat maasta kissani; enkä
olisi rohjennut ehdottaa moista Aasa-Thór'ille, ellen olisi nähnyt,
että sinä olet paljon mitättömämpi kuin mitä luulin.' Sen jälkeen
juoksi esiin harmaa kissa, jokseenkin suuri, salin lattialle; Thórr
meni sen luo, tarttui siihen käsin alhaaltapäin keskeltä mahanalusta
ja nosti sitä ylös, mutta kissa köyristäytyi kaareksi sitä mukaa kuin
Thórr nosti ylös käsiään; mutta kun Thórr oikaisihe niin pitkäksi kuin
voi, nosti kissa yhtä jalkaansa, eikä Thórr voinut suorittaa tätä
koetusta. Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Niin kävi tämän koetuksen kuin
olin odottanutkin. Kissa on suurehko, mutta Thórr on lyhyt ja pieni
näiden suurmiesten rinnalla, jotka ovat täällä luonani.' Silloin sanoi
Thórr: 'Miten pieneksi minua kutsunettekin, niin tulkoon nyt jokainen
painimaan kanssani, nyt olen vihainen.' Silloin vastasi Utgarda-Loki,
katseli penkeille päin ja sanoi: 'En näe täällä sisällä ketään, joka
ei pitäisi häpeällisenä painia sinun kanssasi.' Ja vielä sanoi hän:
'Katsokaamme ensin, kutsukaa tänne kasvatusäitini Elli ja painikoon
Thórr hänen kanssaan, jos tahtoo. Hän on kaatanut miehiä, jotka
minusta eivät näyttäneet heikommilta kuin Thórr.' Sen jälkeen astui
saliin vanha akka, ja Utgarda-Loki sanoi, että hän kävisi käsiksi
Aasa-Thóriin. Lyhyesti sanoen kävi painissa niin, että kuta ankarammin
Thórr ponnisteli, sitä tanakammin akka seisoi. Silloin turvautui akka
viekkauteen, ja nyt alkoi Thórr horjua ja ankaran ottelun perästä
luhistui hän pian toiselle polvelleen. Silloin meni Utgarda-Loki
ja käski heidän heretä painimasta ja sanoi, ettei Thórin kaiketi
tarvinnut vaatia useampia hänen hovilaisistaan painiin. Olikin jo yö,
Utgarda-Loki näytti Thórille ja hänen seuralaisilleen istumapaikat, ja
he viettivät siellä yön saaden osakseen hyvää kestitystä."

46. "Aamulla, päivän sarastaessa nousivat Thórr ja hänen seuralaisensa,
pukeutuivat ja olivat valmiit lähtemään pois. Silloin tuli Utgarda-Loki
ja asetutti pöydän heidän eteensä, ei siitä puuttunut hyvää kestitystä
ruuan eikä juoman puolesta. Kun he olivat syöneet, varustautuivat he
lähtemään. Utgarda-Loki saattoi heitä ulos ja meni heidän kanssaan
linnan ulkopuolelle. Hyvästellessä sanoi Utgarda-Loki Thórille ja
kysyi, miten hän piti matkansa onnistuneena ja oliko hän tavannut
ketään itseään väkevämpää. Thórr sanoi, ettei hän saattanut kieltää,
että hänen oli käynyt vähän nolosti kohdatessaan hänet: 'Tiedän,
että te tulette kutsumaan minua mitättömäksi mieheksi ja olen siihen
tyytymätön.' Silloin sanoi Utgarda-Loki: 'Nyt sanon sinulle totuuden,
kun olet tullut ulos linnasta etkä, jos minä elän ja taidan hallita,
enää koskaan tule sinne, etkä totta tosiaan olisi koskaan tullutkaan
sinne, jos olisin ennakolta tiennyt, että olet niin väkevä ja että
olit vähällä tuottaa meille suurta tuhoa. Mutta olen käyttänyt sinua
vastaan silmänlumeita, ja ensi kerralla metsässä minä kohtasin teidät,
ja kun sinä aijoit avata eväspussin, olin minä sitonut sen erityisellä
rautasiteellä, etkä sinä löytänyt paikkaa, josta se oli avattava. Sen
jälkeen iskit minua vasaralla kolmasti. Ensimmäinen isku oli heikoin
ja kumminkin niin ankara, että se olisi ollut surmani, jos se olisi
osunut paikalle, mutta sinä näit salini vieressä tasaisen kallion ja
siinä kolme neliskulmaista laaksoa, joista yksi oli syvin, ne olivat
sinun vasaranjälkiäsi; asetin kallion iskuja vastaan, mutta et sinä
sitä nähnyt. Samoin oli myös kilpaleikkien laita, joita koettelitte
hoviväkeni kanssa; ensimäinen oli se, jonka Loki suoritti. Hän oli
hyvin nälkääntynyt ja söi nopeasti, mutta se, jonka nimi on Logi
(Liekki), on virvatuli, ja se poltti sukkelasti sekä kaukalon että
lihan. Kun Thjálfi juoksi kilpaa sen kanssa, jonka nimi on Hugi
(Ajatus), oli se minun ajatukseni, ja turha oli Thjálfin toivoa
voivansa kilpailla sen kanssa nopeudessa. Ja kun sinä joit sarvesta
ja sinusta tuntui käyvän hitaasti, niin tapahtui siinä totta tosiaan
ihme, jota en olisi uskonut mahdolliseksi. Sarven toinen pää oli
meressä, jota sinä et nähnyt; mutta nyt, kun tulet merelle, voit nähdä,
miten paljon vesi on alentunut sinun juonnistasi. Sitä aluetta, mikä
jäi kuiville, kutsutaan nyt vesijätöksi (fjora = se osa rantaa, mikä
pakoveden aikana jää kuiville).' Ja vielä sanoi hän: 'Eikä minusta
näyttänyt vähemmän arvokkaalta, että nostit kissan, ja, sanoakseni
sinulle totuuden, silloin kaikki peljästyivät, kun he näkivät, että
nostit yhden sen jaloista maasta. Kissa ei ollutkaan se, miltä se
näytti, se oli Midgardin käärme, joka ympäröi koko maata, ja sen pituus
tuskin riitti pyrstön ja pään koskiessa maata, ja niin korkealle
kurotit, ettei ollut enää pitkältä taivaaseen. Hyvin ihmeellisesti
oli myös painisi laita, kun niin kauvan jaksoit pitää puoliasi etkä
pudonnut muuta kuin toiselle polvellesi painiessasi Ellin (Vanhuuden)
kanssa, sillä ei ole sellaista syntynyt eikä tule syntymään, jota ei
vanhuus kukistaisi, jos hän elää niin kauvan, että se hänet saavuttaa.
Mutta nyt on totta, että meidän on erottava, ja parempi olisi
kummallekin, ettette toisten tulisi minua tapaamaan. Minä tulen vielä
muulloinkin puolustamaan linnaani samallaisilla tai toisenlaisilla
petoksilla, niin ettette tule voittamaan minua.' Kun Thórr kuuli tämän
puheen, tarttui hän vasaraansa ja heilautti sitä ilmassa, mutta kun hän
aikoi iskeä sillä, ei hän nähnyt missään Utgarda-Lokia. Silloin kääntyi
hän takaisin linnaan ja aikoi murskata sen, mutta hän näkikin edessään
vain avaran ja kauniin tasangon eikä mitään linnaa. Silloin kääntyi
hän pois ja kulki tietään, kunnes hän tuli takaisin Thrúdvangiin.
Varmaa on, että hän silloin mielessään päätti koettaa tavata Midgardin
käärmeen, mikä sittemmin tapahtuikin. Nyt en luule kenenkään voivan
antaa sinulle parempia tietoja tästä Thórin matkasta."

47. Silloin sanoi Gangleri: "Sangen mahtava mies lienee Utgarda-Loki,
mutta viekkautta ja taikaa käyttää hän paljon hyväkseen. Voi nähdä,
kuinka mahtava hän on, koska hänellä on niin väkeviä hovilaisia,
mutta eikö Thórr ole kostanut heille?" -- Hárr vastasi: "Ei ole
oppimattomallekaan tuntematonta, että Thórr hankki hyvityksen tästä
matkasta, josta nyt on kerrottu, eikä hän viipynyt kauvaa kotona,
ennenkuin hän varustautui niin kiireesti matkalle, ettei hänellä ollut
vaunuja, ei pukkeja eikä seuralaisia. Hän lähti Midgardista nuorukaisen
haahmossa ja tuli muutamana iltana erään jättiläisen luo, jonka nimi
oli Hymir, Thórr oli siellä yötä, mutta päivän sarastaessa Hymir nousi
ja pukeutui ja valmistautui soutamaan järvelle kaloja pyytämään. Thórr
hyppäsi pystyyn, oli pian valmis ja pyysi, että Hymir sallisi hänen
soutaa järvelle kanssaan, mutta Hymir sanoi, että hänestä olisi vähän
apua, koska hän oli pieni ja nuori: 'ja sinun tulee vilu, jos istun
niin kauvan ja niin kaukana järvellä kuin minun on tapana tehdä.' Mutta
Thórr sanoi, että sen vuoksi saattaisi soutaa etäälle maasta, eikä
ollut muka varmaa, hänkö ensiksi tahtoisi soutaa takaisin maihin, ja
Thórr vihastui niin jättiläiselle, että oli vähällä läimäyttää häntä
vasarallaan, mutta hän jätti sen tekemättä, koska hän aikoi koetella
voimiaan muualla. Hän kysyi Hymiltä, mitä he käyttävät syöttinä, mutta
Hymir käski hänen itse hankkia syöttejä. Silloin lähti Thórr sinne,
missä missä hän näki Hymille kuuluvan härkälauman, otti suurimman
härän, jonka nimi oli Himinhrjódr, repäisi siltä pään poikki ja vei
sen mukanaan järvelle. Hymir oli silloin työntänyt veneen vesille.
Thórr astui veneeseen ja istui perään, otti kaksi airoa ja alkoi
soutaa, ja Hymin mielestä kulki vene eteenpäin hänen soutaessaan.
Hymir souti kokassa ja hänen soudustaan kulki vene nopeasti. Silloin
sanoi Hymir, että he olivat tulleet niille matalikoille, joilla hänen
oli tapana istua ja onkia kampeloita; mutta Thórr sanoi tahtovansa
soutaa paljon kauvemmas. He soutivat vielä kappaleen matkaa, silloin
sanoi Hymir, että he olivat tulleet niin kauvas ulapalle, että olisi
vaarallista Midgardin käärmeen tähden pysyttäytyä ulompana; mutta
Thórr sanoi soutavansa vielä hetkisen. Niin hän tekikin, mutta Hymir
ei ollut varsin hyvillään. Kun Thórr oli vetänyt airot ylös, asetti
hän kuntoon sangen lujan onkisiiman, jonka koukku ei ollut pienempi
eikä heikompi. Sitten pani Thórr onkeen häränpään ja heitti sen
mereen, siima meni pohjaan, ja totta tosiaan Thórr petti Midgardin
käärmettä yhtä paljon kuin Utgarda-Loki oli pettänyt Thória, kun
tämä nosti käärmeen kädellään. Midgardin käärme nielaisi häränpään,
mutta koukku tarttui sen kitaan. Kun käärme tunsi sen, riuhtaisihe
se niin rajusti, että Thórin molemmat nyrkit kolahtivat veneenlaitaa
vasten. Silloin vihastui Thórr ja kokosi Aasavoimansa ja potkaisi
niin lujasti, että hänen molemmat jalkansa puhkaisivat veneen, ja hän
seisoi merenpohjassa. Sitten veti hän käärmeen veneenlaidalle, mutta
sen voi sanoa, ettei kukaan ole niin hirveätä näkyä nähnyt, joka ei
nähnyt, kuinka Thórin silmät iskivät tulta käärmettä kohti, ja käärme
tuijotti häneen alhaaltapäin ja ruiskutti myrkkyä. Kerrotaan, että
Hymir-jättiläisen kasvoilla väri vaihtui ja hän kalpeni kauhusta, kun
hän näki käärmeen ja näki, kuinka vesi tulvi veneeseen ja ulos siitä.
Samassa, kun Thórr tarttui vasaraansa ja heilautti sen ilmaan, sieppasi
jättiläinen syöttiveitsensä ja katkaisi Thórin siiman veneenlaitaa
vasten, ja käärme vaipui mereen, mutta Thórr heitti vasaransa sen
jälkeen, ja sanotaan, että hän löi siltä pään poikki meressä; mutta
minä luulen totuuden olevan sen, että Midgardin käärme elää vielä
ja makaa ulkomeressä. Thórr puristi kätensä nyrkkiin ja iski Hymiä
korvalle, niin että tämä suistui mereen; ja (vielä) voidaan nähdä hänen
jalkapohjansa, mutta Thórr kahlasi maihin."

48. Silloin sanoi Gangleri: "Onko Aasoille tapahtunut vielä tärkeämpiä
tapauksia? Suunnattoman urostyön suoritti Thórr tällä matkalla." --
Hárr vastasi: "Kyllä olisi kerrottavina tapauksia, joita Aasat pitivät
suurempiarvoisina. Mutta se on tämän kertomuksen alku, että Baldr
hyvä oli nähnyt tärkeitä ja vaarallisia unia elämästään. Kun hän
kertoi Aasoille unensa, neuvottelivat he yhdessä, ja päätettiin pyytää
Baldr'ílle turvallisuutta kaikellaista onnettomuutta vastaan, ja Frigg
vannotti tulta ja vettä, rautaa ja kaikkia metalleja, kiviä, maata,
puita, tauteja, eläimiä, lintuja, myrkkyjä ja käärmeitä säästämään
Baldr'ia. Kun tämä oli tehty ja määrätty, oli Baldr'in ja Aasojen
huvituksena se, että hän nousi kokouksessa, ja muista mitkä ampuivat
häntä, mitkä iskivät, mitkä kivittivät, mutta mitä tahansa tehtiinkin,
ei se vahingoittanut häntä, ja tämä näytti kaikista suurelta kunnialta.
Mutta kun Loki Laufeynpoika näki tämän, oli hän pahoillaan siitä,
ettei mikään vahingoittanut Baldr'ia. Hän meni Fensaliin Frigg'in luo
ja otti naisen muodon. Silloin kysyi Frigg, tietäisikö tämä nainen,
mitä Aasat toimittivat kokouksessaan. Hän sanoi, että kaikki ampuivat
Baldr'ia ja ettei se häntä vahingoittanut. Silloin sanoi Frigg: 'Eivät
mitkään aseet eivätkä puulajit tule vahingoittamaan Baldr'ia, olen
vannottanut ne kaikki.' Silloin kysyi vaimo: 'Onko kaikki vannonut
sääliä Baldr'ille?' Frigg vastasi: 'Länteenpäin Valholl'ista kasvaa
vesa, jota kutsutaan nimellä Mistilteinn (viscum album), se oli minusta
liian nuori vannotettavaksi.' Sen jälkeen hävisi nainen, mutta Loki
otti mistelivesan ja meni kokoukseen. Hodr seisoi siellä äärimmäisenä
miesten piirissä, koska hän oli sokea. Silloin sanoi Loki hänelle:
'Miksi et ammu Baldr'ia?' Hän vastasi: 'Koska en näe, missä Baldr
on, ja sitäpaitsi olen aseeton.' Silloin sanoi Loki: 'Tee toki kuten
muut miehet ja osoita Baldr'ille sama kunnia kuin muut, kyllä näytän
sinulle, missä hän seisoo, ammu häntä tällä vesalla.' Hodr otti
mistelivesan ja ampui sillä Baldr'ia Lokin neuvon mukaan; nuoli lävisti
Baldr'in, ja hän kaatui kuolleena maahan. Se oli suurin onnettomuus,
mikä on tapahtunut jumalille ja ihmisille. Kun Baldr oli kaatunut,
menivät kaikki Aasat sanattomiksi eivätkä kyenneet edes nostamaan
häntä. He katselivat toinen toisiaan, ja kaikilla oli sama mieliala
häntä kohtaan, joka oli tehnyt teon, mutta ei kukaan saattanut kostaa,
sillä siinä oli niin rauhoitettu paikka. Mutta kun Aasat koettivat
puhua, puhkesivat he ensin itkuun, niin ettei kukaan voinut puhua
toiselleen surustaan, mutta Odinn tunsi tämän vahingon sitä syvemmin,
koska hän parhaiten tiesi, kuinka suuri tappio ja menetys Baldr'in
kuolema oli Aasoille. Kun jumalat tointuivat, sanoi Frigg ja kysyi,
kuka Aasoista tahtoisi voittaa koko hänen rakkautensa ja suosionsa
ratsastamalla Hel'in tietä myöten ja koettamalla löytää Baldr'in sekä
tarjoomalla Hel'ille lunnaita, jos hän antaisi Baldr'in palata kotiin
Asgardiin. Hän oli nimeltään Hermódr nopsa, Odinin poika, joka otti
tehdäkseen tämän matkan. Silloin otettiin Sleipnir, Odinin hevonen ja
talutettiin se esille, Hermódr nousi sen selkään ja ratsasti pois.
Mutta Aasat ottivat Baldr'in ruumiin ja veivät sen rantaan. Hringhorni
oli Baldr'in laivan nimi, se oli suurin kaikista laivoista, ja sen
aikoivat jumalat työntää vesille ja siinä suorittaa Baldr'in ruumiin
polttajaiset, mutta laiva ei hievahtanutkaan. Silloin lähetettiin
hakemaan Jotunheimistä Hyrrokkin-nimistä jättiläisakkaa. Kun hän
tuli ratsastaen sudella, kyykäärme ohjaksina, hyppäsi hän hevosen
selästä, mutta Odinn kutsui neljä väkimiestä (berserkr) pitämään huolta
hevosesta, eivätkä he saaneet sitä pidellyksi muuten kuin kaatamalla
sen maahan. Hyrrokkin tarttui veneen kokkaan ja lykkäsi sen vesille
ensi vetäisyllä, niin että telat tulta iskivät ja koko maa järisi.
Silloin vihastui Thórr, tarttui vasaraansa ja olisi musertanut hänen
päänsä, elleivät kaikki muut jumalat olisi pyytäneet hänelle armoa.
Sitten kannettiin Baldr'in ruumis laivaan, mutta kun hänen vaimonsa
Nanna Nep'intytär näki sen, murtui hänen sydämensä surusta ja hän
kuoli; hänetkin kannettiin roviolle, joka sytytettiin. Thórr meni ja
pyhitti rovion Mjollnir-vasarallaan; mutta hänen jalkainsa edessä
juoksenteli kääpiö nimeltä Litr, Thórr potkaisi sen tuleen, ja se
paloi. Näihin ruumiinpolttajaisiin tuli monellaista kansaa, ensiksikin
mainittakoon Odinn, hänen kanssaan tuli Frigg ja Odinin Valkýrjat
ja korpit, mutta Freyr ajoi vaunuilla karjun vetämänä, jonka nimi
oli Slidrugtanni, Heimdallr ratsasti Gulltopr nimisellä hevosella ja
Freyja ajoi kissoillaan. Sinne tuli myöskin paljon jääjättiläisiä
ja vuorijättiläisiä. Odinn pani roviolle kultasormuksen, jonka nimi
on Draupnir; sillä oli se ominaisuus, että siitä joka yhdeksäs yö
tippui kahdeksan yhtä painavaa kultasormusta kuin se itse. Baldr'in
hevonen talutettiin roviolle täysissä valjaissa. Mutta Hermódista
on kerrottava, että hän ratsasti yhdeksän yötä pimeitä ja syviä
laaksoja, niin ettei hän nähnyt mitään, kunnes hän tuli Gjallar-joelle
ja ratsasti Gjallar-siltaa, joka on laskettu kiiltävällä kullalla.
Módgudr on neidon nimi, joka vartioi siltaa. Tämä kysyi hänen nimeään
ja sukuaan ja sanoi, että edellisenä päivänä oli sillan yli ratsastanut
viisi joukkuetta kuolleita miehiä: 'mutta silta kumisee yhtä paljon
yksin sinun allasi, eikä sinulla ole kuolleen väriä; miksi ratsastat
täällä Hel'in tiellä'. Hän vastasi: 'Minä ratsastan Hel'in luo etsimään
Baldr'ia, vai oletko sinä kenties nähnyt Baldr'in Hel'in tiellä?'
Neito sanoi, että Baldr oli ratsastanut Gjallar-sillan yli; 'mutta
tie Hel'iin kulkee alaspäin ja pohjoiseen'. Silloin ratsasti Hermódr,
kunnes hän tuli Hel'in portille, siellä nousi hän hevosen selästä ja
sitoi satulavyön lujasti, nousi sitten takaisin hevosen selkään ja
kannusti sitä, ja hevonen laukkasi niin rajusti portin yli, ettei
se tullut sen lähellekään. Hermódr ratsasti rakennuksen luo, nousi
hevosen selästä ja meni sisälle saliin ja näki siellä veljensä Baldr'in
istuvan kunnia-istuimella. Hermódr yöpyi sinne, mutta aamulla pyysi hän
Hel'iltä, että Baldr saisi ratsastaa hänen kanssaan kotiin, ja ilmaisi
kuinka suuri suru Aasojen kesken vallitsi; mutta Hel sanoi, että nyt
osoittautuisi, oliko Baldr niin rakastettu, kuin on sanottu. 'Jos
kaikki kappaleet maailmassa, elävät ja kuolleet, itkevät häntä, silloin
saa hän lähteä Aasojen luo takaisin, mutta hän saa pysyä Hel'in luona,
jos joku vastustaa sitä, tai ei tahdo itkeä.' Silloin nousi Hermódr,
mutta Baldr saattoi hänet ulos salista, otti Draupnir-sormuksen ja
lähetti sen Odinille muistoksi. Nanna lähetti Frigg'ille vaatekappaleen
ja vielä muita lahjoja, ja Fullalle sormuksen. Silloin ratsasti Hermódr
samaa tietä takaisin ja tuli Asgardiin ja ilmoitti siellä kaikki
kuulemansa ja näkemänsä. Sen jälkeen lähettivät Aasat lähettejä koko
maailmaan pyytämään, että itkettäisiin Baldr pois Hel'istä, ja kaikki
tekivät niin, ihmiset ja eläimet, kivet, puut ja kaikki metallit kuten
lienet nähnyt näiden kappalten itkevän, kun ne joutuvat kylmästä
lämpimään. Kun lähettiläät lähtivät kotiin ja olivat hyvin toimittaneet
asiansa, löysivät he erään jättiläisnaisen istumassa kallionrotkossa,
hänen nimensä oli Thokk. He pyysivät häntä itkemään Baldr'ia Hel'ista,
mutta hän sanoi: 'Thokk itkee kuivia kyyneliä Baldr'in kuoleman
johdosta. Ei elämässä eikä kuolemassa ilahuttanut minua miehen poika --
pitäköön Hel omansa.' Arvellaan, että se olisi ollut Loki Laufeynpoika,
joku on saanut enin onnettomuutta aikaan Aasojen kesken."

49. Silloin sanoi Gangleri: "Paljon sai Loki aikaan, kun hän ensin
aiheutti Baldr'in surman ja sitten sen, ellei häntä lunastettu
Hel'istä, mutta kostettiinko tämä hänelle?" -- Hárr sanoi: "Kyllä
hän sai siitä palkan, jota hän kauvan tulee muistamaan. Kun jumalat
olivat häneen vihastuneet niin kovasti kuin saattoi odottaakin, pakeni
hän ja piiloutui eräälle vuorelle ja rakensi sinne huoneen, jossa
oli neljä ovea, jotta hän voisi nähdä huoneesta jokaiselle neljälle
ilmansuunnalle, mutta monta kertaa päivässä muuttihe hän lohenmuotoon
ja kätkeytyi Fránangr-nimiseen koskeen. Silloin mietti hän, mitä
keinoja Aasat tulisivat käyttämään pyytääkseen hänet koskesta. Mutta
kun hän istui huoneessa, otti hän pellavalankaa ja punoi siitä
silmukoita kuten verkkoa sittemmin kudottiin, ja hänen edessään
roihusi tuli. Silloin näki hän, että Aasat olivat vähän matkan päässä
hänestä; sillä Odinn oli nähnyt Hlidskjálf'ista, missä hän oli. Hän
hyppäsi heti pystyyn ja sukelsi jokeen, mutta heitti verkon tuleen. Kun
Aasat tulivat huoneeseen, meni ensiksi sisälle hän, joka oli kaikkein
viisain ja jonka nimi oli Kvasir, ja kun hän näki tulessa hiiltyneet
verkonjätteet, ymmärsi hän, että se oli oleva kalanpyydys, ja huomautti
siitä toisiakin Aasoja. He ottivat ja tekivät itselleen verkon sen
mukaan kuin he hiiltyneistä jätteistä näkivät Lokin tehneen. Kun
verkko oli valmis, menivät Aasat joelle ja heittivät verkon koskeen.
Thórr piteli toista verkonpäätä, toista pitelivät kaikki muut Aasat,
ja he vetivät verkkoa. Mutta Loki ui edellä ja asettui kahden kiven
väliin. He vetivät verkon hänen ylitseen ja tunsivat, että oli jotain
elävää tiellä. He menivät toistamiseen ylös koskelle, heittivät verkon
veteen ja kiinnittivät siihen jotakin niin raskasta, ettei mikään
voinut liukua sen alitse. Silloin Loki ui verkon edellä, mutta kun hän
näki, ettei ollut enää pitkältä mereen, hyppäsi hän verkonsyrjän yli
ja heittäytyi koskeen. Nyt näkivät Aasat, missä hän ui, he menivät
vielä kerran ylös koskelle ja jakoivat verkon kahteen osaan, mutta
Thórr kahlasi jälestä keskeltä jokea, ja niin he kulkivat merelle.
Mutta Loki näki kaksi mahdollisuutta olevan, hengenvaarallista oli
uida mereen, toinen mahdollisuus oli vielä kerran hypätä verkon yli;
tämän hän tekikin ja hyppäsi mitä sukkelimmin verkonreunan yli. Thórr
tavoitti häntä ja tarttui häneen käsin; mutta hän liukui käsistä, niin
että Thórr sai kiinni vasta pyrstöstä, ja sen tähden on lohi suippo
pyrstöstä. Nyt oli Loki pyydetty ja julistettu rauhattomaksi ja hän
pantiin erääseen luolaan. Sitten ottivat Aasat kolme tasaista paatta,
asettivat ne syrjälleen ja hakkasivat läven kuhunkin paateen."

"Sitten otettiin Lokin pojat Váli ja Nari eli Narfi, Aasat muuttivat
Välin raatelevan suden muotoon, ja hän raateli veljensä Narfin. Sitten
ottivat Aasat tämän suolet ja sitoivat niillä Lokin noiden kolmen
teräväreunaisen paaden päälle; yksi niistä on hänen harteittensa
alla, toinen lanteitten, kolmas pohkeitten, ja nämä siteet muuttuivat
raudaksi. Sitten otti Skadi kyykäärmeen ja ripusti sen hänen ylitseen,
jotta myrkky valuisi käärmeestä hänen kasvoilleen. Mutta hänen vaimonsa
Sigyn seisoo hänen vieressään ja pitelee vatia myrkkypisaroiden alla.
Kun vati on täysi, menee hän ja kaataa pois myrkyn, mutta sillä välin
tippuu myrkky Lokin kasvoille. Silloin kouristaa häntä niin ankarasti,
että koko maa vapisee -- sitä te kutsutte maanjäristykseksi -- siinä
hän makaa kahlehdittuna Ragna-rökr'iin asti."

50. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä on kerrottavaa Ragna-rökr'istä?
Sitä en ole koskaan ennen kuullut mainittavan." Hárr sanoi: "Suuria
on kerrottavana siitä ja paljon, ensiksikin, että tulee talvi, jota
kutsutaan nimellä Fimbulvetr. Silloin tuiskuaa lunta joka suunnalta,
on kova pakkanen, ja tuimat tuulet puhaltavat, eikä aurinko paista.
Tällaisia talvia on kolme peräkkäin, eikä ole välillä kesää, mutta
niiden edellä on kolme muuta talvea, joiden kuluessa on kaikkialla
maailmassa suuria taisteluita. Silloin surmaavat veljekset toisiaan
ahneudesta, eikä kukaan säästä isää tai poikaa miestapossa eikä
aviosuhteitten loukkaamisessa. Sitten tapahtuu sangen tärkeä tapaus,
kun susi nielaisee auringon; sitä pidetään suurena onnettomuutena.
Sitten sieppaa toinen susi kuun ja saa siten myös aikaan suurta
vahinkoa, tähdet häviävät taivaalla. Silloin tapahtuu sekin, että
maa ja kaikki vuoret tärisevät niin, että puut irtaantuvat maasta,
ja vuoret sortuvat, kaikki kahleet ja siteet katkeavat ja kirpoavat.
Silloin pääsee Fenrisúlfr irti, ja meri tulvehtii maalle, sillä silloin
Midgardin käärme kiemurtelee jättiläisvimmassa ja matelee maihin.
Silloin tapahtuu myös, että Naglfar-niminen laiva pääsee valloilleen.
Se on tehty kuolleitten kynsistä, ja sen tähden olkoon sanottu
varotukseksi, että, jos joku kuolee leikkaamattomin kynsin, lisää hän
paljon aineita Naglfar-laivaan, jonka jumalat ja ihmiset soisivat
myöhään valmistuvan. Tämän tulvan aikana pääsee Naglfar irti. Hrymr on
nimeltään jättiläinen, joka ohjaa Naglfar-laivaa. Fenrisúlfr syöksyy
kita ammollaan, sen alaleuka käy maahan ja yläleuka ulottuu taivaaseen;
se ammottaisi vielä enemmän, jos olisi tilaa, tulta iskevät sen silmät
ja sieraimet. Midgardin käärme ruiskuttaa myrkkyä, niin että se
pirskoittaa sillä koko ilman ja maan, se on hirvittävä ja kulkee suden
rinnalla. Tässä jymyssä halkeaa taivas, ja Múspell'in pojat ratsastavat
esille, Surtr ratsastaa eellimmäisenä, ja hänen edessään ja takanaan on
leiskuva tuli. Hänen miekkansa on sangen hyvä ja loistaa kirkkaammin
kuin aurinko. Mutta kun he ratsastavat Bifrost'in yli, silloin
murtuu se kuten aikaisemmin on sanottu. Múspell'in pojat tunkeutuvat
kentälle, jonka nimi on Vígrídr (Taistelutuoksinan kenttä), sinne
tulevat silloin myös Fenrisúlfr ja Midgardin käärme. Sinne tulevat
myös sittemmin Loki ja Hrymr ja tämän kanssa kaikki jääjättiläiset,
Lokia taas seuraavat kaikki Hel'in toverit, Múspell'in pojilla on oma
taistelujärjestönsä ja se on sangen loistava. Vigridr-kenttä on sata
peninkulmaa joka taholle. Kun tämä tapahtuu, silloin nousee Heimdallr,
puhaltaa rajusti Gjallar-torveen ja herättää kaikki jumalat, ja he
pitävät kokousta yhdessä. Silloin ratsastaa Odinn Mímin kaivolle,
ja saa Mímiltä neuvoja itselleen ja sotajoukolleen. Silloin värjyy
Yggdrasilin saarni, eikä mikään taivaassa eikä maan päällä ole pelotta.
Aasat ja kaikki Valholl'in soturit pukeutuvat asepukuun ja rientävät
kentälle. Eellimmäisenä ratsastaa Odinn kultakypäri päässä, yllä kaunis
haarniska ja vyöllä miekka nimeltä Gungnir. Hän hyökkää Fenris-sutta
kohden, ja Thórr hänen rinnallaan, mutta hän ei voi auttaa Odinia,
sillä hänellä on täysi työ taistellessaan Midgardin käärmeen kanssa.
Freyr taistelee Surtin kanssa tuimassa kaksintaistelussa, kunnes Freyr
kaatuu; se aiheuttaa hänen kuolemansa, että häneltä puuttuu oiva
miekkansa, jonka hän oli antanut Skirnille. Sillävälin on päässyt irti
Garmr-koirakin, joka oli ollut kahlehdittuna Gnipa-luolan edustalla; se
tuottaa suurimman onnettomuuden; se taistelee Týr-jumalan kanssa, ja he
surmaavat toisensa. Thórin onnistuu surmata Midgardin käärme, mutta hän
astuu vain yhdeksän askelta poispäin, niin hän vaipuu maahan kuolleena
siitä myrkystä, jota käärme oli ruiskuttanut häntä vastaan. Susi
nielaisee Odinin, siten hän kuolee; mutta samassa astuu Vidarr esiin ja
tallaa toisella jalallaan suden alaleukaan. Siinä jalassa on hänellä
kenkä, tähän on kaikkina aikoina koottu ainetta, näet nahkaliuskoja,
joita vuollaan kengistä varpaitten ja kantapään kohdalta. Sen tähden
tulee jokaisen, joka tahtoo olla Aasoille avuksi, viskata pois ne
liuskat. Toisella kädellä tarttuu Vidarr suden yläleukaan ja repäisee
sen kidan, ja niin kuolee susi. Loki ottelee Heimdallin kanssa, ja
he surmaavat toisensa. Sen jälkeen viskaa Surtr tulta maan päälle ja
polttaa koko maailman."

51. Silloin sanoi Gangleri: "Mitä jää sitten jälelle, kun koko maailma
on palanut, ja kaikki jumalat ja Valholl'in soturit ja koko ihmissuku
ovat kuolleet, ja kumminkin olette ennen sanoneet, että jokainen
ihminen tulee ikuisesti elämään jossakin maailmassa." -- Silloin
vastasi Thridi: "Paljon on hyviä ja paljon pahoja olinpaikkoja, paras
on olla Gimlé'ssä taivaalla, ja runsaasti on hyviä juomia niitä
rakastaville salissa, jonka nimi on Brimir, se on pakkasettomassa
paikassa. Mieluisa on myöskin sali, joka on Nida-tuntureilla, se on
punaisesta kullasta ja nimeltään Sindri. Näissä saleissa tulevat
asumaan hyvät ja hurskaat ihmiset. Ruumisrannalla (Nástrandir) on
suuri, mutta paha sali, jonka ovi on pohjoiseen. Se on kokonaan punottu
käärmeitten selistä kuten pajuista tehty huone. Kaikki käärmeenpäät
kääntyvät sisään huoneeseen ja ruiskuttavat myrkkyä, niin että
salin läpi juoksee myrkkyvirtoja. Niiden yli kahlaavat valapatot ja
murhaajat. Mutta Hvergelmissä on pahinta: siellä piinaa Nidhoggr
vainajain ruumiita."

52. Silloin sanoi Gangleri: "Elääkö silloin vielä joitakin jumalia, ja
onko olemassa maata tai taivasta?" -- Hárr sanoi: "Maa kohoo silloin
merestä viheriänä ja ihanana, siinä kasvavat pellot kylvämättä.
Vídarr ja Váli elävät, siis ei meri eikä Surtin tulo ole heitä
vahingoittanut. He asuvat Ida-lakeudella, missä ennen oli Asgardr, ja
sinne tulevat silloin Thórin pojat, Módi ja Magni, ja tuovat mukanaan
Mjollnir-vasaran. Sitten tulevat sinne Baldr ja Hodr Hel'istä. He
istuutuvat silloin kaikki yhdessä puhumaan, muistelemaan salaisuuksiaan
ja juttelemaan entisistä tapahtumista, Midgardin käärmeestä ja
Fenris-sudesta. Silloin löytävät he ruohikosta kultataulut, jotka
olivat olleet Aasojen omia. -- Hoddmímisholt-nimisessä paikassa
on kaksi ihmistä nimeltä Lif ja Lif-Thrasir ollut kätkössä Surtin
palon aikana, heidän ruokanaan ovat aamun kastepisarat. Näistä
ihmisistä tulee polveutumaan niin suuri suku, että koko maailma tulee
kansoitetuksi. Mutta kummalliselta tuntunee sinusta, että aurinko oli
saanut yhtä ihanan tyttären kuin se itse oli, ja tämä kulkee äitinsä
rataa. -- Jos vielä osaat kysyä etemmäs ajassa, niin silloin en tiedä,
mistä sen olet saanut, sillä en ikinä ole kuullut kenenkään pitemmältä
kertovan maailman menosta -- ja nyt käytä hyväksesi kuulemiasi niinkuin
olet sen käsittänyt."

53. Sen jälkeen kuuli Gangleri suurta jyskettä joka puolelta ja kääntyi
ympäri, ja kun hän katseli enemmän ympärilleen, huomasi hän seisovansa
tasaisella kentällä eikä nähnyt mitään salia eikä linnaa. Silloin
meni hän tiehensä, tuli kotiin valtakuntaansa ja kertoi siellä, mitä
hän oli nähnyt ja kuullut, ja hänen jälkeensä kertoivat kaikki toinen
toiselleen nämä kertomukset.



MUUTAMA SANA SELITYKSEKSI.


Kalevalan, oman suuren kansanrunoelmamme yhteydessä on paljon puhuttu
myös islantilaisesta Eddasta, jonka sisällys on kuitenkin suomalaiselle
lukijakunnalle ollut verrattain vähän tunnettu. Aika siis lienee
toimittaa ainakin joku osa siitä suomalaiseen asuun.

Huomattava on, että nimellä Edda kulkee kaksikin eri teosta, nimittäin
_Vanhempi_ eli _Runollinen Edda_ ja _Nuorempi_ eli _Suorasanainen
Edda_. Tämä nimi "Edda", joka merkitsee "Runo-oppi", on oikeastaan
jälkimäiselle kuuluva, sittemmin on se siirtynyt edellisellekin, koska
molemmat kokoonpanot sisällykseltään varsin läheisesti liittyvät
toisiinsa.

Suorasanainen Edda jakaantuu kolmeen osaan: 1) _Gylfaginning_
(Gylfin harhanäky), 2) _Skáldskaparmál_ (Runouden kieli) ja 3)
_Háttatal_ (Eri runomuotojen luettelo). Koko teos on aijottu nuorille,
harjaantumattomille runoniekoille osittain suorastaan esikuvaksi,
osittain oppaaksi ja ohjeeksi. Edellisessä tarkoituksessa on syntynyt
teoksen viimeinen osa _Háttatal_, joka samalla on sisällykseltään
Norjan kuninkaalle Hakon vanhalle ja hänen jaarlilleen Skulille
omistettu ylistysrunoelma. Se täyttää 102 säkeen pituisena, mitä
vaihtelevimpiin runomittoihin puettuna sepitelmänä oivallisesti
tarkoituksensa. Varsinaisen niin sanoaksemme "runouden oppikirjan"
muodostaa _Skálskaparmál_. Se on pääasiassa suorasanainen,
järjestelmällinen esitys runoudessa käytettävästä kuvakielestä,
joka melkein rajattoman moninaisuutensa ja vivahtelunsa vuoksi oli
erikoisesti opittava. Samalla sisältää se otteita sekä suorasanaisessa
että runomuodossa kansan vanhoista taruista, joiden tuntemista
runollisten vertauskuvien ymmärtäminen edellyttää. Perinpohjaisemman
ja yhtenäisemmän esityksen islantilaisten jumalaistarustosta, alkaen
maailman luomisesta ja maailman loppuun päättyen, sisältää kumminkin
_Nuoremman Eddan_ ensi osa _Gylfaginning_. Kertomuksen asu on
suorasanaisen vuoropuhelun muotoon sommiteltu, mutta tekijä on sinne
tänne siroitellut melkoisen määrän runomuotoisista lähteistä peräisin
olevia otteita, ikäänkuin todistuskappaleiksi kertomilleen.

Mies, jolla on kyllin kykyä pystyäkseen luomaan teoksen sellaisen
kuin Nuorempi Edda, oli nimeltään Snorri Sturluson. Tämä nerokas
islantilainen kirjailija ja taitava valtiomies eli vuosien 1178 ja
1241 välillä. Hän oli syntynyt vanhasta, mainehikkaasta suvusta, joka
oli isänmaalleen antanut m.m. kuuluisan runoilijan Snorri hyvän.
Kolmivuotiaasta asti oli Snorri Sturluson kasvatettavana erään arvossa
pidetyn ylimyksen kodissa, missä hän lapsuutensa aikana lienee
perehtynyt Norjan kuninkaitten ynnä Islannin historiaan sekä kotimaansa
maantietoon. Ollessaan 19 vuotias menetti Snorri kasvatusisänsä.
Silloin oli hänen isävainajansa perintö tuhlattu, ja Snorrin veli ja
kasvatusveli toimittivat hänet naimisiin Herdis-nimisen naisen kanssa.
Tämän maatilalla asui hän sitten, kunnes hän perittyään erään toisen
sellaisen muutti sille, eroten samalla todellisuudessa, joskaan ei
virallisesti, puolisostaan, joka jäi asumaan kotitaloonsa. Snorri
saavutti sittemmin yhä vaikuttavamman aseman kotimaassaan, vieläpä
asetettiin hänet useita eri kertoja korkeimpaan virkaan, lainlukijaksi.
Hän teki myös matkoja Norjaan, missä herttua Skuli ja aluksi kuningas
Hakonkin häntä suosivat. Mutta samalla sai hän vuosien kuluessa
kärsiä paljon sekä sukulaistensa että maamiestensä häikäilemättömän
epäluulon ja kateuden tähden ja joutui moniin selkkauksiin, sekä
usein viattomasti syytetyksi. Lopuksi sai hän surmansa runossa
ylistämänsä kuninkaan toimesta ja oman vävynsä, erään vallanhimoisen
ylimyksen kädestä. Snorrin luonteen huomattavimpia piirteitä olivat
maltillisuus ja rauhanrakkaus, vaikka hänen vaikuttiminaan olivatkin
vallan ja maineen pyynti ja joskaan hän ei aikakautensa yleisen
luonteen mukaisesti ollut yksityiselämältään moitteeton. Snorrin
isänmaallisten pyrintöjen todellisuus ja saavutukset tulivat näkyviin
vasta hänen sorruttuaan räikeänä vastakohtana sille kohtalolle, jonka
alaiseksi Islanti hänen jälkeensä joutui menettäessään täydellisesti
itsenäisyytensä.

Snorri Sturluson on myös kuuluisa verrattain laajasta kirjallisesta
toiminnastaan. Niinpä on _Heimskringla_, kokoelma Norjan kuninkaitten
elämäkertoja, hänen tuotantoaan. Hän on myös kohottanut rappeutuvan
islantilaisen runouden kukoistukseen sekä omilla runoelmillaan että
välillisesti edistämällä tätä yllämainitulla teoksellaan Eddalla.
Kuten islantilaiset eristetyssä kotimaassaan yleensä varhain heräsivät
kansallistuntoon, niin oli Snorri Sturlusonkin täysin selvillä sen
henkisen omaisuuden arvosta, joka kansan taruihin kätkeytyi, ja niin
onkin hänen selittävä ja valaiseva esityksensä niistä jälkimaailmalle
ollut ja on edelleen oleva arvokas.

Seuraavassa _Gylfaginningin_ käännöksessä, jonka tarkoituksena on
antaa mahdollisimman todenmukainen käsitys alkuperäisestä tekstistä,
on pääpaino pantu suorasanaiselle osalle, kun taas runomuotoisista
todistuskappaleista osa tarpeettomana kertauksena on jätetty pois, osa
suorasanaisesti suomennettu.

Muutamien ominaisnimissä esiintyvien, kielellemme vieraitten
äännemerkkien selitys lienee paikallaan. Niinpä tavataan niissä
vokaalimerkki, joka osoittaa alkukielessä avonaista o-äännettä, mikä
n.k. u-äänteenmukauksen kautta on syntynyt varhaisemmasta a-sta.
Konsonantit d ja th (erikoisella kirjaimella merkitty) ilmaisevat
edellinen puheäänellistä, jälkimäinen puheäänetöntä henkäysäännettä,
spiranttia, jotka vielä meidän päivinämme tavataan, vaikkakin nyt
molemmat samoin (th) merkittyinä englannin kielessä, edellinen esim.
sikäläisessä sanassa brother (veli), jälkimäinen sanassa month
(kuukausi). Korkomerkkiä on islantilaisessa kirjoituksessa käytetty
ääntiön pituutta osoittamaan. Siten merkittyjen isojen kirjasinten
puutteessa on nimen alussa täytynyt joko käyttää pientä kirjainta
(sanan ensi kerran esiintyessä) taikka tavallista isoa kirjainta, esim.
ódinn, Odinn.

Taivutettaessa on ominaisnimistä, jotka päättyvät kielessä hyvin
yleiseen nominatiivin tunnukseen -r, tämä sijapääte jätetty pois,
noudattamalla täten periaatetta, jonka mukaan taivutamme esim. Homeros,
Homeron.

Käännöksen vastaavaisuuden alkutekstiin on tarkastanut tohtori Ralf
Saxén, suomalaisen asun taas professori Kaarle Krohn. Itse käännöstyön
on suorittanut ylioppilas Liisa Bergius.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Edda: taruopillinen alkuosa - Gylfin harhanäky (Gylfaginning)" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.