Title: Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi
Author: Various
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi" ***


PIENIÄ RUNOJA SUOMEN POJILLE RATOXI

Koonnut

C. A. Gottlund



Präntätty 1818.



ENSIMÄINEN OSA (1818).


        Yöllä päiwät jatketaan;
        Wirsillä wähät oluet.



    I.


    En ole Runon Sukua,
    Enkä Loihtu-Laulajoita;
    Kuulen ulkoa Runoja,
    Läpi sammalen Sanoja,
    Läpi lauwwan Laulajoita,
    Läpi seinän Soittajoita;
    Laulasinpa, taitasinpa.
    Kuin ma julkisin kylässä;
    Kylän Naiset nauranoowat,
    Piijat pilkkana pitääwät.
    Jos mä Laulailen laseisin,
    Wirrentyöllen työnteleisin;
    Laulaisin mä lamminlammen
    Meren-lummen luikajaisin;
    Laulaisin Meret mesixi,
    Merenhiekat herneheisi,
    Merenruohot ruoka-puixi;
    Merenmullat maltaisixi,
    Merenkiwet kijltäwixi;
    Merentyrskyt tyynymääni,
    Merenwaahet waipumaani
    Jos mä laulaisen laseisin,
    Wirrentyöllen työnteleisin:
    Saisin pielexet pihalle,
    Tammet keski-tanhualle;
    Tammelle tasaiset oxat,
    Joka oxalle omenan;
    Omenalle kulta-pyörän,
    Kulta-pyörälle käköisen;
    Käköinen kukahteloopi,
    Kulta suusta kumpuaapi,
    Waski leuwojllen valuupi,
    Hopia holahteloopi.



    II.


    Läxin piennä kyntämääni,
    Waiwassa wakoamaani;
    Isän polwen korkunaissa,
    Äijin wärttänän pitussa;
    Kynnin kymmene wakoa,
    Kahexata kannustelin;
    Minä Lehtohon lewisin,
    Hopiaiseen Huaawikkohon,
    Leikkelin koiwusen kepin,
    Wesan Tammisen tapaisin;
    Waskinaista warwikkosta
    Kurin kultaisen kuletin.
    Heitin warssaini waolle,
    Mustan Ruunan mulloxelle
    Kirjawaisen kynnetylle;
    Toi surma Susia paljon,
    Konto mesän Karwasuita;
    Söiwät warsaini waolta,
    Mustan Ruunan mulloxelta,
    Kirjawaisen kynnetyltä.

    Mänin minä itkiini kotihin,
    Kallattelin kartanolle.
    Isä portissa kysyypi:
    "Mitäs itket Poikueini?"
    Kynnin kymmene wakoa,
    Kahexata kannustelin;
    Heitin warsani waolle,
    Mustan Ruunan mulloxelle,
    Kirjawaisen kynnetylle;
    Männä Lehtohon letustin,
    Hopiaiseen Huaawikkohon;
    Leikkelin Koiwuisen kepin.
    Wesan Tammisen tapaisin;
    Waskisesta warwikosta,
    Kurin kultaisen kuletin,
    Toi surma Susia paljon,
    Paljon Karhuja pahoja;
    Söiwät warsaini waolta,
    Mustan Ruunan mulloxelta,
    Kirjawaisen kynnetyltä.

    "Älä itke Poikueini!
    Läxinpä muinon kalalle,
    Aira taittu Tuuli woiti,
    Wene kultanen wapisi;
    Panin sormet soutimixi,
    Peukalo peränpitimixi.
    Älä itke Poikoseini!
    Eille meille Lehmä poiki,
    Teki walkian wasikan.
    Waski-Sarwi, Kulta-Kynsi.
    Wien pa tuota Wiipuriini,
    Suaatan Kaupunnin kawulle.
    Tuonna tuolta Ori-hewosen,
    Tahi pieni Tamma-sälkö,
    Jonk' on lampi lautaisella,
    Lähe länkihin wälissä;
    Jossa Welhot wettä juowat,
    Katehet kaloja syöwät."

    Isoiseeni kultaiseni
    Osta mulle Ori-hewoinen
    Tahi pieni Tamma-sälkö;
    Osta kahet kanki-suiset,
    Waski-kannuxet keralla.
    Kyllämä ite Satulan saisin,
    Kowan koiwun kuoren alta.
    Orihilla otrat kynnin,
    Tammalla talouwen asetin;

    Läxin Kullalla kosihin
    Hopialla liehumaani.
    Läxin Konnusta kosihin,
    Mokommata Morsianta;
    Konnun kuulusta kylästä,
    Ankaran Apin talosta,
    Ankaran Anopin luonta --
    Anoppi koria Muori
    Oli aittahan mänewä;
    Puhuttelin, Lausuttelin:
    Onko teillä Neittä myyä,
    Tahi kaupitak Kanaista?

    "Kanan on kauppa orren alla,
    Neijon nelis-nurkaisessa."
    Mänin pa minä tupaani,
    Puhuttelin, Lausuttelin,
    Onko teillä Neiteä myyä,
    Tahi kaupitak Kanaista?
    Tupa oli täynä Tuppi-Suita,
    Lattia Luta-Neniä,
    Perä-penkki Piexioita.
    tuotiin mettä kannun kansa,
    Kannu mettä, oltta toinen.
    Empä huoli syömisestä,
    Enkä huoli juomisesta;
    Mutt' kuin saisin Neittä nähtä,
    Tuokepa tuota tupahan!

    Tuotiinpa tuota tupahan
    Sisaresten siiwen alla,
    Weljenakan verhon alla,
    Kälyxen käsiwaralla.
    Ei oo' tuossa Miehen Naista
    Eikä Miehen Morsianta;
    Musta paita roisku piäällä,
    Jatketut sukat jalassa;
    Silmät on sian sirussa,
    Karwat koiran konsiossa;
    Polwet porsahan posassa,
    Perse perkeleen tomussa.

    Wiikon wiiwyin kauwwan kaswoin,
    Muut naiwat soriat Piijat;
    Mulle herja heitettiini,
    Kierosilmä kenkättiini;
    Löysin Neitosen Lehossa,
    Mustakulman koiwukossa,
    Hienohelman heinikossa;
    Jonk' ol' sormet sormuksissa,
    Helmat waskirenkahissa;
    Käteini suaatu kaulan piäälle,
    Näpit nousi nännän piäälle,
    Siitäpä walui watsan piäälle.
    -- -- -- -- --
    -- -- -- -- --
    Tuostapa Anni annettiini,
    Paxu-perä paiskattiini;
    Kappa muihin Morsioita
    Kuin on suuret ja soriat;
    Minun pieni pikkarainen,
    Laho-harja, Luppa-korwa;
    Kuin ma taijan tuota naija,
    Kuin on musta kuin Torakka;
    En taija wihlle wiijä,
    En taija kotihin tuuwa;
    App' on Karhu kartanolle,
    Anoppi Susi tuwassa.



    III.


    Wiikon wiiwyn Wiipurissa,
    Kauwwan Suola-Kaupunnissa;
    Naitihin paraimmat Piijat
    Kirkkahimmat kihlattihin;
    Mitäs mun poloisen Pojan
    Täyty muihiin ruweta --
    Käsin kääwwä tähtehini.
    Sajnpa suolta Suo-Warixen,
    Aijalta Ajo-Harakan;
    Löysin tieltä Terwas-kannon,
    Leppä-pökkälön leholtsa;
    Leppä puhuu Leppymista,
    Paju puhuu Pajnumista,
    Raitahas Rakastamista,
    Kosk' en Tammea tawanut --
    Osanut Omena-puuhun --

    Tule Neitonen minulle,
    Makomalle Muikarille;
    Tälle Sawon Sankarille,
    Tälle Juwan Junkkarille!
    Kax on Lehmeä minulla,
    Yx on Sääski, toinen Puaarma;
    Puaarma maijolta parempi,
    Sääski woilta siäästösempi;
    Kolm on Aittoa minulla,
    Yx on tuolla Wehka-suolla,
    Toinen Parkki-kankahalla,
    Kolmas on kotona tyhjä;
    Kolm on hewoista minulla.
    Kirppu niistä kapperampi,
    Täi on niistä taitawampi,
    Lutikka se lutteroinen.

    Anni Armas naitettihin;
    Mitä tuon häissä keitettiini?
    Sirakan siiwet, Torakan koiwet,
    Peipusen peräpakarat,
    Wästäräkin wiääret siääret,
    Pienen linnun piipottimet.



    IV.


    Mikä lie minua luonut,
    Kuka kurjoa suwannut;
    Kuin ei kazo Neijot Nuoret,
    Neijot nuoret ja soriat;
    Kuin hyö kääwwät, kanta wälkky,
    Kuin hyö seiso, seinä paisto,
    Kuin hyö istu, muaa iloizi.
    Teräxestä kenkät tehty,
    Naulat waskesta waletut,

    Tirti lirti tenkan löysin,
    Löysin uuwen, löysin wanhan;
    Wanhan annoin waiwasille,
    Uuwella Orihin ostin;
    Orihilla Tamman waihoin,
    Tammalla talouen asetin.
    Kynsin kymmenen wakoa,
    Josta sain sata kekoista;
    Tuli Hiiri söi kekoisen,
    Tuli tauti tappoi akan;
    Minä jäini yxinäini,
    Niin kuin kuiwa kuusen oxa,
    Niin kuin karsittu kataja,
    Niin kuin poltettu petäjä.
    Enämp' on minulla huolta
    Kuin en Kuusessa käpyjä,
    Petäjässä helpeheitä,
    Katajassa kapseheita;
    Enämp' on minulla huolta
    Hiekkoja hyvällä tiellä,
    Pajuja pahalla muaalla.
    Ei löywwy sitä hewoista,
    Joka mun huoleni wetäisi;
    Wiijen Linnan Wiipurissa,
    Kuuwen linnan kuuluwissa;
    Ei jaxa Hepo weteä,
    Rautakiskot kinkotella.



    V.


    Piääskyläinen päiwälintu,
    Päiwälintu, yölipakko,
    Lenteli kesäsen päiwän --
    Päiwän syxyisen sujahti.
    Etsi muaata muaataxensa,
    Lehtoa lewätäxensä,
    Peltoa pesiäxensä,
    Murtoa muniaxensa;
    Ei suaanut muaata muaataxensa,
    Murtoa muniaxensa;
    Lehtoa lewätäxensä,
    Peltoa pesiäxensä.
    Lensi wuoren kukkulalle
    Näki laiwasen merellä,
    Pitkämaston purjehtiwan;
    lensi laiwan kannen ala,
    Walopa waskesta pesoisen,
    Tuohon kullasta munaisen.
    Tulipa tuulikin mereltä,
    Kuaasi laiwan kallelleeni;
    Muna wierähti weteeni --
    Se sikis' meren kaloixi,
    Tuostapa hyyty hylkeheixi;
    Paljo on mustia meressä,
    Ei oo kaikki hylkeheitä.



    VI.


    Annikka soria Neito
    Istui suaaren sillanpiäässä;
    Uotti miestä onnellista,
    Lykyllistä lyyrätteli;
    Kultamies merestä nousi,
    Kulta suuna, kulta piäänä;
    Kultaharkko hartioilla,
    Kultakintahat kätessä,
    Kultakihlat kintahaissa,
    Kultakannuxet jalassa.
    Tulet sä Neitonen minulle?
    En tule minä sinulle,
    Ei oo' luotu, eik' oo' suotu,
    Eik' oo' käsketty kotoa,
    Ei oo' Eukko tuuwitanna,
    Wanha akka waaputtanna.

    Annikka soria Neito
    Istui Suaaren sillanpäässä;
    Uotti miestä onnellista,
    Lykyllistä lyyrätteli;
    Hopiamies merestä nousi,
    Hopia suuna, hopia piäänä;
    Hopiaharkko hartioilla,
    Hopiakintahat kätessä
    Hopiakihlat kintahaissa
    Hopiakannuxet jalassa.
    Tule Neitonen minulle!
    En tule minä sinulle,
    Ei oo' luotu, ei oo' suotu,
    Eik' oo' käsketty kotoa;
    Ei oo' Eukko tuuwittanna.
    Wanha akka waaputtanna.

    Annikka soria Neito
    Istui saaren sillan piäässä;
    Uotti miestä mielellistä,
    Lykyllistä lyyrätteli;
    Rautamies merestä nousi,
    Rautasuuna, rautapiäänä;
    Rautaharkko hartioilla,
    Rautakintaiset kätessä;
    Rautakihlat kintahissa,
    Rautakannuxet jalassa.
    Tule Neitonen minulle!
    En tule minä sinulle.
    Ei oo' luotu, eik' oo' suotu,
    Ei oo' käsketty kotoa;
    Ei oo' Eukko tuuwittanna,
    Wanha akka waaputtanna.

    Annikka soria Neito
    Istui Saaren sillan piäässä;
    Uotti miestä onnellista,
    Lykyllistä lyyrätteli;
    Leipämies merestä nousi,
    Leipä suuna, leipä piäänä;
    Leipäharkko hartehella,
    Leipäkintaiset kätessä;
    Leipäkihlat kintahissa
    Leipäkannuxet jalassa.
    Tule Neitonen minulle!
    Jo tulen minä sinulle
    Sek' on luotu, sek' on suotu,
    Sek' on käsketty kotoa,
    Sek' on Eukko tuuwitttanna,
    Wanha akka waaptotanna.



    VII.


    Minä laulan Kisan Wirren,
    Kaikotan Aasintarinan;
    Liperiss' on liijat kummat,
    Siel' on Kissat keittettynnä,
    Hiirensurmat hirtettynnä;
    Suwiniemen suuri herra,
    Lammin paxu mies parempi;
    Jouten jouhia punoopi,
    Kiwiästi rihmasia;
    Hio kulta-kitwehese,
    Hopiaisen tapparansa
    Alko astua aholle,
    Lepikolle leyhytellä;
    Teki wiwun wiisahasti,
    Lankahansa aimollisen.
    Käwi kohta kattomaani,
    Yön takoa kahen, kolmen,
    Wiikkokauwen wiimestäni.
    Jop' ol' Kissa kiini kääny,
    Hätä Näätäni näpisti,
    Sujahutti sunsahase,
    Eli laski laukkuhuse;
    Alko astua aholle,
    Oman talonsa tapaisi.
    Anniseini Ainoseini:
    Keitä Kissaa kerkiästi,
    Rotansyöjä rohkiasti;
    Suaata wankuja watiini,
    Piääkalloja kalwastella.
    Olli tuli onkamalta,
    Karhusalmelta samaisi;
    Syömääm Kisan lihoa,
    Kasinlientä lippomaani.

    "Minun Kissapa kiesata!
    Tuparuunainpa tuo oni!
    Heitä Kisso helsinkihin,
    Kasin kaiwoon lähätä,
    Ennen kuin wiet herroin eteen,
    Tuomarille tutkistella!
    Suaat tuosta sakon wetee,
    Kuusmarkasen kokkee."
    Tähän loppu Kisanwirsi,
    Kaikotus Kasintarina.



    VII.


    Wiinast' on Walitus Wirsi,
    Runo ruoka kultaisesta;
    Jok' ol' joukossa ilonna,
    Rawintonna rahwahassa;
    Suuni kautta mätti mahaan,
    Kautta kielen kantimeini;
    Tuolta korwihin kohoisi,
    Tuolta piääsi piää lakiini;
    Korwihin kohottuansa,
    Piäästyänsä piää lakiini;
    Laitto hullut huikkamaani,
    Mieli-puolet meiskamaani.

    Woi sinua pannu parka,
    Kuin on huuleis rikki lyöty;
    Heitett' hattu hartioilles,
    Piiput pantu piinan ala,
    Oot kuin oxalla Orawa,
    Käpy suussa kiääntelööpi.
    Näin on Wiina kuolutettu,
    Kawotettu kaunis juoma;
    Jok' ol' herkku herroillakin,
    Paras Pappihin parissa.
    Ruotsin kultainen Kuninkas,
    Majesteti muaan Isäntä!
    Laske pannut anollese,
    Entiselle kannallese;
    Sankoistansa riipumaani,
    Pisaroita tiukkumaani;
    Että me poloiset Pojat,
    Poloisesaa Pohjanmaassa;
    Saisimme Sawonrajoilta
    Suuru-pullon suulle panna,
    Wiinapikarin piwolle.



    IX.


    Tulipa Kokko Turjan muaalta,
    Laskixen Lapista Lintu;
    Jonk' ol' suu tulen palawa,
    Kita Kiiran lämpiäwä;
    Jonk' ol' silmät siiwen alla,
    Näkimet selän takana;
    Yxi siipi wettä wiisti,
    Toinen taiwaita jakaili;
    Sata miest' ol' siiwen alla,
    Tuhatt' purston tutkamilla,
    Kymmenen joka kynässä.



    X.


    Minä hiihän hipsuttelen,
    Halla-aamunna warahin;
    Ett'ei ämmät äkkäjäisi,
    Koukkuleuwat kokkajaisi;
    Hiihän kohti korwen rannan,
    Salon sintävän sisällen,
    Kummun kultaisen nawallen;
    Suxet kultaiset kuluuwat,
    Hopiaiset hoikkenoowat;
    Kuin mä hiihin hilpiästi,
    Tuli suihki suxen alta,
    Sauwwu sauwani nenästä.
    Kuin minä lähen metälle,
    Kuuna paistaa Kuusen oxat,
    Hopiana Honkan oxat,
    Päiwänä petäjän käret.
    Minun miessä ollessaani
    Mies nuori meille haisi,
    Sisallus sian lihalle,
    Kainalo kanan munalle;
    Mehtä haisoopi hawullen,
    Katajallen karkuapi.
    Mielestä Metän Emäntä
    Usein hywän Emänän;
    Sormet kulta-sormuxissa,
    Käet kulta käärehissä;
    Jotk' on suanut annillansa,
    Usein pahan Emänän;
    Sormet wihta sormuxissa,
    Käet wihta käärehissä.
    Aina autamattumissa.
    Kusta ma anon apua?
    Kussa huuwon huowahutan?
    Ikäwä on ilotoin ilta,
    Päiwä pitkä saalihitoin;
    Kuin et anna aivukkana,
    Harwoinkana hoiwahuta;
    Suwun syötit, heimon juotit,
    Esiwanhemman elätit!
    Ja mix ett' siis minua syötä
    Suwun suurilla paloilla,
    Heimon herkku ruokaisilla?
    Woi mielu Metän Emäntä,
    Tuo tarkka Tapion Waimo!
    Kuin ett annat aikonansa,
    Harwonkana hoiwahuta;
    Anna tuolta kuin anelen,
    Kieli kullan kuiskuttelen,
    Makiasti mainittelen;
    Luonta Luojan Kaikkiwallan,
    Emon Muaarian malosta;
    Ei tule Turkkia yhestä,
    Eikä Hattua kahesta.
    Lepy mehtä, kostu korpi,
    Ihastu Jumaleen ilma,
    Minun metällä käywwessäini;
    Mesän Ukko Halliparta
    Mesän Kultainen Kuninkas!
    Awaelle aittojasi,
    Sinun aittaisi awara!
    Laske juoni juoxemaani
    Kullasta kujoa myöten;
    Hopiaista tietä myöten,
    Waskista wajoa myöten,
    Kuin ei juoxe tietä myöten,
    Osottelle ohjaxille,
    Tämän poiani poloisen
    Miehen Uron astelia!
    Äsken siitte Ukko lienet
    Kuinka mulle merkin näytät
    Salon sintäwän sisältä.
    Kummun kultaisen nawalta.
    Juoxe Wimpura wipuini!
    Juoxe Kamtura kahaini!
    Pyöräsilmä pyywyxeini!
    Muihin pyywyxen siwuhten,
    Muihin ansion alaten.



TOINEN WIHKO (1821).



Upsalassa,
Annettu Em. Bruzeliuxen
Kirjan paiasta wuonna 1821.



        Laula, laula, Wäinämöinen!
        Hyrräile hywä Sukuinen!



    I.


       Woi minun Poloinen Poika,
    Kuin mä jouwun juomarixi!
    Ratkesin kylän ratixi,
    Joka pullon puistajaxi
    Joka kannun kuaatajaxi,
    Pikarin pikistääxi.
       Oppo meite Oimo-weljet
    Me olemme Oimon weljet,
    Me juome joka kapakkan
    Joka kannun kallistamme,
    Joka pullon pullistamme.
    Suaamme kuhmun kulmileini;
    Sinimarja silmilleini.

       Sanottiinpa, soimattiinpa:
    Syömärixi, Juomarixi,
    Syönehen kylän Sikoja
    Tallukkoita rappaneini.
    Syökön Susi kylän Sikoja,
    Tallukkaita tappakooni!

       Akat suaatanat sanoowat
    Ämmät äykywät ahärttää,
    Josma ruttona olisin
    Ampuisin akat kylässä,
    Koukuleuwat kopristaisin.
    Ei huoli Hotarin poika,
    Hotarill' on huonot housut;
    Ei pie Piijoista lukua
    Eikä huoli huntupäisiä.
       Empehä suruinen lienek'
    Enkä elä huolen kansa;
    Wieläkö wiinoa wiruupi?
    Putelista purputonta
    Läkkäristä lerkutinta?
    Josmä piääsis kellarihin
    Olu tynnerin tykööni,
    Wiina purakkon puhelle,
    Niin ma laulais kaiken päivän,
    Kaiken yötä huikkajaisin.

       Elä miestä jouten juota
    Laita miestä laulamaani!
    Laulan minä pitkän wirren
    Pitämmän kuin seinän hirren,
    Owen suusta, penkin piäästä,
    Wieänma wirtta kuin wetosta
    Suusta kuin sulan kynästä
    Piäästä kuin päiwänkakkarasta.

       Nytma rupian Runoixi
    Lähen Lämmen laulajaxi,
    Laulaisimma taitasimma
    Kuin olutta tuotaisini,
    Kuin ei tuotane olutta
    Kiäären wirttäini kerällä,
    Sykkyrälle syylättelen.
       Laulamma minä kotona
    Waan ei julkia kylässä,
    Kylän Naiset nauranoowat
    Piijat pilkana pitäwät.
    Kuin ma laulan woijessaani
    Ehkä toisten en woijek'kaan
    Kuin elin Isen ijällä
    Äitin warrelle wajenen,
    Yhkeini ylesi nousen
    Kätte piexen pehusta,
    Waiwottelle wuotialta.

       Kuinma rupian Runoixi
    Lähen Lämmen laulajaxi,
    Laulan tyynin Tyttärille
    Isännällä Ilves turkin,
    Emännällä werkawiitan
    Pojalle punaiset pöxyt,
    Renkille Repon kypärä.
       Laulan ma helon-keloja
    Kuin Emänät noita toisi,
    Isänät Sian lihoja
    Pojat tuoreita kaloja,
    Piijat olta kellarista.
       Miss' isänät? Kuss' emänät?
    Kuss' on kellarin awaimmet?
    Niin mä tansin tanhualle
    Keikun kellarin perässä,
    Waan ei jaxa jalka nousta
    Perä penkistä ylete.



    II.


    Läxin piennä paimenneeni
    Lassa Lammasten ajooni,
    Isän polwen korkinaissa
    Äijin wärttänän pituissa.
    Panin kullat kulmilleini
    Sinilaukan silmilleini,
    Piäähäini hopian lankan.
    Tuli waras warwikkosta
    Mies wihanen wiswikkosta,
    Otti kullat kulmiltaini
    Sinilankan silmiltäni,
    Piäästäni hopian lankan.
    Minä itkiini kotihin,
    Iso kahto ikkunasta;
    "Älä itke piikueini!
    Tule aittahan alasti,
    Siel' on kirstu kirstun piäällä,
    Siel' on arkku arkun piäällä,
    Pane piäälläisi parasta!
    Nuo Sulhot sua kysyypi:
    Kännen Tyttö? Kännen Neito?
    Kännen Morsio mokoma?
    Jospa me mokoman saisi!
    Kuin sä kävi kanta wälkk,
    Kuin sä seiso seinä paisto,
    Kuin sä istu muaa iloizi."



    III.

    a) Neitonen (uottaissa).

    Kukku Kultainen Käkönen
    Hälkyttele hietarinta,
    Papurinta paukuttele
    Saran mansikka sanele:
    Käynkö minä wiikon willa-piäänä,
    Kauwan karwakassikkana?
    Käynkö wuuen tahi kaxi,
    Waan käyn kaikehen ikääni?
    Tahik' ei täyttä tätä wuotta?

    Tuo Jumala tuota miestä,
    Jonka sormuxet sopisi,
    Rinta-ristit kelpoaisi
    Joka naija nakkojaisi!
    Ällös tuhma tullekkohon
    Kewy-kanta keikuttohok';

    Kuin ei tullek tuuhiammat
    Koriammat kohte käynek,
    En minä sinä ikänä
    Kuunna kullan päiwinääni,
    Nuku nurjuren nutulle
    Painu paikka-kukkarolle,
    Raja-kenkälle rakastu.

    Waan kuin Tuttuni tulisi
    Ennen nähtyini näkyisi,
    Wirstan wastaan menisi
    Peninkulman pepeltäisin.
    Tuollen kaulahan kawaisin
    Jos ois kaula kalman luissa,
    Tuollen suuta suikkajaisin
    Jos ois suu suen weressä,
    Tuollen kättä käppäjäisin
    Jos ois kiäärme kämmen piäässä,
    Tuollen wiereni menisin
    Jos ois vierus wertta täysi.
    Tie Jumala purje tuulta
    Eli ratki raswa tyyntä,
    Ettei tuon Poloisen Pojan
    Sormet soutaissa kuluisi!
    Käet on wettä wellotessa
    Sormet suotta soutellesa.

    Kussa lienet Kultueini
    Muualla missä Marjueini?
    Liekö muaalla wai merellä
    Waan lie Ruotsin rantaisille?
    Saran salmissa sywissä.
    Jutin jalassa pahassa?
    Jos' on werta piäälä polwen.

    Tehkäm liitto Lintuseini
    Sala-kauppa Kaunoseini
    Ettei jälki jäällä näwyk
    Jäälä nisku iljaneilla!
    Tule tuuli, lähe laiwa,
    Suaata saana sille muaalle
    Kussa kultain kuunteloopi
    Kasa-kenkä kassonoopi!
    Jos ois tuuli mielellissä
    Ahawainen kielellissä
    Sanan toisi, sanan weisi,
    Sanan liijan kiikuttaisi.

    b) Akka.

    Wiikon uotin wihkihitä
    Kauwan kaunista walihtin,
    Wiimen sain wihaisen miehen
    Liha-syöjä, Luun puria,
    Weren uuwelta wetäjä,
    Piti wissa wieresseini
    Nahka ruoska naulahalla,
    Pois on potki uutimesta
    Alta waipajan alahte.
    Niin on minunkin miehelle!
    Kätty karttu kainalossa
    Settu säiwes olka piäällä,
    Jolla lyywä kolkkojoopi.

    c) Ukko.

    Pahoin tein poloinen poika
    Omalleini Waimolleini;
    Syrin söi, selin makaisi,
    Kuin tupahani tuloopi
    Muotoansa mulisteloo,
    Silmiänsä wiäärettellöö.
    Wihta on wiäänätty kätessä
    Kopra tukkia haroopi.
    Josma wasta Waimon saisin
    Sylisseini kanteleisin
    Suuta sunkin suikkajaisin.



    IV.


    Mika lie minua luonnut
    Kuka kurjoa kyhännyt,
    Näillen päiwillen pahoiilen
    Mokomille miel-aloille!
    Woi Isonen, woi Emonen,
    Minnekäs minua loit!
    Tälle suurelle surulle.
    Mokomille miel'aloille;
    Joka ilta itkemääni
    Joka wiikko wieremääni
    Joka kuu kujertamaani?
    Mahoit ennen Äiti rukka
    Pestä pieniä kiwiä,
    Kapaloija karttuisia
    Tuuwittella turpehita.
    Liekutella lehti puita
    Mytöstellä mättähitä,
    Ennen kuin minua loit
    Joka ilta itkemääni,
    Joka wiikko wieremääni
    Joka kuu kujertamaani!
    Illat itkin ikkunassa
    Uaamut aitan kynnyxellä,
    Wiikkauwwet wesi kiwillen
    Kuukkauwwet kujaisten suussa.

    Ei itke Iso minua
    Eikä weiko wierettele.
    Ei ole sitä Sisärtä
    Ei sitä Emoisen lasta,
    Jolle huoleni sanoisin
    Pakisin mieli pahani.
    Ennen huaastan halkoisillen
    Pakisen pajun wesoille,
    Nep' ei kerro kellenkähän.
    Jos ma wierallen sanoisin
    Wieras wiijexi tekisi,
    Wielä pa kohta kuexikin.

       Isä kuoli, Emä jätti,
    Jätti mulle jäiset kenkät,
    Jätti jäisillen jälillen.
       Allaalla on Allin mieli
    Uijessa wilua wettä.
    Alempana Armottoman
    Käywessä kylän wäliä.

    Niin on niin minun Emoini,
    Kaswatit Kanoja paljon
    Koko joukko Jouhtenia!
    Tuli lempo niin lewitti
    Tuli haukka niin hajotti.
    Niinpä wierin weljesteini
    Niin kuin puut pinosta wieri.
    Saunan kiwet kiukkuasta.
    Niin häitti minun Isäini
    Kuin kala kiwisen rannan,
    Niin häitti minun Emoini
    Kuin Orawa kuiwan kuusen.
    Älä häitä Herra Jesus
    Hylkiä hywä Jumala!
    Hoita Herra huolelista
    Huolelisen Waimon lasta!
    Niinpä sano huolellinen
    Suruillinen surkuttele.

    Woi Luoja kuin minua loit
    Orjaxi osallisella!
    Mahoi ennen Luoja luuwa
    Luuwa luotoja merehen,
    Kuinsa sa minua loit
    Orjaxi osallisella
    Wankixi waraallisella!
    Mahoi ennen Luoja luuwa
    Luuwa luotoja merehen,
    Sata suaaria salohon,
    Kuinsa sa minua loit
    Näillen päiwillen pahoillen,
    Portahillen pyörywillen
    Warwuillen wapuisewillen!

    Tule se tuuli, paista se päiwä,
    Laske se laiwa irralle,
    Joka minua ottais orjuwesta
    Piäästäis palkan piikuwesta!
    Waikka wiereisin weteeni
    Kuaatuisin kalajokeeni,
    Weikoxi weten kaloille;
    Siijat silmääni sipuupi
    Hauwit piääni harjoeisi.
    Mut kuka tuolla kullalleini
    Pyhä paijat pyykinööni,
    Arki paijat antanooni
    Nästykit näpertenööni?



    V.


    Köyhä mies ketua kynti
    Kynti kymmenen wakoa,
    Siihen Sirkuiset sikisi
    Warpuiset warastamahan.
    Pajulintu palkulainen
    Äkättiini, käxittiini,
    Wiemään wiimeistä jywää.
    Pierettiini, pyntättiini,
    Wesi silmästä sirisi
    Weti noukkaisen nenästä.

    Laitettiini lain etehen
    Tuotiin Kurki Tuomarixi,
    Laklat[1] lautamiehehixi;
    Kurki kurkunsa ojensi
    Yli pöywän sanomaani:
    "Ei warasta hywäxi tehtä;
    Tahi korwat karsittaani
    Tahi piäätä leikattaani!"
    Piääsky lausu pöywän piäästä:
    "Waraspa olet itäk'kin,
    Otat otria osaisi
    Tattaria tarpeheixi,
    Rukihita mielin miääri.
    Empähän minä warasta,
    Olen ihmisten ilonna
    Riemu kaiken Ristikunnan."

 [1] Karjalaisiin puhen-parsi, jolla ymmertään _Allit_.



    VI.


    Wenäläinen wainolainen
    Ijankaiken kiertolainen,
    Souteloopi jouteloopi
    Niemen nientä kiertelööpi,
    Ymperi ylänjokia
    Kahen puolen karjan maita.
    Neitonen kujerteleepi
    Wenäläisen wenehessä
    Karjalaisen kaitehessa.
    Isopa rannalla laseisin [tahi: laikeiksen]
    Kujerosta kuulemaani
    Waikutosta wuaatimaani.
    Lunasta Iso minua!
    "Mille mä sinun lunasta?"
    On ha sulle kaxi Runnoo
    Pane pantixi parahan!
    "Ennen luowun Neijostaini
    Ennen kuin parasta Ruunastaini."

    Wenäläinen wainolainen
    Ijankaiken kiertolainen,
    Souteloopi jouteloopi
    Niemen nientä kiertelööpi,
    Ymperi ylänjokia
    Kahen puolen karjan maita.
    Neitonen kujerteloopi
    Wenäläisen wenehessä
    Karjalaisen kaitehessa.
    Äitipa rannalla laseisin
    Kujerosta kuulemaani
    Waikutosta wuaatimaani,
    Lunasta Äiti minua!
    "Millä mä sinun lunasta?"
    Onha sulle kaxi Lehmä
    Pane pantixi parahan!
    "Ennen luowun Neijostaini
    Ennen kuin parasta Lehmästeini."

    Wenäläinen wainolainen
    Ijankaiken kiertolainen,
    Souteloopi jouteloopi
    Niemen nientä kiertelööpi,
    Ymperi ylänjokia
    Kahen puolen karjan maita.
    Neitonen kujerteloopi
    Wenäläisen wenehessä
    Karjalaisen kaitehessa.
    Weikopa rannalla laseisin
    Kujerosta kuulemaani
    Waikutosta wuaatimaani,
    Lunasta Weiko minua!
    "Millä mä sinun lunasta?"
    On ha sulle kolmet miekkoo
    Pane pantixi parahan!
    "Ennen luowun Siskostaini
    Ennen kuin parasta miekastaini."

    Wenäläinen wainolainen
    Ijankaiken kiertolainen,
    Souteloopi jouteloopi
    Niemen nientä kiertelööpi,
    Ymperi ylänjokia
    Kahen puolen karjan maita.
    Neitonen kujerteloopi
    Wenäläisen wenehessä
    Karjalaisen kaitehessa.
    Sisko pa rannalla laseisin
    Kujerosta kuulemaani
    Waikutosta wuaatimaani,
    Lunasta Sisko minua!
    "Millä mä sinun lunasta?"
    On ha sulle kolmet ruunua
    Pane pantixi parahan!
    "Ennen luowun Siskostaini
    Ennen kuin parasta ruunustaini."

    Wenäläinen wainolainen
    Ijankaiken kiertolainen,
    Souteloopi jouteloopi
    Niemen nientä kiertelööpi,
    Ymperi ylänjokia
    Kahen puolen karjan maita.
    Neitonen kujerteloopi
    Wenäläisen wenehessä
    Karjalaisen kaitehessa.
    Sulhainen rannalle laseisin
    Kujerosta kuulemaani
    Waikutosta wuaatimaani.
    Lunasta Sulhainen minua!
    "Millä mä sinun lunasta?"
    On ha sulle kolmet laiwoo
    Pane pantixi parahan.
    "Ennen luowun laiwoistaini
    Ennen kuin parasta Morsiammestaini."

    Nyt mä koston toiwotan
    Luoja koston tuokoon!
    Isän ruunat karketkoon
    Paras weto aika!
    Nyt mä koston toiwotan
    Luoja koston tuokoon.
    Äitin lehmät haletkoon
    Paras lypsyn aika!
    Nyt mä koston toiwotan
    Luoja koston tuokoon,
    Weljän miekka katketkoon
    Paras sota aika!
    Nyt mä koston toiwotan
    Luoja koston tuokoon.
    Siskon ruunut häwitköön
    Paras ilon aika!
    Nyt mä koston toitotan
    Luoja koston tuokoon,
    Sulhaisen laiwa juksuoon
    Paras kaupan aika!



    VII.


    Wenäläinen wainolainen
    Tappo Isän. tappo Emän,
    Tappo wiisi weikojaini
    Kuusi kummini tytärtä,
    Seisemän setäni lasta
    Tahtopa tappoa minua;
    Minä piääsin päistärihin
    Päistäret tulehen sytty,
    Minä piääsin aijan piäälle.
    Aita kuaatui kahen puolen
    Minä kuusehen kawaisin.
    Kuusi kuuexi muruixi
    Seisemäxi seipähäxi,
    Minä länsi lehtohoni
    Lehto mulle sauwan anto,
    Sauwa minun tielle suaatto
    Tie minun talooni wei;
    löysin Emännän leipomasta
    Tyttären taputtamasta.

    "Emäntäini, muoriseini,
    Tie minulle kakkarainen,
    Kiwen silmän suuruinen
    Kanan munan muotoinen,
    Lepän lehen luaajuinen
    Koiwun lehen korkuinen!
    Minä kakkara kalamiehelle
    Kalamies kaloja anto.
    Minä kalat Riihmiehelle
    Riihmies minulla jywiä,
    Minä jywät Posson suuhun
    Possi mulla kylkiänsä,
    Minä kylki koiralle
    Koira mulle Orawan haukku,
    Minä Orawan Kokoille
    Kokko mulle siipiensa,
    Siipiensa sulkinensa
    (Kaiki kannuns-jalkonensa)
    Jolla lensin löyhyttelin
    Yheren meren ylite
    Meren puolta kymmenetta,
    Kahen kaupunin lewiten,
    Jos ol' puut punaisit, muaat siniset,
    Lehet lemmon karwalliset,
    Kukot kulta-kannoxissa
    Kanat waski-warpaissa,
    Tyttäret tina-siloissa
    Waimot waski-waljahissa,
    Nuoret miehet miekka wyöllä
    Wanhat ukot uunin piäälle.
    Siel' on seinät senkin luista,
    Siwuseinät Sirkun luista,
    Peräseinät Petran luista
    Owen seinät Osman luista,
    Kiukkuwa meren kiwistä
    Laki Lahnan suomuxesta.
    Silta silkillä silottu
    Pöytä kullasta kuwattu,
    Rahi rauwasta rakettu.
    Onnen Kukko pöywän piässä
    Joka lattia lakasi
    Sinisexi siiwillensa
    Punaisixi purstollansa.
    Rikat kantoi Rijan tyttö
    Perille isäsän pellon.
    Josta kuulu Kukon laulu
    Herran huuto huonehesen
    Jossa Muaaria makaisi
    Puhas Poika putsutteli."



    VIII.


    Muut syöwät muru-kaloja
    Minä Kiiskiä kitustan,
    Muut juowat olut punaisten
    Minä wette wiilettelen,
    Muut kenkässä käiweröiwät
    Minä wirsussa wipelen.
    Niin minua niittutointa
    Pientä lasta pellottointa,
    Eik' on niitun niitäjätä
    Eik' on pellon kyntäjätä!
    Muut niitit Isoinen niityn
    Minä rauka raunioita;
    Minä kynnän muita maita
    Aho-liepeita ajelen
    Lepikoita lennettelen.
    Kylwin otrat Suomen muaalla
    Wiskaisin Wiron selällä.
    Josta wilja wirtuaisi
    Vilja wirtoisen sisellän.
    Anna Jesus ora-wuota
    Jumala jywä-kesämmä,
    Ette sais orjatkin olta
    Wierettekin wein wetäjät!



    IX.


    Kulerwa Kalewan poika
    Läxi soitolla sotaani,
    Ilon lyen muilen mailen
    Kulleroijen Karjalaani;
    Sanoi Isälle sanoman:
    Hywästi hywä Isäni!
    Isäini elättäjäini,
    Itket kös sinä minua?
    Koskas tiijät kuolleeini,
    Meren jälle jääneheini?
    Kansasta katonneeini
    Wäeistä wähenneeini?
    "En minä sinua itke
    Poika toinen tehtäneeni,
    Wielä markoa parempi
    Taaleria taitawampi!"

    Äitiseini kultaiseni!
    Minun kaunis kantajaini,
    Isäini imettäjäini
    Etkös Sä minua itke?
    Koskas tiijät kuolleeini
    Meren jäälle jäänneeini,
    Kansasta katoneeini
    Wäeistä wäheneeni?

    Älkös surko mun sukuni
    Hellitelkö heimoeini,
    Jos mina kulollen kuollen
    Meren jäällä jähmettynnä!
    Jos minä kulollen kuollen
    Meren jäällä jähmettynnä,
    Sitä surkokoon sukuni
    Hellitelköön heimoweini!
    "Poikoseini kultaseini
    Etkös tunne Äitin iääni,
    Äitin sytäntä sylite?
    Niin minä sinua itkän
    Niin pa parun Poikostaini,
    Ett' Lumet näisit niljenexi,
    Ja ne niljet sulix' maixi,
    Sulat muaat wihoittamaani."



    X.


    Minä mies metän käwiä
    Uros korwen kolkuttaja,
    Käwin mä korwet kolkuttellen
    Salot synkät sylkyttellen,
    Kankaat kaiket kaikottellen.
    Ammun Tetren, ammun toisen,
    Ammun kohta kolmanenkin,
    Putoisi puhas lumelle
    Rahat hankelle hajoisi.
    Niin ennen Etuinen-Muori
    Wiis anto wiitan nyppylältä,
    Kuusi kumpun mättähältä
    Sejseman selänältä.
    Mut tämä nykyinen Muori
    Kerran kuussa kuokkajaa,
    Ei sitäkän siiwollein.

    Lepy lehto, kostu korpi,
    Taiwu ainonen Tapio!
    Metän Hippa Halliparta
    Metän kultainen Kuninkas,
    Hopiainen hallehtia!
    Anna mulle ainosiais,
    Kanna mulle kainosiais,
    Kullasta kulisiwia
    Hopiassa helkewia!
    Pistä willainen piwoisi
    Kasta karwa-kämmeneisi,
    Kämmeneisi kymmeneisi,
    Yhtene kesässä yönnä
    Ehto yönnä ensimäissä,
    Minun miehän ehtiwän eteen
    Pyytäwän pyyreen!
    Anna juosta juotusasti
    Wikewästi wiilettella,
    Tuihakasti tuulettella,
    Läpi wijan wilmekköihin
    Läpi kankain kapekkoihin,
    Läpi soihin, läpi maihin
    Läpi korpiin kowiin!
    Jos tule joki eteisi
    Silki sillaxi siwalla,
    Puna paula portahixi
    Hako syrjään sysäjä!
    Kuins tunnet Uron tulewa [Tässä on puhe Jänixesta.]
    Tupita urowa myöten,
    Juoskoon kullaissa käränä,
    Hopiaissa sykkyränä,
    Tuo tulla tuuhattelloo!
    Jok' on jäykä juorulleen
    Sitä wirkiste wisalla,
    Kaikota kari-perälla.
    Että witsa winkaisoopi
    Pajun latwa parkaisoopi!

    Ota wihta wiiakkosta
    Koiwun kolmen kannaxesta,
    Katajata kankas muaalta,
    Jolla arkoja ajelet
    Nuorukkaista nouattelet!
    Jok on laiska juoremaan
    Sitä siimalla siwalla,
    Rauta ruoskalla rawauta!
    Joka poskeen puskeexe
    Tielle korwista kohoita,
    Siwalla häntä siwullen
    Eli piäähän paukauta!
    Kuin ei ole tällä muaalla
    Tuowos muaalta tuonemalta,
    Wetyis wesinkin takoa.
    Yli pyytäjän yhexen
    Yli kuaatajan kahexan,
    Wiijen Wiipurin wäliltä
    Kuuen linnan kuuluwilta
    Aita muaahan kuaatukooni
    Seisemältä seiwäswäliltä,
    Josta wilja wirtowasi
    Wiljan wirtoisen sisälle!
    Lapin luaajalta salolta
    Pohjan pitkältä perältä
    Kynttä kaiken karwallista.



    XI.


    Karhun Vakoissa.
    (Mehtään mentywään).

    Tuolla Korpi kuumottaapi
    Salo siintäpi Sininen,
    Tuonek mieleni tekööpi
    Aiwoni ajatteloopi,
    Muihen miesten mehtimaille
    Uroisten eri-saloillen.

    Neizyt Muaaria Emoinen
    Puhas Muori muuollinen,
    Entinen Elo-Emäntä!
    Lyöten lykky wuaatehisi,
    Anti paitoisi paneten
    Minun pyytöpäiwinäni,
    Sinun anto aikonaisi.
    Laske jola juoremaani
    Wirka wippelehtemaani,
    Ammatti awittamaani.

    Suxeni matoo matona,
    Koiran' willan kuontalona,
    Minun saatua saloon,
    Mehti maillen mentywäini
    Metän matkalla mustalla
    Kowan korwen koitellessa.
    Waan jos mehte merkin antaa
    Niin sano, Salon Isäntä?
    Ei ole turkia yhestä
    Kelposta kahen nahasta.
    Waan jos Sä satoja annat
    Tuhansia tuppoeillet,
    Niin minä werkaani wetelen.
    Panen Saxa-paltinaisen,
    Sillat silkillä siwutan
    Suon sammalet sametill',
    Veralla wetelät paikat,
    Kunniaxi kunnon Herran,
    Etuxi mehän Emänän.

    Hiijen akka, hiijen eukko,
    Hiijen ainua Emäntä!
    Korjo nyt koiriaisi
    Raiwa nyt rakkiaisi,
    Tieltä miehen onnelisen
    Tieltä Uroin awuri!
    Laita nyt lakia neuwwo,
    Koske nyt konia konsti,
    Jolla miestä mielyttälet!
    Hiihtemääni hiljalleeni
    Vetämään weran tielle,
    Mehte tulkooni awuxi!
    Emäntä hywä tapainen,
    Metän Hippa Halliparta!
    Pistä miekkaisi mereheen
    Jolla Karhun kuaataiaisin
    Metän onnen ottelisin,
    Ilman muihen tietemetä
    Lapin lasten luulemata!

    Annika Tapon Emäntä
    Naita meiten miehiämme!
    Uuwista uroitamme,
    Messä mieli tyttärille
    Karwa rinnoilla kawota!
    Kell' on kaswot kaunihimmat
    Sinisimmät silmän ripset,
    Kuuliammat kulman karwat
    Kuin on miehelle minulle?
    Miehen mänty on metällä
    Kuunna paistaa kuusen oxat
    Hopiana honkan oxat
    Päiwänä Petäjän kälkä;
    Ohtosen pesän owelle
    Mehtä haisuupi hawuillen
    Katajoille katkuaapi.
                  (Kuin on wioittu.)
    Ohtoseini ainoseini
    Mesi kämmen kiäärösäini,
    Emminä sinua pannut
    Eikä toinen kumpalini!
    Ite hairait hawoilta
    Ite wierit wempeleltä,
    Kuaawuit koiwun konkelolta
    Lepän lenkolta lipeisit,
    Puhki kultaisen kupuisi
    Rikki marjaisen mahaisi;
    Yöt on syxyiset pimiät
    Syxyiset hawut liwiet.
                  (Jos piäällen syöstexeen.)
    Tunke turpaisi kulooni
    Paina piääsi mättähäsen!
    Syö se kultainen korenta
    Lepi kielen kantemeisi!
    Kätke kynnet karwohoisi
    Hampahat, ikenihisi!
    Lyöpä lukko luihen piäälle
    Haitta hammaisten etehen!
    Leukoin lewiemätä
    Hampain hajowamata,
    Willa suusi! willa on piääsi!
    Willa on wiisi hammastaisi!
    -- Lyökämme kättä kämmenillä!
                  (Pewon syntyminen.)
    Tuol' on Ohto tuuwiteltu
    Kuusen latwan kukan alla,
    Pienehen petäjän alla
    Rahin rautaisen nenälle.
                  (Kotiin tuuwessa.)
    Lähe kulta kulkemaani
    Hopea waeltamaani!
    Kultaista kujoa myöten
    Hopiaista tietä myöten.
    Waskista wajoa myöten;
    Wasten warwikko-mäkiä
    Kohten wuorta korkiata!
                  (Kotiin tullessa.)
    Pois pojat porstuwista
    Piijat pihti puolisista,
    Uron tullessa tupaani
    Miestän mäntywän sisällen!
    Tupa on tehty miesten tulla
    Talli hewoisten asua,
    Sopiko turpa tupaani
    Nenä nelis-soppiseen?
                  (Piäätä leikatessa.)
    Nenän otin Nokolta
    Nenän nenättömältä;
    "Mitäs sinä sian panet?"
    Panen hawun kolmenkannon!
    Silmän otin Nokolta
    Silmän silmittömältä;
    "Mitäs sinä sian panet?"
    Panen hawun kolmenkannon!
    Korwan otin Nokolta
    Korwan korwattomalta;
    "Mitäs sinä sian panet?"
    Panen hawun kolmenkannon!
                   (Pääkallon honkaan pannessa.)
    Nyt on luihen luske,
    Luihen luske, päihän paukeh,
    Kowa hammaisten kolina.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Pieniä Runoja Suomen Pojille Ratoxi" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.