Title: Josephi - Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa
Author: Lagervall, Jacob Fredrik
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Josephi - Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa" ***


JOSEPHI

Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa


Kirj.

J. F. LAGERVALL



Viipurissa,
J. Cedervaller poikineen,
1847.



        Imprimatur:

        G. Rein.



JÄSENET.

 JOSEPHI, Egyptissä nimetetty valtikkaaksi eli Maanisäksi.
 JACOBI, hänen Isäsä.
 RUBENI,    |
 SIMEONI,   |
 JUDA,      | Jacobin poikija.
 LEVI,      |
 BENJAMINI, |
 Muita Jacobin poikija ja perettä.
 Sangari ja Muita Egyptin virkamiehijä.
 Tulkki ja palvelijoita.



1. KOHTAUS.

Josephin Koissa.


1. NÄYTÖS.

    Josephi ja Sangari.

SANGARI.
Jo oun jauhoja jakanna
Metrettä tuhat tuhatta.
Elosta enimmät salvot
Tämän vuuven vuoisvarasta
Jäävät vielä jäänökseksi,
Turvaksi tulevan vuuven
Kuin ei kukaan siemenijä
Kysy, kylvyksi eloa.

JOSEPHI.
Turha tuuma kylväminen;
Työtä työtöntä olisi
Kylvämiset, kyntämiset;
Kuin on vielä viisi vuotta
Ellei siemenet sikiä,
Elo eisty kasvussasa,
Kylvyt pääse kypsyntääsä.
Varat vuonna vuotuisesa
Kaikki leiväksi kahotut,
Elot eineeksi ehitty.
Sitten siementä jaamma
Viime vuonna viijentenä
Ynnä eineeksi eloa.
Sitä varten jo varustin
Kahenkaltaiset varukset.
Sitä ennen emmä anna
Eheetä elonjyveä,
Joka kelpoisi keollen,
Itäviä ihmisillen,
Jotka turhin tunkisivat
Vasten varoituksijamme,
Mätänemään mättäisivät,
Siemenkatoon kaivaisivat,
Jospa konsa on ohite
Kylvyaika ammoin männyt,
Vielä ehtisiit eloa
Ja jos emmä ennättäisi,
Satu saaha jauhetuksi,
Jauhamatonta jaamma.
Saapi salvot tyhjennellä
Purnut puhistoo peräite.

SANGARI.
Jo on kansallen omallen
Kyllin kullenkin kylällen,
Tarkoin kullenkin talollen
Kaikki tarpeesa kahotut:
Vaan on vielä vaatijoita.
Monta muuta muukalaista,
Monta elonehtijätä,
Katras on Kanaankimaalta
Varakkaita vastineella,
Jotka ehtiivät eloa,
Tahtoot tarvistaan rahalla.
Tokko myyvä tohtinemma,
Annanko apua heillen,
Taikka työnnönkö takaisi?

JOSEPHI (Itekseen).
Kalliista Kanaanmaasta,
Isänmaasta itketystä!
Ehkä tuossa tuttujani
Joku joukossa olisi;
Joka saattaisi sanomat
Että on koti kohennut,
Varat yhä vahvistunna,
Veljet suostuneet sovullen.
Ehkä lie eloa tarvis
Isällä ison pereisä,
Koska aikoa kovoa
Mainihtoovat siltä maalta,
Siellä valittaat vajaata:
Niinmä saan sanoman heillen
Että täällä täysin määrin
Eloneinettä kerätty,
Säästettynä säälijöihen.
    (Kovasti).
Kysy ensin kyllinmäärin,
Kaho kansamme vajaata,
Lainnoin lahjota omija.
Sitten siivenpyyhinnällä
Myyvistämmä myötäväksi
Puoit puhtaasta rahasta,
Hinnoin liijat hinkalomme
Tämän vuuven vuoisvarasta.
Auta avunehtijöitä!

SANGARI.
Omat on osasa saanut.
Eivät hae, ei halaja
Yli tarpeestaan tahota.
Saatko santoa merestä
Lopen loppumaan, samaite
Meijän aitat aivan täyvet
Eivät kansalta Egyptin
Väsäyvy omin väkimme,
Hiiventäyvy hinkalomme;
Jospa tänne joukoltansa
Kanaanmaalta kaikki kansa
Keräytyisi, kerjäläiset,
Kaikki nälkäiset näkyisi.

JOSEPHI.
Kansalaiset laita kaikki
Tänne, täytyypi kysellä
Tarkoin heijän tarvistasa,
Heijän vajaata, varoja
Tuloo tulkin tutkistella.
Ehkä toisin toimittivat,
Valittivatkin vajaasa.
Ehkä heillä toiset toimet
Vallata varat soalla,
Aitat väkise avata.

SANGARI.
Vähä on väkeä heillä,
Tyhjät tyhjillä varukset
Meijän vallan vastukseksi.

JOSEPHI.
Etpä tiije ehkä tiellä
Salaite sata satoja
Taikka tulolla tuhannet.
Tahon tarkoin tiijustella
Kysellä kylät talotkin,
Valtakuntasa varukset,
Luvettoo väkilukunsa:
Vasta voin varan piteä,
Vasta varmana levätä.
Jospa joutavia puhuuvat,
Sanan sanoovat valella,
Hirtän heijät hiittolaiset,
Kostan koitteesa kovasti.


2. NÄYTÖS.

    (Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon
    vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).

Sanogaitte Sangarilleh,
Tuolleh tulgillen puhuttah
Migä milläih asiah.

    (Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään
    viitaten veljiin ylös nousta).

RUBENI.
Yhet pereellä yhellä
Asijat, elonehinnät,
Kuin on omat kuivanunna.
Ensin eineeksi eloa,
Sitten siemenet haemma
Kerkiästi toisen kerran.

SANGARI.
Tokka totuutta sanonet
Vakaaja, valehtelija?
Uskallatko ukko rukka
Valehella valtikkaallen,
Mahotonta Maanisällen?
Että ehtimään eloa
Tulitta tukulta kaikki,
Kaikki kaupallen kulitta
Kymmenkunta kyntömiestä.
Missä talossa tapaamme
Yhessä yheksan miestä,
Kymmenkunnan kyntäjijä?
Kuka korjoa kotinne,
Kenkä talonne tavarat?

RUBENI.
Oumma vaat, ei vakaajat,
Pojat yhtä poikuvetta,
Taimija talon isoimman,
Veljeskunnan kuuluisamman.
Pere pellot pehmittääpi,
Vastaiseksi valmistaapi,
Karjan kahtoovat yhessä
Pojat, piijat, pojanpojat,
Palkkalaiset paimentaavat,
Vaimot vaatteita tekeevät.
Hoitaat lapset, lapsenlapset.
Noita nuorempi kotona
Varana isämme vanhan,
Sauvana ukon sataisen.
Lohtuttaa ijän lopulla,
Huolen suuren huojentaapi,
Katoomista kauvan sitten
Yhen pojan poikuveesta
Piennä poikana poloissa.
Jot oun outoa osoa
Itkennä isäni kansa,
Meijän parvesta parasta
Murhehtinna muihen kansa.
Tuosta muoto muuttununna;
Parran valkeeksi valaissut,
Hapeneeni harmentanna,
Isän itkut katkerammat,
Veljesten vesipisarat.

    (Veljekset kauhistuu).

SANGARI.
Vastapa valetta kuulin
Elämässä ensi kerran!
Varsin vakaajat olotta,
Asijanne meijän aitat.
Niihen tietä tiijustella,
Niitä tutkimaan tulitta.
Meiltä ehittä eloa,
Meiltä tahotta tavarat.
Nyt sie vaait vastineella
Rauhassa, rahan eholla.
Vasta vaait valloinvoimin:
Toiste toivoisit toralla,
Vihollissa viimen viijä,
Kaikki vallata varukset,
Omistoo omin käsisi
Konsa kotoosi takaisi
Isoin pereeneis peräyvyt,
Suurin joukoin jouvuttauvat,
Kaikki kahleihen sepitän,
Rautoin pakanat panetan.
    (Kahtoin Josephii hiljenöö).
Ei ole eloa myyvä,
Einettä rahan eholla:
Ne on ostetut omillen,
Oman valtamme varaksi,
Kahottuna kansallemme.
Vaan jos vaihtoa tahotta:
Miesi mieluisa minullen
Yheksästä yksi käypi
Palkkalaiseksi paneksen.
En mie vanhinta valihte
Enkä elinajaksesa
Ota orjaksi ijäite.
Minä tahon tarkan miehen
Vaain vaikiaks ajaksi
Työssä työläässä avuksi.
Annan aikana kovana
Tarpeenne koko talollen,
Rahata ravinnon laitan.
Konsa aika on ohite,
Katovuuvet karkonnunna;
Sitten siemenet varustan:
Laitan lapsenne takaisi
Poisi poikanne otatta.
Jos että taho takaisin
Annan arvosa rahana
Miehen hinnan mieluisasti.

RUBENI.
Mikä teillä miehen hinta?
Onko teillä ostoisana
Veljet, veljiisä tavara?
Tahomma tavarat saaha
Oman ohtamme hijellä,
Oman ansijon avulla,
Eineemme eholla työmme;
Emmä veljemme verellä:
Jospa kohta kuolisimma
Väännymmä nälänpakolta
Ennen parvessa paremmin
Kaulaksutta kaatuisimma.
Osta raavaita rahalla,
Aasit kameelit kaluilla,
Eläimii elolla vaiha:
Verälläsi meijän veljet.

JUDA.
Oikeus on omasa meillen
Palkka työstämme pahasta,
Vähä väärästä teosta,
Velka veljenmyömisestä,
Kauppavoitto kaihotusta.

RUBENI (Kauhistuksella).
Kuinka kurjat, kunnottomat!
Verikoirat, veljenmyöjät,
Kaininkaltaiset pakanat!
Teittäkö teon mokomman
Jota karhut kauhistuisi.
Pelkeisi metänpeotkin?
Millen murheellen minua,
Millen ilkullen isämme,
Surullen koko sukumme
Saattoi saastainen tekonne?
Verivelka veljenmyöntä,
Isänmurhoa isompi.
Teijän surut suottaitkut
Kurjat kursaukset olivat;
Koiruutenne kohta kostan,
Päällenkannan kaiken päällen
Kaikki kahleihen panetan
Mustat murhaajat tapatan:
Ite itkulta tukahun.
Kuolkoon joukkomme kotona
Hävitköön häväisty kansa.

JUDA.
Kaho syvämmeen katuvan;
Kuinka kurja yöt ja päivät
Paheksii pahatekoosa!
Useesti unessa uihkan,
Voihkan vuoteella levota
Silmän kiini siirtymätä,
Veljen veri Silmissäni,
Leppä leiväksi leviipi.
Milloin raatosa rahana.
Konsa ruumis ruiskekona,
Konsa hiilijä kokoopi
Tulisia pääni päällen,
Itkulleni irvistääpi.

SANGARI (Viittaa).
Tässä tiemmä tietäväksi,
Kansan kaiken kuuluviksi,
Ilmi Israelin pojillen:
Mikä tullut tuomijossa
Päällenpantu päätöksessä.
Jotta myönnän myyvystämmä;
Että täytämmä elolla
Teillen säkit säilöistämme
Yheksällen yltämäärin,
Yhen jätättä jälellen
Yhen vangiksi varoilla,
Hänen pantiksi panetta
Että tuolta tullessanne,
Vaeltaissa vasta tänne
Meillen merkiksi totuuven,
Puhistukseksi puheenne
Veljen nuoremman nopeesti,
Kohta tultua kotiinne.

RUBENI,
Kytke koko kymmenkunta,
Kaikki kahleihen sepitä
Pane rautoin pakanat!
Varsin olemma vakaajat,
Vaaralliset vallallenne;
Aivan aineessa pahassa
Tänne tutkimaan tulimma,
Valloin ryöstämään varanne
Ottamaan omin käsimme.

    (Kaikki kummeksiit Rubenija).

SlMEONI.
Pijä Sangari sanasi!
Elä vanhinta valihte,
Vijatonta vie ritaan,
Itse kuulet kuin puhuupi
Että liijoin liikutettu
Hän on vähän hämmentynnä
Mielipuoleksi poloinen.
Ota otukseks minua.
Minä pantiksi paneuvun,
Vangin vaatteita valihten
Muutan mustankeltaisia.
Niisset vaatteisa varaja
Minun painavain pakoon;
Niissen loitois loikastauvu,
Pääse matkan pitkän päähän
Kaupunnistanne karaten.

    (Simeoni pannaan vangin pukuun).

SANGARI.
Muillen muistutan sanani
Että tuotta tullessanne,
Kohta jouvuttuu kotiinne
Veljen veikkokunnastanne,
Koissa teitä kotvittavan,
Nopiasti nuorempanne
Meillen merkiksi totuuven.
Sillä vankinne vapaaksi
Saatta tänne saatuvanne:
Päästän tänne päästyvänne.
Jos on mieli joutukaatten,
Halu häntä poishakea.

RUBENI.
Minä miehen täältä päästän,
Luvantäytöllä lunastan,
Veljen veljellä pelastan.

    (Männessään itkiin halailoat Simeonii).

JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).

Kasvoin kanaan kallijoilla,
Hyöstyin ilona isäni
Koissa vuotta kolmetoista,
Vielä viijentoisisena
Isän silmänä ihaite,
Sauvana liki sataisen
Vanhan vaivalaan apuna.
Saatuna sanat salosta,
Erämailta mainittua
Että eväät on vähässä,
Ruoka puuttumaan ruvenna:
Laittoi Israili isäni
Viemään veljillen evästä
Loitos sivun Siehemijä,
Laajan lakson laiteillen
Kussa karjankatsannossa,
Kaskenkaannassa olivat:
Varustamassa varoja
Vuuven vuotetun tulollen,
Panin painon hartijoillen,
Kontin selkääni kohotin,
Otin huonollen olallen.
Vaan ei takka vaivannunna
Eikä paljous eväihin,
Tullut tuskaksi minullen,
Ero isästä enemmän
Minua pahemmin painoi,
Minun mieltäni muserti.
Aloin pahoin aavistella
Että jätän jäähyväiset
Ikuiset isänkoillen.
Kaikkiin mieltä katkeroitti,
Koko kotoisen pereemme
Ite itkin iltakauven,
Itki itekki isäni
Eroani ensikerran
Luota itkevän isäni.
Aamulla alotin matkan,
Kulun päätin päivän päässä
Illan lopulla lopetin.
Oisi ollut tarpeina
Uni mullen uupuneellen,
Lepo leipä paastonneellen:
Mutta muistin muistutuksen,
Sanat Israilin isäni
Että työnä ensimäissä,
Kiitosvirret viimetyönä
Luojallen lopulla matkan,
Päästyväni matkanpäähän.
Palmunjuurellen paneuvun,
Polvin heitin heinikolla
Huokaukset huonoin äänin.
Heitin Herrallen hyvällen
Esirukoukset erite
Isästäni, itestäni,
Veikkoisista, veljeskunnan
Pereistä, perillisistä,
Koko seurasta kotona.
Vaan jo vastaani tulivat
Veljet tukasta vetivät,
Kulettivat Kuopan luokse
Mullen hauvaksi haetun:
Johon viskaisiit vihassa.
Syyksi syöstäissä sanoivat
Minun uhkaavat uneni
Että heillen kerraksesa
Pääsen päälliköks pereellen
Suvun suuren haltijaksi.
Viskoin kiroten kivijä,
Sortiit mullalla muvalla,
Märäks vaatteeni valoivat.
Tuossa kylmin kyynpesässä
Vähähenkissä värisin.
Maot päälleni matoivat,
Käärmeet jaloissa kähäji:
Vilu, nälkä vieraina.
Eipä unta uupuneellen
Ollut yksin yöntyvällen.
Aamuisella kiisto alkoi,
Väitös, veljesten välillä:
Millä tappoa tavalla,
Unten kuolettoo minua?
Kuristookko kulkkuvani,
Tappoakko tapparalla
Rauvoin raaella terävin?
Eli hauvata elävin
Kuoppaan kussa yötä vietin,
Kussa puolikuolijana
Kuulin tuumat tuomijoni,
Heijän herjoin tarinat?
Eli jättääkkö jälellen
Oman onneni nojailen,
Perinnöks metänpeoillen,
Haiskaks hauvan käärmeillen?
Tott ei toeksi uneni
Nähty näköni kävisi.
Vaan ei vanhin veljistämme
Tuohon Rubeni ruvenna
Tyytynynnä murhatyöhön:
Uhkasi ukollen viijä
Sanan työstä saastaisesta,
Ilmi antoa isällen.
Menoin suurin mehtälöstä
Kuului kulkevan majallen,
Karavaani kauppijaita.
Juda saneli samassa;
Eihän veljemme verestä,
Lihasta liseä meillen,
Rahat raatoosa paremmat.
Eikö paljoa parempi
Kaupoitella kauppijoillen,
Muuttoo raatoosa rahaksi?
Tuompa tuuman tutkimata
Kaikki kahtoivat hyväksi.
Nuoran nostookseen minua
Koppaisivat kontistasa;
Siihen silmukan sitoivat,
Vihtoin mullen viskaisivat
Käskyin käsin käyvä kiini,
Tuohon tarttua takeesti,
Kovin koprin kopristaija.
Oisimpa omin käsini
Surman silmukan sitonna,
Omin sormin solminnunna,
Kapaloina kaulaani:
Päästä päiviltä pahoilta
Orjaksi osautumata.
Vaan oil kynnet kylmettynnä,
Jäseneni jäykennynnä.
Pahoin näppijä palelti
Kovin kahmoi koprijani,
Tuntui turraksi käteni.
Tuoss ei käynyt kääriminen,
Osautunna osmansolmut.
Viimen miehin viskaisivat
Puita portaiksi poloisen,
Vaan en kylmennyt kyvennä
Kahmennut ylöskohota.
Kaikki kävi, kauppiaatkin
Mäiltä mättämään hakoja,
Kalikoita yksin kaksin:
Hauvan täyttivät haloilla.
Minä aina päällen pääsin,
Nousin nuorin nostamata
Koon kasvulla kohoisin.
Oisi saatuna satoja
Vaan en ollut enelläni
Voimaltani, voinnaltani
Ja kuin vaivalta vapisin
Kivultani kieletönnä,
Älyltäni ällistynnä
Olin pehminnyt pelolta;
Ylenkahtoi kauppamiehet
Huonon, huonoksi panivat.
Yksi kummin yhtänäinen,
Kahottua kaikinpuolin
Yksin suunkin suinattua,
Kovin koprin koiteltua,
Käänettyy käet jalotkin
Pisti pilkoin pilkkahammas
Nenärauvaksi rahoja,
Antoi viimen aasin hinnan,
Maksoi markkinaluhosta.
Osti minun orjaksesa
Vähin henkivän vähästä,
Puolikuolleena polusta.
Tuohon suostui suorasteesa
Oitis paikalla olijat:
Varaitessa vanhimpamme
Tuonne takaisi tuloa,
Lauman luota laitumelta.
Veljet hormivat hoppijat,
Pojat Jacobin jakoivat,
Rahat lupsiisa lukivat.
Itkin irti ollessani,
Itkin Israelii iseeni;
Kahleissa kauppamiehen
Itkin myöskin myöjijäni.
Kauppijas kalusa kahtoi
Tarkoin markkina tavaran,
Paranti parissan vuoksi;
Jonka saksa saikin kohta
Merenrannalla rahana.
En valita vainoasa
Vihastu vihasta heijän
Heijän pahuuttaan paheksi!
Koettiin kovimmat koulut,
Kärsittyä vangin vaivat
Orjan kauhiaa osoa:
Luoja laittoi lohtutuksen
Heijän pahasa paranti,
Vaivat, vankiuvet, vahingot
Käänti viisain vihasa
Lykykseni heijän lyönnät,
Myyvykkeeksi myömiseni.



2. KOHTAUS.


1. KÄYTÖS.

    Josephi, veljesä polvillaan, Sangari ja Palvelijoita.

SANGARI.
Outta ukot uurastanna
Tänne täyttämään sanaanne
Veljen toitta toistukseksi,
Puhistukseksi puheenne.
Tokko entinen elonne
Jo on joutunna lopullen,
Koska koijitta ehäten,
Tänne täytittä pyryllä?
Tahi vaivat vangittunne
Tuli huoleksi, hopuksi,
Häntä päästeä häästä,
Pelastaa pelonpakosta
Teijät kiirehti kivulla?

RUBENI.
Eipä vielä elonpuute
Kivoittanna ruuvankiire.
Elollamme entisellä
Monet viikot viettäisimmä,
Kuukauvet kuluttaisimma.
Ereys erinomainen
Saattoi samassa takaisin
Tänne täyttämään pyryllä.

SANGARI (Josephillen).
Tokko toisikymmenisen
Heijän parveesa panetan.

JOSEPHI.
Engä kielläh, engäh eschtäh
Tahtosi tapahtumaschtah.

SANGARI.
Ilmoitus Isältä maamme,
Vaatimus on valtikkaalta
Että nousetta nopeesti
Jalollenne Jaakonpojat.
Käsky hältä teillen käypi
Tehä tiestänne tilijä,
Kuten kulkunne mänestyi,
Matkanne omallen maallen,
Olosta oman talonne,
Pereestä, perillisistä,
Isästänne Israilista
Kuinka kuluupi ikäsä.

RUBENI.
Jumalata julki kiitän,
Poika puolesta Isäni
Antimista aina hällen.
Lahjat lainnoin terveyven
Armoin Abramin Jumalan,
Vaikka vanhuus vikana!
Palvelijanne panetti,
Ite, Israili isäni
Meijän maamme mantelija
Kannatoksen kasvujamme
Laittoi lahjat Maanisällen.
Pojan poisipääsemistä
Vaatii nöyrin Valtikkalta
Rukoustaa Isäni rukka!
Ennensaavusta elosta
Rahat tuotu tuota kättä
Koska hairauven havahin
Säilöt löysin säkkilöistä
Puistain purnuimme eloa,
Täytyi tänne kiirehtiä,
Tänne joukoin jouvuttaija,
Mulla rahoja mukana
Millä kahet kannatukset,
Vasta saatavat varukset
Sekä elot ennen saanut,
Kohta kostan paikallasa.

SANGARI.
Elostanne entisistä,
Maksu täysin täytettynä
Se on kiini kirjoissamme
Kuitattuna kuuluvussa.
Rahat varsin vaivastanne
Ite isiinne Jumala
Matkallanne meijän mailta,
Pannut teillen palkinnoksi
Suonut ravinto rahaksi.
Vaatimus on Valtikkaalta
Että kaikki _Kaksitoista_.
    (Temmaten takaisin).
_Ykstoista_ yhessä syöttä,
Eloneinettä otatta
Tässä samassa salissa
Äärin pöyvän pyörykäisen,
Ympyräisen ympärillä.
Männään mättämään eloa;
Kuin on täysin täytettynä
Säkit säilijöön jätämmä
Koko atrijan ajaksi.
Siksi ennettää Simuna
Teijan keskuuteen keritä.

    (Mänööt).

JOSEPHI (Palvelijoillen jotka pöytijä kattaa).
Erittäin Egyptiläiset,
Ite istuu heijän kansa.
Kansa Kanaalta erite,
Vanhin valitkoon tilasa;
Muita nimeät nimeltä
Veljen veljesä perästä,
Aina arvolta ikäsä:
Kuin on tuossa toimitettu.
Pane muistoosi paperi!


2. NÄYTÖS.

    Entiset. Egyptiläisijä, Simeoni jota
    veljeskunta kättelöö. Sangari.

SANGARI.
Tuossa vettä veljeksillen
Kaikillen _Kahellentoista_.
    (Temmaten takaisin).
Yhessä yhellentoista:
Jalat puhtaaksi puvetta
Matkan pitkän marssittua,
Kulettuu kulun ikävän.
    (Palvelijallen).
Hanki pyyhkeitä pyryllä
Käsiliinat tuota kättä.

    (Kanaalaiset peseytyyt ja pyyhkiytyyt. Josephi viitta
    käyvä eineellen, Egyptiläiset ottaat tavalliset tilasa).

PALVELIJA (Kanaalaisillen).
Vanhin valitkoon tilasa
Toiset toisesa perästä
Seura seuraten ikeä.
    (Luvetteloo).
Rubeni, Simeoni, Levi, Juda, Dani, Naphtali,
Gadi, Asseri, Isaschari, Sebuloni, Benajamini.

SIMEONI.
Kuta kuulen kummistellen?
Ite tietäävät ikämme;
Meijät nimeltä nimesi!

JOSEPHI (syötyä sanoo veljilleen).
Tehkäh terveykset minuldah
Ischällenne Ischrailelleh.

RUBENI.
Suuri kiitos suuri herra,
Ravinnostasi, rahasta!
Avarasta armostasi
Mainihtemma Maaniseä,
Elinaikamme avusta
Ouvoillen osutetusta!

    (Muut pois).

SANGARI (Josephillen).
Syyvessämme tulkki syösti
Rahat ravintoajalla
Itekunki kukkarosa,
Säkinsuihen säävelisä
Elon päällen päällimäissä:
Juontamaljasi mahutti,
Pikarisi pilkoin pisti.
Kellen yhtynöön yhellen?
Että on enemmän syytä
Ainetta ajaa takaisi
Ehittyy elot evääsä,
Kahottuu kalusa kaikki.
Minä oun toruva toilla
Sinä siihen paat liseä
Mitä mieleesi tuloopi.


3. NÄYTÖS.

    Entiset. Tulkki tuuven Kanaalaisija
    jotka ovat repinnä vaatteesa.

TULKKI.
Tuossa tuon pahatekijät!
Kaikki kaprinna rahasa
Tassinna tavaran hinnan:
Mutta muita koirasampi
Benjami, peräite viekas,
Muita juhtija juleempi
Mahuttanna juontamaljan
Säkkiisä pikarin pisti.

SANGARI.
Kuinka kurjat uskallitta
Hyvän palkita pahalla?
Niinkö luulitta luvuta
Meijän talossa tavarat,
Arvotonna astijamme,
Ettei kaihota kaluja?
Ihteäsä Maaniseä
Tietäkäätten tietäjäksi.
Näkijän hänessä näättä.
Kysymätä kyllä tiesi,
Arvanlyömätä asian
Kellä arpa-astijasa,
Juomakuppisa kulussa.

RUBENI.
Kaikki tapata katalat
Hävitä häväisty kanta.
Ammoin surman ansaihtimma
Kuolun veljemme verestä.

SANGARI.
Eipä Valtikas valita
Muihen muistuta rikosta.
Ehkä lailta entisellä
Ite isiinne Jumala
Ravinnoks rahanne laittoi
Millä ehtiä eloa
Ajan ahtaimman varaksi.
Siltä vaan on vastattava
Kulta löytyi juomakuppi.
Miksi piilotti pikarin,
Arpa-astijan salaisi?

RUBENI.
Minun syyni, hän on syytön
Minä vatinne varastin,
Arpa-astijan salaisin.
Hän on veljemme verestä
Puhas, puhtaampi minua.
Häntä kotvittaa kotona
Vanha itkevä isäni.

SIMEONI.
Valehteloo vanhimpamme
Vijan päällesä vijaton.
Eipä ole ennen näitä
Vielä vijalta tavattu
Pantuna pahateosta.
Vaan on vielä vanhempaasa
Ihteäsä Israilija
Sääli, häntä säikyttännä.
Puita, heinijä puhuupi.
Maljan mainitun salaite
Vihamiehet viskannunna,
Säkin suuhun suistanunna.
Tästä vijasta vijaton
Mulla muuta kostaminen,
Pahateko palkittava.
Minä miesi tänne jääpä.
Sano Sangari sanoja
Minun puoleeni poloisen
Että työhön tyytyväinen
Olit orjana ololla.

JUDA.
Yhen veljenkö yhäite
Jättäisimmä myö jälellen
Kuin on kummin veljeskunta
Yksi ylikymmenestä.
Ota otukseks minua.
Varsin vanhin sekä nuorin
Vijattomat, mie vikainen.
Syntisäkki, syynalainen.

LEVI.
Miten sie sivuu minusta
Tahot tehä tarjoasi?
Minä Levi miesi jääpä
Tänne lain täytännäksi.
Sulla sutkainen perettä,
Mulla kaksi kaikkiasa.
Oikoo orvoillen isinä
Hellin kahtokaa katalat.

SANGARI.
Vijatonta emmä veisi,
Vikapäätä emmä päästä.
Ken on teon Kelvottoman
Tehnyt teijän joukostanne
Sen myö orjaksi otamma.

RUBENI.
Tuolla tapat tuomijolla
Vanhan Israilin isäni,
Saatat sanalla kovalla
Hautaan harmenneet hapenet.
Empä ilmesty eteesä
Enkä siije silmiäsä
Näköä vähänäköisen.
Anna armosta minullen
Kahleet veljellen kahotut
Hän on syytön, muilla muita
Tehtyjä pahateknja.

9 VELJEÄ.
Vanhin veli varsin syytön
Benjami peri vijaton,
Meistä ota orjaksenne
Kennen kelpoovan näettä.

JOSEPHI (Itkiin mänöö kammariisa pesee silmäsä kyynaleistä;
tultuvaan vahvistaa ääntään sanoin).

Elkää pelätkö eneä.
Omat veljeni oletta.
Pahoittaa minua paljon
Teitä kovin koitelleeni.
Armas Abramin Jumala
Nähneenä nälän tulevan,
Katovuuvet kauhiammat
Uloskahtoi teijän kautta
Minun Israelin iloksi,
Jalon Jacobin tuveksi,
Pelastukseksi pereemme.
Laittoi, lahjotti minua
Sillä vallalla, varalla
Että voin omilla voimin
Varsin varalla omalla
Auttaa eineellä, elolla
Kunne kulkoopi ohite
Katovuuvet karkkovaapi,
Meijän kuluisa kuningas
Monet konnut Gosenissa,
Laajat lahjoitti tilukset.
Samat lahjotan sanotut
Koit, konnut veljilleni,
Suvulleni suon omaksi.
Koska vielä viisi vuotta
Eessä elonpuuttuvia
Ettei siemenet sikiä,
Kylvyt jouvu kypsyntääsä:
Kesannot keseä kaksi
Kyntämätä, kylvämätä
Vielä viijettä viruuvat:
Niin on paras paikan päällä
Asumassa alti olla,
Ettei tarvihte elollen
Kuletusta kustennella.
Kesannolla kesät, talvet
Raavaat rauhassa ravinnon
Saavat nautat nautintosa.
Kuningas on kuhtununna
Tänne ihtesä isämme
Lapsinesa, laumoinesa,
Vaunut kymmenet varusti
Laittoi lahjotti hänellen
Täynnä eineitä eväiksi
Kohin Goseniin kotiinne
Talonkalut kaikenlaiset.

    (Tuuvan vaatteus joka veljellen vaan Benjamillen viisi
    ja 500 hopija rahaa. Josephi suuteloo ja halailoo
    veljijään, Benjamin kaulassa itkee).

Armo Abramin Jumalan
Teillen suokoon sopuva,
Äsköin näytettyy älyä,
Yhä yksimielisyyttä.



3. KOHTAUS.

Gosenissa.


1. NÄYTÖS.

    Jacobi Pereineen.

BENJAMINI.
Tuossa kulkoopi kuningas
Vai lie Valtikas tulossa.

    (Jacobi pereineen polvilleen).


2. NÄYTÖS.

    Josephi Seuroineen.

JOSEPHI.
Tuossa tunnustan uneni
Piennä nähtyä näköä.
    (Käypi Jacobin etteen polvillen).
Tässä poika polvillasa
Sinun siunaustais anova.

JACOBI.
Anna Abramin Jumala,
Isän Isaakin Jumala
Siunaus runsain sinullen!

    (Käypi Josephin kaulaan, Josephi auttaa
    hänet ylös ja tervehtii kaikkia).

Armon Abramin Jumala;
Ilon isiimme Jumala
Sääti, säästi runsaimman,
Suurimman surun perästä.
Itkin pojan poisoloa
Kaihoin häntä katkerasti.
Nyt mie valmissa vaellan
Hänen huohmaasa hoputak,
Ilolla ikäni päätän!

JOSEPHI.
Eihän tok eroksi meitä
Armo Abramin Jumalan
Meitä yhteen yhytä.

JACOBI.
Aika antaisi erota,
Ilo jatkaapi ikeä.
Miten eksyit, kuin erehyit
Laitettua laitumellen,
Minne kulkusi asetit?
Minä vaivainen valitin
Surulla koko sukumme
Kaonnutta kaihoisivat.

JOSEPHI.
Laitettua laitumellen
Kulin päivän päästäpäähän,
Pääsin sivun Siehemista.
Eksyin tieltäni, erehyin
Matkaltani matkustaissa:
Aina astuin loitommaksi:
Sattui katras kauppijaita.
Hätä käski työhön käyvä,
Kauppatyöhön kauppamiesten
Kuin oil kulkuni kotiimme
Mahotonta matka mullen.
Kulin yhä maasta maahan.
Iso Israilin Jumala
Viimen askelein asetti
Nilivirran vierusteihen.
Viimen virta kaupunnissa
Asetuin, asunnan löysin.
Päivä päivältä parani
Elämä eloni kasvoi,
Yhä vaurastui varani.
Sanan laitoin liekkö saanut
Konsa joutunna kotiimme
Elostain Egyptinmaalla.

JACOBI.
Mullen toivat toiset, pojat.
Veljet vaatteesi veriset
Sinun haalakan hameesi
Tuiki tuhlatun verellä
Josta pelkäisin peoilta
Rakkaampani raelluksi.

JOSEPHI.
Vielä mulla muistonani
Ihanaa isän kotija
Sama paita palttinainen,
Sama haalakka hameeni,
Kallis kasna kaapissani.
Vaateparsi täällä vaati
Eri leikkausta leveetä
Kaijempia kakluksija.

JACOBI.
Kiitos julkisen Jumalan
Herran apu aina käypi
Päällen meijän päätöksiimme
Tohtimista meijän toivon.



JÄLKIMAINE.


Tähän asti olen toisin puhunna toisin kirjoittanna. Nyt kynä
ja korvat tekivät sovinnon.

_J. F. Lagervall_.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Josephi - Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.