Title: Kantele I - Taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja
Author: Elias Lönnrot
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Kantele I - Taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja" ***


KANTELE I

taikka

Suomen Kansan, sekä Wanhoja että Nykysempiä Runoja ja Lauluja

Koonnut ja pränttäyttänyt

ELIAS LÖNNROT

Philosophian Candidati.



HELSINGISSÄ
Präntätty Waseniuksen luona Wuonna 1829.



        Laulan ilman lainehilta,
        Wetoselta wierettelen;
        Jot' on iltani kuluisi,
        Aamuni ali menisi,
        Huoppeneisi huomeneeni.



SISÄLLÄPITO:

Esipuhe.

Wanhoja Runoja.

 Laulajan alkuruno.
 Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan.
 Kosiominen.
 Rukous sotaan lähteissä.
 Mehtämiehen Rukous
 Rukous Peuraa pyytäissä.
 Rukous jänistä pyytäissä.
 Karhun päälliset.
 Uhrisanat saaliin jälestä.
 Ohon sanat Karjan ulos laskeisa.
 Käärmeen lumoussanat.
 Hylkeen synty.
 Kosia.
 Lemmen nosto.
 Wäinämöisen Kiellot.
 Lasta uneen kylwettäissä.
 Sairaita kylwettäissä.

Nykysempiä Runoja ja Lauluja.

 Laulajan alkuwirsi.
 Sorweuksen laskemisesta.
 Nimismies Mantelin ryöstöstä.
 Paimenten koirasta.
 Karmalan Tytöstä.
 Rikkeistä Kurikassa.
 Sanan saaminen.



Esipuhe.


Suomalaisille lukioille annan minä tässä ensimmäisen osan Runoista,
joita minä wiimeiskesänä ylimaassa kokoilin. Alku mitäkin
tehdessä kaunistaapi työn, mutta kaikesta työstä on alku myöskin
waikein. Tiettyäni tämän jätän minä pelwolla ensimmäiset kokeeni
ymmärtäwäisten käsiin! ja jättäisin wielä suuremmalla pelwolla, jot'
en toiwoisi keralla, että kukin ite tutkistellessansa asiata, näkisi
yritykseni olewan wakaasta aikomuksesta. Wanhat Suomalaiset sanowat,
ettei yrittänyttä laiteta, olkoon tämä sanottuna minuakin kohtaan.

Aikomukseni näiden Suomalaisten Runoin julistamisella on kahtalainen:
ensiksi soisin, että yhteinen kansa, nähtyänsä heidän runonsa olewan
suuremmasta arwosta, kuin he ite niitä owat tottuneet pitämään, ei
enää kuin tähän asti on tapahtunna, heittäisi niitä, tahi waihettaisi
Ruotille murtawiin lauluin; toiseksi toiwoisin niistä ei ainoastansa
jotain woittoa ja etua Suomen kielelle, waan myöskin jonkunlaista
tiedonlisäntöä esiwanhempaimme menneistä ajoista, joidenka muisto
aina on meille rakas ja huwittawa, samalla tawalla kuin miehelle
lapsuudensa muistot owat rakkaat ja ihanat.

Jälkimmäistä tarkoitustani paremmin auttaakseni, saan minä tässä
nimittää pitäjät, joissa minä tapasin kunkin tässä Osassa olewista
runoista. Kesälahdelta peräisen owat _Laulajan Alkuruno, Rukous
mehtään mennessä, R. peuraa pyytäissä, R. Jänistä pyytäissä, Karhun
päälliset, Uhrisanat saaliin jälestä, Käärmeen lumoussanat, Hylkeen
synty, Wäinämöisen kiellot; Karmalan Tytöstä_ laulo minulle työmies
Walamon luodossa; _Rikkeistä Kurikassa, Sanan saaminen_ owat
Kitteeltä; _Kosiominen, Rukous sotaan lähteissä, Ohon sanat Karjan
ulos laskeissa, Sulhaisen kosiin saatua, Lemmen nosto, Lasta uneen
kylwettäissä, Sairaita kylwettäissä, Laulajan alkuwirsi, Nimismies
Mantelin ryöstöstä, Paimenten koirasta_, Ilomantsilta; _Wäinämöisen
lähtö Pohjan sotaan_, Taipaleelta; _Sorweuksen laskemisesta_, Juuwan
kappelilta.

Kiitollisuudella nimittäisin minä ite kunkin runoniekan, waan kuin
heistä useammat pyysiwät minua waikenemaan, niin tapahtukoon heidän
tahtonsa. Toiwottawa olisi että he tästälähin ei estelisi heitänsä
runojansa julistamasta, waan rohkeudella mitä milläkin on muistossa,
tahi itetekemiä, tahi muualta opittuja, antaisit yhteiseksi hywäksi,
ennen kuin ne iäti tulewat heidän pois mentyänsä unotettuiksi.
Helsingistä 6 Heinäkuussa 1829.

                                                       E. L.



Wanhoja Runoja.



Laulajan alkuruno.


    Läkkääm[1] langot laulamahan,
    Heimokset heläjämähän
    Sukuwirttä suoltamahan,
    Laiwirttä laulamahan!
    Jos ei muut lihawat laula,
    Werewämmät wierettele,
    Niin mä laulan laiha poika,
    Kuiwa poika kuikuttelen,
    Mies weretön wierettelen
    Ennen saatuja sanoja,
    Ennen eukon neuwomia,
    Äitini opettamia,
    Wanhemman warustamia.
    Waan ois[2] muitakin sanoja,
    Toisiakin lausehia
    Tallehella taskussani,
    Alla wyöni ansahassa.
    Net on saamani sanani,
    Omat wirret oppimani,
    Tiepuolista tempomani,
    Kanarwoista katkomani,
    Risukoista riipomani,
    Wesoista wetelemäni,
    Paimenessa käyessäni[3]
    Mustan Muurikin jälessä,
    Kimmon kirjawan perässä.



Wäinämöinen walmistaikse Pohjolan Sotaan.


    Waka wanha Wäinämöinen
    Teki tieolla[4] wenettä,
    Lato purtta laulamalla.
    Sai wenehen walmihiksi,
    Latoneeksi puisen purren.
    Sitte wanha Wäinämöinen
    Oli ehtiwä[5] hewosta,
    Kulkeissa kuuntelewa.
    Löysi hiekalta hewosen,
    Kultaturwan kuusikolta,
    Aholta hopiaharjan.
    Pisti suitet kullan suuhun,
    Päitensä hopiapäähän,
    Ite istuupi selälle.
    Ajo matkoa wähäsen,
    Pikkuruisen piirahteli;
    Löysi purren itkemästä,
    Wenosen walittamasta.
    Kysytteli, lausutteli:
    "Mitäs itket puinen pursi,
    Wenet hankainen halajat?"
    Pursi taiten wastoaapi:[6]
    "Puisuuttani itken muka,
    Hankauttani halajan;
    Sanottihin tehtäissä
    Saatawan sotiwenettä,
    Sotapurtta puuhattawan;
    Tuowan täyteni rahoja,
    Alukseni aartehia.
    Eipä wiety wainotielle,
    Sotitielle työnnettynä.
    Pahimmatkin maan matoset
    Alla kaarteni asuwat,
    Ilkeimmät ilman linnut
    Pesän päälläni pitäwät."
    Waka wanha Wäinämöinen
    Kysytteli, lausutteli:
    "Tokkos juokset soutamata,
    Airoilla awittamata,
    Puhumata purjehelle?"
    Pursi taiten wastoaapi:
    "Eipä mun sukuni muukan,
    Eikä toinen joukkioni
    Juokse sormin soutamata,
    Airoilla awittamata,
    Puhumata purjehelle."
    Waka wanha Wäinämöinen
    Kysytteli, lausutteli:
    "Joko juokset soutamalla,
    Airoilla awittamalla,
    Puhumalla purjehelle?"
    Pursi taiten wastoaapi:
    "Jopa mun sukuni muukin,
    Sekä toinen joukkioni
    Juoksee sormin soutamalla,
    Airoin awittamalla,
    Puhumalla purjehelle."
    Waka wanha Wäinämöinen
    Koko kansoa kokohon;
    Lato ensin laitapuolen
    Sukapäitä sulhasia,
    Miekkamiehiä jaloja;
    Lato toisen laitapuolen
    Tinapäitä neitosia,
    Waskiwöitä waimoloita.
    Saipa wenehen wesille,
    Sotalaiwan lainehille,
    Ite istuupi perähän,
    Kokan kultasen kuwulle,
    Melan waskisen nawalle,
    Laski päiwän maawesiä,
    Toisen souti[7] sirowesiä,
    Kolmannen meriwesiä.
    Päiwän kolmannen perästä
    Jo näkyypi Pohjan portti,
    Kirjakansa kiimottaapi.
    Waka wanha Wäinämöinen
    Souti suoroa sujotti
    Pitkin Pohjolan jokia.
    Pohjan poikaset porisi,
    Paha parwi pauhoaapi:
    "Astu jalka ensimmäinen,
    Rapahuta rannoilleni!"
    Astu jalan ensimmäisen,
    Rapahutti rannoillensa;
    Toki toisenkin osasi.
    Pohjan poikaset porisi,
    Paha parwi pauhoaapi:
    "Tule Pohjolan pihalle!"
    Meni Pohjolan pihalle.
    "Tule Pohjolan tupahan!"
    Meni Pohjolan tupahan.
    Siell' on miehet miekka wyöllä,
    Urohot sotaaseissa,
    Waimot waskiwaljahissa,
    Tyttäret tinasiloissa.
    Siitä wanha Wäinämöinen
    Weti miekan waskiwyöltä,
    Tuliterän sai tupesta;
    Wälähytti kultawästi,
    Haalotti terä hopea
    Wäinämöisen wäistellessä.
    Listi kuin nauriin napoja
    Päitä Pohjan poikasten.



Kosiominen.


    Kesät kengitin hewoista,
    Talwet tallikonkaria;
    Waljastin tulisen ruunan
    Tulisella tantereella;
    Wesi tippu wempeleestä,
    Raswa rahkehen nenästä.
    Emoseni waimo wanha!
    Kunpas paitani pesisit
    Mustan käärmehen werellä,
    Kesäkuilla kuiwoaisit.
    Emoseni waimo wanha!
    Hae sukani, saa rätini,[8]
    Haeppa warwashattarani.
    Lähen Hiiestä kosihin,
    Wuoresta walantehestä
    Käy nyt Jesus kelkkahani,
    Jumala rekoseheni,
    Koska jouwun[9] juohtotielle,
    Ajotielle aikauhun.
    Jouwuin neitosen kotihin,
    Tupa oli täynnä tuppisuita,
    Jakku miehiä jaloja,
    Kolpitsa konowolia,
    Peripenkki tietäjiä,
    Owensuu osajaiwia,
    Siwuseinä laulajoita.
    Nuot laulowat Lapin wirttä,
    Hiien[10] wirttä winguttiwat.
    Ulkoo mä runoja kuulin,
    Läpi seinän laulajoita,
    Läpi sammalen sanoja.
    Ite löihemme[11] runoiksi,
    Laikatimme laulajaksi.
    Laulon mä mokomat miehet
    Kissan kirjawan rekehen.
    Kissa tuonne kiiättääpi[12]
    Lapin laajahan salohon,
    Kuss' ei kule karjan kynsi,
    Waella hewosen warsa.
    Laulon wielä mokomat miehet
    Rutjan koskehen kowahan,
    Johon puut päin putowat,
    Hongat latwoin lankiaapi.
    Laulon ma mokomat miehet
    Lapin laajalle lahelle,[13]
    Miesten syöjälle selälle,
    Urosten upottajalle,
    Josta welhot wettä juowat,
    Tulikulkut tulowatten.
    Ja laulon mokomat miehet
    Suin sytehen, päin wetehen,
    Käsin Kalman kattilahan,
    Koprin ilmahan kowahan;
    Polwin hyytä hyppämähän,
    Säärin jäätä särkemähän,
    Riitettä repäsemähän.
    "Anna eukko tyttöäsi,
    Sekä nuorta morsianta."
    "Äsken annan tyttäreni,
    Sekä nuoren morsiamen,
    Kuin suistat suet[14] saloista,
    Karhut kahleisiin asetat."
    Mä suistin suet saloista,
    Karhut kahleisiin asetin;
    Panin suet suitet suuhun,
    Karhut rautakahleisihin.
    "Anna eukko tyttöäsi,
    Sekä nuorta morsianta."
    "Äsken annan tyttäreni,
    Sekä nuoren morsiamen,
    kuin sä kynnät kyisen pellon,
    Käärmehisen käännettelet."
    Minä kynnin[15] kyisen pellon,
    Käärmehisen käännettelin,
    "Anna eukko tyttöäsi,
    Sekä nuorta morsianta."
    "Äsken annan tyttäreni,
    Sekä nuoren morsiamen,
    Kuin sä kylwet kuuman saunan,
    Kuuman saunan rautalauan,[16]
    Wastan rautasen keralla."
    Minä kylwin kuuman saunan,
    Kuuman saunan rautalauan,
    Wastan rautasen keralla.
    "Anna eukko tyttöäsi,
    sekä nuorta morsianta."
    "Jo nyt annan tyttäreni,
    Sekä nuoren morsiamen,
    Korpillen Kojon pojalle,
    Ite Iiwari Kojollen."
    Käy nyt neitonen rekehen,
    Lähe Jesus kelkkahani!



Rukous sotaan lähteissä.


    Ukoni tulinen turkki,
    Waippa wanhan Wäinämöisen
    Taiwahasta tuotakohon,[17]
    Päälleni puettakohon,
    Koska tulen tuimaan sotaan,
    Tasapäähän tappelohon.
    Tee Jesus kiwinen kilpi,
    Tarha rautanen rakenna,
    Jonka suojasta sotinen,
    Jonka tapellen takoa;
    Ettei minun piilit pysty,
    Terärauat[18] tee wikoa,
    Waikk' ois waskesta walettu,
    Tai huohtawa hopea,
    Terä kullan kuuraeltu.
    Terä syltyksi syseä,[19]
    Kärki käännä käppyrähän.
    Wäinän tyttö kultakulma,
    Waskihelma, wyö hopea
    Wettä wänkille wetäse
    Yheksästä[20] lähtehestä,
    Kolmen korttein nenästä,
    Jot' ei ruuit[21] rupsahtaisi,
    Eikä lukko laukiaisi,
    Pahat jauhot paukahtaisi
    Eikä lyiyt miestä löisi,
    Tinapallit paiskoaisi,
    Pii, pii! piä warasi,
    Salttipietari sanasi.



Mehtämiehen[22] Rukous.


    Tuolta korpi kuumottaapi,
    Tuolta sintääpi sinerwä;
    Tuonne mieleni tekisi,
    Aiwoni ajattelisi,
    Muien miesten mehtimaille,
    Urosten eräsaloille.
    Koirani keränä wieri,
    Sukseni maan matona
    Mun metälle mennessäni,
    Ja salolle saassesani.[23]
    Miiritär metän miniä,
    Kuuritar metän kuningas!
    Mä sun kullin kuikuttelen,
    Hopehilla houkuttelen.
    Paah[24] nyt metät miekka wyölle,
    Salot kalpio kätehen,
    Wanhat hongat waski wyölle,
    Kuuset kultakalkkaroihin;
    Paah kuin panit muinoselta
    Sinun antiaikoinasi;
    Mun mettälle mentyäni
    Ja salolle saatuani,
    Korwelle kohottuani,
    Mäen päälle päästyäni,
    Kuuna paisto kuusen oksat,
    Päiwänä petäjän latwat;
    Kuuna paisto kuullut poika,
    Päiwänä tytär pätöwä.
    Mielly mehtä miehiisi,
    Tammeinen uroihisi,
    Lepy lehto, kostu korpi,
    Taiwu ainoa Tapio;
    Lepy minun miehilleni,
    Kostu minun koirilleni.
    Eipä miesten muienkahan[25]
    Sinisemmät silmäripset,
    Koreamat kulmakarwat,
    Kuin on meiän[26] miehilläkin.
    Eipä miesten muienkahan,
    Mehtikoirat kultasemmat,
    Kultasemmat, kuulusammat,
    Kuin on meiän miehillämme,
    Eikä miesten muienkahan
    Sukset hoikat hopehesta,
    Sauwat waskesta walettu;
    Anna koiran kohti juosta,
    Penun julki julkotella,
    Saata kontion kotihin
    Eli petran palkaille.
    Ota kultanen kurikka
    Eli waskinen wasara,
    Jolla korwet kolkuttelet,
    Salot synkät sylkyttelet,
    Että wilja wirtoaisi,
    Sekä karja karkuaisi,
    Miehen ehtiwän etehen,
    Weä Wirosta, tuo Turusta,
    Kiikkalasta, Kaakkalasta,
    Pimeästä Pohjolasta,
    Lapin synkiltä saloilta;
    Saata tällen saarekselle,
    Tälle kummulle kuleta,
    Minun pyytöpaikoilleni,
    Minun saalissalmilleni,
    Jota saalis saataisihin,
    Erän toimi tuotaisihin,
    Minun pyytöpäiwinäni,
    Sinun antiaikoinasi.
    Waan jos mehtä merkin annat,
    Niin sano salon isäntä:
    "Ei tule turkkia yhestä,[27]
    Hattua kahen[28] nahasta
    Waan jos sä satoja annat,
    Tuhansia tuppaelet,
    Niin mä werkahan wetäinnen,[29]
    Panein saksan palttinoihin;
    sillat silkin, suot sametin;
    Werkahan wetelät paikat,
    Pahat paikat palttinoihin,
    Metän ukko hallaparta
    Metän kuulusa kuningas!
    Lyöte[30] lykkywaatteisihin,
    Antipaitoisi paneite!
    Laske juoni juoksemahan,
    Wirka wippelehtämähän."



Rukous Peuraa pyytäissä.


    Typeryyttä itki tyhjä,
    Wajouttansa walitti:
    Missä antaja asuupi,
    Elääpi hywä emäntä,
    Puhas[31] muori puuhoaapi?
    Tuolla antaja asuupi,
    Elääpi hywä emäntä,
    Puhas muori puuhoaapi;
    Sakaroilla sarwilinnan,
    Metän linnan liepehillä.
    Mitä tuo tekeepi tuolla?
    Luista linnoa tekeepi,
    Kynsistä kyhäeleepi.
    Annikka awainpiika,
    Eewa piika pikkarainen,
    Soitellos mesinen pilli,
    Simapilli piiparoita
    Korwalla ehon[32] emännän.
    Et emäntä lienekkähän,
    Jos et piikoa pitäne;
    Sata piikoa pitäne,
    Tuhat muuta käskylläistä,
    Pihtipuolisen pitäjää,
    Karjan kaiken hallihtiaa,[33]
    Wallihtiaa wiljan kaiken;
    Piteliää pitkän karjan,
    Suuren juonen juohteliaa.
    Laske laapi lampahasi
    Minun pyytöpaikoilleni,
    Käytäwillen keinoilleni.
    Lumikki tytär Tapion!
    Luikuta lumikkiasi
    Tämän ilman kannen alle,
    Kohti miestä pyytäwöä,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua;
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewästi wiilletellä.
    Kuin ei täywy[34] tännempöä,
    Niin tuo tuolta tuonnempoa
    Yli kahtojan[35] kaheksan,
    Yli pyytäjän yheksän
    Minun pyytöpaikoilleni,
    Käytäwillen keinoilleni;
    Takoa Tanikan linnan,
    Pohjan penkereen perältä;
    Paikoilta papittomilta,
    Mailta ristimättömiltä,
    Nimen tietämättömiltä,
    Kirkon seihtemän[36] seliltä
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewästi wiilletellä.
    Hiien poika pikkarainen,
    Hyppäjä hywän selän!
    Ota kultakannuksesi
    Hopeaisen orren päästä,
    Kultasesta lippahasta,
    Waskisesta wakkasesta;
    Sillä kutkuta kuwetta,
    Sekä kaiwa kainaloita;
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewästi wiilletellä,
    Kohti miestä pyytäwöä,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua,
    Waskisissa waljahissa,
    Kultasissa kahlehissa.
    Tästä tänne tie meneepi,
    Rata uusi urkeneepi,
    Mennä suuren, mennä pienen.
    Täst' on sillat silkin pantu,
    Sillat silkin, suot sametin,
    Palttinoin pahimmat paikat,
    Pahat paikat palttinalla,
    Pantu saksan palttinalla,
    Weran äärillä weetty.[37]
    Ukkonen isä ylinen,
    Mies on wanha taiwahinen
    Ota kultanen kurikka,
    Hopeaisen orren päästä;
    Sillä siwalla siwuja,
    Komauta konkeloa,
    Säwäytä säikälettä;
    Pane luut lotajamahan,
    Sääret säikälehtämähän.
    Metän armas antimuori,
    Metän piika pikkarainen!
    Millon wilja wirtoaapi,
    Kuin hän kahtoopi[38] yliten,
    Sillon aitoa ylennä;
    Millon kahtoopi alaten,
    Sillon aitoa alenna,
    Kuin ei wilja wierimällä,
    Sillon aita annollansa.
    Anna juosta joutusasti
    Wikewästi wiilletellä;
    Tälle maalle tultuasi,
    Puna lanka portahaksi
    Päälliten tulisen kosken;
    Sillat silkillä siota,
    Pahat paikat palttinalla,
    Weran äärillä wetele.
    Pane pursto purjeheksi,
    Seipo seiliksi rapaja.
    Anna juosta juotusasti,
    Wikewästi wiilletellä,
    Ilman päiten wierimätä,
    Sikloin[39] siwuamata.
    Ota wihta wiiakosta,
    Koiwu korpinotkelmosta;
    Jok' ei wirkku juoksemahan,
    Sitä siimalla siwauta,
    Nahkaruoskalla napauta,
    Kiiätä kiwen mujuilla,
    Papeloilla paah[40] perästä.
    Ota wihta wiittä syltää,
    Koiwu kolmia tapaja,
    Jolla witot[41] wiljoasi,
    Karkottelet karjoasi.
    Utu tyttö, neito terho,
    Luonnotar, tytär Tapion!
    Sieklo sieklalla[42] utuja,
    Uroon tuuhun tuntemata,
    Miehen wainun wainumata.
    Utu silmille siwalla,
    Terhen korwille karista.
    Lehtisilmä, haahen lanka!
    Pyywys[43] kahtia jakoa;
    Jonka saatat saalihiksi,
    Suuta silkillä sitaise,
    Wäännä päätä wäärällehen,
    Jot' ei pieksä pellawoita;
    Eikä liinoja lewitä.
    Pistä pellawapiwosi,
    Sekä kultakuontalosi
    Hopeaisen orren alle,
    Tuona yönä ensimäisnä,
    Toisna yönä keskimäisnä,
    Wiikon päässä wiimeistäin.[44]
    Tuoppas tuota, tuulillain,[45]
    Tuulillain, tuiskuillain,
    Säilläin ja sateillain,
    Kohti miestä pyytäwöä,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua.
    Eipä miesten muienkahan
    Sinisemmät silmäripset,
    Koreammat kulmakarwat,
    Jalan heitto hempeämpi
    Kuin on miesten meiänkin;
    Eikä miesten muienkahan
    Silkkiset sukan sitehet,
    Hopeaiset housun nauhat.
    Lyöppä Ukko uutta puuta,
    Säwäytä säikälettä,
    Komauta konkeloa
    Wiljan syntymäsioilla,
    Rahan karwan kaswinmaalla.



Rukous jänistä pyytäissä.


    Ukkonen isä, ylinen,
    Mies on vanha taivahinen!
    Nosta pilvi luotehelta,
    Toinen lännestä lähetä,
    Kolmas kohota koilta;
    Syrjin yhtehen syseä,
    Lomatusten loukahuta.
    Saappa[46] mettä warwuilleni
    Metisestä taiwahasta,
    Sima pilwestä pirota
    Warwulleni keskimäiseen.
    Muut täss' on wihawat warwut
    Waan yks' on metinen warpu,
    Jok' on latwoin laskettuna,
    Latwoin laskettu lumehen,
    Tywi on käätty taiwosehen.
    Latwa pihtiä pitääpi,
    Tywi jousta jännittääpi.
    Eilen mä käwin metässä,
    Kolm' on linnoa metässä;
    Yks' on puinen, toinen luinen,
    Kolmas on kiwinen linna,
    Se linna Ewestin linna.
    Kuus' on kultaikkunoa
    Kunni[47] linnan kulmanteella.
    Mä katon sisähän noista,
    Siellä antajat asuwat
    Ja wiruwat wiljan eukot.
    Käet[48] on kultakäärehillä,
    Sormet kultasormuksilla.
    Annikka awainpiika,
    Ewa piika pikkarainen!
    Mene aittahan mäelle,
    Laske laapilampahasi,
    Lupiluppakorwasesi.
    Anna juosta joutusasti,
    Wikewästi wiilletellä
    Muien sikloin siwute,
    Muien ansoin alate,
    Minun pyytöpaikoilleni,
    Käytäwillen keinoilleni,
    Kohti miestä pyytäwöä,
    Kohti konstia uroota,
    Wasten waimon kannettua.
    Jok' ei wirkku juoksemahan,
    Sitä wirkuta witalla;
    Lyöppä wirkuksi witalla,
    Nopeaksi nuoran päällä;
    Joka tieltä pois meneepi,
    Tiellen korwasta kohenna,
    Nahkaruoskalla napauta,
    Kiiätä kiwen mujuilla,
    Papeloilla paah perästä.



Karhun päälliset.


    Mehtolan metinen muori,
    Metän kultanen Kuningas!
    Tule nyt häihin härkösesi,
    Pitkäwillasi pitohon.
    Otan nenän Oholtani,
    Wainun tuntemattomaksi;
    Otan korwan Oholtani,
    Korwan kuulemattomaksi;
    Otan silmän Oholtani,
    Silmän näkemättömäksi;
    (Kuin sitte pääkallo saatetaan petäjään),
    Lähe nyt kulta kulkemahan,
    Rahan armas astumahan
    Kullaista kujoa myöten,
    Hopeaista tietä myöten.
    Täst' on sillat silkin pantu,
    Sillat silkin, suot sametin,
    Pahat paikat palttinalla,
    Weralla wetelät paikat.
    Ei tästä etäälle wieä,[49]
    Wieään mäntyhyn mäelle,
    Petäjääseen pellon päähän,
    Siihen tuuli turwan tuopi,
    Aalto ahwenan ajaapi,
    Siwullais on siikasalmi,
    Luonais on lohiapajas,
    Juot wettä wiereltäsi,
    Syöt tuoresta kaloa;
    Siin' on hywä ollaksesi,
    Armas aikoellaksesi.



Uhrisanat saaliin jälestä.


    Metän ehtoisa emäntä,
    Metän kultanen Kuningas!
    Tule nyt kullat ottamahan,
    Hopeat walihtemahan.
    Lempi liinasi lewitä
    Alla minun kultieni;
    Kullan maahan tippumata,
    Hopean riwestymätä.
    Mull' on kullat kuunikuset,
    Toiset päiwän selkeämmät,
    Kolmannet iänikuset,
    Isäni soasta[50] saamat,
    Wetämät Wenäeheltä,[51]
    Taluttamat tappelosta
    Alta Riian riitelemät.
    Minun kultani kuluwat,
    Hopeani hoikeneepi;
    Sinun on kullat karwasemmat,
    Minun on kullat kirkkahammat.



Sanat jotka luetaan Karhulle (Kontiolle, Oholle) kuin karja
kewäällä ensimmäisen kerran lasketaan laitumelle.


    Missä Ohto synnytetty,
    Messikämmen käännytelty?
    Luona kuun, tykönä päiwän,
    Otawaisten olkapäillä.
    Sielt' on maahan laskettuna
    Kultasessa kätkyessä,
    Witjoissa hopeisissa.
    Ohtoseni ainoseni,
    Mesikämmen kaunoseni!
    Älä sorra sontareittä,
    Kaaha[52] maion kantajoa;
    Kun sä kuulet karjan kellon,
    Helkkäwän hewosen kellon,
    Hiwo hietahan nenäsi,
    Tunkee pääsi turpeesehen;
    Tai kule siikana siwute,
    Wetelete wein[53] kalana
    Minun ruokaruohoistani,
    Minun henkiheinistäni.
    O Ukko ylinen herra,
    Mies on wanha taiwahinen!
    Pane panta pihlajainen,
    Ympäri nenän nykyrän;
    Jos ei pihlaja pitäne,
    Niin sä rauasta rakenna.
    Wai jos rauan ratkaseepi,
    Ja wielä mennee wioille,
    Suuhunsa tulinen tulppa,
    Lemmon lukko leuwoillensa.
    Metän Ukko hallaparta,
    Metän kuuluisa kuningas!
    Kätke koirasi kolohon,
    Rakkisi rapaja kiinni,
    Ite ilmonen Jumala,
    Tuonne taiwojen takanen!
    Kuin katot katoksen alla,
    Niin kato katottomassa;
    Kuin sä hoitat huonehessa,
    Niin sä hoita hongikossa.



Käärmeen lumoussanat.


    Matoseni, mammoseni,
    Maan siika, siliä siika,
    Kulon kultasen alanen,
    Lehen[54] lemmen juurehinen,
    Letti raunion alanen,
    Kieppi kannon juurehinen!
    Sykerräte[55] sykkyrähän,
    Käperräte käppyrähän;
    Käyppäs tällen kämmenelle,
    Tälle sormellen sowite.
    Sule suusi, peitä pääsi,
    Kätke kielesi käpeä.
    Willa suusi, willa pääsi,
    Willaset sinun wihasi,
    Willanen sinä itekkin.
    Tunkee pääsi turpeesehen,
    Mätä pääsi mättääsehen;
    Jospa tuolta pääsi nostat,
    Ukko pääsi särkeääpi
    Pilwillä pisaroilla,
    Rakehilla rautasilla.



Hylkeen synty.


    Wähä Wäini Maunin poika
    Teki tieolla wenettä,
    Laitto purtta laulamalla.
    Sai wenonen walmihiksi.
    Sen katto kalan ketulla,
    Sorti sorwan suomuksilla,
    Hyyti hylkehen talilla.
    Souteleepi, jouteleepi
    Ympäri Newan jokia
    Newan nientä kierteleepi.
    Huuti Huiko niemen päästä,
    Määkäsi mäen takanen:
    "Kenen on wene wesillä,
    Kenen laiwa lainehilla?"
    "Wene wanhan Wäinämöisen
    Tuulen wirkka, Turjan wilkka,
    Wetonen wenehen wilkka."
    Mies on nouseepi merestä,
    Aallosta ylenteleikse,
    Meren luotoin lukia,
    Ween[56] kaloin kahtelia.
    Kuus on kukkoa käessä,[57]
    Kuus' kunni[58] kukan nenässä;
    Kaikk' on täynnä raaniloita,
    Siit' on hyyty hylkeheksi.
    Jos olet pahoa tehnyt,
    Tule työsi tuntemahan;
    Wie pois wihasi tästä
    Keltasihin keuhkoisi,
    Makeihin maksoisi,
    Saata sappisi sisälle;
    Muuta wiinaksi wihasi,
    Maioksi[59] pahat makusi.



Kosia.


    Lenti kokko koilta ilman,
    Hawukkainen halki taiwaan;
    Siipi taiwoa tapasi,
    Toinen wettä wiepraeli.
    Liitteleikse, laatteleikse[60]
    Liitti miesten linnan päälle,
    Nokalla kolisteleepi.
    "Miesten linna rautakatto,
    Ei tähän sisälle pääse."
    Kokko lenti koilta ilman,
    Hawukkainen halki taiwaan;
    Siipi taiwoa tapasi,
    Toinen wettä wiepraeli;
    Kahteleikse, käänteleikse,
    Liitteleikse, laatteleikse,
    Liitti naisten linnan päälle,
    Nokalla kolisteleepi.
    "Naisten linna waskikatto,
    Ei tähän sisälle pääse."
    Lenti kokko koilta ilman,
    Hawukkainen halki taiwaan;
    Siipi taiwoa tapasi,
    Toinen wettä wiepraeli;
    Kahteleikse, käänteleikse,
    Liitteleikse, laatteleikse,
    Liitti neien linnan päälle,
    Neien linna liinakatto.
    Nokalla kolisteleepi,
    Jo tähän pääsi sisälle.
    Kuin sitte sisälle pääsi,
    Kahteleikse, käänteleikse,
    Kuk' on hienoin höyheniltä,
    Kuka sulilta sulowin,
    Senpä kokko kopristaapi,
    Hawukkainen haiwertaapi;
    Jok' on kaunis kaswoiltansa,
    Sekä warrelta walittu.
    "Mistäs tiesit terholainen,
    Osmolainen tien osasit,
    Tämän neion[61] nousewaksi,
    Wasta kaswawan kanasen?"
    "Siitä tiesin terholainen,
    Osmolainen tien osasin,
    Isosi hywältä kuulu;
    Kuulu kullalta mereltä,
    Hopehilta lainehilta;
    Emosi hywältä kuulu;
    Syötti wierahat wälehen,
    Nosti leiwät leppehesti."



Lemmen nosto.


    Oli piika pikkarainen,
    Kolmen sormen korkunainen,
    Pikkusen pitunen waaksan;
    Tuollen ei tullut sulhasia.
    Nostin Lemmen liehumahan,
    Kunnian kukostamahan
    Yli kuuen[62] kirkkokunnan,
    Yli kappelin kaheksan.
    Nouse Lempi liehumahan,
    Kunnia kukostamahan,
    Yli kuuen kirkkokunnan,
    Yli kappelin kaheksan!
    Sian nahka silmiltäsi,
    Koiran nahka korwiltasi,
    Päältäsi pahat pakanat.
    Naiaanpa[63] nasanenätkin,
    Jouetaanpa[64] jormunaamat;
    Miks' ei siis sinua naia
    Suon kukaista, maan kukaista,
    Kaiken kaupungin kukaista,
    Wesiheinän hempeyttä,
    Kastekkorren kauneutta,
    Makeutta mesimarjan!
    Ei naitu naintawuonna,
    Kirkiwuonna kihlattuna,
    Wiety wiimeissä kesänä.
    Hei Lempi, heräjä Lempi
    Tämän lapsen lantioille,
    Tämän peipposen perälle!
    Nouskoon kiihko kiimasuosta,
    Häkärä haiyn perästä,
    Tallista orihin kiihko,
    Tamman kiihko tanhuasta,
    Lepiköstä lehmän kiihko,
    Kissan kiihko kiukuasta,
    Kasin pienen karinasta,
    Penun pienen penkin alta.
    Ei sitte sinä ikänä,
    Jota ei tänä kesänä,
    Lempi nousse liehumahan,
    Kunnia kukostamahan!
    Nouse Lempi liehumahan,
    Kunnia kukostamahan.
    Nouse nuorin nostamata,
    Terwaköysin tempomata.
    Jos et nouse niin mä noiun,[62]
    Jos et kiihy niin ma kiruun.
    Linnat liikku, järwet läikky,
    Wuoret waskiset wapisi;
    Miks' et siis sinäin liiku?
    Liiku liikuteltaessa,
    Järky järkyteltäessä!
    Taitin mä wastan warwikosta,
    Otin wettä lähtehestä,
    Pesemään mun pienostani,
    Puhistamaan pulmostani.
    Niinkuin pulmosen puhistit,
    Niin pese Jesus piikasi
    Naisten naarojen sanoista,
    pakinoista parratonten,
    Pakinoist' on partasuien!
    Ken on päälle kahtoneepi,
    Kahtohoon metosin silmin,
    Lemmen silmin liehaohon,
    Paah nyt kullat kuultamahan,
    Hopeat helistämähän!
    Tässä wastassa hywässä
    Kuin lienee lehtien luku,
    Niin on miestä kahtomassa.
    Tässä wastassa hywässä
    Kuin lienee urpien luku,
    Niin lie luku sulhasien.
    Nostin Lemmen liehumahan,
    Kunnian kukoistamahan;
    Tulipa metinen pilwi
    Metisestä taiwosesta,
    Sato mettä taiwosesta,
    Mettä taiwahan nawalta.
    Wielä meiän piikalasten
    Tuleepi Turusta wiejät,
    Pojat toiset Torniosta.



Wäinämöisen Kiellot.


    Kielti[66] wanha Wäinämöinen
    Kukkaroa paikattua
    Wyöltä miehen naimattoman.
    Kielti wanha Wäinämöinen
    Maantiellä makoamasta,
    Syänyöllä huutamasta,
    Wenehessä wieremästä,
    Paatissa parahtamasta.
    Kielti wanha Wäinämöinen
    Syömästä siian suolta,
    Hauin wuolta wuolimasta,
    Ahwenan alasta puolta.



Lasta uneen kylwettäissä.


    Mist' on pulmat puuttununna,
    Taikiat tapahtununna?
    Kiwistäkö, kannoistako,
    Wai on wanhoista akoista,
    Wai on watturaunioista,
    Wai on siitä seipähästä,
    Joss' on korppi koinittuna,
    Musta lintu mulkuttuna?
    Tule turwa Jumalasta,
    Helppo hengen haltiasta,
    Wara waimoista pyhistä,
    Turwa Luonnon tyttäristä.
    Uni ulkona kysyypi,
    Unen poika porstuassa,
    Koukkaapi owen takana:
    Onko lasta kätkyessä,
    "Onko pientä peittehessä,
    Wakaista waattehissa?"
    Tule tuutuhun Unonen,
    Käy Unonen kätkyhyni,
    Lapsen pienen peitteesehen,
    Wakahisen waatteisihin;
    Anna maata lapsen pienen,
    Lewätä wähäwäkisen.
    Nukuta Jumala lasta,
    Makahuta Maariainen;
    Saisi likkakin lewätä,
    Lapsen orja olla jouten.
    Läkkää nyt maata maan luwalla,
    Maan luwalla, puun luwalla,
    Kaiken kartanon luwalla.
    Maaria makahuttaon,
    Jumala ylös nostaohon
    Jumalata kiittämähän,
    Jesusta ylistämähän.



Sairaita kylwettäissä.


    Mistä puuttu pulmahinen,
    Mistä taikia tapahtu?
    Kiwistäkö, kannoistako,
    Wai on wanhoista akoista, j.n.e.
    Tietomiesten tienohilta,
    Lakkipäien lainehilta,
    Noitien noronenistä,
    Mäkipäistä möyrymiesten,
    Mullista muhajawista,
    Maista liikuteltawista,
    Lummetkoirain koista,
    Kalmalaisten kartanosta,
    Karhun kiljun kalliolta,
    Rewon reuwuntasialta,
    Jäniksen jäwintämaalta?
    Ukko taiwain napanen,
    Remopilwiin reunahinen!
    Piä pilwissä keräjä,
    Säkehissä neuwo selwä;
    Nosta lonka luotehelta,
    Pilwi pitkältä perältä,
    Koko kolmelta taholta,
    Yheksältä yhjäytä,
    Nurin puolin nyhjäytä
    Saa kyitä käärmehiä,
    Saa rauaista raetta
    Noien noitien norolle,
    Lietomiesten tienohille j.n.e.
    Tuhat tuttua tuleepi,
    Sata herran sankaria
    Ylähältä taiwosesta.
    Ne tuopi tulisen miekan,
    Parahalta paimenelta.



Nykysempiä Runoja ja Lauluja.



Laulajan alkuwirsi.


    Minä mies wähäwäkinen,
    Uros heikkohengellinen
    En ole iso iältä,
    Wahwa warren kaswannolta.
    En ole opissa ollut,
    Käynyt koulukumppalissa;
    Waan joko ryhtynen runohin,
    Laikahtanen laulamahan.
    Laulan, laulan, weitoseni!
    Anna aikasi ilohon,
    Ota kultakanteleesi
    Hopeaisen orren päästä;
    Toinen kanna kammarista,
    Sormet kielillen sowita,
    Äänet yhtehen aseta.
    Anna sinä Suomen kansa,
    Anna Sawo, anna Kainu,
    Anna armas Karjalainen,
    Anna Hämehen asuja,
    Anna kuulua kujilla,
    Anna kaikua kylissä
    Sekä soitto, että laulu,
    Ilotekosi totinen.



Sorweuksen laskemisesta.


    Sorweuksen somat sanomat,
    Umpijärwen uuet postit
    Nyt on tullunna tutuksi,
    Meiän maassa mainituksi;
    Kuin on juossut Jortanimme,
    Kaonna kalawetemme.
    Tänä suurra sunnuntaina,
    Juuri juhlahelluntaina,
    Kansa kaikki kaiwahtaapi
    Kirkon luona kiiruhusti.
    Sillon sillat siirrettihin,
    Laituritkin laskettihin;
    Kokonansa Kortilasta,
    Kohta kartanon perästä
    Myötä wirtahan meneepi,
    Joen suuhun joutusasti,
    Pikasesti Pieliselle,
    Ween kanssa kauheasti.
    Samasta sausta[67] tuosta
    Saatu surkiat sanomat
    Hätähuuto huikeampi.
    Kowin huuti Matti Hulkko,
    Pekko paipahti paremmin,
    Kowemmasti Kortilainen:
    "Nyt taisi taloni mennä,
    Kaatuu maahan kartanoni;
    Wiepi wiimeiset eloni,
    Aitoista wesiajolle."
    Ääni kaiku kalliolta,
    Saaresta tämä sanoma:
    "Tuohon suolamme sulawat,
    Rakehemme raukiawat."
    Lukkari lujasti huuti
    Lewoskassa lemmon lailla:
    "Tuohon walkkini wajoopi
    Jalat liettywät likahan."
    Kirkkoherra kiiruhusti
    Myötä wirtoa meneepi,
    Wenehellä wettä myöten,
    Lewoskahan lennättääpi.
    Lukkari sano samassa,
    Ruotin kielen kertoaapi:
    "En minä apua saanut
    Tähän työhön tuttawilta."
    Kirkkoherra kielellänsä
    Sanoopi samassa hällen:
    "Kenen hepo hettehessä,
    Sen käsi oma alinna."
    Samasta sanasta tuosta
    Otti lukkari opiksi;
    Werkawiittansa wetäsi,
    Päältänsä poies puotti;
    Kohta tarttu tammahansa,
    Aasinsa ylös awitti.
    Sitte Lukkari sanoopi:
    "Äläs hästi tuosta huoli,
    Älä walkkini walita,
    Kyllä mä sun kuiwalle kuletan,
    Saatan pappilan pihalle,
    Siellä saanen suuhun sulle,
    Palowiinalla wirotan,
    Sulailen suurusweellä."
    Sitte Lukkari sanoopi:
    "Woipa juutasten tekoja,
    Pirujen pahoja töitä!
    Minä miessä ensimäissä
    Annan kuulla kihlakunnan,
    Esiwallalle walitan,
    Että saaha[68] ruunun sakon,
    Ehtiä eloista makson,
    Hinnan heinistä hetikin;
    Pelloista paras panema,
    Wielä niityistä nimetä
    Ja kanssa kalasuluista,
    Aiaksista[69] aikasumma."
    Mies oli kainu Karjalainen,
    Matti muita muitterampi,
    Jo kohta sanan sanoopi:
    "Minä mies lähen kylähän,
    Kulekselen Kuopiohon,
    Esiwallalle walitan
    Tätä suurta surkeutta,
    Kuin on meillä kuulununna,
    Näkynynnä näillä mailla."
    Jopa kahta Joulukuussa
    Saatihin sanoma kuulta,
    Ett' on saatu suiniherra,[70]
    Lantmittari lawea,
    Joensuusta jouhiparta,
    Joll' oli harwa hammas suussa,
    Puhe kanssa puuttuwainen.
    Keskellä kesäsyäntä
    Alko herra helponlainen
    Toimitusta toimitella;
    Waan ei wielä warsin wirkku
    Ollut meille oiwa herra,
    Ennen kuin se ennättääpi
    Saaha pienet saatawansa,
    Käsiantimet awarat.
    Niin on herra Niilessoni
    Tullut miehille tutuksi
    Asioita aprikoimaan,
    Mitä warsin wastatahan.
    Suiniherra hempeästi
    Sanoopi samassa heillen,
    Ano antimet parahat,
    Terwatynnyrit tyköönsä.
    Akselista alko suini,
    Luutenantista lopeetin
    Siitä hiekalle hiwuwat,
    Lammin pohjalle latowat.
    Totta nyt tohina käypi,
    Kosken rannalla kohina.
    Somasesti Sonnit[71] juoksi,
    Ajeliwat ajutantit,
    Katonutta kaipasiwat.
    "Niin on mennyt niittunurmi,
    Kuin on meille kuulununna,
    Kaukoa kajahtanunna."
    Suuttu suuret suiniherrat,
    Kiisti kirkon palweliat;
    Hauankaiwaja hawahti
    Korwallensa koskeneeksi;
    Lakki lenti liettehelle.
    Hippa hiekalle putosi
    Koska Lukkari lujasti
    Kopahutti korwan päälle.
    Suiniherrat suutuksissa
    Sanoopi samassa heille:
    "Heretkänne helpommaksi
    Tuosta kiistasta kiwasta!"
    Sitte Lukkari sanoopi:
    "Pahnan pohja on pappilassa,
    Puolipäiwä lukkarissa,
    Sinne siiwolla menemme
    Ja kulemme kunnialla."



Nimismies Mantelin ryöstöstä.


    Tuli kummat kuun ikuset
    Koreassa Koitereessa.
    Manteli matala herra,
    Nimismies lihawa niska
    Oli ottaja werojen,
    Saattaja sawurahojen;
    Ensin ryösti Rytkölässä,
    Sitte Härkölän häwitti;
    Pani turkit tukkusehen,
    Sarkatorwet saalajasi;
    Siitä koki kotihinsa
    Wenehellä wettä myöten.
    Akat airoille asetti,
    Hienosormet soutamahan;
    Kiinnitti Kiwilahelle,
    Souti Juuwan saaren päähän.
    Lauri huuhasta tuleepi,
    Härkönen hämyämästä;
    Rakin rannalta tokahti,
    Hywän herran heinikosta,
    Lehosta lewiäturwan.
    Noin puhuupi purtsaturpa.
    Sawon rakki raskuttaapi:
    "Jo konna kotisi ryöstin,
    Otin entiset elosi."
    Lauri warti wastoaapi:
    "Woi sinua Hiien hurtta,
    Sawon rakki, sarkatankki,
    Koskas mun kotini ryöstit,
    Otit entiset eloni;
    Jo olen weron wetänyt,
    Kuittini kulettanunna."
    Manteli matala herra,
    Nimismies lihawaniska
    Kohta korwalle sukasi,
    Tuosta tukkahan tuhatti;
    Lauri alle lankiaapi.
    Marketta matala waimo,
    Waimo kaunis Kaltiatar,
    Jo näki tuhun tulewan,
    Hätäpäiwän päälle saawan;
    Otti oksia metästä,
    Haki rannalta hakoja,
    Pani paksun pallehille,
    Liitti liioille lihoille.
    Manteli matala herra,
    Nimismies lihawaniska,
    Tunti koskewan kowasti,
    Kipeästi kiusasowan;
    Weti miekkansa tupesta,
    Rappais rauan kiiltäwäisen,
    Pisti Marketan mahaan,
    Kaltittaren kaulaluuhun.
    Marketta matala waimo,
    Waimo kaunis Kaltiatar,
    Eipä wästiä walinnut,
    Eikä päätä ennättänyt,
    Tempasi terästä miekan,
    Päällä kylpi kylkiluita,
    Selkäsuonia sipeli,
    Mantelin mahalihoja.
    Jo ukot unesta nousi,
    Harakat ylös hawahti;
    Pian pistihen[72] pihalle,
    Kuuristihen kuulemahan,
    Kallistihen kahtomahan.
    "Woi minä polonen poika,
    Woi poika polon alanen!
    Mikä lie soan suorittanut,
    Wenäläisen wiehättänyt
    Minun raukan rantohini,
    Kaiwotielleni katalan."
    Jussi juoksissa heleepi
    Harakka hajalla siiwin,
    Purstoansa puisteleepi;
    Päästi Mantelin manalta,
    Hywän herran helwetistä.
    Noin puhuupi purtsaturpa,
    Sawon rakki raskuttaapi:
    "Äläs huoli, Hiien huora,
    Wielä mä sun sakolle saatan,
    Rapsoan rahan weolle,
    Keräjissä käyessäni."
    Marketta matala waimo,
    Waimo kaunis Kaltiatar,
    Heti helmansa kohotti,
    Nosti harmahan hameensa,
    Näytti wiimeisen wihansa,
    Häpiänsä häilähytti.
    Lauri lakihin meneepi
    Aina akkansa keralla,
    Kanssa Kaltiattarensa;
    Huoperinen[73] wanha herra
    Lakikirjaansa lukeepi,
    Tutkiipi toen perästä:
    Nimismies nimeltä kuullut,
    Waan ei kuullut kunnialta,
    Pois ois[74] pantawa wiralta,
    Korjattawa kunnialta.
    Waan ei heitä helpon lailla,
    Pani mustaksi paperit,
    Lyönti kirjat loitommaksi;
    Tutkia on Turussa herra,
    Hywä herra Helsingissä;
    Tutki tuomari Turussa,
    Hywä herra Helsingissä:
    Nimismies nimeltä kuullut,
    Waan ei kuullut kunnialta,
    Wirka wiepi helwettihin,
    Piinan paikkahan pahaan,
    Kuolemahan kauhiahan.



Paimenten koirasta.


    Kummurannan kuullut piiat,
    Katrina kipokaponen,
    Liisa piia lipperoinen,
    Annikka aniparainen;
    Paawo paimenten isäntä,
    Käwit nuot piennä paimenessa,
    Lassa lammasten keralla.
    Heitit leipänsä leholle,
    Kalliolle kakkaransa.
    Oli Halli harras koira,
    Ennätti ewähät syöä,
    Kakkaraiset kalliolta.
    Paawo paimenten isäntä
    Kohta suuttua suhatti,
    Raksin koiwusta rapasi,
    Jonka kulkkuhun kurautti.
    Sano sitte saattaneensa,
    Pusuhun puottaneensa:
    "Jo nyt on kuollut koira rukka,
    Rakki rukka rauennunna,
    Entinen emokkikoira,
    Pienten penturiin tekiä."
    Mikko oli miehiä parain,
    Hukka muita muitterampi,
    Ongella osattomalla,
    Waiwasella pyywyksellä.
    Löysi kohta koiran raaon,[75]
    Ja sano sanalla tällä:
    "Ole kiitetty Jumala!
    Jopa nyt yhyn[76] erääni,
    Sekä satun saalihini;
    Tok' on tuohon saukko kuollut
    Ween rakki rauennunna,
    Wai lieneekö itek ilwes,
    Uuppununna uintatiellä,
    Wesimatkalla wäsynnä,
    Pusun pohjaan puuttununna;
    Kosk' on suuri koostansa,
    Eikä näätäsen näkönen."
    Otti siitä ongen siiman,
    Jolla tuon weti weneeseen,
    Alko soutoa soreesti,
    Wikewästi wiilletellä;
    Pusun salmehen samosi.
    Hukka raawo rannikolle,
    Wetäsi weneestä kohta;
    Kahto siitä karwan juurta:
    "Onko tätä sirikat syönnä,
    Tonkinna wesitorakat?"
    Tuoll' oli kaksi Karjalaista,
    Sekä Heikki Herttuainen,
    Nuot sano samasta suusta:
    "Woi sinua hullu Hukka!
    Koskas koiria kokoat
    Keskellä kesäsyäntä,
    Oisit tuon talwellain tawanna
    Joulun alla juostessasi,
    Syänkuilla syöäksesi."
    Hukka arwasi asian,
    Ja sano sanalla tällä:
    "Olkaat waiti weikkoseni!
    Ei wiel' ol' wikoa tullut,
    Joss' on suolalla huwempi,
    Rakehilla rakkahampi,
    Niin on kelpo keitoksissa;
    Tästä mä pian pitoset
    Joka päiwä joulunani,
    Sekä kestit kekrinäni;
    Annan suolet soutajalle,
    Pään perän pitäjälle,
    Maksat maalta kahtojille,
    Liisalle lihawin paikka,
    Annille aniparahan,
    Kakkarmakkaran Katille,
    Koiran paskan Paawalille,
    Jok' on wienynnä wesille,
    Surman teille työntänynnä,
    Ja Pusuun puottanunna."



Karmalan Tytöstä.


    Hyw' on tyttö Hyppösessä,
    Kaunis Karmalan kylässä.
    Ei suate Suomen miestä,
    Ei taho talonpoikasta;
    Tahtoo maata manttelissa,
    Werkawiitassa wirua,
    Alla kurtikan asua.
    Sahwiskon soria poika,
    Kapitaini miesi kaunis,
    Tuo on illalla tuleepi,
    Asteleepi yön alussa.
    Pian luihahti luhille,
    Lähettise[77] lääwän päälle.
    Setän Ewa päälle kahto,
    Kuunteli kujan sisässä.
    Tuollen riuna ripsattihin;
    Ei riuna mitään maksa.
    Tuollen kaksi kapsattihin;
    Ei kaksi mitään maksa.
    Rupilainen rupsattihin,
    Jot' ei sais sanaa kylälle,
    Kirkkokunnan kuuluwille,
    Heimokunnan tietywille.
    Jo jotain Rupila makso;
    Ei saanut sanaa kylälle,
    Kirkkokunnan kuuluwille,
    Heimokunnan tietywille.
    Enon Juka päälle kahto,
    Kuunteli kujan perässä.
    Tuo saatto sanan kylälle,
    Kirkkokunnan kuuluwille,
    Heimokunnan tietywille.
    Weikkolaisen wiisas Jaako
    Teki wirren wiisahasti,
    Sanat laululle latosi.



Rikkeistä Kurikassa.


    Kurikass' ol' kuullut waimo,
    Kaisa kaikista parahin,
    Jok' on wirren weisannunna.
    Käypi laulaen kylällä,
    Käypi wielä toisessain.
    Kurikassa kuulu kummat,
    Alko riita rikkehistä,
    Kalmajauhoista kapina;
    Alko Antti Koljosesta.
    Antti pisti pienen tuuman,
    Teki liiton Tenhuselle
    Joulun pitkiksi pyhiksi,
    Tarkotteli tahwanaksi.
    Kuin tuli tupahan Matti,
    Koljonen sano samassa:
    "Ei nyt Matti maata joua,[78]
    Eikä Tenhunen lewätä,
    Ei kumohon kuutamella;
    Jouwu Matti jousinesi,
    Pyrittäy pyssynesi,
    Jouwu jousesi keralla!
    Wieköön pelko Pennasehen,
    Kanna tuonne kalmajauhot
    Kuretsuussa kukkarossa,
    Pienen pihlajan nenässä,
    Kahen kannon haarukassa!"
    Läksi miehet marsimahan,
    Kulkemaan kujan sisälle;
    Koljonen astu eellä,
    Matti matkusti jälestä.
    Kati kahto rappusilta,
    Kysy kohta Koljoselta:
    "Minne miehet matkustawat,
    Kunne kuletta urohot?"
    Koljonen sano kowasti:
    "Tallihin hewosten luoksi,
    Luoksi luontokappaleihen."
    Kati kaipasi tuwassa;
    Liisa istu ikkunassa,
    Allapäin pahoilla mielin,
    Sano siewillä sanoilla:
    "Joko nyt juutas lienee
    Yhet miehet yllyttänyt
    Syömään uuelta lihoa,
    Keuhkot, maksat keittämähän,
    Kuin kuuluu kumu tuwassa,
    Häly härkähuonehessa,
    Outo suhki orren alla."
    Heikki hermoton makasi
    Lasten kanssa lattialla,
    Penkin wieressä pehuilla;
    Kati Heikin heilahutti,
    Ylös nosti yksinänsä:
    "Jouwu kultanen kujahan!
    Jo nyt on kujassa kummat,
    Tapahtunna tanhuassa;
    Ota pesmeli perästä,
    Mittaporkka porstuasta
    Puristele puntariisi,
    Terju eessä Tenhuselle;
    Anna kumposet kujassa,
    Isot lätkyt lääwän eessä;
    Jot' ei liiaksi lihoa
    Tapettaisi tahwanaksi."
    Kuin kuuluu kumu kujasta,
    Häly härkähuonehesta,
    Tomu toisehen talohon;
    Mari mankasi tuwassa,
    Rutosti rukoeleepi:
    "Nouse Lassi lattialta,
    Riski renkini rehuilta,
    Pötrynen ylös pölätä!
    Määk' on, päästä Paiwäläistä,
    Ota pois oma isäntä,
    Jussin koprista kowista,
    Kamaloista kauheista!
    Kaks' on miestä Mielosia,
    Kolmas on kotonen Jussi,
    Jotka lyöwät lyytykällä,
    Mittaporkalla poriwat,
    Tallissa tawattomasti."
    Läksi Koljonen kotiinsa,
    Antti astu ahkerasti,
    Kirwes kiilu kainalossa;
    Jussi julmasti puristi,
    Ja ahisti ahkerasti;
    Punasta putosi maahan.
    Matti sano mahtawasti,
    Osawasti Ollin poika,
    Kowan äänen Koljoselle:
    "Hiis' huoli hewosistasi,
    Lempo lehmän kuolioista;
    Määppäs juo jouluna olutta,
    Pajarista palkastani!"
    Tämän tuhman turwan kanssa,
    Koljonen suree kowasti,
    Katuu Antti katkerasti:
    "Meni entiset eloni,
    Meni kuin lietoon mereen,
    Kuin tuo juutas julki saatto,
    Piru pihlajat yhytti,
    Lempo löysi lätkät lääwän eestä."
    Matti sano mahtawasti,
    Osavasti Ollin poika,
    Kowan äänen Koljoselle:
    "Kuin et panne palkastani,
    Runtanne rukihitasi,
    Kyllä mä kostan Lemmon koiran
    Ja panen omat pahasi:
    Turwin siltahan tuperot,
    Koprin tartut tanterehen."
    Mari Mattia likisti:
    "Mattiseni, marjaseni,
    Älä suutu suotenkahan!
    Mä sullen paraiten palkan maksan;
    Minä runttahan rukiita,
    Nyt jo pistän piirohota,
    Lihawan sian lihoa."
    Mari Mattia opetti
    Tawan wuoksi taitawasti:
    "Wie on kontissa kotiisi,
    Emollesi ensin anna
    Wanhoistansa waiwoistansa,
    Wanhan waiwansa perästä;
    Osan niistä Olli saapi
    Loihtimistansa lihoista,
    Pyytämistään piirohista;
    Anna siitä Annillenkin,
    Pistä kanssa Katrillenkin."
    Koljonen suree kowasti,
    Katuu Antti ahkerasti:
    "Meni entiset eloni,
    Meni kuin lietoon merehen,
    Kuin tuo juutas julki saatto,
    Piru pihlajat yhytti,
    Lempo löysi lätkät lääwän eestä."
    Matti sano mahtawasti,
    Osaavasti Ollin poika;
    "Äl' itke isäntä rukka!
    Ei sinun elosi joua
    Tiellen tietämättömälle;
    Suru on Suomessa elosta,
    Katowuos' on Karjalassa.
    Jos ei minussa miestä liene,
    Ota Sairasen hewonen,
    Aja uutehen kylähän!
    Mä porautan Pohjan maalle,
    Tuoaan piru Pielisestä,
    Mustatukka muilta mailta,
    Poromekko Pohjolasta,
    Jotka toisin toimittaapi,
    Ajawat tämän asian;
    Jotka tuowat tuiman pussin,
    Kerallansa Keiulaiset;
    Jotka jousen jännittääpi,
    Kiinteheksi kiinnittääpi
    Jotka antaa aika paukun
    Koko Pennasen pereelle,
    Ihollen imeisien,[79]
    Ruumiillen on raawaihen."
    Jumalaansa Jussi luotti:
    "Wiel' on luoja taiwahassa,
    Entisellänsä elossa,
    Jok' on wahwa warjelia
    Lapsilaumansa keolla;
    Jot' ei pysty Pohjan piilit,
    Eikä ampujan asehet.
    Täys' on noiat[80] nuolianne,
    Ampujat aseitanne,
    Jos tapatte lehmät tanhuassa,
    Lääwähän läpäkkökielet,
    Ei pysty imeisihin.
    Jo nyt on jouset katkennunna,
    Leppäpölkyt pötkähtännä,
    Rieputullot töllynynnä,
    Lankasolmut lauennunna,
    Pienet pihlajat palanna
    Omassasi uunissasi,
    Palawassa pätsissäsi,
    Joulun pitkinä pyhinä,
    Lasten päiwänä paraassa."
    Mahistaan on Matti puisti,
    Työnsä eestä Lykkyläinen;
    "Mitäs panet palkastani,
    Pistätkö pikarin mulle,
    Jutkohotko juomapullon,
    Paatko Partasen rahoja,
    Waan paat ainoat elosi,
    Pitkän matkan käytyäni,
    Salon suuren samottuuni?"



Sanan saaminen.


    Juwonen Jumalan luoma!
    Älwös saattoo sanoiksi
    Tuonne kuulluhun kylähän,
    Wäkewähän Wärtsilähän.
    Saipa kuitenkin sanoiksi
    Tuonne kuulluhun kylähän,
    Wäkewähän Wärtsilähän.
    Sieltä lenti lemmon lailla,
    Kilowaarahan kilahti,
    Kaustajärwehen kalahti;
    Sitte matkusti Makariin,
    Siitä sai Saariwaaraan,
    Sieltä häilahti Hämeeseen.

_Loppu_.



VIITESELITYKSIÄ:


[1] Lähtekääm.

[2] Olisi.

[3] Käydessäni.

[4] Tiedolla.

[5] Etsiwä.

[6] Wastaapi.

[7] Sousi.

[8] Sukkani, rättini.

[9] Joudun.

[10] Hiiden.

[11] Löin, laikatin itseni.

[12] Kiidättääpi.

[13] Lahdelle.

[14] Sudet.

[15] Kynsin.

[16] Rautalaudan.

[17] Toisin:

     Ukkoni tulinen turkki,
     Ämmäni palawa paita
     Tuonelasta tuotakohon j.n.e.

[18] Teräraudat.

[19] Sysää.

[20] Yhdeksästä.

[21] Kruuwit.

[22] Metsämiehen.

[23] Saadessani.

[24] Pane.

[25] Muidenkahan.

[26] Meidän.

[27] Yhdestä.

[28] Kahden.

[29] Wedän, panen itseni.

[30] Lyö itsesi, pane itsesi.

[31] Puhdas.

[32] Ehdon, ehtoisan.

[33] Hallitsiaa.

[34] Täydy.

[35] Katsojan.

[36] Seitsemän.

[37] Wedetty.

[38] Katsoopi.

[39] Siuloin.

[40] Pane.

[41] Witsot.

[42] Seulo seulalla.

[43] Pyydys.

[44] Wiimeistäkin.

[45] Tuulillakin j.n.e.

[46] Sadappa.

[47] Kunkin.

[48] Kädet.

[49] Wiedä, wiedääa.

[50] Sodasta.

[51] Wenäjältä.

[52] Kaada.

[53] Weden.

[54] Lehden.

[55] Sykerrä itsesi.

[56] Weden.

[57] Kädessä.

[58] Kunkin.

[59] Maidoksi.

[60] Liittelee itseänsä j.n.e.

[61] Neiton, neitsyn.

[62] Kuuden.

[63] Naidaanpa.

[64] Joudetaanpa.

[65] Noidun.

[66] Kielsi.

[67] Sadusta.

[68] Saada.

[69] Aidaksista.

[70] Syyniherra.

[71] Nilsson ja Axelsson.

[72] Pistiwät heitänsä j.n.e.

[73] Hogberg.

[74] Olisi.

[75] Raadon.

[76] Yhdyn.

[77] Lähetti itsensä.

[78] Jouda.

[79] Ihmisien t. ihmisten.

[80] Noidat.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Kantele I - Taikka Suomen Kansan sekä Wanhoja että Nykyisempiä Runoja ja Lauluja" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.