Title: Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta: kesällä 1879
Author: Schwindt, Petter Theodor
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta: kesällä 1879" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.

LUOTEIS-RANNIKOLTA: KESäLLä 1879***


KANSANTARUJA LAATOKAN LUOTEIS-RANNIKOLTA: kesällä 1879

Koonnut

THEODOR SCHWINDT



Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1883.



SISÄLLYS:

    I. Meteliläiset ja Lappalaiset.
   II. Linnamäet, linnasaaret ja vallitukset.
  III. Tappelutantereet.
   IV. Monasterit.
    V. Kirkot, sässynät ja hautausmaat.
   VI. Taruja maakunnan vaiheista, Jaakko Puntuksesta, y.m.
  VII. Maalöydöt.
 VIII. Aarteet ja aarrekirjat.
   IX. Uhrit, y.m. tapoja ja taikoja.
    X. Arkistot.
 Lisäys.



I. Meteliläiset ja Lappalaiset.


Laatokan rantamailla kerrotaan yleisesti, että näiden seutujen
alkuasukkaat olivat olleet tavattoman suuria ihmisiä (Meteliläisiä,
Munkkilaisia, y.m.), jotka Lappalaisien ja Suomalaisien tullessa
siirtyivät pois maasta. Useassa paikassa kuulin kerrottavan tuon
tunnetun tarinan jättiläistytöstä ja kyntäjästä, kuinka nimittäin
"meteliläis-tyttö" löydettyään hevosella kyntävän miehen kantoi
nämä esiliinassaan isällensä näytettäviksi ja kuinka isä tästä
peljästyneenä käski tytön viedä ne paikoilleen ja samalla lausui: nyt
meidän täytyy lähteä pois ja jättää maa tulijoille. Sangen moneen
paikkaan, etenkin Kurkijoen pitäjässä, liittyy kansantarun mukaan
muistoja näistä meteliläisistä. Niin ovat Korpisaaren, Otsalahden,
Lapinlahden, Harvin, Kumolan ja Miklin saloilla olevat metsästyneet
viljelysmaat meteliläisien entisiä työaloja, maasta nousseet
suurennäköiset ihmisluut meteliläisien luita, metsästä löydetyt
rautakalut meteliläisien atranvaanoja, j.n.e. Meteliläisien tekemiksi
sanotaan myös useat kivivallit ja "juornakkeet", joita Laatokan
saarissa ja rannoilla on sangen paljon.

"Lappalaiset lie olleet tääll' Jaakkimassa meiän iellä, vaan ne
olivat ristimättömiä, vaikk' sammaa sukkuu", kertoi eräs Jaakkiman
ukko, ja samanlaista arvelua kuulin muuallakin. Möntsälässä
(Sortavalan saaristossa) arveltiin, että Lappalaiset ja Vepsäläiset
olivat asuneet siellä ennen Suomalaisia. Lapin nimi on sangen
monella paikalla. Omituinen on esimerkiksi seuraava nimisarja:
Noin puolipeninkulmaa Kurkijoen kirkolta on Pohin kylän maalla
pieni Lapinsuo. Sen toisessa päässä on Lapinsuomäki ja toisessa
taas Louhimäki, Impimäki, Revonlouhet ja Ruotsinmäki. Louhimäen
vieressä on Louhenalusniitty ja Lapinsuon reunassa on lähekkäin kaksi
kalliota, joita nimitetään pieni ja suuri Lapinlinna. -- Kurkijoella
on Lapinlahden kylä. Lapinsaaria on ainakin kaksi, toinen Kurkijoen,
toinen Sortavalan pitäjässä. Lapinlinnoja on paitsi äsken mainittuja
yksi Korpsaaressa Kurkijoella, toinen Harvin kylässä Jaakkimassa,
kolmas Möntsälässä ja neljäs Lapinsaaressa, molemmat Sortavalan
pitäjässä. Useimmista mainitaan, että niissä on lappalaisia asunut,
ja on niissä jäännöksiä kivivalleista vielä näkyvissä.



II. Linnamäet, linnasaaret ja vallitukset.


Linnamäkejä ja muita linnanimisiä paikkoja tavataan tiheään:
_Korpsaaren_ manteren puolisella rannalla on likekkäin Linnamäki
ja Rantalinnamäki. _Hämeenlahden_ rannalla on Linnavuori.
_Lastikkalinna_ on kallio Laatokan lahdessa pari virstaa Kurkijoen
kirkolta. _Kumolan_ kylän Lemettilän ryhmässä on Linnamäki, niin
myös _Harvin_ kylän Osippalan ryhmässä, jonka vallitukset tarun
mukaan ovat joko meteliläisien tai lappalaisien tekemiä. Linnamäkejä
on vielä _Rukolan_ Kiislahessa, _Miinalassa_ Uimosien maalla
ja _Miklissä_ Kirkkolammin rannalla Jaakkiman pitäjässä, sekä
_Otsoisiin_ Pusulassa, _Rautalahden_ päässä, _Kokon_ kestikievarin
luona, _Paksuniemellä, Tokkarlahden_ rannalla ja _Likolahden_
rannalla Sortavalan pitäjässä. -- Linnasaari on lähellä _Tervun_
hovia, toinen _Tokkarlahdessa. Impilahden_ kirkolta noin 7 virstaa
Kitelään päin puoli virstaa maantieltä vasempaan on Linnavaara.
Kaikki nämä linnamäet ovat suuria kallioita ja on enimmillä
vallijäännöksiä nähtävänä.

_Hämeenlahden_ linnavuorella, jossa sanotaan olleen linna silloin,
kun Kannsaareen tehtiin kirkko ja monasteri, on 25 sylen pituudelta
vallijäännöksiä Kannsaareen päin, niin myös 5 sylen pituudelta
vastaisella puolella, jossa vuoren vierre niinikään on hiukan
loivempi, kuin muissa paikoin.

_Harvin_ linnamäki eli lapinlinna on korkea ja jyrkkä kallio erään
niemen kannaksella ja eroittaa täydelleen tämän niemen manteresta.
Kallion viertimillä on useassa kohdassa jäännöksiä valleista, jotka
paikoittain ovat tehdyt kuutiokyynärän kokoisista ja suuremmistakin
kivistä. Tästä syystä arveleekin kansa linnaa meteliläisien tekemäksi.

_Miklin_ linnamäellä on mantereen päin selviä vallijäännöksiä, vaan
kirkkolampiin päin ei ollenkaan, sillä vuoren senpuolinen vierre
on jyrkkä. Kirkkolammin toisella puolella on korkea Kirkkomäki
niemekkeellä lammin suun ja Miklijoen suun välillä. Joen vastaisella
puolella on jäännöksiä pienistä vallituksista. Täällä sanotaan
Ruotsin sodan aikana olleen kova tappelu Kirkkolammin ja joen
ympärillä ja ammuttiin silloin sekä joutsilla että pyssyillä. Toisen
tarun mukaan oli maa silloin Ruotsalaisien.

_Otsoisiin_ Pusulan linnamäki on pieni, vaan jyrkkävierteinen
kallio Laatokan lahden rannalla. Siinä on selviä vallijäännöksiä
maanpuolisella viertimellä.

_Tokkarlahden_ rannalla Riekkalan saaressa oleva linnamäki on
edellisiä suurempi ja ovat vallijäännökset täällä laveat maallepäin,
jossa kivien lomia täyttävä multakin on vielä osaksi paikoillaan.
Rantapuolisien vallien kivet ovat melkein kaikki vieritetty kalliolta
alas.

Aivan lähellä juuri mainittua Linnamäkeä on Tokkarlahdessa
_Linnasaari_, jossa on paikoittain kaksikin syltä leveitä
vallijäännöksiä yhteiseen ehkä 100 sylen pituudelta.

Möntsälän _Likolahden_ rannalla oleva linnamäki on ollut sekin
varustettu valleilla, joista selviä merkkiä vielä näkyy.

Likolahden toisella puolella vastapäätä Kirkkosaarta on ennen
mainittu _Lapinlinna_, jonka ympäri on selvä kiviaita. Tämän kallion
viertimellä rantaan päin on avara korkea luola eli louhi. Toinen
pienempi luola on lähellä olevassa Niemimäessä.

Paitsi edellä mainittuja vallituksia on Laatokan luoteisilla
rantamailla muitakin jäännöksiä kivivarustuksista eli panoksista,
vaikka niitä ei nimenomaan linnoiksi kutsuta. Niin sanotaan
Kurkijoen _Riekkolan_ riutalla meren rannalla olevan laveita
"kivijuornakkeita", joita kansa sanoo meteliläisien tekemiksi.

_Kauppalan Jäämäellä_ Tokkariin päin on ehkä 150 sylen pitkä ja
pari syltä leveä kivivalli, joka yhdistää kahta jyrkkää kalliota.
Kallioiden halkeimatkin ovat varustetut kivivalleilla, niin ett'ei
niidenkään kautta voitaisi päästä vuoren kukkulalle. Keskellä
järvenpuolisen jyrkän kallion vierintä on Pakolaisen luola, jossa
Ruotsin sodan aikana lie pakolaisia asunut. Luolan suu on sangen
ahdas ja milt'ei mahdoton alhaalta nähdä. Itse mäki on saanut nimensä
kahdesta 5 à 6 sylen syvästä vuoren halkeamasta, joissa jää ja lumi
säilyy Elokuuhun asti ja joita sentähden kutsutaan jääkaivoiksi.

_Munasyrjäsärkässä_ Rummunsuosta Savojaan päin sanotaan olevan
vallinjäännöksiä. Siinä on ollut koetelmuspaikka (eli tappelutanner),
sanoi muuan ukko.

_Janatsaarella_ ja _Spasvuorella_, molemmat lähellä Sortavalan
kaupunkia, sanotaan olevan vallinjäännöksiä. Niin myös _Peksmäellä_
Tulolansaaressa.

Riekkalan ja Tulolansaarien välisellä selällä on pieni _Lieritsaari_
ja vähän suurempi _Hiiretsaari_, joiden kallioilla on pitkiä vaan
matalia, rannansuuntaisia kiviaitoja. Hiiretsaaren kiviaita,
joka ympäröi melkein koko saaren (kumminkin kymmenkunnan sylen
kaukaisuudessa rannasta), on noin virstan pituinen. Kiviaidan
vieressä sisäpuolella on siellä täällä raunioita nyrkinkokoisia
kiviä. Kansantaru kertoo, että meteliläiset keskinäisissä sodissaan
viskelivät kiviä virstojen päähän toisesta saaresta toiseen ja
kyykistyivät kivivallien taakse, kun toisesta saaresta viskattiin.

Pienessä _Lapinsaaressa_ Hiienselällä eli tarkemmin Läskelän joensuun
selällä on monenlaisia vallia ja vallinmerkkiä ympäri saarta, sekä
hautoja ja äyräitä saaren halki, joita pikemmin voi sanoa ihmisien
kuin luonnon tekemiksi.



III. Tappelutantereita.


Riekkalan kylän maalla lähellä Kurkijoen kirkolle vievää valtatietä
on _Sakararo_. jossa sanotaan olleen kova tappelu, silloin kun maa
joutui Ruotsalaisilta Venäläisille ja asukkaat olivat pakolaisina
niemien louhikoissa tavaroineen. Tappelutanterella alussa ei ollut
kasvanut niin mitään ja harvassa oli ruoho siinä nytkin. Ne sotilaat,
jotka Sakararon tappelussa kaatuivat, sanotaan haudatuiksi Huhmarmäen
rinteehen, joka on aivan lähellä maantien toisella puolella. Muuten
on myös lähellä olevan Raholan kylän maalla maantietä tehdessä
Sinvuoresta löydetty paljon ihmisluita, jotka olivat maassa sekaisin
päällekkäin ja mataneista kirstunlaudoista ei nähty merkkiäkään.

"_Sillankorvan_ kylän Lukaryhmässä oli ennen 'tapeltu, niin että
verta oli polvia myöten'".

"_Elisenvaarassa_ Kerikän talon maalla on hiekkakankaalla suuri
kalmisto; siellä lie ennen tapeltu".

"Kurkijoen maanviljelysopiston maalla on _Laikkalanlaks_. Siellä
tappeli Jaakko Puntus venäläisien kanssa".

Kurkijoen kirkon ja pappilan välillä on maantien vieressä
_Mammalanmäki_, jonka rinteehen sanotaan sota-aikana paljon
kaatuneita haudatuiksi.

Ihojärven kylän maalla _Patasiin_ sillan luona sanotaan olleen
tappelukenttä ja on sieltä löydetty neliskulmaisia vaskirahoja ja
paljon piilöitä.

Samoin on _Paasun_ sillan luota 4 virstaa Sortavalasta Impilahteen
päin löydetty kaikenlaisia kaluja ja sanotaan siinäkin olleen verinen
tappelu.



IV. Monasterit.


Käkisalmen läänin maakirjoissa vuosilta 1589-93 mainitaan autioina
seuraavia puusta rakennettuja luostareja eli monastereja: Kannansaari
ja Heinisenmaa Kurkijoen pokostissa, Vaivila (eli Vainila) Sortavalan
pokostin Möltsälän kappelissa ja Orusjärvi Salmissa. Näistä olen
saanut seuraavat vähäiset tiedot:

Kannansaari (myös Kannsaari eli Kannesaari) on pieni saari kaksi
virstaa Kurkijoen kirkolta Laatokkaan päin. Siinä ei nykyään ole
pienintäkään rakennusta, vaan se on suuremmaksi osaksi peltona ja
niittynä. Saaren luoteisessa päässä kirkolle päin on kaksi kalliota
(Kuutti- ja Läävämäki), joiden välillä on Laiturilaks ja latakka
Laiturikallio. Tässä sanotaan olleen monasterin laituri. Vähän
ylempänä saaressa on pellon sisällä Kirkkomaa niminen nurmi ja
Kirkkomaakallio. Kallion tasalla on kivikkonurminen mäki, jossa
on kaksi suurta kuoppaa vierekkäin kallion läheisyydessä. Tässä
arvellaan kirkko ennen olleen. Kirkkomaasta on löydetty ihmisluita
ja pellosta tiiliä. Orjantappuroita kasvaa sekä mainittujen hautojen
ympärillä että rannalla. Muutamat kansantarut kertovat Kannsaaren
monasterista, toiset nimittävät sitä vaan kirkoksi. Monasterin
häviöstä kerrotaan: Kun suuri sota tuli näille maille, upotettiin
monasterin kellot Läävämäeltä mereen ja kuudella hevosella vedettiin
aarteet Satulakivelle salmen toiselle puolelle, jonka juurelle ne
upotettiin; eläjät menivät karkuun.

_Heinisenmaan_ namasteria eli monasteria tietää kyllä moni olleen
olemassa vanhoina aikoina, mutta toiset arvelevat sen olleen saaren
eteläpäässä, johon venemiehet uhraavat rahaa, tupakkaa, y.m., hyvää
säätä saadakseen, toiset taas sanovat namasterin olleen saaren
itärannalla Namasterilahden pohjoisessa pohjukassa. Täällä onkin
vedenpinnan alle vaipunut pitkä kivilaituri ja sen läheisyydessä
maalla jäännöksiä kiviaidoista ja muista kivipanoksista.

_Orusjärven_ monasteri sanotaan olleen siinä paikassa, jossa nyt on
samannimisen kylän kirkko. Kirkon vieressä kalmistossa on muutama
kymmenkunta vuotta sitten kaatunut kolmatta kyynärää paksu kuusi,
jota kutsutaan monasterin kuuseksi. Kalmiston vieressä olevasta
pellosta pöyhöää useasti atran kärjessä mätäneitä laudan palasia,
y.m. Monasterin vaiheista kerrotaan: "Ruotsi", kun tuli ensi kerran
näille maille, tuli vaan siihen ristiin asti, joka on runsaan puolen
virstan päässä Salmiin päin, ja siihen sovittiin. Ruotsi kääntyi
siitä takaisin ja meni Tulomajokeen, josta löydetään niiden pyssyjä.
Toisen kerran kun tulivat, niin hävittivät monasterin, jonka kellot
(arvattavasti sitä ennen) upotettiin Punkalan järveen; rahat taas
kuljetettiin 40 hevosella 8 virstaa koilliseen Orihkivenselälle,
johon pantiin silmäkaivoon. Monasterista ei jäänyt jäljelle muuta
kuin puuristi, joka oli asetettu monasterin kuusta vastaan. "Kun
tschassovna sroittiin" (kirkko rakennettiin) oli Walamon manahkoja
(munkkeja) täällä, ne lukivat, mitä ristiin oli kirjoitettu, ja
sanoivat, että entinen monasteri olisi ollut 700 vuotta vanha.
Vennäin uskoisien mielestä on Orusjärvi pyhin paikka Suomen
mantereella ja sen pyhä Nikolai paras auttaja onnettomuuksista.

Vaivilan monasterista ei meidän aikoihin lie säilynyt mitään
kansantarua, eikä itse nimeäkään Möntsälän tienoilla tunnettu. Tosin
on Möntsälässä Kirkkosaari, jossa on hautausmaa ja lahoneita sässynän
seiniä, vaan ei siellä mistään monasterista tiedetä.



V. Kirkot, sässynät ja hautausmaat.


Kreikanuskoisien karjalaisien alueella on ennen aikoina melkein
jokaisella suurella kylällä ollut oma rukoushuoneensa (tschassovna,
sässynä) ja sen ympärillä eli läheisyydessä hautausmaa (kalmisto,
kuusikko). Vasta nykyaikana on kielletty näihin kalmistoihin
hautaamasta ja ovat nyt sässynätkin jääneet mätänemään. Tuommoisia
entisiä hautausmaita ja sässynäpaikkoja sekä kappelikirkkojen
paikkoja tavataan Laatokan rantamailla lukuisasti semmoisissakin
seuduissa, joissa nykyään tuskin on ainoatakaan kreikanuskoista
perhettä. Nuo kalmistot ovat melkein kaikki korkeilla mäeillä ja
erinomaisen ihanoilla paikoilla. Tahdon tässä luetella joukko
kalmistoja, joista kuulin kerrottavan. Vaikka aion luetella
melkein yksinomaan Kurkijoen, Jaakkiman ja Sortavalan saariston
ja rantakylien kalmistoja ja luetteloni etenkin Sortavalan alalta
on vaillinainen, antanee se kumminkin vähän selitystä muun muassa
entisien eläjien asuntopaikoista ja voi olla osviittana niille, jotka
pääkalloja tutkivat tai kokoilevat.

Kurkijoella.

    _Huhmarmäki_, maantien vieressä Riekkalan kylässä,

    _Sinvuori_ Raholan kylässä ja

    _Mammalanmäki_ kirkon ja pappilan välillä, ovat ennen mainitut.

    _Sässynämäki_ on Hämeenlahden kylässä rannalla, Kannansaaren ja
    Kurkijoen kirkon välillä.

    _Raholanniemellä_ sanotaan ennen olleen kirkko.

    _Pappilan_ kirkonpuolisella pellolla on kalmisto.

    _Aromäen_ kylässä on hiekkamäki, josta on löydetty paljon luita.
    "Sota-aikana lie tänne ihmisiä haudattu".

    _Elisenvaaran_ kalmisto on jo mainittu, niin myös

    _Kannansaaren_ kalmisto.

    _Savojan_ kylässä on hautausmaa ja mätänyt sässynä.

    _Soskuan_ kylän Löysänurmella on ennen ollut kirkko, jonka
    vieressä joen varrella on pelto nimeltään Kalmisto. Siinä on
    kevättulvan jälkeen pääkalloja vierinyt jokeen.

    Lyhyt virsta alempana on talonpaikka, jota kutsutaan
    _Hautausmaaksi_. Siinä on ollut sässynä ja siinä on omenakuoppia
    tehdessä löydetty luita.

    _Soskuan kylän Kesäkalliimäki_ on melkein kokonaan kalmistona,
    vaikka taloja on sen päälle rakennettu. Tässä kaivoin ja löysin
    lätäkköjen kivien alta kolmen korttelin syvyydessä suuren
    ihmisluurangon, jonka pää oli sivullaan ja oikea olkapää liki
    nenää. Eräs ukko sanoi kalmistoa meteliläisien haudoiksi.

    Toinen ukko kertoi nuorra ollessan eräänä sunnuntaina toisien
    poikien kanssa löytäneen syltä pitkän ja kyynärän leveän latakan
    kiven alta ihmisluurangon. Se oli ollut joen toisella puolella.

    _Kuuppalan_ kylässä lähellä rantaa kirkolle päin on
    kivikkokummussa kalmisto, "johon hauattiin sota-aikana, kun Ruotsi
    mäni Vennäinmaalle ja täältä mäni kansa pois ja jätti rahat
    maahan". Kuuppalassa on myös

    _Tontin_ kalmisto ojan toisella puolella.

    _Lapinlahden Laskelanmäellä_ oli ennen ollut sässynä ja sen
    alapuolella pöyhöää kyntäessä suuria ihmisluita; "mahtoi olla
    meteliläisiä", sanoi muuan mies.

    _Lapinlahden eli Ryhmälahden_ rannalla on hautausmaa, jossa
    vieläkin on ristejä pystyssä. Hiukan ylempänä on vanhan sässynän
    lahonneita seiniä ja siitä vieläkin ylempänä on Kirkkomäki.
    Sässynä-paikalla (toisen tarun mukaan Kirkkomäellä) sanotaan
    vanhoina aikoina olleen iso kirkko, joka oli Walamoa vanhempi ja
    jonka kellot sota-aikana upotettiin Papinniemestä lahteen.

    _Lapinlahden Retsossa_ on vanhoina aikoina ollut hautausmaa (ja
    sässynä?). Siinä on nykyään talon piha ja on kuoppaa tehdessä
    löydetty luita ja mätäneitä lautoja.

    _Tervun_ myllyn luona on Kalmistomäki.

    _Tervun_ hovin vanhan karjakartanon luona on löydetty paljon
    luita.

    _Tervun_ kylän Immosessa on Kirkkomäki ja sen vieressä pellon
    sisällä on kumpu eli "kentäs", josta on löydetty ihmisluita.
    Siinä sanottiin olleen rahakasna eli aarre. Tässä lie ollut
    entisen Tervun kappelin kirkko. Lapinlahden vanhan kappelin
    kirkko oli arvattavasti mainitun Ryhmälahden rannalla.

    _Tervun_ Veijalassa sanottiin olleen kirkkomaa. "Siitä on
    löydetty meteliuskoisien luita".

Jaakkimassa.

    _Kalksalossa_ Niulasen riutan luona on ollut "vennäiuskoisien
    kirkko ja hautausmaa. Sitä kutsutaan kalmistoksi".

    _Kesvalahden_ kylässä Niemelässä sanotaan myöskin olleen
    kirkkomaa. Se on luotomaakumpu, jossa kasvaa nytkin näreitä.
    Likellä samaa paikkaa oli 80 vuotta takaisin löydetty
    "lapinmiekka" pellosta rahakasnaa etsiessä.

    _Kuhkaan_ kylässä Pamolan saaressa sanotaan ennen olleen kirkko
    ja hautausmaa, josta kyntäessä vieläkin löydetään luita.

    _Kuhkaan_ kylässä Siprosaaren Kuusikkoniemessä kuuluu olleen
    hautausmaa.

    _Kuhkaan_ saaressa Sihvolan ryhmässä rannan vierteessä on
    kalmisto, johon ennen aikoina vennäinuskoisia haudattiin.

    Lähellä samalla rannalla _Lahen ryhmässä_ on läävää tehdessä
    löydetty ihmisen pääkalloja.

    _Kumolassa_ on ollut kaksi sässynää ja kaksi kalmistoa,
    toinen joen suun vasemmalla puolella, toinen sen oikealla.
    Vasenpuolista kalmistoa, joka on korkealla mäellä ja tiheässä
    kuusikossa, käytetään vieläkin hautausmaana, vaan sässynä on jo
    hajoamaisillaan.

    _Harvin_ kylän Osippalan ryhmässä on pieni kalmisto, johon vielä
    äskettäin on haudattu; siinä on myös sässynän seiniä jäljellä.

    _Sorolan_ saaressa on kaksi kalmistoa liki salmen rantaa. Toinen
    on salmen suussa Lahenpohjaan päin Frimanin hovin nykyisellä
    pihalla, toinen taas salmen suussa Harviin päin pellolla kallion
    alapuolella; tämä lienee vanhempi. Edellisen vieressä oli ennen
    kirkko, josta vielä on jäljellä muutamia kiviraunioita. --
    Kansantaru: "Sorolan kirkko hävitettiin suuren sodan aikana.
    Venäläiset menivät pakoon ja kirkonkellot hukutettiin salmen
    suuhun ja kivet pantiin päälle. Silloin oli sota suurempi kuin
    milloinkaan uuden testamentin aikana".

    _Sorolan_ salmen toisella puolella on _Hietasenkennäs_, josta on
    löydetty paljon ihmisen pääluita.

    Samaten manteren puolella salmen korvassa on _Kontiinmäki_, jossa
    vielä 50 vuotta takaisin oli risti; siinä sanotaan myös olleen
    kalmisto.

    _Sorolan_ Kokonniemellä lie vielä viides kalmisto.

    _Mikli_-joen suussa on ennenmainittu _Kirkkomäki_. Siinä
    on hautausmaa ja raunioita vanhasta kirkosta. Lähellä on
    _Järkynmäki_. Siinä taas on _Kirkonkapale_ niminen kentäs, josta
    myös on luita löydetty. Miklin kirkonkellot ovat tietysti tarun
    mukaan upotettu Kirkkolampiin Ruotsin sodan aikana, kun kansa
    pakeni pois. Pappila sanotaan olleen Kirkkolammin suun toisella
    puolella Helkalistussa, josta myös on ihmisluita löydetty. --
    Entiset Sorolan ja Miklin kirkot olivat nähtävästi samannimisien
    kappelien kirkkoja ja kylät tämän seudun asukkaiden pesäpaikkoja.
    Miklin kylään luetaan nykyäänkin puolitoista sataa taloa ja
    kutsutaan sitä kansan kesken Pesä-Mikliksi.

    Miklijoen suun toisella puolella _Ohvonassa_ on löydetty luita
    valliraunioiden luona.

Sortavalassa.

    _Otsoisissa_ on Laatokan lahden rannalla hautausmaa. Siinä
    tuntuu jälkiä vanhan kirkon kivijalasta. Tämäkin kappelin kirkko
    sanotaan hävinneen silloin, kun Ruotsi valloitti maan.

    _Kirjavalahden_ kestikievarin luona ojan varrella sanotaan ennen
    olleen sässynä ja kalmisto.

    _Suuressa Tulolassa_ on _Sässynämäki_ ja sen ympäri kalmisto,
    josta on löydetty luita.

    _Läskelän_ joen suulla on vielä nytkin hautausmaa.

    _Möntsälän_ kirkkosaaressa on kalmisto; 40 vuotta takaisin oli
    siinä sässynäkin. Samalla paikalla sanotaan ennen olleen kirkko,
    jonka Ruotsin sota hävitti; nyt on siinä ainoastaan risti.
    Pappila oli ollut Kannaksen kylässä. -- 1500 luvulla oli Möntsälä
    niminen kappeli.

    _Möntsälän_ salmen länsipuolella Hiienselkään päin on
    _Kalmistomäki_, josta on luita löydetty.



VI. Taruja maakunnan vaiheista, Jaakko Puntuksesta, y.m.


Kurkijoelta.

_Riekkala_: Ennen aikoina ovat asukkaat näillä mailla olleet
tykkynään vennäinuskoisia. Ne pakenivat päivän nousuun päin. Heidän
kirkkonsa oli Kannsaaressa, jota myös kutsuttiin Kirkkosaareksi.

Toinen taru: Viime vennäinaikana, kun oli sotamiehenotto, niin se,
joka pääsi karkuun toisen voudin alueehen, oli pelastettu, sillä
siellä häntä ei otettu. Ottajat olivat aina hengenvaarassa ja
sentähden "mahottoman julmissa aseissa".

Kolmas taru: Niempellolla Raholajoen ja Kurkijoen haarassa aivan
lähellä kirkkoa oli ennen kaupunki ja siellä asui keisari. Syntyi
sitten kova tappelu, jossa keisari otettiin kiinni ja kaupunki
hävitettiin. Se oli vanhoina aikoina. Vielä 100 vuotta takaisin oli
täällä ollut vanhojen kivikartanojen raunioita ja kaakkelipalaisia
pöyhöää atrankärjessä nytkin.

_Lapinlahti_: Suuren sodan aikana Ruotsalaiset polttivat taloja ja
tappoivat paljon ihmisiä. He kulkivat meritsekin ja hävittelivät
pitkin rantoja. Tänne hävittäjät tulivat vettä myöten; ensin
menivät sivutse, vaan kääntyivät takaisin, kun karkulainen huusi
Kurkiniemessä. Silloin hävisivät asukkaat täältä niin tarkkaan, että
jäi vaan yksi eläjä ja yksi lehmä. Se, joka jäi, oli Vepsä. Hän meni
piiloon lampiin ja säilytti siellä itseään, kun oli havulla pyyhkinyt
jälkensä, niin ett'eivät koirankuonalaiset löytäneet. [Tähän, joka
pääasiassa selvästi tarkoittaa Pontuksen sotaa 1500 luvulla, on
lopulla sekoitettu muistoja ison vihan ajalta. Koirankuonolaiset,
joista esim. Raudussa tiedetään paljon kertoa, olivat luultavasti
Kalmukkeja.]

Toinen taru: Tämän kylän ensimmäiset asukkaat suuren sodan jälkeen
tulivat Lahenpohjaan. Ne asuivat riihessä ja sentähden kutsutaan
ryhmää Riihelänmäeksi. Se sota oli silloin, kun Riekkalaiset
(vennäinuskoiset) muuttivat pois, ja silloin poltettiin kaikki talot
Lapinlahden kylässä. Toinen sota, joka oli 200 vuotta takaisin, ei
hävittänyt niin tarkkaan.

_Tervu_: Kuoppaharjunmäessä, Tervulaisien maalla Saaressiin päin, on
rautakuonaa ja talon sija. "Siellä lie ollut laakeri ja laakeripaja".

Toinen taru: Anttilanmäki lienee vanhin talo Tervussa ja Tervu vanhin
kylä pitäjässä.


Jaakkimasta.

_Harvi_: Harvin metsässä meren rannalla on piilopirtti, jossa
vanhana sota-aikana asukkaat olivat Ruotsalaisia piilossa. Kun he
sieltä tulivat takaisin, panivat venäläiset suomenuskoisien vaatteet
(paidat) päällensä pelastaaksensa henkensä. Ne, jotka menivät
Venäjälle, kaivoivat aarteet maahan. Silloin olivat Ruotsalaiset
hirveän julmia.

Toinen taru: Osipan ukko, kun näki partiolaisien tulevan lopotista
päin veneillä, ehti vaan viskata rahakirstun otraan. Kun he tulivat,
hakkasivat ukolta käsivarren poikki, ryöstivät ja menivät tiehensä.
Silloin lie maa ollut Ruotsalaisien.

Kolmas taru: Viime sodan aikana kuljetettiin ruumista hyvin komeasti
Iisalmesta Pietariin. Mahtoi olla suuri herra, koska sitä piti kantaa
kaiken matkaa.

_Sorola_: Hyvin vanhana aikana oli tämä maa rikas ja rahvasta
paljon. "Silloin, näät sie, olj tääll' ihan toisenlaista väkkii,
ne olj vennäinuskosii". Tuli suuri Ruotsin sota, jolloin ihmiset
ryövättiin ja poltettiin. Tuossa on Impvaara [sama taru Annista
ja Anninriutasta], josta tytöt silloin hukuttivat itsensä mereen.
Asukkaat muuttivat pois ja kaivoivat aarteet maahan, luulivat
pääsevänsä takaisin, mutta jäivätkin pois. -- Viime sota-aikoina,
joista vasta toista sataa vuotta, täältä hevoset ryöstettiin.
Ruotsalaiset, kun pakenivat, ryöstivät, koska eivät tahtoneet
venäläisille hyvää heittää.

Toinen taru: 12 virstaa etelään Verkkosaaresta on Vossenisaari. Sinne
tahtoivat Valamolaiset tehdä naismonasteri. Siellä olikin jo kolme
tyttöä, mutta ei ne onnistuneet.

_Mikli_: Lähellä Miklin kylää, lammin toisella puolella on
Mielumäenlouhi. Se on syvä ja avara luola, jossa ihmiset olivat
sota-aikoina paossa. Sieltä on löydetty lusikoita.

Toinen taru: Järkynmäkeen haudattiin sotaväkeä silloin, kun "se suuri
sota täältä lävitse kävi". Ruotsalaiset silloin hävitti venäläiset
täältä pois, poltti kirkot, talot, tappoi asukkaat.


Sortavalasta.

_Otsoisiin kylä_: Kansa täällä mahtoi ennen olla rikas. Heillä oli
oma kirkkonsa ja papit asuivat rannalla, missä nyt lähin talo on.
Kun Ruotsi valloitti maan, hävitettiin kirkko ja ihmiset kaivoivat
rahansa maahan. He asuivat ensin maakuopissa ja muuttivat sitten
Venäjälle.

Toinen taru: Pusu eli Pietari pervoin aikana. Hän oli reipas mies ja
varoitti venäläisiä, kun ruotsalaiset pyrkivät Käkisalmeen. Hän piti
kapakkaa venäläisessä sotaväessä ja kantoi kerran Pietari pervoita
pahasta pulasta. Siitä sai hän palkkioksi Pusulan tilan Otsoisissa,
jossa Pusut nyt asuvat.

Kolmas taru, jonka kertoi 90-vuotias ukko Pusu: Tunkkeli tuli merta
myöten Sortavalaan ja ampui tykkilöillä, vaan kun Sortavalasta
vastattiin, niin hän ei päässyt sinne. Sen oli ukon setä nähnyt
poikana.

_Möntsälä_: "Protojerei Sortavalassa, joka oli viisas mies, sanoi
Sortavalan saaneen nimensä siitä, kun pyhä mies paholaisen kanssa
voittosilla ollessaan sanoi tälle: tschort vali".

Toinen taru: Sota-aikana rääkkäsivät koirankuonolaiset paljon
ihmisiä, joita he jälkiä myöten etsivät metsistäkin, vaan se, joka
ymmärsi havulla pyyhkiä jälkiänsä, pelastui.


Jaakko Pontuksesta.

_Hämeenlahti_: Jaakko Puntus tappeli Laikkalanlahdella, hän meni
Lyyssinään asti, teki soiden yli siltoja ja raivasi kivikkojen läpi
teitä.

_Jaakkima_: Pitäjän nimi on alkuaan ollut Jaakon maa, joka nimitys
taas on syntynyt siitä, että Jaakko Puntus pitemmän ajan kuluessa
on täällä pitänyt leiriä ja itse asunut Lippumäellä, jossa nykyinen
pappila on. Leiri oli kirkon ja Veltsillan toisella puolella
Veltkankaalla.

_Tervu_: Jaakko Puntus oli paimenpoika, joka oli alituisessa sodassa.
Kerran hän tappoi tavattoman suuren miehen. Hän pyysi miestä kilpaan
heittämään kiviä. Kun nyt Puntuksen vuoro tuli heittää ja mies
katseli taivasta kohti, kuinka ylhäälle toinen heittäisi, paiskasi
Jaakko Puntus kiven toisen otsaan. Tuommoisilla konstiloilla hän
tappoi paljon ihmisiä, vaan suomalaisille hän ei tehnyt mitään pahaa.

_Mikli_: Jaakko Puntus oli meteliläinen. Hän raatoi paljon metsiä
aina Aunukseen asti. Miklin kylän Vakokankaalla on penkinkorkuisia
vakoja, joita Jaakko Puntus aikoinaan oli kyntänyt. Niilessilta
rahkasuon yli on myös hänen tekemä. Samassa kylässä kerrottiin
Puntuksen pojasta sama kasku, jonka tämän kertomukseni alussa kerroin
meteliläistytöstä.

Näistä taruista huomaa jo, että Jaakko Puntus aikojen kuluessa on
kansan muistissa muuttunut yhtä myytilliseksi henkilöksi, kuin
Wäinämöinen ja Ilmarinen.



VII. Maalöydöt.


Maalöydöt, joista matkallani kuulin kerrottavan, paitsi niitä
yhteensä puolineljättäkymmentä muinaiskalua, jotka jätin yliopiston
museumiin.


Kurkijoki.

_Sillankorvan_ kylän Lukaryhmässä on pellosta löydetty malmiluoti,
suurempi kuin kanan muna.

_Savojassa_ löydettiin toista kymmentä vuotta takaisin Huotilan
myllyllä, rinteestä joen varrella, kolme kupillista hopeisia
puolanlehtiä (= venäläisien suuriruhtinaiden suikulaisia rahoja).

_Soskuan_ kylässä Antti Poskelaisen pellolla löydettiin suikulainen
hopearaha, jonka ostin, vaan hävitin.

_Soskuan_ kylässä Jaakko Kontulaisen maalla joen varrella on löydetty
ruostunut tiikka (eli keihäänterä) ja miekka.

_Kuuppalan_ kylän 3:ssa numerossa löysi eräs ämmä vuonna 1866 noin
100 suikulaista hopearahaa.

_Kuuppalan_ kylässä on ollut useassa talossa monta ukonnuolta (eli
muinaiskaluja kivikaudelta). Näin yhden kivikirveen, jota eivät
myynneet.

_Ristsaaresta_ veivät venäläiset muutama kymmenkunta vuotta takaisin
suuren kirstun täynnä rahoja.

_Ihojärven_ metsässä on raunio tykinluodin muotoisia kiviä.

_Tervussa_ löydettiin Gripenbergin aikana hopearaha-aarre.


Jaakkima.

_Kumolassa_ löydettiin pari kymmentä vuotta takaisin toista puutaa
hopeata (rahoja?), jotka myytiin salaa Käkisalmeen.

_Kumolassa_ on löydetty suuri tykinluoti.

Neljättä kymmentä vuotta takaisin löysi _Kumolassa_ Valvatsun
rinteessä paimenpoika, joki meni louheen sadetta pitämään,
sieltä noin puolentoista korttelin pituisen ja korttelin paksun
tuohitöttörön täynnä puolanlehden tapaisia hopearahoja. Töttörö
hajosi pojan käsissä ja rahat joutuivat osaksi kivien väliin, josta
moni niitä sittemmin on poiminut.

_Kesvalahdella_ löysi ennen aikaan Kumolan tyttö niittämään
mennessään rahakasnan. "Se oli ikäänkuin sotamiehen manerkka täynnä
hopearahoja; lie ollut ruplia". Hän jätti sen metsään ja kävi
välistä sitä katsomassa. Talolaiset, kun huomasivat tytön metsässä
kuleksivan, kävivät hänen jälkiään katsomassa ja varastivat tytöltä
rahat.

Aunuksen miehet ottivat 30 vuotta takaisin _Nuotsaaren_ kallion
kupeesta suuren summattoman rahakasnan.

_Miklin_ kylästä pari virstaa maantielle päin löydettiin tämän
vuosisadan alussa kaikenlaisia haulia.


Impilahti.

_Unolan_ (Arposenselkä) puutarhassa on ennen löydetty tipurahoja eli
puolanlehdentapaisia hopearahoja.

_Kerisyrjässä_ Lapan tilalta on löydetty samanlaisia rahoja.


Salmi.

Uudenkylän kestikievaritalon väki oli löytänyt eheän ja sievän
höylänteränmuotoisen kiven, vaan he eivät tahtoneet sitä myydä.

_Aunuksen rajalla_ valtatien vieressä oikealla puolella on raunio,
jonka päällä on latakka haljennut kivi. Tämä kivi lie rajalle
pystytetty silloin, kun raja käytiin Stolbovan rauhan jälkeen.
Kuluneesta kirjoituksesta voi vielä selittää: Gustavus ... Rex
Svec ... Limites...



VIII. Aarteet ja aarrekirjat.


Ei missään Suomenmaassa liene niin useasti rahoja maasta löydetty
kuin Laatokan rannoilla, eikä missään nuo aarteet kummittele
siinä määrässä kansan mielessä kuin täällä Kurkijoen ja Jaakkiman
rantakylissä. Aivan ilmasta otettuja kaikki nuo lukemattomat tarut
aarteista kumminkaan eivät ole. Tahdon tässä kertoa muutamia
näytteeksi.

_Laurolan_ hovin palvelustyttö näki sattumalta eräänä yönä
venäläisiin pukuihin puettuja miehiä kantavan suuren taakan hovin
puutarhasta rantaan ja kun päivällä käytiin katsomassa, nähtiin
puutarhassa iso kuoppa ja sen pohjassa kirstun sija.

Kurkijoen _Riekkalassa_ kerrottiin, että siellä oli 30 vuotta
takaisin käynyt Venäjän puolelta ukko, joka oli olevinaan
käypäläinen, ja kyseli paikkoja; hän kyseli Allaskiveä, jota nyt
kutsutaan Kukkiveksi, Satulakiveä, niin myös kiveä Raholan aholla.
"Aarteita hän lie etsinyt".

_Kuuppalassa_ ja sen ympäristössä sanotaan olevan monta kymmentä
aarretta. Akankiven juurella kattila täynnä hopeata.

_Verkkosaaressa_ sanotaan olevan Käkisalmen entinen rahasto.

"_Roitsan_ monasterin kirjoissa oli sanottu, missä aarteita on; mutta
kun monasteri paloi, paloivat myös kirjat ja sentähden palavat ne
aarteet aikanaan".

"_Himmalan_ pellolla on aarrelähde".

_Jaakkimassa_ käveli muutama vuosi takaisin Venäjän puolen miehiä
aarrepaikkoja kyselemässä; niillä oli kirjat mukana. Kirjat olivat
saatu Solokoinamasterista.

Ne miehet, jotka _Nuotsaaresta_ ottivat suuren aarteen, olivat
saaneet rahakasnakirjat Aunuksen linnasta.



IX. Uhrit y.m. tapoja ja taikoja.


_Kuuppalan_ kalmistossa oli ollut hyvin suuri tuomi, jonka juurelle
uhrattiin ensimmäinen piimämaito, kun lehmä oli poikinut, ensimmäinen
uutisvilja, j.n.e. Sitä palvelusta katsoivat vennäinuskoiset
velvollisuudekseen jatkaa, niin kauan kuin tuomi oli pystyssä ja
tuomea ei kukaan tohtinut hävittää, sillä se oli pyhä puu. Vihdoin
tuli Jaakkimalainen, joka humalapäissään hakkasi poikki tuomen. --
Melkein jokaisella vennäinuskoisella ryhmällä oli oma uhripaikkansa
puun tai kiven juurella, niin _Riekkalan_ Timoskassa, niin _Soskussa_
ja _Savojassa_.

_Hämeenlahden_ niemellä, jossa ennen kreikanuskoisien talot olivat,
oli puuristi ja sen ympärillä kiviä. Tämä oli uhripaikka. "Kun
Parikkalan mies humalassa sen perkasi, sai hän tyrät".

_Lapinlahden_ Laskelan mäellä oli puuristi, siihen uhrattiin
juhlapäivinä rahoja ja muuta.

_Ruotsaaressa_ on niinikään risti, jonka juurelle venemiehet
uhrasivat rahaa.

_Ristiniemellä_ Tervun kylän maalla kolme virstaa hovista
Heinisenmaahan päin on risti kasvavassa petäjässä, jonka luo
venemiehet uhrasivat. Välistä ottivat toiset pois, mitä toiset olivat
panneet, mutta se, joka ei pannut mitään sijaan, tuli sairaaksi.

_Kumolan_ molempiin kalmistoihin uhrattiin ennen ja uhrataan
luultavasti vielä nytkin, etenkin vanhempaan [etupäässä rahaa], joka
on Tervun puolella.

Vennäinuskoiset käyvät kalmistoissa vainajia muistelemassa. Sinne
viedään ruokaa kahdesti vuodessa, syksyllä kekrinlauantaina ja
keväillä kuolleiden pääsiäisenä (tiistaina pääsiäisen jälkeisellä
viikolla). Ruoka syödään kalmistossa. -- "Kumolan vennäinuskoisissa
on vielä paljon taikauskoa". Vielä 15 vuotta takaisin he eivät
perjantaipäivinä kyntäneet eivätkä karttaneet.

_Sorolan_ saaressa salmen korvalla lopottiin [Lahdepohjaan], päin
on suuri kivi, jonka halkiin on paljon uhrattu. Täällä kävivät
Kumolalaisetkin Jyrinpäivinä uhraamassa, niin että tulisi rauhallinen
kesä. -- Hyvin vanhat ihmiset muistavat vielä niitä aikoja, jolloin
vennäinuskoiset kävivät Sorolan kalmiston paikalla "mölimässä tai
pomiluittamassa".

Kirjavalahden kestikievarin luona oleva kalmisto on myös ollut vanha
uhripaikka.



X. Arkistot.


_Kurkijoen tuomarinarkisto_, ulottuu ainoastaan viime vuosisadan
myöhempään puoliskoon, vaan asiakirjoista voi kumminkin saada
kaikenmoisia tietoja myös edelliseltä vuosisadalta, esim. Käkisalmen
ja Sortavalan kaupunkien oikeuksista, y.m.

_Kurkijoen kirkonkirjat_ alkavat 1700 luvun keskivaiheilta ja eivät
sisällä juuri mitään erittäin mainittavaa.

_Jaakkiman kirkonkirjat_ alkavat vuodelta 1732 ja sisältävät
ainoastaan tavallisia virallisia tietoja. Kirkossa säilytetään
kumminkin vielä useita kirjoituksia ison vihan ajalta, jotka ovat
osittain sangen hupaisia.

_Sortavalan kirkonarkisto_ kuuluu palaneen tämän vuosisadan alussa,
jonka tähden siitä ei paljon tietoja voine saada.

_Sortavalan kaupunginarkisto_ sisältää asiakirjoja ainoastaan tältä
vuosisadalta.

_Sortavalan ruununvoudinarkisto_ samaten. Nykyinen ruununvouti
säilyttää kumminkin ison hevoiskuormallisen vanhoja virkakirjeitä
viime vuosisadan loppupuolelta, jotka hän oli ostanut huutokaupassa
makulatuurina edeltäjänsä perillisiltä.

_Impilahden kirkonkirjat_ alkavat vuodesta 1758 ja ovat tavallista
laatua.

_Kitelän_ kreikanuskoisen seurakunnan _kirkonkirjat_ ovat tältä
vuosisadalta, niin myös _Salmin_, jossa tulipalo sanottiin
hävittäneen vanhemmat kirjat tämän vuosisadan alussa.

_Valamon_ monasterin vanhat aikakirjat ovat hävinneet ja ovat munkit
siinä luulossa, että Ruotsalaiset monasterin hävitettyänsä olivat
vieneet nämä kirjat Ruotsiin, jossa niitä muka vielä piilossa
pidetään.



Lisäys.


Tähän liitetyt kartta- ja asemapiirrustukset [jätetty tästä
digiversiosta pois, mutta löytyvät esim. Dorian pdf-tiedostosta]
ovat Maanmittausylihallituksen kartoista kopioitut. Näissä on
merkitty muutamia sellaisiakin linna- ja kirkkomäkejä y.m., joista
en matkallani kuullut kerrottavan, vaan joita olen maanmittarien
toimittamista, karttoja seuraavista selityksistä löytänyt.

Vaikka tähän olen kirjoittanut ainoastaan kansan suusta kokoomiani
tietoja semmoisina, ilman mitään selityksiä, en lopuksi voi olla
huomauttamatta eräästä seikasta, joka saattaa valaista vanhoja
asutussuhteita Laatokan luoteisrannalla. Jo tähän liitettyjä
asemapiirrustuksia tarkastamalla voi kohta huomata, että melkein
kaikkien vanhojen kirkkopaikkojen ja hautausmaiden likeisessä
läheisyydessä on ainakin yksi linnamäki ja välistä useampiakin,
kun sen sijaan kauempana näistä vanhoista pesäpaikoista linnamäet
ovat verrattain harvinaisia. Niin on Kurkijoen kirkon läheisyydessä
maanviljelysopiston vieressä linnamäki; Kannansaaren vanhan kirkon
eli monasterin luona on Hämeenlahden linnamäki, Kuuppalan kalmistojen
lähellä on kaksikin linnamäkeä, Soskuan joen rannalla keskellä kylää
yksi; Harvian kalmiston luona on Lapinlinna eli linnamäki; Sorolan
vanhan kirkon vastassa Papinsaaren toisella puolella on Linnankanta
niminen niemi; Miklin Kirkkojärven rannalla on linnamäki, niin
myös Otsoisiin kirkon vastassa lahden toisella puolella; salmessa
Tukianmäen, Telkinniemen ja Pohjin kylien välissä Tokkarlahden suussa
on Linnasaari ja rannalla linnamäki; Möntsälän kirkon vastassa taas
on toisella rannalla linnamäki ja toisella Lapinlinna, -- Siinä,
missä on ollut hautausmaa tai kirkko, on luonnollisesti myös ollut
jotensakin tuntuva asutus. Koska nyt jyrkimmillä mäeillä näiden
vanhojen kalmistojen läheisyydessä on linnan nimet ja useimmilla
niistä vielä on selviä vallinjäännöksiä, niin voi hyvin arvella,
että nämä linnamäet olivat entisien asukkaiden turvapaikkoja, joihin
he aina vihollisien äkkirynnätessä pikaisesti vetäytyivät vieden
mukanaan kalliimman omaisuutensa. -- Mäkilinnat olivat tietysti
vanhemmat kuin kirkot, sen tietää myös kansantaru, joka kertoo,
että Hämeenlahden linnamäellä oli silloin linna, kun Kannansaareen
kirkko rakennettiin, ja tämä kirkko oli vanhempi kuin tuo tiettävästi
vanha kirkko Kurkijoen suulla, joka antoi nimen koko pitäjälle.
Luonnollista on, että kreikanuskon juurtuessa Karjalassa kirkkoja
rakennettiin asukkaiden pesäpaikkoihin ja täten tulivat linnamäet ja
kirkot olemaan vierekkäin toiset ruumiillisena ja toiset hengellisenä
turvana. -- Ehkä samaa laatua kuin tässä mainitut linnat, kenties
vain vähän vahvemmin varustettu, lienee tuo alkuperäisesti
karjalainen Käkisalmenkin linna ollut, jonka ruotsalaiset vuonna 1294
valloittivat ja joka sitten kohta joutui venäläisten haltuun.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Kansantaruja Laatokan luoteis-rannikolta: kesällä 1879" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.