Home
  By Author [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Title [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Language
all Classics books content using ISYS

Download this book: [ ASCII | HTML | PDF ]

Look for this book on Amazon


We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month
fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Tampereen kaupunki - Muisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879
Author: Anonymous
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
Copyright Status: Not copyrighted in the United States. If you live elsewhere check the laws of your country before downloading this ebook. See comments about copyright issues at end of book.

*** Start of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Tampereen kaupunki - Muisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.



TAMPEREEN KAUPUNKI

Historiallisia ja tilastollisia tietoja
koottuina ja kirjoitettuina

Sen Satavuotis-Juhlan muistoksi
1 p. Lokakuuta 1879.


[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]



Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa,
1879.



Nämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot
unohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot,
joita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei
valmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä
monilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on
voitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää,
taikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden
ole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis
tätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei
sovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen
historiaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee
synnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi
Insinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on
piirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän
asemakartta on.

       *       *       *       *       *

Suomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei
ole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa
neljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä
1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka,
iloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen
miesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa,
miten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus
tulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu
molemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee
Pyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni
tuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä;
Pyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi
kaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen
valtajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja
kristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan.
Päästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden
onnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko
Hämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti
maakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta
kysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: "yhtä Hämeen
maata tämä lienee," ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista
syistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on
oikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui
Kokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin
Kokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin
Satakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta
myöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa,
sillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi
ulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka.
Nimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain
nimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se
paremmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken.
Entäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen
johtaa "Tamperpäivistä" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti
vietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot
heluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä,
ja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki
vuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin.
Kun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä
että Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen
markkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin
pitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.

Hämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan
kauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa
vahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat
mahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat
ennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri
kaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat
(s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet
käräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten
Kemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta.
Heidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan
asti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on
Satakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein,
eli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan
pitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala,
Kangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven
ympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin
Lappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset
Pohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle
Mallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta,
Pirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli
Ruovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n
verokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi
Ruoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit
aniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä
täällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin
Näsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse
Pyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle.
Sanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä
teitä eli polkuja, joita kutsuttiin "ruumiinpuntareiksi". Toinen
vanhempi kirkkotie "ylivetisille" oli Tammerkosken itäisellä puolella:
laskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun
takana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty
kourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin
Pirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli
morsianten ja tyttöin kirkkotie. -- Wanhain pitäjäin syrjäiset
kulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen
aikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät
neljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä
Takahuhdin kanssa sai "Kivikirkon" nimen erotukseksi "vanhasta
kirkosta" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi
kivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v.
1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta
v. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli:

  Messukylä.......................... 31 taloa.
  Otavala ........................... 31   "
  Tamperkoski........................ 14   "
  Laiskula...........................  5   "
  Pyynikkilä.........................  2   "
  Hatanpää...........................  3   "

W. 1563 Tamperkosken taloja oli: Skyttä, Kurila, Kuotti, Laiska ja
Pyynikä.

Säilynyt on laamanni Juho Nuutinpoijan (Kurki) tuomio Kokemäen
kartanossa tiistaina jälkeen 2 sunn. paastossa v. 1539, jossa riita on
ratkaistu Tammerkosken kyläläisten ja Messukyläläisten tilusten
rajasta. Raja päätettiin käymään Kalevankivestä Otavansiltaan, siitä
"Wehnoen" siltaan, ja siitä Sääksjärven ojallen. Sama tuomio, joka
tähän asti on vanhin asiakirja, kirjoittaa mainitun kylän nimen:
Metzäkylä ja Mezsäkylä, ja kun pitäjän nimi nähtävästi on otettu
kylästä, näkyy selvästi, ettei pitäjän nimi ole otettu "messuamisesta."

Tampereen koski on ahtaaksi ja kuohuvaksi supistettu kahden harjun
väliin. Länsipuolella on Pyynikin harju, jonka puitten välistä on
kaunis näköala yli Pyhäjärven saarineen. Kosken itäisellä puolella
vastapäätä nousee Kalevankangas, kolme virstaa pitkälle itäänpäin
Wuohensiltaan asti, tasaantuu sitten avaraksi kentäksi Kivikirkon
kirkon kohdalla, ja keskikohdalta Kalevankangas on korkein. Maantie
vanhuudesta kävi pitkin sen selkämää, nyt sen alipuolella rinnakkain.
Hirmuinen kivi vanhan harjunpäällisen tien vieressä kutsutaan
Kalevankiveksi. Kalevan pojat vielä ovat pysyneet hyvässä muistossa.
Heinän niitossa olivat ripsat; niittäessään "heinää niin kaukaa kaatui,
kun vikatteen kahallos kuului." Kankaan takana on Takahuhdin kylä
(alkuansa Metsäkyläläisten huhta). Kun Pylsylän haltiaväki lie
suututtanut Kalevanpojan, niin hän kerran täältä nakkasi kauhian
kivimöykyn heidän pellolle. Sen alle pusertuivat kylväjä isäntä,
emäntä, joka sitkainta veti, pari härkiä ja puoli tynnyriä rukiita.
Harjun eteläisellä jyrkemmällä puolella on helavalkeita poltettu.
Sieltä näkee yli koko Tampereen kaupungin ja hyvän osan Pyhäjärveä.

Wanhin kartta Tamperkosken ratsuvelvollisen säterin ja Tampereen kylän
tiluksista, Isakki Lithov'in tekemä v. 1738 näyttää sillan läntisellä
kohdalla Tammerkosken säterirysthollin eli kartanon, vastapäätä yli
sillan Skyttälän talon. Tästä tienhaara käy eteenpäin neljän töllin
välitse ja sivutse, toinen kääntyy Wiinikkaan ja Pirkkalaan päin.
Skyttälän pohjois-puolella Erkkilän talo on kosken rannalla, siitä
itäänpäin Siukolan talo. Niiden rajamaa Takahuhdin kylää vastaan
oli Tampereen kylän pahoin turmeltua kaskimaata. Wiinikka-joen
pohjois-rannalla tien vieressä oli kehrukoulu [Elmgren, Histor.
Arkisto V.], alempana samaa rantaa Wiinikan talo; vastapäätä yli
joen tie kävi Otavallan kantta ja samalla rajapuolella Nekkala ja
Järvensivu oli; Hatanpään rustholli niemessään. Kosken sillalta
maantie kävi länteenpäin läpi säterin ja Pyynikin aputalon maan
etelätse pientä vuoren nyppylää, n.k. Tuulensuuhun nykyisen
Kauppakadun läntisessä päässä ja sillä kohdalla oli vastakkain kaksi
peninkulman tolppaa. -- Wanhat sanovat: "Wenematkasia silloin oltiin,
selkähevosilla kaitoja huonoja teitä harvoin ajettiin ja pieniä
kuormia Turkuun vietiin."

Historiallista Tampereen ympäristöltä on se, että tieten ensimäinen
löytö, josta on Suomessa kirjoitettu, on se minkä maamittari Daniel
Hall professori Gadd'ille kertoi löytäneensä v. 1762, kolhon palasia
lapinrauniosta Näsijärven Reuharin saaresta Niemen rusthollin nokassa
Tampereen edustalla. Muistetaan Nuijasodan miesten täällä käyneen, ja
että talonpojat siinä sodassa nuijilla ja lingoilla voittivat
Puolalaisia Kangasalustalla Pälkäneen-puolisella Kiehelänharjun
syrjällä. Kun ison vihan sodassa Wenäläiset ei päässeet yli Kostian
virran, tekivät he Pälkäneen Äimälän kylässä tupien hirsistä lautan,
millä pääsivät puolen penikulman matkan yli Mallasveden Mälkkilään
Ruotsin väen niskaan. Wenäen kenrali, ruhtinas Galitzin, sitte Raholan
ja Kaarilan pelloilla piti leirinsä ja läpi pitäjän vaelteli kummingin
vv. 1713-1719. Muistona heistä on mutaan vajonnut kivisilta poikki
Sikojoen Pirkkalan pappilan ja Walkkilan välillä sekä nimi "sotaplassi"
Walkkilan niitulla. Samasta ajasta lienee Piispalassa vähäsen Tampereen
puolella siitä tiehaarasta, joka menee Harjuntaustan kyliin,
kolmetahkonen patteri.

J. J. Roth'in sissimiset 1808-vuoden sodassa Näsijärven vesistössä
ovat kansan muistossa. Lapuan tappelun perästä lähetettynä 40 miehen
kanssa, johon lisäksi talonpoikia tuli, Roth heinäkuulla Ungehkiven
tykönä, Ruhalassa, Wisuvedellä Wenäjän kenralin Rajevskin kaikki
muonakuormastot kaapaten pani Wenäjän suuren sotaväestön pahimpaan
pulaan. Wangittuja upsieriä, sotamiehiä ja ryöstötavaroita hän vietti
Soukonsaareen sekä päämajaansa Onniaan, joka siitä kantaa nimen
"transporttisaari". Korpralinsa Spoof'in hän 23 päivänä lähetti
Tampereen siltaa hävittämään, ja hän jo Mustalahdessa souteli, mutta
Wenäjän majuri Judenieff sai kanunanampumalla rantatöyrältä kuitenki
estetyksi. Ihmeen nopiasti Roth Lapualta tuli, yhtä nopiasti hän jo
elokuun 10:nä päivänä taas oli Kauhajoen tappelussa. Hän kuoli elok. 31
päiv. 1839 ja on hautansa päälle Teiskon kirkkomaalla rauta-ristin
saanut. -- Sukkelat ovat sodan sattumukset. Samassa sodassa oli jossain
näillä paikoilla eräs vihollisten upsieri kiikarillansa tiedustelemassa
mäellä vähä matka miehistänsä. Tätä pari suomalaista soturia
huomasivat. "Entäs kun koettaisimme hiipiä hänen päällensä
takapuolelta." Joutuivatkin; hätähätää upsierin suulle tukko, toinen
konteista suolapussina saalistansa kantamaan pois, toinen varoksi jos
huomaittaisi. Heidän tepposensa hyvästi onnistui, upsierin saivat
siepatuksi melkein hänen väkensä keskeltä. Se upsieri sanotaan olleen
Aleksanteri von Benckendorff, keisari Nikolai I:sen lapsuuden ystävä,
joka sitten v. 1844 ministerinä kuoli 61 vuoden ijässä. -- Mitä Paavo
Nissinen kertoo kuuromykän Eek'in kidutuksesta on tapahtunut nykyisessä
Finnen talossa Tampereen torin varrella.

Tampereen paikkakunta on vasta nykyisin vähitellen päässyt kokonaan
irti metsäpetojen vallasta. Wuonna 1559 asetettiin susikuoppia
(ulfstugor) Piispalaan, Keijärveen ja Tammerkosken kartanoon ja 1613
uudistettiin metsästyssääntö asettain otusha'an (djurgård) ja
nahkakammarin kartanoihin, joita Tammerkoskikin oli. Wirkamiehiä niissä
oli monta. 1821 oli Tampereen molemmin puolin suuri hirventappo ja
talvella 1832 sanotaan Kitusen Martti, koko Suomen suurin karhunampuja,
hirvein loput ampuneen Näsijärven Koljon saaressa Teiskolan alla.
Erkkilän maalla, aivan likellä kaupunkia, nähtiin 1840-paikoilla
emäkarhu kahden poikansa kanssa, 1863 susi söi koiraa itse kaupungissa
ja 1868 kaksi sutta saatiin susikuopasta aivan lähellä kaupunkia.

Ryytimaan-viljelys Suomessa oli yleisesti alhaisella kannalla. Hallitus
antoi v. 1748 ensimäisen käskyn perunan-viljelemisestä, ja Turun
Talousseura tämän sataluvun alussa jakeli, pait muita, Teivalan
isännän, luutnantti v. Becker'in kautta, siemenperunia; mutta kun
Hatanpään herra, saman seuran kehoituksesta, myöskin koetti
perunaviljelystä Messukylän pitäjässä puolustaa, niin pitäjäläiset
julkisessa kirkonkokouksessa kovasti ja yksimielisesti, niinkuin
monessa asiassa vieläkin, vastustivat, kun eivät kehoituksessa nähneet
muuta kun Herrain joutavia vehkeitä. Siihen aikaan kansa oli
lahjoitusten ja houkutusten kautta kehoitettava syömään tätä uutta
kasvia. Kaarilan kartanossa Tampereen lähessä oli kuitenkin Suomen
ensimäisiä kasvistoja, jossa monta harvinaista ulkomaan-kasvia ja
hedelmiä vv. 1762-1787 viljeltiin. Isäntänä siellä silloin oli Pehr
Adrian Gadd, professori ja ekonomitirehtöri, Pirkkalan pitäjän lapsia,
jonka väsymättömistä toimista Taloudenseura, hänen kuolemansa jälkeen,
v. 1798 perustettiin. Tampereen uusi kaupunki ei vielä paljo ymmärtänyt
Gadd'in istutuksia ja kukkia ottaa oppiaksensa. Pari kymmentä vuotta
myöhempänä oli kuitenkin välskäri Pihlman'in talon asemalla, joka
sitten oli kirjannitoja Lemlinin talo ja nyt on Seurahuone Kauppatorin
varrella, hyvin korjattu kasvimaa eli puutarha, jota kaikki kävivät
ihailemassa samaten kun nyt von Nottbeck'in kauniita istutuksia.
Wiimeisellä vuosikymmenellä Järvensivun maatalossa asuva venäläinen
kasvitarhuri tuopi kaupunkilaisille kaupaksi kasvisyötäviä.

Kun v. 1604 "ilkiä Iharin koski saattoi Sarsan vaivaiseksi" s.o.
yhtäkkiä sieltä hävitti sen toistakymmentä myllyä, Tamperkosken myllyt
kaiketi siitä hyötyivät, jauheita saivat. Ison vihan aikana Wenäjän
sotaväki tullessansa useasti ihmisten myllyjä hävitti, nähtävästi
Tampereellakin. Kun useammassa paikassa silloin vielä käsikiveillä
jauhettiin, ja Wenäjän sotaväki moneksi vuodeksi jäi Tampereen
ympäristöön majailemaan, niin jauhamisella vaimoja kiduttivat. Haiharan
vainiolla majaileva väki pakotti talonpoikia sinne tuomaan yhdeksän
paria käsikivejä ja talon emäntä sai vastata jauheen valmistumisesta.

       *       *       *       *       *

_Koski_ on Tampereen kaupungin valtasuoni ja elättäjä. Se käyttää
enemmän ja tärkeempiä tehtaita kun mikään muu koski Suomessa. Järvet
yli- ja ali-puolella ovat kaupungin liikkeen kannattajia. Etenki suuri
_Näsijärvi_ kosken ylipuolella on monenlaisen onnen jakaaja
Tampereelle. Sen ympärillä on 7 pitäjää, kaikki vanhan Pirkkalan
tyttäriä. Kosken niskasta pääsee ylöspäin soutamaan kaikkiaan 15
penikulmaa: Muroleen on 4, Kauhtuun Ruoveden kirkolle 6; siitä
eteenpäin on kolmatta penik. vesikulkujakaukseen, nimittäin itäänpäin
Filppulan ja Mäntän kautta 5 1/4 pen. Keurun kirkolle, luoteesen taas
pääsee runsaasti 7 penik. edemmäksi, ensin Tarjannetta Wisuveden
pysäyspaikkaan, siitä Wisu- ja Waskivettä Wirtain kirkolle, ja
tästäkin pohjosempaan on Toehvettä ja muita järviä myöten veneillä
ja proomeilla kuljetus. Suurin selkä on Tampereen ja Kurun välillä.
Näsijärvi loi v. 1878 jäänsä toukokuun 12 päivänä, oltuaan jäässä
4 kuukautta 7 päivää. Wähimmän aikaa, nimittäin 3 kuukautta 24
päivää, se on 42 vuoden sisällä ollut jääpeitossa ainoastaan v.
1848. Kaikista pidemmän ajan se oli ummessa ja jään vallassa
talvella 1866-67 eli kokonaista kuusi kuukautta ja kuusi päivää.
Näsijärven vedenpinnan korkeus taikka mataluus on suurta vaikutusta
koskelle, tehtaille, koko kaupungille. Syksyllä 1842 vesi koskessa
oli matalampi kun mitä vanhimmat muistavat milloin olleen. Kesällä
v. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun
vesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja
0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole
luultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus
olleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella,
niin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden
välillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri
aikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29.
Pitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän
vaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun
kuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta.
Kaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden,
että juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti
ovat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan.
Kaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on
runsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää
leviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä
keskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon
katto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon
koski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon
kaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli
valtameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon
siihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden
masuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla.
Muutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä "Koukkuniemen"
haarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa
pitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja
vuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä
että vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on
5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se
sai toisen väylän, nykyisen kosken.

Kyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan.
Sekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja
Emäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta
kiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainio _Kyröskoski_,
jota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan
kautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka
kaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että
se vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi
päiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia
satoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin
jaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut
hyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian
suhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut
koskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis
koko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei
ole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on
samaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa
ei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa.
W. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova
lumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla
pakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti
25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin
kovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin
vanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen
edellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se
nousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta
tavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että
alapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet,
ellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna
1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi;
sen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen
ja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi
Näsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta
alas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas
kosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in
neulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät
tekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka
rakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot;
mutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru
vaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva
Frietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt,
vaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta
savisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta
sen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että
jääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli,
tämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että
jäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan
aikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa
paikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä
vuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä
kesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta
päivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen
sekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä
päällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei
koskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen
alaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty,
vaan ei niin kovaa. -- Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut
suuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena
ryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä
saadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään
kunnes laskee pitkälleen ja "sahralla lyödään" s.o. koukkupää kepillä
vedetään ylös. -- Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla
mainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä
vähäarvoinen se oli.

       *       *       *       *       *

Waltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta
venetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin,
toinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin
asetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73
perattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin
kaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas
matkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775
[Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti
kaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena
sekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu
sopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas
täällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä
käydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: "Jopa tässä kaikki
mailma ja sen kunnia!" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen
piti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna
vaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin
housuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan
hattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä
isonvihanaikainen sotavanhus, valkopää "karolinki." Tulkin kautta hän
miestä, paitsi muuta, kysytti: "minkä-näkönen kuningas Kaarle
kahdestoista oli?" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: "Kuningas Kaarle
näytti mieheltä", kuninkaalle tulkittuna: "Konung Karl såg ut som en
karl." Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene
ottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth
Fredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun
lauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa
katsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: "Kas, tässäpä varmaan pahanen
Wapahtajan kiusasi!" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti:
"Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui."
Hatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja
presidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi
kuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä
Pirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten
Takkulaan. -- Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777
Joulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon
kanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin
verokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken
taloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa,
paitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649
12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken
antanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla
kiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista
päästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706
Tammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen
astikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan
ratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona
(augument).

Tilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi
kuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta
seuraavan kirjeen:

    GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.

    Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden
    kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme
    teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa
    niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain
    ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin
    ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan
    sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä
    päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet
    presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken
    Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia
    taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan
    yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti
    paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi
    luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa
    mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken
    rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa
    sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan;
    niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi
    kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja
    tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin
    sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden,
    ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön
    Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin
    presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän
    ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja
    1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen
    1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät
    kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. -- Tämän ohessa
    olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun
    Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria
    25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt
    ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan,
    Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa,
    sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi
    veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on
    presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja
    niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan
    maantila presidentille on annettava. -- Samate myönnytämme,
    presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle
    pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi
    tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken
    alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin
    kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen
    kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja
    Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon
    Selkäsar'an metsänpalsta. -- Myös siihen suostumme, ettei
    uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi
    vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka
    tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon
    alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä
    saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle
    pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä
    presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop.
    taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä
    presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop.
    taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön
    tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto
    ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle
    ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä
    edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön
    pois. -- Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä
    molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan
    valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.

    Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme
    Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja
    avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen
    karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät
    Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin,
    että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto
    perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta
    kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.

    Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun
    hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta
    Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi
    nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin
    asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos
    he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja
    sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi
    tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä
    käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi
    esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista
    ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle
    mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki
    teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme
    Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn
    alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka
    mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden
    Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on
    kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle
    armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.

                              GUSTAV.

                                          J. Liliencrantz.

Waihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä,
jonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun
16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin
talojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja
painettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.

Sama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille
seuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä
riippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan
Tampereen maistraatin arkistossa.

    Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas
    j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja
    Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e.
    j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta
    saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän
    uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen
    ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen
    Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi
    soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta,
    että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta,
    kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei
    välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä
    ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua
    sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja
    kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden
    olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain
    kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa
    niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen
    väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden
    sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki
    Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa
    ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin
    tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon
    kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin
    Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik
    Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille
    ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän
    avoimen _Perustus-kirjeen_ voimasta Armollisesti suoda ja myöntää
    kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteen
    _Tampereen_ kaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja
    vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:

    1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e.
    asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun
    kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.

    2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava
    maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan
    kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta
    suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi
    ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja
    vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä
    kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin
    ulkopuolelle.

    3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi
    valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä
    kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta
    yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.

    4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa
    uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta,
    täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista
    veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän
    Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.

    5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja
    järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja
    lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta
    kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja
    älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko
    näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä
    lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset
    alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä
    omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella
    sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun
    ensimmäisenä päivänä 1779.

                             GUSTAV.
                             (L.S.)

                                        J. Liliencrantz.

Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin
seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri
Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa,
tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum,
kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua
siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg
perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa.
Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty
raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun
viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä
ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta
palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa
polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti
Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia
olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi
paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin
muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki
sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi
saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle
tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät
kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri
markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät
Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra
näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua
Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto
oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten
vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli
poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta,
käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat
talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita
(plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt
ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken
elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan
anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.

Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi
vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista
veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka
1809-vuoden loppuun asti.

Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen
Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja
anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous,
johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä
muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta
voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa
Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista
kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin
kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat
saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he
vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi
kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät
kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan.
Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen
kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin
katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi
esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan
Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden
markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta
yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.

Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa
joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja
rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen
rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava,
kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta
rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku
nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä
sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina
vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden
tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P.
Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä
lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi -- sama talo on tähän
päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin
valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla
kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803
kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. -- Wuonna 1804 nostettiin
kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen,
jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja
otettiin kaupungin viskaali siksi. -- Kolme tiilipruukia perustettiin
Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo
vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat
vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen
palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen
palkatun palo-vartian. -- Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805
asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän
jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla
kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin
Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista,
kaupungin vankihuoneen pidoksi.

Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti
Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä
oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla
seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta
voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö,
lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä,
ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan
tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän
hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti
valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista,
joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas
enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja
kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen
maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen
Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina
kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä
v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen
keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä
perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin
aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on
näin kuuluva:

    ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko
    Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme
    tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin
    edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon
    alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten
    matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana,
    jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla
    edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä
    alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti
    hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että
    senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun
    ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain
    paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa
    sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta
    jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja
    Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.

    ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että
    kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla
    on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta
    erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä,
    Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli
    töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat,
    wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan
    asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon
    alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä
    säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten
    estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he
    hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa
    Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi
    löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä
    edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja
    woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin
    ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa
    etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka
    täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan
    asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet
    ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin
    ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka
    tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat
    heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa
    tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan,
    jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus
    hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin
    hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä
    ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa,
    työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus
    majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito
    ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin
    elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja
    hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä
    Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa
    puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin:
    ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin
    työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa
    edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen
    luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta
    saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä
    helpomman tilan, saada tarpensa.

    Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin
    Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja
    menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen
    siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää,
    että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö
    liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä
    olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten
    Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt
    Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa
    personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen
    kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa.
    Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme
    alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa
    1821.

                                 ALEXANDER

                                               Robert Rehbinder

Wielä enemmäksi armonsa osotukseksi kaupunkia kohtaan päätti sama
Keisari armollisen julistuksen kautta kesäkuun 16 p. v. 1824, että
Tampereen kaupunki rauhan-aikoina pääsee sotaväen majotuksesta kokonaan
vapaaksi.

Armollisen julistuksen kautta joulukuun 20 päiv. v. 1856 Hänen
Majesteetinsä meidän nyt hallitseva Keisari ja Suuri-ruhtinas
Aleksander toinen, Suomen kenraali-kuvernörin alamaisesta esityksestä,
vakuutti ja vahvisti kaikkia vuonna 1821 suotuja vapauksia ja
etuoikeuksia, Tampereen kaupungin edelleen nautittaviksi viisikymmentä
vuotta, luettuna 1856-vuoden alusta.

Keisari _Aleksander_ ensimmäiselle, täällä käydessänsä, oli asunto
valmistettu silloisen etevimmän kauppamiehen Gustaf Lundahl'in talossa.
Sen perästä ovat tehtaan isännän von Nottbeck'in tykönä asuneet ei
ainoastaan keisari _Aleksander_ toinen koko saattonsa kanssa vuonna
1856 maaliskuun 28 päivänä ja hänen veljensä Suuret ruhtinaat _Nikolai_
ja _Michael_, kesällä v. 1855 Suuriruhtinas _Nikolai Nikolajevitsch_,
ja vuonna 1862 Suuret ruhtinaat _Aleksei Aleksandrovitsch_ ja _Nikolai
Konstantinovitsch_.

Mainitun vuoden Helsingfors tidningit kertovat tästä Keisarin
matkustuksesta seuraavata:

Hänen Majesteetinsä Keisari lähteissänsä Turusta v. 1856 maaliskuun 27
päivänä ehtooyöllä oli vähäisen seisahtanut Maarian kirkolla
kuuntelemaan reestänsä ur'uin soittoa ja Tyrvään kaunis kirkko oli
ollut silloin valaistu. Tampereen Hänen Majesteetinsä ynnä
suuriruhtinasten kanssa saapui kello 1/2 2 päivällä, odotettuna jo
yökautena monelta, ja aikaisin aamusta kadut kihisi väestä. Joukko
maalla majoitetusta sisälle kutsutusta ruhtinas Barclay de Tollyn
karabinieri-sotaväestöstä seisoi Turun tullissa, josta Hänen
Majesteetinsä piti tuleman. Wasta kello 10 e.pp. hänen ylhäisyytensä
kenraali-kuvernöri tuli. Kaupungin pormestari, vanhimmat ja muut
porvarit olivat asetetut tullin likelle ynnä suuren sääty- ja
maaväestön kanssa, vastavarten tulleena Hänen Majesteetillensa
kunnioitustansa ja uskollisuuttansa osoittamaan. Kello 1 seisahti sievä
kuomireki vähä matka tullista, kuomi laskettiin alas, ja Hänen
Majesteetinsä keisari korkeain veljeinsä kanssa tervehti ääretöntä
väkijoukkoa, joka samassa eläköön-huudolla tervetuletti rakasta
hallitsijansa. Hanen Majesteetinsä katsoi hyväksi mennä tehtaanisännän
von Nottbeck'in taloon, jossa maja Hänen Majesteetille ja hänen
korkeille veljille oli valmistettu. Hiukan aikaa sen perästä Hänen
Majesteetinsä tavallisella reellä ajoi kirkon torille jossa hän tänne
majoitettua sotaväkeä katsottua läksi sotaväen sairaushuoneen ja
tehtaanyhtiön lapsukaiskouluun, jossa seisotetut lapset Hänen
Majesteetille lauloivat venäjän kansallislaulun, josta Hänen
Majesteetinsä kiitoksensa ja siunauksensa heille jätettyä kello
3 1/4 j.pp. jatkoi matkansa Hämeenlinnaan. Herra Nottbeck'in pihan
ulkopuolella oli kunnia-vartiat asetetut, jotka pakenivat kohta Hänen
Majesteetinsä majahansa noustua. Hänen K.K. Suuriruhtinaan Nikolain
käyntiä vasten edellisenä vuonna tehtaanyhtiöltä Finlayson & komp.
pystytetty knnniaportti Kuninkaankadun päässä oli nyt uudestaan
maalattu, korjattu, liputettu seppelein ja kirjoituksen kanssa. Sen
vastapäätä oli Mältin vuorella toinen ihan uusi knnniaportti
rakennettu, jonka keskessä suuri A oli sovitettu. Soreasti
kaunistettuun puistikkoon tehtaanhaltian von Nottbeck'in asuntomajan
läheisyyteen on nykyinen haltia ihanaan vähäiseen koskensaareen näiden
molempain keisarien matkamuistoksi asettanut kaksi kullattna
taiteilijan Chopin'in Pietarissa tekemää taulua, rinnakkain kalliohon
juotettuina, ja joiden ylitse aika suuri valovaskinen kotka leijailee.
Niissä on seuraavaiset kirjotukset, joita me tähän liitämme
alkukirjoituksena ja suomennettuna, näin:

    Aleksander I

    Rossiae Imperator
    Fenniae Magnus Dux
    stans in hac rupe d.X.m.
    Sept. a.p. Chr. a. MDCCCXlX
        primus jussit
    ut undae spumantes
    hominibus succurrant.
    Qvae nunc diligenter
    constructa vides, viator,
    hominum permultorum
          in usum
      Viva voce laudant
    memoriam patris patriae
    in coelum erecti.

    Aleksander II

    Rossiae Imperator
    Fenniae Magnus Dux
    d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI
    Ex hac rupe oculis collu-
    strans undarum torrentium
    vim, _hominum_ graves Iaboros,
    Patrui benedicti
    aeque ac Genitoris bea-
    tissimi vestigia secutus
    regionis hujus industriam
    novis beneficiis benigne
           ornavit.

    Aleksander I

    Wenäjän Keisari
    Suomen Suuri Ruhtinas
    seisoen tällä kalliolla
    Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä
    ensimmäisenä käski
    vaahtoavia kuohuja
    olemaan ihmisillen apuna.
    Monen monien ihmisten
    hyödyksi huolikkaasti
    rakennetut laitokset
    mitkä nyt näet, matkamies,
    suurella äänellä
    muistoa ylistävät
    isänmaan isän
    taivaasen koroitetun.

    Aleksander II

    Wenäjän Keisari
    Suomen Suuri Ruhtinas
    Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä
    Tästä kalliosta katsoen
    kuohuvien lainetten voimaa,
    ihmisten ankaraa työntekoa,
    siunatun setänsä
    ja isä-vainajansa
    jälkiä noudattain,
    tämän maakunnan keinollisuutta
    uusilla armoilla suosiollisesti
    kaunisti.

Sitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille
myönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat
kartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa
päässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole
kumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä
ja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden
vapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna
pidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi
ammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis.
julistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin.
Kun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä,
etuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee,
niin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865,
joka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon.
Tulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus
supistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin
tutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita
myöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja
päälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä
raaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen
yhtä hyvin kun toisen.

       *       *       *       *       *

_Kyttälän osto_.

Likeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka
maata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta
pitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen
kuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän
hyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798
heinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen
omaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin
että siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta,
kansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa
osoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen
hautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils
Stenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä
kirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen
Turun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: "Uppå den
AIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port och _Gabriel Ahlman_
inträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år
uppfyllt sin bestämmelse". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta
avettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui
katoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa
tarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään
kartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin
perustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa.
jonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan
omistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti
Kyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.

Suuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat
ainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan
menetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan
toinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin
ja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi.
Molempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla
puheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi
tullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken
takuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat,
mutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja
maksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja
oikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen
kenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja
Hämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi
Hatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo
vähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa,
jota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain
maksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa,
joka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille
liika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja
siihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén
kaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä
oli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun
ennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja
koskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait
kaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon
kiinnitetty velka.

Asia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta
harrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden
valtiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset
valitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten
lunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri
Isak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän
ja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta
Hatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi.
Kun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin
tuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille
kaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään
omistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan
Talousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa,
tarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän
lunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan
lainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa.
Tarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun
tarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé,
kaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.

Kaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen
näyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän
esikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa
sekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa
tehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli
aikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin
maatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan
markan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan
säterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin
vielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä,
ja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa
tullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka
Hatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu.
Siihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille
maaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista
Senaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen
Majesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta
kunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2
prosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli
kuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä
ehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että
kaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei
kiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä
asutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja
kartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää
Hatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota
vastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden
kantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden
yksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä,
kuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on
määrättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei
laina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.

Kaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän
kiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä
vuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli
arvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000
Suomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu;
mutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama
kun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi
tällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan
Suomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan],
jonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä
sitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua
laskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.

Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin
Kyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla,
nimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri
Idman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan
maksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-,
lainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa
päätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei
hän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista.
Päätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa
vahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun
valtuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen
maa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty,
Tampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä
varten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten
sekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin
piiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan
pakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen
tahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten
kokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja
Eklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen
välttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan,
että, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle
tulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata
(975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien
varrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi
siellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei
kaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava,
sekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta
alasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa
selville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi
piirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja
maamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin
valtuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati
kaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset
maksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin
sopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen
päätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta
Talousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.

Idman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin
valtuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät
allekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen,
vielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja
sisältää seuraavata:

_Kauppakirja_.

Kun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten
laamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta:
leskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen
tohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva
Hilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos
Jean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p.
tänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:

_Kauppakontrahti_.

Myytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils
Johan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken
kahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta
annetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16
p. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja
Otavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle
Messukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen
maan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on
pohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on
laskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin
sätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista
rysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin
Siukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä
Erkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä
olevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa
ovat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat
miehet seuraavailla ehdoilla sopineet:

1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille
myytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella
Näsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän
puolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä
Järvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella
mainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän
Takahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi
niillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa
ovat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja
vesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.

2:ksi. Wastaan-ottaissaan myllyn, tilat ja vastamainitsemat
arentikontrahdit, joka on tapahtuva tammik. 5 p. 1877, Tampereen
kaupunki meille myyjille on maksava kauppahinnan kahdeksansataatuhatta
(800,000) markkaa Suomen rahassa.

3:ksi. Tampereen kaupunki ottaa vastataksensa kolme neljättäosaa
kaikista Hatanpään ja Otavalta Spinnin neljä-kertaisesti
ratsuvelvollisten säterien veroista ja ulosteoista minkä nimellisiä ja
minkälaisia hyvänsä, vuotisia taikka satunnaisia, siksi kun Hatanpään
ja Otavalta Spinnin säterit laillisesti pääsevät kolmesta
neljänneksestä vielä nyt velvollista ratsumiehen-varustusta sekä
maksettavia veroja ja ulostekoja.

4:ksi. Tampereen kaupungin näin puolestansa ratsuvelvollisen myllyn
haltiaksi päästyä, joka tähän asti on ollut osa Hatanpään ja Otavallan
Spinnin säteri-rysthollia, sekä myös viimeksi mainittuun rystholliin
kuuluvan maan omistajaksi, ja me myyjät pitäissämme ikuisesti
hallussamme ei ainoastaan mainittujen talojen vähäpätöisempiä tiluksia,
jotka yllämainitun sovitun rajamääräyksen kautta voivat Hatanpään
kartanoon kuulua, vaan myös mainittuin talojen tiluksia ja maasarkoja,
jotka ovat tämän kauppakirjan 1:n pykälän myytyin maiden ulkopuolella,
luovutamme, Hatanpään ja Otavalta Spinnin haltioina, kaikeksi
vastaiseksi Tampereen kaupungin omaksi itseltämme aputaloveron
mainitusta Siukolan ja Kyttälän Ylisen ja Alasen aputaloista sekä
Erkkilän kylän Ylisen ja puolen Alasen aputalosta ja valtuutamme
Tampereen kaupunkia kaikeksi vastaiseksi kantamaan toisen puolen
meille myyjille ei kuuluvaa mainitun Erkkilän kylän Alasen aputalon
apuveron, ollen luovutetut aputaloverot olevia ei ainoastaan sen
ratsuvelvolliselle myllylle ja mainitulle maalle tulevana osuutena
Hatanpään-Otavallan säterien alle pannuista aputalon-veroista, vaan
myöskin vuotisena arentikorvauksena meidän, paitsi 1:ssä pykälässä
rastittuja rajoja, viljelevistä ja ikuisesti pidettävistä niitten
talojen tiluksista. Sitä vastoin vaadimme itsellemme ja vastaisille
näitten säterien haltioille vastaiseksi ja edelleen kantaa
lisätaloverot kaikista muista Hatanpään ja Otavalta-Spinnin säterien
aputaloista.

5:ksi. Tampereen kaupungille lankee meidän mainittuin tilusten oikeus
kalaveteen, yllämainittuin myytyin tiluspiirien alla Näsijärvessä ja
Tampereen koskessa ja Pyhäjärvestä vesi pohjoispuolella vedettävää
viivaa kaupungin alustan Nalkalanniemestä Wiinikanjoensuun
pohjoispuoliseen rantaan asti.

6:ksi. Annetaan Tampereen kaupungille oikeus, vasta tarvittaissa,
kuudensadan (600) Suomen markan vuotuista veroa vastaan vuorota
Pyhäjärven Wiinikanlahtea kahdeksansataa kyynärää sen suusta suoraan
n.k. Wiksholmaa kohti.

7:ksi. Waadimme me Hatanpään kartanon omistajat kaikeksi vastaiseksi
hiedansaantia meille sopivista, kaupungin ja maistraatin määräämistä,
paikoista.

8:ksi. Maksamme myyjät kaikki tilusten verot ja ulosteot, kunnallis- ja
ruununverot vuodelta 1876, mutta sen peräiset verot sekä kaikki
kaupanteon maksut karttapaperista, ratsuvelvollisuuden vaihdosta ovat
kaupungin suoritettavat.

9:ksi. Me myyjät sitoumme vastata mainittuihin tiluksihin kiinitetty
velka Suomen Talousseuralle, sekä pääoma että korko ja sitä myöden
niitä siitä kiinityksestä vapauttaa.

10:ksi. Me kannamme kaikki tammikuun 2:ksi p. 1877 asti maksettavat
verot ja arennit j.m. kaupan alle kuuluvista tiluksista, asemista ja
laitoksista, mutta kaikki samana päivänä taikka sen perästä maksettavat
arennit ja muut ovat Tampereen kaupungin kannettavat.

11:ksi. Sitoumme itse sekä jälkeläisemme Hatanpää-Otavallan säterissä
ettemme, Tampereen kaupungin vastaiseksi kiusaksi, salli ketään muita
kuin maanviljelijöitä asumaan sillä Hatanpään alalla, joka on kaupungin
ja kartanon aseman välillä.

12:ksi. Jos myllynrakennus sattuisi palamaan ennen vastaanottopäivää,
sitoumme me myyjät, ellei se ennen vastaanottoa meiltä olisi uudestaan
rakennettu, kaupungille jättää palovakuutuspalkkiosta sen verta kun
myllyn korjaukseen ei ole käytetty.

13:ksi. Tähän kauppakirjaan on suljettu kaikki meidän myyjäin huoneet
ja rakennukset mitä lajia ikänänsä, jotka ovat sekä ensimäisessä
pykälässä kirjoitetulla alalla että Tampereen koskessa; jonka ohessa
niistä luopuen siirrämme kaupungille kaikki arentikontrahdit, jotka
koskevat mainittua maan-alaa ja sinne rakennettuja laitoksia.

14:ksi. Emme myyjät sitou mihinkään kaupanvastaukseen.

15:ksi. Jos Tampereen kaupungille suodaan oikeus ottaa laina tätä
kaupantekoa varten, pitää kauppakirja sen suuntaiseksi kirjoitettaman.
Tampereen kaupunki taas sitouu siihen että jos vasta maksamattoman,
ikuisen nautinto-oikeuden laillistamiseksi 1:ssä pykälässä rajoitettuin
Hatanpää-Otavallan Pinnin tiluksia, arentikontrahtia eli muuta
asiakirjaa tarvittaisiin, sen tehdä. Hatanpää toukokuun 5 päivänä 1876.

                                        _Carl Gustaf Idman_.
                          Omansa ja muitten Hatanpään haltiain puolesta
                                       valtuuskirjeen mukaan.

Yllämainittuun kontrahtiin lausuvat allekirjoitetut, Tampereen
valtuusmiesten lisälukuisessa kokouksessa huhtikuun 15 p. sitä varten
valitsemat asiamiehet, Tampereen kaupungin tyytyvän. Paikka ja aika
yllä.

                   Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

                                    Todistajina:
                         O. Helenius.      Elesier Johansson.
                    v.t. Asemanpäällikkö.  Maatalon haltia.

Siis ja kun Hänen Keisarillinen Majesteetinsä jo Armosta on myöntänyt
Tampereen kaupungille lainan tähän kaupantekoon, minä tämän
kauppakirjeen viidentoista pykälän johdosta tämän julkisen
kauppakirjeen kautta oman ja mainittuin muitten perintöosallisten
puolesta Tampereen kaupungille siirrän ja myyn tässä kauppakontrahdissa
viime 5:ltä päivältä nimitetyn maa-alan niinkuin siinä kirjoitettu on,
kauppakontrahdissa mainituilla ehdoilla, sekä ilmoitan viime toukokuun
5:ltä päivältä tehdyn kauppakontrahdin vahvaksi ja pysyväksi. Hantanpää
marraskuun 4 p. 1876.

                                         _Carl Gustaf Idman_.

Yllämainittuun kauppakirjeesen julistamme me Tampereen kaupungin
tyytyvän ja sidomme kaupungin kaikin puolin täyttämään ja vastaamaan
tässä kauppakirjeessä ja siihen liitetyssä kauppakontrahdissa mainitut
velvollisuudet. Aika ja paikka niinkuin yllä.

                   Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

                                         Todistajina:
                              O. Helenius.        Elieser Johansson.
                         v.t. Asemanpäällikkö.  Maatalon omistaja.

Tätä kauppakirjaa on kaksi kappaletta tehty, toinen myyjille, toinen
Tampereen kaupungille, joka tunnustetaan. Hatanpää niinkuin yllä.

                              Carl Gustaf Idman.  Fredrik Procopé.
                              Otto Blåfield.      L. J. Hammarén.

Yllämainitut kahdeksansataa tuhatta markkaa kuitataan. Hatanpää
tammikuun 5 p. 1877.

                      _Carl Gustaf Idman_.
                                               Adelaide Holmberg.
                       Jean ja Hilma Moerder.  Aina Tammelander.

                       Adolf Törngren'in kauta, valtuutettuna:
                                  Axel Holmberg.

                                   Todistajina:
                             O. Helenius.  Axel Hårdh.

Yhdessä tämän kauppakirjan vahvistamisen kanssa antoi K. Senaatti
kaupungille ennemmin luvattua lainaa 850,000 markkaa ja määräsi
samassa, että Eklundin Erkkilän Alanen-talo tulee kaupungin eduksi
pakkolunastettavaksi. Pakkolunastushinta siitä tilasta, joka ei monta
vuotta sitten tarjottiin 16.000 markan hinnasta, ei noussut täyteen
siihen summaan, 100.000 markkaa, joka kaupungilta Eklundille oli
tarjona. Eklund ei siihen tytynyt, vaan veti asian oikeuteen, eikä se
vielä ole ylimmässä oikeudessa päätetty. Pakkolunastuksen maksamiseksi
Eklundin talosta sai kaupunki 50,000 markan lainan, viidessätoista
vuodessa takaisin maksettavaksi.

Tammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja
maisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain
vahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain
ajettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka
monta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen
jäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja
jouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.

Armollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p.
1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun
1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana
vuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat.
Uuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti
ilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat
sitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat
rakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen
omanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän,
paitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin
kaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden
kaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi
suotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta,
toukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen
tarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli
saava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan
järjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin
valtuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta
on kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon
liitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on
karttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen
töllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti
hyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin
Kyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi
mainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja
vanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.



Kaupungin asento.


Tampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin
vaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v.
1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi
katsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari
Berndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne
tulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A.
Blåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla
pankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg
sen v. 1875 osti 67,000 markalla.

Kun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan,
Waasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born
puheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan
läänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella
kokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen
kaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta
marraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan
lääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.

Satakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin
vaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän
vihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin
keisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on
vaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen
ylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen
Merkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.

W. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli
kaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli
järjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p.
1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin
nimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle
pormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta
ajasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v.
1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.

Kaupungin viskaalia on olleet:

    Edvard Brander.
    Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867.
    Ernst Alexander Wigren 1868.

Tampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman
linnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme
läntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää
kahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella
on raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa
on rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut,
kuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa
tunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla
jätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät
asemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on
tallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna
1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman
pitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja
lisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat
talonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin
luvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla,
merkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten
taloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin
asemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain
lisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä
laajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle
niin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä
tehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun
10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50
kyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka
vanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä
annettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä
ollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että
asemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia
työväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo
rakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että
lisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella
jaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.

_Uusi raastupa_, määrätty rakennettavaksi vanhan raastuvan asemalle
kauppatorin varrella yhteydessä vankihuoneen kanssa Hämeenkadun
varrella, on vuodesta 1870 saakka ollut aivottu, nyt on siihen
yli-arkitehdin L. Lindqvist'in tekemä piirustus valmis. Se rakennus,
kulunkiarvioa myöden 380,000 markkaa maksava, on oleva kaksikertainen
matalammalla keskikerralla, jonka asuinhuoneet kukin erikseen ovat
yhteydessä alisen kerran kahdeksan kauppapuodin kanssa. Ylisessä
kerrassa on isompi kaupunginvaltuusmiesten kokoushuone ja tarpeellisia
huoneita raastuvanoikeudelle, maistratille ja rahatoimikamarille
(drätsellkammare). Piirustus, joka oli näytteellä viimeisessä Parisin
näyttelössä, maksoi 4,375 markkaa.

Kaupungin rakennussääntö on annettu elok. 12 p. 1823 ja uudistettu
toukok. 8 p. 1869.

Palosääntö annettu jouluk. 12 p. 1826 uudistettiin jouluk. 9 p. 1865.

Tulipaloja on usein ollut Tampereella ja tänäkin vuonna 1879 ainakin
kuusi, joista viimeinen syysk. 26 p. Joka kerta on suurempia taloja
joutunut liekkien uhriksi, mutta valkeaa on aina voitu rajoittaa
pienempään alaan. Ainoa tulipalo, jolla oli suurempi laveus, raivoi 19
p. elokuuta 1865, jolloin yli 30 taloa, joista useammat olivat
Kauppakadun varrella ja siitä alaspäin Rantakatuun, kokonaan paloi; 32
talosta sai kaupunkien yleinen palovakuutus-yhtiö silloin maksaa
palkintoa 309,458 markkaa.

Suomen kaupunkien yhteisessä Palovakuutusyhtiössä on Tampereella ollut
vakuutettuna.

    Wuonna  Taloja        Wakuutussumma Suomen markoissa

    1841    55              481,648
    1853    74            1,064,346
    1854    80            1,146,886
    1855    82            1,181,373
    1857    88            1,298,435
    1858    90            1,331,788
    1859    97            1,386,840
    1862   116            1,821,355
    1863   128            2,022,104
    1864   140            2,206,392
    1865   140            2,226,973
    1866   152            2,422,410
    1867   155            2,534,264
    1868   161            2,600,022
    1869   168            2,674,335
    1870   174            2,758,886
    1871   179            2,897,306
    1872   183            2,994,789
    1873   185            3,144,157
    1874   189            3,256,418
    1875   194            3,430,871
    1876   195            3,554,471
    1877   203            3,986,581
    1878   208            4,198,200

Paitsi kaupungin omat palosammutuskeinot on suurimmilla tehtailla myös
omat oivalliset sammutuskoneet. Wapaehtoinen palokunta perustui täällä
1873 ja sen säännöt vahvistettiin huhtikuun 21 p. 1874.

Kaupungin haminajärjestys on annettu jouluk. 1 p. 1874.

Asuntoja v. 1878 kaupungin vanhassa osassa oli 526 ja Kyttälän
kaupunginosassa 572, yhteensä 1098. Niistä oli kivestä 25 ja puusta
1072.

Rahatoimikamari perustettiin 1875, sen sääntö on vahvistettu toukokuun
9 p. 1865. Sen virkamiehet:

    kaupungin kassööri, Petter Molin 1867.
    kaupungin kamreeri, Fredrik Jäderholm 1875.
    kaup. arkitehti Frans Ludvig Calonius 1876.

Suomen pankin asioimisto: asiamies, Karl Hilden 1861-78, johtaja Karl
Holmberg 1878.

Suomen Yhdys-Pankin Tampereen kontoorin toimitus-johtajia: W. von
Nottbeck 1862-1866, Anshelm Grahn 1867.

Pohjoismaiden Osakepankin asioimisto Tampereella: Toimitusjohtaja,
Frans Sumelius.

Tullitoimisto: johtaja, Axel von Zansen 1877.

Kaupungin edusmiehet valtiopäivillä:

    1863 ja 1867 F.W. Frenckell.
    1872 ja 1877 F.W. Procopé ja L.J. Hammarén.

Kaupungin valtuusmiesten puhemiehet:

    Karl Otto Johan Blåfield 1875-1878.
    Lars Johan Hammarén 1878.

Tampereella on olleet seuraavat lääninlääkäriä:

    Nils Lönnrot.
    Lars Henrik Törnroth 1824.
    Karl Henrik Ringbom 1834.
    Gustaf Asp 1845.
    Lars Isak Ahlstubbe 1856.
    Nils Johan Wilhelm Idman 1859.
    Karl Edvard von Bonsdorff.

Kaupungin lääkäriä:

    Nils Joh. Wilhelm Idman 1849.
    Karl Otto Johan Bläfield 1859.

Toinen kaupungin lääkäri: Axel Hårdh.

Ensimäinen eläinlääkäri oli Erik Lumén 1870.

Apteekaria:

1:sen apteekin omistajat:

    Långhjelm.
    A. Wilhelm Tennberg.
    Gustaf Adolf Serlachius.
    Karl Molin.

2:sen apteekin omistajat:

    Edvard Julius Granberg.
    Otto Mellgren.
    Thomas Clayhills.

_Sairashuone_ 35 vuoteella avattiin marrask. 1 p. 1848 Keisar. marrask.
30 p. 1847 annetun päätöksen johdosta, niillä ehdoilla että kaupunki
sai valtiolta vuosittain 1,800 ruplaa hopeassa sillä toimittaaksensa
sairashuoneen ylläpito. Marrask. 1 p. 1864 valtio otti haltuunsa tämän
laitoksen joka sitten perustettiin vakinaisella kannalla, nimellä
"Yleinen Sairashuone Tampereella". Sairashoidon toimittaa kaupungin
lääkäri.

Talossa N:o 28 joka on n.k. Mollerin ja nyt yhtiön Finlaysonin & komp.
talo oli kaivo raudansekaista vettä, jota käytettiin terveyslähteenä.
Huone oli sitä varten erittäin tehty ja niin monta juojaa oli ettei
vesi tahtonut riittää tarpeesen.

Tampereen eläinsuojelusyhtiön säännöt vahvistettiin toukok. 5. p. 1876.

_Postikonttori._ Missä suhteessa kirjevaihto on edistynyt Tampereella
nähdään seuraavasta lähetettyin kirjetten lisääntyneestä luvusta.

    W. 1853 --  8,219 kirjettä, joista 1234 vapakirjaa.
    "  1858 -- 13,414    "         "   1154     "
    "  1862 -- 19,419    "         "    --      "
    "  1863 -- 21,278    "         "   1274     "
    "  1864 -- 23,710    "         "   1483     "
    "  1865 -- 24,862    "         "   1602     "
    "  1867 -- 27,941    "         "    --      "

Postilaitoksen tilastollisesta luettelosta viimeisiltä vuosilta ei enää
saa tarkempia tietoja lähetetyistä kirjeistä vaan ainoastaan tulleista
ja oli näitten kirjeitten luku v. 1877 70,000 kirjettä, 4000
kirjekorttia ja 7200 ristisiteillä varustetuita.

Kolmas viikkoposti Helsingistä saatiin 1860-luvulla, ja vasta
rautatienkulun aljettua tuli jokapäiväinen posti toimeen. W. 1865
postinkulku kerran viikossa täältä Ikalisiin laitettiin.
Postilaatikoita kaupunkiin asetettiin v. 1866, ja senaikuinen
postimestari Reuter valmistutti 12 pennin postimerkkiä
kirjevaihtajain käyttää kaupungin lähipaikkoihin. W. 1867 alusta
Pohjanmaa sai kolmanen viikkopostin etelästäpäin Pohjanmaalle Tampereen
kautta.

Nykyinen postimestari G.A. Forsström muutti Tampereelle 1867.

Telegrafi-konttori avattiin lokak. 11 p. 1865.

Kaupungin tuloja vv. 1873-1876.

                                1873    1874    187S   1876 (Smk)

 Arentia pilaripuodeista
     ja muista huoneista....... 4,551   6,333   6,963  10,246
  " plantaasista sekä
    muista paikoista........... 8,963   8,835  10,864  12,606
  " niittymaista ja kalavedestä   565     702     835    --
 Aiotun ratastien lupauksesta..  --     1,000    --      --
 Satamatuloja.................. 4,639   7,681   8,501   4,342
 Korkoja.......................   614   1,327   1,475   1,465
 Tuloja kaupanteosta ja
 keinollisuudesta.............. 4,668   8,041   9,242   4,930
 Apua Ruunun puolesta:
 sakkorahoja...................   599     855   1,075     473
 kansa- ja sunnuntaikouluille..  --      --       953   5,000
 Kaupunkilaisten veroja....... 27,973  32,765  38,685  60,688
 Myytyä omaisuutta............ 23.494    --    15,000     702
 Waivaishoidon rahasto........   --      --     5,946   1,437
 Kansakoulun rakennuksen rahasto --      --    25,429    --

Kaupungin menoja vv. 1873-1876.

                               1873    1874    1875    1876 (Smk)

 Wirkamiesten palkat.......... 13,150  17,139  18,786  24,196
 Sunnuntai- ja ehtokoulut y.m.  3,995   3,789   3,862  20,173
 Palo-toimisto................  3,016   4,038   3,480   3,652
 Waivais-Hoito................   --      --      --    16,422
 Markkinan poliisi ja
   vanginhoito................  1,872   1,762   2,030   1,206
 Kestikievarin ylöspito
   ja hollikyyti..............  2,007   2,000   2,475   2,394
 Katujen valaistus............  3,468   2,978   2,612   2,559
 Katujen ja teitten ylöspito..  5,096   4,972   4,284   4,429
 Kaikenlaisia yhteisiä menoja.  5,216   2,898   7,969   8,291
 Yhteisiä rakennustöitä....... 10,035  31,848     756    --
 Wankihuoneen rakennus........   --      --    53,793  17,913
 Kansakoulu      " ...........   --      --     8,852    --
 Wanonius'en talon Kyttälässä
 lunastussumma ...............   --      --     3,146    --
 Esplanaadit..................   --      --     2,682   4,010
 Wiemäri-oja pitkin itäistä
 esplanaadi katua.............   --      --      --     9,564


Kaupungin kassan tila Joulukuun 31 p. 1878.

    Tuloja:                               Markkaa.

 Saldo vuodelta 1877....................  36,440
 Takserattnja varoja ja lainoja......... 135,077
 Arenti-maitten lasku...................   5,782
 Palotoimiston lasku....................      62
 Puotihyyryjen lasku....................   7,203
 Bura-maksujen lasku....................   2,150
 Wiina-veron lasku......................   1,290
 Kaikenlaisten varain lasku ............   4,318
 Waivaiskassan lasku....................   1,654
 Kansakoulun lasku......................   5,412
 Satama-varojen lasku...................   2,739
 Markkina maksujen lasku ...............   1,249
 Laitumen maksujen lasku ...............     598
 Elatus-keino maksujen lasku............     345
 Istutusmaitten (plantaasien) lasku.....   6,274
 Sunnuntai ja iltakoulun lasku..........     291
 Kyttälän tulojen ja menojen lasku......  43,325
                           Suom. markkaa 254,215

Ylläseisovista summista ovat pennit poisjätetyt.

    Menoja:                               Markkaa.

 Maksettuja lainoja.....................  44,368
 Palkkojen lasku........................  36,980
 Yleisten laitosten lasku...............   9,442
 Palotoimiston lasku....................   6,120
 Wiinaverojen lasku.....................     690
 Kaikenlaisten varain lasku.............   6,078
 Waivaiskassan lasku....................  20,291
 Kansakoulujen lasku....................  12,656
 Wankihoidon lasku......................   2,819
 Katujen ja teitten
   ylläpitämis lasku....................  10,294
 Kestikievari- ja
   hollikyyditsemisenlasku..............   4,000
 Satama menojen lasku...................     865
 Kasvujen lasku.........................     417
 Waltiopäivä-menojen lasku..............   3,373
 Markkina maksujen lasku................     688
 Laitumen menojen lasku.................     220
 Kustannuksien lasku....................   1,255
 Realikoulun lasku......................   4,590
 Sunnuntai- ja iltakoulujen lasku.......   3,473
 Kyttälän tulojen ja menojen lasku......  52,416
 Saldo vuodelle 1879....................  33,171
                           Suom. markkaa 254,215

Menoista 1873-vuoden yhteisiin rakennustöihin on 8000 markkaa pantu
vankihuoneeksi ja kansakouluhuoneeksi, mutta ilman nimittämättä
tilinteoissa paljonko kumpaiseksi; samate saapi samasta 1874 vuoden
meno-kohdasta vetää pois 26,000 markkaa, samoiksi rakennuksiksi
myöskin.

1847 vuoden palkkausmääräyksen vahvistamisessa säädettiin että ne
istutusmaat eli plantasit, jotka entisestä olivat eräille virkamiehille
määrätyt, vasta palautettaisi kaupunkiin.

Palkkaus-määräys Tampereen kaupungin virkamiehille ja palvelioille.

                                   Palkka hopee ruplassa.

                                   1830          1847           1857
                                         Maan ja    Ilman
                                         plantaasin maata ja
                                         kanssa     plantaasia

 Pormestari......................  200:--  300        335       700
 Neljä neuvosmiestä yhteensä.....   57:14  140        200       400
 Wiskaali........................   28:57   --         60       100
 Kaupungin notarius..............   57:14   --        100       150
 Avisionin tirehtöri.............   28:57   35         --        --
 Kaupungin vouti.................   28:57   85         50        75
 Kruunun kassoöri................    --     --        100        50
 Kaupungin kassööri                 85:71   --         --        50
 Kaupungin haavalääkäri..........    --     --         35        50
 Wanhempi kaupunginpalvelija.....  |        --         20        50
 Nuorempi kaupungin palvelija....  |75:--   --         36        35
 Nuorempi kaupungin palvelija....  |        --         --        25
 Wahtimestari ja Wankinihti......   28:57   --         35        40
 Kätilöin........................   --      --         42        50
 Nuorempi samoin.................   --      --         --        15
 Nuohoja.........................   --      --         40        90
 Rumputtaja......................   --      --       31 1/2       5
                           Yhteen  58,929  560    1,056 1/2   1,885


Palkkaussääntö, vahvistettu v. 1877.              Smk.

  1 Pormestari................................. 8,000.
  1 Oikeusueuvosmies........................... 3,000.
  2 Kunnallisneuvosmiestä...................... 2,000.
  1 Kaupunginnotarius.......................... 1,200.
  1 Kaupunginviskaali.......................... 2,500.
  1 Kaupunginkamreeri.......................... 3,000.
  1 Kaupunginarkkitehti........................  2,000.
  1 Kaupunginvouti.............................    600.
  1 Kruununkasööri.............................    800.
  1 Kaupunginkasööri...........................  2,000.
  2 Kaupunginpalvelijaa, kumpikin 400..........    800.
  1 Poliisikonstaapeli.........................  1,000.
  8 Poliisipalvelijaa, kukin 700 m., yhteensä..  5,600.
  1 Raastuvan vahtimestari.....................  1,200.
  1 Kaupunginlääkäri...........................  3,500.
  1 Wanhempi kätilöin..........................    300.
  1 Nuorempi    "..............................    200.
  1   "         "..............................    100.
  1 Rumpari, palkkiota.........................     40.
 20 Palovartijaa, kukin 240 m., yhteensä.......  4,800.
  1 Eläinlääkäri...............................    600.
                                       Yhteensä 43,240.


Wero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero
5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä
vuonna. -- W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan
laskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli
kumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.

Kaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:

    Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 -- Smk. 17,825.
    Frans Wilhelm Frenckell'in........................... 10,000.
    Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879.....  8,800.

Kaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476
markkaa.



Kanppa ja teollisuus.


_Markkinoita_ muinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat
tärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin
vähäsen:

_Markkinoita_ Yli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat
ovat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa
Pirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve,
dalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on
paikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli
kirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu.
Kurun Aureella "Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko".
Koko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa;
kun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa
kurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka
vaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon
Kallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat "pitäjän häiksi"
ja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä.
Sieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto
v. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp.
Sanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta
markkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun
markkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet
soveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa
[Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne
kirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään.
Piispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi
taloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet
pakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin,
"morsiuslahjana Kristukselle", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa
saarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen
niellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän
Mouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan
kirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan
ja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat
Tampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin
kaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi
"entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä,"
mutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä
Juha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet "vanhuudestaan helmikuun 7:nä
päivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus
ostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia." Keisar. päätös
v. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä
ennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä,
kesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian
markkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä
erittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa
tulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi
monen pyhän "runtupäiviä" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta
hävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun,
säädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu
taas pääsi entiseen oikeuteensa -- nykyiset ainoat lailliset
markkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä
rantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista
herrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia
tarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan.
Suurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta
markkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus,
loisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen
irstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa
paremmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä
kauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi
kotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin
palmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.

Sopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon
kuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari
Tennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28
p. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.

_Kauppa_ oli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä
maatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvos
_Gustaf Lundahl_, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun
alulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen
vuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan
likeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli
syntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä
Johan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl
oli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782.
Kauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori
Helsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi
luonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille
Wallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. "Helsingfors Morgonblad'in"
ensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.

Mainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja
liinatehtaan isännät varatuomari _Adolf Törngren_ ja ruukinisäntä
_Gustaf Wasastjerna_ v. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja
Laukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään
kaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo
vastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta
vajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se
oli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen
kautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan
itsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä
höyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan
Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot
kulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta
puolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus
poisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868
laivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin,
ja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie
Tampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on
ruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä
kaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten
pyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä
saatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä
kuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät
rakensivat purjelaivan "Kurulainen", ainoa isompi Näsijärven aaltoja
kyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää
vauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja
uusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa
puualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta
vähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250
hevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5
höyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26
hevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314
lästillä.

Kaikkein tärkeintä Tampereen liikkeelle on rautatie. Waltiopäivillä
v. 1863 säädyt määräsivät 9,244,892 markkaa rautatietä rakennettavaksi
Hämeenlinnasta Tampereelle. Hänen _Majesteetinsä Keisari_ maaliskuun
2 p. v. 1865 tämän säätyjen päätöksen vahvisti. Mutta ajatukset
maassamme muuttuivat, Tampereen rautatie jätettiin sillensä, ja
Riihimäki-Lahden tie, joka sitten Pietariin jatkettiin, tuli sijaan.
Wähä korvausta toivotun rautatien verosta suotiin Tampereelle,
kun vesikulkutie Hämeenlinnaan v. 1868 avettiin kaivannon
kautta Lempoisissa. Kun hallitus ei arvellut voivansa rakentaa
rautatietä Hämeenlinnasta Tampereeseen ja Turkuun, eräät yksityiset
anoivat sitä saada käsiinsä. W. 1871 kunnallisneuvos _Robert Ullner_
sai myönnytyksen, jonka hän taas v. 1872 Ruhtinalle _Uchtomski_ siirsi.
Kun tämä ei täyttänyt myönnytyksessä pantuja ehtoja, julisti Hänen
Majesteetinsä helmikuun 20 p. 1874 sen menetetyksi, ja rautatien
rakentamisen valtiovaroilla kohta alotettavaksi. Alusta vuotta 1876
sallittiin välivaraista liikettä sillä uudella tiellä, ja työn
päätettyä Hämeenlinnan-Turun-Tampereen rautatie kesäkuun 23 p. 1876
juhlallisesti vihittiin. Tänä vuonna on Tampereen-Waasan rautatyönteko
aljettu.

W. 1805 oli kaupungissa 1 tehdas, nimittäin paperipruukki 5
työmiehellä, 2 värjäriä, 3 karvaria, 4 hattumaakaria, 3 kruukumaakaria,
2 liinankankuria, 2 muuraria, 2 satulamaakaria, 5 suutaria, 3
kraataria, 4 nikkaria, 2 varvaria, 3 sämiskä-maakaria ja 2
timpermannia, kaikkiansa 50 mestaria, 14 kisälliä ja 16 aputyömiestä.
Samana vuonna löytyi kaupungissa 35 hevosta, 45 lehmää ja 50 lammasta.

W. 1815 oli paperitehtaassa 40 työntekiää ja verkatehtaassa 21
työntekiällä.

W. 1835 ei ollut mitään verkatehdasta.

W. 1840 pumpulitehtaassa 58 miestä ja 147 naista. Käsityöläisiä 261,
joista 103 mestaria ja niiden joukossa 14 värjäriä, 14 karvaria, 10
hattumakaria, 6 suutaria ja 6 kraataria.

W. 1850 pumpulitehtaassa 230 miestä ja 634 naista, paperitehtaassa 73
työntekiää, paitsi näitä sukkatehdas 22 ja öljymylly 4 työntekiällä.
Käsityöläisten luku nousi 487, joista 115 mestaria.

W. 1860 oli pumpulitehtaassa 454 miestä ja 1023 naista; paitsi entisiä
laitoksia oli olutehdas 9, villakehrutehdas 12, tulitikkutehdas 20 ja
tapettitehdas 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 579, joista 122
mestaria, 338 kisälliä ja oppipoikaa ja 119 työmiestä.

W. 1865 oli 16 kauppamiestä, 8 ruokakauppiasta, 21 porvaria ja 48
ajajaa. Paperitehtaassa 94 työntekiää, kahdessa olutehtaassa 18,
öljymyllyssä 6, pumpulitehtaassa 406 miestä ja 746 naista,
villakehruussa 14, sukkatehtaassa 17 ja 2 tikkutehtaassa 24 työntekiää.
Käsityöläisten luku nousi 549, joista 132 mestaria, 288 kisälliä ja
oppipoikaa ja 129 työmiestä. Mestareista 7 pakaria, 2 läkkiseppää, 2
kirjannitojaa, 1 nahkuri, 2 rakennusmestaria, 7 värjäriä, 14 karvaria,
5 keltavalajaa, 1 lasimestari, 5 kultaseppää, 1 hansikkamaakari, 1
hattumaakari, 3 karttamakaria, 1 instrumentimaakari, 4 seppää, 4
vaskiseppää, 5 savenvalajaa, 1 muurimestari, 9 maalaria, 2
neulamaakaria, 6 satulamakaria, 13 suutaria, 1 nuohari, 7 kraataria,
1 konditori, 7 nikkaria, 7 sorvaria, 3 salvumiestä, 1 vannehtia,
3 kelloseppää, 2 vaunumaakaria, 1 kaidemaakari, 2 sikarimaakaria ja
1 musikantti.

Tehtaita ja keinollisuuden laitoksia Tampereella vuonna 1878.

                  Omistaja     Mestaria  Oppipoikia     Yli       Alle
                  eli                    ja             15 v.     15 v.
                  isännöitsijä           kisällejä   Suom. Ulkom. Suom.

 Pumpulitehdas,
   y.m.           Finlayson & C:o  6        --       1410   --    390
 Paperitehdas     J.C. Frenckell
                    & Son.         1        --        231    8     20
 Trikootehdas     W. v. Nottbeck.  2        --         15   --      8
 Tapeetitehdas    J.C. Frenckell
                    & Son.        --        --         --   --     --
 Pellavatehdas    Yhtiö.           5        --        625   --    105
 Öljymylly        J.C. Frenckell
                    & Son.        --        --          4   --     --
 Olkipaperitehdas J.C. Frenckell
                    & Son.         1        --         20   --     --
 Masuuni ja
   konepaja.      Yhtiö.           2        --         80    5     --
 Olvipryki    Johnsson & Waltonen. 1        --          9   --     --
 Haulitehdas      H. Bergman       1        --          1   --     --
 Willakehru-
   tehdas         Peterson.        1        --          6   --      5
 Nahkuri      O. Holmbergin leski. 1         2          1   --      1
 Olvipryki        A. Tennberg.     1        --         10   --     --
 Wäkiviinan-
   tehdas         E.J. Granberq.  --        --         --   --     --
 Tulitikku-
   tehdas         Yhtiö.           1        --         33    1      6
 Samoin           H. Mander.      --        --         --   --     --
 Wäkiviinain-
   tehdas         K. Hakulin.      1        --         --    2     --
 Werkatehdas      Yhtiö.           4        --         72   --     10
 Konepaja         A. Brander.      1         3          3   --     --
 Maalaus ja
   lasinleikkaus  A. Wuorinen.     1         3         --   --     --
 Wiinapränni      E. Hagelberg.    1        --         16   --     --
 Tampereen
   höyrypränni.   E.J. Granberg.   1        --         15   --     --
 Kellotehdas      K. Toivonen.    --         2         --   --     --
 Huonekalujen-
   tehdas         W. Hartman.      1         6         --   --     --
 Puuhiomo         Yhtiö.           1        --         85   --      4
 Läkkiteos-
   tehdas         D. Husso.       --         3          2   --      1
 Waate tehdas     P.W. Ahlfors.    1         5          3   --      2
 Kirjannitomis
   tehdas         J.F. Olan.       1         6          6   --     --
 Waate tehdas     K.G. Ekblom.     1        --         --   --     --
 Wäkiviinain
   tehdas         O. Björkell.    --        --          1   --     --
 Huonekalujen
   tehdas         G. Lindell.     --        --         --   --     --
 Jalin tehdas     A Sommer.        1        15         --   --     --
 Nahka tehdas     L. Nordström.    1         2         --   --     --
 Kello tehdas     J.W. Ekendahl.   1         2          3   --     --
 Paita-tehdas
   ja pesolaitos  I. Peterson.    --        --          7   --      2
 Jalin tehdas     H.G. Wahlroos.   1         1         --   --      1
 Kahvi-aineitten
   tehdas         O. Björkell.     1        --          7   --     --
 Läkki-teos
   tehdas         I. Isaksson.     1         1          1   --     --
 Lasin-leikkaus-
   tehdas         K. Lindberg.     1        --         --   --     --
 Leipä-tehdas     O. Willandt.    --         3         --   --      1
 Maalaus tehdas   O. Nikander.     1        --          2   --     --
 Huonekalujen
   tehdas         O. Solin.        1         2          3   --     --
 Waate tehdas     A. Sjöblom.      1         1          2   --     --
 Jalin tehdas     K.O. Sundell.    1        --         --   --     --
 Waate tehdas     J.F. Ekberg.     1         7         --   --      1
 Jalin tehdas     J. Enqvist.       1         4          4   --     --
 Waate tehdas    F.W. Palmroos.   --        --         --   --     --
 Kattohuopa tehdas Yhtiö.          1        --         25   --     --

Yllämainitut luvut yhteen luettuna tekee 51 mestaria, 68 kisälliä ja
oppipoikaa, yli 15 vuoden vanhoja, 2,702 suomalaisia ja 16
ulkomaalaisia, sekä 857 alle 15 vuotta.

Tehtaat joitten teosten arvio vuodelta 1878, heidän oman ilmoituksensa
mukaan, nousee yli 10,000:een markkaan.

 Pumpulitehdas................... 4,250,000 markkaa.
 Paperitehdas....................   809,000   "
 Trikootehdas....................    42,000   "
 Pellavatehdas................... 2,429,985   "
 Frenckell'in puuhiomo...........    96,420   "
 Masuuni ja konepaja.............   139,008   "
 Mustalahden olvipryki...........    22,030   "
 Willakehru-tehdas...............    41,700   "
 Onkiniemen olvipryki (Tennberg).    33,630   "
 Tulitikkutehdas.................    82,000   "
 Wäkiviinain tehdas (Hakulin)....    80,000   "
 Werkatehdas.....................   232,100   "
 Wiinapränni (Hagelberg).........    97,500   "
 Wiinapränni (Granberg)..........    78,000   "
 Pellavatehtaan Puuhiomo.........   145,000   "
 Wäkiviinain tehdas (Björkell)...    35,628   "
 Jalin tehdas (Sommer)...........    30,000   "
 Kahviaineitten tehdas (Björkell)    25,000   "
 Leipä tehdas (Willandt).........    15,000   "
 Kattohuopa tehdas...............   120,000   "

Ylläseisovista tehtaista on ainoasti kahdelle, Werkatehtaalle sekä
Mustanlahden Olviprykille valtiolainoja, yhteensä 92,000 markkaa,
annettu.

Wuonna 1878 oli Tampereella seuraavia käsityöläisiä:

                         Mestaria         Kisälliä      Oppipoikia

                      Työnsä    Työs-                   Yli   Alle
                      vielä     tänsä                   15 v. 15 v.
                      jatkavia. laanneet.

 Wärjäriä.............   5         4         13          --    --
 Karvaria.............  13         1         13           9    --
 Neulamaakaria........   1        --          1          --     1
 Kulta-seppiä.........   8         3          9           2     3
 Kello-seppä..........   1        --         --           1     1
 Kupari-seppiä........   6         1          6          11     1
 Kirjan-niojia........   4         1          4           3     2
 Satulamaakaria.......   5        --          8           2     8
 Hattumaakari.........   1        --         --          --    --
 Sorvaria.............   3        --          4           3     2
 Gelbjutaria..........   3        --          3           2    --
 Plootu-seppiä........   2        --          1          --     1
 Nikkaria.............   5         2          4           3     2
 Karstamaakaria.......   3         1          1           1    --
 Waunumaakari.........   1        --         --          --    --
 Maalaria.............   6         1          6          10     1
 Kruukumaakaria.......   3        --          2           5     3
 Suutaria.............  16         4          7           2     5
 Räätäliä.............   7         3          7           3     2
 Kondiitori ja Leipuri.  1        --          3           2     2
 Leipuria..............  9         4          6           5     5
 Teurastajia...........  3         1         --          --    --
 Rakennusmestari.......  1        --         --          --    --
 Muurarimestari........  1         1         --          --    --
 Kaitamaakari..........  1        --         --          --    --
 Sutaria...............  2        --          1           1    --
 Makkaramaakari........  1         1         --          --    --
 Seppiä................  4        --          9           8     5
                  Yht. 116        28        108          73    44

_Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaan_ perusti Skottlantilainen
_James Finlayson_, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill.
mekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen
Patterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen
Tammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen
johdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon
päästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan
tehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen
Hallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella.
Hänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi
Finlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10
p. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:

Maa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille
omistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä
määräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada
useita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen
ylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan
Finlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen,
saadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita
hän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin
kauvan kun hänen laitoksensa käyvät. -- Mitä tulee Finlaysonin
anomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa,
verkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja
metalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. --
Finlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki
laitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja
tekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada
tullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi
muussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin
Finlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella
ja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia
teoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta
sotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston
palkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä
olevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille
virkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden
todistuksen sana.

Finlaysonin saattamiseksi siihen tilaan, että hän voisi toivottua
tehtaansa asettaa, suotiin hänelle tehtaansa panttausta vastaan Suomen
valtiolta lainaksi 30,000 ruplaa banko assignat korotonna ja
viimeistäkin 20 vuodessa takaisin maksettavaksi. Wuonna 1820 elokuun 30
päivänä kontrahti tehtiin ruunun -- jonka asianajaja oli Lars Gabriel
v. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö -- ja kaupungin välillä,
jonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia
Fredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen
pääehdot oli:

1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän
maa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan
N:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä,
Mältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja
entisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta
300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä
koskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta
pois siirretään.

2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki
vedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun
kulmalla.

3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse
pohjoseenpäin Mältin lahteen asti.

Finlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen
oikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821
päätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun
ja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun
kustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa,
ja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin
rahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus
tehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain
haittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi,
kauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla,
tehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan
jättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen
putoukseen astikka.

Finlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui
vanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka
1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla
alalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan
isäntä vieläkin asuu.

Tehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua
varten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt,
niin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen
kautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20
vuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina
sillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja
villalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi
tekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo
kohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan
köyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen
opiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan.
Finlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta
ei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa
maksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä
Wheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri
salaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa
v. 1835 otti kaikki Finlaysonin laitokset toimeksensa, sitoumuksiansa
ruunulle suoritettaviksi entisellä toiminimellä Finlayson & Comp. --
Finlayson, kväkari-lahkolainen, oli kaikilta kunnioitettu jumalinen
mies ja hänen hurskas luontonsa kannatti samaa hyvää sydänalaa hänen
työväellensä. Hänestä ja hänen ajasta nousi se herätys ja lähetyksen
into, joka aina siitä asti on hengissä pysynyt. Tampereelta Finlayson
muutti kotimaahansa Skottland'iin ja kuoli siellä. Sitten Wheeler
siirsi tehtaansa osuuden herroihin Rauch & Nottbeck, jotka sitä myöden
yksin joutuivat tehtaan haltioiksi. Wuonna 1836 C.S. Nottbeckin poika
William Nottbeck muutti Tampereen ottamaan tehtaan pääjohdon käsiinsä
ja on siitä asti vielä isäntänä. Kauvan aikaa tehtaan johdossa
yhteisesti olivat herrat W. v. Nottbeck ja Ferdinand Uhde. Uhde oli
sulo sydämellänsä, ystävällisellä ja laupealla luonteellansa yleisesti
arvossa pidetty ja elää vielä rakkaassa muistossa kaikilla niillä jotka
hänen tuttavuuteen pääsivät. Wanhalla ijällänsä hän 1860-luvulla muutti
Berliniin, siellä ahkerasti vaikuttain lähetystoimessa. Harrastain
kaupungin parasta, lähetti hän sieltä katovuosina 1000 markkan lahjan
silloin laitetun työhuoneen hyväksi sillä ehdolla että ainoastaan korko
oli käytettävä, ja kun työhuone loppui, lahjoitti hän sen rahan
täkäläiselle naisyhtiön tyttökoululle. Uhde kuoli tammik. 1 p. 1874. --
Wuonna 1856 tehtaanisäntä William Nottbeck sekä Pietarissa asuva
veljensä Karl Nottbeck korotettiin Suomen aatelissäätyyn ja 1857 Suomen
Ritari-Huoneesen sisään otettiin nimellä _von Nottbeck_.

Taiteellisen osan johtajina ovat aina olleet englantilaisia, joista
tätä nykyä viisi, ja myös eri osakuntain päämiehet n.k. mestarit
(englantilaisesta sanasta master) melkein yksinomaisesti
englantilaisia, ja joista monta täällä ovat voittaneet luottamusta ja
ystävyyttä yleisesti ja työväeltänsä. Etevimmistä mainittakoon _Lucas
Cooke_, joka täällä päivänsä päätti, ja kankuriosaston johtaja _John
Sharples_, joka yli 30 vuotta tehtahan kuului ja v. 1877 täällä kuoli.
Kauvan aikaa täällä asuessansa oli hän tänne kokonaan perhettynyt,
hänen leskensä vielä Tampereella asuu sekä tyttärensä, joista vanhin
Lucia on naittu kauppialle Lars Johan Hammarén.

Tehtaasen kuuluu yhdeksän suurta kivirakennusta, joista yksi
kuusikertainen, viisi nelikertaista, suuri makasiini raaka-aineita
varten, kaksinkertainen rakennus vaalentamista ja pesoa varten, suuri
värjäyshuone, koneellinen työpaja ynnä kaasulaitos. Eräs rakennus,
valmistettuna v. 1877, sisältää paitsi laitoksen konttorihuoneita,
ainoastaan yhden suuren salin, joka saa valonsa ainoasti katon kautta
ja jossa on 950 kangastuolia käymässä. Tämä sali on 229 kyynärää pitkä
ja 65 kyynärää leveä.

Silloin kun nykyiset omistajat ostivat tehtaan oli siellä lähes 500
kehrää (spindeliä), nyt on niitten luku 50,000. Finlayson'in aikana oli
työntekijöitten luku ainoasti 50-60.

    W. 1840 oli 58 miestä ja  14 naista
       1850  " 294   "    "  634   "
       1860  " 454   "    " 1023   "
       1865  " 406   "    "  746   "

ja nyt nousee luku likimitten 2000.

1878 vuoden valmistus mainittiin olevan 256,000 kappalta
pumpulikangasta, 2,700,000 naulaa lankoja sekä 75,000 naulaa vattia. --
Tehtaasen kuuluvassa puuhuoneessa on nykyään postikonttori ja
sähkösanalennätin. Paitsi sitä, että laitos palkkaa oman papin ja
kustantaa lääkärihoitoa työntekiöillensä, ylläpitää se pikkulasten
koulua 150 lapselle, kasvatuslaitosta (asyli) 50 orpolapselle,
lastenkotoa tyttöjä varten jotka tekevät työtä tehtaassa. Wielä on
tehtaalla ravintohuone työntekiöitä varten, oma myymähuone,
asuntohuoneita sekä mestareille että työntekiöille. Paitsi kaikkia
näitä ovat tehtaan omistajat rakennuttaneet rukoushuoneen kivestä, joka
tehtynä gotilaiseen rakennusmuotoon vihittiin elokuun 24 p 1879 ja
maksaa 100,000 markan vaiheilla. Kirkko on varustettu 22-äänisillä
uruilla. Sen oviseinässä holvikaaressa luetaan seuraava kirjoitus:
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja
ijankaikkisesti Ps. 121: 8 ja holvilla kuorin päällä: Pyhyys on sinun
huonees kaunistus, Herra ijankaikkisesti. Ps. 93: 5.

Kuva toisella sivulla näyttää kosken varrella olevaa tehdasta ennenkuin
mitään tehdasrakennusta oli kosken vastaisella puolella. Useampia
kertoja on tehdas pahaksi onneksi joutunut liekkien valtaan. Helmikuun
18 p. 1841 paloi vanha Finlayson'in rakentama tehdas; tammikuun 20 p.
1868 paloi suuri, vähä ennen sitä, kadun varrella rakennettu
tehdashuoneisto, sisältävä huoneita kutomista, värjäämistä ja kontoria
varten, sekä myös nelikertainen rakennus, jossa oli yli 400
kangastuolia; heinäkuun 28 p. 1870 joutui taas suurin osa siitä kaksi
vuotta tätä ennen palaneesta kutomahuoneesta liekkien valtaan.

Tehtaan työväelle on perustettu säästöpankki, johonka sisäänpanot
heinäkuun 1 p. 1879 nousivat 791,700 markkaan. Wielä on apukassa
vanhuuksia ja kivuloisia varten 93,000 markan pääomalla josta
maksettiin v. 1870 apurahoja 13,800 markkaa.

_Paperitehtaan_ perusti v. 1803 Gustaf Lefrén. Se joutui sen jälkeen
Kirjakauppiaalle _Joh. Christ. Frenckell'ille_ toiminimellä J.C.
Frenckell ja poika, joka nimi on sitten pidetty. Tehdas sai oikeutensa
huhtikuun 30 p. ja ne uudis-tettiin syyskuun 7 p. 1871. J.C.
Frenckell'in jälkeen tuli poikansa _Frans Wilhelm Frenckell_ tehtaan
omistajaksi, jonka hän suuresti lavensi. Tehdas sijaitsee kuudessa
kivihuoneessa ja konehistoon kuuluu 30 valilaitosta, 3 paperi- ja 3
siloituskonetta sekä kolme lumppukeittokonetta, joita käyttää 6
turbinia 350 hevosvoimalla. Etevin raaka-aine lumppu kootaan suureksi
osaksi Suomessa. Lähes puoli valmistusta, joka on 60,000 riisiä paitsi
70,000 naulaa paperia, käytetään maassamme; loppu suurimmaksi osaksi
menee Wenäjään ja sen Itämeren maihin.

Jo ennen tämän paperitehtaan perustusta lienee Tampereella paperia
valmistettu. Abraham Häggman, kuollut 1781, mainitaan olleen
ensimäisenä paperinvalmistajana täällä ja vielä kerrotaan, että eräs
Glas niminen oli täällä tehnyt paperia ja lienee ollut se, joka ensiksi
pani alkuun nykyisen tehtaan.

Tehtaanhaltia Frans Wilhelm Frenckell valittiin Tampereen kaupungin
edustajaksi valtiopäivillä 1863; samassa myöskin Hämeenlinnan kaupunki
hänen siihen valitsi, mutta käskettiin omaa edusmiestä valita.
Uudestaan kaupungin edustajaksi 1867-vuoden valtiopäiviksi valittuna
Frenckell nimitettiin porvarisäädyn puhemieheksi, ja kaupunki jäi ilman
edusmiehettä; kuitenkin porvaristo, kokoontuneena toista edusmiestä
Frenckell'in sijaan valitsemaan, ilmoitti ei jaksavansa silloisten
rasitusten aikana kahta edusmiestä palkata. Frenckell suositettiin
kauppaneuvoksen nimellä ja koroitettiin lapsinensa perillisinensä v.
1868 aatelis-säätyyn ja sisäänotettiin Suomen Ritarihuoneesen nimellä
_von Frenckell_. Hänen kuolemansa jälkeen 1878 hoitaa poikansa
_Waldemar von Frenckell_ tehtaan perillisten puolesta. Nimitoimisto
J.C. Frenckell ja poika omistaa paperitehtaansa vieressä myös toisen
tehtaan, joka kemiallisesti valmistaa paperiaineksia oljista. Tätä
tehdasta, joka on oikeutettu helmikuun 28 p. 1864 ja toukokuun 18 p.
1874, käyttää 80 hevosvoimanen turbini, joka pitää käymässä myös
öljymyllyn, jonka perusti v. 1843 aptekari W. Tennberg ja jonka
vuotinen pellavansiemenen tarvitseminen mainitaan olevan noin 200
tynnyriä.

_Tampereen masuuni_ on oikeutettu joulukuun 17 p. 1842. Sen rakensivat
seuraavana vuonna salaneuvos _August Ramsay_ ja Laamanni _Nils Idman_,
ja myytiin siihen kuuluvan sahan kanssa v. 1856 Östermyran rautatehtaan
omistajalle _Gustaf Wasastjernalle_, joka perusti siihen konepajan ja
valimon. Nämät laitokset joutuivat v. 1861 Tampereen liina- ja
rautateoksien osakeyhtiölle. Konepaja, jota käyttää yksi turbini,
sisältää 4 pura-, 2 höylä- ja 2 pistokonetta. Konepajan työntekiöin
apukassa nousi v. 1878 12,500 markkaan.

_Liinatehdas_, kankuri- ja vaalentamislaitoksen kanssa tuli
oikeutetuksi heinäk. 12 p. 1856. Waratuomari _Adolf Törngren'in_
rakentamana joutui se 1861 Tampereen Liina- ja Rautateoksien
osakeyhtiölle. Laitoksella, jota käyttää 5 turbinia yhteensä 390
hevosvoimaa, on 8050 kehrää (spindeliä) ja 195 kangastuolia. Tehdas
lämmitetään höyryllä putkijohtojen kautta kahdesta höyrypannusta.
Wuotinen pellavan tarvitseminen on 75 ja 90,000 LT:skän välillä, josta
puoli saadaan Suomesta ja loppu Wenäjältä. Wuotinen valmistus on lähes
1.200.000 naulaa lankoja ja 22,000 kappalta kangasta ja sen yhteen
laskettu arvo nousee lähes kolme miljonan markan vaiheelle. Laitoksella
on oma 350 miehen vapaehtoinen palokunta ja 4 ruiskua. Tehdas pitää
koulun poikia ja tyttöjä varten, perustettuna v. 1860 ja sijoitettuna
omaan kahdenkertaiseen kouluhuoneen, rakennettuna 1872 ja varustettuna
kahdenäänisillä uruilla; oppilasten luku v. 1879 oli 71 poikaa ja 75
tyttöä. Työnväestön kirjasto säilytetään kouluhuoneessa ja sen
apukassa, jonka työntekijät ovat perustaneet, nousi 1878 vuoden lopulla
65,400 markkaan.

_Puuhiomo_, sijoitettuna Liinatehtaan aluella, on erään v. 1872 yhtiön
perustama. Sitä käyttää 10 turbinia 330 hevosen voimalla. Masuunin,
Liinatehtaan sekä Puuhiomon nykyinen toimitusjohtaja on varakonsuli
F.E. Wahlgren.

_Werkatehdasta_, oikeutettuna toukokuun 23 p. 1851, käyttää 3 turbinia
ja sillä on 1322 kierutinta (spindeliä) ja 30 kangastuolia. Wuotinen
villan tarvitseminen on lähes 49,000 naulaa ja on valmistus 40,000
kyynärää verkaa ja lähes 69.000 naulaa villalankoja. Toimitusjohtajana
tätä nykyä on C.G.A. Dahlbom.

_Willakehru- ja kutomatehdas_, oikeutettu elok. 18 p. 1847 on marrask.
7 p. 1810 toiminimellä: Th:s Petterson. Sen käytinvoima on vesiratas,
johtaja: John Petterson.

_Asfaltihuopatehdas_, oikeutettu heinäkuussa 1877. Raaka-aineina
käytetään villalumpuja ja tervaa. Toimitusjohtaja on tuomari Adolf
Törngren.



Kouluja.


Tampereen Alkeiskouluista _Pedagogia_ on vanhin. Se perustettiin v.
1812 ja kesti 1840 vuoden saakka. Koulun kahdenkertainen talo, johon
vasta v. 1838 kahdenkertaisia ikkunoita saatiin, oli torin varrella.
Kouluttajan palkka oli 15 tynnyriä jyviä, joita hänen piti lähteä Porin
makasinista perimään.

Sen vanhin ja merkillisin opettaja oli filos. maisteri Thomas Timotheus
Kriander. Pappina Marttilassa hän virkaveljensä kanssa ja yksissä
neuvoissa lukukinkerillä erään mielipuoli talonpojan rankaisi sillä
että hän salpasi häntä uuniin, joka leipomisesta vielä oli lämmin. Mies
häyryyn tukehtui ja kuolleena vedettiin ulos. Kriander veti siitä
hengen-sakkoa, kärsei kirkonrangaistuksen ja pantiin pois viralta,
johon hän ei enää takaisin päässyt. Hovioikeus ja Keisar. Majesteetti
hänen tuomionsa vahvisti. Mutta kun hän ennen sitä rikosta
nuhteettomasti jonkun ajan oli toisen kollegan viran Turun
katedralikoulussa toimittanut sekä pastorintutkintoa käynyt, eikä hänen
rangaistuksensa perästä hänen käytöksensä moitittu; niin hän v. 1812
asetettiin vara-pedagogiksi Tampereen, ja seuraavana vuonna
vakinaiseksi ja oli siinä virassa kumminkin vielä v. 1832. Koskessa hän
kalasti helmisimpsukoita ja lahjoitti keisari Aleksander I:lle niistä
helmirihman, josta hän palkinnoksi sai komean sormuksen.
Kalastamisessansa hän äriän ja kateisen luonteensa kautta joutui
riitaan erään englantilaisen kanssa, joka kotimaastansa hankkimilla
paremmilla neuvoilla myös helmiä kalasteli. Opettajia hänen perästä
oli:

    Daniel Hezekiel Hildén, nyt provastina Wehmalla.
    Wilhelm Ingman.

Wuonna 1842 asetettiin _Ali-Alkeiskoulu_ kahdella luokalla, johon
kolmas tuli 1844. Se lakkasi 1875. Rehtorit:

    Fredrik Ferdinand v. Pfaler.
    Berndt Adolf Reinholm 1849, sitte Haminan Kadettikoulun pastori.
    Edvin Karsten, nyt kirkkoherrana Kuivalahdessa.

Neliluokkainen _Ylialkeiskoulu_ Tampereella avettiin Syyskuun 1 p:nä
1860 ja jatkettiin kesäkuun 15 p:ään 1876, jolloin se sai jättää
sijansa neliluokkaiselle realikoululle, joka elokuun 5 p:nä 1873
annetun Arm. kirjeen johdosta määrättiin Tampereelle. Ylialkeiskoulussa
oli yllämainitun ajan kuluessa ollut 349 oppilasta, joista 136
Tampereelta ja 213 mualta kotosin. Koulun oppimäärän on suorittanut 134
oppilasta.

Oppilaitten lukumäärä syyslukukauden alussa joka vuosi
on ollut:

    1860  41.
    1861  57.
    1862  69.
    1863  82.
    1864  82.
    1865  89.
    1866  88.
    1867  91.
    1868 105.
    1869 101.
    1870 108.
    1871 118.
    1872 102.
    1873 kevätlukukauden 103.
     "   syyslukukauden 3:lla luokalla 73.
    1874       " 2:lla           "     37.
    1875       " 1:llä           "     14.
    1876 kevätlukukauden 1:llä   "     12.

Koulun vakinaiset opettajat koulun toimeenpanemisesta sen lakkaamiseen
saakka ovat olleet:

    Adolf Fredrik Rosendal, rehtori ja uskonnon opettaja, k. 1876.
    Johan Stolpe, historian kollega.
    Frans Evald Jernberg, latinan kielen kollega.
    Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja.
    August Hildén, voimistelun opettaja, nyt Marttilan kirkkoherra.
    F.W. Bergroth, matematikin kollega 1863-1866.
    G. Corander, matem. kollega 1867, k. 1870.

Tampereen neliluokkainen _Realikoulu_ avettiin Syysk. 1 p:nä 1873
yhdellä luokalla ja tuli vasta syyslukukaudella 1877 täysiluokkaiseksi.
Oppilasten luku on ollut:

    1873 10.
    1874 21.
    1875 23.
    1876 27.
    1877 35.
    1878 45.

Näistä ovat tähän saakka kaksi suorittaneet koulun lukumäärää.

Realikoulun virkaa tekevä rehtori 1873-1876 oli Yli-alkeiskoulun
rehtori A.F. Rosendal.

    Axel Gabriel Borg kollega matematikissa, rehtori 1876-77.
    Johan Stolpe, kollega historiassa, rehtori 1877.

Kollegat:

    Frans Evald Jernberg, ruotsin ja saksan kieli 1875.
    Otto Rudolf Borg, alkeis-matematiki ja luonnontiede 1875.
    Edvard Maunulin, matematiki ja fysiki 1877.
    Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja 1874.
    Fanny Henriette Björnström, piirustus, v.t. 1875, vak. 1876.
    Anders Tervo, laulanto, v.t. 1875, vak. 1876.
    Fredrik Jäderholm 1876.

_Korkeempia kansakouluja_ neljällä mies-, kolmella nais-opettajalla on
kaikkiaan seitsemän. Poikain koulussa on 1879 oppilaisia 155, tyttöin
koulussa 97 eli yhteensä 252.

_Alempia kansakouluja_ on viisi. Niissä on tätä nykyä kaikkiaan 226
oppilasta.

Ylemmissä ja alemmissa yhteensä 478 oppilasta.

Paitsi näitä on kaupungissa yksityinen ruotsalainen Naiskoulu 40:llä
oppilaalla, joka on nauttinut valtioapua. Wielä on naisyhtiön
Tyttökoulu.

Tehtaitten kouluja erittäin ovat: Pumpulitehtaan, Liina-tehtaan ja
Frenckellin lahjoittaman varaston koulut. Näissä kaikissa kouluissa
opetetaan tätä nykyä kaikkiaan 825 lasta. Kaupungilla sekä tehtailla on
vielä lisäksi Sunnuntai- ja Ehtoo-kouluja.



Papit.


Tampereen vanhassa kirkonkirjassa, joka alkaa v. 1795, tavataan
seuraava kirjoitus: "Kun Ruotsin kuninkaan, Gustaa IIl:n
perustuskirjeen kautta, annettu lokakuun 1 päivänä 1779, kaupunki on
perustettu Tammerkosken rannalle, Tampereen Säterirysthollin maalla,
ovat kaupunkilaiset vielä muutamia vuosia sen jälestä, miten ennenkin,
viettäneet jumalanpalvelusta Messukylän emäkirkossa, ja sen ajan
kuluessa silloin tällöin vuoteensa Messukylän papisto pitänyt
jumalanpalvelusta kaupungissakin, niin sanotussa Pränni-pytingissä
kosken ylipuolella; mutta v. 1786 saivat kaupunkilaiset eri
saarnahuoneen, asetettu rysthollin vanhan suuren pytinkin eteläiseen
päähän, ja seisova torin koillisessa kulmassa, lähellä koskea, sekä
samana vuonna oman ensimäisen pappinsa, herra Maisteri Abraham Lilius,
joka oli sangen oppinut mies. Hän muutti Tampereelta 1794 Piikkiöön,
oli sittemmin kirkkoherrana Urjalassa ja kuoli korkeassa ijässä
kirkkoherrana Messukylässä. Mainitusta ajasta lukein, on
jumalanpalvelusta täällä pidetty kaikki pyhät vuorottain suomen ja
ruotsin kielellä ja suurempina juhlina molemmilla kielillä. --- W. 1795
määräsi Turun Tuomiokapituli kirkkoherran apulaisen Ruovedellä Johan
Wideman kaupungin saarnaajaksi Tampereelle, jota virkaa hän 1000
kuparitaalarin vuotisella palkalla toimitti, kunnes hän,
Tuomiokapitulin tuomion kautta tammikuun 9 päiv. 1811, irstaisuutensa
ja monien virkavirheittensä tähden pantiin pois papinviralta. Hän kuoli
huhtikuun 27 p. 1812. -- Yleisessä kirkonkokouksessa joka pidettiin
toukok. 19 päivänä 1811 kaupungin saarnahuoneessa, korottivat
kaupunkilaiset -- sillä ehdolla, että kolmesta vaaliinpannusta saisivat
valita yhden -- kaupungin saarnaajan palkan 400 ruplaan paperia, jonka
palkan kaupunki maksoi vuosittain takseerauksen mukaan. Tämän johdosta
Turun tuomiokapitulin kolme pappia vaalille pantua, valitsi seurakunta
yksimielisesti kirkkoherran apulaisen Kangasalla Johan Esbjörn
heinäkuun 5 päiv. 1812 kaupungin saarnaajaksi." Esbjörnin jälestä ovat
kaupungin saarnaajat olleet:

    Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina;
    Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869;
    Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti;
    Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863;
    Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867,
       Ylöjärven kappalainen;
    Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneen
       kirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön;
    Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra;
    Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.

Kaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin
väestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien
palkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok.
11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset
virkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24
p., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin
saarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta,
jotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen
vuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja
teki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito
oli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä
pumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän
virkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna
muutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin
v. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt
Gustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856
määrättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka
hänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki
kaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin
800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä
ja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50
kopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa
joka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa
joka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400
ruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä
varoista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka
ripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja
samaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata
sekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia.
-- Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos
hän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa
20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia,
jotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta
kirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi
kaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun
21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin
hän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin
pääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon
maksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.

Wirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja
koottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että
nämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan
rakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka
kuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla
hyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta
hyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen
tarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina
lokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut
tulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin
jätetty toistaseksi.

Yleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää
Tampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle
kirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen
luettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi
vastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös
kuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.

Papiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti
armoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan
erottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä
kirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis.
Tulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja
kappalaiselle 2200 m.

W. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan
pappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877
maksettavista:

Seurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan,
Messukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua,
pääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli
kaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m.
huonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi.
Kappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen
kolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200
markkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa,
mutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800
markkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet
maksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa
kodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista
miespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan
tasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava
maksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät
ulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.

Yksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi:
avioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin
luona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait
korvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä,
mutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta
palveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta
älköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon
velvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä
laillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.



Kirkko.


Muinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä -- suvut Creutz, Kurk,
Boije y.m. -- ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä
Kivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella
oli tila kartanon töllimiehillä ja "koskikunnan nuorisolla". Tampereen
kaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin.
Harjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka.
Wuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista
kaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta
ja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819
tahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät
anomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna
1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon
emäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse
kaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin
hätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta.
Tämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka
seisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan
myös "saarnahuoneen" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu
ensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti.
Uusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander
I myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone
avissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri
Karlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se
kirkkona oli.

Nykyinen puukirkko rakennettiin 1824 ja korjattiin 1847. Sen
alttaritaulu on Rob. Ekman'in tekemä, v. 1831 ostettu 283 pankko
riksillä; kehys siihen maksoi 173 riksiä. Alttaritaulun yläpuolella on
korkokuvaus näyttävä uskonnon vaimoihmisen muodolla. Urut, Thulé'n
tekemiä v. 1848, ovat 11 äänisiä ja maksoivat 1,200 h. ruplaa. W. 1835
kirkko palovakuutettiin. Kello kirkontapulissa on Ilmajoen J. Könnin
tekemä. Joka vuosi vähä ennen joulua lukkari kävi ympäri kyntteliä
kokoomaan kirkon valaistamiseksi jouluna sekä papeille ja itsellensä,
kunnes kirkonkokouksessa lokak. 10 p. 1860 päätettiin vastedes
kynttilät kustantaa kirkon viinirahastosta, josta syystä kunkin maksu
tähän rahastoon korotettiin kolmesta hop. kopekasta neljään.

Tarvittavasta uudesta kirkosta on monta kymmentä vuotta puuhattu. Ensin
aivottiin vanhaa laajentaa, mutta sitten päätettiin 1860-luvulla uutta
rakentaa ja siihen tarpeesen rahavaroja vuotuisesti koottiin, jotka,
poisluettua mitä tähän saakka aljettuun uuden kirkon tekoon on
kulutettu, nousevat yli 130,000 markan. Kirkon asema oli määrätty
Mustalahden vuorelle, mutta siitä luovuttiin ja oltiin kahdella
vaiheella olisiko torilla paras paikka nykyisen kirkon vieressä, vai
hautausmaan ja kaupungin välillä kussa Mustalahdenkatu käy Kauppa- ja
Hämeenkadun poikki; tähän viimeiseen se joutui ja on tästä vuodesta
tekeellä.

Kaupungin etuuksia saadessa Tampere oli Ruotsin valtakunnassa
ensimäinen kaupunki jolle säädetty oli että hautausmaa piti oleman
kirkon ja kirkkomaan ulkopuolella. [Rabenius. Sveriges Kyrko-Rätt p.
303.]

Alulla 1860-lukua aivottiin täkäläisiä englantilaisia varten eri kirkko
Mustalahdenvuorelle, mutta, vaikka sekä täällä että Englannissa
listoilla koottua rahaa oli varossa, asia raukesi tyhjään senvuoksi,
että huomaittiin täkäläisten englantilaisten ei olevan yhtä, vaan
useampaa lahkokuntaa.

_Wäestö._ Kaupungin väkiluku ensimmäisten 15 vuosien kuluessa ei ole
kirjoihin pantu. Eräässä meille annetussa luettelossa väestöstä
kaupungin ensimmäisinä 6 vuosina tavataan tuskin yhtäkään ainoata
nykyistä sukua.

Tampereen ensimmäinen kirkonkirja on vuodelta 1795 ja näyttää
seuraavaista:

                 Syntyneitä.    Kuolleita.    Wihittyjä pariskuntia.

    1795            22              9                 4
    1796            16              7                 5
    1797            19             14                 3
    1798            20             18                 5
    1799            16             10                 0
    1800            --             --                 2
    1801            --             --                 7

Kuinka Tampereen väestö on tämän vuosisadan alusta
lisääntynyt, näkyy seuraavasta otteesta viiden vuoden
väkiluvustoista.

             Miesp.   Naisp.   Yhteen.   Perhekuntaa.

    1800       231      232       463         --
    1805       274      328       602         120
    1810       315      367       682         126
    1815       281      412       793         139
    1820       465      491       956         162
    1825       638      664      1302         161
    1830       789      796      1585         291
    1835       769      808      1577         320
    1840       845      974      1819         341
    1845      1115     1398      2513         458
    1850      1343     1764      3207         596
    1855      1628     2192      3820         617
    1860      2240     2992      5232         840
    1865      2449     3089      5538        1011
    1870       --       --       6869         --
    1875       --       --       8800         --

      Syntyneitä  Kuolleita  Seurakuntaan  Pois     Vihityitä   Lisäys
                             muuttaneita   muutt.   pariskuntia
       mp.   np.    mp.  np. mp. np. yht.  mp. np. yht.

 1865  115   119    85  66   217 266  483  153 144 297   47       269
 1866  119   103    94  88    --  --  572   --  -- 287   40       325
 1867  110   100   235 199    --  --  521   --  -- 199   34        98
 1868   90    66   192 205    --  --  420   --  -- 195   45        16
 1869  120   111    63  63    --  --  685   --  -- 296   66       494
 1870  123   127    57  56   314  401 715  156 278 434   87       398
 1871  155   143    62  57   267  257 524  117 190 307  101       396
 1872  146   127   141 148   259  519 578   --  --  --   73        --
 1873  143   153    83  83   222  314 536  134 156 290   86       373
 1874  148   163   142 123   223  227 450  149 210 359   88       137
 1875  151   167    99 113   301  286 587  157 211 368   98       325
 1876  185   160   122 116   259  243 502  157 195 352   82       257
 1877  218   180   126 119   281  272 553  149 123 273  106      3422
 1878  256   238   155 147   253  251 504  232 254 486  120       210

Iso väenlisäys 1877 riippuu siitä että sinä vuonna Messukylän
seurakunnasta siirrettiin kaupunkiin 2,989 henk., 1380 mies- ja 1,609
naispuolta. -- 1878 v. lopulla teki kaupungin väestö 12,440.

       *       *       *       *       *

Kaikki nämät tiedot ja numerot, jotka tässä ovat esiin tuodut,
osoittavat kuinka Tampere, alussa pienenä kaupunkina köyhässä ja
kaukaisessa maakunnassa, ensimäisinä vuosikymmeninä ei liioin
karttunut; vasta siitä ajasta, jolloin pumpulitehdas tänne
perustettiin, on Tampereen vuosi vuodelta karttuva vaurastuminen ja
väenlisäys luettava. Tampereen tulee varallisuudestansa kiittää
tehtaitansa ja niitten kautta liikkeelle pantuja rahoja; senvuoksi sai
Tampereen kaupunki vähemmän kuin muut maamme paikkakunnat kärsiä
katovuosina 1867-68 köyhän ajan rasituksia. Waltion yleisiä rakennuksia
eikä myös suurempia virkalaitoksia täällä ole. Tamperelaiset, menneitä
aikoja muistellen, ovat nähneet velvollisuutenansa juhlana viettää
kaupunkinsa satavuotista syntymäpäivää. Sen muistoksi ovat kaupungin
valtuusmiehet kokouksessa syyskuun 24 päiv. 1879 määränneet heidän
käytettäviksi annetuista varoista 10,000 markkaa varastoksi, jonka
korko on käytettävä tästälähin kaupungissa syntyväin lasten hyväksi.

       *       *       *       *       *

Juhlaa varten määrätty toimikunta on kaupungilaisille julistanut
seuraavan ohjelman päivän viettämiseksi:

Juhla-ohjelma Lokakuun 1 p:nä 1879.

    Kello 8 e.pp. Ammutaan kanuunilla.
     "   11  " tapahtuu kirkonkellojen soittaminen, jonka jälkeen
            kaikki liike seisautettakoon.
     "   12 e.pp. Jumalan palvelus kaupungin kauppatorilla, sen
            jälkeen juhlapuhe sekä ammutaan kanuunilla.
     "   4 1/2 j.pp. Juhlapäivälliset seurahuoneessa.
     "   7      " Soitsukulku kaupungin Wapaehtoiselta
                  palosammutuskunnalta.
     "   7 1/2  " Loistotulitus ja juhlavalaistus kaupungin
                  esplanadeissa.
     "   8 1/2  " Juhlatanssi seurahuoneessa.

Sadeilman sattuessa tapahtuu jumalanpalvelus kirkossa ja juhlapuhe
pidetään tanssihuvissa.

Pääsylippuja juhlatanssiin 3 markkaa naisilta ja 4 markkaa herroilta
myydään kirjakaupassa sekä matkustavaisille sisällekäytävässä.

Nimenkirjoituslista Juhlapäivällisiin osaa ottoa varten on
maanantai-iltaan saakka kirjakaupassa ja seurahuoneessa saatavana.

Yleinen liputus ja tulitus koroittaa juhlallisuutta!

                                         _Juhlatoimikunta_.

  Jumalanpalveluksen toimittaa v.t. kaupunginsaarnaja Alfred Tallqvist.
  Juhlapuheen pitää maisteri Evald Jernberg.
  Juhlarunon on tohtori J. Krohn sepittänyt.

       *       *       *       *       *

    Tampereen satavuotiseksi juhlaksi.

    Emonen Satakunta
    Ilmoille pojan loi,
    Ja sadan miehen voiman
    Hän kantamalleen soi;
    Sit' äidinrinnoin sadoin
    Imetti, kasvatti;
    Näin vahva jättiläinen
    Pojasta sukesi.
    Vaan ikäv' on hänen mielessään,
    Hänt ei koti hiljainen tyydytäkään.

    Siis ulos maailmalle
    Tää poika rentoutui;
    Hän kiersi sadat saaret,
    Ja kaikki rannan koivut
    Hänelle hymyili,
    Ja kaikki lehdon linnut
    Sulolla lauleli.
    Vaan ikäv' on hänen mielessään,
    Hänt' ilo, lempi ei tyydytäkään.

    Rinnassa miehuus kuohui,
    Se toivoi taisteluun,
    Se riehuvaisna paloi
    Voimansa koitteluun.
    Ah urhon jalon, vahvan
    Jos kerran kohtaisi,
    Kas silloin maksais elää,
    Kuollakin kelpaisi!
    Näin ikäv' on hänen mielessään,
    Hänt' ei huvi kuuluton tyydytäkään.

    Vaan rientäissään hän viimein,
    Mit' etsi, löysi jo:
    Edessä tuossa vankka
    On Tammerkallio.
    Sen kivirinta luja
    Tien sulkee kokonaan;
    Ei taivu hän, ei väisty,
    On valmis sotimaan.
    Ja jättiläinen on mielissään,
    Kun toivonsa tässä sai täyttymään.

    Ja rinta rintaa vasten
    Nyt painia he lyö;
    He päivän kaiken koittaa,
    Eik' eroita heit' yö.
    Kiihkoissa katsos kuuluu
    Kuin jyske ukkosen.
    Hei jättiläinen on mielisään,
    Kun toivonsa tässä sai täyttymään.
    Näin vuosisadat pitkät
    Ne yhä taistelee,

    Näin koskaan voittamatta
    He toistaan koittelee;
    Ei uuvu veden voima,
    Ei murru kallio;
    Vaan järven jättiläinen
    Se viimein suuttuu jo.
    Taas ikäv' on hänen mielessään,
    Tuo turha leikki ei tyydytäkään.

    Saapuipa silloin siihen
    Kustaavi kuningas;
    Tuoss' jättiläisen keksi
    Silmänsä nerokas:
    "Hei, poika, suotta kuluu
    Noin voimas päivät, yöt!
    Mun palvelukseen' tule,
    Saat tehdä tosityöt.
    Tuo hyödytön pauhu on houraus,
    Vaan miehen työllä on tarkoitus!"

    Nyt käteens' jättiläinen
    Sai sadat rattahat;
    Hän kaikin voimin vääntää,
    Ne pyörein juoksevat,
    Ne vanuttaa, ne takoo,
    Ne kutoo ratisten,
    Ja leivän tarpeet hankkii
    Tuhantten ihmisten.
    Nyt jättiläinen on mielissään,
    Kun toivonsa viimein sai täyttymään.

    Jo sata vuotta vääntää
    Hän tuossa päivät, yöt,
    Ja yhä kaunistuupi
    Ja karttuu hältä työt;
    Ja maine, jota toivoi
    Suurista sodistaan,
    Sen monin kerroin saa hän
    Nyt työstään, toimestaan.
    Ja jättiläinen on mielissään,
    Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.

    Oi kaukaa häämöittävä,
    Sä aika tuleva,
    Kun auraks muuttuu miekka,
    Työkoneeks kanuuna,
    Kun vert' ei vuodatella,
    Vaan työllä kilpaillaan,
    Kun suosio ihmisill' on
    Ja rauha päällä maan,
    Oi aika sä toivottu, kaivattu,
    Kas täss' esikuvas on siunattu!

                  Suonio (Lehtori J. Krohn).





*** End of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Tampereen kaupunki - Muisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä 1879" ***

Doctrine Publishing Corporation provides digitized public domain materials.
Public domain books belong to the public and we are merely their custodians.
This effort is time consuming and expensive, so in order to keep providing
this resource, we have taken steps to prevent abuse by commercial parties,
including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the files We designed Doctrine Publishing
Corporation's ISYS search for use by individuals, and we request that you
use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort
to Doctrine Publishing's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a
large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of
public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Keep it legal -  Whatever your use, remember that you are responsible for
ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because
we believe a book is in the public domain for users in the United States,
that the work is also in the public domain for users in other countries.
Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we
can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is
allowed. Please do not assume that a book's appearance in Doctrine Publishing
ISYS search  means it can be used in any manner anywhere in the world.
Copyright infringement liability can be quite severe.

About ISYS® Search Software
Established in 1988, ISYS Search Software is a global supplier of enterprise
search solutions for business and government.  The company's award-winning
software suite offers a broad range of search, navigation and discovery
solutions for desktop search, intranet search, SharePoint search and embedded
search applications.  ISYS has been deployed by thousands of organizations
operating in a variety of industries, including government, legal, law
enforcement, financial services, healthcare and recruitment.



Home