Home
  By Author [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Title [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Language
all Classics books content using ISYS

Download this book: [ ASCII | HTML | PDF ]

Look for this book on Amazon


We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month
fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Sampo - Runollisto vuonna 1847
Author: Gottlund, Carl Axel
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
Copyright Status: Not copyrighted in the United States. If you live elsewhere check the laws of your country before downloading this ebook. See comments about copyright issues at end of book.

*** Start of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Sampo - Runollisto vuonna 1847" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.



SAMPO: RUNOLLISTO VUONNA 1847

C. A. Gottlundilta



Helsingissä.
Painettu C. A. Gottlundin luosna
1847.



        "Yöllä päivät jatketaan,
        Virsillä vähät oluet."



            Imprimatur:
        Germ. Fredr. Aminoff.



AINEHISTO:

 Suomi.
 Suomenmoa.
 Suomesta pois-lähtyäni.
 Meri-mies.
 Suomalaiset.
 Norjan Suomalaisissa, vuonna 1821.
 Nyt ja Ennen.
 Vanha Koarlolainen.
 Tappelus-laulu.
 Moansa pelastajalle.
 Kalevan Tytär.
 Anna Maria (Walter Scotilta).
 Ruusu Orjan-tappuraisen (Atterbomilta).
 Harakan-varpu-heinä (Atterbomilta).
 Ilta-ruikutos.
 Karkiainen.
 Tähct ja Kuu.
 Suun-anto (Körneriltä).
 Kosia.
 Morsiain (Kindiltä, Tarkka-ampujasta).
 Frithiofin Sota-laki (Tegnériltä).
 Frithiof tuloo kuninkaan Ringin tykö (Tegnériltä).
 Kalteni-Rouvan Hedvig Helena Ramsayn hauvalla.
 Sanauksia:
    I. Agnes Lovise Godenhjelm.
   II. Ulrik Wilhelm Hasselblatt.
  III. Petter Reinhold von Törne..
   IV. Rakkaus (Nossilta).
    V. Thymareta (Nossilta).
   VI. Sapfo (Nossilta).
  VII. Tyttö.
 Hulivili.
 Koulumestari.
 Viina-virsi.
 Juoma-laulu.
 Kapakkaan marssi.
 Veisu (muilta).
 Turun tulipalosta, vuonna 1827.

Suomennoksia Bellmanista:

    I. Muovits.
   II. Äsköinen tanssi.
  III. Selkeänsäk soamisestaan.
   IV. Tuli-palosta.
    V. Viinan juoja.
   VI. Juopuneen horajamista, telmätessään.
  VII. Juopuneen valitus.
 VIII. Oamulla, muoria kuvaelessaan.
   IX. Vanha Jussi.
    X. Kortin lyönti.
   XI. Runojilen.
  XII. Kapraal' Kuren hautaissa.
 XIII. Jeä-hyvästeleminen, kesä-päivänä, suurustellessa ruohostossa.
  XIV. Mähöiselle.
   XV. Ukko Noak.

 Oppisten laulu (Körneriltä).
 Juuvaan.



Muissa kansoissa on jo kauvan ollut tavallinen, vuosittain, toimittoo
tämmöisiä pieniä, usseen kuvillakin kaunistittuja, ja soitannolla
(med musik-bilagor) soatettuja, _runollisia kokouksia_ -- nuorten
ajan-ratoksi ja mielen-vietoksi. Jos heissä kohtakin ei aina tavatak
mitään erinomaista runollista älyä, niin harjoittaavat kuitenkin aina
kansassa levitteä pienempiä, somasti tehtyjä, laulelemia; jotka,
niinkuin muutki keväin kukkaiset, loistaavat aikansak, kunnekka toas
lakastuuvat, ja unoutetaan toisiin uusiin. Toisin puolin antaavat
tämmöiset _Runollistot_ tilaisuutta nuorillen Runoilioillen, ja vasta
alkavaisillen Laulajoillen, heissä, jaksojansa myöten, ensin koitella
ja harjoittaa runollisia taitojansa. Eiköshän siitten, meillen
Suomalaisillenki, kävisi tämmöisiä synnytteä, omaksi mieleksemme
ja huvitukseksemme? Tämä olkoon nyt ensimmäinen koek näissäkin
aikeissamme, siinä toivossa jotta tuo ei toki lie viimeinenkään. Jos
löytäisimme tämän otolliseksi moamiehillemme, niin mielisimme kohta,
ja ehkä jo Jouluksikin, toimittoo teille vielä toisen ehkä paremman
ja loavullisemman.

Helsinkissä, Kesä-kuun 21 päivänä, vuonna 1847.

                                          _C. A. Gottlund_.



SUOMI.


[Ennen jo painettu _Suomalaisessa_ 1846, N:o 1. Saattaa laulaa samalla
nuotilla kuin: "Minä olen poika, jot' ei surut paljon painaa."]

    Suomi istui suru-suulla
    Kielen vieraan tiellä.
    Annas, kultainen, mun kuulla,
    Mierukka, sun mieleis!
        Onkos sulla,
        Niinkuin mulla,
        Toivotusta vielä?

    Suomi loati, lausumalla,
    "Jumala sen tiennee!"
    Lausui kieli, laulamalla,
    "Vielä toivoo liennee!
        Jospa oisi
        (Niinkuin voisi)
        Suuret niinkuin pienet.

    "Mutta moni Suomen-poika,
    Muuksi jo on tullut;
    Monipa ei enea voika...
    Puhuu niinkuin hullu;
        Toinen kieli,
        Toinen mieli,
        Tavaksi on tullut.

    "Sepä tuhmat turmeloo,
    Ja viisaat villiin soattaa;
    Yhtä, toisia, murteloo,
    Ja kaikki moahan koataa."
        Suomi surki,
        Puheen purki,
        Itki omoo moata.



Suomenmoa.


[Ennenki jo painettu _Suomalaisessa_ N:o 2, lauletaan kuin:
"Näinmä Suomenmoan palavan, hoi, hoi, hoi!"]

                    "Omat moat makuammat,
                    Omat mehät mieluammat."
    Kuules, kuules kuinma laulan,
                    Suamenmoa!
    Kuinma virttäisi viritän,
                    Suomenmoa!
    Mutt' ei kuulek kultaiseni,
                    Suomenmoa;
    Eikä arvaak armahani,
                    Suomenmoa.
    Sill' on murheet muistissani,
                    Suomenmoa!
    Mieli-pahat mielessäni,
                    Suomenmoa.
    Kuitenk' laulan lapsilleni,
                    Suomenmoa!
    Joikin koto-joukolleni,
                    Suomenmoa.
    Opetteles poikoisias,
                    Suomenmoa!
    Ettei ouk parempoo moata,
                    Suomenmoan,
    Eikä kansoo kauheempata,
                    Suomenmoan,
    Eikä kiellä kalliimpata,
                    Suomenmaan.

    Neuvoitteles neitoisias,
                    Suomenmoa!
    Ettei ouk suloisamp' moata,
                    Suomenmoan,
    Eikä missään mieluumpata,
                    Suomenmoan;
    Eikä kieltä kauneempata,
                    Suomenmoan.
    Tyyvyk, tyyvyk tyttö rukka
                    Suomenmoa'an!
    Miellyk, miellyk Suomen kukka
                    Suomenmoa'an.
    Suopi sullen sulhaisia,
                    Suomenmoa;
    Yltä kyllin ystäviä,
                    Suomenmoa.
    Taivuk, taivuk poika rukka
                    Suomenmoa'an!
    Sukuisi on suurentanna
                    suomenmoa,
    Esi-vanhemmais elännä
                    Suomenmoass';
    Siitynynnä, syntynynnä,
                    Suomenmoass'.
    Viel' on sioa sinullaik
                    Suomenmoass',
    Oivallista, onnellista,
                    Suomenmoass'.

    Paljon on näitä Neitoisia
                    Suomenmoan,
    Sini-silmän sirkkuisia
                    Suomenmoan;
    Ota yhtä, tahi toisia,
                    Suomenmoast';
    Kasvattaa kauniita paljon,
                    Suomenmoa.

    Niinpä lauloi Väinämöinen;
                    "Suomenmoa
    Se on paras muista maista,
                    Suomenmoa",
    Niemi niemeen, soari soareen,
                    Suomenmoa,
    Talot taipalten takana,
                    Suomenmoass',
    Kumpu tuossa, salmen suussa,
                    Suomenmoass',
    Koivut kosken korvakolla,
                    Suomenmoass'.
    Montaik noit on notkelmoita
                    Suomenmoass,
    Jyvämaita jylhäköitä,
                    Suomenmoass';
    Viitoja on vilmäköitä
                    Suomenmoass',
    Syvänmaita synkiöitä
                    Suomenmoass';
    Joissa hirvet hiihtelöövät
                    Suomenmoan,
    Porot poikia teköövät
                    Suomenmoan.

    Salot täynnä soalistakin,
                    Suomenmoan;
    Selännillä särvintäkin.
                    Suomenmoan.
    Kalat uivat rannoillenkin
                    Suomenmoan,
    Kauppa käypi taukoakin
                    Suomenmoan.
    Rauha onnen rakentaapi
                    Suomenmoan.
    Uskollisuus uuistaapi
                    Suomenmoan.
    Pellot veronsa veteäpi
                    Suomenmoan,
    Miesi toimella eleäpi
                    Suomenmoan.
    Sillä laulan lapsilleni:
                    "Suomenmoa
    Se on paras muista maista,
                    Suomenmoa".



Suomesta pois-lähtyäni.

(Merimiehen Laulu).


[Painettu jo ennen _Suomalaisessa_, N:o 4; lauletaan kuin:
"Minun kultani kaukana kukkuu."]

    Jo ma olen Suomesta tullut,
    Savon moasta samonna;
    Jo ma olen Turussa ollut,
    Pohjan maita poljenna;
        Nyt mä miehun merellä,
        Liehun laineen eärellä:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tultaineen?

    Suloinen oli Suomessa olla,
    Isän kullan majassa;
    Tukala oli Turusta tulla,
    Istua koarella laivassa.
        Niinkuin kyyhky kyykistiin,
        Orren alla kyyristiin:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tultaineen?

    Purjeet pantiin pursiin peällä,
    Honkan latvoin laitettiin;
    Tuulell' tuimall', kovall' seällä,
    Halki laineen laskettiin.
        Voahet vaipui laijoillen,
        Vesi parskui paijoillen:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tultaineen?

    Suomen salot, Suomen soaret,
    Vaikenivat silmistäin;
    Ilman pielet, taivaan koaret,
    Suljivat meit' sylisään.
        Pilvet maita pimitti,
        Silmissämme sinitti:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tultaineen?

    Ystävät ne jäivät sinnek,
    Vieretellen veikkojaan;
    Purjeet veivät meitä, minnek
    Tuuli lykkäis, voimallaan.
        Muillen maillen laskettiin,
        Aluksella astuttiin:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tullaineen?

    Monta kertaa muistan vielä
    Koton kauniin paikkoja,
    Ussein juohtuu vielä mielein
    Muinoisia aikoja;
        Isäin, emäin, siskoini,
        Ja mun kulta-sirkkuni:
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tullaineen?

    Yksin laulan minä tiellä,
    Ouvoss' joukoss' ollessain;
    Suomalainen olen vielä,
    Vaikka muihen vallassa:
        Jumala mun auttakoon,
        Kotihin toas laittakoon!
        Kuules, kuules kultainen,
          Milloin kotiin tultaineen?



Meri-mies.


[Ennen jo painettu Suomalaisessa N:o 16; lauletaan samalla
laulannolla kuin: "Pois marsii pojat pohjanmoalt'."]

    Pois lähkem' pojat laivoihin,
    Jotk' mielii merell' männä;
    Ja jok' ei pystyk vaivoihin,
    Niin jeäköhönkin tänne.

    Jos tuulet ois viel' huimemmat,
    Ja hurjemmat kuin ennen;
    Niin o'omme myökin tuimemmat,
    Sill' antakaamme männä.

    Kyll' meren mutkat tunnetaan,
    (Mikäpäs meijät esteä?)
    Ja tuulen kourat punnitaan,
    Jos suinkin köyvet kesteä.

    Niin annak laineen liehua.
    Niin lennän niinkuin lintu;
    Ja annak tuulen riehua,
    Niin mänöö että vinkuu.

    Sill' meren myrskyt jyskäköön,
    Ja pieksäköhön toistaan;
    Ja ukko tulta iskeköön,
    Jott' taivaat kaikki loistaa;

    Ja pilvet kaikki peittäköön,
    Niin moata, että merta;
    Ja raju-ilmat heittäköön,
    Jos vettä ei -- niin verta;

    Niin täss' ei ketään pelätäk,
    Jos oisik Tursas ihte;
    Jos kuollaan tahi eletään,
    Niin se on muka yhtä.

    Sill' minä miesi merellä,
    Jos suinkin toinen löytyy;
    Ja seison surman eärellä.
    Jos kohta kuolla täytyy.

    Niin laskem' laivat irroilleen,
    Ja purjeet puihin pankee,
    Jos Turri-Tursas kiroilee,
    Niin luontoini ei lankee.

    Sill' minä hampain pureilen.
    Ja torjun häntä vastaan;
    Ja jos ma mitä suruilen,
    Niin se on tupakastain.



Suomalaiset.

(Suomentama).


[Lauletaan kuin: "Götherna fordomdags drucko ur horn."]

    (Kimakasti).

    Suomessa muinonkin juotiinpa nuon!
    Voitettiin maitapa kaukana tuonn'.
          Nytkipä viel',
          Samakin miel';
              Kukapa mies?
    Häänpä nyt käyköönki muihenki e'es!

    (Eänäkesti).

    Suomessa juotiinpa nuon! --
    Voitettiin maita, vieraisten luonn'.
    Kukapa nyt meistä mies,
    Häänpä nyt käyköönki muihenki e'es!

    (Karkiasti).

 Muinon oli tapa, meijän moassakin, ett' laulaissamme juuva pulloimme
 -- ja siitten, kuin urotpa vanhat, tapeltiin nuon... Pulloini juon!
          Nytkin viel',
          Meill' on sama miel';
          Niin uskon mie.
    Miehet! kyll' löytyypi ne, jotka juuvakin voi.
          Niin Sankaripa, tuo,
          Hään onki mies;
          Hään viep meit' ies.



Norjan Suomalaisissa.

Vuonna 1821.


[Painettu jo ennen _Suomalaisessa_ N:o 6; lauletaan melkeen samalla
tavalla niin kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen."]

                                      Paha sanoa,
                                      Kipiä kärsiä.

    Minä laulan laiha poika, miten täss' on laita;
    Laulakohon laveampi, joka paremp' taitaa!

    Totuutta on tottumatoin puhua ja kuulla;
    Kehumista köyhkiämpi uskoa ja luulla.

    Paljon teäll' on pahojakin, pakanoita paitti;
    Vallattomuus valloillaan, ja -- Laki ompi vaitti.

    Kaikki teällä surkutteloo, suuret että pienet;
    Vaivaisilt' on varoansa varakkaammat vieneet.

    Rikkaat teällä riitelöövät, köyhät verot maksaa;
    Mies on, joka lahjoillansa lakitointa jaksaa.

    Puheet tästä juoksutetaan sinne että tänne;
    Moni miesi huikenteloo, jok' oil vaka ennen.

    Viran soap' kuin vilpistelee, kunnian kuin petteä;
    Kuuluisa on jokainen kuin kunniansa jätteä.

    Koiria teäll' koroitetaan, palvellaan ja kuullaan;
    Uskollist' ei uskotak, ja rehellisiä luullaan.

    Surma seisoo suun ovella, jos puhutaan totta,
    Onni kova kohtajaa, jos tuosta selvän ottaa.

    Vielä pojat poloiset hyö turvallansa uottaa,
    Miehet rievut valittaa; -- voan kuka heihin luottaa?

    Min'en taijak taijollani heijän huolet auttaa;
    Enkä taijak omin neuvoin, enkä toisen kautta.

    Laulanmahan lapsillemme miten tavat taipuu;
    Mutta kohta ite kuolen, ja mun eäni vaipuu.

    Laulakoon siitt' lapset meijän, lapsenlasten lässä
    Kuinka muinon, murheen kanssa, elivätten tässä.



Nyt ja Ennen.


[Tämäkin on ennen painettu _Otavan_ II Osassa p. 304-305.
Lauletaan kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen" &c.]

    Ennen eli jokainen kuin _asian oil laita_;
    Nyt on kukiin _kelvotoin, ja itara, ja saita_.

    Ennen piti meijän miehet _kunniansa_ suurin;
    Nyt on _rahat_ rakkaammat, ja kallihimmat juurin.

    Ennen oli miehen _sana_ lujempi kuin rauta;
    Nyt on _lupa_ luikkia, ja _valat_ tuskin auttaa.

    Ennen miehet hikoilivat _työssä_ kaiket päivät;
    Nyt niin _viina_ viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.

    Ennen joivat jonkun kerran _ystävinsä kanssa_;
    Nyt niin juopi joka miesi, _yksin, kotonansa_.

    Ennen löytyi aitoissamme _pellavaa ja liinaa_;
    Nyt ei löyvyk talossa -- kuin _velkoa ja viinaa_.

    Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
    Nyt, jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta _lainaa_.

    Ennen sovun aviossa, _toverit_ ne toivat;
    Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.

    Ennen seurais' _akka_ aina ukkoansa myötä;
    Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.

    Ennen oli _neijot_ nöyrät, tyynneet _tytöt_ vainoot;
    Nyt on _likat_ ilkiät, ja ylpiät on _vaimot_.

    Ennen kävi _poika_ kerran tyttöänsä luokse;
    Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.

    Ennen anto _piika_ tuskin sulhaiselleen suuta;
    Nyt hän muillen muikarillen antaa vieläik muuta.

    Ennen _lapset_ kasvatettiin kurihissa Herran;
    Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.

    Ennen oli _Pappi_ paras ystävä ja tuttu;
    Nyt on sillä, laissa, joka miehen kanssa juttu.

    Ennen laulo _Lukkair_ ite, kirkossa ja häissä;
    Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.

    Ennen tutki _Tuomair_ aina mikä oli totta;
    Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.

    Ennen oli _Lautamieskin_ laissa hyvin norkko;
    Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan -- ja torkkuu.

    Ennen _Vouti_ tilin teki veroista ja muusta;
    Nyt hään heitteä rästiksi ja panttoo kustaik kuusta.

    _Nimismiesi_ ennenkin hän toimessansa suitti;
    Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä ouk kuitti.

    Ennen _Mittair_ puikon pisti juuri rajan-selkään;
    Nyt hään rajat rakenteloo tikkuihensa jälkeen.

    Ennen oli _Kauppamiehet_ rehelliset vielä;
    Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.

    Ennen oli _Sotamiehet_ tappelussa tuimat;
    Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.

    _Virkamiesi_ ennen oli virassansa nöyrä;
    Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.

    Mitenkäs siitt' _minä_ olin? -- Elin niin kuin Herra;
    Nyt on kaikki kaonna, voan -- laulan vielä kerran:

    "Joka kiitteä _vanhoja_, hään _nykyjähän_ moittii;
    _Ajat_ oli kiistallaan, voan -- _vanhatpa_ nuo voitti."



Vanha Koarlolainen

Kyrön tappeluksesta (19:nä päivänä Helmi-kuuta v. 1714).


[Ennenki jo painettu _Suomalaisessa_ N:o 12. Jokaisen sanan (vers)
lopullen pannaan laulaessa aina tätä hyryä lisäksi, "_Laa, lii,
lu, lii_" &c. "Koarlolaisiksi" (Karoliner) kuhuttiin vanhoja
_Sotamiehiä_, jotka olivat palvelleet Kuninkasta Koarle XII:nettä.]

    Murheet oil meillä muinon, suru suuri Suomessa.
       Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.
    Itkulla moni Isä istui muinon huolessaan.
    Laulanma Savon-lapsi, korvessamme kotonain,
    Siitäpä so'asta kuin piettiin Kyrön pellolla.
    Laulakee työkin lapset, pojat pitkin Pohjanmoan!
    Suur' oli miesten murha muinon muka Suomessa.
    Talvella, tanhualla, tapeltiin ja tapettiin,
    Lumella, pakkaisella, lämmee verta vuotattiin.

    _Armfelti_ tappeli kuin poika kyllä puolestaan;
    Mutt' oli koiruus kuitenk' hevoismiesten puolessa.
    Kahestin vihollisten viistot moahan viskattiin,
    Kahestik heijän joukot syrjihin jo sysättiin.
    Kylmäksi moni syän kylän alla kyhnistiin;
    Monelta Jeäkäriltäik jäsenet ne jäykistiin.
    Silloin niin miehet meijän olivat jo voitollaan,
    Pakkopa pani vihollisten parvet painumaan.

    Kuin oli _De la Barre_ tepastellut tiehensä,
    Ja oli viekas vienyt hevoismiehet myötänsä,
    Silloin niin Suomen sulhot surkeasti surmattiin.
    Monikin kannus-jalka kaunihisti murhattiin.

    Venäjän hevois-väki kiersi kylän ketoja:
    Niinpä nuo keihäs-miehet peäsi meijän takana.
    Siitäpä vasta puuha syntyi joka puolelta;
    Siinäpä monen liha lämmit'tiin ja leikattiin,
    Siinäpä miehet monet miekan kanssa muokattiin.
    Niinpä nuo Suomen pojat piirit'tiin ja piiskattiin,
    Pahoinpa tässä heitä hakattiin ja hoaskattiin.

    Vieläpä kerran tässä toistaan kovast' koiteltiin,
    Vieläpä kalpoin kanssa Kasakoita voiteltiin,
    Paj'netin kanssa heitä painettiin ja paiskattiin.
    Veri se roiskui kyllä heijän roima-housuiltaan,
    Tihjästi tippui heijän lihavilta lihoiltaan.

    Kuin oli vähennyt jo väki meijän puolella,
    Eik' ollut enemmänkään jälellä jos puoliaan.
    Silloin niin pakko pani meijän pojat painumaan,
    Sep' oli mies kuin peäsi Venäläisten miekoilta.
    Herrat ne tässä kaikki heittivätten henkensä:
    _Freudenfelt_ ammuttiin, jok' oli koko kauhia.

    Vieläpä Kyrön kankas kahtojansa karvastaa,
    Vieläpä Napon-notkot Suomen verta hijottaa.
    Ei ole luita kaikki peitettynnä turpeessa,
    Ei ole miesten kallot kaikki vielä mullassa.

    Joki kuin juoksi tässä (Kyrön kymiks' kuhutaan)
    Lainehti kesäkauen miehiä ja miekkoja.
    Suvella suot ja korvet rupeisi jo sulamaan,
    Nyt vasta vaimorukat löys'vät Ukko-vainoitaan.
    Emät ne ehtivätten tässä kukiin lapsiaan,
    Neijot ne kuulusteli tässä kuhik kultoaan.

    Vaikk' oli muoto musta, kasvot kaikki lahoina,
    Vaikk' oli hanken alla kaiket talvet hautoina,
    Kuitenkin voattehista tunsivatten tuttujaan.
    Monikin veli tässä vieretteli veikkojaan.

    Ilmolan isännistä monta tässä itkettiin,
    Laihelan lapsistakin toista tässä kaivattiin,
    Tästäpä Vöyriläiset veihti-vyöllä vyörättiin,
    Tässäpä Kyröläiset kynsillähän kyyryllään.

    Muinoisat muistojamme murehella muistellaan,
    Vanhoja aikojamme aina vielä arvellaan.
    Lakkaan jo laulamasta, lausujani lopetan,
    Taijatkos paremmin, niin rupeeppas siit' panemaan.
       Laa, lii, lu lii-lu, lii-lu, laa-li, laa-li, laa.



Tappelus-laulu.


[Ennen jo painettu _Otavan_ II:sessa Osassa p. 307-309 kussa hänen
laulantoakin (melodi) tavataan; ja josta se on siitten otettu
Suomalaisen 13 Numeroon.]

                       Hyvä tapa tappelussa,
                       Se lyö joka ennättää.

    Sota on syttynynnä,
    Linna on piirit'tynä;
    Rauhat on purettuna,
    Rajat on murrettuna;
          Miehet, mänkee sinn',
          -- johon teitä tarvitaan!

    Joutuke pojat välleen,
    Noutake maitanne jälleen;
    Miesten miekkoja myöten,
    Viha-miestänne lyöten,
          Miehet, mänkee sinn',
          -- jopa teitä tarvitaan!

    Pyssyt jo laukiavat,
    Tykit jo paukahtaavat,
    Kassarat heiluu käissä,
    Rautaiset lakit päissä;
          Miehet, tehkee työ
          -- mitä teiltä voaitaan!

    Viholliset, tuolla,
    Rypäilöövät suolla;
    Pelkeävät meitä,
    Mutta emme heitä.
          Miehet, malttakaa,
          -- vielä heitä tavataan!

    Haakkaa hyväst' heitä!
    Nakkaa poikki päitä!
    Jotta suonet rippuu,
    Jotta suolet tippuu:
          Miehet, muistakaa
          -- mitä teiltä voaitaan!

    Lyö, niin kaulat katkii!
    Lyö, niin kalvat ratkii!
    Lyö, ett' luut ne luskaa!
    Lyö, ett' rustot ruskaa!
          Miehet, seälii heit'
          -- jotk' on teijän armossa!

    Jopa ne karkoavat,
    Huutaa ja parkuavat,
    Juoksoovat kaikki korpeen.
    Saroihin ja kortteih'n;
          Miehet, tulkaa tänn',
          -- että teitä kostellaan!

    Urot ootten uljaat,
    Suomen parhaat Sulhat!
    Autuas ja ankar',
    Suomen suurin Sankar',
          Tule sinä tänn',
          -- että sua siunataan!

    Tulkee meijän syliin!
    Tulkee meijän kyliin!
    Tulkee vaimoin huohmiin!
    Tulkee lasten suojiin!
          Suomalaiset kaikk',
          -- työpä meijän kunnia!



Moansa pelastajalle.

(Ruotista suomennettu).


[Lauletaan kuin: "O Yngling om du hjerta har" &c.]

    Niin poika, jos sull' syän lie,
    Vanhojais nouvata!
    Niin jouvuk tähän hätään, sie;
    Ja moamme pelasta!

    Niin mieluisa ei lähti lie,
    Kukkaisten liepeella, --
    Niin suloinen ei päivä viel',
    Kuin kuolla moallensa.

    Sun voipa-töitäis kuultuiksi-
    pa aina tulla sais'.
    Ja laulettaisiin ijäksi
    Ylistös-runojais.

    Nimeisi meitä muistuttaa! --
    Nuorikin neitopa
    Hään kukkaisillaan kostuttaa
    Ja hautais kaunistaa.



Kalevan Tytär.


[Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle,
ei murheesta mistäkään tietäk", &c. Ennen painettu _Otavan_ II
Osassa p. 315-317.]

Loilu.

[Loilu, _Ballad_. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan
_Ganand. Mythol. Fenn._ p. 30.]

    "Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
    Laskek minun keollen käymään!"
        "_Vieläpä niin!
        Pie suus kiin!
      Olithansa keolla öyläin_." --

    "Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
    Laskek minun kukissa käymään!"
        "_Vieläpä niin!
        Pie suus kiin!
      Olithansa kukissa öyläin_." --

    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
    Laskek minun marjassa käymään!"
        "_Vieläpä niin!
        Pie suus kiin!
      Olithansa marjassa öylöin_." --

    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
    Laskek minun karjassa käymään!"
        "_Vieläpä niin!
        Pie suus kiin!
      Olithansa marjassa öylöin_." --

    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
    Laskek minun kylässä käymään!"
        "_Määppäs jos! --
        Luuletkos
      Ettäsä kotihis löyvät_?"

    Piikapa läksi: ja keollen hän kävi.
    Ja pitkin Pohjan-maita hän juoksi.
        Mitäs hään tei?
        Ja mitä hään vei
      Emonsa kultansa luokse?

    Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
    Ja Karjalassa kauvas hän juoksi.
        Mitäs hään tei?
        Ja mitä hään vei
      Emonsa kultansa luokse?

    Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
    Ja Savon-maita samoi, ja juoksi.
        Mitäs hään tei?
        Ja mitä hään vei
      Emonsa kultansa luokse?

    Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
    Ja Hämeen-maita hätin hään juoksi.
        Mitäs hään tei?
        Ja mitä hään vei
      Emonsa kultansa luokse?

    Piikapa läksi: ja keollen hään kävi,
    Ja Uuen-moasta Turkuhun juoksi.
        Mitäs hään tei?
        Ja mitä hään vei
      Emonsa kultansa luokse?

    Löysi hään kyntäjän, ja hevoisen ja auran,
    Ja kaikki hään helmassaan peitti.
        Kaikki hään voi,
        Ja kotiisak toi:
      "Kuules mun kultainen Äiti:

    "Minkäpä Herhiläsien lehossama löysin?
    Moassa se möyräis ja möykkäis.
        Taritui niin
        Karttuihin kiin,
      Ja turpeessa toukkais ja töykkäis."

    _"Kuules mun Piikasein, kultasein -- kuuleppas,
    Laskek häntä mehtähän jälleen!"
        "Tänneppä hyö
        Tuloovat. Myö
        Taivumme pois tästä välleen."_

    Niinpä ne laulovat Kalevaisen lapset,
    Ja minä heijän voimaansa kiitän.
        Moasta ja soist',
        Muuttivat pois,
      Eik' heit' ouk kuuluna siitten.



Anna Maria

Pakina. Suomenettu _Walter Scotin_ Ivanhoesta.


[Laulettava vanhoin Skottilaisten laulun-soitolla. Ennen painettu
_Otavan_ I Osassa p. 540; kussa myös soitantonsakkin tavataan.]

    _Anna Maria_, jo hämärät helvieä!
    Kuules mun kultain -- jo päivänmä neän!
    Jo linnut ne laulaa, ja sumut ne selvieä;
    Hoi, _Anna Maria!_ -- Nouseppas jo!
        -- No, niin nouseppas jo!

    _Anna Maria_, jo oamu on käissämme,
    Mehtämies torvellans' tojotteloo;
    Ja korvet ja kalliot kaikkuuvat eissämme.
    Ylös, mun kultaini! nouseppas jo,
        -- No, niin nouseppas jo!

    Voi _Tybalt_! mun kultain, kuin unta ei suonut;
    Mun muiskut ne muistuttaa unestain viel'!
    Ei koskaan ouk päivä tänn' tuttavain tuonut,
    Niin kuin se salainen, suloinen yö,
        -- Kuin se suloinen yö.

    Niin laulakoot linnut, kuin usmat on poisi,
    Ja soittakoot sarvet -- niin monia kuin ois!
    Kuin unein ei häviäis. Jopa tuo jäi!
    Ja _Tybalt_, mun kultain, sun unessain näin,
         -- S'ua unessain näin!



Ruusu Orjan-tappuraisen.

Atterbomilta. (Suomentama).


[Lauletaan kuin: "Hulda Rosa, Fjäriln frågar" &c.]

    "Ruusu kulta! (Perho loatii
    Illan hämärrellessä)
    Miksi eroisi mun soatti
    Suruun? Pimenööpi moatki --
    Vasta syvän-yöllä voatii
           Lempi -- lempi
        Peätteä liittoonsa."

    Ruusu, itkein, virkki: _"tästä
    Lähek Perhoinen jo pois!
    Pimeyspä meijät estää --
    Halaamasta m'ua peästä'!
    Oamuksipa tuota seästä'!
           Mietii -- mietii,
        Sinusta, voan sois'n."_

    Kuu jo valollansa, hellä,
    Suloitteloo koko moan;
    Kussa Ruusu nukkui, välleen
    Perhoinenpa joutui jälleen,
    Kuiskais, päivän koittais, hällen
           "Nouse! -- nouse!
        Hyväillä jo soan."



Harakan-varpu-Heinä.

Atterbomilta. (Suomennettu).


[Lauletaan kuin: "En blyg Viol på ängen stod" &c.]

    Harakan-varpu-Kukkainen
    Keolla seisoi yksinään,
        Kaunis, suloinen, heinä!
    Niin tuli eteläisen kans'
    Neitopa laulain tanssians'.
        Hään tuil -- hään tuil
      Niin onellinen juur'.

    "Voi, (mietti kukka) jospa voan
    Sen onnen ainoasti soan,
        Heinien hehkuks' tulla!"
    Kuin tyttö noukahti sen pois',
    Ja painoi poveensa -- viel' sois'
        "Jos voan -- jos voan
      Vähäiseks' hetkeks' voan!"

    Voan tyttö tuil: jo pettiin hään,
    Sen pienen kaunokaisen peä
        Tuil jalaltaanpa koatuks'.
    Hään painui, vaipui; "muttapa --
    Ma kuolen! voan tok' sinulta;
        Tehtäisi -- tehtäis!
      Sun jalkais juurella."



Ilta-ruikutos.

(Suomentama).


[Lauletaan kuin: "Sköna flicka tillåt mig blott ett ord Dig fråga!"]

 Pojat, yöllä, laulaen leppeesti tyttö-kultaisensa ikkunan alla.

    Kaunis tyttö, josma sais'n
    Sanan sulta aivan!
    Siitten olisinma vait,
    Enkä s'ua vaivaak.
        Vapautettu piteä sun,
        Yksin, vallan käytteä;
        Korkeinkinpa onni mun,
        Tahtoaisi täytteä.

    Kuules, kultain, sanani:
    Tules tännek luoksein!
    Uskoppas mun puheeni,
    Vannon nimeis vuoksi:
        Hurskas ompi mieleni!
        Jos myö joutuis yhteen,
        Lupaan, vannon -- kieleni
        Ei piek muuta pyyteä.

    Painuk, vanhan nureista,
    Poikaisi jo syliin!
    Rakkauen soat murheistais,
    Ystävyyttä hyvin.
        Majassamme voisit sie
        Onnellinen olla;
        Lykylliseks' tulisit,
        Sen moar' soisin tulla.



Karkiainen.


Ukko (Tytön isä) hawaihtuaan, toruu heiät, ikkunansa awattua
ylimmäisestä huoneen-kerrasta.

Jo, toas! Pahuuspa! Mitäpä häly? Mänkeä tiehenne! Kukapa laulaa?
Kukapa laulaapi ja uskaltaiksen piteä remua? Mänkeä pois! Tokkos
määt? Mitkäpä korvettavat työ? Mitkäpä korvettavat työ! Eikös jo
lopuk? Ettenkös herkiäk jo pois? Ettenkö herkiäk jo pois?

Antti, haeppas vahin! Jotta peäsen tästä möläst; sillä ovat
juovuksissa. Ne juoma-ratit, ne juoma-ratit, ne haisoo oltta, viinaa,
aina tänn'. Mänkeä pois! Tokkos määt? Sen tulen ruuat, vimmat, työ!
Sen tuhat tulimaiset työ! Ettenkö taukook! Ettenkö luovuk telmämäst!
Ettenkö luovuk telmämäst'?

Senkös perkeleenkö pojat, jotka kiljuuvat kavulla, ja hävittää muihen
yölepoo? Mänkeäpäs pois! Sitt' muutoin huuvan tänn' yö-vartian, jok'
viep' teit' katrakkaan; kussa jeätten kunnek luunne sammaltuu. Josma
otan ruoskain, tulen sinn', niin hakkaan hartianne, ettei ykskään
ruoto ehjäks' jeäk! Sen vannon ma; ja huut! ja mänkeä hiiteen!
Mänkeä hiiteen! Tuhmat siat. Huut! Mää helvettiin! Mää helvettiin!
Mää helvettiin!



Tähet ja kuu.


[Lauletaan kuin: "Stjernorna blinka ned på min ödsliga stig" &c.]

        Tähet ne paistaa
    Ainakin moahamme tänn';
        Taivas se loistaa
    Yöllä, kuin päivälläkin!

        Murheet ja huolet
    Voittaavat mielemme teäll';
        Taivaassa, tuolla,
    Ollaan kuin voiton jo peäll'!

        Jos mulla oisi
    Siivet, kuin linnulla on,
        Lenteämmä soisin
    Moastapa -- taivaisehen!

        Missä on toista,
    Kauniimpi kahtoa muu?
        Kuin, koska loistaa,
    Taivaalla, tähet ja kuu!

        Kass' kuin tuo kahtoo.
    Mieluisast', moahankin tänn'!
        Kultain, hään tahtoo
    Olla mull' ysiävänäin.

        Silmällä, tuolla,
    Valvoovat onnemme net;
        Toisella puolla
    Vastapa onneisi neät!

        Laulakee veikot,
    Taivaanki valloillen myös!
        Vaikka on heikot
    Eänemme, kebnoisi työs.

        Kuu jopa kuulee,
    Arvaakin laulumme hään;
        Etkössä luule,
    Jott'ei hään meijätkin neä?

        Soitas siitt' Suomi,
    Helkytäk kantelettais!
        Iloa tuomme
    Moastais ja taivahastais.



Suun-anto.

(Suomentama).


[Lauletaan kuin: "Jag är så ung, min blod så het" &c.]

    Ma olen nuori! Vereni-
    pä poahtuu suonissain;
    Parasta, jota tiijänki,
    On soaha suuta, vain.
      Ja joski tyttöin halais' mie,
      Niin riivattupa kaikki lie;
      Sill', josma toivon miten voan,
      Niin ei se synnyk kuitenkaan...

    Noapurin tyttö, kauniskin,
    On paras kultani!
    Jo kerran luontoin karkaisin,
    Ja otin syliini:
      Mutt', lempo, kaulavoatehist'
      Tuil neula, joka sormein pist';
      Ma juoksin pois, kuin verta vuos'.
      Ja suunkin anto -- se jäi tuoss'.

    Jo häntä kerran siitten ha'in,
    Ja tapais'n portissaan;
    Mä hänet käsihini sain,
    Ja pyysin suuta voan;
      Mutt' silloin joutui isä sinn',
      Joka tuil porstuastakin;
      Ja silloinkin se siihen jäi,
      Mun täytyi olla -- ilman, näin.

    Ma, rannallaik, sen tapaisin
    Niin mieli-lempöinen;
    Toas pyysin suuta samaisin.
    Hään sanoi: "veikkonen"!
      Ja suutansa jo ojensi;
      Voan silloin talon koiraki
      Mun puri seäreenipä, niin
      Jott' täyvyin heitteä, kaikki, siin'.

    Kuin öylöin kävin sivuitsen,
    Hään sanoi, hiljain, nuon:
    "Ma akkunani avaitsen,
    Ja outan sinun -- tuonn'!"
      Ma tulin, toivoen, niinkuin muut,
      Ja nostin ylös tikapuut;
      Voan katkeis, pahat, noustessain;
      Ja suuta -- empä soanut vain.

    Ja niinpä ainakin se lie --
    Vaikk' olen vielä nuor',
    Voan jos en suuta soak, niin mie
    En maltak olla nuon.
      Niin sanoppas, kuin kuulet niit',
      Mitäsmä olen tehnyt siit'?
      Kosk' eipä ykskään auttanoon,
      Ja suuta mulle antanoon.



Kosia.


[Lauletaan kuin: "Under bröstet bar jag smärta" &c.]

    Mielessänipä minä kannan
    Murheen, jokapa on jo vanha;
    Eikä ykskään nyt taijak auttaa,
    Paihti sinä, ja sinun kautta.

    Niinpä tämäkin liika vaiva
    Syämmeni jo pohjat kaivaa;
    Enkä tiijäk mitäs mun puuttuu,
    Mielessanipä kaikki muuttuu.

    Yö on kolkko, ja päivä kylmä;
    Mutta, kultuein, sun silmä --
    Sepä lämmitteä mun mielein,
    Ja mun soattaapi ilon tielle.

    Sie oot kaunis, ja sie out koria,
    Sie out nuori ja varsin soria!
    Ilmankoskipa minä soisin
    Jotta, seurassais, aina oisin.

    Sie out linkki, ja sie out nöyrä;
    Minä vanha, ja selkäin köyrä.
    Niinmä vannon -- etten mä taijak
    Tulla aikoin, ell'emme naijak.

    Rupeek vaimokseni mullen!
    Annan ihteni, ijäks', sullen.
    Siitt' ois onni ja lykky koissa,
    Murheet painuisi kaikki poisi.

    Kuules kultainenpa neitti!
    Mitäs sanoisi sun äitis,
    Jos me uskalsimme pyyteä --
    Peästä, naimisilla, yhteen?

    No, niin annetaanpas sitten suuta!
    Sepä alku, ja siitten muuta.
    Kirkollenkipä siitten käyvään.
    Tehhään kaikkipa temput täyven!

    Siitt' ei sanomista oisi kelleen,
    Jotta joutuipa kovin välleen;
    Sillä aikansak kuhik voatii,
    Ell'ei tytti jo kätkyyn soatiin.



Morsiain.

(Ruotista suomenettu).


[Lauletaan kuin: "Vi bundit ihop en bröllops-krans" &c.]

    Jo valmis on sun heä-pukuis!
        Silkistäpä, sininen;
    Myö soatamme sun sulhais luoks',
        Ja ikuks' iloon viimen!
    Uus ja kaunis morsiain-puku!
        Silkistä, sininen. :|:

    Kukat ja ruusut, kustaik lai,
        Ne kasvaa kaikki siihen;
    Voan mistä sulhain tästä sai,
        Ja kellen niit' nyt viijään?
    Uus ja kaunis morsiain-puku:
        Silkistä, sininen. :|:

    Jo monta vuotta keträis sie
        Keltaista pellavaisi;
    Sen säijes hiusta hienompi,
       Ja lankais kaunis varsin.
    Uus ja kaunis morsiain-puku!
        Silkistä, sininen. :|:

    Voan kosk' on kosia jo teäll',
        Ja viimen vuosiik männyt;
    Niin kosk' hään sai mit' haki teält',
        Hään kaikk' on sovittanut.
    Uus ja kaunis morsiain-puku!
        Silkistä, sininen. :|:



Frithiofin Sota-Laki.

Tegnériltä. (Ruotista suomennettu).


[Lauletaan kuin: "Nu han sväfvade kring på det ödsliga haf" &c.]

    Nyt hään purjehti pois meren aukioillen,
        Hään läks' kaukaa kuin soalistaan hak';
    Mutta soturioitansa kurissaan pit'.
        Voitkos kuulla sen meriläis-lak'?

    "Ei piek huoneissa moata, eik katoksen all':
        Vihamiesipä tuvassaik lie;
    Makoo kilpeisi peäll', ja piek miekkaisi käiss'!
        Peitteheksiki taivahais pie!

    "Lyhyt vasaran vars' ompa voivalla _Thor_,
        Kyynär-pitkä on miekkakin _Frein_;
    Siin' on kyll'! Jos oot mies, riennäk vihajais peäll';
        Sillä lyhyt ouk miekkaisi ei.

    "Vaikk' on rajukin tuul', purjeis nokkahan sa'a!
        Hauskaat ovatki myrskyiset seät:
    Laskek venoisi vesillen -- pelkur' on hään
        Joka vältteä -- vaikk' pohjaankin määt.

    "Vapa neitonen moall', ei ouk merelle sen;
        Joski _Freija_, hään pettäis sun voan;
    Sillä poski punainen on viekkaus juur,
        Ja sen paulat on kiemuransa.

    "Viinaa vanhatki joi, olek päissäis sie myös!
        Jos voan kunnolla kannatat sen.
    Joka hoipertaa moalla, hään nouskoon ylös;
        Voan jos horjut, määt -- pohjahan päin.

    "Jos neät kauppiaan purtta, niin suojelek sen!
        Mutta heikko hään -- maksakoon työs;
    Hään on voitonsa orja, sie merellä mies;
        Paremp', kultansa, miekkaasi myös'!

    "Ja'ak, merellä, soalistais arvalla vaan;
        Miten käyp', elä pahaksi paak!
    Mutta kuninkas ite -- ei arpahankaan;
        Hään voan kunnian, yksinään, soap'.

    "Nyt neät soturit jo, siinä kina ja työ;
        Käypi kiivaast' jo kilpeihin kiin.
    Jos sa askelen vältät, soat eroisi meilt':
        Tie kuins tahot; -- voan laki on niin.

    "Tyyvyk voitollais! Voan, joka armoais pyys,
        Sill' ei puolta, hään riitaa ei suok;
    Niinpä kuulek sen rukousta nytkin myös:
        Konna se, jok' ei seälisi tuon'.

    "Niin on merellä tapa, ja mies ompi hään
        Joll' on hoavoja rintansa täys;
    Annak vereisi juosta, vaikk' päivän ja yön,
        Sijok siitten -- jos meijän out mies'."

    Niin hään julisti lainsa, ja nimensäkkin
        Tuli kuulluiksi vieraisiin main;
    Eikä löytänyt vertaansa aaltojen peäll':
        Ja sen joukot, ne sotivat ain'.

    Mutta ite hään perällä istui, ja siin'
        Kantoi siniseen syvyyteen päin:
    "Olet synkkä! Voan sinussa rauha tok' lie,
        Kosk' ei peälläisi löyvykkähän.

    "Joski Jumala suuttuisi, miekkahan hään!
        Jos niin suotu on, koatunen mie!
    Mutt' hään pilvessään pysyy, ja mietöksilläan
        Hään voan hätyttelööpi mun miel'.

    "Voanpa tappelussa, niin on korkeissaan hään,
        Nousoo, kotkana, ilmohinsa;
    Ja sen ohta on kirkas, ja kuuluu sen eän',
        Kuin hään kokasta salamoittaa."

    Niinpä aina hään voitosta voitollen läks',
        Oli vakava voahtien peäll';
    Ja hään kulki eteläänpä soaresta soar',
        Kunnek tulipa Greekan mereen.

    Kuinpa korpeila näk', tuolla allojen luo.
        Kussa temppelit notkistaiksen --
    Mitä oatteli -- Freja sen tieteä, ja sie;
        Ja, te Runojat, arvaatten sen.

    "Täss' on asuntomme, teällä korpi ja soar',
        Teällä kirkko, jonk' isäni näi!
    Se oil tännepä, johonma kultuein pyys';
        Mutta, mieletöin, pohjoiseen jäi.

    "Eikös onni, ja rauha, ouk metistöss' teäll',
        Eikös muistit lie pylvien luo?
    Niinkuin rakkaisten kuiskeet on lähteisten eän':
        Linnut laulaavat runonsa, nuo.

    "Missä Ingeborg nyt? Lie hään hyljänyt mun,
        Vanhaan vaivaiseen Ruhtinahan?
    Emmä soatak sen heitteä, jos henkissä lie;
        Jos ma saisin tuon nähäksein voan!

    "Jo on vuottapa kolm', koska kotoa läks'n:
        Koska näinma nuo runoisat moat.
    Tokko tunturit siellä viel' henkissä lie,
        Liekkö kesä mun syntymä-moass'?

    "Isäin hauvallepa minä istutin puun;
        Vieläköhän lie kasvava tuo?
    Kuka korjannoon tuon? Annak voimaisi, moa!
        Sillen taivaskin, kastellais, suok!

    "Miksi viivymme viel', näissä vieraissa maiss'!
        Otan verot, mies'murhaaja mie --
    Kyll' on kunniaksein! Ja toi kultakin, tuo,
        Emma missäkään arvossa pie.

    "Jopa lippukin osottaa pohjoiseen päin!
        Pohjassakin on rakkaimmat moat;
    Niinpä seuraanki taivaisien tuulien myöt,
        Jopa palajan takaisin toas."



Frithiof tuloo Kuninkaan Ringin tykö.

Tegneriltä. (Ruotista suomennettu).


[Lauletaan kuin: "Kung Ring han satt i högbänk om Julen
och drack mjöd" &c.]

    _Ring_ Kuninkas, rahillaan, jouluna oltta joi,
    Sen viereen istui puoliso, nuor' ja kaunis toi;
    Kuin syys ja suvi nähtiinpä niitä vierekkään,
    Tuo oliik sulo kevät, se kolkko syksy hään.

    Niin tupahanpa tuli jo ukko vieras sinn';
    Hään peästä jalkoin asti nahoissa pukeiksin.
    Hään piti kepin käissään, ja kävi kyyryssään;
    Mutt' korkeemp' kuin ne toiset, niin oli kuitenk' hään.

    Hään istuaksein paniin, sopessa, pankolla;
    Siin' onki köyhäin paikka, ainakin arvolla.
    Nuo hovinherrat nauroit, ja iskit silmänsä;
    Ja sormellaan osotti, ukkoa, ilvensä.

    Nyt vihastuipa vieras, sen silmät leimahtaa;
    Hään miehen, yhen heistä, rinnoista kiini soa,
    Ja sukkelasti keänsi sen ylös-alaisin.
    Ne toiset vaikenivat: myö oisiik tehnyt niin.

    "Mikäpä häly tuolla? Kuk' murtaa rauhaani?
    Niin tules ukko tänne, puheillen, kultani!
    Mitä on nimeis? Mistäs sä olet? Mitäs hait?"
    Niin sanoi, vihapäissään, kuninkas -- muuta pait.

    "Kyll' paljonpa sa kysyt! Voan minä vastaan sull':
    En annak nimein kellen; se kuuluupi minull'.
    _Katumuksessa_ synnyin, _puutos_ mun taloni;
    Tänn' tulin _Ulvilasta_, -- siin' vietin yötäni.

    "Ma ennen muinon kulin, merellä, laivalla;
    Sill' oliik vahvat siivet, se lensi ilolla.
    Mutt' nyt jo hyljättynä, se jäätyy rannalla;
    Itek oon vanhaks tullut: vaivapa vanhalla.

    "Ma tulin tiijustellen, opiksi mieltäisi,
    Niin tehtiin mullen pilkkaa, en olek narriksi!
    Ma sain niskasta narrin, ja keänsin häntä päin.
    Suok anteeksi Kuninkas! -- Tok' vahinkoksi ei."

    "Et pahoinpa sa panet sanojais, weikkonen!
    Sill' kunnia wanhoillen: Istuppas pöywällein!
    Woan heitäk hoamuis poisi! Sun soisin nähäksein!
    Piilten ei ilo synnyk, toivonpa ilon, näin."

    Ja nytpä, vieraan peältä, läks' karhun nahka vain,
    Sen vanhanpa siassa, nyt nähtiin nuorukain;
    Ja otastapa aina hartioin liepelle,
    Sen kelta tukka laineht', kuin kulta-viipeleet.

    Hään seisoi siinä, uljas, sini-sametillaan,
    Hopein solettu vyössään, kussa tapiola
    Oil kauniist kuvaeltu, peotkin, luonnossaan.
    Ne, ympäir kupeitansa, tavoitti toisiaan.

    Kalvoisimessaan kantoi renkaan, kullasta, uus;
    Kupeeltaan riipui miekka, kuin tuli-leimaus.
    Silmällä vakavalla, hään kahtoi ympäir nuon --
    Hään kaunis oil kuin _Balder_, ja uhkea kuin _Thor_.

    Hämmästy'n _Inkan_ poskeet, ne muutti karvansa:
    Kuin revontulet poahtaa tunturin hankia,
    Kuin kahet lillukaiset, tuulen tuimuuessa,
    heilyyvät laineen peällä -- niin liehytt' rintansa.

    Nyt puhalsivat torveen, ja kaikki hiljaks' jäi,
    Sill' nyt oil luvan hetki, jota käytettiin näin:
    Sinn' tuotiin oras Frejrin, joll' omena oil suuss',
    Kukilla kaunistettu, nelj-ryömin, kaunis, uus',

    Ja _Ring_ Kuninkas repi harmaja hapsiaan,
    Hään koski posson ohtaan, ja teki lupansa:
    "Ma wannon voittaakseini sankarin _Frithiof_,
    Niin _Frej_ mun auttakooni, ja _Odin_ ja myös _Thor_!"

    Irvislellenpä naurain, nyt vieras kohottiin,
    Silmänsä, suutuksissaan, vihasta leimahtiin;
    Hään löi miekkansa pöytään, jott' raikkui salissa,
    Ja ylös kaikki urot ne hyppäis rahistaan.

    "Niin kuuleppas, Kuninkas, mun lupauksein myös!
    Tuo Frithiof on mun heimo, sen tunnen, se on mies.
    Ma vannon hänen puolta ma pian ikäni,
    Avulla Tuonen neijon, ja terän miekani."

    Kuninkas, naurain, sanoi: "Kyll olet rohkia!
    Tok' sanat vapaat olkoon Kuninkaan hovissa
    Juotappas' häntä, Rotnink, parhaillais mik'on läss'!
    Ma soisin hänen jeävän, kaikeksi talveks', täss'."

    Ja Rotnink viinasarven hään otti, täynäns, nuon;
    Härän otasta soatu, kalupa kaunis tuo.
    Jaloilla hopeisillaan, monenki renkaan kans',
    Kuvilla vanhoin aikoin, kirjuttamisillans'.

    Silmällä moahan kahtoin, hään tarjoi sarven täll';
    Mutt vapisipa käsi, jott viina ripsaht' peäll'.
    Kuin päivä-lasku vuohen kukkaapa punoittaa,
    Niin polttivat pisarat sen kauniin sormia.

    Ja mielelläänpä, vieras, hään sarveen otti kiin.
    Ei kaks' sen tyhjäks' juonut, joit' miehiks' mainettiin;
    Voan heti, arvaamatak, Rotninkin hyväksi.
    Niin voipa, yhell' kerrall', sen, yksin, tyhjensi.

    Runoja kanteleensa hään otti samassa,
    Ja lauloi runon kauniin, rakkaista pohjassa:
    _Hagbartista_ ja _Signest'_, ihaisest' laulaissaan --
    Syämmet kovat suli kupariss' rinnoissa.

    Hään _Valhallasta_ lauloi, ja _Einherijästä_,
    Vehkeistä uroin vanhoin, moalla ja merellä;
    Käsi jokaisen miekkaan, ja silmät kiihoitt' hään,
    Ja sarvi aina kulki, joukossa, yhtänään.

    Kovinpa siellä juotiin, kuninkaan hovissa;
    Jokainen uros oliik hyvinpä huitissa,
    ja mäniik siitten moata, hiljaisest' rauhallans';
    Voan _Ring_, kuninkas vanha, hään makais _Inkan_ kans.



Katteini-Rouvan Hedvig Helena RAMSAYN (Syntynynnä TAWAST)
kuolemasta, kuultuani.


[Sillä laulannolla kuin: "Gullmanig fåle Skinfaxe drager."]

    Ainapa surunki sanoja soahan,
    Ainakin kuuluupi kurjuutta voan;
    Murheet, ne seuraavat meitäkin moahan,
    Huolet, ne tummentaa taivaan ja moan.

    Niinpä nyt silmäni sinua kaipaa,
    Syänki suruupi, lähtyäis pois;
    Toasi jo tuonela turviinsak saipa
    Yhön mun ystävän; -- monta ei ois.

    Kasvoit kuin mansikka: punoitit aina,
    Loistit kuin lillukka -- iloksi voan;
    Kypsyit, ja he'elmöitit, armaani vaina!
    Hajottain lemuais ympäri moan.

    Tok' ei sun päiväiskään paistanut aina:
    Pilvet ne toisinaan pimitti sen;
    Elämän vaiheet, ne mielemme painaa,
    Tok' sinä kannoit ne -- kärsiväinen.

[Varsin jo vanhalla ijällään (90:nettä vuotta eläisäan)
oli vainaja, viimeisiä vuosia, pian sokeena.]

    Tulin kuin outo tänn' vieraiseen moahan,
    Kaukoa, meren ja vesien ta'a;
    Kyllähän ainakin tuttuja soahan,
    Voan en tok' semmoista ystävää soa.

    Olit kuin äitini, olit kuin sisko!
    Kultainen, olit kuin ystävät lie;
    Harvoinpa onni mull' vertiöis viskoo,
    Harvoinma semmoista tapaan, kuin sie.

    Lempi oil luontoisi, rakkaus mieleis,
    Syleisi hyvyyttä täynnä oil siell';
    Suus' oli suloinen, mesinen kieleis,
    Mutta sun syän oil sulavamp' viel'.

    Sillä nyt hauvalleis kyynelein kylvän;
    Muistoksi murheeni, juoskohot hyö!
    Jos eivät asetak kuuluisan pylvän,
    Niin hyö tok' osottaa kiitoksen työn.

                            _Charlotte_.



SANAUKSIA.


[Ennen painetut Otavassa I. p. 321-223, 266; 326, II. p. 162.]


    I.

    Agnes Louise Godenhjelm.

    Nuori kuin heinä, kaunis kuin keväinen kukka,
    Kasvoit sie koria, korvessa: Suomessa, suloinen juur.
    Ihana tyttö! taivaat ei tainna olla sinua ilman;
    Sen eestä ottivat hyö, moastakin, omansa pois.


    II.

    Ulrik Wilhelm Hasselblatt.

    Ystävä! vieraissa maissa myö tutuksi tultiin, ja kohta
    Rakkaus ratkeis, ja ystävyys yksinään jäi.
    Kuolema rikkoi sun rintais, mutt' henkeisi heiti;
    Tuonelan turviin yhtyyvät ystävät toas!


    III.

    Petter Reinhold von Törne.

    Surekaat, Suomessa, kaikki! Yks meijän ystävä vaina,
    _Törne_, on manalaan männyt; viisas ja vilpitöin mies!
    Nuoruus ja viisaus, moassa -- ei tavatak, yhessä, aina:
    Hänessä löytyivät kaikk'! Totuus ja rakkaus myös.


    IV.

    Rakkaus.

    Ei makeempoo ouk kuin rakkaus! Se tuottaapi meillen
    Taivaan ja moan; ja mesi on sappena sill'. --
    -- Niin uskoopi _Nossis_; se jok'ei soan't _Kypriltä_ suuta,
    Häntä ei tunnek: sen kukka on kavunnut pois.

                                           Nossilta.


    V.

    Thymareta.

    Voi pahuus, kuin soreeks' oil' tehty _Thymaretan_ kuva!
    Silmästä paistaapi hyvyys, ja hiljaisuus myös;
    Piskakin heilutti häntäns', ja katteli kuvaan,
    Luullen ett' häänkiin nyt entisen emäntäns' näi.

                                           Nossilta.


    VI.

    Sapfo.

    Vieras, jos _Sapfoa_ nähäkseis soisit? _Charíteisten_ kukkaa. --
    Käy _Mityléneen_, kauniimpaan kaupunkiin ast';
    Sano, ett' _Lokreisten_ moa myös synnytti hänelle siskon,
    Nimellä _Nossis_: runojoin nimikko. -- Mää!

                                            Nossilta.


    VII.

    Tyttö.

    Taivaan tyttö! huuleis on hunaja, kieleis on mettä,
    Suloinen suusi -- tulinen silmäisi on;
    Josma sun poveiskin näkisin! tuopa on kaikista kauniin;
    Poveini polttaapi tuo, mielyttää mieleini juur'. --



Hulivili.


[Ennen painettu Otavassa II. p. 317, 318.]

    Minä olen poika, jot'ei surut paljoa paina;
    Vilpiä ja hilpiä -- niin olen minä aina.

    Mutta enmä aikoin tulet, olla eneän teällä.
    Sillä vaimot valehteloo paljon minun peälle.

    Ämmät vanhat äykkäävät, ja nauraa pahat naiset;
    Ja ne nuoret vaimot ovat, kaikki, samallaiset.

    Josma oisin, jonkun kerran, joukossakin päissä!
    Siitten tuosta torutaan, ja akat ovat äissään.

    Josma jollon, korttiloissa, onneani koitan!
    Siitten tuostaik lorutaan -- jos kohtakinma voitan.

    Josma jollon ottaisini tyttöäin mun luokse!
    Siitten tuosta pauhataan, ja puheet kylään juoksee.

    Mitäs minä tuosta huolin? Tuo mun viinain tänne!
    Minä pulloin pullistan, ja elän niinkuin ennen.

    Eihään siihen tullekkahan tekämistä kennen!
    Piikoja ma pitelen, ja likistän kuin ennen.

    Minä heitä kuiskuttelen, muiskuttelen muuten;
    Syläilen, ja hyväilen, käsilläin että suuten.

    Tulek tänne tyttö rukka, likemmäksi muutais!
    Niinmä saisin suikutella sinun pientä suutais.

    Josko mummo murahtaa, jos toruu vanhat naiset,
    Sanot heille että ne oil, nuorra, samalaiset!

    Vanhat peätään puisteloovat, muisteloovat mieltään --
    Mitäs siitten nuorten ilot torutaan ja kieltään?

    Niin ne tuolla teköövät, ja niin ne teköö sielläik;
    Niin on ennen eletty, ja niin eletään vieläik.



Koulumestari.

(Suomennettu).


[Lauletaan kuin: "Kära gossar! Låten se, alt J då,
engång lären A, B, C."]

    Pojat laulaa, yhtenään.

        A, B, C, D, E, F, G,
        H, I, K, L, M, N, P;
        Q, R, S, T, V, X, Y:
        A, B, C, D, E, F, G

    Koul'mestari. (Käissä kepillään).

    Pojat; rukat, näyttäkee!
    Jottapa kerran voitten A, B, C.
    Ell'ei paremp' käyk, kuin koitan --
    (Kiitänkö mä, vaiko moitan)
    Niinmä selkeän, teillen, annan!
    Nurkkaan teijät seista pannaan --

    Pojat, laiskat, näyttäkee --
    Jottapa kerran voitten A, B, C,
      Ei niin, ei niin! Ei niin, ei niin!
      Niin pä! niin pä! No nyt kävi hyvin kyll'!

    Pojat rukat, elkeä pelkeä!
    Enmä vielä annak selkeän;
    Voan jos teitä naurattaapi,
    Niinmä teijän korvat roapin!
    Piiskata mun teijän täyt';
    Tottapa siiloin myöski paremp' käyp'!

    B, A: be, be! B, E: be, be!
    B, A: bi, bo! bu, ka, ke, ke!
    Ko, ku, -- No tavaa paremp' sie!
    B, A: ba! B, E: be! B, I: bi! B, U: bu!
    K, A: ka! K, E: ke! K, I: ki! K, U: ku!
    B, A: be, be! B, E: be, be! B, A: bi, bo, bu!
    Ka, ke, ki, ko, ku --
    No tavaak paremp' sie!

    Minä vähä tästä työst'!
    Tavaan ainaik ite myös --
    Paremp' sian paimenna!
    Niin on, talvell', vapana.
    Seista yhtenään ja pauhaa,
    Eikä soaha tunnin rauhaa;
    Opiksipa selkeän pannaan --
    Tuhmat pojat pirull' annan.
    Vähäik' siitten palkaks' soan
    Ka, ke, ki, ko, ku.
    Mänkee hiijen pisahan!



Viina-Virsi.


[Lauletaan kuin: "Här är ock en fyllehund! Mina bröder -- Lambo." &c.]

    (Isäntä laulaa.)

        Pieppäs pikar' pivossais,
        Puhuk pullois luokse!
        Viina kiehuu kiassais,
        Voahi moahan juoksee;
    Kahok, kuin tuo juoma-härkä
    Vetelööpi viinan märkeä --
            Juokaam', Juokaam'.
    Veli-kullat -- juokaam'!

    (Vieras laulaa.)

    Nyt on pulloin tyhjä toas,
    Ei ouk mitä juuaan;
    Nyt on kulkkuin kuiva toas.
    Kunnek' toista tuuaan.

    Paha olla tässä hä'ässä!
    Ei ouk suussain, eikä peässä --
    Juokaam', juokaam',
    Veli-kullat, juokaam'!

    (Isäntä toas, toisellen.)

        Otat kuppi kätteheis,
        Elä häntä heitä;
        Olet seuran-pettäjä.
        Jos et seuraak meitä.
    Juoppas, juoppas juoma-ratti,
    Huuhteleppas huuleis, matti:
            Juokaam', juokaam',
        Veli-kullat, juokaam'!

    (Toinen.)

        Sep' on mulle vaikia,
        (Elä eneä anna)!
        Kuka jaksaa kaikkia
        Pulloi suuhun panna.

    (Kaikki yhteisesti.)

    Et ouk poika, jos et koita
    Että pulloaisi voittaa!
            Juokaam', juokaam',
        Veli-kullat juokaam!

    (Vieraat, yhessä.)

        Ite ompi isäntä
        Hunajaa ja mettä,
        Joka aina lisentää
        Viinoa kuin vettä.                (Isäntä:)
    Kiitos olkoon monin kerran,  Eip' ouk vieraassakaan syytä,
    Tuhatta tuhannen verran      Joka juop', ja toista pyytää;
                        (yhteisesti:)
            Juokaam', juokaam',
        Veli-kullat -- juokaam!



Juoma-Laulu.


[Lauletaan kuin: "Vänskap är en planta, ganska svår att finna". &c.]

    No sinä uljas miesi -- joka istut siinä.
    Mikä sinun nimeis? sanok mullen sen:
    -- Tuos on sinun lasiis -- tartuk siihen kiini!
    Panek sitä pohjaan, hyvä kultainen.
       Elä seästäk sit', voan tyhjennäppäs pois!
            Kyll' toista välleen
            Saisit jälleen,
            Jos tuon jois't.

    kertaus:

       Elä seästäk sit', voan tyhjennäppäs pois!
            Kyll' toista välleen
            Saisit jälleen.
            Jos tuon jois't.

    No puhuk pullois luokse, laulak lasin eäreen!
    Juo sun tyttöis muistiin! -- hyväillä sit' soat,
    Jos sa panet pohjaan, jos sa täytät meärän;
    Jos sa tuota hyljäät -- hyljää hään sun toas,
       Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään --
            Ja jok' ei ryyppää,
            Se on syy-pää;
            -- Se on hään!

    kertaus:

       Sillä tiijät sen, ett' pettur' petetään --
    Ja jok' ei ryyppää,
            Se on syy-pää;
            -- Se on hään! juo! juo! juo! juo! juo!
    (Hänen juuessaan laulaa siihen toisetki.)
                           auks'! auks'! auks!

    No nyt on viina suussais, nyt on mieli peässäis,
    Nyt oot sinä soanut viisautta kyll'!
       Muista sinä voan, ett' toisill' annetaan;
            Ja jok' ei sitä
            Puolta pitä,
            Hään ei soak. --

    kertaus:

       Muista sinä voan, ett toisill' annetaan;
            Ja jok' ei sitä
            Puolta pitä,
            Hään ei soak. --



Kapakkaan marssi.


[Lauletaan kuin: "Äiti, sanon minä sull', mikä tuska ompi mull" &c.]

    Lähkeämme nyt laulamaan.
    Laulujamme lausumaan!
    Kaikk' on kavuilla kaheltu,
    Joka kolkka kolisteltu --
        Ei ouk muuta jälellä,
                    Jälellä.
        Kuin kapakka mäellä.

    Tuoneppa tuo kulkoo tie.
    Joka meit' kapakkaan vie.
    Sinnek polkemme pojamme,
    Siinä juomme joukkonamme.
        Käykee sinnek joka mies,
                     Joka mies,
        Kuin on tässä, kuka ties!

    Siinä olvet koitellan,
    Viikset viinaan voitellaan.
    Siinä soamme hampain vastek,
    Siinä soamme haulein kastek.
        Siinä soamme mielellä
                     Mielellä
        Mehun mettä kielellä.

    Niinpä muutkin teköö! Nuo
    Pakanat ja papit juo. --
    Pojat juovat Pohjan moalla,
    Lapset Lapihin rajalla,
        Suomalaiset Suomessa,
                      Suomessa,
        Kallistaavat pullonsa.

    Sillä moa se kasvattaa
    Viinan viljaa Suomessa;
    Sill' ois suru, ja ei muuta,
    Jos ei kastellaisik suuta
        Jos ei löytyis miehellä,
                       Miehellä,
        Jotakuta kielle.

    Juokaam' pojat juokaam näin,
    Että kaupunki on päin!
    Huoneet käyköön ylin alan,
    Ite käymme neljin jalan:
        Nukkumme, niin nähä soamm',
                     Nähä soamm'
        Uuvet kestit unessamm'.



Veisu.

(Ruotista suomennettu).


[Lauletaan kuin: "Min son, om du vill sällheten nå, så drick" &c.]

    Jos tahot iloa nauttia, niin juo!
    Jos tahot vältteä tautia, niin juo!
    Sill' viinapa iloiseks' teköö sun mieleis --
    Mutta niin kauvan kuin liikkuu sun kieleis,
    Niin juo, ja laula! ja juo, ja laula, ja juo!

    Jos Leäkärit kielteä sun juomasta, niin juo,
    Hyö makoovat itekkin juovuksissaan, ja juo --
    Mä kymmentä Leäkärii jo olen nähnyt,
    Ja kaikki on samalla tavalla tehnyt.
            Ja juo, ja laula! etc.

    Jos sull' on yksi ystävä, niin juo!
    Out ystävyyvess' pysyvä, ja juo!
    Taputak tyttöis, ja ann' hänell' suuta,
    Ja jos sinä soat, niin tiek vielä muuta.
            Ja juo, ja laula! etc

    Jos olet vanha ja voimatoin, niin juo!
    Jos olet nuori ja naimatoin, niin juo!
    Sill' juoma vanhallen voimoa lisää,
    Ja nuori ei tarvihtek neuvoa iseä.
            Niin juo, ja laula! etc.

    Jos olet isältäis talon soanut, niin juo!
    Jos noapurit ovat sen velaks' ta'anut', niin juo!
    Sill' juoman aineet sull' moasta kasvaa,
    Etk' tarvihtek viinasta rahoa maksaa
            Niin juo, ja laula! etc.

    Tuomari pännänsä viinahan kastaa, ja juo --
    Riivali talonpojan asiaa vastaa, ja juo --
    Kas' herra, kuin hyvin hään asians' käytteä;
    Koska hään, rahalla laskunsa täytteä.
            Ja juo, ja laula! etc.

    Sotamies tappelee niin kuin poika, ja juo --
    Ja kuin hään vihollisensa voittaa -- hään juo;
    Hoavat ja kunnia-merkit hään kantaa,
    Sielun, ja syämmens, likoillen antaa.
            Ja juo, ja laulaa! etc.

    Pappi se soarnaa kyll' voimastaan, ja juo,
    Hään soalins' pitäjält' toimittaa, ja juo --
    Juustot ja pellavat rouallens' kantaa.
    Ja sielunpa autuuen sairaillen antaa,
            Ja juo, ja laulaa! etc.

    Lukkari pitäjäll' häissä käyp', ja juo --
    Hään suonta iskee ja laulele, ja juo;
    Viinalla kurkunsa karkaiseepi,
    Ja pyhänä, kirkossa, parkaiseepi,
            Ja juo, ja laulaa! etc.

    Mittar' hään tikkujaan pistelee, ja juo --
    Hään pyyki-kiviä viskelee, ja juo --
    Hään pituuven, syvyyven, levyyven mittaa
    Ja ketjujen jatkoksi veäntelee vitjat,
            Ja juo, ja laulaa! etc.

    Nimismies rästiä kantelee, ja juo --
    Hään lehmän korvia leikkelee, ja juo --
    Välisten antaa hään viikon aikaa,
    Ja siitten hään laittaa ett' vasarat paukkaa,
            Ja juo, ja laulaa! ja juo, ja laulaa, ja juo!

                                      (Muihen tekemä).



Turun Tulipalo.

(Syys-kuun 4:nä ja 5:nä päivänä, vuonna 1827).


[Ennen painettu Otavasta II. p. 318-320.]

    Tuli on Turussa turmion soanut;
    Vallatoin valkia, vahinkot suuret.
    Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit,
          -- Kaikki on koanut.

    Tuulikin tuli, ja paiskaisiin paloon,
    Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui.
    Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui
          Talosta taloon.

    Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan,
    Suojatkin suurimmat suikkaisi suuhun;
    Kaluisi kiviä, puraisi puuhun,
          Jumalan julma. --

    Karsast' oil tahtoa turhoa työtä --
    Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri.
    Kauniimmat kavut oil poronna, juuri
          Raunioin myötä.

    Voi tätä kauheaa syksyistä yötä!
    Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo --
    Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu
          Rantoja myöten.

    Ei ollut majoa monella sa'alla!
    Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa --
    Murheissaan tuhannet panihin moata
          Kylmällä maalla.

    Luoja, sun lahjais ja kuriis on lässä --
    Yhet jos koroitat, alennat toiset!
    Parhaimmat pajarit, pahimmat loiset,
          Nukkuivat tässä.

    Orjat ja Herrat ei eroit'tu toistaan.
    Tekivät sovinnon viha ja vaino.
    Ylpeys tässä, ja tässä se kaino --
          -- Tapaisi toisiaan.

    Aura, kust' tieto, ja viisauen valo.
    Valaisi moata, ja laveast' loisti;
    Kirjat -- jotk' asiat vanhimmat toisti,
          -- Kaikki ne palo.

    Hovrätin seästöt, ja Oikeuen kätköt,
    Kaikki ne tuperoi tuhvaksi välleen;
    Tuli ei suvanna suojoa kellen.
          Hirmuiset hetket!

    Kirkkokin kuuluisa (Suomessa suurin)
    -- Mokoma laitos, oot päiviäis nähnyt!
    (Tuli jo muinonkin turmiois tehnyt)
          -- Hävit'tiin juurin.

    Tornikin, jota niin kauniiksi tehtiin,
    Kusta jo kuparin sointua kuultin;
    Jota juur' vanhaks' ja lujaksi luultiin,
          Lieskana nähtiin.

[Niin kuin muistamme niin soitti kellon-soittaja kelloansa, tässä
hirmuisessa tulipalossa, kunnekki ite muuttui mustaksi, tornin
palaaissa.]

    Ilo se muuttuupi murheeksi välleen!
    Muinoisat muistot!... Voi autuas aika!
    Kaikki on kavonna. Ainoast' paikka
          Löytyypi jälleen.



Suomennoksia Bellmanista.



Carl Michael Bellman on kaikista kuuluisin, ei ainoastaan omassa
moassaan, mutta, uskallamme sen sanoak, monessa muissakin maissa,
näistä hänen mielen-vietteleveisistä, sukkela-luonnollisista ja
meitä aina huvittavaisista lauluistaan. Tosi on kyllä, jott'ei hään
laulannut muusta kuin viinasta ja tyttölöistään; mutta mistäpä
ne muutki ovat laulaneet, ellei näistä aineista? Monet tuhannet
ovat näistä jo runoilleet, kuitenkin niin ne parhaimmatkin heijän
lauluistaan ovat aikaa voittain muististamme murenevana: voan niin
kauvan kuin Ruohtia vielä missään puhutaan, niin on Bellmaninki
laulut ei ainoastaan muistettavana, mutta aina yhtä mielulliset, kuin
koska heitä synnytettiinki.

Aika ei annak tässä myöten laveaammastik puhua heijän luonnostaan;
toki muistutamme, jott'ei heitä ainoastaan piek lukea -- heitä
piteä laulella, tahi kuulla laulettavana. Sillä laulut (sanat) ja
laulantansa, eli heijän nuottinsa (soitto) ovat niin yhteen-juotetut,
ett'ei heijän käyk eroittaminen. Ne ovat yhessä kuin henki ja
ruumis: otak heistä yhön pois, kummin tahansa, ja sulla on ainoasti
roato jälellä. Mutta eipä vielä sillä kyllä! Heijän piteä myöskin
käytettelemän (ageras); sillä meijän piteä ei ainoastaan korvallamme
kuulla, mutta myös silmällämme nehä heijän käyttämistä, jos mielimme
heitä ymmerteä.

Niin kuin kaikki mainiot älyt ovat arvattavina eärättöminä tahi
käsittämättöminä ja meärämättöminä henkellisinnä jalouteina, niin on
myös Bellmanki, ja hänen tekämä-laulunsa; joihen arvon oivaltamisehen
ei yllyk mieli joka miehen, ja joihen ei synnyk, eikä ouk
syntynynnäkään, muihen kieliin sovittaminen, senki suhteen jolla ovat
Ruohin puheiseen niin yhteensulatut, että hajoavat jos kerran heitä
siitä eroitetaan. [Tok' löytyy muuan joukko hänen lauluistaan käätty
Saksan, Juutin ja Hollannin kielillä.] Kuitenkin olemme uskaltaneet
miten-kuten Suomalaisilleki lukioillemme soaha heijät tievyiksi, jos
ei muuten niin toki koitteeksi. Olemmekin jo havainneet, että kussa
tapaamme heijän henkensä (ei sanojansa) siinä sitä Suomeksikin käypi
paremmin toimittaminen; mutta kussa sanojakin tavoittaisimme, siinä
(heijän käsittämisellä) kavotamme heijän henkellisyytensä.

Bellmanin laulut ovat kaikki iloisat ja lystilliset, ja jos
hänen leikki-puheensa toisinaan olisikin väliä ehkä irstainen ja
irvisteleväinen, niin se ei siksi ollut ruokotoin tahi hävitöin.
Sillä jos joku sana tuli hänellä vähän liijaksikin sanotuksi, niin se
mäni kuin tulikin, kesken puheen; ei siitä ollut sen koommin, tuskin
jos kävi korvihimme. Paihti sitäkin, niin koska hään, lauluissaan,
otti kuvaellaksensa Peäkaupunkissa halvan ja alhaisemman kansan
mieltä ja luontoa, heijän pitojansa, tapojansa, ja huvituksiansa,
niin oli arvattavanakin, että jos tahtoi tarkoin tehä, hänen piti
nouattaman heijän puhettansakkin; ja ett'ei kaikki sanat silloin
puntariin pantu, eikä mitattu voaksalla tahi voakalla -- liijoinkin
koska suurin joukko hänen lauluistaan synnytettiin viinan tiloissa,
ystäviensä joukossa, miten voan peätyi ja juohtui mieleensä, ilman
kauvan oattelematak, ilman paperiinki panematak. Heitä koottiin,
muisteltiin ja kirjaan pistettiin perästäpäin, minkä taisivat; mutta
suurin joukko, ehkä parhaimmat heistä ovat kavoneet ijäksi.

Älköön yksikään luulko, meijän, näihin lauluin suomentamisella,
harjoittavan tahi kehoittavan viinan juontiin! Poisipa sitä
nopeemmin heillä poistettaisiin, vähenettäisiin, ellei varsiin
hävitettäisiinki. Niin kuin juopuneiten kujeet soattaa meitä monesti
kyllä ehkä naurattaa, mutta tympeyttäävät meitä kuitenkin juomaan
rupeemasta, niin soattaapi myös juoma-laulutkin meijät mielytteä,
jotka, elävinnä tauluinna, kuvaileevat silmissämme juomarien
elämä-laitaa, voan silläkin jo varoittaavat meitä rupeemasta heijän
poluillen.

Bellman oli syntynyt Tukhulmissa v. 1740, 4 Helmik. ja kuoli
samassa kaupunnissa v. 1795, 11 Helmik. 55 vuotta elättyään.
Hänen vaimonsa, _Catharina Hermonia_, kuoli vasta tänä vuonna,
90 vuuen vanhana. Sen suurempata virkoo ei ollut miehellä kuin
kirjuttajan Numero-Arpauksessa (Nummer-Lotteriet), ja siinäkin
toisella toimitti ammatinsa. Hovi-kirjuttajan nimittämistä oli
annettu hänelle kunniaksi Kuninkaalta Kustaa III:lta, joka paljon
oli häneen mieltynyt. Aikanansa jo kerran unoutettu ja moneltakin
moitettu, kunnioitettiin häntä Juhlallisesti, koska 26 Heinäk. 1829,
Kuninkaan ja kaiken peäkaupunkin lässä ollessa hänen muisti-pylvänsä,
tehty Byströmiltä, Kasarista, kuvaellen häntä rintoansa myöten,
isommaisuuessaan (i Kolossal) asetettiin hänen kunniaksensa
Kuninkaallisessa Tapiolassa (Kongl. Djurgården).

Minkä puolesta Bellman, lauluissansa, aina kuhtui ihtesek
_Fredmanniksi_, ei tunnetak; sillä nimellä hään on tullutki enemmän
ehkä kuulluksi.



Muovits.

(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 28).


[Lauletaan kuin: "Movitz skulle bli student, han Upsala betrakta".]

    Muovits piti tehtämän-
    pä Oppivaksi kohta;
    Rupeis lukiin lähtemään
    _Grammatiko, contracta_.
           Voan ei tok'
           _Hic, haec, hoc_
     Pystynyt sen peähän.
       Juuvak olttapa hään kok';
       Ja joi ett' luultiin jeävän.

    Siinä istui tuskissaan,
    Ja hikoill' joka oamu;
    Viinaa sill' oil kirstuissaan,
    Kuin rupeis lukiin _amo_.
          Miten joi --
          Olvi, toi
          Voitti koko miehen.
       Teki mieli piikoloi'n,
    Ja läksi tipo-tieheen.

    Suutuksissaan otti hään-
    pä _Puffendorff_ ja _Grotius_,
    Paiskoi seinään mänemään,
    Niin julma kuin _Stygotius_.
          Lauloipa -- -- --
          Huus' _werda_!
          Kapakallen kantaa
       _Lexicon, colloquia_,
       Ja _Zophin varianta_.

    Kolmin miehin aivoit hyö [nimittäin _Muovits_, kumppalineen]
    Jo Helsinkiinpäin männä;
    Mutta jäivät kaiken yön-
    pä Kapakkahan tänne.
          Muovits voan,
          Turkissaan,
          Istui penkin peähän;
       Joi niin hirmuisest ett' hään
       Oil vähin siihen jeähä.

    Ruvettiinpa jutteloon:
    Jos tavaksipa kuuluu
    Juomarillen muuttelo
    Elämä-laitan muullon?
          Ja ja ei,
          Hoi ja hei!
          Yks' ja toinen huusi.
       Muovits kysyi: "mitenpäin?"
       Ja kaikkii suututt' uusi.

    Siitten toasi väitettiin,
    Jos eroitus lie suuri,
    Koska viinoo keitettiin,
    Ja koska juotiin juuri?
          Niin ja näin,
          Toisappäin
          Huusi yks' ja toinen.
       Muovits huusi: "tuokaas tänn'-
       pä viinoo viel', jos voineen."

    Kolmas aineh - - - lempo ties'!
    Jo peämies lullin-lallin;
    Ja sen puolustaja myös-
    ki koatui mullin-mallin.
          Fredman, hään
          Tuli tänn',
          Tyttölöihen kanssa;
       Ja ne oppineetpa ne,
       Ne häpeis puheitansa.



Äskoinen Tanssi.

Suomentaminen Fredmannin Lauseista N:o 62.


[Lauletaan kuin: "Movitz vallhornet broberar" &c.]

  Corno... Muovits nyt Sarvensa koittaa,
           Sois' ett' kaikk' jo valmis ois.
           Tanssiksi kauniisti soittaa,
           Huilunsa rasvalla voitaa. ...Corno.
              Hyppeä, ja huutaa, ja väitteä,
              Kirveet ja kihvelit heitteä --
                 Kaikki nurkkaan viskoo pois:
              Tuolit hään seinistä lykkeä,
              Pöyvät ja penkitki pyyhkeä --
                 Kaikk' hään paikkoillensa sois'.

  Corno... Mitäspä kahtelet noita?
           Katto ja seinät. Tolvana?
           Tauluja, maita ja soita,
           Kirkkoja, kaupunkiloita ...Corno.
              Kauniist' on kahtoa kyllä,
              Tyttöjä, helmukset yllä,
                 Tirkistellen -- nähä soat.
              Nuoret ja vanhatpa lässä,
              Kaikki hyö näköövät tässä
                 Selväst' mitä luetaan.

 Corno... Kahoppas kattohon, nuita!
          Niinsä, tuollaik, nähä soat
          Päiviä, tähtiä, kuita,
          Poavia, Piru ja muita. ...Corno.
             _Goliath_, viisas ja viekas,
             Kantavan käissänsä miekkaa,
                Ohtaan _Taavi'in_ osaja;
             _Absalon_ pajassa takoo,
             _Ahasveruspa_ makoo
                _Estrin_ hoaroin nojassa.

 Corno... Neätkös nuo _seihtemän laihaa
          Nautaa_, jotk' on laihossa?
          Siinäpä _Noakin_ laiva,
          Kappas kuin sataapi aivan! ...Corno.
             Siinäpä _Tuhma_ ja _Viisas_;
             Siinä Prohveeta _Elisa_.
                Rattaillansa, taivaassa.
             Pistäppäs lasiais silmiin!
             Niinpä soat samassa ilmin,
                Kuin Susanna voiton soa.

 Corno... Muovits hään kahteloo näissä;
          Päreet palaa, huilut soi.
          Sulhainen näkyypi väissä,
          Piiska ja rukkaiset käissä! ...Corno
             Piirakkain kystä ei ole;
             Neitoiset, rinnassa solet,
                Valmistaiksen -- minkä voi.
             Kaikki ne tanssia varttuu,
             Porstuvaan väki jo karttuu;
                Tanssi alkaa -- kuulkas hoi!

 Corno... Muovits nyt sarvensa hoitaa --
          Jopa polskan panoo tuo;
          Alullen soaha hään koittaa,
          Kuules kuin somast' hän soittaa! ...Corno.
             Iskeäpi silmänsä nuottiin,
             Puhaltaa -- jalkapa puottiin.
                Kass' kuin polkee! -- Hullu tuo!
             Nutussa ukkopa liikkuu,
             Sarvensa hampaissa kiikkuu;
                Kynttilät, ne palaa -- nuo.

 Corno... Kaikkupa kuuluupi parve'in,
          Valaistuna tupa ois.
          Ukot ne kontaa kuin karhut,
          Kukin hyö paristaan harhuu ...Corno.
             Piijoista, muutamat -- hienot;
             Muutamat, ynsät ja vierot,
                Suutuksissaan lähtöö pois.
             Muutamat seisoovat eän'täk,
             Hansikat sormiinsak veäntää,
                Ottais nuuskun -- josma tois'n.

 Corno... Avuksi! Nenäis jo eäntyi --
          Rupeek rinkiin -- rupeek näin
          _Lassilan_ Anni jo seäntyi,
          Pojillen nauruksi keäntyi. ...Corno.
             Kenkäisi ainapa löyhkäät,
             Kuhnustat, kompsaat ja öyhkäät,
                Tuikki musta allappäin.
             Nauhaisi lierut on poikki,
             Pitäppäs käsiäis oikeen!
                Pieppäs rinkiin, pieppäs näin!

 Corno... Niistäppäs nenäisi, linkist'!
          Kannak kauniisti sun peäs!
          Tytöt jo tunkeiksen rinkiin,
          Laitiaiksen, heittäiksen, minkiin ...Corno
             _Juosehvin_ morsian, tuolla,
             Karkaapi Nikkarin puolla;
                Jalat viistot -- eikös neä?
             Sonnassa sormet ja hyppeet.
             Lurjus! Kah, kuinkas sa hyppäät?
                Etkös vähäik' viihikkään. --

  Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikaa,
           Alust' aina loppuun ast'
           _Liena_, jo omaisi kaipat?
           Mitäspä tuosta sa paipat? ...Corno.
              Hämmennös soapi jo vallan,
              Pujotkee käsien alla!
                 Liisa piikain; -- Huutti-pas!
              Ehippäs _piikojais_ tuolla
              Kavulla, moalla ja suolla!
                 Lyö sen pirua suuta vast'!

 Corno... Seppäpä, miehistä mieru,
          Käyp' ja ähkää, pyytää, ja juo;
          Paijasta, nauhat ne lieruu,
          Ainapa manailen vieruu. ...Corno.
             Kah! kuin hän hyppeä kuin haukki,
             Housuinsa nappi on auki;
                Käet koukussa! -- hyipä tuo!
             Hattunsa nurinpäin veänteä,
             Sinne ja tänne sen keänteä;
                Ukot tuolle -- nauraa nuo.

 Corno... Hyppikee pojat, kuin katti!
          Rinki juoks'koon niin kuin köys'.
          Heikutak, keikutak Matti,
          Varoitak seinät ja katto! ...Corno.
             Peästäppäs Suutari rinkiin,
             Mestari tulkaappas linkist'!
                Sarvet soittaa, tanssi käyp'.
             Sorkkaisi eiltäisi heitäk!
             Eläppäs potkaisek meitä!
                Viulut vinkuu, pulloin täys'.

 Corno... Väkipä porstuvaan keräyk,
          Peästäk Krouvari -- sisään tänn'!
          _Hyväpä sukuiset Herrat!
          Teijanpa muistiksi kerran_. ...Corno.
             Seisok, kuin pyssyt ne paukkaa;
             Armahin muistiksi -- kaukaa!
                Juoppas Suutar'! Jouvuk tänn',
             Tomu tuo lakkeiseen juoksoo,
             Pöllynä uksesta tuoksuu.
                Riskist' rinkiin! ... keännek sen.

 Corno... Ruvetkee kaikki yht' aikoo!
          Alkaappas nyt kaikki, hei!
          Muovits pä vähäistä vainki
          Voijetta sarveisi saiki! ...Corno.
             Tytötpä kannoillaan kolkkaa,
             Häpiä! miten te solkkaa;
                Voi tuo vuohi, minnek vei!
             Katos kuin lattiall' laukkais',
             Silottu silkissä, raukka!
                Niin kuin kuikka, siipineen.

 Corno... _Sep' on mun morsioin, koira!
          Onko haun kuikka?_ -- Ompa niin!
          _Soakelin vietävä orja!
          Vielämä luitaisi korjan_. ...Corno.
             _Hänestä henkeni annan,
             Sinulta, perhana, pannaan
                Peätäis halki! -- Ovet kiin'!
             Täss' oot kuin perkele merrass',
             Olet kuin hiiroinen tervass'!_
                Ulos lakki jo viskattiin.

 Corno... Pahuuspa, kuules kuin paipaa
          Ja lakistaan larmin soap.
          Muori jo ottaapi vaipan,
          Tytärpä omansa kaipaa ...Corno.
             Tukasta Nikkarin soapi,
             Silmät ja korvia roapi;
                Tuloo nöyräks', samassa
             Kynttilät sammuksiin löivät,
             Eukkopa poiki kuin söivät,
                Puristettu eis ja taa.

 Corno... Kaikkipa rinkissä piirii,
          Laskeeppas nyt lavullen!
          _Maikkipa_ hyppeä kuin hiiri,
          Lenteä ja liehuu kuin viiri ...Corno.
             Hiisi, kuin pyörähti häntään!
             Paitapa, kahto kuin lenteä;
                Poika, pahuus, sai jo sen.
             Älkeäpäs mistäkään virkaa!
             Heretkee tansista, sirkut;
                Nep' on luotu surmaksemm'.



Selkeänsä soamisestaan.

(Suomentaminen Fredmanin 31 Lauseesta).


[Lauletaan kuin: "Ack Movits hvi står du och gråter,
så hungrig och frusen och stinn" &c.]

    Kah, Muovits! Mikäs sua vaivaa?
    Sun turkkiis on turvonnut toas.
    Sun sierameis juoksoopi aivan
    Kuin virta. -- -- -- Voi, turkainen, toas!
         Viel' henkissä veikkojais lienee;
         Voitathan sa vastuksiais. --
      _pong pongtuli, pongtuli_... Tais?
         Niin soitappas vielä!

    Soas täst', otak ryyppysi! -- Vasta
    Sa pakiset paremmin toas;
    Ja, viinalla, partaisi kasta!
    Se virvoittaa mieleisi toas.
         Vai lempoko sisujais polttaa?
         Ehk' viina ei hyveäkään tie -- -- --
      _pong pongtuli, pongtuli_... Lie?
         Niin otathan oltta!

    Jos silmäis lie puhki? -- Vai vielä!
    Ann'olla, viel' kalvoss' on luut. --
    Voan missäs out ollut? -- Vai siellä,
    Kuin tappelu-koiratkin muut!
         Niin avaappas silmäisi, kulta,
         Ja kahok nyt pulloisi päin!
      _pong pongtuli, pongtuli_... Näin-
         pä terveeksi tultu!

    Se lohtuttaa mielemme aina,
    Kuin turvamme tuttaviin päin;
    Paak lakkisi -- peähäis sen paina!
    Kah, miksi sun potkittiin, näin?
         Etkös sie siitt' pitänyt puoltais.
         Kuin kävit niin kehnosti kiin'?
      _pong pongtuli, pongtuli_... Niin,
         Niin lausuppas suotta!

    "Oil Syys-kuussa kymmenees päivä,
    Voan vuosi -- en muistakkaan moar'!
    Oil pilvessä kuu, mutta päivä
    Oil pouta, vaikk' satoi ves'-koar'
         Se oli -- jos muistaneen oikeen --
         Se viho ja viimeinen"... "No?"
      _pong pongtuli, pongtuli_... Jo
         "En muistakkaan oikeen."

    "Ma tapaisin, ehtoolla, kerran-
    pa neijon, jonk' silkiss' oil peä;
    Sen hoastatin vähäisen verran --
    Sain tieteä kust' kotoisin hään.
         Hään asui... kah, maltappas aikoo!
         Siin' kolkassa... Sanonko jo?"
      _pong pongtuli, pongtuli_... "No!"
         "En sanoisik vaikka -- -- --"

    "Ja kallella, kanteleen kanssa,
    Ma jänkytti jälestä juur';
    Voan Neitoni, viekkauellansa,
    Hään luikastiin porttihin suun.
         Voan ikeän kuin siihen hään seisaht',
         Jo tulipa rutkaleh muu",
      _pong pongtuli, pongtuli_... "Huuh!
         Mun syväni keikaht'."

    "Hään ärjäis 'mun tyttöni heiläk'!
    Ja, samassa, korvallein päin.
    Hään kiljais: 'vai vieläkös väität'?
    Ja silloin jo toiselle sain.
         Niin siinä hään seisoi ja potki,
         Ja koplotti hameet ja muut." --
      _pong pongtuli, pongtuli_... "Huut'!
         Kaikk', sorttana, sotki."

[Päin = _pain_ tahi _pani_. (Norjan Suomea) samaten
_tuil, oil_ (tuli, oli).]

    "Mitäspämä taisinka muuta
    Kuin kapsuttaa kanteleen peäll';
    Ma soitin, vaikk' suruiks' käv' suutain,
    Ja murehtin muutakin teäll'. --
         Vie hitollen, mokoma leikki!
         Sen, piru, jo kynsisek vei" -- --
      _pong pongtuli, pongtuli_... "Ei-
         pä syntynyt, Heikki!"

    "Hään vei multä tyttöni, roisto;
    Sen konnan ma korventaa sois'n.
    Hään haukkui mun 'lurjuk'si.' -- Oisko
    Tuo kumma, jos henkiltä pois
         Ma ottaisin semmoisen miehen,
         Joka minun kultani vei?"
      _pong pongtuli, pongtuli_... Hei!
         Pois läksinpä tiehein.



Tuli-palosta.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 34).


[Lauletaan kuin: "Ack hvad för en usel koja,
spräckta rutor, brutna lås." &c.]

    Mikä kurjuus, tuolla kaulla!
    Lasit rikki, katto pois;
    Kukko puhteellaan jo laulaa,
    Rumpu kuuluu kulmass' toiss'.
        Hoipa! Hoipa! pitkin moata
        Huuto käypi ainiaan.
              Varttuissaan
           Vettä soahaan,
        Kellot soipi aina voan.

    Kirkon torni tuolla paistaa,
    Kuumottaapi kaiken yön;
    Heinissäpä, tallin laessa,
    Toruu akat tehyn työn.
        Akkunassa kissa naukuu,
        Hiiren syöjää hirmuttaa;
              Samassa
           Koirat ne haukkuu,
        Itku, nauru, tarjona.

    Pumput suihkii, piiput säihkyy.
    Hirnuu hepo aisoissaan;
    Moa vapisoo, ruiskut räiskyy,
    Kaikk' on veen jo vallassa.
        Miehet, joukottain, ne kiikkuu,
        Juoksoovatten tänn' ja sinn';
              Varkaatkin
           Tässä liikkuu.
        Pelko, pakko, yläisin.

    Kahtokaapas, kuin on kaita
    Tie ropakko, kurainen;
    Roastuvanki toinen laita
    Poahtuu, tuolla, itekseen.
        Akkunastaan vanha vaimo,
        Kurkistellen, irvistää --
              Silmissään
           Viha ja vaino;
        Paljas peä on, etkös neä?

    Seinän vasta, neät, jos' lystät,
    Kärryt, pantu pystyyn päin;
    Rikkinäisestä lyhystä
    Suitsuu vielä kynttiläin.
        Tien ravissa, makoo tuolla,
        Juopunutkin jouto-mies'.
              Kuka ties
           Taitaa kuolla?
        Otak häntä huonehes'.

    Kiukoon kivet antaa löylyt,
    Raunioistaik näistä soat;
    Tulen liekit, vesi-höyryt,
    Yltä ympäir leimahtaa.
        Tässä, Muovits! Mikä paukeh?
        Tulen voarat, miekkoin kanss',
              Vallallans'.
           Kova ja lauhkee
        Vaimoin parku, lastens' kanss'.

    Siinä talo, kuss' on portti --
    Ryypätäänpäs kerran viel'!
    Ilot itkumme jo sorti,
    Syntyypi jo toinen miel'.
        Ukko Muovits naurahtaapi,
        Pullostansa vielä juo --
              Kohta tuo
           Sanan soapi,
        Tullak tuonelan jo luo.

    Naurahtaa kuin piikit, pyssyt,
    Teällä teköö toimensa;
    Piikoin rievut, herroin myssyt,
    Vieri toinen toisensa.
        Tuolla makoo hujan-hajan
        Hameet, huivit, kauhtanat!
              Kohta soat
           Toisen majan,
        Toiset tilukset ja moat.

    Kannak kauniist' kanteleisi!
    Jopa palaa toinen puol';
    Otak kanssais mantteleisi,
    Ja tuo vanha karmi-tuol'!
        Sarven, torven, minkäs löyvät,
        Kannak kanssais mitäs soat!
              Jumalat
           Auttaa köyhät;
        Äläs huiluis unohtak!

    Niinkuin muinon uros Troijan,
    Riensi Muovits portistaan;
    Huilut, hailut, mitkä voijaan,
    Soatti valkian voarasta.
        Tuli tukkahan jo tarttui,
        Niskaan ruiskusta jo sai;
              Hui ja hai!
           Vesi parskui,
        Kylmäks' kyllä tunteek tais'?

    Moanpa voivat, onnet teijän
    Ompi turhuus, tyhjyys voan!
    Köyhyys, kurjuus, tämä meijän,
    Välleen muuttaa majansa.
        Muovits pistiin olvelahan;
        Siellä tuopin velaks' pyys';
              Ryypäys --
           Polvillahan.
        Nukkui siihen köyhäisyys.



Viinan-Juoja.

(Suomentama Fredmanin Lauluista N:o 10).


[Lauletaan kuin: "Supa, öfver klockan tolf" &c.
Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 12.]

        Juuva kaiket pitkät yöt,
        Eleä hulluin kanssa!
        Moassa on matalat työt,
        Päivill' vaivojansa.
    Empä huolik mistäkään,
    Jos voan saisin jotaik peä'än!
                Jotaik peä'än!
                Jotaik peä'än!
                Jotaik peä'än!
                Jotaik peä'än!
            Kunnek mieli taipuu,
            Miesi rukka vaipuu.

        Isän vanhan takissa,
        Rikkinäinen retki,
        Juomarien parvessa
        Juonma joka hetki;
    Pulloni on aivan uus'!
    Oamull', päiväll', illan suuss',
                Illan suuss',
                Illan suuss',
                Illan suuss',
                Illan suuss',
            Otan minkä voinen,
            Niinkuin ykskin toinen.

        Jospa nousis' isäni
        Vielä hauvastansa,
        Niin hään sanois: "poikani,
        Juoppas minun kanssa"!
    Veli kulta! Sanoisin,
    Mielellä sen tekisin;
                Tekisin,
                Tekisin,
                Tekisin,
                Tekisin,
            Siitten jouvuk välleen
            Levollesi jälleen!

        Josma rikkaaks' joutuisin,
        Saisin rahat kanssa,
        Tottapa ma jouluksi
        Kävis'n kellon kanssa.
    Ostaisin kuin moni muu,
    Uuet kenkät, sukan suut;
                Sukan suut,
                Sukan suut.
                Sukan suut,
                Sukan suut,
            Uuen karva-lakin,
            Ja paremman takin.

        Mutta kuivaa kulkkuinen,
        Karsinoipi kaula;
        Ukot, joutukaapa tänn'!
        Juokeepas ja laulaa. --
    Suosiolla, rauhassa,
    Viimeisen jo ryypyn soan,
                Ryypyn soan,
                Ryypyn soan,
                Ryypyn soan,
                Ryypyn soan,
            Siitten miesi nukkuu,
            Viinoissansa hukkuu.



Juopuneen Horajamista, telmätessän.

(Suomentaminen Fredmanin Lauluista N:o 62).


[Lauletaan kuin: "Aldrig ett ord, för ta mig tusan tunnor bänkar
och bord" &c. Tässä kuvaillaan muka sitä reuhoamista, milt'ei
tappelemista, kuin syntyy, koska isäntä hyvin jo juovuksissaan, ja
välistenkin horajaissaan, tahtoo pakottoo vieraitansa ylenpalttiseen
juomiseen; ja koska nämät kokeevat, hänen kiini-pitämisellänsä,
esteä turmioita tekemästä. Äsken painettu "Suomessa" 1847, N:o 10.]

                   Ei puhettakaan!
    Sill saakeli soikoon -- kuin suuttuisin voan,
    Niin penkit ja pöyvät, ja taivas ja moa,
                   Ne pelkäis,
                   Ett' selkääns'
                Hyö kohtapa, jokainen, soa.
    Ei Pohjolan portto, eik' hiijenkään väki,
    Ne pystynek minuun, kuin viinoa laskussain näki.
                Peikko, tuo väitteä,
                   Heitteä,
                   Peitteä
                   Meitä.
                Kyllämä kuritan tuon!
                   Pois tieltäin,
                   Pois tieltäin! :|:
                Jos et sä pulloisi juok.

                   Olkaappas vait!
    Saakeli soikoon -- jo selkäisi sait!
    Paukutan peähäis, ett' halkiaa luu.
                   Niin tuokaa,
                   Ja juokaa!
                Sill _Bacchus_ ei suvaihtek muu.
                   Hattuisi näin!
                Kallellaan, kokallaan, -- takoapäin! --
    Ja nuttuisi pois! Jotta näkisi kaikk',
    Ett' tämäkin työ onpa saakeli kova ja vaikk'. --
                Yksinki pappi,
                   Tappi,
                   Nappi,
                   Sappi --
                Totta moar' -- kaikkipa nuo...
                   Pois tieltäin,
                   Pois tieltäin! :|:
                Jos et sä pulloisi juo.



Juopuneen valitus.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 23).


[Lauletaan kuin: "Ack du min moder, säg hvem, dig sände" &c. Tämä laulu
onki kaikista _Bellmanin_ lauluin-laitoksista, meijän mielestämme,
kauniin, syvä-luontoisin ja synkkä-sanaisin. Kuvataan muka, hänessä,
juoppo-lallin surkuteltavata ja meitä hirmuttavaa mielen-luontoa, koska
hään, selväpeässä, turmelustansa katuvainen, kiroillen syntymisensä,
päivittelöö tätä onnetointa elämän laitoa, mutta kuitenkin haluttaa
häntä heti toas, hillihtemätäk, entiset himonsa, kunnekka hään viinalta
vähittäin virvoitettu, siihen jo unouttaa surunsa ja mieli-murheensak,
ja jälleen toas, juovuksissaan, humala-riemuillaan rehettelöö.]

    Äitini kulta! kuka sun soatti
       Vuoteelle isäni?
    Siinäkös siitten yksissä jo moattiin?
       Voipa poloini!
          Halaisit vanhan;
          Vaivani kannan
            Sinun tähteisi;
          Koskas sa huiskit,
          Leikit ja kuiskit,
            Virkist' vereni.
          Maht' piteä itekseis
          Neitsykäisyyteis!

    Kutti, sun vuotees ja sänkyis-värkki,
       Kussa sun neitsyys jätti!
    Kutti, sun silmäis ja sun piikuus-merkki,
       Joka isäin petti!
          Kutti, kuin kantoi
          Kihlat, ja antoi
            Suostumuksensa!
          Kutti, kuin läksit
          Sänkyyn, ja -- täksi
            Vuoksi -- haluilla!
          Vai liekös saunassa,
          Minun synty-moa?

    Uskollisuutta en kahok miks'kään,
       Kuttipa vanhempain!
    Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin,
       Hyvän levon sain!
          Kenkäni nätti,
          Riepu ja rätti,
            Paita mustana;
          Huivi ja takki,
          Karvatoin lakki
            On mun turvana!
          Mun ruumis syyhytteä;
          Nostappas mun peä!

    Kylmät on käteini, ja seäret laihat,
       Puisteloo kaikki luut;
    Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak,
       Kahoppas nuo muut'!
          Silmäini, veikot,
          Ovat jo heikot,
            Huonot kaikki tyyn';
          Eikä mun kaula,
          Jaksakkaan laulaa --
            Mikäs siihen syy?
          Liekös viinaa viel'?
          Tekisi mun miel'.

    Janottaa minuu -- joisin kuin härkä,
       Vaikkapa mitä voan;
    Olenki juoppo -- vaikk'en viinan märkeä
       Olek soanutkaan.
          Köyhä, jos kohti,
          Ryyppeä tok' tohtii;
            Kulkku, kultani!
          Kaikissa retkiss',
          Kuoleman hetkiss'
            Kastan suutani;
          Ja, vaikka kuolen nuon --
          Vieläik siitten juon.

    Luukut jo peästä'än, avaavat oven,
       Sänkyt jo heitetään;
    Tähtipä koilta painetaan moan poveen,
       Pilviin peitetään.
          Päivä jo paistaa,
          Tornit ne loistaa,
            Ilma kaunis lie --
          Missä mun housut?
          Tässäpä rousit,
            Jotka krouviin vie.
          Enkös siis' viinaa soa?
          Kuolen janosta. --

    No, niin mä tahon karaista mielein!
       Horjua sinneppäin;
    Nytpämä voijan kulkkuini ja kielein,
       Kaikki jäsenein'.
          Hurraapa huuta!
          Nyt ei ouk muuta!
            -- Koatak laskuun, hoi!
          Nytpämä voinnun,
          Luonnun ja toinnun,
            Enkä pelkeäk noi...
          Tuo tänn' viinaisi!
          Kiitos kultaini. --

    Moattuais, kiitän! Kostelen niitä,
       Jotkapa häissä joi;
    Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!
       Siihen hirren toi.
          Voimaisi kiitän,
          Tekojais siitten,
            Vanha isäni!
          Jospa me taisimm'
          Tavata, saisimm'
            Ryyppeä viikonki.
          Tottapa juovuksiin --
          Joutuisit moar' niin.



Oamulla, Muoria kuvaelessaan.

(Suomentama Fredmannin Lauseista N:o 39).


[Lauletaan kuin: "Storm och böljor tystna ren" &c. Äsken painettu
Lentolehessä "Suomi" 1847, N:o 16. Herra J. F. Granlund on myös
varsin somasti koitellut mukaillaa tätä Suomeksi, Laulussaan
"Kevät", painettu Turussa 1845.]

    Myrskyt taukoovat jo pois --
    Ilma kaunis -- kohta ois,
       Varjot väheneepi; --
       Päivä läheneepi,
            Pilvet kulkee,
            Sumun sulkee,
       Ilmoittaavat päivän, julki.
    Tuulet hiljain puhaltaa,
    Lehet kaikki liikuttaa,
       Hoavat kaikki huojuu,
       Suot ja lähet kuohuu.
            Tetret soittaa,
            Ohjat, joita...
       Miesi hevoistansa hoittaa --
                 Uunissapa
                 Palaapi jo
                 Risuja ja
                 Tikkuja. No!
            Jopa velli-pata kiehuu --
       Mies, jo tulellans',
       Suuren tukan kans',
            Piippu-nysällänsä liehuu;
       Istuin kivellä,
       Työmies, niitulla,
            Lapiansa kohoittaa.

    Krouvair soappaitansa soa,
    Viina-pannuns' hivuttaa;
       Tuoppiinsak jo tarttuu,
       Ovessansa varttuu.
            Piippu syttyy,
            Ukko kiihtyy
       Kylän poikihin ja tyttö'in.
    Eukko, veräjässäpä,
    Painaa peätäns' käteensä;
       Sinnek tännek huojuu,
       Nukkuupi ja nuojuu.
            Päivä paistaa,
            Akka raiska
       Havaihtee, ja tuopin maistaa.
                 Myllyssäpä
                 Rattaat jo käyp',
                 Kuulin ja näin
                 Kujasta päin --
            Sepän takoomista, tarkast;
       Palkimellaan hään
       Paukuttaapi näin,
            Puoleksipa vaikka alast.
       Liehuu tulen kans'
       Vasarohillans',
            Laulain oamu-virttänsä.

    Ilma raitis', -- terveik tuo
    Pienimmätpä kukat, nuo
       Jopa puhkiaavat,
       Oamu-kasteen soavat;
            Kauniist' loistaa; --
            Lemun -- noista
       Etelätteretpä poistaa.
    Mehtä, tuolla, sinittää,
    Vuoret kaikki pimittää --
       Roavaat kaikenlaiset,
       Kylän lapset, naiset,
            Käypi tuolla,
            Soittaa suolla,
       Soattaa karjan pohjos-puolla.
                 Kiurutpa, niin,
                 Liuhaavat nuo,
                 Kukkopaki --
                 Laulaapi tuo;
            Havaihteepi koko luonto.
       Uueks' voitoks' myös,
       Uueks' kauniiks' työks',
            Jott' ei puuttuis mitään näissä --
       Nousi Muovits jo,
       Otti värin, ja
            Istui taulunsapa luo.

    Kappas muorin! -- Minkäs neän;
    Nauha-myssy -- kappas hään!
       Kukat povellansa,
       Piska polvillansa;
            Päivän varjo
            Tuolla kurja --
       Voi tuo Muovits, mikä hurja!
    Voipa pahuus! Naurattaa...
    Kuin tuon rymän nähä soa --
       Halun kanssa, peässä,
       Niinkuin herras-väessä
            Neätkös tuota!
            Lykkeä luota
       Käsiänsä, aivan suotta --
                 Nisujaan hään
                 Väistelööpi,
                 Hyvästipä
                 Emäntäni
            Olet kuvaillutki tauluun.
       Mutta, sanos sen, --
       Miksi istuu hän,
            Kanan kanssa kainalossaan?
       Sy on, kultain, se
       Ett' sen ystävä
            Ukko vanha eleä viel'.



Vanha Jussi.

(Suomennettu Fredmanin Lauluista, N:o 44).


[Lauletaan kuin: "Gamla bror Jockum, klang vid denna rågan" &c.
Painettu "Suomessa" 1847, N:o 6.]

    "Kuulespa, ukko! -- Miten nyt on laita?
    Kuinkas sun akkais, armas voi?"
    "Kiitänpä nöyrästi! -- Kuka sanoo taitaa?...
    Tuossapahan! -- En sanook voi.
      Ja, ja, ja, ja! Mun murheeni on suuri!...
      Mierukkapa minä! -- Viekas hään.
      Kaikki kummallen jo näytteä --
      Hitto hänen mieltäns' täytteä"!
      "Älä ouk tuosta milläänkään"!

    "Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa?
    Toruullenko toisinaan?" --
    "Ei! Kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
    Niin mullen aina nauretaan.
      Tuossapa on yks' koiran-silmä!
      Toinenki, tuos' on, -- pilkka-suu. --
      Suutun kyllä! Jospa voisin,
      Hiijen helvettiin ne soisin!"
      "Vähäpäs tuosta! Eikös muu?"

    "Voan, veikkoseini! Liekös siitten muita,
    Kuin tuo yksi, armoissaan?"
    "Voi, veli kulta! Kuin metässä on puita,
    Niin niitä tapaat aitassan.
    Itkenpä kyllä katkerasti...
    Poloinenpa poika"! -- "Mitäs tuo?
    Täytäk pullois, toisen puolen!"
    "Kohta, kultainen, ma kuolen" --
    "Vieläpä vainen... Tuoss' on, juo"!

    "Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta,
    Taputak leukais, lähtiissäis?"
    "Lämmittää kyllä lihaani ja luuta;
    Sanoopi: 'kahok ihtiäis!'
    Lakkini, peähäin, kauniist' laittaa;
    Mutta sill' on häjyt mielessään...
    Kukas, kultainen, tuon taitaa?"...
    "Juoppas vieläik? Ei se haitak;
    Riemussa vietäk päiviäis!"



Kortin lyönti.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 42).


[Lauletaan kuin: "Ren Calad jag spår och tror" &c.
Painettu, äsken, "Suomessa" 1847, N:o 18.]

         Jo ma luulen, uskon sen.
         Sull' on vuoro, veikkonen!
         Sotkek kortit, jakaa siitten
              Meillen niitä,
                   Kultainen!
         Ristii-ässän -- jokos sait?
         Rouvan myös! -- No oles vait. --
         Kuninkaspa paras teällä;
              Pistäk peälle!
                   Mitäs hait?
    Muoriseni, kultainen, uotappas, uota!
         Pistäk tuota! Pistäk tuota!
              Pistäppäs nyt sen!

         Ulla sini-puvussaan,
         Hieno helma istuu voan. --
         Kaulallansa helmeet väilyy,
              Solet häilyy
                   Rinnassaan.
         Miten nyt on? -- Heitäk sie!
         Hertta-rouva tilin vie.
         Viisi-silmäkin on tuolla,
              Toisten puolla!
                   Miten lie?
    Äläpäs sä kultainen huolikkaan tuota!
         Lykkeä luota, lykkeä luota!
              Kuka jakaapi?

         Pata-kakkonenpa toi! --
         Heti Ulla senki soi;
         Hitto, eipä ässä puonnut!
              Eikä tuonut
                   Voiton. Voi!
         Kiitän nöyrimmästipä,
         Etkös sait jo ässän sä?
         Muistak, veikkoinen, niin meilläik
              Oli eilläik
                   Voittoki!
    Näytäppäs sie valttiais -- lyö jotta pöllyy.
         Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk,
              Heitäk heitä jo!

         Ullan pienet sormet voan
         Pilkistäiksen toisinaan,
         Korttiloissa onnen antaa --
              Voiton kantaa
                   Tossiaan.
         Katos kuin tuo, silmillään,
         Kahtoo tännek. Jopa neän!
         Sormuksenpa sormessansa,
              Nauraissansa,
                   Pitää hään.
    Huuappas ja huu'a! Kas Muovits, tuo koira,
         Viepi kaikki, viepi kaikki,
              Korjaa käsillään.

         Mutta kuulkaa, veikkoiset,
         Avatkeeppas oven het'!
         Talven pakkaiset -- he vaipuu,
              Pois jo taipuu
                   Kylmimmät.
         Muori Kaisa, katoppas!
         Tähet kiilteä taivahass' --
         Kuu jo tavallaanpa si'ittyy,
              Vesi riittyy --
                   Kahoppas!
    Viskooppas sa peälleisi, voatteisi, Ulla!
         Paha tulla, paha tulla
              Ehkä sairahaks'.

         Lammilla ajetaan toi,
         Kuules kuinka kulit soi!
         Jeä se kesteä, kunnek' puhkii;
              Jopa uhkii!
                   Minkäs voi?
         Kahok varsa, voahessaan,
         Kultaisissa valjaissaan!
         Kuinka juostensa jo koipii.
              Ehkä voipii
                   Vuoronsa!
    Toi kahtokeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa --
         Hyvin loaja, hyvin loaja,
              Ympäir lampia.

         Kappas ruunain! Kappas viel' --
         Joll' on harjuistimet -- siel'.
         Kuin se, kavioillaan, keikkuu;
              Etkös, veikko,
                   Tekis' miel'?
         Kennen sälkö, kilvan peäll',
         Juoksoopi, kuin poro, jeäll'?
         Jopa kuuleppas -- kuin räikkyy!
              Etkös säiky
                   Olla teäll'?
    Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;
         Puolen yötä, puolen yötä
              Niitä kiertelee.

         Oriik tuolla, veikkonen,
         Lenteä täyttä nelisin;
         Pilku peä, ja jauho turpa,
              Kaunis kurkku,
                   Kultainen!
         Mutta valkoinenpa tuo
         Joka avannosta juo;
         Kahok kuin se häntäns' heittää!
              Kohti meitä
                   Silmäns' luo.
    Kuules kuin nuo miehet -- ne kiljuu ja huutaa?
         Mitäs muuta, mitäs muuta?
              Viinoa ne juo.

         Suet ulvoo konsanaan,
         Jopa sataa, kylmeä soan.
         Oven kiini! Pistäk uuniin
              Puita, suinkin,
                   Pistäk voan!
         Neät kuin puihen latvat, täss',
         Seisoo hallan huuhtehess';
         Vainiot ja pellot, huuhat,
              Lehot, luhat
                   Iljanness'.
    Kultaini, tuo laskuin! jo vilut mun puistaa --
         Kehnomp' muista, kehnomp' muista,
              Kohta kuolen täss'.

         Kuules kuinka -- seinän taa
         Tuiskuu, ryöpyy, lunta sa'a,
         Tuulet tuntuu, kuu jo kammoo,
              Tähet sammuu,
                   Vuoronsa.
         Tässä seurassa niin myö,
         Kosk' on kolkko päivä, yö,
         Viinan voimoapa kiitämm';
              Otak siitä!
                   -- Juo ja syö!
    Muistiksi mun tyttöni, armani aina!
         Kortit lainak, kortit lainak
              Tuloo uusi työ.



Runojillen.

(Suomentama Fredmanin Lauseista N:o 14).


[Lauletaan kuin: "Hör J Orphaei drängar" &c.]

        Kuulkas Runomiehet,
        Jännitkeepäs kielet!
                Soitak kaikki -- -- -- V.llo.
            Väinämöiselle!
        Jotka vaimon kiittää,
        Kunnioittaa niitä,
                Hyökin tehköön -- -- -- V.llo.
            Tätä mielellään!
    Jotka juotten vanhan oloisen,
    Teillen toivon peän hopiaisen -- -- -- V.llo.
            Kulkun myöski kultaisen!

        Viulut kauniisi soikoon!
        Viina-pullot voikoon!
                Viuhak veikko -- -- -- V.llo.
            Viukak hatullais!
        Näytäppäspä töitäis,
        Sull' on ystäväitäis,
                Viina kiehuu -- -- -- V.llo.
            Öillä päivilläik.
    Pullot käissä, somat soitot myös.
    Kiitos vaimoll', viinall', kaikess' työss' -- -- -- V.llo.
            Juoppas nyt, jos olet mies!

        Runojaksi pyytät,
        Tekojaisi syytät,
                Aivon harvoin -- -- -- V.llo.
            Jotaik valmiiks soat.
        Kullalleisi annoit,
        Kihlojaisi kannoit,
                Kuka arvaa -- -- -- V.llo.
            Sinun laulujais?
    Panet hattuis peähäis, kultainen!
    Viinan vilja on nyt voitollen -- -- -- V.llo.
            Kah, Cupido lapsineen!

        Honkikoissa noissa,
        Ukon leimahtaissa,
                Venus tarjoo -- -- -- V.llo.
            Pullon pihistään.
        Sepä pilvill' istuu,
        Lahjojansa viskoo
                Yltä ympäis -- -- -- V.llo.
            Meren niinkuin moan.
    Voan ei veissä, mutta viinassa,
    Onnelapa aina kukoistaa -- -- -- V.llo.
            Olek kultain iloisa!

        Suloinen sen valta!
        Ylältä ja alta
                Pikair kiiluu -- -- -- V.llo.
            Kirkkain' kultana.
        Muovoitteleis tässä!
        Peäset murheistaisi,
                Kuinpa muistat -- -- -- V.llo.
            Runon soittojais.
    Kuvasi sa olet mielivän,
    Kantavan kuparin nenöisen; -- -- -- V.llo.
            Olet kaunis näköinen!

        Viina kaunistaa,
        Ja sun nuoreks' soa;
                Ota tavaks' -- -- -- V.llo.
            Soittaa viulullais!
        Jollon tuopiin koitat,
        Vaivan toas sa voitat;
                Pohjassapa -- -- -- V.llo.
            Onnen päivais neät.
    Onnekseispa vaimon mieluisuus,
    Ja myös viinanki viljallisuus; -- -- -- V.llo.
            Juoppas runoilia uus'!



Kapraal Kuren hauvattaissa.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 38).


[Sillä laulannolla kuin: "Undan ur vägen, se hur
Profossen med plumager" &c.]

    Poisipa tieltä! Kah hosujapa, tupsupäinen,
    Kirveellään liehuu: jo auki koko tie!
    -- -- Kah piiparikin, viiksikkäinen,
    Vaskisen huilunsak huulillen jo vie!
            Rumpali paukkaa,
            _Pohto_ käypi eilläpäin;
            Huutaa jo kaukaa:
                  Seisoppas näin!

    Katoppas tuota! Kuin häijy käsiänsä heitteä,
    Palikkaa viskoo, ja nahkaan paukuttaa;
    -- -- Kaks' talrikkia toinen heistä
    Paiskoopi yhteen. Yks' torveen puhaltaa.
            Yksipä peuhaa
            Rautaisilla pellillään;
            Roiskaa ja reuhaa --
                  Teköö hään.

    Kahoppas _Pulliain_! kuin tihjältään hään astuskelee,
    Itkeinpä lempiäst' -- pehmyt-syväinen;
    -- -- Ja perästäpä kiiruhtelee
    _Kiukas_ ja _Liukas_, ja tuokin _Hyvöinen_.
            Jalkansa muuttaa,
            Kiverinsä kantelee;
            Kuules kuin huutaa:
                  Seisatkee!

    Terveppäs _Pohto_! Etkös mummu neäk, kuin meillen
    Silmänsä iskee, ja nauraa pilkan vuoks'?
    -- -- Jo tahistaanpa hoipertelee --
    Ett tu, ja ett tu, piek tahti, astuk luoks'!
            Kass' kuin tuo narri
            Ylpeileeksen lakistaan!
            Valkoiset varret,
                  Soappaissaan.

    Lehtolan _Kaisa_ ikkunassaan itkeskelee,
    Hempiä, lempiä, kiero silmäns' kanss'.
    -- -- Kanleleensa kihnuttelee
    Krouvairi -- nauraa, ja soittaa viulullans'.
            _Hulkoisen_ leski
            Kirjan kanssa, suruissaan,
            Seisoopi tässä
                  Juovuksissaan.

    Siittenpä Suntia, siitten Uni-lukkair tuloo,
    Krouvari _Juolas_, ja krouvair _Pulloinen_. --
    -- -- Annas soittaa, jottas kuuluu!
    Rumppali hyrrää, ja pauhaa yhtenään.
            Vähinpä eissä
            Kontaa Lukkair, huitissaan;
            Kantavan, käissä,
                  Lapiansa.

    Juonipa kulkoo. Veikko, kuk' on kuollut näistä?
    Kapraali Kurki, Hämeen jalka-väess';
    -- -- Ja siitten käypi, johto-väistä,
    Poikansa nuorin, törö-myssy peäss'.
            Hään kirstun jälkeen
            Käypikin, ja siitten myös
            Juottaja _Pälkäin_,
                  Ja papismies.

    Ja Kapraal' _Kurki_ hään heitti tupen miekkoinensa!
    Nyt hään on kuollut. -- Vai, onko kuollut jo?
    -- -- Hään viimen mustutt' viiksiänsä,
    Maaliskuun toisena, männä vuonna jo.
            Näyttäimme uhkeeks';
            Voan on turhuus elomme --
            _Kurki_, sun tuhkais --
                  Kunnoitamme.

    Perhana vieköön! Seiskee suorat! Oikaistatkee!
    Keännäitkeet -- Kunniaksi, kiverien kanss'!
    -- -- Olallenpas! Soitatkeepas!
    Tarkoitak taivaaseen! Laukaiseppas kanss'!
            _Kurenpa_ seikat,
            Kiitetäänpä viinan läss';
            Kiitospa veikot, --
                  Vahista täst'!



Mähöiselle.

(Suomentama Fredmanin Lauseista N:o 13).


[Lauletaan kuin: Nå ä nu alla församlade här &c.]

    Tokkopa kaikki jo ko'ossa lie?
    _Myllärin Matti_, ja Hotakka -- sie?
    _Junttilan Jussi_? -- Jo, teälläpä, mie!
            -- Kaikki ko'ossa lie. --
    Renkit ne huiskaavat hevoisillaan,
    Nyt tuloo vaunut, ja rattahat vaan --
    Vieraat tänn' tuppailee parahaillahan!
            Kohta tanssitaan. --
            Ouvot ja tuttavaiset,
            Miehet kuin nuokin naiset
    Corno. -- -- -- Kaikki jo on teäll'.
            Vanha _Vauhkoin_, vaimoneen,
            _Mähöinenki_ miekkoinensa,
            _Loatikkainen_ lapsineen,
                  _Joutsa_ joukkonensa.
    Tuossapa tuoki on -- -- tervek mies!
    _Laurilan_ isäntä! poikansa myös!
    _Eskolan_ emäntä -- silkissä, ees'!
            Takana, nauhoiss' ja vyöss'.

    Tuossa on Muovits! -- Kah, terveppäs mies'
    Missäs out ollutki?... Lempopa ties'!
    Paitais on palava, hiukseis on hiess'
            Niinpä 'terveh mies.
    Karhun on rukkaiset kätessä -- neät'!
    Ilveksen nahkainen lakkikin peäss'.
    Veihti on vyöllänsä, ruoska on käess' --
            Rukkaisetpa neäts'!...
            Neitoiset -- kappas noita!
            Kuules jo sarvet soittaa...
    Corno -- -- -- _Tiina_, vaimoväest,
            Hyvin huonosti hään voi --
            Jokos keännyit tautiin _Tiina_?
            Poveis aukki! -- tuokaas hoi --
                  Vähä saksan viinaa!
            _Laurilan_ Isäntä -- ryypätään pois!
    Rakkauen ruusut, ne viinoa sois --
    Suupa jo peätyypi naurullen; ois
            Valmis -- kuinpa tois.

    No _Eerik Porka_, paak lakkisi peä'äs!
    Eläs sie seisok -- kuin pahassa hä'äss'
    Läheppäs sisään, ja vaimoinki väess',
            Panek lakkiis peäas'!
    Kintahat käteisi, hyppeäppäs mies!
    Kättereks' tuletki, ehkäpä ties'?...
    _Mähöisen_ miekkoinen seisoopi e'ess';
             Hyppeäppäs nyt mies!
             Mieltyypi hyvä suopa...
             Ukko on -- aika juopa.
    Corno -- -- -- Jo on viereheis --
             Keikuttelek häntä voan!
             Miehuuttaisi, tuolle, näytät; --
             Ukko _Mähöinen_ ei soa
                   Nähä miten käyttäit.
    Puhallat torvellais, puhallat sie!
    Erkko ei väliä, mistäkään, pie --
    Kätensäk hiljallen helmoillen vie --
            Ukko -- missä lie?

    Kuuleppas, _Mähöinen_! kuuleppas hoi! --
    Mitäs sä ähkäät, ja voihkaat ja voi'?
    Tässäpä pulloisi.... lakkiis on toi!
            Ryypätäänpäs hoi --
    Eläs sä, veikkonen, joutavia!
    Tansissa toistapa luulla ei soa --
    Kaikkipa tässä on kannuksissa --
            Juuaanpas nyt vaan!
            Kaikki täss' käypi laillen --
            Soaha, ja olla vaillen...
    Corno -- -- -- "Tok' -- ei kuitenkaan?"...
            Paipatatkos tuosta viel'?
            Lyöppäs, häntä, suuta vasten! --
            Mähöisenpä teköö miel'
                  Riitaan -- vaimoin lasten.
    _Eerikki Porka_, no -- jokos sa sait?
    _Laurila, Hotakka_! -- mitäs te hait?
    _Myllärin Mattiki_, oleppas vaiti
            Kaikk' on kuitti, paitt'...

    Missäs on viinais? Jo kellot ne lyö --
    Vartiat huutaavat, puoless' on yö.
    Seälisin tytöt, jo outtaavat hyö --
            Jopa kellot lyö.
    Tähet ne kiilteä, ja sammuuvat pois --
    Pilvessä yö, jott' ei nähäkkään vois.
    Kohta jo mieltyisin... eikö täss' ois
            Tyttö, joka sois?...
            Vaimot, ja miehet, halaa --
            Minunki mielein palaa --
    Corno -- -- -- Jospa piijan tois!
            Olen valmis!... Jokos myö...
            Rakkauski mielein voittaa.
            Veikot, tansitkeepas työ --
                  Annas sarven soittaa!
    _Mähöinpä_ veikkonen -- mitäs sä teäll'?
    Otappas ryypysi, pureppas peäll' --
    Olet kuin susipa liukkaalla jeäll'.
            Kiitos vaimo-väell'!



Jeä-hyvästeleminen, Kesä-päivänä, suurustellessa, ruohistossa.

(Suomentaminen Fredmanin Lauseista N:o 82).


[Lauletaan kuin: "Hvila vid denna källa" &c.]

    Istuppas heinikossa!
    Ja otak kontistamme, jossa
    Lie viinaa purakossa --
            Ja jotaik eineeks', uskon mie.
    Kappas kuin pullot paistaa! --
    Ja viinaa heiss' on monellaista;
    Otappas nyt ja maista --
            Mikäpä heistä paras lie!
                    Ottakaa Työ,
               Jopa nyt ruohikossa --
                    Juokaa ja syö!
            Istuitek heinikossa --
    Tähänpä ruetaan nyt myö!
    Corno -- -- -- Jo ruetaan nyt myö.

    Katospa kuin on koria
    Tämä paikka -- aivan soria,
    Lehtokin nuori, noria,
            Se viherteäpi ihana.
    Lehet, ne lipattaapi,
    Kuin heihin tuuli puhaltaapi;
    Varjonsak alla soapi
            Myö istuitella suojassa.
                    Otappas ja
               Sinun pulloisi korjaa!
                    Juuaanpahan...
            Katospa kuin on koria,
    Ja tämä paikka ihana --
    Corno -- -- -- On aivan ihana.

    Käkikin istuu puussa,
    Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;
    Kiurukin lenteä tuossa --
            Ylähällä taivaassa.
    Talossa renkit puivat,
    Ja kalat rannoillen jo uivat,
    Jo suot ja moat on kuivat --
            Ja nurmet nuoret iloisat.
                    Kohtapa soat,
               Ehkä tässäkin kuussa,
                    Moa-omenat. --
            Käki jo istuu puussa,
    Ja tuopi suven sanomat --
    Corno -- -- -- Toi suven sanomat.

    Jo ruohot kaikki voivat,
    Ja tuomikot -- ne kukkiloivat,
    Paimenten sarvet soivat,
            Ja iloitteloo koko moa.
    Oriit ja tammat hirnuu --
    Ja torpan tyttö voita kirnuu --
    Viil'pytty sill' on hirmu,
            Ja muniakin jonkuu sa'an.
                    Pihassapa...
               Jopa siihen ne toivat
                    Leheksiä --
            Nyt ruohot kaikki voivat,
    Ja hajottaavat lemunsa --
    Corno -- -- -- Hajottaa lemunsa.

    Neitonen, toimessansa,
    Levittelööpi ruokiansa --
    Marjoja, maijon kanssa,
            Ja muna-voita tarjoo hään.
    Kass' kuin hään, tuolla, miehuu --
    Ja, lusikoillaan, liukkaast' liehuu;
    Kahvitki jopa kiehuu...
            Ja piirakoitansakin neän.
                    Syyväänpähän,
               Nytki tuomisiansa!
                    Mielellähän...
            Neitonen toimessansa --
    Hään eipä jouvak kiireistään.
    Corno -- -- -- ei jouvak kiireistään.

    Soittakaa veli-kullat,
    Kosk' on tuttuin tänne tullut;
    Laulatkee niinkuin hullut --
            Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!
    Jo suurus-pulloin halaan,
    Ryypyn -- peälle ruoka-palan,
    Toisen -- syötyä kalan.
            Viinan tilkkaa maistellaan!
                    Otetahan
               Hänen muistikseen pullot --
                    Juokaa nyt voan!
            Soittakaa veli kullat....
    Ja ollaanpa nyt riemuillaan!
    Corno -- -- -- Ja ollaan riemuillaan.

    Viimeiks' mä kiitän Teitä!
    Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;
    Elkeä unohtak meitä.
            Sulo, armas, kultani!
    Kohta meill' ero tulee,
    Ja mullaks' muuttuvani luulen;
    Jopa tuonetar kuulen...
            Kyselevän perästäni.
                    Tok', kuitenki --
               Ennen kuinpa tuo peitteä
                    Mun silmäni...
    Viimeiks mä kiitän Teitä,
    Hyvästi nyt mun armani!
    Corno -- -- -- Hyvästipä kultani.



Ukko Noak.

(Fredmanin Lauluista N:o 35.)


[Lauletaan kuin: "Gubben Noak, gubben Noak" &c.]

    Ukko Noak, ukko Noak
    Oli kelpo mies!
    Kuin läks' arkistansa,
    Niin hään kohta, kanssa,
    Istutt' viinaa, istutt' viinaa,
    Missä moata ties'.

    Noak souti, Noak souti
        Vanhan arkkinsa.
        Osti viina-pullot --.
        Semmoisia, hullut,
    Nyt ne myövät, nyt ne myövät
        Juuvak kaljansa.

    Hään kyll' arvais, hään kyll' arvais
        Jotta miehetki
        Tahtoi juuvaksensa,
        Kuin eläimiänsä --
    Silläpä hään, silläpä hään
        Viinan kasvatti.

    Eukko Noak, eukko Noak
        Oli kunnon nais'!
        Antoi ukon juuva --
        Toista käski tuuva;
    Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
        Semmoisenki sais'n?

    Ei hään kieltän't, ei hään kieltän't:
        "Kuules, ukko, hoi!
        Olek juomastaisi!" --
        Ei! -- Tuo armas naisi
    Antoi soaha, antoi soaha
        Minkä hään voan voi.

    Ukko Noak, ukko Noak,
        Puna-poskillaan --
        Sill' oil pitkät hiukset.
        Parrat niinkuin viikset;
    Pani pohjaan, pani pohjaan,
        Joi ja lauloi voan.

    Silloin syntyi, silloin syntyi
        Eleä moailmass';
        Soatihinpa kyllä --
        Eikä toisen silmä
    Katehtinut, katehtinut
        Niinkuin meijän moass'.

    Muistin pullot, muistin pullot,
        Niist' ei tietynnä;
        Sanottiin ei laisin:
        "Jos ma luvan saisin;"
    Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
        Pantihinpa niin.



Oppisten Laulu.

Körneriltä. (Suomentama).


[Lauletaan kuin: "Studenter äro muntra bröder" &c.]

    Myö oppiset, myö ollaan veikot!
    Voan mitkä olettenpa työ?
    Työ vanhat oletten jo heikot;
    Voan myöpä ollaan nuoret, myö. --
       Sill' murheet mieltämme ei painak:
       Myö, oppiset, on lystit ainaik -- :|:
          Myö oppiset, myö oppiset,
          Myö oppiset, myö oppiset,
             Myö ollaan lystit aina.

    Ei kirjoissa ouk kaikki tieto!
    Sill' mieli, jok' on iloissaan. --
    Monipa oppinut on mieto,
    Vaikk' luuloo viisas olevan.
       Varottivatki ukko-vainaat;
       Voan myöpä laulelemme ainaik -- :|:
          Myö oppiset, myö oppiset,
          Myö oppiset, myö oppiset,
             Me laulelemme aina.

    Jos sota syttyis Suomen moahan,
    Niin sinnek myöki jouvutaan;
    Kuin miekkoja voan kerran soahan,
    Niin vihamiestä voitetaan.
       Ei kourissamme paljon painak --
       Myö urholliset ollaan ainaik! :|:
          Myö oppiset, myö oppiset,
          Myö oppiset, myö oppiset,
             On urholliset aina.



Juuvaan

(Suomentama).


[Lauletaan kuin: "I gamla Svea land, den satsen oförändrad står" &c.]

        Viel' meilläik nytkin myös,
        Kuin muinon, eletäänpä viel';
        Myö juomme, joka mies,
        Kuin kerran teköö miel'. --
    Se puhek kuuluu aina voan:
            Juop pois! juop pois!
    Ja urot laulaa, iloissaan,
            Jos tois! jos tois!
    Sill viina voiman meilleik tuo,
            Miks et siis pullois juo?

        Vaikk' muuttuis Suomenmoa,
        Ja vanhat tavat heittäis pois,
        Vaikk' toiset -- aina voan,
        Ja uuet, meillen tois --
    Niin janottaa kuin ennenkin...
            Soas täst! soas täst!
    Kuin ukon-ukon ukkookin
            Soas täst! soas täst!
    Myö juomme vielä -- aina voan
            Muistiksi Suomenmoan.





*** End of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Sampo - Runollisto vuonna 1847" ***

Doctrine Publishing Corporation provides digitized public domain materials.
Public domain books belong to the public and we are merely their custodians.
This effort is time consuming and expensive, so in order to keep providing
this resource, we have taken steps to prevent abuse by commercial parties,
including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the files We designed Doctrine Publishing
Corporation's ISYS search for use by individuals, and we request that you
use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort
to Doctrine Publishing's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a
large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of
public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Keep it legal -  Whatever your use, remember that you are responsible for
ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because
we believe a book is in the public domain for users in the United States,
that the work is also in the public domain for users in other countries.
Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we
can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is
allowed. Please do not assume that a book's appearance in Doctrine Publishing
ISYS search  means it can be used in any manner anywhere in the world.
Copyright infringement liability can be quite severe.

About ISYS® Search Software
Established in 1988, ISYS Search Software is a global supplier of enterprise
search solutions for business and government.  The company's award-winning
software suite offers a broad range of search, navigation and discovery
solutions for desktop search, intranet search, SharePoint search and embedded
search applications.  ISYS has been deployed by thousands of organizations
operating in a variety of industries, including government, legal, law
enforcement, financial services, healthcare and recruitment.



Home