Home
  By Author [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Title [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Language
all Classics books content using ISYS

Download this book: [ ASCII | HTML | PDF ]

Look for this book on Amazon


We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month
fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit
Author: Flaccus, Quintus Horatius
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
Copyright Status: Not copyrighted in the United States. If you live elsewhere check the laws of your country before downloading this ebook. See comments about copyright issues at end of book.

*** Start of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.



OODIT, KARMEN-SEEKULAARE JA EPOODIT

Kirj.

Kvintus Horatius Flaccus


Suomentanut ja selityksillä varustanut

A. Leino



K. E. Holm, Helsinki, 1891.



SISÄLLYS:

 Alkulause.
 Kvintus Horatius Flakkuksen lyhyt elämäkerta.
 Lyhennyksiä.

I. Oodit.

Ensimmäinen Kirja.

  1. K. Cilnius Maecenaalle.
  2. Caesar Augustukselle.
  3. Laivalle, jolla Vergilius matkusti Athenaan.
  4. Lucius Sextiukselle.
  5. Pyrrhalle.
  6. M. Vipsanius Agrippalle.
  7. Munatius Plankukselle.
  8. Lydialle.
  9. Thaliarkhukselle.
 10. Merkuriukselle.
 11. Leukonoëlle.
 12. Caesar Augustukselle.
 13. Lydialle.
 14. Valtiolle.
 15. Nereuksen ennustus Trojan häviöstä.
 16. Ystävättärelle.
 17. Tyndarikselle.
 18. P. Kvintilius Varukselle.
 19. Glykeralle.
 20. K. Cilnius Maecenaalle.
 21. Dianalle ja Apollolle.
 22. Aristius Fuskukselle.
 23. Khloëlle.
 24. P. Vergilius Marolle.
 25. Lydialle.
 26. Aelius Lamialle.
 27. Juomatovereille.
 28. Merimies ja Tarentilaisen Arkhytaan haahmu.
 29. Iksiukselle.
 30. Venukselle.
 31. Apollolle.
 32. Lyyrylle.
 33. Albius Tibullukselle.
 34. "Itsellensä" (ad se ipsum).
 35. Antiumin Onnettarelle.
 36. Plotius Numidalle.
 37. Tovereille.
 38. Palvelijallensa.

Toinen Kirja.

  1. K. Asinius Polliolle.
  2. K. Sallustius Krispukselle.
  3. Kvintus Delliukselle.
   4. Xanthias Fokeukselle.
  5. Lalagen rakastajalle.
  6. Septimiukselle.
  7. Pompejus Varukselle.
  8. Barinelle.
  9. Valgiukselle.
 10. Licinius Murenalle.
 11. Kvintius Hirpinukselle.
 12. K. Cilnius Maecenaalle.
 13. Puulle, jonka iskusta hän oli kuolemaisillansa.
 14. Posthumukselle.
 15. Aikakautensa ylellisyydelle.
 16. Pompejus Grosfukselle.
 17. K. Cilnius Maecenaalle.
 18. Ahnaalle.
 19. Bakkhukselle.
 20. K. Cilnius Maecenaalle.

Kolmas Kirja.

  1. Ihmisten erilaisista riennoista.
  2. Roman nuorisolle.
  3. Caesar Augustukselle.
  4. Kalliopelle.
  5. Caesar Augustuksen kunniaksi.
  6. Roman kansalle.
   7. Asterielle.
  8. K. Cilnius Maecenaalle.
  9. Lydialle.
 10. Lycelle.
 11. Lydelle.
 12. Neobulelle.
 13. Bandusian lähteelle.
 14. Roman kansalle.
 15. Khlorikselle.
 16. K. Cilnius Maecenaalle.
 17. Aelius Lamialle.
 18. Faunukselle.
 19. Telefukselle.
 20. Pyrrhukselle.
 21. Viini-astialle.
 22. Dianalle.
 23. Fidylelle.
 24. Ahnaille.
 25. Bakkhukselle.
 26. Venukselle.
 27. Galatealle.
 28. Lydelle.
 29. K. Cilnius Maecenaalle.
 30. Melpomenelle.

Neljäs Kirja.

  1. Venukselle.
  2. Julus Antoniukselle.
  3. Melpomenelle.
  4. Klaudius Drusus Nerolle.
  5. Caesar Augustukselle.
  6. Apollolle.
  7. Torkvatukselle.
  8. K. Marcius Censorinukselle.
  9. M. Lolliukselle.
 10. Ligurinukselle.
 11. Fyllikselle.
 12. Vergiliukselle.
 13. Lycelle.
 14. Caesar Augustukselle.
 15. Caesar Augustukselle.

II. Karmen-Seekulaare eli Vuosisataislaulu.

III. Epoodit.

  1. K. Cilnius Maecenaalle.
  2. Koronkiskoja Alfiukselle.
  3. K. Cilnius Maecenaalle.
  4. Kohtuuttomasta kohoamisesta.
  5. Velhotar Kanidialle.
  6. Kassius Severukselle.
  7. Roman kansalle.
  8. Hekumalliselle akalle.
  9. K. Cilnius Maecenaalle.
 10. Runoilija Maeviukselle.
 11. Pettiukselle.
 12. Hekumalliselle akalle.
 13. Ystäville.
 14. K. Cilnius Maecenaalle.
 15. Neaeralle.
 16. Roman kansalle.
 17. Kanidialle.



Alkulause.


    "Quisque suorum verborum interpres."

Kun nyt tässä julkaisen tämän pienen tutkimukseni tuloksen, olen
täysin vakuutettu siitä, ett'en ole saavuttava läheskään kaikkein
vanhan klassillisuuden ihailijain yksimielistä hyväksymistä. Ainakin
ahdasmielisemmät heistä katselevat karsain silmin tällaisen teoksen
ilmestymistä, koska muka tämän kautta alkukieltä opiskelevain hieno
kieli-aisti ja itseensäluottamus voivat pilaantua. Minä puolestani,
yhtyen muutaman entisen etevän opettajani mielipiteisin ja perustuen
omaan pieneen kokemukseeni, uskallan asiasta arvella päinvastoin ja
luulen siis tällä pienellä teoksellani saavani alkukielen tutkijan
ainakin perinpohjaisemmin asiaa ajattelemaan sekä siitä ehkä enempi
innostumaan, kuin kuivan sanakirjan selailemisesta.

Sen vaikeuden helpoittamiseksi, joka sen ajan oloja, Roman historiaa
ja muinaistiedettä tarkemmin tuntemattomalle tällaisen teoksen
käyttämisestä luonnollisesti voi syntyä, olen varustanut tekstin
selityksillä. Nämä olen koettanut saada niin monipuolisiksi, kuin
suinkin mahdollista, tietysti siitä syystä, että jokainen muukin,
paitsi juuri tämän aineen varsinainen harrastaja, viljellessänsä
näitä harvinaisen viehättäviä ja opettavia runotuotteita, ehkä
suorasanaisessa asussa, saisi luettavastansa niin selvän kuvan,
kuin mahdollista. Ikäväkseni vaan, ehkä liian myöhään, olen nyt,
teosta lopullisesti valmistaessani, huomannut sen epäkohdan, että
toiset selityksistä ovat tulleet liian laveiksi, toiset taas
jääneet ehkä liian niukoiksi. Vieläpä on sattunut niinkin, että
helposti-ymmärrettäviä kohtia on selitetty, vaikeita taas jäänyt
selittämättä.

Mitä itse teoksen suomalaiseen asuun tulee, niin olen sitä koettanut
saada niin umpisuomalaiseksi, kuin suinkin mahdollista. Siinä
tarkoituksessa olen muutamia kohtia suomentanut jotenkin vapaasti,
jos ehkä johonkin kohtaan taas liiallinen alkukielen noudattaminen on
saattanut tehdä kielivirheenkin. Ominaisnimien oikeinkirjoittamisessa
en ole seurannut mitään erityistä teosta -- koska tähänastiset
tutkimukset sillä alalla ovat vielä jotenkin häilyväisiä -- vaan
olen siinä suoraan käyttänyt omaa, osaksi korvakuulooni perustuvaa
menetystapaa.

Mutta missä määrin minun on onnistunut päästä tarkoitusteni perille,
sitä en saata itse arvostella, se jääköön asiantuntijain tarkemmin
punnittavaksi. Etukättä tunnustan kuitenkin ujostelematta sen,
ett'en parhaimmalla taidollanikaan ole voinut teokseeni saada sitä
viehättävää maukkaisuutta, joka alkuperäisessä on ihailtavana tahi
toisin sanoen, en ole voinut luoda sellaista mestariteosta, jossa

    "Ei tunnu vasaran jälki,
    Eikä pihtien pitimet."

Suomennoksen olen parhaasta päästä tehnyt C. H. Weisen (Leipzigissä
1873) stereotypeeratun painoksen mukaan. Apulähteinäni olen,
mainitsematta muita, käyttänyt seuraavia arvokkaita teoksia,
nimittäin:

    Bojesen, C. F., Handbok i Romerska Antiqviteterna.
        Fjerde upplagan. Örebro, 1868.
    Broman, A. Th., Handbok i Romerska Litteraturens Historia.
        Andra upplagan. Stockholm (Falun), 1871.
    Freund, Schüler-Bibliothek. Präparation zu Horaz' Werken.
        Dritte Auflage. I. Oden, Säculargesang, Epoden.
    Kumlin, L. F., Horatii Oden, Epoder och Sekularsång.
        Andra, öfversedda upplagan. Stockholm, 1865.
    Mellin, R., Q. Horatius Flaccon Valittuja Lauluja.
        Oulussa, 1866.
    Nauck, C. W., Des Q. Horatius Flaccus Oden und Epoden.
        Zwölfte Auflage. Leipzig, 1885.
    Rothsten, F. W., Latinais-Suomalainen Sanakirja.
        Toinen painos. Helsingissä, 1884.
    Stoll, H. W., Fornromerska Bilder.
        Stockholm, 1882.
    Weber, G., Yleinen Ihmiskunnan Historia. Vanha aika.
        Porvoossa, 1883.

Lopuksi pyydän saada lausua kiitokseni kaikille niille, jotka
tavalla tahi toisella ovat olleet minulle avuksi työssäni. Näiden
joukossa olen kiitollisuuden velassa erittäinkin professoreille
A.O.G. Genetz'ille ja O.E. Tudeer'ille, jotka hyväntahtoisesti
käsikirjoituksena silmäilivät teostani ja tekivät siinä tarpeellisia
huomautuksia, samoin, enkä suinkaan vähimmässä, kustantajalle, h:ra
K. E. Holm'ille, jonka ansio on teoksen painosta ilmestyminen.

Muistaessani, että intoa ja ahkeruutta ei suinkaan ole puuttunut,
vaan että työ on ollut paljoa vaikeampi, kuin mihin voimani
oikeastansa ovat riittäneet, voin nyt jättää teokseni yleisön
käytettäväksi, siinä toivossa, ett'ei työni ole aivan turhaan mennyt.

Helsingissä Marraskuulla 1891.

_A. Leino_.



Kvintus Horatius Flakkuksen lyhyt elämäkerta.


Kvintus Horatius Flakkus oli erään vapautetun orjan poika Apulian
Venusia-nimisestä pikkukaupungista, joka oli eräs Romalaisten
uudisasutuksia lähellä Lukanian rajaa. Hän oli syntynyt 8 p:nä
Joulukuuta v. 65 e.Kr. Lucius Manlius Torkvatuksen ja Aurelius
Kottan konsuleina ollessa. Venusiassa oli hänen isällänsä, joka
viraltansa oli huutokauppa-kassööri, pieni maatila, ja siellä
sitten runoilijakin lapsuutensa herttaiset hetket vietti. Perheen
varallisuus näyttää muuten olleen kohtalaisen hyvä, joten siis
pikku Horatiuksellakin oli jo pienokaisesta tilaisuus saada
kyllin kaikenlaista sen ajan hienompaa koti-opetusta. Muun muassa
todistaa hänen kotinsa kunnollista asemaa sekin seikka, että hän
jo pienuudesta näkyy osanneen Kreikan kieltä, jota siihen aikaan
pidettiin Roman ylimysperheiden hienomman sivistyksen merkkinä.

Koulu-ikään tultuansa lähetettiin hän Roman hienosti-sivistyneihin
piireihin. Siellä hän kävi sen ajan kuuluisimman opettajan, Orbilius
Pupilluksen, koulua ja sai kunnollisen kasvatuksen. Opin tietä
kulkiessansa mielistyi hän erittäinkin runouteen ja filosofiaan.
Pitkittääksensä näitä harrastuksiansa lähti hän, kahdenkymmenen
vuoden isässä, Kreikanmaalle Athenaan, kuten sen ajan ylhäisempäin
romalaisten nuorukaisten tapa oli, siellä kuunnellaksensa Kreikan
kuuluisimpain filosoofein, Theomnestuksen ja Kratippuksen, mainioita
luennoita. Mutta täällä hän ei saanut rauhassa työskennellä kauempaa,
kuin vuoden ajan, ennenkun hän v. 44 e.Kr. tasavaltalaisten johtajan,
Markus Junius Brutuksen, kehoituksesta palasi jälleen isänmaahansa,
jossa silloin oli tapahtunut huomattavia seikkailuja (Caesarin murha
y.m.) tasavaltalaisten ja yksinvallan-puolustajain metelöivissä
riveissä. Horatius nimitettiin nyt sotatribuuniksi ja hän taisteli
urhollisesti tasavaltalaisten johtajana isänmaansa vapauden
puolesta tuossa Filippin kuuluisassa tappelussa v. 42 e.Kr. Mutta
kun tasavaltalaiset joutuivat tässä tappiolle, ja heidän etevimmät
johtajansa (Brutus ja Kassius) kaatuivat, hylkäsi Horatiuskin
kilpensä, kuten hän itse leikillisesti sanoo, sai voittajalta armon
ja läksi Romaan.

Aineellisessa suhteessa oli Horatius nyt joutunut milt'ei
täydelliseen rappiotilaan. Hänen isänsä oli tällä välin kuollut ja
tämän perinnöksi jättämä maatila omaisuuksinensa oli maanjaossa
joutunut sotilasten eli veteraanein haltuun. Varattomuus pakoitti
Horatiusta etsimään jotakin sopivaa tointa henkensä elättämiseksi.
Sen hän saikin, kun hän rupesi erään kvaestorin kirjuriksi. Mutta
tämä virka ei häntä miellyttänyt, ja senvuoksi hän jonkun ajan
kuluttua otti eron siitä. Senjälkeen sai hän viran valtionrahastossa,
mutta tämäkään ei ollut hänen mieleisensä, eikä hän siinäkään kauan
ollut. Hän päätti vihdoin heittää koko virkamiesuran.

Samaan aikaan oli Horatius herättänyt yleistä huomiota, julkaisemalla
muutamia runotuotteitansa. Nämä saattoivat hänet piankin silloisten
runoilijain, P. Vergilius Maron ja L. Variuksen, tuttavuuteen
ja suosioon. Vergilius esitti hänet v. 39 e.Kr. tuolle suurelle
seuramiehelle, tiedetten ja taidetten innokkaalle suosijalle,
Maecenaalle. Jonkun ajan kuluttua tuli Horatiuksesta ja Maecenaasta
eriämättömät ystävät. Maecenaan luona Horatius tutustui aikakautensa
etevimpien miesten kanssa, mainitsematta muita, myöskin Roman
mahtavan hallitsijan, Augustuksen. Sittemmin kun Horatius,
luultavasti Maecenaan välityksestä, oli täydellisesti luopunut
tasavaltalaisista mielipiteistänsä, pääsi hän Augustuksen sisimpään
suosioon. Tämä, joka tahtoi Horatiuksen erottamattomasti yhdistää
omaan persoonaansa, aikoi tehdä hänet käsikirjuriksensa; mutta
Horatius ei siihen suostunut. Hän halusi mieluummin yksinäisyydessä
viettää elämänsä hetkiä ja muista erillänsä harjoitella
lempityötänsä, runoilemista. Hänen jalo ystävänsä Maecenas teki sen
vuoksi hänelle mieluisan työn, kun hän lahjoitti hänelle pienen
maatilan Sabinilaisten maassa, Tiburin läheisyydessä.[1] Täällä
hän hiljaisuudessa sai kehittää neronsa tuotteita ja täälläpä hän
useimmat teoksensa valmistikin.

Luonteeltansa oli Horatius erittäin vilkas, iloinen ja leikkisä mies,
jonka huulilta usein hieno iva ja pistävä pilkkakin pujahtivat. Hänen
periaatteensa oli: "ihmisen pitää olla iloinen ja kohtuudella käyttää
hyväksensä kaikkea, mitä Onnetar antaa, niin kauan kun se on hänelle
luvallista." Hän eli yksinkertaista elämää ja rakasti ahkeruutta,
paheksui taas ylellisyyttä ja velttoutta. Suoralla ja rehellisellä
käytöksellänsä hankki hän itsellensä useita ystäviä, joitten
seurassa vietti sitten monta hupaista hetkeä, keskustellen tärkeistä
ihmiselämää koskevista asioista. -- Uskonnosta Horatius ei juuri
välittänyt. Ensiksi suosi hän epikurolaista oppia, mutta vieraantui
siitä vähitellen, kääntyen Stoalaisten puoleen.

Vähän jälkeen ystävänsä Maecenaan kuoleman muutti runoilijakin
Marraskuun 25 p:nä v. 8 e.Kr., lyhyen taudin sairastettuansa, Manalan
majoille, viidenkymmenen seitsemän vuoden iässä, ja koska hän oli
naimaton, eikä hänellä ollut rintaperillisiä, määräsi hän Augustuksen
perilliseksensä. Hänen ruumiinsa haudattiin Eskvilian kummun
kupeesen, Maecenaan hautakummun viereen, siis sen maan poveen, jota
hän sydämestänsä rakasti ja josta hän lauloi:

    "Dulce et decorum est pro patria mori."

       *       *       *       *       *

Runoilija Horatiuksen teokset ovat seuraavat:

I. _Oodit_, joista tiedemiehet käyttävät tavallisesti nimeä
_Carmina_. Näistä ilmestyi kolme ensimmäistä kirjaa vv. 41-24
e.Kr. ja neljäs vv. 18-13 e.Kr. Oodinsa Horatius on kirjoittanut
kokonansa kreikkalaiselle pohjalle. Mestarimaisesti kuvaa hän niissä
perinpohjaisiin tutkimuksiin perustuvaa kreikkalaista elämänviisautta
ja runoutta, ehkä se tapahtuu puhtaasti romalaisessa puvussa.

II. _Karmen-Seekulaare_ eli _Vuosisataislaulu_, kirjoitettu v. 17
e.Kr. pidettävää, Roman seitsemättä Vuosisatais- eli sovitus- ja
kiitosjuhlaa varten.

III. _Epoodit_, joita Horatius itse kutsui nimellä _Iambi_, mutta
joille myöhemmin tiedemiehet antoivat nimen _Epodi_ (εποδοι),
sepitettiin vv. 41-30 e.Kr. Nämä, samoin kuin Ooditkin, ovat hedelmiä
Kreikan kirjallisuuden perinpohjaisesta tutkimisesta.

IV. _Satiirat_, joita myös kutsutaan nimellä _Sermones_, ovat
sepitetyt vv. 41-30 e.Kr. Satiirat ovat kirjoitetut puhtaasti
romalaiselle pohjalle. Niitä on kaksi kirjaa, jotka kumpikin
sisältävät hauskoja kuvauksia sen ajan tapauksista, opetuksia
ihmiselämästä, luonteista y.m. Satiireissa on huomattava varsinkin se
iloinen, leikillinen esitystapa, jolla Horatius suorittaa tehtävänsä,
tahi, käyttääksemme runoilijan omia sanoja: _"ridendo dicere verum."_

V. _Epistolat_ eli _Runokirjeet_, joista ensimmäinen kirja on
nähtävästi sepitetty vv. 24-20 e.Kr. ja toinen vv. 17-10 e.Kr., ovat
sekä kirjoitustavaltansa että sisällykseltänsä jotenkin samaa laatua,
kuin Satiiratkin.

VI. _Ars-Poetika_ eli _Runousoppi_ on jonkunlainen kirje Lucius Pison
pojille. Tässä runoilija lausuu mielipiteensä sekä runousopista
ylipäänsä että erittäinkin draamallisesta runoudesta. Sepitysvuotta
ei tarkemmin tunneta.



Lyhennyksiä.


C. l. Carm. I = Ensimmäinen | C. l. Carm. II = Toinen | Kirja Oodeja.
C. l. Carm. III = Kolmas | C. l. Carm. IV = Neljäs | C. S. l. Carm.
S. = Karmen-Seekulaare (Vuosisataislaulu). E.Kr. = Ennen Kristuksen
syntymää. Ep. = Epoodi. Eritt. = Erittäinkin. J.Kr. = Jälkeen
Kristuksen syntymän. Kts. l. ks. = Katso. N.k. = Niin kutsuttu. Nim.
= Nimittäin. S.o. = Se on. V. = vuonna. Vrt. = Vertaa. VV. = Vuosina
l. vuosien välillä. Ylim. = Ylimalkaan.



I.

Oodit.


    "Omne principium grave."



ENSIMMÄINEN KIRJA.



1 Laulu.

Kajus Cilnius Maecenaalle.[1]


Oi Maecenas, sinä vanhain kuninkaallisten[2] esi-isäin jälkeläinen,
sinä sekä turvani että kallis kaunistukseni![3] Löytyy muutamia,
joita huvittaa vaunuillansa tuprutella pölyä Olympian[4] kiistämöllä
ja heidät juuri kohoittavat sekä kuumettuneilla[5] kilparattailla
kääntöpatsaan[6] kaarteleminen että tuo mainetta-tuottava
palmuseppele[7] jumalain, maailman hallitsijain, vertaisiksi; tätä[8]
se, jos kevytmielisten Kviritein[9] joukkio kilvan koroittaa hänet
ylimpiin[10] kunniavirkoihin;[11] tuota[12] taas se, jos hän on
omaan aittaansa saanut korjata kaiken sen viljan, mitä la'aistaan
kokoon Libyan[13] puimatantereilta. Sitä, joka iloitsee siitä,
että hän saa karhilla muokata esi-isiltä perimiänsä peltoja,
sitä et koskaan Attaluksen[14] suurilla tavaroillakaan voisi
taivuttaa siihen, että hän, arkana merimiehenä, kyprolaisella[15]
laivalla viiltelisi Myrtos-mertä.[16] Kauppijas, joka pelkää
ikarilaisten[17] aaltoin kanssa taistelevaa Afrikusta[18]
ylistää rauhaa ja kaupunkinsa lähiseutuja; pian korjaa hän
kuitenkin vuotavat[19] laivansa, tottumaton kun on köyhyyttä[20]
kärsimään. Löytyypä joku sellainenkin, joka ei halveksi vanhalla
Massikus-viinillä[21] täytettyjä pikareja, eikä surkaile viettää
hetkistä[22] kokonaisesta päivästänsä niiden ääressä, milloin loikuen
[23] viheriöitsevän arbuuttus-pensaan juurella, milloin pyhän[24]
lähteen vienosti kumpuavan silmän reunustalla. Useita huvittaa
leiri ynnä sotatyytyn[25] ääneen yhtyvä koukerotorven[26] toitotus
sekä nuot äitejä kauhistuttavat sodat. Metsästäjä viipyy kylmässä
taivasalla, muistamatta hellää puolisoansa, joko sentähden että hänen
uskolliset koiransa ovat havainneet naarashirven tahi sentähden
että marsilainen[27] metsäsika on turmellut hänen lujasti-kudotut
verkkonsa. Minut kohoittaa murattiseppele[28] tuo oppineiden
otsankaunistus, ylijumalain joukkoon; minut eroittaa kansajoukosta
viileä lehto ja Nymfain[29] keveät tanssit Satyrusten[30] kanssa,
joll'ei Euterpe[31] pidätä minulta huiluansa tahi Polyhymnia[32]
kieltäydy virittämästä lesbolaista[33] kantelettani. Mutta jos sinä
luet minut lyyrillisten runoilijain joukkoon, niin kohoanpa kopeasti
päälaellani tähtien tasalle.



2 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Jo kyllin lunta ja turmiokkaita rakeita [2] on Yli-isä[3] lähettänyt
maihin ja, iskettyänsä punertavalla kädellänsä salamiansa pyhiin
kumpuihin,[4] peljästyttänyt kaupungin;[5] hän on peljästyttänyt
kansat,[6] että Pyrrhan[7] kova aikakausi jälleen palajaisi,
hänen, joka päivitteli outoja enteitä: kun Proteus[8] ajoi koko
karjalaumansa[9] katselemaan vuorten huippuja ja kalain suku
riippui jalavan latvassa, joka ennen oli ollut kyyhkyisten tunnettu
olopaikka, ja pelokkaat metsäkauriit uiskentelivat tulvailevassa
meressä. Me olemme nähneet kellertävän Tiberin[10] jonka laineita
syöksee takaisin etruskilainen ranta,[11] kiitävän kukistamaan
kuninkaan muistomerkkejä[12] ja Vestan temppeliä,[13] sillä aikaa
kun se heittäytyy kostajaksi liiaksi päivittelevälle[14] Ilialle[15]
ja tulvaillen lipuu pitkin vasenta rantaa, vasten Jupiterin
tahtoa, tuo liian vaimovaltainen joki(jumala). Tuo esi-isäinsä
virheiden vuoksi vähälukuinen nuoriso on kuuleva kansalaisten
teroittaneen miekkojansa,[16] joten pelättävät Persialaiset[17]
parhaiten olisivat joutuneet perikatoon; kuuleva on se myöskin
taisteluista.[18] Ketä jumalista huutaa kansa riutuvan vallan
avuksi? Millä rukouksella ahdistavat pyhät neitseet[19] Vestaa,
joka tuskin kuulee[20] heidän valitusvirsiänsä? Kenen tehtäväksi
antaa Jupiter virheen sovittamisen? Tule vihdoinkin sinä, sitä me
rukoilemme, loistavilta hartioiltasi pilvellä verhottuna,[21] oi
tietäjä Apollo,[22] tahi jos mieluummin tahdot sinä, oi hymyilevä
Erycina,[23] jonka ympärillä pyörii Jokus[24] ja Kupido,[25] tahi
näetkö hyljättyä sukuasi ja jälkeläisiäsi, oi kanta-isämme -- voi! --
sinä liian pitkään sotamelskeesen kyllästynyt, sinä, jota huvittaa
sotahuuto, kiiltävät kypärit ja maurilaisen jalkasoturin[26] tuima
tuijotus verivihollisiansa vastaan; tahi jälitteletkö sinä, oi
armaan Majan[27] siivekäs poika,[28] muutetuin muodoin, maan päällä
nuorukaista,[29] sallien kutsuttaa Caesarin kostajaksi? Myöhään
palatkos sinä taivaasen jälleen ja ollos kauan iloisena Kviritein
kansan[30] seurassa; älköön sinua, vihastuneena meidän virheitemme
tähden, liian aikainen tuulenpuuska temmatko pois! Täällä rakastaos
sinä mieluummin suuria triumfeja,[31] täällä halutkos sinä kutsuttaa
isäksi ja esimieheksi;[32] älä salli Medialaisten[33] rankaisematta
ratsastella sinun johtaessasi, oi Caesar!



3 Laulu.

Laivalle, jolla Vergilius matkusti Athenaan.[1]


Niin ohjatkoon sinua Kyprusta hallitseva jumalatar,[2] niin Helenan
veljet,[3] nuot loistavat tähdet, ja tuulien isäntä[4] kätkettyänsä
kaikki muut[5] paitsi Japyxin,[6] sinua, oi laiva, joka vastaat
huostaasi uskotusta Vergiliuksesta, sitä rukoilen minä, että
vahingoittumatta lasket hänet[7] Attikan rannalle ja siten säilytät
puolen minun elämääni.[8] Rautatammea ja kolmenkertaista vaskea[9]
on sydämen ympärillä sillä, joka ensiksi uskoi särkyvän aluksensa
kolkolle merelle, eikä peljännyt vinhaa, Akviloja[10] vastaan
taistelevaa Afrikusta,[11] eikä synkkiä Hyadeja,[12] eikä raivoavaa
Notusta,[13] jota mahtavampaa hallitsijaa Hadrian merellä[14] ei
ole, joko hän sitten tahtoo kuohutella tahi asetella sen aaltoja.
Mitä kuoleman laatua pelkäsi se, joka kuivin silmin[15] katseli
uiskentelevia hirviöitä, kuohuvaa mertä ja noita pahanmaineisia
Akrokeraunia-kallioita?[16] Turhaan on jumala viisaudessansa
eroittanut maa-osat Okeanuksesta,[17] josta olisi erillänsä
pysyminen, jos kuitenkin jumalattomain alukset kulkevat niiden
syvänteiden ylitse, joita ei pitäisi lähestyä. Rohkeana kaikkia
kestämään, syöksyy ihmissuku kiellettyyn rikokseen. Rohkea Japetuksen
poika[18] toi onnettomalla petoksella tulen ihmiskunnalle. Tulen
taivaasta varastettua, laskeutui kuihtumus ja odottamaton tautien
paljous maihin, ja ennen etäällä-oleva, hidasliikkeinen, välttämätön
kuolema alkoi kiirehtää askeliansa.[19] Siivillä, joita ei ole
ihmiselle sallittu, koetteli Daedalus[20] tyhjää ilman avaruutta;
tunkihan Herkuleen[21] ponnistus aina Akheroniinkin. Ei mikään
ole kuolevaisille liian vaikeata. Tyhmyydessämme pyrimme itse
taivaasenkin, emmekä rikoksiemme kautta anna Jupiterin asettaa
vihaisia salamiansa.



4 Laulu.

Lucius Sextiukselle.[1]


Ankara talvi väistyy, kevään ja Favoniuksen[2] hupaisesti
vaihdellessa, ja koneet kiskovat kuivanomaisia laivoja;[3] karja
ei enää viihdy navetoissa, eikä kyntömies tulen ääressä, eivätkä
niityt kimaltele vaaleanharmaasta härmästä. Jopa kytheralainen
Venus[4] johtaa piirihyppyjä, Lunan taivaalta kuumottaessa, ja
sievät Gratiat[6] Nymfain seurassa vaihettelevin jaloin polkevat
maata, sillä aikaa kun hehkuva Vulkanus[7] polttaa Kyklopsien[8]
vaivanalaisia tehtaita. Nyt sopii ympäröitä kiiltävä[9] päänsä
joko viheriällä myrtillä tahi niillä kukilla, joita muokattu maa
tuottaa; nyt sopii uhrata Faunukselle[10] varjoisissa lehdiköissä,
joko hän tahtoo uuhikaritsan tahi mieluummin pukin. Samalla
jalallansa polkee kalpea kuolema niin hyvin köyhäin hökkelejä, kuin
kuningastenkin palatseja. Onnellinen Sextus! Lyhyen elämän määrä
kieltää meitä alkamasta pitkiä toiveita. Pian on sinut verhoava yö
ja sadunomaiset Manit[11] ja Pluton[12] köyhä koti; niinpian kun
kerran olet tänne tullut, et suinkaan ole pelinopposilla heittävä
arpaa juomingin-johdannosta, etkä ihaileva hentoa Lycidasta, jonka
tähden nyt jokaisen nuorukaisen sydän sykkii ja johon pian tytötkin
rakastuvat.



5 Laulu.

Pyrrhalle.[1]


Kuka hento[2] poika, viruen tuuheassa ruohistossa ja hajuvoiteilla
tahrittuna, sinua, oi Pyrrha, rakkaudellansa ahdistelee
lemmenluolassa?[3] Ketä varten törhöttelet[4] sinä kellertäviä
kiharoitasi, teeskentelemättä siroudessasi? Voi! kuinka usein on hän
itkevä sinun uskollisuuttasi[5] ja jumalain muuttunutta mieli-alaa
ja rajutuulien mylleröimää mertä, hän, joka nyt herkkä-uskoisena
nauttii sinun suloasi, oi Kullatar; hän, joka toivoo sinun
aina olevan vapaana,[6] aina lemmittävissänsä, tietämättä itse
petollisesta rakkaudesta.[7] Onnettomat ne, joille sinä loistat vielä
kokemattomana! Pyhä seinä[8] pyhitettyine tauluinensa osoittaa minun
ripustaneen[9] kosteat vaatteeni meren mahtavalle jumalalle.[10]



6 Laulu.

Vispanius Agrippalle.[1]


Sankariksi ja vihollisten voittajaksi kuvailee sinua Varius,[2] tuo
maeonilaisen[3] runoelman joutsen,[4] mitätahansa urhollinen sotilas,
joko merellä tahi maalla, sinun johdollasi lienee toimittanutkin!
Me, oi Agrippa, emme koeta kertoa näitä tekoja, emmekä Pelideen[5]
ankaraa vihaa, hänen, joka ei osannut väistyä, emmekä myöskään
viekkaan Ulixeen[6] harharetkiä pitkin merta, emmekä Pelopsin[7]
kauheaa sukua, me pienet suuria, sillä aikaa kun häveliäisyys ja
rauhallista lyyryä hallitseva Musa[8] kieltää minut, syntyperäisen
kyvyn puutteessa, vähentämästä jalon Caesarin ja sinun[9] ansioitasi.
Kuka voisi kyllin sattuvasti kuvailla Marsia,[10] teräksiseen
tuunikaansa puettuna, tahi trojalaisesta pölystä mustunutta
Merionesta[11] tahi Pallaan[12] avulla Ylijumalain kaltaista
Tydidestä?[13] Me laulamme juomingeista, me tyttöjen taisteluista,
tyttöjen, jotka leikatuin kynsin tuimasti taistelevat poikia vastaan,
joko sitten olemme rakkaudesta vapaina tahi jossakin määrin siitä
palamme, emme kuitenkaan vastoin tavallisuutta ole kevytmielisiä.



7 Laulu.

Munatius Plankukselle.[1]


Muutamat kehuvat mainiota Rhodusta[2] tahi Mytilenaa[3] tahi
Efesusta[4] tahi tuon kahden meren välillä olevan Korinthuksen[5]
muureja tahi Bakkhuksen[6] palveluksesta kuuluisaa Thebaa[7] tahi
Apollon[8] palveluksesta kuuluisaa Delfiä[9] tahi Thessalian
Tempeä.[10] Löytyypä niitäkin, joiden ainoana työnä on alituisilla
lauluilla ylistellä sievän Pallaan kaupunkia[11] ja kaunistella
otsaansa joka taholta poimituilla oliiviseppeleillä. Moni ylistää,
Junon[12] kunniaksi, hevoshoitoon sopivaa Argosta[13] ja rikasta
Mykenaa.[14] Minua taas ei luja Lakedaemon,[15] eivätkä Larissan[16]
viljavat kentät niin ole liikuttaneet, kuin Albunean kaikuva
koti,[17] kuin syöksyvä Anio[18] kuin Tiburnuksen[19] lehto ja
juoksevain puroin kostuttamat hedelmäpuistot. Niinkuin poutainen
Notus[20] usein poistaa pilvet taivaalta, eikä tuo alituisia sateita,
samoin muista sinäkin, Plankus, viisaasti poistaa murheet ja elämän
vaivat makealla viinillä, joko sitten olet sotalipuista liehuvassa
leirissä tahi Tiburisi[21] siimeksessä! Kun Teuker[22] pakeni
Salamiksesta ja isänsä luota, sanotaan hänen kuitenkin sitoneen
poppeliseppeleen[23] viinistä kosteille ohimoillensa, näin puhutellen
surullisia ystäviänsä: "Mihin tahansa isääni mahtavampi Fortuna[24]
meitä vieneekin, niin menkäämme, oi toverit ja kumppanit! Teidän
ei missään suhteessa tarvitse epäillä, niinkauan kun Teuker on
johtajana, niinkauan kun Teuker on suojelijana; sillä varmaan lupasi
Apollo, että uudella maalla on meille toinen Salamis syntyvä. Oi te,
urholliset miehet, jotka usein olette kanssani pahempiakin kärsineet,
nyt poistakaa huolenne viinillä, huomenna lähdemme aavalle merelle!"



8 Laulu.

Lydialle.[1]


Oi Lydia! Sano -- kaikkein jumalain nimessä rukoilen sinua -- miksi
kiiruhdat rakkaudellasi syöksemään Sybariksen perikatoon? Miksi
vihaa päivänpaisteista kenttää[2] se, joka voi sietää tomua ja
auringon hellettä? Miks'ei se, joka on harjoitellut sotatemppuja,
ratsastele[3] ikätovereinsa keskuudessa, eikä hillitse gallialaisen
hevosen turpaa sudenhammas-suitsilla?[4] Miksi pelkää hän
koskettaa[5] kellertävää Tiberiä?[6] Miksi karttaa hän varovammin
oliivi-öljyä[7] kuin käärmeen vertä? Eikö enää kanna aseiden
käytännöstä sinertäviä käsivarsia se, joka oli kuulu milloin kiekon-,
milloin keihään-heitosta yli määräkohdan? Miksi on hän viiksessä,
kuten kerrotaan tehneen merenjumalatar Thetiksen pojan[8] Trojan
kurjan perikadon aikana, ettei miehen puku tempaisi häntä murhaan ja
lykialaisten[9] laumain keskelle?



9 Laulu.

Thaliarkhukselle.[1]


Sinä näet, kuinka Sorakte[2] on paksusta lumesta
valkeankimaltelevana, kuinka nuokkuvat[3] metsät eivät enää jaksa
taakkaansa kantaa ja kuinka virrat ovat jäähmettyneet[4] kovasta[5]
pakkasesta. Lievennä kylmyys, panemalla runsaasti halkoja liedelle,
ja tuo anteliaammin esille neljän vuoden vanhaa[6] sekoittamatonta[7]
viiniä kaksikorvaisella sabinilaisella astialla,[8] oi Thaliarkhus!
Jätä kaikki muut jumalain huoleksi: nämät kun kerran ovat asettaneet
kuohuvalla meren selällä raivoavat myrskyt, eivät nuoku kypressit
eivätkä vanhat vuorisaarnetkaan. Älä laisinkaan välitä siitä,
mitä huomenna on tapahtuva, ja minkälaisen päivän tahansa kohtalo
suoneekin, lue se eduksesi; älä halveksi nuorena ollessasi suloista
rakkauden nautintoa, äläkä[9] piirihyppyjä, niin kauan kun juro
vanhuus pysyy etäällä kukoistusajastasi. Nyt[10] tulee sinun käyttää
hyväksesi kenttää,[11] kisatanteria[12] ja vienoja hämäränaikaisia
kuiskeita suostutulla hetkellä, vieläpä tytön suloista nauruakin,
joka kuuluu sisimmästä loukosta ja ilmaisee[13] hänen piilopaikkansa,
sekä panttia, joka riistetään käsivarrelta tahi näön vuoksi
vastustelevasta sormesta.



10 Laulu.

Merkuriukselle.[1]


Oi Merkurius! Sinä Atlaan sulosanainen jälkeläinen, joka
puhetaidolla[2] ja jalon palaestran[3] ohjeella olet ymmärtäväisesti
sievistänyt veresten[4] ihmisten raa'at tavat, sinusta, suuren
Jupiterin ja jumalain lähettiläästä,[5] sinusta, käyrän lyyryn
isästä,[6] tahdon minä laulaa, sinusta, joka olet kykenevä kätkemään
leikillisellä varkaudella[7] sen, mikä sinua vaan miellyttää.[8]
Kerran täytyi Apollon, kun hän tahtoi peljästyttää sinua pikkupoikana
uhkaavalla äänellänsä, joll'et vaan olisi antanut takaisin noita
petoksella riistettyjä härkiä,[9] kerran täytyi hänen nauraa, kun hän
näki itseltänsä viinen viedyksi. Vieläpä nuot pöyhkeät Atridatkin[10]
on rikas Priamus,[11] jätettyänsä Iliumin, sinun johdollasi pettänyt
sekä thessalialaiset vartiotulet ynnä Trojalle vihamielisen leirin.
Sinä saatat hurskasten sielut onnellisten asunnoihin[12] ja ohjaat
kultasauvallasi keveää joukkoa,[13] ollen suotuisa niin hyvin taivaan
kuin Manalankin jumalille.



11 Laulu.

Leukonoë'lle[1]


Älä tutkistele, oi Leukonoe -- sillä mahdoton on tietää --
minkälaisen lopun jumalat ovat määränneet minulle, minkälaisen
sinulle; äläkä haparoitse babylonialaisia numeroita![2] Kuinka paljoa
parempi on kärsiä, mitä tahansa tapahtuneekin! Joko Jupiter on suonut
sinulle useampia talvia tahi tämä on viimeinen, joka nyt noita
vastukseksi asetettuja hohkakivivuoria[3] vastaan murtaa Tyrrhenian
meren vaahtoavia aaltoja; ollos viisas, siivilöitse[4] viinisi
ja supista laveanlainen toiveesi lyhyellä aikaa. Sillä aikaa kun
puhumme, on kateellinen aika paennut.[5] Nauti päivääsi, ollen niin
vähän kuin mahdollista hetas uskomaan seuraavaan.



12 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Oi Klio![2] Minkä miehen tahi sankarin otat lyyrylläsi tahi kimakalla
huilullasi ylistelläksesi? Minkä jumalan valitset kehuaksesi?
Kenen nimeä on leikkisä kaiku matkiskeleva joko Helikonin[3]
siimekkäillä rinteillä tahi Pindus-vuoren[4] huipulla tahi kylmällä
Haemus-vuorella,[5] josta metsät sikin-sokin seurasivat laulelevaa
Orfeusta,[6] joka äidiltänsä perityllä taidollansa[7] seisautti
vihaiseen virtaavat joet juoksemasta ja vinhat vihurit; jolla oli
kyllin suloa sointuvilla sävelillänsä viekoittelemaan tammetkin[8]
kuulosalle. Mutta mitäpä ennemmin ylistäisin, kuin Kaikkivaltiaan[9]
tavallista kunniaa, hänen, joka ohjaa jumalain ja ihmisten kohtalot,
joka hallitsee maat ja meret sekä taivaan,[10] vuoden aikain
vaihdellessa; hänen, josta ei mitään häntä itseänsä mahtavampaa
synny, eikä mitään hänen vertaistansa tahi läheskään samanlaista[11]
ole olemassa? Häntä läheisimmän kunniasijan on kuitenkin Pallas[12]
anastanut. Sinustakaan en tahdo olla mainitsematta, oi sotakelpo
Liber;[13] enkä sinusta, oi villipetoja vainoava neito;[14] enkä
sinustakaan, oi tarkasti-osuvan nuolesi tähden peljättävä Foebus![15]
Myös tahdon minä laulaa Alcideesta[16] ja Ledan pojista,[17]
joista toinen[18] oli kuulu ratsastaja, toinen mainio voittamaan
nyrkkitaistelussa: heti kun näiden tuikkiva tähti on alkanut kiilua
merimiehille, valuu meren velloma kuohu kallioilta alas, tuulet
asettuvat, pilvet pakenevat ja uhkaava aalto -- niin jumalat ovat
säätäneet[19] -- painuu jälleen mereen. Olen kahden vaiheilla,
tokko heti näiden perään mainitsen Romulusta,[20] tahi Pompiliuksen
rauhallista hallitusta, tahi Tarkviniuksen uhkamielistä valtaa, tahi
Katon[21] kuuluisaa kuolemaa. Kiitollisesti tahdon oivalla laululla
ylistää Regulusta[22] ja Skauruksia[23] sekä Paullusta,[24] joka
Punilaisen[25] voittaessa mielellänsä pani henkensä altiiksi, ynnä
Fabriciusta.[26] Tämä sekä pitkätukkainen,[27] sotakelpo Kurius[28]
ynnä Kamillus[29] syntyivät kovassa köyhyydessä ja kasvoivat
esi-isiltä perityssä kohtalaisen varakkaassa[30] kodissa. Niinkuin
puu, jonka ikää ei tiedetä, kasvaa Marcelluksen[31] maine; Juliuksen
tähti[32] tuikkaa muiden joukossa, niinkuin kuu pienempien tähtien
keskellä. Oi sinä ihmissuvun isä ja suojelija, Saturnuksen poika,[33]
sinulle on kohtalo uskonut huolen suuresta Caesarista:[34] hallitse
sinä ja Caesar toisena![35] Joko hän loistavassa voittokulussa
kuljettaa mukanansa nuot lannistetut, Latiumia[36] uhkaavat
Parthialaiset[37] tahi Itämaan äärimmäisillä seuduilla asuvat
Seriläiset[38] ja Indialaiset, niin on hän kohtuudella, sinulle
alamaisena, hallitseva laajaa maanpiiriä; sinä sitä vastoin olet
painavilla vaunuillasi tömistävä Olymposta,[39] sinä olet lähettävä
koston nuolia saastutettuihin lehtoihin.[40]



13 Laulu.

Lydialle.[1]


Kun sinä, oi Lydia, ylistät Telefuksen ruusunkarvaista kaulaa ja
vahanvalkeita käsivarsia -- voi! -- silloinpa tulistuu minun maksani
kiehumaan hurjasta kiukusta.[2] Silloin ei mieleni, eikä kasvojeni
väri ole enää oikeassa olossansa ja salavihkoa viruvat kyyneleet
poskilleni, ilmoittaen, miten perinpohjin minä kuihdun pitkällisistä
rakkauden kipinöistä. Minä palan,[3] joko viinistä ylenmääräiset
riidat[4] ovat rumentaneet sinun hohtavanvalkeat hartiasi tahi raivo
poika[5] on hampaallansa painanut muistomerkin sinun huulosillesi.
Sinun ei pidä, jos vaan kyllin kuulet minua, toivoa sen olevan
alituisesti uskollisen,[6] joka on raa'asti loukannut niitä sulo
huulia, jotka Venus on mehustanut viidennellä osalla nektariansa.[7]
Kolmesti ja enemmänkin onnelliset ovat ne, jotka katkaisematon
side[8] yhdistää, eikä katkerain soimaustenkaan pakahuttava rakkaus
ole toisistansa eroittava ennenkuin elämän viimeisenä päivänä.



14 Laulu.

Valtiolle.[1]


Oi laiva! Taashan uudet laineet vievät sinut merelle. Oi, minne
aijotkaan? Pyri kaikin mokomin satamaan! Etkö huomaa, miten airoton
laitasi, miten rajun lounastuulen murtama mastosi, miten raakapuusi
ruskavat[2] ja miten emäpuusi tuskin enää köysittä voi kestää liian
väkivaltaista mertä? Eiväthän purjeesi ole enää ehjinä, eikä sinulla
enää ole jumalia, uudelleen hädän ahdistaessa, avuksi huutaaksesi.
Vaikka sinä, oi Pontuksesta peräisin oleva mänty,[3] jalon metsän
tytär, vaikka kehutkin sukuperääsi ja hyödytöntä nimeäsi, niin ei
pelkuri merimies sinun kirjaeltuun keulaasi kumminkaan luota. Joll'et
tahdo tulla tuulien leikkikeräksi, niin pidä varasi! Sinä, joka
äsken[4] olit huolettava mieliharmini, mutta nyt[5] olet kaipaukseni
ja painavan huoleni esineenä, vältä hohtavien[6] Kykladien[7] välillä
aaltoilevia merenselkiä!



15 Laulu.

Nereuksen ennustus Trojan häviöstä.[1]


Kun petollinen paimen[2] idalaisilla laivoillansa[3] kuljetti meren
ylitse[4] kestitsijätärtänsä Helenaa,[5] vaivutti Nereus[6] nopeat
tuulet vastenmieliseen lepoon, ennustellaksensa kauheita kohtaloja:
"Pahalla enteellä[7] viet sinä kotiisi sen, jota koko Kreikka,
liittoutuneena yhteen purkaaksensa avioliittosi[8] ja kukistaaksensa
Priamuksen vanhan kuningasvallan, on suurella sotavoimalla takaisin
vaativa. Voi, voi! Kuinka suuri vaiva on niin hyvin hevosilla kuin
miehilläkin! Kuinka suurta onnettomuutta valmistat sinä Dardanuksen
suvulle![9] Jo varustaa Pallas[10] kypäriänsä, kilpeänsä,[11]
sotavaunujansa ja raivoansa. Turhaan olet sinä, luottaen Venuksen[12]
suojelukseen, suoriva suortuviasi, turhaan vieno-äänisellä
kitarallasi virittelevä säveliä naisten ratoksi, turhaan
makuuhuoneessasikin välttelevä raskaita keihäitä, gnosolaisen[13]
peitsen kärkiä, sotamelskettä ja tuimasti ahdistelevaa Ajaxia.[14]
Voi! kuitenkin olet sinä vihdoin viimeinkin tahraava viehättävät
kasvosi tomuun. Etkö näe takanasi Laerteen poikaa,[15] sukusi
surmaa, etkö Pyloksen[16] Nestoria?[17] Pelkäämättä ahdistavat
sinua Salamiksen[18] Teuker[19] ja Sthenelus,[20] joka on taitava
taistelussa ja väsymätön ohjastaja, jos vaan on tarve hillitä
hevosia. Myöskin Merioneen[21] olet oppiva tuntemaan. Kas tuossa!
Julma, isäänsä mahtavampi, Tydides[22] riehuu löytääksensä sinut.
Häntä olet sinä arkamaisesti ja lähkävällä läähötyksellä pakeneva,
kuten hirvi, jättäen nurmikkonsa, pakenee toisella puolen laaksoa
näkemäänsä sutta; tätä et kumminkaan lemmityllesi[23] luvannut.
Vihastuneen Akhilleen[24] laivasto on viivyttävä tuhopäivää Iliumilta
ja Frygialaisten äideiltä;[25] määrättyin vuotten kuluttua on
akhajalainen[26] tuli polttava Pergamumin[27] rakennukset."



16 Laulu.

Ystävättärelle.[1]


Oi sinä kaunista äitiäsi kauniimpi tytär! Teeppä loppu, minkälaisen
vaan itse tahtonet, minun herjausrunoistani, joko sitten tahdot[2]
tulella tahi Hadrian meressä.[3] Ei Dindymene,[4] eikä Pythian
asukas[5] niin sykytä pappein sydäntä sisimmässä temppelissä,
samoin ei Liber;[6] eivätkä Korybantit[7] siten kalkuttele
kimakasti-kiliseviä vaskikilpiänsä, kuin katkerat vihat, joita
ei peloita Norikumin miekka,[8] ei haaksirikkoinen meri, ei
riehuva tuli, eikä itse tuo hirvittävällä jymyllä maahan-syöksyvä
Jupiterkaan.[9] Prometheuksen kerrotaan pakosta täytyneen kaikkialta
ottaa osa ja liittää se alku-aineesen[10] sekä sijoittaa meidän
sydämeemme raivon jalopeuran tuimuus. Vihan vimma saattoi Thyesteen
kauheaan perikatoon;[11] se on aina varsinaisesti vaikuttanut siihen,
että mahtavatkin kaupungit ovat joutuneet perinpohjin häviölle ja
että uhkamielinen sotajoukko on ajanut vihollisen auransa niiden[12]
muurin-muraläjäin ylitse. Hillitse mieltäsi! Minuakin innostutti
sydämeni hehku viehättävän nuoruuteni päivinä ja saattoi minut
ryhtymään ajattelemattomiin jambeihin. Nyt haluan minä muuttaa
katkeruudet vienouksiin, kunhan vaan, peräytettyäni herjaukseni,
tulet ystäväkseni ja lupaat minulle sydämesi.



17. Laulu.

Tyndarikselle.[1]


Usein muuttaa nopea Faunus[2] ihanan Lukretiliksen[3] Lycaeukseen[4]
sekä estää yhtenänsä vuohistani paahtavan päivän paisteen ja sateiset
tuulet. Ilman vaaraa pitkin turvallista lehdikkoa etsiskelevät
haisahtelevan miehen[5] harhailevat puolisot[6] salassa-kasvavia[7]
sianpuolanvarsia ja ajuruohoja, eivätkä kilit pelkää vihertäviä
käärmeitä tahi Marsin susia,[8] miten tahansa, oi Tyndaris, viertävän
Ustikan[9] laaksot ja jylhät kalliot lienevätkin kajahdelleet
paimenpillin sulo-sävelistä. Jumalat suojelevat minua: minun
hurskauteni ja Musani ovat jumalain mieleen. Täällä valuu sinulle
anteliaasta sarvesta[10] täysin määrin maan hyvyyksiä. Täällä
syvässä laaksossa olet sinä välttävä Kanikulan[11] paahdetta, täällä
teialaisella[12] kitaralla ylistävä Penelopea[13] ja kaunista
Kirkeä,[14] noita, jotka kiistelivät yhdestä ja samasta miehestä.[15]
Täällä siimeksessä olet sinä tyhjentävä kolpakoita mietoa Lesboksen
viiniä:[16] eikä semeleläinen Thyonoeus[17] nosta taisteluja Marsin
kanssa, etkä sinä epäilyksen alaisenakaan[18] ole pelkäävä, että
julkea Kyrus[19] satuttaisi maltittomat kätensä paljoa heikompaan[20]
ja tuhoaisi sinun kiharoissasi riippuvan seppeleen ja viattomat[21]
vaatteesi.



18 Laulu.

P. Kvintilius Varukselle.[1]


Oi Varus! Älä istuta mitään muita puita ennemmin, kuin pyhiä
viiniköynnöksiä, Tiburin[2] möyheään maahan ja Katiluksen muurein[3]
ympärille. Sillä raitismielisille on jumala sallinut kaikenlaisia
vastuksia, eivätkä kalvavat murheet haihdu millään muulla lailla.[4]
Kukapa juomingin jälkeen haastellee rasittavasta sotapalveluksesta
tahi köyhyydestä? Kuka ei mieluummin sinusta, oi isä Bakkhus,[5] sekä
sinusta, oi sievä Venus?[6] Mutta ett'ei joku ylenmäärin nauttisi
kohtuullisen Liberin[7] lahjoja, siitä muistuttaa Kentaurien[8]
ja Lapithien[9] keskinäinen jupakka, joka syntyi juuri viinin
tähden;[10] siitä muistuttaa tuo Sithonilaisille[11] ankara[12]
Evius,[13] koska he, noudattamalla himojansa, pienessä määrin voivat
eroittaa oikeutta vääryydestä. Minä en pudista sinua, oi herttainen
Bassareus,[14] vasten tahtoasi; enkä tempaa näkösälle sitä, mikä
piilee moninaisten lehtien peitossa.[15] Häihdytä korvistani
berekyntilaisen torventoitotuksella[16] noiden kauhistuttavien
käsirumpujen[17] räminät, joita seuraa sokea itserakkaus, liiaksi
tyhjää päälakeansa kohoittava kerskaus ja salaisuutta takanansa
pitämätön, lasia läpikuultavampi luottamus.



19 Laulu.

Glykeralle.[1]


Kupidojen julma äiti[2] ja thebalaisen Semelen poika[3] sekä
irstas Vallattomuus[4] käskee minun jälleen kääntämään huomioni
rajoitettuihin rakkauspuuhiin. Minua innostuttaa Glykeran kauneus,
hänen, joka loistaa kirkkaammin kuin Paroksen[5] marmori; minua
innostuttaa hänen hupa vallattomuutensa ja nuot hänen silmäillä liian
viehättävät kasvonsa. Koko voimallansa syöksyen minuun, on Venus
jättänyt Kypruksen,[6] eikä salli minun laulaa Skythalaisista[7]
eikä tuosta vielä pakoon kääntämänsä hevosen selässäkin urhollisesta
Parthialaisesta,[8] eikä siitä, mikä ei laisinkaan koske häneen.
Tuokaa tänne minulle, oi pojat, viheriöitseviä turpeita,[9] pyhiä
yrttejä ja suitsutusaineita ynnä malja kaksivuotista viiniä: uhrin
toimitettua,[10] on hän[11] lempeämpänä lähestyvä.



20 Laulu.

Cilnius Maecenaalle.[1]


Sinä olet[2] maisteleva kohtalaisista kolpakoistani mietoa
Sabinilais-viiniä,[3] jonka minä itse[4] sivelin kreikkalaiseen
astiaan säilytettäväksi sitä päivää varten, jolloin sinulle, oi oiva
ritari Maecenas, suotiin teaatterissa[5] sellainen suosionosoitus,[6]
että kotimaisen joen[7] rannat, samalla myös Vatikanus-vuoren
leikillinen kaiku matkiskelivat kiitostasi. Sinä mahdat nauttia
Caekubus-viiniä[8] ja Kaleen[9] painimella puserrettua viinirypäleen
mehua; minun maljojani eivät Falernuksen[10] viiniköynnökset, eivätkä
Formian[11] viinimäet vienonna.



21 Laulu.

Dianalle ja Apollolle.[1]


Oi hennot neidot! Ylistäkää Dianaa.[2] -- Oi pojat! Laulakaa
kauniskiharaisesta[3] Kynthiuksesta[4] ja ylijumala Jupiterin[5]
hellästi rakastamasta Latonasta.[6] -- Te (oi neidot)! Ylistäkää
häntä, joka huvitteleikse virtain tienoilla ja metsäin lehdiköissä,
joko hän sitten esiytyy kylmällä Algidus-vuorella[7] tahi
Erymanthuksen[8] jylhissä metsissä tahi Graguksen[9] viheriöitsevillä
rinteillä. -- Te, oi pojat! Ylistäkää yhtä monella laululla
Tempeä[10] ja Apollon syntymäsaarta Delosta[11] sekä noita hänen
viinellä ja veljen lyyryllä[12] kaunistettuja hartioitansa. Teidän
rukouksestanne liikutettuna on tämä[13] lähettävä surkuteltavan
sodan, kurjan nälän ja ruttotaudin Roman kansasta ja sen ruhtinaalta
Caesarilta Persialaisiin[14] ja Britannialaisiin.[15]



22 Laulu.

Aristius Fuskukselle.[1]


Se, joka on nuhteeton elämältänsä ja puhdas virheestä, se -- oi
Fuskus! -- ei tarvitse maurilaisia peitsiä,[2] eikä jousta, eikä
myrkytetyillä nuolilla täytettyä koteloa; joko hän sitten aikoo
matkustaa läpi polttavain Syrtien[3] tahi asumattoman Kaukasuksen[4]
tahi niiden seutujen, joita tarunomainen Hysdaspes huuhtelee.[5]
Sillä kun laulelin Lalagestani ja huoletonna kuljeskelin rajani
ulkopuolelle, pakeni minua susi Sabinilaismetsässä, vaikka olinkin
aseetta: hirviö, jonkalaista ei kasvata sotaisa Daunia[6] avarissa
tammikoissansa, eikä synnytä Juban maa,[7] tuo jalopeurain
kuivettunut kotimaa. Muuta minut niille hedelmättömille kentille,
joilla ei yksikään puu kostu kesätuulen hengähdyksestä, tahi siihen
maailmanosaan, jota usvapilvet ja paha sää[8] rasittavat; muuta minut
tuon liian läheltä kulkevan auringon(jumalan) vaunujen alle, siihen
maahan, jossa kaikellainen asumus on mahdoton,[9] sielläkin olen
rakastava tuota suloisesti-hymyilevää, tuota suloisesti-ääntelevää
Lalagetani.



23 Laulu.

Khloë'lle.[1]


Sinä väistät minua, oi Khloë, nuoren metsäkauriin tavoin, joka
etsii vauhkoa emäänsä etäisillä vuorenharjanteilla, vavahdellen
turhaan[2] tuulenpuuskia ja metsän huminaa. Sillä joko se on
hätkähdellyt[3] keväisen tuulen mukaan lentelevistä lehdistä tahi
siitä, että viheriänvoivat sisiliskot ovat liikuttaneet karhunvattua,
niin värisee se sekä sydämestänsä, että polviltansa. Mutta minä en
kuitenkaan ahdislele sinua repiäkseni, kuten julma tiikeri tahi
gaetulilainen jalopeura.[4] Luovu vihdoinkin seuraamasta äitiäsi,
ollessasi jo mieskuntainen![5]



24 Laulu.

P. Vergilius Marolle.[1]


Mikä kammo tahi mikä suhta olisi kaipuulla näin rakkaasen mieheen?[2]
Opeta minulle surulauluja, oi Melpomene,[3] sinä, jolle Yli-isä[4]
on lahjoittanut juoksevan äänen sekä kitaran. -- Siis painaa
umpinainen uni[5] Kvintiliusta! Milloin todellakin on Häveliäisyys[6]
ja Oikeuden sisar, lahjomaton Rehellisyys, sekä suora Totuus
keksivä jonkun hänen kaltaisensa? Hän on kuollut monen kunnon
miehen kaipaamana, mutta ei kukaan ole itkenyt häntä enemmän, kuin
sinä, oi Vergilius! Turhaan sinä helleydessäsi vaadit jumalilta
takaisin Kvintiliusta, jota -- voi! -- ei sinulle näillä ehdoilla
uskottukaan. Mutta joskin thrakialaista Orfeusta[7] viehättävämmin
soittelisit lyyryä, jonka säveliä puutkin kuuntelivat; niin veri ei
kumminkaan palaa takaisin tuohon varjokuvaan, jonka Merkurius,[8]
rukouksista heltymättä peruuttamaan Sallimuksen määräyksiä, on kerran
hirvittävällä sauvallansa työntänyt haahmuin mustaan laumaan.[9]
Kovaa kyllä! Mutta se, jota on mahdoton muuttaa, tulee helpommaksi
kärsivällisyydellä.



25 laulu.

Lydialle.[1]


Harvemmin vallattomat pojat tiheillä koputuksillansa kolkuttelevat
sinun suljetuille akkunoillesi,[2] eivätkä riistä sinulta unta;
sitäpaitsi tuo ovi, joka ennen hyvin helposti liikkui saranoillansa,
pysyy nyt mielellänsä suljettuna. Vieläpä sinä harvaa harvemmin
kuulet tämän valituksen: "Makaatko sinä, oi Lydia, minun, lemmittysi,
kiusautuessa[3] täällä ulkona kaiket yökaudet?" Sinä taas
vuorostasi olet vanhoilla päivilläsi ja halveksitussa tilassa,[4]
kun Thrakiasta puhaltava tuuli[5] uudenkuun vaihtuessa raivommin
riehuu, yksinäisessä loukossa itkevä kopeita kosioitasi: kun palava
rakkaus ja kiihko, joka tavallisesti emähevoset vimmastuttaa,
riehuvat haavoitetun[6] maksasi ympärillä, katkerasti valittaessasi
sitä, että iloinen nuoriso pitää enemmän vihreästä muratista, kuin
tummanvärisestä myrtistä, mutta pyhittää kuivat lehdet Eurukselle,[7]
talven seuralaiselle.



26 Laulu.

Aelius Lamialle.[1]


Minä, Runottarien[2] lemmikki, annan kaiken surun ja pelon
rajutuulille, vietäviksi Kretan mereen,[3] aivan huoletonna
siitä, ketä pohjan perillä peljätään hyisen maan kuninkaana, mikä
Tiridatesta[4] peloittaa. Oi Pimplan[5] sulo Runotar! Sinä, joka
iloitset kirkkaista lähteistä, sido päivänpaistetta rakastavia
kukkia toisiinsa, sido Lamialleni seppeleeksi. Sinun avuttasi ei
kunnioituksistani tule mitään. Tätä sopii sinun sekä Siskojesi
ikuisuuttaa uusilla soittimilla, tätä lesbolaisella näppäimellä.[6]



27 Laulu.

Juomatovereille.[1]


Taistella iloiseen seurusteluun määrätyillä maljoilla on
Thrakialaisten mukaista.[2] Luopukaa raa'asta tavasta ja häätäkää
suunnallista Bakkhusta[3] verisistä riidoista! Miten hirveästi
medialainen miekka kalskuu juomingeissa ja öisissä vieraspidoissa!
Hiljentäkää, oi toverit, jumalatonta huutoanne ja sijoittukaa
kyynäräpäänne nojaan![4] -- Tahdotteko minunkin ottamaan osani
väkevää Falernus-viiniä?[5] Sanokoon opuntilaisen[6] Mergillan veli,
mistä haavasta hän tulee onnelliseksi, mistä nuolesta taas hän
menehtyy. Puuttuuko tahtoa? Muulla ehdolla en juo. Mikä Venus[7]
tahansa vallanneekin sinut, ei hän hehota sinua hävettävillä
liekeillä, vaan sinä hairahdut aina jalossa rakkaudessa. Mitä tahansa
sinulla lieneekin -- noh hyvä! -- usko se varmain korvain taakse! Oi
onneton! Kuinka suuressa Kharybdissa[8] sinä ponnistelet, oi poika,
sinä joka ansaitset paremmankin lempijättären![9] Kuka velhotar, kuka
noita thessalialaisten taikakeinoin[10] avulla, kuka jumala on sinut
kirvoittava? Tuskin Pegasus[11] on vapauttava sinut kolmimuotoisen
Khimaeran[12] kidasta.



28 Laulu.

Merimies ja Tarentilaisen Arkhytaan haahmu.[1]


_Merimies:_

Oi sinä, meren ja maan sekä äärettömän hietikon mittaaja, Arkhytas!
Sinua siis pidättää pieni lahja vähä-arvoista multaa[2] Matinuksen[3]
rannan läheisyydessä, sinua ei missään suhteessa hyödytä se, että
olet tutkistellut taivaan avaruudet ja ajatuksissasi kulkenut halki
kuperan taivaan kannen, sinua, jonka kuitenkin täytyy kuolla?


_Arkhytas:_

Kuollut on Pelopsin isäkin,[4] jumalain pöytävieras, ja Tithonus,[5]
joka temmattiin ilmaan, ynnä Minos,[6] joka päästettiin Jupiterin
salaneuvotteluihin; Tartarus[7] taas kätkee Panthoideen,[8] toisen
kerran[9] alas Orkukseen[10] työnnettynä, vaikka hän, kilven alas
temmattua, osoitti trojalaisia aikoja, eikä uskonut mustalle
kuolemalle mitään muuta, kuin jäntäreet ja nahan, tuo sinun oman
mielipiteesi mukaan jalo luonnon- ja totuudentutkija. Mutta kaikkia
meitä odottaa yksi ja sama yö[11] ja kerran täytyy kaikkein meidän
kulkea samaa kuolon uraa. Muutamia Furiat[12] määräävät julmalle
Marsille[13] katsoinkaluiksi: täytymätön meri on perikadoksi
merimiehille. Sekaisin kokoutuu vanhusten ja nuorukaisten ruumiita:
julma Proserpina[14] ei ole säästänyt mitään päätä. Minutkin on
laskevan Orionin[15] nopea seuralainen, Notus,[16] upottanut Illyrian
aaltoihin.[17] Mutta sinä, oi merimies, älä itarana surkaile luoda
osaa juoksevasta hiekasta minun luuni ja hautaamattoman pääni
verhoksi: siten kaiken sen, mitä tahansa Eurus[18] uhanneekin
Hesperian[19] aalloille, Venusian[20] metsät kärsikööt, sinun itse
ollessasi vahingoittamatta: vieläpä suuri palkinto, mistä vaan
on mahdollista, tulkoon sinulle armolliselta Jupiterilta[21] ja
Neptunukselta,[22] pyhän Tarentumin[23] suojelijalta. Halveksitko
alkaa petosta, joka ennen pitkää on vahingoittava viattomat
jälkeläisesi? Kentiesi sekä ansaittu rankaistus[24] että kova kohtalo
odottavat sinua itseäsikin: minä en joudu unhotuksiin, kirousteni
jäädessä kuulematta, mitkään sovitus-uhrit, eivät ole pelastavat
sinua.[25] Vaikka kiiruhdat, viipymys ei ole pitkä; sinulla on lupa
jatkaa matkaasi, kunhan vaan olet kolmesti heittänyt multaa.[26]



29 Laulu.

Iksiukselle.[1]


Oi Iksius! Sinä kadehdit siis nyt Arabialaisten rikkaita aarteita,[2]
sinä hankit siis kovalle sotaretkelle noita ennen voittamattomia
Saban[3] kuninkaita vastaan ja ta'ot kahleita peljättävälle
Medialaiselle?[4] Kuka muukalaisneito, sulhonsa kaaduttua, on
palveleva sinua? Kuka hovipoika, kaunistelluin kiharin, on asettuva
maljasi ääreen,[5] sellainen, joka on kotimaisella joutsella tottunut
ampumaan seriläisiä nuolia.[6] Kuka mahdollisesti kieltää korkeilta
vuorilta kiitäväin purojen voivan juosta jälleen ylöspäin ja Tiberin
kääntyvän takaperin, koska sinä, luvattuasi jotakin parempaa, mielit
muuttaa nuot Panaetiuksen[7] mainiot, kaikkialta kokoon haalimasi
teokset ja sokratilaisen[8] koulun iberialaisiin[9] pantsareihin.



30 Laulu.

Venukselle.[1]


Oi Venus, sinä Kniduksen[2] ja Pafuksen[3] kuninkatar, jätä tuo
hellimäsi Kyprus ja muuta Glykeran ihanaan asuntoon, hänen, joka
runsaalla suitsutuksella sinua kutsuu! Kiiruhtakoot mukanasi tulinen
poikasi,[4] Gratiat[5] paljastetuin vyötäisin, Nymfat[6] ja tuo ilman
sinua hiukan ystävällinen Juventas[7] ynnä Merkurius.[8]



31 Laulu.

Apollolle.[1]


Mitä runoilija anoo Apollolta,[2] jolle temppeli on pyhitetty?
Mitä hän rukoilee, kaataessansa uutta viiniä maljasta?[3] Hän ei
ano suinkaan viljavan Sardinian[4] runsaita satoja, ei helteisen
Kalabrian[5] suosittuja karjalaumoja, ei kultaa, ei Indian
norsunluuta,[6] eikä niitä maisemia, joita Liris,[8] tuo tyven
joki, vienolla virrallansa uurtelee. Leikelkööt ne, joille Onnetar
sen on suonut, Kaleen[9] viiniköynnöksiä sirpillänsä, juokoon myös
rikas kauppijas kultamaljoistansa viiniä, jota hän on vaihettanut
Syrian tavaroilla,[10] itse jumalainkin suosimana, koska hän, näet,
kolmasti ja neljästi vuodessa ilman vaaraa viiltelee Atlantin[11]
aaltoja. Minun ruokani ovat oliivimarjat, maksanohdake ja
helposti-sulava koirannauris. Oi Latous![12] Minä rukoilen sinua:
suo minun sekä ruumiin että sielun puolesta terveenä nauttia sitä,
mitä olen hankkinut; älä salli minun viettää vanhoja päiviäni[13]
ylenkatseessa,[14] äläkä runolahjan[15] puutteessa!



32 Laulu.

Lyyrylle.[1]


Meitä vaaditaan laulamaan -- jos siis joutohetkinäni siimeksessä
kerallasi[2] olen laulanut jotakin sellaista, joka pysyy katoamatta
sekä tämän vuoden että useampiakin[3] -- niin, hyvä! laulappa siis
latinalainen[4] laulu, oi lyyryni, sinä, jota ensiksi soitteli
Lesboksen kansalainen,[5] joka, vaikka hän oli kylläkin uljas
taistelutantereella, kuitenkin joko aseiden kalskeessa tahi
kiinnitettyänsä myrskyn mättimän laivansa[6] kosteaan rantaan,
lauleli Liberistä,[7] Runottarista,[8] Venuksesta[9] ja aina
hänessä riippuvasta Pojasta[10] sekä tuosta mustain silmäinsä ja
mustan tukkansa tähden pulskasta Lykuksesta.[11] Oi lyyryni! Sinä
Foebuksen[12] kaunistus ja ylijumala Jupiterin[13] atrioissa suotuisa
soittokalu,[14] sinä vaivain viehättävä lievitys, ole minulle
suotuisa, milloin vaan oikein sinua avukseni anon!



33 Laulu.

Albius Tibullukselle.[1]


Oi Albius! Älä sure, muistellessasi liian paljon tylyä Glykeraa,
äläkä virittele surullisia valitusvirsiä siitä, jotta nuorempi,
vastoin annettua vakuutusta, näyttää sinua viehättävämmältä.
Matalalta otsaltansa[2] kaunis Lykoris palaa rakkaudesta Kyrusta[3]
kohtaan; Kyrus taas kääntyy ynseän Foloen puoleen. Mutta ennen vuohet
yhtyvät apulialaisiin susiin,[4] kuin Foloe hairahtuu riettaan
rakastajansa seurassa. Niin on päättänyt Venus, jota huvittaa
julmalla leikillä yhdistää erilaiset luomat ja luonteet vaski-ikeensä
alaisiksi. Minua itseäni on, jalomman[5] Venuksen lähestyessä,
vapautettu Myrtale pidättänyt lemmenpauloissa, paljoa tulisemmin,
kuin Kalabrian lahtia kiemuroivan[6] Hadrian meren laineet.



34 Laulu.

"Itsellensä" (ad se ipsum).[1]


Minua, jumalain lienteää ja velttoa palvelijaa, kun olin
hairauksissa, tuntiessani mieletöntä viisautta, minua pakoitetaan nyt
kääntämään purjeeni takatuuleen sekä jälleen kulkemaan hylkäämääni
suuntaan: sillä Diespiter,[2] joka usein halkoo pilvet välähtelevällä
salamallansa, on ajanut halki kirkkaan ilmakehän tömistävillä
hevosillansa ja kiitävillä vaunuillansa, jotta[3] raskas maa ja
juoksevat joet, jotta Styx[4] ja vihattavan Taenaruksen[5] kauhistava
asunto sekä atlantilainen maanääri[6] tärisee. Jumala voi tehdä
pienen suureksi ja alentaa ylhäisen, tuomalla päivänvaloon hämärät
seikat: täältä on ahnas Onnetar vinkuvalla vihinällä[7] riistänyt[8]
kuningasruunun, tuonne taas hän iloitsee sen asettaneensa.[8]



35 Laulu.

Antiumin Onnettarelle.[1]


Oi jumalatar![2] Sinä, joka hallitset ihanaa Antiumia;[3] sinä, joka
olet sekä tehokas koroittamaan kuolevaisen alimmaltakin arvo-asteelta
että muuttamaan komeat voittosaatot hautijaiskulkueiksi; sinua
lähestyy köyhä maan asukas levottomalla rukouksella, sinua, oi meren
valtijatar, lähestyy se, jokatahansa bithynialaisella[4] aluksella
kulkeneekin Karpathus-mertä.[5] Sinua kavahtaa villi Dakialainen,[6]
sinua pelkäävät kuljeskelevat Skythalaiset,[7] sinua sekä kaupungit
että kansat ynnä sotaisa Latium, samoin muukalaiskuninkaiden äidit
ja purpuraan puetut itsevaltijaat, että väkivaltaisella jalallasi
syökset kumoon pystytetyn patsaan[8] tahi että lukuisa väkijoukkio
yllyttää hidastelevia: "aseisin!" "aseisin!" ja kukistaa heidän
valtansa. Edelläsi käy aina tuo ankara Välttämättömyys, kantaen
väkinauloja ja nalkkeja vaskisessa kädessänsä; eipä puutu häneltä
vahva hakakaan, eikä sulava lyijy. Sinua kunnioittavat Toivo
ja tuo valkeaan huntuunsa verhottu, harvinainen Rehellisyys,
joka ei kieltäydy olemasta seuralaisenasi,[9] milloin vaan,
muutettuasi asusi, vihastuneena jättänet mahtavain asunnot. Mutta
epäluotettava yleisö ja petollinen portto pakenevat; ystävät eriävät,
tyhjennettyänsä maljat sakoinensa, ollen liian viekkaat yhteisesti
kantamaan iestä. Suojele Caesaria, tämän aikoessa lähteä sotaretkelle
Britannialaisia, maailman äärimmäisiä asukkaita vastaan, sekä tuota
verestä nuorukaislaumaa,[10] josta on tuleva pelko Itämaalaisille
ja Punasenmeren rantalaisille. Voi, voi! Minua hävetyttää arpemme,
rikoksemme ja veljemme.[11] Mitä me, tämä karaistu miespolvi, olemme
karttaneet? Minkä jumalattoman työn olemme jättäneet tekemättä?
Mistä on nuorisomme, pelosta jumalia kohtaan, pidättänyt kätensä?
Mitä alttareja on se säästänyt? Oi jospa uudella alasimella
teroittaisit tuon tylsyneen miekan jälleen, Massagetalaisten[12] ja
Arabialaisten[13] kauhuksi!



36 Laulu.

Plotius Numidalle.[1]


Sekä suitsutuksella että kielisoitimilla[2] että vasikan luvatulla
verellä tekee minun mieleni sovittaa Numidan suojelusjumalat, hänen,
joka nyt, palattuansa terveenä äärimmästä Hispaniasta,[3] suikkaa
useita suuteloja hyville ystävillensä, kuitenkaan ei kellekään
useampia, kuin rakkaalle Lamialle,[4] muistellessansa saman hoitajan
hulpiloissa kulunutta lapsuuttansa ja samalla kertaa muutettua
toogaansa.[5] Älköön mikään armas päivä kaivatko liidunmerkkiä:[6]
älköön olko mitään määrää esille-tuodulla kaksikorva-astialla;
älköön, Salilaisten tapaan,[7] olko mitään lepoa jaloilla; älköön
äsmälti-juova Damalis[8] voittako Bassusta thrakialaisissa
ylellisjuominkeissa;[9] älköön puuttuko ruusuja atrioista:[10]
älköön pysyväinen persilja, älköön lakastuva lemmenkukka! Kaikki
ovat kääntävät raukeavat silmänsä Damaliksen puoleen; eikä Damalis,
kiinteämmin[11] kuin seipäilevä seiniläs, ole eroava uudesta
ihailijastansa.



37 Laulu.

Tovereille.[1]


Oi toverit! Nyt pitää juoda,[2] nyt vapain jaloin polkea
maata; nyt olisi aika kaunistaa jumalain patja saliarisilla
ruokalajeilla.[3] Ennen oli väärin tuoda esille Caekubus-viiniä[4]
esi-isäin viinivarastoista,[5] konsa kuninkatar taudin tahraamine,
häpeällisine miesjoukkoinensa[6] valmisteli mieletöntä perikatoa
Kapitoliumille[7] ja häviötä valtakunnalle, määrästä tietämättömänä
toivoessansa kaikkea[8] ja ihanasta onnesta päihtyneenä. Mutta
hänen raivoansa hälvensi yksi, tulesta tuskin pelastettu laiva;[9]
hänen Mareotikus-viinistä[10] riehuvan mielensä käänsi todelliseen
pelkoon Caesar,[11] airoin ahdistamalla häntä[12] hänen paetessansa
Italiasta[13] -- kuten haukka[14] arkoja kyyhkysiä tahi rivakka
metsästäjä jänistä Haemonian[15] lumi-aavikoilla --- pannaksensa
kahleisin[16] tuon onnettoman hirviön, joka,[17] haluten jalosti
kuolla, ei akkamaisesti pelännyt miekkaa, eikä kiitävällä
laivastolla etsinyt salaisia[18] rantoja,[19] vaan uskalsi
loistavin silmin katsella kukistettua palatsiansa ja rohkeasti
kosketella julmia käärmeitä, imeäksensä niistä ruumiisensa mustaa
myrkkyä,[20] päättämästänsä kuolemasta vieläkin rajumpana: koska
hän, korkea-arvoinen nainen, katsoi luonnollisesti karsain silmin
julmia Liburnilais-aluksia,[21] kuljettamaan itseänsä alhaisesti[22]
loistavassa voittosaatossa.



38 Laulu.

Palvelijallensa.[1]


Oi poika! Minä paheksun persialaisia[2] valmistuksia; minua eivät
miellytä niinillä[3] sidotut seppeleet. Ole tiedustelematta, missä
paikassa myöhäinen ruusu löytyy! Älä puuhaile mitään yksinkertaisen
myrtin lisäksi -- siitä minä pidän huolta:[4] sillä myrtti sievistää
somasti sekä sinua, joka olet palvelija, että minua,[5] joka
maisteskelen maljaani tiheälehtisen viinipuun siimeksessä.



TOINEN KIRJA



1 Laulu.

K. Asinius Polliolle.[1]


Sinä käsittelet kansalaislevottomuuksia[2] aina Metelluksen
konsuli-ajoista asti;[3] sinä sodan syitä, sen virheitä ja
vaiheita; sinä Onnettaren ilveilyä,[4] ylimysten turmiollisia
ystävyysliittoja[5] ja noita aseita, jotka ovat tahratut
vieläkin sovittamattomalla verellä -- todellakin vaarallisesta
onnenkoetuksesta ainehikas tehtävä[6] -- ja astuskelet petollisen
tuhan alla kytevässä mujussa. Hiukan aikaa olkoon tuo yksitotisen
murhenäytelmän Runotar[7] etäällä teaattereistamme! Mutta heti kun
olet säntilleen selitellyt tapaukset,[8] jatka jälleen suuri-arvoista
työtäsi kekropialaisen[9] murhenäytelmän tapaan, oi Pollio, sinä
surullisten syytteen-alaisten[10] ja neuvottelevan senaatin
erinomainen turva; sinä, jolle laakeriseppele voittosaatossa
Dalmatian valloittamisen johdosta[11] on tuottanut ikuisen kunnian!
-- Nytpä väleen halkaiset korvani sotatorvien uhkaavalla törmällä:
jo koukerotorvet räikkyvät; jo aseiden välke säikähyttää arat
hevoset ja synkistää ratsastajain muodot. Jo luulen kuulevani nuot
jalot, kunniakkaalla pölyllä tahritut päälliköt ja koko maanpiirin
lannistetuiksi, paitsi Katon miehevää mieltä. -- Juno[12] ja
jok'ainoa jumalista, joka, suosien Afrikalaisia, voimattomana oli
paennut tästä kostamattomasta maasta[13] on tuonut voittajain
jälkeläisiä sovitusuhriksi Jugurthalle.[14] Mikä latinalaisella[15]
verellä höystytetty kenttä on hautakummuillansa todistamatta noita
kauheita taisteluja ja tuota aina Medialaistenkin[16] kuulemaa
Hesperian[17] hävityksen ryskettä? Mitkä virrat tahi mitkä joet ovat
tietämättä tuosta surkuteltavasta sodasta? Minkä meren Daunian[18]
verilöyly on pitänyt punaamatta? Mikä merenranta on vapaa verestämme?
-- Mutta, oi rohkea Runotar, älä ole leikkiä laskematta, äläkä enää
ryhdy keolaisen[19] murherunoelman muodostukseen, vaan käy kerallani
Dionen luolaan[20] ja virittele vieressäni sointuisampia[21] säveliä.



2 Laulu.

K. Sallustius Krispukselle.[1]


Oi Sallustius Krispus, sinä, joka nureksit rahaa![2] Hopealla ei ole
mitään hohtoa,[3] itaran maan poveen kätkettynä,[4] joll'ei se kiillä
ajanmukaisesta käytännöstä. Maailman ajat[5] on elävä Prokulejus,[6]
joka on tunnettu isällisestä mieli-alastansa veljiänsä kohtaan:[7]
häntä on jälkeenjäävä maine kannatteleva iäti-uupumattomalla
siivellänsä.[8] -- Laajemmalle olet levittävä valtaasi, masentamalla
ahnaan mielesi,[9] kuin jos yhdistäisit Libyan[10] kaukaiseen
Gadeesen[11] ja kumpikin Punilainen[12] palvelisi ainoastaan
sinua. Kauhistava vesitauti yltyy, saaden hillitsemättä noudattaa
himojansa, eikä saa janoansa sammumaan, joll'ei itse taudin syy
väisty verisuonista ja vesinen velttous kalvakasta ruumiista.
Rahvaan mielipiteestä poikkeava Virtus eroittaa onnellisten luvusta
tuon Kyruksen valta-istuimelle[13] jälleen-asetetun Fraateen[14]
ja totuttaa kansan käyttämään vääriä nimityksiä, uskoen varman
valtikan ja kuningasruunun[15] sekä lakastumattoman laakeriseppeleen
ainoastansa sille, joka voi tähystellä äärettömiä rahaläjiä,
taaksensa vilkaisematta.[16]



3 Laulu.

Kvintus Delliukselle.[1]


Muistappa säilyttää maltillista mieltä vastoinkäymisissä, samoin
liiallisesta ilosta hillittyä[2] myötäkäymisissä, oi Dellius, sinä,
jonka kuitenkin täytyy kuolla, joko sitten elät surullisena kaiken
ikäsi tahi, loikuen etäisellä nurmikolla[3] juhlapäivät päähänsä,
huvitteleikset parhaalla Falernus-viinillä.[4] Missä suuren suuri
petäjä ja vaalehtava poppeli mieluisasti oksistansa muodostavat
vieraita-verhoavan varjon ja missä livakas vesi puikeltelee,
liristäksensä kiertelevässä purossa, tänne käske tuomaan viiniä ja
voiteita sekä pian-kauhtuvia, ihania ruusun[5] kukkia, niin kauan
kun tilaisuus, ikä[6] ja kolmen Sisaren[7] mustat[8] langat sen
sallivat. Sinun täytyy kerran jättää ostamasi puistot, kartanosi[9]
ja maatalosi, jonka maisemia kellertävä Tiber[10] huuhtelee; sinun
täytyy jättää kaikki, ja perillinen on anastava läjiin ladotut
aarteesi. Oletko rikas ja ikivanhan Inakhuksen[11] jälkeläinen tahi
köyhä, vieläpä alhaisesta säädystä ja oleskelet taivasalla -- siitä
ei ole mitään väliä: tuon säälimättömän Orkuksen[12] saaliiksi sinä
kumminkin joudut. Meidän kaikkein täytyy kokoutua samaan paikkaan:
onnenuurnassa pudistellaan meidän kaikkein arpaa, joka ennemmin tahi
myöhemmin lankee ja määrää meidät veneesen,[13] ikuiseen maanpakoon
vietäviksi.



4 Laulu.

Xanthias Fokeukselle.[1]


Älköön olko sinulle häpeäksi rakkaus orjattareesi,[2] oi Xanthias
Fokeus! Orjatar Briseis liikutti kerran vaalevalla värillänsä
kopeata Akhillesta. Vankitun Tekmessan[3] muoto viehätti Ajaxia,
Telamoninpoikaa, hänen omaa herraansa. Atrides[4] hehkui keskellä
juhlakulkuansakin rakkaudesta ryöstettyyn tyttöön, kun vihollisen
sotajoukot olivat sortuneet thessalialaisen voittajan[5] käsiin
ja surmattu Hektor[6] oli jättänyt Pergamumin[7] uupuneille
Kreikkalaisille helpommin hävitettäväksi. Sinä et voi tietää,
tokko keltakiharaisen Fylliksen varakkaat vanhemmat kunnioittavat
sinua vävynänsä:[8] varmaankin hän huolehtii suurta sukuansa ja
Penatiensa[9] tylyyttä. Ole vakuutettu siitä, ett'ei tuo hellimäsi
hempukka ole voinut polveutua konnamaisesta roistorahvaasta ja
ett'ei niin uskollinen ja omaa etuansa katsomaton ole voinut syntyä
äidistä, jota sinun tarvitsee hävetä. Ihastumatta ylistelen minä
hänen käsivarsiansa, hänen muotoansa ja pyöreitä pohkeitansa; ole
epäilemättä[10] enää sitä, jonka ikäkausi on kiiruhtanut päättämään
kahdeksatta lustrumiansa![11]



5 Laulu.

Lalagen rakastajalle.[1]


Hän ei vielä jaksa kantaa iestä nöyryytetyllä[2] niskallansa, ei
vielä tehdä toverin[3] tehtäviä, eikä sietää kiimassansa riehuvan
härän painoa. Pitkin viheriöitseviä kenttiä liehuu sinun hiehosi
mieli; hiehosi, joka milloin huojentaa kovaa kuumaansa joissa,[4]
milloin taas haluaa leikkiä vasikkain keralla kosteassa pajukossa.
Lakkaa himoitsemasta kypsymätöntä viiniköynnöstä: pian on purpuralta
punertava syksy tasaava sinulle sinertäviä terttujansa. Pian on
se seuraava sinua; sillä aika kuluu rajusti ja lisää hänelle ne
vuodet, jotka sinulta riistää. Pian on Lalage julkein otsin pyytävä
aviomiestäkin pauloihinsa, viehättävämpänä kuin arka Foloë, kuin
Khloris, joka vahanvalkealta niskaltansa loistaa samoin kuin kirkas
kuu, joka yö-aikoina kuumottaa meren ulapalla, tahi kuin gnidolainen
Gyges;[5] ja tämän jos asettaisit tyttöjen joukkoon, niin pettäisi
tuo hajallisilta hapsiltansa ja epäselvältä muodoltansa salainen
eroitus[6] ihmeellisesti nuo teräväjärkiset vieraat.



6 Laulu.

Septimiukselle.[1]


Oi Septimius, sinä, joka aijot käydä kanssani Gadeesen[2] ja noiden
iestämme kantamaan tottumattomani Kantabrialaisten maahan[3]
sekä muukalaisille Syrteille,[4] missä maurilainen aalto alati
pauhaa! Oi, jospa tuo argolaisen asukkaan[5] perustama Tibur olisi
vanhuuteni[6] asuinpaikka, oi jospa se olisi päämäärä minulle
meri- ja maamatkoista sekä sotapalveluksesta uupuneelle! Mutta jos
tylyt Parkat estävät minut sieltä,[7] niin menen tuolle hienovillaisista
lampaistansa herttaiselle Galaesus-joelle[9] ja lakonialaisen
Falantuksen hallitsemille maaseuduille.[10] Tuo maailman kolkka[11]
on minulle kaikista suotuisin; siellä hunaja vetää vertoja
Hymettus-hunajalle[12] ja öljypuun marja kilpailee Venafrumin[13]
vihannan marjan kanssa; siellä Jupiter[14] lahjoittaa pitkän
kevään ja lauhkeita talvia; siellä satoisaa Bakkhusta[15] suosiva
Aulon[16] ei laisinkaan kaiheksu Falernus-rypäleitä. Tuo paikka[17]
ja nuo hedelmälliset kummut kutsuvat meitä sinne; siellä olet sinä
velvoitetuilla kyynelilläsi kostuttava ystäväsi, runoilijan, vieläkin
tulista tuhkaa.[18]



7 Laulu.

Pompejus Varukselle.[1]


Oi sinä, joka usein kerallani jouduit mitä suurimpaan vaaraan, kun
Brutus oli sotaväen päällikkönä! Kuka on sinut kansalaisena[2]
jälleen lahjoittanut isäisi jumalille ja Italian taivaalle, oi
Pompejus, sinä ylin ystävistäni, sinä, jonka seurassa usein olen
viettänyt pitkänlaisen päiväni viinin ääressä, seppelöittynä Syrian
malobathrum-öljystä[3] kiiltäviltä kiharoiltani? Sinun seurassasi
olen kokenut Filippin[4] tappelun ja nopean paon, jätettyäni
onnettomasti kilpeni, kun urhollisuus[5] oli lannistunut ja yhä
uhkaavat viholliset leuoin koskettelivat häpeällä tahrattua[6] maata.
Mutta minut, peloissani, tempasi nopeasti Merkurius[7] vihollisten
keskitse paksuun pilveen; sinut taas ahmaiseva aalto valkopäissä
vaahdoissansa saattoi jälleen sodan riehunaan.[8] -- Valmista siis
velvollinen atria Jupiterille; laske laakeripuuni siimekseen[9]
tuo pitkällisestä sotapalveluksesta uupunut kylkesi, äläkä säästä
varallesi määrättyjä maljoja! Täytä aina partaita myöden nuot
kiiltävät kolpakot unhoitusta-tuottavalla[10] Massikus-viinillä;[11]
vuodata öljyä noista avarista karinkaukaloista! Kuka tahtoo
kiiruusti sitoa seppeleitä tuoreista persiljoista tahi myrteistä?
Kenen Venus[12] on määräävä juomingin kuninkaaksi? Minä en riehu
järjellisemmin kuin Edonilaisetkaan:[13] minusta on hauska hurjailla,
saatuani ystäväni jälleen takaisin.



8 Laulu.

Barinelle.[1]


Joll'ei koskaan mikään tunnonvaiva väärästä valasta olisi haitannut
sinua, oi Barine; jos sinä mustan hampaan tahi yhden ainoan kynnen
kautta saisit häväistystä, niin todellakin uskoisin[2] sinua; mutta
samalla kun olet velvoittanut valapattoisen pääsi lupauksiin,[3]
loistat sinä paljoa kauniimpana ja esiydyt julkisesti nuorukaisten
yleiseksi levottomuudeksi.[4] Sinulle on eduksi pettää äitisi
haudattu tuhka[5] ja koko öinen taivas tuikkivine tähtinensä[6] sekä
kolkosta kuolemasta vapaat[7] jumalat. Tätä nauraa -- luulen minä --
itse Venus, tätä nauravat myös yksinkertaiset Nymfat[8] ja tuo julma
Kupido, joka aina teroittaa säkeneviä nuoliansa verisellä sieralla.
Ajatteleppas tähän lisäksi, että sinua varten kasvaa koko nuoriso,
kasvaa uudeksi orjakunnaksi, eivätkä edelliset jätä jumalattoman
herrattarensa taloa, vaikka he usein ovat uhanneetkin.[9] Sinua
pelkäävät äidit nuorten poikainsa tähden; sinua itarat vanhukset
ja nuot onnettomat,[10] nykyään naidut vaimot, että sinun
henkäyksesi[11] on pidättelevä heidän aviomiehiänsä.



9 Laulu.

Valgiukselle.[1]


Oi rakas Valgius! Rankkasateet eivät alinomaa herahtele pilvistä
ryöttäisille pelloille, eivätkä mylleröivät myrskyt vello Kaspian
mertä; jähmeä jää ei kaikkia kuukausia ole sulamatta Armenian
ylängöillä,[2] eivätkä Garganuksen[3] tammikot nuoku Akviloin[4]
vaikutuksesta, eivätkä vuorisaarnet varista lehtiänsä; mutta sinä
vaivaat alinomaa itkusävelin Mystes-vainajaa,[5] eikä sydämestäsi
lähde lemmittysi kaipuu,[6] ei Iltatähden noustessa, eikä sen
paetessa nopeasti-nousevan auringon säteitä. Eihän edes tuo kolme
ihmisikää elänyt vanhus[7] koko ikäänsä vaikeroinnut armasta
Antilokhusta,[8] eivätkä nuorta Troilusta[9] iänkaiken itkeneet
hänen vanhempansa ja frygialaiset sisarensa. Lakkaa vihdoinkin
akkamaisista valituksistasi ja laulelkaamme ennemmin Caesar
Augustuksen uusista voitoista[10] ja kolkosta Nifates-vuoresta[11]
sekä, miten Medialais-joki,[12] luettuna lannistettujen kansakuntain
jokien joukkoon, masentuneena vierittelee pienempiä pyörteitä ja
miten Gelonilaiset[13] määrätyn rajan sisäpuolella ratsastelevat[14]
tiukilla tantereillansa.[15]



10 Laulu.

Licinius Murenalle.[1]


Ymmärtäväisemmin[2] olet nauttiva elämääsi, oi Licinius, pyrkimättä
alinomaa aavalle ulapalle ja, arkamaisesti vältellessäsi myrskyjä,
liiaksi lähestymättä vaarallista[3] rannikkoa! Kuka hyvänsä rakastaa
kultaista kohtuutta, hän varovasti välttää rappiolle-joutuneen
mökin siivottomuutta, hän älykkäästi pidättyy kateutta-herättävästä
palatsista. Useammin[4] tuulet nuokuttavat suuren suurta petäjää ja
korkeat tornit kaatuvat raskaammalla rymäyksellä sekä ukonnuolet
iskevät vuorien huippuihin. -- Hyvin varustettu[5] sydän toivoo
vastoin-, pelkää myötäkäymisissä toisenlaista kohtaloa. Noita
kauheita myrskyjä tuo[6] Jupiter[7] tavantakaa, mutta hän sama
ne poistaakin. Jos nykyinen tilasi on tiukka, ei se sentään
vast'edes ole niin oleva. Apollo herättää joskus vaienneen Musan[8]
lyyryllänsä, eikä aina jännitä joustansa. Näyttäy vastoinkäymisissä
miehekkääksi ja uljaaksi; mutta kääri[9] viisaasti myös ko'ommalle
nuot liiallisen myötätuulen pullistamat purjeesi.



11 Laulu.

Kvintius Hirpinukselle.[1]


Oi Kvintius Hirpinus! Mitä ajattelee sotainen Kantabrialainen,[2]
mitä Skythalainen,[3] jonka välillä-oleva Hadrian meri[4] eroittaa
täältä -- jätä se tiedustelematta, äläkä ole levoton vähän-vaativan
elämän tarpeista. Ihana nuoruus ja sulo väistyvät, kun koruton
vanhuus[5] poistaa leikillisen lemmen ja keveän[6] unen. Eihän kevään
kukilla aina ole samaa somuutta, eihän punertava kuu aina kuumota
samalla muotoa. Miksi vaivaat liian heikkoa[7] mieltäsi ikuisilla
tuumilla? Miksi emme, joko korkean vaahteran tahi tämän petäjän
juurella,[8] loikuen huoletta niin ja näin,[9] maistele maljaamme,
koska se meille on luvallista, harmailta hapsiltamme haiskahtaen
ruusunlemulta[10] ja voideltuina assyrialaisella[11] nardus-öljyllä?
Evius[12] poistaa kalvavat huolet. Kuka poika jäähdyttää nopeammin
sivuitse-virtaavalla vedellä nuot kiihdyttävät Falernus-kolpakot?
Kuka viekoittelee tuon etäällä-asuvan Lyde-porton hänen kopistansa?
Hyvä siis! Hän kiiruhtakoon tänne norsunluisine lyyryinensä,
Lacaenan[13] tavoin koruttomat kiharat solmuun sidottuina!



12 Laulu.

Cilnius Maecenaalle.[1]


Älä vaadi minua sovittelemaan kitarani sulosäveliin villinomaisen
Numantian pitkällisiä sotia,[2] älä hirmuista Hannibalia,[3] älä
punilaisella verellä punattua Sicilian mertä,[4] älä villejä
Lapitheja,[5] älä viiniin-vaipunutta Hylaeusta,[6] äläkä Herkuleen[7]
kädellä masennettuja Telluksen nuorukaisia,[8] joilta uhkaavan vaaran
vuoksi itse tuon vanhan Saturnuksen[9] asuntokin tärisi; mutta sinä,
oi Maecenas, sinä olet paremmin suorasanaisella kertomuksella[10]
ylistelevä Caesarin taisteluja ja kuvaileva noita uhkaavia[11]
kuninkaita, joita kuljeteltiin[12] pitkin katuja.[13] Minut velvoitti
Musa[14] laulamaan herratar Likymnian[15] lempilauluja, hänen
kirkkaasti-säihkyvistä silmistänsä ja keskinäisiin rakkauksiin
aivan altiista sydämestänsä; hänen, jonka vallan hyvin sopii pistää
jalkansa piirihyppyihin, kiistellä piloillansa ja leikkiessänsä,
pyhän Dianan[16] juhlapäivänä, kiertää käsivartensa sirojen neitosten
kaulaan. Tokkopa kaiken sen, mitä oli äveriäällä Akhaemeneella,[17]
tokkopa viljavan Frygian mygdonilaiset[18] aarteet, tokkopa
Arabialaisten täysinäiset aitat -- tokkopa kaikki nämät tahtoisit
vaihettaa Likymnian kiharoihin, silloin kun hän kääntää niskansa
tulisille suuteloille tahi hellällä tylyydellä kieltää sen, jonka
hän kuitenkin mieluummin, kuin itse vaatija, iloitsee itseltänsä
riistettävän, välistepä itsekin ennalta haluaa riistää.



13 Laulu.

Puulle, jonka iskusta hän oli kuolemaisillansa.[1]


Oi puu! Sekä onnettomana päivänä on sinut istuttanut se, kukatahansa
sen ensiksi lienee tehnytkin, että jumalattomalla kädellä hoitanut
jälkeläisten turmioksi ja seudun häpeäksi; hänen voisin uskoa sekä
murtaneen isältänsä niskan että öistä aikaa tahranneen sisäkammiot
kesti-ystävän verellä; hän on käytellyt sekä kolkhilaista myrkkyä[2]
että mitä törkeätä tahansa missäkin voitaneen keksiä, joka istutti
alueelleni sinut, oi katala puu, joka olit kaatumaisillasi
viattoman herrasi päähän! -- Mitä kunkin pitää välttää, siitä
ei ihminen milloinkaan joka hetki ole kyllin varma. Punilainen
merimies[3] kammoksuu Bosporusta,[4] eikä varo kovia kohtauksia
muualla kauempana olevankaan: sotilas[5] pelkää Parthialaisen[6]
nuolia ja nopeaa perääntymistä, Parthialainen taas kahleita ja
Italian sotavoimaa: mutta odottamaton kuolon voima on temmannut
ja tempaa vastakin sukukunnat mukaansa. -- Miten näkemäisilläni
olin synkän Proserpinan[7] valtakunnan, tuomio-istuimella istuvan
Aeakuksen[8] autuasten etäiset asunnot,[9] tuon aeolialaisella[10]
kitaralla kotiseutunsa neitosia vaikeroitsevan Sapfon[11] ja sinut,
oi Alcaeus,[12] juurin-jaksain kultakanteleellasi lauleskelevan
hirveistä haaksirikoista, paon kovista kohtauksista ja sodan
raakamaisista rasituksista! Ihmetellen kuuntelevat varjot
näiden kummankin[13] laulavan kaikkea sellaista, joka ansaitsee
pyhää hiljaisuutta; mutta harrasta hartaammin kuuntelee[14]
tuo hartioiltansa taaja joukko[15] kerrottavan taisteluista ja
hirmuhallitsijain karkoittamisista. Mitä kummaa? Heti kohta, noista
lauluista ällistyneenä, laskee tuo satapäinen peto[16] mustat
korvansa lotkollensa ja nuo Eumenidein[17] kiharoihin kiemuroitut
käärmeet tointuvat jälleen. Vieläpä sekä Prometheus[18] että Pelopsin
isä,[19] tuon suloisen soiton hurmaamina, unhoittavat vaivansa, eikä
Orionkaan[20] huoli hätyytellä jalopeuroja, eikä arkoja ilveksiä.



14 Laulu.

Posthumukselle.[1]


Voi Posthumus, Posthumus! Vuodet vierivät nopeasti tiehensä, eikä
hurskautesi voi viivytellä kurttuja kasvoiltasi, eikä lähestyvää
vanhuutta,[2] eikä säälimätöntä kuolemaa; ei, ystäväni, vaikka joka
päivä, joka kuluu, kolmellasadalla härällä koettaisit hyvitellä
heltymätöntä Plutoa,[3] joka kiusaa kolmiruumiista Geryonia[4] ja
Tityosta[5] noissa kauheissa aalloissansa, joiden ylitse nähtävästi
meidän kaikkein, jotka elämme tämän maailman hedelmistä, on
purjehdittava, lienemme sitten kuninkaita tahi köyhiä maan asukkaita.
Turhaan olemme karttavat veristä Marsia[6] ja kohisevan Hadrian[7]
meren murtuneita aaltoja; turhaan olemme syksykaudet varovat tuota
ruumiillemme epäterveellistä Austeria.[8] Meidän täytyy käydä tuolla
hirvittävällä, hitain juoksuin kiertelevällä Kokytus-joella[9] ja
Danauksen[10] pahanmaineisen suvun sekä pitkään pakkotyöhön tuomitun
Aeoluksen jälkeläisen, Sisyfuksen[11] luona. Sinun täytyy jättää
maisemasi ja kartanosi sekä hellä puolisosi; eikä yksikään noista
puista, joita kasvattelet, ole seuraava lyhyt-ikäistä isäntäänsä,
paitsi nuo vihattavat kypressit.[12] Sinua itseäsi onnellisempi[13]
perillinen on nauttiva sinun sadankin salvan takapuolella säilytetyt
Caekubus-viinisi ja kostuttava laattiasi[14] nesteellä,[15] jota
parempaa ei käytetä ylipappein upeissa atrioissa.



15 Laulu.

Aikakautensa Ylellisyydelle.[1]


Kohta nuo muhkeat[2] rakennukset jättävät enää muutamia
maakaistaleita auran varalle, kohta saadaan kaikkialla nähdä
laajempia kalalammikkoja, kuin Lukrinus-järvi,[3] ja köynnöksetön
vaahtera[4] työntää jalavat tieltänsä. Vieläpä orvokkipenkit, myrtit
ja joukko hyvänhajuisia kukkia levittävät lemuansa öljypuistoihin,
jotka tuottivat satoa entiselle omistajallensa; sitäpaitsi
tuuhea-oksainen laakeripuu[5] estää auringon polttavat säteet.
Niin ei ollut Romuluksen,[6] eikä pitkätukkaisen Katon[7] laeissa
määrätty; niin ei ollut esi-isäin elämäntapa. Heidän yksityinen
omaisuutensa oli pieni, yhteinen sitävastoin suuri; ei mikään
yksityisillä kymmenjalan-mittapuilla määritetty pylväskäytävä ollut
viileään pohjaan päin,[8] eivätkä lait sallineet halveksia tilapäistä
turvetta, nuo lait, jotka velvoittivat koristelemaan kaupunkeja ja
jumalain temppelejä[9] yhteisellä kustannuksella ja hakatulla kivellä.



16 Laulu.

Pompejus Grosfukselle.[1]


Tuulilakkoa rukoilee jumalilta tuo aavalla Aegaean ulapalla
hätääntynyt merimies, kun synkkä pilvi on pimittänyt kuun, eivätkä
taatut[2] tähdet tuika merimiehille; rauhaa rukoilevat nuot
sodassa raivot Thrakialaiset,[3] rauhaa nuot viineltänsä komeat
Medialaiset,[4] tuota rauhaa, oi Grosfus, joka ei ole kaupan
kalliilla kivillä, ei purpuralla, eikä kullalla. Sillä eivät mitkään
aarteet, eikä konsulin henkivartija[5] kykene karkoittamaan mielen
surkuteltavaa levottomuutta, eikä noita huolia, jotka leijailevat
pitkin korukattoja.[6] Onnellisesti elää niukastakin se, jonka
yksinkertaisella pöydällä heloittaa kotoinen[7] suolakuppi[8] ja
jolta ei pelko, eikä ahnas voitonhimo riistä keveää unta. Miksi
puuhailemme paljon tämän lyhyen aikamme varaksi?[9] Miksi vaihetamme
isänmaamme toisen auringon lämmittämän maihin? Kuka maanpakolainen
saattaisi paeta omaa itseänsä? Kalvava huoli kiipee vaskivaruisiin
laivoihinkin, eikä jätä ratsastajainkaan laumoja, vikkelämmin kuin
hirvi tahi nopeammin kuin pilviä-nostava Eurus.[10] Nykyiseen
tilaansa tyytyväinen mieli ei huolehdi siitä, mitä tulevaisuudessa
on tapahtuva, ja tukahuttaa elämän katkeruudet hienolla hymyllä.
Ei mikään ole kaikin puolin onnellista. Aikainen kuolema tempasi
mainehikkaan Akhilleen;[11] pitkä ikä riudutti Tithonuksen;[12] mutta
aika on kentiesi antava minulle sen, jonka sinulta on kieltänyt.
Sinun ympärilläsi määkii satoja lammaslaumoja ja mylvii Sicilian
lehmiä; sinulle hirnuu nelivaljakoksi luonteva tamma;[13] sinua
vaatettavat kahdesti Afrikan purpuralla punatut villat; minulle taas
on sanansa-pitävä Parka[14] suonut pienet tilukset ja kreikkalaisen
Kamenan[15] hienon hengen sekä kyvyn halveksia pahanilkistä rahvasta.



17 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Miksi vaivaat minua valituksillasi?[2] Ei ole jumalille eikä minulle
mieleen, että kuolisit ennen minua, oi Maecenas, sinä elämäni
kallein kaunistus ja paras pylväs! Voi! Jos odottamaton kuolon
koura[3] tempaa sinut, joka olet osa henkeäni,[4] miksi viipyisin
minä, toinen puoli, joka en enää olisi samanarvoinen,[5] enkä aivan
kokonainenkaan? Sama päivä on saattava meidät kummankin perikatoon.
Minä en ole vannonut väärin: "Menkäämme, menkäämme, kunhan vaan sinä
astut edellä; varustakaamme toveruksina kulkemaan tuota viimeistä
taivalta." Minua ei eroita sinusta tultasyöksyvän Khimaeran[6]
henkäys, eikä satakäsinen Gyges,[7] vaikka tämä vastukseksi
nousisikin; niin on mahtavan Justitian[8] ja Parkain[9] tahto. Joko
minut[10] on nähnyt Libra[11] tahi kauhistava Skorpius,[12] tuo
syntymähetken pahempi puoli,[13] tahi Kaprikornus,[14] Hesperian
meren hallitsija; niin erinomaisesti kummankin meidän tähtemme
sopivat yhteen. Sinut tempasi turvihinsa välähyttelevä Jupiter[15]
tuon julman Saturnuksen[16] käsistä ja ehkäisi vinheän Fatumin[17]
siipiä, kun lukuisa kansajoukko ilonsa innossa taputteli sinulle
teaatterissa kolmesti käsiänsä.[18] Minut olisi tuo päälaelleni
kaatunut puunrunko surmannut,[19] joll'ei Faunus,[20] Merkuriuksen
miesten[21] suojelija, olisi kädellänsä keventänyt iskua. Muistappa
toimittaa uhri ja rakentaa luvattu temppeli;[22] minä tahdon
teurastaa pienen karitsan.



18 Laulu.

Ahnaalle.[1]


Ei norsunluu, eikä kullattu korukatto hohda huoneessani,[2] eivät
Hymettuksen palkit[3] paina noita äärimmässä Afrikassa[4] pälhittyjä
pylväitä; enkä minä, tuntemattomana perillisenä, ole anastanut
Attaluksen[5] kuningaslinnaa; eivätkä kunnialliset[6] turvatit
kehrää minulle Lakonian purpuraa.[7] Mutta minulla on rehellisyyttä
ja runsas runosuoni; minua, vaikka olen köyhä, etsii rikaskin.
Mitään enempää en jumalilta rukoile, enkä runsaampia lahjoja ano
äveriäältä ystävältäni, sillä olen täysin tyytyväinen ainoastaan
Sabinilais-tilaani. Aika kuluu päivä päivältä ja uudetkuut katoavat
katoamistansa. Sinä annat marmoria hakattavaksi vielä hautasi
partaallakin ja, muistamatta kuolemaasi,[8] rakennutat palatseja sekä
puuhailet siirtääksesi kauemmaksi[9] Bajassa[10] pauhaavan meren
rantaa, vaikka oletkin kyllin rikas mannermaasta.[11] Mitä siihen
sanot, että tuon-tuostakin hävittelet likimmän naapurisi kivipyykkejä
ja ahnaana samoilet turvattisi rajain toiselle puolelle? Sekä mies
että vaimo, kantaen sylissänsä isäinsä jumalia ja repaleisin puettuja
lapsiansa, karkoitetaan kodistansa. -- Kuitenkaan ei mikään palatsi
odota rikasta herraa varmemmin, kuin tuo saaliinhimoisen Orkuksen
kaikille määrätty koti. Miksi puuhailet enempää? Samoin aukenee
maanpovi köyhälle, kuin kuningastenkin pojille: eikä Orkuksen
vartija,[12] rahallakaan lahjottuna, ole tuonut lakaisin kavalaa
Prometheusta.[13] Hän pitää kytkössänsä korskean Tantaluksen[14]
ja koko Tantaluksen suvun;[15] hän tulee, kutsulla ja kutsumatta,
huojentamaan vaivoista väsynyttä köyhää.



19 Laulu.

Bakkhukselle.[1]


Minä olen nähnyt Bakkhuksen[2] opettavan lauluja kaukaisilla
kallioilla[3] -- uskokaa minua, jälkeläiset! -- ja opettelevat
Nymfat[4] sekä vuohenjalkaiset Satyrukset[5] kuuntelevin korvin.
Evoe![6] Sydämeni sykkyy vereksestä pelosta ja Bakkhuksesta
täysinäinen rintani riemuitsee kammokkaasti. Evoe! Säästä,
säästä minua, oi Liber,[7] sinä, jota täytyy pelätä painavan
thyrsus-sauvasi[8] tähden! Minulla on lupa laulaa yksipäisistä
Thyiadeista[9] ja viinin lähteestä sekä maitoa tulvailevista puroista
ynnä siitä, miten hunaja heruu ontoista puunrungoista;[10] minulla
on lupa laulaa myöskin tuosta onnellisen aviopuolen aina tähtiin
asti kohoitetusta kaunistuksesta ja Pentheuksen[11] suuren suurella
ryskeellä hävitetystä hovista ynnä thrakialaisen Lykurguksen[12]
perikadosta. -- Sinä ohjaat jokien juoksut,[13] sinä muukalaisen
meren aallot;[14] sinä, juovuspäissäsi, etäisillä vuorenharjanteilla
rehellisesti[15] palmikoitset Bistonidein[16] kiharat
kyykäärmeen-solmuun.[17] Sinä olet, kun Gigaatien[18] jumalaton
joukko syöksyi yli korkeiden kukkulain Isäsi[19] valtakuntaan,
jalopeuran kynsin ja kauhistuttavin kidoin[20] törmäissyt takaisin
Rhoetuksen,[21] vaikka sinua, jota kyllä kehuttiin taipuvaiseksi
tansseihin, pilantekoon ja leikkiin, ei pidetty kyllin sopivana
sotatoimiin; mutta kuitenkin olit sinä sama niin hyvin sodan kuin
rauhankin kestäessä. Sinua, kultasarvella koristettuna,[22] tähysteli
Kerberus,[23] pahaa tekemättä ja hienosti häntäänsä liehuttaen, ja
poislähtiessäsi kosketti kolmikielisellä suullansa jalkojasi ja
sääriäsi.



20 Laulu.

Cilnius Maecenaalle.[1]


Aivan oudon ja tukevan siiven avulla leijailen minä, kaksimuotoinen
runoilija,[2] läpi selkeän ilmakehän; enkä viivy kauemmin
maailmassa, vaan, kateutta kopeampana, jätän sen kaupungit. Minä,
köyhäin vanhempain jälkeläinen, jota sinä, oi rakas Maecenas,
kutsut luoksesi; minä en kuole, eikä minua vangitse stygilainen[3]
aalto. Pian, pian karkea nahka liittyy säärieni ympärille ja
minä muutun yläpuoleltani[4] valkeaksi linnuksi[5] ja hienot
höyhenet kasvavat pitkin sormiani ja hartioitani. Pian käyn minä,
sulosti-laulavana lintuna, nopeammin kuin Daedaluksen poika
Ikarus,[6] pauhaavan Bosporuksen[7] rannalla, gaetulilaisilla
Syrteillä[8] ja hyperborealaisilla[9] kentillä. Minut oppii tuntemaan
Kolkhilainen[10] ja Dakialainen,[11] joka salaa pelkonsa Marsin
laumain[12] suhteen, ja kaukaiset Gaelonit;[13] minut oppii tuntemaan
taitava Iberialainen[14] ja Rhodanuksen[15] ääreinen asukas.
Älköön kuuluko kalmanlauluja, älköön noita häpeällisiä murhe- ja
valitusvoivotuksia tyhjissä[16] hautijaisissani! Hillitse huutoasi ja
jätä joutavat vainajain[17] jumaloitsemiset siksensä!



KOLMAS KIRJA.



1 Laulu.

Ihmisten erilaisista riennoista.[1]


Minä vihaan vihkimätöntä[2] joukkoa ja suljen sen seurastani;
vaietkaa hartaasti:[3] minä, Runotarten pappi, laulan tytöille
ja pojille[4] lauluja, joita ei koskaan ennen ole kuultu. --
Peljättävillä kuninkailla on valta omain alamaistensa[5] suhteen,
mutta Jupiterilla[6] taas itse kuningasten, hänellä, joka on
kuuluisa Gigaatein[7] kukistamisesta[8] ja joka viittauksellansa[9]
mullistaa koko maanpiirin. Sattuu kyllä, että toinen henkilö
laajemmalti kuin toinen asettelee istutuksia[10] vakoihinsa; tämä
taas suurisukuisempana viranhakijana astuu Marskentälle;[11]
toinen[12] kilpailee suuremmassa määrin tavoiltansa ja maineeltansa;
toisella taas on lukuisampi joukko turvatteja; mutta samalla
lailla Välttämättömyys[13] kuitenkin heittää arpansa niin
ylhäisistä kuin alhaisistakin; kaikkein nimeä pudistellaan tuossa
avarassa onnenuurnassa. -- Sille, jonka jumalattoman päälaen
yläpuolella riippuu paljastettu miekka,[14] sille eivät Sicilian
ruokalajitkaan[15] voi hankkia hyvää ruoanhalua, sille ei lintujen
laulu, eivätkä kitaran säveleet anna entistä unta takaisin. Vieno uni
ei halveksi maalaisten mataloja majoja, ei varjoisaa rantaa, eikä
länsituulien liehuttamaa Tempeä.[16] Sitä, joka haluaa ainoastaan
sitä, mitä tarve vaatii, sitä ei huoleta myrskyävä meri, ei laskevan
Arkturuksen[17] eikä nousevan Hoeduksen raivot puuskat; sitä eivät
huoleta raesateen raiskaamat viinimäet, eikä tuloa-tuottamaton[18]
maatilansa, kun puut syyttävät milloin vesitulvia, milloin
ketoja-korventavia tähtiä,[19] milloin ankaria talvia. Kalat tuntevat
meren supistuneeksi pohjaan lasketuista kivipadoista:[20] tänne
upottaa urakoitsija palvelijoinensa, tänne mannermaahan kyllästynyt
tilanomistaja, tavan-takaa kivimöhkäleitä;[21] mutta Timor[22] ja
Minat[23] nousevat samaan paikkaan,[24] johon isäntäkin; synkkä
Kura[25] ei väisty vaskivaruisestakaan kolmisoudusta ja istuu
ratsastajankin selän takana. Mutta joll'ei Frygian marmori,[26]
tahi tähtiä kirkkaampi purpuran käytäntö, tahi Falernus-viini, tahi
akhaemenilainen[27] kostum-voide[28] huojenna surevaa, niin miksi
koettaisin varustaa korkeaa etusaliani[29] kateutta-herättävillä
pihtipielillä ja uuteen tapaan? Miksi vaihettaisin Sabinilaislaaksoni
huolettavampiin omaisuuksiin?



2 Laulu.

Roman nuorisolle.[1]


Ankarassa sotakurissa karaistu nuorukainen[2] oppikoon tyytyväisesti
kestämään kovaa köyhyyttä; vieläpä hätyyttäköön hän, keihäältänsä
peljättävänä ratsastajana,[3] noita villejä Parthialaisia[4] sekä
viettäköön elämänsä taivasalla ja tukalassa tilassa![5] Kun sotivan
itsevaltijaan[6] puoliso ja mieskuntainen[7] tytär näkevät hänet
vihollisen muureilta,[8] huahtakoot he: "Voi, voi! Ett'ei tuo
sotaan[9] harjaantumaton, kuninkaallinen sulhoni[10] ärsyttäisi
tuota koskettaa vaarallista jalopeuraa, jonka raivo verenhimo
syöksee keskelle verilöylyjä!" -- Suloista ja kunniakasta on kuolla
isänmaansa puolesta.[11] Kuolema ahdistaa arkaakin miestä, eikä
säästä sotaan tottumattomankaan nuorison polventaipeita, eikä arkaa
selkää.[12] Hyve, joka ei tiedä häpeällisestä epäyksestä, loistaa
tahraamattomin kunnioin, eikä nosta eikä laske tapparoitansa[13]
kansan suosion[14] mielivallan mukaan. Hyve, joka avaa taivaan
niille, jotka kuolemattomuutta ansaitsevat,[15] raivaa itsellensä
tien pitkin muilta kiellettyä uraakin ja halveksien, pakenevin
siivin, jättää halvat kansalaumat sekä kostean maan. -- Hartaalla
äänettömyydelläkin on varma palkkionsa.[16] Minä kiellän sen, joka on
ilmaissut Cereen[17] salaisen palveluksen, olemasta kanssani samojen
kattojen suojassa tahi astumasta särkyväiseen alukseen. Usein on tuo
polkuna-pidetty[18] Diespiter[19] rankaissut viatontakin viallisen
mukana.[20] Harvoin on Kosto, vaikka ontuvin jaloinkin, lakannut
ahdistamasta edellänsä-pakenevaa pahantekijää.



3 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Rehellistä ja päätöksessänsä-pysyvää miestä ei saa horjumaan
järkähtämättömästä mielipiteestänsä mikään säännötöntä säätäväin
kansalaisten kiihko,[2] ei uhkaavan itsevaltiaan tuijotus, ei
Auster,[3] tuo levottoman Hadrian[4] meren hirmuhallitsija,
eikä välähyttelevän Jupiterin mahtava käsikään. Vaikka koko
taivaankansi särkyisi ja raukenisi, niin säikäleet kohtaisivat
häntä aivan säikähtymättä. Tällä lailla[5] puuhailtuansa, saapuivat
sekä Pollux[6] että kuljeskeleva Herkules[7] taivaan kiiluviin
tähtitarhoihin;[8] näiden keskelle[9] Augustus asettuu nojallensa[10]
ja nauttii purpuraisella suullansa jumalain juomaa. Tämän hyveen
vuoksi[11] juuri, oi isä Bakkhus,[12] ovat tiikerisi, syystä kyllä,
vetäneet sinua,[13] kantaen iestä tottumattomalla niskallansa. Tämän
avulla Kvirinus[14] Marsin[15] hevosilla pakeni Akheronista,[16]
kun Juno[17] oli neuvotteleville jumalille myöntyen[18] lausunut
näin: "Iliumin, Iliumin ovat turmiokas ja rietas tuomari[19] sekä
muukalainen vaimo[20] muuttaneet muraksi, Iliumin, joka aina siitä
ajoin, jolloin Laomedon petti jumalat sovitusta palkkiosta,[21] oli
kansoinensa ja petollisine ruhtinainensa[22] määrätty[23] minulle
ja puhtaalle[24] Minervalle.[25] Nyt ei enää korskeile haureliaan
Lacaenan[26] pahanmaineinen kesti-ystävä,[27] eikä Priamuksen
valapattoinen suku Hektorin voimilla masenna taistelonhimoisia
Akhivilaisia;[28] myöskin meidän eripuraisuutemme[29] kautta
pitkistynyt sota on asettunut. Nyt kohta tahdon minä Marsin mieliksi
heittää sekä tulisen vihani että luovuttaa hänelle tuon vihattavan
jälkeläiseni,[30] jonka Trojan papitar[31] synnytti. Minä annan
hänen[32] astua valon asunnoihin,[33] nauttia nektarin nestettä ja
luettaa jumalain rauhallisiin riveihin. Niin kauan kun avara meri
myrskyää Iliumin ja Roman välillä, hallitkoot maanpakolaiset[34]
onnellisesti missä maailman osassa tahansa; niin kauan kun
karjalauma tepastelee Priamuksen ja Pariin hautakummulla ja pedot
ilman vaaraa[35] säilyttelevät siellä sikiöitänsä, seisokoon
Kapitolium komeudessansa ja kyetköön uljas Roma laatimaan lakeja
masennetuille Medialaisille.[36] Peljättävänä levittäköön se[37]
laajalle, aina kaukaisempiin maanääriin asti, nimeänsä; sinne,
missä välinen vesi[38] eroittaa Europan Afrikasta, missä tulviva
Nilus[39] kostuttelee ketoja; uljaampi olkoon se[40] halveksimaan
kaivamatonta[41] kultaa ja siten[42] paremmin säilytettyä, että
maa sen kätkee, kuin keräilemään sitä ihmisten käytettäväksi
kädellä, joka turmelee kaikki pyhätkin paikat. Mikä ääri tahansa
maailmaa rajoittaneekin, tätä tavoitelkoon se aseillansa, kärkkien
katsoaksensa, missä osassa maailmaa tulet, missä pilvet ja
vesisateet[43] rajusti riehuvat. Mutta sotaisille Kvinteille[44]
julistan minä nämät kohtalot sillä ehdolla, ett'eivät, liiaksi
isänmaansa hyvää tarkoittaen[45] ja luottaen voimaansa, tahtoisi
uudestansa[46] rakentaa tuon esi-isiltänsä perinnöksi saamansa
Trojan rakennuksia. Jos Trojan mahtavuus onnettomalla ajalla kohoaa
entisellensä, niin raukenee se uudestansa surullisen häviön kautta,
kun minä, Jupiterin puoliso ja sisar, johdan voittoisia laumoja. Jos
vaikka kolmesti, Foebuksen toimesta,[47] vaskinen muuri kohoaisi,
niin kolmesti pitää sen jälleen Argolaisteni[48] hävittämänä
kukistuman, kolmesti pitää vankitun puolison itkemän miestänsä ja
lapsiansa.[49]" -- Mutta nämät seikat eivät sovi leikilliselle
lyyrylleni. Mitä tarkoitatkaan, oi Musa?[50] Lakkaa noin itsekkäästi
kertomasta jumalain jutelmia ja kehnoilla sävelilläsi halventamasta
näin yleviä asioita!



4 Laulu.

Kalliopelle.[1]


Noh hyvä, oi ruhtinatar Kalliope![2] Astu alas taivaasta[3] ja säestä
huilullasi tahi, jos mieluummin tahdot,[4] sointuvalla äänelläsi tahi
lyyryllä tahi Foebuksen kitaralla, pitkäikäinen laulu! Kuuletteko,
vai pettääkö minut sulo mielettömyys? Minä luulen kuulevani hänet[5]
sekä[6] harhailevani pitkin pyhiä lehdikköjä,[7] joihin sekä ihanat
lähteet että tuulenpuuskat puikeltavat. Minua ovat tarunomaiset
kyyhkyset,[8] poikana ollessani sekä leikistä ja unesta väsyneenä,
Apulian Vulturilla,[9] syntymämaani Apulian rajan ulkopuolella,
peittäneet tuoreina lehdillä -- suureksi ihmeeksi kaikille niille,
jotka asustavat korkean Akherontian[10] pesäpaikkaa, Bantian[10]
korpia ja alhaisen Forentumin[10] viljavia vainioita, että makasin
mustilta käärmeiltä ja karhuilta turvallisin ruumiin, että minua,
jumalain avulla[11] rotevaa lasta, verhosi pyhä laakeripuu ja
tuuhea myrtti. - Teikäläisenä,[12] oi Kamenat,[13] kohoan minä
Sabinilaisylängöille, tahi jos minua on miellyttänyt viileä
Praeneste[14] tahi viertävä Tibur[15] tahi selkeätaivainen Baja.[16]
Minua, lähdettenne ja tanssienne suosijaa, ei tuhonnut Filippistä[17]
pakosalle löylytetty sotajoukkomme, ei myöskään kirottu puu,
eikä Palinurus[18] sicilialaisella aallolla. Milloin vaan olette
apunani, tahdon merimiehenä halusti kulkea pauhaavaa Bosporusta[19]
ja maamatkailijana Assyrian[20] rannan polttavia hiedikköjä;
tahdon käydä kesti-ystäville nurjamielisten Britannialaisten ja
hevosverestä iloitsevien Konkanilaisten[21] luona; tahdon vaaratta
käydä viinivaraisten Gelonien[22] luona ja Skythalais-joella.[23] --
Te virkistätte jaloa Caesaria pierialaisessa luolassa,[24] kun hän
on majoittanut kaupunkeihin sotapalveluksesta uupuneet laumansa ja
koettaa lopettaa vaivansa. Te sekä annatte hänelle lempeää neuvoa
että iloitsette jo antamastanne, oi vienot olennot! -- Me tiedämme,
miten jumalattomat Titanit[25] ja heidän kauhean laumansa on
isketyllä salamallansa tuhonnut se,[26] joka hallitsee muokkaamatonta
maata ja myrskyisää mertä sekä yksin kohtuullisella valtikallansa
ohjaa kaupunkeja ja kolkkoja valtakuntia,[27] jumalia ja kuolevaisten
laumoja. Suuren pelon olivat vaikuttaneet Jupiterissa tuo raaka,
käsivarsihinsa luottava nuoriso[28] ja nuot veljekset,[29] jotka
puuhailivat sälyttää Pelionin[30] Olympokselle.[31] Mutta mitä voisi
Tyfoeus,[32] mitä voimakas Mimas,[33] mitä tuo uhkaavassa asennossa
oleva Porfyrion,[34] mitä Rhoetus[35] ja mitä tuo hurja, juurinensa
kiskottuja puunrunkoja ympärillensä paiskeleva Enkeladus[36] -- mitä
todellakin nämä kaikki voisivat raivotessansa Pallaan[37] jymisevää
kilpeä vastaan? Täällä seisoi saaliinhimoinen Vulkanus;[38] täällä
herratar Juno[39] ja tuo, joka ei koskaan aijo heittää jousta
olaltansa; tuo, joka puhtaalla Kastilian[40] kasteella kostuttaa
hajalliset hapsensa, joka hallitsee Lykian[41] orjantappuristoja ja
syntymämaansa metsiä,[42] tuo delolainen ja pataralainen[43] Apollo.
-- Voima ilman viisautta vaipuu omalla painollansa; maltillista
voimaa auttavat itse jumalatkin edistymään; samat taas vihaavat noita
kaikellaista vääryyttä mielessänsä mietiskeleviä Väkivaltoja.[44]
Minun mietteiteni todistuksena ovat satakäsinen Gyas[45] ja tuo
tunnettu neitseellisen Dianan[46] kiusaaja Orion,[47] jonka masensi
neitseen oma nuoli. Omain hirviöittensä hartioille syöksyneenä,
suree ja valittaa Maa[48] niitä sikiöitä, jotka salama on saattanut
kalmakkaasen Orkukseen;[49] nopea tuli ei ole kuluttanut sen selkään
sälytettyä Aetnaa; lintu ei jätä hillitsemättömän Tityoksen[50]
maksaa, tuo lintu, joka on määrätty konnan kostajaksi; kolmesataa
kahletta taas pitää kytkössänsä ihailija Pirithousta.[51]



5 Laulu.

Caesar Augustuksen kunniaksi.[1]


Taivaassa, siihen vakuutukseen olemme tulleet, hallitsee jyrisevä
Jupiter;[2] mahtavana[3] jumalana[4] pidetään myöskin Augustusta,
laskettuansa valtamme alaisiksi Britannialaiset ja peljättävät
Parthialaiset.[5] -- Tokkohan on mahdollista, että Krassuksen sotilas
on elänyt häpeällisissä aviopuuhissa[6] muukalaisen vaimon yhteydessä
ja että sekä Marsilainen että Apulialainen[7] -- voi senaattia,
voi tapain turmiota! -- muistamatta kilpeänsä, nimeänsä,[8]
pukuansa ja ikuista Vestaa,[9] kun Jupiter[10] ja Roman kaupunki
vielä olivat loukkaamatta, ovat harmaantuneet muukalaisappien
alueilla,[11] Median kuninkaan[12] hallitessa? -- Tätä oli varonut
Reguluksen[13] ennalta-arvaava henki, hänen, joka ei hyväksynyt
häpeällisiä ehtoja, eikä esimerkkiä, joka viivytti tuhon tuleviin
aikoihin, jollei nimittäin vangittu nuoriso säälimättä menehtyisi.
"Minä olen nähnyt",[14] sanoi hän, "sota-lippumme ripustetuiksi
Punilaisten temppeleihin ja aseet riistetyiksi sotilailtamme ilman
miesmurhaa; minä olen nähnyt kansalaisten kädet pannuiksi ristiin
vapaan selän taakse ja portit[15] sulkematta sekä noita sotamme
jaloissa hävinneitä vainioita jälleen viljeltävän.[16] Varmaankin tuo
kullalla[17] vapaaksi lunastettu sotilas on urhollisempana palaava
kotiin?! Te lisäätte häpeään tappion. Eihän purpuralla punattu
villa saa enää takaisin kadotettua väriänsä; eikä tosi hyve, kun
se kerran on haihtunut, tahdo enää palata kehnontuneimpiin. Jos
emähirvi, tuskin selvittyänsä tiheästä verkosta, alkaa taistella,[18]
silloin on oleva urhollinen sekin, joka on antautunut valapatoille
vihollisille; silloin on uudessa taistelussa kukistava Punilaiset
se, joka arkamaisesti kavahti kahleita selkänsä taakse sidotuilla
käsillänsä ja pelkäsi kuolemaa. Tällainen, tietämättä, miten hänen
pitäisi elämänsä säilyttää, sekoitti rauhan sotaan. Oi häpeää! Oi
sinua, Karthago, joka kohoat Italian häpeällisille raunioille!"[19]
- Hänen[20] sanotaan, kuten kansalaisoikeutensa menettäneen,
työntäneen luotansa kainon, syleilevän puolisonsa ja pienet lapsensa
sekä tuimasti luoneen miehekkään silmäyksensä maahan, kunnes hän
nerokkaasti rohkaisisi nuot horjuvaiset Isät[21] neuvolla, jommoista
ei milloinkaan muulloin ole annettu, sekä oivana maanpakolaisena
kiitäisi surevien ystäviensä keskuudesta. Mutta kaiketikin tiesi
hän, mitä muukalainen rääkkääjä mieli tehdä hänelle;[22] kuitenkin
hän samalla lailla raivasi itsellensä tien keskitse vastustelevien
ystäviensä ja paluumatkaansa estelevän kansan, kuin jos hän, riidan
ratkaistua,[23] jättäisi turvattiensa pitkäveteiset asiat siksensä,
kiiruhtaaksensa Venafrumin[24] alueelle tahi lakedaemonilaiseen
Tarentumiin.[25]



6 Laulu.

Roman kansalle.[1]


Vaikka oletkin itse viaton,[2] täytyy sinun kuitenkin kärsiä
esi-isäin[3] rikoksista, oi Romalainen, kunnes jälleen olet
laittanut kuntoon jumalain temppelit ja riutuneet rakennukset[4]
sekä heidän mustasta savusta[5] likamustuneet kuvansa. Sentähden
että olet alamainen jumalille, hallitset sinä; tästä[6] johda
jokainen alku, tähän kohdista loppu. -- Polkuna-pidetyt jumalat ovat
valmistaneet paljon onnettomuutta huolelliselle Hesperialle.[7]
Jo kahdesti[8] Monaeses[9] ja Pakoruksen[9] sotajoukko ovat
masentaneet meidän pyhittämättömät[10] hyökkäyksemme ja
loistavat ilosta, lisättyänsä meidän saaliillamme vähäpätöisiä
kaulavitjojansa.[11] Kaupungin, jossa puolueriidat vallitsivat,
olivat Dakialaiset[12] ja Aethiopialaiset[13] hävittämäisillänsä;
näistä edelliset olivat mahtavat heittokeihäiltänsä, jälkimmäiset
peljättävät laivastoltansa. -- Rikoksista runsaat aikakaudet
ovat ensin tahranneet avioliitot, suku- ja perhekunnat; tästä
lähteestä johtaen alkunsa, on turmio virtaillut isänmaata ja kansaa
vastaan. Mieskuntainen[14] tyttö iloitsee siitä, että hänelle
opetetaan jonialaisia tanssiliikkeitä;[15] vieläpä opetteleikse hän
keikailemiskeinojakin,[16] ja aina pienestä lapsesta asti mietiskelee
hän riettaita lemmenliittoja. Pian[17] hän miehensä juomingeissa[18]
etsiskelee itsellensä nuorempia lemmikkejä; kuitenkaan hän ei valitse
vasituisesti ketään, jolle hän äkkiä, tulen sammutettua, lahjoittaisi
luvattomia huvituksia; vaan käskettäessä, kaikkein nähden ja
miehensä tieten, hän kavahtaa seisoallensa,[19] joko häntä sitten
kutsuu luoksensa kaupustelija tahi hispanialaisen laivan kapteini,
joka irstaisista nautinnoista on valmis kalliistikin maksamaan. --
Sellaisista vanhemmista ei ole syntynyt se nuoriso, joka on punannut
meren punilaisella verellä,[20] joka on kukistanut Pyrrhuksen[21] ja
voimakkaan Antilokhuksen[22] ja julman Hannibalin;[23] vaan se on
maalaissotilasten jälkeisöä, sellaista, joka on oppinut kääntämään
turpeita sabellilaisilla[24] lapioilla sekä ankaran äidin käskyn
mukaan kotiin tuomaan katkottuja karankoja, kun aurinko muutti
vuorten varjot[25] ja riisti ikeet väsyneiltä häriltä, tuoden
virvoittavaa lepoa kiitävillä vaunuillansa. -- Mitä tuhoisa aika on
ollut turmelematta? Isäimme aikakausi, joka oli katalampi kuin heidän
isäinsä,[26] on synnyttänyt meidät vielä kehnoimmiksi, meidät, jotka
taas pian synnytämme vieläkin virheellisemmän jälkeisön.



7 Laulu.

Asterielle.[1]


Miksi itket, oi Asterie, tuota erittäin luotettavaa nuorukaista,
Gygesta,[2] jonka poutaiset Favoniukset[3] ovat kevään alussa
asettavat sinulle jälleen, Thynian[4] saaliilla sälytettynä?
Hän, Notuksien[5] ahdistamana Orikukseen[6] päin, kun Kapran[7]
myrskyä-ennustavat tähdet ovat nousseet taivaalle, viettää unettomana
kylmät yönsä, runsaasti[8] kyyneliä vuodattaen. Ja kuitenkin hänen
levottoman[9] ystävättärensä[10] lähettiläs kertoo hänelle, että
Khloë huokailee ja surkuteltavasti hehkuu rakkaudesta,[11] sekä
viekkaasti koettelee häntä tuhannellakin tavalla. Hän kertoo,
miten valapatto vaimo väärillä syytöksillä yllytti herkkäuskoisen
Proetuksen kiiruhtamaan kuolemaa liian puhtaalle Bellerofonille.[12]
Hän kertoo Peleuksen[13] olleen joutumaisillansa Tartarukseen,[14]
kun hän, puoltansa pitämättä, pakeni magnesialaista[15] Hippolytea,
ja koskettelee petollisesti sellaisiakin kertomuksia, jotka saattavat
hänet hairahtumaan. Turhaan! sillä Ikaruksen kallioita[16] kuurommin
kuuntelee hän tällaista puhetta, ollen vielä viaton. -- Mutta varo,
ett'ei naapurisi Enipeus olisi sinulle kohtuutta enemmän mieleen,
vaikka ei kukaan muu näytäkään yhtä taitavalta ohjaamaan hevostansa
Marskentällä, eikä kukaan yhtä nopeasti ui pitkin Tuskus-joen[17]
väylää. Sulje huoneesi heti yön alussa, äläkä katsahda kadulle
hänen[18] vaikeroivan huilunsa soidessa ja ole hänelle tyly, jos hän
usein sinua tylyksi kutsuukin.



8 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Mitä minä, vanhapoika,[2] teen Maaliskuun ensimmäisenä päivänä,[3]
mitä tarkoittavat kukat, ja suitsutusaineesta täysinäinen astia ynnä
nuot viheriälle turpeelle[4] hohutetut[5] hiilet, ihmettelet kuin
sinä, joka olet perehtynyt kumpaankin kieleen.[6] Minä olin luvannut
herkku-atriat ja valkean[7] pukin Liberille,[8] kun puuniskusta olin
kuolemaisillani. Tämä päivä, jonka joka vuosi[9] tahdon juhlallisesti
viettää, on poistava silatun tulpan[10] viini-astiasta, joka
Tulluksen konsulina ollessa[11] on varustettu särpimään savua[12] --
Tyhjennä, oi Maecenas, sata maljaa suositun ystäväsi menestykseksi
ja anna yölamppujen palaa aina päivään asti! Loitolla olkoon kaikki
huuto ja kiukku![13] Heitä nuo valtio-huolesi,[14] jotka sinulla ovat
kaupunkimme suhteen! Dakialaisen Kotison[15] joukko on kaatunut;
vihamieliset[16] Medialaiset[17] ovat keskenänsä riidoin noiden
kurjain sotain tähden; Hispanian rannalla asuvat vanhat vihollisemme,
Kantabrialaiset,[18] jotka myöhään ovat masennetut kahleilla,[19]
ovat meidän alamaisiamme; jopa Skythalaisetkin,[20] jännittämättömin
joutsin, aikovat väistyä kentiltänsä. Huolimatta siitä,[21] että
kansa jossakin kohdin voi olla pulassa, älä[22] yksityismiehenä
huolehdi liiaksi, vaan ota iloisesti vastaan nyky-ajan lahjat ja
luovu yksitotisista tuumistasi.



9 Laulu.

Lydialle.[1]


Horatius:

Niin kauan kun pysyin suosiossasi,[2] eikä yksikään nuorukainen,
minua suotuisammin,[3] kietonut käsivarsiansa vahanvalkean kaulasi
ympärille, elin Persian[4] kuningasta onnellisemmin.


Lydia:

Niin kauan kun et lempinyt[5] ketään muuta tulisemmin, eikä Lydia,
tuo nimikuulu[6] Lydia, ollut Khloën[7] perakolla,[8] elin romalaista
Iliaa[9] kuuluisammin.


Horatius:

Minut valtaa nyt thrakialainen Khloë, joka osaa lempilaulujani ja
taitaa soittaa kitaraa;[10] tämän puolesta en kauhistu kuolemaa,
kunhan vaan Onnetar säästää eloon-jäävää sydänkäpyäni.[11]


Lydia:

Minua hehuttaa keskinäisellä liekillä[12] thurilaisen[13] Ornytuksen
poika, Kalais; tämän puolesta tahdon vaikka kahdesti kuolla, kunhan
vaan Onnetar säästää eloon-jäävää "poikaistani".


Horatius:

Mitäpä - jos entinen Venus[14] palaa ja yhdistää eroitetut
vaski-ikeensä alaisiksi; jos keltakiharainen Khloë karkoitetaan
tiehensä ja ovi on avoinna hyljätylle Lydialle?


Lydia:

Vaikka hän on tähteä kirkkaampi,[15] sinä korkkia keveämpi ja
riehuvaa Hadrian[16] mertä raivompi; sinun seurassasi mielelläni
tahtoisin elää, sinun seurassasi kuolla!



10 Laulu.

Lycelle.[1]


Vaikka joisit äärimmäisestä Tanais-joesta,[2] oi Lyce, sinä, joka
olet naimisissa raa'alla miehellä, niin kuitenkin sinua itkettäisi
jättäessäsi minut, kolkkoen[3] oviesi edustalla pitkänäni venyvän,
noiden maassa-raivoavien pohjatuulien[4] saaliiksi. Kuuletko,
millä jyskeellä ovi, millä tuo kaunisten huoneusten välimaalle[5]
istutettu lehto ärjytuulista jymisevät; miten Jupiter[6] pelkällä
nyökkäyksellänsä jäädyttää sataneen lumen? Heitä tuo Venukselle[7]
vastenmielinen kopeus, jott'ei tuo pyörivällä pyörällä käyvä hihna
alkaisi käydä päinvastaiseen suuntaan.[8] Tyrrhenialainen isä[9]
ei ole synnyttänyt sinua kosijoille tylyksi Penelopeksi.[10] Oi!
Vaikk'eivät lahjat, eivätkä rukoukset, eikä kosijain orvokilla
kirjaeltu vaaleus, eikä Pierian[11] porton[12] haavoittama miehesi
voi taivuttaa mieltäsi; niin sääli kuitenkin niitä, jotka sinua
rukoilevat, sinä, joka et ole jäykkää tammea taipuvampi, etkä
mieleltäsi[13] maurilaisia[14] käärmeitä lempeämpi! Tämä sivuni ei
aina ole sietävä kynnystäsi, eikä sadevettä.[15]



11 Laulu.

Lydelle.[1]


Oi Merkurius[2] -- sillä sinun opettajana ollessasi on oppelias
Amfion[3] liikuttanut kivetkin laulullansa -- ja sinä, oi
kanteleeni,[4] joka kykenet kaikumaan seitsemälläkin kielellä, sinä,
joka ennen olit mykkä ja suloton, mutta nyt sekä rikasten pöydissä
että temppeleissä suotuisa; säestä minulle sellaisia säveliä,
joihin Lydekin kallistaa vastahakoiset korvansa; hän, joka, kuten
kolmivuotinen tamma laajoilla kentillä, hyppien leikittelee ja varoo
kosketettaa, ollen lemmenseikoista tietämätön[5] ja irstaan puolison
varaksi vielä liian nuorikin.[6] -- Sinä voit viehättää tiikerit ja
metsät seuralaisiksesi[7] ja hiljentää vinhaan-juoksevat purot. Sinun
viehätystäsi väistyi kauhean hovin[8] ovenvartija, Kerberuskin,[9]
vaikka sata käärmettä suojelee hänen hirvittävää päätänsä sekä
julma henkäys ja verivisva valuu hänen kolmikielisestä kidastansa.
Vieläpä sekä Ixion[10] että Tityos[11] nauroivat inhoittavin
muodoin; ammennusastia seisoi hiukan aikaa kuivana, kun sinä
ihanalla laulullasi viehätit Danauksen tyttäriä.[12] -- Huomatkoon
Lyde näiden tyttöjen rikoksen ja tuon tunnetun rankaistuksen sekä,
miten astia aina on tyhjänä vedestä,[13] joka vuotaa alhaalta
pohjasta, ynnä nuo lopulliset kohtalot, jotka odottavat rikoksia
vielä Orkuksessakin.[14] He jumalattomat -- sillä mitä pahempaa he
ovat voineet tehdä? -- he jumalattomat ovat julenneet kauhistavalla
miekalla surmata sulhonsa. Noista useista vaan yksi ainoa,[15]
joka ansaitsee hääsoihdun,[16] oli merkillisen[17] petollinen
valapattoista[18] isäänsä kohtaan ja ikuisiin aikoihin kuulu tyttö;
hän, joka sanoi nuorelle miehellensä:[19] "Nouse, nouse, ett'ei pitkä
uni[20] kohtaisi sinua sieltä, josta et pelkääkään! Peijaa[21] appesi
ja rikokselliset sisareni, jotka, kuten naarasjalopeurat, saatuansa
vasikoita kynsihinsä -- voi kauheata! -- kukin repii omansa.[22]
Minä, joka olen heitä hellempi, en surmaa sinua,[23] enkä kiusaa
salpain takapuolella. Minut sälyttäköön isäni kauheilla kahleilla,
koska armeliaisuudesta olen säästänyt kurjaa miestäni, tahi
kuljettakoon laivastolla[24] Numidian[25] äärimmäisille seuduille!
Mene sinne, minne jalkasi ja tuulenpuuskat sinun vievät, niin kauan
kun vaan yö ja Venus[26] suosivat matkaasi; mene myötäisellä enteellä
ja kaiverra hautakummulleni valitus, joka muistuttaa minusta!"[27]



12 Laulu.

Neobulelle.[1]


Kurjain tyttöjen osa on se, ett'eivät saa noudattaa rakkauttansa,[2]
eivätkä mehukkaalla viinillä haihduttaa huoliansa tahi että
menevät tajultansa,[3] peljätessänsä setänsä ankaraa toraa.[4]
Kytherean[5] siivikäs poika[6] riistää sinulta, oi Neobule,
vasusi; liparalaisen[7] Hebruksen pulskeus riistää sinulta
kankaasi ja koko halusi uutteran Minervan[8] käsitöihin; kun hän
on huuhdellut voidellut[9] hartiansa Tiberin[10] aalloissa, on hän
itse Bellerofoniakin[11] etevämpi ratsumies, nyrkkitaistelussa ja
kilpajuoksussa voittamaton, samoin älykäs hiihtämään hirviä, jotka,
kun laumaa on hädistetty, pakenevat pitkin lakeutta,[12] ynnä sukkela
hyökkäämään tiiheässä pensastossa piileskelevän metsäkarjun kimppuun.



13 Laulu.

Bandusian lähteelle.[1]


Oi Bandusian[2] lähde! Sinä, joka olet lasia[3] kirkkaampi ja
ansaitset mehukasta viiniä sekä kukkia; huomenna uhrataan sinulle
kauris,[4] jolle hänen sarvenaluista[5] pöhistynyt otsansa
määrää sekä rakkaus- että riitaseikat. Kuitenkin turhaan! Sillä
vallattoman karjan sikiö värittää kylmät purosi punaisella
verellänsä. Sinuun ei saata vaikuttaa polttavan Kanikulan[6]
rasittava aika; sinä suot suloista virkistystä aurasta uupuneille
härille ja ympärinsä-kuljeskelevalle karjalle. Sinäkin olet tuleva
kuuluisaksi lähteeksi, kun laulelen tammikosta, joka kasvaa noissa
kallion-rotkoissa, joista lirisevät[7] vetesi puikeltavat.



14 Laulu.

Roman kansalle.[1]


Oi rahvas! Tuo Caesar, jonka äskettäin, Herkuleen[2] tavalla,
sanottiin hankkineen itsellensä laakeriseppeleen[3] henkensä
kaupalla, hän palaa nyt voittajana Hispanian rannalta Penatiemme[4]
luokse jälleen. Jaloon mieheensä ihastunut puoliso[5] astukoon
julkisalle, toimittamaan asianmukaisia uhreja, samoin myös
kuulun päällikön sisar[6] sekä tyttöjen ja nykyään pelastettujen
nuorukaisten[7] äidit, rukoilijan päähineellä koristeltuina. Oi
pojat ja te, tytöt, jotka olette oppineet tuntemaan miehen,[8]
pidättäkää pahanenteiset sananne! -- Tämä päivä, jonka todellakin
pidän juhlain juhlana, on poistava synkät huolet;[9] minä en pelkää
sotamelskettä,[10] enkä väkivaltaista kuolemaa,[11] Caesarin
hallitessa maanpiiriä. Mene, oi poika, tuomaan öljyä, seppeleitä ja
Marsilaissotaa[12] muistuttava viini-astia, jos sellainen johonkin
ehkä on sattumalta jäänyt kuljeskelevalta Spartakukselta[13]
huomaamatta. Sano myöskin terävä-ääniselle Neaeralle, että hän
rientää sitomaan myrrhasta-haisahtelevat hapsensa solmuun. Jos
viipymys tapahtuu vihattavan ovenvartijan toimesta, niin mene
tiehesi. Mieliä, jotka haluavat riitaa ja ilkeää toraa, masentavat
harmaat hapset. Mutta minäpä nuoruuteni innossa en olisi kärsinyt
tätä, Plankuksen[14] konsulina ollessa.



15 Laulu.

Khlorikselle.[1]


Oi kurjan lbykuksen akka! Paneppa vihdoinkin määrä
leväperäisyydellesi ja huudossa-oleville[2] puuhillesi! Lakkaa
leikkimästä tyttöjen seurassa, koska olet jo jotenkin lähellä
hautasi parrasta,[3] sekä siroittamasta pilveä loistavien tähtien
joukkoon![4] Jos jokin kyllin kaunistaa Foloëta,[5] se sama ei
kaunista sinua, oi Khloris! Suuremmalla syyllä anastaa tyttäresi
nuorukaisten asunnot,[6] kuten käsirumpun lyönnistä kiihtynyt
Thyias.[7] Rakkaus Nothukseen[8] pakoittaa häntä[9] kiimaisen vuohen
tavalla leikkimään; sinua, oi akka, miellyttävät kuulun Lucerian[10]
läheisyydessä kerityt villat;[11] mutta eivät kitarat, eikä
ruusunpurpurainen kukka, eivätkä sakoon asti[12] tyhjennetyt maljat.



16 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Vaskitorni,[2] rautatammiset ovet ja valpasten koirain huolellinen
vartioiminen olisivat kyllin suojelleet salvatun Danaën[3]
öisiltä ihailijoilta, joll'eivät Jupiter[4] ja Venus[5] olisi
nauraneet Akrisiusta, kätketyn tytön pelokasta[6] vartijaa: tie
olisi nimittäin turvallinen ja avoin, jos vaan jumala muuttuisi
kullaksi. Kulta haluaa kulkea henkivartijain[7] keskitse ja halkoa
kalliotkin,[8] paljoa voimakkaammin kuin ukonnuoli. Argolaisen
ennustajan[9] huone[10] kukistui, voiton vuoksi perikatoon
vaipuneena; lahjoin aukasi Makedonialainen[11] kaupunkien portit
ja kukisti kilpailevat kuninkaat;[12] lahjat kietovat laivain
julmat johtajat.[13] -- Kasvavaa rahasummaa seuraa huoli ja himo
suurempiin. Syystä, oi Maecenas, sinä ritarein kaunistus,[14] syystä
olen kauhistunut kohoittaa laajalle-näkyvää päälakeani. Mitä enemmän
kukin itseltänsä kieltää, sitä enemmän hän on jumalilta saava.
Varatonna etsin minä niiden leiriä, jotka eivät mitään ahnehdi,
ja karkurina taas haluan jättää rikasten roikat, koska silloin
olen vähä-arvoisen[15] omaisuuden loistavampana isäntänä, kuin jos
minun sanottaisiin varastohuoneissani säilyttävän kaiken sen, mitä
ahkera Apulialainen[16] maanviljelyksellänsä saaneekin -- varatonna
suurien varain keskellä. Kirkasvesinen puro,[17] harvain auranmaiden
metsä ja varma luottamus laihooni ovat minun onnellisempi osani,
vaikk'ei sitä huomaa se, joka loistaa viljavan Afrikan[18] vallasta.
Vaikk'eivät Kalabrian[19] mehiläiset kokoa minulle mettä, eikä
viini mietone laestrygonilaisessa[20] kaksikorva-astiassa, eivätkä
tuuheat villat kasva minua varten gallialaisilla[21] laitumilla; niin
ahdistava köyhyys on kuitenkin kaukana, etkä sinäkään kieltäyisi
antamasta lisää, jos sitä vaan haluaisin. Supistamalla himojani,
lisään paremmin pieniä tulojani, kuin jos yhdistäisin Alyatteen[22]
valtakunnan Mygdonilaisten[23] tantereihin. Niiltä, jotka paljo
pyytävät, puuttuu paljo. Onnellinen[24] on se, jolle jumala
säästävällä kädellänsä lahjoittaa sen, mitä hän tarvitsee.



17 Laulu.

Aelius Lamialle.[1]


Oi Aelius! Sinä vanhan Lamuksen[2] jalo jälkeläinen -- koska
kerrotaan sekä muinaisten Lamiain että koko heidän jälkeläistensä
suvunkin aina siihen aikaan asti, johon muistorikkaat aikakirjat
kestävät, tästä[3] saaneen nimensä; tuosta esi-isästä[4] johtaa
alkunsa sekin, jonka sanotaan ensimmäiseksi, lavealti-hallitsevana
kuninkaana, pitäneen hallussansa Formian[5] muureja ja tuota
Marikan[6] rantoja[7] huuhtelevaa Liristä -- huomenna on Euruksen[8]
lähettämä myrsky siroittava lehtoon moninaisia lehtiä ja
merenrannalle hyödyttömiä merikasveja, joll'ei sateen ennustajatar,
vuosikas[9] varis, erehdy. Niin kauan kun ehdit,[10] kokoile kuivia
puita:[11] huomenna pitää sinun palvelijoinesi, jotka ovat vapaina
toimistansa, uhraaman Geniukselle[12] viiniä ja kahden kuukauden
vanha[13] porsas.



18 Laulu.

Faunukselle.[1]


Oi Faunus,[2] sinä vauhkojen Nymfain[3] ihailija! Kulje suopeana
alueeni ja päivänkämmenessä-olevain vainioitteni keskitse; mene
menojasi, suosien nuorta karjaani,[4] jos vaan vuoden lopulla[5]
sinun kunniaksesi teurastetaan pieni kauris, eikä runsasta viiniä
puutu maljasta, joka on Venuksen ylin ystävä, ja vanha alttarisi
suuresti savuaa hyvänhajuisesta suitsutusaineesta. Kaikki karja
leikkii ruohoisella kentällä, kun Nonae-Decembres[6] jälleen
palaa sinun kunniaksesi; koko kyläkunta[7] viettää juhlallisesti
joutohetkensä niityillänsä ikeestä-irroitettuine härkinensä; susi
kiertelee edestakaisin rohkeiden vuonain keskellä;[8] metsä varistaa
viljelemättä-kasvavat lehtensä sinun kunniaksesi[9] ja maanmies[10]
iloitsee, saadessansa kolmitahdissa[11] jaloin poljeskella[12]
vihattavaa[13] maata.[14]



19 Laulu.

Telefukselle.[1]


Paljonko lienee[2] Inakhuksen[3] ja Kodruksen[4] väliä, hänen,
joka ei kauhistunut kuolla isänmaansa puolesta; sekä Aeakuksen
suvusta[5] ja pyhän Iliumin juurella[6] tapahtuneista taisteluista,
näistä kaikista sinä kerrot; mutta millä hinnalla ostamme astian
Khioksen[7] viiniä, kuka kuumentaa vettä tulella,[8] kenen
suojaan[9] ja millä hetkellä pääsen tuosta peligniläisestä[10]
pakkasesta, näistä kaikista sinä et hiisku sanaakaan. -- Oi poika!
Tarjoa nopeasti uudenkuun, tarjoa sydänyön, tarjoa auguri[11]
Murenan menestykseksi! Maljat sekoitettakoon kolmeen tahi yhdeksään
asianmukaiseen[12] mittaan. Runoilija, joka rakastaa Musain[13]
erilaista lukua,[14] anoo innostuksissansa kolme kertaa kolme
mittaa; kolmea[15] enempää kieltää tuo riitoja-kaihtava, alastomista
sisaristansa eroittamaton Gratia[16] koskettamasta. Minua huvittaa
mellastaa: miksi berekyntilaisen[17] huilun säveleet hidastelevat?
Miksi paimenpilli ynnä lyyry riippuvat ääntelemättä? Minä vihaan
kitsaita käsiä: siraittele[18] ruusunkukkia! Kateena kuunelkoon
Lykus mieletöntä meluamme, samoin tuo vanhalle Lykukselle vallan
soveltumaton naapurittaremme![19] Sinun, joka loistat tuuheilta
kiharoiltasi ja olet Vesperin[20] kaltainen, sinun perääsi, oi
Telefus, pyörii mieskuntainen Rhode; minua taas kalvaa aikava rakkaus
omaan Glykeraani.[21]



20 Laulu.

Pyrrhukselle.[1]


Oi Pyrrhus! Etkö näe, millaisella vaaralla koskettelet[2]
gaetulilaisen emäjalopeuran[3] penttuja? Ennen pitkää olet sinä
pelkurin rosvon tavoin pakeneva kovia taisteluja, kun hän[4] syöksyy
vastustelevain nuorukaislaumain[5] keskitse, perien kaunista
Nearkhustansa: tulinen taistelu,[6] tokkopa suurempi saalis
sattuu sinun vai hänen osallensa! Sillä välin, kun otat esille[7]
nopeat nuolesi ja tämä teroittaa hirveät hampaansa, sanotaan
riidanratkaisijan[8] polkeneen paljasten käpäläinsä alle palmun
ja vienossa tuulenhengessä virkistävän lemahtavain kiharainsa[9]
verhoamia hartioitansa, ollen yhtä ihana kuin Nireus[10] tahi se,
joka ryöstettiin vesirikkaalta Idalta.[11]



21 Laulu.

Viini-astialle.[1]


Oi uskollinen viini-astiani! Sinä, joka olet ilmaantunut maailmaan
samaan aikaan, kuin minäkin, Manliuksen konsulina ollessa;[2] sinä
tuot[3] seurassasi joko valituksia tahi leikkipuheita tahi riitaa
tahi mieletöntä rakkautta tahi keveää unta, ja mikä nimi tahansa
lieneekin[4] tuolla oivalla Massikus-viinillä,[5] sen säilytät
sinä, joka ansaitset ilmaistaa[6] ilopäivänä; astuppa alas,[7]
kun Korvinus[8] käskee tuomaan esille lauheampaa viiniä! Hänpä
ei jyreänä halveksi sinua, vaikka hän onkin varustettu Sokrateen
puhelahjoilla.[9] Myöskin vanhan Katon[10] urheuden sanotaan usein
kiihtyneen viininmehusta. -- Sinä tavallisesti saatat hienoa
pinnistystä kovaankin mielenlaatuun; sinä ilmaiset viisasten huolet
ja salaiset tuumat tuolle leikilliselle Lyaeukselle;[11] sinä saatat
toivoa ja voimia surullisiin sydämiin jälleen ja kohotat sarven[12]
köyhälle, joka sinun seurassasi[13] ei kauhistu närkästyttäviä
kuningasruunuja,[14] eikä sotilasten aseita. -- Sinua sekä Liber[15]
että Venus,[16] jos hän iloisena lähestyy, ynnä nuot solmua
irroittamaan hitaat Gnatiat[17] ja palavat lamput viivyttävät aina
siihen asti, kunnes Foebus[18] palaa ja karkoittaa tähdet.



22 Laulu.

Dianalle.[1]


Sinä vuorien ja lehtojen suojelijatar, oi Neitsy, sinä, joka,
kolmesti avuksi huudettuna, kuulet synnytystuskissa hikoilevia nuoria
naisia[2] ja pelastat heidät surman suusta,[3] sinä kolmimuotoinen
jumalatar![4] Sinulle olkoon pyhitetty tuo maataloani[5] varjostava
petäjä; tätä[6] tahdon minä iloisena joka vuoden lopulla höystyttää
sivu-iskuun valmistaivan[7] karjun verellä.



23 Laulu.

Fidylelle.[1]


Jos sinä, oi maalainen Fidyle, kuun alussa[2] rukoillen[3] kohoitat
kämmenesi taivasta kohden, jos suitsutusaineilla ja vuoden hedelmillä
sekä ahvatulla porsaalla lepytät Larit;[4] silloin ei satoisa
viiniköynnös ole kärsivä rutonsekaisesta Afrikuksesta,[5] eikä
vilja hedelmää-tuhoavasta ruosteesta, eivätkä rehevät kasvit[6]
ankarasta säästä syksyllä.[7] Sillä tuo jumalille luvattu uhri-eläin,
joka eleskelee lumisella Algiduksella,[8] tammien ja rautatammien
keskellä, tahi kasvaa Alban[9] ruohistossa, on niskallansa punaava
ylipappien teurastustapparat.[10] Ei missään suhteessa hyödytä
sinua suositella pieniä jumalia[11] suurella lammasuhrilla, jos
vaan seppelöitset ne rosmarinikasvilla ja murtuvalla myrtillä.
Jos puhdas käsi on koskettanut alttaria, ei se suotteliaammin ole
kallisarvoisella uhri-eläimellä lepyttänyt suuttuneita Penatia, kuin
pyhillä uhrijauhoilla ja suolanrakeellakaan.[12]



24 Laulu.

Ahnaille.[1]


Vaikka olisit Arabialaisten kajoamattomia aarteita[2] ja Indian
rikkauksia[3] suuremman omaisuuden herra ja vaikka kivimöhkäleilläsi
täyttäisit koko Tyrrhenian ja Apulian meren,[4] niin et sittenkään
voi pelastaa sieluasi pelosta,[5] etkä päätäsi kuoleman pauloista,
jos vaan julma Necessitas[6] on kiinnittänyt teräksiset naulansa
palatsisi harjalle.[7] Paremmin elävät nuot kentällä-asuskelevat
Skythalaiset,[8] jotka tapansa mukaan[9] kuljettavat vaunuillansa
liikkuvaisia asunnoitansa; paremmin jäykät Getalaiset,[10] joille
jakamattomat peltovainiot tuottavat yhteisiä[11] maanhedelmiä sekä
jyviä ja joita ei miellytä vuotta pidempi viljelys; vaan sille, joka
on toimistansa uupunut, suo virkistystä yhtä-oikeutettu[12] sijainen.
Siellä[13] nuhteeton vaimo hoitaa äidittömiä lapsipuoliansa; siellä
ei myötäjäisvarainen[14] puoliso hallitse miestänsä, eikä luota
siroon rakastelijaan. Suuret myötäjäiset ovat siellä vanhempain
hyve,[15] samoin kuin tuo lujaliittoinen puhtaus, joka kammoksuu
toista[16] miestä; erhettyminen taas pidetään[17] syntinä ja kuolema
sen rankaistuksena.[18] -- Oi! kukapa tahtoo juuria nuot kauheat
murhat ja tuon kansalaisraivon,[19] hän uskaltakoon, jos tahtoo
patsaisiin piirrettää isänmaan isäksi[20] ja tulla kuuluisaksi
jälkimaailmassa,[21] hillitä tuota vallatonta itsevaltaisuutta;
mihin määrään -- voi kauheaa! - vihaamme eloisaa hyvettä,[22]
mutta kateellisina taas kaipaamme sitä, kun se on kadonnut
silmistämme. Mitä hyödyttävät kurjat valitukset, joll'ei rikosta
juurita rankaistuksella; mitä tyhjät lait ilman tapoja, joll'ei
tuo polttavan kuumuuden käsittämä maailmanosa,[23] joll'ei Boreaan
läheinen seutu,[24] joll'eivät sen tantereeksi[25] kovettuneet
kinokset karkoita kauppijasta; jos taitavat merimiehet selkiävät
riehuvilta meriltä ja jos köyhyys, joka on muka suuri häpeä,[26]
pakoittaa tekemään ja kärsimään mitätahansa sekä hylkäämään tuon
korkean[27] hyveen suunnan. -- Heittäkäämme joko Kapitoliumiin,[28]
johon suosivan joukon huuto[29] meitä kutsuu, tahi likeiseen
mereen nuot jalokivemme, helmemme ja hyödytön[30] kultamme, tuo
suurimman onnettomuutemme alku, jos nimittäin meitä kaduttaa
rikoksiamme. Pahan himon[31] juuret ovat hävitettävät[32] ja liiaksi
hennot mielemme ovat muodostettavat vakaisemmilla harrastuksilla.
Vapasukuinen nuorukainen, harjaantumaton kun hän on, ei taida istua
hevosen[33] selässä ja pelkää metsästystä; mutta harjaantuneempi on
hän huvitteleimaan, joko käskenet kreikkalaisella[34] kiekolla[35]
tahi mieluummin la'eissa kielletyllä[36] noppapelillä, sillä välin
kun isä valapattoisilla lupauksillansa[37] pettää osatoverinsa[38]
ja kesti-ystävänsä, pikaisesti hankkiaksensa rahaa kelvottomalle
perilliselle. Kyllähän väärät rikkaudet karttuvat; mutta aina,
tietääkseni, puuttuu niukasta omaisuudesta[39] jotakin.



25 Laulu.

Bakkhukselle.[1]


Oi Bakkhus![2] Mihin sinä kaamaiset minut, nesteestäsi
täyteläisenä?[3] Mihin lehtoihin tahi mihin luoliin[4] minä, uudessa
hengessä,[5] äkisti askellan? Missä luolissa[6] kuullaan minun
laulavan jalon Caesarin ikuisesta kunniasta ja yrittävän kohoittaa
sitä aina tähtiin ja Jupiterin neuvostoon asti? Minä tahdon säestää
oivallisen, vereksen laulun, jota ei mistään muusta suusta tähän
asti ole kuultu. Samalla lailla seisoo vuorten huipuilla[7] uneton
Evias,[8] ällistyneenä, kun hän katselee Hebrusta[9] ja lumesta
kimaltelevaa Thrakiaa sekä muukalaisen jalan polkemaa Rhodopeta,[10]
kuin minuakin viehättää[11] etäällä ihmetellä joen rantoja ja autiota
lehtoa. Oi sinä, joka hallitset Najadeja[12] ja Bakkhatinnoja, jotka
kykenevät[13] käsin kaatamaan korkeat saarnipuutkin kumoon! Minä en
laula mitään vähänarvoista, enkä alhaisella tavalla, enkä mitään
katoavaa. Suloinen on vaara, oi Lenaeus,[14] seurata sitä jumalaa,
joka ympäröi[15] ohimonsa viheriällä viiniköynnöksellä.



26 Laulu.

Venukselle.[1]


Äskettäin elin vielä tyttöjen mielen mukaan ja tein sotapalvelusta
suurella kunnialla:[2] nyt ovat tällä seinällä,[3] joka verhoaa
merestä-syntyneen Venuksen vasenta kylkeä,[4] riippuvat aseeni ja tuo
sodassa-palvellut lyyryni. Tänne, tänne tuokaa loistavat tulisoitot
ja kanget[6] sekä nuot suljettuja ovia uhkaavat joutset![7]
Oi jumalatar! Sinä, joka hallitset onnellista[8] Kyprusta[9]
ja sithonilaisesta[10] lumesta vapaata Memfistä,[11] sinä, oi
kuninkatar, iske kerran kohoitetulla piiskallasi röyhkeää Khloëta![12]



27 Laulu.

Galatealle.[1]


Jumalattomia johtakoot tuon ääntelevän parra-linnun[2] ennustus
ja kohtuinen koira tahi Lanuviumin[3] maalta juosta löllöttävä,
harmaankellertävä naarttususi ja tiine kettu! Käärme keskeyttäköön
taas heidän aletun matkansa, jos se nimittäin, nuolen nopeudella,
viteesen[4] on säikähyttänyt hevoset![5] Minä, ennalta-arvaava
ennustaja, tahdon rukouksellani manailla hänen nähtäväksensä, jonka
etua huolehdin, auringon noususta[6] koikkuvan[7] korpin, ennenkun
tuo uhkaavia sateita ennustava lintu[8] laskeuu jälleen rauhallisille
lätäköille. Oi Galatea! Ole onnellinen, missä vaan mieluummin tahdot,
ja elä, muistaen aina minua! Älköön tuo onnettomuutta-ennustava[9]
tikka tahi ympärinsä-lentelevä varis kieltäkö sinua kulkemasta! --
Sinä näet toki, millaisella myrskyllä Orion[10] kiiruhtaa laskemaan.
Minä itse olen oppinut tuntemaan, mitä Hadrian meren musta lahti
merkitsee[11] ja mitä selkeä Japyx[12] vehkeilee. Vihollistemme
vaimot ja lapset oppikoot tuntemaan nousevan Austerin[13] sokeita
liikkeitä ja synkän meren riehuntaa sekä aaltojen pieksennästä
täriseviä rantoja! -- Siten Europekin[14] uskoi lumivalkean ruumiinsa
petolliselle härälle ja rohkeasti vaaleni pedoista-kihisevää mertä
ja ympäröiviä petoksia. Hänpä vielä äskettäin niityillä kukkia
poimiessansa ja Nymfeille[15] luvattua seppelettä sitoessansa,
kirkkaana tähti-yönä, ei nähnyt muuta, kuin tähtiä[16] ja aaltoja.
Kun hän vihdoin oli saapunut tuohon sadasta kaupungista mahtavaan
Kretaan,[17] lausui hän: "Oi isäni! Voi tyttären menetettyä[18]
nimeä! Voi raivon valtaamaa lapsenrakkautta! Mistä ja mihin olen
tullut? Yksi kuolema on liian helppo[19] neidon rikokseen katsoen!
Valveillaniko valitan häpeällistä rikostani, vai pilkkaako minua
viatonta haahmu, joka, paetessansa norsunluuportista,[20] tuottaa
unta? Oliko parempi kulkea pitkin laveita laineita, vai poimia
vereksiä kukkia? Jospa nyt joku antaisi minun, joka olen vihoissani,
käsiini sen häpeällisen härän, niin koettaisin miekalla silpoa ja
murskata tuon äsken niin kovin rakkaan hirviön sarvet. Häpeällä
jätin isäin Penatit,[21] häpeällä viivytän Orkusta![22] Oi jospa
jumalista sinä, joka kuulet tämän, sallisit minun alastonna
harhailla jalopeurain keskellä! Ennenkun häpeällinen laihuus anastaa
kauniit poskeni ja elonmehu häviää nuoresta saaliista,[23] tahdon,
vieläkin pulskana, syöttää tiikerejä. 'Kurja Europe!' ahdistaa
etäällä-oleva isäni, 'miksi viivyt kuolemasta? Sinä voit tuolla
vyöllä, joka onneksi[24] on seurannut sinua, tässä saarnipuussa
riippuen hirttäytyä[25] tahi jos sinua viehättävät kallionkatkelmat
ja nuot kuolemaa varten terävät[26] kivimöhkäleet; noh hyvä, uskon
nopean myrskytuulen haltuun, joll'et mieluummin tahdo[27] ryhtyä
emännän tehtävään, vaikka oletkin kuninkaallista perua, sekä
jalkavaimona heittäytyä muukalaisen herrattaren huostaan.'" -- Kun
hän parhaillansa näin vaikeroitsi, lähestyi häntä Venus, viekkaasti
nauraen, sekä hänen poikansa,[28] jännittämättömin joutsin. Heti, kun
oli kyllin ilveillyt,[29] sanoi hän: "Karta vihaa ja tulista toraa,
kun tuo vihaamasi härkä antaa jälleen[30] sarvensa katkottaviksi.
Sinä et ymmärrä olevasi[31] voittamattoman Jupiterin puoliso;
lakkaa nyyskyttämästä, opi oikein käyttämään suurta onneasi! Puoli
maailmaa[32] on saava nimesi."



28 Laulu.

Lydelle.[1]


Mitä mieluummin tahtoisin tehdä Neptunuksen juhlapäivänä?[2]
Tuoppa nopeasti esille, oi Lyde, säilyttämääsi Caekubus-viiniä[3]
ja käytä väkivaltaa lujaa järkevyyttäsi vastaan![4] Sinä näet
puolipäivän olevan illastumaisillansa ja kuitenkin, ikäänkuin
katoava päivä seisahtuisi, vitkastelet noutaa varastohuoneesta[5]
kaksikorva-astian, joka on ollut talletettuna aina konsuli
Bibuluksen[6] ajoista asti. Me olemme vuorotellen[7] laulavat
Neptunuksesta ja vihreäkiharaisista Nereideistä;[8] sinä taas olet
käyrällä lyyrylläsi ylistelevä Latonaa[9] ja nopean Kynthian[10]
nuolia sekä laulusi lopulla[11] myöskin tuota, joka hallitsee
Knidusta[12] ja kimaltelevia Kykladeja[13] ja joka joutsenvaljakoilla
ajaa Pafuksessa.[14] Myöskin Yötä[15] ylistellään asianmukaisella
laululla.



29 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


oi Maecenas, sinä Tyrrhenian[2] kuningasten jälkeläinen! Jo
kauan aikaa on minulla ollut sinun varaksesi mietoa[3] viiniä
ennen-alkamattomassa ruusun kukilla[4] kaunistetussa astiassa sekä
puserrettua terhovoidetta[5] kiharoitasi varten. Irtau kaikista
esteistä; älä alituisesti tähystele vesirikasta Tiburia,[6] älä
Aesulan[7] viertäviä vainioita, äläkä isänmurhaaja Telegonuksen[8]
harjanteita! Jätä tuo inhoittava ylellisyys sekä tuo korkealla-olevia
pilviä tavoitteleva palatsisi;[9] herkeä ihailemasta äveriään
Roman savupylväitä, sen loistoa ja melskettä! Tavallisesti ovat
vaihtelevaisuudet rikasten mieleen; köyhäin siistit atriat taas,
vaikka katalan katon suojassa sekä katteitta ja purpurapeitteittä,
ovat silittäneet[10] heidän huolien rypistämän otsansa. -- Jo
Andromedan[11] loistava isä on ilmaissut salatun valonsa; jo
Prokyon[12] ja raivon Jalopeurantähti[13] riehuvat, kun aurinko
palauttaa jälleen poutaiset päivänsä. Jo uupunut paimen lanttuneine
laumoinensa etsii siimeksiä ja puroja sekä tuon pörröisen
Silvanuksen[14] tappuristoja, ja hiljainen ranta[15] kaipaa häilyviä
tuulia. -- Mutta sinä pidät huolta siitä, mikä kanta paraiten
sopii valtiolle ja, valvoen kaupunkisi etuja, hätäilet siitä, mitä
Seriläiset[16] ja Kyruksen hallitsema Baktra[17] sekä Tanais-joen[18]
eripuraiset rantalaiset[19] puuhailevat.[20] -- Mutta jumala on
viisaasti verhonnut synkkään yöhön koko tulevan ajan kohtalon; hän
myös hymyilee, jos kuolevainen ylinmäärin häliköitsee.[21] Muistappa
tyynesti järjestellä käsillä-olevat seikat;[22] kaikki muu menee
menoansa, niinkuin tuo virta,[23] joka milloin pitkin keskiväyläänsä
hiljaisesti[24] laskee Etrurian mereen,[25] milloin taas vierittelee
mukanansa[26] noita liikkeesen-hivuttamiansa[27] kivimöhkäleitä ja
irralle-nihuttamiansa karankoja[28] sekä karjaa ja kartanoitakin,
vuorten ja läheisen metsän kaikuessa rymäkästä ryskeestä,[29] kun
hirveä tulva paisuttaa hiljaiset virrat. -- Se on oma herransa ja
viettää aikansa iloisesti, joka kunkin päivän lopulla[30] voi sanoa:
"Minä olen elänyt.[31]" Huomenna Yli-isä[32] täyttäköön taivaslaen
joko synkillä pilvillä tahi kirkkaalla päivänpaisteella; hän[33]
ei kuitenkaan voi kumota[34] sitä, mitä kerran on tapahtunut,[35]
eikä muuttaa tahi peruuttaa[36] sitä, mitä haihtuva hetki kerran on
mukanansa vienyt. -- Onnetar, joka iloitsee julmista teoistansa ja
itsepäisesti lyö liiallista leikkiä, muuttelee epävakaisesti[37]
kunnianosoituksia, suosien milloin minua, milloin jotakin toista.
Jos hän[38] viipyy luonani, kiitän häntä; jos hän räpyttää
siipiänsä,[39] annan takaisin sen, mitä hän on antanut, ja verhoun
omaan hyveeseni[40] sekä etsin itselleni kunniallista köyhyyttä ilman
hänen lahjojansa.[41] Jos purjepuu ruskaa lounaistuulten käsissä,
ei suinkaan ole minun luonteeni mukaista[42] turvautua akkamaisiin
rukouksiin ja lupauksilla tinkiä, ett'eivät Kypruksesta[43] ja
Tyruksesta[44] tulevat tavarani enentäisi ahnaan meren rikkautta.
Silloin myötätuuli ja Pollux[45] kaksoisveljinensä ovat kuljettavat
minun, turvallisena kaksisoutuni suojassa, halki Aegaean meren
mylläkkäin.



30 Laulu.

Melpomenelle.[1]


Minä olen pystyttänyt[2] vaskea vahvemman ja kuninkaallista
pyramiidirakennusta[3] korkeamman muistopatsaan, jota ei ruhjova
rankkasade, eikä riehuva[4] pohjatuuli voi hävittää, ei myöskään
ääretön vuosijono, eikä aikain vaihe. Minä en kuole kokonani,
vaan suuri osa "minua"[5] on välttävä Libitinaa.[6] Yhä olen minä
kasvava jälkimaailman maineessa, iäti nuorena, niin kauan kun[7]
ylipappi hiljaisen Virgon[8] seurassa nousee Kapitoliumiin.[9]
Minun, alhaisen suvun mahtavan jälkeläisen, kerrotaan siellä, missä
raivokas Aufidus[10] kohisee ja missä vähävesinen Daunus[11] on
hallinnut maalaiskansoja, ensiksi saattaneen aeolialaisen laulun[12]
italialaisiin runomittoihin. Omista, oi Melpomene, tuo omanarvosi
tunto, jonka ansiosi ovat sinulle hankkineet, ja sido leppeästi
kiharani delfiläisellä[13] laakerilla!



NELJÄS KIRJA.



1 Laulu.

Venukselle.[1]


Oi Venus! Herätätkö noita kauan sitten keskeytyneitä sotia
vireillensä jälleen?[2] Säästä[3] minua, sitä rukoilen, sitä
rukoilen! Minä en enää ole sellainen,[4] jommoinen olin hyvän
Cinaran[5] hallitessa. Herkeä, oi herttaisten Kupidoin[6] julma
äiti,[7] taivuttamasta enää sitä, joka on noin kymmenen lustrumia[8]
vanha sekä jo kovettunut[9] liian hellään hallitukseesi.[10]
Mene sinne, mihin nuorukaisten mairittelevat rukoukset sinua
kutsuvat! Ajanmukaisemminpa[11] saavut, loistavain joutsentesi
lennättämänä,[12] vieraspitoihin Paullus Maximuksen[13] taloon,
jos etsit hehuttaaksesi maksaa, joka on siihen sopiva.[14] Sillä
hän, joka on sekä suurisukuinen että kaunis, eikä jää mykäksi[15]
kovanonnen kohtauksissakaan, vaan on jos sadankin keinon keksivä[16]
nuorukainen, hän on kuljettava sotalippusi[17] laajalle; ja kun
hän tehokkaammin, kuin runsasantoisen[18] kilpakosijan lahjat,
kerran on voittanut[19] hänet,[20] on hän pystyttävä marmorisen
kuvasi[21] Albanus-järven[22] läheisyyteen Kypruksen[23] puusta
tehdyn katon[24] suojaan. Siellä olet runsaammin vetävä sieramiisi
suitsutussavua ja iloitseva lyyryllä ja berekyntiläisellä[25]
huilulla ynnä paimenpillillä[26] säestetyistä sävelistä; siellä ovat
kahdesti päivässä[27] pojat hentojen tyttöjen seurassa, ylistäen
jumaluusvoimaasi, vahanvalkealla jalallansa, Salilaisten[28] tapaan,
kolmesti polkevat maata. -- Minua ei enää ilahuta tyttö, eikä poika,
eikä tuo keskinäistä rakkautta uskomaan hetas toivo; minua ei ilahuta
kilpailla viininjuonnissa, eikä seppelöitä ohimojani tuoreilla[29]
kukilla. Mutta miksi -- voi! -- oi Ligurinus,[30] miksi valuu kyynel
silloin-tällöin pitkin poskiani? Miksi kaunopuheinen[31] kieleni,
keskellä puhettani, tyrmehtyy yksitoikkoiseen hiljaisuuteen? -- Öisin
unissani pitelen sinua,[32] oi armoton, milloin syliini suljettuna,
milloin taas seuraan sinua, kiitäessäsi pitkin Mars-kentän ruohistoa,
pitkin läikkyviä laineita.[33]



2 Laulu.

Julus Antoniukselle.[1]


Kukapa vaan yrittää kilpailemaan Pindaruksen[2] rinnalla, hän, oi
Julus, luottaa Daedaluksen[3] tavoin vahattuihin siipiin, antaaksensa
nimen kimaltelevalle[4] merelle. Kuten tuo vuorelta vyöryvä virta,
jonka rankkasateet ovat paisuttaneet yli tavallisten[5] törmiensä,
siten kuohuu ja tulvailee Pindaruskin äärettömästi puuttumattomin
lauserunsauksin;[6] hän, joka palkinnoksensa ansaitsee Apollon
laakerin,[7] joko hän vierittelee uusia[8] sanoja rohkeissa
dithyrambeissa[9] ja liikkuu säännöttömin[10] runomitoin tahi
laulaa jumalista tahi kuninkaista,[11] jumalain jälkeläisistä,
joiden käsiin Kentaurit[12] ansaitulla kuolemalla sortuivat ja
kauhean Khimaeran[13] liekki tukehtui; tahi hän ylistää niitä, jotka
Eliksen palmuseppele[14] saattaa jumaloittuina kotiinsa takaisin,
tahi nyrkkitaistelijaa tahi kilpahevosta, ja lahjoittaa heille
kilpapalkinnon, joka on kalliimpi, kuin sata muistopatsasta;[15]
tahi hän voivottelee nuorukaista,[16] joka riistettiin itkevältä
immeltänsä, ja ylistelee aina tähtiin asti sekä miehuutta että
urhollisuutta ynnä kultaisia tapoja, eikä salli niiden haihtuvan
mustaan Manalaan.[17] Oi Antonius! Tarmokas tuulenhengähdys
kohoittaa keveästi Dirken joutsenen,[18] niin usein kun se pyrkii
pilvien ylhäisiin piireihin; minä taas, Matinuksen[19] mehiläisen
tavoin ja keinoin, joka ahkeraan imeskelee suosimaansa ajuruohoa,
minä mitätön taas sepittelen runoni suurella vaivalla tuon
vesirikkaan Tiburin metsän ja rantain[20] tienoilla. -- Koska olet
lahjakkaampi[21] runoilija, niin laulappa Caesarista, kun hän,
seppelöittynä ansaitsemallansa laakerilla, juhlasaatossa kuljettaa
noita sotaisia Sygambrilaisia[22] pyhälle vuorelle;[23] sillä
Kohtalo ja hyvät jumalat eivät ole lahjoittaneet maanpiirille mitään
tätä[24] suurempaa tahi jalompaa, eivätkä lahjoitakaan,[25] vaikka
ajat palaisivat entiseen kultaiseen aikakauteensa jälleen. Laula
sekä kaupungin[26] juhlapäivistä että julkisista leikeistä, joita
vietämme jalon Augustuksen sallitun[27] paluumatkan johdosta, sekä
torista, joka on tyhjänä riita-asiain käytännöstä.[28] Silloinpa
on hyvä osa äänestäni,[29] jos nimittäin kykenen laulamaan jotakin
sellaista, joka ansaitsee kuulemista, yhtyvä siihen ja, iloissani
Caesarin paluumatkasta, olen huudahtava: "Oi armas päivä, oi
ylistettävä!" Ja kun sinä saatossasi[30] kuljet, me, koko kaupunki,
huudamme tuon-tuostakin: "Io triumfe, io triumfe![31]" ja toimitamme
suitsutusuhreja hyvänsuoville jumalille. -- Kymmenen härkää ja
yhtämonta lehmää vapauttaa sinut,[32] minut taas nuori vasikka, joka,
vieroitettuna emästänsä, varttuu rehevillä ruohikoilla[33] lupaukseni
täyttämistä varten, mukaillen otsallansa noita kaarimaisia tulia
kuussa, joka tekee kolmatta nousuansa,[34] lumivalkea katsoa[35]
siitä kohden, missä[36] se kantaa[37] pilkkua, mutta muuten[38]
punakellertävä.



3 Laulu.

Melpomenelle.[1]


Ketä sinä, oi Melpomene, olet kerran silmäillyt ystävällisellä
katseellasi, hänen syntymähetkellänsä, häntä ei Isthmuksen puuha[2]
ole tekevä kuuluisaksi nyrkkitaistelijaksi, eikä uljas hevonen
kuljettava voittajana Akhajan[3] vaunuissa, eikä sotakunto osoittava
delolaisilla lehdillä[4] seppelöittynä päällikkönä Kapitoliumissa,
syystä, että hän on masentanut kuningasten ylpeät uhkaukset; vaan
ne vedet, jotka juoksevat viljavan Tiburin[5] sivuitse, ja tiiheät
vehmasten suojat ovat tekevät hänen kuuluisaksi aeolialaisen
laulun[6] kautta. -- Roman, kaupunkien kaupungin, jälkisuku on
velvollinen lukemaan minut runoilijain rakastettuun joukkoon, ja
väleen vioittaa minua jotenkin vähän[7] tuo pahansuovan hammas.
Oi Pierialainen![8] Sinä, joka kultalyyrystäsi virittelet[9]
sulosäveliä; sinä, joka mykille kaloillekin voit lahjoittaa[10]
joutsenen äänen, jos niin tahdot: tämä on kokonaan sinun lahjaasi,
että minua ohitsemeneväin sormilla osoitellaan romalaisen lyyryn
isäksi; tämä on kokonaan sinun vaikutustasi, että minä elän ja olen
mieleen, jos nimittäin olen.



4 Laulu

Klaudius Drusus Nerolle.[1]


Millaisena salaman siivekkään palvelijan,[2] jolle jumalain kuningas,
Jupiter, huomattuansa hänet uskolliseksi keltakiharaisen Ganymedeen
ryöstämisessä,[3] uskoi vallan lenteleväin lintujen suhteen,
milloin[4] nuoruuden innostus ja syntyperäinen tarmo, vaivoista[5]
tietämättä, pakoittavat pesästänsä, milloin taas kevätuulet, usvan
haihduttua, opettavat arastelevalle[6] äkkinäisiä lento-yrityksiä,
milloin vilkas taipumuksensa vihollisena syöksee lammaslaumoihin,
milloin ruoan- ja taistelunhalu yllyttää taistelevain
lohikäärmetten[7] kimppuun; tahi millaisena tuo kellertävän emänsä
utareista reheviin ruokamaihin mielistynyt metsäkauris[8] keksii
äskettäin emänsä maidosta vieroitetun jalopeuran, jonka nuoresta
hampaasta se pelkää surman saavansa; sellaisena Vindelikialaiset[9]
ovat nähneet Drusuksen,[10] kun hän kävi sotaa Raetialais-Alppien[11]
juurella -- mistä näille[12] tuo ammoisista ajoista totuttu tapa,
joka asestaa heidän oikean kätensä Amazonien[13] tapparalla, sen
olen jättänyt tutkiskelematta, eikä ole mahdollistakaan tietää
kaikkia -- mutta heidän aikaa ja laajalti voittoisat laumansa,[14]
lannistettuina vuorostansa[15] nuorukaisen neuvokkaisuudella, ovat
saaneet kokea, mitä mieli, mitä oikealla tavalla ja onnellisen
perheen[16] keskuudessa kasvatettu luonne ja mitä Augustuksen
isällinen sydän nuoria[17] Neroja kohtaan ovat mahtaneet. Sankarit
polveutuvat sankareista[18] ja kunnon miehistä. Mulleissa ja
varsoissakin ilmaantuu siittäjäinsä kyky; villit kotkat eivät synnytä
vauhkoja kyyhkysiä. Mutta opetus kehittää syntyperäistä kykyä,
ja kelvollinen kasvatus karkaisee sydämen. Milloin tahansa tavat
ovat rappioilla, pahuus turmelee[19] hyvätkin luonnonlahjat. -- Oi
Roma! Mitä olet velkaa Neroille, siitä todistavat Metaurus-joki[20]
ja Hastrubalin löylytys sekä tuo Latiumille herttainen päivä,
joka hälvensi kaiken synkkyyden ja jona ensiksi sulo voitonkunnia
hymyili meille,[21] aina niistä ajoin, kun julma Afrikalainen[22]
riehui pitkin Italian kaupunkeja, kuten tuli pihkapetäjissä tahi
Eurus[23] Sicilian aalloilla. Tästä alkain on Roman nuoriso yhä
kasvanut[24] onnellisissa yrityksissänsä ja nuot Punilaisten[25]
jumalattomassa[26] sotamelskeessä hävitetyt temppelit ovat saaneet
jumalainsa kuvat uudellensa pystytetyiksi sekä vihdoin[27] täytyi
tuon uskottoman Hannibalin lausua: "Kuten hirvet, syöläisten susien
saalis, me ahdistelemme ehdoin-tahdoin niitä, joista pettämällä
ja pakenemalla saisimme loistavamman voiton. Tämä kansa, joka,
urhistuneena Trojan hävityksestä, on tuonut Ausonian[28] kaupunkeihin
Tuscian[29] merellä ajelehtineet pyhät esineensä[30] ja lapsensa
sekä iäkkäät isänsä,[31] tämä kansa saa, kuten kaksiterätapparoilla
karsittu rautatammi tuolla tummista lehdistä[32] rikkaalla
Algiduksella,[33] tappioiden ja verilöylyjen keskelläkin voimaa ja
urhollisuutta itse miekaltakin. Eipä tullut vesikäärmekään,[34]
sen ruumista katkomalla, väkevämmäksi Herkulesta vastaan, jonka
sydäntä kirvelteli joutua tappiolle; eivätkä Kolkhilaiset,[35] eikä
Ekhionin[36] Theba ole synnyttäneet suurempaa hirviötä.[37] Syökse se
meren syvyyteen, niin yhä upeampana sukeltaa se sieltä; käyppä sen
kimppuun, niin suurella kunnialla paiskaa se maahan voimakkaankin
vastustajansa ja harjoittaa taisteluja, joista puolisotkin[38]
pakisevat. Minä en lähetä enää Karthagoon kopeita sanansaattajia;[39]
haihtunut on koko toivomme,[40] haihtunut tuo nimeemme kiintynyt
onni, Hastrubalin kuoltua. Klaudiusten kädet ovat kaikkea[41]
toimittavat: näitä Jupiter suojelee armollisella jumaluusvoimallansa,
ja tarkka varovaisuus pelastaa heidät sodan vaaroista."



5 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Oi sinä, hyväin jumalain jälkeläinen, Roman[2] kansan suurin
suojelija! Liian kauan[3] olet jo poissa keskuudestamme; palaa
heti, koska olet Isäin pyhälle neuvostolle[4] luvannut pikaiseen
palata! Tuo, oi jalo johtaja, ilo[5] isänmaallesi jälleen; sillä
kun kasvosi, kevään lailla,[6] loistavat kansalle, kuluu päivä
hupaisemmin ja aurinko paistaa kirkkaammin. Kuten äiti, kääntämättä
kasvojansa mutkikkaalta rannalta, lupauksin ja aavistuksin sekä
rukouksin kutsuu kotiin poikaansa, jota Notus[7] vastaisella[8]
puuskallansa viivyttelee Karpathus-meren[9] toisella puolella ja
enemmän kuin vuoden aikaa pidättää rakkaasta kodistansa; siten
isänmaakin, uskollisten kaipauksen tunteiden valtaamana, kaipaa
Caesariansa. -- Sillä härkä käyskentelee pelotta laitumella,
Ceres[10] ja armas Faustitas[11] höystyttävät vainioita, merimiehet
purjehtivat rauhassa[12] pitkin mertä, Fides[13] pelkää moittimista,
mikään häpeä[14] ei tahraa puhdasta perhe-elämää, tapa ja laki ovat
peräti poistaneet kauheat rikokset, synnyttäjättäriä kiitetään
samanmuotoisista[15] sikiöistä ja rankaistus seuraa heti rikoksen
kiintereillä.[16] -- Kukapa pelkäisi Parthialaista,[17] kuka
kylmäkiskoista Skythalaista,[18] kuka niitä sikiöitä, joita
villi Germania[19] synnyttää, niin kauan kun Caesar on asiain
etunenässä? Kukapa välittäisi villin Iberian[20] sodasta? --
Jokainen päättää[21] päivänsä omilla kummuillansa[22] ja johtelee
viiniköynnöksiänsä yksinäisiin[23] puihin; sitten palaa[24] hän
iloisena maljansa ääreen ja kunnioittaa päättäjäisissä[25] sinua
jumalanansa. Sinua kunnioittaa hän hartaalla rukouksella, sinua
maljoista[26] vuodatetulla viinillä ja hämmentää sinun jumaluutesi
Lareihinsa,[27] kuten Kreikka,[28] muistellen Kastoria[29] ja suurta
Herkulesta.[30] "Oi jalo johtaja, jospa soisit pitkällistä rauhaa[31]
Hesperialle![32]" sitä me rukoilemme kuivin suin aamulla päivän
koittaessa,[33] sitä päihtyneinä, kun aurinko laskee Okeanukseen.



6 Laulu.

Apollolle.[1]


Oi Jumala! Sinä, jonka ovat tulleet tuntemaan kerskailevan kielen
kostajaksi sekä Nioben[2] suku että rosvo Tityos[3] ynnä tuo
fthialainen[4] Akhilles, joka oli kukistamaisillansa[5] kopean
Trojan; hän, joka oli kaikkia muita etevämpi soturi, mutta
kehnompi kuin sinä, vaikka hän, ollen merenjumalatar Thetiksen
poika, taistelun halusta täristeli peljättävällä keihäällänsä
Dardanuksen[6] torneja. Kuten terävällä kirveellä kaadettu petäjä
tahi itätuulen rouhima kypressi, siten hänkin[7] kaatua romahti[8]
ja mökkäsi päänsä teukrialaiseen[9] hiekkaan. Hän ei olisi
sulkeutunut Minervan hevoseen,[10] joka valheellisesti kuvaili
hänelle pyhitettyä uhria, eikä pettänyt[11] ajattomalla ajalla[12]
juhlailevia Trojalaisia, eikä Priamuksen tansseista iloitsevaa
hovia;[13] vaan -- voi, voi kauheata! -- hän olisi ollut säälimätön
kaikkia julkisessa taistelussa[14] voitettuja kohtaan ja polttanut
akhajalaisissa[15] liekeissä pienet puhumattomat lapset, vieläpä
äitinsä kohdussa piilevätkin, joll'ei jumalain isä, sinun[16]
ja sulon Venuksen[17] rukouksista heltyneenä, olisi sallinut
Aeneaalle[18] muureja, jotka rakennettiin onnellisemmalla enteellä.
-- Oi Foebus, sinä heleä-äänisen[19] Thalian[20] runollinen[21]
opettaja, sinä, joka kostutat kiharasi Xanthus-virrassa,[22] sinä
sulo Agyieus,[23] suojele Daunian Kamenan[24] kunniaa! Foebus on
antanut minulle runo-innon ja runolahjan sekä runoilijan nimen.
Oi te, ensimmäiset[25] tyttöjen joukossa, ja te pojat, jalojen
vanhempain jälkeläiset, te Deloksen jumalattaren[26] turvatit, hänen,
joka joutsellansa kaataa[27] vauhkoja ilveksiä ja hirviä, noudattakaa
lesbolaista runomittaa[28] ja peukaloni näppäystä[29] ylistäkää
totutulla tavalla Latonan poikaa,[30] samoin tuota valoltansa
vaurastuvaa Noktilukaa,[31] joka edistää hedelmällisyyttä[32] ja on
vireä vierimään nopeasti-kuluvat kuukaudet päästä päähän. Tuota pikaa
olet naituna sanova: "Minäkin, joka olen sievä oppimaan runoilija
Horatiuksen säveliä, minäkin lauloin jumalille[33] otollisen laulun,
kun vuosisata jälleen toi meille juhlalliset päivät.[34]"



7 Laulu.

Torkvatukselle.[1]


Lumikinokset[2] ovat rauenneet,[3] ruoho virkistyy jälleen
kedoilla ja lehdet[4] puhkeavat puihin; maa muuttaa muotonsa[5]
ja vähenevät[6] virrat juoksevat parrastensa sivuitse;[7] jopa
Gratiakin[8] Nymfien[9] ja molempain sisartensa seurassa alastonna
rohkenee johtaa piirihyppyjä. Mutta ett'et toivoisi kuolemattomuutta,
siitä muistuttaa sinua vuodenkulu ja Aika,[10] joka riistää sinulta
tuon herttaisen päivän. Pakkaset lauhtuvat länsituulien henkäyksistä,
kevään karkoittaa kesä, joka itsekin vuorostansa väistyy, kun vaan
hedelmiä-tuottava syksy on jaellut antimiansa, ja kohta tulee kolkko
talvi jälleen. Kuitenkin tasoittavat nopeat kuunvaiheet aikain
kulun;[11] me taas, kun olemme tulleet sinne, mihin isä Aeneas,
mihin rikas Tullus[12] ja Ankus, olemme tomu[13] ja varjo.[14] --
Kukapa tietää, tokko taivaan jumalat lisäävät huomispäivän hetket
tämän päivän lukuun? Mutta kaikki, mitä nyt omaksi huviksesi[15] olet
puuhaillut, kaikki on väistyvä perillisten ahnaista käsistä. Kun
elämäsi lanka on kerran katkennut ja Minos[16] on sinusta julistanut
juhlallisen tuomionsa; sitten, oi Torkvatus, ei enää sukusi,[17]
ei kaunopuheliaisuutesi,[18] eikä hurskautesi voi asettaa sinua
entiseen asemaasi. Sillä eipä Dianakaan[19] voi pelastaa siveellistä
Hippolytusta[20] Manalan pimeydestä, eikä Theseus[21] kykene
palauttamaan rakasta Pirithoustansa[22] Tuonelasta elämään.[23]



8 Laulu.

K. Marcius Censorinukselle.[1]


Minä tahtoisin mielelläni, oi Censorinus, lahjoittaa tovereilleni
Maljoja[2] ja komeita vaski-astioita;[3] minä tahtoisin lahjoittaa
kolmijalkoja, noita urhollisten Kreikkalaisten kunniapalkintoja;
etkä sinäkään saisi[4] kaikkein kehnompia lahjoja, jos vaan olisin
rikas sellaisista taideteoksista,[5] joita joko Parrhasius[6]
tahi Skopas[7] ovat luoneet; näistä jälkimmäinen on taitava
veistämään kivestä, edellinen taas juoksevin värin kuvailemaan
milloin ihmistä, milloin jumalaa. Mutta tätä varaa minulla ei ole,
eivätkä sinunkaan asemasi tahi yksilösi sellaisten kalleuksien[8]
tarpeessa. Sinua huvittaa laulu: minä voin lahjoittaa lauluja ja
määrätä antimeni arvon. Nuot julkisilla piirroksilla kaiverretut
marmoripatsaat,[9] joiden kautta henki ja elämä palaavat urhollisiin
päällikköihin jälleen vielä kuolemankin jälkeen, nuot Hannibalin
ripeät pakoilemiset[10] ja perin masennetut uhkaukset[11] --
sekä jumalattoman Karthagon palo[12] -- ne eivät kalabrialaisia
Pieriä[13] loistavammin ikuisuuta sen sankarin[14] mainetta, joka
palasi kotiin, perittyänsä nimen Afrikan valloittamisesta. Etkä
sinäkään, jos vaan aikakirjat[15] ovat vaiti, nauti mitään palkintoa
siitä, mitä jalomielisesti ole toiminut. Mitä olisi Ilian ja Marsin
poika,[16] jos kateellinen hiljaisuus[17] hämmentäisi Romuluksen
ansioita? Eteväin runoilijain taito, suosio ja kieli ovat pelastaneet
Aeakuksen[18] stygiläisistä[19] aalloista ja vihkivät hänet autuasten
saarten[20] omaksi. Musa[21] ei salli mainehikkaan miehen kuolla;
Musa koroittaa hänet taivaasen. Näin reipas Herkules[22] ottaa osaa
Jupiterin[23] suotuisiin[24] atrioihin; näin kuulu Tyndarideen
tähtiryhmä[25] pelastaa vuotavat laivat meren pohjasta; näin tuo
ohimoiltansa vihreällä viiniköynnöksellä seppelöitty Liber[26]
saattaa toivomukset hyvään päätökseen.



9 Laulu.

M. Lolliukselle.[1]


Älä usko sattumaltakaan niiden laulujen häviävän, mitkä minä,
joka olen syntynyt tuon kovasti[2] kohisevan Aufidus-joen[3]
läheisyydessä, ennen tuntemattomin[4] keinoin[5] sepittelen,
soittimilla säestettäviksi.[6] Jos maeonialaisella Homeruksella[7]
onkin etusija, niin Pindaruksen,[8] keolaisen runoilijan,[9]
Alcaeuksen[10] uhkaavat[11] ja Stesikhoruksen[12] mahtavat laulutkaan
eivät ole unhoituksissa; aika ei ole voinut haihduttaa sitä, mitä
Anakreon[13] muinoin huviksensa sepitteli; vielä uhkuu rakkaus,
vielä elävät nuot hehkuvat tunteet, jotka uskottiin aeolialaisen
tytön[14] kitaran huostaan. Lakedaemonilainen Helena[15] ei ollut
ainoa, joka hehkui,[16] ihaillessansa rakastelijansa[17] koristeltuja
kiharoja ja kullalla kirjaeltuja vaatteita sekä kuninkaallista
komeutta ja seuruetta. Teuker[18] ei ollut ensimmäinen, joka ampui
nuolia kydonialaisella[19] joutsella; Ilios ei ole vaan kerran
ollut ahdinko-tilassa; mahtava Idomeneus[20] ja Sthenelus[21]
eivät ole ainoat, jotka taistelivat sellaisia taisteluja, joista
Musainkin[22] täytyy laulaa; uljas Hektor[23] ja tuima Deifobus[24]
eivät olleet ensimmäiset, jotka saivat ankaria iskuja kainojen
puolisoinsa ja lastensa puolustuksen tähden. Monta urosta on elänyt
ennen Agamemnonia,[25] mutta he kaikki lepäävät itkemättä ja
tuntematta kuolon pitkässä pimeydessä, koska heiltä puuttuu pyhä
runoilija.[26] -- Vähän on siis unhoittuneen ansion ja toimettoman
kunnottomuuden[27] väliä. Minä en ole ilman kiitosta sinusta, oi
Lollius, lauluissani mainitsematta, enkä salli tuon kateellisen[28]
unhoituksen rankaisematta halvennella useita urotöitäsi. Sinulla
on mieli, joka on älykäs elämänkokemuksissa ja vakava sekä
myötä- että vastoinkäymisissä[29]; ahneuden ja petoksen kostaja[30]
sekä tuon kaikkivoivan rahan halveksija;[31] eikä ainoastaan
yhden vuoden konsuli,[32] vaan niin usean kuin se, rehellisenä ja
uskollisena tuomarina,[33] on pitänyt hyveen hyötyä parempana ja
kopein silmäyksin halveksinut rikollisten lahjoja sekä voittajana
levittänyt[34] aseitansa vastustelevien joukkojen keskitse. -- Sitä,
jolla on paljo, ei voida kutsua oikein onnelliseksi; suuremmalla
syyllä ansaitsee onnellisen nimen se, joka osaa viisaasti käyttää
jumalain lahjoja sekä kestää kovaa köyhyyttä ja joka pelkää virhettä
kuolemaa pahemmin; hän[35] ei kammoksu[36] kuolla rakasten ystäväin
tahi isänmaan puolesta.



10 Laulu.

Ligurinukselle.[1]


Oi sinä, joka yhä vielä olet julma ja Venuksen lahjoista mahtava!
Kun kerran utuparta odottamattasi kasvaa leukasi pöyhkeydeksi[2] ja
nuot kiharasi, jotka nyt liehuvat olkapäilläsi, ovat lähteneet[3] ja
tuo muotosi, joka nyt on purpuraista ruusunkukkaa[4] kauniimpi, on
lakastunut ja muuttunut karheaksi laadultansa;[5] silloin sinä, oi
Ligurinus, joka kerta kun näet kuvasi peilissä[6] toisenlaisena,[7]
olet sanova: "Voi, voi! Miks'ei tämä ajatus, joka minulla on
tänäpänä, ollut jo poikana? Miks'eivät tällaisessa mielenlaadussa
nuot entiset terveennäköiset[8] poskeni tule entisellensä?"



11 Laulu.

Fyllikselle.[1]


Oi Fyllis! Minulla on astia täynnä Alban viiniä,[2] joka pian täyttää
yhdeksän vuotta; minulla on puutarhassani persilja, seppelein
sitomista varten; minulla on suuri paljous[3] muratteja, joista
sinä, sidotuin suortuvin,[4] olet loistava; talo hohtaa hopeasta;
alttari, pyhillä kasveilla kaunisteltuna,[5] haluaa pirskoitettaa[6]
uhrivuonan verellä. Jokainen käsi on kiiruissansa, sinne-tänne
juoksevat tytöt poikien joukossa;[7] tulet leimuavat, tupruttaen
sakeaa savua katonharjalta.[8] -- Mutta että kuitenkin tietäisit,
mihin huvituksiin sinua kutsutaan:[9] sinun pitää juhlallisesti
viettää Idusta,[10] sitä päivää, joka jakaa kahtia Huhtikuun,[11]
tuon merestä-syntyneen Venuksen[12] kuukauden; tämä on syystä
minulle juhlapäivä ja milt'ei pyhempi, kuin oma syntymäpäiväni,
koska juuri tästä päivästä[13] Maecenaani laskee kasvavat vuotensa.
-- Telefuksen, jota sinä koetat lähestyä, tuon nuorukaisen, joka ei
ole sinun "ettääsi" myöden, valtasi rikas ja irstas tyttö sekä pitää
lemmenpauloihin kiedottuna. Ukonnuolen iskemä Faëton[14] pelkää
liian rohkeita[15] toiveita; tärkeän esimerkin taas tarjoaa siivekäs
Pegasus,[16] joka ylenmielin kantoi selässänsä[17] kuolevaista
ratsastajaa Bellerofonia,[18] jotta aina puuhailisit ainoastaan sitä,
joka sinulle sopii, sekä, pitäen sopimattomana toivoa enempää, kuin
on luvallista, välttäisit sitä, joka ei ole vertaisesi. -- Hyvä siis!
Sinä, oi rakkauteni päämäärä[19] -- sillä täst'edes en rakastu[20]
enää kehenkään muuhun naiseen - opetteleppa[21] säveliä, joita sitten
armaalla[22] äänelläsi laulelet;[23] mustat huolet ovat haihtuvat
laulun avulla.



12 Laulu.

Vergiliukselle.[1]


Pian kevään seuralaiset, nuo Thrakiasta puhaltavat tuulet,[2]
jotka asettavat meren, pullistavat purjeet; niityt eivät enää
ole kankeina kylmästä; joet eivät kohise, talven lumesta
paisuneina. Surkeasti vaikeroiten Itystänsä,[3] tekee pesäänsä
tuo onneton lintu,[4] kekropialaisen talon[5] ikuinen häpeä,
koska hän[6] on kehnosti kostanut kuninkaan[7] raa'at himot.
Istuen[8] nuorella ruohikolla, laulelevat lihavain lammasten
paimenet laulujansa, paimenpillillä säestäen, ja ilahuttavat sitä
jumalaa,[9] jota karjalauma ja Arkadian[10] varjoisat kummut
viehättävät. -- Vuodenaika on tehnyt janon, oi Vergilius; mutta
jos sinua, oi jalosukuisten nuorukaisten[11] turvatti, haluttaa
juoda Kaleessa[12] puserrettua viiniä, pitää sinun ostaa sitä
nardus-öljyllä. Pieni pullo nardus-öljyä voi houkutella esille
astian, joka nykyään on Sulpiciuksen[13] varastohuoneessa,[14]
astian, joka on aulis lahjoittamaan uusia toiveita ja tehokas
poistamaan katkeria huolia.[15] Jos kiiruhdat näihin huvituksiin,
niin tule pian tavaroinesi! Minä en aijo juottaa sinua maksutta
omista pokaaleistani, kuten rikas varakkaassa talossansa. -- Mutta
herkeä todellakin hidastelemasta ja voitonhimosta! Ajattele mustaa
tulta[16] ja sekoita, koska se sinulle on vielä luvallista,[17] tuo
lyhytaikainen tyhmyys viisaudellasi:[18] suloista on kohdallansa[19]
tyhmystelläkin.



13 Laulu.

Lycelle.[1]


Oi Lyce! Jumalat ovat kuulleet rukoukseni; jumalat ovat kuulleet ne,
oi Lyce: sinä tulet akaksi, mutta kuitenkin tahdot näyttää kauniilta,
sinä riehut ja juot ujostelematta sekä tahdot vapisevalla laulullasi
humalapäissäsi ärsytellä hidasta[2] Kupidoa.[3] Hän[4] väijyilee
kukoistavan ja kitaraa-taitavan Khian[5] kauniilla poskilla.
Sillä vastenmielisesti lentää hän kuivettuneiden tammien ylitse
ja siten pakenee sinua, koska kellertävät hampaasi, koska kurtut
kasvoillasi ja lumi päälaellasi[6] rumentavat sinut. Ko'oksen[7]
purpura ja loistavat jalokivet eivät enää tuo takaisin niitä aikoja,
jotka katoava päivä kerran on kirjoittanut noihin tunnettuihin
aika-kirjoihin säilytettäviksi.[8] -- Voi! Mihin Venus[9] on
paennut, mihin värisi, mihin sievä liikkeesi? Mitä sinulla on enää
tuosta, tuosta,[10] joka uhkui rakkaudesta, joka minutkin valtasi
omalta itseltäni, oi sinä Cinaran jälkeen[11] onnellinen, kaunis
ja lemmenseikoista viehättävä olento? Mutta Cinaralle Onnetar[12]
on suonut lyhyen elinajan, säilyttääksensä kauan Lyceä, jotta tämä
tulisi iässä vanhan variksen vertaiseksi,[13] niin että tuliset
nuorukaiset hymyillen voisivat silmäillä tuota tuhaksi rauennutta
tulisoittoa.



14 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Mikä senaatin tahi mikä kansan toimi[2] voisi täydellisillä
kunnianosoituksilla, kirjoituksien[3] ja muistoja-säilyttävien
aikakirjain avulla, ikuisuuttaa iäksi päiviksi ansioitasi, oi
Augustus, sinä ruhtinasten ruhtinas, niin laajalti kuin aurinko
valaisee asuttavia[4] seutuja;[5] sinä, jonka Latinalais-la'ista[6]
riippumattomat Vindelikialaiset[7] nykyään ovat tulleet tuntemaan,
mitä mahdat sodassa?[8] Sillä sinun sotilastesi[9] avulla on Drusus
useammin kuin yhden erän urhollisesti kukistanut Genaunit,[10]
tuon rauhattoman kansakunnan, ja reippaat Breunit[11] sekä heidän
noille kauhistuttaville Alppituntureille rakentamansa linnoitukset;
heti sen jälkeen vanhempi Neroista[12] ryhtyi tuliseen taisteluun
ja voitti onnellisesti[13] villit Raetialaiset;[14] hän, jota
olisi pitänyt nähdä tuossa tuimassa tappelussa, kummoisellako
miestapolla hän uuvutti heidän vapaehtoisesti kuolemaan vihityt
rintansa;[15] melkein niinkuin Auster[16] mylleröi masentamattomia
aaltoja, kun Plejadein[17] joukko halkoo pilviä, niin hänkin
oli innokas ahdistelemaan vihollisten laumoja ja kannustelemaan
korskuvaa hevostansa tulien keskitse. Siten vyöryy sonninmuotoinen
Aufidus,[18] joka juoksee apulialaisen Daunuksen[19] valtakunnan
sivuitse, kun se kuohuen valmistaa hirveää tulvaa viljelysvainioille,
kuten Klaudius hirveän suurella hyökkäyksellä syöksi hajalle
muukalaisten rautavaruiset laumat, sekä, tuhoamalla ensimmäiset ja
viimeiset, peitti kentän kaatuneilla, voittaen saamatta mieshukkaa,
kun sinä annoit hänelle sotaväkeäsi, neuvoasi ja jumalasi.[20]
Sillä samana päivänä, jona Alexandria[21] nöyrästi avasi sinulle
satamansa ja tyhjän[22] kuningaslinnansa, samana päivänä,
kolmantena lustrumina[23] sen jälkeen, on Fortuna[24] suotuisasti
tehnyt onnellisen lopun sodasta sekä hankkinut sinulle mainetta
ja lopetetuille sotatoimillesi toivottua kunniaa. -- Sekä tuo
ennen masentamaton Kantabrialainen[25] että Medialainen[26] että
Indialainen[27] että kuljeskeleva Skythalainen[28] kunnioittavat
sinua, oi Italian ja ruhtinatar Roman tehokas turva. Niilinvirta,[29]
joka salaa alkulähteensä, Ister,[30] vuolas Tigris,[31] elävikäs
Okeanus,[32] joka pauhaa etäisen Britannian[33] rannoilla, nuot
Gallian[34] kuolemaa-kammomattomat ja Iberian[35] niskoittelevat
asukkaat,[36] ne kaikki kuulevat sinua; nuot murhaa-rakastavat
Sygambrilaiset[37] laskettuansa aseensa maahan,[38] kunnioittavat
sinua.



15 Laulu.

Caesar Augustukselle.[1]


Foebus[2] on lyyryllänsä varoittanut minua, kun tahdoin laulaa
taisteluista ja kaupunkien valloituksista, ett'en pienillä
purjeillani lähtisi Tyrrhenian[3] merelle. Sinun aikakautesi, oi
Caesar, on sekä pelloille saattanut. niiden runsaan hedelmällisyyden
entisellensä[4] että Jupiterillemme hankkinut takaisin sotalippumme,
jotka riistettiin Parthialaisten muhkeista pihtipielistä;[5]
sulkenut sodista vapaana tuon Kvirinus-Januksen temppelin;[6]
hillinnyt mielivaltaisuutta, joka hylkää kaiken hyvän järjestyksen;
tukahuttanut virheet ja virkistänyt vanhat hyveet, joiden kautta
Latinalaisten nimi ja Italian voima ovat kohonneet ja Romalaisvallan
maine ja mahtavuus ovat levinneet auringon laskusta sen nousuun asti.
-- Niin kauan kun Caesar on asiain etunenässä ei kansalaisraivo,
eikä väkivalta häiritse rauhaa, eikä puoluevihakaan, joka teroittaa
miekkoja ja saattaa eripuraisuutta onnettomiin kaupunkeihin.
Nekään, jotka sammuttavat janonsa syvästä Danubius-virrasta,[7]
eivät voi kumota Julialais-säädöksiä,[8] samoin Getalaiset,[9]
Seriläiset,[10] epäluotettavat Persialaiset[11] tahi ne, jotka ovat
syntyneet Tanais-joen[12] läheisyydessä.[13] -- Mutta me olemme
sekä arki- että juhlapäivinä, nauttiessamme leikillisen Liberin[14]
lahjoja, lapsinemme ja vaimoinemme velvollisuutemme mukaan, jumalia
rukoiltuamme, esi-isäin tavoin lydialaisten huilujen[15] säestämällä
laululla ylistävät noita urheista urotöistänsä uupuneita sankareja
ynnä Trojaa ja Ankhisesta[16] sekä armaan Venuksen jälkeläistä.[17]



II.

Karmen-Seekulaare

eli

Vuosisataislaulu.


    "Hora praeterita nunquam revertitur."



Lyhyt johdanto Vuosisataislauluun.


Meillä on jokseenkin hämärää tietoja tuon Roman kuuluisan
Vuosisataisjuhlan alku-ajoilta. Arvellaan sitä vietetyn jo
kuningastenkin aikakaudella; vaikka kaikki lähempi määritteleminen
kuitenkin uinuu tuon häilyvän tarumaailman helmassa. Muutaman hämärän
tarun mukaan olisi juhla alkuansa ollut ainoastaan jonkunlainen
n.k. sukujuhla. Eräs Valerius-niminen mies olisi nim. keksinyt
Marskentällä (Terentumissa l. Tarentumissa), lähellä Tiberin rantaa,
muutaman tulta-suitsevan luolan, johon pystytettiin jonkinlainen
maanalainen alttari Pluton (Dis pater) ja Proserpinan palvelemista
varten. Luola pyhitettiin Valerius-suvulle (gens Valeria) ja
siellä uhrailtiin aluksi ainoastaan tämän suvun menestykseksi.
Varsinaiseksi Vuosisataisjuhlaksi tahi ainakin siltä vivahtavaksi
lienee tuo mainittu Valerius-suvun uhritoimitus muuttunut vasta
tasavallan aikana, jolloin ensimmäisen konsulin, Publius Valerius
Publikolan, sanotaan (toisten mukaan v. 509, toisten v. 456 e.Kr)
Terentumissa ensi kerran juhlallisesti uhranneen koko kansan
puolesta. -- Sibyllan kirjain mukaan piti Vuosisataisjuhlaa
vietettämän säännöllisesti joka sadas vuosi, kolme vuorokautta
kestävillä leikeillä ("ludi terentini vel seculares") ja uhreilla
Marskentällä. Kuitenkaan mitään säännöllisyyttä juhlan viettämisessä
ei liene ollut, koska eri kirjailijat kertovat sen tapahtuneen
aivan eri aikoina. Ainakin ajan pitkään, sen voimme varmuudella
sanoa, joutui juhla joutumistansa unhoituksiin ja vihdoin v. 126
e.Kr. mainitaan viimeisen Vuosisataisjuhlan tapaisen juhlallisuuden
vietetyn. -- Kun Augustus oli kymmenen vuotta hoitanut yksinvaltaa
Roman valtakunnassa ja ottanut sen vieläkin viideksi vuodeksi, antoi
hän käskyn Vuosisataisjuhlan viettämiseen, nähtävästi tämän suuren
valtansa vakavammaksi vahvistamiseksi. Sibyllan pappein avulla,
jotka, Etrurialaisten tapaan, arvattavasti Augustuksen mieliksi,
kavalasti selittelivät Sibyllan kirjain mukaan vuosisataan kuuluvan
satakymmenen vuotta, ja erään Volkatius-nimisen ennustajan (haruspex)
julistuksen nojalla, koska muka eräs suuri "Maailmanvuosi", jonka
piti tuoda aivan uusi järjestys (ανάστασισ τών πάντων) maailmaan,
oli loppunut ja se sattunut juuri v. 17 e.Kr., pani Augustus
hätämältänsä tuon loistavan juhlan toimeen. Mitä muuten itse
juhlaan tulee, näkyy se Augustuksen mahtavissa käsissä saaneen
kokonansa toisen tarkoituksen, kuin sillä ennen oli ollut. Kuten jo
edellä on huomautettu, oli juhla vähitellen muuttunut yksityisestä
"sukupalveluksesta" valtakunnan yhteiseksi, etupäässä Manalan
jumalain kunnioittamisjuhlaksi. Mutta Augustuksen toimesta muuttui se
taivaan jumalain, varsinkin niiden, jotka suosivat Roman kaupunkia
("quibus septem placuere colles"), siis tavallansa itse Roman ja
sen menestyksen kunniaksi. -- Juhlaa vietettiin kolme vuorokautta.
Lähettiläät kutsuivat aluksi kansan juhlailemaan ja Sibyllan papit
l. Viisitoistamiehet ("quindecimviri sacris faciundis") jakelivat
kaikille vapaille kansalaisille suitsutusaineksia ("suffinzenta"
s.o. soihtuja, tulikiveä, pikiä y.m., joita uhrauksissa tarvittiin),
samalla kun nisuja, ohria ja herneitä oli saatavissa Jupiterin,
Apollon ja Dianan temppeleissä, niin kutsuttujen "esikoisuhrien"
toimittamista varten. Auringon laskun jälkeen alkoi keisari
Viisitoistamiesten seurassa varsinaisen toimituksen Marskentallä
(Terentumissa), uhraamalla kolme pukkia Parkoille, Ilithyialle ja
Tellukselle. Seuraavana päivänä uhrattiin Kapitoliumissa Jupiterille
valkeita härkiä ja Junolle valkeita lehmiä sekä pidettiin Apollon
kunniaksi juhlaleikit ("ludi scenici") teaatterissa; toisen päivän
pyhittivät vaimot (matronat) Junon kunniaksi Kapitoliumissa ja
vasta kolmantena toimitettiin uhrit Apollon ja Dianan kunniaksi
sekä laulettiin Vuosisalaislaulu ("Carmen-Seculare") Apollon
temppelissä Palatinus-vuorella. -- Tätä tilaisuutta varten oli
Horatius Augustuksen kehoituksesta sepittänyt kysymyksessä-olevan
Vuosisataislaulun. Laulamaan tätä uutta juhlalaulua valittiin
ylhäisempien Romalaisten lapsia ("patrimi et matrimi" s.o. sellaisia,
joiden molemmat vanhemmat vielä olivat elossa). Näitä oli luvullansa
viisikymmentäneljä, jaettuina kahteen vuorotellen laulavaan kööriin,
poika- ja tyttökööriin, joissa kummassakin oli kaksikymmentäseitsemän
henkeä. Laulu laulettiin seuraavaan tapaan:

    Säkehistö 1 ja 2: (προσωδός) Pojat ja Tytöt.
    Säkehistö 3: Pojat.                            Säkehistö 4: Tytöt.
    Säkehistö 5: Pojat.                            Säkehistö 6: Tytöt.
    Säkehistö 7: Pojat.                            Säkehistö 8: Tytöt.
    Säkehistö 9: (μεσωδός). Säkeet 1 ja 2 Pojat.   Säkeet 3 ja 4 Tytöt.
    Säkehistö 10: Pojat.                           Säkehistö 11: Tytöt.
    Säkehistö 12: Pojat.                           Säkehistö 13: Tytöt.
    Säkehistö 14: Pojat.                           Säkehistö 15: Tytöt.
    Säkehistö 16-19: (επωδός). Pojat ja Tytöt.



Vuosisataislaulu.[1]

("Carmen-Seculare.")


Pojat ja Tytöt:

Oi Foebus[2] ja sinä metsäin hallitsijatar Diana,[3] te taivaan
kirkas kaunistus! Oi te, joita ainian on palveleminen ja palveltu!
Suokaa meille, mitä rukoilemme tällä pyhällä hetkellä,[4] jolloin
Sibyllan[5] kirjat ovat velvoittaneet valitut[6] tytöt ja kainot
pojat virittämään ylistysvirren niiden jumalain kunniaksi, jotka
suosivat seitsemää kumpua![7]


Pojat:

Oi armas aurinkoinen! Sinä, joka loistavina vaunuillasi tuot päivän
ja viet sen jälleen sekä aina nouset uutena, mutta kuitenkin samana;
ällös nähkö mitään mahtavampaa, kuin Roman kaupunki!


Tytöt:

Oi Ilithyia![8] Sinä, joka olet suopea onnellisesti tuomaan päivän
valoon täysi-aikaiset sikiöt; suojele äitejä,[9] joko sitten ennemmin
tahdot kutsuttaa Lucinaksi[10] tahi Genitalikseksi![11]


Pojat:

Oi jumalatar! Auta nuorta vesaa[12] vaurastumaan ja siunaa nuot
isäin[13] säädökset, jotka koskevat naisten naittamista ja tuota
uusista sikiöistä runsasta aviolakia![14]


Tytöt:

Oi että määrätty ajanjakso,[15] joka sadaskymmenes vuosi, palauttaisi
nämä laulut ja nämä kolmena kirkkaana päivänä ja yhtä monena
hupaisena yönä vietettävät juhlaleikit[16] jälleen!


Pojat:

Oi Parkat![17] Te, jotka todenperäisesti julistatte,[18] mitä kerta
on päätetty ja mitä asiain vakava loppu todistaa;[19] liittäkää uusia
onnenvaiheita noihin jo koettuihin![20]


Tytöt:

Tuo hedelmistä ja karjasta rikas Tellus[21] lahjoittakoon tähkäruunun
Cereelle![22] Sekä virvoittavat sateet että Jupiterin[23] tuulet
virkistäkööt hedelmällisyyttä!


Pojat:

Oi Apollo! Kätke nuolesi ja kuule lempeästi ja armiaasti meidän
poikain rukoukset!


Tytöt:

Oi Luna![24] Sinä tähtien kaksikantainen[25] kuninkatar; kuule meitä
tyttöjä!


Pojat:

Jos Roma on teidän käsi-alaanne, jos Iliumin[26] joukot ovat
saapuneet Etrurian[27] rannalle, nimittäin se osa niistä, jota
oli käsketty[28] onnellista matkaa muuttamaan Lariansa[29] ja
kaupunkiansa.[30]


Tytöt:

Se osa, jolle hurskas Aeneas,[31] joka jäi eloon isänmaastansa,
vaaratta[32] raivasi vapaan tien Trojan liekkien keskitse,
antaaksensa heille enemmän,[33] kuin mitä he olivat jättäneet.


Pojat:

Niin suokaa, oi jumalat, oppivalle nuorisolle kelpo tapoja,
sävyisälle vanhuudelle lepoa, Romuluksen[34] kansalle valtaa,
jälkeläisiä ja kaikkea kunniaa!


Tytöt:

Mitätahansa tuo Ankhiseen ja Venuksen jalo jälkeläinen,[35]
uhraamalla valkeita härkiä, teiltä rukoilleekin, saakoon hän, ollen
taistelevaa vihollista mahtavampi, mutta lempeä voitettua kohtaan!


Pojat:

Jopa Medialainenkin[36] pelkää hänen sekä maalla että merellä
mahtavia sotajoukkojansa ja Alban[37] kirveitä; jopa nuot vielä
äskettäinkin kopeat Skythalaiset[38] sekä Indialaiset[39] anovat
hänen lausuntoansa riita-asioissansa.


Tytöt:

Jopa Luottamus,[40] Rauha, Kunnia, entinen Kainous ja unhoitettu
Miehuus rohkenevat palata ja runsas Ylellisyys, täysinäisine
sarvinensa, ilmestyy näkyviimme.


Pojat ja Tytöt:

Jospa tuo tietäjä Foebus, koristettuna välkkyvällä joutsellansa,
tuo yhdeksän Kamenan[41] lemmikki, joka parannustaidollansa
virkistää ruumiin väsyneet jäsenet, jospa[42] hän vaan suotuisasti
katsahtaa Palatinuksen[43] kummuille, säilyttää hän Roman vallan
ja Latiumin[44] onnen loistossansa toiseen lustrumiin[45]
ja aina onnellisempaan aikakauteen asti. -- Ja Diana, joka
hallitsee Aventinusta[46] ja Algidusta,[47] hän ottaa vaarin
Viisitoistamiesten[48] rukouksista ja kallistaa hyväntahtoisesti
korvansa poikain[49] lupauksiin! -- Me taas, tämä laulukunta, jotka
olemme oppineet virittämään ylistyslauluja sekä Foebuksen että Dianan
kunniaksi, viemme kotiimme sen hyvän ja varman toiveen, että Jupiter
ja muutkin jumalat kuulevat tämän rukouksemme.



III.

Epoodit.


    "Finis coronat opus."



1 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Oi ystäväni Maecenas! Sinä aijot Liburnilaisaluksillasi[2] lähteä
noiden korkeilla torneilla varustettujen laivain[3] keskelle,
valmiina kokemaan jokaista Caesarin vaaraa, oman henkesi uhalla.[4]
Mitäpä teen minä,[5] jolle elämä on hupaista sinun eläessäsi, mutta
päinvastoin[6] vastenmielistä? Tokkopa minä, käskysi mukaan,[7]
vietän rauhallista elämää, elämää, joka on suloton, paitsi sinun
seurassasi, tahi koenko sietää tätä rasitusta[8] sellaisella
mielellä, jolla sopii[9] ainoastaan urhollisten[10] miesten? --
Minä tahdon sietää sitä ja seurata sinua rohkealla mielellä joko
pitkin Alppien harjanteita ja vierasvaratonta Kaukasusta[11] tahi
aina Länsimaiden[12] äärimmäiseen soppeen asti. Kentiesi kysyt,
miten minä, joka olen rauhaa-rakastava ja heikonlainen, omalla
vaivallani voin huojentaa sinun?[13] Sinun seurassasi olen tunteva
vähemmin tuota pelkoa, joka pikemmin valtaa etäällä-olevat;[14]
niinpä[15] lintukin, joka vartioitsee[16] höyhenettömiä poikiansa,
enemmän pelkää käärmeiden luokse-luikertelemisia, jätettyänsä ne
yksin,[17] vaikk'ei itse teossa läsnä-ollessansakaan voisi niille
antaa enempää apua. -- Mielihyvällä tahdon käydä tätä ja jokaista
muutakin sotaa,[18] ainoastaan sinun suosiosi saavuttamiseksi; mutta
en suinkaan, että aurani, jotka ovat valjastetut useampain härkäin
hinattaviksi, röyhiskelisivät[19] eteenpäin tahi karjani ennen
polttavan tähden[20] nousua vaihtaisi lukanialaiset[21] laitumet
kalabrialaisiin,[22] enkä että komea maataloni koskettaisi korkean
Tuskulumin kirkeläisiä[23] muureja. Kyllin ja ylinmäärinkin on
hyvyytesi rikastuttanut minua. Minä en tahdo hankkia sellaista, jota
joko ahnaan Khremeen[24] tavoin kätkisin[25] maahan tahi irstaan
hekumoitsijan[26] hävittäisin.[27]



2 Laulu.

Koronkiskoja Alfiukselle.[1]


"Onnellinen se, joka, asioimishommista[2] erillänsä, kuten
muinainen[3] ihmissuku, omilla härillänsä muokkaa[4] isältänsä
perittyjä peltojansa, vapaana kaikesta koron käyttelemisestä:[5]
hän ei sotilaana innostu[6] sotatorven uhkaavasta äänestä,[7]
eikä kauhistu kuohuvaa mertä; hän karttaa sekä toria[8] että
mahtavain kansalaisten komeita kynnyksiä.[9] Niinmuodoin hän joko
johdattelee[10] viiniköynnösten vaurastuneita vesoja korkeisin
poppeleihin tahi katselee alhaisessa laaksossa mylvien[11]
kuljeskelevia karjalaumojansa tahi leikkelee sirpillänsä
kuivettuneita oksia ja istuttelee[12] satoisampia sijaan tahi
panee puserretun[13] hunajan puhtaisin astioihin tahi keritsee
arkoja[14] lampaitansa tahi, kun Syksy[15] kohoittaa vainioille[16]
herttaisilla[17] hedelmillä ruunatun päänsä, miten hän iloitsee
poimiessansa ympättyjä[18] pääronoita ja noita väriltänsä
purpuralle[19] vertoja-vetäviä viinirypäleitä lahjoittaaksensa
sinulle, oi Priapus,[20] ja sinulle, oi isä Silvanus,[21] sinä rajain
suojelija! Häntä huvittaa virua milloin vanhan tammen siimeksessä,
milloin tuuhealla nurmikolla. Sillä välin purot puikeltavat korkeiden
äyrästensä välillä,[22] linnut visertelevät metsissä ja lähteet
lirisevät juoksevin vesin,[23] viekotellen vienoon uneen. Mutta kun
jyrisevän Jupiterin[24] talvi valmistelee myrskyjä ja lumipyryjä,
silloin hän joko koiralaumallansa[25] kaikilta puolin[26] ahdistelee
julmia metsäsikoja viritettyihin verkkoihinsa tahi pingoittaa
sileille virepuille harvat verkkonsa syölästen rastasten paulaksi[27]
tahi tavoittelee ansallansa jänistä ja muuttelevaa[28] kurkea, noita
vaivainsa viehättäviä palkintoja. Kukapa näiden ohella[29] olisi
unhoittamatta niitä raskaita huolia, joita rakkaus tuottaa? Mutta
jos vielä kaino puoliso puolestansa hoitaa taloutta ja rakkaita
lapsia, kuten Sabinilaisnainen[30] tahi rivakan Apulialaisen
päivettynyt[31] puoliso, jos hän läjäilee vanhoja[32] halkoja pyhälle
liedelle vähää ennen väsyneen miehensä kotiintuloa ja, sulkien
muhkean karjansa vitsaksista-tehtyihin aitauksiin, lypsää[33]
tyhjiksi sen täysinäiset utareet ja, ottaen käsille tämänvuotista
viiniä[34] armaasta astiasta, valmistaa ostamattoman[35] atrian;
silloin minua eivät miellytä enemmän Lukrinus-järven[36]
ostronit,[37] ei kampela, eivätkä skaaritkaan,[38] jos nimittäin
niitä joitakuita[39] tuo kovalla kohinalla idästä noussut myrsky
ajelee tähän mereen;[40] silloin ei Afrikan[41] kana eikä Jonian[42]
pyy maukkaammin mahdu vatsaani, kuin noista puiden tuuheimmista
tertuista poimitut oliivimarjat tahi niityillä kasvava hierakkaheinä
tahi nuo vaivaantuneelle vatsalle terveelliset koirannauriit tahi
Terminalis-juhlaa[43] varten teurastettu karitsa tahi sudelta
säilynyt vohla. Miten hauska on tällaisten atriain ohella nähdä
täyteläisten lammasten kiiruhtavan kotiin, nähdä uupuneiden härkäin
väsyneellä niskallansa kantavan nurinkäännettyä iestä ja orjain,
noiden rikkaan talon työmehiläisten, kokoontuneen[44] loistavain
Larien[45] ympärille!" -- Kun koronkiskoja Alfius oli lausunut näin,
keräsi hän, aikoen suoraapäätä ruveta maanmieheksi, koko rahasummansa
kassaan Iduksena[46] -- mutta Kalendaena[47] hän taas koki panna sen
kasvuille.



3 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Jos joku jumalattomalla kädellänsä on kerran ruhtonut isänsä iäkkään
kaulan,[2] hän syököön[3] tuota vielä keisoakin[4] vaarallisempaa
kynsilaukkaa! Oi elonleikkaajain karaistut sisälmykset! Mitä lajia
myrkkyä lieneekään tämä, joka polttaa sisustassani? Tokkohan näihin
yrtteihin kiehutettu käärmeen veri on jäänyt minulta huomaamatta
tahi onko Kanidia[5] valmistanut minulle tämän onnettoman atrian?
Kun Medea[6] ihaili tuota kaunista päällikköä,[7] enemmän kuin
ketään muuta Argonauttaa,[8] voiteli hän tällä[9] Jasonin,[10]
jonka piti valjastaa härät outoon[11] ikeesen:[12] tällä[9] hän,
kostaessansa kilpakosijatartansa, kostutti lahjansa ja pakeni sitten
siivekkäillä käärmevaljakoillansa.[13] Ei mikään senvertainen
tähtien[14] helle ole koskaan sattunut kuivan[15] Apulian[16] osaksi,
eikä suurempaan tuleen ole syttynyt lahja tuon toimekkaan Herkuleen
hartioillakaan.[17] -- Kuitenkin, jos sinulla, oi leikikäs Maecenas,
olisi joskus himoa johonkin sellaiseen, toivon, että tyttösi
kädellänsä vastustelisi suuteloasi ja makaisi aivan[18] vuoteen
syrjällä.



4 Laulu.

Kohtuuttomasta kohoamisesta.[1]


Millainen eripuraisuus on, salliman määräyksestä, sattunut susien
ja vuonain osaksi, sellainen vallitsee meidänkin välillämme, oi
sinä, kyljiltäsi iberialaisilla pampuilla[2] ja sääriltäsi vahvoilla
kahleilla löylytetty! Vaikka kävelet, pöyhkeillen rikkaudestasi, niin
kohtalo ei kuitenkaan muuta kantaasi.[3] Näetkö, astua kenottaessasi
pitkin Pyhää-Katua[4] tuossa kuusikyynäräisessä toogassasi, miten
ohitse-kulkijain teeskentelemätön närkästys kääntää heidän katseensa
sinne tänne? "Tämä", he sanovat "tämä triumvirein[5] piiskoilla
aina julistajan[6] inhoon asti piesty, tämä kyntää falernolaisen[7]
kartanonsa tuhansia auranmaita ja ajaa Appian-tietä[8] hevosillansa
sekä istuu ylevänä ritarina ensi rivissä,[9] vastoin Othon[10] lakia.
Mitä hyödyttää varustaa niin monta, raskasta[11] ja keularaa'alla
varustettua laivaa merirosvoja ja orjajoukkoa vastaan,[12] kun tämä,
tämä on sotatribuunina?"



5 Laulu.

Velhotar Kanidialle.[1]


"Mutta, kaikkein jumalain nimessä, jotka taivaassa, jotka maailmaa
ja ihmissukua hallitsevat, mitä merkitsee[2] tämä melske? Mitä
merkitsee kaikkein[3] tuima tuijotus minua ainoata kohtaan?
Kautta lastesi, jos nimittäin Lucina,[4] rukouksesi mukaan,
on auttanut sinua[5] todellisissa synnytyksissä; kautta tämän
arvottoman[6] purpurakoristuksen;[7] kautta Jupiterin,[8] joka ei
hyväksy tällaista, sadattelen sinua: sano, miksi tuijotat minuun,
kuten äitipuoli[9] tahi keihäällä isketty peto?" Kun poika, joka
vapisevin huulin, oli näin vaikeroinnut, seisoi siinä riistetyin
kaunistuksin,[10] tuo pieni olento, joka olisi voinut hellyttää
Thrakialaistenkin[11] armottomat sydämet; käskee Kanidia, jonka
hiuksissa ja siivoamattomassa päässä kiemuroi pieniä käärmeitä,[12]
kolkhilaisessa[13] taikatulessa poltettaa haudoilta riistettyjä
viikunapuita,[14] hautijaiskypressejä, ruman sammakon verellä
tahrittuja munia, öisen tarhapöllön[15] höyheniä ja noita kasveja,
joita Jolkus[16] ja taika-yrteistä rikas Hiberia[17] tuottaa, sekä
nälkäisen koiran suusta riistettyjä luita. -- Mutta sonnustettu
Sagana, pirskuttaen Avernus-järven[18] vedellä kauttahaltansa
koko talon, törröittää karkeista hiuksistansa, kuten meri-iili
tahi raivo metsäsika. Minkään pahan omantunnon häätämättä kaiveli
Veja, puhkuen ponnistellessansa,[19] lujilla lapioilla maata,[20]
jotta pojan, silmäillessänsä[21] useampia kertoja[22] päivän
pitkään muuteltua ruokaa, pitäisi tähän kuopattuna kuoleman,
koska hän ainoastaan kasvoin sen verran yleni näkyviin,[23] kuin
kelluvat[24] ruumiit leu'oin kohoavat vedenpinnan yläpuolelle --
siinä tarkoituksessa -- jotta hänen tyhjäksi imetty sydämensä
ja nesteetön maksansa kelpaisi lemmenjuomaksi, kun nuot hänen
kiellettyyn[25] ravintoon luodut silmänsä kerran olisivat
riutuneet. Ett' ei tuota himoissansa miesten-tapaista[26]
Foliaa, kotoisin Ariminumista,[27] ole puuttunut, häntä, joka
thessalialaisen loitsunsa lumoamina voi temmata tähdet ja kuun
taivaslaelta maahan, sen uskoi sekä joutilas Neapolis[28] että
jokainen naapurikaupunki.[29] -- Mutta julma Kanidia sitten, joka
kellertävillä hampaillansa kaiveli leikkaamatonta peukaloansa,[30]
mitä hän sanoi tahi oli sanomatta? "Oi te, jotka olette toimissani
mitä uskollisimmat[31] kanssatietäjättäret, Nox[32] ja Diana,[33]
sinä, joka hallitset hiljaisuutta, kun salaista jumalanpalvelusta
pidetään; nyt, nyt auttakaa minua, nyt kääntäkää vihanne ja
jumaluusvoimanne viholliseni[34] asuntoa kohden! Sillä aikaa kuin
villipedot piileksivät metsässä, makeaan uneen vaipuneina, haukkukoot
Suburan[35] koirat, kaikkein nauruksi, tuota haureliasta ukkoa,
joka on kauttahaltansa voideltu nardus-öljyllä, jommoista vaan
minun käteni eivät olisi täydellisemmin valmistaneet.[36] -- Mitä
on tapahtunut? Miksi vaikuttavat vähemmin muukalaisen[37] Medean
kauheat taikakeinot, joilla hän kosti kopean kilpakosijattarensa,[38]
mahtavan Kreonin[39] tyttären, sekä sitten pakeni, kun päällysvaate,
tuo verivisvalla[40] tahrittu lahja, tulella poltti nuoren
vaimon? Ja kuitenkaan ei mikään kasvi, eikä mikään karkeissa
paikoissa piileskelevä juuri ole jäänyt minulta huomaamatta. Hän
viruu vuoteella, joka on pirskoitettu nesteellä, joka saattaa
unhoittamaan kaikki kilpakosijattareni. -- Hah, hah! Vapaana
taitavamman[41] loihtijattaren puoskaroimisista, kuljeskelee hän
edestakaisin! Mutta Varus! Tuntemattomain juomain avulla olet sinä
-- oi mies-parka, joka olet vielä paljo itkevä! -- kiiruhtava
luokseni takaisin, eikä sydämesi enää marsilaisten[42] loihtujen
lumoamanakaan pääse vehkeistäni vapaaksi. Vaikuttavamman[43] maljan
valmistan, vaikuttavamman täytän sinua, halveksijaani[44] varten; ja
pikemmin vaipuu taivas merenpintaa syvemmälle ja maa leviää sen[45]
yläpuolelle, kuin sinä olet palamatta rakkaudesta minuun, samoin kuin
pihka mustanpunaisessa liekissä." -- Tämän ohella poika ei enää,
kuten ennen, koettanut lempein sanoin suositella jumalattomia,[46]
vaan epäillen, miten keskeyttäisi hiljaisuuden, tokaisi hän
näihin thyestelaisiin[47] rukouksiin:[48] "Taikakeinot eivät voi
muuttaa korkeaa oikeutta vääryydeksi, ihmisen mielen mukaan. Minä
kiusaan teitä manauksillani; kauheaa manausta ei soviteta millään
uhrilla. Vieläpä, kun teidän kuolemaan tuomitsemananne[49] olen
heittänyt henkeni, tapaan minä yöllisenä raivohaahmuna teidät sekä
varjona käyrin kynsin[50] raapin kasvojanne, joka voima on pyhille
Maneille[51] suotu, sekä, oleskellen levottomain rintakehäinne
tiehyvillä, riistän teiltä pelolla unen. Teitä, oi noita-akat, pitää
ihmisjoukon, katu kadulta, molemmin puolin, kivillä paiskeleman ja
selkänne pehmittämän; sitten pitää sutten ja Eskvilian[52] lintujen
raasteleman hautaamattomia jäseniänne sinne-tänne; tämä näytelmä ei
väisty vanhempiani, jotka -- ikävä kyllä! -- elävät jälkeeni."



6 Laulu.

Kassius Severukselle.[1]


Miksi häiritset viattomia vieraita,[2] sinä susia arasteleva
koira? Miks'et mahdollisesti[3] suuntaa tänne tyhjiä uhkauksiasi
ja hätyyttele minua, joka taas voin purra sinua? Sillä, kuten
Molossus[4] tahi kellertävä Lakon,[5] nuo paimenten uskolliset
toverit, pyydän minä hörössä korvin[6] otuksia pitkin korkeita
lumikinoksia, mikä peto tahansa sitten sattuneekin edelleni. Mutta
sinä taas, kun olet täyttänyt lehdon peloittavalla äänelläsi, vainuat
ainoastaan itsellesi heitetyn ruokapalan.[7] Varo, varo; sillä mitä
rajuimpana kohoitan minä varustetut sarveni pahoja vastaan, kuten
tuo valapattoisen Lykambeen[8] halveksima vävy[9] tahi Bupaluksen
tuima vihollinen.[10] Kentiesi, jos joku mustalla hampaallansa kajoaa
minuun, pitää minun itkeä tillittää lapsen lailla, jota ei saata
rankaista?



7 Laulu.

Roman kansalle.[1]


Mihin, oi pahantekijät, mihin syöksytte? Miksi tartutte
miekkoihin, jotka ovat olleet kätkössä?[2] Onko liian vähän
Latinalais-vertä[3] vuotanut sekä maalla että merellä?[4] Ei
suinkaan siinä tarkoituksessa, että Romalainen polttaisi poroksi
kateellisen Karthagon[5] komeat linnat tahi että tuo masentamaton
Britannialainen[6] vangittuna kulkisi pitkin Pyhää-Katua,[7] vaan
että tämä kaupunki,[8] Parthialaisten[9] toivomuksen mukaan,
kukistuisi omain kättensä kautta. Mutta sellaista tapaa ei ole
ollut susilla eikä jalopeuroillakaan, jotka ovat julmia ainoastaan
erilaista sukupuolta vastaan.[10] Tokko teidät hurmaa sokea raivo
vai joku väkevämpi Voima[11] vai oma rikoksenne? Vastatkaa! He
vaikenevat: vaalea kalpeus[12] anastaa heidän kasvonsa ja heidän
mielensä tyrmehtyvät hämmästyksestä. Niin on asian laita! Kova
kohtalo ja veljenmurhan[13] kauhistus ahdistavat Romalaisia,
aina niistä ajoin, jolloin viattoman Remuksen veri vuoti maahan,
kostoksi[14] jälkeentulevaisille.



8 Laulu.

Hekumalliselle akalle.[1]


Kysytkö[2] vielä, sinä pitkän iän laahaama, mikä lamauttaa
voimiani,[3] ehkä sinulla on musta hammas ja korkea ikä vakoo
kurttuja otsallesi sekä inhoittava takapääsi on ammollansa
kuihtuneiden perävieriesi välillä, kuten hivuneen lehmän?
Todellakin minua kiihoittavat[4] rintasi ja niukeat nisäsi,[5]
nuot tamman utareiden kaltaiset, sekä veltto vatsasi ja
pöhistyneisin pohkeisin liittynyt laiha reitesi. Vaikka oletkin
äveriäs ja voittojuhlaa-viettäneiden esi-isäin Kuvat[6] johtavat
ruumissaattoasi, niin kumminkaan ei löydy ketään aviovaimoa, joka
pyöreämmin helmin[7] kaunistettuna kopeasti kulkisi mukana! Mitäpä
todellakin siihen sanot, että stoalaiset kirjat[8] tavallisesti[9]
viruvat silkkipatjaisi välillä?[10] Tokkohan harjaantumattomat
jänteet vähemmin kangistuvat tahi lakastuuko vähemmin siitinkalu?
Vaan olkoon -- kiihoittaaksesi tätä haluttomasta[11] masmalosta,
täytyy sinun suullasikin työskennellä.



9 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Oi onnellinen Maecenas! Milloin minä, iloissani Caesarin voitosta,
nautin komeassa palatsissa[2] seurassasi tuota juhla-atrioita
varten säilytettyä[3] Caekubus-viiniä[4] -- niin on Jupiterin[5]
mieleen -- lyyryn kajahdellessa huilulla säestetyistä sävelistä,
edellisen dorilais-,[6] jälkimmäisen frygialais-tapaan,[7] kuten
äskettäin,[8] kun Neptunilaispäällikön[9] laivaston palon jälkeen,
aaltojen ahdistamana, täytyi paeta,[10] uhattuansa kaupunkia[11]
niillä kahleilla, jotka hän ennen ystävänä oli riistänyt kavalilta
orjilta?[12] Romalainen,[13] voi toki! -- te jälkeentulevaiset
kiellätte sen -- perin naisen[14] valtaan vaipuneena, kantaa sen
sotilaana aseita ja saarros-aineksia[15] ja julkeaa palvella
kurttuisia kuohilaita,[16] vieläpä aurinko häpeäksemme näkee
hyttöstorjukkeenkin[17] sotamerkkiemme keskellä! Toki kaksituhatta
Gallialaista,[18] mutisten tämän johdosta, käänsi hevosensa
ympäri, ylistellen Caesaria; ja vihollisen laivasto, nopeasti
käännettyänsä peräkeulansa vasemmalle, piileksii satamassa. Io
triumfe! Viivytätkö kultaisia vaunuja[19] ja loukkaamattomia[20]
hiehoja? lo triumfe! Sinä et ole tuonut kotia samallaista
päällikköä Jugurthan sodasta,[21] etkä myöskään tuota Afrikusta,[22]
jolle hänen urhollisuutensa pystytti hautapatsaan Karthagon[23]
kukistamisen johdosta. Sekä maalla että merellä masennettuna, muutti
vihollinen[24] purpurapukunsa surukaapuun. Nyt suuntaa hän matkansa,
kokien vastatuulta, joko tuohon sadasta kaupungistansa kuuluisaan
Kretaan[25] tahi Notuksen[26] huuhtelemille Syrteille[27] tahi
ajeltuu epävarmalla merellä. -- Tuoppa tänne, oi poika, avarampia
maljoja ja Khios- tahi Lesbos-viiniä;[28] tahi sekoita meille
Caekubus-viiniä, joka tukahuttaa tuppaavaa oksennusta. Hauska on
makealla viinillä poistaa huoli ja pelko, jotka ovat vallinneet
meissä Caesarin kohtalon suhteen.



10 Laulu.

Runoilija Maeviukselle.[1]


Tuo laiva, jonka ankkuri nostettiin onnettomalla hetkellä,[2] lähtee
merelle, vieden mukanansa inhoittavan Maeviuksen. Muistappa, oi
Auster,[3] peloittavilla aalloilla piestä sen kumpaakin kylkeä!
Pimittävä Eurus[4] paiskelkoon sinne tänne pitkin myrskyävää mertä
sen köysiä ja murtuneita airoja! Nouskoon sellainen Akvilo,[5]
joka murskaa tutisevat tammet korkeilla vuorilla! Älköön yhtään
ystävällistä tähteä tuikkako tuona synkkänä yönä, jolloin myrskyisä
Orion[6] laskee! Älköön hän kulkeko tyynemmällä merellä, kuin
Kreikkalaisten voittoisa sotajoukkokaan, kun Pallas[7] käänsi vihansa
poltetusta Iliumista[8] Ajaxin[9] jumalatonta laivaa vastaan! Oi mikä
hiki on merimiehilläsi, mikä kellahtava vaaleus sinulla ja entäs tuo
akkamainen voivotus ja nuo rukoukset vihastuneelle Jupiterille, kun
Jonian lahti, sateensekaisesta etelätuulesta vonkuen, on murtanut
laivasi! Mutta jos sinä lihavana saaliina,[10] mutkikkaalla rannalla
pituman pitkänäsi, huvittelet[11] kalalokkeja,[12] silloin pitää
Myrskyille[13] uhrattaman kiimainen kauris ja uuhikaritsa!



11 Laulu.

Pettiukselle.[1]


Oi Pettius! Minua ei enää, kuten ennen, laisinkaan huvita[2]
kirjoitella värsysiä,[3] koska minua on kohdannut tulinen rakkaus,
joka on valinnut[4] minut, ennen kaikkia muita, ihastumaan
sieviin poikiin tahi tyttöihin. Tämä on kolmas Joulukuu, joka on
varistanut metsiltä niiden kaunistuksen, siitä ajasta lukien,
jolloin lakkasin Inakhian[5] tähden riehumasta. Voi minua! -- sillä
minua hävettää sellainen pilkka[6] -- millaisena loruna[7] olen
ollut pitkin kaupunkia! Myöskin kaduttaa minua nuot vieraspidot,
joissa alakuloisuus, hiljaisuus ja sydämen[8] pohjasta vedetty
henkäys ilmaisevat rakastavan. "Eikö missään suhteessa saata
voitonhimoa[9] vastaan vaikuttaa köyhän rehellinen luonne?"
vaikeroitsin minä sinulle itkusilmin, heti kun kainostelematon
jumala[10] hehkuvamman viinin avulla viekoitteli piilopaikastansa
rakastelevan[11] salaisuudet. "Mutta jos sappeni saa vapaasti riehua
rinnassani, tuhotaksensa tuuliin nämä hyödyttömät lohduttimet,[12]
jotka eivät laisinkaan huojenna haavaani, silloin lakkaa poistettu
häpeä[13] kilpailemasta erilaisten[14] vastustajain kanssa." Kun
tämän vakavasti läsnä-ollessasi[15] olin selittänyt, ja sinä olit
käskenyt[16] minua kotiin[17] menemään, lähdin epävarmoin askelin
-- voi, voi! -- noiden minulle vihamielisten ovien ja kovien
kynnysten luokse, joihin loukkasin lanteeni ja kylkeni. Nyt rakkaus
Lysiskukseen,[18] joka kehuu hempeydessä voittavansa minkä naisen
tahansa, vallitsee minua; hänestäpä[19] ystäväin julkiset varoitukset
tahi heidän ankarat nuhteensa eivät voi irroittaa minua, vaan
ainoastaan joku toinen lemmenliekki joko kauniisen tyttöön tahi
johonkin solakkaan poikaan, joka antaa pitkäin kiharainsa liehua.[20]



12 Laulu.

Hekumalliselle akalle.[1]


Mitä tarkoitat,[2] oi akka, sinä, joka olet jotenkin sovelias
mustille luontokappaleille?[3] Miksi lähetät minulle lahjoja,
miksi kirjeitä, nuorukaiselle, joka en ole kyllin voimakas, enkä
tarkkanenäinenkään? Sillä todellakin minä yksinäni[4] haistan paljoa
tarkemmin, polyyppiko[5] vai pahanhajuinen pukki[6] on hatuisissa
kainalokuopissa, kuin tarkkavainuinen koira, missä sika piileksii.
Mikä hiki ilmaantuu surkastuneissa jäsenissä ja miten ilkeä löyhkä
joka paikassa, kun hän hillitsemättömässä irstaisuudessansa kiiruhtaa
tyydyttämään hurjaa himoansa! Eikä hänessä pysy enää nehkeä liitu,[7]
eikä krokotiilin lannalla kaunisteltu värikään, ja tuota pikaa hän
kiimassansa ruhjoaa valmistetut vuoteet peitteinensä; tahi kun hän
kiihoittaa haluttomuuttani näillä kiivailla sanoilla: "Inakhiasta[8]
uuvut sinä vähemmin, kuin minusta; Inakhiaa jaksat sinä kolmesti
yössä, minun hyväkseni olet sinä aina veltto yhteen ainoaankin
toimeen! Kurjasti kuolkoon tuo Lesbia,[9] joka minulle, himoissani,
osoitti sinut hitaaksi häräksi, ehkä minulla oli saatavissani
ko'olainen Amyntas,[10] jonka veltostumattomassa masmalossa
siitinkalu törröittää paljoa kankeampana, kuin nuori puu vuoren
rinteellä. Ketä varten kiiruhdettiin noita Tyruksen[11] purpuralla
kahdesti punattuja villanuntuvia? Tietysti sinua varten,[12] jott'ei
ikätoverien joukossa olisi ketään vierasta, jota hänen vaimonsa
rakastaisi enemmän, kuin sinua. Oi, minä onneton, jota sinä pakenet,
kuten uuhikaritsa syöläitä susia tahi metsäkauriit jalopeuroja!"



13 Laulu.

Ystäville.[1]


Hirveä raju-ilma on synkistänyt taivaan, sekä rankkasateet että
lumipyryt vierittävät Jupiterin alas: milloin meri, milloin metsät
kohisevat Thrakiasta[2] puhaltavasta pohjatuulesta. Käyttäkäämme,
oi ystävät,[3] tänä päivänä tilaisuutta hyväksemme, ja niin kauan
kun polvemme ovat voimissansa ja se muuten meille sopii, poistukoon
yksitotisuus synkältä otsaltamme! Tuoppa käsille viiniä, joka
on puserrettu Torkvatukseni[4] konsulina ollessa! Ole puhumatta
kaikesta muusta: jumala on kentiesi suotuisin vaihein saattava
tämän taas entisellensä. Nyt huvittaa meitä voidella itsemme
akhaemenilaisella[5] nardus-öljyllä ja huojentaa sydäntämme näissä
kauheissa levottomuuksissa kylleniläisellä[6] lyyryllä, kuten tuo
kuuluisa Kentauri[7] on lausunut suurelle kasvatillensa:[8] "Oi
voittamaton", sanoi hän, "sinä jumalatar Thetiksen kuolevainen poika!
Sinua odottaa Assarakuksen[9] maa, jota pienen Skamandruksen[10]
kylmät tulvat ja vinhaan virtaava Simois[11] huuhtelevat; sieltä nuo
varmasti kehräävät[12] Parkat[13] estävät sinulta paluumatkan, sieltä
ei sinervä Äiti[14] tuo sinua takaisin kotiin. Siellä[15] haihduta
jokainen vastus viinillä ja laululla, noilla kalvavan[16] murheen
suloisilla lohdutuksilla!"



14 Laulu.

K. Cilnius Maecenaalle.[1]


Miksi vetko velttous on vuodattanut sellaista unhoitusta sisimpään
sydämeeni,[2] kuin janosta pakahtuvin kurkuin olisin tyhjentänyt
useampia noita lethaelaista[3] unta tuottavia maljoja; tätä
tavan-takaa kyselemällä otat sinä, oi oiva[4] Maecenas, minulta
hengen. Sillä jumala, jumala kieltää minun päättämästä alkamiani
jambeja, tuota kerran lupaamaani runokokoelmaa.[5] Samoin kerrotaan
hehkuneen samolaisen[6] Bathylluksen[7] tähden tuon teolaisen[8]
Anakreonin,[9] joka usein ontolla lyyryllänsä, sieventämättömän
runomitan mukaan, itkusävelin valitteli rakkauttansa. Sinä itsekin
hehut, oi onneton! Mutta jollei kauniimpi liekki ole polttanut
piiritettyä Iliosta,[10] niin iloitse onnestasi! Minua surkastuttaa
vapautettu Fryne,[11]joka ei tyydy yhteen.



15 Laulu.

Neaeralle.[1]


Yö oli ja kuu kuumotti pienempien tähtien keskellä selkeällä
taivaslaella, kun sinä, valmiina loukkaamaan[2] mahtavain jumalain
majesteettisuutta, liittyen minuun notkein käsivarsin paljoa
kiinteämmin, kuin seiniläs kiertyy korkean tammen ympärille, vannoit
minulle[3] näin: "Niin kauan kun susi on karjalauman vihollinen
ja tuo merimiehiä uhkaava Orion[4] mylleröi talvista mertä[5] ja
ilmanhenkäys liehuttelee Apollon[6] leikkaamattomia kiharoita,
niin kauan on tämä rakkaus oleva molemminpuolinen." Oi Neaera,
sinä, jonka minun miehuuteni tähden täytyy paljon kärsiä! Sillä jos
Flakkuksessa[7] on jotakin miestä, ei hän kärsi sinun lakkaamatta
tuhlailevan öitäsi etevämmän seurassa, vaan vihoissansa etsii hän
omaa kaltaistansa;[8] mutta jos todellinen tuska on tunkenut hänen
sydämeensä, ei hänen lujuutensa enää taivu kaunottareenkaan,[9] joka
kerran on hänen vihansa-alaiseksi joutunut. Vaikka sinä, kuka vaan
lienetkin, joka olet minua onnellisempi ja nykyään kopeana kenottelet
onnettomuudestani, vaikka oletkin rikas karjasta ynnä suurista
alueista ja Paktolus[10] virtaa sinun hyväksesi, älköön kuitenkaan
tuon uudesti-syntyneen Pythagoraan salaisuudet[11] olko sinulle
tuntemattomia, äläkä ole kauneudessasi voittamatta Nireusta[12]
-- voi, voi! -- sinä olet kerran sureva toisaalle[13] käännettyä
rakkautta, mutta minä taas vuorostani silloin nauran.



16 Laulu.

Roman kansalle.[1]


Toinen miespolvi[2] jo menehtyy kansalaissotien riehunnassa ja
itse Roma kukistuu omaan mahtavuuteensa. Tätä eivät läheiset
Marsilaiset[3] voineet hävittää, eikä uhkaavan Porsenan[4]
etruskilainen sotajoukko, eikä Kapuan[5] Kilpaileva[6] urhollisuus,
eikä ärhäkkä Spartakus,[7] eivätkä nuo meteleissä epäluotettavat
Allobrogit;[8] tätä ei ole masentanut villi Germania[9]
sinisilmäisellä miehistöllänsä, eikä esi-isäin sadattelema
Hannibal;[10] tämän me, jumalaton ja kirottu miespolvi, olemme
perikatoon saattavat, ja villipedot ovat jälleen[11] anastavat
sen maa-alan. Voi, voi! Muukalainen on voittajana astuskeleva
sen raunioilla ja ratsastaja tömistävin kavioin ajaa rötköttävä
kaupungin alueella; vieläpä mielivaltaisesti -- kauheata nähdäkin!
-- on hän hajoitteleva sinne-tänne Kvirinuksen[12] luut, jotka ovat
kätkössä tuulilta ja auringolta. Kentiesi kysytte kaikki yhteisesti
tahi ainakin paras osa teistä, mikä auttaisi teitä vapautumaan
näistä kovista kohtaloista? Mikään mietelmä ei liene tätä[13]
tehokkaampi: kuten Focaean[14] asujaimisto, tehtyänsä valan,
väistyi esi-isiltä perityiltä pelloiltansa ja huoneistansa sekä
jätti temppelinsä metsäsikain ja raatelevain sutten asuttaviksi;
samoin pitää meidänkin mennä, mihintahansa jalkamme vienevätkin ja
mihintahansa Notus[15] tahi ärjy Afrikus[16] kutsunevat. Näinkö
arvelette, vai onko jollakin jotakin parempaa neuvoa? -- Miksi
viivymme nousemasta laivoihin onnellisella ajalla? Mutta vannokaamme
näin:[17] "Silloin älköön luettako rikokseksi palata, kun kalliot
kuohuvat ja pullahtavat näkyviin meren pohjasta; silloin älköön
olko vastenmielistä kääntää purjeet kotia kohden, kun Padus[18] on
huuhdellut Matinus-vuoren[19] harjanteita tahi korkea Apenninus[20]
syöksynyt mereen tahi kummallinen rakkaus oikullisesti sovittanut
toisiinsa outoja ilmiöitä, niin että naarastiikeriä haluttaa asettua
hirven alle,[21] että kyyhkynen harjoittaa sukurutsautta haukan
kanssa, että herkkä-uskoinen karja ei pelkää kellertäviä jalopeuroja
ja että parraton pukki rakastaa suolasta mertä.[22]" - Vannottuamme
tämän ja muutakin sellaista, joka voi estää rakasta paluumatkaa,
lähtekäämme, me koko asujaimisto, tahi ainakin se osa, joka on raakaa
rahvasta parempi. Tämä venyköön velttona ja toivottomana onnettomilla
vuoteillansa! Mutta te, joissa on miehuutta, luopukaa akkamaisista
valituksistanne ja kiitäkää Etrurian[23] rantamien ohitse! -- Meitä
odottaa maailmaa kiertelevä Okeanus;[24] etsikäämme maisemia, noita
viljavia maisemia ja hedelmällisiä saaria,[25] missä muokkaamaton maa
tuottaa meille vuosittain viljaa, ja viiniköynnös viljelemättä yhä
kukoistaa, missä tuon aina menestyvän öljypuun oksa puhkeaa lehdelle
ja mustanvoipa viikunapuu kaunistaa runkonsa, missä hunaja vuotaa
rautatammen kolosta ja missä livakas vesi porisevin pyörtein syöksyy
alas korkeilla vuorilta. Siellä tulevat naarasvuohet huutamatta[26]
lypsinkiululle, ja karja ystävällisesti tarjoo täyteläiset utareensa,
eikä karhu ehtoisin örise lammastarhan ympäristöllä, eikä maa pöhisty
korkeaksi käärmeistä. Siellä mitkään tarttuvat taudit eivät vioita
karjaa, eikä minkään tähden polttava helle kärvennä pientälaumaa.
Siellä saamme vielä enempääkin onnellisina ihmetellä: miten sateisa
Eurus[27] on holvailematta peltoja ylellisillä vesitulvilla, miten
satoisat siemenet ovat menehtymättä kosteettomissa tuoroissa,
koska taivaan kuningas antaa kumpaakin[28] parahiksi. Tänne ei ole
koskaan tullut argolaisilla soutajilla varustettu laiva;[29] tänne
ei hävytön Kolkhitar[30] ole pistänyt jalkaansa; tänne eivät Sidonin
Merimiehet[31] ole kääntäneet laivansa keulaa, eikä Ulixeen[32]
vaivoja-kärsinyt joukkokaan. Nuot rannat on Jupiter[33] eroittanut
hurskaalle ihmissuvulle, kun hän pahensi kulta-ajan vaskella; sitten
kovensi hän vaskiset vuosisadat raudalla; mutta tästä[34] voivat
hurskaat onnellisesti päästä, minä ennustan sitä.



17 Laulu.

Kanidialle.[1]


Horatius:

Jo, jo peräydyn[2] sinun tehokasta taitoasi ja, polviani notkistaen,
rukoilen sinua kautta Proserpinan[3] valtakunnan, kautta Dianan[4]
pyhän jumaluusvoiman ja kautta noiden loitsulukujen, jotka kykenevät
kutsumaan kirvonneet tähdetkin taivaslaelta alas, luovu vihdoinkin
noista kirotuista loitsimisistasi, oi Kanidia,[5] ja irroita,
irroita jälleen tuo nopea taikapyörä.[6] Liikuttanut on Nereuksen
jälkeläistä[7] Telefus,[8] jota vastaan hän kopeasti oli rivittänyt
Mysialaisten[9] sotalaumat ja jota vastaan hän oli nakannut teräviä
keihäitä. Iliumin[10] äidit ovat voidelleet tuon petolintujen ja
koirain saaliiksi määrätyn miestuhoojan, Hektorin,[11] sittenkun
kuningas oli jättänyt kaupungin muurit ja -- voi, voi! -- langennut
maahan yksipäisen Akhilleen[12] jalkain juureen. Kirkon[13] tahdosta
heittivät nuo paljon-kokeneen Ulixeen[14] soutajat harjaksikkaista
jäsenistänsä karkeat nahat:[15] silloin äly, ääni[16] ja tuo
tunnettu kauneus[17] tulivat heidän kasvoihinsa jälleen. Kyllin
ja yltäkyllinkin olen kärsinyt rankaistusta sinulta, jota meri- ja
kauppamiehet suuresti rakastavat. Nuoruus ja häpeänpuna ovat
kadonneet[18] -- ne ovat jättäneet kellertävän nahan verhoamat
luuni; tukkani on harmaa taika-öljyistäsi,[19] eikä mikään rauha
päästä minua tuskastani. Yö jouduttaa päivää ja päivä yötä, eikä
ole mahdollistakaan huojentaa henkäyksen rasittamaa rintaani. Minua
poloista pakoitetaan siis uskomaan sitä, mitä kielsin,[20] nimittäin
että sabellilaiset[21] loitsurunot värisyttävät sydäntä ja että pää
halkee marsilaisesta[22] loitsulaulusta. Mitä vielä[23] tahdot?
Oi meri, oi maa! Minä hehun rajummin, kuin Nessuksen[24] mustalla
verellä pirskoitettu Herkules,[25] kuin hehkuva sikanilainen[26]
tuli kuumassa Aetnassa.[27] Sinä taas olet työhuone, joka olet
lämpimänä kolkhilaisista[28] taikakeinoista, kunnes minä, kuten kuiva
tuhka, kuljeksin rajutuulien mukaan. Mikä loppu, mikä palkka minua
odottaa? Sanoppa! Uskollisesti[29] kärsin määrätyt rankaistukset,
valmiina sovittamaan, joko sitten vaadit sata härkää tahi tahdot
valheellisella lyyryllä soitettavan kunniaksesi: oi häveliäs, oi
rehellinen, sinä olet kultatähtenä kuljeskeleva pitkin tähtiä.
Kastor ja suuren Kastorin veli,[30] jotka olivat suutuksissansa tuon
pahanmaineisen Helenan vaiheista, taipuivat kuitenkin rukouksista,
antamaan näön takaisin runoilijalle, jolta sen olivat riistäneetkin.
Oi sinä, joka kykenet, päästä minut mielettömyydestä, sinä, joka
et ole saastutettu isäin lialla, etkä ole akka, joka ymmärrät
yhdeksäntenä päivänä tuprutella tuhkaa[31] köyhäin haudoissa! Sinulla
on ystävällinen sydän ja puhtaat kädet; sinun kohtusi hedelmä on
Paktumejus;[32] sinun veressäsi tahrattuja räsyjä peseskelee kätilö,
kun vaan nouset vuoteeltasi[33] voimakkaana synnyttäjättärenä.


Kanidia:

Miksi tuhlaat rukouksiasi tukittuihin korvihini? Alastomille
merimiehille eivät ole kuurompia ne kalliot, joita talvinen
Neptunus[34] pieksee korkeilla aalloillansa. Kostamattako sinun
olisi pitänyt ilmaista ja pilkkailla Kotytton[35] juhlaa,
vapaan Kupidon[36] pyhää toimitusta? Ja kostamattako sinun,
tuon eskvilinolaisen[37] loitsimisen ylipapin, olisi pitänyt
täyttää nimelläni koko kaupunki? Mitä olisi hyödyttänyt minua
rikastuttaa[38] peligniläisiä[39] akkoja tahi sekoittaa nopeammin
vaikuttavaa myrkkyä? Hitaammin, kuin toivotkaan, odottavat sinua
kohtalosi; kurjana pitää sinun viettää vastenmielistä elämää siinä
tarkoituksessa, että yhä olisit uusille huolille altisna. Rauhaa
toivoo petollisen Pelopsin isä, Tantalus,[40] joka ei milloinkaan saa
maistaa yltäkylläisestä atriasta; rauhaa toivoo Prometheus,[41] joka
on velvoitettu linnun saaliiksi; toivoopa Sisyfuskin[42] voivansa
laskea louhimöhkäleensä vuoren huipulle: mutta Jupiterin[43] lait
kieltävät sen. Milloin tahdot hypätä maahan korkeista torneista,
milloin lävistää rintasi Norikumin[44] miekalla; ja turhaan
huolissasi inhoittavasta mielikarvaudesta sidot narun kaulaasi.
Silloinpa minä ratsastajana ajelen vihamieheni hartioilla, ja maa
väistyy kopeuttani. Tahi pitäisikö kentiesi minun, joka voin panna
vaskikuvatkin liikkeille, kuten itsekin hyvin olet huomannut, joka
voin loitsumisillani temmata kuunkin taivaslaelta maahan, joka
voin herättää kuolleista poltetut[45] ja lauhduttaa kaipuumaljan;
pitäisikö minun itkeä taitoni vaikutusta, taitoni, joka ei laisinkaan
mahtanut sinuun?[46]



VIITESELITYKSET:



Kvintus Horatius Flakkuksen lyhyt elämäkerta.


[1] Sittemmin näkyy Horatiuksella olleen toinenkin maatila samoilla
seuduilla; mutta saiko hän tämänkin lahjaksi, vai ostiko hän sen,
siitä ei ole tarkempia tietoja.



ENSIMMÄINEN KIRJA

1 Laulu. (Kajus Cilnius Maecenaalle)


[1] Kajus Cilnius Maecenas polveutui eräästä ikivanhasta
kuningassuvusta Arretiumin kaupungista Itä-Etruriasta. Hän syntyi
noin v. 70 e.Kr., kuoli v. 8 e.Kr. Romalainen ritari, keisari
Augustuksen hyvä ystävä ja uskottuinen, suuri tieteiden ja taiteiden
harrastaja, Horatiuksen ja Vergiliuksen suosija. -- Kun Horatius
v. 22 e.Kr. antoi kaksi ensimmäistä kirjaa laulujansa Maecenaalle,
liitti hän tämän laulun mukaan, jonkunlaiseksi selitykseksi:
hän kuvailee tässä eri asteilla olevain Romalaisten erilaisia
harrastuksia ja puuhia sekä vihdoin ottaa käsitelläksensä oman
itsensä.

[2] Alkukielessä: "regibus", appositsiooni sanalle "atavis",
attribuuttin asemasta; tarkoittaa tässä tuota hänen edellämainittua
ylevää etruskilaista syntyperäänsä. Vrt. Carm. III, 29: "Tyrrhena
regum progenies."

[3] Alkukielessä: "dulce decus", alliteratsiooni.

[4] Olympia oli Zeus-jumalalle pyhitetty paikkakunta Elis-maakunnassa
Kreikassa. Täällä pidettiin hänen kunniaksensa joka neljäs vuosi
juhlalliset kilpaleikit, joissa harjoitettiin kilvan-ajoa,
painin-lyöntiä, kiekon-heittoa ja nyrkki-taistelua; myöhemmin
arvosteltiin myöskin runoilijain, historiankirjoittajain,
kuvanveistäjäin y.m. taiteilijain teoksia. Näitä leikkejä pidettiin
erittäin suuressa arvossa vielä Roman vallan aikanakin, vieläpä itse
ylhäisten Romalaistenkin, niinkuin esim. keisari Tiberiuksen ja
Neron, kerrotaan persoonallisesti niihin ottaneen osaa.

[5] Nim. kovasta kilvan-ajosta radalla (kuumettuivat vaunujen kapat).

[6] Kilparadan kummassakin päässä oli patsas ja näiden ympäri tuli
kilpailijan ajaa.

[7] Kreikassa oli voittajain palkintona alkuansa ainoastaan
oliiviseppele, joka tuotti suuren kunnian sekä itse voittajalle
että koko hänen syntymäpaikallensa. Sittenkun Romalaiset rupesivat
ottamaan osaa leikkeihin, valmistivat he seppeleitä palmun-oksista
tahi käyttivät ainoastaan palmun-oksia. Tämä sitten myöhemmin tuli
yleiseksi tavaksi Kreikkalaisillekin.

[8] Nim. huvittaa (juvat). -- Myöskin voimme siihen ajatella
kuuluvaksi "kohoittaa" (evehit ad deos). Siis: tämän kohoittaa (nim.
jumalain pariin l. vertaiseksi) se, jos j.n.e.

[9] Kviritit olivat alkuansa Kures-nimisen sabinilaisen kaupungin
asukkaat. Kun sittemmin Romulus yhdisti heidät ja Romalaiset yksiksi,
tuli heidän nimensäkin yhteiseksi koko Roman kansalle, vaikka sitä
käytettiin ainoastaan porvarillisissa ja kunnallisissa suhteissa,
kun sitä vastaan nimeä "Romani" valtiollisissa ja sotia-koskevissa
suhteissa.

[10] Alkukiel.: "tergeminis", alk. kolmisyntyinen, kolminainen,
"ylin".

[11] Roman valtiossa oli kolme korkeinta virkaa, nim.: aedilin-,
praetorin- ja konsulin virat. -- V. 494 e.Kr. asetettiin kaksi
"aediles plebis", joiden tuli pitää huolta kansan juhlapäivistä,
hoitaa Ceres-jumalan temppeliä sekä säilyttää siellä senaatin- ja
kansan päätökset. V. 366 e.Kr. asetettiin näiden lisäksi vielä
kaksi, "aediles curules", jotka toimittivat näytelmiä kansalle.
Sitäpaitsi tuli heidän kaikkein yhteisesti pitää huolta leikkien,
julkisten rakennusten: kylpylaitosten, katujen, teiden, vesilaitosten
y.m. kunnossa pitämisestä, ruokavarain tuonnista, hinnasta,
mitoista y.m. V. 44 e.Kr. lisäsi Caesar edellisten lukua kahdella,
"aediles cereales", joille koko muonavarain hoito uskottiin. --
V. 367 e.Kr. asetettiin praetor, jonka tuli pitää huolta la'eista
ja tuomiovallasta. V. 243 e.Kr. asetettiin kaksi praetoria, nim.:
"praetor urbanus", joka ratkasi riidat Roman porvarien kesken, ja
"praetor peregrinus", joka tuomitsi Roman porvarien ja muukalaisten
tahi vaan muukalaisten keskinäisissä asioissa. Vuoden kuluttua tuli
heidän erota virastansa ja saivat silloin jonkun provincian eli
voittomaan hallitaksensa (propraetor). Sodassa olivat praetorit
päällikköinä. Tähän virkaan päästettiin ainoastaan patriceja. --
V. 509 e.Kr. asetettiin kuninkaan sijaan kaksi yhdeksi vuodeksi
valittua konsulia. Nämä olivat ylimmäisiä virkamiehiä hallinnon
hoidossa, kutsuivat kokoon senaatin sekä kansan, olivat kokousten
esimiehinä suurivaltaisia päätöksiä tehtäessä, rankaisivat muutamista
rikoksista, olivat täysinvaltaisia sotapäälliköitä y.m. Virka oli
avoinna ainoastaan patriceille aina vuoteen 366 e.Kr., jolloin
ensimmäinen plebeji Sextius tuli konsuliksi.

[12] Nim. huvittaa (juvat). Vrt. edellä 2 selitystä.

[13] Tarkoittaa Roman provinciaa eli voittomaata Afrikassa, joka oli
kuuluisa erinomaisesta viljavuudestansa.

[14] Kaikki Pergamumin kuninkaat Vähässä-Asiassa olivat kuuluisat
summattomasta rikkaudestansa. Mainitsemista ansaitsee erittäinkin
Attalus II Filadelfus, hallitsi vv. 197-133 e.Kr., jolloin Romalaiset
testamentin kautta saivat haltuunsa koko hänen valtakuntansa ja
rikkautensa. Hän oli muuten innokas edistyksen harrastaja ja kulutti
suuria summia erittäinkin arvokasten kirjain ja taideteosten
ostamiseen.

[15] Kyprus, saari Välimeren itäosassa, oli kuuluisa
laivan-valmistusaineksistansa.

[16] S.o. lounainen osa Aegaean mertä, Euboean ja Kretan välillä.

[17] S.o. itä-osa Aegaean mertä, Samos- ja Ikarus-saarien välillä.

[18] S.o. lounastuuli, hirmutuuli, myrsky.

[19] Särkyneet, rikkoutuneet, vuotavat.

[20] Tässä: ylellisyyden ja köyhyyden välinen tila, "kultainen
kohtalaisuus", lat. "mediocritas".

[21] Massikus, eräs Kampanian vuoria, pohjoiseen Neapolista, lähellä
Sinuessaa, kuuluisa mainiosta viinistänsä.

[22] Alkup. osaa.

[23] Jäsentensä suhteen asettunut, makaava, loikuva.

[24] Lähteet olivat Nymfeille eli Luonnottarille pyhitetyt. Heidän
kunniaksensa vietettiin joka vuosi 13 p:nä Lokakuuta "lähdejuhla" eli
fontinalia, jolloin kukkakiehkuroita paiskeltiin veteen, toimitettiin
vuodatusuhreja ja teurastettiin pukki.

[25] Roman jalkaväen päristin (tuba).

[26] Roman ratsuväen torvi (lituus).

[27] Eräs Marsilaisten metsäseutu Fucinus-järven tienoilla
Samniumissa, lähellä Latiumin rajaa, oli kuuluisa villeistä
metsäsioistansa.

[28] Muratti oli viininjumalalle l. Bakkhukselle pyhitetty kasvi,
senvuoksi aina juomingeissa kaunisteltiin, hänen kunniaksensa, ohimot
murattiseppeleillä.

[29] Nymfejä l. Luonnottaria oli viittä lajia, nim.: Nereidit,
jotka asustelivat meressä, Najadit, jo'issa ja lähteissä, Dryadit
metsissä, Hamadryadit puissa ja Oreadit vuorilla. -- Usein käytetään
Nymfa-sanaa Runottaristakin puhuen.

[30] Satyrukset olivat alkup. Bakkhuksen seuralaisia, vaikka ne
myöhemmin sekoitettiin metsänjumalain l. Faunusten kanssa, kuuluisat
laulustansa ja tanssistansa. --- Kreikkalaisilla oli eräs laji
näytelmiä, joissa Satyruksia käytettiin laulajina.

[31] Soittotaiteen Runotar.

[32] Ylistys- l. kiitosvirtten Runotar.

[33] Lesbos, eräs Arkipelagin saaria, Vähän-Asian rannikolla. Sen
asukkaat olivat tunnetut runollisuudestansa. Horatius tarkoittaa
tässä eritt. Alcaeusta (n. 610 e.Kr.) ja Sapfoa (n. 590 e.Kr.),
molemmat kotoisin Mytilenasta, Lesbos-saaren pääkaupungista.
Lesbolaisten tavallinen soittokalu oli kantele, norsunluisilla y.m.
koristeilla runsaasti kirjaeltu. -- Sitäpaitsi oli Lesbos-saari
kuuluisa myöskin mainiosta viinistänsä. Vrt. Carm. I, 17.



2 Laulu. (Caesar Augustukselle)


[1] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus tuli Aktiumin tappelun
jälkeen v. 31 e.Kr. yksinvaltiaaksi Roman valtakunnassa ja hallitsi
aina vuoteen 14 j.Kr. K. Julius Caesarin otto- ja sisarenpoika.
Roman "onnellisen monarkkian" ja sisällisen hallinnon perustaja,
suuri tieteiden ja taiteiden suosija. Nimi "Augustus", joka hänelle
annettiin, merkitsee: "kunnioitusta-ansaitseva", "pyhä" ja vastaa
melkein samaa kuin meillä: H.K. Majesteettinsa l. Korkeutensa. --
Laulu on nähtävästi tehty heti Aktiumin tappelun jälkeen (v. 29
e.Kr.), jolloin Augustus aikoi uudestaan järjestää tasavaltaisen
hallitusmuodon, mutta Maecenas ja Horatius saivat hänen kuitenkin
siitä estettyä, selittämällä, ett'ei sellainen hallitusmuoto
sellaisissa oloissa voisi säilyttää Roman valtakunnan onnellisuutta.

[2] Horatius tarkoittaa epäilemättä sitä ankaraa talvea, joka oli
vv. 30-29 välillä, sekä kuvailee ylipäänsä tässä runossa niitä
luonnonilmiöitä (lunta, rankkoja raesateita, Tiberin tavatonta tulvaa
y.m.), jotka tapahtuivat Caesarin murhan aikoina Roman valtakunnassa.

[3] Sama kuin Jupiter (Kreikkalaisten Zeus), Saturnuksen ja Rhean
poika, Neptunuksen ja Pluton veli, Junon veli ja puoliso. Vrt.
"Divum pater atque hominum rex." Jupiter oli alkuansa taivaan ja
ylimmän ilmapiirin hallitsija, joten siis vuodenajat, hyvät ja pahat
säät, olivat hänen mielivallassansa: myöhemmin pidettiin häntä myös
valtiolaitoksen ja perhe-elämän jumalana. Ukonnuolen-kantaja kotka
oli hänelle pyhitetty, samoin myös tammipuu ja Idus-päivä. Roman
kaupungin ja kansan suojelija. Kapitoliumilla Romassa oli hänen
temppelinsä; "feriae Latinae"-niminen juhla vietettiin vuosittain
Albanus-vuorella hänen kunniaksensa. Hänen kunnianimiänsä ovat:
Optimus Maximus, Stator, Feretrius, Capitolinus, Latiaris ja
Diespiter.

[4] Runoilija tarkoittaa noita seitsemää kumpua, joille Roman
kaupunki oli rakennettu. Ne ovat: Palatinus, Capitolinus, Coelius,
Aventinus, Esquilinus, Viminalis ja Quirinalis.

[5] Nim. Roman.

[6] Nim. kaikki ne, jotka Roma oli valtansa alaisiksi laskenut ja
jotka noista "oudoista enteistä" olivat vihiä saaneet.

[7] Pyrrha oli Epimetheuksen ja Pandoran tytär, Deukalionin
puoliso. -- Runoilija tarkoittaa koko seuraavalla kuvauksella
erästä tarunomaista vedenpaisumusta. Jupiter, näet, oli vihastunut
maailmassa vallitsevaan pahuuteen ja päätti vedenpaisumisella
hävittää koko elinkunnan. Tämä tapahtuikin. Mutta Deukalion ja
Pyrrha kuitenkin pelastuivat. Sitten kysyivät nämä oraakkelilta
neuvoa, miten uusi ihmissuku mahdollisesti voisi syntyä maailmaan.
Tämä vastasi, että heidän piti paiskeleman "rannalla olevia kiviä
taaksensa". He tekivät sen ja nämät muuttuivat ihmisiksi.

[8] Proteus oli eräs ennustuslahjoilla varustettu merenjumala, joka
kaitsi Neptunuksen ja Amfitriten merikarjaa (s.o. hylkeitä); häntä
kutsuttiin "ambiguus", koska hän voi moninaisesti muutella muotoansa.

[9] Meri-elävät (s.o. hylkeet).

[10] Tiberin vesi, samoin kuin sen syrjäjoen Anionkin, on
punakellertävää, joka seuraa siitä maanlaadusta, jonka läpi se
juoksee. -- Tiberin tulvaa pitivät Romalaiset pahaa-ennustavana
enteenä.

[11] S.o. Tiberin oikeanpuoleinen ranta, vastakohtana "vasemmalle"
(sinistra ripa). Tulva oli nähtävästi niin raju, että kauheat
hyökylaineet syöksyivät poikettain jokeakin, joten siis vasenkin
ranta, jolla suurin ja paras osa Roman kaupunkia sijaitsi, oli
hirveässä vaarassa.

[12] Runoilija tarkoittaa nähtävästi kuningas Numan palatsia l.
"Regiaa", joka oli Forumin päässä, Palatinus-vuoren juurella.

[13] Vesta oli Saturnuksen ja Opsin tytär, kotilieden, sovinnon,
turvallisuuden ja koko Roman kansan suojelijatar. Hänen
temppelissänsä, joka oli "Regian" vieressä, paloi pyhä tuli
lakkaamatta; sitä hoitivat "puhtaat neitseet", Vestalit, luvultansa
neljä, sittemmin kuusi; heidän piti olla tässä pyhässä virassa
kolmekymmentä vuotta.

[14] Nim. Caesarin murhaaja kansalaissotia.

[15] Ilia on Rhea Sylvian runollinen nimi, koska hänen sukuperänsä
oli alkuansa Iliumista l. Trojasta; Romuluksen ja Remuksen äiti,
joka sodanjumala Marsille synnytti nämät kaksoispojat, vaikka hänen
setänsä Amulius oli hänet Vestan neitsyeksi vihkinyt ja surmannut
hänen veljensä, koska pelkäsi näiden tahi näiden jälkeläisten
anastavan itseltänsä Alba-Longan kuningasruunun, jonka hän, veljensä
Numitorin karkoitettuansa, oli itsellensä riistänyt. Rhea Sylvian
pojat Amulius heitti Tiberiin kuolemaan. Nämä pelastuivat kuitenkin
erään paimen Faustuluksen kautta ja perustivat sittemmin Roman
kaupungin pelastuspaikalle. Itse Rhea Sylvian pani hän vankeuteen
sekä syöksi vihdoin Tiberiin, jossa hän tuli vedenjumalan puolisoksi.
Ilian suku selvenee paraiten seuraavasta taulusta:

                                  Zeus.
                                    |
                                Dardanus.
                                    |
                               Erikthonius.
                                    |
                                  Tros.
                                    |
    /-------------------------------^------------------------\
             |                      |                    |
           Ilos.                Assarakus.           Ganymedes.
             |                      |
         Laomedon.                Kapys.
             |                      |
    /--------^-------\              |
    Tithonus, Priamus.          Ankhises.
                 |                  |
    /------------^------------\     |
    Hektor, Paris, Troilus etc.   Aeneas.
                                    |
                                 Askanius.
                                    |
                                 -- -- --
                                    |
                                  Prokas.
                                    |
                             /------^-------\
                             Numitor, Amulius.
                                |
                        /-------^------\
                        Rhea Sylvia etc.
                                |
                          /-----^------\
                          Romulus, Remus.

[16] Nim. toisiansa vastaan.

[17] Samat kuin Parthialaiset, eräs sotaisa Skythalais-kansa Kaspian
meren eteläpuolella, Romalaisten vaarallisimpia vihollisia, joita
vastaan sotaretkellä v. 53 e.Kr. kaatui Krassus, Itämaiden (Syrian)
maaherra, estäessänsä näitä hyökkäämästä Roman alueelle.

[18] Nim. kansalaisten kesken.

[19] Vestan naispapit.

[20] Koska hän nim. oli kovin vihastunut Romalaisiin Caesarin,
Pontifex-Maximuksen l. Ylipapin, murhan johdosta.

[21] Jott'eivät ihmiset huomaisi.

[22] Apollo, Jupiterin ja Latonan poika, Dianan veli, alkup.
valon jumala (Foebus), myöhemmin karjan, teiden ja porttien
suojelija, tautien tuottaja ja parantaja, soitto- ja runotaidon
jumala, Runotarten johtaja, joutsi-ammunnan keksijä ja,
surmattuansa lohikäärme Pythonin, Delfin oraakkelin omistaja. Hänen
päätemppelinsä, Augustuksen rakentama, oli Palatinus-vuorella
Romassa. "Ludi Apollinares", jotka asetettiin toisen Punilaissodan
aikana, vietettiin vuosittain Heinäkuun 5 p:nä hänen kunniaksensa.
Tietäjäksi (augur) kutsuttiin häntä, koska hän huomasi, rankaisi ja
vainosi paheita ja rikoksia.

[23] Erycina, sulouden ja rakkauden jumalattaren Venuksen
toisintonimi, eräästä Sicilian länsirannalla olevasta Eryx-nimisestä
vuoresta, missä hänellä oli kuuluisa temppeli ynnä samanniminen
kaupunki; Vulkanuksen puoliso ja Kupidon äiti. Hänen rakkaita
seuralaisiansa olivat, paitsi Lempeä (Amor, Kupido), jonka rakastettu
taas oli Sielu (Psyke), myöskin Sulottaret (Gratiat: Aglaja,
Eufrosyne ja Thalia) ja Vuodenajan jumalattaret (Horat: Jupiterin
ja Themiksen tyttäret, Eunomia, Dike ja Irene). Venuksen palvelus
oli yleinen koko Siciliassa, tuli myöhemmin, toisen Punilaissodan
aikana, Romaankin ja kukoisti eritt. J. Caesarin aikana, koska
häntä pidettiin nim. Aeneaan ja koko Julius-suvun kanta-äitinä.
Romassa oli hänellä kaksi temppeliä: toinen Kapitoliumilla, vihitty
tarkoitukseensa v. 216 e.Kr.; toinen Porta-Kallikan edustalla,
vihitty v. 181 e.Kr. Kyprus- ja Kythera-saarilla olivat kuitenkin
hänen päätemppelinsä ja hartaimmat palvelijansa. Taru kertoo hänen
syntyneen merenvaahdosta ja ensi kerran nähneen päivän valon
Kythera-saaren rannikolla.

[24] Leikki, Leikinjumala.

[25] Venuksen poika, Lempi, Lemmenjumala.

[26] Maurilaiset tavallisesti ratsastivat, paitsi jos ratsunsa
sattuivat kaatumaan taistelussa.

[27] Maja oli vankin Plejadeista, Atiaan ja Plejonen tyttäristä,
joita oli seitsemän.

[28] S.o. Merkurius, Jupiterin ja Majan poika, alkup. vanha
pelasgilainen maanviljelyksen ja karjanhoidon jumala, jumalain
lähettiläs ja sanansaattaja, viekkauden, sukkeluuden ja
kauppaliikkeen jumala, lyyryn ja kirjainten keksijä, puhetaidon
ja kielten tulkitsija, vainajain sielujen Manalaan saattaja,
voimistelijain ja runoilijain suosija. Vrt. Carm. I, 10.

[29] Nim. Augustusta, joka oli syntynyt v. 63 e.Kr. ja oli siis
silloin nuorukainen s.o. 34 vuoden vanha.

[30] S.o. Roman kansan.

[31] Palattuansa Itämailta vietti Augustus v. 29 e. Kr. kolme suurta,
triumfia l. voittojuhlaa, nim.: Pannonian ja Dalmatian, Makedonian ja
Aktiumin tappelun sekä Egyptin ja Kleopatran voittamisen muistoksi.

[32] Kunnianimen "princeps" sai Augustus v. 28 e.Kr., "augustus"
v. 27 e.Kr., ja "pater patriae" v. 2 e.Kr., siis tässä kohdin
liian aikaiseen Augustukselle omistetut, ell'ei niitä soviteta
Merkuriukselle.

[33] Samat kuin Parthialaiset. Vrt. sam. run. ed.



3 Laulu. (Laivalle, jolla Vergilius matkusti Athenaan.)


[1] P. Vergilius Maro syntyi Andeen kylässä Mantuan läheisyydessä
v. 70 e.Kr. Etevä runoilija, Augustuksen ja Maecenaan hyvä ystävä.
Hän matkusti, luultavasti v. 22 e.Kr. (keväällä v. 19 e.Kr.?),
Kreikkaan siellä miedommassa ilman-alassa hoitamaan terveyttänsä ja
lopullisesti valmistamaan Aeneis-runoelmaansa; palausmatkallansa
täältä kuoli hän v. 19 e.Kr. joko Tarentumissa tai Brundusiumissa. --
Tälle matkalle runoilija tässä laulussa rukoilee jumalain suojelusta,
esittelee niitä vaaroja, jotka merelläkulkijaa uhkaavat, paheksuu
itse purjehtimisen keksijääkin sekä vihdoin niitä rohkeita yrityksiä,
joilla ihmissuku useinkin tyydyttää himojansa.

[2] S.o. Venus, jota pidettiin myöskin meren ja merikulun
jumalattarena. Vert. Carm. I, 2.

[3] S.o. Kastor ja Pollux, Spartan kuninkaan Tyndareuksen (toisen
tarun mukaan Jupiterin) ja Ledan pojat, Helenan ja Klytaimnestran
veljet, Dioskureiksi kutsutut, kaksoistähtenä merimiesten oppaina.

[4] Aeolus, tuulten kuningas ja jumala, joka hallitsi Aeolian
saarella, pohjaiseen Siciliasta.

[5] Nim. tuulet.

[6] Oik. Daedaluksen poika, joka asettui asumaan Etelä-Italiaan
(Apuliaan); sitten: luodetuuli, joka oli myötäinen Brundusiumista
Kreikkaan purjehtiville.

[7] Nim. Vergiliuksen.

[8] Runoilija kuvailee tässä Vergiliuksen ja hänen omaa keskinäistä
ystävyyttänsä. Vrt. φιλία έστί μία ψφχη έν δυοιν σώμασι.

[9] Tässä kuvann.: rohkeus ja urhollisuus.

[10] S.o. pohjatuulia.

[11] Vrt. Carm. I, 1.

[12] Sadetähtye, seitsemän tähteä Härkä-sikerön päässä, tarun mukaan
Atiaan ja Aithran tyttäret. Niiden nousua (Toukokuulla) ja laskua
seurasivat myrskyt ja rankkasateet.

[13] Alkukielessä: "rabiem Noti", Notuksen raivoa s.o. raivoavaa
Notusta. -- Notus on etelätuuli.

[14] Nyk. Adrian meri.

[15] Itkemättä, rohkealla mielellä.

[16] Epeiruksen luoteinen niemi.

[17] S.o. maata kiertelevä valtameri.

[18] S.o. Prometheus, Epimetheuksen veli, Deukalionin isä. Hän
varasti ihmiskunnalle tulen taivaasta. Rankaistukseksi tästä kahlehti
Jupiter hänet Kaukasus-vuoreen, jossa korppikotka lakkaamatta repi
hänen jälleen-kasvavaa maksaansa. Tästä kärsimyksestä vapautti hänet
vihdoin Herkules.

[19] Runoilija kuvailee tässä ihmisten iän tulleen Prometheuksen
rikoksen tähden lyhyemmäksi.

[20] Daedalus oli kotoisin Athenasta, Ikaruksen isä, muinaisajan
kuuluisa taiteilija. Kretan kuninkaalle Minolle rakensi hän esm.
erään Minotaurus-nimisen hirviön (puoleksi härkä puoleksi ihminen)
talletuspaikaksi niin keinokkaan Labyrintin, että joka kerran sen
sisälle meni, hän ei osannut tulla sieltä ulos. Vihdoin, jouduttuansa
Minon vihoihin, kun hän oli autellut tämän puolisoa ja tytärtä
heidän rakkausseikoissansa, pantiin hän poikinensa vankeuteen,
josta he eivät millään ehdolla päässeet irki. Silloin valmisti hän
itsellensä ynnä pojallensa vahasiivet, niillä pelastaaksensa tuosta
tuskallisesta vankeudesta. Daedalus, joka erään ennen tekemänsä
murhan tähden ei uskaltanut palata isänmaahansa, lensi onnellisesti
Siciliaan, josta sitten myöhemmin tuli Kumaan; mutta Ikarus, joka
lensi liian likelle aurinkoa, sulatti siipensä, putosi Aegaean mereen
ja hukkui. Tämän tapauksen johdosta annettiin Aegaen merelle nimi
"Mare Icarum" eli Ikarian meri ja saarelle, johon hän haudattiin,
"Ikaria".

[21] Herkules oli Jupiterin ja Alkmenan poika, Dejaneiran puoliso,
kuuluisin kreikkalaisista satu-ajan sankareista, eritt. noista
kahdestatoista urotyöstä, joista Horatius tässä käsittelee
viimeistä, Kerberus-koiran noutamista Manalasta (Akheronista)
Eurystheus-kuninkaalle. Hänen kuolemantautinsa alkuperäisenä syynä
kerrotaan olleen eräs Kentauri Nesson antama, itse Herkuleen tappaman
Lernalais-lohikäärmeen verellä myrkytetty vaate, jonka mustasukkainen
Dejaneira oli antanut hänen yllensä, hänen lähtiessänsä Euboean
saareen uhraamaan Jupiterille, vaikka hän sittemmin itse toimitti
itsellensä lopullisen kuoleman tulen avulla Olympos-vuorella.
Kuoleman jälkeen koroitti hänet Jupiter Olympoksen jumalain joukkoon.
Hän sai siellä puolisoksensa nuoruuden jumalattaren Heben, Jupiterin
tyttären, jumalain juomanlaskijan, ja häntä kunnioitettiin sitten
voimanjumalana ja tavarain suojelijana.



4 Laulu. (Lucius Sextiukselle)


[1] Lucius Sextius oli erään Caesarin murhaajista, Junius Brutuksen,
hyvä ystävä. Myöskin Augustus näkyy häntä suosineen, koska
määräsi hänet konsuliksi sijaansa, kun hän itse v. 23 e.Kr. erosi
siitä virasta. Horatius oli luultavasti tullut tuntemaan tämän
sotaharjoituksissa, ei ainakaan siitä tarkemmin tiedetä. -- Muuten
runoilija tässä runossansa muistuttaa elämän lyhyyttä ja kehoittaa
käyttämään hyväksensä kaikkia mahdollisuuksia, niin kauan kun siihen
on tilaisuutta.

[2] S.o. länsituulen, joka puhaltaa lauhkeasti kevään alussa.

[3] Nim. talvikorjusta merelle.

[4] Vrt. Carm. I, 2 ja 3.

[5] S.o. Kuutar, tarun mukaan Latonan tytär, Sol'in (auringonjumalan
Apollon) sisar.

[6] S.o. Sulottaret (Aglaja, Eufrosyne. Tralia), tarun mukaan
Jupiterin ja Eurynomen tyttäret. Nämät, samoin kuin Nymfatkin, olivat
Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm. I, 1,2.

[7] Vulkanus, Jupiterin ja Junon poika, Venuksen puoliso,
tulenjumala, metallinvalmistustaidon keksijä. Pajanansa käytti hän
tulivuoria (eritt. Aetnaa) ja työntekijöinä Kyklopseja.

[8] Kyklopsit olivat tarun mukaan eräs yksisilmäinen, la'iton, raaka
paimenkansa Siciliassa, mainio sepäntöissä ja muurein rakentamisessa.

[9] Nim. voiteista.

[10] Faunus oli tarunaikainen Latiumin kuningas, Saturnuksen
pojanpoika, useiden vanhain heimokuntain, hyväin tapain,
maanviljelyksen ja karjanhoidon perustaja. Kuoltuansa palveltiin
häntä hyvänä henkenä, joka teki hedelmälliseksi maan, karjan ja
ihmiset, vieläpä ennusjumalanakin. Myöhemmin ajateltiin Faunus ja
Arkadialaisten (Evander) metsä- ja paimenjumala (Luperkus) samaksi
olennoksi. Vrt. Carm. I, 17.

[11] S.o. Vainajain sielut, Manalan haahmut.

[12] Pluto oli Manalan jumala, Jupiterin ja Neptunuksen veli,
Proserpinan puoliso, jonka hän ryösti tämän äidiltä Cereeltä.
Vähän-Asian Plutonia-maisemalla oli hänen kuuluisa temppelinsä.
Uomassa oli eräs maanalainen holvi, josta luultiin tien menevän
Pluton asunnoille; se avattiin kolmesti vuodessa, ja niitä päiviä
pidettiin aina onnettomuutta tuottavina.



5 Laulu. (Pyrrhalle)


[1] Eräs Horatiuksen lemmittyinen, jolle hän tekaisee tässä runoll.
Pyrrha-nimen. Päästyänsä erilleen tämän uskottoman rakastajattarensa
pauloista, julkaisee runoilija tässä hänen huonot puolensa sekä
samalla surkuttelee sitä, joka mahdollisesti, kuten hän itsekin
ennen, kietoutuu hänen pauloihinsa.

[2] Alkukiel: "gracilis" = "tener".

[3] Alkukiel: "grato sub antro", ihanassa, hupaisessa luolassa.

[4] Alkukielessä: "religas", sidot ylös, törhöttelet.

[5] Nim. loukattua uskollisuuttasi s.o. uskottomuuttasi.

[6] Nim. muista kosijoista.

[7] S.o. uskottomuudesta.

[8] Nim. temppelin.

[9] S.o. pyhittäneen.

[10] Haaksirikosta pelastuneet ripustivat onnellisen pelastuksensa
johdosta jonkun muistomerkin Neptunuksen temppeliin. Muistellen
tätä vanhaa tapaa, kuvaa runoilija onnellisesti päässeensä
rakkauden-haaksirikosta, mitä Pyrrhaan tulee. -- Neptunus oli
meren ja muiden vesien jumala, Saturnuksen poika, Jupiterin veli,
Amfitriten puoliso. Marskentällä Romassa oli hänellä mainio temppeli.



6 Laulu. (Vispanius Agrippalle)


[1] M. Vipsanius Agrippa, Augustuksen vävy, etevä sotapäällikkö.
Runoilija ei sano kyllin voivansa ylistellä Agrippan toimia ja
ansioita, koska hänellä ei muka ole Homeruksen kykyä, mutta
kuitenkin sattuvat hänen sanansa niin luonnistumaan, että tämä oodi
on runoilijan mitä onnistuneimpia kappaleita. -- Laulu on tehty
nähtävästi vv. 27-25 välillä e.Kr.

[2] Lucius Varius Rufus, etevä runoilija, Augustuksen, Maecenaan,
Vergiliuksen ja Horatiuksen hyvä ystävä. Hänen ynnä Plotius Tukkan
toimesta julaistiin Vergiliuksen Aeneis-runoelma vasta tekijän
kuoleman jälkeen.

[3] S.o. homerolainen, koska Homerus, niinkuin useammat väittävät,
oli kotoisin Smyrnasta Vähän-Asian Maeonia- (Lydia-) nimisestä
maakunnasta. Vrt. säkeet:

    Έπτά πολεις διερίζουσι περί ρίζαν ´Ομήρου:
    Σμυρνα, Πόδος, Κολοφών, Σαλαμίν,´Ιος, ´Άργος, ´Άϑήναι.

[4] S.o. runoilija.

[5] Peleus oli Thessalian kuningas, Aeakuksen poika, Telamonin
veli. Hänen ja Thetiksen poika oli Akhilles (Peleidi), jonka vihaa
kuvaamalla Homeruksen Iliadi alkaa, jota runoilija tässä juuri
tarkoittaakin.

[6] S.o. Odysseus, Ithakan kuningas, Laërteen poika, Penelopen
puoliso, Telemakhuksen ja Telegonuksen (Kirkestä synt.) isä.
Runoilija tarkoittaa tässä Homeruksen Odysseiaa, jossa kerrotaan
hänen harharetkistänsä ja paluumatkastansa Trojan sodasta.

[7] Pelops oli Frygian kuningas, josta, Kreikkaan paenneena,
Peloponnesus nimensä sai. Täällä hankki hän viekkaudella
puolisoksensa Eliksen kuninkaan Oenomauksen tyttären Hippodameian
ja sai hänen valtakuntansa. Hänen jälkeläisensä harjoittelivat
sukurutsautta ja omaistensa murhaa, joten suku joutui kauhean maineen
ja kovan kirouksen alaiseksi, kunnes sen pelasti siitä vihdoin
Orestes, hankittuansa takaisin sisarensa Ifigeneian, joka oli
Tauriissa irstaan Dianan naispappina. Pelopsin suku selviää parhaiten
seuraavasta sukutaulusta.

                               Tantalus.
                                   |
                                 Pelops.
                                   |
                   /---------------^--------------\
                      |                      |
                    Atreus.                Thyestes
                      |                      |
             /--------^---------\            |
             Agamemnon, Menelaus.          Aigisthus
                 |
    /------------^-------------\
    Ifigeneia, Elektra, Orestes

[8] Musa oli laulannon ja soitannon jumalatar, siitä: Runotar ylim.

[9] Nim. Agrippan.

[10] Mars oli Romutuksen ja Remuksen isä ynnä koko Roman kansan
kanta-isä, sodan ja tappeluin, maanviljelyksen, paimenten ja
tietäjäin jumala. Romassa oli hänellä kuuluisa temppeli, jossa
Salilaispapit säilyttivät erästä pyhää, taivaasta pudonnutta
kilpeä (aegis). Marskentällä oli hänen uhrialttarinsa. Maalisk. 1
p:nä vietettiin hänen kunniaksensa juhla, jolloin aseisin puetut
Marsin papit, laulaen ja tanssien, juhlasaatossa kulkivat läpi
kaupungin. Hänen sisarenansa pidettiin Bellonaa, jonka temppelissä
(Marskentällä) senaatti päätti triumfeista ja otti vastaan
ulkomaalaisia lähettiläitä. Athenassa oli hänellä pyhä kukkula
(Areiopagos), jossa istui valtiolaitosta ja hengen-asioita valvova
korkein virkakunta.

[11] Meriones oli Idomeneuksen vaunuin-ajaja, eräs Trojan sodan
sankareita, kotoisin Kretasta.

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva), aseellisena syntynyt
Jupiterin päästä, alk. loistavan taivaan ja kirkkaan taivassinen
jumalatar; sitten viisauden, tieteiden ja taiteiden jumalatar,
huilun, kutomisen ja auran keksijätär ja siten maanviljelyksen
edistäjätär; kaupunkein ja yhteiskuntalaitosten suojelijatar,
sodan ja taistelujen ohjaajatar. Hänen kuvaansa (Palladium), jonka
Aeneas, kuten taru kertoo, toi mukanansa Italiaan, säilytettiin
Vestan temppelissä. Minervan kunniaksi olivat myös nuot kuuluisat
"Quinquatrus"-juhlat, joita vietettiin 5 päivää Maalis- ja 3 päivää
Kesäkuulla. Öljypuu ja tarhapöllö olivat hänelle pyhitetyt.

[13] Diomedes, Aetolian kuninkaan Tydeuksen poika (Tydides), Aigoksen
kuninkaan Adrastuksen vallanperijä, Arpi-nimisen Italian kaupungin
perustaja, eräs Trojan sodan sankareita.



7 Laulu. (Munatius Plankukselle)


[1] Munatius Plankus, Ciceron ja Caesarin hyvä ystävä, oli kovin
horjuvainen mielipiteiltänsä, kuului jonkun aikaa Caesarin murhan
jälkeen tasavaltalaisiin, meni sitten Antoniuksen ja vihdoin
Oktavianuksen puolelle, saavutti hänen suosionsa ja pääsi sensoriksi
v. 22 e.Kr. Vihdoin pälkähti hänen päähänsä muuttaa Italiasta pois
Kreikkaan asumaan. Estääksensä tätä hänen tuumaansa, näkyy runoilija
ryhtyneen tämän laulun tekoon, osoittaaksensa hänelle, ett'ei ihmisen
koskaan pidä lähteä "kultaveitsellä hopeata leikkaamaan".

[2] Rhodus, eräs saari Vähän-Asian rannalla, samannimisine
kaupunkeinensa, jonka asukkaat olivat kuuluisat kaupastansa ja
kaunopuheliaisuudestansa.

[3] Mytilena oli Lesbos-saaren pääkaupunki, tunnettu
luonnonihanuudestansa ja kauniista rakennuslaadustansa.

[4] Efesus, eräs Jonian kaupunki, kuuluisa kauniista asemastansa.
Siellä oli mainio Dianan temppeli.

[5] Korinthus sijaitsee Peloponnesuksen kannaksella, Korinthuksen ja
Saronin lahden välillä, ihanalla paikalla.

[6] Bakkhus, Jupiterin ja Semelen poika, Ariadnen puoliso, viinin,
juomingin ja innokasten runoilijainkin jumala. Romassa vietettiin
hänen kunniaksensa joka kolmas vuosi, sittemmin tiheämminkin, öisiä
irstaita juhlia (Bacchanalia), jotka vihdoin v. 186 e.Kr. peräti
kiellettiin.

[7] Theba oli "seitsenporttinen Boeotian kaupunki". Sen linnan
perustajaksi sanoo taru foenikialaisen Kadmuksen, jonka tytär,
Semele, oli Bakkhuksen äiti. Kuulu Bakkhuksen palveluksesta,
Pindaruksen syntymäpaikka.

[8] Vrt. Carm. I, 2.

[9] Delfi, eräs kaupunki Fokis-maakunnassa, Parnassus-vuoren
juurella, jossa oli Apollon kuuluisa oraakkeli.

[10] Tempe-laakso on Peneus-joen varrella, Olympos- ja Ossa-vuorten
välillä, tunnettu ihanuudestansa.

[11] S.o. Athenaa, johon hän, tarun mukaan, istutti öljypuita.

[12] Juno oli Argoksen suojelijatar, Saturnuksen ja Rhean tytär,
Jupiterin sisar ja puoliso, avioliiton suojelijatar.

[13] Argolis-maakunnan pääkaupunki, tunnettu mainioista hevosistansa
ja niiden hoidosta.

[14] Mykena, eräs kaupunki Argolis-maakunnassa, sen kuningas oli
Agamemnon.

[15] Lakonian pääkaupunki (Sparta), tunnettu la'eistansa ja
valtiojärjestyksestänsä.

[16] Larissa, eräs Thessalian kaupunki, jossa Akhilleen isä Peleus
oli kuninkaana.

[17] Löytyi eräs rikinsekainen lähde Tibur-kaupungin luona
Latiumissa, jossa Tiburin suojelijattaren, tuon ennustelevan Albunean
(Sibyllan) luultiin asuvan. Täällä oli hänelle pyhitetty luola,
lehto, temppeli ja oraakkeli.

[18] Anio, eräs Tiberin lisäjoki. Vrt. Carm. I, 2.

[19] Tiburnus oli Argoksen kuninkaan Amflarauksen poika, Tiburin
perustaja. Hänellä, samoin kuin Sibyllallakin, oli Tiburin
läheisyydessä pyhä lehto.

[20] Vrt. Carm. I, 3.

[21] S.o. Plankuksen maatalo Tiburin läheisyydessä.

[22] Teuker oli Salamiksen kuninkaan Telamonin poika, Ajaxin veli.
Molemmat veljet olivat isältänsä saaneet luvan lähteä Trojan sotaan
ainoastaan sillä ehdolla, että he yhdessä jälleen palaisivat.
Kuitenkin palasi Teuker yksinänsä. Silloin vihastui Telamon ja ajoi
hänet maanpakoon. Apollon johdolla läksi Teuker sitten hakemaan
itsellensä uutta isänmaata ja sai Sidonin kuninkaalta Belukselta
sellaiseksi Kyprus-saaren.

[23] Poppeli oli pyhitetty Herkuleelle, jota palveltiin matkustajain
suojelijana. Vrt. Carm. I, 3.

[24] S.o. Onnetar.



8 Laulu. (Lydialle)


[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Tämä oli taas
kietonut erään nuorukaisen pauloihinsa, jonka johdosta Horatius tässä
ilmaisee paheksumisensa.

[2] S.o. Marskenttää.

[3] Tässä tarkoitetaan ratsastusharjoituksia.

[4] Sudenhampaan tapaisilla piikeillä varustetut.

[5] Nim. uimalla.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Kilpailijat voitelivat itsensä aina ennen kilpailemistansa
öljyllä.

[8] S.o. Akhilleen, jonka Thetis, tytön pukuun puettuna, vei
Lykomedes-kuninkaan luokse Skyros-saareen, jottei hän ottaisi
osaa Trojan sotaan ja saisi siellä surmaansa. Mutta Kalkhas oli
ennustanut, ettei Trojaa voitaisi valloittaa ilman Akhillesta.
Silloin Odysseus puki itsensä kauppamieheksi, meni Lykomedeen hoviin
ja löysi hänet kuninkaan tytärten seurasta sekä houkutteli hänet
lähtemään sotaan.

[9] Lykialaiset, joita johtivat Sarpedon ja Glaukus, olivat
Trojalaisten liittolaisia.



9 Laulu. (Thaliarkhukselle)


[1] Runo ei näytä tarkoittavan ketään määrättyä henkilöä; nimi
"Thaliarkhus" on tekaistu tähän tarpeesen. -- Runoilija kehoittaa
heittämään kaikki tulevaisuuden huolet selkänsä taakse ja nauttimaan
niitä mukavuuksia, joita nykyinen aika tarjoo.

[2] Sorakte, eräs Etrurian vuoria, Tiberin läheisyydessä, pohjaiseen
Romasta. Sen huipulla pysyy usein kesälläkin lumi sulamatta; mutta,
kummallista kyllä, rinteillä kumpuilee kuumia lähteitä. Koko vuori
oli Apollolle pyhitetty ja siellä oli hänellä kuuluisa temppeli.
Vuoren juurella oli Feroman, kasvullisuuden ja vapautettuin orjain
suojelijattaren, pyhä paikka.

[3] Alk.: "laborantes", työksentelevät, sälytetyt, nuokkuvat.

[4] Alk.: "constiterint", (consisto) perf., seisoa törröittää,
jäätyä, jähmettyä.

[5] Alk.: "acuto", terävä, pureva, kova.

[6] Siis jokseenkin hyvää.

[7] Romalaisilla oli tapana miedontaa viiniä vedellä tahi lumella.

[8] Kun viiniä piti säilytettämän kauemman aikaa, pantiin se
savi-astiaan (amphora), sen suuhun savitulppa, joka silattiin
pi'illä, savella tai kipsillä. Astian kylkeen oli kirjoitettu viinin
laji, valmistusvuosi, astian suuruus ja valmistajan nimi. Tästä
kaadettiin sitä sitten pienempiin astioihin (diota), joissa tuotiin
juotavaksi.

[9] Nim. halveksi (so. sperne).

[10] S.o. nuorena ollessasi.

[11] S.o. Marskenttää, Marsille pyhitettyä kenttää Tiberin varrella,
jolla, paitsi kansankokouksia, pidettiin julkisia leikkejä,
harjoituksia, huvituksia y.m.

[12] S.o. nuorison vapaita leikkijä seurustelupaikkoja; niitä oli
tavall. temppelein ja julkisten rakennusten edustalla.

[13] Alkukielessä: "proditor", subst.; tässä adjekt. käytettynä:
"ilmoittava".



10 Laulu. (Merkuriukselle)


[1] Merkurius, Kreikkalaisten Hermes (Έρμής), oli vanha
pelasgilainen jumala, tarun mukaan: Jupiterin ja Atlaan tyttären
Majan poika (nepos Atlantis), jumalain sanansaattaja, kaupan ja
kanssakäynnin, puhetaidon ja voimistelun jumala, lyyryn keksijä,
teitten suojelija, vainajain sielujen Manalaan johdattaja. -- Tässä
laulussa ylistelee runoilija Merkuriuksen suuria ansioita ihmiskuntaa
kohtaan.

[2] Siitä nimi: Έρμής λόγιος.

[3] S.o. paikka, jossa taistelu-, voimistelu- y.m. harjoituksia
pidettiin. Sen johtajana pidettiin Merkuriusta; siitä nimi:
Έρμής αγώνιος.

[4] S.o. ensimmäisten, vanhimpien.

[5] Sentähden: Έρμής διάκτορος.

[6] Siitä nimi: Έρμής μουσικός.

[7] Hän oli sukkeluuden, viekkauden ja varkaudenkin suosija; siitä
nimet: Έρμής εριουνιος, δόλιος, κλέπτης.

[8] Nim. kätkeä ("condere jocoso furto").

[9] Tarun mukaan Hermes oli varastanut Apollon härät (toisten mukaan
jumalain yhteiset, joita Apollo vaan paimenteli) heti synnyttyänsä;
kun sitten Apollo vaati niitä takaisin ja uhkaili rankaista pientä
varkahaista, varasti tämä vielä hänen viinensäkin, jonkatähden juuri
Apollon täytyi nauraa hänen sukkeluuttansa, vieläpä lahjoitti hänelle
Apollo tämän sukkeluutensa palkinnoksi ennustussauvankin.

[10] S.o. Agamemnon ja Menelaus.

[11] Priamus oli Trojan kuningas, Hekuban puoliso. Vrt. Carm. 1, 2
(sukutaulu).

[12] Siitä nimi: Έρμής φυχοτομπός, φυχαγωγός, ταμίας τών φυχών.

[13] S.o. henki- l. haahmulaumaa.



11 Laulu. (Leukonoë'lle)


[1] Runoilija kieltää erästä tarkemmin tuntematonta Leukonoë-nimistä
naista tiedustelemasta tulevan ajan tapauksia ja käskee hänen
jättämään kaikki huolet sekä nauttimaan hyväksensä sitä, niitä
käsillä-oleva aika tarjoaa.

[2] S.o. tähtitiedettä, -- Babylon oli nim. itämaisen tähtitieteen
ja tähtitaikauden pesäpaikka. Romassa pidettiin itämaalaista
ennustustaitoa erittäin suuressa arvossa.

[3] Alkukielessä: "pumicibus", pro: "saxis" vastassa-olevia kallioita
j.n.e.

[4] Viini puhdistettiin pienireikäisellä metallisiivilällä, johon
pantiin jäätä, jotta viini jäähtyi ja sen maku miedontui.

[5] Alk.: "fugerit", 2 fut., ilmoittaa sitä suurta nopeutta, jolla
aika kuluu.



12 Laulu. (Caesar Augustukselle)


[1] Runoilijan tarkoitus on tällä laululla ikuisuuttaa Augustusta
sekä hänen sisarensa poikaa Marcellusta, vaikka hän teeskentelee
laulavansa jumalista ja muinaisajan sankareista. -- Toiset arvelevat
runon tehdyksi v. 29 e.Kr., jolloin Augustus voittajana palasi
Itämailta; toiset taas v. 24 e.Kr., jolloin hän palasi Hispaniasta ja
sai senaatilta rajattoman vallan.

[2] Klio oli historianjumalatar; tässä: Runotar yleensä.

[3] Helikon oli Apollolle ja Runottarille pyhitetty vuori Boeotiassa.

[4] Pindus, Thessalian ja Epeiruksen välinen vuori, eräs Runotarten
olinpaikkoja.

[5] Haemus, Thrakian päävuori, samoin kuin edellisetkin, Runottarille
pyhitetty. -- Muuten olivat Thrakialaiset kuuluisat erinomaisesta
runollisuudestansa ja sieltä olivat kotoisin Kreikan vanhimmat
laulajat: Orfeus, Linus, Musaeus ja Thamyris.

[6] Orfeus oli Kalliopen ja Apollon t. Oiagruksen poika, Eurydiken
puoliso. Orfeuksen sävelien liikuttavaa vaikutusta kuvaa sattuvasti
seuraava runonpätkä:

    "Voimin sai jumalain pyhä Orfeus ihmiset, metsäin
    Kiertäjät, hylkäämään pois murhan, raa'an elämänsä;
    Siks' sanotaan: hän tuimat tiikerit, leijonat ohjaa.
    Amfionkin -- sanotaan -- joka laittoi Tebelle linnan,
    Heltymähän kivet sai sävelin kitaransa ja heitä
    Miellyttäin, mihin tahtoi, vei."

Orfeus muuten vastaa Kreikkalaisten lauluissa täydellisesti meidän
Väinämöistä, jonka sävelien vaikutuksesta niinikään:

    "Vuoret loukkui, paaet paukkui,
    Kaikki kalliot tärähti,
    Kivet laikkui lainehilla,
    Somerot vesillä souti,
    Petäjät piti iloa,
    Kannot hyppi kankahilla."

[7] Hänen (Orfeuksen) äitinsä oli sankarirunouden jumalatar; siitä:
ylim. Runotar.

[8] S.o. vahvempia ja kovajuurisempia puita, siis sopiva vertauskuva.

[9] Jupiterin. Ks. Carm I, 2.

[10] Vastakohtana maalle ja merelle.

[11] Oik.: toinen järjestyksessä, "lähes samanlainen".

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva). Vrt. Carm. I, 6, 7.

[13] Liber oli alkup. muinais-italialainen siittämisen ja
istuttamisen jumala, sittemmin sama kuin Bakkhus. Viinipuut ja
-köynnökset olivat hänelle pyhitetyt. Vrt. Carm. I, 7.

[14] Diana (Kreikkalaisten Artemis), Jupiterin ja Latonan tytär,
Apollon sisar, metsästyksen jumalatar (kuvattu joutsella ja viinellä
varustetuksi), neitsetten ja synnyttäjättärien suojelijatar (Lucina),
kuun (Luna) ja yöllisten noitavehkeiden ihailijatar. Tauriissa
palveltiin häntä raa'oilla ihmisuhreilla (Ifigeneia naispappina);
Efesuksessa oli hänellä kuuluisa temppeli, samoin myös Romassa
Aventinus-vuorella (Servius Tulliuksen aikana vihitty). Dianan juhlaa
vietettiin Elokuun 13 päivänä; tässä juhlassa ylhäiset neitoset
toimittivat juhlallisia tansseja hänen kunniaksensa.

[15] Vrt. Carm. I, 2.

[16] S.o. Herkuleesta.

[17] Vrt. Carm. I, 3.

[18] Alkukielessä: "hunc",nim. Kastor; "illum", nim. Pollux.

[19] Nim. Dioskurit s.o. Kastor ja Pollux.

[20] Romulus, Numa Pompilius ja Tarkvinius Superbus, kaikki Roman
kuninkaita.

[21] S.o. nuoremman (Uticencis), vanhemman pojanpojan pojan, Caesarin
vastustajan, joka Thapsuksen tappelun jälkeen lopetti itsensä
Utikassa.

[22] Regulus oli eräs romal. konsuli, joka voitti Punilaiset
Eknomus-niemen luona v. 256 e.Kr.

[23] Nämä Skaurukset olivat vanhaa patricisukua. Tässä tarkoitetaan
L. Aemilius Skaurusta, joka oli konsulina v. 116 e.Kr. ja tunnettu
taitavaksi valtiomieheksi.

[24] L. Aemilius Paulus, mainio romal. sotapäällikkö, kaatui v. 216
e.Kr. tuossa kuuluisassa Kannan tappelussa (Hannibalia vastaan),
jossa 70,000 Romalaista kaatui.

[25] S.o. Hannibalin.

[26] Hänen täysi nimensä on K. Fabricius Luscinus.

[27] Muinais-Romalaiset käyttivät pitkää tukkaa ja partaa; vasta v.
300 e.Kr., jolloin ensimmäiset parturit tulivat Siciliasta Romaan,
ruvettiin niitä leikkaamaan.

[28] S.o. M. Kurius Dentatus, joka v. 275 e.Kr. voitti Epeiruksen
kuninkaan Pyrrhuksen Beneventumin luona.

[29] S.o. M. Kurius Kamillus, diktaattori, Vejin valloittaja (v. 396
e.Kr.), Roman pelastaja Gallialaisten orjuudesta.

[30] Alk.: "aptus lar", "riittävä, ulottuva omaisuus".

[31] S.o. M. Klaudius Marcellus, konsuli ("Roman miekka"), joka
voitti Hannibalin Nolan luona v. 215 e.Kr. ja valloitti Syrakusan v.
212 e.Kr.; tarkoittaa tässä nähtävästi myöskin nuorempaa Marcellusta,
Augustuksen sisarenpoikaa.

[32] Runoilija tarkoittaa luultavasti erästä pyrstötähteä, joka
näkyi Romassa heti Caesarin murhan jälkeen ja jossa kansa kuvitteli
nähneensä jumaloitun Caesarin.

[33] Vrt. Carm. I, 2.

[34] Alk. gent. objectivus.

[35] Ajatus on: Hallitkoon Jupiter taivaassa ja Caesar (Augustus)
maailmassa.

[36] Alk.: "Latio" s.o. "Imperio Romano".

[37] Vrt. Carm. I, 2.

[38] Kansakunta Itä-Aasiassa, kuuluisa silkkikankaistansa.

[39] Vrt. Carm. I, 3. Jumalain asunpaikka.

[40] Romalaiset luulivat salaman iskevän ainoastaan sellaisiin
paikkoihin, jotka murhalla ja veren vuodatuksella olivat saastutetut.
Pappien (fratres arvales) toimena oli pyhittää jälleen tällaiset
saastaiset paikat.



13 Laulu. (Lydialle)


[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Sentähden runoilija
koettaa tässä nostaa eripuraisuutta hänen ja hänen toisen lemmittynsä
Telefuksen välille ja tulla itse jälleen Lydian suosioon. Lopuksi
ylistää hän onnellisiksi niitä, jotka ovat toisillensa uskollisia
aina kuolemaan saakka.

[2] Alk.: "bile" = "bili".

[3] Nim. rakkaudesta.

[4] Nim. Telefuksen ja sinun välillä.

[5] S.o. Telefus.

[6] Alkukielessä: "speres perpetuum", lisäksi ajateltava: "eum
futurum esse".

[7] S.o. Jumalain juomaa. -- Runoilijat kuvaavat nektarin kymmenen
kertaa makeammaksi kuin hunajan, ja kun suutelon sanotaan olevan
viides osa nektaria, niin täytyy sen olla kahdesti niin makean kuin
hunajan.

[8] Nim. rakkauden.



14 Laulu. (Valtiolle)


[1] Horatius vertaa Roman valtion rappeutuneesen laivaan ja kieltää
sitä enää sisällisiin rauhattomuuksiin ryhtymästä, koska niiden
johdosta pian voisi tulla valtiolle perikato. Koko tämä laulu on
nähtävästi mukailua siitä puheesta, jonka Maecenas piti senaatissa v.
29 e.Kr., jolloin Oktavianus oli tahtovanansa luopua hallituksesta.

[2] Alk.: "gemant", konj. riippuu sanoista "vides ut".

[3] Pontus, eräs Vähän-Aasian maakunta, oli vanhaan aikaan kuuluisa
laivanrakennusaineksistansa.

[4] Nim. kun oli sota triumvirejä vastaan.

[5] Kun nim. eräs uusi sota oli puhkeamaisillansa.

[6] Nim. marmorista, marmorivuorista.

[7] Tämä saariryhmä on niemekkeittensä ja salakariensa vuoksi
laivakululle erittäin vaarallinen.



15 Laulu. (Nereuksen ennustus Trojan häviöstä)


[1] Toisten mukaan on tämä laulu mukailua erään kreikkalaisen
runoilijan Bakkhylideen (Keoksesta, noin 460 e.Kr.) Trojan hävitystä
käsittelevästä runosta; toiset taas arvelevat Horatiuksen tässä
kuvailevan niitä yleisiä onnettomuuksia, jotka olivat seurauksina
Antoniuksen ja Kleopatran keskinäisistä rakkaussuhteista.

[2] S.o. Paris, Trojan kuninkaan Priamuksen poika, joka
vierasmatkoillansa ryösti Spartan kuninkaan Menelauksen puolison
Helenan. Tämän tapauksen johdosta sitten syntyi tuo kuuluisa Trojan
sota (1190-1180 e.Kr.), jossa Troja perinpohjin hävitettiin.

[3] S.o. Trojan laivoilla. -- Trojan läheisyydessä oli nim. eräs
Ida-niminen vuori, jonka mukaan Trojaa usein nimitetään.

[4] Nim. Trojaa kohden.

[5] Vrt. Carm. I, 3.

[6] Νηρευς oli Pontuksen ja Gajan poika, Okeanuksen tyttären
Doriksen puoliso, merenneitojen (Nereidien, 15 luvultansa) isä,
merenjumala, joka kolmikärjellänsä mylleröitsi meret pohjia myöden,
sekä tyyvensi jälleen, sulkemalla tuulet muutamaan luolaan. --
Herkules-tarussa esiytyy hän ennusjumalana. Kun Herkules tuli
Eridanos-joelle, ilmasivat Zeuksen ja Themiksen nymfit hänelle
Nereuksen olopaikan; sinne meni Herkules ja vangitsi Nereuksen tämän
maatessa, eikä päästänyt vapaaksi, ennenkuin tämä neuvoi hänelle
Hesperidien puutarhan.

[7] Alkukielessä: "Mala avi", onnettomuutta-ennustavan linnun
seuratessa sinua s.o. pahalla enteellä.

[8] S.o. luvattoman yhtymisesi.

[9] Dardanus oli Jupiterin ja Elektran poika Arkadiasta, Trojan
kuningasten kanta-isä. Vrt. Carm. I, 2.

[10] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[11] Kilpi (aegis) kuului alkuaan Jupiterille, sittemmin myöskin
Pallas Athenelle; tähän oli Medusan pää kuvattu.

[12] Vrt. Carm. I, 2.

[13] Gnosus oli vanha Kretan kaupunki, Minon valta-asema, kuuluisa
Labyrintistansa (Carm. I, 3); siitä: ylim. koko Kretan saari, jossa
kasvoi mainion kovia ruokoja, joita käytettiin keihään varsiksi.

[14] Lokriksen kuninkaan Oileuksen poika, eräs Trojan sodan
sankareita.

[15] S.o. Ulixesta (Odysseusta), Ithakan kuningasta.

[16] Pylos-nimisiä kaupunkeja oli kaksi: toinen Messeniassa, jossa
Neleus asui ja toinen Eliksessä, jossa Nestor asui.

[17] Nestor oli Neleuksen poika, Pyloksen kuningas, viisaudeltansa,
puheliaisuudeltansa ja korkealta iältänsä kuuluisa.

[18] Salamis on saari, samannimisille pääkaupunkeinensa, vastapäätä
Athenaa. Siellä hallitsi Telamon, jonka poika Teuker rakensi myös
Salamis-nimisen kaupungin Kyprus-saareen. Vrt. Carm. 1, 7.

[19] Ajaxin veli. Vrt. Carm. I, 7.

[20] Sthenelus oli Kapaneuksen poika, Diomedeen vaunuin-ajaja.

[21] Meriones oli eräs Idomeuksen ystävä.

[22] S.o. Tydeuksen poika, Diomedes.

[23] Alk.: "tuae" (sc. uxori), substantiivisesti, "lemmityllesi".

[24] Alkukielessä: "iracunda classis Achillei", Akhilleen vihastunut
laivasto s.o. vihastuneen Akhilleen laivasto.

[25] S.o. Trojan naisille.

[26] S.o. kreikkalainen.

[27] S.o. Trojan. Tämä oli Troas-nimisen Vähän-Asian maakunnan,
Priamuksen valtakunnan pääkaupunki. Vrt. Carm. S.



16 Laulu. (Ystävättärelle)


[1] Tämä runo on kirjoitettu eräälle tarkemmin tuntemattomalle
Horatiuksen ystävättärelle, jota hän ennemmin jollakin herjausrunolla
oli loukannut. Tässä runoilija katuu sitä tekoansa ja pyytää
päästäksensä hänen entiseen suosioonsa jälleen.

[2] Nim. tehdä (alkukielessä: "ponere").

[3] Vrt. Carm. I, 3.

[4] S.o. Kybelen, erään frygialaisen jumalattaren nimi, johdettu
hänelle pyhitetystä Dindymus-vuoresta, joka on Frygian ja Galatian
rajalla. Sittemmin (Sibyllan kirjain mukaan v. 204 e.Kr.) palveltiin
häntä Romassakin nimellä Ops l. Magna-Mater. Romassa oli hänellä oma
temppelinsä. Megalesia-juhla vietettiin leikeillä ja tansseilla hänen
kunniaksensa. Vrt. Carm. I, 18.

[5] S.o. Apollo, joka peri tämän nimen Delfin ja sen seudun vanhasta
nimestä, koska hänellä siellä oli mainio oraakkeli. Vrt. Carm. I, 2.

[6] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[7] S.o. Kybelen papit, jotka viettivät jumalanpalvelustansa
soitoilla ja hurjilla hypyillä.

[8] Norikum oli Donaun ja Alppein välinen maakunta, kuuluisa
teräksestänsä, josta vanhan ajan paraat miekat tehtiin.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] Josta hän loi ihmisiä. Taru on muuten lähemmin tuntematon.

[11] Thyestes oli Pelopsin ja Hippodamejan poika, joka, tarun mukaan,
veljensä Atrouksen toimesta tietämättänsä oli syönyt oman surmatun
poikansa jäseniä. Vrt. Carm. I, 6.

[12] Nim. hävitettyjen kaupunkien.



17. Laulu. (Tyndarikselle)


[1] Horatius kehoittaa erästä Tyndaris-nimistä, tarkemmin
tuntematonta ystävätärtänsä tulemaan luoksensa viettämään kesän
suloutta hänen maatilallansa Sabinilaisten maassa.

[2] Eräs karjanhoidon y.m. jumala. Hänen kunniaksensa vietettiin
vuosittain (Helmikuulla) "Luperkalia"- juhla. Palatinus-vuorella oli
hänen pyhitetty luolansa. Hänen puolisonsa oli Fauna, joka niinikään
usein vaihetettiin Opsiin, Kybeleen ja Bona-Deaan. Vrt. Carm. I, 4.

[3] S.o. eräs vuori Sabinilaisten maassa, lähellä Horatiuksen
maataloa.

[4] S.o. eräs Zeus- ja Pan-jumalille pyhitetty vuori Arkadiassa.

[5] S.o. pukin.

[6] S.o. vuohet.

[7] S.o. salaisilla l. yksinäisillä paikoilla kasvavia.

[8] Sudet olivat Marsille pyhitetyt, koska nim. eräs naarassusi oli
imettänyt tämän poikia, Romulusta ja Remusta, Tiberin ruohistossa,
kunnes Faustulus löysi ja korjasi heidät. Vrt. Carm. I, 2.

[9] Ustika on pieni kukkula Sabinilaisten maassa.

[10] Alkukielessä: "cornu", abl. separativus.

[11] S.o. Koirantähti = Sirius.

[12] Teialainen,tark. Anakreonia, joka oli tunnettu
lempilauluistansa. Hän oli syntyisin Teos-nimisestä Jonian
kaupungista.

[13] Ikaruksen ja Periboean tytär, Odysseuksen puoliso, Telemakhuksen
äiti. Vrt. Carm. I, 6.

[14] Kirke oli Helioksen tytär, Aeeteen sisar, mainio
loihtutaidoltansa; pakeni Kolkhiksesta ja asettui Kirkejin kaupungin
luo asumaan.

[15] Nim. Odysseuksesta.

[16] Lesbolainen viini oli kuuluisaa miedon makunsa vuoksi. Vrt.
Carm. III, 19.

[17] Bakkhuksen liikanimi. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[18] Nim. Kyruksen.

[19] S.o. orja. -- Horatiuksen aikakaudella käytettiin nim.
"Kyrus"-sanaa orjista ja vapautetuista hyvin yleiseen.

[20] S.o. sinuun.

[21] S.o. sellaista tekoa ansaitsemattomat.



18 Laulu. (P. Kvintilius Varukselle)


[1] Horatius kehoittaa P. Kvintilius Varusta istuttamaan etupäässä
viinipuita, koska niiden mehu on tehokasta poistamaan huolet ja
murheet, mutta samalla muistuttaa häntä kuitenkin siitä, että
kohtuutta on noudatettava kaikessa viinin nautinnossa.

[2] Tibur, eräs vanha Latiumin kaupunki. Vrt. Carm. I, 7.

[3] Erään vanhan tarun mukaan perustivat tuon kuulun ennustajan,
Argoksen kuninkaan Amfiarauksen, joka retkellä "Seitsemän Thebaa
vastaan" suistui surman suuhun, pojat: Katilus, Koras ja Tiburtus
Sikanilaisten maahan erään kaupungin, jota kutsuttiin Tiburtum l.
Tibur. Siis "moenia Catili" sama kuin Tibur.

[4] Nim. kuin juomalla viiniä. Vrt. Carm. III, 16.

[5] Vrt. Carm. I, 1. 7, 12.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] Kentaurit olivat eräs raaka ratsukansa, asuskeleva Thessalian
vuorimailla (Pelion-vuoren tienoilla). Taru kertoo heidän olleen
Ixionin ja Junon jälkeläisiä, ylipuoleltansa ihmisen, alipuoleltansa
hevosen kaltaisia.

[9] Lapithit olivat eräs raaka vuorikansa Thessaliassa, Olympos- ja
Pelion-vuorien tienoilla.

[10] Tarun mukaan eräs kuulu Kentauri, Eurution (Kentaurien
kuningas?) kutsuttiin Lapithien kuninkaan Pirithouksen ja Hippodamian
häihin. Liiallisesta viininjuonnista tulistui Eurution ja tahtoi
itsellensä riistää Pirithouksen morsiamen. Silloin sulhon ystävä
Theseus surmasi hänet. Tästä syntyi sota Kentaurien ja Lapithien
kesken. Vrt. Hom. Odyss. ´Oivoς και Κένταυρον, άγακλυτον Ευρυτίωνα,
όασ επί μεγάρω μεγαϑυμου Πειριϑόοιο, ες Λαπίϑας ελϑονϑ', ό δ´ επί
φρένας όασεν οΐνω μαινουενος κακ´ ερεξε δoμov κατα Πειριϑόοιο etc.

[11] Sithonilaiset olivat eräs kansakunta Thrakiassa, saanut nimensä
Neptunuksen ja Ossan pojasta (Sithon), joka oli kuninkaana Thrakian
Khersonesuksessa. Muuten olivat ylimalkaan Thrakialaiset kuulut
viininjuonnistansa ja usein sentähden syntyneistä keskinäisistä
kahakoistansa. Vrt. Carm. 1, 27: "natis in usum laetitae scyphis
pugnare Thracum est."

[12] Alkukielessä: "non levis", litotes, kova, ankara.

[13] S.o. Bakkhuksen nimitys, tulee sanasta "euhoe", jota
Bakkhus-juhlia viettävät käyttivät huudahduksissansa. Vrt. Carm. I,
1, 7, 12.

[14] Bakkhuksen nimitys, tulee siitä vaatteuksesta (Βασσαρα), jota
käytettiin Bakkhus-juhlissa l. Orgioissa.

[15] Tarkoittaa niitä, varsinkin viiniköynnöksen ja muratin lehdillä
peitettyjä salaisuuksia, joita ainoastaan Bakkhus-juhlissa ilmaistiin.

[16] S.o. Kybelen (Rhean) palvelukseen kuuluvalla torvella, jota
sittemmin oli ruvettu Bakkhus-juhlissakin käyttämään. Kybelellä oli
pyhitetty Berekyntus-vuori Frygiassa. Vrt. Carm. I, 16.

[17] Näitä rämistettiin Orgioissa l. Bakkhus-juhlissa.



19 Laulu. (Glykeralle)


[1] Horatius näyttää silmittömästi rakastuneen erääsen naiseen,
jolle hän tekaisee oikein lempeä-käsittävän nimenkin kreikkalaisesta
sanasta γλυκερός, makea, suloinen, rakas; koettaa sitten edistää
aikeitansa uhraamalla lemmen suosijattarelle Venukselle. -- Laulu
näyttää tehdyn joko v. 25 tahi 24 e.Kr.

[2] S.o. Venus. Vrt. Carm. I, 2.

[3] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[4] Tässä personoittuna (Licentia, Ύβρις), Venuksen seuralaisena.

[5] Paros on eräs Kykladein saaria, kuulu marmorista.

[6] Vrt. Carm. I, 1, 2.

[7] Pohjoiset paimentolais-kansat Europassa ja Asiassa,
Mustastamerestä itäänpäin.

[8] Vrt. Carm. I, 2.

[9] Nim. alttarin pystyttämistä varten Venukselle.

[10] Nim. Venukselle. -- Venus-uhria muuten ei välttämättömästi
tarvinnut teurastaa alttarilla, vaan sai se tapahtua jossakin muualla.

[11] Nim. Venus (eikä Glykera).



20 Laulu. (Cilnius Maecenaalle)


[1] Horatius ilmoittaa ystävällensä Maecenaalle, joka nähtävästi
oli luvannut käydä vieraisilla hänen luonansa, ett'ei hänellä ole
tarjottavana muuta kuin Sabinilais-viiniä, vaan että silläkin on
suuri arvo, verraten siihen juhlaan, joksi se on valmistettu.

[2] Nim. minun luonani, Sabinilais-talossani.

[3] Tämä on tunnettu miedosta, suloisesta maustansa; se kuului
neljännen luokan viineihin ja kasvoi Sabinilais-vuorilla.

[4] Runoilija huomauttaa, että hän itse oli valmistanut tämän viinin,
eivätkä orjat, joitten tehtäviin viininvalmistus oikeastaan kuului.
Vrt. Carm. I, 9, 11.

[5] Nim. Pompejuksen teaatterissa, vastapäätä Janikulusta ja
Vatikanusta.

[6] Toiset arvelevat tämän tapahtuneen v. 29 e.Kr. silloin kun
Augustus koroitti hänet ritarisäätyyn; toiset taas silloin, kun hän
(Maecenas), pitemmän aikaa sairastettuansa, ensikerran julkisesti
esiytyi teaatterissa.

[7] S.o. Tiberin.

[8] Caekubum on paras Italian viinilajeista, kasvaa Amyklan luona
Pohjois-Latiumissa.

[9] Kales-viini kuuluu alempiin viinilajeihin, kasvaa Kales-kaupungin
luona Kampaniassa.

[10] Falernus-viini kuuluu toiseen arvoluokkaan, kasvaa
Falernus-alueella Kampaniassa.

[11] Formian viini kuuluu kolmanteen arvoluokkaan, kasvaa Formian
kaupungin luona Etelä-Latiumissa.



21 Laulu. (Dianalle ja Apollolle)


[1] Laulu näkyy tehdyksi v. 28 e.Kr. sen temppelin vihkimysjuhlaan,
jonka Augustus Aktiumin tappelun jälkeen rakensi Apollolle
Palatinus-vuorelle. Samalla kertaa asetettiin myöskin n.k. "Ludi
Actiaci", joita sitten joka viides vuosi vietettiin Aktiumin voiton
muistoksi. -- Toiset arvelevat tämän kuuluvan "Vuosisataislauluun"
(Carmen Saeculare), vaan sillä arvelulla ei näytä olevan
minkäänlaisia luotettavampia perusteita.

[2] Dianaa palveltiin lehdoissa, vuorilla, jokien ja lähteiden
reunustoilla. Vrt. Carm. I, 12.

[3] Oikeastaan: leikkaamattomasta, pitkätukkaisesta.

[4] S.o. Apollosta, joka on saanut tämän nimen Kynthos-vuoresta
Delos-saarella, jossa Latona synnytti hänet ja Dianan. Vrt. Carm. I,
2, 7, 9.

[5] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[6] S.o. Apollon ja Dianan äidistä, Coeuksen ja Foeben tyttärestä.

[7] Eräs Latiumin vuoria Tuskulumin ja Praenesten välillä, ikivanha
Dianan palveluspaikka.

[8] Vuori Pohjois-Arkadiassa, Eliksen ja Akhajan rajalla.

[9] Vuori Lykiassa.

[10] Vrt. Carm. I, 7.

[11] Delos on pienin Kykladeista. Tarun mukaan syntyi Delos siitä,
kun Poseidon kolmikärjellänsä iski meren aaltoihin; sitten killui se
pitkin meren pintaa, kunnes Zeus kahlehti sen meren pohjaan. Delos
oli Apollolle pyhitetty. Sen maa pidettiin niin pyhänä, ett'ei mitään
ruumistakaan haudattu siihen, vaan vietiin läheiseen Rhenia-saareen.

[12] Lyyry oli hänen veljensä Merkuriuksen keksimä ja hänelle
lahjoittama.

[13] Nim. Apollo.

[14] Vrt. Carm. I, 2.

[15] S.o. Englannin ja Skottlannin asukkaisin. -- Nämät, samoin kuin
Persialaisetkin (Parthialaiset), olivat Romalaisten kaukaisempia
vihollisia.



22 Laulu. (Aristius Fuskukselle)


[1] Horatius tahtoo omalla esimerkillänsä näyttää, kuinka puhdas ja
moitteeton elämänlaatu on kaikille paras ja luotettavin pelastuskeino
vaaroissa. -- Laulu on kirjoitettu eräälle hänen hyvälle ystävällensä
Fuskukselle; samalla voimme kuitenkin pitää sitä jonakin lempilauluna
hänen rakastetullensa Lalagelle.

[2] Nim. puolustukseksi vaarassa j.n.e.

[3] S.o. hiekkasärkkien meressä, erittäinkin Pohjois-Afrikan rannalla
olevien.

[4] Kaukasus on eräs jylhä vuoriselänne Mustan ja Kaspian meren
välillä.

[5] S.o. Indian, jossa Hysdaspes, eräs Induksen syrjäjoki, juoksee.

[6] S.o. Apulia, saanut tämän nimen eräästä Apulian tarunaikaisesta
Daunus-kuninkaasta.

[7] S.o. Mauretania ja Numidia.

[8] Malus Jupiter, "paha sää".

[9] Nim. auringon helteen vuoksi.



23 Laulu. (Khloë'lle)


[1] Runoilija koettaa tällä laulullansa suostuttaa erästä naimaiässä
olevaa tyttöä hänen rakkauspuuhiinsa. -- Muuten arvellaan tämän
laulun olevan mukailua eräästä kreikkalaisesta laulusta.

[2] Alkukielessä: "non sine" ete., litotes.

[3] Alkukielessä: "inhorruit", pf. aor.

[4] Gaetulilaiset jalopeurat olivat kuulut suuruudestansa ja
raivostansa.

[5] Alkukielessä: "tempestiva viro", ajanmukainen, kypsi,
mieskuntainen.



24 Laulu. (P. Vergilius Marolle)


[1] Horatius ilmaisee surunsa tunteet ja koettaa samalla lohduttaa
Vergiliusta heidän yhteisen ystävänsä Kvintilius Varuksen (vrt. 18
laulua) kuoleman johdosta, joka tapahtui v. 24 e.Kr.

[2] Nim. Kvintilius Varukseen.

[3] Melpomene on traagillisen ja lyyrillisen runouden Runotar.

[4] S.o. Jupiter, Runottarien isä.

[5] S.o. kuolemanuni, kuolema.

[6] Tässä personoittuna, samoin kuin Oikeus, Rehellisyys ja Totuuskin.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] Vrt. Carm. I, 2, 10.

[9] Haahmuin ajateltiin olevan Orkuksen l. Manalan pimeydessä. --
Täällä hallitsi Pluto ja hänen puolisonsa Proserpina.



25 laulu. (Lydialle)


[1] Runoilija esittelee tässä häväistysrunossa uskottomuuden ja
kevytmielisyyden seurauksia eräälle Lydia-nimiselle lemmityllensä
(vrt. 13 laulua).

[2] S.o. akkunanlaudallesi l. luukuillesi.

[3] Alkukielessä: "pereunte", kuljeskella, menehtyä rakkaudesta,
kiusautua.

[4] Alkukielessä: "levis", kevyt, vähä-arvoinen, halveksittu.

[5] S.o. pohjaisesta puhaltava pohjatuuli l. boreas, joka uudenkuun
aikana ankarammin riehuu.

[6] Nim. kovista tuskista.

[7] Kaakkotuuli; tässä: talvinen myrskytuuli.



26 Laulu. (Aelius Lamialle)


[1] Lucius Aelius Lamia, romalainen ritari, oli Horatiuksen hyvä
ystävä. Tätä ylistääksensä virittää runoilija tämän laulun sekä
pyytää Runottaren suosiota yrityksellensä. -- Laulu on nähtävästi
tehty vv. 211-28 välillä e.Kr.

[2] Runottaria (Musa) oli yhdeksän, nim.: Kalliope (sankarirunouden),
Klio (historian), Melpomene (traagillisen ja lyyrillisen runouden),
Thalia (huvinäytelmän), Euterpe (soittotaiteen), Erato (laulu- ja
lempirunouden ynnä mimiikin), Urania (tähtitieteen), Polyhymnia
(ylistyslaulun) ja Terpsikhore (tanssin ja köörilaulun).

[3] S.o. Kretan ja Kykladein välillä; tässä: kaukainen l. etäinen
meri ylim.

[4] Tiridates oli useamman Armenian kuninkaan nimi. -- Tämä Tiridates
oli Parthian kuninkaan Fraateen vastakuningas, joka hänen ja
Skythalaisten ahdistamana v. 30 e.Kr. pakeni Syriaan Oktavianuksen
luokse, turvaa etsimään, sekä eli sitten jonkun aikaa Romassa. Vrt.
Carm. II, 2.

[5] Pimpla, eräs kaupunki Pieria-maakunnassa Makedoniassa,
Olympos-vuoren juurella, jossa myöskin Pimpla-niminen vuori sekä
Runottarille pyhitetty lähde.

[6] S.o. lyyrillisellä laululla. Vrt. Carm. 1, 1.



27 Laulu. (Juomatovereille)


[1] Horatius esiytyy tässä juomingin-johtajana, jonka vuoksi hän
esittelee tovereillensa viinin-juonnin vaikutukset, sekä hyvältä että
huonolta kannalta katsottuina, sekä kehoittaa heitä noudattamaan
"kultaista kohtuutta" sen nauttimisessa. -- Laulu on nähtävästi
mukailua eräästä kreikkalaisesta "viini-runosta".

[2] Thrakialaiset olivat nim. tunnetut ylellisestä viininjuonnistansa
ja siitä usein syntyneistä riidoistansa. Vrt. Carm. I, 18.

[3] Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[4] Romalaiset makasivat longallaan s.o. kyynäräpään nojassa
(accubare) niin hyvin syödessänsä kuin juodessansakin. Katso asiasta
enemmän H. W. Stoll'in "Fornromerska Bilder", siv. 567 ja seur.

[5] Vrt. Carm. I, 20.

[6] Opus oli Lokris-maakunnan pääkaupunki.

[7] Tässä: Kaunotar.

[8] Kharybdis, eräs vaarallinen merenkuilu Messinan salmessa,
vastapäätä Skyllan kallionkärkeä. Tässä purjehtijoilla oli siis kaksi
vaaraa: joutua karille tahi kuiluun. -- Runoilija tarkoittaa tässä
rietasta naista, jonka ansasta ei myöskään hevillä päästä.

[9] Alkukielessä: "flamma", tuli.

[10] Thessalialaisot olivat tunnetut suuriksi velhoiksi.

[11] Pegasus oli Perseuksen, Jupiterin ja Danaen pojan siipihevonen,
jonka kavion-iskusta Hippokrenen lähde (Runottarille pyhitetty,
Helikon-vuoren juurella) ilmi kumpusi; tämän selässä istuen
Bellerofon surmasi Khimaeran.

[12] Khimaera oli eräs tarujen mainitsema hirviö Lykiassa: edestä
jalopeura, takaa lohikäärme ja keskeltä vuohi. Vert. Hom. II. 6: 181:
πρυσϑε λέων, οπιϑεν δέ δράκων, μέσση δέ χίμαιρα.



28 Laulu. (Merimies ja Tarentilaisen Arkhytaan haahmu.)


[1] Arkhytas, kotoisin Tarentumista, eli noin 400-360 e.Kr. Hän
oli etevä valtiomies, mainio sotasankari, innokas pythagoralainen
filosoofi, taitava matematiikko, harras musiikin ihailija, Platon
aikalainen ja hyvä ystävä. -- Erään vanhan tarun mukaan joutui
Arkhytas haaksirikkoon Apulian rannalla, Matinus-niemen edustalla,
jossa hukkui. Tuuli ajoi sittemmin hänen ruumiinsa Apulian rannalle,
jossa se oli kauan aikaa hautaamatta. Mutta koska sen ajan käsityksen
mukaan sielun luultiin harhailevan Styx-virran tienoilla niin kauan
kun ruumis on hautaamatta, tekee runoilija tässä Arkhytaan haahmun
rukoilevaksi erästä merimiestä, joka sattumalta oli löytänyt tuon
tuulen ajeleman ruumiin hiekalta, hautaamaan sitä, jotta vihdoin
sielukin saisi levon. -- Horatius oli nähtävästi jo nuoruudessansa
kuullut kerrottavan tästä tapauksesta sekä sittemmin purjehtiessansa
Apulian rannan ohitse nähnyt tuon tarun mainitseman hautakummunkin.

[2] S.o. pieni, vähäpätöinen hautakumpu.

[3] Matinus, vuori Apuliassa, eräs Garganus-vuoren harjanteita.

[4] S.o. Tantalus, Jupiterin ja Pluton poika, Frygian kuningas.
Hän oli päässyt jumalain pöytävieraaksi (conviva deorum); mutta
sittemmin suututtanut heidät joko ilmaisemalla heidän salaisuutensa
tahi varastamalla heidän nektariansa ja ambrosiansa tahi
syöttämällä heillä oman surmatun poikansa Pelopsin hartialihoja,
(näistä olikin Demeter toisen hartian syönyt, mutta Zeus huomasi
petoksen, teki Pelopsin jälleen eläväksi ja valmisti hänelle uuden
norsunluusta, vrt. Carm. I, 6.) siten tullaksensa vakuutetuksi
heidän kaikkitietäväisyydestänsä. Rankaistukseksi tästä pantiin hän
Manalassa seisomaan kaulaansa myöden vedessä, vaan josta hän ei
millään lailla saanut juotua, vaikka hänellä oli hirveä jano. Toisten
mukaan taas hän sai rankaistukseksi killua ilmassa, hirveän suuri
kallion lohkare pään päällä, joka aina oli putoamaisillansa hänen
päähänsä. Vrt. Carm. I, 6.

[5] Tithonus oli Laomedonin ja Strymon l. Plakian poika, Priamuksen
veli (vrt. Carm. I, 2), Auroran (Eos) puoliso. -- Tarun mukaan Aurora
riisti hänet hänen kauneutensa tähden omille asunnoillensa, pyysi ja
sai hänelle Zeus-jumalalta kuolemattomuuden, mutta unhoitti pyytää
ikuista nuoruutta, jonka vuoksi hän aina rutistui rutistumistansa.

[6] Minos oli Zeus-jumalan ja Europan poika, Rhadamanthuksen veli,
Kretan kuningas, tunnettu lainlaatija; kuoltuansa oli hän tuomarina
Manalassa (Hadeksessa) Rhadamanthuksen ja Aeakuksen (ent. Aeginan
kuninkaan) keralla. (Manalan lautamiehillä oli kolme äänestyslippua,
yhdessä: kirjain C [= condemno, tuomitsen]; toisessa: kirjain A [=
absolvo, vapautan] ja kolmannessa: N L [= non liquet, asiaa ei voida
ratkaista] ja minkä-kirjaimellisia lippuja enin karttui uurnaan, sen
mukaan tuomari päätti asian.) Vanhan tarun mukaan kävi Minos joka
uusi vuosi eräässä salaisessa, pyhässä luolassa Zeus-jumalan kanssa
neuvottelemassa (Μίνως Λιός μεγάλoυ όαριστής, Hom. Odyss. 19: 179)
ja saamassa uusia lakeja Kretan saarelle.

[7] S.o. Tuonela, Manala.

[8] Panthoides oli erään arvoisan Trojalaisen, Panthouksen ja
Prontiksen poika, Euforbus nimeltänsä, joka Trojan sodassa haavoitti
Patrokluksen. Myöskin Pythagoras hoki Trojan sodan aikoina olleensa
Euforbus. Todistukseksi ottaa hän erään Heren temppeliin Mykenassa
ripustetun kilven, jonka sanoi silloin itsellänsä olleen, ja kun tämä
kilpi otettiin alas, oli siihen todellakin merkitty Euforbuksen nimi.
-- Pythagoras, mainio filosoofi, kotoisin Samos-saarelta,eli vv.
580-500 välillä e.Kr.

[9] Nim. Pythagoraana.

[10] Vrt. Carm. I, 24.

[11] Kuolon yö l. pimeys.

[12] S.o. Kostottaret (nimiltänsä: Alekto, Megaera ja Tisifone),
jotka ihmisten rikoksia rankaisevat taikka rikoksellista mieltä
tuhotyöhön kiihdyttävät; tässä: sodassa-vallitsevat jumalattaret.

[13] Vrt. Carm. I, 6.

[14] Proserpina oli Jupiterin ja Cereen tytär, Pluton puoliso,
Manalan kuninkatar. Romassa oli eräs maanalainen käytävä, jonka
luultiin vievän Manalan valtakuntaan; tämä aukaistiin kolmesti
vuodessa ja nämät päivät pidettiin onnettomuutta-tuottavina.

[15] Orion eräs tähtisikerö, vastapäätä Arktosta (Karhua). Tämän
lasku syksyllä, Marraskuun alussa, tuotti myrskyjä ja sateita.
Meillä: Kalevanmiekka, Väinämöisen viikate, Kolmoiset.

[16] S.o. etelätuuli, suvituuli; ilmat ylim.

[17] S.o. Adrian mereen, joka ulottuu aina Illyriaan asti.

[18] Eurus on kaakkotuuli; siitä tuuli ylim.

[19] S.o. Italian.

[20] Venusia oli Horatiuksen syntymäkaupunki Apuliassa, lähellä
Matinus-vuorta.

[21] Vrt. Carm. I, 2, 15.


[22] Vrt. Carm. I, 5.

[23] Tarentumia sanotaan pyhäksi sentähden, että Neptunus oli sen
suojelijajumala.

[24] Alkukielessä: "debita jura", ansaittu rankaistus, kreikk.
οίκην ήν όφείλεις.

[25] Nim. rankaistuksesta.

[26] Nim. ruumiini siunaukseksi, koska "kolme" oli pyhä luku.



29 Laulu. (Iksiukselle)


[1] Iksius oli eräs nuori filosoofi, Horatiuksen hyvä ystävä. Kun
tämä oli aikonut ottaa osaa sotaretkeen Arabialaisia vastaan (toisten
mukaan v. 27 e.Kr., toisten taas v. 24 e.Kr.), pilkkaa Horatius
häntä, koska hänestä näytti ihan mahdottomalta "kirjatoukan" tarttua
miekkaan.

[2] Arabialaiset olivat ympäri koko silloin tunnetun maailman
kuuluisat äärettömistä rikkauksistansa.

[3] Saba on "onnellisen Arabian" kaupunki, jonka ympäristöllä
Sabalaisten maa.

[4] Vrt. Carm. I, 2.

[5] Nim. kaatamaan viiniä pikariin ja tarjoamaan.

[6] Seriläiset (Itä-Asiassa) ja ylipäänsä kaikki Itämaan kansat
olivat tunnetut taitaviksi joutsimiehiksi. Seriläiset olivat kuulut
myöskin silkkikankaistansa.

[7] Panaetius oli mainio stoalainen filosoofi, kotoisin Rhoduksesta,
eli noin vv. 180-110 välillä e.Kr., Laeliuksen ja nuoremman Scipion
hyvä ystävä. Hänen toimestansa alkoi kreikkalainen filosofia levitä
ja kukoistaa Romassakin.

[8] Sokrates, kotoisin Athenasta. eli noin vv. 469-399 välillä e.Kr.
Hänen koulunsa miehiä ovat: Plato, Xenofon, Euklides (Megarasta),
Antisthenes y.m.

[9] Hispanian rauta, samoinkuin Norikuminkin, oli kuuluisaa
vahvuudestansa ja sitä käytettiin vallankin pantsareiksi. Vrt. Carm.
I, 16.



30 Laulu. (Venukselle)


[1] Runoilija rukoilee Venusta seuralaisinensa suosimaan sitä uhria,
jonka Glykera hänelle toimittaa. Vrt. Carm. I, 2.

[2] Knidus, eräs Karian merikaupunki, jossa oli Venuksen temppeli.

[3] Pafus, eräs Kyprus-saaren kaupunki, jossa Venuksen palvelus
suuresti rehoitti.

[4] Vrt. Carm. I, 2

[5] Vrt. Carm. I, 2

[6] Vrt. Carm. I, 1.

[7] S.o. nuoruuden jumalatar (Hebe).

[8] Vrt. Carm. I, 2.



31 Laulu. (Apollolle)


[1] Laulu on nähtävästi valmistunut siihen juhlaan, joka Aktiumin
tappelun jälkeen, v. 28 e.Kr., vietettiin Romassa ja jolloin Augustus
vihki Palatinus-vuorelle rakentamansa muhkean temppelin Apollon
palvelukseen. Runoilija katsoo kaikki ne maalliset hyvyydet, joita
kansa itsellensä tässä juhlassa Apollolta rukoilee, turhiksi; hän on
tyytyväinen omaan pieneen kohtaloonsa, kunhan vaan runolahjaa riittää
hänellä aina vanhuuteen saakka. (Vrt. Carm. I, 2, 7, 9, 21.)

[2] Alkukielessä: "dedicatum Apollinem", oik. temppelillä
kunnioitetulta Apollolta s.o. Apollolta, jolle temppeli on pyhitetty
l. vihitty.

[3] S.o. nuorta viiniä. -- Uhritoimituksissa käytettiin nimitt.
nuorta viiniä, kun sitä vastoin juotavaksi vanhaa. Vrt. Carm. I, 9,
11.

[4] Sardinia samoin kuin Siciliakin olivat tunnetut
hedelmällisyydestänsä. Niitä kutsuttiinkin siitä syystä "Italian
jyvä-aitoiksi".

[5] S.o. nykyisen Apulian.

[6] Indiasta tuotiin paljo norsunluuta Romaan ylellisyyskapineiden
valmistamista varten.

[7] S.o. Etelä-Latiumia.

[8] Liris saa alkunsa Apenninusvuorilta, läheltä Fucinus-järveä ja
juoksee Marsilaisalueen ja eteläisen Latiumin lävitse Tyrrhenian
mereen.

[9] Alkukielessä: "Calena falce", oik. Kaleen sirpillä j.n.e. Vrt.
Carm. I, 20.

[10] Syriasta (Arabiasta ja Indiasta) tuotiin kallisarvoisia öljyjä
(esim. malobathrum-öljyä μαλόβαϑρος), ja suitsutusaineksia.

[11] Tässä: kaukaisen valtameren ylim.

[12] Latonan poika, Apollo.

[13] Alkukielessä: "senectam", sivumuoto "senectus"-sanasta.

[14] Alkuk. mukaan oikeastaan: "häpeällistä vanhuutta j.n.e."

[15] Oik. kitara; siitä: runolahja.



32 Laulu. (Lyyrylle)


[1] Runoilija pyytää lyyryänsä, ikäänkuin jotakin jumalatarta,
auttamaan itseänsä uusissa runousyrityksissänsä. Laulu on siis itse
asiassa suora ylistyslaulu lyyrylle ja sen keksijälle.

[2] Tarkoittaa lyyryä.

[3] Nim. vuosia (in plures annos).

[4] S.o. romalainen.

[5] S.o. Alcaeus. Hän oli syntyisin ylimyssuvusta Mytilenan
kaupungista Lesbos-saarella, oli ja vaikutti noin v. 610 e.Kr., oli
etevä valtiomies ja runoilija. Synnyinkaupunkinsa ylimyssukujen
puolesta taisteli hän sekä huiluin että miekoin kansan- ja
hirmuvaltaa vastaan, vaan täytyi sittemmin jalon isänmaallisen
hallitsijan Pittakuksen kourista mennä vähäksi aikaa maanpakoon.
Intohimot näyttävät olleen hänessä vallitsevina. Hänen runoelmistansa
mainittakoon: "Poliitilliset puoluelaulut" (Στασιωτικά), "Juomalaulut"
(Συμποτικά) ja "Lempilaulut" (Έρωτικά).

[6] Nim. palatessansa sotaretkeltä.

[7] Nim. juoma- ja lempilauluissansa. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[8] Vrt. Carm. I, 26.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] S.o. Amorista l. Kupidosta.

[11] Lykus oli joku Alcaeuksen lemmittyinen.

[12] Vrt. Carm. I, 2. 7, 9, 21.

[13] Vrt. Carm. I, 2,' 15.

[14] Alkukielessä: "testudo", kilpikonna, kilpikonnan kuori; siitä.:
kantele, koska niitä alkuansa valmistettiin kilpikonnan kuorista.



33 Laulu. (Albius Tibullukselle)


[1] Horatius koettaa lohduttaa Albius Tibullusta joka erään nuoren
ihailijan tähden oli joutunut lemmittynsä Glykeran epäsuosioon; hän
sanoo monelle käyvän samoin, ottaa vihdoin oman itsensä esimerkiksi
rakastavien keskinäisestä tilasta. -- Albius Tbullus oli kuuluisa
runoilija (elegiankirjoittaja), syntynyt Romassa noin v. 54 e.Kr.
kuollut noin v. 20 e.Kr, Horatiuksen hyvä ystävä.

[2] Romalaisilla pidettiin kauneuden merkkinä otsan mataluutta.

[3] Muutaman rakastetun nimi.

[4] Romalaiset käyttivät usein tämänlaista lausetapaa, kun tahtoivat
ilmaista jotakin aivan mahdotonta.

[5] Vastakohtana sanalle "vapautettu".

[6] Kalabrian ranta on mm. hyvin mutkainen.



34 Laulu. ("Itsellensä")


[1] Tässä laulussa puhuu runoilija omasta uskonnollisesta
kääntymyksestänsä. Horatius oli nimittäin kuulunut Epikuroksen
lahkokuntaan, joten hän luuli jumalain olevan vaikuttamatta maailman
järjestykseen, eikä siis tunnustanut laisinkaan jumalallista
kaitselmusta; mutta erään kerran raju ukonilma opetti hänet tuntemaan
jumalan kaikkivaltijaan voiman. Estääksensä ketään tällaiseen
varjo-uskoon joutumasta, esittelee hän tässä, varoitukseksi,
Jupiterin jumalallista vaikutusta maailman ja sen rakennuksen suhteen.

[2] S.o. Jupiter. Vrt. Carm. I, 2.

[3] Alkukielessä: "quo", josta, minkäkautta; jotta.

[4] Styx on Manalassa virtaava joki, jonka kautta jumalat valansa
tekevät; Manala, Tuonela. -- Arkadiassa löytyi eräs Styx-niminen
lähde, jossa oli erittäin kylmää vettä.

[5] Taenarus, Lakonian läntinen niemeke, jossa oli eräs luola, mistä
luultiin tien käyvän Manalaan.

[6] Tässä: kaukainen maanääri ylim., Länsimaan ranta.

[7] Nim. siipien (alarum).

[8] Alkukielessä: "sustulit -- posuisse", perf. aor.



35 Laulu. (Antiumin Onnettarelle)


[1] Tässä laulussa Horatius rukoilee Onnetarta auttamaan ja ottamaan
suojahansa Augustuksen, joka v. 27 e.Kr. varusti samalla kertaa kahta
suurta sotaretkeä, nim. toista Britannialaisia ja toista Arabialaisia
vastaan.

[2] Fortuna l. Onnetar, jota Italiassa palveltiin jo vanhimmista
ajoista (Romassa vasta Ankus Marcuksen ja Servius Tulliuksen ajoista)
elämän ja kuoleman jumalattarena sekä maalla että merellä. Hän oli
Roman ja Latiumin suojelijatar. Hänen kuuluisimmat palveluspaikkansa,
mainitsematta Romaa, olivat Praeneste ja Antium, joissa kummassakin
hänellä oli kuuluisa oraakkeli.

[3] Antium, eräs ikivanha Latiumin kaupunki, eteläänpäin Romasta,
tarun mukaan Odysseuksen ja Kirken pojan (toisten mukaan Askaniuksen)
perustama. Oli kauan aikaa Volskilaisten pääkaupunkina, melkoisen
kauppansa tähden rikas ja mahtava. Sen ihanan aseman ja terveellisen
ilmanalan vuoksi rakensivat useimmat keisarit ja ylhäiset Romalaiset
sinne itsellensä muhkeita palatseja tasavallan viime aikoina, siellä
pääkaupungin hälinästä vapaina nauttiaksensa kaikkia mahdollisia
huvituksia.

[4] Romalaiset kävivät melkoista kauppaa Bithynian rantamaan kanssa,
senvuoksi alustakin tässä sanotaan bithynialaiseksi.

[5] Rhoduksen ja Kretan välillä s.o. Arkipelagi; tässä: meri
ylipäänsä.

[6] Eräs raaka kansakunta, asui nykyisessä Unkarissa, Siebenbürgissä,
Vallakhiassa ja Moldaussa, joista alituisesti hyökkäsi Roman alueelle.

[7] Vrt. Carm. I, 19.

[8] Nim. kuvapatsaan.

[9] Alkukielessä: "comitem abnegat", nim. "se tibi", eikä kieltäydy
olemasta seuralaisenasi.

[10] S.o. hiljakkoin koottua, nuorta sotajoukkoa, jonka piti Aelius
Gralluksen johdolla lähteä sotaretkelle Arabialaisia vastaan.

[11] Nim. surmatut (occisorum) veljemme. Runoilija tarkoittaa niitä
seikkoja, jotka kansalaissodan aikana tapahtuivat. -- Koko lause
täydellisesti pitäisi kuulua alkukielessä näin: "Eheu, cicatricum
acceptorum et sceleris commissi et fratrum occisorum pudet."

[12] Massagetalaiset olivat eräs sotaisa Skythalaisheimo
Imaus-vuorella Kaspian meren ja Aral-järven välillä.

[13] Vrt. Carm. I, 29.



36 Laulu. (Plotius Numidalle)


[1] Kun Horatiuksen hyvä ystävä, Plotius Numida, v. 24 (toisten
mukaan v. 25) e.Kr. palasi Kantabrian pitkälliseltä ja vaivaloiselta
sotaretkeltä, johon itse Augustuskin oli ottanut osaa, iloitsee
runoilija hänen onnellisesta palaamisestansa, tahtoo juhlallisesti
viettää sen päivän ja kehoittaa Numidan ystävää, Lamiaa, tekemään
samoin.

[2] Romalaiset käyttivät uhritoimituksissansa "fides"-nimistä
soittokapinetta.

[3] S.o. Kantabriasta.

[4] Täydellisesti: Lucius Aelius Lamia. Vrt. Carm. I, 26.

[5] Numida ja Lamia olivat nim. samanikäiset kasvinkumppanit.

[6] Liitumerkkiä pidettiin onnellisuuden, kun sitävastoin
hiilimerkkiä onnettomuuden merkkeinä.

[7] Salilais- l. Marsin papit kulkivat Marsin juhlissa laulaen ja
tanssien halki kaupungin.

[8] Naisen nimi (δάμαλις, nuori lehmä).

[9] Alkukielessä: "amystide" (αμυστις), maljan tyhjentäminen yhdellä
siemauksella, ylellisjuominki. Vrt. Carm. I, 18.

[10] Juhlallisissa atrioissa olivat istuimet, pöydät ja astiat
kukilla kaunistettuina.

[11] Nim. riippuen hänessä (ihailijassansa).



37 Laulu. (Tovereille)


[1] Kun Syyskuussa v. 30 e.Kr. oli tullut Romaan tieto kuninkatar
Kleopatran itsemurhasta, kehoittaa Horatius toveriansa juhlailemaan
tämän iloisen uutisen johdosta. Laulu on siis ylistyslaulu siitä,
että Roma oli päässyt tästä vaarallisimmasta vihollisestansa. Roma
kyllä kadotti saman itsemurhan kautta triumviri Antoniuksen, joka
sotaretkellä Parthialaisia vastaan v. 35 e.Kr. oli sekautunut
lemmenpauloihin Kleopatran kanssa ja sittemmin aikoi tehdä hänestä
Roman hallitsijattaren, mutta arkatuntoisuudesta, koska hän oli
Roman kansalainen ja naimisissa Augustuksen sisaren Oktavian kanssa,
jättää runoilija tästä mainitsematta. Samalla ylistää runoilija tässä
laulussa Augustusta Roman vallan ja isänmaan pelastajaksi tuosta
uhkaavasta perikadosta.

[2] Tämä on nähtävästi mukailua eräästä Alcaeuksen tekemästä laulusta
Lesbos-saaren itsevaltijaan Myrsiloksen kuoleman johdosta; se alkaa:
Nυv χρή μεϑύσϑην καί τινα προς βίαν πίνην επειδή κατϑανε Μυρσιλος.
(Alcaei fragm. 20 p. 775 ed. Bergk.)

[3] Salilaispapit pitivät Marsin juhlissa loistavia kemuja,
joissa lukemattomia ruokalajia nautittiin. -- Vanhan tavan mukaan
levitettiin tällainen "patja" (pulvinar) rukous- ja kiitosjuhlissa
sekä muissa juhlallisissa atrioissa; tälle asetettiin jumalain pyhät
kalut ja kuvat, seppeleillä kaunisteltuina, ynnä osa uhreista ja
ruokalajeista, jumalia varten.

[4] Vrt. Carm. I, 20.

[5] Romalaisten viinikellari ei ollut tehty maan alle, kuten meidän
kellarimme; se oli tehty aivan tasaiselle maanpinnalle (loco plano),
tavallisesti talon pohjais-puolelle.

[6] Runoilija tarkoittaa tässä niitä kuohilaita (eunuchus), joita oli
Kleopatran seurassa.

[7] S.o. jos Kleopatra Antoniuksen avulla pääsisi sekautumaan Roman
asioihin, niinkuin hän toivoi, niin silloin olisi tasavallan häviö
käsissä.

[8] Nim. Roman kuningasruunua.

[9] Antoniuksen koko laivasto, paitsi yksi, jolla hän pakeni, paloi
poroksi Aktiumin tappelussa v. 31 e.Kr.; Kleopatra taas pakeni omine
laivoinensa, joita kerrotaan olleen kuusikymmentä.

[10] Tätä saatiin Mareotis-järven ympäristöltä, Alexandrian
läheisyydestä.

[11] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus. Vrt. Carm. I, 2.

[12] Nim. Kleopatraa.

[13] Caesar oli nim. Aktiumista, Akarnanian luoteiselta niemeltä,
alkanut Kleopatraa ahdistamaan.

[14] Nim. ahdistaa (adurget).

[15] S.o. Thessalian.

[16] Oktavianuksen tarkoitus oli saada Kleopatra elävänä haltuunsa
ja sitten vangittuna kuljettaa hänet loistavassa voittosaatossansa
Romaan.

[17] Alkukielessä: "monstrum, quae". Relatiivipronomini on fem.
suvussa, koska se tarkoittaa Kleopatraa.

[18] S.o. kaukaisia, etäisiä.

[19] Horatius ei näytä asiasta olleen oikein selvillä, koska ei
mainitse Kleopatran pako-yrityksestä mitään. Hän aikoi nim. paeta
Alexandriasta Arabian lahden toiselle puolelle, vaan tuli estetyksi
siten, että arabialaiset polttivat laivaston.

[20] Kun Antonius oli surmannut itsensä, eikä hänen
viehättäväisyytensä vaikuttanut voittajaan suotuisasti, surmasi
Kleopatra itsensä kahden käärmeen myrkyllä.

[21] "Liburnae" (sc. naves) olivat pieniä, nopeasti-kulkevia
kaksisoutuja, saaneet nimensä eräästä Illyrian kansakunnasta, joka
niitä käytti.

[22] S.o. yksityishenkilönä, kuninkaallisen arvonsa menettäneenä.



38 Laulu. (Palvelijallensa)


[1] Horatius ilmoittaa tässä ajatuksensa palveljallensa, hänen
atrioitansa ja juominkiansa ei tarvitse varustaa ylellisillä
kaunistuksilla, hän on tyytyväinen ainoastaan yksinkertaiseen
myrttiseppeleesen; sillä ylelliset varustukset eivät tee nautitsijaa
iloiselle tuulelle, Vaan nautitsijan oma, tarkoitukseen soveltuva
mielenlaatu.

[2] Tässä: "ylellisiä", koska persialaiset olivat tunnetut
ylellisestä elämästänsä.

[3] Kaikki seppeleet ja kiehkurat sidottiin niininkuoririhmalla.

[4] Alkukielessä: "curo", absoluuttisesti käytettynä.

[5] Nim. näin yksinkertaista, tyytyväistä miestä.



TOINEN KIRJA



1 Laulu. (K. Asinius Polliolle)


[1] K. Asinius Pollio syntyi Romassa v. 75 e.Kr. ja kuoli
maatilallansa Tuskulumissa v. 5 j.Kr. Hän oli Augustuksen
suosiossa, Maecenaan, Vergiliuksen ja Horatiuksen hyvä ystävä,
etevä sotapäällikkö, valtiomies, puhuja, runoilija, murhenäytelmäin
kirjoittaja ja historioitsija, valtiollisten toimiensa ohella
hän koetti edistää kansan henkisiäkin pyrintöjä ja perusti
ensimmäisen julkisen kirjaston Romaan. Hän kirjoitti, paitse muuta,
kansalaissodan historian, josta syystä juuri, koska se oli mitä
vaikeimpia tehtäviä, Horatius ylisteleekin häntä tässä laulussa. --
Mitä muuten tämän laulun syntyvuoteen tulee, niin sitä ei tarkoin
tiedetä; toiset arvelevat sen tehdyn ennen Aktiumin tappelua vv.
33-32 välillä e.Kr, toiset taas Aktiumin tappelun jälkeen vv. 29-27
välillä e.Kr.

[2] S.o. kansalaissotaa (bellum civile).

[3] Kvintus Caecilius Metellus Celer ja Lucius Afranius olivat
konsuleina v. 60 e.Kr.

[4] S.o. käännöskohtia, etupäässä Pompejuksen ja Caesarin murhia. --
Egyptiläiset murhasivat edellisen, kun tämä Farsaluksen onnettoman
tappelun jälkeen v. 48 e.Kr., Caesarin voittamana, pakeni sinne;
Caesar taas kaatui salamurhaajain (Markus Junius Brutuksen ja Kajus
Kassiuksen) käden kautta Maaliskuun 15 p:nä v. 44 e.Kr.

[5] Runoilija tarkoittaa tässä K. Julius Caesarin, Kn. Pompejus
Magnuksen ja M. Licinius Krassuksen n.k. triumviraattia v. 60 e.Kr,
jonka tarkoituksena oli antaa keskenäistä apua itsekästen aikomusten
toteuttamiseen.

[6] Nim. sentähden, että se silloisissa puolue-oloissa olisi helposti
voinut vaikuttaa levottomuutta.

[7] S.o. Melpomene. Vrt. Carm. I, 26.

[8] Nim. kansalaissodan historian.

[9] Alkukielessä: "Cecropio cothurno", kekropialaisella
kothurnuksella (joka oli oikeastaan paksulla korkkipohjalla
varustettu, koko jalan peittävä, Kretan metsästäjäin ja
murhenäyttelijäin saapas); siitä: kekropialaisella s.o.
athenalaisella murhenäytelmällä, koska tämä näytelmän laji paraiten
kukoisti Athenassa. -- Nimitys "kekropialainen" johtuu Athenan
Kekropia-nimisestä linnasta, jonka, tarun mukaan, perusti eräs
ikivanha Attikan Kekrops-niminen kuningas, joka oli puoleksi ihminen,
puoleksi käärme.

[10] Pollio oli nim. tunnettu mainioksi puolustuspuhujaksi
oikeuksissa.

[11] V. 39 e.Kr. Pollio valloitti Dalmatian (Salonae-kaupungin) ja
piti sen johdosta triumfin Lokakuun 25 p:nä samana vuonna.

[12] Juno oli Karthagon suojelijatar ja sentähden Romalaisia vastaan.
Vrt. Carm. I, 7.

[13] Nim. Afrikasta, kun Karthago oli hävitetty (v. 146 e. Kr.)
ja Jugurtha kukistettu (v. 105 e.Kr.); sen ajan käsityksen mukaan
jumalat heti lähtivät maasta ja kaupungeista, kun vihollinen
valloitti ne.

[14] S.o. Jugurthan haahmulle. -- Hän oli Numidian kuningas,
jonka romal. sotapäällikkö Marius v. 105 lopulla sai vangiksi ja
sitten Tammik. 1 p:nä v. 104 e.Kr. vei loistavassa voittosaatossa
Kapitoliumiin, josta hän työnnettiin vankiholviin nälkään kuolemaan.

[15] S.o. romalaisella.

[16] Vrt. Carm. I, 2.

[17] S.o. Italian.

[18] S.o. Apulian; tässä: Italian, Roman valtakunnan ylim. Vrt. Carm.
I, 22.

[19] Eräs Kykladein saaria on Keos, josta murherunoelmain päämestari
Simonides oli kotoisin. Hän oli syntynyt v. 560 ja kuoli v. 470 e.Kr.

[20] Dione oli Venuksen äiti.

[21] Alkukielessä: "leviore plectro", keveämmällä näppäimellä s.o.
"sointuisampia".



2 Laulu (K. Sallustius Krispukselle)


[1] Sallustius Krispus, historioitsijan jälkeläinen (nepos)
ja perillinen; hän oli nuoruudessansa elänyt ylellisesti ja
huikentelevaisesti, mutta sitten varttuneempana käytti rikkauttansa
ymmärtäväisesti ja jaloihin tarkoituksiin. Tätä menetystapaa
ylistelee runoilija tässä, esittämällä, että ihmisen mahtavuus ja
hyvä maine eivät riipu laajalle-ulottuvasta vallasta, suurista
maatiluksista ja runsaista raha-aarteista, vaan himojensa
hillitsemisestä ja jalosta elämänlaadusta. -- Laulun arvellaan tehdyn
vv. 26-24 välillä e.Kr.

[2] Oik. metallilevy, raha.

[3] Oik. loisto, hohto.

[4] Aarre-aitan vastakohtana.

[5] Alkukielessä: "extento aevo", jonka ikä on pidennetty s.o. hänen
maineensa on elävä ikuisesti.

[6] Kajus Prokulejus, romal. ritari, Augustuksen ystävä, Maecenaan
puolison Terentian veli. Tämän Augustus lähetti Aktiumin tappelun
jälkeen Antoniusta ja Kleopatraa vangitsemaan.

[7] Isän kuoleman jälkeen jaettiin omaisuus kolmen veljen kesken;
mutta kun kaksi heistä kansalaissodan aikana oli proskriptsioonissa
menettänyt omaisuutensa, jakoi Prokulejus vielä kolmanneksensakin
kolmeen osaan ja antoi osan heille kummallekin.

[8] Alkukielessä: "penna metuente solvi", siivellä, joka pelkää
irroitettaa, joka varouu väsymästä s.o. iäti-uupumattomalla siivellä.

[9] S.o. voitonhimosi.

[10] Vrt. Carm. I, 1.

[11] Eräs Etelä-Hispanian kaupunki; tässä: Hispania ylim.

[12] Sekä itse Karthago että sen alue Hispaniassa s.o. Afrikan ja
Hispanian Punilaiset.

[13] S.o. Parthian. -- Parthialaisten kuningassuku l. Arsakidit,
jotka tämän nimen perivät Parthian ensimmäisestä Arsakes-nimisestä
kuninkaasta, pitivät itsiänsä Persian kuninkaan Kyruksen jälkeläisinä.

[14] S.o. Parthian kuningas, Fraates IV, jonka Parthialaiset
hänen julmuutensa tähden olivat karkoittaneet valta-istuimelta ja
asettaneet Tiridateen hänen sijaansa; Skythalaisten avulla sai
Fraates kuitenkin kuningasvaltansa takaisin. Vrt. Carm. I, 26.

[15] Alkukielessä: "diadema", alkup. side Persian kuninkaan turbaanin
ympärillä; siitä: turbaani, kuningasruunu.

[16] Alkukielessä: "oculo irretorto", taakse kääntämättömällä
silmäyksellä, taaksensa vilkaisematta s.o. välinpitämättä, silmiänsä
niihin lainaamatta.



3 Laulu. (Kvintus Delliukselle)


[1] Kvintus Dellius oli luonteeltansa erittäin häilyväinen mies;
kansalaissodan aikana esim. hän kuului milloin mihinkin puolueesen
(Dolabellan, Kassiuksen, Antoniuksen), mutta liittyi lopuksi
Oktavianukseen (v. 31 e.Kr.) ja saavutti hänen suosionsa ja
luottamuksensa. Asiain näin ollen ja kun sitäpaitsi Dellius näyttää
olleen tyytymätön silloiseen asemaansakin, kehoittaa runoilija
häntä olemaan yhtä tyytyväinen ja vakava niin hyvin myötä- kuin
vastoinkäymisessäkin, muistamaan tämän elämän velvollisuuksia
ja kuoleman välttämättömyyttä sekä ymmärtäväisesti nauttimaan
käsilläolevia mukavuuksia niin kauan kun "kolmen Onnettaren musta
lanka sen sallii".

[2] Nim. mieltä (mentem servare).

[3] Nim. rauhassa ja kenenkään häiritsemättä.

[4] Alkukielessä: "interiore nota Falerni", taampana varastossa
säilytetty, vanhempi, paras laji. Vanhemmat viinilajit jäivät nim.
aina takapuolelle varastoa, kun nuorempia pantiin etupuolelle. Nootan
l. etiketin, johon kirjoitettiin sen konsulin nimi ja vuosi, jonka
aikana se oli kasvanut ja valmistettu, nootan mukaan tuotiin sitä
juotavaksi. Vrt. Carm. I, 9, 11, 20, 37.

[5] Alkukielessä: "flores rosae", ruusun kukkia, gent. epexegeticus.

[6] Nim. nuoruuden.

[7] S.o. Parkain l. Vaihettarien (Klotho, Lakhesis ja Atropos),
jotka olivat Jupiterin palvelijattaria ja jokaiselle ihmiselle hänen
elämänlankansa kehräsivät.

[8] Sentähden että musta kuolema seurasi, kun elämänlanka katkesi.

[9] Nim. kaupungintalosi.

[10] Vrt. CARM. i, 2.

[11] Okeanuksen ja Tethyksen poika, Argoksen ensimmäinen kuningas,
jokijumala. Eli noin v. 1667 e.Kr.

[12] Tässä: Manalan jumala. Vrt. Carm. I, 24.

[13] Nim. Kharonin, s.o. Manalan lauttamiehen; vastaa Tuonen-tyttöä
meidän Kalevalassa.



4 Laulu. (Xanthias Fokeukselle)


[1] Horatius lohduttaa erästä Xanthias Fokeus-nimistä ystäväänsä,
joka oli sattunut rakastumaan omaan orjattareensa, mutta nähtävästi
jälkeenpäin katu ajattelematonta tekoansa. Koko joukon muinaisajan
uhkeita urhoja ottaa runoilija esitelläksensä, joille myöskin on sama
seikka tapahtunut, vaan eivät senvuoksi ole arvoansa menettäneet:
hänenkään siis ei pidä turhia voivotella. -- Laulun arvellaan
tehdyn jälkeen v. 25 e.Kr.

[2] Romalaiset katsoivat nim. erinomaisen suureksi häpeäksi isännälle
rakastua omaan orjattareensa.

[3] Tekmessa oli Frygian kuninkaan Teuthraan tytär, jonka Ajax
Telamoninpoika vangitsi.

[4] S.o. Agamemnon, joka heti Trojan valloituksen jälkeen rakastui
vangittuun Kassandraan. Vrt. Carm. I, 10.

[5] S.o. Akhilleen. Vrt. Carm. I, 8.100

[6] Hektor oli Trojan kuninkaan Priamuksen ja Hekuban poika,
Andromakhen puoliso, urhollisin Trojan sankareita, jonka Akhilles
surmasi.

[7] S.o. Trojan.

[8] Nim. koska he itse olivat suurta sukua.

[9] Penatit olivat perhe-, suku-, heimo- ja valtion jumalia.

[10] S.o. älä ole mustasukkainen.

[11] Lustrum on viiden vuoden aikakausi, siis tässä 40:s ikävuosi.



5 Laulu. (Lalagen rakastajalle)


[1] Horatius varoittaa erästä ystäväänsä ryhtymästä lemmenseikkoihin
Lalagen kanssa liian nuoresta ja käskee hänen odottamaan siksi kun
tämä tulee mieskuntaiseksi.

[2] Nim. ikeesen.

[3] S.o. kaksivaljakon.

[4] Nim. uimalla.

[5] Tekaistu pojannimi.

[6] Alkukielessä: "discrimen", väli, suku-eroitus; apposits. sanalle
Gyges.



6 Laulu. (Septimiukselle)


[1] Septimius oli Horatiuksen hyvä ystävä, Augustuksen suosikki
ja uskottuinen. -- Hänelle runoilija ylistelee tässä Tiburin ja
Tarentumin erinomaista luonnonihanuutta ja sanoo sydämestänsä
haluavansa kummassa tahansa näistä kaupungeista mielellänsä sekä elää
että kuolla, kunhan vaan saisi olla hänen seurassansa.

[2] Vrt. Carm. H, 2.

[3] Kantabria, eräs Hispanian pohjaisia maakuntia, tunnettu villeistä
asujaimistansa, jonka Romalaiset valloittivat v. 29 e.Kr. V. 26
e.Kr. nousivat Kantabrialaiset kapinaan ja luopuivat Romalaisista;
vv. 25-24 välillä he jälleen lannistettiin, mutta lopullisesti he
masennettiin vasta v. 19 e.Kr.

[4] Vrt. Carm. I, 22.

[5] S.o. Katiluksen. Vrt. Carm. I, 7, 18.

[6] Alkukielessä: "senectae", dat., sivumuoto sanasta "senectus".

[7] Nim. Tiburista.

[8] Alkukielessä: "pellitus", nahalla varustettu l. villan
suojelemiseksi nahalla peitetty: siitä: hienovillainen.

[9] Galaesus, eräs Etelä-Italian joki Tarentumin läheisyydessä;
alkukielessä: "Galaesi flumen", gent. epexegeticus.

[10] S.o. Tarentumin alueelle. Tarun mukaan tuli sinne v. 707 e.Kr.
uudisasukkaita Lakoniasta, Falantuksen johdolla.

[11] Nim. Tarentumin alue.

[12] Hymettus on eräs vuori Athenan läheisyydessä Attikassa, tunnettu
mainiosta hunajastansa ja marmoristansa.

[13] Venafrum, eräs ikivanha Samniumin kaupunki, lähellä Kampanian
rajaa, jonka ympäristöllä Italian parhaat öljypuut kasvoivat.

[14] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[15] Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[16] Aulon, eräs ihana laakso Tarentumin alueella, lähellä Saturumia,
tunnettu mainiosta viinistänsä.

[17] Nim. Aulon.

[18] Vanhaan aikaan ruumiit poltettiin ja tuhka koottiin uurnaan,
jossa sitä säilytettiin.



7 Laulu. (Pompejus Varukselle)


[1] Tämä on ilolaulu Horatiuksen hyvän ystävän ja toverin, Pompejus
Varuksen, onnellisen kotiintulon johdosta Filippin tappelusta (v.
30 e.Kr ), johon hänen seurassansa myöskin Horatius oli ottanut
osaa. Asiain näin ollen kehoittaa runoilija häntä valmistamaan
juhlallisuutta jumalain kunniaksi ja tämän vaarallisen retken
muistoksi.

[2] S.o. menettämättä kansalaisoikeuttasi.

[3] Vrt. Carm. I, 31.

[4] Filippi on Makedoniassa, pohjaiseen Strymon-joesta. Filippin
tappelu oli myöhään kesällä v. 42 e.Kr., jossa Brutus ja Kassius
voitettiin.

[5] Nim. Brutuksen puoluelaisten. -- Alkukielessä: "fracta",
ajateltava lisäksi: "erat", oli lannistunut.

[6] Nim. verenvuodatuksen kautta.

[7] Vrt. Carm. I, 2, 10.

[8] Pompejus Varus pakeni muiden tasavaltalaispuoluelaisten kanssa
Sext. Pompejuksen luokse Siciliaan; tämän kuoltua (v. 35 e.Kr.),
liittyi hän Antoniukseen ja palasi kotiin vasta v. 30 e.Kr.

[9] Romal. talon sisäpihaan oli laakeripuita istutettu, joiden
siimeksessä sitten huviteltiin.

[10] S.o. surut-poistavalla.

[11] Vrt. Carm. I, 20.

[12] Tässä: Venus-peli, arvanheitto (Jactus Venereus), jonka avulla
juominginjohtaja määrättiin.

[13] Edonilaiset olivat eräs Thrakian kansakunta, Nessus- ja
Strymon-jokien välillä, kuuluisa Bakkhuksen palveluksesta.



8 Laulu. (Barinelle)


[1] Barine oli nähtävästi eräs vapautettu orjatar (libertma), joka
ihanan-kauniilla muodollansa herätti yleistä huomiota varsinkin
nuorten miesten kesken. Vaikka hän tämän kauneutensa nojalla
oli usein erehtynytkin, eivät jumalat, kuten runoilija tässä
vaikeroitsee, rankaisseet häntä, silloisen käsityksen mukaan, millään
ruumiinvammalla, vaan aina "loisti hän paljoa kauniimpana ja esiytyi
julkisesti nuorukaisten yleiseksi levottomuudeksi".

[2] Alkukielessä: "crederem", absol., uskoisin (nim. "tibi" sinua).

[3] Alkukielessä: "obligasti votis caput", olet lupauksilla
velvoittanut pääsi s.o. olet väärin vannonut onnettomuudeksesi.

[4] Alkukielessä: "cura", praedikatiivi.

[5] S.o. ajattelemattomasti vannoa äitisi tuhan kautta.

[6] Alkukielessä: "toto taciturna noctis signa cum coelo", yön
hiljaiset tähdet koko taivainensa.

[7] S.o. kuolemattomat (immortales).

[8] Nämä samoinkuin Kupidokin olivat Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm.
I, 2.

[9] Nim. jättää (relinquere tectum).

[10] Nim. pelkonsa vuoksi.

[11] Nim. rakkauden henkäys, rakkaus sinuun s.o. että heidän miehensä
parhaiten viihtyvät sinun "ilmakehässäsi", sinun pakinoillasi.



9 Laulu. (Valgiukselle)


[1] K. Valgius Rufus, Horatiuksen hyvä ystävä, kielimies, puhuja ja
runoilija. -- Horatius koettaa lohdutella häntä hänen lemmittyisensä
Mystes-vainajan (luultavasti erään vapautetun orjattaren) kuoleman
johdosta sekä suunnata hänen mielensä ilahuttavimpiin tapauksiin, mm.
etupäässä Augustuksen loistaviin voittoihin. -- Laulu on nähtävästi
tehty vv. 25-24 e.Kr.

[2] S.o. Taurus-vuoren harjanteilla.

[3] Garganus, eräs vuori Apuliassa, pohjaiseen Sipotumista.

[4] Vrt. Carm. I, 3.

[5] Alkukielessä: "ademptum" (sc. tibi), kuoleman kautta sinulta
riistetty s.o. vainaja.

[6] S.o. rakkaus l. ikävä kuolleen suhteen; siitä: kuolleen kuva l.
muoto.

[7] Vrt. Carm. I, 15.

[8] Antilokhus oli Nestorin vanhin poika, jonka Memnon surmasi Trojan
edustalla.

[9] Troilus oli Priamuksen nuorin poika, jonka Akhilles surmasi jo
ennen Homeruksen kuvailemaa sota-aikaa. Vrt. Carm. I, 2.

[10] Nim. niistä, jotka saatiin Armenialaisista ja Parthialaisista.

[11] Nifates, eräs Taurus-vuoren harjanteita, joka kulkee Armenian
lävitse.

[12] S.o. Eufrat; tässä: Parthialaisten alueen asemasta.

[13] Gelonilaiset olivat eräs Skythalais-kansa Isterin tienoilla;
siitä: Skythalaiset ylim.

[14] S.o. kulkevat, muuttelevat. Skythalaiset olivat nim.
kuljeskeleva ratsukansa.

[15] Nim. Augustuksen voittojen kautta vähennetyillä alueillansa.



10 Laulu. (Licinius Murenalle)


[1] Luultavasti Lucius Licinius Varo Murena, konsuli Murenan
poika, Prokulejuksen veli, tuo erittäin rauhaton, kunnianhimoinen
ja tyytymätön mies, joka kansalaissodan aikana menetti kaiken
omaisuutensa, vaan sai sittemmin veljeltänsä uutta sijaan (vrt.
Carm. II, 2). Horatius näyttää pelänneen, että hän tämän levottoman
luonteensa kautta saattaisi ennen pitkää joutua perikadon partaalle,
ja sentähden neuvoi häntä kaikissa yrityksissänsä käyttämään
"kultaista kohtuutta". Sittemmin näyttää hän vehkeilleen Augustuksen
henkeä vastaan ja saaneen surmansa teloittajan tapparasta (v. 22
e.Kr.). -- Laulun arvellaan tehdyn vv. 24-23 e.Kr.

[2] Alkukielessä: "rectius",absol., oikeammin kuin nyt l. kuin jos
toisin tekisit.

[3] Nim. kallioiden ja karien tähden.

[4] Alkukielessä: "saepius" (eikä "saevius"),parasten auktorien
mukaan.

[5] Nim. opilla ja viisaudella.

[6] Alkukielessä: "reducit", tuo (nim. tavantakaa).

[7] Vrt. Carm. I, 2. 15, 24.

[8] Vrt. Carm. I, 26.

[9] Alkukielessä: "contrahes", fut. imper:n asemasta.



11 Laulu. (Kvintius Hirpinukselle)


[1] Runoilija kehoittaa Kvintius Hirpinusta heittämään huolensa
jumalain haltuun ja viettämään elämäänsä, niin kauan kun Onnetar sen
suo, iloisissa viinin- ja rakkaudennautinnoissa.

[2] Vrt. Carm. II, 6.

[3] Vrt. Carm. II, 19.

[4] S.o. nykyinen Adrian meri.

[5] Alkukielessä: "canities", harmaus, harmaat hiukset, vanhuus.

[6] Unen tavall. epiteetti.

[7] Nim. niin syviin ajatuksiin.

[8] S.o. näiden puiden siimeksessä, koska näillä on tuuheat oksat ja
ovat niin muodoin hyvin varjokkaat.

[9] Alkukielessä: "sic temere", niin sikin-sokin l. mullin-mallin
s.o. huoletta niin ja näin.

[10] S.o. ruususeppeleet päässä.

[11] Vrt. Carm. I, 31.

[12] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[13] Lakedaemonin l. Spartan nainen (Helena), jonka tapana oli punoa
hiuksensa päälaellensa solmuun ja sitoa ne rihmalla kiinni.



12 Laulu. (Cilnius Maecenaalle)


[1] Runoilija, jota Maecenas oli kehoittanut ikuisuuttamaan
Augustuksen loistavia urotöitä, valittaa itsellänsä olevan
sellaisiin jaloihin tehtäviin liiaksi vähän voimia ja kykyä, sanoo
itse Maecenaan siihen paremmin sopivan, mutta itsensä kykenevän
hyräilemään ainoastaan Maecenaan ja hänen lemmittynsä Likymnian
keskinäisistä suhteista. -- Laulu näkyy tehdyn noin v. 28-27 e.Kr.

[2] Numantia oli eräs mahtava kaupunki Pohjois-Hispaniassa,
Durius- (Duero-) joen lähteillä, jonka asukkaat noin 10 vuotta
(vv. 141-133 e.Kr.) vastustelivat urhollisesti Romalaisia, kunnes
vihdoin Scipio Afrikanus Minor 15-kuukautisella piirityksellä
sai kaupungin niin ahtaalle, että asukkaat viimein hädissänsä
polttivat itsensä ja kaupunkinsa v. 133 e. Kr.

[3] Hannibal oli eräs kuuluisa Karthagon sotapäällikkö, joka voitti
Romalaiset (konsuli P. Kornelius Scipion) Ticinus-joella v. 218
e.Kr., (konsuli Sempronius Longuksen) Trebia-joella v. 218 e.Kr.,
(konsuli K. Flaminiuksen) Trasimonus-järvellä v. 217 e. Kr.,
(konsulit Terentius Varron ja Aemilius Pauluksen) Kannan luona v. 216
e.Kr. ja valloitti Tarentumin v. 212 e.Kr.

[4] Nim. konsuli Kajus Duiliuksen merivoiton kautta Mylan luona v.
260 e.Kr. ja konsuli Lucius Lutatius Katuluksen Aegates-saarten luona
v. 241 e.Kr.

[5] Vrt. Carm. I, 18.

[6] Hylaeus oli eräs Kentauri, joka Lapithi-taistelussa surmattiin.

[7] Vrt. Carm. I, 3.

[8] S.o. Gigaateja, käärmejalkaisia jättiläisiä, Telluksen (Maan)
Tartaruksen (Manalan) poikia, jotka Jupiter nuolillansa surmasi ja
hautasi Aetnan alle.

[9] Saturnus oli maanviljelyksen jumala, Opsin puoliso, Jupiterin,
Pluton ja Neptunuksen isä. Hän karkoitettiin taivaasta, tuli
Latiumiin, jossa Janus otti hänet vastaan; hänen hallitessansa
oli Latiumissa "kultainen aikakausi". Hänen temppelissänsä
säilytettiin valtionrahasto ja -arkisto; hänen kunniaksensa
vietettiin Saturnalia-juhla Joulukuussa. Myöhemmin hän sekoitettiin
Kronos-jumalaan.

[10] S.o. Roman historiassa.

[11] S.o. niitä, jotka olivat ahdistaneet Roman valtakuntaa.

[12] Nim. voittosaatossa l. triumfissa.

[13] Nim. Roman; Marskentältä Porta-Triumfaliksen kautta pitkin
Sakra-Viaa Jupiterin temppeliin Kapitoliumilla.

[14] Vrt. Carm. I, 26.

[15] Likymnia oli Maecenaan lemmittyinen, muutamain arvelun mukaan
Maecenaan puoliso Terentia, Augustuksen sisar.

[16] Vrt. Carm. I, 12.

[17] Hän oli Persian kuningassuvun (Kyruksen) kanta-isä, tunnettu
suurista rikkauksistansa.

[18] Mygdon (Mύγδον) oli eräs Frygian tarunaikainen kuningas.



13 Laulu. (Puulle, jonka iskusta hän oli kuolemaisillansa.)


[1] Horatius oli kerran, kävellessänsä Sabinilais-talonsa tiluksilla,
hengen vaarassa erään puun iskusta, joka yhtäkkiä, kaatua romahti
aivan hänen viereensä. Tämän tapauksen johdosta runoilija manailee
ensin puun istuttajaa, kääntää sitten huomionsa ylipäänsä kaikkiin
niihin onnettomuuksiin, jotka voivat kohdata ihmistä aivan hänen
odottamattansa, sekä kuvailee vihdoin sitä tilaa, johon ihminen
kuolemansa jälkeen joutuu. -- Milloin tämä laulu on tehty, ei varmaan
tiedetä; toiset arvelevat sen tapahtuneen keväällä v. 30 e.Kr.,
toiset taas keväällä v. 24 e.Kr.

[2] Semmoista, jota tuo kuulu velhotar, Medea, kuningas Aeeteen
tytär, Kolkhiissa käytti.

[3] S.o. foenikialaiset, jotka olivat tunnetut maailman paraiksi
purjehtijoiksi.

[4] S.o. Konstantinopolin salmea.

[5] Nim. Roman valtakunnan.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Vrt. Carm. I, 4, 28.

[8] Aeakus oli Zeuksen ja Aeginan poika, Peleuksen ja Telamonin isä,
Akhilleen ja Ajaxin isoisä. Aegina-saaren kuningas, aikansa jumalisin
ja rehellisin mies, kuoltuansa Manalan tuomari. Vrt. Carm. I, 28.

[9] S.o. Elysium l. Sulola, johon Hermes Manalan tuomarein käskystä
"autuaat sielut" saattoi; Tartaruksen vastakohta, johon "kadotetut
sielut" joutuivat.

[10] S.o. lesbolaisella. -- Lesbos-saaren asukkaat kuuluivat nim.
aeolialaiseen sukuun.

[11] Sapfo oli mainio runoilijatar, kotoisin Lesbos-saaren
pääkaupungista Mytilaenasta (tahi Ereboksesta), kukoisti noin v.
610 e.Kr. Hänen runoistansa huomattakoon erittäinkin n.k. Häälaulut
('Επιϑαλάμοι).

[12] Vrt. Carm. I, 32.

[13] Nim. Sapfon ja Alcaeuksen.

[14] Alkukielessä: "bibit aure" s.o. ammentaa korvillansa, hartaasti
kuunnella.

[15] Nim. haahmujen l. varjojen.

[16] S.o. Kerbeirus (Κέρβερος), Manalan ovenvartija (janitor Orci),
joka kuvaillaan milloin kolmi- milloin viisi- ja milloin satapäiseksi.

[17] S.o. Kostottarien. Vrt. Carm. I, 28.


[18] Vrt. Carm. I, 3, 16.

[19] S.o. Tantalus. Vrt. Carm. I, 6, 28.

[20] Orion (´Ωρίων), Hyrieuksen poika, Hygriasta Boeotiasta,
Eoksen (Auroran, Aamuruskon) lemmitty, mainion väkevä, erinomainen
metsästäjä, jonka Artemis surmasi. Tarun mukaan hän vielä
Manalassakin metsästeli Manalan otuksia.



14 Laulu. (Posthumukselle.)


[1] Runoilija muistuttaa erästä, meille tarkemmin tuntematonta
Posthumus-nimistä ystäväänsä tämän elämän lyhyydestä. Posthumus
näyttää nim. olleen rikas, mutta sangen ahnas; sentähden runoilija
kieltää häntä liiaksi himoitsemasta tätä katoavaista tavaraa, jonka
hänen kuitenkin kerran täytyy jättää perillisten tasattavaksi, ja
koettaa kääntää hänen huomionsa tulevaan, katoamattomaan elämään.

[2] Alkukielessä: "senectae", "senectus"-sanan sivumuoto.

[3] Vrt. Carm. I, 4, 28.

[4] Kreik. Γηρυων, Länsi-Europan kuninkaan Khrysaorin poika,
Hispanian saaren Erythoian kuningas; tarun mukaan kolmipäinen ja
kolmiruumiinen, kuusikätinen ja kuusijalkainen. Hänen härkänsä
Herkules riisti.

[5] Tityos oli Jupiterin ja Gaian poika, hirmuinen jättiläinen,
joka yritti vietellä Latonaa, mutta tämän lapset, Apollo ja
Artemis, surmasivat hänet; rankaistukseksi tästä yrityksestänsä
kaksi korppikotkaa Manalassa istui lakkaamatta hänen maassa
selällänsä olevan ruumiinsa molemmin puolin ja nokki hänen alati
jälleen-kasvavaa maksaansa.

[6] S.o. sotaa. Vrt. Carm. I, 6.

[7] Vrt. Carm. II, 11.

[8] S.o. etelä- l. suvituulta, Sirocco-tuulta.

[9] Kokytus on Manalan jokia. Manalassa on nim. neljä jokea: Styx,
Akheron, Pyriflegethon ja Kokytus; näistä on Akheron pää- ja Manalan
rajajoki, johon kaikki toiset laskevat.

[10] Danaus, Beluksen poika, Aegyptuksen veli, Argos-kaupungin
perustaja, noiden surkean-kuuluisain viidenkymmenen tyttären isä,
jotka, paitse Hypermnestraa, hänen käskystänsä miehensä surmasivat.

[11] Sisyfus oli Aeoluksen poika, Salmoneuksen veli, Korinthuksen
kuningas, tunnettu kavaluudestansa ja saaliinhimostansa. Hän ilmaisi
jokijumala Aesopukselle, että Zeus oli vienyt tämän tyttären
Aeginan; hän ei tahtonut enää palata takaisin Hadekseen, josta hän
oli päästetty ylä-ilmoihin kostamaan puolisoansa huolimattomasta
hautaamisesta. Rankaistukseksi kaikesta tästä sai hän Manalassa
vieritellä suurta kivimöhkälettä jyrkkää vuoren rinnettä ylös, mutta
aina kun hän oli sen saamaisillansa huipulle, vierähti se hänen
käsistänsä jälleen alas. -- Suomen Runotar on ottanut säestääksensä
näitä tässä kosketeltuja Manalan rankaistuksia seuraavin säkein:

    "Louhtaan Sisyfos viers' ylös, tuo vier' ain' alas taaskin;
    Korppia kaks', väsymättä ne Tityon maksoa raastaa,
    Ain' yht' ympäri pyörtää kyyratas Iksion-kurjaa;
    Tantalos nääntyä on janohon, vesi tulvassa seisten;
    Turhaan Danaon tyttäret seulalla ammensi vettä."

[12] Kypressit olivat Manalan jumalalle pyhitetyt ja niitä käytettiin
hautijaiskoristuksina.

[13] Alkukielessä: "dignior", nim. "te", onnellisempi kuin sinä (abi.
compr.).

[14] Nim. marmorilaattaasi, jommoisia rikkaat Romalaiset käyttivät.

[15] Tuhlaava perillinen ei ainoastaan nauti viiniä, vaan vieläpä
kaataa hän sitä maahankin.



15 Laulu. (Aikakautensa Ylellisyydelle.)


[1] Runoilija paheksuu aikakautensa ylellisyyttä, sen rientoja ja
pyrinnöitä; kehuu taas entisen ajan yksinkertaisuutta ja mukavuutta.

[2] Alkukielessä: "regiae", kuninkaalliset, muhkeat.

[3] Lukrinus-järvi, Kampanian rantamaalla; saanut alkunsa, kuten
luullaan, maan halkeamasta, johon sitten ihmiset ovat patojen avulla
sulkeneet veden (s.o. eroittaneet merestä).

[4] Vaahteraan, tuuheain oksain ja lehtien vuoksi, ei viiniköynnös
kierry.

[5] Alkukielessä: "laurea", "laurus "-sanan sivumuoto.

[6] Nim. la'eissa (auspiciis). Vrt. Carm. I, 2.

[7] S.o. vanhemman l. Censoriuksen. Vrt. Carm. I, 12.

[8] Alkukielessä: "excipiebat", ottanut vastaan s.o. ollut päin.

[9] Jotka olivat joko palaneet tahi muuten häviölle joutuneet.



16 Laulu. (Pompejus Grosfukselle.)


[1] Runoilija opettaa tässä laulussa erästä Pompejus Grosfus-nimistä
ystäväänsä (romal. ritaria, kotoisin Siciliasta) käyttämään oikeita
välikappaleita (eritt. tyytyväisyyttä ja himojensa hillitsemistä)
saavuttaaksensa todellisen rauhan ja todellisen onnen, joita jokaisen
on ennen kaikkia etsiminen, olkoon sitten rikas tahi köyhä. -- Laulun
arvellaan tehdyn jälkeen v. 34 e.Kr.

[2] S.o. opastavat, johdattavat.

[3] Alkukielessä: "Thrace", maakunta kansan asemasta.

[4] Vrt. Carm. I. 2.

[5] S.o. liktori, joka aina kulki konsulin edellä, vitsakimppu
(fascis) olalla, tekemään konsulille tilaa väkijoukon lävitse
kaduilla sekä huomauttamaan lähellä-olevia kunniaa tekemään. Myöskin
panivat nämä määrätyt rankaistukset toimeen, vieläpä toimittivat
teloittajan virkaakin.

[6] Vanhempina aikoina kattoliistat maalattiin, mutta myöhemmin
koristeltiin kullalla ja norsunluulla.

[7] S.o. esi-isiltä peritty.

[8] Romalaiset käyttivät hopeista suolakuppia, jonka orjat pitivät
kirkkaana.

[9] Alkukielessä: "brevi aevo". lyhyellä aikaa s.o. lyhyen ajan
varaksi.

[10] S.o. kaakkotuuli.

[11] Kohtalo oli Akhilleelle määrännyt joko lyhyen ja mainehikkaan
tahi pitkän ja maineettoman elämän.

[12] Vrt. Carm. I, 28.

[13] Valjakoiksi käytettiin tavall. tammoja.

[14] Vrt. Carm. I, 3.

[15] S.o. Runotar, Laulutar; runo, laulu.



17 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Horatius onnittelee ystäväänsä Maecenasta, joka melkeen samaan
aikaan, kuin Horatiuskin puuniskusta, oli ollut hengenvaarassa
(hengen sairaana?), vaan sittemmin onnellisesti pelastunut siitä;
sekä rohkaisee häntä vanhan tapansa mukaan jälleen käyttämään
hyväksensä kaikkea, mitä Onnetar tarjoaa, aina eteenkinpäin luvaten
olla hänen todellinen ystävänsä sekä elämän että kuoleman vaiheissa.

[2] Maecenas oli koko loppupuolen elämäänsä ollut kivullainen,
kentiesi hänen ylellisen elämänsä seurauksista; hän luultavasti aina
vähän väliä valitteli tuskiansa runoilijalle.

[3] Alkukielessä: "maturior vis", kypsyneempi voima, ennenaikainen
kuolontapaus.

[4] Tarkoittaa heidän hyvin läheistä ystävyyttänsä. Vrt. Carm. I, 3.

[5] Alkukielessä: "nec carus aeque" (nim. "atque nunc sum"), "nec
superstes integer", en enää olisi samanarvoinen (nim. kuin nyt olen),
enkä jälkeesi jääneenä (s.o. aivan) kokonainenkaan.

[6] Vergiliuksen mukaan Khimaera oli Manalan portilla. Vrt. Carm. I,
27.

[7] Gyges oli eräs jättiläinen.

[8] S.o. Oikeus, kreikk. Δίκη, Zeuksen ja Themiksen tytär, Parkain
sisar.

[9] Vrt. Carm. II, 3.

[10] Nim. syntyessäni, syntymähetkelläni.

[11] S.o. tähtisikerö Vaaka.

[12] S.o. tähtisikerö Skorpiooni.

[13] Vanhain luulon mukaan riippui ihmisen onnellisuus siitä, minkä
tähden kiiluttaessa hän sattui syntymään. Senvuoksi jakoivat he
tähdet kahteen osaan, nim. onnea-ennustaviin, joihin kuuluivat:
Libra, Jupiter, Venus, Luna y.m. ja onnettomuutta-ennustaviin taas:
Skorpios, Kaprikornus, Saturnus, Mars y.m.

[14] S.o. Kauriin tähtisikerö. Vanhain luulon mukaan tämä tähti
tuotti raju-ilmoja, hallitusmullistuksia y.m.

[15] Tässä: tähti. Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[16] Tässä: tähti. -- Runoilija on nähtävästi koko tällä lauselmalla
tahtonut ilmaista, että Jupiter oli sattunut juuri Maan ja
Saturnuksen välille, joten Saturnus peittyi kokonaan Jupiterin
varjoon. Vrt. Carm. II, 12.

[17] S.o. Kohtalo, eritt. kuolonkohtalo.

[18] Vrt. Carm. I, 20.

[19] Vrt. Carm. II, 13.

[20] Vrt. Carm. I, 4, 17.

[21] S.o. runoilijain, jotka olivat Merkuriuksen suojeluksessa.

[22] Nim. Jupiterille tahi Menestykselle (Salus).



18 Laulu. (Ahnaalle.)


[1] Runoilija kehuu olevansa tyytyväinen omiin yksinkertaisiin
elontapoihinsa pienellä Sabinilais-tilallansa; paheksuu taas muiden
ylellisyyden- ja loistonhimoa, joka saattaa usein heidät vielä
haudan partaallakin laittomuuksiin ja ajattelemattomiin tekoihin;
lopuksi muistuttaa hän tämän elämän katoavaisuudesta ja kuoleman
välttämättömyydestä.

[2] Vrt. Carm. II, 16.

[3] Nim. marmoripalkit. Vrt. Carm. II, 6.

[4] Afrikasta (Numidiasta) tuotiin kellertävää, punasuonista marmoria
romalaisia rakennuksia varten.

[5] Vrt. Carm. I, 1.

[6] S.o. vapaasyntyiset.

[7] Lakonia, eräs maakunta Peloponnesuksella, jonka purpura, Tyruksen
purpuraa lukuun ottamatta, oli parasta arvoltansa.

[8] Oikeastaan: hautaasi.

[9] S.o. täyttääksesi, laajentaaksesi merenrantaa rakennuksiasi
varten.

[10] Baja (Bajae), Kampanian rannalla, lähellä Neapolia, vastapäätä
Puteolia, Misenumin lahden läheisyydessä, jossa oli Roman laivaston
satamapaikka; tunnettu terveellisestä ilmanalastansa, Romalaisten
paras kylpypaikka. Juuri tämän ilmanalan ja ihanan aseman vuoksi
ylhäiset Romalaiset rakennuttivat sinne itsellensä erinomaisen
muhkeita palatseja, joten tästä pikkukaupungista oli syntymäisillänsä
toinen Roma.

[11] Alkukielessä: "continente ripa", abl. abs., kun ranta on
keskeymätön s.o. jos rannalle ei ole rakennettu.

[12] Alkukielessä: "satelles Orci", toiset luulevat tällä kohdalla
tarkoitettavan Kerberusta (Manalan kolmipäistä koiraa), toiset taas
Kharonia (Manalan lautturia). Vrt. Carm. I, 24; II, 3, 13.

[13] Vrt. Carm. I, 3, 16.

[14] Vrt. Carm. I, 28.

[15] S.o. Pelopsin. Vrt. Carm. I, 6.



19 Laulu. (Bakkhukselle.)


[1] Tässä laulussa, joka nähtävästi on mukailua eräästä
kreikkalaisesta dithyrambista, ylistelee runoilija Bakkhuksen
hyviä töitä ihmiskuntaa kohtaan; sitten esittelee Horatius hänen
rankaistuksiansa vihollisia kohtaan ja vihdoin kuvailee hänen
urhollisuuttansa ja rohkeuttansa.

[2] Vrt. Carm. I, 1, 7.

[3] S.o. yksinäisillä paikoilla, joissa Bakkhus mielellänsä oleskeli.

[4] Vrt. Carm. I, 1

[5] Vrt. Carm. I, 1.

[6] Eräs laji Bakkhatinnain riemuhuutoja.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] S.o. Bakkhatinnain sauva, jonka ympärille oli kierretty
muratinvarsia ja viiniköynnöksiä.

[9] S.o. Bakkhatinnoista, jotka riehuen viettivät Bakkhuksen juhlaa.

[10] Jumalain sallimuksesta vuoti Bakkhuksen juhlaa viettäville
viiniä, maitoa ja hunajaa, vaikka niistä muuten olisi kuinkakin puute
ollut.

[11] Pentheus oli Kadmuksen kylvämistä käärmeenhampaista syntyneen
Ekhionin ja Kadmuksen tyttären Agaven poika, Theban kuningas,
joka pilkkasi Bakkhuksen palvelusta, ja sentähden hänen äitinsä
sisarillensa repi hänet kappaleiksi Kithaeron-vuorella; hänen kotinsa
hävitettiin perinpohjin.

[12] Lykurgus oli Thrakiassa asuvain Edonien kuningas, joka
vastusteli Bakkhuksen palvelemisen leviämistä maassansa ja vainosi
Bakkhuksen palvelijoita. Rankaistukseksi tästä tuli hän sokeaksi,
vieläpä pian menetti henkensäkin.

[13] Tarun mukaan Orontes- ja Hysdaspes-joet tottelivat, kun niitä
kosketti thyrsus-sauvalla.

[14] S.o. Indian meren, jonka Bakkhus, tarun mukaan, tyvensi.

[15] So. ilman vaaraa.

[16] Bistonidit olivat eräs kansakunta Thrakiassa, etelään
Rhodopesta, kuulut Bakkhuksen palveluksestansa.

[17] Bakkhatinnat käyttivät kiharoissansa käärmeitä, jotka jumalan
sallimuksesta heitä eivät vahingoittaneet.

[18] Gigaatit olivat Gaian ja Tartaruksen pojat, käärmejalkaiset
jättiläiset, jotka Jupiter nuolillansa surmasi ja hautasi Aetnan alle.

[19] S.o. Jupiterin.

[20] Bakkhus muutti itsensä tässä taistelussa jalopeuraksi.

[21] Rhoetus oli eräs Gigas.

[22] Bakkhusta pidettiin hedelmällisyyden suojelijana ja kuvailtiin
kultasarviseksi.

[23] Mm. kun Bakkhus meni Manalaan äitiänsä Semeleä hakemaan. Vrt.
Carm. II, 13.



20 Laulu. (Cilnius Maecenaalle.)


[1] Horatius ilmaisee tässä laulussa ystävällensä Maecenaalle
tuolla tavallisella, hienolla tavallansa ajatuksensa nimensä ja
maineensa kuolemattomuudesta, jonka hän on runoillansa itsellensä
saavuttava; pitää sentähden juhlalliset hautijaiset ynnä muut
ikuisuuttamispuuhat, jotka mahdollisesti seuraavat hänen kuolemansa
jälkeen, turhina ja kieltää ne kokonansa.

[2] Nim. runoilija ja joutsen.

[3] Vrt. Carm. I, 34.

[4] S.o. päältäni ja kaulaltani.

[5] S.o. joutseneksi.

[6] Vrt. Carm. I, 3.

[7] Vrt. Carm. II, 13.

[8] Vrt. Carm. I, 22.

[9] Pohjanpuoleisilla, pohjaisilla.

[10] Vrt. Carm. II, 13.

[11] Vrt. Carm. I, 35.

[12] S.o. Italian soturien.

[13] Vrt. Carm. II, 9.

[14] Vrt. Carm. I, 29.

[15] S.o. Rhonen.

[16] S.o. näennäisissä.

[17] Oikeastaan: haudan.



KOLMAS KIRJA.



1 Laulu. (Ihmisten erilaisista riennoista.)


[1] Runoilija esittelee tässä laulussa Roman nuorisolle, että
todellinen onnellisuus ei riipu rikkaudesta ja arvosta, vaan
tyytyväisyydestä ja himojen hillitsemisestä.

[2] Nim. Runottarien palvelukseen.

[3] Oikeastaan: suosikaa kieliänne s.o. olkaa ääneti.

[4] Nim. Roman.

[5] Oikeastaan: laumainsa.

[6] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[7] Vrt. Carm. 11. 12.

[8] Tahi: "joka sai loistavan voiton Gigaateista." Vrt. Carm. 11,19.
-- Alkukielessä: "triumfus" s.o. voiton johdosta pidetty juhlaretki
l. -kulkue, jossa voiton-saanut sotapäällikkö kulki valkealla
hevosella ja vaunuilla, laakeriseppele päässä ja norsunluinen
valtikka kädessä, halki Roman kaupungin Kapitoliumiin, sotaväen
seuratessa "io triumphe"-huudoilla ja lauluilla.

[9] Oikeastaan: kulmakarvoillansa.

[10] S.o. puita tahi viiniköynnöksiä, joita Romalaiset istuttelivat
riveihin, tavall. romal. viittosen (V) muotoon.

[11] Romalaiset toimittivat vaalinsa Marskentällä.

[12] Nim. viranhakija.

[13] Tässä: personoittuna, kreik. 'Ανάγκη.

[14] Tarkoittaa tuota kuuluisaa tarua "Damokles-miekasta". --
Syrakusassa oli itsevaltijas, Dionysius nuorempi. Hänellä oli paljo
imartelijoita, niiden joukossa myöskin Damokles. Tämä alituisesti
ylisteli hänen onnellisuuttansa. Kyllästyneenä tähän, valmisti
Dionysius kerran suuret pidot, joissa Damokles sai istua Dionysiuksen
valta-istuimella, varustettuna kaikilla itsevaltiaan oikeuksilla.
Pidoissa totteli häntä kaikki, jopa itse Dionysiuskin. Ne olivat
erinomaisen hauskat ja Damokles näytti sangen onnelliselta.
Mutta sattumalta joutui Damokles vilkaisemaan kattoon ja huomasi
hämmästykseksensä hienossa rihmassa päänsä yläpuolella katossa
riippuvan paljastetun, terävän miekan. Hän peljästyi ja syöksähti
paikalla istuimelta alas. Silloin huomautti Dionysius hänelle, että
itsevaltijaan asema on aina samallainen, yhtä vaarallinen, kuin
hänen, istuessansa miekka päänsä yläpuolella riippumassa.

[15] Sicilialaiset atriat olivat tunnetut ylellisyydestänsä ja
loistostansa.

[16] Tässä: ihanaa laaksoa ylim. Vrt. Carm. I, 7.

[17] Arkturus, samoinkuin Hoeduskin, kuuluivat
onnettomuutta-ennustaviin tähtiin; näiden noustessa ja laskiessa
tavall. myrskyilmat seurasivat. Vrt. Carm. 11, 17.

[18] Alkukielessä: "mendax", valheellinen; "fundus mendax",
sellainen maatila, joka pettää omistajansa toiveet s.o. viljaa-,
satoatuottamaton.

[19] S.o. sitä kuumuutta, joka seurasi Kanikulan (Koirantähden)
nousua ja oli kasveille sangen turmiollinen.

[20] Näillä täytettiin mertä komeita rakennuksia varten.

[21] Nim. patoihin tarpeellisia.

[22] S.o. Pelko, personoittuna.

[23] Uhkaukset, personoittuina.

[24] Nim. laivaan.

[25] S.o. Huoli, personoittuna.

[26] Valkeaa, punasuonista marmoria tuotiin Synnadan
marmorilouhoksesta Frygiasta, rakennustarpeiksi.

[27] Vrt. Carm. II, 12.

[28] Eräs hyvänhajuinen voide, jota tuotiin Indiasta, Syriasta ja
Arabiasta. Tässä: "Achaemenium costum" s.o. Persian balsami.

[29] S.o. atriumia, jossa esi-isäin rintakuvat olivat; siellä myös
perheenemäntä piikoinensa työskenteli ja vieraat vastaan otettiin.



2 Laulu. (Roman nuorisolle.)


[1] Runoilija ylistää tässä Roman nuorisolle esi-isäin muinaista
sotakuntoa, hyviä tapoja ja pyhää jumalain kunnioittamista, jotka
olivat juuri ne hyveet, joiden avulla Roman valtio oli saavuttanut
mahtavuutensa, vaan jotka runoilijan aikoina olivat jääneet kovin
takapajulle.

[2] Alkukielessä: "puer", poika; nuorukainen, asevelvollinen, joksi
Romalainen tehtiin 17 v. iällä.

[3] Alkukielessä: "eques", ratsastaja, praedikatiivi.

[4] Vrt. Carm. I, 2.

[5] S.o. suurimmissa vaaroissa (in summis periculis).

[6] Nim. vihollisten.

[7] S.o. naima-ikäinen.

[8] Entisen ajan tavan mukaan katselivat vaimot ja lapset kaupunkein
muureilta niiden edustalla tapahtuvia tappeluja.

[9] Alkukielessä: "agminum", tässä sama kuin "belli".

[10] Nim. jonkun ystävällisen, naapurikuninkaan poika.

[11] Vrt. Tyrtaeus (7, 1 ed. Bergk p. 308): Tεϑnάμεvai, γαρ καλόν
εν προμάχοισι πεσόντα ανδρ´ άγαϑον, περί η πατρίδι μαρνάμενον;
sekä meidän Kalevalamme säkeitä:

    "Somap' on sotahan kuolla,
    Kaunis miekan kalskehesen."

[12] Koska nim. pakenevain polventaipeet ja selkä ovat vihollisiin
päin käännettyinä.

[13] Kuvannoll. sanottu liktoorein vitsakimpuissa olevista kirveistä.
Vrt. Carm. II, 16.

[14] Alkukielessä: "popularis aurae", kansanpuuskan l. suosion.

[15] Alkukielessä: "immeritis mori", litotes, pro: "dignis
immortalitate".

[16] Vrt. Simonides (p. 398 ed. Schneidew): έστι καί αίγας
ακίνδυνον γέρας.

[17] Oikeastaan: "salaisen Cereen" j.n.e. -- Ceres oli Saturnuksen
tytär, Jupiterin ja Pluton sisar, Proserpinan äiti, hedelmällisyyden
ja maanviljelyksen jumalatar, jota kuvaeltiin unikukka käteen.
Myöskin kätki hän vainajain sielut poveensa ja oli niin muodoin
kuolleiden jumalatar. Muutamia vuosia kuningasten karkoittamisen
jälkeen vihittiin hänelle temppeli Romassa. Suuri "Cerealia"-niminen
juhla Huhtikuulla vietettiin sirkus-leikkinensä hänen kunniaksensa.
Häntä palveltiin varsinkin Thessaliassa, Attikassa (Eleusiissa) ja
Siciliassa. -- Erään tarun mukaan ryösti Pluto hänen tyttärensä
Proserpinan. Jupiterilta sai hän luvan lähteä Manalaan hakemaan tätä
takaisin. Mutta Proserpina oli ennättänyt maistaa kranaatti-omenaa,
joten asiasta ei enää tullut mitään. Silloin suostui Ceres siilien,
että Proserpina tuli Pluton puolisoksi ja eli puolen vuotta Manalassa
ja toisen puolen maailmassa. -- Cereen "salainen palvelus" on jäte
muinaisten Pelasgilaisten luonnonuskonnosta. Tätä oli kahta lajia,
nim. Eleusiin "mysteriat" ja Athenan "tesmoforiat". Eleusiin juhlat
taas olivat: suuret, joita vietettiin syksyllä yhdeksän päivää, ja
pienet, joita vietettiin keväällä. Esimiehenä näissä oli aina näiden
perustajan Eumolpuksen jälkeläinen, myöhemmin myös Athenan kuningas
tahi toinen arkhontti, joka piti viran aina kuolemaansa asti. Juhlaa
viettävät käyttivät purpuraviittaa ja päässänsä myrttiseppelettä.
Toimituksina näissä juhlissa olivat: puhdistukset, sovitukset,
uhrit, juhlasaatot, öiset kulut ja uutten jäsenten vihkimiset.
Salaisoppiin kuuluivat etenkin syvälliset kysymykset jumalain ja
ihmisten tilasta keskenänsä sekä sielun tilasta kuoleman jälkeen.
Salaisopin jäseneksi pääsemisen välttämättömänä ehtona oli: puhtaus
ja synnittömyys. Tesmoforiat, joita viettivät ainoastaan vaimot,
kantaen käsivarsillansa vasuja, joissa oli vertauksellisia merkkejä
yhteiskunta- ja perhe-elämästä sekä maanviljelyksestä, olivat
Lokakuussa.

[18] S.o. jota ei ole kyllin kunnioitettu l. palveltu.

[19] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[20] Oikeastaan alkukielen mukaan: yhdistänyt l. liittänyt viattoman
vialliseen.



3 Laulu. (Caesar Augustukselle.)


[1] Tässä laulussa Horatius esittelee rehellisyyden (justitia) ja
kestäväisyyden (constantia) niiksi hyveiksi, jotka sekä yksityisille
että koko Roman valtiolle ovat saattaneet kuolemattoman nimen
jälkimaailmassa; sitävastoin petoksen ja horjuvaisuuden seurauksena
esittelee hän Trojan kurjan perikadon. -- Laulu on nähtävästi tehty
jälkeen v. 27 e.Kr.

[2] S.o. raivo, vimma (furor).

[3] Vrt. Carm. II, 14.

[4] Vrt. Carm. II, 11.

[5] Nim. tämän hyveen (sc. constantia) avulla l. kautta.

[6] Vrt. Carm. I, 3.

[7] Vrt. Carm. I, 3.

[8] Alkukielessä: "arces igneas", tuliset s.o. tähtien valaisemat
l. kiiluvat linnat. -- Etelä-Hämeen kansan kielessä käytetään tämän
käsitteen ilmaisemiseksi sanaa "tähtitarha".

[9] Alkukielessä: "quos inter", anastrofe, pro: "inter quos".

[10] Romalaisilla oli tapana ruokapöydässä sekä juomingeissa maata
longallansa pöydän ääressä.

[11] Alkukielessä: "hac" (sc. arte); siis oikeastaan: tämän hyveen
tähden ansioittuneena j.n.e.

[12] Vrt. Carm. I, 1, 7.

[13] Nim. taivaasen.

[14] Romuluksen nimi, jonka hän jumaloittuna sai; myöskin Augustusta
kutsuttiin tällä nimellä, koska hän oli ikäänkuin Roman toinen
perustaja.

[15] Vrt. Carm. I, 6.

[16] Vrt. Carm. I, 3.

[17] Vrt. Carm. I, 7; II, 1.

[18] Alkukielessä: "gratum", mieluista, mieluisat sanat s.o. myöntyen.

[19] S.o. Paris. Häntä sanotaan "turmiokkaaksi" (fatalis), koska
Trojan oli Kohtalo (Fatum) määrännyt hävitettäväksi; "Riettaaksi",
koska hän oli vietellyt Helenan ja "tuomariksi" (judex), koska
hän Peleuksen ja Thetiin häävieraiden (jumalattarien) välisessä
kultaomenan-riidassa oli tuomarina ja määräsi sen "kauneimmalle"
(Venukselle), josta palkinnoksi sai Helenan. Vrt. Carm. I, 2.

[20] S.o. Helena.

[21] Tarun mukaan Poseidon ja Apollo rakensivat "sovitusta
palkkiosta" Trojan muurit; mutta kun työ oli valmis, kielsi Laomedon
palkkion heiltä ja ajoi uhkauksillansa jumalat kaupungista pois.

[22] S.o. Laomedon kansoinensa.

[23] Nim. rankaistusta saamaan, kostoa kärsimään.

[24] S.o. neitseelliselle.

[25] Vrt. Carm. I, 6, 12.

[26] S.o. Helenan.

[27] S.o. Paris.

[28] S.o. Kreikkalaisia.

[29] Oikeammin: jumalain eripuraisuuden kautta, koska toiset niistä
olivat Akhivilaisten (Kreikkalaisten), toiset Trojalaisten puolella.

[30] S.o. Aeneaan jälkeisen, Romuluksen. Vrt. Carm. I, 2.

[31] S.o. Rhea Sylvia. Vrt. Carm. I, 2.

[32] Nim. Romuluksen.

[33] S.o. Jumalain (Olympoksen) asuntoihin. Vrt. Carm. I, 3.

[34] S.o. Romalaiset, jotka polveutuivat Troialaisista. Vrt. Carm. I,
2.

[35] Alkukielessä: "inultae", pro: "impunes", rankaisematta, ilman
vaaraa.

[36] Vrt. Carm. I, 2.

[37] Nim. Roma.

[38] S.o. Välimeri.

[39] Niilinvirta Egyptissä.

[40] Nim. Roma.

[41] Alkukielessä: "irrepertum", löytämätöntä, keksimätöntä.

[42] Alkukielessä: "sic", siten; selitetty tarkemmin seuraavalla:
"että maa sen kätkee" (cum terra celat).

[43] Alkukielessä: "pluvii rores", s.o. "imbres", vesisateet.

[44] Vrt. Carm. I, 1.

[45] Alkukielessä: "nimium pii" (nim. Trojaa kohtaan) s.o. liiaksi
isänmaansa (Trojan) etua tarkoittaen.

[46] Augustuksella oli aikomus muuttaa valta-istuin Romasta Trojaan.
Tämä tuuma ei näytä runoilijaa miellyttäneen ja sentähden hän asettaa
tässä Junon suuhun nämät uhkaavat lauseet. Myöskin aikaisemmin oli
Caesar ajatellut tehdä valtakunnan pääkaupungiksi joko Trojan tahi
Alexandrian.

[47] Foebus oli Trojalaisten suojelusjumala. Vrt. ed.

[48] Juno oli Argoksen suojelusjumalatar.

[49] Nim. jotka voittaja oli surmannut.

[50] Vrt. Carm. I, 26.



4 Laulu. (Kalliopelle.)


[1] Tässä laulussa, jolla runoilijan tarkoitus oikeastaan on ylistää
Augustuksen ansioita, vaikka hän tuolla hienolla, tunnetulla
tavallansa sovittaa sen Runottareen, opettaa Horatius, että viisaus,
ymmärtäväisyys ja sivistys ovat ihmisen onnellisuuden elinehtoja,
mutta sitävastoin raakuus ja väkivalta saattavat hänet ennen pitkää
perikadon partaalle.

[2] Vrt. Carm. I, 26.

[3] S.o. Olympoksesta, jossa Runottaret, Zeuksen tyttäret,
asuskelivat.

[4] Nim. laulaa (dicere).

[5] Nim. Runottaren.

[6] Nim. luulen (videor).

[7] Runottaret oleskelivat tavall. lehdoissa, senvuoksi sanotaan
niitä "pyhiksi".

[8] "Tarunomaisiksi" sanotaan kyyhkysiä sentähden, että niiden
kerrotaan kantaneen Zeukselle ambrosiaa ja vieneen ensimmäistä
elatusta Semiramiille, joka oli kuolemaan jätetty. -- Runoilija
näkyy tässä jälittelevän erästä tarua nuoresta Pindaruksesta, jonka
huulia mehiläisten kerrotaan medellä kostutelleen, kun hän jollakin
matkallansa oli nukahtanut taivasalle.

[9] Vultur, eräs vuori Apulian ja Lukanian rajalla, etelään
Venusiasta.

[10] Akherontia, Bantia ja Forentum, kaupunkeja Venusian
läheisyydessä, Vulturin juurella.

[11] Alkukielessä: "non sine dis", litotes (= cum dis), ei ilman
jumalia s.o. jumalain avulla.

[12] S.o. teidän lemmikkinänne.

[13] Vrt. Carm. II, 16.

[14] Praeneste, perinvanha Latiumin kaupunki, kaakkoon Romasta. Sen
terveellisen ilmanalan vuoksi ylhäiset Romalaiset viettivät siellä
kesä-aikaansa.

[15] Vrt. Carm. I, 7, 18.

[16] Nim. niin menen niihin. Vrt. Carm. II, 18.

[17] Filippi, eräs Makedonian kaupunki.

[18] Palinurus, eräs Lukanian niemi, joka sai nimensä Aeneaan
perämiehestä, joka sen edustalla joutui haaksirikkoon ja hukkui.

[19] Nim. "Bosporus Thracius".

[20] S.o. Syrian. Vrt. Carm. I, 31.

[21] Konkanilaiset, eräs kantabrialainen kansakunta Hispaniassa.

[22] Vrt. Carm. II, 9.

[23] S.o. Tanais- l. Don-joella.

[24] Augustus käytti joutohetkensä tavallisesti runokirjallisuuden
lukemiseen, vieläpä itsekin runoili. Vrt. Carm. I, 26.

[25] Titan oli Uranoksen (taivaan) ja Gaian (maan) poika, Saturnuksen
vanhempi veli, josta syntyi Titanein suku, kuusi luvultansa; nämä
riitelivät Jupiterilta taivaan hallintoa, vaan tämä ukonnuolella
paiskasi heidät Tartarukseen.

[26] Nim. Jupiter.

[27] S.o. Manalaa (Tartarusta).

[28] S.o. Gigaatit. Vrt. Carm. II, 19.

[29] Nim. Otos ja Efialtos, Aloeuksen (Neptunuksen) ja Ifimedeian
pojat. Yhdeksännellä ikävuodellansa hyökkäsivät he Olymposta vastaan,
vangitsivat Marsin, joka vastusti heitä; Apollo heidät vihdoin
lannisti.

[30] Pelion, eräs Thessalian vuori.

[31] Vrt. Carm. I, 3.

[32] Tyfoeus oli Tartaruksen ja Gaian poika, hirveä jättiläinen,
jolla oli sata lohikäärmeenmuotoista, tultasuitsevaa päätä ja
hirveä ääni. Hän oli niin suuri, että päällänsä kosketteli pilviä
ja sylellänsä ulottui idästä länteen. Hän tahtoi anastaa itsellensä
vallan jumalain ja ihmisten suhteen, mutta Jupiter surmasi ja hautasi
hänet Aetnan alle jonka puhkeamiseen hänen luultiin vaikuttavan.

[33] Mimas oli eräs Kentauri.

[34] Porfyrion oli Uranoksen ja Gaian poika, jättiläinen, jonka
Herkules Gigaati-taistelussa surmasi.

[35] Vrt. Carm. II, 19.

[36] Enkeladus oli eräs Gigas, jonka niskalle Minerva taistelussa
paiskasi Sicilian.

[37] Vrt. Carm. I, 6, 12.

[38] Vulkanus oli Jupiterin ja Junon poika, Venuksen puoliso,
tulenjumala ja metallinvalmistustaidon keksijä. Pajoinansa käytti hän
tulivuoria, erittäinkin Aetnaa, ja apulaisinansa Kyklops-jättiläisiä.
Hänen kunniaksensa vietettiin "Vulcanalia"-niminen juhla Elokuussa.

[39] Vrt. Carm. I, 7; II, 1.

[40] Kastilia, kuulu lähde Parnasos-vuoren juurella.

[41] Lykia, eräs Vähän-Asian maakunta, jossa oli Apollon temppeli ja
oraakkeli Patarassa, hänen palveluksensa pääpaikka. 1

[42] S.o. Kynthosta, erästä vuorta Delos-saarella. Vrt. Carm. I, 21.

[43] Patara oli eräs Lykian kaupunki, Xanthos-joen suulla. Vrt. sama
run. ed.

[44] Tässä personoittuina.

[45] Vrt. Carm. II, 17.

[46] Vrt. Carm. I, 12.

[47] Vrt. Carm. II, 13.

[48] Terra l. Tellus (Maa) on Gigaatien äiti. Vrt. Carm. II, 19.

[49] Vrt. Carm. I, 24.

[50] Vrt. Carm. II, 14.

[51] Pirithous oli Jupiterin ja Dian poika, Lapithein kuningas, jonka
häissä syntyi tuo kuulu taistelu Lapithein ja Kentaurien kesken
(vrt. Carm. I, 18). Hän tahtoi ystävänsä Theseuksen avulla ryöstää
Proserpinan Manalasta, mutta Pluto pani hänet irroittamattomiin
kahleisin.



5 Laulu. (Caesar Augustuksen kunniaksi.)


[1] Horatius rohkaisee tällä laulullansa Augustusta, joka varusteli
sotaretkille Britannialaisia ja Parthialaisia vastaan (v. 27
e.Kr.) sekä ylistelee sitä ikuista mainetta, joka näiden kansain
kukistamisesta oli hänelle tuleva. Sitten runoilija manailee sitä
häpeää, joka tahrasi Roman valtion kuulun maineen, kun Krassus joutui
tappiolle ja hänen sotilaansa, ollessansa Parthialaisten vankeina,
naimasitoumusten kautta liittyivät lähemmin heihin, jopa taistelivat
heidän riveissänsäkin omaa isänmaatansa vastaan; aivan näiden
vastakohtana taas kehuu Reguluksen jaloa tekoa ja lujuutta. -- Laulu
on nähtävästi tehty noin v. 27 e.Kr.; toiset kyllä arvelevat sen
tehdyn v. 20 e.Kr., jolloin Parthialaiset antoivat Roman sotavangit
ja liput takaisin, vaan tällä arvelulla ei näytä olevan luotettavaa
perustusta.

[2] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[3] S.o. näkyväisenä.

[4] Nim. maailmassa.

[5] Vrt. Carm. I, 2.

[6] Roman lain mukaan avioliitot muukalaisten kanssa ja etenkin
vihollisen maassa olivat ankarasti kielletyt.

[7] Marsilaiset ja Apulialaiset olivat Italian urhollisempia
sotureja. Vrt. Carm. I, 2.

[8] S.o. "Nomen Romanum", josta todelliset Romalaiset kopeilivat.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] Nim. Jupiter-Kapitolinus s.o. Jupiterin temppeli
Mons-Tarpejus-nimisellä Roman kukkulalla.

[11] Toisten mukaan: "in armis", aseissa, nim. Romalaisia vastaan.
Tällainen tapaus sattui esim. tappelun jälkeen, jolloin Kvintus
Labienus pakeni Parthialaisten luo ja näiden päällikkönä anasti
Syrian ja Foenikian v. 40 e.Kr.

[12] Vrt. Carm. I, 2.

[13] Vrt. Carm. I, 12.

[14] Tästä alkaa Reguluksen senaatissa pitämä puhe.

[15] Nim. Karthagon.

[16] Karthagolaiset eivät siis enää pelänneet mitään vaaraa
Romalaisten puolelta, vaan alkoivat jälleen puuhailla,
saavuttaaksensa entistä mahtavuuttansa.

[17] S.o. rahalla.

[18] Nim. verkon asettajaa vastaan.

[19] Nim. samassa määrässä kuin Roma häviää.

[20] S.o. Reguluksen.

[21] S.o. senaattorit.

[22] Reguluksen kärsimykset eivät ole, tarkemman tutkimuksen mukaan,
täydellisesti luotettavia; varma kuitenkin on, että hän joutui
Karthagolaisten vangiksi v. 255 e.Kr. ja kuoli sitten Karthagossa.

[23] S.o. turvattiensa suojelijana ja välittäjänä.

[24] Vrt. Carm. II, 6.

[25] Vrt. Carm. II, 6.



6 Laulu. (Roman kansalle.)


[1] Horatius moittii tässä laulussa aikakautensa ylellisyyttä
ja tapainturmiota sekä kehoittaa kansalaisiansa todelliseen
jumalanpelkoon ja kohtuulliseen elintapaan, jotka ovat juuri
ne tehoisat välikappaleet, joiden avulla valtakunnat paraiten
saavuttavat onnellisuutensa ja mahtavuutensa.

[2] Nim. Roman valtion uskonnolliseen häviöön.

[3] Nim. aina Sullan ajoista asti.

[4] Kansalaissodan aikoina oli täydellinen uskonnollinen häviö
tullut: jumalain kunnioittaminen oli laimiinlyöty, useat temppelit
olivat raunioina joko tulipalon tahi vanhuuden seurauksista tahi
olivat muuten perinpohjin hävitetyt.

[5] Nim. joko tulipalon tahi uhrin savusta.

[6] Nim. jumalain palveluksesta l. kunnioittamisesta.

[7] S.o. Italialle.

[8] Nim. Krassuksen v. 53 e.Kr. ja Antoniuksen v. 40 e.Kr.

[9] Monaeses ja Pakorus olivat Parthialaisia sotapäälliköitä.

[10] Nim. auspiciumilla l. lintukatseloilla.

[11] Parthialaiset käyttivät pieniä vitjoja kaulassansa.

[12] Vrt. Carm. I, 35.

[13] S.o. Afrikalaiset, Kleopatran laivasto.

[14] S.o. naima-ikäinen.

[15] Jonialaiset tanssit olivat tunnetut tulisista liikkeistänsä.

[16] Nim. tyttönä ollessansa.

[17] Nim. vaimona ollessansa.

[18] Alkukielessä: "inter vina", viinin keskellä s.o. juomingeissa.

[19] Nim. kestipöydästä.

[20] S.o. ensimm. punilaissodassa. Vrt. Carm. II, 12.

[21] Pyrrhus oli Epeauksen kuningas.

[22] Vrt. Carm. II, 9.

[23] Vrt. Carm. II, 12.

[24] S.o. sabinilaisilla.

[25] S.o. kun ilta tuli.

[26] Alkukielessä: "aetas peior avis", pro: "peior aetate avorum".



7 Laulu. (Asterielle.)


[1] Horatius lohduttelee erästä Asterie-nimistä ystävätärtänsä,
joka sureksii ja kaipaa myrsky-ilman, kaukana vieraassa maassa,
viivyttelemää lemmittyänsä (miestänsä?), vakuuttaen tämän kyllä
olevan uskollisen Asterielle ja palaavan sieltä hänen luoksensa
jälleen keväällä; sitävastoin kieltää hän Asterien, lemmittynsä
poissa ollessa, kovin paljon suosimasta naapuriansa.

[2] Vrt. Carm. II, 5, 17.

[3] S.o. länsituulet.

[4] S.o. Bithynian. Vrt. Carm. I, 35.

[5] Vrt. Carm. I, 28.

[6] Kreik. Epeiruksen kuulu merikaupunki, lähellä Keraunia-vuorta.

[7] Kapra, eräs Ajomiehen tähti-sikerön tähtiä.

[8] Alkukielessä: "non sine multis", litotes, runsaasti.

[9] Nim. rakkaudesta Gygesta kohtaan.

[10] Nim. Kloën. Vrt. Carm. I, 23.

[11] Niin. sinuun, Gygeesen.

[12] Bellerofon oli surmannut sukulaisensa ja paennut Proetuksen,
Tirynsin kuninkaan luokse, puhdistuaksensa rikoksestansa. Silloin
Proetuksen puoliso, Anteia, nosti kanteen häntä vastaan.

[13] Peleus oli Thessalian kuningas, Aeakuksen poika, Telamonin veli,
Thetiin puoliso, Akhilleen isä. Häntä syytti Hippolyte, Akastuksen,
Jolkuksen kuninkaan puoliso, saastaisista aikeista, koska ei voinut
tätä itseensä miellyttää. Eräs Kentauri Khiron pelasti hänet
kuitenkin.

[14] Vrt. Carm. I, 28.

[15] Magnesia-nimisestä Thessalian maakunnasta.

[16] Ikarus-meren kallioita. Vrt. Carm. I, 1.

[17] S.o. Tiberin. Vrt. Carm. I, 2.

[18] Nim. Enipeuksen.



8 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Horatius kutsuu ystäväänsä Maecenasta tulemaan Maaliskuun
ensimmäiseksi päiväksi luoksensa, juhlailemaan sen johdosta, että
hän oli onnellisesti pelastunut kuolemasta, jonka kaatuessansa oli
vaikuttamaisillansa eräs hänen Sabinilaistilallansa myrsky-ilman
rouhima puu (vrt. Carm. II, 13); hän oli sitten päättänyt pyhittää
tämän päivän joka vuosi Sallimukselle tapauksen muistoksi.

[2] Horatius oli naimaton; siis: "vanhapoika", vanha nuorimies.

[3] Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Roman vallasvaimot
viettivät vuosittain loistavaa juhlaa (Matronalia) avioliittojen
perustajattaren ja suosijattaren Junon kunniaksi.

[4] S.o. turpeista tehdylle alttarille.

[5] Oikeastaan: asetetut.

[6] Nim. Latinan- ja Kreikankieleen; muita kieliä Romalaiset
halveksivat raakoina ja muukalaisina.

[7] Romalaisilla oli tapana uhrata valkeita elukoita jumalillensa,
paitsi Manalan jumalille, jotka aina saivat mustia.

[8] Liber oli runoilijain suojelija. Vrt. Carm I, 7, 12. --
Oikeastaan hänen oli pelastanut Faunus. Vrt. Carm. II, 17.

[9] Alkukielessä: "anno redeunte", vuoden palatessa jälleen s.o. joka
vuosi.

[10] Vrt. Carm. I, 9.

[11] L. Volsatius Tullus ja M. Aemilius Lepidus olivat konsuleina v.
66 e.Kr.; siis kysymyksessä-oleva viini oli noin 43 v. vanhaa.

[12] Romalaisilla oli tapana savustella viinejä, jotta ne pikemmin
saisivat vanhan ja hyvän ma'un.

[13] Nim. jotka tavallisesti seuraavat ylellisestä nauttimisesta.

[14] S.o. sisällisten asiain suhteen (sota-asioista pitivät huolta
Augustus ja Agrippa); hän johti niin. Augustuksen poissa-ollessa
sisällistä hallitusta.

[15] Hän oli Getein, erään Thrakian kansakunnan, kuningas

[16] Nim. Romalle (Romae).

[17] Vrt. Carm. I, 2.

[18] Vrt. Carm. II, 6.

[19] S.o. kauan-kestäneessä l. pitkällisessä sodassa.

[20] Vrt. Carm. I, 19.

[21] Alkukielessä: "neglegens", pro: "non timens", jonka tähden myös
"ne" seuraa; siis: huolimatta l. pelkäämättä, että j.n.e.

[22] Alkukielessä: "paree", pro: "noli", älä, j.n.e.



9 Laulu. (Lydialle.)


[1] Tämä laulu on n.k. kanssapuhe (dialogus), jossa kumpikin, sekä
Horatius että Lydia, ilmaisevat toisillensa, miten onnelliset
he ennen olivat, nauttiessansa toistensa todellista lempeä ja
uskollisuutta ja miten onnettomiksi he taas olivat tulleet
keskinäisen rakkautensa loukkautumisesta; vihdoin he kuitenkin
sopivat keskenänsä ja lupaavat olla toisillensa uskollisia sekä
elämässä että kuolemassa. -- Tämä laulu on muuten erinomaisen
älykkäästi ja viehättävästi tehty. Eräs ulkomaalainen tiedemies
(Julius Caesar Scaliger, 1484-1558) sanoo tämän olevan yhtä "suloisen
kuin jumalain ruoan ja juoman" sekä lisää, että hän "mieluummin
tahtoisi olla tällaisen laulun tekijänä, kuin koko Aragonian
kuninkaana". Tiedemiehet ovat antaneet tälle laululle nimen "Carmen
amoeboeum", kreik. ασμα άμοίβοΐον.

[2] Alkukielessä: "gratus eram", olin mieleen s.o. pysyin suosiossa.

[3] S.o. onnellisemmin.

[4] Alkukielessä: "Persarum rege", Persialaisten k. s.o. Persian k.

[5] Alkukielessä: "alia arsisti", palanut (sc. rakkaudesta) toiseen
s.o. rakastanut l. lempinyt toista.

[6] Alkukielessä: "multi nominis", gent. qualit., suuri- l.
kuulu-niminen, tunnettu, "nimi-kuulu".

[7] Vrt. Carm. I, 23; III, 7.

[8] S.o. vähä-arvoisempi l. huonompi kuin Khloë.

[9] S.o. Rhea Sylviaa. Vrt. Carm. I. 2.

[10] Alkukielessä: "citharae sciens", gent., kitaraa (sc. soittaa)
taitava.

[11] Alkukielessä: "animae", henkeäni s.o. rakastettuani,
sydänkäpyäni; oik. sama kuin "puellae", tyttöäni.

[12] Nim. rakkauden.

[13] Thurii, orum; eräs Etelä-Italian (Lukanian) kaupunki,
Athenalaisten perustama uudisasutus (colonia), ent. Sybaris.

[14] Vrt. Carm. I, 2; II, 7.

[15] Kauniin henkilön vertaus.

[16] Vrt. Carm. II, 11.



10 Laulu. (Lycelle.)


[1] Runoilija koettaa tällä "sisäänpyrkimislaulullansa"
(παρακλαυσίϑυρον, sc. μέλος) taivuttaa erästä Lyce-nimistä
tyttöä avaamaan oviansa, kun hän, muka kosimistuumissa, pyrkii tämän
luokse; mutta kun koko tämä yritys ei näyttänyt vaikuttavan tyttöön
mitään, alkaa runoilija ladella tavallista korkeampia sanoja.

[2] S.o. Don-joesta.

[3] Sentähden ett'eivät au'enneet.

[4] Alkukielessä: "incolis Aquilonibus", tässä adjekt. käyt.,
maassa-raivoavat pohjatuulet.

[5] S.o. avonainen piha (impluvium) romalaisen asuinrakennuksen
keskellä, johon puita oli istutettu; tätä käytettiin huvitus-paikkana
(viridarium).

[6] Vrt. Carla. I, 2, 15.

[7] Vrt. Carm. I, 2.

[8] S.o. ett'ei jumalatar kääntäisi sen kulkua toiseen suuntaan.
Kuvannollinen lause. Ajatus siinä on seuraavaa laatua: Ole
varoillasi, ett'ei sinua, jota nyt ihaillaan ja etsiskellään,
tulevaisuudessa halveksita.

[9] Lycen sukuperä näyttää polveutuneen Etruriasta.

[10] Penelope, Ikaruksen ja Periboean tytär, Ithakan kuninkaan
Odysseuksen puoliso, joka tämän "harharetkillä" ollessa ei suostunut
kosijain viettelyksiin.

[11] S.o. Makedonian. Vrt. Carm. I, 26.

[12] Alkukielessä: "pellice", pro: "amore pellicis", siis oikeammin:
Pierian porton rakkaudesta haavoittunut.

[13] Alkukielessä: "animum", acc. resp., mielesi suhteen, mieleltäsi.

[14] S.o. Mauretanian, Afrikan.

[15] Alkukielessä: "coelestis", s.o. "pluviae" (sc. aquae).



11 Laulu. (Lydelle.)


[1] Runoilija rukoilee kanteleen keksijältä, Merkuriukselta, apua
pehmittääksensä kanteleellansa ja laulullansa erään Lyde-nimisen
kaunottaren kylmäkiskoista sydäntä; kuvailee, varoitukseksi hänelle,
Danauksen tytärten rikoksen ja rankaistukset sekä esikuvaksi yhden
heistä, Hypermnestran, jalon esimerkin.

[2] Vrt. Carm. I, 2, 10.

[3] Amfion oli Zeuksen ja Antiopen poika, joka, tarun mukaan, sai
lyyryn Merkuriukselta ja rakensi Theban muurit laulullansa.

[4] Tässä personoittuna.

[5] Alkukielessä: "nuptiarum expers", häistä osaton s.o. naimaton,
lemmenseikoista tietämätön.

[6] Alkukielessä: "cruda" (= immatura), verinen, ei vielä
mieskuntainen, liian nuori.

[7] Alkukielessä: "comitesque", praedikatiivi sanoille "tigres" ja
"silvas".

[8] S.o. Manalan (Tartaruksen).

[9] Silloin kun Orfeus meni Manalaan puolisoansa, Eurydikea,
noutamaan ja lepytteli Kerberusta. Vrt. Carm. I. 12: II. 13.

[10] Ixion oli Flegyaan, Lapithein kuninkaan poika, Pirithouksen isä,
Kentaurien kanta-isä. Hän kosi Diaa, Deioneuksen tytärtä; lupasi
vanhan tavan mukaan Deioneukselle kallisarvoisia morsiuslahjoja
ja kutsui hänet asuntoonsa, jossa tämä putosi erääsen, Ixionin
valmistamaan, salaiseen tulikuoppaan ja paloi. Kuitenkin jätti Zeus,
joka sääli häntä, vehkeen kostamatta. Sittemmin yritti hän ryhtyä
Junoon, mutta Hermes, Zeuksen käskystä, paiskasi hänet Manalaan,
jossa hän käsistänsä ja jaloistansa sidottiin iäti-pyörivään tuliseen
pyörään. Vrt. Carm. II, 14.

[11] Vrt. Carm. II, 14.

[12] Vrt. Carm. II, 14.

[13] Alkukielessä: "lymphae", gent. inopiae.

[14] Vrt. Carm. I, 24.

[15] Nim. Hypermnestra.

[16] Soihtu (fax) oli tehty tavallisesti hongan, harvemmin
orapihlajan säleistä ja sitä käytettiin monenlaisissa eri tiloissa,
niinkuin hautijaisissa, häissä y.m. Tällainen n.k. hääsoihtu (fax
nuptialis) pidettiin hääpäivänä, morsiamen edessä. -- Horatius
koskettaa tässä kohdin mainittua seikkaa siitä syystä, että tuo
kuuluisa murha oli määrätty hääyönä tapahtuvaksi.

[17] Oikeastaan: loistavasti, loistavalla tavalla.

[18] Sentähden että hän oli käskenyt tyttärensä tällaiseen kamalaan
tekoon.

[19] Nimeltänsä Lynkeus, Aegyptuksen poika.

[20] S.o. kuolema.

[21] Alkukielessä: "falle", nim. "fugiendo", pakenemalla.

[22] Alkukielessä: "singulos" s.o. "suum quaeque maritum", kukin oman
miehensä.

[23] Alkukielessä: "feriam", nim. "ferro", koskettaa raudalla l.
miekalla s.o. surmata.

[24] Alkukielessä: "classe", pro: "navibus", laivastolla, laivoin,
mertä myöden.

[25] Numidia, eräs Afrikan pohjaispuolisia maakuntia.

[26] Vrt. Carm. I, 2.

[27] Hypermnestra nim. odotti kuolemaa isältänsä,
tottelemattomuutensa rankaistukseksi.



12 Laulu. (Neobulelle.)


[1] Runoilija lohduttaa Neobulea, joka oli silmittömästi rakastunut
nuoreen Hebrukseen; lopuksi hän ylistelee Hebruksen monipuolisia
kykyjä.

[2] Alkukielessä: "amori dare ludun", antaa leikin rakkaudelle s.o.
suositella l. noudattaa rakkautta.

[3] Alkukielessä: "exanimari", hengästyä puolikuoliaaksi, mennä
tajulta.

[4] Alkukielessä: "patruae verbera linquae", sedällisen kielen
pieksemisiä s.o. sedän toraa.

[5] S.o. Venus. Vrt. Carm. I, 2.

[6] S.o. Lempi l. Amor.

[7] Lipara, eräs Aeolian saaria, pohjaispuolella Siciliaa.

[8] S.o. Athenen, käsitöiden ja erittäinkin kutomataidon
suojelijattaren. Vrt. Carm. I, 6, 12.

[9] Nim. uimisen l. kylpemisen edellä.

[10] Vrt. Carm. I, 2.

[11] Vrt. Carm. I, 27; III, 7.

[12] Alkukielessä: "apertum", pro: "apertum campum".



13 Laulu. (Bandusian lähteelle.)


[1] Runoilija ylistelee tässä Bandusian lähdettä ja lupaa sille
loistavan uhrin.

[2] Alkukielessä: "O fons Bandusiae", gent. epexegeticus. --
Bandusian lähde oli Horatiuksen syntymäkaupungin Venusian
läheisyydessä.

[3] Alkukielessä: "vitro splendidior", abl. comp., lasia kirkkaampi.

[4] Joka vuosi Lokakuun 13 p:nä vietettiin n.k. Lähdejuhla l.
Fontinalia, jolloin paiskottiin kukkakiehkuroita veteen, toimitettiin
vuodatusuhreja ja teurastettiin pukki n.k. vedenjumalille.

[5] Alkukielessä: "cornibus primis", ensim. sarvista s.o.
"sarvenaluista".

[6] Vrt. Carm. I, 17; III, 1.

[7] Alkukielessä: "loquaces", puheliaat, kielevät, lirisevät.



14 Laulu. (Roman kansalle.)


[1] Runoilija kehoittaa sekä Roman kansaa yleisesti että erittäinkin
Augustuksen omaisia, tuttavia ja sotilaita uhraamaan ja viettämään
loistavaa juhlaa sen johdosta, että Augustus voittajana ja
onnellisesti palaa Kantabrian sodasta v. 24 e.Kr. Romaan jälleen;
itse sanoo hän pitävänsä tämän päivän pyhäin pyhänä ja viettävänsä
erittäin juhlallisesti.

[2] Vrt. Carm. I, 3.

[3] S.o. hän sai loistavan voiton, lannisti Kantabrialaiset.

[4] Vrt. Carm. II, 4.

[5] S.o. Livia, Augustuksen puoliso.

[6] S.o. Oktavia, Augustuksen sisar.

[7] S.o. sotilasten.

[8] Nim. Caesar Augustuksen.

[9] Nim. valtion suhteen (curas civiles).

[10] Nim. sisällissotaa (tumultus Italicus).

[11] Alkukielessä: "mori per vim", väkivallan kautta kuolla s.o.
väkivaltaista kuolemaa.

[12] Marsilais- l. liittolaissota oli vv. 90-85 e.Kr.

[13] Orjainsodan (tumultus servilis), joka oli vv. 73-71 e.Kr.,
johtaja.

[14] L. Munatius Plankus ja M. Lepidus olivat konsuleina v. 42 e.Kr.



15 Laulu. (Khlorikselle.)


[1] Runoilija kehoittaa erästä Khloris-nimistä akkaa luopumaan
vihdoinkin entisestä irstaisuudestansa, koska kuolema jo on aivan
hänen kiintereillänsä, ja jättämään kaikki nuorempien haltuun.

[2] S.o. pahanmaineisille.

[3] Alkukielessä: "maturo funeri", kypsän s.o. jotenkin lähellä
haudan parrasta.

[4] S.o. rumentamasta kaunisten neitosten seuraa vanhoilla,
kurttuisilla kasvoillasi.

[5] Tytön nimi.

[6] S.o. tunkee väkisin heidän suojihinsa.

[7] Thyias, haltioissansa-oleva s.o. Bakkhatinna l. Bakkhuksen juhlaa
viettävä. Vrt. Carm. II, 19.

[8] Nothus merkitsee oikeastansa: avioton, salavuoteinen, äpärä;
tässä: nom. propr., miehen nimi.

[9] Nim. Foloëta.

[10] Luceria, kaupunki Pohjais-Apuliassa, kuuluisa erinomaisista
villoistansa.

[11] S.o. villakankaat.

[12] Kun nim. viinimalja on tyhjennetty, jää pohjaan jonkunlaista
sakoa (faex).



16 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Tässä laulussa Horatius opettaa, että rikkaus ei tee ihmistä
tosi-onnelliseksi: hän on aina rauhaton ja himoitsee yhä enempää;
vaan onnellisuus, sanan oikeassa merkityksessä, riippuu himojensa
hillitsemisestä ja tyytyväisyydestä. -- Aiheen kirjoittaaksensa
tämän laulun sai Horatius sen johdosta, että Augustus oli v. 28
e.Kr. tarjonnut hänelle kirjurinvirkaa hovissansa, vaan Horatius
hylkäsi sen, koska hän ei rakastanut mahtavuutta, vaan rauhallista
ja yksinkertaista elämää, jonka hän parhaiten voi saavuttaa
maatilallansa Sabinilaisten maassa.

[2] Linnan seinät olivat vaskivaruiset.

[3] Danaë oli Akrisiuksen, Argoksen kuninkaan tytär. -- Oraakkeli
oli hänelle ennustanut, että Danaën pitäisi synnyttää poika,
joka surmaisi iso-isänsä. Siitä peljästyi Akrisius ja pani
Danaën maanalaiseen suojaan (Horatiuksen mukaan vaskitorniin)
säilytettäväksi. Mutta Zeus "tapasi häntä kultasateessa" ja hän
synnytti Zeukselle pojan, nimeltä Perseus. Akrisius heitätytti
arkussa äidin poikinensa mereen, mutta Diktys, Serifuksen kuninkaan
veli, pelasti heidät. Kuningas itse, nimeltä Polydektes, kasvatti
Perseuksen hovissansa Serifuksella (Kykladein saarella). Myöhemmin
Perseus tietämättänsä surmasi diskuksella (kiekolla) iso-isänsä
Larissan leikkilöissä.

[4] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[5] Vrt. Carm. I, 2.

[6] Nim. oraakkelin ennustuksen tähden.

[7] S.o. vartijain, palvelijain.

[8] S.o. kivimuuritkin.

[9] S.o. Amfiarauksen, joka ei tahtonut ottaa osaa Polyneikeen
retkeen ("Seitsemän Thebaa vastaan"), vaan piiloutui, koska hän
edeltäkäsin tiesi retken onnettoman lopun. Hänen puolisonsa
Erifyle, jonka Polyneikes lahjoi kultaisella kaulaseppeleellä,
ilmoitti kuitenkin miehensä olopaikan ja tämän täytyi lähteä
mukaan. Täällä Amfiaraus suistui surman suuhun (maan repeämisen
johdosta) ja Erifylen taas surmasi hänen oma poikansa Alkmaion tuon
edellä-mainitun kavalluksen johdosta. Vrt. Carm. I, 18.

[10] S.o. suku.

[11] S.o. Filip II Makedonian kuningas, hallitsi vv. 360-336 e.
Kr., "emptor Olynthi" l. "mercator Graeciae", jonka lauseena oli:
"Kultakuormaa kuljettava aasi pääsee kivimuurienkin ylitse"; hän
valloitti lahjain avulla Olynthuksen, Potidaean, Amfipolin, Pydnan
y.m.

[12] S.o. kreikkalaiset (esm. Spartan, Molossien y.m.)
pikku-kuninkaat.

[13] Esim. Menaan, Pompejuksen orjan, jonka tämä vapautti ja
teki laivastonsa päälliköksi; myöhemmin luopui Menas kuitenkin
hyväntekijästänsä ja meni lahjottuna Oktavianuksen puolelle. Vrt. Ep.
4.

[14] Vrt. Carm. I, 1.

[15] S.o. rikasten halveksiman, vähäpätöisen.

[16] Kollektiivisesti, siis: Apulialaiset.

[17] S.o. Digentia, eräs puro Sabinilaisten alueella, lähellä
Horatiuksen maataloa.

[18] Vrt. Carm. I, 1.

[19] Kalabria, eräs Ala-Italian maakunta, tunnettu
mehiläishoidostansa.

[20] S.o. kampanialaisessa. -- Laestrygonit, tarun mukaan, eräs
villi jättiläiskansa Sisiliassa, alkup. kotoisin Formian tienoilta
Kampaniasta.

[21] S.o. Gallia-Cisalpinan.

[22] Alyattes, Lydian kuningas, tuon mainion rikkaan Kroesuksen isä.

[23] Vrt. Carm. II, 12.

[24] Alkukielessä: "bene est", hyvin on sen laita s.o. onnellinen on
se, joka j.n.e.



17 Laulu. (Aelius Lamialle.)


[1] Horatius kehoittaa ystäväänsä, ritari Aelius Lamiaa,
"huomispäiväksi" laittamaan Geniuksen kunniaksi loistavat kemut,
koska se, ennustuksista päättäen, myrskynsä ja sateensa tähden olisi
muuten ikävänlainen viettää. Vrt. Carm. I, 26.

[2] Lamus oli Laestrygonilaisten kuningas, Formian perustaja. Lamiain
suku (Aelia gens) kuului Roman ylhäisimpiin sukuihin.

[3] Nim. vanhasta Lamuksesta (ab vetusto Lamo).

[4] Nim. Lamuksesta.

[5] Formia, eräs Latiumin kaupunki, Appiuksen tien varrella,
ikivanha tyrrhenialaisten merirosvojen pesäpaikka, tunnettu mainosta
viinistänsä. Sen ihanalla ympäristöllä oli ylhäisillä Romalaisilla
(esim. Cicerolla) huviloita.

[6] Marika oli eräs puolijumalatar Minturnan seuduilla Liris-joen
varrella, jolle tammipuisto (lucus Maricae) oli pyhitetty,
Vergiliuksen mukaan Latinuksen äiti.

[7] S.o. rantamaata Minturnan luona, Liris-joen suulla.

[8] Vrt. Carm. II, 16.

[9] Koska varis, tarun mukaan, eli "yhdeksän ihmisikää" vanhaksi.

[10] Nim. ennenkun myrsky ja sade tulevat.

[11] Nim. liedelle.

[12] Geniusta pidettiin ihmisen suojelija-, holhooja- ja onnenhaltija
henkenä, jonka luultiin johtavan häntä aina syntymästä kuolemaan
asti. Syntymäpäivinä uhrattiin sille viiniä, kukkakiehkuroita
ja pyhää savua. Iloisella elämän nautinnolla luultiin häntä
ihastutettavan. Valanteoissa huudettiin häntä todistajaksi.

[13] S.o. nuori.



18 Laulu. (Faunukselle.)


[1] Kevään alussa runoilija rukoilee Faunusta kesän ajalla
suojelemaan vainioitansa ja karjaansa sekä lupaa hänelle tämän
hyvänteon palkinnoksi muhkean uhrin.

[2] Vrt. Carm. I, 4. 17.

[3] Vrt. Carm. I, 1.

[4] S.o. eritt. kevätpuolla syntyneitä pikku-elukoita. -- Toiset
arvelevat sanan "alumnis" tarkoittavan kevätkasveja, eikä pientä
karjaa.

[5] S.o. Joulukuulla.

[6] S.o. Joulukuun 5 päivä. -- Faunukselle vietettiin oikeastaan
kaksi juhlaa vuodessa, nim.: Helmikuun 13 p:nä, jolloin häntä
rukoiltiin kesän kuluessa suojelemaan maita ja karjoja; ja Joulukuun
5 p:nä, jolloin häntä taas kiitettiin kesällä saadusta suojeluksesta.

[7] S.o. Sabinilaismaanmiehet.

[8] Kuvaus jumalan kunnioittamisesta seuraavasta täydellisestä
turvallisuudesta.

[9] Lehdet putoilevat nim. puista viimeistänsäkin Joulukuulla.

[10] Alkukielessä: "fossor", oik. viinamäen kaivaja; siitä: maanmies.

[11] Alkukielessä: "ter", kolmesti, kolmitahdissa.

[12] Alkukielessä: "pepulisse"; tässä: "pellere", pro: "pulsare".

[13] S.o. vaivaa-tuottavaa.

[14] Alkukielessä: "ter ... terram", alliteratsiooni.



19 Laulu. (Telefukselle.)


[1] Horatius kehoittaa tässä laulussa ystäväänsä Telefusta iloisesti
viettämään yhteistä juhla-ateriaa, johon kaikkein ystäväin ja
tuttavain piti osaa ottaa ja josta ei saanut puuttua viiniä, ei
lemmenhuvituksia, eikä laulua.

[2] Nim. ajan puolesta.

[3] Vrt. Carm. II, 3.

[4] Kodrus oli Athenan viimeinen kuningas Hän pelasti Attikan
Dorilaisten hävityksistä siten, että hän, saatuansa tietää
Dorilaisille annetun oraakkelin lauseen, "että voittaisivat,
ell'eivät surmaisi vihollisen kuningasta", tuntemattomana hiipi
Dorilaisten leiriin, haasti siellä riitaa ja sai surmansa v. 1068
e.Kr., jonka jälkeen Dorilaiset peljästyneinä käpäsivät tiehensä
Attikasta.

[5] S.o. Peleuksesta, Akhilleesta, Neoptolemuksesta, Telamonista,
Ajaxista ja Teukerista. Vrt. Carm. II, 13.

[6] S.o. Iliumin muurein edustalla.

[7] Khios, eräs Jonian rannan läheinen Arkipelagin saari, tunnettu
mainiosta viinistänsä. -- Paitsi Khioksen viiniä, käytettiin
ulkomaalaisista viineistä paraiten Thasoksen ja Lesboksen.

[8] Nim. kylpemistä varten.

[9] Kim. juhlaa varten.

[10] Peligniläiset, eräs Samniumin kansakuntia, mainio noitakansa,
näiden maassa, korkean maa-alan vuoksi, oli viileä ilmanala.

[11] Auguri, pappiskunnan jäsen, joka salamoista, lintujen lennosta,
äänestä ja pyhäin kanain syönnistä sekä muista ilmaumisista ennusteli
tulevia asioita. Tämmöinen oli Lucius Lucinius Murenakin.

[12] Voidaan myös selittää: "mielen mukaan" (commode).

[13] Vrt. Carm. I, 26.

[14] Nim. yhdeksää.

[15] Nim. mittaa.

[16] Vrt. Carm. I, 2.

[17] Vrt. Carm. I, 18.

[18] Nim. Telefus.

[19] S.o. Lykuksen puoliso, Rhode.

[20] S.o. Ehtootähti.

[21] Vrt. Carm. I, 33.



20 Laulu. (Pyrrhukselle.)


[1] Runoilija kehoittaa erästä kaunista Pyrrhus-nimistä nuorukaista
varoumaan tuon tytön vihasta, jolle hän oli ollut haitaksi
lemmenseikoissa, koska tämä, jalopeuran tavoin, voisi raadella häntä;
lopuksi kuvailee hän tämän kauneutta.

[2] S.o. riistät heidät emältänsä.

[3] Vrt. Carm. I, 23.

[4] Nim. emäjalopeura.

[5] S.o. nuorten metsästäjäin.

[6] Tulinen taistelu (grande certamen), appositsiooni lauseelle: kun
hän kulkee (cum ibit etc.) j.n.e.

[7] Nim, viinestä.

[8] S.o. Nearkhuksen.

[9] S.o. harjansa.

[10] Nireus oli Kharopouksen poika, kaunein Kreikan sankareista
Trojan sodassa.

[11] S.o. Ganymedes, Tros-nimisen Trojan kuninkaan poika, Jupiterin
hellikkö ja juomanlaskija; hän ryöstettiin Ida-vuorelta, jossa
hän oli isänsä karjaa kaitsemassa. -- Ida on korkea vuori Trojan
läheisyydessä Frygiassa, kuuluisa Kybelen palveluksesta.



21 Laulu. (Viini-astialle.)


[1] Toimittaessansa juhlallisuutta M. Valerius Messala Korvinusta
varten, joka oli aikakautensa etevämpiä miehiä (puhuja, runoilija,
filosoofi, sotilas y.m.) ja kävi vieraana runoilijan luona, kehoittaa
runoilija parasta viini-astiaansa, jossa oli hänen syntymävuonnansa
valmistettua Massikus-viiniä ja siis hyvin arvokasta, lahjoittamaan
tälle arvoisalle vieraalle hyvyyksiänsä, samalla kuvaten viinin
vaikutuksia yleensä.

[2] Lucius Manlius Torkvatus ja Aurelius Kotta olivat konsuleina v.
65 e.Kr.

[3] Alkukielessä: "geris", tuot seurassasi l. mukanasi (in te
contines).

[4] Tahi: mihin tarkoitukseen tahansa lieneekin valmistettu.

[5] Vrt. Carm. I, 20.

[6] S.o. tuoda nautittavaksi.

[7] Nim. viinivaraston yläkerrasta (ex apotheca).

[8] M. Valerius Messala Korvinus, syntyi v. 69 e.Kr., kuoli v. 3
j.Kr. Oli ensin Brutuksen ja Kassiuksen puoluelainen, meni Filippin
tappelun jälkeen Antoniuksen ja vihdoin Oktavianuksen puolelle.
Oli konsulina v. 31 e.Kr. ja sai suuren voittosaaton (triumfin)
Akvitanian lannistamisen johdosta v. 27 e.Kr.

[9] S.o. vaikka hän on perin oppinut.

[10] Nim. Censoriukson l. vanhemman. Vrt. Carm. II, 15.

[11] Lyaeus sama kuin Bakkhus. Vrt. Carm. I, 7.

[12] S.o. annat voimia l. rohkeutta.

[13] Alkukielessä: "post te", sinun jälkeesi l. kiintereilläsi,
senrassasi s.o. nautittuansa sinua (viiniä).

[14] S.o. kuningasten mahtavuutta l. voimaa.

[15] Vrt. Carm. I, 7 12.

[16] Vrt. Carm. I, 2.

[17] Vrt. Carm. I, 2.

[18] Vrt. Carm. I, 2, 21.



22 Laulu. (Dianalle.)


[1] Runoilija pyhittää Dianalle erään Sabinilaistalonsa läheisyydessä
kasvavan petäjän ja lupaa joka vuosi sen juurella toimittaa hänelle
määrätyn uhrin (vrt. Carm. I, 12).

[2] S.o. vaimoja.

[3] Synnyttäjättärien suojelijattarena oli hänellä nimenä Juno Lucina
(kreik. Έίλειϑυία).

[4] Dianaa kuvailtiin taivaassa Lunana, maassa Dianana ja Manalassa
Hekatena.

[5] Nim. Sabinilaisten maassa.

[6] Nim. petäjää, sen juuria.

[7] S.o. joka suuntaa iskun sivulle päin.



23 Laulu. (Fidylelle.)


[1] Runoilija kieltää erästä Fidyle-nimistä maalaistyttöä (hänen
maatalonsa emännöitsijää l. villikaa?) puuhailemasta suuria, komeita
uhreja; sillä jumala ei katso uhrin suuruuteen tahi komeuteen, vaan
siihen mielenlaatuun, jolla uhri toimitetaan: pienet uhrit ovat
kylliksi pienille jumalille, suurille taas ylipapit toimittavat
valtion puolesta suuria uhreja.

[2] S.o. uudellakuulla, oik. kuun syntyessä (nascente luna). Silloin
tavallisesti toimitettiin uhrit.

[3] Oik. taaksepäin taivutetut.

[4] Larit olivat Etrurialaisten ja Romalaisten kodon suojelijat l.
haltijat; myöhemmin merimatkalaistenkin suojelijajumalat.

[5] Vrt. Carm. I, 1.

[6] Tahi toisten mukaan: "sievä pienikarja."

[7] Alkukielessä: "pomifero anno", hedelmiä-saatavana vuodenaikana,
viljankorjuu-aikana s.o. syksyllä.

[8] Vrt. Carm. I, 21.

[9] S.o. Alba-Longan, Roman emäkaupungin ruohistossa Latiumissa,
jonka läheisyydessä oli Jupiter-Latiarin temppeli ja vietettiin
Latinalaisten liittojuhla.

[10] Ylipapit eivät itse teurastaneet uhreja, vaan heidän apulaisensa
(popae).

[11] S.o. Larien kuvia (puusta, vaskesta y.m.), jotka tavallisesti
olivat lieden läheisyydessä.

[12] Alkukielessä: "farre pio ... saliente mica", abl. compr.



24 Laulu. (Ahnaille.)


[1] Lyhyesti sanottuna runoilija opettaa tässä laulussansa, että
ahneus ja ylellisyys ovat perinpohjaisesti juuritettavat, ennenkun
Roman kansa voi tulla todelliseksi "onnen kansaksi".

[2] Nim. niitä, joita Romalaiset eivät vielä olleet turmelleet. Vrt.
Carm. I, 29.

[3] Vrt. Carm. I, 31.

[4] Nim. muhkeita rakennuksia varten.

[5] Nim. kuoleman (mortis).

[6] S.o. Täytymys, kreikaksi ´Ανάγκη.

[7] Tahi: päälaellesi.

[8] Vrt. Carm. I, 19.

[9] S.o. vanhan tavan mukaan.

[10] Vrt. Carm. III, 8.

[11] Alkukielessä: "liberas", vapaita s.o. yhteisiä (communes).

[12] Alkukielessä: "aequali sorte", abl. qualit., sanalle "vicarius",
samankohtaloinen, yhtä-oikeutettu. -- Ajatus on: kun toinen
heimokunta on siirtynyt, tulee toinen samallainen sijaan.

[13] Nim. Skythalaisten ja Getalaisten maassa.

[14] Skythalaisten ja Getalaisten maassa ei tytöille annettu
myötäjäisiä niinkuin Roman valtiossa.

[15] Vastakohtana Romalaisten myötäjäisille (dos).

[16] Alkukielessä: "alterius", pro: "alius".

[17] Alkukielessä lisäksi ajateltava: "esse existimant".

[18] Alkukielessä: "pretium", tässä: rankaistus (poena).

[19] S.o. kansalaissodan (bellum civile).

[20] Alkukielessä: "pater urbium", pro: "pater patriae".

[21] Alkukielessä: "postgenitis", pro: "posteris".

[22] Alkukielessä: "virtutem incolumem" (sc. vivorum),
(elossa-olevain) loukkaamatonta hyvettä.

[23] S.o. kuuma vyöhyke.

[24] S.o. kylmä vyöhyke. -- Alkuk.: "Boreae", dat., riipp. sanasta
"finitimum" (sc. latus mundi).

[25] Alkukielessä: "solo duratae etc.", pro: "in solo etc."

[26] Alkukielessä: "magnum opprobrium"; appositsiooni sanalle
"pauperies"; siis: jos köyhyys, tuo suuri häpeä j.n.e.

[27] Oik. vaikea kulkea l. saavuttaa.

[28] Siellä Jupiterin temppelissä säilytettiin kaikki
sotapäällikköjen saaliit ynnä muitakin valtion aarteita.

[29] Alkukielessä: "clamor et turba", hendiadys.

[30] S.o. turmiota-tuottava (exitiosum).

[31] Alkukielessä: "cupidinis pravi", huom. gent. mask., koska
runoissa "cupido" voi olla myöskin mask.

[32] Nim. sydämestämme (ex animis nostris).

[33] Alkukielessä: "equo", pro: "in equo".

[34] S.o. muukalaisella.

[35] Lasten leikkikalu, jota lyötiin käyrällä kepillä (clavis)
liikkeesen. -- Vrt. kiekonlyönt. Olympian leikkilöissä. Carm. I, 1.

[36] Mutta sanotaan itse Augustuksenkin sitä kuitenkin kovin
rakastaneen, vaikka se olikin la'eissa kielletty.

[37] S.o. sanoillansa.

[38] S.o. kauppatoverinsa.

[39] Alkukielessä: "curtae rei", dat., niukasta varasta.



25 Laulu. (Bakkhukselle.)


[1] Runoilijan tarkoitus nähtävästi on tässä runossa ikuisuuttaa
Augustuksen urotöitä, vaikka hän tuolla tunnetulla hienolla
tavallansa kääntyy Bakkhuksen puoleen ja ylistelee hänen
mahtavuuttansa.

[2] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[3] S.o. innostuneena, nim. viinistä, ja Bakkhuksen palveluksesta.

[4] Lehdot ja luolat olivat runoijain lempipaikkoja. Vrt. Carm. III,
4.

[5] S.o. innostuksissani (incitatus nova mente Bacchica).

[6] Alkukielessä: "quibus antris", pro: "quibus in antris".

[7] Bakkhuksen juhlia vietettiin tavallisesti vuorten huipuilla.

[8] S.o. Bakkhatinna. Vrt. Carm. II, 19.

[9] Hebrus, kuulu Thrakian joki.

[10] ´Ροδόπη, vuoriselänne Etelä-Thrakiassa.

[11] Alkukielessä: "libet", pro: "juvat".

[12] Nymfejä. Vrt. Carm. I, 1.

[13] Nim. Bakkhuksen lahjoittaman voiman avulla.

[14] Δηναϊος, Bakkhuksen nimitys. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[15] Alkukielessä: "cingentem", nim. "sibi".



26 Laulu. (Venukselle.)


[1] Runoilija, joka jo on vanhettunut ja sentähden aikoo iäksi
päiviksi luopua Lemmettären palveluksesta, pyhittää "lempi-aseensa"
hänelle, kuten vanhat soturit aseensa Marsille, ja samalla rukoilee
häntä kostamaan tuota "kylmäveristä" Khloëta.

[2] Alkukielessä: "non sine gloria", ei ilman kunniaa s.o. suurella
kunnialla l. menestyksellä.

[3] Nim. Venuksen temppelin.

[4] S.o. hänen kuvansa vasemmalla puolella oleva seinä, jonka
Romalaiset pitivät "onnellisena".

[5] Nim. lyyry (barbiton), tulisoitot (funalia), kanget (vectes) ja
joutset (arcus).

[6] Ovien aukimurtamista varten.

[7] Ovenvartijain peloittamista varten.

[8] S.o. rikasta, viljavaa.

[9] Vrt. Carm. I, 1.

[10] Sithon oli Neptunuksen ja Ossan poika, Thrakian Kersonesuksen
kuningas; siitä: Thrakialainen.

[11] Memfis, Egyptin kuuluisa kaupunki, johon luultavasti
Foenikialaiset veivät Venuksen palveluksen.

[12] Vrt. Carm. I, 23; III, 7.



27 Laulu. (Galatealle.)


[1] Hyvästijättölaulu eräälle hänen ylevälle ystävättärellensä,
nimeltä Galatea (Γαλάτεια), joka syksymyrskyissä aikoi matkustaa
Hadrian meren poikki kaukaisille maille. Runoilija toivottaa
hänelle kaikkea hyvää matkalle; mutta samalla huomauttaa hän myös,
että vuodenaika kyllä voisi saattaa hänelle vaarojakin sekä ottaa
esimerkiksi Europen kohtalon.

[2] Alkukielessä: "parra", lintu, jonka ääni ennusti pahaa.
Semmoisina pidettiin erittäinkin viheriää tikkaa ja hyyppää. Tässä
kentiesi sama kuin "ämmänrukki" l. "kehrääjä" (caprimulgus europaeus).

[3] Lanuvium, eräs vanha Latiumin kaupunki, Via-Appian varrella;
siitä: koko Lanuviumin seutu, jonka Romalaiset pitivät "onnettomuuden
paikkana".

[4] Nim. poikki tien.

[5] Alkukielessä: "mannos" (keltiläinen sana), gallialainen
vaunuhevonen, jota nopeutensa tähden pidettiin suuressa arvossa.

[6] S.o. idästä, joka romalaiseen auguriin verraten oli vasemmalla
puolella, koska nim. augurin kasvot olivat aina etelää kohden. --
Romalaiset pitivät nim. vasemman puolen enteet onnellisina, kun
sitävastoin Kreikkalaiset oikean puolen (kreik. augurin kasvot taas
olivat pohjaiseen päin).

[7] Alkukielessä: "oscinem", ennuslinnun, joka äänellänsä ilmaisi
enteet, sitävastoin "alites" ja "praepetes" taas lennollansa.

[8] S.o. varis. Vrt. Carm. III, 17.

[9] Alkukielessä: "laevus", vasen; tässä kreik. merk. käytettynä:
"onnettomuutta-ennustava".

[10] Vrt. Carm. I, 28.

[11] Kentiesi Filippin tappelun jälkeen oli hän ollut merihädässä
Adrian merellä.

[12] S.o. Japygiasta eli Apuliasta (Brundusiumista) Kreikkaan
matkustaville myötäinen tuuli.

[13] Vrt. Carm. II, 14.

[14] Ευρώπη, Foenikian (Tyruksen) kuninkaan Agenorin tytär,
jonka Zeus, joka oli muuttanut itsensä häräksi, tempasi selkäänsä
pelaajattarien seurasta merenrannalta ja lennätti meren ylitse
Kretaan. Täällä Zeus ilmaisi itsensä Europelle ja heidän läheisen
seurustelunsa johdosta syntyi Europelle kolme poikaa, nim.: Minos,
Sarpedon ja Rhadamanthus. -- Myöskin Europan maanosa sai Europesta
nimensä.

[15] Vrt. Carm. I, 1.

[16] Alkukielessä: "astra praeter", anastrofe, pro: "praeter astra".

[17] Kreta, eräs Välimeren saaria.

[18] Nim. minun (a me) menettämääni.

[19] Nim. rankaistus.

[20] Runoilija tarkoittaa tässä tuota Homeruksen kuuluisaa kuvausta,
jonka Suomen runotar (Verg. Aen. 6: 894-898, Siitosen mukaan) laulaa
näin:

    "Kaks' unen porttia on; yht'sarvihikkaaks' hoetaan näist:
    tää tosi haamuillen keveäst' ulospääsynsä suopi:
    toinenpa kiiltää norsunluust ylehens' valahkasta:
    täältäpä Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa."

[21] Vrt. Carm. II, 4.

[22] S.o. kuolemaa. Vrt. Carm. I, 24.

[23] S.o. minusta.

[24] Alkukielessä: "bene", hyvin, kaikeksi onneksi.

[25] Alkukielessä: "laedere collum", loukata kaulasi s.o. hirttäytyä.

[26] Alkukielessä: "acuta leto", dat., kuolemaksi, kuolemaa varten.

[27] Nim. kuoleman asemasta.

[28] S.o. Lempi l. Amor.

[29] Nim. Europen vaikeroimisia.

[30] S.o. vaatimuksen mukaan, rankaistukseksi.

[31] Alkukielessä: "nescis esse", pro: "te gerere Jovis uxorem"; vrt.
kreik. oυx oϊστα ούσα, et tiedä olevasi.

[32] S.o. Europan maanosa.



28 Laulu. (Lydelle.)


[1] Horatius tahtoo viettää Neptunuksen juhlaa juomingeilla ja
laululla ja kehoittaa erästä Lyde-nimistä tyttöä (joka nähtävästi
oli ahkera, mutta yksitotinen ja vielä lemmenvehkeisin tottumaton
emännöitsijä hänen maatalossansa) ottamaan osaa hänen kemuihinsa.

[2] Neptunuksen juhla l. "Neptunalia" vietettiin Toukokuun 23 p:nä.
Vrt. Carm. I, 5.

[3] Vrt. Carm. I, 20.

[4] Alkukielessä: "sapientiae", dat., järkevyyttäsi vastaan.

[5] Vrt. Carm. I, 37.

[6] M. Kalpurnius Bibulus ja K. Julius Caesar olivat konsuleina v. 49
e.Kr.

[7] S.o. vuorolauluin.

[8] Vrt. Carm. I, 1.

[9] Latona oli Coeuksen ja Foeben tytär, Apollon ja Dianan äiti. Vrt.
Carm. I, 2, 7, 9, 21.

[10] S.o. Dianan. Vrt. Carm. I, 12; III, 22.

[11] S.o. loppusäkeissä.

[12] Vrt. Carm. I, 30.

[13] Vrt. Carm. I, 14.

[14] Venuksen vaunuja kuvailtiin joutsenten vetävän. Vrt. Carm. I, 30.

[15] Tässä personoittuna.



29 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Horatius kehoittaa ystäväänsä Maecenasta tulemaan kesäsydämeksi
luoksensa Sabinilaistilallensa; käskee häntä, joka Augustuksen poissa
ollessa (vv. 31-29 e.Kr.) oli ollut sisällisen hallituksen johtajana
(praefectus urbis), luopumaan valtiollisista puuhistansa, olemaan
huoletonna tulevaisuudesta sekä iloisesti nauttimaan sitä, mitä
käsillä-oleva aika tarjoaa -- se on hänen mielestänsä ainoa onnen
ehto; runoilija itse taas kehuu tämän onnen saavuttaneensa himojansa
hillitsemällä. -- Laulu on nähtävästi tehty noin v. 29 e.Kr.

[2] S.o. Etrurian. Vrt. Carm. I, 1.

[3] S.o. vanhuutensa tähden maukasta.

[4] Alkukielessä: "flore rosarum", gen. epexegeticus.

[5] Arabian terhosta (βαλανος) tehtyä, hyvänhajuista voidetta. Vrt.
Carm. I, 31.

[6] Vrt. Carm. I, 7, 18.

[7] Aesula, eräs Aekviläisten kaupunki Latiumissa, Tiburin ja
Praenesten välillä.

[8] S.o. Tuskulumin, koska Telegonus, Odysseuksen ja Kirken
poika,joka tietämättänsä tappoi isänsä Ithakassa, tarun mukaan,
pidetään Tuskulumin perustajana.

[9] Maecenaan palatsi oli Eskvilinus-vuorella ja tornin muotoon
rakennettu, Roman korkein rakennus; tämän korkeudesta katseli Nero
Roman tulipaloa.

[10] S.o. kirkastuttaneet, leppeyttäneet heidän otsansa, tehneet
heidät rauhallisiksi.

[11] Andromeda oli Perseuksen puoliso. -- Hänen isänsä oli Kefeus,
Aethiopian kuningas, Kassiopeian puoliso, jonka Athene asetti
taivaalle tähtisikeröksi Pikku-Karhun, Lohikäärmeen, Joutsenen ja
Kassiopeian keskelle. Se nousi Toukokuun 9 p:nä.

[12] Prokyon, eräs tähtisikerö, sama kuin Antekanis l. Vähä-Koira,
joka nousi Toukokuun 15 p:nä.

[13] Leo l. Jalopeurantähti nousi Toukokuun 20 p:nä.

[14] Silvanus oli metsiä ja ylimalkaan puukasvistoja hoitava jumala,
paimenten, karjain ja metsän rajain suojelija, usein sama kuin
Faunus. Vrt. Carm. I, 4, 17; III, 18.

[15] Nim. puron (rivi).

[16] Vrt. Carm. I, 12, 29.

[17] Baktra, Baktrian maakunnan pääkaupunki, Oxus-joen varrella;
tässä: Parthialaiset, ylim. Vrt. Carm. I, 2; II, 2.

[18] Tanais-joki, Europan Sarmatiassa, nyk. Don.

[19] He elivät riidassa keskenänsä.

[20] Tahi: "miettivät" (cogitent).

[21] S.o. hautoo päätänsä, miettii päänsä puhki, vaivaa itseänsä.

[22] Alkukielessä: "quod adest" pro: "praesentia", nyky- l.
käsilläolevat seikat.

[23] Nim. Tiber.

[24] Alkukielessä: "cum pace", pro: "placide", tyynesti, hiljaisesti.

[25] S.o. Tyrrhenian mereen.

[26] Alkukielessä: "una", pro: "secum", mukanansa.

[27] Alkukielessä: "lapides adesos" s.o. sellaisia partaalla
olevia kiviä, joiden alta vesi on syönyt maan pois, joten ne ovat
kierähtäneet jokeen.

[28] Sekä partaista murtuneita että muuten jokeen joutuneita.

[29] Alkukielessä: "non sine", litotes, s.o. "cum".

[30] Alkukielessä: "in diem", kreik. καv´ ήμέραv, päivä päivältä,
kunakin päivänä.

[31] Alkukielessä: "vixi", perf. aor.

[32] S.o. Jupiter.

[33] Nim. Jupiter.

[34] Alkukielessä: "irritum efficiet", tehdä mitättömäksi s.o. kumota.

[35] Alkukielessä: "quodcumque retro est", mitä ikänänsä takanamme
piileneekin s.o. mitä tapahtunut on.

[36] Alkukielessä: "infectumque reddet", tehdä tekemättömäksi s.o.
peruuttaa.

[37] Nim. sinne tänne.

[38] Nim. Onnetar l. Fortuna.

[39] Alkukielessä: "pennas", pro: "alas".

[40] Ikäänkuin sateella viittaani.

[41] Alkukielessä: "sine dote", ilman myötäjäisiä l. lahjoja.

[42] Alkukielessä: "non est meum", ei ole minun asiani l. luonteeni
mukaista.

[43] Vrt. Carm. I. 1.

[44] Tyrus, Foenikian kaupunki, kuuluisa kaupastansa ja
purpurastansa. Vrt. Carm. I, 31.

[45] Vrt. Carm. I, 3.



30 Laulu. (Melpomenelle.)


[1] Runoilija lopettaa kolmannen kirjan tällä laululla, jossa, kuten
toisen kirjan loppulaulussakin, vakuuttaa mielipiteensä olevan sen,
että hänen maineensa ja laulunsa ovat ikuisesti elävät jälkimaailman
keskuudessa.

[2] Alkukielessä: "exegi", pro: "perfeci", suorittanut loppuun,
pystyttänyt.

[3] Alkukielessä: "situ", pro: "mole".

[4] Alkukielessä: "impotens", nim. "sui".

[5] Nim. "ingenii mei monumenta", s.o. neroni tuotteet.

[6] Libitina l. Kuolonjumalatar, jonka temppeliin kuolemantapaukset
ilmoitettiin ja josta sai ostaa tahi lainata kaikki hautaustarpeet.
Kutsuttiin myöskin nimellä "Venus-Libitina".

[7] S.o. ikuisiin aikoihin asti.

[8] S.o. Vestan neitsyt. Vrt. Carm. I, 2.

[9] Joka kuukauden Iduksena meni ylipappi Sakra-Viaa myöden, kuuden
Vestan neitseen seurassa, Kapitoliumiin uhraamaan Jupiterille.

[10] Aufidus, Apulian pääjoki.

[11] Daunia (Apulia), tunnettu kuivuudestansa. Vrt. Carm. I, 22.

[12] S.o. lyyrillisen (Kreikk.) laulun, Alcaeuksen ja Sapfon mukaan.
Vrt. Carm. I 32.

[13] Alkukielessä: "delphica", pro: "Apollinari", koska Delfin
(Pythian) leikeissä voittajat saivat laakeriseppeleen.



NELJÄS KIRJA.



1 Laulu. (Venukselle.)


[1] Kymmenkunta vuotta sen jälkeen kun Horatius oli jättänyt
hyvästi Venuksen (vrt. III, 26) alkaa hän, kuten Suetonius
kertoo, Augustuksen kehoituksesta, neljännen kirjan laulujansa,
ylistelläksensä Augustuksen poikapuolten ansioita. Tämän ensimmäisen
laulunsa omistaa hän Venukselle. Hän ilmoittaa silloisella
ikä-asteellansa olevansa jo kykenemätön laulamaan lempilauluja, jonka
vuoksi Venuksen pitäisi uskoa lippunsa nuorempain, etupäässä erään
Augustuksen suosittuisen, Paullus Maximuksen, kannettavaksi uusiin
taisteluihin. Kuitenkin tunnustaa hän lopuksi, ett'ei hän vielä
iäkkäänäkään ole täydellisesti voinut selvitä viehättävän Lemmettären
pauloista. -- Laulu näyttää tehdyn v. 14 e.Kr.

[2] Runoilija ilmaisee tällä lauselmalla tulista rakkauttansa tuohon
laulun lopulla mainittuun Ligurinus-nimiseen nuorukaiseen.

[3] Alkukielessä: "parce", absol., säästä l. sääli (nim. minua).

[4] Nim. niin sopiva lemmenseikkoihin (tam idoneus amori).

[5] Cinara oli Horatiuksen entinen "flamma".

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] S.o. Venus.

[8] Lustrum, viisivuotinen ajanjakso; Horatius oli siis silloin 50 v.
vanha.

[9] Alkukielessä: "durum". kova, kovettunut, karaistu.

[10] Alkukielessä: "mollibus imperiis", dat., kuuluu sanaan "durum",
eikä abl. sanalle "flectere", kuten muutamat väittävät; siis: "liian
hellään hallitukseesi kovettunut l. karaistu."

[11] Alkukielessä: "tempestivius", oikeampaan aikaan, ajanmukaisemmin.

[12] Alkukielessä: "ales", lintu; tässä: adjekt., siivekäs, lentävä.

[13] Paullus Fabius Maximuksen poika, Augustuksen suosittu, oli
konsulina v. 11 e.Kr.

[14] Alkukielessä: "idoneum", absol., nim. "ad torrendum",
hehuttamiseen.

[15] Alkukielessä: "non tacitus", litotes, pro: "eloquentissimus",
mitä puheliain s.o. ei jää mykäksi.

[16] Alkukielessä: "centum artium", gen. qual., satakeinoinen.

[17] Nim. lemmen sota-aseet.

[18] Alkukielessä: "largis", pro: "largi", kuuluvana sanaan "aemuli".

[19] Alkukielessä: "riserit", pro: "vicerit".

[20] Nim. kilpakosijan.

[21] Nim. sinun muistopatsaasi.

[22] Albanus, eräs syvä järvi länsipuolella Alba-Longaa Latiumissa,
kuulu lähellä olevasta Jupiter-Latiarin temppelistä ja Latinalaisten
liittojuhlan vietännästä.

[23] Vrt. Carm. I, 1.

[24] S.o. temppelin.

[25] Vrt. Carm. I, 18.

[26] Alkukielessä: "non sine fistula", pro: "cum fistula".

[27] S.o. aamuin ja illoin.

[28] Vrt. Carm. I, 36.

[29] Alkukielessä: "novis", uusilla, tuoreilla s.o. kevään kukilla.

[30] Muuan kaunis poika.

[31] Nim. ennen (antea).

[32] Nim. Ligurinusta.

[33] Nim. Tiberin, joka juoksi Marskentän sivuitse.



2 Laulu. (Julus Antoniukselle.)


[1] Julus Antonius oli triumviri Markus Antoniuksen ja hänen
ensimmäisen puolisonsa Fulvian poika; hänen toisen puolisonsa
Oktavian, Augustuksen sisaren, ottopoika; sittemmin oli hän
naimisissa kasvatti-äitinsä tyttären Marcellan kanssa, joka oli
Oktavian edellisestä avioliitosta. Hän oli Augustuksen sisimmässä
suosiossa ja tuli konsuliksi v. 10 e.Kr.; mutta jo v. 2 e.Kr. menetti
hän suosion, kun hänen ja Augustuksen tyttären Julian luvattomat
rakkauspuuhat tulivat päivän valoon; sitten hän joko surmattiin tahi
hän itse surmasi itsensä. Hän oli myös epillinen runoilija, kirjoitti
muun muassa erään kaksitoistakirjaisen Διομηδεία-nimisen runoelman.
-- Tämä sama Julus Antonius kehoitti Horatiusta laulelemaan
Augustuksen loistavista voitoista Saksassa (vv. 16-13 e.Kr)
Pindaruksen kuuluun tapaan, mutta runoilija sanoo itsensä sellaiseen
tehtävään kykenemättömäksi, koska hänellä muka ei ollut läheskään
sellaisia runoilijanlahjoja, kuin Pindaruksella; sitä vastoin
arvelee hän Julus Antoniuksen itse paljoa paremmin soveltuvan tähän
tehtävään. -- Laulu on nähtävästi. tehty v. 16 lopulla e.Kr., jolloin
Augustus laski Roman vallanalaisiksi Sygambrilaiset.

[2] Pindarus oli syntyisin Kynoskefalasta (Koiranpäästä) Theban
luota, synt. v. 521 e.Kr. ja kuoll. v. 441 e.Kr., Kreikan paras
lyyrillinen kansallisrunoilija. Hänellä on juhlallista, ajatusrikasta
kieltä, mutta nopeat, odottamattomat hyppäykset tekevät hänen runonsa
vaikeiksi ymmärtää. Enimmät runonsa teki hän tilauksen mukaan ja
maksusta, mutta kuitenkaan ei hän rakastanut imartelemista, vaan
puhui suoraan ja asioista, jotka todellista runoilijaa innostuttavat.
Hänen teoksensa ovat: "Ylistyslaulut" (ύμνoι), "Riemulaulut"
(παιάνες), "Innostuslaulut" (διϑυραμβοι), "Juhlalaulut" (προσόδια),
"Neitsylaulut" (παρϑένια), "Tanssilaulut" (ύπορχήματα), "Pöytälaulut"
(σκολιά), "Valituslaulut" (ϑρήνοι), "Voittajanlaulut" (εγκώμια), ja
"Voittolaulut" (επινίκια).

[3] Vrt. Carm. I, 3.

[4] Alkukielessä: "vitreo", lasinen, kirkas.

[5] Alkukielessä: "notas", pro: "consuetas", tavallisten.

[6] Alkukielessä: "profundo ore", syvällä suulla s.o.
puuttumattomalla lauserunsaudella.

[7] Alkukielessä: "laurea Apollinari", adjekt.-muoto "Apollinaris"
käytetään tavallisesti ainoastaan "ludi"-sanan yhteydessä; tavallinen
adjekt.-muoto on "Apollineus". Vrt. Carm. III, 30.

[8] S.o. omia l. uudesta laatimiansa, luomiansa.

[9] Dithyrambi on eräs laji jalo-intoista, lyyrillistä runoutta;
kehittyi varsinkin Athenassa, laulettiin köörissä, alkup. Bakkhuksen,
sittemmin muidenkin jumalain kunniaksi.

[10]Alkukielessä: "lege solutis", säännöistä-eroavilla,
säännöttömillä.

[11] S.o. sankareista l. puolijumalista (esim. Pirithouksesta,
Theseuksesta, Peleuksesta, Bellerofonista y.m.).

[12] Vrt. Carm. I, 18.

[13] Vrt. Carm. I, 27; II, 17.

[14] Alkukielessä: "Elea", pro: "Olympica". Vrt. Carm. I, 1.

[15] Alkukielessä: "signis", pro: "statuis".

[16] Alkukielessä: "juvenemve", jossa "ve" pro: "sive" l. "seu".

[17] Oikeastaan: kaiheksuu mustaa Orkusta, kieltää l. estää ne
mustalta Orkukselta. Vrt. Carm. I, 24.

[18] S.o. Pindaruksen. -- Dirke (Δίρκη) oli eräs lähde Theban luona.

[19] Matinus, eräs Garganus-vuoren haaroja Apuliassa. Vrt. Carm. II,
9.

[20] Alkukielessä: "ripas", nim. Anion. -- Horatiuksen maatalo oli
Tiburin läheisyydessä, jonka ohitse Anio juoksee.

[21] Alkukielessä: "majore plectro", abl. qualit., suurilauluisempi
s.o. terävälahjaisempi, lahjakkaampi.

[22] Συγαμβροί, eräs germanialainen kansakunta Sieg-, Lippe- ja
Rhein-jokien välillä.

[23] Nim. Forumilta pitkin Sakra-Viaa Kapitoliumiin.

[24] Nim. Caesaria.

[25] Nim. vast'edes, tulevaisuudessa.

[26] S.o. Roman.

[27] Nim. jumalain salliman (a dis).

[28] Roman torilla ratkaistiin nim. kaikki oikeus- ja riita-asiat.

[29] S.o. minäkin voimani mukaan olen ottava osaa tähän juhlaan.

[30] Alkukielessä: "tuque dum procedis", ja kun kuljet (nim.
voittosaatossa); toisten mukaan myös: "teque, dum procedit", sinua,
kun hän (Caesar) kulkee, ylistämme tavan takaa j.n.e.

[31] S.o. "onnea voiton johdosta!"

[32] Nim. lupauksistasi.

[33] Alkukielessä: "herbis", pro: "in herbis".

[34] S.o. niin nuori vasikka, jolla sarvenalut eivät ole suuremmat,
kuin "sarvet" kolmen päivän vanhalla uudellakuulla.

[35] Alkukielessä: "niveus videri", kreikkalaisuutta, λευκός ίδέσϑαι.

[36] Alkukielessä: "qua", nim. "in fronte", jossa (otsassansa).

[37] Alkukielessä: "duxit", pro: "gerit", kantaa.

[38] Alkukielessä: "cetera", akk. resp., muussa suhteessa, muuten.



3 Laulu. (Melpomenelle.)


[1] Horatius omistaa tämän laulunsa Melpomenelle (Μελπομένη), laulun
ja erittäinkin traagillisen runouden suosijattarelle; ylistelee
tämän sekä ylipäänsä kaikkien Runottarien mahtavuutta ja omaa
onnellisuuttansa, ollessansa heidän "lempilapsenansa".

[2] S.o. Isthmuksen leikit (τά Ίσϑμια), joita Korinthuksen
kannaksella (Isthmuksella) vietettiin Poseidonin kunniaksi. Nämä
olivat Olympilaisten leikkien jälkeen loistavimmat Kreikassa.

[3] Akhaja, Peloponnesuksen pohjainen maakunta, vuodesta 146
e.Kr. Kreikanmaa ylim.; tässä: kreikkalaisilla l. helleniläisillä
(vaunuilla).

[4] S.o. laakerilla, joka oli Delos-saarella syntyneelle Apollon
pyhitetty.

[5] Vrt. Carm. I: 7, 18.

[6] S.o. lyyrillisen laulun (Alcaeuksen ja Sapfon mukaan).

[7] Tahi: "vähemmän" (nim. kuin ennen).

[8] Alkukielessä: "Pieri", vok. sanasta "Pieris" (Πιερίς), tavan.
pl. "Pierides" (Πιεριδες). Vrt. Carm. I, 26.

[9] Alkukielessä: "temperas", pro: "moderaris", virittelet.

[10] Alkukielessä: "donatura", osoittaa mahdollisuutta; siis: "voit
lahjoittaa."



4 Laulu. (Klaudius Drusus Nerolle.)


[1] Tämän laulun on, kuten Suetonius kertoo, Horatius tehnyt
Augustuksen kehoituksesta, ylistelläksensä hänen poikapuoltansa
Drususta, itse Augustuksen ja koko Roman kansan lemmikkiä,
Vindelikian valloittamisen johdosta v. 15 e.Kr. Laulussa on ajatus
jakaantunut kolmeen osaan, nim.: 1:o nuoren, 23-vuotisen sankarin,
Drusuksen ikuisuuttaminen; 2:o Augustuksen, hänen kasvattajansa
ylistäminen ja 3:o K. Klaudius Neron ja ylipäänsä koko Klaudius-suvun
kehuminen.

[2] S.o. kotkan, joka oli Jupiterille pyhitetty lintu.

[3] Alkukielessä: "in Ganymede flavo" (nim. "rapiendo", ryöstössä l.
ryöstämisessä). Vrt. Carm. III, 20.

[4] Alkukielessä: "olim" ja "jam" sekä "mox" ja "nunc" kuuluvat
toisiinsa; paras kääntää: "milloin"-sanalla.

[5] Nim. lento- ja ryöstöpuuhissa.

[6] Nim. alussa (primo) l. tottumattomuuden tähden.

[7] Runoilija tarkoittaa tuota Homeruksen kuvailemaa tapausta, joka
(II. XII, 200-208, J.F. Johansson'in mukaan) kuuluu näin:

    "Ty då de ville beträda den, just då syntes en fogel,
    Högt i luften en örn, som förbiflög hären till venster,
    Bärande med sig i klorna en orm, ofantelig, blodröd,
    Lefvande än, än sprattlande, än fejdlysten till sinnes.
    Si, han stingade nu, omsvängande hufvudet bakåt,
    Örnen i bröstet vid hallen; i qval då, denne till jorden
    Slängde ifrån sig sitt rof; och i midten af hvimlet det nedföll;
    Sjelf med ett skri ur sigte han flög med ilande vinden."

[8] Alkukielessä pitää olla pilkku "ubere"- ja "jam"-sanain välillä.

[9] Vindelikialaiset, eräs germanialainen kansakunta, pohjaispuolella
Raetiaa.

[10] Drusus, Augustuksen poikapuoli, Tiberiuksen veli.

[11] Raetialais-Alpit, Graubündenissa ja Tyrolissa.

[12] Alkukielessä: "quibus" etc. (ss. 18-22), jotka ovat
sulkumerkkein välillä, arvellaan olevan myöhempää lisäystä, eikä
Horatiuksen työtä.

[13] Amazonit, tarun mukaan eräs sotaisa naisväki Skythiassa, joka
käytti sotakirvestä l. tapparaa (σαγάρεις).

[14] Nim. vihollisten (hostium).

[15] Alkukielessä: "revictae", vuorostansa lannistettuina.

[16] Alkukielessä: "penetralibus", sisäkammiot; tässä: perhe.

[17] Alkukielessä: "pueros", poikia; tässä adjektiivisesti: nuoria.

[18] Alkukielessä: "fortibus", joko dat. akt. tahi abl. originis.

[19] Alkukielessä: "indecorant", pro: "dedecorant".

[20] Alkukielessä: "Metaurum", adj. käytettynä, eräs Umbrian jokia.
-- Runoilija tarkoittaa Metaurus-joen tappelua, jossa konsuli K.
Klaudius Nero v. 207 e.Kr. voitti Hannibalin veljen Hastrubalin.

[21] Alkukielessä: "qui primus alma risit adorea", joka ensiksi
hymyili meille armaalla voitonkunnialla s.o. jona j.n.e.

[22] S.o. Hannibal. Vrt. Carm. II, 12.

[23] Vrt. Carm. II, 16.

[24] Nim. mahtavuutensa ja arvonsa puolesta.

[25] S.o. Afrikalaisten, Karthagolaisten.

[26] Koska jumalain temppelejä häviteltiin.

[27] Nim. veljensä Hastrubalin kuoleman jälkeen ja kun hänen itsensä
oli täytynyt vetäytyä Bruttiumin jylhään vuorimaahan, jossa suurella
vaivalla puolustihe 4 vuotta, kunnes Karthagolaiset vähää ennen Zaman
tappelua (v. 202 e.Kr.) kutsuivat hänet takaisin Afrikaan.

[28] Ausonia s.o. Ala-Italia; siitä: Italia ylim. Nimi johtuu
Ausona-nimisestä ikivanhasta kaupungista Minturnan läheisyydessä.

[29] S.o. Etrurian.

[30] S.o. Penatinsa, temppelitarpeensa y.m.

[31] Alkukielessä: "natosque ... patres" s.o. Askaniuksen ja
Ankhiseen.

[32] Alkukielessä: "nigrae frondis", gen. kuuluu "feraci"-sanaan,
tummista s.o. tiiheistä lehdistä rikkaalla.

[33] Vrt. Carm. I, 21.

[34] Tämä vesikäärme (hydra) oli, tarun mukaan, Tyfonin ja Ekhidnan
tytär, varustettu yhdeksällä päällä, joista keskimmäinen oli
"kuolematon". Se oleskeli Argoksen läheisyydessä olevan Lernan järven
seuduilla ja teki melkoista hävitystä koko paikkakunnalle. Tämän
surmaaminen oli mitä vaikein: jos esim. katkasi pään, niin sijaan
kasvoi kaksi uutta. Mutta Herkules, katkaistuansa pään, kärvensi
heti tulikekäleellä juuret, joten hän ehkäisi uudelleen kasvun.
Surmaamansa pedon myrkkyyn kastoi hän nuolensa. Vrt. Carm. I, 3.

[35] Vrt. Carm. II, 13.

[36] Ekhion, eräs Kadmuksen kylvämistä käärmeenhampaista syntyneitä
uroita, Pentheuksen isä, Agaven puoliso. Vrt. Carm. II, 19.

[37] Nim. kuin Roma, Roman kansa.

[38] Nim. voittajain, soturein.

[39] Nim. kuten ennen, aina voittojensa jälkeen.

[40] Nim. Karthagon.

[41] Alkukielessä: "nil non", litotes, pro: "omnia", kaikkea.



5 Laulu. (Caesar Augustukselle.)


[1] Runoilija selittelee tässä laulussa Roman kansan syvää kaipuuta
jalon johtajansa poissaolon johdosta (nim. sotaretkellä Galliassa
ja Germaniassa vv. 16-13 e.Kr.) ja kehoittaa häntä jouduttamaan
paluumatkaansa sekä ylistelee valtakunnan onnea ja rauhallisuutta
tämän ollessa sen ohjissa.

[2] Alkukielessä: "Romulae", pro: "Romuleae".

[3] Syyskuusta v. 16 e.Kr. Helmikuuhun v. 13 e. Kr.; Augustus oli
nim. luvannut viipyä tällä retkellä ainoastaan hiukan aikaa.

[4] S.o. Senaatille.

[5] Alkukielessä: "lucem" (φάος), pro: "fortunam", valoa, onnea;
siitä: iloa.

[6] S.o. kuten kevätauringon säteet.

[7] Vrt. Carm. I, 28.

[8] Alkukielessä: "invido", kateellisella, koska se esteli
paluumatkaa (Asiasta Italiaan); siitä: "vastaisella".

[9] Karpathus-meri, Kretan ja Rhoduksen välillä.

[10] Vrt. Carm. I, 4; III, 2.

[11] S.o. Ylellisyys, tässä personoittuna, hedelmällisyyden jumalatar.

[12] Nim. merirosvoilta.

[13] S.o. Uskollisuus, Rehellisyys personoittuna.

[14] S.o. aviorikos.

[15] S.o. isän kaltaisista.

[16] Alkukielessä: "premit comes", predikatiivi.

[17] Vrt. Carm. I, 2.

[18] Vrt. Carm. I, 19.

[19] S.o. suurin osa nyk. Saksan maata sekä Tanskan maa.

[20] Vrt. Carm. I, 29.

[21] S.o. kuluttaa, viettää.

[22] S.o. viinimäillänsä.

[23] Alkukielessä: "viduas ad arbores", naimattomiin s.o. sellaisiin,
joihin viiniköynnöksiä ei ole sidottu; tyhjiin, vapaina-oleviin
puihin.

[24] Nim. viinimäiltänsä.

[25] Alkukielessä: "mensis alteris", pro: "mensis secundis",
päätöspöydässä, päättäjäisissä. -- Näissä tilaisuuksissa ("mensis
secundis") Romalaiset nauttivat hedelmiä ja muita herkkuja, vieläpä
koti- ja perhejumalatkin saivat niistä oivan osansa.

[26] S.o. uhrimaljoista.

[27] S.o. asettaa sinun kuvasi Lareinsa kuvain joukkoon ja palvelee
sinua samalla kuin Lariansakin.

[28] Nim. hämmentää (miscet) s.o. Kreikassa pidettiin Kastorin ja
Herkuleen kuvat jumalan kuvain joukossa.

[29] Vrt. Carm. I, 3.

[30] Vrt. Carm. I, 3.

[31] Alkukielessä: "ferias", lepo- l. juhlapäiviä s.o. lepoa, rauhaa.

[32] Vrt. Carm. I, 28.

[33] Alkukielessä: "integro die", lähemp. määr. sanalle "mane",
päivän koittaessa.



6 Laulu. (Apollolle.)


[1] Tämä laulu on oikeastaan "Vuosisataislaulun" (Carmen Seculare)
johdatus l. prooemium, jonka Horatius Augustuksen kehoituksesta teki
v. 17 e.Kr vietettävään Vuosisataisjuhlaan. -- Runoilija rukoilee
tässä Apollon ottamaan suosioonsa ja suojelemaan hänen lauluansa sekä
kehoittaa poikia ja tyttöjä sitä oikein ja säännöllisesti laulamaan.

[2] Niobe oli Frygian kuninkaan Tantaluksen ja Dionen tytär, Theban
kuninkaan Amfionin puoliso, Pelopsin sisar, suuren lapsijoukon (jonka
lukumäärän runoilijat ilmaisevat eritavalla) äiti. Mutta kun Niobe
kerskaili tässä kohdin itseänsä Latonaa onnellisemmaksi, surmasivat
Apollo ja Artemis (Latonan lapset) kaikki hänen lapsensa. Kun Niobe
lastensa murhan jälkeen palasi isänsä luokse, muuttui hän siellä
kiveksi. Eräästä Sopylos-nimisen kallion kolkasta Lydiassa vuoti
lakkaamatta vettä; taru kertoo siinä piileskelleen Nioben, joka vielä
kivenäkin itki ja vuodatteli kyyneliä kovan onnensa johdosta. Homerus
kertoo (II. XXIV, 602-607 J.F. Johansson'in mukaan) asian näin:

    Äfven den lockiga Niobe sjelf ej födan förglömde,
    Hvilken likväl i sitt hus ej mistade färre än tolf barn,
    Sex ljufälskliga döttrar och skönblomstrande söner.
    Sönerna bragte af harm Apollon med bågen af silfver
    Döden, men döttrarna Artemis drap, som fröjdas af pilar,
    Derför att Niobe stolt vid dejliga Lato sig liknat.

[3] Vrt. Carm. II, 14.

[4] Akhilles oli kotoisin Fthia-nimisestä, Thessalian kaupungista.
Vrt. Carm. I, 8; II, 16.

[5] Alkukielessä: "prope victor", oik. melkein voittaja s.o.
voittamaisillansa, nim. Hektorin surman kautta.

[6] S.o. Trojan.

[7] Nim. Akhilles.

[8] Alkukielessä: "procidit late", kaatui lavealle, pitkällensä,
rehallensa s.o. kaatua romahti.

[9] Teukria, sama kuin Troja, Trojan maa; saanut tämän nimen
Teuker-nimisestä kuninkaastansa, Skamandruksen pojasta.

[10] Trojan puuhevosta sanotaan "Minervan hevoseksi" sentähden, että
se oli valmistettu Minervan avulla (σύν ´Αϑήνη, "divina Palladis
arte"). Muutamat arvelevat "Minervae" kuuluvan sanaan "sacra";
siis: Minervan mysterioita, uhria Minervalle kuvailevaan hevoseen
j.n.e.

[11] Alkukielessä: "falleret", pro: plusqampf. "fefellisset"
(potentiaalinen impf.), olisi pettänyt.

[12] Alkukielessä: "male", onnettomuudeksensa, ajattomalla ajalla,
nim. vietyänsä puuhevosen kaupunkiin.

[13] S.o. hoviväkeä.

[14] Alkukielessä: "palam", julkisesti s.o. julkisessa taistelussa,
kuuluu sanaan "captis".

[15] S.o. kreikkalaisissa.

[16] Nim. Apollon, koska hän oli Trojalaisten suojelusjumala.

[17] Venus oli Aeneaan äiti.

[18] Alkukielessä: "rebus Aeneae" etc., Aeneaan asioille l.
kohtalolle, pro: "Aeneae", Aeneaalle s.o. Aeneaan rakentaa kaupungin
j.n.e.

[19] Alkukielessä: "Argivae" pro: "argutae", heleä-ääninen.

[20] Tässä: Runotar ylip. Vrt. Carm. I, 26.

[21] Alkukielessä: "fidicen", subst.; tässä: adjekt. käytettynä:
kitaraa-soittava, runollinen.

[22] Vrt. Carm. III, 4.

[23] S.o. Apollo, koska hän oli katujen (άγυιαί) suojelija.

[24] S.o. Italian Runottaren. Vrt. Carm. I, 22; II, 16.

[25] S.o. ylhäiset, koska laulukööreissä oli ainoastaan ylhäisten
lapsia.

[26] S.o. Dianan. Vrt. Carm. I, 21.

[27] S.o. ampuu, surmaa.

[28] Vrt. Carm. I, 13.

[29] Alkukielessä: "pollicis ictum", peukalon näppäystä s.o.
kanteleen soittoa.

[30] S.o. Apolloa. Vrt. Carm. III, 28.

[31] Noktiluka (= yöllä valaiseva) s.o. Diana (kuuna kuvailtuna).
Vrt. Carm. I, 12.

[32] Alkukielessä: "prosperam frugum", hedelmiä-kostuttava,
hedelmällisyyttä-edistävä.

[33] Nim. Apollolle ja Dianalle.

[34] Alkukielessä: "luces", pro: "dies", päivät.



7 Laulu. (Torkvatukselle.)


[1] Horatius muistuttaa ystäväänsä Torkvatusta siitä, että kaikki,
yksin luontokin, on muutoksenalaista ja katoavaista; kehoittaa häntä
sen vuoksi käyttämään hyväksensä kaikkea, mitä käsillä-oleva aika
tarjoaa, sekä kieltää huolehtimasta ja puuhailemasta perillisensä
eduksi. -- Tämä Torkvatus on nähtävästi tuo tunnettu lakimies ja
puhuja K. Nonius Asprenas Torkvatus, jolle Epist. I: 5 on omistettu;
arveluttavampaa laatua taas on se mielipide, jonka mukaan tämä laulu
olisi kirjoitettu L. Manlius Torkvatukselle.

[2] Alkukielessä: "nives", tantereeksi kovettunut lumi (solo duratae
nives), hanki, kinos.

[3] Nim. vedeksi s.o. sulaneet.

[4] Alkukielessä: "comae", pro: "folia", "frondes".

[5] Alkukielessä: "mutat vices", pro: "mutando peragit vices".

[6] S.o. alenevat, laskeuvat (nim. tulvan jälkeen).

[7] S.o. väylässänsä, eivätkä enää parrastensa yläpuolella, kuten
tulvan aikana.

[8] S.o. Aglaja, mahtavin heistä, Eufrosynen ja Thalian seurassa.
Vrt. Carm. 1, 2.

[9] Vrt. Carm. I, 1.

[10] Tässä personoittuna käytettynä.

[11] Alkukielessä: "damna coelestia", taivaalliset tappiot s.o.
aikain välttyminen l. kuluminen.

[12] Tullus Hostilius oli Roman kolmas ja Ankus Martius neljäs
kuningas.

[13] Nim. uurnassa.

[14] Nim. Manalassa.

[15] Alkukielessä: "amico animo", pro: "tibi ipsi", itsellesi s.o.
huviksesi.

[16] Vrt. Carm. I, 28.

[17] Nim. jalo l. ylhäinen sukusi.

[18] Hän oli etevä puhuja, kuten jo edellä mainittiin.

[19] Vrt. Carm. I, 12; III, 22.

[20] Hippolytus oli Theseuksen ja Hipolyten poika, jota äitipuolensa
Faidra vainosi, koska ei saanut häntä kiedottua lemmenpauloihinsa.
Hänen repivät omat hevosensa kappaleiksi, mutta Aeskulap palautti
hänet henkiin jälleen ja Diana asetti Virbius-nimisenä jumalana
Arikan läheiseen lehtoon.

[21] Theseus oli Athenan kuningas, Pirithouksen ystävä, Ariadnen
puoliso, Hippolytuksen. isä.

[22] Vrt. Carm. III, 4.

[23] Alkukielessä: "Lethaea valet abrumpere vincula", murtaa
letheläiset kahleet s.o. palauttaa Tuonelasta elämään. -- Lethe
oli Manalassa virtaava joki, jonka vedestä haahmut tapahtuneitten
unhoitusta joivat. Vrt. Carm. II, 14.



8 Laulu. (K. Marcius Censorinukselle.)


[1] Runoilija ilmaisee tässä ystävällensä, Censorinukselle (joka
oli konsulina v. 8 e.Kr.), että hän niiden lahjain asemasta, joita
Roman kansan oli tapana jaolla toisillensa suurina juhlapäivinä
(esim. Saturnalia-juhlassa 17 p:nä Joulukuuta, Jouluna y.m.) aikoi
omistaa tälle laulun, joka runoilijan mielestä on paljoa tehokkaampi
ikuisuuttamaan Censorinuksen mainetta, kuin mikään muu lahja. -- Runo
on siis tavallansa runoustaidon ylistys.

[2] Nim. kultaisia tahi hopeaisia.

[3] Nim. taitehikkaasti tehtyjä, eritt. korintholaisia ("vasa
Corinthia").

[4] Alkukielessä: "ferres", pro: "acciperes".

[5] Tässä: "taideteos".

[6] Parrhasius oli kuulu kreikkalainen maalari, kotoisin Efesuksesta.

[7] Skopas oli kuuluisa kuvanveistäjä, kotoisin Paroksesta, eli ja
vaikutti vv. 388-344 e.Kr.

[8] Koko lause oik.: "eikä sinulla ole asiaa eikä mieltä, joka on
sellaisten ihanteiden puutteessa."

[9] Nim. jotka Scipio Afrikanukselle pystytettiin.

[10] Eritt. kun hän pakeni Italiasta.

[11] Nim. jotka Hannibal teki Romaa vastaan.

[12] Tarkoittaa etupäässä Karthagon laivaston polttamista.

[13] Tarkoittaa Kvintus Enniusta (synt. Rudiassa Kalabriassa v.
239 e.Kr.), joka ylisteli "Annaleissansa," ja "Scipio-laulussansa"
Scipion urotöitä.

[14] S.o. Scipio Afrikanuksen, mainion romalaisen sotapäällikön.

[15] S.o. runot, laulut.

[16] S.o. Romulus. Vrt. Carm. I, 2.

[17] Nim. runojen s.o. joll'ei Ennius "Annaleissansa" niistä
mainitsisi.

[18] Vrt. Carm. II, 13.

[19] Styx oli Manalassa virtaava joki, jonka kautta jumalat valansa
tekivät. Vrt. Carm. II, 14.

[20] S.o. Elysiumin. Vrt. Carm. II, 13.

[21] Vrt. Carm. I, 26.

[22] Vrt. Carm. I, 3.

[23] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[24] S.o. maukkaisin.

[25] S.o. Kastor ja Pollux. Vrt. Carm. I, 3.

[26] S.o. hän, joka omain ansioittensa kautta on ihmisestä jumalaksi
tullut, kuulee ihmisten rukoukset ja täyttää heidän toivomuksensa.
Vrt. Carm. I, 12; III, 8.



9 Laulu. (M. Lolliukselle.)


[1] Horatius ennustaa tässä laulujensa kuolemattomuutta ja
tulevaa mainettansa, puhuu konsulin asemasta ja selittää vihdoin
"onnellinen"-sanan oikeaa merkitystä. -- Tämä Lollius oli konsulina
v. 21 e.Kr., Augustuksen hyvä ystävä; kärsi suuren tappion Saksassa
v. 16 e.Kr.; lähetettiin v. 2 e.Kr. Itämaihin kukistamaan kapinaa,
jossa hänen sanotaan suuren ahneutensa nojassa menetelleen niin
kohtuuttomasti, että hänen vihdoin, päästäksensä rankaistuksesta ja
häpeästä, täytyi tyhjentää myrkkymalja.

[2] Alkukielessä: "Longe", pitkälle, kovasti.

[3] Aufidus, eräs Apulian jokia, Venusian läheisyydessä.

[4] Nim. Italiassa.

[5] S.o. runomitoin.

[6] Alkukielessä: "socianda", pro: "aptanda", soviteltaviksi,
säesteltäviksi.

[7] Vrt. Carm. I, 6.

[8] Vrt. Carm. IV, 2.

[9] S.o. Simonideen, koska hän oli kotoisin Keos-saarelta. Vrt. Carm.
II, 1.

[10] Vrt. Carm. I, 32.

[11] S.o. στασιωτίκά, jotka ovat kirjoitetut Pittakus- ja
Myrsilus-tyranneja vastaan.

[12] Stesikhorus oli kotoisin Sicilian Himerasta (noin vv. 630-550
e.Kr.), kuuluisa lyyrillinen runoilija, köörilaulun kehittäjä,
tunnettu vakavista, juhlallisista melodioistansa.

[13] Anakreon oli kotoisin Teos-nimisestä Jonian rantakaupungista,
tunnettu lempi- ja juomalauluistansa.

[14] S.o. Sapfon. Vrt. Carm. II, 13.

[15] Helena oli Jupiterin ja Ledan tytär, Menelauksen puoliso, Trojan
sodan syy.

[16] Alkukielessä: "arsit", absol., uhkuu.

[17] S.o. Pariin.

[18] Vrt. Carm. I, 7.

[19] Kydonia (Κύδωνία), kaupunki Kretan pohjaisrannalla. --
Kretalaiset olivat nim. maailman mainioita joutsimiehiä.

[20] Idomeneus oli Kretan kuningas, tunnettu urhollisuudestansa.

[21] Vrt. Carm. I, 15.

[22] Vrt. Carm. I, 26.

[23] Vrt. Carm. II, 4.

[24] Deifobus oli Priamuksen ja Hekuban poika, Sektorin veli,
urhollisin veljeksistä.

[25] Agamemnon oli Mykenan kuningas, Menelauksen veli, Kreikkalaisten
ylipäällikkö Trojan sodassa.

[26] Nim. joka ikuisuuttaisi heidän mainettansa ja ansioitansa.

[27] Alkukielessä: "sepultae inertiae", dat., riipp. "distat",
haudattu s.o. torkkuva, toimeton kunnottomuus.

[28] S.o. sellaisen, joka ansioilta kiitoksen luovuttaa.

[29] Alkukielessä: "dubiis", pro: "adversis".

[30] Alkukielessä: "vindex", appositsiooni sanalle "animus" (mieli).

[31] Alkukielessä: "ducentis ad se cuncta pecuniae abstinens",
himoitsematon rahaa, joka houkuttelee kaikki luoksensa s.o.
kaikkivoivan rahan halveksija.

[32] Alkukielessä: "consul", apposits. sanalle "animus" (mieli).

[33] Hänellä oli provincian hoitajana myöskin korkein tuomiovalta.

[34] Alkukielessä: "explicuit", pro: "expedivit" (sc. arma),
varustaita tappohankkeiseksi.

[35] S.o. sellainen.

[36] Alkukielessä: "non ... timidus", litotes, pro: "paratissimus",
hän on valmis kuolemaan j.n.e.



10 Laulu. (Ligurinukselle.)


[1] Runoilija muistuttaa tässä erästä Ligurinus-nimistä nuorukaista,
että nuoruuden kauneus lakastuu pian. -- Runon arvellaan olevan
mukailua jostakin kreikkalaisesta alkujuuresta.

[2] Alkukielessä: "tuae superbiae", pro: "tibi superbo" eli
"superbienti".

[3] Pojat pitivät, tyttöjen tapaan, pitkiä hiuksia kaunistuksenansa.

[4] Alkukielessä: "flore rosae", gent. epexegeticus.

[5] Alkukielessä: "in faciem hispidam", karvakuvaksi.

[6] Alkukielessä: "speculo", pro: "in speculo".

[7] S.o. muuttuneena (ετερον).

[8] S.o. muuttumattomat, sellaiset kuin ennenkin.



11 Laulu. (Fyllikselle.)


[1] Tässä laulussa runoilija kehoittaa erästä Fyllis-nimistä tyttöä
(kuten hän itse sanoo, viimeistä lemmittyistänsä) maatilallensa
viettämään hänen seurassansa Maecenaan syntymäpäivää (Huhtikuun
13 p:ää), hylkäämään Telefuksen lemmenvehkeet sekä iloitsemaan ja
laulelemaan runoilijan seurassa. -- Laulun arvellaan tehdyn noin v.
13 e.Kr.

[2] Alban viini kuului kolmanteen Italian viiniluokkaan; kasvoi Roman
(Alba-Longan) läheisyydessä.

[3] Alkukielessä "vis", pro: "copia".

[4] Alkukielessä: "crines religata", akk. resp., oik.: hiustesi
suhteen sidottuna s.o. sidotuin hiuksin.

[5] Alkukielessä: "vincta verbenis", alliteratsiooni.

[6] Alkukielessä: "spargier", vanha inf. pass., pirskoitettaa.

[7] Alkukielessä: "mixtae pueris", dat., poikiin sekoitettuina s.o.
poikien seurassa l. joukossa; palvelijoista puh.

[8] Alkukielessä: "vertice", katonharjalta s.o. ylös ilmaan l.
korkeuteen.

[9] Alkukielessä: "advoceris" (nim. "a me"), minä kutsun sinua.
Ajatuksen selvenemiseksi, voidaan tähän lisätä: "Minä tahdon sanoa
sinulle: sinun pitää" j.n.e.

[10] S.o. Huhtikuun 13 p:ää. -- Romalaisten ajanlaskussa oli nim.
Idus-niminen päivä aina viidentenätoista päivänä Maalis-, Touko-,
Heinä- ja Lokakuussa, kolmantenatoista päivänä kaikissa muissa
kuukausissa.

[11] Tämä oli Venukselle pyhitetty kuukausi.

[12] Vrt. Carm. I, 2; II, 7.

[13] Alkukielessä: "luce", pro: "die".

[14] Faëton oli Helioksen ja Klymenen poika, tunnettu tuosta
onnettomasta tavasta, jolla hän ajoi auringon vaunuja.

[15] Alkukielessä "avaras", pro: "nimias".

[16] Vrt. Carm. I, 27.

[17] Alkukielessä: "gravatus", oik.: vastahakoisesti ruveta;
ylenmielin kantaa, luoda selästänsä.

[18] Vrt. Carm. III, 7.

[19] Alkukielessä: "finis amorum", rakkauteni loppu s.o. viimeinen
rakkauteni l. rakastettuni.

[20] Alkukielessä: "calebo", kehun (nim. rakkaudesta), rakastun.

[21] Nim. tarkoin ("accurate").

[22] Alkukielessä: "amanda" pro: "amabili, grata", rakkaalla,
armaalla.

[23] Alkukielessä: "reddas", pro "dicas", laulelet.



12 Laulu. (Vergiliukselle.)


[1] Horatius kehoittaa ystäväänsä Vergiliusta tulemaan luoksensa
juhlailemaan kevään kunniaksi. -- Vergilius, jolle tämä laulu on
omistettu, ei ole runoilija Vergilius, vaan joku muu samanniminen,
luultavasti Nerojen (Tiberiuksen ja Drusuksen) lääkäri; asia
selvenee, jos nim. muistamme, että runoilija Vergilius kuoli
Syyskuussa v. 19 e.Kr. ja neljäs kirja Horatiuksen lauluja on, kuten
tiedemiehet väittävät, kirjoitettu vv. 18-13 e.Kr.

[2] S.o. pohjatuulet,jotka tavallisesti alkoivat puhaltaa Helmikuun
alussa ja kestivät noin kuukauden aikaa.

[3] Itys oli Thrakian kuninkaan Tereuksen ja Proknen poika, jonka
tämän äiti, kostaaksensa puolisoansa, tappoi.

[4] S.o. pääskynen, joksi, tarun mukaan, Prokne muuttui.

[5] Koska Prokne oli Athenan kuninkaan Pandionin tytär, sanotaan
taloa "kekropialaiseksi". Vrt. Carm. II, 1.

[6] Nim Prokne.

[7] Alkukielessä: "regum", pro: "regis", nim. Tereuksen.

[8] Alkukieleen ajateltava "sedentes" lisäksi.

[9] Nim. Faunusta. Vrt. Carm. 4, 17; III, 18.

[10] Arkadia, eräs Peloponnesuksen maakuntia.

[11] S.o. Augustuksen poikapuolten, Tiberius ja Drusus Nerojen.

[12] Kales, eräs Kampanian kaupunkeja.

[13] Sulpicius Galba, kuuluisa viinikauppijas Romassa.

[14] Vrt. Carm. I, 37.

[15] Alkukielessä: "amara curarum", pro: "amaras curas".

[16] S.o. lavaa l. alttaria, jossa ruumiit poltettiin.

[17] S.o. koska vielä elät.

[18] Alkukielessä: "consiliis", dat., pro: "sapientiae".

[19] S.o. aikanansa, "opportuno tempore", kreik. έν καίρώ, aikanansa,
kohdallansa.



13 Laulu. (Lycelle.)


[1] Runoilija pilkkaa tässä erästä Lyce-nimistä akkaa, joka, ehkä
vanha ja rumannäköinen, kuitenkin tahtoo jatkaa nuoruudenaikaisia
lemmenleikkiänsä ja esiintyä kaunottarena. -- Tämä sama Lyce on
meille jo ennestäänkin tuttu III kirjan 10:stä. laulusta.

[2] Nim. tulemaan luoksesi.

[3] Vrt. Carm, I, 2.

[4] Nim. Kupido.

[5] Tytön nimi.

[6] S.o. harmaat hiuksesi.

[7] Kos, eräs Sporadein saaria, kuulu viinipuiden viljelyksestä
ja loistavasta kutomustaidosta (silkki-, purpura- ja kullalla
kirjaelluista kankaista).

[8] Nim. joll'ei Lyce voi vähentää ikäänsä.

[9] S.o. kauneus, ihanuus.

[10] Nim. Lycestä.

[11] Nim. kun tämä oli kuollut -- Cinara oli Horatiuksen lemmittyinen.

[12] Alkukielessä: "fata", kohtalot, Onnetar.

[13] Alkukielessä: "parem temporibus cornicis vetulae", vanhan
variksen ikävuosiin verraten s.o. iässä vanhan variksen rinnalle l.
vertaiseksi.



14 Laulu. (Caesar Augustukselle.)


[1] Runoilija ylistelee Augustusta ja hänen poikapuoliansa, Drususta
ja Tiberiusta, Vindelikialaisten ja Raetialaisten lannistamisen
johdosta, joten laulu on siis täyte tämän kirjan neljänteen lauluun..
-- Toiset arvelevat tämän tehdyn heti Vindelikialaisvoiton jälkeen
eli v. 15 e.Kr., toiset taas Augustuksen kotiinpalaamisen jälkeen eli
v. 13 e.Kr.

[2] Alkukielessä: "cura", pro: "studium", toimi, harrastus.

[3] Nim. kivipatsaisin.

[4] Vrt. kreik. ή oίxouμένι.

[5] Alkukielessä: "oras", pro: "regiones", maisemia, seutuja.

[6] S.o. Romalaisla'ista, koska eivät vielä olleet Roman
vallan-alaisia.

[7] Vrt. Carm. IV, 4.

[8] Alkukielessä: "Marte", pro: "in certamine", tappelussa.

[9] Alkukielessä: "milite tuo", kollekt., pro: "cum militibus tuis".

[10] Genaunit, eräs Raetian kansakunta.

[11] Breunit, samoin Raetian kansakunta.

[12] S.o. Tiberius.

[13] Alkukielessä: "auspiciis secundis" (nim. Augustuksen),
onnellisella ylipäällikkyydellä s.o. onnellisesti.

[14] Raetialaiset, Donaun, Rheinin ja Lechin välinen kansakunta.

[15] S.o. uroot itse.

[16] Vrt. Carm. II, 14.

[17] Plejadit, tarun mukaan Atlaan ja Plejonen tyttäret, eräs
tähtisikerö, jonka laskua (Marraskuun alussa) seurasi myrskysää.

[18] Tässä personoittuna. -- Vanhat kuvailivat jokijumaliansa härän
muotoisiksi Vrt. Carm. IV, 9.

[19] Vrt. Carm. I, 22.

[20] Nim. suotuisat.

[21] Alexandria, eräs Egyptin kaupunki, jonka Romalaiset valloittivat
Elokuun lopulla tahi Syyskuun alulla v. 30 e.Kr.; Vindelikialaiset
lannistettiin taas samaan aikaan v. 15 e.Kr.

[22] Nim. kun Kleopatra oli paennut. Vrt. Carm. I, 37.

[23] Lustrum on 5 vuoden aikakausi, siis 15 vuotta sen jälkeen.

[24] Vrt. Carm. I, 35.

[25] Vrt. Carm. II, 6.

[26] Vrt. Carm. I, 2.

[27] Indian (Indus-virrasta Kiinaan ulottuvan maan) asukkaat, run.
Aethiopia- ja Arabialaisista puh.

[28] Vrt. Carm. I, 19.

[29] Tuo kuulu Niilinvirta, joka. juoksee Egyptin halki.

[30] S.o. Donau, Romal. puheessa tav. virran alinen osa.

[31] Tigris, eräs väkevävirtainen joki, saa alkunsa Taurus-vuorelta,
ja laskee Persian lahteen.

[32] Vrt. Carm. I, 3.

[33] Nyk. Englanti ja Skottlanti.

[34] Romalaisten aikoina joko Ylä-Italia tahi Ranska.

[35] Vrt. Carm. I, 29.

[36] Alkukielen mukaan: "Tuon kuolemaa-kammomattoman Gallian ja
niskoittelevan Iberian maa."

[37] Vrt. Carm. IV, 2.

[38] Nim. ikuiseen lepoon l. rauhaan.



15 Laulu. (Caesar Augustukselle.)


[1] Horatius ylistelee tässä laulussa, jolla hän lopettaa neljännen
kirjansa ja ikäänkuin painaa sinettinsä Augustuksen kunniakkaan
historian loppuun, sitä rauhallisuutta ja turvallisuutta, jonka Roman
valtakunta sekä sisällisissä että ulkonaisissa suhteissa Augustuksen
hallituksen aikana on saavuttanut. -- Laulu on nähtävästi tehty v. 13
e.Kr.

[2] Vrt. Carm. I, 2, 7, 9, 21; IV, 6.

[3] Vrt. Carm. III, 29. -- Ajatus on: ett'en pienin voimin ryhtyisi
suuriin töihin.

[4] Koska nim. kansalaissodan (bellum civile) jälkeen kaikki pellot
olivat häviöillä.

[5] Parthialaiskuningas Fraates antoi v. 20 e.Kr. Krassukselta
riistetyt romalaiset sotamerkit takaisin. Vrt. Carm. I, 2.

[6] Kvirinus-Januksen temppeli oli Augustuksen hallitessa ollut
kolmesti suljettuna, nim. v. 29 ja 25 sekä vv. 10-6 välillä e.Kr.
-- Ennen se oli ollut suljettuna kaksi kertaa, Numan hallitessa ja
ensimmäisen Punilaissodan jälkeen v. 235 e.Kr.

[7] S.o. Isteristä.

[8] S.o. Augustuksen.

[9] Vrt. Carm. III, 8.

[10] Vrt. Carm. I, 12, 29.

[11] Vrt. Carm. I, 2; II, 2.

[12] Vrt. Carm. III, 29.

[13] Nim. eivät voi kumota Augustuksen säädöksiä.

[14] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[15] Lydialaiset huilut olivat korkeampi-, dorilaiset
hienompi-äänisiä.

[16] Vrt. Carm. I, 2.

[17] S.o. Aeneasta. Vrt. Carm. I, 2.



II.

Karmen-Seekulaare eli Vuosisataislaulu.



[1] Runoilija kiittää jumalia Roman ja koko valtakunnan
onnellisuudesta ja mahtavuudesta, ylistelee sekä sen perustajaa
Romulusta että silloista hoitajaa Augustusta sekä rukoilee vihdoin
valtakunnalle tulevaa menestystä ja lopuksi lausuu sen toivomuksen,
että jumalat todellakin kuulevat tämän rukouksen.

[2] Vrt. Carm. I, 2, 21.

[3] Vrt. Carm. I, 12.

[4] Nim. Vuosisataisjuhlassa.

[5] Sibylla, eräs ennustajatar Kuman läheisyydessä, Apollon papitar,
jonka työksi nuot kreikaksi kirjoitetut "Sibyllan kirjat" kerrotaan.
Nämät kirjat, joiden neuvoa tukalissa tilaisuuksissa kysyttiin,
oli, tarun mukaan, Tarkvinius Priskus tahi Superbus saanut Sibyllan
oraakkelilta ja sijoittanut Kapitoliumiin, Jupiterin temppelissä
säilytettäviksi. Kirjain hoitamista ja tulkitsemista varten oli oma
papisto (alussa kaksi, sittemmin Liciniuksen lain mukaan v:sta 367
e.Kr. kymmenen, viisi patricilaista ja viisi plebejiläistä, sekä
vihdoin viisitoista, "quindecimviri libris Sibyllinis inspiciendis
et sacris faciundis"), joka myöskin piti huolta sovitusuhreista,
vuosisataisleikeistä ("ludi seculares") ja vuosittain toimitti
leikit Apollon ja Dianan kunniaksi. Kapitoliumin palossa v. 83 e.Kr.
paloivat kirjat poroksi, mutta pian hankittiin uusi kokoelma, jonka
Augustus sijoitti Apollon temppeliin Palatinus-vuorelle, jossa sitä
kauan säilytettiin.

[6] S.o. ylimysten tyttäret. Vrt. alkulausetta.

[7] Nim. Roman, joka oli rakennettu seitsemälle kummulle. Vrt. Carm.
I, 2.

[8] Tässä sama kuin Diana, synnyttäjättärien suojelijattarena;
muuten käytetään tätä nimeä Junosta, joka oli avioliittojen ja
synnyttäjättärien varsinainen suojelijatar. Vrt. Carm. I, 7; II, 1.

[9] Nim. Roman.

[10] S.o. Valottareksi. Valotar on sekä Dianan että Junon liikanimi,
jotka kumpikin auttoivat synnytystuskissa ja saattoivat sikiöt
onnellisesti maailmaan.

[11] Genitalis on Dianan liikanimi, joka hänellä oli synnynnän
suojelijattarena.

[12] S.o. sikiötä, lasta.

[13] S.o. senaattorien.

[14] Runoilija tarkoittaa "Lex Julia de maritandis ordinibus" ("Lex
marita"), jonka mukaan oli sakko naimattomuudesta, mutta palkinto
taas siitä avioliitosta, josta syntyi runsaasti lapsia.

[15] Alkukielessä: "orbis", ympyrä; kiertokulku, ajanjakso.

[16] Alkukielessä: "referatque ludos", pro: "ludosque referat".

[17] Vrt. Carm. II, 3.

[18] Alkukielessä: "veraces cecinisse", aor. inf., todenmukaisesti
julistatte j.n.e.

[19] Oikeastaan: säilyttää, pitää voimassa.

[20] Alkukielessä: "jam peractis", nim "bonis fatis", ennen
elettyihin l. koettuihin hyviin vaiheisin.

[21] Maa, elättävänä jumalattarena.

[22] Vrt. Carm. I, 4; III, 2.

[23] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[24] Tässä sama kuin Diana. Vrt. Carm. I, 12. -- Luna oli, tarun
mukaan, Latonan tytär, Sol'in sisar.

[25] Tahi: "kaksisarvinen". Vrt. Carm. IV, 2.

[26] Trojan runoll. nimi, koska Ilios oli sen perustaja. Vrt. Carm.
I, 15.

[27] Etruria, eräs Italian maakuntia, Tiberin länsipuolella,
Tyrrhenian meren rannalla.

[28] S.o. jota Apollo oli käskenyt ("jussa ab Apolline").

[29] S.o. jättämään kotinsa, lähtemään kodistansa. Vrt. Carm. III, 23.

[30] S.o. Trojaa.

[31] Vrt. Carm. IV, 15.

[32] Alkukielessä: "sine fraude", pro: "sine damno", ilman vaaraa.

[33] S.o. muhkeamman kaupungin (nim. Roman), kuin Troja oli.

[34] Vrt. Carm. I, 2.

[35] S.o. Augustus, koska hän, kuten koko Juliain sukukin (gens
Julia) polveutui Aeneaasta.

[36] Vrt. Carm. I, 2.

[37] Alkukielessä: "Albanas". pro: "Romanas", koska Alba (Alba-Longa)
oli Roman emäkaupunki. Vrt. Carm. III, 23.

[38] Vrt. Carm. I, 19.

[39] Vrt. Carm. IV, 14.

[40] Luottamus, samoinkuin Rauha Kunnia, Kainous, Miehuus ja
Ylellisyys ovat tässä personoittuina.

[41] Vrt. Carm. II, 16.

[42] S.o. niin totta kuin ... niin totta. j.n.e.

[43] Yksi Roman seitsemästä kummusta, jolle Augustus rakensi Apollon
temppelin.

[44] S.o. Roman. -- Roma on nimittäin Latiumin, Tiberin ja Kampanian
välisen Italian maakunnan pääkaupunki.

[45] S.o. juhlaan.

[46] Yksi Roman seitsemästä kukkulasta.

[47] Vrt. Carm. I, 21.

[48] "Quindecimviri" l. Viisitoistamiehet olivat Sibyllan pappeja,
jotka säilyttivät ja selittelivät "Sibyllan kirjoja". Paitsi tätä
tuli heidän pitää huolta myöskin Apollon palveluksesta; "ludi
Apollinares" ja "ludi Seculares" olivat pääasiallisesti heidän
toiminansa.

[49] S.o. nuorukaisten ylimalkaan.



III.

Epoodit.



1 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Kun Maecenas aikoi ottaa osaa Augustuksen sotaretkeen Antoniusta
ja Kleopatraa vastaan v. 31 e.Kr. -- joka tuuma kuitenkin raukeni
sikseen, kun Augustus asetti hänet poissa-olonsa ajaksi Roman
sisällisen hallituksen etunenään s.o. "praefectus urbis" -- lausuu
Horatius paheksumisensa siitä, ett'ei hän voi seurata mukana, jota
hän ei suinkaan tekisi mistään saaliinhimosta, vaan todellisesta
ystävän rakkaudesta.

[2] Vrt. Carm. I, 37.

[3] Jommoisia sen ajan isommat sotalaivat olivat.

[4] Alkukielessä: "tuo", nim. "periculo" s.o. oman henkesi uhalla l.
kaupalla.

[5] Alkukiel.: "quid nos?" nim. "agemus", plur. sing:n asemasta.

[6] Nim. kun olet kuollut.

[7] Alkukielessä: "jussi", nim. "a te", käskysi mukaan.

[8] Nim. sodan l. sotapalveluksen (militiae).

[9] Nim. sietää.

[10] Alkukielessä: "non molles", litotes, urhollisten.

[11] Vrt. Carm. I, 22.

[12] S.o. Hispanian.

[13] Nim. vaivaasi (tuum laborem).

[14] Nim. kuin läsnä-olevat (quam praesentes).

[15] Oikeastaan: niinkuin, kuten.

[16] Alkukielessä: "adsidens", istuen niiden luona s.o. vartioitsee.

[17] Alkukielessä: "relictis", dat., pelkäsi l. oli huolellinen
yksinjätettyjen eduksi, jos hän on jättänyt heidät (rehua l. ruokaa
hankkimaan lähdettyänsä).

[18] Alkukielessä: "militabitur bellum", nim. "a me", olen käyvä s.o.
tahdon käydä tätä j.n.e.

[19] Alkukielessä: "nitantur", voimin ponnistella (esille l.
eteenpäin) s.o. röyhiskellä (aurasta puh.).

[20] S.o. Koirantähden. Vrt. Carm. I, 17; III, 1.

[21] Lukania oli eräs Ala-Italian maakunta.

[22] Vrt. Carm. III, 16.

[23] Vrt. Carm. III, 29.

[24] Tässä tekaistu nimi, kreik. .

[25] Alkukielessä: "premam", pro: "defodiam", kaivasin, kätkisin
maanpoveen.

[26] Alkukielessä: "nepos", praedikat., perillisenä, hekumoitsijana
s.o. kuten hekumoitsija.

[27] Nim. huikentelevalla elämällä: pelissä j.n.e.



2 Laulu. (Koronkiskoja Alfiukselle.)


[1] Runoilija asettaa tässä erään ahnaan koronkiskojan, Alfiuksen,
kehumaan maa-elämää, jonka palvelukseen hän kiireimmiten
aikoo antautua; mutta hänen totuttu tapansa ja himonsa
tukahuttavat kuitenkin hänen hyvän aikeensa ja hän jatkaa entistä
koronkiskomistansa.

[2] Alkukielessä: "negotiis", kreik. πράγματα, kaupunki-, raha- ja
kauppatoimet.

[3] Perinvanha, vanhin.

[4] Alkukielessä: "exercet", pro: "arat", muokkaa.

[5] S.o. sekä otosta että maksusta.

[6] Nim. taisteluun (ad pugnam).

[7] Vrt. Enniuksen säettä: "At tuba terribili sonitu taratantara
dixit."

[8] Nim. Roman.

[9] Tarkoitetaan klienttejä, jotka tulivat aamusin herraansa
tervehtimään ja seurasivat häntä torille.

[10] Alkukielessä: "maritat", naittaa; siitä: johdatella
viiniköynnöksiä puiden ympärille.

[11] Alkukielessä: "mugientium", subst. käyt., oik.: mylviväin, nim.
laumoja s.o. mylvien.

[12] S.o. varustelee puita tuoreilla oksilla, "ymppää".

[13] S.o. siivilöityn.

[14] S.o. vastustamaan voimattomia l. kykenemättömiä.

[15] Tässä personoittuna.

[16] Tässä tarkoitetaan "vainioilla" erittäinkin viinitarhoja.

[17] S.o. kypsillä.

[18] Tahi: kasvatettuja, viljeltyjä; vastakohtana villinä-kasvaneille
(silvatica pira).

[19] Alkukielessä: "purpurae", dat., riipp. sanasta "certantem",
purpuralle vertoja-vetävä.

[20] Kreik. Ρρίαπος, tarun mukaan, Dionysuksen ja Afroditen (toisen
tarun mukaan: Adoniksen ja Khionen) poika, alkuansa siitosvoiman
jumala; sittemmin puunhedelmäin, kasvitarhain ja viinamäkien
jumala. Hänen kerrotaan syntyneen Lampsakuksessa, josta hänen
palveluksensakin Italiaan levisi. Hänen kuvaansa pidettiin puutarhain
kaunistuksena.

[21] Vrt. Carm. III, 29.

[22] Alkukielessä: "altis ripis", oik. abl. qual., korkeareunaiset
s.o. korkeiden reunain välillä.

[23] Alkukielessä: "lymphis manantibus", porisevin l. juoksevin vesin.

[24] Nim. tuoma.

[25] Alkukielessä: "multa cane", kollekt., koiralaumallansa.

[26] Oikeastaan: molemmin puolin, nim. verkkoansa.

[27] Alkukielessä: "dolos", apposits. sanalle "retia", verkkonsa ...
paulan l. paulaksi, ansaksi.

[28] S.o. muuttolintua.

[29] Alkukielessä: "haec inter", pro: "inter haec", anastrofe, näiden
ohella.

[30] Sabinilaisnaiset olivat tunnetut eteviksi
taloudenhoitajattariksi.

[31] Alkukielessä: "perusta solibus", (pro: sole), auringon polttama,
päivettynyt. -- Apulialaiset olivat muuten tunnetut eteviksi
maanviljelijöiksi.

[32] S.o. kuivia.

[33] Alkukielessä: "siccet", pro "mulgeat", lypsää.

[34] Alkukielessä: "et horna dulci vina promens dolio", tuoden esille
tämänvuotista viiniä viehättävässä astiassa s.o. tuoden esille mietoa
tämänvuotista viiniä astiasta.

[35] S.o. itsestänsä kasvaneista hedelmistä valmistettuja ruokalajeja.

[36] Vrt. Carm. II, 15.

[37] S.o. ruokasimpukat.

[38] Eräs tuntematon merikalan laji.

[39] Nim. skaareja.

[40] S.o. Tyrrhenian mereen.

[41] Tässä sama kuin Numidian, joka oli kuuluisa kanoistansa.

[42] S.o. Karian. ja Aeolin välinen Vähän-Asian maakunta, tunnettu
mainioista pyistänsä.

[43] Terminus oli rajain ja rajamerkkien suojelija l. jumala.
Hänen juhlaansa vietettiin vuosittain Helmikuun 23 p:nä lauluilla
ja uhreilla Kapitoliumissa ja Roman kaupungin vanhalla rajalla
ynnä hänelle pyhitetyssä lehdossa Via-Laurentinan varrella, Roman
ulkopuolella,jossa hänelle lammas uhrattiin. Erityisen "rajajuhlan"
viettivät maalaiset, myöskin lauluin ja uhrin.

[44] Nim. ruoalle.

[45] Vrt. Carm. III, 23.

[46] Vrt. Carm. IV, 11.

[47] S.o. kuukauden ensimmäisenä päivänä.



3 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Tässä laulussansa Horatius sadattelee ankarasti
kynsilaukkaa, jota hän, luultavasti ollessansa vieraana Maecenaalla,
ymmärtämättömyydessänsä oli sattunut syömään.

[2] S.o. murhannut isänsä.

[3] Alkukielessä: "edit", pro: "edat", vanha konjunkt.-muoto, syököön.

[4] Eräs myrkyllinen kasvi.

[5] Eräs loitsijatar, Horatiuksen vihollinen.

[6] Medea oli Kolkhiksen kuninkaan Aeeteen tytär, Absyrtuksen sisar,
kuuluisa velhotar.

[7] Nim. Jasonia.

[8] Henkilöt, jotka Argo-nimisellä laivalla purjehtivat Asian
Kolkhis-nimiseen maakuntaan kultataljaa noutamaan, kutsutaan
Argonautoiksi.

[9] Nim. käärmeen verellä.

[10] Jason, Aesonin poika, Argonauttain päällikkö.

[11] Nim. härille (tauris), tottumattomaan.

[12] Tarun mukaan piti Jasonin, saadaksensa tuon kultataljan,
valjastaa kaksi vaskisorkkaista ja tulikitaista härkää auran eteen,
ja kyntää niillä neljän päivän kynnös, kylvää vakoihin lohikäärmeen
hampaita, joista syntyi asevaruisia jättiläisiä, sekä surmata nämät.

[13] Tarun mukaan tahtoi Jason naida Korinthuksen kuninkaan Kreonin
tyttären Kreusan, mutta Medea mustasukkaisuudesta antoi tälle
myrkytetyn vaatteen, joka poltti hänet kuoliaaksi, tämän jälkeen
Medea käärmevaljakoillansa pakeni Athenaan.

[14]S.o. Koirantähden l. Kanikulan (= Siriuksen).

[15] Alkukielessä: "siticulosae", janoinen, kuiva. Vrt. kreik.
πολυδίψιοv Άργός.

[16] Apulia, Ala-Italian maakunta, Aufidus-joen varrella.

[17] Vrt. Carm. I, 3.

[18] S.o. äärimmäisellä.



4 Laulu. (Kohtuuttomasta kohoamisesta.)


[1] Horatius paheksuu tässä sitä tapaa, jolla moni kansalais-sotien
aikana kohosi aina alimmasta orjanasemasta ylimpään ritarisäätyyn
asti. Hän ei tosin omista tätä lauluansa nimenomaan kellekään
yksityiselle, mutta varmuudella saatamme otaksua hänen tarkoittaneen
joko erästä Vedius Rufusta, joka kohosi orjasta sota-överstiksi ja
ritarisäätyyn, tahi Pompejuksen vapautettua orjaa (Pompeji libertus),
Sextus Menasta,joka tämän suosikkina kohosi Sardinian hallitsijaksi
sekä vihdoin, kun hän oli luopunut Pompejuksesta Oktavianuksen
puolelle, taas tämän suosiossa ala-amiraaliksi ja ritarisäätyyn. --
Laulun arvellaan tehdyn noin v. 38 e.Kr.

[2] Parhaimmat pamput valmistettiin Hispaniassa. Vrt. Carm. I, 29.

[3] S.o. sukuasi, eritt. orjansukuperää.

[4] Nim. Roman.

[5] Nämä tuomitsivat ja rankaisivat myöskin orjain rikoksia.

[6] Joka rankaistaessa julisti syyn, miksi se tapahtui, kansalle.

[7] Kaunis maisema Kampaniassa, kuulu oivasta viinistänsä.

[8] Sensori Appius Klaudiuksen Romasta Kapuaan rakentama tie, jota
sittemmin jatkettiin Brundusiumiin asti.

[9] Nim. teaatterissa.

[10] Kansantribuuni L. Roscius Otho valmisti lain (lex theatralis),
jonka mukaan teaatterin ensi penkeissä sai istua ainoastaan ritareja,
joilla oli 400,000 sestertin omaisuus.

[11] Alkukielessä: "gravi pondere", abl. qual., raskaspainoista.

[12] V. 38 e.Kr. Pompejuksen laivasto oli miehitetty merirosvoilla ja
orjilla.



5 Laulu. (Velhotar Kanidialle.)


[1] Runoilija paljastaa tässä erään tapauksen, joka jotenkin selvin
värin kuvailee hänen aikakaudellansa vallitsevaa taika-uskoa.
Hän antaa nimittäin muutaman Kanidia-nimisen velhottaren, kolmen
muun samallaisen (Saganan, Vejan ja Folian) avulla valmistaa
mitä kauhistavimmalla tavalla loitsujuomaa taika-yrteistä ynnä
nälkään kuolleen pojan sydämestä ja maksasta, herättääksensä
tällä lemmenliekkiä eräässä Varus-nimisessä miehessä. Kaikeksi
kummastukseksensa Kanidia huomaa kuitenkin, ett'ei tämä näin monilla
ja julmilla vehkeillä valmistettu "juoma" ole vaikuttanut niin
mitään, joten hän on pakoitettu ryhtymään vieläkin inhoittavimpiin
keinoihin uuden "lemmenjuoman" valmistamista varten. Suurempaa
suuremmaksi käy hänen hämmästyksensä, kun yht'äkkiä tuo kuoleman
saaliiksi määrätty poika alkaa mitä ankarimmin manailla hänen julmia
murhaajattariansa.

[2] Alkukielessä: "fert", pro: "sibi vult", tahtoo s.o. merkitsee.

[3] Nim. akkain (mulierum).


[4] Vrt. Carm. S.

[5] Nim. Kanidiaa.

[6] Nim. sinulle (Kanidialle).

[7] S.o. praetexta l. päällysvaate, jonka paarteet olivat purpuralla
kaunistetut ja jota Roman esivaltalaiset ja papit sekä vapasukuisten
lapset käyttivät aina 17:ta ikävuoteensa asti.

[8] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[9] Nim. tuima, kiukkunen.

[10] S.o. praetexta ja bulla. -- Viimeksi mainittu oli tavan.
kullasta, sydämen tapaan tehty kupukka; tätä ylhäisten lapset
kantoivat kaulassansa lailliseen ikään asti.

[11] Vrt. Carm. I, 18.

[12] Kostottarien tapaan. Vrt. Carm. I, 28.

[13] Vrt. Carm. II, 13.

[14] Koska luultiin ruumisten haudoilta otetut ainekset (esim.
mullan, luiden, kivien, puiden y.m.) olevan erittäin tehokkaita
vaikutusvoimassansa taikoja tehtäessä.

[15] Tämän hoettiin imevän veren lapsista.

[16] Jolkus, eräs Thessalian rantakaupunki, Argonauttain lähtöpaikka;
tässä: Thessalia ylim., joka oli tunnettu taika-yrteistänsä.

[17] Hiberia, eräs Pontuksen maakuntia, lähellä Kaukasus-vuorta, nyk.
Georgia, tunnettu mainioista taika-yrteistänsä.

[18] Avernus-järvi, Kuman Kampanjassa, myrkyllistä usvaa huokuva
järvi. Tämän läheisyydessä kerrotaan olleen Sibyllan luolan ja erään
salaisen paikan, josta luultiin päästävän Manalaan.

[19] Alkukielessä: "laboribus", riipp. sanasta "ingemens", työssä,
puuhassa.

[20] S.o. pihassa (impluvium) romalaisen huonerakennuksen keskellä.

[21] Alkukielessä: "spectaculo", dat., riipp. "inemori" (ainoastaan
tässä kohden esiintyvä sana), silmäillessänsä, (kuolla).

[22] Alkukielessä: "bis terque", kahdesti ja kolmesti s.o. useampia
kertoja.

[23] Nim. kuopasta, johon hän nälkään kuolemaan haudattiin.

[24] Nim. vedessä.

[25] Alkukielessä: "interminato" (interminor), kielletty.

[26] Alkukielessä: "masculae libidinis", geut. qual., miehen himoilla
varustettu, himoissa miesten tapainen.

[27] Ariminum, eräs etevä Umbrian merikaupunki, etelään Rubikosta.

[28] Neapolis, eräs Kampanjan merikaupunki, Kuman lahden rannalla.

[29] Etupäässä: Kuma, Baja, Puteoli, Nola ja Kapua.

[30] S.o. sormissansa olevia kynsiä.

[31] Alkukielessä: "non infideles", litotes, mitä uskollisimmat.

[32] S.o. Yö, personoittuna.

[33] Vrt. Carm. I, 12; III, 22.

[34] S.o. Varuksen.

[35] Subura oli eräs katu Romassa, Coelius- ja Eskvilinus-vuorten
välillä, kulki läpi pohjaisen osan kaupunkia, jolla myös oli nimenä
Subura. Tämä kaupunginosa oli Roman huonommin rakennettuja osia ja
roistoväen pesäpaikka, muuten tunnettu vilkkaasta liikkeestänsä.
Myöhemmin näkyy tämäkin osa puhdistuneen, koska kerrotaan siellä
ylhäisiäkin perheitä (esim. Julius Caesarin) asuneen.

[36] Alkukielessä: "laborarint", potentsiaalissa: olisi valmistaneet.

[37] S.o. kolkhilaisen. Vrt. Ep. 3.

[38] S.o. Kreusan.

[39] Kreon oli Korinthuksen kuningas. Vrt. Ep. 3.

[40] S.o. myrkyllä (veneno).

[41] Ivallisesti sanottu.

[42] Marsilaiset olivat tunnetut mainioiksi loihtijoiksi. Vrt. Carm.
I, 2.

[43] S.o. väkevämmän.

[44] Alkukielessä: "fastidienti", nim. "me", minua halveksivalle s.o.
halveksijalleni.

[45] Nim. taivaan.

[46] Nim. akkoja.

[47] Vrt. Carm. I, 6, 16.

[48] S.o. manauksiin.

[49] Alkukielessä: "jussus", nim. "a vobis", tuomitsemananne.

[50] Nim. Kostottarien tapaan.

[51] Vrt. Carm. I, 4.

[52] Eskvilia, eräs Roman seitsemästä kukkulasta. Tämän juurella oli
kenttä, jolle kuolemaan tuomittujen ruumiit heitettiin varisten,
korppien y.m. lintujen revittäviksi.



6 Laulu. (Kassius Severukselle.)


[1] Laulu on kirjoitettu eräälle herjauskirjoitusten kyhääjälle
(in calumniatorem), puhuja Kassius Severukselle, joka koiran
tavoin haukuskeli kirjoituksissansa kehnompia, mutta arasteli
taas mahtavampia henkilöjä. Horatius kehoittaa tätä käymään hänen
(Horatiuksen) kimppuunsakin ja lupaa puolestansa korvata sen "samalla
mitalla" monenkertaisesti.

[2] S.o. matkustajia.

[3] Alkukielessä: "si potes", jos voit. l. rohkenet s.o.
mahdollisesti.

[4] Molossilaisten koirat olivat voimiltansa kuuluisat. Vrt. Carm.
III, 16.

[5] S.o. spartalainen koira, joka voimiltansa ja valppaudeltansa oli
mainio.

[6] Alkukielessä: "aure sublata", pystyssä l. hörössä korvin.

[7] Koiran haukunnan kuvaus.

[8] Erään Thebalaisen nimi.

[9] S.o. Arkhilokhus, jolle Lykambes oli luvannut tyttärensä
vaimoksi, mutta myöhemmin peruuttanut lupauksensa, jonka vuoksi
häntä sanotaan valapatoksi (infidus). Tämän johdosta Arkhilokhus
jambeissansa kosti niin ankarasti häntä ja koko hänen perhettänsä,
että Lykambes hirttäytyi häpeästä.

[10] S.o. Hipponax, kuuluisa jambien sepittäjä, kotoisin Efesuksesta,
tunnettu pistävästä pilkkapuheliaisuudestansa. Tästä oli Bupalus,
joka oli kuvanveistäjä, kotoisin Khioksesta, tehnyt pilkkakuvan
ja se niin suuresti koski Hipponaxiin että hän suuntasi kaikki
pilkkarunonsa häntä vastaan.



7 Laulu. (Roman kansalle.)


[1] Runoilija paheksuu kansalaissotaa ja varoittaa ryhtymästä enää
mihinkään uuteen, koska todellakin oli peljättävissä Oktavianuksen ja
Sextus Pompejuksen kesken sellaisen syntyvän v. 38 e.Kr. (luultavasti
Monaan rikoksen y.m. tähden). -- Samana vuonna on laulu nähtävästi
tehty. Toiset kyllä arvelevat tämän tehdyn v. 40 e. Kr., jolloin
Augustuksen ja Antoniuksen kuvapatsaat syöstiin kumoon, vieläpä itse
Augustustakin paiskeltiin kivillä, mutta tähän arveluun ei näytä
löytyvän kyllin päteviä syitä.

[2] Nim. aina Filippin tappelun ajoista.

[3] S.o. Romalais-vertä.

[4] Alkukielessä: "Neptuno", meren jumala, tässä: meri ylim.

[5] Karthago oli mahtava kauppakaupunki Afrikan pohjoisrannalla,
Roman kilpailijatar maailmanvallasta.

[6] Vrt. Carm. IV, 14.

[7] Vrt. Ep. 4.

[8] Nim. Roma.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] Alkukielessä: "nisi in dispar feris", pro: "qui tantum in dispar
genus feri sunt"; tekstissä on "dispar" subst. käyt.

[11] S.o. Kohtalo (Fatum.).

[12] S.o. kuolonkalpeus.

[13] Nim. Remuksen murhan johdosta, jonka Romulus teki.

[14] Alkukielessä: "sacer", pyhä, taivaan jumalille pyhitetty;
onnettomuutta-tuottava, kostava.



8 Laulu. (Hekumalliselle akalle.)


[1] Tässä laulussa Horatius kuvailee mitä synkimmin värin erästä
vanhaa haureellista akkaa, joka nähtävästi luulotteli vielä
vanhanakin olevansa kaunis ja rakastelijain hyvässä suosiossa.

[2] Alkukielessä: "rogare te", inf. interrog., kysytkö l. tahdotko
kysyä.

[3] S.o. miksi en ole mieleesi.

[4] Ivaa (ironiaa).

[5] Alkukielessä: "mammae putres", niukeat l. lahastuneet nisät.

[6] Romalaiset kuljettivat esi-isäinsä vahakuvia ruumissaattojensa
etunenässä.

[7] Alkukielessä: "baccis", pro: "margaritis", helmin, simpukanjyvin.

[8] S.o. Zenon tietoviisauteen kuuluvat kirjat. -- Tätä lahkoa
kutsutaan stoalaiseksi siitä, että Zeno opetti oppiansa Athenan
pylväskäytävissä (stoa).

[9] Alkukielessä: "amant", rakastavat l. mielellänsä s.o.
tavallisesti viruvat.

[10] Hän asetti niitä siihen nähtäviksi.

[11] Alkukielessä: "superbo", pro: "fastidienti", haluttomasta,
vastenmielisestä.



9 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Ylistyslaulu Aktiumin luona saadusta voitosta Syyskuun 2 p:nä
31 e.Kr. Tämän johdosta Horatius kehoittaa ystäväänsä Maecenasta
juhlailemaan kanssansa, mutta samalla paheksuu Antoniuksen ja
Kleopatran rakkaussuhteita ja niiden ikäviä seurauksia ja vihdoin,
ikäänkuin hän jo viettäisi toivomaansa juhlaa, käskee tuoda käsille
useammanlaatuisia viinejä.

[2] Nim. Maecenaan. Vrt. Carm. III, 29.

[3] Alkukielessä: "repostum", synkopeerattu muoto, säilytettyä.

[4] Vrt. Carm. I, 20.

[5] Nim. voiton suosijana. Vrt. Carm. I, 2, 15.

[6] S.o. sotaiseen tapaan.

[7] Alkukielessä: "barbarum", s.o. frygialais- l. iloisempaan tapaan.

[8] Nim. Sex. Pompejuksen voittamisen johdosta Syyskuun 2 p. v. 36
e.Kr.

[9] S.o. Sex. Pompejuksen, joka itse kutsui itseänsä siksi, koska
hänellä oli aina ennen ollut onni merellä.

[10] Nim. Messinan salmesta.

[11] Nim. Romaa.

[12] Vrt. Carm. III, 14.

[13] S.o. Sex. Pompejus.

[14] S.o. Kleopatran. Vrt. Carm. I, 37.

[15] Alkukielessä: "vallum", kollekt., saarrosaineksia.

[16] S.o. vanhoja kuohilaita (eunukkeja), jotka olivat Kleopatran
neuvonantajina.

[17] S.o. jonkunlaisia verkkoja, joita Egyptiläiset käyttivät
varjoamaan vuoteitansa hyttösiltä.

[18] Vrt. Carm. IV, 14.

[19] Nim. voittojuhlanpitäjän l. triumfatorin.

[20] Nim. ikeellä.

[21] Vv. 111-106 välillä, jonka Marius, Sullan keinottelun avulla,
lopetti tuoden suuressa juhlasaatossa (triumfissa) Jugurthan Romaan,
jossa hän tapettiin nälkään.

[22] Publius Kornelius Scipio Afrikanus Minor Numantinus, joka
ratkaisevasti voitti Karthagolaiset Zaman tappelussa v. 202 e.Kr.

[23] Vrt. Ep. 7.

[24] Nim. Antonius.

[25] Vrt. Carm. III, 27.

[26] Vrt. Carm. I, 28.

[27] Vrt. Carm. I, 22.

[28] Vrt. Carm. III, 19.



10 Laulu. (Runoilija Maeviukselle.)


[1] Horatius toivottaa vihamiehellensä Maeviukselle onnetonta
merimatkaa. -- Maevius oli myöskin runoilija, ehkä kehnompi kuin
Horatius, Vergilius y.m. aikakautensa runoilijat.

[2] Alkukielessä: "mala alite", pahan ennuslinnun ohella s.o.
onnettomana aikana.

[3] Vrt. Carm. II, 14.

[4] Vrt. Carm. II, 16.

[5] Vrt. Carm. I, 3.

[6] Vrt. Carm. I, 28.

[7] Vrt. Carm. I, 6, 12.

[8] Vrt. Carm. S.

[9] Ajax, Oileuksen poika, Lokris-maakunnasta. Athene oli
vihastunut häneen siitä, että hän oli riistänyt Athenen temppelistä
Kassandran, joka Trojan kukistuessa oli sinne paennut; kostaaksensa
tämän häväistyksen, ajeli Athene Ajaxin laivaston haaksirikkoon
Kafareus-niemen (Euboean) luona ja iski itse Ajaxin kuoliaaksi
salamallansa.

[10] Nim. lihavalla ruumiillasi (Maeviuksen).

[11] S.o. ruokit.

[12] S.o. merilintuja ylim.

[13] Tässä personoittuina. -- Merikulkua suojelevina voimina
palveltiin Myrskyjä. Niillä oli Romassa Porta-Kapenan läheisyydessä
oma temppelinsä, jonka Lucius Kornelius Scipio oli rakentanut.



11 Laulu. (Pettiukselle.)


[1] Horatius valittaa tässä eräälle Pettius-nimiselle ystävällensä,
jota emme tarkemmin tunne, Lemmettären mahtavia kahleita, jotka
tavan-takaa kietovat häntä.

[2] Alkukielessä: "juvat", pro: "delectat", huvittaa.

[3] Alkukielessä: "versiculos", dem. sanasta "versus", värsysiä.

[4] Alkukielessä: "expetit", pro: "eligit", on valinnut.

[5] Eräs Horatiuksen entinen lemmittyinen.

[6] Oikeastaan: "onnettomuus".

[7] S.o. miten ihmiset ovat minusta puhelleet l. lorisseet.

[8] Alkukielessä: "latere", pro: "pectore", sydämen.

[9] Tahi: rikkautta, rahaa.

[10] S.o. Bakkhus.

[11] Oikeastaan: (rakkaudesta) palavan j.n.e.; s.o. kun viini oli
tehnyt minut avosydämiseksi puhumaan salaisuuksiani.

[12] Nim. huokauksen ja valituksen.

[13] Nim. siitä, että täytyy väistyä mahtavampain (rikkaimpain)
kilpakosijain tieltä.

[14] Nim. varallisuudessa etevämpien, muissa suhteissa kehnompien. --
Ajatus on seuraava: silloin lakkaan minä kilpailemasta j.n.e.

[15] Alkukielessä: "palam", (te), pro: "coram", silmäisi nähden,
korvaisi kuullen.

[16] Alkukielessä: "jussus" nim. "a te", käskemänäsi.

[17] Eikä Inakhian luokse.

[18] Eräs kaunis poika.

[19] Alkukielessä: "unde", pro: "a quo" (Lysisco), hänestäpä.

[20] Alkukielessä: "renodantis comam", irroittaa solmusta kiharansa,
antaa niiden liehua.



12 Laulu. (Hekumalliselle akalle.)


[1] Horatius sadattelee tässä erästä vanhaa haureellista akkaa,
joka kiusailee häntä sokeilla lemmenvehkeillä; kuvailee mitä
inhoittavimmin hänen riettauttansa ja himojansa.

[2] Oik.: mitä tahdot itsellesi s.o. mitä tarkoitat.

[3] Alkukielessä: "barris" (abl.), elehvanteille, ylim.
luontokappaleille.

[4] Alkukielessä: "unus", komp. vahvikkeena.

[5] S.o. polyypin hajuko.

[6] S.o. pukin haju.

[7] Kasvojen kaunistelu-aineena, samoin kuin krokotiilin lantakin.

[8] Vrt. Ep. 11.

[9] Palvelijattaren nimi.

[10] Eräs lemmittyinen.

[11] Vrt. Carm. III, 29.

[12] Alkukielessä: "nempe", kuitenkin l. tietysti (nim. sinua varten).



13 Laulu. (Ystäville.)


[1] Eräänä myrskyisänä talvipäivänä Horatius kehoittaa ystäviänsä
luopumaan kaikista huolista sekä, vanhan kuuluisan Kentaurin neuvon
mukaan, hakemaan huvitustansa viinin- ja soiton nautinnoissa.

[2] S.o. pohjaisesta päin.

[3] Alkukielessä: "amici", pro: "sodales", toverit.

[4] Vrt. Carm. III, 21.

[5] Vrt. Carm. II, 12.

[6] S.o. Merkuriuksen. -- Hänen hoetaan syntyneen eräällä
Kyllene-nimisellä vuorella Arkadiassa ja tästä vuoresta on hän
perinyt Kyllenius-nimen.

[7] S.o. Khiron (Χειρων). Vrt. Carm. III, 7.

[8] S.o. Akhilleelle. Vrt. Carm. I, 8; II, 16.

[9] Assarakus oli Frygian kuningas, Tros-nimisen kuninkaan poika,
Ankhiseen iso-isä, Ganymedeen ja Iloksen veli.

[10] Skamandrus, eräs Trojan jokia.

[11] Simois, eräs Skamandruksen syrjäjoki, juoksee läpi Trojan
metsäseudun.

[12] Alkukielessä: "certo subtemine", abl. qual., varmasti kehräävät.

[13] Vrt. Carm. II, 3.

[14] S.o. Thetis, eräs merenjumalatar, Nereuksen ja Doriksen tytär,
Peleuksen puoliso Akhilleen äiti.

[15] Nim. Trojan tienoilla.

[16] Oikeastaan: rumentavan, ilkeän s.o. "kalvavan" (murheesta puh.).



14 Laulu. (K. Cilnius Maecenaalle.)


[1] Tässä Horatius pahistelee itseänsä siitä, ett'ei hän vielä ole
voinut lopettaa "ennen alkamaansa", tekeillä-olevaa jambikokoelmaa ja
sanoo siihen olevan syynä rakastumisensa Fryneen.

[2] Alkukielessä: "imis sensibus", pro: "imo corde", sisimpään
sydämeen.

[3] Vrt. Carm. IV, 7.

[4] Alkukielessä: "candide", kirkas, jalo.

[5] Alkukielessä: "carmen", kollekt., laulukokoelma.

[6] Samos, eräs saari lähellä Vähän-Asian rantaa, samannimisine
pääkaupunkeinensa.

[7] Hän oli Anakreonin lemmittyinen (poika).

[8] Vrt. Carm. I, 17.

[9] Vrt. Carm. IV, 9.

[10] Vrt. Carm. S.

[11] Hän oli Horatiuksen lemmittyinen (tyttö).



15 Laulu. (Neaeralle.)


[1] Runoilija vaikeroitsee lemmittyisensä Neaeran uskottomuutta,
mutta lohduttaa itseänsä sillä, että vielä kerran on tuleva aika,
jolloin Neaera vaikeroitsee; silloin hän taas nauraa.

[2] Alkukielessä: "laesura", joka tahtoi loukata, oli valmis
loukkaamaan.

[3] Alkukielessä: "in verba jurabas mea", vannoit sanoihini s.o.
vannoit minulle.

[4] Vrt. Carm. I, 28.

[5] S.o. talvella mertä.

[6] Vrt. Carm. I, 2, 21.

[7] Runoilija kehaisee tässä itseänsä.

[8] Alkukielessä: "parem", omaa kaltaistansa, joka sopii hänelle.

[9] Alkukielessä: "nec offensae formae" etc., kaunottareen,
joka kerran on joutunut hänen vihansa-alaiseksi, joka on ollut
suuttumisensa aiheena.

[10] Paktolus, eräs joki Lydiassa, joka kuljetti runsaasti
kultahiekkaa mukanansa.

[11] S.o. Pythagoraan filosofia. Vrt. Carm. I, 28.

[12] Vrt. Carm. I, 15.

[13] S.o. toista kohtaan.



16 Laulu. (Roman kansalle.)


[1] Horatius paheksuu sitä epäjärjestystä ja levottomuutta, jonka
kansalaissota on tuottanut Roman valtioon, kehoittaa Romalaisia
jättämään pääkaupunkinsa ja etsimään parempia olopaikkoja (Kanarian
saaristossa). -- Laulu on nähtävästi tehty Perusian sodan (Jouluk.
v. 41 -- Huhtik. v. 40 e.Kr.) syttymisen johdosta, joka uudisti
kansalaissotien riehuntaa.

[2] Nim. Mariuksen ja Sullan ajoista l. v. 88 e.Kr., jolloin
ensimmäinen kansalaissota alkoi.

[3] Nim. Marsilais- l. liittolais-sodassa (vv. 90-88 e.Kr.). Vrt.
Carm. I, 2; Ep. 5.

[4] Porsena oli Etrurian kuningas, jonka Roman viimeinen karkoitettu
kuningas, Tarkvinius, saadaksensa valtansa takaisin, yllytti Romaa
vastaan. Tässä sodassa saivat ikuisen maineen Horatius Kokles, Mucius
Scaevola ja neitsyt Kloelia.

[5] Kampanjan pääkaupunki. -- Samnitilaissodassa ja erittäinkin
Kannan tappelun jälkeen v. 216 e.Kr. kilpaileva.

[6] Nim. Roman kanssa.

[7] Nim. orjain ja gladiatoorein sodassa (vv. 73-71 e.Kr.), jonka
johtaja hän oli.

[8] Allobrogit, eräs kansakunta Gallia-Narbonensiksessa, jotka Caesar
kukisti.

[9] Vrt. Carm. IV, 5. -- Tässä tarkoitetaan Kimbrejä ja Teutoneja.

[10] Vrt. Carm. II, 12.

[11] Nim. kuten ennen Roman perustamistakin.

[12] S.o. Romuluksen. Vrt. Carm. I, 2; III, 3.

[13] Nim. seur.: kuin mennä, mihintahansa j.n.e.

[14] Focaea (Φώκαια), pohjaisin Vähän-Asian jonialaisista
kaupungeista, kuuluisa kaupastansa. -- Kun Kyruksen sotapäällikkö
Harpagus v. 534 e.Kr. piiritti tämän kaupungin, lähtivät kaupungin
asukkaat, tehtyänsä valan, ett'eivät ikinä palaisi takaisin, hakemaan
itsellensä uutta isänmaata (Korsikaan ja Marseilleen).

[15] Vrt. Carm. I, 28.

[16] Vrt. Carm. I, 1.

[17] Alkukielessä: "in haec", pro: "in haec verba", "näin".

[18] Nyk. Po-joki.

[19] Vrt. Carm. IV, 2.

[20] Eräs suuri, halki Italian juokseva vuoriselänne.

[21] S.o. olla siitostoimissa hirven kanssa.

[22] S.o. pukin pitää tulla sileäksi kuin kala ja oleskella, kalan
lailla, vedessä.

[23] Vrt. Carm. S.

[24] Vrt. Carm. I, 3.

[25] S.o. Kanarian saaria.

[26] S.o. omin tahdoin.

[27] Vrt. Carm. II, 16.

[28] Nim. sadetta ja poutaa.

[29] S.o. Jason Argonautteinensa. Vrt. Ep. 3.

[30] S.o. Medea. Vrt. Ep. 3.

[31] S.o. kauppamiehet, koska Sidon, Foinikian vanha pääkaupunki, oli
kuuluisa mainosta kaupastansa.

[32] Vrt. Carm. I, 6.

[33] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[34] Nim. rautakaudesta.



17 Laulu. (Kanidialle.)


[1] Horatius teeskentelee masentuneensa Kanidian mahtavista
loitsimisista ja on pyytävänänsä häneltä armoa; Kanidia taas, joka on
vastaavanansa tähän, ei näytä taipuvan hänen rukouksiinsa, vaan uhkaa
hänelle yhä kostoa siitä, että hän oli tämän mainion loitsijattaren
tehnyt suuren pilkan- ja naurunalaiseksi koko kaupungissa.

[2] Alkukielessä "do manus", annan käteni s.o. tunnustan itseni
voitetuksi, peräydyn.

[3] Proserpina, Jupiterin ja Cereen tytär, Pluton puoliso. Vrt. Carm.
I, 4, 28.

[4] Vrt. Carm. I, 12; III, 22.

[5] Vrt. Ep. 3, 5.

[6] S.o. pane se (taikapyörä) käymään vastaiseen suuntaan, vapauta
minut loitsimisistasi.

[7] S.o. Akhillesta, Thetiksen poikaa.

[8] Telefus oli Mysian kuningas, Herkuleen ja Augen poika, jonka
Akhilles haavoitti, mutta tämän rukouksista heltyneenä paransi
jälleen.

[9] Mysian asukkaat Vähässä-Asiassa, tunnetut mainioiksi
joutsimiehiksi.

[10] Vrt. Carm. S.

[11] Vrt. Carm. II, 4.

[12] Vrt. Carm. I, 8; II, 16.

[13] Vrt. Carm. I, 17.

[14] Vrt. Carm. I, 6.

[15] Kun Odysseus harharetkillänsä joutui Kirken luo, muutti tämä
hänen toverinsa sioiksi (Odysseus itse vältti vaaran Hermeen avulla);
Hermeen ja Odysseuksen neuvokkaisuudesta täytyi Kirken kuitenkin
muuttaa heidät ihmisiksi jälleen ja silloin tulivat he -- paljoa
nuoremmiksi ja kauneimmaksi, kuin ennen olivat olleet.

[16] Nim. ihmisen, sianröhkimisen vastakohtana.

[17] Alkukielessä: "notus honor", pro: "pristinae formae humanae
pulchritudo".

[18] Nim. minulta.

[19] S.o. hajuvoiteistasi.

[20] Nim. ennen.

[21] S.o. sabinilaiset, koska tämän maan asukkaat olivat tunnetut
maailman mainioiksi noidiksi.

[22] Vrt. Carm. I, 2; Ep. 5.

[23] Enemmin.

[24] Nessus, eräs Kentauri, jonka Herkules ampui kuoliaaksi, kun tämä
yritti tehdä väkivaltaa Deianeiralle.

[25] Vrt. Carm. I, 3.

[26] S.o. sicilialainen.

[27] Aetna (Etna), eräs suuri tulivuori Sicilian itärannalla, jonka
sisuksessa, tarun mukaan, Vulkanuksen ja Kyklopsien paja oli.

[28] Vrt. Carm. II, 13.

[29] Alkukielessä: "cum fide", uskollisuudella, uskollisesti.

[30] S.o. Pollux. Vrt. Carm. I, 3.

[31] S.o. vaivata kuolleita loitsumisillasi. -- Muuten toimitettiin,
vanhan ajan tavan mukaan, kuolleelle yhdeksäntenä päivänä hautaamisen
jälkeen tavanmukainen uhri.

[32] Tarkemmin tuntematon henkilö.

[33] S.o. lapsivuoteelta.

[34] Vrt. Carm. I, 5; III, 28.

[35] Kotytto, alkup. Thrakiassa, sittemmin Athenassa, Korinthuksessa
ja Romassakin erittäin irstailla menoilla palveltu jumalatar.

[36] Vrt. Carm. I, 2.

[37] S.o. Eskvilinus-kukkula Romassa, köyhäin ja orjain hautausmaa,
pahantekijäin teloituspaikka.

[38] Nim. saadakseni oppia heidän taikakeinojansa.

[39] Vrt. Carm. III, 19.

[40] Vrt. Carm. I, 6, 28.

[41] Vrt. Carm. I, 3, 16.

[42] Vrt. Carm. II, 14.

[43] Vrt. Carm. I, 2, 15, 24.

[44] Vrt. Carm. I, 16.

[45] Nim. ruumiit.

[46] Alkukielessä: "in te", pro: "adversus te", sinua vastaan, sinuun.





*** End of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit" ***

Doctrine Publishing Corporation provides digitized public domain materials.
Public domain books belong to the public and we are merely their custodians.
This effort is time consuming and expensive, so in order to keep providing
this resource, we have taken steps to prevent abuse by commercial parties,
including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the files We designed Doctrine Publishing
Corporation's ISYS search for use by individuals, and we request that you
use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort
to Doctrine Publishing's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a
large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of
public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Keep it legal -  Whatever your use, remember that you are responsible for
ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because
we believe a book is in the public domain for users in the United States,
that the work is also in the public domain for users in other countries.
Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we
can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is
allowed. Please do not assume that a book's appearance in Doctrine Publishing
ISYS search  means it can be used in any manner anywhere in the world.
Copyright infringement liability can be quite severe.

About ISYS® Search Software
Established in 1988, ISYS Search Software is a global supplier of enterprise
search solutions for business and government.  The company's award-winning
software suite offers a broad range of search, navigation and discovery
solutions for desktop search, intranet search, SharePoint search and embedded
search applications.  ISYS has been deployed by thousands of organizations
operating in a variety of industries, including government, legal, law
enforcement, financial services, healthcare and recruitment.



Home