Title: Amerikasta palatessa - Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä
Author: Aapo S.
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Amerikasta palatessa - Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä" ***


AMERIKASTA PALATESSA

Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä


Kirj.

Aapo S.



Hämeenlinnassa,
Boman & Karlssonin kustannuksella
1904.

Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.



HENKILÖT:

 Sakari, kievarin isäntä.
 Martta, hänen vaimonsa.
 Arvid, heidän poikansa.
 Liisa, palvelija.
 Joni.
 Takamäen Taava,        |
 Laitolan emäntä,       |
 Taavetti,              |  Kyläläisiä.
 Haaralan isäntä,       |
 Eero,                  |
 Poliisi.



Vierashuone eräässä maakylän kievarissa. Huonekalusta keskinkertainen.
Pari kynttilää palaa piirongin päällä. Lattialle on havuja pilkottu.
Pitkät, valkoiset uutimet ikkunoissa.

Esiripun noustessa istuvat kyläläiset totisen ja tärkeän näköisinä mikä
missäkin, toiset ääneensä puhellen, toiset hiljaa keskenään supatellen.

_Taavetti_: On se mahtanut tämän talon Arviiti rikastuakin siellä
Amerikassa?

_Takamäen Taava_: No, sen nyt tietääkin! Eipähän se siitä mihin pääse.
Sellainen visu ja toimelias mies! -- Niin on emäntä sanonutkin minulle,
että kun Arviiti tulee, niin heti se ostaa Tuomiahon tilan ja sitä
viljelemään alkaa. Siihen kauppaan ei joka mies pystykään. -- Niin.
Hyväpä se onkin sen talon perillisille, että pääsevät veloistaan ja
saavat osansa kukin. Niinpä se Tuomiahon Kaisa sanoikin minulle tässä
tuonoin, kun kävin häntä hieromassa, että...

_Laitolan emäntä_: Mitenkäs on, ei taida se Kaisa vielä olla
naimisissa?

_Taava_: Eikös kissa! Kukapa siitä vaivasesta raukasta... Vaikka
kyllähän se Koiviston Eljas sitä riijasikin, mutta sitten kun Tuomiahon
isäntä kuoli ja velkamiehet alkoivat perikuntaa hätyyttää niin näki
Eljaskin, ettei se talo niin rikas ollutkaan kuin mitä puhuttiin.
Siihen jätti Kaisan, ja nai kokonaan toisesta kylästä.

_Taavetti_: Oli sitte varmaankin Eljaan nykyisellä eukolla enemmän
rahaa kuin Kaisalla?

_Taava_: Sanoivathan ne hänellä olleen jonkun verran rahojakin -- ja
sitte niin pulska ja veikeä ihminen. Kyllähän se kelpasi ottaa
sellainen.

_Laitolan emäntä_: Mutta ompa täällä tosiaankin somasti laitettu.
Vaikka ihmekös se tällaisena päivänä. Kummapa on kun ei sitä Arviitia
jo kuulu!

_Haaralan isäntä_: Tulee kait se, kun kerkiää.

_Taavetti_: Niin! Eihän sitä sieltä Amerikan maasta niin hopusti tulla,
kuin jostain muualta.

_Eero_: Kyllä se jo on Arviiti aikoja sitten Amerikan jättänyt...

_Taava_: Onpa tietenkin! Sehän kuuluu Amerikan ja tämän Suomen välillä
olevan niin suuri merikin, että ei kirkkaalla ilmallakaan toista rantaa
näe. Tuo Jaakon-Tuomaan Juhokin, joka meriä on niin paljon seilannut,
sanoi minulle että...

_Eero_ (Naurahtaen): Kyllä sitä on merta Amerikan ja Suomen välillä.
Saa siinä seilata monta päivää, ennenkuin yli pääsee.

Taava: Voi, Vooi! Mutta ompa se kummaa, ettei ne ihmisraukat eksy sinne
ijäksi päiväksi...

_Eero_: Eivät eksy. Kyllä merimies tiensä löytää suuremmillakin
merillä.

_Taava_: Vieläkö niitä sitten on suurempiakin meriä?

_Eero_: On niitä meriä maailmassa! Sekin Iso Valtameri, joka on
toisella puolen maailmaa, on niin suuri, että sen etelän puoleinen
laita kohoaa hyvän matkaa auringon toiselle puolen.

_Laitolan emäntä_: Hi, hi, hih! Jopas taisi Eerolta tulla vähän
liikojakin lasketuksi!

_Taavetti_: Liijan suurelta se minustakin tuntuu.

_Eero_: Kyllä se on puhdasta totuutta mitä sanoin! Enkös minä sitä
tietäisi, kun olen monta vuotta siellä seilannut. Olenpa monet
monituiset kerrat katsellut sieltä valtameren toiselta laidalta, kuinka
sinne aurinko paistaa pohjoisesta, sen sijaan, kun se täällä näyttää
olevan etelän puolella. Ja ei suinkaan se muutoin sillä tavoin
näyttäisi, jos ei maailma ylettyisi auringon toisellekin puolen!

_Haaralan isäntä_: Mutta niinhän ne opettavat kouluissa, että maailma
on pyöreä kuin pallo, joka kantilta.

_Eero_: Niinhän ne opettavat, mutta toisenlaiseen käsitykseen olen minä
tullut. Maailma on soikea niinkuin soikka peruna ja lisäksi toinen pää
käpristynyt ylös päin, auringon taka, eteläpää nimittäin. Sen vuoksihan
etelämaissa onkin niin lämmin.

_Taava_: Eero kai sen parhaiden tietää, kun on niin paljon maailmaa
kulkenut. -- Vaan kyllä se tosiaan on kummallinen tämä maailma!...

_Taavetti_: On se! Mutta se minusta on käsittämätöntä, että mitenkä
kaikki pysyy niin tasaisesti maan pinnalla, kun se niin monimutkainen
on?

_Taava_: No sanokaas muuta! Kyllä se on kummallista!

_Laitolan emäntä_: Ihmeellisiä ne ovat Luojan työt!...

_Liisa_ (Tulee, kantaen kahvia suurella tarjottimella. Heti hänen
jälessään Martta, kummassakin kädessään porsliinilautanen, joissa on:
toisessa korppuja ja toisessa rinkeliä. Kahvia ja etenkin nisua
ottaessa naiset kursailevat, huudahtellen: "No, eihän sitä nyt olisi
tarvinnut!" ja "Näin paljon nisuakin!" y.m.s.)

_Martta_ (Nisua jakaessaan): No, ottakaa nyt, elkää säästäkö! --
Ottakaa, ottakaa! -- Ei sitä monesti satu meilläkään näin olemaan,
mutta nyt kun on ainoan poikamme kotiatulopäivä, niin pidetään nyt
tässä vähän tulijaisia.

_Taavetti_ (Kahvia ottaessaan, kaivettuaan ensin tupakkapurun
poskestaan, jonka asettaa piirongin nurkalle): Niinpä vainkin,
tulijaisia -- kyllähän se tuntuisi lystiltä kenestä hyvänsä, kun saa
Amerikassa rikastuneen poikansa kotiin...

_Martta_: Lienee rikastunutkin, kukapa sen niin tarkoin tiennee. Mutta
vaikkapa tulisi vain köyhänäkin, niin rakkaudellapa hänet kuitenkin
vastaan ottaisimme.

    (Pyyhkii silmiään)

_Taava_: No, sepä nyt on tiettyä se! Sellainen poika kun teidän
Arviiti! Niitä ei kaikilla äideillä olekaan!

_Toiset vieraat_: No, harvassa niitä on!

_Taavetti_: Eipä niitä köyhiä niinkään harvassa ole, mutta jos
rikastunut lienee niin -- sittenhän se on...

_Haaralan isäntä_: Taavetin mielestä sitä ei ole maailmassa mitään
muuta hyvää kuin rikkautta!

_Taavetti_: Huonoako se raha sitten on? Hyvinpä se kelpasi sinullekin,
kun keväällä minulta sait lainaksi 200 markkaa!

_Haaralan isäntä_ (Suuttuneena): No, senhän sinä, vietävän kölli, olet
saanut jo takaisin! (Toisille): Ja ajatelkaas, kun 10 markkaa vain otti
korkoa kahdestasadasta kolmen kuukauden ajalta!

    (Hetkinen kiusallista äänettömyyttä).

_Taava_: Niin, hm, tuota, niinhän se... mutta kauanpa se Arviiti vaan
viipyy!

    (Menee katsomaan akkunaan).

_Martta_: Kylläpä sen nyt pian pitäisi tulla sieltä. Liisa, noudapas se
pannu tänne, niin saat kaataa lisää kahvia...

    (Liisa menee).

_Vieraat_: Kiitoksia! Kyllä vain nyt jo piisaisikin!

_Martta_: No, juokaahan nyt vielä toki.

    (Liisa tulee ja kaataa itsekunkin kuppiin kahvia. Martta
    tarjoo jälleen nisua jota ei kuitenkaan kukaan enään ota).

_Laitolan emäntä_: Saapas nähdä, mahtaneeko se Latvalan Erkki enää
milloinkaan tulla Amerikasta takaisin?

_Taava_: Tuskinpa tulee! Se kun on siellä nainutkin, mitäpä hän enään
tänne tulee. Ja täällä kun ei hänellä enään ole omaisiakaan jälellä, ei
ainakaan läheisiä.

_Martta_: Niinhän se kyllä Erkin on, että... mutta... (Kuuntelee)
Ketähän siellä nyt pihaan ajoi? (Rientää akkunaan katsomaan) Ai! mutta
se on varmaan Arviiti!

    (Hyökkää ulos. Kuuluu ääniä, ikäänkuin hevosella ajettaisiin
    pihalle. Vieraat koettavat kukin juoda kiireesti kahvinsa,
    joutuakseen tervehdyksille. Jäävät sitten kaikin seisomaan,
    toiset lähemmäksi ovea, toiset etäämmälle. Joni, Sakari
    ja Martta tulevat).

_Martta_ (Puhuu vuoroin naurun ja itkun sekaisella äänellä, väliin
syleillen Jonia): Vihdoinkin, rakas Arviitini olet kotona! Kyllä me
olemmekin odottaneet sinua, -- tämä päivä varsinkin on tuntunut niin
kovin pitkältä... Voi, voi! Monesti olen minäkin ajatellut, että tokko
saanen enään poikaani nähdäkään tässä elämässä... Oohoo sentään...
Mutta sinäpä Arviitini olet varmaan ollut sairaana, kun olet niin
muuttunut ja näyttää kuin olisit laihtunutkin!

_Sakari_: Onhan se hauskaa nähdä sinuakin elävillä silmillä! --
(Liisalle) Nosta se kapsäkki tuonne nurkkaan. (Jonille) Vähennä nyt
vaatetta yltäsi ja käy istumaan... Näyttääpä minustakin, kun olisit
paljon muuttunut siellä, mutta aikahan se muodon muuttaa.

    (Muut huoneessa olijat ovat myös kokoutuneet Jonin ympärille
    tervehtimään häntä. Joni seisoo tervehdysten aikana hämmästyneenä
    ja hölmistyneenä heidän keskellään ja liikkuu väliin levottomana.
    Tervehtii kuitenkin itse kutakin, koska asia hänestä alkaa näyttää
    huvittavalta).

_Taava_: No, päivää!... elikkä iltahan tuo jo on. Terve, terve! Vieläkö
se Arviiti tuntee minua? Vaikka mitäpä sitä meikäläisistä paljoa...
Tuota hyvinkö sitä nyt on voitu?...

_Taavetti_: Terve, terve!

_Laitolan emäntä_: Terve!... Täällähän sitä minäkin... Vieläkö se
Arviiti muistaa kummivainajaansa... tuota, minun miesvainajanihan se
vainaja on, vaikka tuota, olihan se sekin sinun kummisi, niinkuin
minäkin...

    (Menee istumaan nolostuneena puheestaan).

_Haaralan isäntä_: Iltaa! Terve, ja tervetuloa! Mitäs sitä kuuluu?...

_Eero_: Terve, terve! Onpa siitä pitkä aika kun viimeksi tavattiin.

_Martta_: Niin sanokaas muuta. Kokonaista 12 vuotta, -- Mutta riisu
nyt, Arviiti kulta, palttoo päältäsi ja käy istumaan. Ja sinä, Liisa,
mene laittamaan kahvia... on tainnut jo jäähtyäkin entinen...

_Liisa_: On se jo vissiin loppunutkin.

    (Menee).

_Joni_ (Riisuu epäröiden palttoonsa, jonka Martta ottaa häneltä.
Itseks.) Mitähän tämä oikeastaan merkinnee? Ja mihin mylläkkään
lienenkään nyt joutunut? -- Hm! Enpä oikein käsitä. Mutta täytynee
tässä kai jonkun aikaa olla olevinaan "Arviitina", kunnes pääsevät
järkiinsä. (Ääneen) Niin! Koska te nyt kaikki olette minua niin
sydämellisesti tervehtineet, niin on nyt siis minun vuoroni lausua
teille itse kullekin kohdastansa sylin täydeltä terveisiä sieltä
Amerikasta, josta nyt, kuulema tulen! -- Istukaa, istukaa vaan, hyvät
ystävät! -- Ohhoo! (Istuu) No, miten täällä on jaksettu?

_Sakari_ ja _Martta_ (Ynnä jotkut muut, yhteen ääneen): Hyvinhän täällä
on voitu siksikin, hyvin!

_Joni_ (Sytyttää paperossin): Jaha, hm! No, hyväpä se. Mainiosti voin
minäkin, se tahtoo sanoa: minä muuten voin hyvin, mutta olen vähän
väsynyt matkalla... te ymmärrätte!

_Martta_: Ka, tietäähän sen! Tahtoisitko sinä panna levähtämään?

_Joni_: Ei, ei! Ajattelin vaan, että jos isännällä... tuota... isällä
olisi vähän niinkuin "vahvistusta" että... te ymmärrätte?

_Sakari_: Ka, no joo! Kyllähän sitä siksi!

    (Poistuu).

_Martta_ (Käy istumaan Jonin viereen): Eipä ole tainnut koti-ikäväkään
haitata, kun olet vaan niin harvoin kirjoittanutkin!

    (Joni yrittää vastaamaan mutta samassa tulee Liisa kantaen
    kahvia, ja Sakari pullo ja pikareita kädessä).

_Sakari_ (Jonin ottaessa kahvia): Tässä olisi... Haluatko panna kahvin
sekaan vai...

_Joni_: Kiitos, mieluummin otan paljaaltaan...

_Sakari_ (Kaataa viinaa pikareihin): Tulkaapa nyt toisetkin miehet,
täältä ottamaan pieni kivaus!

_Taavetti_: Kiitoksia! .. kylläpä se nyt...

    (Menee ottamaan).

_Haaralan isäntä_ ja _Eero_: Kiitoksia!

    (Ryyppäävät kaikin).

_Sakari_: Otetaanhan tästä nyt toisetkin kun kerran tässä on niinkuin
tulijaisjuhla...

    (Kaataa pikareihin. Miehet ryyppäävät).

_Joni_: Minun täytyy ottaa vielä kolmaskin... (Kaataa ja ryyppää) ja
menee se neljäskin! (Ryyppää) Nähkääs, olen vähän vilustunut matkalla
ja sitäpaitsi minulla on reumatismi vatsassa.

_Martta_: Herrajee! Mikä on vatsassa?

_Joni_: Reumatismi. Se on sellaista uutta tautia, jota Amerikassa
paljon sairastetaan. Mutta ei se niin vaarallista ole. Kun vaan ottaa
muutamia ryyppyjä, heti kun tauti alkaa, niin silloin se myös erkanee.
Kippis!

    (Ryyppää).

_Taava_: Kylläpä niitä on tautejakin monenlaisia. Tuollakin
Jaakon-Mikon Johannalla oli sellainen tauti, ettei tässä maailmassa...

_Taavetti_ (Hypistellen Jonin takkia): Mutta onpa siinä fiiniä
Vaatetta!... Amerikastako tämä on ostettu vai...?

_Martta_: Hahaha! Kaikkia se Taavetti kyseleekin. Amerikasta tietysti,
kun sieltä kerran tulee!

    (Liisa poistuu).

_Joni_: Joo! Amerikassa nämä vaatteet on tehty, Kalifornian
kaupungissa.

_Sakari_: Vai olet sinä jo sielläkin ollut. Viimeksihän kirjoitit
Hankookista.

_Eero_: Tuota, eikö se Kalifornia ole valtion nimi, eikä kaupunki --
jos oikein muistelen.

_Joni_: Niin, minä nyt en varmaan muista oliko se Kalifornia vai
Kapernaumi. Mutta oli mikä oli, se nyt ei enää kuulu rätinkiin. Kun
nytkin ennen lähtöäni kuljin huvikseni siellä useassa paikassa niin
eihän niiden kaikkien nimiä enään niin tarkoin muista.

_Taavetti_: No, ei vain muistakaan! Mutta kuluupas siinä kai paljon
rahaakin kun niin joka paikan kulkee? Vaikka kylläpä sitä taitaa olla
vielä jälelläkin tuolla kapusäkissä, ha, ha, ha!

_Joni_: Pankissa ne pidetään rahat, eikä kapusäkissä!

_Martta_: Pankissapa tietenkin! -- Mutta tosiaankin! Pitääpä tässä
lähteä laittamaan illallista, että saa Arviitikin. -- Nälkähän sitä jo
tällaisella matkalla on ennättänyt tulla.

    (Menee).

_Sakari_: Mene, mene! Olisi pitänyt jo äsken mennä.

_Joni_: Ei tässä nyt niin kiirettä. Vaikka kyllähän sitä jo vähän
hiukaseekin. Mutta otanpa tuosta vielä pikku pienen, tuohon
reumatismiin...

    (Ryyppää).

_Laitolan emäntä_: Mutta täytyypä minun jo lähteä asettamaan lapsia
levolle, ne kun ovat niin ilta-unisia. -- -- No, hyvästi nyt Arviiti,
ja käy meidänkin talossa. -- Hyvästi!

_Taava_: Mutta minäpä lähden myös samaan matkaan!

    (Hyvästelevät samoin. Menevät).

_Joni_: Hyvästi. Huomenna tulen jo käymään! Hyvästi vain! (Itsekseen)
Menisivät tuosta nyt jo kaikkikin, että pääsisin heistä rauhaan!

_Sakari_: Puhuitko jotain?

_Joni_: En, mutta sitä vaan ajattelin sanoa eli pyytää, että elkää nyt
isäntä... tuota, isä hyvä olko millännekään, vaikka minä käyttäydyn
noin kursailematta. Mutta Amerikassa on sellainen tapa.

_Sakari_: Mitäs joutavia! Kotonasihan sinä nyt olet.

_Haaralan isäntä_: Niin, eihän sitä nyt omassa kodissaan tarvitse
kursastella.

_Eero_: Ei vainkaan.

_Taavetti_: Joo, niinhän se... Tuota, no, minkälainen sinne muuten on
vuodentulo tullut Amerikan maahan?

_Eero_: Hyvähän sinne tapaa aina vuosi tulla.

_Joni_: Hyvä tuli vuosi nytkin. Vaikka sattuu se toisinaan halla
sinnekin, muutamin paikoin. Niinkuin nytkin kuulema oli tullut kovakin
halla sinne Mesopotamian seuduille, joka on siellä pohjoisessa...

_Eero_: Vai on se jo senkin niminen paikka siellä Amerikassa?

_Haaralan isäntä_: Eikö se Mesopotamia ole Aasiassa, vai
Aahrikassako...? Muistelen kuulleeni, kuin poikani ovat siitä
koulukirjoista lukeneet.

_Joni_: On se Amerikassakin sen niminen paikka. Se on siellä lähellä
sitä... niin, mikä se nyt taas olikaan?... Se on aivan sitä Lampelan
vasikkahakaa vastapäätä.

    (Hetkisen äänettömyyden perästä muut nauravat. Joni ryyppää taas).

_Sakari_: Lampelan vasikkahakaa, ha, ha, ha! Oletpa sinä käynyt
leikkisäksi...

_Haaralan isäntä_: Niin, lupahan leikkiä puhua.

_Joni_: (Itseks.) Kylläpä taisin joutua pulaan tässä pelissä. Ja jos
vielä se oikea Arviiti, jota ne odottavat, pian tulisi, niin hullusti
tässä kävisi. Mutta ehkäpä tästä selvitään. Onhan sitä oltu jo monessa
pesussa ennenkin. (Ääneen) No, eikö isä ota yhtään ryyppyä?

_Sakari_: Sehän on mulla niin harvoin tapana, kuten muistanet. Vaan
jospa minäkin nyt sentään sinun tuliaisiasi...

    (Ryyppää)

_Eero_: No, onko siellä nyt viimeaikoina mitään isoja onnettomuuksia
tapahtunut? Niitähän paljon tapahtuu Amerikassa, maalla ja merellä.

_Joni_: Paljon siellä on nykyäänkin tapahtunut onnettomuuksia. Viime
kuussa oli siellä suuri tulipalo, kamalan suuri tulipalo!

_Sakari_: Ohoo! Vai oli suuri tulipalo?

_Eero_: Millä paikoin oli?

_Taavetti_: Tulikohan isokin vahinko?

_Haaralan isäntä_: Mitä siellä kaikkea paloikaan?

_Joni_ (On jo vähän päihtyneenä) Niin, siihen oli syynä eräs
tottelematon pojan loppi. Meni ongelle ja sytytti siellä paperossin ja
viskasi tulitikun niin huolimattomasti. Ja siitä se alkoi. Paloi
nimittäin koko se suuri Hankookin järvi aivan poroksi ja vielä lisäksi
7 syltää muuatta vanhaa kiviaitaa! --

_Eero_: Hohoo! Jopa nyt jotakin.

_Sakari_: Viina taitaa jo sun päässäsi palaa, poika! Hahaha!

_Taavetti_ (Nauraa kovasti): Ha, hahahaa!

_Haaralan isäntä_: Vai 7 syltää kiviaitaa. -- Kylläpä se varmaan paloi
niinkuin rohtimet?

_Joni_: Niinhän se paloi... Mutta koska te olette niin hauskoja ukkoja
kaikki niin... ottakaapas täältä vielä yksi "pikku-pieni!"

    (Kaataa pikareihin. Miehet, hetken epäröityään,
    ryyppäävät, kilistäen Jonin kanssa).

_Sakari_ (Säälitellen): Mutta taitaapa minun lääkeviinani tässä pian
kuivua kaikki!...

_Joni_: Annetaan kuivua, isä. Onhan sitä maailmassa ja uutta
valmistetaan joka päivä.

_Sakari_: No niin on. Enkä minä sitä senvuoksi sanonut, ettet ryypätä
saisi. Mutta pelkään, että jos se sinulle menee niinkuin liiaksi
päähän!

_Taavetti_ (Nousee lähteäkseen): Pitäisipä tästä jo kotiakin lähteä
(Erikseen Jonille) Tuota... saisinko minä Arviitia vähän kahden kesken
puhutella.

_Joni_ (Nousee): Saahan sitä! Ja jos isännällä on nättiä tyttöjä siellä
kotona niin voin minä lähteä mukaankin?...

    (Vetäytyy hieman hoiperrellen syrjään Taavetin kanssa).

_Taavetti_: Ha haa! Minullako tyttöjä! Etkö sinä muista, että Taavetti
on yksinäinen mies... (Erikseen Jonille) Tuota... muistaahan Arviiti
sen, kun kerran minulta poikasena lainasit 2 markkaa, siellä Rajamäen
Reetan mökissä. Niin minä ajattelin, että jos nyt sopisi se maksaa ja
vähän korkoa kun minullakin tässä olisi vähän tarpeita ja kun huomenna
tulee lähtö tuonne...

_Joni_ (Kovaa) Vai jo Taavetille tulee huomenna lähtö! No, jos sinulla
niin lähellä kuolema on, niin sitten veisaamme sinulle lähtiäisiksi
jonkun sopivan virren.

    (Tarttuu Taavettia olkapäistä ja huutaa hänen korvaansa)
    "Pois makia maailma jää!.."

_Taavetti_ (Irroittaen itsensä): No, jopa sinä olet leikkisä mies! --
(Ilkeästi hymyillen, puoliääneen) Niin, että tuota, eiköhän se nyt
passaisi...

_Joni_ (Vetäen Taavettia kädestä lähemmäksi toisia): Arvoisat
äijäparat! Minulla on tässä kunnia teille esittää kuningas Taavetti
Murjaanein maalta. Langetkaa polvillenne ja rukoilkaa häntä!

    (Toiset nauravat).

_Taavetti_ (Poistuu vihaisena, puhkuen mennessään): Kyllä minä sen
vielä sinulta ulos kiskon senkin juudas! -- Ja vielä sinäkin, Haarala,
saat vastata siitä että olet sanonut minua "vietävän kölliksi"! Naura
nyt, mitä naurat.

    (Joni käy nauraen istumaan).

_Sakari_ (Pienen äänettömyyden perästä): On se tuo Taavettikin yksi
Jumalan mieliharmi! Mitähän se noilla puheillaan tarkoitti?

_Eero_: Minusta kuulosti kuin olisi hän muka jotain velkaa tahtonut
Arviitin hänelle maksamaan.

_Haaralan isäntä_: Ja minut uhkasi haastattaa, kun äsken sanoin häntä
"vietävän kölliksi!"

_Joni_: Se oli juuri sopiva nimi tuollaiselle härkkimen tekijälle.
Minultakin tulee velkomaan kaksia markkoja, vaikka en ole koko miestä
nähnyt muhametin kirkossakaan!

_Sakari_: Olet kai sinä hänet nähnyt ennen Amerikaan lähtöäsi. Sehän
oli se Mutkaojan Taavetti tästä samasta kylästä. Etkös sitä enään
muista?

_Joni_: Joo, joo, kylläpä sen nyt jo muistankin, kun muistuttelen. He
he he.

_Eero_ (Leikillisesti): No, vieläkö Arviiti muistaa entistä
morsiantaan, vai onko Amerikassa tullut uusia katsotuksi?

_Joni_: Uusiako? Onhan niitä siellä. Nytkin kun Hankookin asemalta
läksin niin oli niitä minua saattamassa niin paljon, että niiden
itkusta paisui sellainen järvi, että uimalla täytyi minunkin junaan
nousta. Vaan olen minä sitäpaitsi muistanut entistäkin.

_Haaralan isäntä_: Onhan sitä jo siinä joukossa vara valitakin!

_Eero_: No sen luulisi, ha, ha, ha!

_Sakari_: Oikein kun tunnustan mielipiteeni, niin olisinpa suonut, että
olisit siihen Kuuselan Marttaan totisemmasti pikiintynyt. Martta on
sellainen tyttö, että niitä ei vain löydykään joka katajapensaan takaa.

_Eero_: No, se kyllä on tosi!

_Joni_: Martan minä tietysti otankin. (Itseks.) Mutta toisella
kerralla!

_Sakari_ (Hyvillään): Oikein on poikani, että niin päätit! Ja panekin
päätöksesi täytäntöön heti.

_Joni_: Hetikö? Eiköhän sentään jätetä vielä tältä illalta? Kerkiihän
sitä. -- Ka, vielähän sitä tuolla pullon pohjalla kannun verran
hilkkasee. (Kaataa pari kertaa pikariin ja ryyppää. Itseks.) Millähän
tekosyyllä tästä pääsisi tiehensä näiden kollojen keskeltä? Täytyy
tässä miettiä keino.

_Sakari_ (Nousee): Mutta pitääpä minun käydä katsomassa, joko siellä on
naiset saaneet illallista valmiiksi.

_Haaralan isäntä_: Eiköhän mekin, Eero, lähdetä jo tästä kotia kohden?

_Eero_: Niinpä vain. Kylläpä sitä on jo oltu täälläkin. No hyvästi nyt
ja kiitoksia paljon.

    (Hyvästelevät Sakaria ja Jonia, kehoittaen heitä käymään
    luonansa. Menevät. Sakari samoin toisesta ovesta).

_Joni_ (Yksin): Kas niin! Nythän tästä pulasta vihdoinkin pääsee
selville. Ei siis muuta kuin palttoo ylle ja kapsäkki käteen ja sitten
hiljaa matkalle. (Tarttuu pulloon josta juo viinan suuhunsa) Mistä
helkkarista se yksi kollo tiesi arvailla, että tässä minun
kapusäkissäni rahoja on! Niitä onkin hyvä joukko, otinhan koko
kassan mukaani, kun kaupungissa onnistuin luikerrella erään
arpajaistoimikunnan kassan hoitajaksi. Kunhan vaan ehtisin rahoineni
päästä niille main, mistä pian Amerikaan pääsee... Ha, ha, ha! Vastahan
minä, hyvät ystävät olen menossa Amerikaan enkä tulossa sieltä,
niinkuin te luulette!

    (On puhuessaan valmistautunut lähtemään).

_Liisa_ (Tulee): Ohoin! tuota... jos... jos Arv... tuota nuori isäntä
lähtisi...

    (Jää hämillään vaiti).

_Joni_: (Itseks.) Pentelekö sinun nyt tähän lennätti! (Ääneen) Mihin
lähtisi? Mitä nyt?

_Liisa_: Syömään teitä käskettiin!

    (Poistuu nopeasti).

_Joni_ (Huutaa jälkeen): Minä tulen heti! -- Nyt hiiden hamppua
taipaleelle, ennenkuin tulevat toisen kerran käskemään. (Ottaa
kapsäkkinsä) Kyllähän nyt olisi ruokakin maittanut, Vaan täytyy
kiristää suolivyötään, kunnes pääsee rauhaisempiin paikkoihin. (Menee
ovea kohti, kääntyy vielä ja kumartelee joka suunnalle) Hyvästi nyt
isät ja äidit ja kiitoksia paljon kahvista ja varsinkin viinasta, joka
nyt parast'aikaa päässäni kihisee ja kohisee!

    (Yrittää kiireesti ulos mutta paukahtaa pahki Arviitiin
    joka poliisin seuraamana tulee sisälle).

_Arvid_: (Muodoltaan Jonin näköinen, vaan muutoin toisellaisessa
puvussa): Jahaa! Herra on, näemmä, aikeissa jatkaa matkaansa!... Meidän
täytyy kuitenkin pyytää, että istutte vielä hetkiseksi kuulemaan mitä
meillä on teille sanomista.

_Joni_ (Hyvin hätäytyneenä koettaa päästä ulos): Mi-mi-mitä te
minusta... minulleko te... Soo! Antakaa matkustavaisten kulkea
rauhassa!...

_Poliisi_ (Karkeasti): Elä luule. Pysy vaan sisällä.

    (Työntää Jonia edellään).

_Arvid_: Herra "matkustavainen" kai muistaa, että olimme pari päivää
takaperin yötä samassa kievarissa, muutamassa kylässä tuolla lähempänä
kaupunkia?

_Joni_ (Koettaa tekeytyä ankaraksi): No mitäs sitten? Eikö minulla ole
oikeus olla yötä missä haluan? Hah!

_Arvid_: Sitä en tahdo väittää. -- Silloin illalla tulitte te
mainittuun kievariin juovuksissa ja maata mentyä kuulin teidän
sopertelevan jotain rahoista, joiden kanssa te tuumitte haluavanne
päästä salaa pois näiltä mailta. Teidän mentyänne tuli sitten päivällä
sinne poliiseja, jotka tiedustelivat onko teidän tapaistanne miestä
näkynyt liikkeellä. Luulivat ensin minua siksi, jota hakivat, mutta kun
siitä selviydyttiin ja merkeistä päättäen olitte lähteneet tänne päin,
lähti tämä poliisi matkatoverikseni ja nyt olemme täällä.

_Poliisi_ (Jonille): Asia on niin, kuin tämä herra sanoo. Ja nyt te
saatte kunnian seurata minua takaisin kaupunkiin!

_Arvid_: Mutta missä ihmeessä talosta väki on, kun ei ketään näy?
Lienevätkö jo mennet maata? (Katsoo kelloaan) Vaan eihän nyt vielä niin
myöhänen ole.

_Poliisi_ (Ottaa esille käsiraudat): Lienee parasta varmuuden vuoksi
kytkeä teitä vähän. Saattaisi ehkä muuten päähänne juolahtaa tehdä
pakoyrityksiä.

    (Lähestyy uhkaavana Jonia).

_Joni_ (Joka tämän keskustelun aikana on ollut hyvin pelästyneenä ja
hätäytyneenä, hyökkää nyt äkkiä ylös, sieppaa kapsäkkinsä ja juoksee
ulos, työntäen mennessään syrjään Poliisin ja Arvidin): Menkää
hornattiin ja antakaa minun mennä, mihin tahdon!

_Poliisi_ (Hyökkää perään): Katsos lempoa kun on vikkelä!

_Arvid_ (Rientää katsomaan ikkunasta): Sepä on kyytiä, kun pitkin kujaa
juoksevat että rapa roiskuu ympäriinsä! Kylläpä siinä poliisin tuppi
heiluu! Jo, jo sai kiinni! Ja nyt ne tappelevat... mutta ompa poliisi
vahva mies... No nythän se on kytkettynä.

    (Sakari ja Martta ovat Arvidin puhellessa tulleet sisään).

_Sakari_: Mitä elämää täällä on pidetty?

_Arvid_ (Kääntyy ympäri): No vihdoinkin tekin tulette näkyville! (Astuu
heidän luokseen tervehtimään) Terveisiä Amerikasta! -- Vieläkö tunnette
poikaanne?

_Sakari_ ja _Martta_: Arviitiko!!

    (Jäävät hyvin hämmästyneinä seisomaan ja kummissaan
    katsovat vuoroin toisiaan, vuoroin Arviitia).

(Esirippu putoaa).





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Amerikasta palatessa - Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.