Title: Kauppias taskussa - Yksinäytöksinen ilveily
Author: Kahra, Aatami
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Kauppias taskussa - Yksinäytöksinen ilveily" ***


KAUPPIAS TASKUSSA

Yksinäytöksinen ilveily

Kirj.

AATAMI KAHRA



Hämeenlinnassa,
Boman & Karlsson,
1905.

Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.



HENKILÖT:

 Iisakki Markkanen, kauppias, |
 Risto, puotipoika,           | sama henkilö.
 Kalle Seppälä, renki.
 Aapeli Rutanen, hänen isäntänsä.
 Mikon Liisa.
 Korventaustan Taava.
 Aholan Sohvi.
 Heikin Kaija.
 Kompelin Jeremiias, y.m. ostajia.

Näyttämö:

Kauppapuoti. Ovi oikealle ja toinen vasemmalle. Hyllyt tiskin takana ja
sivuilla tyhjät tavaroista. Lattialla lähellä vasemmanpuolista ovea
muutamia puulaatikolta, joissa on hevosenkenkiä, nauloja y.m. Seinässä
niiden yläpuolella riippuu muutamia huiveja, vöitä y.m. vaatetavaraa.
Tiskillä saha ja nauloja, sekä kaikellaista pientä rihkamaa,
lankarullia, paperossipuntteja, tulitikkulaatikolta y.m. kasattuna
sikin sokin.

_Markkanen_ (Lyö esiripun noustessa naulaa takimmaisen hyllyn kylkeen
ja koettelee sitte käsin naulatun laudan kestävyyttä.) Pitää, sanoi
Kautun seppä. (Peräytyy tiskin etupuolelle ja mittailee hyllyä
silmillään.) Totta vie, se ei olekaan hullumpi. Jos nikkarilla olisi
teettänyt, niin olisi saanut maksaa monet kymmenet markat, eikä värkki
olisi tullut yhtään parempi, ei ainakaan lujempi. Neuvokas mies osaa
itsekin suoriutua tämmöisissä asioissa. Suotta laitoin toissa vuonna
niin pienet hyllyt, mutta eihän sitä silloin vielä osannut arvata, että
liike näin pian kasvaisi toista vertaa suuremmaksi. Liekköhän ihmiset
joka paikassa niin hölmöjä kuin täällä? Maksavat tavarasta
kahdenkertaisen hinnan, kun vaan osaa asettaa hinnan niin ylös, että
saavat tinkiä pois muutaman viispenniä. Pöllöt! Luulevat kai vielä
tehneensä hyvätkin kaupat. Pysykööt he vaan minun puolestani hurskaassa
uskossansa. (Kello viereisessä huoneessa lyö seitsemän.) Seitsemän
vasta! Pianpa se tulikin valmiiksi; taidan ehtiä järjestää tavarat jo
ennen iltaa. Mutta ei auta yhtään siekailla. Pian tulee taas puoti
täyteen ostajia, ja niiden kanssa täytyy loruta puolen päivää ennenkuin
ne saa tiehensä. Järjestetään nyt ensiksi eilen tulleet tavarat.

    (Menee avoimesta ovesta oikealle ja palaa pian kädessään kolme
    posliinituoppia, jotka asettaa tiskille. Kääntelee yhtä kädessään.)

Mitäs luulet, Iisakki, voivasi kiskoa tästä kapineesta joltakin
puolisokealta torpan muorilta? Antaisikohan tuo kuusikymmentä penniä?
Siitä tulisi jotensakin kohtuullinen voitto; tavara on minulle maksanut
justiinsa 30 penniä, taikka vähän sitäkin vaille. Minä siis merkitsen
tähän ostohinnaksi 56 penniä. Rehellinen kauppias antaa aina ostajain
tietää, paljoko tavara on hänelle itselleen maksanut, jottei häntä
voitaisi syyttää kiskomisesta. (Kastaa kynän mustepulloon.) Vai
kirjoittaisinko kerralla 58 penniä, niin voisin pyytää 65 mutta alentaa
sitte 60 penniin. Saattaapa niin ollakin parasta. (Kirjoittaa tuopin
pohjaan.) Kas niin. (Asettaa tuopin hyllylle ja ottaa laatikosta
toisen.) Tähän samalla tavalla. (Merkitsee hinnan ja asettaa tuopin
edellisen viereen.) Ahneus pettää viisaudenkin, sanotaan, mutta eipäs
se petä kauppias Markkasta. Jos nyt sattuu puotiin ostaja, joka tietää
suunnilleen tavarain oikeat hinnat -- ja semmoisia sattuu aina välistä
-- myydään hänelle tämä tuoppi, johon kirjoitan ostohinnaksi 28 1/2
penniä, kas niin, -- ja otetaan siitä 35 penniä. (Asettaa tuopin
hyllylle.) Ei tuon vertainen paljoakaan köyhdytä. Ja onhan sitäpaitsi
hyvä lohduttaa itseään sillä tiedolla, että on joskus ollut
rehellinenkin. Entäs nyt? Luulenpa että kaikkein ensiksi laitan uudet
kahvit käyttökuntoon. Niitä kuitenkin kysytään ensiksi. (Avaa tiskin
laatikoita.) Tämä laji on minulle maksanut 15 mk:aa 35 p:niä leiviskä,
se tekee 1 mk 53 ja 1/2 penniä kilo, mutta luulempa voivani ottaa siitä
pyöreän 2 markkasen, kun se kerran on niin sopiva raha. On niin
työlästä aina etsiä pientä rahaa ja antaa takaisin, eikä sitä aina satu
olemaankaan varastossa. No niin, se laatikko ei kaipaa enää mitään.
Tässä on sitte sekundasorttia, jonka hinnaksi arvelisin riittävän 2 mk.
30 penniä, vaikkei minulle tosin jää siitä voittoa kuin 50 penniä.
Mutta enkös sittekin saa monasti alentaa siitä pois milloin kaksi,
milloin kolme penniä, milloin minkin mäkitupalaisen muijan hyväksi?
Minä sanon, mitä vasten heidän täytyy aina ostaa kalliinta lajia kun
ohrakahvikin olisi heille kyllä hyvää. Se on minun mielestäni aivan
tarpeetonpa, niin, suorastaan paheksuttavaa ylellisyyttä. Ikäänkuin
heidän suunsa osaisi erottaa kahvin laadun! Minun on velvollisuuteni
estää heitä tottumasta liialliseen ylellisyyteen siinä missä voin, ja
se tapahtuu tässä kohden parhaiten sillä tavalla, että lisään 2 mk 30
pennin kahviin, 2 mk kahvia. Se ei kuitenkaan muuten mene kaupaksi.
(Pistää kauhansa laatikkoon.) Paniskohan tuota puoleksi? Pannaan nyt
koetteeksi. Saahan sitte lisätä parempata, jos tarvitsee. (Pistää
muutamia kauhallisia ja sekottaa.) Hyvää tulee; päältä nähden ei
kahveilla ole mitään erotusta. Enköhän vielä lisää hiukkasen? (Lisää
vielä muutamia kauhallisia.) Kas niin. Nyt saa välttää. Taikka (miettii
vähäsen) -- eiköhän suora ja selvä peli sittekin olisi paras? Saatanhan
minä yhtä hyvästi panna markan kahville semmoisenaan hinnan lisäystä ja
siirtää tämän toisen sortin priima kahviksi, jonka hintaa voin samalla
alentaa 10 pennillä. Hyvä juttu! Muista nyt Iisakki, että varastossa on
enää kahdenlaista kahvia, joista toisella on hintana 2:15 ja toisella
3:75. Kolmas laji on sattumalta lopussa, taikka -- no niin -- pannaan
häntä kanssa vähän laatikon pohjalle tiukan tarpeen varalta. Pitää aina
olla valmis esiintymään rehellisenä miehenä, se on minun periaatteeni.
Rehellisyys maan perii, heh heh. (Ovikelloa soitetaan. Markkanen
juoksee ovelle katsomaan siinä olevasta reijästä). Seppälän Kalle. Hm.
Luulenpa, että olin hänen kanssaan liian varomaton, viime pyhänä lasin
ääressä. Hän näytti alkavan aavistaa jotain. Mutta olempahan nyt sitä
varovaisempi.

    (Repäsee äkkiä pois valepartansa ja tukkansa ja viskaa ne
    ovesta toiseen huoneeseen. Riisuu päällimäisen takkinsa ja
    työntää sen perässä. Menee sitte avaamaan ulko-ovea.)

_Seppälän Kalle_ (Astuu sisään): Päivää, Risto!

_Markkanen_: Päivää, päivää!

_Kalle_: Taisin tulla pahaan aikaan. Sinulla on oikea suursiivous
käynnissä, näemmä.

_Markkanen_: Ei haittaa. Nyt ei ole tarvis pitää liikaa kiirettä, kun
ei kauppias ole marisemassa.

_Kalle_: Eikö hän ole kotona?

_Markkanen_: Se on vielä sillä Viipurin matkallaan.

_Kalle_: On jo tainnut olla kauvankin pois näiltä mailta?

_Markkanen_: Huomenna tulee viikko. Missä lie juomareisuillaan. Kulkee
siellä kaikki kaupungin kapakat ja ravintolat ja tekeytyy herrojen
tuttavaksi. Kyllä ne taas siltä peijaavat muutamia satoja
korttipelissä. Sitte taas kun tulee kotiin ja selviää kohmelostaan,
niin kyllä saa puotipoika parka senkin seitsemän potkua ja
korvapuustia, ja taas korotetaan tavarain hintoja -- pitää näet
köyhiltä kiskoa mitä on rikkaille menettänyt. Hohhoo (huokaa pitkään)
ei ole vainen kehuttavaa tämä puotipojankaan elämä. Eron tästä otankin
ensi vuonna.

_Kalle_: Kyllä liekin parasta. Mutta mikä sitä ukkoa nyt mahtoi
riivata? Joka on niin saita, ettei malta laittaa itselleen kunnon
vaatteitakaan. (Markkanen silmäilee vaistomaisesti puhujaan.) En minä
ole vielä ikänä kuullut, että hän olisi käynyt kaupungissa. Tavaransa
on aina tuottanut Rajalan Eljaksella.

_Markkanen_: Kuka hänestä tiesi. Erehtyy se välistä viisaskin. Olisko
sinulla ollut kauppiaalle mitä asiaa?

_Kalle_: No ei häntä erityistä. Ilman vaan kysyin. Onkos sinulla nyt
oikein hyviä sikareita?

_Markkanen_: Hyviä ja halpoja? Tietty se. Maistappas tuota! (Antaa
hänelle sikarin.) Tuoss' on tulta.

    (Sytyttää.)

_Kalle_: Mitäs näillä olisi hintana?

_Markkanen_: Onhan se kauppias ottanut näistä 10 penniä kappaleelta,
mutta minä nyt annan sinulle tutun vuoksi viidellätoista pennillä
parin, kun et virka kellekään. Se on justiinsa ostohinta. Montako otat?

_Kalle_: Anna nyt heitä vaikka pari tusinaa.

_Markkanen_ (Käärii paperiin): Markka yhdeksänkymmentä penniä.

_Kalle_ (Miettii vähän aikaa): Mutta mitenkäs -- eihän se tee kuin 1 mk
80 penniä 24 kappaleelta.

_Markkanen_: Suussasihan on 25:des. Kauppias on käskenyt ottaa kaikki
laskuun. Minusta se kyllä on turhaa ja suorastaan hävytöntä, mutta ei
minun auta muuta kuin totella käskyä. Minun täytyy tehdä tarkka tili
jokaisesta sikarista, kun isäntä tulee kotiin. Hän on jo ilmankin
saanut minut monasti kiinni sikarien myymisestä omaan laskuuni, s.t.s.
maksamattomien sauhujen vetelemisestä. Muuten olisi minun nähdäkseni
parasta, että ottaisit vielä pari sikaria, niin saisit antaa kerralla
sopivan rahan. Isäntä vei kaikki rahat mukanaan, eikä ole yhtään pientä
kotona. Minä jo panin kääröösi 26 kappaletta. Vai olisko sinulla ehkä
sopiva raha?

_Kalle_: Eikä ole. Tuoss' on 2 m:kaa.

    (Viskaa rahan tiskille ja aikoo lähteä).

_Markkanen_: No mihinkäs kiire? Istutaan nyt tässä ja jutellaan, kun
ukko on pitkistä ajoista poissa kintereiltä. Tässä on tuoli. Meillä on
nyt ihkasen uuden mallisia kravatteja, viimeistä Pariisin muotia 1 mk
30 penniä kappale. Näytänkö?

_Kalle_: En minä nyt tällä kertaa ole niiden tarpeessa. Minulla on
vähäsen kiire.

_Markkanen_: Kyllä arvaan. Hilmasi vartoo ulkona. Ota nyt edes
karamelleja hänelle. Nämä sopivat parhaiten.

    (Pistää kätensä laatikkoon).

_Kalle_: Mitäs Hilmasta! Isäntä vaan käski joutua pian takaisin.
Hyvästi!

_Markkanen_: Hyvästi, hyvästi! (Kalle poistuu. Markkanen sulkee oven
hänen jälkeensä). Niin oli kuin pelkäsinkin. Tähysteli minun rehellistä
naamaani, kuin juutalainen läskipalasta. Mutta kyllä minäkin osasin
valehdella, osasin totisesti. Taisi tulla vähän liikaakin, kun en
älynnyt edeltäpäin miettiä juttua valmiiksi. Mutta korjataan toiste.
Paljoko minä taas voitinkaan? 25 kappaletta, 5 penniä kappaleelta, se
tekee 1 mk 25 penniä. Sitte vielä 10 penniä kaupan päälle. Summa 1 mk
35 p:niä. (Aikoo sivellä partaansa.) Jassoo, puotipojalla ei olekaan
partaa. Mutta kauppiaalla on. Alatalon Iivari näkyy kävelevän
tännepäin; hän tulee varmaan maksamaan velkansa korkoja, enkä minä voi
uskoa semmoista asiaa puotipojan käsiin.

    (Menee viereiseen huoneeseen ja palaa hetken kuluttua
    samassa asussa kuin hänellä oli näytelmän alussa.
    Kelloa soitetaan, M. avaa).

_Kalle_ (Astuu sisään): Mitä, joko kauppias on palannut kotiin? Hyvää
päivää!

_Markkanen_: Päivää, päivää! Tulin juuri vast'ikään.

_Kalle_: Miten lie, mutta minä en nähnyt pihassa mitään rattaita.

_Markkanen_: Missä sitte luulette minun käyneen?

_Kalle_: Risto kertoi kauppiaan olleen Viipurin matkalla jo lähemmäs
viikon päivät.

_Markkanen_: Kas vaan, mitä se pojan lurjus on taas valehdellut!
Viipurissa! Ja minä kun pikimältään pistäysin naapurissa.

_Kalle_: Kannisessa?

_Markkanen_: Niin juuri. Hieromassa isännän kanssa oriin kauppaa.

_Kalle_: Minä kävin tullessani Kannisessa.

_Markkanen_: Ettekä nähnyt minua? Paljo mahdollista.

_Kalle_: Eikä isäntä kuulu olleen kotona koko päivään.

_Markkanen_: Senpätähden minun täytyikin palata näin pian, kun en
saanut asiaani toimitetuksi. Istukaa, olkaa hyvä, pankaa tupakaksi. Kas
tässä oikein hyvä sikari.

_Kalle_: Ei, kiitoksia, minä en tullut tänne ostoksia tekemään. Tulin
vaan huomauttamaan, että äsken tuli sikarikaupassa pieni erehdys.

_Markkanen_: Saitteko ehkä pari liikaa? Pitäkää ne vaan, en minä ole
niin kitsas.

_Kalle_: Ei. Puuttuu kaksi.

_Markkanen_: Se Risto lurjus on nyt keksinyt tämmöisen keinon
kehvaltaa itselleen sikareita, kun minä rupesin häntä kovistelemaan
sikarinvarkauksista ja vaatimaan tarkkaa tiliä joka sikarista. Senkin
ryökäle! Minä menen paikalla käskemään häntä tänne. (Menee viereiseen
huoneeseen ja huutelee oven takaa.) Risto hoi! Tule paikalla tänne! No,
etkö kuule, kuhnus! (Pistää päänsä ovesta.) Risto ei näy nyt olevan
sisällä. Olkaa hyvä ja varrotkaa hiukan; minä menen katsomaan, olisiko
hän pihalla tai makasiinissa. Se aina lähteä touhahtaa milloin
minnekin, niin että saa puolin päivin häntä huudella ennenkuin hänet
tapaa jostakin tallin takaa sikari hampaissa. Voi miten paljo minulla
on ollut harmia siitä pojasta!

    (Poistuu.)

_Kalle_ (Yksin): Alanpa jo hoksata, etteivät ole asiat aivan
kohdallaan. Oikeastaan on minusta jo kauvan näyttänyt kuin olisi tuo
ukko suuri silmänkääntäjä, mutta vasta äsken pääsin siitä jommoiseenkin
varmuuteen. Miksei milloinkaan ole nähty kauppias Markkasta ja
puotilais-Ristoa samalla kertaa puodissa paremmin kuin muuallakaan?
Sanokoot minua Matiksi, jos eivät molemmat kunnon miehet asu saman
nahkan sisällä ja jollen vielä kerran etsi sieltä molempia käsiini.
Mutta millä tavalla. Puheissa ei heitä näy saavan kiinni aivan vähällä,
kun kumpikin niin tarkoin tietää, mitä toinen on sanonut. Mutta jos
ottaisi heidät kiinni parrasta? Risto on naamaltaan sileä kuin kuorittu
muna; siis ei hänen isäntänsä komea täysiparta voi olla niin lujassa,
ettei sitä saisi irti miehen kourilla. Annas kun koetan tilaisuuden
sattuessa. Mitä varten hänen piti niin välttämättä lähteä hakemaan
Ristoa tänne? Luuleeko se vanha kettu, että minä sill'aikaa unohtaisin
koko sikarijutun? Saa nyt nähdä, löytyykö Risto.

_Markkanen_ (Tulee sisään): Ei häntä näy, ei kuulu. Parkitkoon nyt
rauhassa nahkaansa tämäniltaisen selkäsaunan varalta. Kylläpähän tulee
kun joutuu. Mutta suokaa anteeksi, minun täytyy nyt mennä kiireimmän
kautta ajamaan lampaita pois pihasta; Risto on taas jättänyt portin
auki. Ettekö tekin tahtoisi tulla mukaan, niin mentäisiin yhdellä
tiellä puutarhaan katsomaan uusia marjapensaitani, jotka viime viikolla
tilasin Helsingistä. Mennään tästä suoraan kamarin kautta.

_Kalle_ (itsekseen): Hänellä on valeparta, siitä ei pääse mihinkään.
(Ääneen.) Olisko kauppias hyvä ja antaisi sikarini ensin?

_Markkanen_: Jassoo sikarit! Olin vähällä unohtaa. Tässä on, olkaa
hyvä. Vai käärinkö paperiin?

_Kalle_: Ei tarvitse.

_Markkanen_: Vieläkö muuta?

_Kalle_: Emmekö nyt mene ajamaan lampaita.

_Markkanen_ (Kuuntelee): Risto kuuluu jo tulevan portaissa. Minä menen
sanomaan hänelle. (Kamarista.) Risto tolvana, taas olet jättänyt
pihaveräjän auki, ja lampaat sotkevat nyt siellä joka paikan. Mene
kiireesti ajamaan pois!

_Risto_ (Kamarista): Itse olette jättänyt.

_Markkanen_ (Kamarista): Suus kiinni ja mene paikalla! (Astuu puotiin.)
Siinä nyt näette minkälainen hän on. Haukkuu suut silmät täyteen, kun
hänelle jotakin sanoo. Hohhoo (huokaa pitkään) ne pitää olla ne
ristinsä kaikilla ihmisillä.

_Kalle_: Kas, nyt muistankin, että minun piti ostaa musta villahuivi
emännälle. Tuossahan niitä näkyykin riippuvan montaa lajia.

    (Astuu tiskin taa katselemaan huiveja
    ja koettelee niitä kädellään).

_Markkanen_ (Tulee näyttämään): Jaha näitä. Nämä sopivat mainiosti.

_Kalle_: Ei, minä tarkoitin näitä. (Nykäsee ikäänkuin vahingossa
kauppiasta parrasta, parta lähtee käteen.) Suokaa anteeksi herra
kauppias, että käteni osui hämärässä väärään paikkaan. Sallitteko
muuten kysyä minkä vuoksi käytätte tämmöistä leuan lisäkettä? Ja näitä
harjaksia kallonne päällä.

    (Tempasee kauppiaan valetukan irti).

_Markkanen_: Hävytön! Lurjus! Sika! Ulos paikalla!

_Kalle_: Kyllä menen. Ensi työkseni pistäydyn Kannisessa kertomassa,
että minä ihmeellisen sattuman kautta löysin Riston naaman herra
kauppiaan parran alta, ja sitte--

_Markkanen_ (Ähkii): Malttakaas vähäsen!

_Kalle_ (Katsoo kelloaan): Kyllä minun nyt jo täytyy mennä. Hyvästi
sitten! Terveisiä sille vanhalle saiturille!

_Markkanen_ (Rientää hänen luoksensa): Kuulkaa, herra Seppälä! Älkää
menkö vielä! Minulla olisi vähä puhumista. No, kuinka te nyt tuolla
tavalla? Minä -- älkää menkö, minä maksan 5 mk -- 10 mk -- 20 mk --
saatte 50 markkaa!

_Kalle_ (Kääntyy takaisin): No, mitä teillä olisi puhumista?

_Markkanen_: Kuulkaa nyt, herra Seppälä, olkaa järkevä! Ei se sovi
tuolla tavalla. Siitä tulisi suuri häväistysjuttu, suuri skandaali,
ymmärrättehän, eikä siitä olisi teille mitään hyötyä, paremmin kuin
muillekaan.

_Kalle_: Siitäkös sitte on hyötyä minulle ja muille, että te Ristonne
kanssa täällä nyljette ja petkutatte köyhiä ihmisiä? Minun mielestäni
olisi kohtuullista, että te...

_Markkanen_: Kyllä ymmärrän. Saatte viisikolmatta markkaa, jos olette
vaiti tästä pahuksen jutusta.

_Kalle_: Äskenhän lupasitte viisikymmentä.

_Markkanen_: Ettekö lie kuullut väärin? Täss' on kuusi viitosta.
Oletteko nyt tyytyväinen?

_Kalle_: En vielä varsin.

_Markkanen_: Ettekö? No, koetetaan nyt sopia muulla tavalla.
Katsotaanpas. Mitä arvelette, jos antaisin teille kankaan uuteen ja
oikein komeaan nuttuun? Mitä pidätte tästä mallista?

_Kalle_: Kyllä kelpaa. Käärikää vaan pakettiin.

_Markkanen_ (Käärii kankaan): Saatte sen aivan polkuhinnasta, kahdella
markalla metriltä. Maksulla ei ole kiirettä.

_Kalle_: Vai sillä tavalla! Mutta luulenpa kuulevani jonkun tulevan
portaissa. Liekkö Risto?

    (Kelloa soitetaan).

_Markkanen_: Kuulkaa herra Seppälä, on parasta, että käytte tänne
kamariin istumaan ja tupakoimaan. Minä tulen kohta perässä ja sitte
juomme hyvät harjakaiset tämän kaupan kunniaksi.

_Kalle_: Ei, menkää te vaan itse, jos tahdotte. Minä olen nyt
toistaiseksi teidän puotipoikanne.

    (Menee avaamaan. Kauppias sulkeutuu kiireesti kamariinsa).

_Mikon Liisa_ (Astuu sisään): Hyvää huomenta!

    (Kamarin ovea raotetaan).

_Kalle_: Huomenta huomenta! (Kättelevät.) Mitäs nyt Mikon Liisalle
kuuluu?

_Liisa_: Mitäpä tuota on vanhalla isoja kuulumisia. Kuinkas täällä on
puoti näin tyhjänä? Aikooko kauppias muuttaa pois?

_Kalle_: Eikö mitä? Laitettiin vaan uudet, tilavammat hyllyt ja
siirrettiin liiat tavarat siksi aikaa tuonne kamariin.

    (Menee tiskin taakse.)

_Liisa_: Tekös täällä nyt olettekin puukhollarina?

_Kalle_: Niinkuin näette!

_Liisa_: Eikös se Risto täällä ennen? Lois-Maija sanoi nähneensä hänet
täällä tiskin takana vielä viime pyhänä. Minnekä hän näin kesken
vuotta?

_Kalle_: Risto ei enää ikinä tule tämän tiskin taakse.

_Liisa_: Siunaa ja varjele! Eihän vaan lie hukkunut poika parka?

_Kalle_: Eikö mitä. Hänet on erotettu.

_Liisa_: Erotettu? Onko hän varastanut kauppiaalta ja viety linnaan?

_Kalle_: Kyllä maar hän on varastanutkin eläissään tarpeeksi, vaikk'ei
isännältään, ja sentähden hän oikeastaan pois joutuikin, ei vielä
linnaan kuitenkaan.

_Liisa_: Lie puikkinut Amerikaan?

_Kalle_: Jos lie. Ainakaan häntä ei ole kukaan nähnyt sen perästä ja
tuskin näkeekään.

_Liisa_: No, jopa kummia kuuluu. Ja te nyt olette täällä puukhollarina?

_Kalle_: Minähän tässä aluksi. Piti ottaa semmoinen mies, joka oli
lähinnä saatavissa. Mitäs nyt olisi muorille tarpeen. Kahvia ja sokeria
kai ensiksi?

_Liisa_: Niinpä kyllä. Punnitsee häntä nyt puolen naulaa kumpastakin.

_Kalle_: Meillä myydään ainoastaan kilottain.

_Liisa_: Kilothan ne on tähän maailman aikaan, kilot ja hehtot ja
metrit ja mitä kaikkia heitä lieneekään, mutta en minä vanha ihminen
ole saanut niistä tolkkua, ja naularäkninkini minä pidän niin kauvan
kuin elän.

_Kalle_: Mutta laki kieltää myymästä muuten kuin uusien mittojen
mukaan.

_Liisa_: Myypähän kauppiaskin miten kukin haluaa.

_Kalle_: Ei hänkään enää tästälähin.

_Liisa_: No pankaa sitte puolen kiloa kumpaakin. Välipä tuolla lie.

_Kalle_: Mutta sillä lailla saatte runsaasti puolta enemmän. Kilo tekee
kaksi naulaa ja neljänneksen päälle.

_Liisa_: Punnitkaa sitte niinkuin osaatte yhtä paljo kuin puoleen
naulaan menee. En minä tässä muuta osaa.

_Kalle_: Halvempaa vai kalliimpaa sorttia?

_Liisa_: Jottako kahvia?

_Kalle_: Niin.

_Liisa_: Mitäpä sillä ihan kehnolla tekee. Tietää se köyhänkin suu
hyvän erottaa. Mitenkä muuten ovat hinnassa kahvit?

_Kalle_: Minä olen vasta äsken tullut tänne, enkä sen vuoksi vielä
tunne talon hintoja. Mutta katsotaan, ehkä tässä selvitään. (Aukasee
laatikoita.) Tässä on halvinta lajia, josta luulen markka viisikymmentä
kilolta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tehän halusittekin
parempaa lajia. Tässä -- mitä tämä on? Tähän on sekotettu yhteen
kahdenlaista kahvia, halvinta ja keskinkertaista. Ne on niitä Markkasen
tavallisia konsteja. Mitä tälle nyt panisimme hinnaksi? Riittäköön
1:65.

_Liisa_: Jos ma häntä ottaisin koetteeksi, kun on niin halpaa.
(Itsekseen) Saanhan sitte kotona noukkia hyvät pavut pois. Huonommat
osaan kyllä kaupitella emännälle.

_Kalle_ (Tekee tötterön ja punnitsee): Tässä on nyt neljännes kiloa.

_Liisa_: Mitähän tuo maksaisi?

_Kalle_: 40:tä penniä.

_Liisa_: Vai niin paljo! Saisko sokeria kanssa?

_Kalle_ (Punnitsee): 25 p:niä. Yhteensä 65 p:niä.

    (Käärii molemmat ostokset pakettiin).

_Liisa_ (Korjaa kiireesti paketin nyyttiinsä. Kaivaa taskustaan rievun
ja päästelee sen hitaasti auki. Laskee kasan lantteja tiskille.)
Tuosta saa ottaa.

_Kalle_ (Lukee rahat): Tässä on vaan 55 penniä.

_Liisa_: Puuttuuko siitä sitte paljokin?

_Kalle_: 10 penniä.

_Liisa_: Ei nyt sattunut rahoja mukaan kuin nämä, kun en tiennyt, että
täällä sellaiset uudet kiloräkningit... Eikö saattaisi alentaa tuon
vertaa?

_Kalle_: Jos nyt pudottaisi 5 penniä.

_Liisa_: Mistä minä nyt otan 5 penniä? Antaa mennä 10 kerrassaan.
Alensi se aina kauppiaskin ennen.

_Kalle_: Ei kannata.

_Liisa_ (Kaivaa taskujaan ja löytää lantin): En muistanutkaan,
että Kukkolan Eevastiina maksoi minulle tullessani 25 penniä
sokurivelastaan. (Viskaa rahan tiskille) Tuoss' on. Tarvitaanko vielä
lisää?

_Kalle_: Ei, tästäkin saatte 5 penniä takaisin. Tässä olisi.

_Liisa_ (Käärii nyyttinsä huolellisesti kiinni ja solmiaa rahansa
riepuun): Vai niin se Risto... Kyllä nyt on kerrottavaa kotipuolessa.
Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi!

    (Sulkee oven Liisan jälkeen).

_Markkanen_ (Törmää sisään): Mitä hiivatin pelejä te täällä pidätte?
Myytte tavaraa alle ostohinnan! Tällä tavalta köyhdytätte minut pian
puille paljaille.

_Kalle_: En vainenkaan alle ostohinnan. Tietäkää, että minäkin olen
aikoinani seissyt enemmän kuin yhden vuoden tiskin takana ja paremmassa
kaupassa kuin teidän.

_Markkanen_: Valehtelet!

_Kalle_: Kuten suvaitsette. Lähden tästä jo valehtelemaan muillekin.

_Markkanen_: Ei, jääkää vielä vähäksi aikaa, kunnes sovimme asiasta.
Minnekä panitte minun partani ja tukkani?

_Kalle_ (Osottaa povitaskuaan): Tuoll' ovat ja tuolla pysyvät.

_Markkanen_: Mutta ymmärrättehän, minä tarvitsen niitä välttämättä,
muuten...

_Kalle_: Muuten olette Risto.

_Markkanen_: No, olkoon niinkin. Saatte viitosen.

_Kalle_: Ei vaikka 50:tä. Silloin harvoin kuin ketun saa satimeen,
täytyy se pysyttää kiinni.

_Markkanen_: Vai rupeatte te tässä haukkumaan ihmisiä! Minä vien
käräjiin.

_Kalle_: Mennään vaan. Ristoako aijotte käyttää vieraanamiehenä?

_Markkanen_: Annatteko hyvällä, vai...?

_Kalle_: Pahalla? Reistaillaan nyt ensin molemmillakin tavoilla.

_Markkanen_: Ei, olkaa nyt järkevä, her Seppälä. Katsokaas nyt! Jos
te...

    (Kelloa soitetaan).

_Kalle_: Jos te nyt taas menisitte vähäksi aikaa kamariinne. Tai miten
vaan haluatte.

    (Menee avaamaan. Kauppias pyörähtää kamariin
    ja jättää oven raollensa).

_Korventaustan Taava_ (Tulee sisään): Hyvää päivää!

_Kalle_: Päivää, Päivää! Täällä on nyt kaikki näin sikin sokin, kun
emme ole vielä ennättäneet järjestää tavaroita uusille hyllyille. Mutta
ehkä tässä toimeen tullaan silti.

    (Menee tiskin taa.)

_Taava_: Kuinka te uskallatte tuolla tavalla? (Kalle pistää karamellin
suuhunsa.) Jos nyt kauppias äkkiä tulisi!

_Kalle_: Ei hätää. Kauppias on täällä. (Painaa povitaskuaan. Ottaa
tiskiltä sikarin ja sytyttää.) Nähkääs, minä olen tällä haavaa täällä
puukhollarina.

_Taava_: Puukhollarina! Olihan Risto täällä vielä tänäaamuna, sen näin
omin silmin.

_Kalle_: Mutta nyt ei, eikä luultavasti vastakaan.

_Taava_: Hyvä ihme! Onko hänet pantu pois kesken päivää?

_Kalle_: On, tuskin puolen tuntia sitte.

_Taava_: No mistä syystä?

_Kalle_: Oli kuulemma juonut kamarissa kauppiaan kanssa ja siinä
lienevät miehet vähäsen kinastelleet. Kuuluu Risto kiskasseen
kauppiasta parrasta ja riuhtoneen tukasta niin että iso hiustukko oli
jäänyt kouraan.

_Markkanen_ (Oven takaa): Valehtelet!

_Taava_ (Säpsähtäen): Ristoko se oli?

_Kalle_: Kauppias. (Oveen päin.) Hoida sinä vaan omia asioitasi!

    (Sulkee kamarin oven).

_Taava_: Hyvä ihme! Sinutteletteko te kauppiasta? Jos hän nyt suuttuisi
ja ajaisi teidät pois tuota kyytiä?

_Kalle_: Eikä aja. Risto ehkä voisi ajaa, mutta ei hänessä ole nyt
siihen miestä.

_Taava_: No ihanhan tästä menee pää pyörälle.

_Kalle_ (Hymähtäen): Vai niin menee? No, jätetään sitte tämä sekainen
juttu. Olisko emäntä ottanut mitä?

_Taava_: Tuoppiahan tässä piti lähteä katselemaan. Onko teillä
minkäsorttisia?

_Kalle_: (Ottaa yhden hyllyltä) Sopivatko nämä posliiniset? _Taava_:
Nuo ovatkin juuri paraan kokoisia. Mitä niillä olisi hintana?

_Kalle_: Tähän on merkitty 28 ja penniä. Se on nähtävästi ostohinta,
liian alhainen muuten minun mielestäni. Saatte sen 35 pennillä.

_Taava_: Hyvä ihme, miten halpoja! Jos minä otan toisen vielä.

_Kalle_: Tässä on. (Silmäilee pohjaa.) Tämä on kai parempaa lajia,
koska sille on merkitty hinnaksi 58 penniä. Mutta mitenkäs -- kyllä
nämä sittenkin taitavat olla samoja tuoppeja. Toiseen on vaan merkitty
varmaankin epähuomiossa väärä hinta.

_Taava_: Johan minä ajattelinkin, että eihän niitä miten niin halvalla.

_Kalle_: Otatte siis nämä kaksi?

    (Aikoo kääriä paperiin).

_Taava_: Enpä tiedä oikein. Mitä se tekisi parilta?

_Kalle_: 70 penniä.

_Taava_: Ei, mutta parilta?

_Kalle_: Johan minä sanoin että 70 penniä.

_Taava_: Vai niinkö päin se hinta olikin väärä. Otan toki.

_Kalle_: Vieläkö muuta?

_Taava_: Ukko käski vielä tuoda muutamia puntteja paperosseja. Panee
nyt vaikka kaksi punttia. Sen pitäisi riittää hänelle moneksi
kuukaudeksi.

_Kalle_: Armiiroako?

_Taava_: En minä heidän nimistänsä tiedä. Eivätkö nuo lie yhdessä
hinnassa?

_Kalle_: Ei ollenkaan. Minä panen nyt kaksi punttia Armiiroa. (Käärii
paperiin.) Mitä muuta?

_Taava_: Enpä taida enää muuta. Paljoko minulta nyt menee kaikista
yhteensä?

_Kalle_: 1:30 penniä.

_Taava_ (Kaivaa kukkarostaan setelin): Tästä saisi ottaa.

_Kalle_ (Etsii laatikosta): 8 mk ja 70 p:niä takaisin. Tässä olisi.

_Taava_ (Lukee rahat tarkasti ja pistää kukkaroonsa): Mutta kumma se on
vaan se Riston juttu. Ettehän lie vielä ehtinyt kertoa siitä
kellenkään?

_Kalle_: En muille kuin Mikon Liisalle. Hän läksi täältä vähää ennen
kuin te tulitte.

_Taava_: Sillekö juoruakalle? Kas vaan! Tuli vastaan eikä virkkanut
mitään koko asiasta. Kyllä se nyt juosta homsuttaa ympäri kylää ja
valehtelee minkä kerkiää. Pitääpä joutua jälessä. Hyvästi!

    (Menee kiireesti).

_Kalle_: Hyvästi!

    (Sulkee oven).

_Markkanen_ (Tulee): Kuulkaa nyt Seppälä, ei se käy laatuun, että te
täällä olette koko illan ja myytte koko minun varastoni polkuhinnasta.
Teidän jutuillanne en pidä yhtään väliä; ne kyllä sitte yhdessä
käännämme juoruämmäin valeiksi. Sovitaan nyt ensiksikin, mistä hinnasta
annatte partani ja tukkani takaisin?

_Kalle_: En hinnasta mistään, niin totta kuin nimeni on Kalle
Aabrahaminpoika Seppälä. Mutta minulla on yksi ehdotus. Tämä puotipojan
virka alkaa minua vietävästi miellyttää. Enköhän vaan jääkin tänne ensi
vuodeksi tiskimieheksi? Mitä arvelet, Iisakki?

_Markkanen_: Sinäkö puotimieheksi? Minulle? Tänne herrastelemaan
kalliilla palkalla ja köyhdyttämään minut keppikerjäläiseksi! Siitä ei
tule ikinä mitään.

_Kalle_: Siitä täytyy tulla. Muuten -- kyllä tiedätte, mitä muuten
seuraa. Kyllä me sovimme palkasta. En minä pyydä yhtään penniä liikaa
enkä myy yhtään rusinaa alle kohtuullisen hinnan.

_Markkanen_: Voi päiviäni! Tässä olen pääsemättömissä. Mutta emmeköhän
vielä ensin...

(Kello soi. Kauppias menee kamariinsa).

_Aapeli Rutanen_ (Astuu sisään): Mitä riivattua sinä olet ruvennut
hulluttelemaan poika? Häh? Mikon Liisa tuli meille juoksujalassa ja
toimitti että kauppiaan Risto on viety raudoissa linnaan varkaudesta ja
että sinä olet palkkautunut tänne puotimieheksi ensi vuodeksi. Onko se
totta?

_Kalle_ (Hämmennyksissään): Ei... ei... minulla oli vaan
tarkoituksena...

_Aapeli_ (Koputtaa kepillään lattiaan): Valehtelet poika. Korventaustan
Taava tuli juuri vastaani ja kertoi, että sinä olit myynyt hänelle
paperosseja ja kaksi tuoppia puolesta hinnasta. Sanoi vielä sinulta
kuulleensa, että Risto oli tapellut kauppiaan kanssa totilasin ääressä
ja repinyt hänen naamansa verille niin ettei kauppias ollut uskaltanut
tulla näkyvillekään, vaan oli ärjynyt sinulle ovenraosta. Mitä
merkillistä tämä tietää? Kenen luvalla sinä lähdet kesken vuotta pois
paikastasi ja rupeat toiselle palvelukseen? Häh?

_Kalle_: E-en minä...

_Aapeli_: Vai et? Kylläpähän siitä pian selvä saadaan. Onko kauppias
tuolla kamarissa?

_Kalle_: E-ei, ei suinkaan...

_Aapeli_: Minnekäs hän sieltä olisi mennyt? Taava sanoi hänen juuri
vast'ikään olleen siellä.

    (Aikoo mennä kamariin).

_Kalle_: E-ei, vartokaa nyt isäntä. Minä menen käskemään.

_Aapeli_: Kyllä minä käsken.

    (Tarttuu lukkoon)

_Kalle_ (Syöksyy ovelle, työntää isännän syrjään ja viskaa kiireesti
valeparran kamariin. Ovi vedetään äkkiä kiinni sisäpuolelta ja
kierretään reikeliin).

_Aapeli_: Mi-mitä peliä tämä on? (Koettaa turhaan avata ovea.) Kauppias
hoi, avatkaa ovi! (Kolkuttaa.) Avatkaa ovi, sanon minä, olkoon siellä
kuka hyvänsä! Avatkaa, taikka minä potkasen oven säpäleiksi!

_Markkanen_ (Tulee varustettuna valeparralla, mutta ilman valetukkaa):
Jassoo, isäntä. Hyvää päivää! Tässä olisi tuoli, olkaa hyvä!

_Aapeli_: Päivää! (Lyö kättä.) Terveeksi! (Istuu.) Kuulkaas kauppias!
Tässä mahtaa olla jotain nurin päin.

_Markkanen_: Jassoo, isäntä tahtoo puhua uudesta puotimiehestäni. Niin,
asia on nyt sillä tavalla, nähkääs isäntä, että minä olen aikonut
pyytää tätä teidän Kallea tänne toistaiseksi apulaiseksi. Liike kasvaa
vuosi vuodelta, eikä kahdella hengellä tahdo oikein olla aikaa niin
suureen hommaan. Minusta on Kalle erittäin sopiva tähän toimeen. Nuori,
pulska mies, ja palvellut ennenkin isonpuoleisessa liikkeessä. Tänään
annoin hänen leikin päiten koetella parin ostajan kanssa.

_Aapeli_: Mutta mitenkäs -- minä kuulin äsken ihmisiltä, että Risto
olisi pantu pois, varkaudesta vai mistä lie ollut.

_Markkanen_: Kuka semmoisia kertoi?

_Aapeli_: Korventaustan Taava ja Mikon Liisa. Sanoivat kuulleensa tältä
Kallelta.

_Markkanen_: Kun sinä viitsitkin, Kalle, narrata vanhoja ihmisiä! Mutta
eipä siltä. Kyllä se saattoi olla tarpeenkin. Saavat nyt kerrankin
nokkaansa nuo kiusottavat juoruakat. Hyvä juttu, heh heh. Sinä olet
nokkela poika, Kalle, ja juuri semmoista minä tarvitsenkin. Mitä isäntä
nyt arvelee asiasta?

_Aapeli_: Enpä tiedä. Ei taitaisi oikein passata näin kesken vuotta.
Mutta eihän nyt ole enää kuin viikko köyriin. Menköön sitte vaikka
Amerikaan minun puolestani.

_Markkanen_: Ei tietysti ollut tarkoituskaan ennenkuin köyrin jälestä.
Ilman minä vaan annoin hänen koetella, kun sanoi hyvin kerkiävänsä.

_Aapeli_: Mitäpäs siinä tarvitsee minun mieltäni kysyä. Tulkoon vaan
minun puolestani, en minä häntä rengiksi kaipaa. Laiskanlainenhan tuo
on työtä tekemään.

_Markkanen_: Hyvä on. Se asia olkoon siis sinänsä. Olisiko isännälle
mitä tarpeen? Nyt olisi hyvä ostaa kerralla yhtä ja toista, kun on
Kalle mukana kantamassa tavaroita.

_Aapeli_: Eipä häntä lie erityistä tarvetta. Olisin minä kuitenkin
katsellut jonkun parin hevosenkenkiä.

_Markkanen_ (Tulee nokkelasti näyttämään): Jaha hevosenkenkiä.
Jääkenkiä?

_Aapeli_: Niin.

_Markkanen_: Tässä olisi priima tavaraa. Viisikolmatta penniä kappale,
sehän niillä on tavallinen hinta.

_Aapeli_: Jos heitä ottaisi kahdelle hevoselle.

_Markkanen_: Jaha, kahdeksan kappaletta siis. Naulat myös?

_Aapeli_: Eipä taida enää olla entisiä.

_Markkanen_ (Käärii näppärästi pakettiin): 2:75 justiinsa.

_Kalle_: 2:60 riittää.

_Markkanen_: Mitä sinä taas puhut, tolvana? Sinäkö tässä hinnat
määräät?

_Kalle_: Minä. Älkää maksako isäntä liikaa. Kuudessakymmenessä on aivan
yllin kyllin tuommoisista nauloista. Eikö niistä vielä puuttunekin
muutama.

_Aapeli_: So, so, Kalle, kuinka sinä puhut kauppiaalle tuolla tavalla?
Mikä komentaja sinä tässä olet? Kyllä minä itsekin osaan tinkiä missä
tarvitaan.

_Markkanen_: Se oli oikein, isäntä. Nenäkkäät nuoret miehet tarvitsevat
aina välistä nenällensä.

_Kalle_: Annanko omalle nenällesi, Risto?

_Markkanen_: Höpise mitä höpiset! Milläs todistat?

_Kalle_: Tällä. (Ottaa taskustaan valetukan ja heittää sen päin
kauppiaan silmiä.) Katsokaas tässä, isäntä, on se valetukka, jolla hän
muuttaa itsensä milloin Ristoksi, milloin kauppias Markkaseksi.

_Aapeli_: So, siivolla, Kalle, taikka minä otan niskastasi kiinni ja
nakkaan sinut pellolle. Mitä sekasotkua sinä puhut?

_Kalle_: Sanoin vaan, että tuo mies tuossa on suuri lurjus, joka,
saadakseen paremmin nylkeä ihmisiä, tekeytyy milloin kauppiaaksi,
milloin puotipojaksi, aina sen mukaan kuin kulloinkin luulee parhaaksi,
ja sitä varten...

_Aapeli_ (Keskeyttää ärjästen): Valehtelet, roisto! Todista sanasi!

_Kalle_: Koetetaan. (Isännälle.) Olettehan huomannut, isäntä, että
kauppias Markkasella on paljon tummempi tukka kuin se, mikä nyt
törröttää tuon miehen päälaella?

_Aapeli_: En minä muista huomanneeni.

_Markkanen_: Siinä näit, lurjus. Ei valeilla pitkälle potkita.
Tekisitte parhaiten, isäntä, jos oikopäätä potkisitte hänet ulos.

_Kalle_: Odottakaas vielä vähäsen. (Hyppää äkkiarvaamatta kauppiaan
luokse ja tempaa hänen partansa irti. Ojentaa sen isännälle). Tässä nyt
näette isäntä, kuka on valehtelija ja lurjus.

_Markkanen_ (Aikoo syöksyä Kallen niskaan): Tuki nyt suusi, petturi,
ryökäle, konna...!

_Aapeli_ (Panee keppinsä väliin): Olkaa nyt siivolla kauppias, muuten
saatte minun kanssani tekemistä. Näyttää kuin ei Kalle olisikaan aivan
väärässä. Selittäkää asia, jos voitte, kauppias.

    (Kello soi).

_Markkanen_: Suus kiinni, moukka!

    (Aikoo mennä kamariinsa. Aapeli asettuu oven eteen.)

_Aapeli_: Ei, minä tahdon etisin selvän kaikesta.

    (Kello soi taas).

_Markkanen_:  Minä saan mennä milloin tahdon omaan huoneeseeni.

    (Kelloa soitetaan rajusti).

_Aapeli_: Mene sinä Kalle avaamaan!

    (Kalle menee).

_Markkanen_: Älä päästä ketään sisään, kuuletko!

_Kalle_: Päästän kun päästänkin. Ihmisten pitää saada tulla
kauppapuotiin minä hetkenä tahtovat. (Avaa oven).

    (Aholan Sohvi, Heikin Kaija, Kompelin Jeremiias ja
    muita ostajia tulee sisään. Tervehtivät. Kalle vastaa).

_Sohvi_: Piti oikein asian aikain käydä katsomassa, olisiko totta siinä
mitä Mikon Liisa äsken jutteli kylällä. Siunaa ja varjele! Tuossahan
Risto vielä onkin ilmielävänä! Ja Liisa kun kertoi, että kolme poliisia
oli vienyt hänet tän'aamuna kruunun rattailla niin että paikat tärisi.

_Kaija_: Ja tiesi Korventaustan Taava lisäksi, että hän oli
juovuspäissään mukuroinut kauppiaan puolikuoliaaksi ja siitä syystä
viety Pietariin hirtettäväksi.

_Markkanen_: Mitäs niistä eukkohöperöjen juoruista. Tämä Kalle oli
häijyyksissään virkkanut muoreille jotain sinnepäin, ja nämä heti
hoilaamaan ympäri pitäjää päättömiä valeita. Mennään nyt kamariin
isäntä, juttelemaan siitä asiastamme. Ole sinä Kalle taas sill'aikaa
puotimiehenä.

_Aapeli_ (Vastahakoisesti): No mennään sitte.

    (Markkanen avaa oven ja työntää isännän edellään.)

_Sohvi_: Vai siinä se koko juttu olikin! Mutta arvaanpa että siinä
sittekin on jotain takana. Risto oli kuin puusta pudonnut ja Rutasen
isäntä niin äkäisen näköinen. Sanottakoon mitä hyvänsä, mutta kyllä
tässä on jotain kieroa, on vissiin.

_Kalle_: Olisiko Sohvilla mitä asiaa?

_Sohvi_: Pitihän minun tuoda emännälle rihmarulla yhdellä tiellä. Mutta
eipä tässä kiirettä. Ei Risto taida joutua sieltä vielä vähiin
aikoihin, näyttää siltä.

_Kalle_: Kyllä minä annan. Minkä numeroista tarvitaan?

_Sohvi_: Niin rihmaako? Ka kolmenkymmenenhän sitä käskettiin. Mutta
mitenkäs te...?

_Kalle_: Tässä olisi. 15 penniä.

_Sohvi_ (Kaivaa taskujaan): No kun nyt emäntä uneutti siinä kiireessä
rahan antamatta. Se Liisa tuli kanssa semmoisella touhulla ja elämällä,
että pää ihan meni sekaisin. Olisko sinulla lainata?

_Kaija_: Kunhan ensin maksaisit vanhatkin velkasi. 10 penniä sokerista
ja 15 pippurista ja...

_Sohvi_ (Matkien): Ja ja ja. Huuda nyt siinä kaiken maailman asiat! Se
on aina tuommoinen, haukkuu toisen suut silmät täyteen kun lähimmäinen
joskus pyytää auttamaan oikeassa asiassa.

_Kaija_: Siinä sen nyt näette. Enkös minä ole aina sitä sanonut?
Juoksee nälinkuoliaana ympäri kylää kerjäämässä milloin neljänneksen
kahvia, milloin palan sokeria, ja jos joskus kauniisti huomauttaa, että
koeta nyt hyvä ihminen ajatella, millä maksaisit takaisin, niin
sähähtää kuin kissa. Siinä sen nyt näitte.

_Sohvi_: Suus kiinni ja mene mökilles saamaan selkääsi Heikiltäsi! Joko
se on selvinnyt viimeviikkoisesta humalastaan?

_Kaija_: Heikkikö? Joka on niitä parhaita työmiehiä kuin olla taitaa,
eikä maistakaan kuin kerran vuodessa. Mimmoinen vaan lie sinun
Eljaksesi? Tiedänpä hänestä yhtä ja toista, hänestä ja Seppälän
Marista, mutta en tahdo tässä pilata lähimmäiseni hyvää mainetta.

_Sohvi_ (Viskaa rahoja Kaijan kouraan): He! Siin' on rahasi,
kitupiikki, ja vähän päällekin haukkumisen palkasta. Ei Sohvi niin
köyhä ole, ettei hänellä olisi varaakin suuta hyvittää, ei vainen
olekaan. Tuoss' on rullasta. (Nakkaa lantteja tiskille.) Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi! Mitä teillä muilla olisi asiaa?

_Kaija_: Eipä minulla niin asiaakaan, tulin muuten vaan kuulemaan,
liekkö täällä asiat niin hullusti, kuin Taava kertoi.

_Kalle_: Entäs teillä Jeremiias?

_Jeremiias_: Ei häntä minullakaan niin erityistä. Ilman vaan poikkesin,
kun akat tuossa niin suutaan soittelivat portailla.

_Kalle_: Nyt kuulitte Ristolta, mitenkä asia on. Ei siinä ole sen
kummempaa.

_Kaija_: Vartoommahan tässä vielä vähän aikaa. Jos vielä hyvinkin
kuulisi Ristolta jotakin.

_Kalle_: Ei Risto jouda tänne tänä iltana. Hänellä on tärkeitä asioita
isännän kanssa.

_Kaija_: Ei taida kauppias olla kotona?

_Kalle_: Ei. Missä lie kylässä. Taisi mennä Kanniseen.

_Kaija_: Täytyy sitte lähteä. Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi!

_Jeremiias_: Minä tulen kanssa. Hyvästi!

_Kalle_: Hyvästi, hyvästi!

    (Kaija ja Jeremiias menevät. Muut ostajat poistuvat
    samaten sanoen kukin hyvästinsä. Kalle sulkee oven.)

_Markkanen_ (Pistää päänsä ovesta): Joko ne menivät? Jopa näkyvät
olevan tiessään. (Tulee puotiin, Aapeli perässä.) Kuules nyt, Kalle! Me
olemme täällä sopineet sillä tavalla, että isäntä ostaa tämän liikkeen
ja rupeaa kauppiaaksi. Sinä pääset kun pääsetkin puotipojaksi. Minä
lähden tästä muille maille. Tämä on siksi kiero juttu, ettei siitä enää
tule korjaamalla kalua.

_Aapeli_: Mutta minne sinä sitte aijot mennä? Jonnekin toiseen
syrjäiseen pitäjään petkuttamaan ihmisiä niinkuin täälläkin? Ei, kyllä
on parasta, että jäät tänne.

_Markkanen_: Mitä sinä puhut? Tännekö kauppiaaksi? Tässä pitäjässä on
jo ilmankin kolme kauppiasta, joista jo yksi on liikaa. Ei, se on
kerrassaan mahdotonta, sen ymmärrät itsekin, kun oikein asiaa
ajattelet.

_Aapeli_: En minä niin päin ajatellutkaan. Minä tarkoitin, että sinä
jäisit tähän liikkeeseeni puotimieheksi. Täällä tarvitaan hyvästikin
kaksi miestä tiskin takana, kun en itse kuitenkaan talon hoidon takia
ehdi pitämään kaupasta niin hyvää huolta kuin sinä ennen.

_Markkanen_: Puotimieheksi? Minä? Kuinka sinun mieleesikään voi juohtua
semmoista? Ensiksikin se olisi minulle suuri häpeä ja toiseksi...

_Aapeli_: Eipä minun mielestäni mikään häpeä. Sinä olet kyllä tottunut
olemaan puotipoikanakin, eikä ihmisten tarvitse tietää tästä
vaihdoksesta mitään. Isäntä on myynyt liikkeensä minulle ja matkustanut
pois, mutta sinä olet jäänyt tänne vanhaan toimeesi. En ymmärrä, miksei
se sopisi. Sinä olet jo ehtinyt rikastua aivan tarpeeksi, etkä
minunkaan palveluksessani köyhdy. Minä maksan hyvän palkan.

_Markkanen_ (Huoaten): Olkoon sitte menneeksi. Ei tässä näy muukaan
keino auttavan. Voi päiviäni! Kaikkeen sitä joutuu tässä maailmassa.

_Kalle_: Mitäs sitte muuta kuin mennään juomaan hyvät harjakaiset tämän
kaupan päälle. Eikös niin, Risto?

_Markkanen_: No mennään. Sehän tässä enää lie jälellä. Voi päiviäni!

    (Menevät kaikin kamariin.)

Esirippu alas.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Kauppias taskussa - Yksinäytöksinen ilveily" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.