Title: Viimeinen tuomio
Author: Sinclair, Upton
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Viimeinen tuomio" ***


VIIMEINEN TUOMIO

Kirj.

Upton Sinclair

Suomennos



Hämeenlinnassa,
O.Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino,
1909.



      Kirjanen koskettelee Amerikan oloja, mutta
      sopii täydellisesti meilläkin.



Muutamassa arvokkaassa Amerikkalaisessa aikakauslehdessä oli
julkaistuna tulokset siitä tutkimuksesta, jonka eräs Chicagon
yliopiston opettaja oli toimittanut pukuteollisuuden alalla mainitussa
kaupungissa. Pukuteollisuuden alalla Chicagossa työskentelee noin
500,000 henkilöä, eli noin 30 pros. tuon Yhdysvaltain toisen kaupungin
koko väkiluvusta. Luottaen tuon oppineen tutkijan laskuihin, oli siellä
tämän teollisuuden alalla työskentelemässä naisia, 10 tuntia päivässä,
6 päivää viikossa ja 40 sentin viikkopalkalla. Useat naiset ansaitsivat
vähemmän kuin yhden dollarin viikossa, -- ja yksikään näistä naisista
ei voinut löytää työtä joka viikoksi. Alhaisin keskimääräinen palkka
oli n.s. dressmaakareilla, ollen viikkopalkka keskimäärin 90 senttiä ja
siis ne jotka työskentelivät 42 viikkoa vuodessa, voivat ansaita vuoden
ajalla keskimäärin 37 dollaria. Housujen valmistajat ansaitsivat
keskimäärin 1.30 senttiä viikossa, mutta tekivät työtä vaan 37 1/2
viikkoa keskimäärin vuodessa, ansaiten 42 doll. vuodessa. Korkein
keskimääräinen palkka oli räätäleillä, jotka ansaitsivat 6.20 senttiä
viikossa, 32 viikon työajalla, vuosittain siis ansaiten 212 dollaria.
-- Keskimääräinen palkka koko tällä teollisuuden alalla -- se on: 30
prosentilla suuren Chicagon onnellisista asukkaista -- oli 2.48 senttiä
viikossa, 31 viikon työstä, eli 76.74 senttiä vuodessa.

Mitä olisi tehtävä tämän asiantilan suhteen? -- Useat ajattelevat
ihmiset tekevät itselleen tuon kysymyksen, ja tuskinpa yksikään heistä
voi väittää, ettei vastaukseksi olisi tullut mieleen ajatus, että
meidän taloudellinen järjestelmämme on huono, ja että jolloinkin,
jonkunlainen toinen järjestelmä täytyisi tulla tilalle.

On niin raskasta ajatella kuitenkin muutosta, se kun on niin äärettömän
valtavaa! Kuitenkin me tiedämme, että ihmiskunnan historian on täytynyt
kulkea monien ja suurten muutosten läpi -- että jos meidän esi-isämme
nousisivat haudoistaan, heidän täytyisi tunnustaa sama totuus. Kehitys
ei ole mielikuvitusta, se on tosiasia ja vaikein tosiasia mitä olla
voi. -- Me kaikki olemme kuulleet Ranskan vallankumouksesta kuinka se
perin pohjin muutti koko Ranskalaisen yhteiskunnan. Ja mikä oli
perussyynä Ranskan vallankumoukseen? -- Se oli se, että kuningas ja
ylimystö tahtoi saada haltuunsa kaikki mukavuudet ja vallan sekä tehdä
koko kansan nöyräksi välikappaleeksi omissa käsissään. Ranskan kansa
oli rakentanut kaikki, mutta sen sijaan, että se olisi saanut nauttia
työnsä hedelmistä, täytyi sen maksaa suunnattomia veroja
ylimyslaiskureille ja tuhlaavalle hovijoukolle. He huomasivat,
nimittäin kansa, että, ensiksi valtiollinen hirmuvalta ei ollut
välttämätön ja toiseksi että se oli epäinhimillinen -- se tahtoo sanoa
että nämä muutamat henkilöt eivät voineet käyttää valtaansa koko
yhteiskunnan hyväksi. Ja silloin Ranskan kansa muodosti järjestelmän,
jossa valtiollinen hirmuvalta, itsevaltius oli mahdoton -- se tahtoo
sanoa, järjestelmän, jossa valtiollinen itsenäisyys oli taattu joka
miehelle koko yhteiskunnassa. -- Ja nyt, te tiedätte jokainen, että
juuri samalla tavalla meidän teollisuus-ruhtinaat ovat anastaneet
kaiken rikkauden tässä maassa omiin käsiinsä, mikä tarkoittaa
taloudellista muotoa verotukselle, eli liikevoittoa; ja täten myöskin
samalla tavalla he ovat aikaansaaneet melkein koko valtakunnan
rikkaudet keskittymään, eli paremmin sanoen synnyttäneet,
kansallistaloudellisen halvauksen, -- jonka täytyy vuorostaan synnyttää
vallankumouksen, sillä kansalla on ainoastaan kaksi ehtoa, joko nousta
vaatimaan oikeuksiaan tai kuolla nälkään. Te käsitätte mikä ehto näistä
on luonnollisempi. Mikä on sitten se järjestelmä, jonka päällä meidän
taloudellinen yhteiskunta lepää? -- Tuotannon välikappaleet ja mitä
tuotannolla tarkoitetaan -- rautatiet, sähkösanomalaitokset, kaivannot,
tehtaat ja kauppaliikkeet -- ovat pienen joukon käsissä miehiä, jotka
ovat muodostaneet itselleen yksinoikeuden valmistaa ja myydä elämän
välttämättömimpiä tarpeita. Toiselta puolen kansan enemmistö on
pakoitettu kilpailemaan keskenään, niin että meillä on kilpailun
alentama palkka, ja monopoolihinnat kaikille tavaroille, -- joka
yksinkertaisesti merkitsee sitä, että koko maan rikkaudet ovat
joutuneet varakkaan luokan käsiin. Ja luonnollinen seuraus tästä tulee
olemaan että palkkatyöntekijät pakoitetaan poistumaan taloudellisesta
yhteiskunnastamme, ja joutuvat perikatoon -- ellemme onnistu, minä ja
sinä, työmies, pääsemään kengän kiillottajaksi tai muuksi sellaiseksi!

Seisahtukaamme silmänräpäykseksi ajattelemaan.

Tässä olisi kapitalisti -- sanokaamme että hän omistaa kenkätehtaan.
Työntekijät tarjoutuivat, saadakseen "jabin" tekemään 5 paria kenkiä
päivässä. Yhden parin kenkiä työmies saapi palkastaan; kaksi paria
menee kapitalistilta raaka-aineeseen, yksi pari tarpeisiin ja
työkapineisiin, ja yhden parin pistää hän taskuunsa voittona. Sinä ehkä
huomautat, että hän ei teetä taskukenkiä; hän pistää taskuunsa
ainoastaan rahat. Mutta hän ei myöskään maksa työmiehen palkkaa
kenkäparilla, vaan antaa ainoastaan niiden arvon rahassa. Ja toiselta
puolen, hänen täytyy kyetä myymään kengät, ja arvattavasti hän on
bisness-mies mies eikä mikään ihmisystävä, hänen täytyy saada sellainen
hinta että siitä jää osa, taaskin hänen voittonsa, eli muuten hän
sulkee tehtaansa. Ja se on juuri tässä kun vaikeus tulee eteen; sinun
palkkasi oli laskettu alhaisimman arvon mukaan, ja myydessä tekemäsi
tavara monopoli-hinnan mukaan. Täten joutuu juuri maan rikkaudet yhden
luokan käsiin, kapitalistien käsiin, ja kansa saa korkeilla hinnoilla
korvata sen vahingon, jonka liikatuotanto tuottaa -- ja niin liike
vähenee, ja tulee sopiva tilaisuus työväestölle miettiä asemaansa.

Kaksi tahi kolme vuotta takaperin oli mr John D. Rockefellerin tulot
100 miljoonaa dollaria vuodessa. Sen jälkeen on mr Rockefeller Standard
öljyvarastollaan kohottanut tulojaan 50 tahi 60 prosenttia vuosittain!
Ja mitä tekee hän tällä suunnattomalla omaisuudellaan? Kuluttaako hän
sen? Jos hän kustantaisi maailmannäyttelyn St. Louis'iin joka vuosi, ei
hän saisi tulojaan hävitetyksi. Hänellä on toimikunta, johon kuuluu 32
hyvin opetettua liikeneroa, jotka työskentelevät aina löytääkseen uusia
rahansijoituspaikkoja; toisin sanoen hän vaihtaa rahansa uuteen
pääomaan. Ja hän tekee sen uudestaan ja uudestaan, vuosi vuodelta, ja
kun hän tällä tavalla jatkaa, täytyy hänen oppilaittensa kulkea perässä
-- ja silloin me näemme että miljonäärimme eivät voi kuluttaa
kymmenettä osaa tuloistaan -- he yksinkertaisesti sijoittavat uudestaan
ne. Oletteko koskaan laskeneet mikä tulee olemaan lopputulos tästä
leikistä?

       *       *       *       *       *

Tämä on, mitä tarkoitetaan kansallistaloudellisella halvauksella. Te
kuitenkin arvelette, että meidän hyvä republikaaninen hallituksemme,
hallituksemme amerikkalainen Napoleon etunenässä, voi asettua
yläpuolelle tätä kehitystä, ja siten säästää teidät näkemästä sitä
vastenmielistä järjestelmän muutosta, josta te ette mielellänne
haluaisi kuulla puhuttavankaan. Te luotatte kuten hukkuva oljenkorteen.
Te sanotte, pian on tuo aika menevä ohi. Minä olen iloinen ollessani
samaa mieltä teidän kanssanne. Se on jo sivuutettu! Me olemme
sivuuttaneet sen jo seitsemän kahdeksan vuotta sitten.

Te katselette säikähtyneinä! Mutta oletteko kuulleet puhuttavan
trusteista, ja "amerikalaisesta hyökkäyksestä"! Ehkä, mutta yhtäkaikki,
te ette käsitä mitä se puhe tarkoittaa.

Rautatietrusti merkitsee sitä, että rautatientyötä ei ole enää
saatavissa. On liian monta rautatietä välittämässä liikettä tässä
maassa; ne ovat tulleet yhdistetyksi, kuletus- ja rahtimaksut
korotetuksi, menot vähennetyksi, niin että voitto-osinko on vielä
kerran varmistunut. Samoin kivihiilitrusti, terästrusti, samoin kaikki
muut tuotannon haarat. Entäs se "amerikalainen hyökkäys"!? -- Me olemme
myöneet tehdasteollisuutemme tuotteita Englannissa, Indiassa,
Venäjällä, y.m. -- Miksi? Yksinkertaisesti, koska me valmistamme
enemmän kuin kotimaan markkinoilla voidaan myödä. Me olemme myöneet
kenkäteollisuutta niin paljon kuin oma yleisömme on voinut ostaa, ja
sitte meidän täytyy mennä kauppaamaan kenkiämme kiinalaisille ja
hottentoteille. Ja kun emme enää voi myydä heille, silloin meidän
täytyy sulkea kenkätehtaamme ja ajaa suutarit maantielle!

Sitten te näette että meidän teollisuusrykmenttimme on lyöty ulkomaan
markkinoilla -- koska siellä on menetelty jokseenkin samalla tavalla
kuin meillä, työtä on tehty samallaisella järjestelmällä, ja samalla
tavalla pääoma kiinnitetty. Kun me olemme syösseet teollisuuskoneemme
käytäntöön täällä, on samalla tavalla tehty Saksassa, Englannissa,
Ranskassa jopa Japanissakin. Kaikkialla näiden kansallisuuksien
keskuudessa käy samoin kuin meidänkin markkinoilla. V. 1893 meidän
ulosvientimme oli 847 milj. ja sisääntuonti 866 milj; v. 1901
sisääntuontimme väheni 823 miljoonaan ja ulosvientimme kohosi 1,487
miljoonaan. Täten on siis enempi kuin kysymys, kuinka kauan sivistynyt
maailma täytyy suorittaa meille 664 miljoonaa kullassa joka vuosi,
siitä ylijäämästä minkä me tuotamme teollisuudessamme?

Useat puuvillatehtaat Canadassa ovat suljettu ja toiset ovat
pakottaneet työmiehensä moneksi kuukaudeksi pois työstä, koska
työntekijät eivät ole voineet elää maksetuilla palkoilla. Mistä tämä
johtuu? Osaksi siitä, koska tehtaat Georgiassa teettävät työnsä
lapsilla, usein 6 ja 10 vuoden ikäisillä, jotka saavat palkkaa 9
senttiä päivässä tehden mahdolliseksi isännilleen myydä tavaraa
halvemmalla kuin Massaschusettsin narrit, jotka suvaitsevat
lakeja lasten työn rajoittamiseksi; myöskin koska Indiassa on
puuvillatehtaita, joissa lapset tekevät työtä 16 tuntia päivässä,
sortuen ennenaikaiseen perikatoon vuoden eli kahden kuluttua; ja osaksi
koska puuvillateollisuus Italiassa on noussut kaksinkertaisesti joka
kahdessa vuodessa ja lisääntyy joka vuosi Belgiassa ja Japanissa.
Yhdysvalloissa on puuvillateollisuuden tuotanto kohonnut 45 milj.
dollarista v. 1840 -- 210 miljoonaan v. 1880, 267 milj. v. 1890, ollen
339 milj. v. 1900. Ja nyt meillä on liian paljon puuvillaa! --
Puuvillateollisuuden työntekijät ovat tehneet kaikki mitä heidän
herransa ovat halunneet, ja nyt täytyy heidän hakea uusi "jabi", tahi
siirtyä johonkin toiseen taivaankappaleeseen, mikä ei olisi täytetty
teollisuuskoneilla, kuten meidän onneton maapallomme!

Jos on totta, että muilla teollisuuden aloilla kuljetaan samaan
suuntaan -- mikä tulee olemaan lopputulos? Tulee vaikeus maksaa
voitto-osinkoa tahi tehdä riittävästi liikevoittoa. Kuinka voidaan
silloin kohottaa voittoa, sillä sehän kuitenkin on ainoa tarkoitus
nykyään. Ainoastaan alentamalla palkkoja eli korottamalla
teollisuustuotteiden hintaa. Mutta katsokaamme ympärillemme maailmassa!
Kovanhiilen kaivajain palkkaa on jo leikattu 5 prosentilla,
terästyöntekijäin 18 prosentilla, ja kuitenkin on hiilen ja teräksen
hinta kohonnut samalla aikaa; mr Rockefeller on kohottanut hiljattain
taas öljyn hinnan sentillä kaluunaa kohti, ja lihatrusti lihan hinnan
sentillä paunaa kohti, ja kuitenkin ne 50,000 onnetonta, jotka
työskentelevät Chicagon y.m. kaupunkien teurastuslaitoksissa, hävisivät
lakossa, jonka he tekivät saadakseen palkat korotetuksi elämänehtojensa
tasalle. Sama totuus koskee kaikkia kymmenillä eri työaloilla lakossa
olevia työntekijöitä -- he ovat kaikki lakossa juuri saman syyn takia!
Ja kuitenkin on elämän ehdot Yhdysvalloissa kohonneet 39 prosentilla
7 viime vuoden ajalla. Toinen keino liikevoiton korottamiseksi on,
vähentää työvoimaa ja tehdä jälelle jääneiden työ raskaammaksi. Ja
sitävarten kymmeniä tuhansia höyrylaiva-asiamiehiä on palvelemassa
pitkänäköisiä kapitalistejamme, kiiruhtaen työmiehiä lähtemään
Euroopasta ja lähettävät noita ulosviskattuja tänne halvalla palkalla
ja elämään kurjaa elämää -- sekä auttamaan siten vielä kerran
mahdolliseksi korottaa liikevoittoa! Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin oli
311,000 v. 1899: 448,000 v. 1900; 487,000 v. 1901; 648,000 v. 1902 ja
857,000 v. 1903 -- ollen viimemainittuna vuonna enemmän kuin puolet
annoksesta Unkarista, Venäjältä ja Etelä-Italiasta. Yli miljoona naisia
työskentelee tehtaissa ympäri maata ja liki 2 miljoonaa lapsia
10:stä 15:sta ikävuoteen ansaitsevat elämänsä. Puuvillatehtaissa
etelävaltioissa lisääntyi miestyöntekijäin lukumäärä 79 prosentilla
kymmenessä vuodessa; naisien lukumäärä samalla ajalla kasvoi 178 pros.,
ja lasten alle 16 ikävuoden 270 pros. Komitea lastentyön tarkastamista
varten ilmoittaa Alabaman valtiossa työskentelevän 50,000 lasta, joista
34 pros. alle 12 ikävuoden ja 10 pros. alle 10-vuotisia. Eräs etevä
nainen ja lastenystävä kirjoittaa m.m.: "Minä olen puhutellut erästä
pientä, seitsemänvuotiasta poikaa Alabamassa, joka oli tehnyt työtä 40
yötä peräkkäin ja erästä toista lasta, alle 9 vuoden vanhan joka kuuden
vuoden vanhasta oli työskennellyt yövuorolla." Neiti Jane Adams,
kuuluisa Hull Housen perustaja Chicagossa, sanoo: "Etelä-Carolinassa
eräässä suuressa uudessa tehtaassa tapasin 5 lasta työskentelemässä
yöllä. Columbiassa, South Carolinassa, eräässä tehtaassa, jonka
omistavat Pohjoisvaltioiden kapitalistit, olin minä kello 10.30
illalla, ja puhuttelin useita lapsia, jotka eivät tietäneet ikäänsä,
mutta työskentelivät klo 6 illalla 6 aamulla". Korkein palkka näille
lapsille on 50 senttiä päivässä ja alin palkka 9 senttiä.

Itsemurhain luku Yhdysvalloissa on kasvanut hirvittävässä määrässä
viime vuosina, ollen 12 jokaista 100,000 asukasta kohti v. 1890 -- ja
17 jo v. 1902, jolta ajalta on viimeiset tilastotiedot. Mielipuolia oli
91,959 v. 1880 ja 145,000 v. 1896. -- Vuonna 1876 nautittiin väkijuomia
vaan 8.61 kaluunaa henkilöä kohti -- mutta vuonna 1900 oli jo tuo luku
noussut 19,48 kaluunaa joka henkilöä kohti Yhdysvalloissa. Eräs
sosialistiystäväni sanoikin kerran: "jos sinun täytyy elää helvetissä
kaksinkerroin, parempi on siellä olla juovuksissa kuin selvällä
päällä". Ja mikä juuri on totta, on se, että työmiehen kohtalo
nykyisessä yhteiskunnassamme on niin surullinen, että sen vuoksi usea
vähemmällä tahdon voimalla varustettu sortuukin viettämään joutoaikansa
epäinhimillisessä ilossa. Niille jotka raittiustyön avulla luulevat
parantavansa yhteiskuntamme, puhuu nämä hirvittävästi kasvaneet
numerot, juuri sillä ajalla kuin raittiustyötä kiivaimmin on edistetty,
selvempää kieltä kuin mikään muu!

Meidän rautatiemme tappoivat 6,136 henkilöä v. 1895, ja 8,588
v. 1902; haavottuneiden luku rautatieonnettomuuksissa oli 33,748 v.
1895 ja 64,662 v. 1902. Teollisuuskomisioonin raportin mukaan
rautatieonnettomuuksissa kuolleitten luku viime neljänneksellä v. 1903
oli 3 kertaa niin suuri kuin keskimääräinen kuolleitten luku yhdeksällä
edellisellä neljänneksellä. Katurautatiet New Yorkissa vaativat yhden
uhrin joka päivä, eli yksi 10,000 asukkaasta vuosittain. Ihmiset
kävelevät huolettomasti kadulla, mutta värisevät pelosta kun on ukkosen
myrsky, ja kuitenkin katuvaunut tappavat kymmenen kertaa enemmän
ihmisiä joka vuosi, kuin salama ja myrsky koko ihmisijässä. Me olemme
tappaneet 10 tai 20 henkilöä erään hotellin sortumisessa New Yorkissn,
ja tuhannen muutaman höyrylaivan palossa, samaten 600 erään teatterin
palossa Chicagossa -- ja kaikki liikevoiton takia! Kukaan ei ole tullut
rangaistuksi, eikä tule, koska jokainen ymmärtää, että jos seisautetaan
tuollaiset liikkeet, kaatuu koko yhteiskunta nurin!

Vuonna 1893 tapettiin Yhdysvalloissa ja Canadassa 2.53 jokaista 1,000
mainaria kohti; v. 1902 oli luku 3.51. Mainarien unio Coloradossa on
saanut osakseen kapitalistien hirveimmän sorron, koska se vaati
parempia hengensuojelusvarustuksia. Kuolevaisuus heidän keskuudessaan
oli 32 jokaista tuhatta kohti 10 vuodessa; kuolevaisuus rautateiden
jarrumiesten keskuudessa on 32 jokaista tuhatta kohti _kahdessa_
vuodessa -- siis mitä syytä oli mainareilla valittaa? Valtion
kuvernööri huomasi varmaankin tämän edullisen suhteen, ja lähetti
hengen suojelukseksi mainareille presidentti Rooseveltin,
villiratsastajain kenraalin Sherman Bell'in, ja me kaikki tiedämme,
että kuolevaisuusprosentti Coloradon mainarien keskuudessa hänen siellä
ollessaan "huomattavasti lisääntyi", käyttääksemme tilastotieteellistä
kieltä!

       *       *       *       *       *

Mutta -- mistä on tuleva pelastus?! Meidän täytyy sanoa, että on
ainoastaan ajan kysymys milloin tämä hirvittävä kansan kurjuus, ja sen
alituinen kasvaminen, yhdessä maan pääoman kanssa, ja joka vuosi
kasvavan kiihkon kanssa tulee sietämättömäksi? Me voimme ehkäistä sen,
hätäilemättä, milloin vaan haluamme -- voimme ehkäistä sen
silmänräpäyksessä, yhdellä iskulla. Me voimme ehkäistä sen samoin kuin
mies, joka kulkiessaan rautatietä, yht'äkkiä kuullessaan junan
lähestyvän hirvittävällä nopeudella lähtee juoksemaan edellä, voi
ehkäistä varman kuoleman kun hyppää sivulle ja antaa junan mennä
menojaan.

Kun hän sen on tehnyt, hieroo hän silmiään ja kysyy itseltään, miksi ei
tuo ajatus pistänyt hänen päähänsä ennenkuin viime silmänräpäyksessä.
Me voimme ehkäistä tuon tulevan vaaran, uudestaan jakamalla
kansallisrikkautemme, parantamalla taloudellisen halvauksen, ja samalla
kertaa me voimme tehdä sen niin varmasti, että tuo kamala sairaus ei
koskaan uudistu, ottamalla taloudellisen vallan sinne, missä
politillinenkin voima on -- nimittäin koko kansan käsiin, koko kansan
käytettäväksi, koko kansan hyväksi. Silloin, ei tulisi enää oleman
tuotantoa liikevoittoa varten, mutta ainoastaan tuotanto tarvetta
varten, jokainen mies, joka haluaisi tehdä työtä, saisi tilaisuuden
siihen, ja saisi palkan täyden työarvon mukaan tuotannostaan; jokainen
mies joka ei haluaisi tehdä työtä, tietysti, nääntyköön nälkään.
Silloin ei enään tulisi olemaan kurjuutta -- koska nykyisilläkin
teollisuuskoneilla työmies ko-operativisen järjestelmän pohjalla voisi
ansaita 2,500 dollaria vuodessa, 6 tuntisen työpäivän ollessa
käytännössä kaikilla aloilla. Silloin ei tulisi olemaan ylellisyyttä,
luonnollisesti, koska ei olisi orjuutta; silloin ei olisi
ammattihaureutta, samojen syiden takia. Silloin ei tulisi olemaan niin
paljon rikollisuutta, koska rikosten syy on vääryys. Silloin ei tulisi
olemaan niin paljon juoppoutta, koska juoppouden syynä on
epätäydellinen ravinto, ylityö, epävakainen työnsaanti, likainen ja
epämiellyttävä koti j.n.e. ja ihan varmaan, ei silloin tulisi olemaan
sotaväkeä, ei maa- eikä meriväkeä -- eikä myöskään sotia!

Kaikkialla maailmassa, missä kapitalismi on enemmän kehittynyt,
esiintyy myöskin sosialismi -- ikäänkuin varjo! -- Sosialisti on aina
sama, missä hyvänsä hän lieneekin; hän kutsuu työkumppaniaan
"toveriksi", eikä tee mitään eroitusta, onko tuo toveri vanha tai
nuori, ruma tai kaunis, naimaton tai perheellinen, valkea, musta,
punanen, tai keltanen. Pääasia on vaan se, että hän on nähnyt sen
tulevan päivän nousun, jolloin kaikki miehet työskentelevät toistensa
hyväksi, yleiseksi hyödyksi, koskaan tahtomatta sortaa veljeään, ja
tarvitsematta peljätä tulevansa sorretuksi veljeltään. Mies, joka
kerran on nähnyt ja käsittänyt tuon, on muuttunut tulevaisuuden
mieheksi -- maailma ei koskaan tule näkemään häntä samanlaisena kuin
ennen. Itsensätunteminen on hänen ensimäinen askeleensa eteenpäin, ja
jokainen uusi kokemus mitä hän tekee, on aina yksi askel tulevaa
voittoa kohti. Hän ei ota taka-askeleita. Missä hyvänsä hän on, hän
antaa äänensä sosialismille, ja noista äänistä te voitte laskea ja
ennustaa tulevaisuutta. Te voitte tuntea hänet vähistä säästöistään,
hänen äänestään, hänen säntillisyydestään, yöllä ja päivällä, missä
ikänä hän on. Näin tämä mahtava, voimakas joukko marssii kohti voittoa,
pelkäämättä mitään, huolimatta mistään, koskaan sovittelematta, koskaan
lahjomatta, ymmärtäen että totuuden ja valheen välillä, oikeuden ja
vääryyden välillä, ei koskaan voi tulla yhtymäkohtaa, ei mitään
sovintoa -- ainoastaan taistelu elämästä ja kuolemasta.

Sosialistinen liike on alkanut Saksassa; se on siellä saanut kärsiä
ivaa, pilkkaa, sortoa, mahtavain vastustusta ja tuhmimmat on se lyönyt
hämmästyksellä ja kiukulla, jopa pelolla, samoten kuin kaikkialla
muuallakin. Seuraavat numerot osoittavat sen äänimäärän Saksan
vaaleissa:

    V. 1867    39,000
     " 1871   102,000
     " 1874   352,000
     " 1877   487,000
     " 1884   600,000
     " 1887   763,000
     " 1890 1,427,000
     " 1893 1,787,000
     " 1898 2,125,000
     " 1903 3,008,000

Sosialistien äänimäärä Itävallassa on 900,000; Ranskassa sama määrä;
Tanskassa se on 55,000; Spanjassa 28,000; Sveitsissä 100,000;
Englannissa 100,000; Belgiassa 300,000; Japanissa on huomattava heräys
käymässä; ja Argentinan tasavallassa etelä-Amerikassa ovat sosialistit
valinneet ensimäiset ehdokkaansa. Australiassa ja Italiassa työmiesten
uniot noudattavat sosialistista ohjelmaa, ja pitävät jo politillisia
voimia tasapainossa. Yhdysvalloissa on nyt täydellisesti järjestetty
sosialistipuolue, omalla vaalilistallaan joka valtiossa. Tällä
puolueella on 25,000 maksavaa jäsentä ja 1,400 paikallisosastoa, se
kustantaa 4 kuukausilehteä ja 35 viikko- ja päivälehteä, ollen yhdellä
lehdellä yli neljännesmiljoona maksavia tilauksia, ja tuottaen noin
2,000 dollaria joka viikko. Tämä puolue nimitti ensi kerran kokelaansa
v. 1888, saaden ne 2,068 ääntä. V. 1890 äänimäärä nousi 13,331; v. 1902
21,157; v. 1894 oli sillä jo 33,133 ääntä; v. 1896 36,364 ja v. 1898
91,749. V. 1900 se oli 131,109; v. 1902 285,000. V. 1904 noin 600,000.

Meillä on tässä maassa politillinen kansanvalta, hallitus kansan
tahdosta riippuvainen. Siitä saakka kuin tämän maan historiaa on
kirjoitettu, on tämä kansanvalta viekkaasti ja ahnaasti valloitettu
rahaylimystömme käsiin. Viaton kansa luulee, että politillinen
kansanvalta ja taloudellinen aristokratia tai harvainvalta, voivat
seistä vieretysten -- mutta _ne eivät voi!_ Ne ovat kuin kaksi
sähköpilveä, ja niiden välillä, milloin hyvänsä ne yhtyvät, täytyy
syntyä kuolettava taistelu. Kansanvalta ei ole mikään lakikokoelma, ei
mikään järjestelmä hallitukselle tai hallitusta varten; se on juuri
samasta merkityksestä sille kuin ruumis on sielulle. Kansanvalta on
hallituksen pohja; se on yhteys niille ihmisille, jotka vaativat, että
jokainen on saman arvoinen, ja ellei ole, täytyy tulla tasa-arvoiseksi.
Harvainvallan, aristokratian pohja on ruumiissa -- viekkauden ja voiman
ylivallassa. "Ei ole mitään eroitusta", sanoo Lincoln, "missä muodossa
ilmenee tyrannius, joko kuningas rasittaa kansaa oman joukkonsa hyväksi
ja elää työn hedelmistä, toisten kärsiessä kurjuutta, eli joku osa
kansasta liittoutuu sortamaan toista osaa; se on aina sama
tyrannillinen tarkoitus. Se on se sama henki, joka sanoo: sinä teet
työtä ja syöt leipää, minä vaan syön sitä!"

"Vallankumous on tapahtunut", lausuu mr. Lincoln Steffens, kirjassaan
"Kansanvallan vihollinen". -- Se on vallankumous lahjomisen kautta.

"Hallitus kansalta, kansan kautta ja kansalle", on tullut
valloitetuksi, ja nykyisessä muodossaan on siitä tullut "hallitus
kansalta, roistojen kautta, ja rikkaille". Hallitus tässä maassa, tänä
päivänä, on muutamien harvojen kapitalistien ohjattavissa; ja on
tavallaan heidän ehdoton palveliansa, jopa se on heidän suoranaista
omaisuuttaan. Senaattorimme Washingtonissa ovat heidän palkattuja
asianajajiaan, ja valtuusmiehet kaupungeissamme y.m., ovat heidän
juoksupoikiaan. Ne ostavat itsenäisyyden lahjoilla, ja toisilta
virkapaikoilla; ne ostavat puolueet vaalitaistelurahastoilla. Ne
itsevaltiaasti hallitsevat kaikki virkamiesten nimitykset, ne
valitsevat joka miehen, ja näistä roistoista on kansalla muka sitten
oikeus äänestää! Jokainen joka ei ole tottelevainen, potkitaan ulos
politiikasta!

Kapitalismi -- taloudellinen aristokratia -- ei ainoastaan pidä omissa
ohjaksissaan hallitustamme, se ohjaa ja määrää myöskin yleisen
mielipiteen. Se omistaa sanomalehdistön -- jokainen New Yorkin
seitsemästä johtavasta päivälehdestä, esimerkiksi, ovat miljonäärien
omaisuutta. He uhraavat kirkoille ja he ylläpitävät korkeimmat
oppilaitokset. Nyt juuri istuvat he innostuneina ja voitollisina
kaikilla aloilla meidän yhteiskunnassamme! Politillisesti he ovat
asettaneet molemmat valtapuolueet käytettäväkseen, kerrassaan kukistaen
ne.

Heillä on vaan yksi asia peljättävänä, meidän hallitsijoillamme -- ja
se asia on sosialismi. Se pelko onkin aivan vakavaa laatua, se on
hirvittävä heistä. He käyttävät kaiken mahtavuutensa ja voimansa
nykyään, voidakseen estää yleisöä tutustumasta siihen! He ovat
anastaneet sanomalehdistön, saarnatuolit ja oppilaitokset, voidakseen
käyttää niitä palveluksessaan. Massachusettsin valtiossa kapitalistit
kuluttivat vuoden 1902 vaalitaistelussa yli miljoonan dollarin, ja
lähettivät yli 30 parhainta puhujaansa Mark Hannan johdolla koettaen
hävittää sosialismin sieltä juuriaan myöten! He ovat häväisseet
Amerikan perustuslait Coloradossa ponnistellessaan sosialismia vastaan!
Ja kuitenkaan heidän joukkonsa, verikoirineen, ei voi sille mitään!
Kansa on taistellut uusia hallitsijoitaan vastaan kaikilla aseilla mitä
se on voinut ajatella, mutta aina se on tullut lahjotuksi, petetyksi,
lyödyksi takaisin joka yrityksessä!

Sittenkin käy niin, että sosialismi leviää, kuten aamu-rusko, ennenkuin
aurinko nousee itäiseltä taivaanrannalta. Amerikan kansa on nyt ensi
kerran tilaisuudessa tulla kyllin ymmärrettävästi näkemään mikä
todellisuudessa on kysymys! He tulevat huomaamaan, että niinkauan kun
taloudellinen voima maassa tulee pysymään yhden luokan käsissä, niin
kauan se luokka hallitsee koko maan; kansa tulee näkemään sen
todellisuuden, että Amerikassa ei koskaan enää tule olemaan
kansanvaltaista hallitusta, -- ennenkuin taloudellinen voima on
anastettu noiden muutamain harvojen käsistä, ja tehty jälleen koko
kansan ikuiseksi omaisuudeksi.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Viimeinen tuomio" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.