Title: Astrologian järjellinen perusta - Lisäksi: Lasten kasvatus astrologian valossa
Author: Barley, Alfred H., Leo, Alan
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Astrologian järjellinen perusta - Lisäksi: Lasten kasvatus astrologian valossa" ***


ASTROLOGIAN JÄRJELLINEN PERUSTA

Kirj.

ALFRED H. BARLEY

("Modern Astrologyn" aputoimittaja)

Lisäys:

LASTEN KASVATUS ASTROLOGIAN VALOSSA

Kirj.

Alan Leo

Suomennos



Helsingissä,
Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike,
1906.

Kirjapaino Yhtiö Valo



ESIPUHE.


Ryhtyessäni julkaisemaan tätä astrologisten käsikirjojen sarjaa,
ei näyttänyt mahdolliselta, että yhden niistä kirjoittaisi minun
esikuntaani kuuluva henkilö. Mielihyvällä ja oikeutetulla ylpeydellä
julkaisen sentähden tämän etevimmän oppilaani esikoisteoksen.

Olen aina kyennyt arvostelemaan toisten ansioita ja koska mr Alfred
H. Barley on henkilö, joka on käsittänyt ainoan suuren pyrintöni
hengen -- _"puhdistaa ja jälleen kunniaan saattaa muinaisajan
astrologinen tiede"_ -- olen vakuutettu, että tätä käsikirjaa on
seuraava vielä monta samasta kynästä lähtenyttä teosta.

On varsin tarpeellista, että jokainen tämän aineen tutkija, varsinkin
nykyaikainen, saa selvän käsityksen astrologian perusteista, sen
prinsiipeistä ja käytännöstä semmoisina kun ne esiintyvät meidän
päivinämme. Tekijä on mielestäni siinä määrin onnistunut työssään,
että lukijassa herää halu tutustua enempään samansuuntaiseen
kirjallisuuteen.

_Alan Leo_.

9 Lyncroft Gardens, West Hampstead, London N.W.



TEKIJÄN ALKULAUSE.


Tämän pienen käsikirjan tarkoitus on antaa tavalliselle lukijalle
supistettu, tuikiselvä käsitys nykyaikaisen astrologian käytännön
prinsiipeistä.

1. Se ei tahdo selvittää, miten "asetetaan horoskooppi" ja
"ennustetaan tulevia tapahtumia", vaan antaa todellinen käsitys
sen jalon tieteen varsinaisesta perustuksesta, joka entisaikojen
välinpitämättömyyden takia on meidän päivinämme yhdistetty petokseen
ja perättömiin vaatimuksiin.

2. Kuuluisia nimiä ei ole käytetty loitsukeinona, ei myöskään
viitattu ikivanhoihin kirjoihin todistusta etsien, vaan on yritetty
esittää asia suorasti ja vilpittömästi ajattelevalle tutkijalle,
jotta hän voisi päättää, onko sen tutkiminen hänelle hyötyisä vai ei.

3. Tarkoitus on ollut vedota itsenäisesti ajatteleviin henkilöihin,
jotka käyttävät omaa harkitsemiskykyään arvostellessaan heidän
ympäristössään ilmeneviä elämän arvoituksia ja ihmiskunnan tilaa.

Minkäänlaisia laskuja ei ole tähän otettu, samaten on vältetty
turhien teknillisten lausetapojen käyttämistä.

A.H.B.



SISÄLTÖ.

 Esipuhe (kirj. Alan Leo)
 Tekijän alkulause
 Johdanto
 Astrologian järjellinen perusta.

 A-jakso -- _Astrologian perusteet_.

    I. Astrologisen käytännön prinsiipit
   II. Aurinko, kuu ja planeetat
  III. Zodiaakki
   IV. Horoskoopin kaksitoista huonetta. -- Aspekteja
    V. Horoskoopin asettaminen ja selittäminen
   VI. Kahdentoista merkin luonnollinen perustus

 B-jakso -- _Liite_.

  VII. Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen
       tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.
 VIII. Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.
   IX. Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.
    X. Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo.
   XI. Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys.
  XII. Luonteen suhde kohtaloon.
 XIII. Ennustamisen ja astrologian toisiinsa suhde.
  XIV. Horoskooppi ja ihminen.
   XV. Yleiskatsaus ja loppulause.
  XVI. Lasten kasvatus astrologian valossa, kirj. Alan Leo
       H.K.K. Aleksein horoskoopin selitys.



JOHDANTO.


Tavallista on, että ne, jotka kirjoittavat astrologiasta alottavat
pitkäveteisesti selittämällä aineen erinomaista ijänikuisuutta,
siirtyvät sitten sen historian enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen
yleiskatsaukseen, joutuakseen korkeimmilleen luettelemalla joukon
kunnioitettujen ja etevien henkilöiden kuuluisia nimiä, joiden
henkilöiden arvellaan ainetta tutkineen ja uskoneen sen perustotuuksiin
ja käytölliseen sovelluttamiseen.

Tämän tekijä ei ole aikonut kirjoittaa mitään sen kaltaista. Sillä
ensiksikin tuntee hän historiaa aivan vähän (ja vielä vähemmän sitä
kunnioittaa), ja toiseksi luulee hän, että lukija hänen laillaan
välittää sangen vähän, uskoiko muinainen maailma astrologiaan vai ei
ja pitikö se sitä todistettuna tosiseikkana, _jos se ei ole tosi ja
todistettavissa tänä päivänä_.

Kuitenkin saattaa olla paikallaan, että johdantona ja ollaksemme
puolueettomia alotamme tavanmukaisella käsityksellä; ja tätä
tarkoitusta varten tahdon viitata _Chambers'in Encyclopediaan_, koska
siinä oleva astrologialle omistettu kirjoitus on samalla kertaa
tarkempi ja vähemmän halveksivasti sepitetty kuin tavallisesti
tämänlaatuinen kirjallisuus. Kirjoitus kuuluu seuraavasti:
(Reunanumerot oheenliitettyine muistutuksineen ovat tietysti tämän
kirjoittajan tekemiä.)

_Astrologia_ merkitsi alkuaan samaa kuin astronomia "tieto tähdistä",
mutta rajoitettiin aikojen kuluessa taitoon ennustaa taivaankappalten
asennon mukaan tulevia tapahtumia ja erittäinkin ihmiskohtaloita.
Tätä katsottiin korkeammaksi, varsinaiseksi tieteeksi,[1] jota
vastoin pelkkää tietoa tähdistä, niiden asemasta ja liikunnosta
(astronomia) harjoitettiin hyvinkin myöhäiseen aikaan pääasiallisesti
silmälläpitäen (ihmiskohtaloita käsittävää) astrologiaa. A. on
taikauskon[2] vanhimpia ilmaisumuotoja ja vallitsi historian
aamukoitteessa itäisten kansojen keskuudessa. (Egyptiläiset,
kaldealaiset, hindulaiset, kiinalaiset.) Juutalaiset mieltyivät
siihen suuresti vankeuden ajan jälkeen. Länsimaihin ja Roomaan
levisi se jotakuinkin kristillisen ajanlaskun alkaessa. Astrologit
(tähti-ennustajat) olivat tärkeitä henkilöitä Roomassa, jossa heitä
kutsuttiin kaldealaisiksi ja matemaatikoiksi; ja vaikka senaatti
ja keisarit heitä usein kuolemanrangaistuksen uhalla karkoittivat
ja muuten vainosivat, voivat he kuitenkin yhä edelleen säilyttää
asemansa. Erään vielä säilyneen tähtitieteellisen[3] runon sepittäjä,
roomalainen runoilija Manilius, oli innostunut astrologiaan; yksinpä
tähtitieteilijä Ptolemeuskaan ei voinut välttää ruttoa, joka hänen
aikanaan oli tullut yleiseksi. Se soveltui mainiosti muhamettilaisten
ennalta-määräys-oppiin; oli siis luonnollista, että arabialaiset
harjoittivat sitä suurella innolla, varsinkin seitsemännestä
kolmanteentoista vuosisataan. Muutamat vanhat kirkkoisät vastustivat
astrologisia oppeja, toiset hyväksyivät ne hieman sovitellussa
muodossa. Katoolinen kirkko tuomitsi kyllä viran puolesta useampia
kertoja järjestelmän, mutta useat hartaat katolilaiset, yksinpä
kirkonmiehetkin, ovat sitä harrastaneet. Kardinaali d'Ailly'n,
"Ranskan oppineiden kotkan" (k. 1420) sanotaan laskeneen Jesuksen
Kristuksen horoskoopin,[4] sekä väittäneen, että A. olisi voinut
ennustaa vedenpaisumisen. _Oppineimmat miehet harrastivat
vuosisatoja tuota harhaan vievää tiedettä_.[5] Regiomontanus,
kuuluisa matemaatikko Cardan, yksinpä Tyko Brahe ja Kepler eivät
voineet lumouksesta vapautua. Kepler huomasi astrologian heikkouden
tieteenä, mutta ei voinut kieltää, että oli olemassa jonkunlainen
yhteys planeettojen asennon (tähtikuvien) ja niiden vaikutuksen alla
syntyneiden henkilöiden ominaisuuksien[6] välillä. Kopernikuksen
järjestelmä antoi kuoliniskun[7] astrologialle. Koska maan huomattiin
olevan yhden planeetoista, tuntui tietysti mahdottomalta ajatella,
että kaikkien toisten tärkeänä tehtävänä oli siihen vaikuttaminen.
Tämä todistuskeino ei itse asiassa ole suurestikaan pätevä, mutta
sillä oli vaikutuksensa.[8] Nykyään ei yhdessäkään kristityssä maassa
uskota julkisesti astrologiaan, joskin silloin tällöin ilmestyy
muutamia yksityisiä puollustajia,[9] niinkuin esim. J.M. Pfaff
Saksassa (_Astrologie_, Bamb. 1816). Mutta se vallitsee yhä edelleen
idässä ja kaikkien maitten muhamettilaisten keskuudessa. Vieläpä
Europassakin tyydytetään yhä edelleen kaikissa maissa esiintyvää
tietämättömien ihmisten ennustustarvetta[10] julkaisemalla joukon
almanakkoja, jotka sisältävät astrologisia ennustuksia, joihin eivät
edes niiden tekijät enää usko.[11]

Useat kohdat vanhojen kirjailijaimme teoksista ovat käsittämättömät,
ellemme jonkun verran tunne astrologisia tiedesanoja, joista suuri
osa on jäänyt kieleenkin.[12] Niiden teknillisten sääntöjen joukossa,
joiden avulla ihmiskohtaloita ennustettiin,[13] oli taivaallisilla
huoneilla suuri merkitys. Astrologit eivät suinkaan olleet
yksimielisiä huoneiden määräämistavasta.[14] Jotensakin yleinen[15]
tapa oli vetää suuria ympyröitä horisontin (taivaanrannan) pohjois- ja
eteläpisteen kautta, niinkuin meridiaanit (puolipäivä-piirit)
kulkevat napojen kautta jakaen näkyväisen ja näkymättömän taivaan
kahteentoista yhtä suureen osaan, kuusi taivaanrannan ylä- ja
kuusi sen alapuolelle. Nämä olivat ne kaksitoista huonetta, ja ne
olivat numeroidut, alkaen sillä, joka oli idässä heti taivaanrannan
alla.[16] Ja jatkuen auringon vastaiseen suuntaan. (Käänt. huom.)

Ensimäistä kutsuttiin elämän huoneeksi, toista onnen tai rikkauden,
kolmatta veljien, neljättä sukulaisuuden, viidettä lasten, kuudetta
terveyden, seitsemättä naimisen, kahdeksatta kuoleman tai ylemmän
portin,[17] yhdeksättä uskonnon, kymmenettä kunnian, yhdettätoista
ystävien ja hyväntekijöiden, kahdettatoista vihollisten tai
vankeuden huoneeksi. Näiden kahdentoista asento määrätyllä ajalla
ja paikalla -- esim. jonkun henkilön syntymähetkellä -- oli _teema_.
Tällaisen suunnitelman tekemistä kutsuttiin henkilön nativiteetin
asettamiseksi. Huoneet olivat eri voimaisia; ensimäinen oli vahvin;
kun se käsitti juuri nousemaisillaan olevan taivaan osan, kutsuttiin
sitä _ascendentiksi_, ja sitä ekliptikan [zodiaakin] pistettä, jota
sen ylempi ääriviiva leikkasi, sanottiin _horoskoopiksi_. Kunkin
huoneen _hallitsijana_ oli joku taivaankappaleista, joka oli vahvin
omassa huoneessaan. [Sananmukainen jäljennös: hakasten välillä olevat
sanat ovat tämän tekijän liittämiä.]

Siirtykäämme tämän pienen esipuheen jälkeen siihen jota tämä
käsikirjamme tahtoo lukijalle esittää. _Luokaamme siis yleiskatsaus
astrologian perustukseen, jommoisena sitä nykyään länsimaissa
käytännöllisesti tutkivat ne, jotka eivät ole saavuttaneet tietojansa
kirjoista, vaan omintakeisen ajattelemisen ja tutkimisen avulla_.
Olkoon heti alussa sanottuna, ettei millään lailla koeteta todistaa
ilmaantuvia väitteitä, pääasiallisesti kolmesta syystä:

1) Ensiksikin on tavaksi tullut järjestelmän aste asteettainen
todisteleminen peräti pitkäveteistä ja vaivalloista ja sitäpaitse
omiansa kääntämään lukijan tai kuulijan huomion pois kokonaisuudesta.
Edullisempaa on siis esityksen järkevyyteen luottaen päättää
se, ja sitten vasta jälkeenpäin tilaisuuden sattuessa ottaa
se kohta kohdalta todistettavaksi -- sillä astrologia on niin
syvästä ja laajasta merkityksestä, ettei kukaan, joka kykenee
käsittämään sen todellisen sisällyksen, tahdo ainetta jättää (jos
hän vakavasti on siihen huomionsa kiinnittänyt) ennenkuin hän on
huolellisesti koetellut sen perussääntöjä ja sovelluttamista.
Mainitsemme ainoastaan, että jokainen, joka on tällaisen tutkimuksen
_suorittanut_ -- ja niitä on uskonnollisuuden ja tieteellisen uskon
kaikissa vivahduksissa -- on ilmeisten todistusten pakoittamana
kääntynyt.

2) Toinen syy selvenee edellisestä, sillä kokemus osoittaa,
etteivät minkäänlaiset todistukset vakuuta epäilijää, olkoonpa
hänen epäilyksensä todellinen tai tahallinen; todellinen vakaumus
on ainoastaan omalla tutkimisella saavutettavissa. Totta on, että
tämä vaatii sekä kärsivällisyyttä että kestävyyttä; mutta se, joka
ei siihen määrin harrasta aineen ratkaisua, että antautuu sen
perinpohjaiseen tutkimiseen, ei _ansaitse_ päästä vakaumukseen.

3) Kyseessä olevalle asialle ei olisi mistään merkityksestä, että
henkilö "kääntyisi" varsinaiseen uskoon jonkinmoisten vaikkapa
laajojen paperitodistusten vaikutuksesta, ryhtymättä puolustettavien
perussääntöjen älylliseen ja järkiperäiseen tutkimiseen ja
esiintuotujen väitteiden itsekohtaiseen harkintaan. Astrologia
tarvitsee itsenäisesti ajattelevia kannattajia, jotka voivat vastata
vakaumuksestaan.

Tämän luvun voi ehkä paraiten lopettaa seuraavalla lyhyellä
esityksellä astrologian kahdesta perusprinsiipistä, sekä niistä
väitöksistä, joille se perustuu vaatiessaan ajattelevien
ihmisten huomiota osakseen; esitys on _Astrology for All_-nimisen
teoksen esipuheena. Se on kansantajuinen tutkielma tämän tieteen
sovelluttamisesta ihmisen luonteen ja kohtalon tutkimiseen.



Astrologian järjellinen perusta.


_Ensimäinen perusprinsiippi_, jolle astrologinen tiede nojautuu,
on, että koko maailmankaikkeus on todella sitä, mihin sanakin
(_universumi_) viittaa -- ykseys (_unity_); ja että laki, joka on
ilmautunut universumin yhdessä osassa, sen täytyy samaten olla
voimassa kaikkialla. Seurauksena tästä tärkeästä olettamuksesta
on, että koska meidän aurinkokuntamme itsessään on täydellinen
kokonaisuus, ne lait, jotka ovat voimassa sen suurempien osien,
planeettojen, keskuudessa, vaikuttavat myös pienempiin, meihin
ja toisiin maan päällä oleviin kiinteisiin, nestemäisiin tai
kaasumaisiin aineihin, luomakunnan inhimillisiin, eläimellisiin,
kasvillisiin ja kivikunnallisiin osiin.

_Toinen perusprinsiippi_ on, että havaitsemalla planeettojen
liikuntoa ja suhteellista asemaa, saattaa sanottujen lakien
vaikutusta seurata, mitata ja määrätä.

Kun näitä kahta niin sanoaksemme juuriperustotuutta tukevat nykyajan
havainnot ja ilmiöiden meta-fyysillistä merkitystä käsittävä järki,
niin voimme niistä johtaa koko nykyaikaisen astrologisen tieteen.
Tavallinen erehdys, vieläpä ajattelevien ja ennakkoluuloista vapaitten
ihmisten keskuudessa on luulo, että astrologian nykyinen harrastus on
pelkkä muinaistarulle perustuvan vanhan taikauskon elvyttäminen.

Koska kuitenkin totuus on sama kaikkina aikoina, on traditsionin
tuoma jumalaistarun muotoinen oppi mitä suurimmasta arvosta
nykyajan tutkijalle. Jättiläistyö olisi todella sillä astrologilla
suoritettavana, jolla tukenaan olisi ainoastaan yllämainitut kaksi
juuriperustotuutta ja siis olisi pakoitettu monenmoisten havaintojen,
taulujen ja johtopäätösten tekemiseen, ennenkuin olisi edes niillä
tiedoilla varustettu, kuin se lukija, joka saa käsiinsä alkeellisen
käsikirjan ja järjellisesti sovelluttaa sen perussääntöjä. Sillä
vaikka eri planeettojen ominaisuudet joka päivä osoittautuvat
yhtäpitäviksi vanhojen oppineiden lausuntojen kanssa -- tämä on
tosiseikka, jonka tavallinen arvostelija jättää huomioon ottamatta
-- tulisi kuitenkin sellaisten tulosten saavuttaminen pelkkää
koneellista tutkimustapaa käyttäen viivytetyksi yhtä suuressa
määrässä kuin muutamat nykyaikaiset teoriat voimasta ja aineesta,
jotka lopulta kuitenkin ovat ainoastaan painolain ja liike- ja
tasapaino-opin päätelmiä, vuosisatojen vanhoja!

Tarkasteltuamme tämän tutkimuksen filosofisia tai ehkä paremmin
sanoen tieteellisiä perusteita luonnonlakien ymmärtämiskeinona,
tahdomme lyhyesti luetella astrologian väitökset, mitä tulee
sen käytännölliseen sovelluttamiseen jokapäiväisessä elämässä.
Lukija lienee huomannut, että me huolellisesti olemme välttäneet
kaikkia viittauksia aineen ylevyydestä ja käsitelleet sitä
puhtaan järjen tasamieliseltä kannalta. Ja jos kohtakaan ei
katsota esitettyjä perussääntöjä todistetuiksi, on kuitenkin
kekseliäimmänkin viisastelijan hyvin vaikea näyttää toteen niiden
mahdottomuus, tai esittää kelvollisia todistuksia niiden _a priori_
epätodenmukaisuudesta.

Astrologia väittää, että se ensinnäkin tarjoaa keinon yleiseen
luonnetutkimukseen, joka monin verroin voittaa tavallisten
antropologisten eli ihmistieteellisten tutkimustapojen yhdistyneet
edut, ollen samalla paljoa laajempi ja hienompi. Toiseksi -- ja
tämä onkin etupäässä sen korkein, sen jumalallinen käytäntö --
se tarjoaa keinon oman luonteemme puolueettomaan tutkimiseen ja
tehokkaimman keinon sen vahvistamiseen. Kolmanneksi tiedon hetkistä
ja ajanjaksoista, jotka ovat erittäin soveliaita erinäisille
tehtäville. Neljänneksi keinon _koetella_ oman luonteemme kehitystä.
Lopuksi ja kaikkein vähemmästä merkityksestä, vaikka valitettavasti
monet asettavat sen ensimäiseksi ja ainoaksi, tekee se mahdolliseksi
jossain määrin ennustaa tulevia tapahtumia, joskus hyvin
huomattavassakin määrässä, jos ennustaja on erittäin kykenevä.

Se hyöty, jonka voi saada tutkimalla tätä ikivanhaa _yhdistettyä_
viisautta, ei ole missään tapauksessa perin pohjin käsitelty
ylläolevassa supistetussa esityksessä, mutta nämä ovat ne
pääpiirteet, jotka oikeuttavat meitä vaatimaan jokaisen vakavan ja
ajattelevan ihmisen tarkkaavaisuutta.

Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa
syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen
yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia
asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.



A-JAKSO.



I LUKU.

Astrologisen käytännön perusprinsiipit.


Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia
on _yleisiä perusprinsiippejä_ käsittelevä tiede, joka koettaa päästä
varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla
lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä -- lakeja, jotka yhtä
paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä
on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä
yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla
näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.

Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään,
eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan
aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan
sitte tutkia muista kirjoista.

Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen,
ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3)
zodiaakki eli eläinrata (_se_ zodiaakki, jota astrologiassa käytetään
-- todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".

Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa
astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä
ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:

Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten
ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä,
kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä
tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten
eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja
ruumilliseen tilaansa -- jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää
näin mahtavasta olennosta.

Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan
täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään _kaikki_ Hänen
ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa
taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu
ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se
lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen
suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä
suhteesta. "Jumala" -- se on tuo edellämainittu Perikuvalleen
Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole
Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin
tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain
tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä
hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren
Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin
ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin
erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen
yksilöllisyytensä -- _hän itse_, eroitettuna muista ihmisistä, joka
täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä -- toisin sanoen:
syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme
heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän
laadusta.[18]

Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen
tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia
niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja
tieteellisen lukijan silmiin -- niinkuin esim. miksi zodiaakki
on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon
ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat
nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on
edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt
yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä
(pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti
palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen
vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?

Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden
kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään
aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa
meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään
itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa
nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun
harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää,
että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan
kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja
jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko,
joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu
ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin
unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija
itse päättäköön.

Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden
totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa
muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon
yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan,
kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille
todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita
miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on
tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi
astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin
tietopuolisesti.

Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin
yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa
aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen.
(Minkä tieteen harrastajista voi _sitä_ sanoa?) Mutta se merkitsee,
että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat
julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja
kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä
sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.

Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää
tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää
puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.



II LUKU.

Aurinko, kuu ja planeetat.


Ensimäiset tekijät, jotka meidän tulee huomata astrologisissa
opinnoissa, ovat planeetat (joiden joukkoon lasketaan astrologisia
tarkoituksia varten aurinko ja kuu, usein kutsutut "valoiksi"
tai "valontuojiksi"). Tämä siitä syystä, että ne edustavat
älyllisiä, siis selvästi inhimillisiä ominaisuuksia siinä erittäin
monimutkaisessa ja ylevässä olennossa, jota me kutsumme ihmiseksi;
sillä ajatuskyvyn (mind) omistaminen kohottaa ihmisen (planeetat)
eläintä (kuu) korkeammalle, jonka kanssa hänellä kuitenkin on
tunnekyky yhteinen, kun se taas yhdistää hänet jumaluuteen (aurinko)
siinä määrin kun hänellä tämän kyvyn kautta on luomisen jumalallinen
etuoikeus.

Planeetat merkitään tavallisesti seuraavilla vertauskuvilla:

    AURINKO (aurinko) |
    KUU (kuu)         | valontuojat.
    MAA (maa)

Viis planeettaa:

    MARS      (mars)
    VENUS     (venus)
    SATURNUS  (saturnus)
    JUPITER   (jupiter)
    MERKURIUS (merkurius)

Kaksi jäljellä olevaa planeettaa _Uranus_ ja _Neptunus_ ovat
verrattain myöhään löydetyt. On jotenki epävarmaa omistammeko vielä
näiden planeettojen _todellisia vertauskuvia_, vaikkakin havaintoja
tekemällä olemme saavuttaneet paljon tietoja niiden vaikutuksesta.[19]

Tahtien tutkijat ovat hyväksyneet seuraavat vertauskuvat, jotka
mahdollisesti voidaan pitää Merkuriuksen (merkurius) vertauskuvan
toisintoina:

    URANUS (Herschel) (uranus)
    NEPTUNUS (Poseidon) (neptunus)

Emme kuitenkaan tahdo sen enemmän kosketella näitä kahta
taivaankappalta, koska ne liittyvät sellaisiin toimiin, joita
oikeauskoinen tiede nyt vasta rupeaa aavistamaan. Voidaan sanoa,
että ne kuuluvat _abstraktiseen ajatteluun_ ja _abstraktiseen
antaumukseen_ ja vaikuttavat ainoastaan abnormeihin joukostamme tai
vaikuttavat säännöttömällä tavalla tavallisiin ihmisiin, kummallisina
tapauksina j.n.e. Tämän lyhyen viittauksen jälkeen emme enää kiinnitä
huomiotamme niihin. Tiedonhaluinen lukija löytää kummallekin
planeetalle omistetun luvun _How to judge a nativity_ nimisen teoksen
toisesta osasta.

Niinkuin edellä on osoitettu ovat kaikki viiden planeetan
vertauskuvat johdetut juurivertauskuvista, jotka ovat annetut
auringolle, kuulle ja maalle, nimittäin _ympyrä, puoliympyrä ja
risti_. Nämä kolme vertauskuvaa kuuluvat nyt henkeen (_O_) tai
_elämän_ prinsiippiin, sieluun (_)_) tai plastilliseen, nestemäiseen
_muoto_-prinsiippiin ja ruumiiseen (_+_) eli konkreettiseen,
muodoksi keskittyvään aine-prinsiippiin. Ne kuvaavat kolmea
persoonaa (_persona_-naamio) eli Jumaluuden aspektia: Isää, Pyhää
Henkeä ja Poikaa, tai Voimaa, Toimintaa ja Viisautta, miespuolista,
naispuolista, kaksisukuista: tuhannella eri tavalla saattaa
kuvata Luojan kolmea jakamatonta vaikka eri tavalla ilmestyneitä
olopuolia (aspektia). Ne ovat yhdistyneet aineen kolmeen olomuotoon,
kaasumaiseen (tai tuliseen), nestemäiseen (tai haihtuvaan) ja
kiinteään; ja avaruuden kolmeen ulottuvaisuuteen, pituuteen,
leveyteen ja syvyyteen.

Omistaessamme vertauskuvien tekijät ja niiden merkitykset on varsin
helppoa tulkita jokaisen vertauskuvan sisällys. Siten näemme
Marsissa ainoastaan ympyrän ja ristin, viimemainittu ylempänä. Tämän
katsomme tarkoittavan sitä, että aine (risti) vallitsee henkeä
(ympyrä). Toisin sanoen, Marsissa on materialismi yksinvaltiaana;
ainoastaan se, jota voidaan nähdä, tuntea, koskettaa tai muuten
aistimilla havaita, on jostakin merkityksestä. _Käytännöllisiä
kokemuksia tekemällä on asianlaita huomattu tällaiseksi niiden
henkilöiden suhteen, joihin Marsin vaikutus on voitonpuolella_.
Toisen tulkitsemisen mukaan näemme, että kaikkivaltias henki tässä
tunkee aineen läpi, jonka tulee alistua sen käskevän tahdon alle.
Se muodostaa alituisesti uusia yhdistyksiä, oppiakseen kokemuksen
kautta, miten tuo levoton palvelija on voitettava. Tästä päätämme,
että mars-luonto on sangen toimelias, aina liikkeessä, aina hakien
uusia kokemuksia tai tehden uusia urostöitä, Aleksanteri suuren
tavoin kaivaten maita valloittaakseen. _Käytännöllisten kokemusten
avulla on myöskin huomattu asianlaita tällaiseksi niihin henkilöihin
nähden, jotka ovat Marsin vaikutusvallan alaisia_. Siten soveltuvat
yhteen vertauskuvan deduktiivinen johtopäätös ja havainnon ja
kokemuksen induktiivinen johto; subjektiivinen ja objektiivinen
tutkimustapa ovat keskenään yhdenmukaiset.

Jos taas käännämme huomiomme Venukseen, niin odotamme löytävämme
hengen hallitsemassa ainetta; aine on täydellisesti kuuliainen
tahdolle, liikkuen luonnollisesti ja auliisti toivotussa suunnassa
täydessä sopusoinnussa tarpeen kanssa. Myöskin tämän on huomattu
olevan yhtäpitävän käytännöllisen kokemuksen kanssa, sillä ne,
joissa Venus-ominaisuudet ovat vallitsevina, ovat osoittaneet
omaavansa enemmän tai vähemmän _taiteellista kykyä_. Koska tämä
vaatii -- minkä suuntaisen taiteellisen vaiston otaksutaan
olevankin, maalaus, musiikki, kuvanveisto tai tanssi -- tahdon
täydellisesti sopusointuista valtaa ruumiin voimien yli (ainakin mitä
tulee taiteelliseen ilmaisuun), niin näemme, että vertauskuvasta
johdettu ajatus myöskin soveltuu todellisuuteen. -- Huomattava on,
että puoliympyrätä ei tavata näissä vertauskuvissa. Tähänastisen
ajatusjuoksumme mukaan sisältäisi se, että varsinainen muodostava
elementti, välikappale, jonka avulla tarkoitus saavutetaan,
katsomatta siinä piilevään tahdon voimaan, ei ole esiintynyt.
Toisin sanoen, sielu, ajate, tämän sanan itsetietoisessa,
itsearvostelevassa, filosoofisessa merkityksessä, on poissa tai
pikemmin salassa. Myöskin tämän vahvistavat tosiseikat, sillä on
huomattava, että tyypillinen[20] mars- tai venus-henkilö _ei_
ole erittelevä, eikä itsetietoisesti arvosteleva tämän käsitteen
tieteellisessä merkityksessä. Sanalla sanoen häntä hallitsee enemmän
_tunne_ kuin _ajatus_, vaikka tätä saattaa ulottua karkeimmasta
aistillisuudesta hienostuneimpaan esteettiseen tunteellisuuteen tai
tehdä taiteellisesti herkäksi kauneudelle.

Lyhyesti sanoen, Mars ja Venus ovat tunteen ja mielenliikutuksen
planeettoja -- olkoonpa sitte eläimellinen, inhimillinen tai
jumalallinen tunne. Niiden ilmennyksien alempi puoli esittää
sellaisia ominaisuuksia, jotka meillä ovat samat kuin eläimillä
-- nälkä, intohimo, raivo, vakaa-kotoisuus, yhteiselämä,
hävittämishalu, itsekkäisyys. Korkeammalla puolella voimme havaita
sellaisia ominaisuuksia kuin jumalallinen itsensäkieltäymys ja
myötätunto, jotka ovat antaneet maailmalle täydellisen ihmiskunnan
esikuvat, joiden elämää kuvaillaan meille pyhissä kirjoituksissa
ja Shri Krishnan, Buddhan ja myyttien ja legendojen monien urhojen
historiassa.

Kenties ymmärretään, että Mars ja Venus (mars, venus) ovat
toistensa polaarisia vastakohtia eli täytteitä -- että ne itse
asiassa eivät ole kaksi, vaan yksi; kaksi saman olion puoliskoa,
ainoan täydellisyyden ilmestyksen kaksi puolta.

Tahdomme nyt siirtyä toiseen pariin polaarisia vastakohtia,
_Saturnukseen_ ja _Jupiteriin_. Tässä joudumme tekemisiin
puoliympyrän tai muodostavan prinsiipin ja ristin eli keskittävän
prinsiipin kanssa. Saturnuksessa voimme niinmuodoin odottaa
löytävämme ajatuksen, järjen vallitsevana sen eniten objektiivisessa
ja aineellisessa muodossa -- ajatuksen, eroitetuna tunteesta tai
säälistä tai ainakin kaikin tavoin vapaana niiden vaikutuksesta.[21]
(Tunteella tarkoitamme toimivaa tai itsekasvatettua tunnetta sitä
jota voisimme kutsua _haluksi_ toisin sanoen "hyväksi" tai "pahaksi"
siveelliseksi aikeeksi. Puheena olevilta planeettatyypeiltä ei puutu
"tunnetta", mutta se on niin sanoaksemme puhtaasti negatiivinen,
ulkonaisen kosketuksen aikaansaama eikä sisäisesti itsekasvatettu,
ollen sanan varsinaisessa merkityksessä _sympateettinen tunne_.)
Havainto vahvistaa tämän, sillä saturnus-tyyppien joukossa tavataan
toiselta puolen nuo kylmät, itsekkäät, taipumattomat järjestäjät,
jotka perustavat hallitsijasukuja tunnottoman tyranniuden
seurauksena; toiselta puolen tositieteellinen ja kärsivällinen
tutkija, joka omaa hyvinvointia tai mukavuutta ajattelematta
järkähtämättömästi etsii totuutta.

[Tätä ennen on jo varmaan selvinnyt, että kullakin "polaarisella
vastaavaisuudella" _Venus ja Mars_, tai _Jupiter ja Saturnus_ on
valo- ja varjopuolensa. Yksilön moraalisesta kehitysasteesta riippuu,
mikä noista puolista näyttäytyy.]

Myöskin Jupiterissa tapaamme saman älyllisen ilmaisutavan tendenssin
-- "kuinka" jokin asia on suoritettava -- mutta tässä tapauksessa
on plastillinen, muodostava prinsiippi ylinnä ja konkreettinen
voitettuna. Niinmuodoin huomaamme Jupiterin pääasialliseksi
ominaisuudeksi _viisauden_, jota vastoin Saturnuksen on _tieto_.
Jupiterin hyve on _laupeus_, Saturnuksen taas _oikeus_.

Tila ei salli laajemmin käsitellä tätä mieltäkiinnittävää problemia,
mutta on mainittava, että ylläolevat luonteen ominaisuudet,
jotka voidaan johtaa vertauskuvista -- astrologisen tiedon ainoa
kiistämätön kaava -- esiintyvät (Marsin ja Venuksen sopivasti
muodostelemina) niissä henkilöissä, jotka ovat syntyneet Saturnuksen
tai Jupiterin vallitsevan vaikutuksen alaisina. Ja siten voi
jokainen, jolla on kärsivällisyyttä omintakeisesti tutkia asiaa,
näyttää todeksi sen totuuden, joka piilee vanhoissa vertauskuvissa.

On ehkä hyödyllistä järjestää taulu äsken käsitellyistä neljästä
planeetasta sekä muutamalla sanalla selittää niiden ihmiskunnassa
esiintyvää luonnetta:

 Vert.kuv. Nimi       Hillittynä      Varsinainen      Hillitsemättö-
                      tulee siitä       luonto         mänä tulee siitä

    MARS              Rakentaminen     Eripuraisuus     Hävittäminen
                      Tarmo            Hajoittaminen    Himo
                      Toiminta         _Voima_          Intohimo
                                       (keskipakoinen)
                                       (keskihakuinen)

    VENUS             Mielenlujuus      _Voima_         Hitaisuus
                      Ihanteellisuus    Vetovoima       Aistillisuus
                      Opettavaisuus[22] Sopusointu      Seisauttaminen

    SATURNUS          Älykkäisyys       Lujuus          Halpamaisuus
                      Oikeus            Määritys        Hirmuvaltaisuus
                      Puhtaus           _Metoodi_       Teeskentely
                                        (koneellinen)
                                        (vaistomainen)

    JUPITER           Alttius           _Metoodi_       Laittomuus
                      Laupeus           Sopusuhtaisuus  Leväperäisyys
                      Anteliaisuus      Hajaantuminen   Tuhlaus


Ei ole vielä sanottu mitään Merkuriuksesta. Koska siinä kuitenkin
esiintyvät kaikki kolme symboliikkamme tekijää _henki, sielu,
ruumis_ (merkurius), täytyy sen omata edellisten planeettojen
_Mars, Venus, Jupiter, Saturnus_ enemmän tai vähemmän välittävään
asemaan, helposti alistuen tunteitten ja himojen alle -- sen,
joka itämailla on saanut nimen "Kâma-manas", tai aistillinen
ajatuskyky (_sense mind_), joka mahdollisesti voidaan esittää
tällä vertauskuvalla: (merkurius) -- tai myöskin palvellen ihmisen
jumalallista puolta, muodostaen siten korkeamman Ajatteen --
"Buddhi-manaksen". Tämä on jälleen huomattu yhtäpitäväksi kokemuksen
kanssa. Merkuriuksen vaikutusvallan alla syntyneet ovat aina taipuvaisia,
mukautuvia ja eräässä merkityksessä intohimottomia ihmisiä, ennemmin
älyllisiä tai taiteellisia kuin _antiqva_'sti siveellisiä -- olkootpa
sitte varkaita tai vehkeilijöitä, tai Shakespearin ja Spencerin
tavoin runouden ja kirjallisuuden mestareita. Sanalla sanoen,
Merkuriusta kutsutaan muuttuvaiseksi planeetaksi ja edustaa tämän
ominaisuuden mukaantuvaa luonnetta siinä inhimillisessä olennossa,
joka ainoastaan keinoja silmälläpitäen ja syistä huolimatta
aikaansaa tuloksia. Me näemme sentähden, että merkurius-henkilöt
ovat varsinaisia "väli-käsiä", kuten myös Merkuriusta itseä muinoin
kutsuttiin jumalien "siivelliseksi sanansaattajaksi". Tyypillisesti
edustavat niitä uutistenhankkijat, sanomalehtimiehet, arvostelijat
j.n.e. Ne toimittavat ihmiskunnan _ajattelemisen_ pääosan. Tämän
planeetan saattaa sovittaa ylläolevaan tauluun seuraavalla tavalla:

    MERKURIUS        Havainto         Ajatteleminen     Hairahdus
                     Ratkaiseminen    (aktiivinen ja    Epäröiminen
                     Persoonattomuus  passiivinen.)     Matkinta

Nyt on meidän ainoastaan tarkastettava kahta valontuojaa ja maata.
Näistä voi sanoa, että aurinko edustaa kaikkia niin sanoaksemme
_subjektiivisia_ tai persoonattomia ja abstraktisia ominaisuuksia
yhdistettyinä, jota vastoin kuu edustaa kaikkien _objektiivisten_,
persoonallisten ja konkreettisten ominaisuuksien yhdistelmää,
kuten sympatiaa, vastenmielisyyttä, luonteen sävystä riippuvaa
ajatuskantaa y.m., y.m. Voimme katsoa maan[23] esittävän sitä, jota
on sanottu "ansion juureksi", se on: sitä henkisten ja aineellisten
ominaisuuksien kokonaissummaa, jotka jälleensyntyvä minä on itselleen
muodostanut kyseessä olevan maallisen elämän alkaessa. Tästä
puhuttaessa mainittakoon, että todellinen, syvempi astrologian ja
sen herättämien siveellisten problemien tutkiminen miltei aina
johtaa jälleensyntymisopin hyväksymiseen. Usko siihen ei kuitenkaan
ole astrologian tutkimiselle välttämätön. Itse asiassa suuri joukko
työskenteleviä astrologeja eivät ollenkaan suosi tätä oppia, vaan on
heillä pikemmin kieltämätön ennakkoluulo sitä kohtaan.

Olkoon miten tahansa, se totuus pysyy, että eri planeetat antavat
erikoisia ominaisuuksiaan henkilöille, jotka ovat syntyneet kunkin
vaikutusvallan alla. Tämän saattaa havaita jokainen, joka tahtoo
nähdä vaivan persoonallisesti tutkia asiaa.



III LUKU.

Zodiaakki.


Edellisessä luvussa saimme käsityksen niistä tekijöistä, joista
ihminen on kokoonpantu, tai jotka meidän käsityksemme mukaan
häntä edustavat. Marsin ja Venuksen ollessa tunnepiirin napoina,
Saturnuksen ja Jupiterin ajatteellisen piirin napoina ja Merkurius
kumpiakin avustaen ja sovittaen, edusti Aurinko subjektiivista tai
suhteellisesti henkistä luontoa, ja kuu objektiivista tai aineellista
luontoa.

Jos pidämme näitä yhtä monina tarmon tai elinvoiman keskuksina, on
selvä, että ne kaipaavat toimintansa välittäjää -- samaten kuin tiede
otaksuu eetterimeren olemassaolon, jossa fyysillisten planeettojen
ajatellaan uiskentelevan ja jonka kautta niiden molemminpuolinen
vetovoima leviää. Esillä olevassa tapauksessa on eläinrata, zodiaakki
välittäjänä; se määritellään leveäksi vyöksi taivaan ympäri, ulottuen
jotensakin kahdeksan astetta _ekliptikan_[24] kummallekin puolelle
ja käsittäen planeettojen radat.

Tämä vyö jaetaan kahteentoista yhtäsuureen kolme-kymmentä-asteiseen
osaan, joita kutsutaan "merkeiksi", muistuttaen jakoa kellon
taulussa. Nämä merkit alkavat siitä pisteestä, jossa aurinko on
kevätpäivän tasauksen (21 p. maalisk.) aikana ja jatkuvat seuraavassa
järjestyksessä, joka on ja aina on ollut muuttumaton.

    I. Kevät.                      L. Syksy.

    1. Oinas (Aries)   vastapäätä  7. Vaaka (Libra)
    2. Härkä (Taurus)      "       8. Skorpioni (Scorpio)
    3. Kaksoiset (Gemini)  "       9. Joutsimies (Sagittarius)

    P. Kesä.                       E. Talvi.

    4. Krapu (Cancer)      "      10. Kauris (Capricornus)
    5. Jalopeura (Leo)     "      11. Vesimies (Aquarius)
    6. Neitsy (Virgo)      "      12. Kalat (Pisce

Näille kahdelletoista merkille perustuu kaikenlainen astrologinen
selitys. Sillä me emme todellakaan tiedä enempää planeettojen
omasta luonnosta, kuin mikä on johdettu niiden vaikutuksesta
kunkin kahdentoista merkin kautta -- samaten kuin muukalainen ei
voi oppia tuntemaan kansallisluonnettamme muuten kuin tutkimalla
kirjallisuuttamme. Eläinrataa voimme siis pitää astrologian
kielioppina, samaten kuin planeettoja saatamme kutsua sen aakkosiksi.
Eläinradan merkit jakautuvat luonnollisella tavalla taulun mukaan
neljään osaan vastaten neljää vuodenaikaa ja neljää ilmansuuntaa.

Koska nykyinen tarkoituksemme on ainoastaan tehdä yleissilmäys
niihin yleisiin tekijöihin, joita käytetään käytännöllisessä
astrologiassa, täytyy meidän neuvoa lukijaa hakemaan toisista
teoksista noiden kahdentoista merkin seikkaperäistä selitystä.
Kuitenkin hämmästynee satunnainen tutkija huomatessaan, kuinka
jokainen näistä 30-asteisista avaruuksista -- astronomian mukaan
ainoastaan taivaanlaen mielivaltaisia osia -- epäilemättä ja
häipymättömästi painaa vertauskuvan mukaisen leimansa kaikkiin, jotka
joutuvat sen erityisen vaikutuksen alaisiksi. Se tahtoo sanoa, että
ne henkilöt, jotka erityisesti ovat "Oinaan" vaikutuksen alaisia,
osoittavat omaavansa tälle eläimelle ominaisia tunnusmerkkiä,
j.n.e. mitä tulee toisiin merkkeihin. Me emme voi tässä luetella
niitä eri tapoja, jolla henkilö voi tulla jonkun merkin erityisen
vaikutuksen alaiseksi, mutta ikäänkuin johdoksi saatamme mainita,
että kaikki, joilla syntyessään on Aurinko Oinaan merkissä, omistavat
_sisimmässään_ (s.o. heidän sisimpään olentoonsa katsoen) ne
ominaisuudet, joita syystä voi sanoa oinasmaisiksi: he ovat tulisia,
kiihoittavia, helposti närkästyviä, ajattelemattomia, rohkeita,
yrittelijäitä ja johtoasemiin syntyneitä. Nämä ovat syntyperäisiä
luonteenominaisuuksia ja ne ilmaisevat itsensä ennemmin tai myöhemmin
tilaisuuden sattuessa. Ne ovat todella luonteen itse olemus ja
kaikkien niiden toivomusten ja halujen juuri, jotka synnyttävät
ihmisessä teon, ne ovat sanalla sanoen _hän itse_.

Tämän kautta saavutamme yksinkertaisen keinon, jonka avulla jokainen
voi itse tutkia, sisältääkö astrologia totuutta vai ei. Sillä
koska aurinko joka vuonna tulee miltei samana päivänä määrättyyn
merkkiin, seuraa tästä, että kaikilla, jotka ovat syntyneet jotenkin
samana päivänä ja samassa kuussa vuodesta huolimatta, on aurinko
samassa merkissä, s.o. heidän sisäiset luonteensa soveltuvat
yhteen. Erilaisuuksia on olemassa, sillä huolimatta eri asteiden
ominaisuuksista, täytyy myöskin ottaa huomioon kuun ja planeettojen
muodostelevat vaikutukset. Sentähden ei pidä tehdä johtopäätöksiään
liian äkkipikaa, ei myöskään odottaa löytävänsä täydellistä
yhdenkaltaisuutta. Mutta yhdenkaltaisuudet ovat kuitenkin kaikista
erilaisuuksista huolimatta siksi silmäänpistäviä, ettei niitä voi
syrjäyttää, ja sentähden on ainoastaan tarpeen hankkia tusinan verran
ystäviensä ja tuttaviensa syntymäpäiviä ja sitten huolellisesti
tutkia heidän todellista, sisäistä luonnettaan sellaisena kuin se
ilmenee heidän aikomuksissaan ja pyrinnöissään, lyhyesti sanoen
heidän elämänurassaan, mutta ei heidän ulkonaisia tapojaan ja
käytöstään, jotta omin päin voisimme arvostella, onko astrologia
kuten on ollut tapana sanoa tyhjää taikauskoa, vai ei.

Aika, jolloin aurinko kulkee eri merkkien kautta, on seuraava:

    21 p:stä maalisk. -- 20 p:ään huhtik. Oinas.
    21 " huhtik. --      20 " toukok.     Härkä.
    21 " toukok. --      20 " kesäk.      Kaksoiset.
    21 " kesäk. --       21 " heinäk.     Krapu.
    22 " heinäk. --      21 " elok.       Leijona.
    22 " elok. --        21 " syysk.      Neitsy.
    22 " syysk. --       22 " lokak.      Vaaka.
    23 " lokak. --       21 " marrask.    Skorpioni.
    22 " marrask. --     20 " jouluk.     Joutsimies.
    21 " jouluk. --      19 " tammik.     Kauris.
    20 " tammik. --      18 " helmik.     Vesimies.
    19 " helmik. --      20 " maalisk.    Kalat.

Ne, jotka ovat syntyneet jonkun yllämainitun ajanjakson lopulla,
tulevat osittain seuraavan vaikutuksen alaisiksi. [Vahvin on
kunkin merkin vaikutus ajanjakson keskipaikkeilla, puhtain, s.o.
luonteenomaisin sen ensimäisen kolmasosan aikana. Käänt. muist.]

On mahdotonta näin rajoitetussa tilassa tarkalleen kuvata yhtä
ainoatakaan merkkiä, puhumattakaan kaikista. Mutta nykyistä
tarkoitustamme varten voimme antaa seuraavan lyhyen selityksen:

OINAS. Tuli. Toimiva (kardinaalinen). Kiivas, huimapäinen ja
ihanteellinen, täynnä suuria aikeita ja ehdotuksia, halukkaampi
alottamaan kuin jatkamaan. Tietäraivaava henki ja edistyviä tai
"radikaalisia" tendenssejä.

HÄRKÄ. Maa. Kiintonainen. Vakava ja käytännöllinen, vankka ja
ansion haluinen, tarkoituksessaan pysyvä ja lujatahtoinen, hidas
liikkeessään, mutta siihen tultuaan vastustamaton. Samanlaisena
pysyvä ja kestävä henki ja vanhoilliset tendenssit.

KAKSOISET. Ilma. Muuttuvaiset, epävakaiset. Huikenteleva luonne,
vuorottain taipuvainen älylliseen työskentelyyn ja nautinnon
haluun, osaaottavainen ja mukaantuva. Horjuva, epävarma henki ja
yhdistys- ("unionisti-") tendenssejä. Muistuttaen todella tuuliviiriä.

KRAPU. Vesi. Toimiva. Jatkuvat himot, maineen haluinen, suuresti
kiintynyt maahan, kotiin, sukuun ja perheeseen; hyvin altis
vaikutuksille, sangen voitonhaluinen (aktiivisempi tapa kuin
Härjällä). Varovainen, mutta kuitenkin tietäraivaava henki; edistyvät
tai radikaaliset tendenssit, hyvin taipuvainen kansanvaltaisiin
metoodeihin.

LEIJONA. Tuli. Kiintonainen. Ihanteellinen, mutta kuitenkin
käytännöllinen, ylevämielinen, jalo ja uljas, tulinen rakastaja
tai suruton huikentelija; ei säiky uhkauksia, mutta helposti
voitettavissa keskustelun kautta. Tosi ystävä ja jalo vihollinen.
Ylevä henki; vanhoilliset sympatiat.

NEITSY. Maa. Muuttuvainen. Käytännöllinen ja liikeasioihin soveltuva
luonne, kuitenkin tunteellinen ja myötätunnon puutteessa taipuvainen
harmittelemaan, sisäisesti varova ja epätoivoinen, puheessa
kuitenkin kernaasti kerskaileva; sisäisessä merkityksessä siveä,
vaan ei välttämättömästi ulkonaisessa; taitava talouden ja asioiden
hoidossa. Älykäs ja taitava, vakavuutta vailla valtiollisissa
kysymyksissä.

VAAKA. Ilma. Toimiva. Tasapainossa oleva luonne tai suora vastakohta,
sympatinen, enemmän tai vähemmän toisista riippuvainen, älyllinen ja
eteneviin metoodeihin taipuva, aina kuitenkin yhteistyötä toivoen.
Taitavuutta raha-asioissa tai taiteellisessa toiminnassa. Harras henki
ja muuttuvaiset aatteet, usein esteettinen ja erittäin yksin-omainen.

SKORPIONI. Vesi. Kiintonainen. Voimakas luonne taipukoon hyvään tai
pahaan, joka herätettynä osoittaa vastustamatonta tarmoa, jyrkkä
tuntiessaan vastenmielisyyttä; kostossaan järkähtämätön, voimakkaat
intohimot ja vilkkaat tunteet, huomattavassa määrässä kykenevä
uudestaan synnyttämään itseänsä. Vanhoilliset ja voitonhaluiset
tendenssit, samalla hyvin repivä arvostelu.

JOUTSIMIES. Tuli. Muuttuvainen. Ihanteellinen ja intoisa, vapaan
ilman ja kaiken urheilun ystävä, sympatinen ja avomielinen, vapaa
ja jalomielinen, terävä kieli, älykäs; matkustukseen taipuva;
joskus sangen kapinallinen ja joka tapauksessa vapautta rakastava.
Uudistushaluinen, etenevä politiikka, muuttuvaiset mielipiteet ja
usein hyvin pintapuolisesti ajatteleva.

KAURIS. Maa. Toimiva. Hidas, vakava ja luja, vaikka kylläkin
muuttuvainen, jos sitä vaatii erikoisen tarkoitusperän saavuttaminen;
hyvin innostunut politiikkaan ja kunnallisiin asioihin; tyynesti,
mutta kestävästi kunnianhimoinen ja omien ponnistusten avulla
asteettain kohoava yhteiskunnallisessa asteikossa: hyvin
ilkeäjuoninen ja viekkaanviisas, hyvin tietäen, miten valta
saavutetaan ja säilytetään. Kunnianhimoinen henki, edistyvät, vaikka
varovaiset metoodit.

VESIMIES. Ilma. Kiintonainen. Terävä äly, valmis innostumaan kaikkiin
erinomaisiin aineisiin, rakastaa erityisesti kaikkea eriskummallista,
pilventakaista; harrastaa kieliä, tiedettä ja taidetta, tahtoen
yhdistää kaksi jälkimmäistä; luja tahto, miellyttävät metoodit;
toimii kernaimmin kulissien takana. (Tässä eroaa Kauris, joka on
arka säätyeduistaan.) Vanhoilliset metoodit, mutta sisimmästi etenevä.

KALAT. Vesi. Muuttuvaiset. Tätä merkkiä on kutsuttu eläinradan
köyhäinhuoneeksi ja voi siis odottaa löytävänsä tässä monta niin
sanoaksemme epäonnistunutta oliota. Tässä merkissä syntyneiden
pääominaisuudet ovat vieraanvaraisuus ja vilkas myötätunto
järjettömiä luontokappaleita kohtaan ja yleensä plastillinen luonne,
mitä tulee ympäristöön ja ystävyyssuhteisiin. Ne ovat dualistisia,
levottomia Ja elleivät valitakaan, ovat kuitenkin huolille alttiita;
usein onnettomia ja "raihnaita" ihmisiä. Toiselta puolen ovat useat
suurimmista kirjailijoistamme, taiteilijoistamme ja runoilijoistamme
syntyneet tässä merkissä. Mutta vaikea on toteuttaa tämän merkin
ihannetta. Varsin harras ja uskonnollinen henki, inhimillisen
lempeyden maitoa täynnä, sangen mediumistinen ja vastaanottavainen ja
tavallisesti toisten taakkojen kantaja. Ei mitään metoodia.

Lukijalle on tässä tarjottu keino, millä voi, jos tahtoo, tulla
vakuutetuksi astrologian totuudesta. Ylläannetut, lyhyet selitykset
ovat pakostakin yleisiä, eivätkä sovi yhtä hyvin kaikkiin
tapauksiin, mutta riittänevät arvattavasti ensimäisiin kokeisiin.

Zodiaakin merkit.

      Pohjoiset         vastapäätä         Eteläiset

    1. Oinas (+ kr. T)               (I. kr. +) Vaaka     7.
    2. Härkä (- k. M.)               (V. k. -) Skorpioni  8.
    3. Kaksoiset (+ m. I.)           (T. m. +) Joutsimies 9.

    4. Krapu   (- kr.V.)             (M. kr.-) Kauris    10.
    5. Leijona (+ k. T.)             (I. k. +) Vesimies  11.
    6. Neitsy  (- m. M.)             (V. m. -) Kalat     12.

    T. = tuli; M. = maa; I. = ilma; V. = vesi
    kr. = kardinaalinen; k. = kiintonainen
    m. = muuttuvainen
    + = positiivinen; - = negatiivinen

    1, 2, 3 = Älyllinen kolminaisuus
    4, 5, 6 = Äidillinen kolminaisuus
    7, 8, 9 = Jälleentuottava kolminaisuus
    10, 11, 12 = Palveleva kolminaisuus

    Ruumiin osat, merkkien hallitsemina.

    Oinas:      pää.
    Härkä:      kaula.
    Kaksoiset:  käsivarret ja keuhkot.
    Krapu:      vatsa.
    Leijona:    sydän.
    Neitsy:     sisälmykset.
    Vaaka:      lanteet ja munuaiset.
    Skorpioni:  siitosjärjestelmä.
    Joutsimies: reidet.
    Kauris:     polvet.
    Vesimies:   pohkeet ja nilkat.
    Kalat:      jalat.

    Kardinaaliset merkit: pää.
    Kiintonaiset merkit: vartalo.
    Muuttuvaiset merkit: jäsenet.

    Tulimerkit: elon voima.
    Maamerkit: luu ja liha.
    Ilmamerkit: hengitys.
    Vesimerkit: veri.



IV LUKU.

Horoskoopin kaksitoista huonetta.


Edelläsanotuista zodiaakkia koskevista seikoista voi lukija
helposti huomata, miten nuo kaksi valoa ja viisi planeettaa eri
lailla jakautuneina kahteentoista merkkiin antavat meille suuren
joukon tekijöitä määrätäksemme sen sisäisen luonteen, jonka yksilö
syntyessään omistaa. Oikeastaan nousee lukumäärä kahdeksaankymmeneen
neljään, koska jokainen taivaankappale voi olla missä merkissä
tahansa.

Tämän seikan voi valaista seuraavalla tavalla: Ajatelkaa
kaksitoistakulmaista huonetta, joka seinässä erivärinen akkuna
(zodiaakki) ja näiden ulkopuolella seitsemän liikkuvaa lyhtyä,
jotka esittävät seitsemää pääväriä (planeetat). Jos nyt joku esine
asetettaisiin huoneen keskeen (vastaa maan asemaa), vaihtelisi sille
lankeava valo määrättyjen värillisten lyhtyjen aseman mukaan, aina
siitä riippuen, lankeavatko säteet yhdestä tai useammasta lyhdystä
määrätyn akkunan kautta, ja myöskin siitä riippuen, miten tämän
akkunan oma värihäivähdys soveltuu päästämään lävitsensä kyseessä
olevan lyhdyn valoa. Se miltei ääretön värivivahdusten moninaisuus,
jonka tällä tavalla voi saavuttaa, saattaa ehkä antaa paremman
käsityksen planeettojen ja zodiaakin yhdistyksistä, kuin muuten olisi
saavutettavissa. Esine ei tulisi ainoastaan kirjavan sädevirran
peittämäksi, jota sitäpaitsi voitaisiin mielivaltaisesti vaihdella,
mutta se ottaisi vastaan myöskin selvästi erivärisiä säteitä eri
puolilta. Toisin sanoen: jos sitä kierrettäisiin ympäri, tulisi
jokainen puoli vuorotellen aivan eri lailla valaistuksi. Otaksukaamme
esim., että esine olisi valkoinen rintakuva, silloin saattaisi
tapahtua, että sille jossakin asemassa tulisi viheriäinen silmä ja
punainen nenä, mutta jos sitä hieman kierrettäisiin, voisi nenä
näyttää vihreältä ja silmä siniseltä j.n.e.

Tämä vie meidät astrologian tutkimisen viimeiseen suureen tekijään:
kahteentoista taivaalliseen huoneeseen, jotka yhdessä muodostavat
sen, jota sanotaan "horoskoopiksi" tai oikeammin "syntymäteemaksi".
Kuitenkin saattaa olla syytä edellä sanotun lyhyeen kertaamiseen.

Me olemme nähneet, että planeetat ilmaisevat eräitä voimankeskuksia
ja että ne voivat eri lailla jakautua eläinradan merkkeihin, jotka
ovat niiden toiminnan perustana, sekä että jokainen tuollainen
planeettojen ja merkkien yhdistys ilmaisee erityisen sävyn ja
luonteen tyypin. Me voimme itse asiassa eritellä ne suurin piirtein
seuraavasti:

Sisäisen luonteen kaksitoista alkutyyppiä -- _individualiteetti
(aurinko kahdessatoista merkissä)_.

Luonteensävyjen kaksitoista toisjaksoista tyyppiä --
_persoonallisuus (kuu kahdessatoista merkissä)_.

12 x 12 = 144 "napavastaisuudet" tai kahden edellisen yhdistyksiä,
edustaen _luonteen ja sävyn_ kaksinkertaista ilmennystä (_aurinko ja
kuu kahdessatoista merkissä_).

Tämä on ihmiskunnan astrologinen perusjaoitus -- niin sanoaksemme
valinmallit luonnon suuressa työpajassa, kuitenkin planeettojen
keskinäisten muuttelemisien kautta tuhannella tavalla muodosteltuina
ja vaihdeltuina. Ryhtymättä tällä kertaa näiden perustyyppien
jaottelemiseen (jokaisella merkillä on erityiset alajaoituksensa)
sanottakoon ainoastaan, että ne tähtitieteelliset seikat, jotka ovat
välttämättömät noiden 144 napavastaisuuden muodostamiseen, toimivat
joka vuonna; eri tyyppi tai napavastaisuus ilmestyy joka toinen tai
kolmas päivä kuun tullessa uuteen merkkiin. Siten huomaamme, että
vuodessa syntyy ihmiskunnan 144 päätyyppiä, ja jos edelleen jaamme
nämät kolmella, koska merkin kolmijako on tärkein, saamme ainoastaan
432 mahdollista muodostelua -- ei paljoakaan enemmän, kuin yksi
päivää kohden. Kuinka on selitettävä luonteen ja sävyn lukemattomat
vivahdukset -- puhumattakaan kohtalosta ja ulkonaisista elämän
ehdoista.

Juuri tässä mainittu tekijä, nuo kaksitoista taivaallista huonetta
ovat suuresta merkityksestä järjestelmälle. Palatkaamme kuvaukseemme,
ajatelkaamme, että huoneen keskellä olevaa rintakuvaa ympäröi
lasikotelo, joka on huoneen tarkka jäljennös, ja että koteloa voi
samaten kuin rintakuvaakin kiertää ympäri. Nyt voimme nähdä, että
yhdistämällä nämät kaksi liikettä saadaan jokainen mahdollinen
värivivahdus ja valonvoima sattumaan mihin kohtaan rintakuvaa
tahansa. Kuvauksemme koteloa vastaa täydellisesti nuo kaksitoista
n.s. huonetta, jotka pienoiskuvana edustavat kahtatoista merkkiä.

Näiden kahdentoista huoneen eli "asunnon" selitys oli siinä
johdannossa olevassa kirjoituksessa, joka otettiin _Chambersin
Encyclopediasta_, ja koska tämä selitys ei kaipaa mitään parannusta,
riittää, että nyt ainoastaan viittaamme siihen. Tärkeätä on
huomauttaa siitä seikasta, että nämät kaksitoista huonetta
muodostavat pienoisen zodiaakin; että samaten kuin zodiaakin merkit
muodostavat auringon ympäri ympyrän kehän tai vyön (maan rata), niin
myös horoskoopin kaksitoista huonetta muodostavat ympyrän kehän eli
vyön tai vielä paremmin piirin maan ympäri, kiertäen tämän kanssa
sen rataa, niin että jokainen planeetta, aurinko ja kuu sekä kukin
merkki säännöllisesti jatkuen kulkevat jokaisen huoneen kautta; siten
on esim. aurinko _päivän valjetessa_ ensimäisen huoneen "kärjellä",
_keskipäivällä_ kymmenennen huoneen, auringon laskiessa seitsemännen
huoneen ja _sydänyöllä_ neljännen huoneen kärjellä.

Tarkempi selitys ei ole meille tarpeen nykyistä tarkoitustamme
varten. On kylliksi kun selitämme yhden "horoskoopin", niinkuin sitä
tavallisesti, vaikka väärin, kutsutaan, toisin sanoen "teeman".
(Katso kuv. kirj. alussa).

Rattaan puolat edustavat kahdentoista huoneen kärkiä, kehän
ympärillä olevat merkit näyttävät, miten huoneitten kärjet
leikkaavat eläinradan kutakin merkkiä[25] (jotka kulkevat taivaalla
päiväntasaajan suuntaisesti, mutta vähän vinosti sitä kohden); ja
planeettojen aseman ilmaisevat niiden vertauskuvat, jolloin numerot
osoittavat sitä eläinradan astetta, missä planeetat kyseessä olevana
aikana ovat. Pitäen mielessä, mitä äskettäin on sanottu auringosta,
ei tarvitse muuta kuin hiukan silmäillä horoskooppia, määrätäksemme
suunnilleen sen vuorokauden ajan, jota varten "kuvio" piirrettiin,
käyttääksemme teknillistä termiä.

Niiden varalle, jotka eivät ole tutustuneet tähtitieteelliseen
tekniikkaan, tahdomme ainoastaan lisätä, että tähtitieteelliset
(ja siis astrologiset) seikat eivät milloinkaan edes samassa
silmänräpäyksessä ole aivan samanlaisia kahdessa paikassa
maanpintaa. Sillä huoneiden tarkka ulottuvaisuus, katsoen siihen
zodiaakin asteiden lukumäärään, jota niiden kärjet rajoittavat,
vaihtelee maantieteellisen leveysasteen mukaan. Ja puolipäivänpiiri
(kymmenennen huoneen kärki) vaihtelee selvästi maantieteellisen
pituusasteen mukaan. Tästä seuraa, että jos kaksi henkilöä syntyisi
samana hetkenä aivan eri paikoissa, ei heissä luultavasti tavattaisi
minkäänlaisia ulkonaisia yhtäläisyyksiä, vaikka luonteen syvempi
tutkiminen paljastaisi varsinaisia yhtäläisyyksiä.

Tässä ei voi seikkaperäisesti käsitellä kaksoisproblemia,
huomautettakoon ainoastaan, että milloin ulkomuodossa ja sävyssä
tavataan silmäänpistävä erilaisuus, siinä on miltei aina toisiaan
seuraavien syntymisien väliaika ollut sangen huomattava. Toiselta
puolen, kun yhdenkaltaisuudet ovat selviä kuten tekijän tuntemissa
tapauksissa on harvoin pitempi aika kulunut kahden syntymän välillä.
Usein tapahtuu, että ensimäisen lapsen horoskoopissa ensimäisen
huoneen kärki ("ascendentti") lähenee jonkun merkin loppua
siirtyäkseen toisen lapsen syntyessä seuraavan merkin alkuun, jonka
kautta jälkimmäinen lapsi saa aivan toisenlaisen luonteensävyn ja
ulkomuodon kuin edellinen.


Aspekteja.

Kahden planeetan kiertäessä eläinrataa, joutuu nopeampi niistä
asteettain määrättyihin n.s. aspekteihin toisen suhteen. Jos siten
otaksutaan Saturnuksen juuri tulevan Oinaaseen ja Marsin Krapuun,
kolme merkkiä edempänä, niin muodostavat nuo kaksi planeettaa
keskenänsä 90° suuruisen kulman. Tätä kutsutaan _neliöaspektiksi_
eli neljännyksessäoloksi ja pidetään sitä syystä epäedullisena tai
epäsopuisana. Sillä mainitussa tapauksessa merkitsee tämä aspekti,
että ajatus ja aistit ovat riidassa keskenään, josta syntyy levoton
ja riidanhaluinen luonne, joka on voitettavissa vasta monien
katkerien kokemusten jälkeen ja ainoastaan lujan tahdon-ponnistuksen
avulla. Toiselta puolen merkitsee kolmioaspekti (120°) täydellistä
harmoniaa ja sopusuhtaisuutta näiden kahden planeetan välillä ja
pidetään siitä syystä edullisena aspektina.

Aspektit luokitetaan seuraavasti:

    Edullisia: kolmio     120° etäisyys
               kuusikulmio 60°    "

    Epäedullisia: neliö          90° etäisyys
                  vastakkaisuus 180°    "

    Keskinkertainen: yhtymä 0°

    (Edullinen Venus Jupiterin kanssa;
    epäedullinen Mars Jupiterin kanssa.)

On olemassa myöskin toisia vähemmänarvoisia aspekteja; ei ole
tarpeellista huolestuttaa lukijaa niiden tähden tällä kertaa.

Yllämainitun mukainen tapaus sattuisi, jos horoskoopissa Saturnus
olisi ensimäisen huoneen kärjellä ja Mars neljännen kärjellä.
Tätä kutsutaan maailmalliseksi neliöaspektiksi eroitukseksi yllä
selitetystä eläinradan neliöaspektista. Nämä kahdenlaiset aspektit
sattuvat usein, vaikka ei aina yhteen. Itsessään on maailmallinen
aspekti paljoa heikompi eläinradallista, kuten luonnollista on, koska
huoneet kaikissa suhteissa ovat merkkiä vähäpätöisempiä.

Lyhyesti sanoen voi aspektin käytännöllisesti määritellä kahden
planeetan etäisyydeksi, laskettuna niin ja niin monissa _merkeissä_,
tai maailmallisista aspekteista puhuttaessa _huoneissa_.

Selityksenä esitettäköön, että edelläkuvatussa horoskoopissa
_Jupiter_ on kolmioaspektissa _kuun_ suhteen, _Venus_
kolmioaspektissa _Uranuksen_ ja _Neptunus_ kolmioaspektissa
ascendentin suhteen (ensimäisen huoneen kärki). Aurinko on
vastakkaisena Saturnukselle. Siinä ei ole huomattavia maailmallisia
aspekteja, vaikkakaan Jupiter ei ole kaukana Venuksen maailmallisesta
neljännyksestä.



V LUKU.

Horoskoopin asettaminen ja selittäminen.


Näin pitkälle tultuamme on lukijalle varmaan selvinnyt ne tekijät,
jotka sisältyvät luonteen ja elämänkohtalon astrologiseen selitykseen
ja on hän varmasti voinut jonkun verran käsittää sitä metoodia,
jonka mukaan nämät tekijät järjestetään ja selitetään. Tässä luvussa
aiomme kertoa, miten horoskooppi lasketaan -- useimmissa tapauksissa
helppo tehtävä, siitä kiitos _efemeriideille_ -- sekä miten se
selitetään. Lukija ei tämän kautta suinkaan tule kykeneväksi samaa
asiaa toimittamaan, yhtä vähän kuin nuottijärjestelmän selittäminen
tekee kenestäkään taitavaa nuottien lukijaa, mutta hänelle selvenee
kumminkin, mitä horoskoopin selittäminen sisältää ja mahdollisesti
myöskin suurempi kunnioitus astrologin älyllistä pätevyyttä kohtaan
-- ainakin sen verran, että voimme asettaa hänet, sanokaamme
shakkipelaajan tasalle.

Ensiksikin on horoskoopin laskemistaito hyvin helposti opittavissa.
Todella, ellei aine olisi siksi vieras, pitäisi voida vaatia, että
jokainen tavallinen viidesluokkalainen olisi siihen perehtynyt. Joka
päivän tähtiaika puolenpäivän aikana on ilmoitettu efemeriideissä
(astrologiset almanakat). Tästä voi laskea syntymähetken tähtiajan
yhteen tai vähennyslaskun avulla, riippuen siitä onko syntymähetki
jälkeen tai edellä puolenpäivän. Saatu tulos haetaan syntymäpaikan
latitudin "huonetaulusta" [Toistaiseksi ovat tuollaiset taulut
Suomen leveysasteille sangen harvinaiset. (Käänt. muist.)], jonka
jälkeen ne eläinradan asteet, jotka sijaitsevat kunkin huoneen
kärjellä, aivan yksinkertaisesti kopioidaan. Sittemmin voidaan
päätöslaskun avulla määrätä planeettojen, auringon ja kuun asemat
niiden efemeriideissä sanotun puolipäiväaseman mukaan sekä niiden
jokapäiväinen liikunto. Nämä merkitään pyöreään kuvioon, ja jälellä
on ainoastaan horoskoopin _selittäminen_.

Mutta kas siinäpä se temppu onkin! Sillä juuri horoskoopin
selittämisessä vaikeus alkaa. On otettava huomioon kaikenlaiset
hienot suhteet ja vaikuttimet ja sitte kokonaisuus yhdistettävä
lopulliseen arvosteluun. Ne, jotka joskus tarkkuudella ovat
seuranneet kuuluisan tuomarin harkittua tuomiota, voivat
mahdollisesti ymmärtää, mitä tämä sisältää -- vielä paremmin ehkä jos
lautamiehinä ovat tunnollisesti esiintuotujen todistusten nojalla
koettaneet langettaa oikean tuomion. Sillä mainitussa tapauksessa
täytyy astrologin olla sekä tuomari että lautakunta.

Mutta jatkakaamme. Olisi jo ehkä ennen pitänyt mainita, että
jokaisella merkillä on "hallitseva planeettansa" tai "herransa",
joka on huomattu olevan niin sopusoinnussa sen kanssa, että se
pääasiallisesti vaikuttaa tämän merkin kautta, taikka pikemmin sen
välityksellä, eikä sen merkin kautta, johon se on osunut tulemaan.
Nämä herraudet ovat mainitut alempana. Asianomaisia merkkejä
kutsutaan hallitsevan planeetan huoneeksi.

    Merkki:               Hallitseva planeetta:

    Oinas      (Oin)           +  Mars      (Ma)
    Härkä      (Här)           -  Venus     (Ve)
    Kaksoiset  (Kak)           +  Merkurius (Me)
    Krapu      (Kra)          (-) Kuu       (Ku)
    Leijona    (Lei)          (+) Aurinko   (Au)
    Neitsy     (Nei)           -  Merkurius (Me)
    Vaaka      (Vaa)           +  Venus     (Ve)
    Skorpioni  (Sko)           -  Mars      (Ma)
    Joutsimies (Jou)           +  Jupiter   (Ju)
    Kauris     (Kau)           -  Saturnus  (Sa)
    Vesimies   (Ves)           +  Saturnus  (Sa)
    Kalat      (Kal)           -  Jupiter   (Ju)

Tämänlainen järjestäminen saattaa epäilemättä tuntua
mielivaltaiselta, mutta mitä enemmän sitä tarkastaa, sitä
kauniimpana ja järjestelmällisempänä se tajunnalle esiintyy. Jos
esim. ajattelemme, että merkit ovat järjestetyt ympyrään, niin
huomaamme, jos alotamme auringolla ja kuulla, Kravulla ja Leijonalla,
että planeetat leviävät viuhkamaisesti molemmille puolin niiden
etäisyyden mukaan auringosta, seuraavasti:

  (Sa) (Ju) (Ma) (Ve) (Me) (Ku) (Au) (Me) (Ve) (Ma) (Ju) (Sa)
  (Ves)(Kal)(Oin)(Här)(Kak)(Kra)(Lei)(Nei)(Vaa)(Sko)(Jou)(Kau)

Huomattakoon myöskin, että jokaisella planeetalla on toinen merkki
positiivisena eli "päivä-huoneenaan" ja toinen negatiivisena eli
"yö-huoneenaan".

Kylliksi lienee nyt tästä sanottu nykyistä tarkoitustamme varten.

Otaksukaamme, että edessämme on joku horoskooppi; sen selitys tulee
silloin etupäässä riippumaan:

    (1.) Auringon asemasta: (a) merkki; (b) huone.
    (2.) Kuun        "      (a) merkki; (b) huone.
    (3.) Nousevasta merkistä (merkki ascendentissa).

Nämä kolme tekijää muodostavat yhdistettynä niin sanoaksemme
horoskoopin perussävelen ja on otaksuttava, että kaikki muut
tärkeät seikat vaikuttavat näiden kolmen suuntaisesti. Muistaen
mitä on sanottu 144 napavastaisuudesta, voimme heti huomata, että
kaksitoista mahdollisesti nousevaa merkkiä suoranaisesti kertovat
tämän luvun kahdellatoista. Siis ainoastaan nämä kolme tekijää (jotka
tosin ovat tärkeimmät) tuottavat vuosittain 1728 erityistä tyyppiä;
esim.:

    _Individualiteetti (aurinko)_  (Oin)
    _Persoonallisuus   (kuu)_      (Oin)
    _Luonteensävy      (ascend.)_  (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei,
                                   Vaa,Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

    Siis kaksitoista tyyppiä; taas toiset kaksitoista:

    _Individualiteetti (aurinko)_  (Oin)
    _Persoonallisuus (kuu)_        (Här)
    _Luonteensävy (ascend.)_       (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei,
                                   Vaa, Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

ja niin edespäin. (Merkkien alajaoituksia ei tietysti vielä ole
otettu lukuun, tärkein näistä, kolmasosa eli "dekanaatti", monentaisi
1728 tyyppiä 3 x 3 x 3:lla, josta tulisi 46656 -- planeetat yhä vielä
laskematta!)

Jos nyt annamme kolmen mainitun päätekijän edustaa inhimillistä
kolminaisuutta (henki, sielu ja ruumis), jotka muodostavat itse
_yksityisen ihmisen_, niin voimme otaksua, että planeetat ja jäljellä
olevat yksitoista huonetta muodostavat _hänen ympäristönsä_, tämän
sanan laajimmassa merkityksessä. Tuntien planeettojen merkkiherraudet
tarvitsee ainoastaan tarkata, minkä huoneitten kärjillä nämä merkit
ovat, jotta pääsisimme selville, mitä ympäristön osaa kukin planeetta
hallitsee ja mitkä sen osat keskenään ovat sopusuhtaisia, mitkä
vastakohtia.

Yksi esimerkki riittäköön:

Otaksutaan, että eräässä horoskoopissa Kauris on kymmenennen huoneen
kärjellä ja siis Krapu neljännen kärjellä; ja otaksutaan edelleen,
että Saturnus ja kuu, näiden merkkien asianomaiset hallitsijat
ovat 90° etäisyydellä toisistaan, s.o. neljännysaspektissa. Tämä
selitettäisiin seuraavasti: _Saturnus_ ja _kuu_ hallitsevat
kymmenettä ja neljättä huonetta, jotka edustavat vanhempia (siinä
määrin kuin heidän suhdettaan "syntyneeseen" kosketellaan); he eivät
sovellu yhteen, siis on täytynyt olla olemassa joku syy vanhempain
eripuraisuuteen lapsen syntymän aikana; miten hyvin ennen ovatkaan
sopineet, seuraa lapsen syntymää eripurainen ajanjakso, tai alkaa
siitä lähtien sellainen aika: eripuraisuuden laadun ja sen syyn
ilmoittavat ne huoneet ja merkit, joissa molemmat planeetat ovat sekä
ne aspektit, jotka ne mahdollisesti saavat muilta planeetoilta.

Tämä on ainoastaan mielivaltainen esimerkki hyväksytystä metoodista,
mutta lukijalla pitäisi nyt kumminkin olla jotenkin selvä käsitys
näiden neljän tekijän käyttötavasta, jotka tekijät mainittiin
ensimäisessä luvussa astrologisen tutkinnon ja käytännön perusteiksi.

Tämän käsikirjan päätarkoitus on sentähden -- toivokaamme
tyydyttävästi -- saavutettu. Missä määrin sitten esiintuodut
vakuutukset ovat tai eivät ole ainoastaan älykäs keksintö tai
tekaistu arvioima, sen saattaa lukija päättää ainoastaan yhdellä
keinolla: hänen täytyy omintakeisesti tutkia ainetta. Siihen ei
tarvita muuta kuin tavallinen äly, hieman tavallista suurempi
kärsivällisyys ja ajatteleminen -- joita hän jo on osoittanut
seuraamalla minua näin pitkälle -- sekä hiukkasen luontaista
taipumusta yhdistettynä tiedonhaluun. Nämä ovat kaikenlaisen
tutkimisen välttämättömiä edellytyksiä.



VI LUKU.

Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.


Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen,
se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan
ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.

Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:

Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä
zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista,
miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos
vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin
lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden
jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus
sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka
tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun
osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.

Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla,
zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa
"kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa
ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin
alkua ja samannimisellä tähtikuvalla _ei ole mitään tekemistä sen
kanssa_. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska
sellainen mielipide on vallalla, että kun _eläinradan tähtikuvat
ja sen merkit_ eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille
perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan
ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista
käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen
riittää.

Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen
astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia
aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi
ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli
jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien
suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin
tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata
eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena
ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita
kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja
syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä,
jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen
vuoden.

Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi,
ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.

(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä,
irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä
edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.

(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on
kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys,
positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja
siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa
Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon
esittävän miespuolista prinsiippiä -- henkeä tai elämää -- ja toisen
naispuolista -- ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää
niitä aurinko ja kuu.

(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa
on kolme perusominaisuutta, _liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi_
(idän filosofian tutkijat tuntevat ne _rajas, tamas ja sattva_
nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme
kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden
zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä
kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen"
(common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa
kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona =
naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin
jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä
hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä
vastaavat "perusliikunto-tavat".

    Liikkuvaisuus "Rajas"  Suoraviivainen liikunto
    Jäykkyys      "Tamas"  Kieppova          "
    Rytmi         "Sattva" Värähtelevä       "

(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran
halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes
puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka
järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja
"edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat
nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä,
kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien
"neljänä alkuaineena" -- _tuli, maa, ilma ja vesi_.

Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on
kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme
ilmestysaspektia, _rajasinen, tamasinen ja sattvinen_ [eivät
mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä
"kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa
kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä
elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin
kaksitoista merkkiä.

Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen;
se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin
valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.

Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä
-- tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella
ilmestyksellä -- on _kolme oleellista ominaisuutta_, jotka
määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa
tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat
suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen
korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan:
menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä,
olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus;
jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa
näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella
käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin
asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen
ilmestyksen luonne määrätään.

Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee
fyysillisen aineen _neljää olomuotoa_, varsinkin kuin meidän
päiviemme himmeitten valosädetten -- X- ja N-sädetten -- tieteellinen
tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja
ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa)
voitaisiin sanoa _eetteriseksi_, koska se oikeastaan on tieteen
"eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän _"eetteristen"_,
"kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta
saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", _tulta,
maata, ilmaa ja vettä_. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat
alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin
me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä
monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin,
voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus
luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan,
eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi",
"loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi
_aineen olomuodoksi_. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää
ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä,
kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä,
joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme
myöhemmin.

Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako
kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin --
sanalla sanoen luonnon henkiseen tai _elämä_-puoleen, suhteellisesti
ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten
individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen
nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen,
ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata
ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen
elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin
pelkkää aistillista havaintoa -- nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai
itämaisella kielellä manas.

Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", _rajas, tamas
ja sattva_ ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja
vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin
neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä
päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista
kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna
kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.

                                      (Kak)
    Ilma    Länsi             (Vaa)  ?
                                      (Ves)

                                      (Kal)
    Vesi    Pohjoin           (Rap)  ?
                                      (Sko)

                                      (Jou)
    Tuli    Itä               (Oin)  ?
                                      (Lei)

                                      (Nei)
     Maa    Etelä             (Kau)  ?
                                      (Här)

Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi
yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat
henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit
ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen
seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että
kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat
aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden
vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta
näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen
nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:

 Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen;
                Suoraviivainen liikunto; Rajas

 Jäykkyys; (Här), (Lei), (Nei), (Ves); Kiinteä; Kieppova-liikunto; Tamas

 Rytmi; (Kak), (Sko), (Jou), (Kal); Muuttuvainen;
               Värähtelevä-liikunto; Sattva

    Toimi; Äiti; Toivo; Pronssi; Pää
    Valta; Isä; Usko; Kulta; Vartalo
    Viisaus; Poika; Rakkaus; Hopea: Jäsenet

    Nykyisyys; Maa; Päivä; Valtasävel; Kynä
    Menneisyys; Aurinko; Vuosi; Perussävel; Paperi
    Tulevaisuus; Kuu; Kuukausi; Välittävä sävel; Muste

Esittämällä täten tarkastamamme kolminaisuuden eri ilmauksia,
ylevästä jokapäiväiseen, voimme ehkä ikäänkuin salaa saada käsityksen
siitä varsinaisesta aatteesta, josta tahdomme puhua, mutta jota emme
sanoin voi selittää. Samalla tavalla voimme saada käsityksen neljästä
elementistä.

 Tuli (Oin) (Lei) (Jou)  Eetterinen aine   Jumalallinen maailma
 Maa  (Här) (Nei) (Kau)  Kiinteä     "     Fyysillinen    "
 Ilma (Kak)(Vaa)(Ves)    Kaasumainen "     Mentaalinen    "
 Vesi (Rap) (Sko) (Kal)  Nestemäinen "     Astraalinen    "

 Henki  Aamu       Itä       Leijona  Pyrintö (aspiratio)
 Aine   Puoliyö    Etelä     Härkä    Epätoivo (desperation)
 Ajatus Ilta       Länsi     Ihminen  Innostus (inspiration)
 Tunne  Puolipäivä Pohjoinen Kotka    Hengenveto (expiration)

 Tahtoa    Elämä (live)        Käsky        Sappi
 Tehdä     Halpamaisuus (vile) Kuuliaisuus  Luu
 Keksiä    Synti (evil)        Harkinta     Hengitys
 Muodostaa Verho (veil)        Vetoaminen   Veri

 Kuningas  Kirkko    Höyry     Kalsineeraus
 Kansa     Pankki    Rautatie  Eriäminen
 Hallitus  Kirjasto  Aikataulu Seulominen
 Sotaväki  Teatteri  Juna      Peseminen

Nyt on eläinrata 12 merkkineen rakennettu näiden kahden voimaryhmän
yhteisvaikutuksesta -- toiselta puolen elämän eli hengen kolme
ominaisuutta ja toiselta muodon tai aineen neljä elementtiä.

Vetäkäämme ympyrä ja jakakaamme se kahdesti kahtia vaaka- ja
kohtisuoralla halkaisijalla. Tämän voimme kutsua kardinaaliseksi
ristiksi; alottaen vasemmalta ja järjestyksessä nimittäen pisteet,
saamme T tuli, Z maa, ilma ja 55 vesi; kaikki kardinaalisessa,
toimivassa tai rajasisessa tilassa. Vetäkäämme nyt jokaisesta
pisteestä tasasivuinen kolmio. Jatkaen samaan suuntaan, kellon
tapaan, antaa ensimäinen viiva meille muuttuvan tai sattvisen
ominaisuuden, ja seuraava kiinteän tai tamasisen ominaisuuden.

Näin:

    Tuli Oinas (Oin) vie meidät Joutsimieheen (Jou) ja Leijonaan (Lei)
    Maa  Kauris (Kau) "         Neitsyyn (Nei)      "  Härkään (Här)
    Ilma Vaaka (Vaa)  "         Kaksoisiin (Kak)    "  Vesimieheen (Ves)
    Vesi Krapu (Rap)  "         Kaloihin (Kal)      "  Skorpioniin (Sko)

Kuviossa ovat nuo neljä kolmiota piirretyt eri lailla, jotta ne
eroitettaisiin helpommin toisistaan. Epäselvyyden välttämiseksi ovat
nuo kolme ristiä jätetyt pois. Samasta syystä ei myöskään merkitä
ominaisuuksien tunnusmerkkejä, jotka selvittävät kolmen ristin ja
neljän kolmion keskenäisen suhteen. Lukija voi kuitenkin itse asettaa
nämä merkit eläinradan kunkin merkin alle seuraavan neuvon mukaan:

  Kardinaalisi merkit (Oin, Rap, Vaa, Kau) merkitään - (suoraviivainen
  liike)

  Kiintonaiset merkit (Här, Lei, Nei, Ves) merkitään O (kieppova liike)

  Muuttuvaiset merkit (Kak, Sko, Jou, Kal) merkitään V (värähtelevä
  liike)

Me olemme nyt valmiit käyttämään hyväksemme kaikkea, mitä
mahdollisesti tullaan sanomaan merkeistä, sillä meillä on tässä
avain sekä niiden järjestämiseen että luontoon. Lukija huomannee,
että vaikka olemmekin laatineet eläinratamme tällä lailla, olemme
kumminkin tulleet merkkien tavalliseen ryhmittämiseen: alkaen

                 Polvet

                  Kau


    Pää   Oin              Vaa   Lanteet

            Här          Nei

              Kak      Lei

                   Rap

                  Rinta

vasemmalta Oinaalla ja jatkuen kellon viisarin vastaiseen suuntaan on
meillä merkit niiden säännöllisessä järjestyksessä -- Oin Här Kak Rap
Lei Sko Vaa Nei Jou Kau Ves Kal.

Sitten tulemme kysymykseen: "Mikä on eläinrata?" No niin, me
voimme pitää sitä aurinkokuntamme Korkeimmasta Hallitsijasta,
Aurinko-Logoksesta lähtevänä "astraalisena aurana"; ja maatamme
voimme ajatella pieneksi eetterihiukkaseksi, joka kiertää ympäri
tässä aurassa (aura = hieno ilmakehä, joka ympäröi jokaista
henkilöä tai esinettä ja jonka ominaisuuksien läpitunkema se on)
yhden kierroksen vuosittain. Koska tämä aura on sopusointuisasti
järjestetty, eikä niinkuin useimpain meidän sikin sokin, kulkee
maa toisesta osasta toiseen määrättyinä aikoina, ja kukin osasto
eroaa muista vallitsevan ominaisuutensa kautta. Nämä kaksitoista
osastoa muodostavat tietysti vuoden kaksitoista "kuukautta", vaikka
tähtitieteellinen eli zodiakaalinen kuukausi alkaa kunkin kuukauden
21 päivän tienoissa. Niinkuin edellä on mainittu, katselemme kaikkia
näitä seikkoja mukavuuden vuoksi aivan kuin aurinko liikkuisi ja maa
pysyisi paikallaan, siis, sen sijaan, että sanoisimme että maa tulee
määrättyyn merkkiin, sanomme auringon tulevan vastakkaiseen merkkiin
-- joka on sama asia. Auringon tulo eri merkkeihin on edellä mainittu.

Ne, jotka ovat lukeneet C.W. Leadbeater'in _"Man, visible and
invisible"_ (Ihminen, näkyväinen ja näkymätön), muistanevat, että
kirjan lopussa on kuva Mestarin s.o. täydellisen inhimillisen olennon
aurasta. Jos me tarkastamme tätä kuvaa, huomaamme sen säteilevän
kaikkiin suuntiin fyysillisestä ruumiista ja itsestään jakautuvan
(vallan luonnollisesti niinkuin sateenkaari väreihinsä) kahteentoista
leikkaleeseen niinkuin vaununpyörän osat tai horoskoopin 12 huonetta.
Nyt on jokaisella inhimillisellä olennolla pienessä määrässä juuri
sellainen aura. Se ei vielä ole niin voimakas, niin korkealle
kehittynyt, ei myöskään niin sopusointuisesti järjestynyt, mutta
yleiset piirteet ovat samanlaiset, sillä jokaisella meistä on
sisässään "Mestarin" mahdollisuudet. Ohimennen mainittakoon, että
juuri tätä auraa edustaa todellisuudessa syntymähoroskooppi.

Juuri samalla tavalla on Aurinko-Logoksen aura jaettu kahteentoista
leikkaleeseen, segmenttiin, tai "merkkiin", muistuttaen sitä kaunista
äänikuvaa, jonka muodostaa täydellisesti eheä ja sopusointuinen
soittoääni. (Katso Margaret Watts Hughes'in _The eidophone voice
figures_.) Eri merkit vastaavat niin sanoaksemme perussäveleen
sopusointuisia ylä-ääniä, joka perussävel luonnollisesti vastaa
ympyrää kokonaisuudessaan.

Siirtyessämme nyt ihmiskuntaan, tarkastamme ensin kolmea
perustyyppiä, "rajasista" tai kardinaalista (toimeliasta),
"tamasista" tai kiinteää (elinvoimaista) ja "sattvista" tai
muuttuvaista (älyllistä). Tässä on samaa asiaa varten kolme erilaista
merkitsemistapaa, filosoofinen, astrologinen ja frenologinen. Koko
ihmiskunta jakautuu näihin kolmeen tyyppiin, jokaista tyyppiä
vallitsee vastaava ominaisuus -- kuitenkin ovat molemmat toisetkin
jossain määrin edustettuina, aivan niinkuin kiinteässä kappaleessa
joko pituus, leveys tai korkeus voittaa molemmat toiset ominaisuudet
mutta kappaleella täytyy kuitenkin olla kaikki kolme ulottuvaisuutta.

Tutkikaamme "rajasisia" tai kardinaalisia (toimivia) henkilöitä.
Heillä on frenoloogisen lausetavan mukaan toimelias (motive)
luonteensävy ja heidän tunnusmerkkinsä on toimi. He ovat tarmokkaita,
yritteliäitä, hääriviä, jotensakin omavaltaisia ja sekoittuvat
mielellään toisten asioihin. He ovat alati liikkeellä, usein näkee
heidät kaduilla tai raitiotievaunuissa, ja nopeus ja voima sekä
ajatuksessa että teossa näyttää olevan heidän suurin käsityksensä
hyödystä. Näyttää siltä niinkuin eivät suuriakaan välittäisi tehdä
jotakin -- mutta pyydäppä heitä istumaan hiljaa muutaman hetken
tai kuuntelemaan kärsivällisesti pitkäveteistä puhujaa! Juuri
tämänkaltaiset henkilöt saavat helposti sen päähänpiston, että
liikeasiat ovat kaikki kaikessa. Heidän mielestään ovat filosoofit
pelkkiä houkkioita, jotka tuhlaavat aikansa tyhjään puhumiseen ja
viisastelemiseen.

Voisi täyttää monet sivut kuvailemalla jokaista näitä kolme tyyppiä,
mutta meidän täytyy nyt ainoastaan aivan lyhyesti käsitellä kutakin.
Lukijan ei sentähden millään lailla tule ajatella, että nämä
muutamat huomautukset sisältäisivät seikkaperäisen luettelon niistä
hyveistä tai paheista, jotka näille tyypeille ovat ominaisia. Niitä
pidettäköön ainoastaan "pikakuvina", vaikkakin ne pari selittävää
sanaa, jotka ovat lausutut, voivat mahdollisesti olla jonkinmoisena
lähtökohtana aineen tarkempaan tutkimiseen. Kardinaalisten merkkien
hyveet ovat toimi ja tekeminen, niiden paheet hävitys ja voimanhukka.
Ne vastaavat maata eli nousevaa merkkiä.

"Tamasiset" eli kiinteät henkilöt ovat täydelliset vastakohdat.
Heillä on elinvoimainen luonteensävy. He nauttivat elämästä ja ovat
levollisia. He eivät rakasta vaihtelua, ainakaan sen itsensä takia;
mutta kun heittäytyvät toiselle tolalle, tapahtuu se perin juurin
kuten maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen ovat taas kiinteitä --
seuraavaan maanjäristykseen. Kuten eräs nykyajan kirjailija on
sattuvasti lausunut, "he seisovat paikallaan ja maailma pyörii
heidän kanssaan". Yhden asian he ymmärtävät täydelleen ja se on
perinpohjaisuus. Kun "kiinteä" henkilö ottaa jonkun asian tehdäkseen,
tekee hän sen perinpohjin, olkoon hyvää tai pahaa. Heidän huomattavin
hyveensä on vakavuus ja heidän paheensa itsepäisyys. He vastaavat
aurinkoa.

"Sattvisilla" eli muuttuvilla henkilöillä on älyllinen luonteensävy.
Tämä tyyppi on kahden edellisen välillä, vaikka kummastakin
eroitettuna. Se edustaa ihmiskunnan vaihtelevaa, mukautuvaa
elementtiä ja sen perusominaisuus on sympatia. Eivät kuitenkaan
kaikki "muuttuvaiset" ihmiset ole miellyttäviä, samaten kun eivät
kaikki ole todella sattvisia: ihmiskunta ei kokonaisuutena vielä
ole saavuttanut sitä kehityksen kohtaa, joka vaaditaan tämän
tyypin ilmestymiseen. Muuttuvaiset merkit edustavat siis eräässä
merkityksessä niitä tarkoitustaan vastaamattomia ja epäonnistuneita
olentoja maailmassa, joilla ei ole kylliksi kardinaalisten merkkien
lujuutta taikka kiinteiden "arvoa ja merkitystä" esiintyäkseen
hallitsijana tai voittajana jollakin alalla. Toiselta puolen pidetään
heistä tavallisesti paljon enemmän kuin muista tyypeistä ja ovat
usein toisille "kaikki kaikessa". Niiden hyve on mukautumistaito,
niiden pahe epäröiminen. Ne vastaavat kuuta.

Sen jälkeen on meidän tarkastettava neljää elementtiä -- tulta,
maata, ilmaa ja vettä.

Tuli vastaa henkeä ja sitä luovaa voimaa, joka alati muodostaa ja
muuttelee muotoja, yhä luovana ja hävittävänä. Se vastaa myös Jupiter
ja Mars planeettoja, luonnon miespuolista prinsiippiä.

Maa vastaa ainetta, "mulaprakriti", tiivistävää tendenssiä,
kiinnittävää, hillitsevää, sitovaa, rajoittavaa, toteuttavaa voimaa,
joka aina ympäröi henkeä muodoilla ja pakoittaa sen jäämään niiden
kahleisiin, tai ainakin painamaan niihin oman leimansa. Se vastaa
luonnon naispuolista prinsiippiä, Venusta ja Saturnusta.

Ilma vastaa ajatusta (mind), tuota ihmeellistä kaksinaista
muokkailijaa (dual-tempered manipulator), joka itsessään ei ole
henkeä eikä ainetta, mutta osa kummastakin, ollen henkeen verraten
aineellinen ja aineeseen verraten henkinen. Alati se järjestää,
luokittaa ja muuttelee muotoja ja on siten myös muotojen rakentaja,
mutta myöskin niiden hävittäjä. Se vastaa Merkuriusta, mies- ja
naispuolista eli lapsi-prinsiippiä, ollen sisäisesti hermafrodiitti.

Vesi vastaa tunnetta, maallisten muotojen liuvotinta ja ilmamuotojen
kannattajaa; välittäjää ja uudestaan synnyttäjää. Vettä käytetään
sekä kiinteiden että kaasumaisten aineitten pesemiseen ja tulen
sammuttamiseen. Ja vesimerkkien luonteenomaisia ominaisuuksia voidaan
käyttää kaikkiin samantapaisiin tarkoituksiin, mielen tai ruumiin
puhdistamiseen, taikka kummankin tahraamiseen, asiainhaarojen mukaan.
Se on passiivinen eli puolueeton.

Jos lukija omistaa muutamia minuuttia tämän taulun tutkimiseen ja
sitten lukee merkkien lyhyet selitykset 37 ja 38 sivulta äsken
sanotun valossa, niin on hän löytävä perusteen paljolle, joka ensin
on näyttänyt hänestä sangen mielivaltaiselta, kun taas 60 sivulla
oleva kuva esittää paljoa paremmin kuin mikään sanallinen, vaikkakin
tarkka kuvaus eri vaikutusten yhteistoiminnan.

       *       *       *       *       *

Jäljellä olevat luvut on sarja kirjoituksia, jotka tek. aikaisemmin
on julaissut "Modern Astrologyssä" (liite 1904). Ne ovat julkaisijan
luvalla tähän uudelleen painetut, koska ne käsittelevät kysymyksiä,
jotka johtuvat useimmille edelliset sivut lukeneelle henkilölle
ja koska tek. ei luule kykenevänsä selvemmin asiaa selittää, kun
hän sen niissä on tehnyt. On mainittava että jokainen kirjoitus
alkuaan oli aijottu vasta alkaville; mahdolliset toistelut ja
epäjohdonmukaisuudet suotanee sentähden anteeksi.



B-JAKSO.



VII LUKU.

Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen
tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.


Eräs ystävällinen kirjeenvaihtaja lähetti meille muutama aika
takaperin palasen _Reynolds Newspaper'ista_ sisältäen ensimäisen
eräästä kirjoitussarjasta, joka kosketteli "luuloteltuja tieteitä",
jotka kirjoitukset voivat olla hyvinkin hyödyllisiä kääntämällä
ajattelevien ihmisten tarkkuuden niihin aineisiin, joita ne (ainakin
tämän esimerkin mukaan) sangen pintapuolisesti käsittelevät ja
jotenkin halveksivasti tuomitsevat.

Tila ei myönnä toistaa kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta
tavallisuuden mukaan näkyy, että sen tekijä ei ole todella tutkinut
ainetta, vielä vähemmin sitä koetellut. Satunnainen havaintojen
tekijä kompastuu säännöllisesti astrologisten laskujen geosentriseen
lähtökohtaan; tässäkin meille ilmoitetaan, että "kun Galilei väitti,
että maa pyörii auringon ympäri, eikä aurinko maan, sai astrologia
kuoliniskun" -- aivan niinkuin myöhemmällä huomiolla voisi todistaa
kerran tunnustetun totuuden vääräksi! Siitä huolimatta tulee jokainen
ajatteleva ihminen, joka ei syvemmin ole ainetta tutkinut aivan
luonnollisesti, milt'ei välttämättä sen tapaiseen havaintoon, niin
että kukaan ei tuntene vastenmielisyyttä arvostelijaamme kohtaan.

Kysymyksen ydin on paljoa syvemmällä kuin pintapuolisesti katsoen
voisi luulla, ja ainetta ei voida kokonaisuudessaan käsitellä tässä
sen teknillisten vaikeusten tähden; mutta pääasiallinen kohta on:
ovatko vanhat (tai uudet) astrologit huomanneet geosentrisille
laskuille perustuvien ennustustensa olevan tosiseikkain kanssa
yhtäpitäviä? Jos niin on, raukeaa kirjoituksen tekijän väite tyhjiin.

Mutta onko niin? "Ei", kuten aikamme viekkaat ilmoittajat sanovat,
_"elkää luottako minun sanaani! Ottakaa itse selvä asiasta!"_ Ostakaa
käsikirja, piirtäkää oma horoskooppinne ja tutkikaa sitä; tai antakaa
se luotettavan astrologin tehtäväksi. Jos olette ymmärtäväinen,
ette odota jokaisen seikan esiintyvän aivan täsmälleen, olkoon
kysymys luonteestanne tai elämän kulustanne, sillä selvä on, että
miten tosi astrologia lieneekin, ei astrologin arvostelu ole
erehtymätön, ja tästä arvostelusta riippuu selitys melkein yhtä
suuressa määrässä kuin horoskoopin viittauksista, samaten kuin
lääkärin taudin määräys yhtä paljon riippuu hänen omasta opistaan ja
taitavuudestaan kuin myöskin niiden taudin oireiden tarkkuudesta ja
seikkaperäisyydestä, joita potilas tai hänen hoitajansa on lääkärille
ilmoittanut. No niin, jos näette luonteen- ja elämänkuvauksen olevan
tuntemienne tosiseikkojen kanssa yhtäpitäviä, ei päästä minnekään
johtopäätöksestä, jos vaan olette rehellinen ihminen. Sillä on aivan
yksinkertaisesti typerää otaksua, että sellainen yhtäläisyyksien
sarja riippuisi pelkästä sattumasta.

Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka
tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta
samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin
saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka
ympäri maa ja planeetat kiertävät -- mitä astrologin on käsiteltävä?
Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista
niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi
ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen
maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu
suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään
arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta
lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen
asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei
vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että
maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.

Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat
todella auringon pyörivän maan ympäri -- ainakin sananmukaisemmassa
tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee"
tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa
henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat
meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta
katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän
keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat
omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena,
joskaan ei todistettuna tietona.

Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty
geosentrisesti -- joka on vallan toista kuin väite, että astrologia
olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja
tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.

Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että
tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä
johtopäätöksistä:

Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus
ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein
järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti
tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi
olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen
hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten
olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut,
että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi
hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli
juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen
onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai
hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun
astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle
viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä
vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei
johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien
vaikutuksen olemalla varoillaan.

Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin
syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole
kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta.
Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia,
asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta
ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia,
eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan
väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati
käytetään todistelun perustana.

Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat
pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka
tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset
astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä,
vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on
mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.

Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen
kokonaisuudessaan:

Jos seuraamme astrologian historiaa, huomaamme, että tiede (väärä
nimitys) ei tule enemmän tieteelliseksi, vaan vähemmän. [Tämä on totta,
mitä tulee esim. aikakauteen Rooman vallasta keskiaikaan. Myöhempänä
aikana on astrologia kumminkin huomattavassa määrässä uudistunut.]
Sen pääasiallisempana tehtävänä myöhempinä aikoina on ollut ihmisten
tulevaisuuden ennustaminen. Nyt ovat kaikki filosoofit yksimielisesti
selittäneet, että emme voisi toivoa sitäkään onnen murusta, joka
meillä nyt on, jos tietäisimme tulevaisuutemme. Siitä huolimatta
pyrkii ihminen alati tulevaisuuden tietämiseen. Jos tähtitaivas
ei sitä hänelle paljasta, on hän kääntyvä itsensä puoleen ja löytävä
elämänhistoriansa kirjoitettuna omien käsiensä sisäpuolelle. Siten
syntyy kiromantia, johdettuna "signatuuri-opista" joka selitti, miten
jokaisen kasvin lehdellä oli kirjoitus, joka ilmaisi minkä taudin
parannuskeino se oli.

Toiselta puolen ellei ihminen voi tuntea tulevaisuuttaan
välittömästi, voi hän sen tehdä välillisesti. Anna hänen ainoastaan
perin juurin tuntea itsensä, oman luonteensa, ja hän tietää, miten
on meneteltävä välttääkseen karit ja saadakseen suotuisan tuulen
lyhyelle purjehdukselleen halki elämän.

Viimeinen lause ilmaisee niin selvästi oman vakaumuksemme, että
tahdomme ainoastaan lisätä:

"Ja paras keino tämän päämäärän saavuttamiseen on oman horoskoopin
huolellinen tutkiminen, joka mieluummin on hänen itsensä tehtävä."

Sillä syntymän horoskooppi on todella elämän kartta.



VIII LUKU.

Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.


Tavallisimpia huomautuksia astrologian suhteen on, että on
naurettavaa otaksua, että esim. Venuksella on jotakin rakkauden
kanssa tekemistä, tai Marsilla sodan, koska nämä ovat ainoastaan
planeettojen mielivaltaisia nimityksiä, jotka tähtitieteilijät ovat
miellyttävällä viittauksella muinaiseen mytologiaan keksineet, mutta
joita käyttivät ainoastaan tuntomerkkeinä ollenkaan ajattelematta
niiden sisältöä -- oikeastaan katunimien tapaan sattumalta valittuja.

Epäilemättä tämä on totta, ainakin mitä tulee nykyisiin
tähtitieteilijöihin, ja sopisi luulla, että astrologeillakin olisi
uskottu olevan kyllin järkeä tämän ymmärtämiseen! On todella
ihmeteltävää, että joku on voinut olla huomioon ottamatta sitä
asianlaitaa, että tämä selvästi on ensimäinen miete, joka esiintyy
tutkijan tajunnalle.

Mutta kun persoonallinen tutkimus meidän päivinämme osoittaa,
että Venus ja Mars samaten kuin kaikki muutkin planeetat todella
ovat tekemisissä niiden asioiden kanssa, joita mytologia niiden
osaksi lukee, silloin ei ainoastaan ihmettele sitä "kummallista
yhteensattumaa", että nämä nimet ovat yleisesti käytännössä, vaan
joutuu vastustamattomasti siihen johtopäätökseen, että tuskinpa
sattuma tai runollisen mielikuvituksen lento johti kreikkalaisia
antamaan "satumaisille" jumaluuksilleen niitä ominaisuuksia, jotka me
tänäpäivänä tapaamme samannimisten planeettojen herrauksissa.

Totuus on, että mitä pitemmälle ulottaa tutkimuksiansa tähän
suuntaan, sitä selvemmäksi tulee, että taruissa on tähtitieteellinen
ja astrologinen sisältö. Toisin sanoen, tullaan siihen vakaumukseen,
että kreikkalaisilla oli joku sisäinen tähtitieteellinen oppi, jota
eivät meidän tiedemiehemme ole huomanneet, taikka olivat heidän
salaperäiset sankarinsa ja jumaluutensa perintöä joltakin vanhemmalta
kansalta, joka oli omistanut sellaisen tiedon. Itse asiassa ovat
meidän tutkijamme tulleet siihen kohtaan, että meidän päiviemme
edistyneimmät astrologit koettavat vanhojen "satujen" avulla
laajentaa tietojaan planeetillisista prinsiipeistä. Niin valaisevia
ovat nämä tarut niille, joilla on todellinen astrologinen avain.

Valitettavasti on tässä mahdoton esittää konkreettista esimerkkiä,
koska siihen vaadittaisiin syvempää tutustumista astrologian
teknikkaan, kuin tavallinen lukija ehkä omistaa, jolle nämä sivut
erityisesti ovat omistetut. Tärkeätä on mainita, että on huomattu
vasta havaituilla planeetoilla Uranuksella ja Neptunuksella olevan
ominaisuuksia, jotka ihmeteltävällä tavalla ovat yhtäpitäviä
samannimisten jumaluuksien hyväksyttyjen luonteensävyjen kanssa.
Nämä asianhaarat etupäässä johtavat meitä uskomaan tiedon elävän
lähteen olemassa oloon, tosin salassa tämän maailman viisailta,
mutta siitä huolimatta ilmoitettu (niille, joiden intuitsiooni on
herännyt) maailman taruissa ja traditsiooneissa -- kertomuksissa,
jotka sananmukaisesti tulkittuina näyttävät olevan tylsän typeryyden
ilmaisuja, mutta ovat kuitenkin kaikkien taiteilijoiden ja
runoilijoiden innostuksen tyhjentymättömänä lähteenä, ja omistavat
varmaan varsinaisen totuuden elinvoimaisen elementin, koskapa eivät
milloinkaan kuole. Ja näyttää sitä niinkuin tämä salattu tieto ajan
tullessa ilmestyisi sattumalta johtaen tuttua tietä myöden "uusien"
planeettojen löytämiseen (tai jälleenlöytämiseen).

Mutta ei kukaan ajatteleva ihminen tule milloinkaan hyväksymään
mitään filosoofista järjestelmää eli edes muodostelemaan omaa
ajatusjärjestelmäänsä ainoastaan ulkoapäin tulevan väitteen
vaikutuksesta. Hänelle se ei ole totuus ennenkuin se on sulannut
hänen omaan tajuntaansa tai tullut oman kokemuksen vahvistamaksi.
Ja sentähden täytyy niiden, jotka rupeavat huomaamaan, että
astrologiassa piilee aavistamattomia totuuden elementtiä, ryhtyä
sen perussääntöjen persoonalliseen opiskeluun sekä persoonallisesti
tutkia niitä ilmiöitä, joiden sanotaan johtuvan planeettojen
vaikutuksista.

Ottakaamme yksinkertainen esimerkki. Mars edustaa tulista,
positiivista, ulkonevaa prinsiippiä, _aistimia_, ja Saturnus kylmää,
negatiivista, pidättävää prinsiippiä, _ymmärrystä_. Hankkikoon lukija
itselleen kuluvan vuoden efemeriidit (esim. Raphael's Ephemeris,
hinta 6 penceä kuluvalta vuodelta ja 1 shillinki kuluneelta),
merkitköön ne päivät, jolloin kuu ja Mars ovat neljännyksessä
toisiinsa, samaten kuu ja Saturnus. Edellinen tapahtuu esim. 19
p. marrask. sekä 4 ja 18 p. jouluk., jälkimäinen (1, 14 ja) 28 p.
jouluk. 1906. Kauvan ei ole viipyvä, ennenkuin sattuu muutamia
"yhteensattumisia". Ja vaikka ei yksi pääskynen kesää tuo, ei sen
poisjääminenkään toiselta puolen osoita talven tuloa. Sentähden
vaaditaan tämän laatuiseen tutkimiseen kuukautta pitempi aika. Mutta
kaikissa tapauksissa on se jonkinlainen koe, jonka kuka tahansa voi
tehdä, miten vähissä hänen aikansa lieneekin. Ei se suinkaan vaikeata
tai monimutkaista ole!



IX LUKU.

Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.


Astrologiassa on niinkuin kaikissa muissakin inhimillisen tutkimuksen
esineissä taikauskoinen puolensa.

Mutta ennenkuin voimme tätä ainetta käsitellä, täytyy ensin
selvittää, mitä "taikauskolla" ymmärretään. Selvää on, että se
aivan yksinkertaisesti ei voi olla sitä uskonnollista, tieteellistä
tai valtiollista taikauskoa, jota kaikki oikeaoppisuus pilkkaa,
sillä siinä tapauksessa olisivat kaikki profeetat ja uudistajat
(reformaattorit) taikauskoisia. Sillä eihän ole elänyt ainoatakaan
uusien ajatusten tienraivaajaa tai vastenmielisten oppien julistajaa,
jonka oikeaoppisuus ei olisi taikauskoiseksi leimannut ja kaikella
lailla vainonut ja kahlinnut.

Tahdomme siitä syystä koettaa muodostaa taikauskon määrityksen,
jossa ei ole oikeaoppisuuden vaihtelevia määräyksiä ja jota ei
kahlehdi lahkorajoitukset: sillä mielen taikauskoisuus on sama, jos
se esiintyy vastahakoisuutena kulkea tikapuitten alatse tai uskona
ijankaikkiseen kadotukseen.

Määrittelemme taikauskon _muotojen palvelemiseksi, kun sitä
prinsiippiä, joka antaa muodoille elämää, ei enää huomata_.

Siten näemme esim. kunnioituksen rikkaita kohtaan olevan taikauskoa,
koska kunnioitamme heitä syystä että ovat rikkaita, eikä koska heidän
rikkautensa ilmaisee kohtuutta, ahkeruutta, rehellisyyttä ja kuntoa.
Samaten isänmaallisuus, kun se saattaa meitä alhaiseksi arvostelemaan
ja halveksimaan toisia kansoja ja samalla ylistämään omaa; sillä
isänmaanrakkaus osoittautuu teossa eikä kerskailussa. Jos avioliitto
on solmittu ilman todellista yhteyttä, jonka ainoastaan rakkaus
synnyttää, on se taikauskoa ja johtaa kaiken muun taikauskon tavoin
orjuuteen. Ja siten voisi esimerkkiä monistella.

Mutta me palaamme erikoisalallemme. Jos itsenäinen tutkija omin
päinsä tutkii asiaa, saattaa hän hyvin pian päättää, onko astrologia
taikauskoa vai ei. Hän on pian huomaava, että kaikkien muinais- ja
nykyajan astrologien väitteet ovat ainakin pääasiallisesti
tosia. Venus hallitsee rakkautta, Mars sotaa, Saturnus valtaa ja
Jupiter viisautta j.n.e. mitä tulee toisiin pääkohtiin. Miten
mielivaltaiselta eri merkkien planeetillisten hallitsijain jako
alussa tuntuukin, on se toiselta puolen näyttäytyvä yhtäpitäväksi
tosiseikkojen kanssa ja toiselta puolen on tuo näennäisesti
satunnainen järjestys todellisuudessa huomattava määrättyjen
sopusointuisten yhdistysten ja ryhmittelyjen seuraukseksi, vaikka
se ei heti selvinnyt tajunnalle. Taikauskoinen elementti esiintyy
oikeastaan vasta silloin, kun tutkijasta täydelleen pätevien
todistusten nojalla on tullut harras oppilas. Ja juuri se henkilö,
jota oli niin vaikea vakuuttaa, jota varten tarvittiin niin paljon
"silminnähtäviä" todistuksia, ennenkuin hänen epäuskonsa voitettiin
-- juuri se henkilö joutuu helpoimmin astrologisen taikauskon
uhriksi! Palataksemme määritykseemme pidämme taikauskona muodon
säilyttämistä, josta elonprinsiippi on poistunut -- aivan kuten
joku hyväilisi kuollutta. Ja juuri tällä lailla astrologinen
taikausko saattaa osoittautua: ei nähdä selvästi sitä prinsiippiä,
joka on jonkun laskun, ennustusmetoodin tai arvostelun pohjana.
Jos koskettelisimme kaikkia niitä kohtia, jotka tässä esiintyvät
joutuisimme liian pitkälle aineen tekniikkaan, mutta tyypillisen
esimerkin tahdomme mainita.

On olemassa erilaisia järjestelmiä, joiden mukaan ennustetaan elämän
tulevia tapauksia, jota teknillisesti kutsutaan "suunnan (direction)
laskemiseksi". Mutta harvat huomaavat, että useimmat järjestelmät
ovat prinsiippinsä puolesta samanlaisia ja eroavat ainoastaan
metoodissa. Siten on monilla astrologeilla tapana laskea, että
meridiaanisen liikkeen yksi aste vastaa yhtä elämänvuotta, voimatta
puollustaa menettelyään muulla lailla kuin sanomalla seuraavansa
"Ptolemaioksen metoodia" -- huomaa Ptolemaioksen metoodia, eikä
prinsiippiä. Ja nämä samaiset astrologit voivat kiivaasti vastustaa
muita metoodeja, kuten esim. "etenevää horoskooppia", jonka mukaan
arvellaan planeettojen liikkeellä syntymän jälkeen olevan muodosteleva
sivuvaikutus syntymähoroskooppiin, saattamalla siinä piilevät
erikoiset ominaisuudet ja vaihteleva kohtalo toimiviksi, skaalan
mukaan "päivä vuodesta".

Ja kuitenkin ovat nämä kaksi todellisuudessa yksi. Sillä
meridiaani etenee keskimäärin asteen päivässä: ja tämä on "päivä
vuodesta" -skaalan mukaan sama kuin aste vuodessa. Nyt on se prinsiippi,
jonka mukaan lasketaan päivä vuodesta, perustettu niille yleisille
vastaavaisuuksille luonnossa, jossa pienempi kuvastaa suuremman,
ja pienempi näyttää niin sanoaksemme projisioituvan suuremmalle.
Vuorokausi on ympyrä, pyörä ja semmoisena se on osa vuodesta, joka
on toinen ympyrä, ajanjakso tai pyörä. Tämä on prinsiippi, jonka
helposti saattaa ymmärtää ja erilailla sovelluttaa käytännössä;
toinen asia on, myönnetäänkö vai kielletäänkö sen käytännöllinen
sovellutus jokapäiväisessä elämässä. Toiselta puolen ei näytä sillä
tavaksi tulleella metoodilla, joka mittaa elämän kulun meridiaanin
asteitten avulla, olevan mitään järjellistä perustaakaan näyttää
se pelkältä "taikauskolta", jota sokeasti seurattiin, koska sen
oli ottanut käytäntöön joku suuri ajattelija, jolla oli prinsiippi
hallussaan ja sovitti sen tällä tavalla tehtäväinsä mukaan, mutta
jonka jälkeläiset matkivat ainoastaan metoodia ymmärtämättä sen
sisältöä.

Ja sellainen menettely -- esiintyköön lakitieteessä, lääketieteessä,
ennustuksessa tai astrologiassa on lopulta juuri taikauskon itse
olemus.



X LUKU.

Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo.


Historiallisen tutkimuksen ei ole vielä onnistunut todistaa,
että planeettavertauskuvat olisivat tähän asti kuluneella ajalla
varsinaisesti muuttuneet.

Jos tämä tosiseikka oikein arvattaisiin, huomattaisiin sen olevan
äärettömän suuresta merkityksestä. Sillä me näemme, että muodot
kuolevat, tavat vanhentuvat, kansakunnat häviävät ja sivistykset
loppuvat, ainoastaan Elämä elää edelleen.

Erehdys kuolee hitaasti, mutta lopulta se kuitenkin menehtyy; Totuus
on Fenix-linnun lailla kohoava tuhastakin.

Tästä päätämme, että Elämällä ja Totuudella on yksi ominaisuus
yhteinen: _ne pysyvät_. Niin että saatavissa olevien tosiseikkojen
hiukankin huolellinen tutkiminen saa meidät aivan toisiin
johtopäätöksiin kuin arvostelevan tutkimuksen puutteessa -- nimittäin
että nämä vertauskuvat olisivat mielivaltaisesti valitut pelkistä
mukavuussyistä ja että ne siitä lähtien toistetaan samasta syystä.

Miksi olisi näitten vertauskuvien kohtalo ollut, onnellisempi kuin
kielen, jos tämä todella pitäisi paikkansa? Miksi ne olisivat
pelastuneet sen julman lain hävityksestä, joka romaanisten kielten
pater-sanasta on tehnyt saksalaisen Vater?

Miksi?

Ei näytä löytyvän mitään järjellistä ennakolta määrättyä syytä niin
kadehdittavaan poikkeukseen luonnon yleisistä tapahtumista. Sentähden
kuuntelee sitä suuremmalla halulla selitystä, että korkeammalle
kehittyneet olennot kauvan sitten antoivat nämä vertauskuvat
maailmalle ja että samaiset vertauskuvat siitä asti ovat pysyneet
sentähden, että niillä on n.s. todellinen elävä yhteys ainakin
metafyysillisessä merkityksessä niiden planeetillisten voimien
kanssa, jota ne edustavat, että ne oikeastaan ovat näiden voimien
vertauskuvia, samaten kuin lippu on kansan vertauskuva ja pysyy
muuttumattomana ja hyvin säilytettynä niin kauvan kuin kansa on
kyllin voimakas sitä ylläpitämään ja puolustamaan.

Tutkikaamme nyt näitä seikkoja silmällä pitäen ja historiasta
välittämättä vertauskuvien kokoonpanoa ja merkitystä ja katsokaamme
edelleen, voidaanko itse vertauskuvassa huomata mitään merkkiä niistä
ominaisuuksista, jotka lasketaan planeetoille kuuluvan. Historiasta
emme välitä, koska luotettavimmat historijoitsijat voivat erehtyä
ja varmimmat alkulähteet eivät aina ole täysin epäämättömiä, koska
historia lievimmin sanottuna edustaa ainoastaan yleisen mielipiteen
vaihtelevaa mittapuuta. Tila ei salli tällä tavoin käsitellä useampia
kuin yhtä vertauskuvaa, ja me valitsemme sen planeetan, jonka
vaikutus juuri paraillaan (toukok. 1904) on suurin, sodan jumalan
Marsin.

Tässä näemme ristin ympyrän yläpuolella. Ikuisista ajoista asti on
ympyrä ollut hengen (Äärettömyys) vertauskuvana (elämänä ilmestyvä)
ja risti -- tai neliö, saman merkin toisinto -- aineen (Rajoitus)
vertauskuvana (muotona ilmestyvä). Ymmärtääksemme, etteivät nämä
ole mielivaltaisesti valittuja merkkejä kuten sanat sähkösanomassa,
merkkikirjoituksessa, vaan päinvastoin parhaat mahdolliset kuvalliset
edustajat niissä piileville asianomaisille aatteille, on tarpeen
omistaa vähän -- tai ehkä paljon -- keskitettyä ajatusta näiden
kahden elementaarisen kuvan sisällisille ominaisuuksille, jotka
kuviot ovat kaiken geometrian, niin jopa kaiken matematiikan pohjana
ja joiden keskinäinen suhde on kaikkina aikoina ollut suurimpien
sielujen syvimmän mietiskelyn esineenä. (Jos lukija ei tahdo tätä
vaivaa nähdä, niin sitä ei ainakaan voi auttaa minkäänlainen
kaunopuheliaisuus tai selittävät kuvat tekijän puolelta.)

        O---------+

Otaksuen siis, että näiden kahden merkin sopivaisuus myönnetään,
tahdomme palata Marsin vertauskuvaan. Tässä on risti ympyrän päällä:
aine eli muoto on koroitettu hengen tai elämän yli ja hallitsee
sitä, tämän (joka, se muistettakoon, on loppumaton) pyrkiessä aineen
läpi pannakseen sen valtansa alle. (Venus esittää tietysti toista
äärimmäisyyttä, henki aineen hallitsijana, esitettynä taiteen
kaikissa, Venukselle pyhitetyissä muodoissa.)

Selvää on, että tämän kehityksen kestäessä tulee monta muotoa
hävitettäväksi -- hävitettäväksi ainoastaan antaakseen sijaa
uudemmille ja korkeammille muodoille, sillä henki on aina luova,
hän hävittää ainoastaan uudistaakseen, tappaa ainoastaan tehdäkseen
enemmän eläväksi, musertaa ainoastaan vahvistaakseen.

Ja eikö tämä ole Marsin, sodan ja urotöiden jumalan, todellinen
luonto? Ei mitään rauhaa, jota ei ole taistelulla saavutettu, ei
lepoa, jota ei ole työllä hankittu. Toisenlainen rauha on pelkkää
orjuutta ja hitautta. Eivätkö vanhat siis ole valinneet oikeata
vertauskuvaa voiman ja taistelun jumalalle?

Onko Mars-planeetalla mitään tekemistä tämän hävittävän voiman
kanssa, sen saa tietää ainoastaan käytännöllisten kokemusten kautta.
-- Huomatkoon lukija luonteensävynsä niinä päivinä, jolloin kuu
ja mars ovat huonossa aspektissa [katso Raphaelin kuluvan vuoden
efemeriidejä] (0, 90, 180 asteen etäisyys) ja iloisen toimintansa,
milloin aspektit ovat hyvät (60 ja 120 etäisyys). Hän on pian tietävä.



XI LUKU.

Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys.


Sanottakoon heti, että astrologinen tiede, eli jos niin tahdotaan
luuloteltu tiede, on oikeastaan symbolisen järjestelmän
tutkimista, joka itseensä yhdistää suurimman syvyyden ja
äärimmäisen yksinkertaisuuden, niin ihmeteltävän laajaperäinen ja
mukautumismahdollinen järjestelmä, että se tuntuu tyhjentymättömältä
yhdistyksissään ja rajattomalta sovelluttamisessaan.

Jokainen tavallinen arvostelukykyinen henkilö myöntää tämän
ensimäisen lausunnon todenperäisyyden, jos hän viitsii edes
alkeellisesti tutkia ainetta; ja seuraava väite saavuttaa aivan
varmaan niiden hyväksymisen, joilla on ylevyyden tuntoa. Sillä
kuvittelemisvoimaan vetoaminen -- n.s. skaalan kummassakin päässä,
toiselta puolen suuremmoinen yksinkertaisuus ja toiselta alati
lisääntyvä monimutkaisuus -- on milt'ei vastustamaton.

Mutta helposti ei käsitetä symbologisen tutkimisen käytännöllistä
tulosta; niin jopa tuntuu vaikealta ajatella, että sitä olleenkaan
voidaan käytäntöön sovittaa. Vieläpä pelkkä nimitys "symbologia" tai
"symboliikka" riittää laimentamaan monen harrastusta, herättääpä
usein vastenmielisyyttä koko aineeseen. _Mitä symboliikka on,
ajattelevat he, muuta kuin joukko tavaksi tulleita merkkejä,
sattumalta kootut ja järjestetyt, kuten aakkosten kirjaimet?_
Ja he luopuvat aineesta, varsinkin ajattelevammat, hakeakseen
varmempaa tutkimusalaa, jättäen nämä harseat ei-oliot haaveksivalle
näkyjen-näkijälle ja yksinkertaiselle ihmeitten kaupustelijalle
mielenmukaiseksi huvin aineeksi. Sillä meidän aikamme on terveen
järjen aika; eikä mikään, joka ei kestä tutkimuksen säteenviskaajaa
ja järjen arvostelua saata toivoa pysyvänsä. -- Kuitenkin täytyy kai
löytyä jokin keino, millä koetella siihen määrin ilmamaista ei-oliota
kuin symboliikkaa. Ei suinkaan ole järkähtämättömästi sanottu, että
vertauskuvat ovat sattumalta valitut ja mielivaltaisesti sovelletut.
Tämä on päinvastoin perusteeton otaksuma, miten luonnolliselta se
tuntuneekin länsimaisesta luonteesta (joka juuri on taipuvainen
mielivaltaisiin metoodeihin yleensä), ja täytyy luonnollisesti
ensin tutkia asiaa, ennenkuin se voidaan hyväksyä. Tuntiviisari
kulkee kellon taulun ympäri, esittäen meille vertauskuvallisesti ja
selittäen ajan määrällisiä askeleita. Mutta ainoastaan pintapuolinen
ajattelija hylkäisi tuollaisen symboliikan, pitäen sitä sattumasta
riippuvana; sillä vähäisenkin ajatuksen täytyy osoittaa, että
on olemassa täydellinen vastaavaisuus maan oman liikunnon (joka
antaa ajanmitan) ja kellonviisarin liikkeen välillä, joka, vaikka
kahta vertaa nopeampi maan liikettä, on juuri siitä johdettu.
Sillä on vaikea ajatella, miten meidän nykyaikaiset koneelliset
ajanmittaajamme olisivat voineet syntyä, jos ei maa oman pyörimisensä
kautta olisi antanut vihiä sekä niiden välttämättömyydestä että
rakenteesta. Sentähden nähdään, että kiertävän viisarin vertauskuva,
joka näyttää ajan kulkua, näennäisesti tuntuu mielivaltaiselta, mutta
tarkemmin ajateltaessa huomataan sen suorastaan johtuvan todellisesta
luonnon tapahtumasta. Samaten on raha arvon vertauskuva, ja sen
hyöty (vielä enemmän, pelkkä sen olemassaolo) vertauskuvana riippuu
siitä sisällisestä voimasta, jolla se tuottaa tuon arvon. Sillä jos
sen arvo pienenisi, sen leima häviäisi, tai se hallitus, joka oli
sen takauksena, sortuisi, ei se enää olisi käypänä rahana, vaan
tulisi siitä pelkkä pelimarkka, kuollut muoto -- kaikkea elähyttävää
ajatusta vailla.

Ne planeettavertauskuvat, joita astrologiassa käytetään, ovat
niinikään varmojen valtojen ja voimien merkkiä -- niin sanoaksemme
ihmiskunnan aktiivisten ja passiivisten, varojen ja velkojen merkkiä,
ainakin yhtä todellisia ja yhtä peloittavia kuin ne Smk. p., joiden
alttarin edessä me joka päivä kumarramme. Ja niiden arvon voi myös
oppia, samaten kuin rahan helinän, käytännöllisen kokemuksen kautta
tekemällä jatkuvia kokeita. Siten edustaa esim. _aurinko_ henkeä
tai elämää, fyysillistä, mentaalista ja henkistä, jota vastoin _kuu_
kuvaa ainetta tai muotoa, samaten fyysillistä, mentaalista tai
henkistä. Nämä tekijät esittävät kuvannollisesti puhuen ihmiskunnan
kulta- ja hopeakulkua (yhdenmukaisuus on taas tarkempi kuin luulisi);
toiset planeetat ja niiden asemat eläinradassa osoittavat n.s.
metalliseoksen prosenttipitoisuuden jokaisessa rahassa, sellaisena
kuin ne lasketaan luonnon suuresta rahapajasta, sekä valtiota, jossa
se on käypänä rahana -- hengen, ajatuksen tai aineen valtakuntaa --
ja jonka merkit ovat siihen selvästi leimatut niiden nähtäviksi,
joilla silmät on.

_Minkälainen raha minä olen, ja missä näistä kolmesta valtakunnasta
olen oikeastaan käypä?_

Tähän kysymykseen voi vastata ainoastaan persoonallisen tutkimuksen
ja tarkastuksen avulla, sillä tässä eivät auta toisten ajatukset.
Kaikkien meidän täytyy itse opetella kävelemään ja uimaan; sama
on asian laita mitä tulee ajattelemiseen. Apua voidaan antaa,
mutta ainoastaan osoittamaan tutkimustapoja. Voidaan opettaa
ainoastaan astrologian aakkoset -- eläinrata merkkineen ja planeetat
liikkeineen. Ajatuksen, varsinaisen merkityksen täytyy jokaisen
löytää omasta sielustaan, juuri niinkuin maalari koettaa saada
selville jokaisen värivivahduksen merkityksen auringon laskiessa,
tai samaten kuin soittaja miettii sitä sävelmää, minkä hän on unessa
kuullut. Jos tämä totuus olisi uskonoppi ja me sen pappia, olisimme
nopeat "todisteluihin" ja liiaksi innokkaat "käännyttämään". Mutta
nyt se on tiede, ja sellaisena sen kanssa täytyy taistella; sillä
luonto piiloittaa saiturin tavoin kalleimmat aarteensa syvimmälle.



XII LUKU.

Luonteen suhde kohtaloon.


"Luonne on kohtalo", on sanottu niin monta kertaa, että sitä on
ruvettu pitämään loruna. Mutta se seikka, että se pidetään loruna ei
suinkaan vaikuta asiaan, sillä jokainen suuri totuus pysyy loruna
sille, joka sen arvoa ei käsitetä.

Ryhtymällä tarkemmin tutkimaan aineen filosoofista puolta tahdomme
nyt tutkia luonteen vaikutusta astrologisiin ennustuksiin. Sillä
vakava astrologinen oppilas tarvitsee edistyä aivan vähäsen
huomatakseen, että vaikutusvalta, jonka hän tietää olevan toimessa,
syntyy toisella tavalla kuin hän oli ajatellut, tai vaikuttaa eri
lailla eri henkilöihin. Hänen laskunsa ovat kyllä oikeat ja tietonsa
luotettavat. Vaikutusvoima toimii selvästi, mutta soittaa niin
sanoaksemme toisessa sävellajissa.

Tahdomme esim. otaksua, että kyseessä oleva vaikutusvoima on _Marsin
ja Auringon_ yhdessä-oleminen, joka on johtunut planeettojen
etenevästä liikkeestä syntymän jälkeen. Nyt hän näkee, että
se vaikutusvoima, joka muuttaa toisen ihmisen oikeaksi himon
tulivuoreksi, vaivaa toista kuolettavana kuumeena; riistää yhdellä
iskulla hänen naapuriltaan kunnian ja aseman jonkun äkkipikaisen,
huonon teon kautta; jota vastoin se toiselta puolen varustaa
neljännen niin loppumattomalla tarmolla ja voimalla, että vaikeudet,
jotka olisivat saaneet kaikki muut epätoivoisina peräytymään,
voitetaan vihdoin loistavasti vastustuksien ja voitokkaan taistelun
jälkeen. Kuinka voi näin olla? Mikä on tämän yhden ainoan
alkuvaikutusvoiman, marsin ja auringon, kirjavan ilmestyksen
salaisuus.

Salaisuus on niiden sisäisessä _luonteen erilaisuudessa_, joihin
vaikutusvoima kohdistuu. Kuten kadulle lankeava auringonsäde
heijastaa täällä kuolleen kiviseinän, tuolla korean-keltaisen
ilmoituslehden, vielä pitemmällä savustuneen kunnianarvoisen puun
vihreät lehdet ja valautuu lopulta avonaisesta akkunasta nuoren pojan
kullankeltaiselle päälle, se on sama auringonsäde, jonka prismalla
voi jakaa seitsemään eri väriinsä, mutta -- se heijastaa juuri
sen valon, joka on vallitsevana siinä esineessä, jolle se sattuu;
lyhyesti sanoen, valonsäteet eivät ole erilaisia, vaan kuvauksen
muut tekijät: sama on laita, mitä tulee jokaiseen astrologiseen
"aspektiin" ja sen vaikutukseen. Vaikutusvoima on yksi, mutta
ihmiset vastustavat sitä erilailla, heidän rakenteensa, mentaalisen
ja moraalisen "myötäjäistensä" mukaan -- sanalla sanoen luonteensa
mukaisesti.

Palataksemme esimerkkiimme -- yksi riittäköön kyseessä olevan
prinsiipin selvittämiseen -- merkitsee _Mars ja Aurinko_ jotakin
määrättyä: eläimellistä luontoa, jota tässä Mars kuvaa ja johtaa,
elähyttää hengen ääretön tarmo, jonka vertauskuvana on Aurinko.
Tulos riippuu sisäisen luonnon tai "luonteen" kehityksestä, toisella
puolen inhimillinen eläin tai ankara kuume (äsken voimistunut ruumis
vapautuu jälkimmäisessä tapauksessa voimakkaalla ponnistuksella
monien vuosien sairaaloisista kokoomisista) tai toiselta puolen
ajattelematon ja turmiota tuottava kiihotus; tai jos sielu on
saavuttanut todellisen tasapainon, merkitsee se tulvantapaista tarmoa
ja toimintahalua, joka tavallisessa elämässä tulee hyvään tarpeeseen,
mutta saattaa myös palvella erityisiä tarkoitusperiä.

Astrologinen työ näyttää siis jossain määrin samalta kuin langaton
sähköittäminen, koska sekä lähettävä että vastaanottava kone on
otettava lukuun; erittäinkin jälkimäinen, koskapa vastaanotetun
sanoman lopullinen muoto on siitä riippuva.

Nämä mietelmät, joiden oikeuttamisen ja välttämättömyyden osoittaa
pienikin astrologian käytännöllinen tutkiminen, vievät meidät kahteen
tärkeään johtopäätökseen:

1). Että on turha vaiva koettaa lausua minkäänlaisia ennustuksia,
ennenkuin luonteen laatu on otettu huomioon, koska juuri tämä on
problemin "määräävä tekijä".

Toinen johtopäätös on edellisen seuraus tai ehkä pikemmin sen
käännetty väitös. Sillä koska on huomattu noiden kahden tekijän,
"ympäristön" (s.o. astralinen tai tähtivaikutus) ja "luonteen"
(s.o. henkinen kehitys) vaikuttavan toisiinsa -- ei ainoastaan
jokaisessa yksityisessä elämässä, vaan niinkuin me yhdenmukaisuudesta
voimme päättää elämästä elämään jälleensyntymisien sarjassa --
koska, sanomme, on huomattu nämä vaikutukset ja vastavaikutukset
samanlaisiksi kuin tieteen "voima" ja "vastus", niin täytyy toisen
elämän "luonteen" tuloksena olla toisen elämän "horoskooppi". Siis
voimme muodostaa toisen johtopäätöksen seuraavasti:

2). Että synnynnäisen luonteen voi lukea syntymähoroskoopista, joka
osoittaa silloin ruumistuneen minän yleisen tilan sekä nykyisen
elämän pääasialliset tilaisuudet.

Viimeiseen ja rinnastavaan johtopäätökseen joudumme niin sanoaksemme
tahtomatta ja tietämättä, koska pikemmin tunnemme kuin päätämme,
että syntymähoroskooppi ei välttämättä osoita sitä luonnetta, joka
meillä nyt on, sillä tätä nykyä voi se olla jonkun verran kehittynyt,
sivistynyt tai vääristynyt.

Oi, niin harvat meistä huolivat tätä nykyä luonteestaan, koska olemme
niin hartaasti kiintyneet seuraamaan menestyksen kangastuksia, että
oikea sana olisi ehkä -- kuolettunut!



XIII LUKU.

Ennustamisen ja astrologian suhde toisiinsa.


Pintapuolisen tarkkaajan mielestä saattaa tämä asia näyttää
päivänselvältä. Sillä maailmanmiehen kannalta katsottuna saattaa
luulla astrologian yksinomaiseksi tehtäväksi "tulevaisuuden
ennustamisen"; sillä ei olisi sen enemmän syytä olemassa-oloonsa,
vaan olisi se käytännöllisesti katsottuna yhtä tarpeeton kuin tuo
suuresti ylistetty tähtitiede. Voisi siis aivan yksinkertaisesti
sanoa: edellytys, _astrologia_; seuraus, _ennustaminen_.

Mutta filosoofinen aisti, joka enemmän työskentelee saavuttaakseen
totista tietoa ja tutkiakseen elämän syvempiä salaisuuksia
kuin tarkatakseen markkinoita ja kootakseen rikkauksia -- se
näkee kysymyksen aivan toisessa valossa. Todella tieteellinen
aisti, joka on tullut siihen johtopäätökseen tai ehkäpä vaan
arvioimaan, että astrologia perustuu luonnonlaeille, hän arvostelee
ennustuksen ja astrologian suhdetta samaten kuin kemisti arvostelee
koetuslasi-koetta -- jonka on tehnyt ainoastaan näyttääkseen
totuuden (tai missä määrin on lähennellyt sitä) tunnetuista
yleisistä laeista johdetuissa päätelmissään. Sillä tieto tulevista
tapahtumista ei sinänsä anna taitoa muuttamaan asiain kulkua; siis
ei voi ajattelevalla ihmisellä olla suurtakaan halua kurkistaa
tulevaisuuteen ainoastaan saadakseen tietää "mitä tulee tapahtumaan",
t.s. tyydyttääkseen uteliaisuuttaan; ja hän on siitä syystä karttava
kaikkia ennustuskokeita ainoastaan niiden itsensä tähden.

Tässä kuulen jonkun muistuttavan: "Mutta miksi ette kaiken terveen
järjen nimessä voi välttää sitä, minkä tiedätte tulevan tapahtumaan?"

Tämä on varsin oikeutettu kysymys, vaikka siinä on eräs poikkeus
todistelun suorasta viivasta. Lyhyesti sanoen on syy se, että te
ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki astrologiset ennustukset,
persoonalliset, yleiset ja kansalliset riippuvat määrättyjen
vaikutusvoimien tuntemisesta, jotka toimivat määrättynä aikana.
Ja jokainen yritys ennustaa varmasti perustuu otaksumalle, että
kyseessä olevat henkilöt näiden vaikutusten alaisina toimivat
juuri samalla lailla kuin arki-ihminen tiettävästi toimii samojen
asianhaarojen vallitessa. Täydelleen yhtäpitävän tapauksen antaa
ennustus polkupyöräilijästä, jonka sanottiin kaatuvan eräällä
määrätyllä, liukkaalla paikalla radalla -- yhdeksässä tapauksessa
kymmenestä toteutuu ennustus. Mutta tästä ei seuraa, että määrätyt
vaikutusvoimat välttämättömästi aina aikaansaisivat samoja tuloksia,
sillä lopullinen tulos on vaikutusvoimien ja välittävän mediumin
yhteistyön kokonaissumma. Toisin sanoen, ihminen on tekijä,
joka on otettava yhtä paljon lukuun kuin planeetat. Ja vaikka
on täydellisesti totta, että useat ihmiset tulevat vastaamaan
määrättyyn vaikutukseen tavalla, jota tuskin voi kutsua muuksi kuin
puhtaasti koneelliseksi, löytyy kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka
saavat luulotellun profeetan tasapainosta ja antavat tilaisuuden
panettelijoille.

Luonteen vaikutusta kohtaloon kosketeltiin kuitenkin jo kylliksi
edellisessä luvussa, eikä tarvitse nyt ryhtyä siihen.

Tekijän mielestä on ennustaminen suuressa määrin omiansa koettelemaan
viisaan astrologian tutkijan tietoa niistä yliaistillisista
käsitteistä, joilla hän työskentelee, toisin sanoen, se on
omiansa kehittämään hänen arvostelukykyään, kykyä vertailla
toisiinsa tendenssejä, jotka niin sanoaksemme ovat jonkinlaisessa
kulmasuhteessa toisiinsa ja määrätä näiden tulosvoima siinä
suunnassa, jossa kokeen tai ennustuksen esine tulee liikkumaan.

Tuskin saattaa odottaa, että tilapäinen lukija ilman muuta on
hyväksyvä sen, minkä hän arvattavasti katsoo sangen kylmäveriseksi
koetukseksi päästä toteenkäymättömien ennustusten vaikeuksista. Moni
on kuitenkin huomaava sen totuuden itusen, joka löytyy annetuissa
selityksissä.

Vaikeus on puhtaasti objektiivisen aistin harkitsemistavassa.
"Joko asia on niin, tai se ei ole", on mielilause, ja jonkinlaista
osittaista menestystä eivät tunnusta tämäntapaiset hiukan
pintapuoliset ajattelijat. Tosin voi syystä yhä edelleen väittää,
etteivät minkäänlaiset selitykset tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, ettei
joku määrätty ennustus ole sanotulla tavalla käynyt toteen. Mutta se
ajattelematon otaksuma, että tämä todistaisi sen ajatusjärjestelmän
välttämätöntä heikkoutta, jolle ennustus perustettiin, tai ainakin
kyseessä olevan tietäjän epäluotettavuutta, on yhtä anteeksiannettava
kuin ajatusjohdoton. Ja sellainen ylenmääräinen ajatusten sekavuus
tai suhteeton arvostelu, jota tässä väitteessä pysyminen osoittaa,
ei varmaan saisi rangaistuksetta esiintyä jossakin todella tärkeässä
tapauksessa -- kuten esim. hovisääntökysymyksessä tai pyynnössä
tuloveron vähentämisestä!

Vaikka lopultakin täytyy tunnustaa, että astrologia tuo esille
täydellisen Lain, joka yksin voi selittää inhimillisen olennon
yhdistetyn luonteen, niin löytyy aina ihmisiä, jotka ainakin alussa
tahtovat koetella mielestään järjestelmän "todellista" arvoa, ja sen
puhtaasti maailmalliselta näkökannalta. Sentähden ei ole ihmeteltävä,
että tämänlaatuiset tutkijat kernaasti tahtovat tietää, "kenen kanssa
menevät naimisiin", "koska", ja "minkälainen tuo henkilö on", vieläpä
"minkälaiset hänen silmänsä ovat".

Ensinnäkin on huomautettava, että tämäntapaiset kysymykset kuuluvat
merkityksettömimpiin kokeisiin, joita astrologille voi asettaa, sillä
ylipäänsähän pidetään yhteiskunnallisia tapoja, lakitieteellisiä
tai uskonnollisia menoja naimasopimuksen tekemistä tärkeämpänä.
Usein esim. tapahtuu, että joku kysyy, "joutuuko hän milloinkaan
naimisiin", ja jos taas astrologi seuraisi menneitten vuosien
vaikutuksia, huomaisi hän kysyjän olleen sanan varsinaisessa
merkityksessä jo vuosikausia naimisissa. Myöskin tehdään kysymyksiä,
jotka koskevat arvopapereita ja osakkeita, liiketoiveita j.n.e.,
jolloin odotetaan astrologin voivan ennakolta määrätä tapauksen ajan,
vieläpä sen tarkan luonnonkin, ja muutamissa tapauksissa päivän,
jolloin se tapahtuu!

Totta puhuen, voi hän ainoastaan yleistyttää. Kuitenkin on tämä
yleistyttäminen, vaikkakin määräämätön, älykkäälle ihmiselle jostakin
todellisesta merkityksestä; ja itse asiassa tulee hän ehkä paremmin
toimeen ilman läheisempiä yksityiskohtia, joskin niitä olisi
mahdollinen antaa, sillä silloin on paljon pienempi vaara tarjolla,
että tarmo veltostuu, toiselta puolen pelosta -- ja toiselta
onnellisen tulevaisuuden seikkaperäisestä tietämisestä.

Edellisessä luvussa kosketeltiin sitä todellista syytä, miksi on
mahdoton ennakolta tietää yksityisseikkoja, eikä siis tarvitse
sitä edelleen selittää; sen sijaan tahdomme esittää yhdenmukaisen
tapauksen jokapäiväisestä kokemuksesta. Tähtitieteilijä voi
tarkkuudella ennakolta määrätä päivän, milloin pimeys tapahtuu, sekä
ne paikat maanpinnalla, mistä se näkyy. Kuitenkin on hänen mahdoton
sanoa, onko ilma selvä vai pilvinen. Ja mitä tulee viimeisessä
tapauksessa "näkyväisyydestä?" Samaten ei voida ennustaa ihmisen
elämänkohtalon yksityisseikkoja, ainoastaan ilmoittaa sen yleiset
piirteet.

Sanotun kuvauksena ja esimerkkinä ennustuksista, jotka sisältönsä,
vaikka ei kirjaimensa puolesta ovat käyneet toteen, kerrottakoon
seuraava:

Eräs tekijän ystävistä vieraili sukulaisensa luona ja varoitti erästä
perheen jäsentä että kuu ja Mars edellisen "suuntaamisen" kautta
olivat hänen horoskoopissaan tulleet vastakkaisiksi. Asianomaisen
kysymykseen, mitä tämä merkitsisi, vastasi hän: "Se pyrkii tekemään
teidät alttiiksi vaikuttimille, huolimattomaksi, ajattelemattomaksi,
varomattomaksi ja äkilliseksi teoissa; joudutte sentähden helposti
ajattelemattomuuden vaaroihin ja huoliin." Hän kysyi edelleen:
"Millä tavoin tulen kärsimään?" "No niin, sanoakseni yhden asian,
koska teillä on keittiö-osaston ylin valvonta, niin neuvoisin teitä
varomaan tulta, veitsiä ja leikkuuaseita yleensä."

Nyt kävi niin, että tuolla määrätyllä ajalla tapahtuikin onnettomuus,
mutta ei tulen kautta, ei myöskään minkäänlaisen leikkuu-aseen
aiheuttama, vaan kun kyseessä oleva nainen tuli nopeasti portaita
alas, kompastui hän sankoon, jonka palvelustyttö oli siihen
jättänyt, ja tällä tavalla, eikä niinkuin hän oli odottanut, tuli
onnettomuus, sillä hän sai syvän haavan reiteensä. Parannuttuaan
sanoi hän, että koska onnettomuus ei ollut tulen tai leikkuuaseen
aikaansaama, ei varoitus ainoastaan näyttäytynyt tarpeettomaksi,
vaan osoitti myöskin astrologian hyödyttömyyden -- ettei sanoisi
"petollisen vaativaisuuden". Totisesti ei voi sanoa tätä liian
järjettömäksi väitteeksi ja vaikkapa niin olisikin, voi tuskin
sellaisten asianhaarain vallitessa odottaa filosoofista arvostelua.
Mutta arvosteleva tarkkaaja huomannee, että 1) edeltäpäin oli sanottu
jonkinlaisen onnettomuuden tapahtuvan tällä ajalla; 2) että oli
varoitettu huolimattomuudesta. Kun ajattelee, että monet vuodet
useampien ihmisten elämässä kuluvat ilman sellaista onnettomuutta,
joka pakoittaisi heidät vuoteen omiksi, saattaa 1):n toteenkäymistä
tuskin laskea jokapäiväisen elämän tavallisiin vaihteluihin ja
toiselta puolen taas tuskin voitanee kieltää, että sangen suuri
huolimattomuus -- josta erityisesti oli varoitettu -- oli aiheuttanut
onnettomuuden.

Palataksemme lähtökohtaan -- onko hylättävä esim. ennustus
"onnettomuudesta matkalla", jos astrologi oli sitä mieltä, että se
tapahtuisi rattailla ajaessa, ja todellisuudessa tapahtuikin se
vaunua käytettäissä, tai koska hän ainoastaan ennusti onnettomuutta
lyhyellä matkalla lähemmin nimittämättä tämän onnettomuuden laatua,
ja tulisiko siihen olemaan syynä polkupyörä, automobiili vai juna?



XIV LUKU.

Horoskooppi ja ihminen.


Keskusteltaessa tapaa usein hyvin tavallisen erehdyksen ja se on --
että horoskooppi tekee ihmisen. Yhtä hyvin voisi sanoa, että räätäli
tekee ihmisen! Tosin hän muodostelee miestä; mutta miellyttävinkin
matkamies liikkuisi ainoastaan kömpelösti huonosti sopivassa puvussa,
jota vastoin toiselta puolen kaunis mies ei suinkaan tule vähemmän
miellyttäväksi, jos hän on "hyvin puettu".

Sama koskee horoskooppia; ihminen ei ole horoskoopin tulos, vaikka
tämä niin sanoaksemme järjestää sen liikevapauden asteen, mikä
hänellä on; horoskooppi joko enentää tai vähentää hänen kykyään
ilmaista todellista itseään.

Tässä kohden vertaus räätälistä näyttää olevan enemmän paikallaan,
kuin ensi näkemällä luulisikaan -- sillä ihminen valitsee
horoskooppina niinkuin ostaja valitsee räätälinsä ja pukunsa.
Vertauskuvaa saattaa vielä jatkaa, sillä ajatelkoot ne, joilla nyt on
"huono horoskooppi", etteivät "suuremmasta hinnasta" ole hankkineet
itselleen parempaa.

Tämän selvittämiseksi kerrottakoon seuraava esimerkki. Otaksukaamme,
että tarkastettavanamme on mies, jolla on "Saturnus toisessa
huoneessa". Huolimatta kaikista ponnistuksistaan on hänen aina vaikea
saada tuloja ja menoja yhtä suuriksi; tehköön mitä tahansa, aina ovat
kuitenkin menot suuret ja tulot niukat; ja hänen tekisi mielensä
nurista "myötäjäistensä" johdosta, kadehtia paremmin varustettua,
jonka ponnistukset elantonsa ansaitsemiseksi palkitaan yhä kasvavalla
menestyksellä.

No niin, hänen olisi pitänyt maksaa suurempi hinta vaatteistaan,
niin olisi saanut paremmat! Toisin ja suoraan sanoen: hänen olisi
edellisissä elämissä tullut ahkeroida saadakseen tasasuhtaisuuden
vaistomaisen tunteen, joka on naapurinsa huomattava ominaisuus ja
joka tekee sen, ettei tämä osta enempää tai vähempää kuin tarvitsee,
niin että hänen toiselta puolen ei tarvitse kärsiä sellaisen varaston
suuruudesta, jonka hinta laskee, eikä taas toiselta puolen joudu
tappiolle olemalla pakoitettu ostamaan sopimattomalla ajalla.
Käyttääksemme itämaalaista sanaa: olisi valmistanut itselleen
paremman "karman". Epäilemättä hän sen nyt tekee: tämän elämän vaivat
ovat hänelle annetut ainoastaan tuottaakseen hänelle nämä hyveet,
joiden puutteen tähden hänen menestyksensä nyt on ehkäisty; vaikka,
totta puhuen, hänen nykyiset vaivansa ovat ainoastaan välttämättömiä
seurauksia hänen hitaisuudestaan tai huolellisuuden puutteestaan
edellisen elämänkokemuksen aikana -- aivan yksinkertaisesti sen
keinulaudan toinen pää, jonka hän itse on pannut liikkeelle.

Itsestään ymmärtää (tai pitäisi ymmärtää), että tämä on ainoastaan
karkea kuvaus siitä sisäisestä prinsiipistä, totuudesta, jota
tahdomme selvittää. Lukijan sisäiselle aavistukselle on jätettävä
ajatuksen täydentäminen sen eri haaroissa niin pitkälle kuin saattaa
olla tarpeen velvoittamatta tekijää jokaisessa "erikoistapauksessa"
jatkamaan sovelluttamista jonkinmoisen filosoofisen Euklideksen
avulla. Kuitenkin on olemassa yksi kohta, jossa meidän täytyy hiukan
viivähtää.

Tarkastakamme vielä kerran räätälikuvaamme. Joskus saattaa huonoon
varustukseen olla syynä muukin kuin kitsaus, köyhyys tai aistin
puute. Voi esim. "kuluttaa loppuun" vanhan puvun tunteaksensa itsensä
oikeutetuksi hankkimaan uuden. Tai saattaa erinäisten toimien takia
käyttää vanhaa, eli hylättyä pukua. Vaikea ei ole sovelluttaa
vertauskuvaa, sillä joskus saattaa tuntua, että joku sielu saa kantaa
"muutama numero liian pientä" horoskooppia -- jos tämä sielu on
saavuttanut sellaisen kannan, että se tahtoo läpikäydä ne läksyt,
jotka maallisella elämällä on opetettavana jatkaakseen kehitystään
muualla; mutta sellaiset tapaukset ovat tietysti harvinaisia. Tila
sallii ainoastaan viitata mainittuun ajatukseen, mutta monet lukijat
tulevat helposti ymmärtämään sisäisen prinsiipin.

Mitä horoskooppiin tulee, saattaa vielä tehdä sen väitteen,
että jollei horoskooppi meitä "tee", miksi meille sitten niin
ylimielisesti uskotaan kaikki siinä näkyvät rajoitukset. Puhuaksemme
vielä kerran vertauksen muodossa voimme vastata tähän kysymykseen
seuraavasti: Eihän räätälikään tee miestä, mutta ottaa hänestä mitan!
Ja valmis puku on näiden mittaamisten tulos.

Viisas isä ei anna pojalleen uusia vaatteita ennenkuin vanhat ovat
tyystin kulutetut ja hän on uusien ja parempien vaatteiden tarpeessa.
Ja meidän taivaallinen Isämme on yhtä viisas.



XV LUKU.

Yleiskatsaus ja loppulause.


Saattaa olla syytä loppuluvussa pääkohdilleen kerrata ne asiat, joita
jälkimäisissä luvuissa on käsitelty. Ei ole ollut mahdollista esittää
kauttaaltaan perusteltu tai täydelleen yhtäjaksoinen päätelmäseuraus,
koska jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu erityiselle
yleisölle; kuitenkin on tekijä koettanut mahdollisuuden mukaan
tehdä jakson ainakin ajatuksen joskaan ei käsittelytavan puolesta
yhteenkuuluvaksi. Ehkä ainoastaan ensimäisen kirjoituksen voidaan
sanoa kaikissa suhteissa vastaavan sitä nimeä, jolla jakso alkuaan
julaistiin siinä aikakauslehdessä, jota varten eri kirjoitukset
ensiksi valmistettiin. Astrologian "järjellinen perusta" näyttäytyi
siksi tunnustetuksi totuudeksi, että maailmankaikkeus (universum)
on mitä nimi ilmaisee -- ykseys; ja että aurinkokunta samaten on
ykseys. Planeettojen liikunnot tässä järjestelmässä eivät voi olla
satunnaisia, ei niistä myöskään puutu meille varattua oppia, jos vaan
olemme kykeneviä ymmärtämään niiden tarkoitusta -- yhtä hyvin voisi
väittää että fysioloogit tuhlaavat aikaansa ruuansulatuskoneiston
toiminnan tutkimiseen, koska se "vaan on koneellinen toimitus".
Sen jälkeen käsiteltiin geosentrista näkökohtaa ja näyteltiin,
että koska astrologiset laskut kokonaan perustuvat planeettojen
suhteellisille asemille, on vähästä tai ei mistään merkityksestä,
lasketaanko nämä asemat geosentriselta tai heliosentriselta kannalta.
Seuraava luku käsitteli planeettojen nimityksiä, miksi kutsutaan
Marsia sodan ja Venusta rakkauden jumalaksi. Lukijalle neuvottiin
yksinkertainen keino persoonallisen kokeen avulla saada selville,
onko mitään todellisuutta, jolle perustuu planeetoille omistetut
vaikutukset ja siten tuli selville, että todistusvelvollisuus lankeaa
planeetillisten vaikutusten kieltäjille, eikä hyväksijöille.
Neljännessä luvussa osoitettiin, että taikausko seuraa yhtäpaljo
taidetta ja tiedettä kuin uskontoa, se määriteltiin "muodon
palvelemiseksi, jossa eloa antavaa prinsiippiä ei enää huomata"
ja selitettiin yleisiä astrologisia metoodeja silmälläpitäen.
Seuraavassa luvussa tutkittiin planeettavertauskuvien sukuperää
ja arvoa. Sitten seurasi kirjoituksia, joissa tutkittiin
vertauskuvallisuuden käytännöllisyyttä ja luonteen suhdetta
kohtaloon, jolloin Mars-planeettaa käytettiin valaisevana
esimerkkinä. Seurasi sitte selonteko ennustamisen ja astrologian
suhteesta toisiinsa sekä esitys ennustamisen perusajatuksesta ja
sen sovelluttamisesta erikoistapauksissa näyttäen miten vaikea
on tarkalleen ennalta määrätä, minkä suunnan asiain kulku ottaa
määrätyssä tapauksessa. "Horoskooppi ja ihminen" nimisessä luvussa
selitettiin sitten lopullisesti mahdollisimman lyhyesti niitä
vaikeuksia, jotka esiintyvät henkilöille jotka astrologiassa
näkevät ainoastaan ennustustaidon, ja valaistiin kysymys niin
yksinkertaisella vertauksella, että se mahdollisesti loukkasi
"arvokkaimpiin" metoodeihin tottuneita henkilöitä.

Näissä kymmenessä lyhyessä kirjoituksessa on lyhyydestään huolimatta
käsitelty muutamia niitä alkuvaikeuksia, -- prinsiippejä ja
metoodeja koskevia vastaväitteitä -- jotka esiintyvät tavalliselle
tutkijalle, jotenkin (toivokaamme) vastaavalla tavalla.

Ne, jotka luonnostaan ovat pikemmin innostuvia tai ihanteellisia
kuin tieteellisiä ja ajattelevia eivät ehkä tule pitämään mainituita
väitteitä ja vaikeuksia minkäänlaisina loukkauskivinä. Käsitys, että
Aurinko on meidän järjestelmämme Hallitsija, joka majesteetillisena
liikkuu avaruudessa kuuliaisten henkivartijoiden, planeettojen,
seuraamana kukin tarkasti ja innokkaasti täyttäen erikoistehtävänsä
oikealla ajalla ja rytmillistä tanssia tanssien seuratessaan
herraansa iloisessa kulkueessa -- tämä käsitys varmaan vetoaa
enemmän heidän ylevyyden tuntoonsa kuin näyttäytyy havaintosarjalle
perustuvien johtopäätösten loogilliseksi tulokseksi. Emme myöskään
sanottua käsitystä sovelluttamalla loukkaa heidän ylevyyden tuntoaan,
jos ajattelemme, että jokaisella planeetalla on epälukuinen määrä
maallisia, inhimillisiä ja jumalallisia olentoja, kaikki yhtä
innostuneita jokainen vuorostaan tottelemaan ja palvelemaan herraansa
kuten planeetat itse ovat radoissaan loistavan päällikkönsä, Auringon
ympärillä, todella yhtä innostuneita ja ehkä yhtä iloisia, mutta
varmasti ei yhtä sopusointuisia palveluksessaan, eikä myöskään niin
verrattoman tietoisia hänen suuruudestaan, jota palvelevat.

Sillä, palataksemme vielä kerran maahan, se, joka juo, palvelee
Jupiteria ja joka pelaa, Marsia -- ja iloisesti, hyvässä uskossa!
Samaten tottelee kivi, joka putoaa kotkan kynsistä, rakkauden lakia
(tai käyttääksemme tieteellistä lausetapaa, vaikka sillä on sama
merkitys, painolakia). Kuinka suuri onkaan eroitus tämän tajuttoman,
koneentapaisen kuuliaisuuden ja rakastajan ja jumaloitsijan
vapaaehtoisen uhrilahjan välillä, yhtä suuri kuin levitetyin siivin
lentävän kotkan itsetietoisen tasapainon ja putoavan kuolleen kiven
järjettömän liikkeen välillä, kiven, joka yhä kiihtyvällä nopeudella
lähestyy välttämätöntä kohtaloaan -- yhteentörmäystä maan kanssa.

Kun kieltäytyy palvelemasta planeettoja tai oikeammin Jumalallisen
Tahdon kosmillisia edustajia, joiden näkyvinä merkkeinä planeetat
ovat ja kun kieltää niiltä uskollisuutensa, niin on se jotenkin
samaa, kuin joku "väittäisi" että maa "ei liiku" ja "kieltäytyisi"
liikkumasta sen mukana. Mutta ymmärtää niiden sisäinen luonne,
työskennellä niiden kanssa jumalallisen vapaan tahdon osallisuuden
voimasta, tai olla samaa jumalallista vapaata tahtoa käyttämällä
riippumaton niiden erityisestä vaikutuksesta -- on niinkuin joku
itsetietoisesti seuraisi maata sen radassa ja mielin määrin saattaisi
astua syrjään ja jäädä yksin seisomaan avaruuteen. Sanokoot ne, jotka
tämän taitavat, mutta ainoastaan ne: "Minä johdan tähteni" tai "Minä
en alistu planeettojen vaikutusten alle."

Astrologia julistaakin todella planeetillisten vaikutusten oppia,
mutta se opettaa myös vapautumista näistä vaikutuksista. Sillä
ihmisen tahto on vapaa, ja todellinen Ihminen on jumalallinen.
Mutta tuohon vapautumiseen on matka pitkä ja vaivaloinen. Ja hänen,
joka tahtoo sen matkan tehdä, täytyy ensin tutkia karttaa, kuten
lohikäärmeen tappajan ensin täytyy hankkia tieto eläimen olopaikasta
ja tutkia sen tapoja.

"Sic itur ad astra." Polku on zodiaakki, auringon tie. Ritari on
todellinen ihminen. Miekka on ihmisen jumalallinen tahto, jota
horoskoopissa esittää aurinko. Ja lohikäärmeitä olemme me itse --
meidän alempi "minämme" kaikissa vaihtelevissa valepuvuissaan.
Astrologian tutkiminen sen ulkonaisessa, eksoteerisessä muodossa on
ainoastaan askel tiellä. Ja tämäkin voi vielä olla askel alaspäin,
jos sillä ei ole korkeampaa päämaalia kuin pelkkä tieto.



LISÄLUKU.

Lasten kasvatus astrologian valossa.

(Kirj. Alan Leo.)


Saattaako ajatella ihmistä, jonka olisi mahdoton arvostella
auringon loistoa ja ihanuutta? Miten on sen sielun laita, joka ei
iloitse auringon säteistä, jotka vuodattavat uutta voimaa kaikkiin
kappaleisiin ja saattavat kaiken kasvi- ja eläin-elämän muodot
täydelliseen kypsyyteen?

Koeta ajatella maailman kaikkeutta, jonka keskestä puuttuu aurinko.
Ajattele kaikkia pimeitä ja kolkkoja paikkoja maapallolla ja vertaa
niitä valoisiin ja iloisiin. Koeta sitte kuvitella, mitä olisi
maailma tai vielä enemmän planeettajärjestelmä ilman aurinkoa! Ei
kukaan, jota ei alhaiset huolet ja halut ole täydellisesti sitonut
maahan ja sen katoaviin tavaroihin voi olla aurinkoa katsellessa
tunnustamatta ja kunnioittamatta sen yltäkylläistä voimaa ja
ihanuutta.

Tämä totuus on tehnyt astrologiseen mieleen niin syvän vaikutuksen,
että se on herättänyt hänet syvästi ja tarkasti tutkimaan
auringon hienompia vaikutuksia ihmiskuntaan kokonaisuudessaan.
Tieteellisyyteen kallistuva astrologi on vuosikausia kestäneiden
tutkimusten jälkeen ja tarkkoja tauluja tekemällä tullut siihen
vakaumukseen, että löytyy 12 selvästi toisistaan erotettavaa
ihmistyyppiä, joista kukin on syntynyt eri säteen alla. Nämä seikat
ovat johtaneet intuitiiviseen totuuden ymmärtämiseen itämaisissa
kirjoituksissa ja vanhassa semiläisessä opissa, joiden mukaan
jokainen inhimillinen olento on "palanen jumaluudesta", elävä,
kuolematon kipinä ainoasta, suuresta keskustulesta, kaikkialla
läsnäolevasta, kaikkivaltiaasta Jumalasta.

Nykyaikainen tähtitiede rupeaa tunnustamaan todeksi muinaisen
traditsionin monista aurinkokunnista, jotka elävät, liikkuvat ja ovat
Ainoan Korkeimman äärettömässä elämässä ja ikuisessa olennossa.

Nykyaikainen tähtitiede on vahvistanut uskoamme maailmankaikkeuden
järkähtämättömään lakiin, avaruuden häviämättömyyteen ja sfäärien
täydelliseen harmoniiaan.

Nykyinen astrologia laskee vahvan perustuksen totuudelle, että
kaiken ilmestyksen takana on syvä tarkoitus. Jos joku tätä epäilee,
ottakoon vähäksi vaivaksensa tutkia niiden lasten luonnetta ja
sävyä, jotka ovat syntyneet vuoden kahtenatoista kuukautena, jolloin
aurinko vuorotellen elähyttää ja herättää toimintaan eläinradan
kahdentoista merkin piilevät ominaisuudet ja tehköön sitte selvää
niitten lasten pääasiallisista erilaisuuksista, jotka ovat syntyneet
eri kuukausina. [Siltä tähtitieteelliseltä kannalta katsottuna, josta
tässä puhumme, alkaa jokainen kuu edellisen kalenterikuun 21 tai 22
päivänä, jolloin aurinko tulee sanottuun merkkiin.]

Yksinkertaisuuden takia ja välttääksemme mahdollisia sekaannuksia
voimme ottaa lukuun _ainoastaan jokaisen kuukauden neljätoista
ensimäistä päivää_, jolloin auringon vaikutus jokaisessa
merkityksessä on vahvin, seuraavasti:

_Huhtikuussa_ syntyneet lapset tulevat alttiiksi vaikuttimille,
anteliaiksi, itsepäisiksi, itsepintaisiksi, rohkeiksi, vaikeasti
hillittäviksi, mielikuvitukseltaan vilkkaiksi, eteenpäin pyrkiviksi,
kunnian- ja vallanhimoisiksi ja Oinaan tapaisiksi. (Aurinko -- Oinas)

_Toukokuussa_ syntyneet tulevat varovaisiksi, aroiksi, päättäviksi,
hitaiksi, työteliäiksi, tyynesti tai passiivisesti uskollisiksi,
aavistaviksi, kärsivällisiksi, vastustelemattomiksi, mutta
raivoisiksi, jos heitä todella kiusoitellaan: todella Härjän
tapaisiksi. (Aurinko -- Härkä)

_Kesäkuussa_ syntyneet tulevat kiintyneiksi omaisiinsa,
vaihteleviksi, mutta metoodillisiksi ja yksityisseikkoihin
kiintyviksi, opintoihin taipuvaisiksi, huolellisiksi, hyvin
älykkäiksi ja helposti oppiviksi, kuitenkin on heidän vaikea eroittaa
tunnetta ajatuksesta ja ovat vuorotellen ajattelevia ja aistillisia,
todella dualistisia tai Kaksoisten tapaisia. (Aurinko -- Kaksoiset)

_Heinäkuussa_ syntyneet tulevat tunteellisiksi, ujoiksi,
vaikutuksille alttiiksi, sekä hyväilyä ja huomiota kaipaaviksi,
haaveellisten unelmien ja mielikuvitusten uhriksi, hitaiksi
ja kuitenkin viekkaiksi; he koettavat välillisesti saavuttaa
tarkoituksensa ja ovat sen ohessa hyvin kestäviä kuten Krapu.
(Aurinko -- Krapu)

_Elokuussa_ syntyneet tulevat ylevämielisiksi, uljaiksi ja rohkeiksi;
heillä on taipumusta mimiikkaan ja matkintaan, ovat rakastavia ja
kuitenkin samalla käskeviä sekä jalomielisiä kuten Leijona.
(Aurinko -- Leijona)

_Syyskuussa_ syntyneet tulevat arvosteleviksi, hermostuneiksi,
teräväpäisiksi, hyvin tarkkaaviksi, mutta hyvin alttiiksi ilman
muutoksille, aroiksi ja ujoiksi kuten Neitsyet. (Aurinko -- Neitsyt)

_Lokakuussa_ syntyneet ovat hienostuneita, taiteellisia, lempeitä,
hyvällä aistimuskyvyllä varustetut ja taipuvaisia vertausten
tekemiseen; heillä on ystävällinen mielen laatu ja humaaninen
luonteensävy, mutta joutuvat helposti tunneäärimmäisyyksiin, viippuen
ylös ja alas kuten Vaaka. (Aurinko -- Vaaka)

_Marraskuussa_ syntyneet ovat neuvokkaita, "vanhanaikaisia",
salaperäisiä, miettiviä, päättäviä ja tavallisesti vaiteliaita; mutta
kun suuttuvat, pistävät heidän terävät, myrkylliset sanansa kuten
Skorpionit. (Aurinko -- Skorpioni)

_Joulukuussa_ syntyneillä on nopea käsityskyky, ja he ovat sisäiseltä
luonnoltaan eteenpäin pyrkiviä, tuimia ja kovassa vireessä olevia;
he tähtäävät korkealle ja suoraan päämaaliin kuten todellinen
Joutsimies. (Aurinko -- Joutsimies)

_Tammikuussa_ syntyneet ovat ihanteellisia, tyynesti kunnianarkoja,
ahkeria, vakavia ja ajattelevia, ajoittain alakuloisia, mutta hyvin
jäykkäluontoisia ja lujia, kuitenkin muuttuvia ja oikullisia kuten
Kauris. (Aurinko -- Kauris)

_Helmikuussa_ syntyneet ovat älyllisesti hienostuneita, uskollisia
ja antautuvia, musikaalisia, syvämietteisiä, lujasti kiintyneitä
ystäviin, vakavia ja rauhallisia, hyvin humaanisia kaikissa
suhteissa, kernaasti vuodattaen tietonsa ja myötätuntonsa kaikkien
yli kuten Vesimies. (Aurinko -- Vesimies)

_Maaliskuussa_ syntyneillä on vieraanvaraiset tendenssit; he ovat
hyvin kiintyneet kaikkiin sieluttomiin eläimiin, luonnoltaan syviä
ja hiljaisia, käsittämättömillä sisäisillä tunteilla; heidän
myötätuntonsa toisia kohtaan on hyvin rikas ja he elävät mielellään
tunteissaan -- niin sanoaksemme mielenliikutusten meressä; he
rakastavat tavallisesti suuresti vettä ja heillä on monta yhteistä
ominaisuutta Kalojen kanssa. (Aurinko -- Kalat)

Nämä luonteen perusominaisuudet ovat aina olemassa, enemmän tai
vähemmän uinuvina tai toimivina asianomaisessa kuussa syntyneillä
lapsilla. Totta on, että niitä suuressa määrin muodostelee (tai
ehkä korostaa) kuun ja planeettojen (varsinkin edellisen) asemat
ja aspekti sekä huomattavassa määrässä myöskin horoskoopin nouseva
merkki. Ne soveltuvat erittäin niihin lapsiin, jotka ovat syntyneet
päivän sarastaessa tai puolenpäivän aikana. Mutta joka tapauksessa
tulevat ne olemaan tärkeitä varsinaisia tai sisäisiä ominaisuuksia --
todellinen _Deus ex machina_.

       *       *       *       *       *

Astrologia opettaa, että Jumala on Yksi, ei maailmankaikkeuden
ulkopuolella oleva, vaan maailmankaikkeus _itse_. Se opettaa, että
maailmankaikkeus on elävä, tunteva _kokonaisuus, Olento_ -- yhtä
suuressa määrässä kuin ihminen, joka itse juuri on lukemattomien
pienempien elojen järjestetty kokonaisuus, jota hallitsee
keskusjärki.

Kaikki se pyhä tieto, joka oli Egyptin oppineimmilla papeilla,
oli yhteydessä eläinradan merkkien kanssa, ja tämä oli kaikkien
niiden pyhien tarujen alku, joista nykyinen kreikkalainen
jumalaistarustomme polveutuu. Mutta ei tässä kyllin, kaikki uskonnot
ovat huomatut rakennetuiksi samalle häviämättömälle pohjalle.
Tätä johtopäätöstä ei voi välttää, jos käytetään vertailevaa
tutkimustapaa ja kaikkinainen lahkollinen ennakkoluulo poistetaan.

Suunnilleen joka 2,000 vuosi [riippuen tasauspisteen peräytymisestä,
jonka kautta päivänseisauspiiri kulkee toisesta tähtikuvasta
toiseen, tehden kierroksensa noin 26,000 vuodessa] tulee uusi eläinradan
merkki vaikuttavaksi ja suuria muutoksia tapahtuu maailman
uskonnollisessa ajatuselämässä; uusia opettajia ja uusia havaintoja
esiintyy saadakseen ihmiskunnan sopusointuun Jumalan Tahdon kanssa
kautta taivaallisten sfäärien. Sellainen aikakausi lähestyy taas;
helposti sen huomaavat ne, jotka osaavat nähdä ajan merkit.

Pythagoras opetti, että taivaankappaleet olivat kuolemattomia ja
jumalallisia. Hän vakuutti, että kaikki, sekä aurinko, kuu että
tähdet olivat jumalia. Aurinko oli maailmankaikkeuden Yleinen Sielu
ja jokainen sielu ja prinsiippi oli virtaus tästä Yleisestä Sielusta.

Astrologian sisäisissä mysterioissa annettiin vihityille salainen ja
ylevä tieto Jumalasta.



Lisäys suomennokseen.

H.K.K. Aleksein horoskoopin lyhyt selitys. Alan Leon mukaan.


Syntymähetkellä oli Skorpionin ensimäinen "dekanaatti" nousemassa,
ja Mars, sen herra oli Kravun merkissä (hyvin huono merkki tälle
planeetalle) ja yhdeksännessä huoneessa sekä neliö-aspektissa
Jupiterin suhteen. "Paha" planeetta Saturnus ja aurinko
olivat vastakkain. Tämä sekä Venus keskitaivaalla sijaitsivat
kuninkaallisessa Leijona-merkissä (Venus ja huomattava kiintotähti
Regulus olivat yhdessä). Niiden läheisyydessä nähdään Merkurius
Neitsy-merkissä (nykyisen tsaarin nouseva merkki).

Kuvaavaa on, että horoskoopin hallitseva planeetta Mars,
sotaplaneetta, oli "alennuksessaan" Kravussa -- vesimerkki sitäpaitsi
-- niin heikkona ja ahdistettuna, vastaten Venäjän tappiota merellä
tähän aikaan tai muutamia viikkoja jälkeenpäin.

Planeetta-asento tässä horoskoopissa on hyvin voimakas. Kuusi
planeettaa ovat "maan yläpuolella" edullisimmissa huoneissa,
yhdeksännessä ja kymmenennessä, useampien planeettojen ja ascendentin
sijaitessa kiinteissä merkeissä tietäen vallanhimoa, hyvän joukon
lujuutta, ettemme sanoisi itsepäisyyttä ja ylpeyttä.

Horoskooppi ilmaisee henkilön, joka pontevasti haluaa parannuksia,
joka koettaa muuttaa olevia oloja, sillä ensimäinen ja ainoa nouseva
planeetta on kuvan-särkijä Uranus. Mutta hänen menestyksensä ei tule
olemaan niin nopea ja vaikuttava kuin hän toivoisi, riippuen sanotun
planeetan sekä Saturnuksen taantuvasta liikkeestä.

H.K.K. hallitus tulee sentään olemaan huomattava suuremmista
uudistuksista ja edistyksistä kuin minkään hänen edeltäjänsä.
Uraninen vaikutus on hyvin vahva, ja neljä planeettaa kiinteissä
merkeissä osoittaa, että hänellä lienee kyllin lujuutta toteuttaa
uudistushaluansa.

Hän tulee saamaan monta äkillistä ajatusta ja jonkun verran
kallistumaan mystillisyyteen. Mutta vaikka hänellä on luonnollinen
taipumus filosoofiseen mietiskelyyn, tulee hän kokemaan sen merkin
estävää ja rajoittavaa vaikutusta, jossa on johtava planeetta Mars
yhdeksännessä huoneessa. Välttääkseen tätä täytyy hänen vapautua
oikeaoppisen kirkon vallasta. -- -- -- -- --

Vaikka hän ei kykene täyttämään kaikkia velvollisuuksiaan maatansa
kohtaan, tulee hän kuitenkin menettelemään suuremmalla viisaudella
kuin luullaan. Hänen puolisonsa vaikutus (Venus trini Uranus) tulee
sitäpaitsi pelastamaan hänet pitämästä liian sitkeästi kiinni
maallisen vallan perinnäisistä opinkappaleista. Hän tulee pitämään
paljon merestä ja olemaan huvitettu purjehduksesta. Monet ulkomaan
matkat [yhdeksäs huone tarkoittaa myös ulkomaan matkoja ja asioita]
osittain tuntemattomana, ovat myös osoitetut (Mars Rapu 9 huone).

Vasten tahtoaan tulee hän pakotetuksi tekemään liittoja ulkovaltojen
kanssa, jotka liitot tulevat enemmän hyödyttämään vieraita valtoja
kuin hänen omaansa. Hän tulee anastamaan vieraita alueita, mutta
niiden pitäminen käy hänelle vaikeaksi. Hän ei koskaan ole voittava
Englantia tai saava minkäänlaista etua tästä maasta (Mars Rapu
kvadratuuri Jupiter). Hän omaa salaisen kunnianhimon ja hyvän
diplomatian.

Hän tulee tekemään taitavia suunnitelmia vahvistaakseen vaikutustaan
Indiassa (samaten Suomessa, joka erään suomalaisen astrologin mukaan
on saman merkin alla kuin India), varmasti vakuutettuna että hän
yksin osaa viisaasti hallita tätä maata (Merkurius Neitsyt. Kauris;
Kauris 3 huone).

Hänen moraalinen ja älyllinen lahjakkaisuutensa on oleva tavallista
suurempi ja elleivät kansalliset ennakkoluulot saa liian suurta
vaikutusvaltaa, on hän osoittautuva Venäjän parhaimmaksi
hallitsijaksi; hänestä tulee itse asiassa enemmän kuin -- _toinen
Pietari suuri_. Jo yhdeksäntoista vuoden vanhana menee hän hyvin
onnelliseen avioliittoon, mutta kolmenkymmenen seitsemän vuotiaana
uhkaa häntä väkivaltainen kuolema.

K.K. Venäjän Perintö-Ruhtinaan ALEKSEIN Horoskooppi. (Kirjan alussa
horoskooppi) Syntynyt Pietarissa 12 p:nä elok. 1904 k:lo 0.30 j.p.p.

                      Huoneet
    Jousimies          1  7                        Kaksoset
    Kauris    Uranus   2  8  Neptunus              Rapu
    Vesimies  Saturnus 3  9  Aurinko, Mars         Leijona
    Kalat              4  10 Venus, Kuu, Merkurius Neitsyt
    Vaaka              5  11                       Oinas
    Härkä     Jupiter  6  12                       Skorpioni



VIITTEET:


[1] Tämä on jossain määrin väärin. Tutkimuksen korkeampi käytäntö
oli (ja on aina oleva) ihmisen, mikrokosmoksen todellisen luonteen
käsittäminen tutkimalla makrokosmoksessa eli maailmankaikkeudessa
huomattavia sukulaisuuksia (ja niiden vastineita). Siitä huolimatta
on lausunto todenmukainen, mitä tulee tähtitieteeseen, sillä se
on ainoastaan tuon todellisen tiedon ruumis, joka, miten kaunis
lieneekin, on kuollut, jos ei sitä elähytä oikea henki, eli se
sisäinen merkitys, jonka ilmiöt vertauskuvien muodossa esittävät.

[2] Tyydyttävämmin määritellään taikausko eräässä seuraavassa
luvussa (78 siv.).

[3] Sano kernaammin astrologinen, astrologi.

[4] The Astrologers Magazine'n elokuun vihkoon vuodelta 1890 on
otettu samanlainen, vaikka arvattavasti ei tässä mainittu horoskooppi
selityksineen. Sen on tehnyt v. 1668 Ormondin herttuan kappalainen
tri John Butler.

[5] Jos tämän kirjotuksen tekijä olisi omannut jonkun verran
leikillisyyttä, olisi hän muodostanut lauseensa hieman erilailla;
sillä jos hän todella tarkoittaa mitä sanoo, että oppineimmat miehet
vuosisatoja läpeensä seurasivat eksyttävää tiedettä, niin saamme
ehdottomasti sen käsityksen, että meidän aikamme oppineet, jotka
yksimielisesti ja halveksien tuomitsevat astrologian, saattavat olla,
kukatiesi ovatkin, aivan yhtä eksytetyt.

[6] Keplerin lausunto, sellaisena kun se tavallisesti esitetään,
kuuluu näin: Erehtymätön kokemus tapausten kulusta ja niiden kanssa
sopusoinnussa olevat taivaalla sattuneet muutokset ovat valaisseet ja
voittaneet vastahakoisen uskoni.

[7] Tämä on väärä, joskin tavallinen johtopäätös; sillä ei usko
enemmän kuin epäilyskään Kopernikuksen oppiin voi vaikuttaa
itsekohtaisen kokemuksen tosiseikkoihin. Mitä tulee astrologian
ulkonaiseen kansanmieleisyyteen, johtuu sen rappeutuminen aivan
toisesta syystä -- nykyisen sivistyksen enenevästä materialismista --
eikä loistavista otaksumista, jotka ei-ajattelevien ihmisten mielestä
ovat sillä todistettuja, että ovat "puhdasoppisia". Ei kukaan, joka
todella on tutkinut astrologiaa, voinne kieltää auringon olevan tämän
ajatusjärjestelmän keskustana; toiselta puolen ei asiaan mitään
vaikuta, liikkuuko maa kolmisuuntaisessa avaruudessa auringon ympäri
vai päinvastoin.

[8] Tässä on taas tekijän leikillisyyden puute onneton, sillä hänen
huomautukseensa sisältyy selvästi, että astrologian nykyisellä
kieltämisellä ei ole kyllin loogillista pohjaa!

[9] Eräässä äskettäin julaistussa kirjassa, jonka tekijä on
sama kuin Old Mooren, sanotaan, että vuosittain myydään 480,000
kpl astrologisia efemeridejä, ei almanakkoja, vaan puhtaasti
astrologisia, tavalliselle lukijalle tuiki tarpeettomia tiedonantoja.

[10] Taikka ehkä paremmin "yliluonnollisuuden", jumalallisuuden
tarvetta. [Alkuperäisessä tekstissä on sanaleikki: divination =
ennustus, divinity -- jumalallisuus.]

[11] Tämä on ehkä pelkkä otaksuma -- joka tapauksessa perusteeton.

[12] Tuttuja esimerkkiä ovat: Suomessa: se on tähdissä kirjoitettu,
syntyä hyvän (huonon) tähden alla, jovialinen, martialinen asettaa
horoskooppi; sekä englantilaiset: dis-aster, ill-starred, saturnine,
mercurial, venereal. Nämä kaikki ovat alkuaan puhtaasti astrologisia
lausetapoja.

[13] Lisää: tahi ihmisluonne paljastettiin.

[14] Tämä aine on selvästi käsiteltynä Modern Astrology'ssa. Voi. I
(uusi sarja), otsakkeena "The Construction of the Celestial Theme".

[15] Itse asiassa nykyaikana yleisesti käytetty.

[16] Alamme uuden kappaleen otaksuen, että lukija ehkä katsoo
tarpeelliseksi helposti löytää uudelleen tämän selvän ja oikean
esityksen. Tekijä jättää kuitenkin eläinradan aivan mainitsematta,
joka on huoneiden perikuva: ensimäisellä, toisella j.n.e, huoneella
on täydellinen vastineensa eläinradan ensimäisessä, toisessa j.n.e.
merkissä. Enemmän tästä tuonnempana.

[17] Tässä käytetty lausetapa (jota tekijä ei ole ennen tavannut)
lausuu ihanasti asianomaisen asunnon merkityksen. Se on syntymisen ja
uudestaansyntymisen (generation and regeneration) huone, toisaalta
aineeseen vaipuminen, ja toisaalta taas tulo henkisen luonnon
taivaanvaltakuntaan.

[18] Prof. Elmer Gates'in kokeet tarjoavat meille mieltä kiinnittävän
analogian, eli kuvallisen esityksen tästä muutoksesta. Hän huomasi,
että erilaisten älyllisten ja tunnekiihotusten, niinkuin vihan,
pelon, levottomuuden, toivon ja ilon vaikutuksesta haihtui ihosta
kummallisia elimellisiä tuotteita, löyhkääviä tai suloisia,
myrkyllisiä tai vaarattomia, tarkassa suhteessa kiihotusten laatuun
ja voimaan. Tämä tosiseikka on selvä ja koska yhdenmukaisuus on
täydellinen, antaa se aihetta paljoon ajattelemiseen.

[19] Uranus esim. on erittäin yhdistynyt sähköön, rautateihin ja
kaikennäköisiin itsetoimiviin koneisiin, Neptunus taas kaikenlaisiin
keinotteluihin, myöskin mereen. Tämä mainitaan ainoastaan esimerkiksi
niistä tiehyeistä, joiden kautta nämä kaksi kaukaista ja salaperäistä
planeettaa vaikuttavat suuren maailman elämään: älköön pidettäkö
varmana, että huomiot ovat koskeneet ainoastaan näin "maallisia
asioita".

[20] Huomaa, että tässä tarkoitetaan _puhtaita tyyppejä_, jotka
meidän yhdistetyssä sivistyksessämme ovat hyvin harvinaisia. Älköön
otaksuttako, että _kaikkiin_, jotka ovat syntyneet Marsin ja Venuksen
alla, sopii meidän selityksiimme, sillä toisten planeetojen
vaikutukset voivat muutella Marsin ja Venuksen vaikutukset melkein
tuntemattomiksi.

[21] Kuten edellä on huomautettu, on muistettava, että tässä
tarkoitetaan puhtaita, ei sekoitettuja tyyppejä. Kun sanomme
eroitettuna tunteesta, tarkoitamme oikeastaan, että tunne tässä on
piilevä, salassa, ei ilmestynyt.

[22] Alkuteoksessa on _Instructiveness, obstructiveness_.

[23] Maata edustaa horoskoopissa välillisesti ainoastaan ascendentti,
"nouseva merkki", eikä sillä siis ole mitään varsinaista merkkiä.

[24] Tämä on auringon rata taivaalla vuoden kuluessa -- toisin
sanoen ja auringosta katsoen, maan rata. Sekavuuden välttämiseksi
on kuitenkin mainittava, ettei eläinrata siinä merkityksessä kuin
sitä ylempänä on käytetty, ole missään yhteydessä samannimisten
tähtikuvien kanssa -- tai oikeammin siinä on todella yhteys, mutta
joutuisimme liian kauaksi aineestamme, jos sitä tässä tarkemmin
ryhtyisimme selittämään.

[25] On huomattava, että leikkauspisteet, mitä tulee eläinrataan,
eivät ole yhtä pitkällä toisistansa.

[26] Todellinen selitys on, että kosmilliseen taivaalliseen
kehitysjaksoon kuuluva _tähdistöjen_ vaikutus on kokonaan
eroitettuna _merkkien_ vaikutuksesta, joka kuuluu inhimilliseen ja
eläimelliseen kehitysjaksoon -- yleiseen ja yksilölliseen.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Astrologian järjellinen perusta - Lisäksi: Lasten kasvatus astrologian valossa" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.