Title: Suur-isänmaa - Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta
Author: Kara, Jalmari
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Suur-isänmaa - Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta" ***


SUUR-ISÄNMAA

Romaani menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta


Kirj.

KAPTEENI TERÄS [Jalmari Kara]



Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1918.



SISÄLLYS:

I. Isänmaan poika:

   1. Rintamalla.
   2. Nuori sankari.
   3. Ihmisten ilmoille.
   4. Vaikea matka.
   5. Kodin lämpöä.
   6. Muuan vainaja.
   7. Jäähyväiset.

II. Keksintö:

    1. Testamentti.
    2. Anoppi.
    3. Kotitarkastuksia.
    4. Professori.
    5. Soittoniekka.
    6. Omituinen vieras.
    7. Kustaa III.
    8. An Elise.
    9. 27.

III. Hapuilua pimeässä:

    1. Unelma todeksi.
    2. Satimeen.
    3. Shpalernaja.
    4. Haarniska.
    5. Vankikoppi 68.
    6. Maaliskuun vallankumous.
    7. Matka.
    8. Konttoristi.
    9. Libaussa.
   10. Suuret taipuvat.
   11. Harhaisku.
   12. Pako.
   13. Memento mori.

IV. Kuolemattomat:

   1. Vappu v. 1946.
   2. Aseisiin.
   3. Ratsuväkidivisioona.
   4. Hyökkäys.
   5. Savuavat kaupungit.
   6. Kurjuuden rintama.
   7. Pietarin valtaus.
   8. Rankaisuretkikunta.
   9. Kansa kuohuu.
  10. Rauhan enteitä.
  11. Häät Luolakoskella.
  12. Suur-Isänmaa.



I.

Isänmaan poika



I.

Rintamalla.


Tyynen kesä-illan läpikuultava kirkkaus syleili Missejoen
rauhoittunutta rintama-osaa. Surullisen suon lammikot, joiden pahalta
löyhkäävä, kellertävä vesi kätki myriaadittain taudinsiemeniä ja
pikkueläjiä, kiilsivät nyt lumoavina kuin lähteen silmät tuuheiden
ruohotupsujen välissä. Siellä täällä saattoi viitain lomitse erottaa
kapeat kapulakäytävät, joilta toisinaan kuului yksinäisten askelten
kopsetta; muuten olikin kaikki hiljaista.

Oli 22 p. heinäkuuta v. 1916. Päivän työ oli päättynyt ja suolla,
jossa äsken hääräili suomalaisten jääkärien vihreätakkinen parvi
turpeita kiskomassa, törröttivät nyt tyhjät työntövaunut ikäänkuin
mietteisiinsä vajonneina mustan suokuopan partaalla. Laukaustakaan
ei kuulunut. Vihollinen näytti antautuneen kesä-illan lumoihin, eikä
hautavahtien tarkkaava valvonta voinut panna merkille muuta kuin
autereisen savun keveät kiemurat jonkun viholliskämpän yllä, tai
sorsan viihdyttävän äännähtelyn joen ruohikossa.

Kompiaiset, joka kolmantena päivänä annettava lisäruoka, oli juuri
jaettu ja kämppä Untolan miehet istuivat verannantapaisella lavalla,
pureskellen hyvällä halulla juustoa ja leipää, jonka päälle he
olivat sivelleet ohuen kerroksen maukasta marmelaadia. Heidän
vihreät pukunsa olivat röhjääntyneet, jopa repeilleetkin ja heidän
känsäisissä käsissään oli työn ihoon-syöpynyttä likaa. Pari poikaa
pesi ruoka-astioitaan hiekalla ja vedellä, muutaman lätäkön reunalla
kyykistyneinä, ja vahtiin lähtijät tarkastelivat kiväärejään.

Kapulakäytävältä kuului askeleita ja jääkäri pöllähti tiheiköstä
verannalle, kädessään suuri paperitörttö.

-- Jokos lisuke on jaettu? Kuka minun osani on ottanut?

-- Tuossa on juustosi ja tupakkasi. Marmelaatisi on trinkpehherissä
hyllylläsi.

Rauhoittuneena avasi tulija törttönsä ja otti kauniin
viinimarjatertun käteensä, välkytteli sitä hetken aikaa toveriensa
himokkaiden silmien edessä ja pisti sitten tyytyväisenä suuhunsa.

-- Syöttekös te viinimarjoja, pojat?

-- Tietysti!

-- Niin minäkin.

Ja jälleen vaipui uusi terttu maiskuttelevaan suuhun.

-- Älä viisastele... Mistäs olet käsittänyt?

-- Kävinpä pionierikomppaniassa vieraisilla ja pimitin nämä kihojen
puutarhasta.

-- Etkä joutunut kiikkiin? Nehän vahtivat aarteitaan kuin
lohikäärmeet.

-- Niillä on nyt parempaa puuhaa, huomenna menee pionierikomppania
hyökkäykseen.

Penkiltä nousi kuin nakattu muuan nuori jääkäri. Hänellä oli laihat,
kulmikkaat kasvot, rohkea suu ja ihmeen luja otsa, jonka korkeuden
tumma, harjasmainen pystytukka jätti selvästi havaittavaksi. Hän
ei ollut kovin pitkä, eivätkä hänen hartiansa olleet leveät, mutta
rinta oli korkea ja omituisen pyöreä. Hänen ruskeat, palavat silmänsä
olivat harvinaisen kirkkaat.

-- Minnekä sitten? hän kysyi.

-- Sitä en tiedä, eivätkä he olleet siitä itsekään selvillä.

-- Pionierit! Ketä muita lähtee?

-- Ei ketään meikäläisiä. Pionierikomppania, joka tähän saakka on
ollut rintaman takana, viedään nyt koetukselle. Huomen aamulla
lähtevät.

-- No entä pojat? Mitä arvelevat?

-- Hurjalla päällä ovat. Ei ainakaan minun silmiini jänishousuja
osunut.

Kirkassilmäinen jääkäri astui mietteissään kämppään ja kiipesi
vuoteelleen.

Ennen pitkää hänen kuitenkin nähtiin nousevan ja kuumeen punaamin
poskin rientävän jonnekin.

Puhe oli silloin siirtynyt jo kokonaan toiseen aihepiiriin.







Home