Home
  By Author [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Title [ A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z |  Other Symbols ]
  By Language
all Classics books content using ISYS

Download this book: [ ASCII ]

Look for this book on Amazon


We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month
fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Uuden pirtin hyppijäiset - Yksinäytöksinen kansannäytelmä
Author: Numers, Gustaf von
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.
Copyright Status: Not copyrighted in the United States. If you live elsewhere check the laws of your country before downloading this ebook. See comments about copyright issues at end of book.

*** Start of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Uuden pirtin hyppijäiset - Yksinäytöksinen kansannäytelmä" ***

This book is indexed by ISYS Web Indexing system to allow the reader find any word or number within the document.



UUDEN PIRTIN HYPPIJÄISET

Yksinäytöksinen kansannäytelmä

Kirj.

GUSTAF VON NUMERS



Kuopiossa,
U. W. Telén & co,
1907.

O-Y. Kuopion Uusi Kirjapaino.



HENKILÖT:

_Sakki_, rikas torppari, vanhapoika.
_Franssi_, edellisen sisarenpoika.
_Esa_, Sakin renki.
_Tilta_, sakin piika.
_Lautamies_.
_Eräs pelimanni_.
_Eräs renki_.

Nuorta talonpoikaiskansaa.



Sakin torpan pihamaa, Vanha pirtti oikealla. Äsken salvettu uusi pirtti
vasemmalla. Aita ja veräjä maantietä vastaan perällä. Takana maisema.
Vasemmalla ramppiin päin tarhan aituus veräjineen.

Lauantai-ilta keskikesällä.


_Esa_ (Kiinnittää uuden pirtin lukkoa) (Laulaa:) Ei nyt enää, ei nyt
enä kesää marjat auta...

_Tilta_ (Tulee vanhasta pirtistä kiulu kädessä. Menee tarhaan ja alkaa
siellä lypsää. Näyttää olevan pahalla hatulla. Esa vilkasee vähän
vinoon taaksensa ja jatkaa laulamistaan korkeammalla äänellä.)

_Esa_. "Minun kultani rakkaus on ruostunut, kuin rauta."

_Tilta_ (tyrkkäsee lehmää). Seis' hiljaa siin' senki mööpeli.

    (Hetki äänettömyyttä.)

_Esa_ (laulaa vielä kovemmasti kiusoittaakseen.)

    Voi sinun hitto ko harmittaa
    Ko kultani hallaa muita --
    Sydäntäni mun viileksii
    Ja pitkin lapaluita. --

_Tilta_ (tiuskasee). Pir suus kii, ain su' täytyy ronist!

_Esa_ (käänteleikse) Ohoh!

_Tilta_. Jaa-ah! eks ol minnuu enne nähny? Lait sää lukk paikallas vaa
-- et se joskus reelaaki tulis! --

_Esa_. Vai niin -- kuuluk se sull. -- Niin! kyll mää ymmärä.

_Tilta_. Älä tee ittees viisaammaks, ko olet.

_Esa_. Nääks vaa! Kyll kai sää haurot niit kultamunniis taas. Onk
kaupat jo tehty klaariks tuall sisäll, kosk sää nii maffeeki jo olet?

_Tilta_. Ol vai! -- sanon mää --

_Esa_. Sanoks sää? -- Luuleks jo olevas ämmän täss taloss? -- Oll vaa
mu pualestani, mutt em mää koskaa su trengikses ruppee.

_Tilta_ (vähemmän kiivaasti.) Huamispäivän mää täält lähre vissii, jos
et sää lakkaa noist jutuistas. -- -- (Mielistelevästi.) Tulleek se
valmiiks tänäp ehtoosti -- se pirtti!

_Esa_ (On vaiti.)

_Tilta_. Kuulitko sää, mitä mää sanoi?

_Esa_ (Nyrpeästi.) E! --

_Tilta_. Tuleek se valmiiks tänäp ehtoosti?

_Esa_. Mistäs mää se tiärä. --

_Tilta_. Eipä siit enää muut puutu, ko lukku. --

_Esa_. Vai nii -- sitt sää se itt tiärät paremmi. --

_Tilta_. Kröötti!

_Esa_. Rahamorsei!

_Tilta_ (Ärtyneenä). Kuuluuk se sull? (Sävyisämmin) Tieräks mis tänäp
ehtoosti hypätää? --

_Esa_. Lehtimäess. --

_Tilta_. Kuka siäll pellaa?

_Esa_. Eiks mahr Antti. --

_Tilta_. Tuleks sää?

_Esa_. Mää anna palttuu tanssin.

_Tilta_. Mutta mää mene -- mää.

_Esa_. Taitaa olla parast, et menet, nii kavva -- ko pääset.

_Tilta_ (kiivastuen). Pääse!

_Esa_. Ni -- sillai mää meinaa ett sää pia saat istuu penki pääs -- tua
kanss (viittaa hyvin ylenkatseellisesti vanhaan pirttiin päin.)

_Tilta_. Jos et sää jo lakkaa -- niin em mää enään koskaan katto su
päälläs.

_Esa_. Se o keveesti sanottu -- ko et sää must ennää mittää pir
(sylkäsee). Hyi! ja tommose vanha äjjärahju kanss.

_Tilta_ (pyyhkäsee esiliinalla silmiään). Kyll mää se tiärä ett sää
tahrot mu tehr lauluks koko pitäjäll, -- mutt se o vale -- vale sanon
mää -- ja sull o järkee vähemmä pääsäs, ko kärväsell.

_Esa_ (vähän tunteellisesti). Hm -- häll on rahhaa ja mää ole vaa
semmone köyhä trenki. -- Mutt kyll se kaikki tietää, ketä sä
meinaat. --

_Tilta_. Älä sa koskaa (nauraa) stää luul, ett mää sinnuu meinaisi --.

_Esa_. Nii, nii kyll mää se tiärä, ett se siks ny o muuttunu. -- --

_Tilta_ (kiekaillen.) No pan se ny sitt miälees. -- Mutt sää olet
semmone jörri, joho ei mikkää kose. --

_Esa_ (huokaa.) Kyll se vaa kossee -- (lopettaa työnsä ja sulkee oven.)
Kas nii ny mä tykkää, ett se o valmis --

_Tilta_ (nousee, käy Esan luokse ja kurkistaa hänen olkansa yli
tupaan.) Mutt se onki oikee korree pirtti. --

_Esa_ (ärtyisästi.) Sää kai se parhai tiärät, mitä vaste hä se
rakentanu o.

_Tilta_. Mist mää se tiärä, paremmi ko sääkää.

_Esa_ (ivallisesti.) Kai hä (osoittaa vanhaan pirttiin päin) se sull
sanonu o. --

_Tilta_. Kui hä stää mull sanos, paremmi ko sull kaa.

_Esa_. Eiks mahr!

_Tilta_ (ärtyneenä.) Nii -- eiks mahr!

_Esa_. Stää mä juur meinasi.

_Tilta_. Soh -- lakkaa ny joh!

_Esa_ (kurkistaa pirttiin.) Kyll tommone pirtti sentää olis hyvä
olemass!

_Tilta_. Mitä sää sill sitt tekisit?

_Esa_ (panee käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri.) Panisi su sänky'
lairall lapsii lullaamaa.

_Tilta_. Älä siin -- senki rehju! Mutt mihe maailmasee hä tua pirtti
tarttee!

_Esa_. Mää luule, ett siit tullee semmone riaskameijeri, ko
lukkarill'ki o. --

_Tilta_. Jos hä vaa ruppee tääll jottai uutt toimee, ni jätäm mää häne
palvelukses -- ei mutt tieräks, mitä mää luule -- --

_Esa_ (epäluuloisesti.) Nii, nii kyll mää se tiärä, ett hä se sull
sanono o, vaikk sää olet siin nii olevanas.

_Tilta_. Oleks vai -- taikk mää flättää -- (veitikkamaisesti.) Ei
tiäräks -- kaupunkiherroille hä se o meinannu suveks, ett he sais siin
assuu.

_Esa_ (kiivaasti.) Mutt' ei!

_Tilta_. Ai, mutt se olis hauskaa!

_Esa_. Mutt ei! sanon mää.

_Tilta_ (kiusoittavasti.) Mutt nääks, ko tekkee nii kumminki.

_Esa_. Jos vaa joku kaupunkiherra tullee tänn -- nii varokoo
silmäkulmiis.

_Tilta_ (nauraa.) Eipäs vaa -- siilo mää saisi käyttää tilaisuutt. --

_Esa_ (synkkänä.) Kyll mää niitte kaupunkilaiste konstit tunne.

_Tilta_. Mää luulle, ett ne o flikkai kanss siäll hyvi hauskoi.

_Esa_. Em mää pir sust ennää vällii lainkaa, kosk sää tommoisii puhut
-- kui mont friiarii sull oikee pittää oll'?

_Tilta_ (kiekaillen.) Niin mont, ko mää vaa saa. -- Ei se ol huonoa,
joll o jo esliina täynn ja viäll voi ottaa lissää, kene hä tahtoo.

_Esa_ (huokaa.) Kyll mää se huomaa, ett se o sillail, ett sää olet tua
vanha tottunki raha tähre.

_Tilta_. Sitt sää voit tull friijaamaa leskee, ko hä o tullu rikkaaks.

_Esa_. Oh! ei tommone vanha pukki koskaa kuol. -- Ei mutt lakkaa ny jo
puhumast tommosii -- se tiäräks tekkee mull nii pahhaa.

_Tilta_ (häijysti.) Hah-hah-hah, älä tee ittees nii vissiks asias pääll
-- raha o rahhaa ja ihmise täytyy kattoo ettees nii kauva, ko o nuari.

_Esa_. Luuleks, ettem mää sitt on -- nee löytäs.

_Tilta_. Mist sää se ottasit -- köyhä sää olet, ninko kirko rotta ja
köyhäks myös jäät, joka et koskaa ämmääs voi ruokkii, mutt nääks mää
tahro oloni paremmaks -- mää.

_Esa_. Niin -- kyll mää se ny huomaa, ett sää koitat ettees kattoo --
mutt (sylkäsee vanhaan pirttiin päin) tommose paha, vanha, märäntynnee
äjjärahju kanss -- hyi ilkeet -- se o juur, ett ottaa vanha tontu raha
erest. --

_Tilta_ (lyö häntä korvalle.) Kas nii, ny se o loppu tämä juttu --
sanon mää. --

_Esa_. Ai! -- (hellästi.) San ni minull Tilta oikee tott, millai asiat
o tee välissänne -- sill em mää tair tätä kavvempaa kärsii.

_Tilta_ (nostaa kätensä.) Tahroks viäl. --

    (Joukko nuorta väkeä tulee maantiellä viikatteet ja
    eväskontit selässä. He pysähtyvät ulkopuolelle aitaa).

_1:nen renki_. Nääks noit, ko tappelee lavvantaiehtoosti.

_1:nen tyttö_. Menkää ny esti pappilaa, niin se kattoo sitt paremmi
ulloos ihmisill, ko kulkee maantiäll. --

_2:nen renki_. Kyll vähä Tilta vihhiill mennee torppari trenki kanss,
ko hä kyll vois saar vaikk tua rikkaa Sakinki. --

_Tilta_. Nii -- se tähre mää -- täss juur anna häll ympärs korvii, --
ko hä käy kyläst kyllää kreetuumass minust -- senki roikale. --

_2:nen renki_. Eik se ol tott sitt?

_Tilta_ (ynseästi.) Enks mahtas saar sinunki, jos vaa tahtosi.

_2:nen renki_. Nii, kyll mää se tiärä, ett kaikki flikat mu perässäni
karraa.

_Kaikki tytöt_. Muttei yksikää!

_1:nen tyttö_. Älä sää tee hänt ylpeemmäks, ko hä o. --

_2:nen renki_. Mull o flikkoi jo niin tarpeeks, ett em mää ennää pir
usseemmall vällii tänäp ehtoosti ja tuako viäl hakkaaki. -- Mutt katto
sää ettees Esa, ettes viime jouru puhemiäheks täss taloss.

_1:nen renki_. Pir vaa vaari, Esa, ettei pukki pääs kaalimaahaa. --

    (Naurua.)

_Tilta_. Olkaa ny jo kaikki vai. -- Jokoss isoll niitull kaikki heinä
jo tehty?

_1:nen renki_. Ei, kyll se viäl viikko kestää, mutt mee täyty tuli
kyllää, ett saamme tänäp ehtoosti hypät ja sitt huamen kirkkoo pappiiki
vähä kattomaa. -- Ja sää Esa olet, näämä, saann klasitki valmiiks sitt
tuostaise.

_Esa_. Kyll se ny mu puolestani pitäs olemaa valmis.

_2:nen renki_. Ettekö te nytt tiär sannoo, mihe tarkotuksee hä tua
pirtti meinaa.

_Esa_. Emme tiär paremi, ko tekkää.

_1:nen tyttö_. Eiks hä stää ol teill sanonu sitt.

_Esa_. Ei, -- hän meinaa kai, ett mitä se meill kuuluu.

_2:nen tyttö_. Hä o vissii hyvi ilkee -- Jestapoo -- mitä vanha äjjä ny
sitt tekkee uurell pirtill (nauraa.)

_1:nen renki_. Eks ymmärr, ett hä kai meinaa menn naimaa.

_Tilta_. Mää luule, ett sin tullee joku herra kaupungist suveks. --

_Esa_ (kiivaasti.) Ei, mutt mää sano, ett siit tullee riaska-meijeri.

_Tilta_. Ei, kyll se o vaa kaupunki-herroi vaste. --

_2:nen renki_. Te olette näämä, yhtviisaat kumpiki -- Mutt mää se tiärä
kaikkei paremi -- hä ruppee siin myymää olut ja viinaa meill, ko me
tulemme isolt niitult. --

_3:mas renki_. Sitt sää Esa saat olla yht päät piäness.

_1:nen renki_. Ja Tilta o se ko myy.

_Tilta_. Äläs luul! -- Meinaatteko hypät tänäp ehtoosti?

_3:mas tyttö_. Jos sää olet niin hyvvää pratsii vanha Saki kanss, ni
men sää Tilta kysymää, jos me saamme hypät tääll.

_1:nen renki_. Niin juur -- uures pirtiss. --

_Tilta_. Kyll -- orottakaa te stää vaa!

_2:nen renki_. Niin, me saamme hypät sitt ain häihii saakk. --

_3:mas renki_. Siks, ko Esa pääsee puhemiäheks! (nauraa.)

_Tilta_. Kyll vaa, -- puhemiäheks hä vissi pääsee, sitt ko aika vaa
kerra tullee, -- kaikkei valleittes palkaks. -- Emmeko sais hypät teill
Majja?

_1:nen tyttö_. Kyll mää luule, ett saa --

_2:nen renki_. Eiks mahtas saar vähä kattoo sinn pirttii sisäll. --

    (Avaa veräjän ja käy kurkistamaan uuden piriin ovesta sisään.
    Koko seurue tulee jälestä ja portailla syntyy tungos.)

_2:nen tyttö_ (kurkistaa rengin olkapään yli sisään.) Mutt mihe
merkillissee se mahtaa tota pirttii meinat?

_3;mas tyttö_ (Tiltalle.) Em mää sunkaa viittis oll täss taloss,
tiätämätt mihe hä se tarttee -- sää olet huano, Tilta, konnes sää siit
ol tietoo saanu. --

_Tilta_. Orottakaas vaa, ko hä tullee ulloos, ni teill tullee kiiru.

_3:mas tyttö_. Eik stää ny eres kattookaa sais. --

_1:nen renki_. Kyll se vissii o asuttavaks meinattu, kosk siin o
piisiki.

_3:mas renki_. Se pääll saat oll vissi --

    (Kaikki tunkeuvat kurkistaen toistensa olkapäitten yli.)

_2:nen renki_. Majja! mennääs sisäll hyppäämää!

_1:nen tyttö_. Em mää sunkaa uskall.

    (Renki raastaa hänet sisälle ja alkavat siellä tanssia
    -- kaikki muut seuraavat jälessä. Laulaen ja nauraen
    tanssitaan tuvassa.)

_Esa_. Mutt kyll tee ottaa piru, jos äjjää tullee ulloos!

_Sakki_ (tulee vanhasta pirtistä, seisoo hetken aikaa portailla
katsellen nuorten melua. Lyö vihdoin kovasti sauvallaan lattiaan.) Äh!
Pääsetteko ulloos siält. -- -- Mitä teette te siäll? kirotut penikat --
Jaa-ah -- korjakkaa luunne vaa siält koht. --

    (Nuoriso rientää ulos veräjästä, jonka ukko sitte sulkee
    heidän jälkeensä.) (Esalle ja Tiltalle.)

Kuka teill o antanu luva vettää tänn koko kylä karjaa -- häh? --

_Esa_. Ei se mee vikame ollu.

_Tilta_ (tiuskasee.) Ei sunkaa se siit se pahemmaks tullu. --

_Sakki_. Oleks jo lypsäny?

_Tilta_ (tiuskasee.) Ei lehmät ol viäl kotiikaa tullu -- muutko yks.

    (Ottaa kiulun ja menee kiivaasti vanhaan pirttiin.)

_Sakki_ (herittää sauvallaaan maantielle-päin.) Älkää vanrakko tänn. --
Te olette vissii tänä vuann taas unhottann, miss raja käy isoll
niitull, viime niititte mu osaltani kolm krinnii. --

_1:nen renki_. Ja tänä vuonn otimme kuus ja siähee viäl yhre, niin se
tekkee seittämä.

_1:nen tyttö_ (ivallisesti.) Me piti vaa kysymää, jos me olisimme saanu
hypät tääll ehtoosti -- uuress pirtiss.

_Sakki_. Häh! luuleks sää, ett se o tehty hyppyi vaste?

_1:nen tyttö_. Nii -- me luulimme sillai!

_2:nen tyttö_ (teeskennellen.) Iisakki o naima-ijäs viäl ja häll o
rahhaa.

_Sakki_. Mutt hä o ollu nii viisas, ettei ol antanu flikkai niit kynnii
itteltäs. --

_3:mas tyttö_. Mut ihmiset sannoo, ett te meinaatte viäll menn
naimaa. --

_Sakki_ (nauraa.) Sannook ne! -- No sillo saatte sitt hypät tääll ja
viinaa kanss, nii ett pirtti o väärippuali.

_3:mas tyttö_. Ouks tua häätupa -- tua?

_Sakki_. Kuuluuk se sull. -- Menkää ny jo vaa kottii puuroll, ett vanha
väkiki saa yölevo.

_Rengit ja tytöt_. Hyvästi -- hyvästi -- kyll me sitt tulemme, ko
käsketää. -- -- -- Joko huamenn krykkypaali? -- -- -- Laittakaa vaa
viinaa kottii nii paljo, ko mera jaksaa vettää, ett saaraa aika laill
juar -- -- -- mutt jättäkää pieni märkä ristiäisiks kanss -- hyvästi,
hyvästi (menevät nauraen.)

_Esa_ (puoli-ääneen.) Ja maahaspanijaisiks jah. --

_Sakki_. Ja maahaspaniaisiks -- nii. -- Ah! älä luul, ett mää nii pia
kuale -- -- -- onk sull ovi valmis joh -- häh? -- jassoo -- men ny sitt
hakkaamaa hakoi. --

_Esa_ (mutisee.) Parempi olis, ett ajattelisit hakko levittämist ettees
tiäll -- ko se ett naimist.

_Sakki_. Pir suus kii. --

    (Menee vanhaan pirttiin.)

_Esa_. Kirottu äjjärahju -- ny ne o yhres taas tuall sisäll ja valla se
tähre, ett häll o rahhaa -- mu tekiss miäll polttaa tua uure pirti ja
kaikki krontmänttinäs (menee hakkaamaan hakoja.) Mitä ne ny taas mahtaa
siäll keskustell -- (hiipii ikkunan alle.) Voi, voi, ko tämä o surkeet
-- (tulee huokaillen takaisin.) Rahhaa -- rahhaa -- nii -- nii -- nii
-- (hakkaa hakoja.)

_Franssi_ (laulaa ja räyhää ulkopuolella.)

    "Jos on nätti neitonen, niin kyll on
    potra poikanen --
    Lal-la-la-lal-laaaa, lal-la-la-lal-laa."

        (Tulee jotenkin päihtyneenä. Hän on puettuna oikean
        talonpoikaiskeikarin tavoin, viinapullo taskussa.)

Moro!

_Esa_. Eiks mahr oll ehtoo nyh -- -- --

_Franssi_. Taitaa oll -- sama se mull o -- -- Onk äjjä koton -- häh?

_Esa_. Eiks mahr. --

_Franssi_ (hiljaa.) Kummosell hatull hä ny o tänäp aamusti --
pualpäivästi -- ehtoosti, taikk mikä se ny o.

_Esa_. Eiks mahr oll ilone -- luulem mää. --

_Franssi_. Tahroks ryypy?

_Esa_. Eh. --

_Franssi_ (ottaa pullon taskustaan, kurkistaa sitä.) Se perkele o valla
tyhjä (heittää pullon aidan yli.)

_Esa_. Älä heit pottuus rikki. --

_Franssi_. Mää luule, ett siin oli läpi pohjass (hiljaa) tiäräks, jos
äjjäll o jottai karvast koton?

_Esa_. O häll!

_Franssi_. Mist hä o saanu stää -- -- häh?

_Esa_. Oll eilä kaupunkiss. --

_Franssi_. Onk stää paljo?

_Esa_. Viis kannuu. --

_Franssi_ (hypähtää.) Viis kannuu -- kattos pirruu. --

_Esa_. Kryykkypaaliks se o tuatu tiärämmä. --

_Franssi_. Tilta kanss-ko hä meinaa?

_Esa_ (huokaa.) Tilta kanss. --

_Franssi_. Mutt mee täytyy se estää --

_Esa_. Est sää vaa -- mitä se mull kuuluu. --

_Franssi_ (alentuvasti.) Ei, mutt tiäräks Esa, mee pittää oll pratsii
ja puhaltaa yhtee hiilee -- sanoiks sää viis kannuu?

_Esa_. Miks nii sitt?

_Franssi_. No sitt mennee mult perintö helvettii -- -- ja kyll mää se
tiärä, mihe päi sää sihtaat. -- --

_Esa_. Rautatietyähöö, ninko kaikki muukki -- --

_Franssi_. Taikk tonn luhtii. -- Kaks friskii poikaa me, yht vanhaa
äjjäraatoo vastaa -- -- annetaas häll selkää -- -- -- sanoiks sää viis
kannuu?

_Esa_. Mitäs se auttas -- se o kaikki loppu mee välisämme Tilta kanss
(huokaa) kaikki loppu. --

_Franssi_. Ann oll sitt vaa -- kai hä pia kualee ja sitt mää ole poikaa
leske kanss -- viis kannuu. --

_Esa_. Häh!

_Franssi_. Mull o kyll konstit vaiväe kanss. --

_Esa_. Koitas vaa vahrat hänt -- sanon mää. --

_Franssi_. Tahroks tapell --?

_Esa_. Nii -- koitas vaa vahrat hänt, sanon mää kert viäl -- ni mää
näytä sull pia, mihe mää su nokkas käännä. --

_Franssi_. No -- no -- no -- ollaa ny pruurii ja yht pratsii. -- Mää
ole rikas ja sää olet köyhä -- mutt se o sama se -- sää otat Tilta ja
mää ota rahat ja mää ole isäntä ja sää olet trenki ja sitt me juaraa
yhress. -- Kuuleks -- luuleks ett äjjä antas mull ryypy, jos mää menisi
sisäll.

_Esa_. Ompa häll koko kekkuli. --

_Franssi_. Perhana -- jos em mää olis jo nii paljo piäness. --

_Tilta_ (tulee pirtistä.) Oleks sää taas juavuksiss -- sää meinaat kai
taas tapella hyppypaikass, ninko sää pruukaat -- kyll se o kanss stää,
ko se o, ett oll semmone korree poika, ko sää olet -- ja pittää olemaa
tommone juappolallu.

_Franssi_. Sanoks sää "korree poika"! Hei Tilta! Ko mää tule tähhää
isännäks, ni sää tulet mull piikaks -- sill -- sill nääks mää meinaa
nair jonku isokylä rikkaa talotyttäre, enk huali mistää köyhäst
torppari hamehännäst. -- --.

_Tilta_. Ei ol väärttikää. --

_Franssi_. Ninko em mää sitt sinnuu sais, kosk mää vaa tahro. --

_Tilta_. Älä nual, ennenko tipahtaa! Men sää enstiks tonn navetovinttii
nukkumaa ittes selväks ja tull sitt frijjaamaa minnuu, ni mää näytä
sull, mihe harakat pessiis tekkee. -- Mää luule ett vanha Sakki su
pessee, ko hä su ny näkkee. --

_Franssi_. Kuuleks Esa -- älä sää ruppee tua kanss kauppoihii, siit
tullee piru paha ämmä. --

_Tilta_. Niin tulleeki -- siit saat oll vissii --

    (Menee tarhaveräjästä.)

_Franssi_. Kuuleks Esa -- luuleks sää, ett mää saisi ryypy tuall sisäll
-- jos mää korreesti ja kiltisti pyytäsi?

_Esa_. Su soppii koittaa. --

_Franssi_. Ja mää koita oll olevanas, ninko mää olisi selkee. -- --

_Esa_. Sitt se o parast, ett sää vaa luuraat ove ravost ja kysyt, ett
pääset pakkoo aikanas.

_Franssi_. Jos mää olsi tiätäny, ett häll nii paljo viinaa o koton --
ni olsi äskö ottanu piänemmä ryypy -- -- Mutt tämä poika ei pelkää --
konnei hä vaa haistas mu henkeeni -- --

    (Menee rohkeasti vanhoille portaille päin.)

_Sakki_ (tulee juhlapuvussa korkea hattu päässä.) Ah! Franssi! mitä sää
täällä hyppäät -- -- mutt oli se sentää hyvä se, ett sää tulikki, sill
mää meinaa su lähettää. -- --

_Franssi_ (peräytyy taaksepäin käsi suun edessä, jottei joutuisi
liiaksi lähelle ukkoa -- kompastuu viimein ja kaatuu maassa olevaa
haravaa vasten, jonka piikit ovat ylöspäin käännetyt.) Ai perhana!
(pitelee pahasti irvistäen takapuoltaan.)

_Sakki_ (nauraa.) Hah-hah-hah-haa -- pretkaileks sää taas ympärs
juavuksiss. -- --

_Franssi_. Ai-ai-ai mist mää se tiäsi, ett tua saamari kamssu tuass
oli. --

_Sakki_. Kirottu juapporenttu.

_Franssi_ (tekeytyy säälittäväksi ja on ontuvinaan.) Ai-ai -- ko se
tekkee kippeet -- ai-ai -- antakaa mull ryyppy, eno -- antakaa ny yks
piäni -- ai-ai -- mää luule, ett meni housuihii läpi -- tonn takapuall
-- ai-ai.

_Sakki_. Selkääs saat, muttes mittää muut. --

_Franssi_ (mairittelevasti.) No, no, ko eno ny mennee naimaa, ni mennää
ny kattomaa stää viire kannu kekkulii. -- --

_Sakki_. Häh -- mist se ny jo olet keriinny haistamaa -- -- hah-hah-haa
-- -- mitäs sauosit, jos mää se ota framill jo tänäp ehtoosti?

_Esa_ (ynseästi.) Jassoo!

_Sakki_. Häh! -- mitä jassoot sää siäll hojet -- lait ittes koht mettää
ja tua siält pari kantamust mejjui (nuoria koivuja.)

_Esa_- Mitä niill tehrää?

_Sakki_. Häh! Kysyks sää mitä niill tehrää -- ko mää käske, ni sää
menet ja koht. --

_Esa_. Mihe ne tullee, jos mää saa luva kyssyy. --

_Sakki_. Se ei kuulu sull. -- --

_Esa_. Ei sunkaa meill tiärämmä tänä vuonn kaht kerttaa mittomaaria
ol. -- --

_Franssi_. Onk se ny sitt oikee tott, ett eno meinaa menn naimaa?

_Sakki_. Hi-hi-hi kuuluuk se sull kanss? -- vai nii -- orotappas --
menn sää ny kyllää ja käsk tänn nuaret hyppäämää ja saamaa yhre
kaffepunssi -- ja pelmanni kanss -- ja -- ja -- nii -- lautamiähe
su kanss tarttee käskee, mull o, nääks, häne kanssas jottai
juttelemist. -- --

_Franssi_ (mahtavasti.) Mutt mää pane vastaa tee naimistanne.

_Sakki_. Sää -- hah-hah-haa. -- -- Eks jo olekkaa menny Esa?

_Esa_. Mää tahro estiks tiätää, mihe niit mejjui tarvitaa. --

_Sakki_. Sää panet ne tonn uure pirti ympärille sanom mää, ja ko mää
ole sanonu, ni sää menet -- ja koht. -- --

_Esa_. No olkoo sitt uutt pirttii vaste, joka ny o valmis, mutt jos te
vaa laitatte tääll jottai muit hullutuksii, niin lährem mää täält koht
tiäheeni.

_Sakki_. Pir vaaris vaa Esa, hah-hah-haa.

    (Esa ottaa kirveen ja lähtee.)

_Franssi_. Eno nauraa, mutt mää ole vihane -- ja pirä Esa kanss yht
puolt. --

_Sakki_. Senki penikat -- pääseks sää siit pia kyllää käskemää. --

_Franssi_. No -- mene kyll, ko mää vaa estiks saa yhre ryypy.

_Sakki_. Ei. --

_Franssi_. Lainakkaa mull yks markka sitt. -- --

_Sakki_. Tiäh huuti!

_Franssi_. Viiskymment pennii eres -- kyll mää se takasi maksa. --

_Sakki_. Olenko mää enne sull mittää pruukannu lainat -- mitä?

_Franssi_. Ette koskaa. -- --

_Sakki_. No -- su pitäs se sitt tiätämää, men ny vaa toimees. --

_Franssi_. Mutt jos eno mennee naimaa, ni mää jää ilma -- ja sitt jouru
hunninkoll, valla rentuks.

_Sakki_. Siihee sää jo olet tottunu. --

_Franssi_. Ja mää ko ole meinannu nair jonku rikkaa talotyttäre ja
ostaa tämä torpa taloks. --

_Sakki_. Juanu suuhuus, meinasit kai sannoo -- roisto -- marsi matkaas
kyllää koht. --

_Franssi_. Jos mää estiks saa ryypy, ni mää mene sitt.

_Sakki_. Eks kuul jo, mitä mää ole sanonu?

_Franssi_. Saanko sitt, ko tule takasi?

_Sakki_. Saat, jos et ole enempää juavuksiss tullessass, ko se, ko
menit. --

_Franssi_. Mää sano siäll kyläss sitt, ett mää tuli käskemää tee ja
Tilta pualest. --

_Sakki_. Nii mu ja Tilta pualest hi-hi-hi nii san vaa sillai. --

_Franssi_. Mutt -- mutt -- kyll se o sentää vähä häppeet. --

_Sakki_. Orot sää siks, ko mää kuale, ni voit nair leske hi-hi-hi.

_Franssi_ (innostuneena.) Nii ja Esa me ajamme pois torpast -- ja mää
ruppee teill trenkiks, eno.

_Sakki_. Kas nii, ny sää lähret, trenki retkall. --

_Franssi_ (mennessään.) Mutt piäni ryyppy.

_Sakki_. Ei yhtää, korjaa ny luus ja pia. --

_Franssi_. Mutt tua korkee hatu tee pittää mull kumminki lainamaa, ett
mää näytä mukkeemmalt.

_Sakki_. No saat.

_Franssi_ (panee hatun päähänsä.) Mutt se o sentää häppeet, ett täytyy
selkeen menn käskemää viarait pittoihii -- mu täytyy kumminki pann tua
tyhjä potu plakkariini, ni se näyttää pulskeemmalt -- (ottaa maasta
pullon ja pistää sen taskuunsa, jotta kurkku näkyy ja menee.)

_Sakki_. Hah-hah-hah-hah -- (kävelee ja nauraa itsekseen.)

_Tilta_ (tulee ja on pahalla päällä.)

_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani -- tull ny tänn istumaa mu
viäreeni. --

_Tilta_. Äh!

_Sakki_. Tull ny vaa -- mää juttele su kanssas muutama sana. --

_Tilta_. Oletteko isäntä viinakekkulissa käyny -- vai kui?

_Sakki_. Ei mutt mää meinaa se ottaa framill tänäp ehtoosti. --

_Tilta_. Minkä tähre sitt? (ivallisesti) kas vaa, kui hianoss
vaatteeski te olette tänäp ehtoosti. -- --

_Sakki_. Nii -- mää läheti Franssi kyllää käskemää tänn nuart väkkee
kaffepunssill ja vähä hyppäämää ehtoosti -- ja Esa panim mää tuamaa
mejjui. --

_Tilta_. Soo -- mitä vaste se ny sitt o olevanas?

_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani. --

_Tilta_. Sem mää sano teill isäntä, ett ko ihmine tullee vanhaks, ni hä
tullee uure kerra lapseks. --

_Sakki_. Vanhaks sanoit sää -- stää em mää yhtää häppee -- mää ole
tehny taksvärkkini ninko miäs, ettei mu tartte joutun pitäjä niskoill,
sill mull o tavaraa ni paljo, ko mää itte tartte ja viäl vähä lissää,
jos nii vaaritaa.

_Tilta_. Se o kyll hyvä Fransill, ett häll piisaa muutamaks ajaks.

_Sakki_ (kiivaasti.) Ftansill (hillitseikse) nii -- nii ihmise pittää
asettammaa talos nii kavva, ko hä ellää -- seisoo sanas. -- Tull tänn
flikkani ja älä näyt nii vihaselt, sill tänäp ehtoosti mää meinaa vähä
hypätki su kanssas -- hi-hi-hi. -- Mull o nääks ollu paljo vaiväkkee
palveluksess. -- --

_Tilta_. Nii -- teit o ain valitettu pahaks.

_Sakki_. Siin taitaa kyll oll perrää. -- Mutt ne ei oll ollu mull
palveluksess, ko vuare -- mutt sä olet jo ollu kolmatt. --

_Tilta_. Ninko mää tykkäsi, ett se oli oikee synti ja häppee, ett tääll
kattoo kaikki nii pahasti ulloos, ko mää estiks tuli tänn -- ja nykko
mää ole saanu tääll kaikki vähä reiraa, ni mää tykkää, ett se o
vaikeet, ett jättää stää toiste huolimattomai vaiväe kässii. Mutt kyll
mää mene tiäheeni, jos te vaa ruppeette jottai hullutuksii tääll toimee
panemaa. --

_Sakki_. Mää ole kyll nähny, ett sää olet stää mu sorttiini -- se tähre
mää sust pirä -- ja ole jo pitki vuatt sinnuu ajatellu -- ja rakentanu
nääks tua uure pirti. -- (Tilta pyrkii lähtemään.) Istu ny vaa alallas
-- kyll me hyvi yhtee sovimme. -- Nääks mää tule jo vankaks ja tartte
jonku, ko minnuu söötää, enk mää sunkaa tahro, ett mu tavarani, ko mää
valla tyhjäst ole kraapinu kokkoo, sillai juaraa yllöös -- se tähre
sovitaa me vaa yhtee -- ko nääks em mää tahro heittää tyätäni sikkai
ettee -- istu ny alallas laps. -- Nääks mull o 4,000 markkaa pankiss
kaupungiss ja torppa ja kaikki o mu omain viäl neljäkymment vuatt ja
piänist lapsist mää ain ole pitäny, vaikkei mull ol yhtää ollu -- nii
ett. --

_Tilta_, (koettaa nykäistä kättänsä irti ja nauraa sydämmellisesti.) Ei
-- lakakkaa siin ny hullui puhumast -- mu täytyy oikee nauraa teit --
mutt em mää koskaa olis luullu, ett isännäll nii paljo rahhaa o
kaupunkiss.

_Esa_ (tulee koivuja tuoden, katselee heitä hetken ja heittää
vihoissaan taakkansa maahan.) Jassoo se o ny sitt sillai! -- -- Häppee,
-- häppee ny Tilta -- raha perrää sää ain kovasti olet ollu -- mutt se
o sentää surkeet, ett nähr sinnuu noi kurjan, ko mää ole sinust ain
sentää paljo pitäny. -- Hävet sää saat minu ja koko kylä eress, ko sää
unhotat nuaruutes ja kaikki ja menettelet ittes kanss, ninko järjetön
luontokappale.

_Tilta_ (nykäsee irti kätensä.) Suus kii!

_Esa_. Nii -- kyll mää ny täst lähi jo vai ole, vaikk se viiltää ninko
puukoll mu sisälläni -- mutt sem mää ny tiärä, ettei mittää surkeempaa
mull ikän voi tapahtuu.

_Sakki_. Hah-hah-haa pan ny vaa mejjut pystöö ja älä siin kiris, ninko
rasvaamato rattaa-akseli.

_Esa_. Pann itte mejjus pystöö vanha frijjari -- kosk teiss o viäl
miäst, ett juast flikkai hännäss, ni voitte kyll viäl itte saar
hääkoristeetki pystöö. -- -- Mää en ennää ol su trenkiss. --

_Sakki_. Hi-hi-hi men sitt vaa nii pitkäll ko pippuri kassoo, mutt
palkkas mää pirätä. --

_Esa_. Pirät vaa -- imimato -- luuletteko ett mää meinaa tänn jäär
kahrekymmene marka tähre kattomaa tee surkeuttanne (menee kiivaasti
luhtiin.)

_Sakki_. Hi-hi-hi -- men tiähees sitt (menee nauraen vanhaan pirttiin.)

_Tilta_. Ne o valla hassui molemmat -- mitä täst ny mahtaa oikee tuli
perästäki (menee luhdin ovelle.) Esa, kuules.

_Esa_ (luhdissa.) Men sää sinn, sisäll vaa -- henttus kanss. --

_Tilta_. Mää mene mihe mää itte tahro ilmaa et minnuu tarttee käskee
sinn, taikk tänn. -- Et sää men pois Esa. --

_Esa_. Luuleks ett mää meinaisi sitt jäär tänn ämmäi rakastajaks -- älä
stää koskaa luul -- pir sää nyt vaa, mitä olet saanu. --

_Tilta_ (vihaisena.) Ei mutt ny näist hullutuksist pittää tulemaa loppu
-- sen mää sano (menee vihaisena Sakin perästä pirttiin.)

_Esa_ (kurkistaa ulos.) Nii siin hä puikatti sisäll häne peräsäs -- ei
voinu kavvaa ol hentustas erinäs. (Antaa kirstunsa maantielle ja istuu
siihen miettimään.) Mutt ett se sentää piti noi käymää -- se oli
häppeet se -- (Hetki äänettömyyttä. Harmonikan ääni kuuluu.) Vai ni! --
siäll tullee häätroikka -- joss mä istusi täss tryki aikaa kattomas
tota kurjuutt. --

_Franssi_ (tulee kansan kanssa hyvin innoissaan.) Hei juu! pojat ja
flikat -- ny stää juaraa. -- (Esalle) Mitä sää siäll istut ja
vihottelet?

_1:nen tyttö_. Mikä sinnuu vaivaa Esa?

_2:nen tyttö_. Oleks sää Tiltan mistannu ny.

_3:mas tyttö_. Ompa niit toisii. -- --

_2:nen renki_. Kyll niit o flikkoi liikenemmääki, ko hä vaa tahtoo
ottaa. -- Mutt mihe sää ny meinaat arkkus kanss?

_Esa_. Ole pois ajettu. --

_Franssi_. Ot sää ryyppy, ninko mää, ni kaikki surut mennee tiähees,
älä viltti ol vihane.

_1:nen renki_. Ei mutt onks se ny oikee tott, ett he meinaa menn yhtee?

_1:nen tyttö_. Mahtaa se flikka oll oikee hassu. --

_2:nen tyttö_. Mää tykkää, ett ne molemmat o yht hullui. --

_3:mas renki_ (nauraa.) Ei mutt kattokaas mejjuiki -- mennääs pojat
panemaa ne pystöö. --

_1:nen renki_. Nuarell parill (asettavat nauraen ja pilkaten koivut
portaiden ympärille.)

_Tilta_ (tulee pirtistä, tiuskaisten.) Mitä tääll teette, koko piha
täynn. --

_2:nen renki_ (ivallisesti.) Tulimme onnee toivottammaa nuarell
morseimell. --

_1:nen tyttö_. Älä ny ol nii maffee, Tilta, vaikk saat ittelles rikkaa
äjjää. --

_2:nen tyttö_ (pilkaten.) Sitt pittää kai mee toivottammaa lykkyy tyä
-- arvelen mää. --

_3:mas tyttö_. Lykkyy tyä ny sitt, Tilta.

_1:nen tyttö_. Ett sää ny mahr vaa oll hassu, Tilta. --

_Tilta_ (kiukkuisena.) Kaikki te olette tänäp ehtoosti viiripäisii ja
oikee riivatuit -- korjakkaa luunne täält koht! --

_1:nen renki_. Ei mar -- me olemme tänn oikee käsketty ja pelmanni ja
kaikki. --

_Franssi_. Hei pojat! hurrataas morsei. --

_2:nen renki_. Jaa, Tilta hurrataa.

    (He ottavat häntä kiinni ja heittävät ilmaan.)

_Tilta_ (itkee ja tekee vastusta.) Antakaa mu oll -- se o vale --
ettekö te kuul! -- Ja lautamiäski, vanha äjjä, kehtaa oll yhress
troikass tekemäss ilkeyttäs köyhäll piikaparraall.

_Sakki_ (tulee pirtistä.) Hi-hi-hih!

_Tilta_ (Sakille.) Mää kraapi silmät teilt pois päästänne. -- -- --

_Sakki_. Hi-hi-hi -- oleks vihane!

_Lautamiesi_. No Sakki, -- mitä kaikkin pitkin päivin sää ny meinaat
vanhall ijälläs? -- --

_Sakki_. Hi-hi. Nii -- nii mutt tull sisäll Antti ottamaa estiks ryypy
-- mää tahro jutell su kanssas pari sanaa (tarttuu lautamiehen
käsivarteen ja vie hänet sisälle.)

_Tilta_ (huomaten Esan.) On seki sentää miäs, tuaki -- ko tullee
frijjaamaa flikkaa, eik sitt ol järkee, ett oll häne puolestas --

    (Menee veräjälle ja hänen liikkeistään nähdään, että hän
    toreilee Esalle, joka vaan istuu pudistellen päätänsä.)

_1:nen renki_. Nyt sult meni torppa, Franssi. --

_Franssi_. Jos niill vaa o jottai piru kurei tuall sisäll, ni tahro mää
oll fölis -- -- (pyrkii menemään sisään.)

_2:nen renki_. Älkää antako menn. --

_Franssi_. Päästäkää!

_Toiset_. Antakaa hänen menn. --

_Sakki_ (tulee ulos lautamiehen kanssa. Sakki kantaa viinakekkulia.)
Kas nii Tilta, pann ny kaffeepannu valkeell, sill ny me otamme ryypy ja
sitt piäne plörö -- yli koko laaki -- ja sitt ruvetaa hyppäämää -- sill
tänäp ehtoosti piretää oikee lystii -- hi-hi-hi. --

_Lautamiesi_ (kantaa pöytää ja hänellä on taskut täynnä pikaria ja
kahvikuppeja.) Hi-hi-hi-hi.

_Sakki_. Tull tänn sää Kalle, ko ossaat kirjottaa -- tiärämmä -- (ottaa
povestaan erään paperin, jonka laskee pöydälle,) Tuass o sull pläkkii
ja pännä ja pan siähee nimes. --

_Kalle_. Mitä vastee se sitt tarvitaa?

_Sakki_. Ei se kuulu snll -- su soppii ny vaa kyll vettää siähee nimes,
ko lautamiäs o kirjottanu estiks.

_Kalle_. No sama se, olkoo menneeks -- tohkooko se nimi panna?

_Sakki_. Ni siähee juur. --

_Kalle_ (istuu ja asettautuu suuresti puuhaten kirjoittamaan.)

_Tilta_. Älä vaa kirjot ittees pussii, miäs, sill mää meinna sannoo
paikall -- ei. -- --

_Franssi_. Ja mää pane vastaa. --

_Kalle_ (kirjoittaa.) Kalle -- Jussi -- Vihtori -- Erki -- poika
Vähä-Pohjola -- Trenki. -- Nii, siin se ny o.

_Sakki_. Jahah -- Lues ny sitt se Antti!

_Lautamies_. Ko mu sisareni poika Franssi Pekka Ruusune, joka o mu
ainoo periliseni, o ruvennu nii kovasti hultteimeks, ett hä vaa jua ja
rentustellee, nii ett se o oikee synti ja häppee -- ja ko mää ny ole
tullu vanhaks ja täytyy toimittamaa mu taloni, -- ninko sanas seisoo,
ni jätäm mää Pyhämiähist torpa pois Tilta Karoliina Aaprahami tyttärell
täyrellist syytninkii vastaa, joho kuuluu ruaka ja ylöspito
kualemapäivää saakk ja kunnialline hautaus -- Uuss pirtti asuttavaks,
-- kaks parrii ruajui -- yks pannu kaffeet ehtoo puall, ett saa
sevottaa joukkoo -- hevone, lammasnahkaset fällyt, reki ja ryijy
takapuall, kirkkoo joulun ja viis parrii sukkii parsimise kanss.
Jaakopäivän se (20) kakskymmenes päivänä heinäkuut (1891)
kahreksansattaa yhreksäkymment ja yks.

                      Jaakko Iisakki Jaakonpoika Etelämäki.

                                     Todistavat:

                      Antti Juho Länsimäki. Kalle Jussi Vihtori Erki
                            Lautamiäs.        poika Vähä-Pohjola.
                                                     Trenki.

    (Hetki äänettömyyttä.)

_Tilta_. Mitä mää sill ny sitt tee, ei antakaa tänn se paperi --
lautamiäs. --

_Sakki_ (ottaa lautamieheltä paperin.) Hihi -- ei orotappas siä -- hee
kuuluu viäl yks asia, nääks, sill su pittää ottamaa ittelles semmottee
miähe, ett sää se tairat tyyrät -- ja semmottee, ett mää hyväksyy. --

_Tilta_. Vai nii. -- --

_Franssi_ (tulee esiin ja koettaa tehdä kumarruksen.) Se ole vissii
mää, se, kosk siin paperiss seisoo minustkin kirjotettuu. --

_Tilta_ (tarttuu hänen käsivarteensa ja survasee hänet syrjään.) Men
tiähees siit (menee Esan luo.) Kyll mää se tiärä, ett sää siin seisosit
ja vahtaisit koko päivä ja päästäsit onne pois pivostas -- (tarttuu
hänen käsivarteensa ja raastaa hänet veräjästä pihaan, sekä survasee
häntä niskasta Sakkiin päin.) Tuass se o -- --

_Sakki_. Hi-hi-hi -- --

_Lautamiesi_. Hi-hi-hi ja ny me otamme ryypy, senki vanha kettu.

_Sakki_. Kaar klassei Tilta ja tarjoo sää Esa -- nii, ett kaikki
saa. --

    (Kaikki tunkeuvat pöydän ympäri, paitse Franssi.)

_Franssi_ (hetken mietittyään.) Niinno -- sama se -- annaks mull ryypy
Tilta -- (katsoo pikaria.) Kyll se o hyvvää -- mutt kyll se o mull
tyyristkii. -- Maljas ny Esa -- ja lykkyy tyä -- (ryyppää hiukan.) Mutt
paha ämmä sait, sem mää sano -- (juo pohjaan.) Hei juu pojat ja flikat
-- ny piretää lystii -- (pyyhkii kätensä päällyställä silmiään.) Ei --
lystii pittää ny pirettämmää, -- ei ny aut itku, eik suuttumus -- sill
se viä päi mäntyy -- ja pittää Tilta ja Esa tulemaa tänn ja sirottamaa
yhtee -- ottakaas kii pojat!

(Hän vie Tiltan ja Esan keskelle pihaa, sitoo heidät käsistä yhteen
kaulahuivilla ja asettaa reippaasti tanssiasentoon poikia ja tyttöjä
parittain näiden ympärille; laulavat.)

Säveleeksi soveltuu: "Vielä noita honkia humisee Suomen salomailla" ja
"Minun kultani kaunis on, sen suu kun auran kukka" tai joku muu
kansanlaulu.

        Laulu.

    Nuorra ollen riemuitaan
    Päivä ijän muuttaa
    Vanhenneina muistellaan
    Entist ihanuutta.

    Ken ei laula nuorena
    Eikä tanssi, soita
    Sill ei ole vanhana
    Sulomuisteloita.

    Nyt kun aik on verraton
    Pidot parahillaan
    Laulu siis ja tanssi on
    Ilo tämän illan.

    Tiltalle ja Esalle
    Nyt onnee toivotamme
    Kohta heidän häissänsä
    Me tanssiella saamme.





*** End of this Doctrine Publishing Corporation Digital Book "Uuden pirtin hyppijäiset - Yksinäytöksinen kansannäytelmä" ***

Doctrine Publishing Corporation provides digitized public domain materials.
Public domain books belong to the public and we are merely their custodians.
This effort is time consuming and expensive, so in order to keep providing
this resource, we have taken steps to prevent abuse by commercial parties,
including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the files We designed Doctrine Publishing
Corporation's ISYS search for use by individuals, and we request that you
use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort
to Doctrine Publishing's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a
large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of
public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Keep it legal -  Whatever your use, remember that you are responsible for
ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because
we believe a book is in the public domain for users in the United States,
that the work is also in the public domain for users in other countries.
Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we
can't offer guidance on whether any specific use of any specific book is
allowed. Please do not assume that a book's appearance in Doctrine Publishing
ISYS search  means it can be used in any manner anywhere in the world.
Copyright infringement liability can be quite severe.

About ISYS® Search Software
Established in 1988, ISYS Search Software is a global supplier of enterprise
search solutions for business and government.  The company's award-winning
software suite offers a broad range of search, navigation and discovery
solutions for desktop search, intranet search, SharePoint search and embedded
search applications.  ISYS has been deployed by thousands of organizations
operating in a variety of industries, including government, legal, law
enforcement, financial services, healthcare and recruitment.



Home