Title: Scipion unennäkö
Author: Cicero, Marcus Tullius
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Scipion unennäkö" ***


SCIPION UNENNÄKÖ

Kirj.

M. Tullius Cicero


Suomentanut

T:ri K.J. Hidén, roomalaisen filologian dosentti



Helsingissä,
Oy Weilin & Göös Ab,
1905.



      Von des Lebens Gütern allen
      Ist der Ruhm das höchste doch;
      Wenn der Leib in Staub zerfallen,
      Lebt der grosse Name noch.
          Tapfrer, deines Ruhmes Schimmer
          Wird unsterblich sein im Lied;
          Denn das ird'sche Leben flieht,
          Und die Todten dauern immer.

                    _Schiller_ Das Siegesfest.

      Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi,
      Ja se, se Karthagonkin hautaan vei;
      Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi
      Se vielä kerran aukee Roomallei.
      Niin, Rooma, kerran vahvat muuris murtuu,
      Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu,
      Se Iliaan on kohtaloa vaan!
      Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo vainen,
      Kun kansassa vaan henk' on roomalainen,
      Meit' alentamaan voimaa tarvitaan.

                _P. Cajander_ Scipio Africanus.



SISÄLLYS:

Alkulause.
M. Tullius Ciceron elämä ja teokset.
Scipion unennäkö.


Lyhennyksiä

 C. = Gaius
 L. = Lucius
 M. = Marcus
 P. = Publius
 Q. = Quintus
 Tib. = Tiberius.



Alkulause.


Ciceron kyhäämä katkelmana säilynyt Scipion unennäkö (Somnium
Scipionis) ilmestyy täten suomeksi siinä muodossa, kuin olen käännöksen
aiemmin yliopistollisilla luennoilla esittänyt.

Suomennokseni perustuu kaikkialla G. Meissnerin julkaisemaan tekstiin
(M. Tullii Ciceronis Somnium Scipionis erklärt von Dr. Carl Meissner.
4 verb. Aufl.. Leipzig 1897).

Helsingissä, kesäkuulla 1905.

_K.J. Hidén_.



M. Tullius Ciceron elämä ja teokset,


M. Tullius Cicero syntyi tammikuun 3 p. v. 106 e.Kr. lähellä Arpinumin
pikkukaupunkia (nyk. Arpino kaakkoon päin Koomasta). Saatuansa Roomassa
yhdessä nuoremman veljensä Quintuksen kanssa huolellisen kasvatuksen
hän esiintyi jo v. 81 julkisesti puhujana ja saavutti vähitellen yhä
suuremman maineen varsinkin sen jälkeen, kuin hän oli harjoitellut
opintoja Kreikassa vv. 79-77. Hän otti nyt enemmän kuin ennen osaa
valtiolliseen elämään, tuli v. 75 quaestoriksi sekä kohosi nopeasti
läpi kaikkien virka-asteitten, jotta hän huolimatta siitä että oli
nousukas (_homo novus_) pääsi konsulin virkaan vuodeksi 63
varhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena. Konsulina Cicero paljasti
Catilinan vallankumoukselliset aikeet sekä kukisti valtiolle perin
vaarallisen salaliiton. Tällöin Cicero oli kohonnut valtiollisen
toimensa kukkuloille, mutta tämän jälkeen elämä hänelle tarjosi vain
pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.

Ciceron täytyikin jo v. 58 lähteä maanpakoon Roomasta. Kuitenkin hän
seuraavana syksynä kutsuttiin takaisin, jolloin Rooman kansa suurella
riemulla otti hänet vastaan. Seuraavat vuodet hän toimi etenkin
puhujana sekä Forumilla että senaatissa saavuttamatta kumminkaan
aikaisempaa vaikutustaan. V. 51 hän joutui prokonsulina hoitamaan
Cilician maakuntaa vuoden ajan. Kun Cicero Ciliciasta palasi Roomaan,
oli kansalaissota Caesarin ja Pompeiuksen välillä alkanut. Kauan
epäröityään hän lähti Pompeiuksen luo Kreikkaan. Pharsaluksen
ratkaisevan taistelun jälkeen v. 48 hän jälleen palasi Italiaan sekä
sai helposti Caesarilta armahduksen. Muuttuneet olot vaikuttivat nyt
sen että Cicero toistaiseksi pysyi aivan erillään valtiollisesta
elämästä omistaen kaiken aikansa vain kirjallisille ja tieteellisille
harrastuksilleen. Vasta Caesarin murhan jälkeen Cicero taasen astui
valtiolliselle taistelutanterelle asettuen kaikella voimallaan mahtavaa
Antoniusta vastaan. Mutta sen johdosta hänenkin nimensä myöhemmin
joutui valtiopannaan julistettujen joukkoon ja murhamiehet yllättivät
hänet Caietan luona (nyk. Gaëta) joulukuun 7 p. v. 43 e.Kr.

Joskin Cicero valtiollisen toimintansa johdosta useinkin on joutunut
ankaran arvostelun alaiseksi, on hän puhujana ja kirjailijana
saavuttanut yleisen tunnustuksen sekä katoamattoman maineen. Hänen
merkityksensä omalle ajalleen sekä jälkimaailmalle on etenkin siinä,
että hän helposti tajuttavassa, miellyttävässä muodossa Rooman kielellä
on esittänyt eetillisesti ja esteettisesti etevämmän kreikkalaisen
sivistyksen tuotteita ja tuloksia sekä johdonmukaisella, puhtaalla ja
sointuvalla kielenkäytöllään kohottanut latinan kielen täydellisyyteen,
josta tuli esikuva pitkiksi ajoiksi.

Ciceron kirjallisten tuotteiden lukumäärä on melkoisen suuri.
Tavallisesti hänen jälkeenjättämänsä kirjoitukset jaetaan seuraaviin
ryhmiin: _puheet; retoriset kirjoitukset; filosofiset teokset;
kirjeet_.


Muutama sana Scipion unennäkö nimisestä kyhäelmästä.

Se kyhäelmä, jolle vanhastaan on annettu nimi Somnium Scipionis, kuului
alkujaan loppuosana Ciceron valtiollis-filosofiseen teokseen Valtiosta
(De republica). Samoin kuin monessa muussa suurelle yleisölle aiotussa
teoksessa Cicero puki esityksensä vuoropuhelun muotoon saadakseen
aikaan enemmän eloa ja havainnollisuutta. Koko teoksen päähenkilö sekä
esityksen varsinainen kannattaja on kuuluisa P. Cornelius Scipio
Aemilianus Africanus Minor. Hänen maatilalleen muka kokoontuvat v. 129
e.Kr. useat läheiset ystävät niink. C. Laelius Sapiens, Q. Aelius
Tubero, L. Eurius Philus y.m., jotka hänen johdollaan ryhtyvät
keskustelemaan parhaimmasta valtiomuodosta, sen perusteista ja sen
edellytyksistä. Valitettavasti kyllä tämä 6 kirjaa käsittävä teos jo
muinaisuudessa joutui kadoksiin. [Vasta v. 1820 Vatikanin kirjaston
hoitaja kardinaali Angelo Mai löysi suuren osan tätä teosta eräästä
pergamenttikäsikirjoituksesta, johon oli kirjoitettu uutta tekstiä
poisraavitun alkuperäisen tekstin päälle.]

Ainoastaan osa kuudennesta kirjasta n.k. Somnium Scipionis on säilynyt
sen kautta, että eräs oppinut tutkija Macrobius 5:nnen vuosisadan
alkupuolella varusti tekstin pitkillä selityksillä. Macrobius myös
mainitsee, mistä unennäön kertominen oli aiheutunut. Erään Laeliuksen
tekemän huomautuksen johdosta oli Scipio lausunut että ansiokkailla
miehillä kuoltuaan on suuremmat palkinnot tulevassa elämässä tarjona,
kuin maallinen olo koskaan saattaa heille antaa, sekä väitettään
perustellut kertomalla erään aikoja sitten näkemänsä unen. Samoin kuin
Cicero koko teoksensa esikuvana on pitänyt Platonin samannimistä
teosta, hän myös tätä kohtaa varten on saanut mallin kreikkalaisen
kirjan loppuosasta. Aihettaan on Cicero hyvin onnistuneesti käsitellyt,
joten tämä pieni kirjanen runollisen kauniilla kielellään,
miellyttävällä esityksellään sekä ihanteellisilla ajatuksillaan
kaikkina aikoina on herättänyt huomiota.



SCIPION UNENNÄKÖ


1. Kun olin saapunut Afrikaan ollakseni, kuten tiedätte, sotatribunina
neljännessä legionassa konsuli Manius Maniliuksen johdolla [_M.
Manilius_ konsuli v. 149 e.Kr.], ei minulle mikään ollut mieleisempää
kuin kohdata kuningas Masinissa, joka pätevistä syistä oli perheemme
likeinen ystävä. Tultuani hänen luokseen, syleili tuo vanhus minua
purskahtaen itkuun ilosta, katsahti heti sitten taivasta kohti sekä
huudahti: "Kiitän sinua, Aurinko ylevä, sekä teitä, muut taivaalliset,
siitä että minä, ennenkuin tästä elämästä erkanen, saan nähdä
valtakunnassani ja kattoni alla P. Cornelius Scipion, jonka pelkästä
nimestä uudestaan elvyn; niinpä ei koskaan mielestäni häivy tuon
mainion ja voittamattoman sankarin muisto." Sittemmin kysyin häneltä
valtakunnastaan ja hän taasen minulta valtiollisista oloistamme, ja
paljon puhellessamme molemmin puolin kului tämä päivä meiltä loppuun.

Jälkeenpäin taasen nauttiessamme kuninkaan komeasta ateriasta jatkoimme
keskusteluamme myöhään yöhön saakka, kun, näette, ukko ei puhunut
muusta kuin Africanuksesta sekä johdatti muistiin kaikki hänen sekä
tekonsa että sanansa. Kun sitten erosimme mennäksemme levolle,
tavallista sikeämpi uni valtasi minut, koska olin matkastani väsynyt
sekä olin valvonut myöhään yöhön. Tällöin Africanus -- luullakseni sen
johdosta, minkä olimme puhuneet; sattuuhan ylipääten että ajatuksemme
ja keskustelumme unessa aikaansaavat jotain semmoista, niinkuin Ennius
kertoo Homerukseen nähden [_Q. Ennius_, synt. v. 239, kuol. v. 169
e.Kr.], josta hänen tiettävästi hyvin usein valveillaan oli tapana
ajatella ja puhua -- tällöin Africanus ilmestyi eteeni siinä muodossa,
mikä oli minulle tuttu enemmän hänen kuvastaan kuin hänen itsensä
kautta. [_P. Cornelius Scipic Africanus Maior_, Hannibalin voittaja,
kuol. v. 185 e.Kr.] Kun hänet tunsin, säikähdyin, mutta hän lausui:
"Rohkaise mieltäsi, Scipio, ja jätä pelkosi, kerro jälkimaailmalle,
mitä sinulle sanon!"

2. "Näetkö tuon kaupungin, joka minun kauttani pakoitettu tottelemaan
Rooman kansaa uudistaa edelliset sotansa eikä saata olla rauhallisena?
-- hän näytti, näette, minulle Karthagon korkealta, tähtirikkaalta,
loistavalta ja ylen kirkkaalta paikalta -- tämän piiritykseen sinä nyt
saavut melkein tavallisena, alhaisarvoisena sotamiehenä. Tämän olet
kukistava, kahden vuoden sisässä konsuliksi valittuna, ja olet itse
kauttasi sen nimen itsellesi hankkiva, mikä sinulla edelleen on minulta
perittynä. Mutta kun olet Karthagon hävittänyt, olet triumfiretken
viettänyt, olet ollut censorina sekä lähettiläänä käynyt Egyptissä,
Syyriassa, Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa, valitaan sinut toistamiseen
poissa olevana konsuliksi ja päätät mahtavan sodan: hävität, näet,
Numantian. Mutta kun triumfivaunuilla Capitoliumille ajat, tapaat
valtion tyttäreni pojan aikeiden hämmentämänä. [_Tib. Sempronius
Graochus_.]

"Tällöin sinun, Africanus, tulee isänmaallesi osoittaa henkesi, nerosi
ynnä neuvokkaisuutesi loistavat edut. Mutta siihen aikaan nähden
huomaan kohtalonvoimain tien epämääräiseksi. Sillä kun elinaikasi on
ennättänyt seitsemän kertaa kahdeksan täydellistä auringon kiertokulkua
ja nämä molemmat luvut, joista kumpaakin eri syistä pidetään
täydellisenä, luonnollisessa ajankulussa ovat aikaansaaneet kohtalon
sinulle määräämän summan vuosia [s.o. 56 vuotta], niin koko valtio
kääntyy yksin sinun ja sinun nimesi puoleen, sinuun senaatti, sinuun
kaikki kunnon kansalaiset, kaikki liittolaiset ja Latinalaiset
katselevat, sinä olet oleva ainoa, josta kansalaisten onni riippuu, ja,
lyhyesti sanottuna, diktaattorina tulisi sinun järjestää valtion oloja,
jos välttäisit sukulaistesi murhakäsiä." Kun tällöin Laelius huudahti
ja muutkin kiivaasti vaikeroivat, lausui Scipio hieman hymähtäen: "St!
pyydän teitä, älkää herättäkö minua unestani, vaan kuulkaa hetkinen
vielä seuraavaa."

3. "Mutta jotta sinä, Africanus, olisit innokkaampi valtion parasta
turvaamaan, niin tiedä: kaikille, jotka isänmaansa ovat pelastaneet,
sitä auttaneet ja edistäneet, on taivaassa määrätty varma paikka, missä
autuaallisina voivat nauttia ikuista elämää. Sillä kaikesta, mikä
maailmassa tapahtuu, ei mitään ole mieleisempää sille korkeimmalle
jumalalle, mikä koko maailmaa hallitsee, kuin ne ihmisten oikeuden
pohjalle perustamat yhteydet ja yhdistykset, joita yhteiskunniksi
kutsutaan. Näitten johtajat ja ylläpitäjät ovat täältä lähteneet ja
palaavat tänne jälleen."

Tällöin minä, vaikka olin pelästynyt enemmän omaisteni salajuonista
kuin kuolemanpelosta, kuitenkin kysyin, elikö hän itse ja isäni Paulus
[_L. Aemilius Paulus Macedonicus_] sekä kaikki muut, joita luulemme
kuolleiksi. "Niin tosiaan", vastasi hän, "nämä elävät, jotka ovat
lentäneet ruumiinsa kahleista ikäänkuin vankilasta, mutta teidän niin
sanottu elämänne on kuolema. Etkö näe isäsi Pauluksen tulevan
kohdallesi?" Kun hänet näin, vuodatin kyynelvirran, hän taasen
syleillen ja suudellen esti minut itkemästä.

Ja heti kuin tukahuttaen itkuni jälleen saatoin ryhtyä puhumaan,
lausuin: "Pyydän, jalo, paras isäni, koska tämä on todellinen elämä,
kuten kuulen Africanuksen sanovan, miksi viivyn maan päällä? enkö
kiiruhda tullakseni tänne luoksenne?" "Ei niin", vastasi hän. "Sillä
joll'ei se jumala, jolle koko tämä näkemäsi avaruus kuuluu, ole
vapauttanut sinua noista ruumiisi kahleista, niin tie tänne ei saata
sinulle avautua. Ihmiset, näet, ovat luodut sillä tarkoituksella, että
katselisivat tuota palloa, minkä näet keskellä tätä avaruutta, tuota
niin sanottua maata, ja niille on annettu sielu muodostettu niistä
ikuisista tulista, joita nimitätte tähtisykeröiksi ja tähdiksi ja jotka
pallonmuotoisina ja pyöreinä jumalallisten sielujen elvyttäminä
ihmeellisellä nopeudella täyttävät piirinsä ja kiertokulkunsa.
Sentähden tulee sinun, Publius, ja kaikkien hurskaitten pysytellä
sielua ruumiin vankeudessa eikä hänen käskemättään, joka sen on teille
antanut, muuttaa ihmiselämästä, jott'ette näyttäisi paenneen jumalan
määräämää inhimillistä tarkoitusta. Mutta, Scipio, noudata niinkuin
tämä isoisäsi ja minä, isäsi, oikeutta ja hurskautta, mikä vanhempien
ja sukulaisten suhteen on tärkeä ja isänmaahan nähden varsin
suurenarvoinen. Tämä elämä on tie taivaaseen ynnä niitten seuraan,
jotka jo ovat eläneet ja ruumiillisuudesta irtaantuneina asuvat sitä
paikkaa, jonka näet -- siellä oli, näette, liekeistä heijastuva ylen
kirkkaasti hohtava piiri -- ja jota te, kuten Kreikkalaisilta olette
oppineet, maitoradaksi [s.o. linnunrata] nimitätte." Sieltä
katsellessani näytti minusta kaikki muu kirkkaalta ja ihmeelliseltä.
Sielläpä oli semmoisia tähtiä, jommoisia emme koskaan ole täältä
nähneet, ja semmoinen oli kaikkien suuruus, ett'emme sen vertaista
koskaan ole aavistaneet, ja niistä oli se pienin, mikä etäisimpänä
taivaasta lähinnä maata loisti vieraalla valolla. Mutta tähtipallot
voittivat helposti maapallon suuruudessa. Ja nytpä itse maa näytti
minusta niin pieneltä, että minua paheksutti valtakuntamme, mikä sillä
muodosti ikäänkuin pisteen.

4. Kun kauemmin maata silmäilin, lausui Africanus: "Pyydän sinua,
kuinka kauan mielesi on maahan kiintynyt? Etkö toki katsele,
minkälaisiin avaruuksiin olet saapunut? Kaikki on yhdistetty yhdeksällä
piirillä tai oikeammin pallolla, joista yksi, taivas, on äärimäinen.
Tämä ympäröi kaikkia muita ja on itse korkein jumala, joka käsittää ja
koossa pitää muita; siihen ovat kiinnitetyt nuo tähdet, jotka kiertävät
ikuisilla radoillaan. Sen alle ovat järjestetyt nuo seitsemän
taivaankappaletta, mitkä liikkuvat päinvastaiseen suuntaan kuin taivas;
yhden pallon niistä muodostaa se tähti, jota maan päällä nimitetään
Saturnuksen tähdeksi. Sen jälkeen on tuo niin kutsuttu Jupiterin tähti
ihmissuvulle onnekas ja siunausta tuova; sitten tuo punertava ja maalle
peloittava, jota Marsin tähdeksi nimitätte; alapuolella sen jälkeen
Aurinko käsittää melkein keskikohdan, kaikkien muiden valojen johtaja,
hallitsija ja ohjaaja, koko maailman sielu ja johtava perus, joka on
niin suuri, että se valaisee ja täyttää kaikki valollaan. Tätä
seuraavat tovereina toiselta puolen Venuksen rata, toiselta
Mercuriuksen, ja alimmassa piirissä kiertyy Kuu auringon säteiden
valaisemana. Alla taasen ei ole mitään muuta kuin kuolevaista ja
katoavaista paitsi jumalan armosta ihmissuvulle annettuja sieluja.
Sillä se mikä on keskimäinen ja yhdeksäs, Maa, ei liiku ja on alin, ja
sitä kohti pyrkivät kaikki kappaleet painovoimansa johdosta."

5. Kun hämmästyksessäni tätä silmäilin, huudahdin toinnuttuani: "Mitä,
mikä mahtava ja kuitenkin suloinen sävel se on, mikä korviani täyttää?"
"Tämä on", virkkoi hän, "se sävel, mikä aikaansaadaan juuri noitten
piirien kierrolla ja liikkeellä; se on muodostettu erilaisista,
kuitenkin määrätyssä suhteessa erotetuista intervalleista sekä kehittää
sopusuhtaisesti monenlaisia sävelyhtymiä yhdistämällä korkeita ääniä
mataliin. Sillä eihän niin mahtavia liikkeitä voida aikaansaada
hiljaisuudessa ja luonto vaikuttaa sen, että äärimäinen toiselta
puolelta soi matalasti, toiselta puolelta taasen korkeasti. Sen
johdosta tuon korkean, tähdikkään taivaan kulku tapahtuu kimeällä ja
korotetulla soinnulla, koska sen liikunto on kiihkeämpi, erittäin
kumealla sitä vastoin tapahtuu kuun kulku, se kun on alin. Mutta maa,
yhdeksäs tähti, pysyy aina liikkumatonna yhdellä ja samalla paikalla,
täyttäen maailman keskikohdan. Nuo kahdeksan rataa taasen, joista
kahdella on sama luonto, aiheuttavat seitsemän äänivälien erottamaa
sointua, luku mikä on melkein kaikkien seikkain yhdysside. Tätä ovat
oppineet ihmiset jäljitelleet kielisoittimilla ja laulelmilla sekä
siten avanneet itselleen paluumatkan tähän paikkaan, niinkuin kaikki
muut, jotka oivallisilla hengenkyvyillä varustettuina ihmiselämässä
ovat viljelleet jaloja harrastuksia. Tämän soinnun vaikutuksesta
ihmisten korvat käyvät kuuroiksi. Eihän mikään aisti teissä ole
vähemmän tarkka; niinpä se heimo, mikä asuu sillä paikalla, missä Niili
varsin korkeilta vuorilta syöksyy Catadupa nimisiin putouksiin, on
kuuloaistia vailla mahtavan pauhinan johdosta. Mutta koko
maailmanrakennuksen ylen nopsan liikunnon takia kehkeää täällä sointu
niin mahtava, että ihmiskorvat eivät saata sitä käsittää, samoin kuin
ette osaa katsella aurinkoa vastaan, vaan näkönne tarkkuus käy
tehottomaksi sen säteistä." Tätä minä kummastelin, mutta käänsin
kuitenkin silmäni yhä uudestaan maata kohti.

6. Silloin lausui Africanus: "Huomaan sinun yhäti vielä tarkastelevan
ihmisten asuinsijaa ja kotipaikkaa. Jos tämä nyt näyttää sinusta
pieneltä, niinkuin se todellakin on, niin käännä aina mielesi tähän
taivaalliseen ja ylönkatso kaikkea maallista. Sillä mitähän ylistystä
ihmiskielin tai mitä tavoitettavaa mainetta saatat saavuttaa? Näet että
maan päällä asutaan harvoilla, kapeilla paikoilla ja että noittenkin
asuttujen pilkkujen välissä on autioita erämaita sekä että maan
asukkaat eivät ainoastaan ole niin hajallaan, ett'ei mikään tieto saata
levitä heidän kesken toisten luota toisille, vaan myös osaksi elävät
vastakkain, osaksi vierekkäin, osaksi vielä viistoon teistä; niiltä
ette varmaan voi mitään mainetta odottaa.

"Mutta huomaat että tuo sama maa on ikäänkuin muutamien vyöhykkeiden
rajoittama ja ympäröimä ja näet että näistä kaksi on keskenään peräti
erisuuntaista sekä kumpaiseltakin puolelta aivan taivaannapoihin
rajoittuen jään vallassa ja että taas keskimäinen, tuo laajin, on
auringonvalon polttama. Kaksi on asuttavaa, joista tuo eteläinen, jonka
asukkaat ovat teidän vastajalkaisenne [antipodit], ei ensinkään ole
rotunne yhteydessä ja tämä taas toinen pohjoiseen suuntautuva, missä
asutte, huomaappas, kuinka vähäinen osa siitä kuuluu teille. Sillä koko
asumanne maa, joka kapenee napoihin päin ja levenee sivuille, on
tavallaan pieni saari sen meren keskellä, jota maan päällä nimitätte
Atlantin mereksi tahi Isoksi mereksi tai Valtamereksi, ja näet
kumminkin, kuinka vähäpätöinen se on huolimatta mahtavasta nimestään.
Saattoiko sinun nimesi taikka jonkun toisen meikäläisen nimi juuri
näistä asutuista ja tunnetuista maista kulkea Kaukasuksen yli, jonka
tuolla näet, taikka Gangeksen poikki? Kukapa nimesi kuulee muissa
nousevan tai laskevan auringon etäisissä maissa tahi pohjolan ja etelän
seuduilla? Jos tämän kaiken jätät lukuunottamatta, huomaat totta
tosiaan, kuinka ahtaissa rajoissa maineenne saattaa levitä. Ja ne
taasen, jotka teistä puhuvat, kuinka kauan heillä on puhelahja?"

7. "Vieläpä, jos vastaisten ihmisten jälkisuku mielisi herkeämättä
jättää jälkeläisilleen jokaisen meikäläisen maineen, jonka se on
perintönä saanut isiltään, niin emme kuitenkaan vedenpaisumusten ja
maailmanpalojen takia, joitten välttämättömästi pitää tapahtua
määräaikana, voisi saavuttaa pysyväistä kunniata, saatikka sitten
ikuista. Vaan mitä hyötyä sinulla on siitä, että ne, jotka myöhemmin
syntyvät, sinusta puhuvat, kun eivät ne sitä tee, jotka ennen sinua
ovat syntyneet? -- nämä eivät olleet harvemmat luvultaan ja olivat
varmaan paremmat ihmiset -- varsinkin kun juuri niistä, joille nimemme
saattaa kuulua, ei yksikään kykene muistissaan käsittämään edes yhtä
maailmanvuotta. Ihmiset tosin tavallisen käsityksen mukaan määräävät
vuodenajan yksinomaan auringon, se on yhden ainoan tähden kiertokulun
perusteolla, mutta kun kerrassaan kaikki tähdet ovat palautuneet siihen
kohtaan, mistä kerran ovat lähteneet, sekä pitkien välimatkain perästä
aikaansaaneet saman koko taivaan aseman, niin silloin voidaan tätä
todellakin nimittää vuoden kiertokuluksi; tuskin uskallan sanoa,
montako ihmissukua siihen sisältyykään. Sillä vasta silloin kuin
aurinko, niinkuin se kerran muinoin ihmisille näytti pimenevän ja
sammuvan, kun, näette, Romuluksen sielu kohosi juuri näihin
avaruuksiin, vasta silloin kuin aurinko samalta puolelta ja samaan
aikaan toistamiseen on pimennyt, saatat pitää maailmanvuotta
täydellisenä kaikkien taivaankappalten ja tähtien palattua
lähtökohtaansa. Tiedä, ett'ei kahdeskymmenes osakaan tuommoisesta
vuodesta vielä ole suoritettu. [Maailmanvuosi n. 12000 vuotta.]

"Siksipä, joll'et toivo mitään paluuta tähän paikkaan, johon suurten,
eteväin miesten koko pyrkimys kohdistuu, kuinka vähäinen onkaan sitten
tuo maine ihmisten keskuudessa, mikä saattaa ulottua tuskin yhden
vuoden pikkuosan yli? Niin ollen, jos tahdot kohottaa katseesi ylöspäin
sekä pitää tätä asuinsijaamme ja ikuista kotipaikkaamme silmämääränäsi,
et saa turvautua yleisön puheisiin etkä panna elämäntoivoasi maallisiin
palkintoihin. Omilla viehätyksillään vetäköön nimenomaan hyve sinut
todelliseen kunniaan, kaikki tuommoinen puhe taasen rajoittuu näkemiesi
seutujen ahtaisiin aloihin eikä koskaan kenestäkään ole ollut ikuinen:
se häviää ihmisten kuoltua ja katoaa jälkeläisten unohdettua."

8. Kun hän tämän oli lausunut, vastasin: "Tosiaan Africanus, jos nyt
isänmaataan hyvin palvelleilla on ikäänkuin ura avoinna päästäkseen
taivaaseen, tahdon nyt vielä paljoa virkeämmin ponnistaa niin suuren
palkinnon toivossa, vaikka lapsuudesta asti olen astunut isäni ja sinun
jälkiäsi enkä mainettanne pilannut." Ja hän jatkoi: "Ponnista sinä sekä
ole vakuutettu siitä, ett'et sinä ole kuolevainen, vaan tämä ruumiisi:
sillä ethän ole se, minkä tuo muotosi osoittaa, vaan kunkin ihmisen
sielu sepä on ihminen eikä se muoto, mikä sormella saatetaan näyttää.
Tiedä siis että olet jumala, jos muuten se on jumala, joka meissä elää,
tuntee, muistaa, joka niin johtaa, ohjaa ja liikuttaa sitä ruumista,
jonka johtoon se on asetettu, kuin tuo korkein jumala tätä maailmaa; ja
niinkuin se on iankaikkinen jumala, joka liikuttaa osaltaan katoavaista
maailmaa, niin ikuinen sielu liikuttaa heikkoa ruumista.

"Sillä se, mikä aina liikkuu, on ikuinen; mikä taasen liikuttaa jotakin
toista ja mikä itse joutuu liikkeelle toisen vaikutuksesta, lakkaa
välttämättömästi elämästä, kun liikunto lakkaa. Ainoastaan se, mikä
itsestään liikkuu, ei konsanaan myöskään lakkaa liikkumasta, koska se
ei konsanaan jätä itseään. Vieläpä on se muille liikkuville olioille
liikunnon lähde ja alkusyy. Alkusyy taasen on alkuperää vailla, sillä
alkusyystä ovat peräisin kaikki, itse alkusyy taas ei saata mistään
muusta syntyä; eihän se olisi mikään alkusyy, mikä toisaalta
aiheutuisi. Mutta jos se ei milloinkaan ala, ei se myös milloinkaan
lopu. Sillä jos alkusyy häviää, se ei uudelleen synny toisesta eikä
itsestään luo jotain toista, jos välttämättömyyden pakosta alkusyystä
kaikki alkaa. Siitä seuraa että liikunnon alkusyy johtuu siitä, mikä
juuri itse itsensä liikuttaa; se taas ei saata syntyä eikä liioin
kuolla, tahi muuten täytyisi koko taivaan sortua kokoon ja koko
luomiston pysyä paikallaan eikä saavuttaa mitään voimaakaan, jonka
vaikutuksesta se uudelleen joutuisi liikkeelle."

9. "Kun siis on ilmeistä että se on ikuinen, mikä itsestään liikkuu,
kukapa kieltää että tänlainen luonto on annettu sieluille? Eloton on,
näette, kaikkinainen olio, mikä joutuu liikuntoon ulkonaisesta
vaikutuksesta; mikä taas on elävä olento, se kulkee sisäisestä ja
omasta liikutuksestaan. Tämähän on sielun omituinen luonnonlaatu ja
olemus; jos se on ainoa kaikista olioista, mikä itsensä liikuttaa, niin
se varmaan toiselta puolen ei ole syntynyt ja toiselta puolen on
ikuinen.

"Käytä sinä tätä sielua mitä jaloimpiin toimiin! jaloimmat taasen ovat
ponnistukset isänmaan hyväksi, ja sielu, mikä niihin on käytetty ja
rasitettu, liitelee nopeammin tähän asuinpaikkaamme, omaan
kotisijaansa. Ja se tekee tämän pikemmin, jos se silloin, kuin se on
ruumiiseen suljettu, kohottautuu ylöspäin sekä sen ulkopuolella olevaa
tarkkaillen mikäli mahdollista erottautuu ruumiillisuudesta. Sillä
niiden sielut, jotka ovat antautuneet ruumiin nautintoihin sekä
ikäänkuin tekeytyneet sen palvelijoiksi ja aistillisten, nautintoja
noudattavien himojen vaikutuksesta loukanneet jumalain ja ihmisten
oikeuksia, ajetaan ruumiista päästyään maan ympäri eivätkä palaja tähän
paikkaan, ennenkuin ovat kuljeskelleet hätyytettyinä useita
vuosisatoja."

Hän poistui luotani, minä taasen heräsin unestani.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Scipion unennäkö" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.