Caxi Neljättä Kymmendä Satua - Suomalaisiin runoihin käätty 1775

By Author	[ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z \| Other Symbols ]
By Title	[ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z \| Other Symbols ]
By Language

Download this book: [ ASCII ]

Look for this book on Amazon

We have new books nearly every day.
If you would like a news letter once a week or once a month fill out this form and we will give you a summary of the books for that week or month by email.

Title: Caxi Neljättä Kymmendä Satua - Suomalaisiin runoihin käätty 1775
Author: Achrenius, Henrik
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.

*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Caxi Neljättä Kymmendä Satua - Suomalaisiin runoihin käätty 1775" ***

CAXI NELJÄTTTÄ KYMMENDÄ SATUA

Suomalaisiin Runohin Käätty Wuonna 1775.

Koonnut ja suomentanut

HENRIK ACHRENIUS

WASASA, 1777.
Pränd. Georg Wilhelm Londicerildä.

SISÄLLYS:

Lukialle.
1. Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot.
2. Susi ja Lammas.
3. Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki.
4. Warpuinen ja Jänes.
5. Peura.
6. Korppi ja Kettu.
7. Nälkäiset Coirat.
8. Sammacko ja Härkä.
9. Haucka ja Kyhkyiset.
10. Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta.
11. Wuori synnyttäwä.
12. Susi ja Koira.
13. Meri Miehet.
14. Murahainen ja Kärwänen.
15. Matkamjehet ja Ryöwäri.
16. Kuningasta pyytäwäiset Sammakot.
17. Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura.
18 Sammackoin puhet auringosta.
19. Susi ja Kurki.
20. Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä.
21. Parran saaneista Wuohista.
22. Kärmet ja Rauta.
23. Kettu ja Pucki.
24. Yxi Sutarista tullut Läkäri.
25. Hijri ja Sammacko.
26. Kärmet ja Talonpoika.
27. Caxi Wihamiestä.
28. Murahiset ja Heinä Sircka.
29. Wanha Jalopeura ja Kettu.
30. Yxi Wanha Mies.
31. Yxi Kissa.
32. Mies ja Waimo.

Lukialle

Täsä käsihis käsität,
Sadun muan saawuttelet:
Lue lujasti huwixes
Nijtä laula laadullensa;
Mutta muistele hywästi
Sitäkin sijnä siwusa,
Että cartat caunihisti
Aina aikana elämäs,
Wirhet saduisa sanotut
Taicka päälle tarkoitetut:
Aina myöskin ahkeroitze
Awuista aiwan hywistä;
Olla omana Jumalan
Ystäwänä ylimmäisen.
Sitte cuolet cunnialla
Ikäs ilolla lopetat,
Johon armon andakohon
Sulle suokohon Jumala!

Ensimmäinen Satu.

Ylppiä Naacka ja Rijkinkukot.

Kerran Naacka kelwotoinen
Lindu pahin parwesansa,
Ylöspaisunut pahasti
Yli säädyn ylppiäxi,
Näki sulgat suloisimmat
Höyhemet warsin walitut,
Jotka pulskat pudonnehet
Olit maahan mainittawat,
Lindu parwen parahimman,
Rikin-kukoin cupeelda:
Näitä corjia cokoisi
Isombia itzellensä,
Nijllä pulskaxi puetti
Coko raatonsa coristi.
Cohta erkani copea
Naacka parwesta pakeni,
Kucko parwen parahimman
Cansan caunihin sekahan,
Jonga keskellä käweli
Sasteli aiwan häwyttä;
Mutta linnut ljuckahimmat
Rijkin-Kukot cuuluisimmat,
Cohta waattehet waristit
Naakan paäldä nackaisiwat,
Cukin ottiwat omansa
Haikiasti haawottiwat,
Että parulla pakeni
Heistä erkani hewillä.
Tämän saunan saatuansa
Cowan ratki rangaistuxen,
Tahto paeta takaisin
Surulla tygö sukunsa;
Mutta suku surullisen
Cansa hyljäsi catalan,
Työnsi poijes tyköänsä
Sanoden näillä sanoilla;
Jos sinä tyhmä tytynyt
Olisit pukuhun omahan,
Etkä meitä ensinkänä
Ylöncatzonut catala,
Totta onnexes olisit
Warsin ilman waiwasutta
Cansa ilon caickinaisen
Ehdon perästä elänyt.

Susi ja Lammas.

Susi suunsa cuiwudesa
Janosa juuri jalosa,
Wirran wierehen samoisi
Juoxi joen partahalle,
Cuhun Lammas curckuansa
Tuli cansa castamahan.
Susi yxin ylimmäxi
Lammas astu alemmaxi.
Sudella oli omana
Wielä tallella tapansa:
Murha mielesä macaisi
Oli tahto tappamahan:
Etzi syytä syngiätä
Aiwosansa ajatteli,
Päälle Lambahan lakian
Willan-candajan catalan.
Ensin sanowi äkisti
Kysywi kyllä wihasa:
Mixi turmelet minulda
Weden selkiän sewotat?
Lammas pelwolla peräti
Wastaisi wapisewainen:
Cuinga minä cultaiseni
Taidan tatroa wetesi?
Sieldä wesi wetäywi
Juoxewi tännä teräwä.
Cuuldua tämän totuden
wacaisimman wastauxen,
Susi suuttuwi enämmin
Sanowi wielä wihasa:
Cuuta on cuusi culunna
Sitte siirtynyt ohitze,
Cuin sinä paha sikiä
Pahan elkinen etana
Mua kiwasti kiroisit
Sadattelit sakeasti.
Lammas wastaisi wacainen
Ehkä pelwolla peräti:
Embä minä Emäsäni
Ollut silloin siennynnä.
Susi suuwesa wihasa
Sano juuri julmudesa:
Sen on tehnyt selkiästi
Sinun ilkiä isäsi,
Jonga tähden joutumalla
Costan cohtakin sinulle.
Sijnä samasa siwalsi
Willa miehen wickelästi,
Surmasi suunsa sisällä
Täytti, wahtan waillinaisen.

Satu semmonen sanottu
Nijtä taiten tarkottawi,
Jotka ehtiwät etua
Syytä juuri syngiätä.
Että caatansa catalan
Satimihin saadaxensa,
Ihmisen ilman wiatta
Lähimmäisen Leppejmmän.

Coira, joca culjetti liha murua suusansa joen poicki.

Kerran Coira cohdattua
Liba murun murkinaxi,
Lähti uimahan uhea
Saalis suusa sutkimahan,
Weden wetelän ylitze
Poicki joen joutumalla:
Näki uidesa uhean
Warjonsa weden sisällä,
Luuli coiran cohdannensa,
Wiewän saalista samati,
Jota cahto cadehtien
Kyllä hädällä häristen
Tahto taamuta äkisti
Saada saalista sitäkin;
Mutta waiwanen waristi
Suustansa palan suloisen,
Ettei ollut ensinkänä
Syömistä syystä hywästä.

Nijn on ahneus alati
Peri juurin petollinen:
Jok' ei suowu ensinkänä
Tydy onnehen omahan,
Cadehtien cadottawi
Sengin wähäisen wälistä.

Warpuinen ja Jänes.

Warpuinen warsin wacainen
Lindu pieni pijskuttawa
Kerran soimasi somasti
Jänes parkaista pahasti,
Joka huusi huikiasti
Waikiasti walitteli,
Cotkan courisa cowisa
Cujehisa cuolettajan:
Kysy kyllä pistäwillä
Näillä sanoilla saneli:
Mixes Jänes jätättänyt
Suurta surmasi paennut?
Sull on kewyet käpälöt
Liukas lijkundo alati.
Mutta warpuisen waratta
Puhuesa pulskiasti,
Tuli Haucka hawikosta
Kijätellen kijruhusti,
Joka puhuwan pusersi
Temmasi pilkan tekiän.
Jänes cohta jättämäsä
Heittämäsä hengiänsä,
Tästä lohkais lohdutuxen
Wijmme sanaxi sanowi:
Suu saatta suden ritahan
Kieli kärpän lautasehen:
Joka wasta waratoinna
Mua hätjysti häwäisit,
Astuit ansahan samahan
Waarahan warsin isohon,
Josa kiwasti kitiset
Itket ilman hyödytystä.

Satu andawi sanottu
Opetuxen oikasewi:
Ällös lyökö lyödyn mieldä
Cäytä täytetyn sydändä,
Jo se lyöty lyömätäckin
Täytetty täyttämätäckin
Coska waara cohtajawi
Lähimmäistäs lähestywi,
Silloin taitawi sinua
Cansa cohdata cowasti.

Peura.

Peura kerran käydesänsä
Wesi lähteen lähesä,
(Cusa janonsa kipiän
Sammutti ylön sakean)
Pysäy juuri pyhästi
Camalasti catsomaha
Cuinga cuumotti cuwansa
Weden sileän sisäldä.
Cahtellesa caicki tyyni
Ihmetteli itziänsä:
Sano sarwensa hywäxi
Caunihixi caiketickin,
Mutta muutoin sääriänsä
Cowin hoikixi horisi.
Sitte äänen äkättyä
Mehtä miesten melkejmmän,
Hyppäs pelwosta hywästi
Juoxi aiwan aukiota,
Että jätti jälkehensä
Culkuhun cunnon perästä,
Ajajat aiwan äkisti
Coirat cansa caicki tyyni.
Aukon hywin hypättyä
Meni mehtähän isohon,
Cusa tarttu culkemasta
Sattu kijni sarwistansa,
Cusa coirat cohtasiwat
Saawuttiwat sarwillisen,
Rupesiwat ruhtomahan
Poijes hengiä häneldä.
Silloin Peura päällisexi
Sano curja cuoltesansa:
Oho! mua onnetoinda
Warsin waiwasta eläindä!
Wasta ymmärrän wacahan
Ilman haluta hawaitzen,
Että jalkani etusat
Jotka paapotin pahaxi,
Minun autit aikanansa
Ensi pelwosta pelastit;
Mutta sarwet sangen hywät
Mulda kijtetyt kiwasti,
Minun saatit satimehen
Surman surkian käsihin.

Rorppi ja Kettu.

Korppi konttasi sisälle
Aukastusta ackunasta;
Sieldä se juuston siwalsi
Ulos culjetti uhean,
Jota sitten joutumalla
Ruma syömähän rupeisi,
Ladwasa puun lawian
Coko corkian petäjän.
Tämän juuston Teurastajan
Mustan warkahan mukoman,
Näki kettu käwelewä
Astuwa puun alati,
Jolle puhkeis puhumahan
Näillä sanoilla saneli:
O! sine Korppi corea
Lindu caunis caiketickin!
Sun on sulkasi suloiset
Höyhemes warsin walitut:
Olet caunis caswoildasi
Eikä ruma ruumihilda;
Jos sinä saattasit sanella
Suullas pulskasti puhua,
Tuskin löytysi lähees
Caldaistasi caunihinda.
Cohta Korppi puhumahan
Alotti aiwan äkisti,
Samalla suusta suloisen
Juuston waristi walitun,
Jonga Kettu joutumalla
Sitte suuhunsa siwalsi,
Sijtä hauckasi halulla
Ruhto caicki ruaxensa.
Korppi hämmästy corea
Huokais hulludens ylitze.

Nälkäiset Coirat.

Näjt Coirat nälkäiset
Juoxewat joen siwua,
Ett' oli wedetty wetehen
Wuota uusi upotettu:
Tätä temmata ruaxi
Halasiwat hartaasti,
Jonga tähden joutumalla
Yxin mielin yrittiwät,
Wettä saamahan wähäxi
Lackimalla laittamahan;
Mutta eipä ensinnäkänä
Wesi wetelä wähennyt,
Eikä wielä ennätetty
Saada saalista käsihin,
Ennen cuin cupu repeisi
Wahta halkesi waratoin.

Nijn on aiwan awutoinen
Neuwo tyhmäjn tyheä.
Tyhmä aina ajatella
Saattawi kyllä sanoa:
Kädesä Kärppä pinosa
Pyri toista pyytämähän;
Mutta murhella näkewi
Hawaitzewi haikiasti,
Ett' on neuwo onnetoinen
Aiwan tyheä ajatus.

Sammacko ja Härkä.

Kerran Sammacko käkesi
Nälä-kotti näkemähän,
Cuinga Härkä heinickota
Käweli nurmi ketoa,
Jota cahto cadehtien
Mieli wäärällä wäkehen.
Että cadehti catala
Mielesä pani pahaxi,
Ett' oli caunis caswannolda
Härkä coolda corea,
Jonga tähden joutumalla
Ilman cauwan cahtomatta,
Rungonsa ruman peräti
Pöllö pöyhisti isoxi;
Kysy sitte sikiöildä
Lausu poika laumallensa:
Olengo minä mitengä
Suurembi härjän sukua?
Pojat kielsiwät poristen
Toden tunnustit totisen.
Cohta Sammacko copea
Ijnnosansa ilkiäsä,
Raatonsa ratki wähäisen
Cohotti paljo cowemmin,
Lausu cansa lapsillensa
Nijncuin ennengin äkeä:
Totta lienen lijaxikin
Coolda härjän cokoinen
Pojat wastaisit wacaiset
Taasen todella todistit:
Sua Härkä suuremmaxi
Wielä näyttäwi wikewä.
Sammacko wihan wäesä
Wielä ylppiä yritti,
Näköänsä näyttämähän
Harjan caldaista catala,
Mutta halkesi mukoma
Sijnä caatu caswatesa,
Cuoli cummitellesansa.

Nijn on yxi ylppeillä
Auki cadotus alati.

Haucka ja Kyhkyiset.

Kyhkyiset kyllä monasti
Aiwan sijpensä awulla,
Haukan hakewan edestä
Pahan kynsistä pakenit;
Mutta Haucka hakewainen
Ehtiwä elatustansa,
Oli wiekas wijmmeseldä
Suckela suunsa sisäldä:
Neuwon kexi kelwollisen
Cawalimman caiketickin,
Coska kysy kyhkysildä
Nijlle pulskasti puheli:
Mixi aikanne alati
Ikä päiwänne iloiset,
Murhen cansa muutteletta
Pelwon suurimman peräti?
Mixi raukat rakastatte
Elämätä edutoinda?
Jos te taiten tahtositta
Ottasitta omaxenna,
Minun ruman Ruhtinaxi
Cuningaxi cuulusaxi,
Totta teidän temmajaisin
Warjelisin wakaisesti,
Waarasta ilmi isosta
Wäkiwallasta wäleen.
Tämän pulskian puheen
Waicka warsin petollisen,
Kyhkyset uskoit uhean
Anqaraxi ajattelit:
Otit ikehen ilolla
Alle Haukan hallituxen.
Mutta Haucka hallituxen
Saatua wallan wacaisen,
Kyhkyisiä kynsillänsä
Curjia cowin curitti,
Nijtä nurmelle nucutti
Pani paki paistixensa.
Sitte kyhkynen siwiä
Yxi lausu lakiasti:
Mixi mielellä hywällä
Waaran wastahan otimme?
Syystä kyllä syngiästä
Nämät kärsimmä käräjät.
Ällös uskoko usejn
Caickia catzo hywäxi,
Ihmisiä ilman alla
Majlmasa matawia.
Moni on suusta suloinen
Liukas kjelen lijkunnolda,
Mutta petoxen peräti
Wilpin alati wlhaisen,
Syöstäwi sydämmestänsä
Sijrtäwi cohden sinua.

10.

Ämmä, joka löysi tyhjän wijna astian ajellemasta.

Kerran Ämmä ähkywäinen
Caatuwainen cakarahan
Löysi tynnyrin tyheän
Astian ajelemasta,
Josta lahja laskettuna
Wijna jo oli otettu,
Mutta jätetty jälelle
Sacka pohjahan samea,
Jonga sitten sisustata
Haisteli halun perästä,
Cansa puhkeis puhumhan
Näillä sanowi sanoilla:
Oho sjunattu sisusta
Haju suuresti suloinen!
Totta on wilja wikewä
Mahtanut olla makea,
Coska jäännöxet jämeät
Hajun andawat haluisen.

Satu näyttäwi sanottu
Eli muutoin muistuttawi,
Että kello kelwollinen
Äänestä warsin äkeä,
Cauwas cuuluwi cujille
Caunihisti cajajawi.
Hywät awut alitusti
Hywän saattawat sanoman:
Nijstä aina ahkeroitze.
Nijtä harjota halulla.

11.

Wuori synnyttäwä.

Wuoxi kerran kelwoxehen
Lapsen pijnahan lamau,
Josa äänsi äkeästi
Waikeasti walitteli:
Olikin suuri odotus
Majlmasa mainittawa,
Sitä nähdä sikiätä
Kyllä outoa kylisä;
Mutta lapsen laadullisen
Sijwo sikiän siahan,
Työnsi Hijren hiliaxensa.
Ennen nähtynä eläwän.

Nonella owat mokomat
Aiwan suuret aiwotuxet,
Jotka päätywät peräti
Raukeawat rapackohon.

12.

Susi ja Koira.

Koira lijaxi lihawa
Kijldäwä coko korea,
Susi suuri, nälkähinen,
Laiha, Lamasa olewa,
Tiellä yhten tuliwat
Waelsiwat wastatusten.
Ensin toistansa todella
Teräwästi terwehtit:
Sitte Susi surkeasti
Cohta koiralda kysywi:
Mistä täkän temmanumma
Olet karwan kaunihimman?
Mistä ruasta ruwennut
Sinä ljenet lihomahan?
Minä joka mjelestäni
Olen Sua Suckelambi,
Laskeun kowin lamahan
Nännyn nälkähän peräti.
Koira wastasi korea
Sano suullansa Sudelle:
Saatat sinäkin samati
Ehtiä sinun etuas,
Parahiten palwellesa
Herroja henqes perästä.
Susi tasen surkiasti
Kysywi kyllä halulla:
Cuinga olla cuuliainen
Paljon palwella pitäwi.
Koira cohta wastauxen
Tämän andawi anotun:
Että wartia wakainen
Olisit owen ohessa;
Että päiwällä peräti
Yöllä cansa caiketickin,
Caihtet kartanon hywästi
Estät waaran warkahista.
Tätä Susi suloisesti
Curja cuunteli ilolla,
Sekä sitttn siwiästi
Koiralle cohta sanowi:
Mixen minä mielelläni
Tätä caickia tekisi?
Totta palwelus parembi
Ombi keino kewiämbi,
Että asua alati
Katon alla kaunihisti,
Ruan syödä runsahimman
Ilman waiwata ilolla,
Cuin olla kulun nojasa
Alla Taiwahan alati,
Kärsiä kelpo wilua
Parahia packasia,
Lumi tuiskuja lujia
Sakeoita satehia,
Suulla tyvi tyheällä
Cansa wahtan wailinaisen.

Koira cuhtu culkemahan
Suden cansansa Catalan.

Coska käymähän käkesit
Alottelit astumahan,
Susi wielä wickelästi
Konna Koiralle sanowi:
Cuule Toweri totinen
Ylimmäinen ystäwäni!
Sinun kaulas karwatoina
Paljahana paistajawi:
Cuka carwat katkassunna?
Mistä tullut tuommosexi?
Koira esteli ensinnä
Ajo walhexi asian;
Mutta että edeskäsin
Suureni Suden kysymys,
Toden tunnusti totisen
Näillä sanowi sanoilla:
Että häijysti härisen
Olen willitty wihainen,
Nijn on kahlet kaulahani
Annettu aika tawasta,
Päiwä caudet kaunihisti
Makeasti maataxeni;
Mutta yöllä ylpiästi
Olen wartia wakainen:
Ehdon pääldä elatusta
Sitte siihen kannetahan,
Ruan caiken kaunihimman
Jämeöitä jäännöxiä,
Luita lujia peräti
Cansa leiwän kappaleita,
Mulle Herrat heittelewät
Parahiten Palkolliset.
Tule cansani Catala
Ota waari onnestasi!

Susi wihdoin wijmmeisexi
Sijhen wastasi wakainen:
Koe Koira kätihisi
Culje ilman kumppania:
Olkohon onni Sinulla
Hywät päiwät päätynehet:
Mulla wapaus walittu
Pyrkimättä pysyköhön.
Waick' on wahtani monasti
Suuret suoleni tyheät,
Nijn en kanna kahlehia
Kangioita kaulassani,
Enqä ole onnellissa
Sidottu Sinun tawallas.

13.

Meri Miehet.

Kerran mendyä Merelle
Lainehille laiwan cansa,
Meri mjehet melkiähän
Tulit ilmahan isohon:
Aallot alusta ajelit
Uhkasit upottamahan:
Miebet warasa wapisit
Kowin pelkäsit peräti,
Tulewansa tuonelahan,
Weden wetelän läpihte.
Mutta wäen wäkewästi
Sitä suuresti sureissa,
Tuuli tympeä tyweni
Ilma angara asettu,
Josta ilo joutumalla
Wäen sekahan wetäy.
Silloin hahden hallitzia
Pulska Miehille puheli:
Ei pidä pitkin surea
Eikä iloita isosti;
Sillä maja mailmassa
Tämä waiwanen waellus,
Ombi heicko hälywäinen
Mutos ilon ja murehen.
Coska onni oikasewi
Kätensä kelpo hywästi.
Silloin pitäwi surua
Olla walmis ottamahan;
Mutta tuldua murehen
Wastoin käymisen käsihin,
Olla toiwosa totisen
Kelwoxesti kärsiwäisen.

14.

Murahinen jn Kärwänen.

Kerran muan Murahinen
Sekä kärwänen kewiä,
Rikeneltä riisteliwät
Cahden kesken kamppaelit,
Cumpi heistä cuulusampi
Oli onnesta parempi.

Ensin kärwänen käkesi
Tällä lailla lausumahan:
Etpä taida ensinkänä
Wetäyä werraxeni.
Minä kirckohon kiwasti.
Culjen tunnolla hywällä,
Josa astun alttarille
Lentelen paikat parahat:
Menen hopusa howihin,
Linnahan ilmi isohon,
Cusa minä kuningahan
Laskeun pää laelle:
Waimo wäelle wäleen
Näpperöille Neitosille,
Annan suuta suckelasti
Makeasti maiskuttelen:
Empä minä ensinkänä
Tehe työtä työlähästi,
Mutta ruan runsahimman
Ehdon pääldä elatuxen,
Mulle onni oikasewi
Andawi hywin alati.
Warsingo sinä wagasti
Taidat raka Talonpoika
Näitä ehtiä etuja
Olla nijstä osallinen?

Murahinen mutamilla
Saatti wastata sanoilla:
Sekä kirkossa kiwasti
Että lijon Linnasakin,
Sua warsin wainotahan
Wihatahan wieckahasti.
Kyllä sanot sakeasti
Kerskajat kelpo hywästi,
Että culjet kuningasten,
Laskeut pää laelle,
Suuta cansa suckelasti
Antelet acka wäelle;
Mutta coska koreasti
Kesä cauden kempimällä
Minä ehdin elatusta
Walmistan talwen waroja,
Sinun sijwota peräti
Näen syöwäs syngiästi
Talckunat nurkan takana
Nijden päällä pärisewän.
Ettei työtä ensinkänä
Sulla ole otollista,
Nijn olet typi tyheä
Cansa caikesta kalusta:
Eipä maaten markat tule
Istuin iku hopeat.
Sijtä pulskasti puhelet
Kelwoxesti kerskaelet.
Jota joutasit häwyllä
Waiketa warsin wäleen.
Kyllä kerkiät kesällä
Puhumahan pulskiasti;
Mutta talwen tarjottua
Wilun ollessa wikewän
Suljet Susi surkiasti
Tukit turpposi äkisti,
Coska joudut kohmelohon
Tyhmä tyrmistyt wiluhun.
Silloin minä mielelläni
Ilman waarata isota,
Matelen maan sisähän
Hywän pesäni perille,
Ruan ärehen äkeän
Kesällä hywin kerätyn.

Ihmisen joka ilolla
Ahkeroitzewi alati,
Awuista aiwan jaloista
Tahi tawoista hywistä,
Caicki cahtowat hywäxi
Arwosa aina pitäwät;
Mutta jotka itsiänsä
Keywät kerskaten hywäxi,
Että sadansa etua
Cuultaxensa cunniata,
Kjelellänsä kijrehtiwät
Astuwat alle häpiän.

15.

Matkamjehet ja Ryöwäri.

Miestä caxi caunihisti
Tietä wakaista waelsit;
Yxi Pelkuri peräti
Toinen rohkia, rotewa.
Näitä wastahan waelsi
Cohden Ryöwäri cokewi,
Joka tahto tawarata
Puna rahoa pudisti,
Uhkais murhalla uhea
Tapon hastolla hakea.

Pelkuri hyppäs hywästi
Paki mehtähan pakeni;
Mutta rohkia rupesi
Mjehen lailla mjeckahansa,
Jonga pisti pikaisesti
Rynttäs Ryöwärin sisähän,
Että kaatu caiketickin
Culki Cuoleman majohin.
Cohta Pelkuri cokewi,
Tasen paosta takaisin:
Mjeli mjeckahan wetäy
Raudan temmasi teräwän,
Jolla pisti pikaisesti
Jjnolla warsin isolla,
Miestä ennen äkeästi
Surkeasti surmattua,
Sanowi cansa samalla
lailla lasketteli:
Minä costan cohdallensa
Yrityxen ylppejmmän,
Annan aiwotun pahimman
Palkan pahan tekiälle.

Rohkia sitte siwiä
Puhu pulska Pelkurille:
Mahdoit äsken, äkeästi
Samat sanoa sanasi,
Että ijntoni ison
Olis karkia kajonnut,
Cuunnellessa kumppalini
Sanat rohkiat sanowan,
Waicka muutoin wapisewa
Paha mehtähän pakenit.
Nyt jo pistä pikaisesti
Tunge tuppeben asehes,
Kjeles cansa kijrehesti
Sulkeo suusi sisähän:
Kyllä näyttänyt kykysi
Olet mjelest minulle;
Kyllä Mesi mjehullinen
Karhun caldainen peräti,
Olet onnen ohjatesa
Hywin käydesä kätehen;
Mutta waarasa wapiset
Jätät Jänexen tawalla.

16.

Kuningasta pyytäwäiset Sammakot.

Suku suuri Sammakoiden
Kelpo parwi kämpiwäisten,
Elit edusa hywäsä
Uheasti uiskentelit,
Aukosa wesi arosa
Laweasa lammikosa,
Josa cummasti kurisit
Huusit hullusti peräti,
Kuningasta cuulusata
Hajt kelpo haldiata,
Joka joukon juonellisen
Semmosen ylönsekawan
Pitäs pickusen kurisa
Laittas laju pelwon alle.
Tämä ääni etäälle
Cuulu Curcku Taiwahasen:
Josta pu pudotettihin
Lammickohon laskettihin,
Hakioille haldiaxi
Kuningaxi cuulusaxi.

Cohta cuin tämä Kuningas
Pölcky pötkähti wetehen,
Wahwa saawutti wapistus:
Alammaiset aiwan huonot,
Päänsä pelwolla peräti
Weden sisälle wetiwät,
Josa kurjat cuunteliwat,
Kyllä hetken kyyristelit.
Wihdoin yxi wijsahasti
Hiljaxensa hiwutteli
Päänsä poijes peitonalda
Silmänsä weden sisaldä,
Cahto caikella halulla
Kuningasta kurkisteli,
Jonqa coska cokonansa
Näki sekä semmoisexi,
Cohta toisetkin cokoisi
Huusi caicki cahtomahan.
Cuin oli pelko peräti
Heistä poijes pojkennunna,
Parwi parahin cokou
Pölkyn äärehen äkisti,
Sitä haukuit haikiasti
Ylön häijysti häwäisit:
Wielä myöskin wickelästi
Wasta waikustit paremmin,
Että Taiwas taitawamman
Andaisi awullisemman,
Herran heille haldiaxi
Kuningaxi culjetaisi.

Cohta heille heitettihin
Armotoinen annettihin,
Coska ruman Ruhtinaxi
Wesi-kärmehen käsitit,
Joka hackais hampailla
Curjia kowin kuritti,
Että annoit alttihixi
Heitit henqensä peräti.

Cuka taisi Kuningahan
Pahan käsistä paeta?

Suru suurexi casoisi
Wapistus warsin isoxi.
Cuitenni kurjat lähetit
Saatit sanan Taiwahalle,
Että ehtisi awuxi
Heitä auttasi hädäsä;
Mutta saiwat murhellisen
Warsin tämän wastauxen:
Että hywän hylkäsiwät
Curja joucko Kuningahan
Kärsiköhöt kelwoxesti
Paitzi hetken helpotusta,
Pahan paljoa curia
Ansaittua armotoinda.

Opi tästä onnehesi
Sinä tyhmä tytymähan.
Tahto Taiwahan parahin
Sulle olkohon suloinen;
Älä sodi sokeasti
Sitä wastahan wakaista;
Mutoin murhella hawaitzet
Wari otat wahingolla,
Että peräti petetty
Olet aiwan onnetoinen.

17.

Lehmä, Wuohi, Lammas ja Jalopeura.

Kerran Lehmä kelwollinen,
Wuohi ja Lammas lakea,
Jalopeuran peljättäwän
Cansa cauhian eläwän
Menit mehtähän isohon
Warsin cauwas warwickohon,
Pydyxiä pitämähän
Salihia sauttamahan:
Siellä cohta cohtasiwat
Peuran kelwoxen käsitit,
Jota, coska joutumalla
Saalista sanqen isoa,
Jalopeura jakamahan
Ruma kumppali rupesi,
Toisille coko todella
Sanowi näillä sanoilla:
Otan osan ensimmäisen
Suuren suhtehen nimeni:
Toisen osan totisesti
Pidän cansa caunihisti,
Ett' on woima woittamatoin
Cunto cuuluisa minulla:
Wielä cohta colmannengin
Otan osan itelleni,
Sijhen suoleni sulawat
Wahta waativi minua:
Neljäs osa nähtäwästi
Sekin seuravi minua,
Muutoin mustelmat usiat
Hawat cowat haisewaiset,
Teitä cohta cohtajawat
Täsä paickasa pahasti.

Yxin otti osaxensa
Coko Saalihin cokoisi.

Opi oiki wälttämähän
Caunihisti carttamahan
Suuren seuroja Imeisen
Corkiamman kolinoita.

18.

Sammackoin puhet auringosta.

Kerran auringon ajatus
Oli wainoa walita,
Jota peljästyit peräti
Sammakot sangen isosti,
Äänen äkeän lähetit
Yli Tähtejn teräwän.
Cohta sjellä kysyttihin
Wastausta wadittihin,
Mistä systä syngiästä
Cuinga paljosta pahasta,
Tuli waikia walitus
Pelko kauhia kasoisi?
Sijhen wastawi Wakainen
Yxi Sammacko sanowi:
Coska auringo alati
Ypi yxin ollesansa,
Caicki lammikot lawiat
Cuumudella cuiwajawi,
Että meidän männicköhön
Cuolla cuiwalle piteä,
Cuinga paljoa pahembi
Sitte on paistet olewa,
Cuin on lapsia latonut,
Sikiöitä sijttänynnä.

Se on oppi otettawa
Tästä samasta sadusta:
Wanhemmat aina wakaiset
Sijtäwät sijwo sikiät;
Mutta pahat pahendawat
Lapsi laumansa peräti,
Että ehdolla eläwät
Ilkeydesä isänsä.

19.

Susi ja Kurki.

Susi suuresa hädäsä
Oli kerran kelwoxesa,
Cuin ei poijes curkustansa
Taitanut luuta lumoa,
Joka sinne joutununna
Oli syödesä sywälle;
Lahjat lujimmat lupaisi
Tarjosi palkan parahan,
Sille joka jongun neuwon
Awun andaisi parahan;
Mutta caicki kauhiasti
Sitä pelkäsit petoa.

Wijmein Kurki wickelästi
Pisti kaulansa pisimmän,
Suden suurehen kitahan
Kaulahan Pedon kawalan,
(Jonga ensin joutumalla
Wannotti warsin hywäxi
Ettei eläisi pahasti
Surma temppuja tekisi)
Wian kaulasta karisti
Pahan hywäxi paransi.

Wielä Kurki wijmeisexi
Paisti palckansa Sudelda;
Mutta Susi suurudella
Sano sanqen rohkiasti:
Kijtä että kidastani
Pääsit Kurki kurkustani,
Etten pulskasti puraissut
Sinun Päätäs pehmittänyt:
Sijhen tydy Tytymätöin
Sijn on palkasi paraten.

Todella wanhat wakaiset
Sanan laskuja sanowat:
Paljon retkiä pahalla
Ombi Juoma jorolla;
Ken pahan tawat sano
Se Taiwan tähdet luko
Meren allot arwoapi.

20.

Caxi Hiuxitoinda eli Paljas Päätä.

Kerran tietä käwelewä
Miesi maalla matkustawa,
Jolda Hiuxer hiwunehet
Oli poijes poikennehet
Löysi kamman kaunihimman
Pulskan tielle pudonnehen.
Tämän onnensa osotti
Kiljahdellen kijrehesti,
Toiselle, joka tulowi
Toista tjetä, Towerille,
Jonga kallo kaljamana
Oli cansa karwatoinna:
Sille pulskasti puheli
Sanowi näillä sanoilla:
Olis onni oikassunna
Meille calun kaunihimman,
Mutt' on haiwale haossa
puutos tullunna tukasta;
Sitä paljon papottiwat
Paniwat cowin pahaxi,
Saalihin sijnä samassa
Poijes wiskasit wihassa.

Nijnpä toiwo totisesti
Ajatus aiwan täperä,
Monen turhaxi tulewi
Käypi warsin wastuxexi.

21.

Parran saaneista Wuohista.

Coska Wuohet woittanunna
Oliwat armon anotun,
Panna parta leuwallensa
Kaunis kaulansa etehen,
Sitä Pukit puuttumata
Cowin pahaxi paniwat,
Että edun parahimman
Heildä Cunnian tukistit.

Mutta Taata Taiwahinen
Sano pulskia Pukeille:
Saatte sallia todella
Kärsiä kelpo hywästi,
Että waimonne walitut
Puolisonne pulskejmmat,
Parran kandawat parahan
Miesten caldaisen camalan,
Coska ei he ensinkänä
Sinä ilmoissa ikänä,
Taida urosten tawoissa
Wetäyä werraxenna.

Joka pulskasta pugusta
Caswannosta caunihista,
Toimen päättawi totisen
Awut hywät arwoapi,
Se on peräti petetty
Saatu sangohin pahoin.

22.

Kärmet ja Rauta.

Kerran kärmet kämpinynnä
Oli Pajahan osannut,
Josa haki halun cansa
Ehti hengen elatusta.
Wiimein Wijlahan purasi
Rautahan ratki cowahan,
Joka äänsi äkeästi
Sanowi näillä sanoilla:
Mua hullu hukuttawas
Luulit purresas lujasti,
Mutta koskeisa kowahan
Hampahasi hawottelit:
Ällös eneä yritä
Mjeltä minuhun pitäö,
Joka kyllä joutumalla
Ilman armota alati,
Teen lastut teräxistä
Raatelen raudat parahat.

Satu semmoinen sanottu
Tämän opin oikasewi:
Aina pakene pahoja
Ihmisiä ilkeöitä.
Älä painele paremman
Cansa karttua wetäö,
Ettet waarahan wajoa
Astusi alle häpiän.

23.

Kettu ja pucki.

Kettu kerran käydesänsä
Waicko juuri juostesansa,
Warisi warsin äkisti
Kaiwon sisälle katoisi,
Jost' ei ylös yxinänsä
Jaxanut jalo hypätä.

Sinne paras parrallinen
Pucki pulskia peräti,
Juoxi juoman tarpehesa
Wettä saamahan samoisi,
Puheli pudonnehelle
Ketulda cohta kysywi:
Ongo täsä ollengana
Hywin wettä ja hyweä?

Willa-händä wijsahasti
Wastaisi warsin jalosti:
Weljeni! wettä suloista
Tääl on kyllä kysymätä.
Olen juonunna jotakin
Apu lailla lackinunna,
Wielä cuitenni kupuni
Aina anowi enämmän:
Sijrrystä pian Sinäkin
Tänne Weickoni wetäy.
Cohta itzensä ilolla
Pucki kaiwohon pudotti;
Mutta kettu kewiästi
Pukin sarwihin samoisi,
Nijden pääldä päällisexi
Ulos hyppäsi hywästi,
Jätti Curjan cuolemahan
Kaiwon sisälle Catalan.

Älä Sinun etuasi
Toisen pahalla paranna.
Jos Sinä joudut johonni
Waarahan warsin isohon,
Älä itzes ilkiästi
Sijnä käytä ketun lailla,
Mutta auta ahkerasti
Kuolewaista Cumppanias.
Armottomuden alati
Armottowat ansaitzewat.

24.

Yxi Sutarista tullut Läkäri.

Että nälkä nähtäwästi
Ahdisti aiwan cowasti,
Suuttu Sutari mukoma
Kelwotoin kengän tekiä,
Tuohon työhönsä tylyhyn
Alati awuttomahan,
Caicki nahat, naskalimet
Piki pallit parahimmat,
Kaawat, pihalle karisti
Lestat louckohon lähetti;
Teki itzensä isoxi
Walehteli wakaisexi,
Läkitysten Laittajaxi
Totisexi Tohtorixi,
Sano konna saattawansa
Tehdä kyllä teräwästi
Pulweria pulskiata
Läickywätä läkitystä,
Joka tuskat tuimimmatkin
Woittawi myrkyngin woiman.

Mutta tauti tarttuwainen
Sairaus sanqen kowasti
Lahestywi Läkäriä
Tätä awun tekiätä
Sysäjäwi syrjällensä
Cohta Pahnojn panewi.

Silloin culkewi Kuningas
Tulowi hänen tygönsä,
Pian wettä pikarilla
Tuoda käskewi tupahan,
Johon pulwerin pudisti
Pani pahan läkityxen
Tehdyn kengän tekiäldä
Suuttunelda Sutarilda,
Sijhen myrckyä sekahan
Oli cansa kaatawana,
Pani palkan parahimman
Wierehen wesi pikarin,
Käski Sairahan sanotun
Ulos juoda julkeasti.
Mutta Sairas sangen cowin
Sitä pelkäsi peräti;
Hylkäsi hywän pikarin
Ynnä palkan parahimman;
Tunnusti cansa Catala
Pelwosansa päällisen,
Ett' on tullut Tohtorixi
Läkärixi lähtenynnä,
Nijncuin tyhmä, taitamatoin
Cansan Pettäjä peräti;
Ettei ymmärrä enämmin
Läkitysten luonnon päälle,
Kuin Lammas latinan päälle
Aasi tansin taitawimman,
Kuin Hijri Hewoisen päälle
Koira cuutaman miehen.

Silloin cuhtuwi Kuningas
Kaupungin Cansan cokohon,
Sille pulskasti puheli
Sano sangen leppiästi:
Kuinga te terweydenne
Heikon hengenne peräti,
Sille kärsitte käsihin
Uskotta kyllä usejn,
Jonga ej Teille tekemät
Kengät känä kelwanneet?
Kuinga Päänne pelastawi
Taudin alda auttelewi,
Jok' ei kylläxi kyenny
Jaxanunna Jalkojanne,
Puoskaroida puutoxesa
Kelpo kengisä piteä?
Suuri on Teillä sokeus
Pjeni perähän ajatus!

Nijn on alati ajatus
Cansan Tyhmä ja typerä:
Eipä warsin wakaisutta
Sijnä ole ollengana.

25.

Hijri ja Sammacko.

Kerran Hijri herkullisen
Anto ison aterian;
Sano silloin Sammakolle
Tällä lailla lesketteli:
Tule minun tupahani
Astu asun siahani
Ruan äärehen äkeän
Warsin hywin walmistetun;
Kyllä mulla kypsynyttä
Ombi ehdolta eloa,
Joskon watassa waron
Olis ontta Suolikossa!

Coska Sammacko kokenut
Oli syödä syngiästi,
Cahto kyllä karsahasti
Cadet silmillä Catala,
Hijren herckuja hywiä
Edullista elämätä,
Ajatteli aiwosansa
Päätti tyly tykönänsä,
Surman cautta surkejmman
Saada hengiä häneldä:
Kijtti cuitenni kiwasti
Ruan edestä äkeän,
Cuhtu cansa cawalasti
Hijren hiljasen tykönsä,
Sano: Weli saattanetko
Tulla turkanen tyköni,
Joka asun kannen alla
Weden wetelän sisällä;
Cahtomahan Catalata
Elämätä edutoinda:
Pidä ruat pickaraiset
Herkut heikommat hywänä!
Mutta ettet exyxihin
Weden alla wetäyisi,
Tahdon minä taittawasti
Langan kansa caunihisti.
Sinun jalkasi sitoa
Kijni minun kinttuhuni,
Wiedä hywän wierahani
Sillä tawalla talohon.

Hijri suostu suloisihin
Näihin Sammakon sanohin.

Coska langa laitettuna
Oli solmettu somasti,
Hyppäs Sammacko hywästi
Kouttas coko konkelosti,
Weti ansansa wetehen
Hijri raukan rapackohon,
Joka coska joutunehen
Näki Curja Cuolemansa,
Wesi kaulasa Catala
Wielä sano Sammakolle:
Kyllä löytywi kylässä
Wielä maalla matkustawi,
Joka sinun siwottonat
Konnan juones kostajawi.

Cuin oli hetki culunut
Yxi tijma tipahtanut,
Näki Lintu nälkähinen
Haucka hallulla hawaitzi.
Että elosta erennyt
Hijri cuollut culjeskeli,
Weden seljäsä sekawan
Caiketickin kalwon alla,
Jota taamusi tawalla
Iski isolla ilolla,
Sijnä Sammacko samasa
Wedestä ylös wetäy,
Jotka joudutti molemmat
Surma suuhunsa sukaisi.

Nijn on maja Mailmasa
Wirhi täynnä wieckautta;
Mutta lopun murhellisen
Wijmein wiekaus näkewi.

26.

Kärmet ja Talonpoika.

Yxi ilkeä Imeinen
Kissastunut kijttämätöin,
Wäkewästi werratahan
Kämpiwähan kärmehesen,
Josta Satu sanottawa
Tämä pulskasti puhuwi:

Yxi maita matkustawa
Taitawainen Talonpoika,
Kerran kärmehen tapasi
Madon Maata kalwawaisen,
Joka packasen parahan
Kylmän kynsisä cowimman,
Oli typi tyrmistynyt
Cokonansa kontistunut:
Tämän ylös temmajawi
Pani Polonen powehen,
Että siellä entisellen
Olis wirhi wirkistynyt.

Coska Kärmet kelwoxesti
Oli konna kostununna,
Cohta pisti pikaisesti
Hackas myrcky hampajlla,
Tätä hywin Tekiätä
Auttajata armollista,
Että culki Cuollon tielle
Tuli Tuonen wierahaxi.

27.

Caxi Wihamiestä.

Caxi jotka cauhiasti
Riettahasti rijteliwät.
Olit mennynnä merelle
Aluxehen astununna:
Yxi keulassa kähisi
Toinen toruwi perässä:
Ilma ikeä kasoisi
Tuli tuuli tuimimmaxi,
Joka alusta alati
Uhkasi upottamahan.
Silloin se joka perässä
Oli kajutin katolla,
Kysy hahden haldialda,
Ison Paatin Isänäldä:
Cumman puolen culkewasta
Ajattelet aluxesta,
Ensin syöstywän sywähän
Meren pohjahan menewan?

Kippari wastais wakainen
Sano hahden hallitzia:
Keula keickuwa enissä
Aallon sisähän ajaxen.

Siihen sanowi sanottu
Sama ilkeä imeinen:
Nyt minä mieli hywällä
Culjen Cuoleman majahan,
Että edellä menewi
Wastakynttä waeldawi,
Wieckahin wiholliseni
Rietas rijta kumpalini.

Nijn on ihmisen isoxi
Paha Sisu paisununna,
Ettei huoli ensinkänä
Pidä pienindä lukua
Sielun onnesta omasta
Wahingosta waikiasta,
Saati toisen totisesti
Joll' on wirhisti wihoa
Satimehen sattajawi
Alle waiwan ja wahingon.

28.

Murahiset ja Heinä Sircka.

Talwen tuldua tasaisen
Wilun saatua wikewän,
Murahis joucko mukoma
Kusiaiset cuiwasiwat,
Suloisia suuruxia
Warsin wahwoja jywiä,
Jotka cowin costunehet
Olit caicki castununna.

Tämän näki nälkähinen
Sircka sixehen lautainen
Joka ruasta rukoili
Ano heildä apprackata.

Mutta cohta Murahiset
Silloin Sirkalda kysywät:
Mitä olet onnetoinen
Tehnyt kelwotoin kesällä
Mahdoit kesällä kerätä
Talwen warat walmistella.

Sircka wastaisi Siweä
Lausu laillansa katala:
Eipä sijhen ensinkänä
Meidän joucko joutanunna;
Minun aikani alati
Culu päiwäni peräti,
Weisatesa wäkewästi
Somaisesti soitellesa.

Cuulttua Curjan puheen
Tämän wahwan wastauxen
Murahiset muutamilla
Wielä sanowat sanoilla:
Somaisesti soittamahan,
Nijn nyt hyppeä hywästi
Tansoa talwen ajalla.

Joka laiska Lauwandaina
Se on musta Sunundaina:
Jok' ei lijku liuckahasti
Elon aikana alati,
Sitä nälkä nähtäwästi
Cowat sanat cohtajawat.

29.

Wanha Jalopeura ja Kettu.

Oli ikähän isohon
Jalopeura jaxanunna;
Mutta coska cokonansa
Cunto kehnoxi käkesi,
Ettei hengen elatusta
Tainnut tarpexi tawata,
Nijn on pannut pahnoinsa
Maata majansa sisälle,
Siellä itzensä isosti
Sano sangen sairahaxi,
Ett' olis caicki eläwät
Sauttanut sangen äkisti,
Jotka händä hädäsänsä
Alla taudin angarimman,
Juoxit joukosa isosa
Caiketickin cahtomahan.

Tämä neuwo Nälkähistä
Awitti aiwan hywästi:
Caicki jotka cahtomahan
Tuota luolahan tuliwat,
Sjellä supi surmattihin
Jalopeuralda jalosti.

Wihdoin Kettu wieckahasti
Tuli cansa cawalasti,
Luikahti luolan owelle
Mutt' ei sijrtynyt sisälle.

Jalopeura jaxamatoin
Cohta ketulda kysywi:
Minqä tähden teräwästi
Et sinä tule sisälle,
Mua cowin murhellista
Catalata cahtomahan?

Kettu wastaisi kewiä
Sano sangen wijsahasti:
Sitä, minä silmilläni
Cahton pelwolla peräti,
Että jäljet jämejmmät
Astelet aiwan usiat,
Sinne wiettäwät sisälle
Mutt' et ulos ensinkänä.

Sijtä paikasta palaisi
Kettu käweli kåtihin.

Nijn yxi ymmärtäwäinen
Taitawi tarcka Imeinen,
Waaran wältteä wälistä
Aina paeta pahoa.

30.

Yxi Wanha Mies.

Äiä isohon ikähän
Warsin wanhaxi elänyt,
Kerran mehtähän käweli
Tallusteli takalohon,
Poltto puita hakemahan
Padan alle pandawia.

Coska oli coonnunna
Takan tasaisen latonut,
Cohden cokewi kåtoa
Cuorman cansa culjeskella;
Mutta wäsymys wälillä
Cowa cohtasi wapistus,
Että pu-cuorman pudotti
Risu takan tanterelle,
Ite istumen parahan
Sautti sammal mättähäälle
Josa coska cokonansa
Astu mielehen ajatus,
Cuinga isosa ijäsä
Käypi kehnoxi peräti,
Ettei jaxa ensinkänä
Ehtiä elatustansa,
Nijn sitä sijnä isosti
Totisesti toiwottapi.
Että Tuoni jo tulisi
Culkis Cuolema pianni,
Joka waiwat waikejmmat
Päiwät päättäisi pahimmat.

Cuolema cuuli äkisti
Äijän huonon huokauxet,
Astu askelet teräwät
Tuohon paickahan tulikin:
Kysy kyllä kijrehesti
Äijä Paralda äkeä:
Mitästä sinä minusta
Tahdot Curja Cuolemasta?

Wanha wapisi enämmin
Peljästy cowin peräti,
Catu caikella tawalla
Cuolemansa cutzumista,
Sano sangen teräwästi,
Wastaisi warsin äkisti:
Ilman istun itexeni
En minä tahdo mitään,
Anon awun andajata
Sitä Curja cuulustelen,
Joka tackani tasaisen
Olkapäille ojentaisi.

Sijnä samassa siwalsi
Takan tasen hartioille,
Lähti juuri juoxemahan
Kåtoa cohden cowasti,
Eikä rohjennut enämbi
Totisesti tohtinunna,
Silmiä siwulle sijrtä
Tahi cahtoa takaisin.

Nijn on iså ihmisillä
Cuoleman pelko peräti.
Waicka waiwat waikiaxi
Ijän cansa caswajawat,
Cuitenni Curjat pitäwät
Waicka warsin camalasti,
Elämänsä edulissa
Heikon hengensä hywänä.

31.

Yxi Kissa.

Kerran Kissa kiiwennynnä
Oli Pajahan osannut,
Siellä Wijlan wieckahimman
Raudan raswaisen tapasi,
Jota joutu nuolemahan
Kielen cansa kijrehesti.
Coska kjelestä kipinät
Weri wijlahan wetäy,
Kissa isosti iloitzi
Mieli hywästä hyrisi,
Luuli wijlasta lujasta
Weren ulos wetäywän,
Jonqa tähden joutumalla
Sitä nuoli, sijhen asti
Että kieli kipeneixi
Caicki culu ja catoisi.

Satu sangen selkiästi
Ihmisille ilmoittawi,
Cuinga peräti petetyt
Owat ahnehet alati:
Cuinga waaran walmistawat
Itellensä ilkejmmän.

32.

Mies ja Waimo.

Yxi julki Jumalinen
Waimo wijsas ja wakainen,
Näki pulskan Puolisonsa
Miehen suuresti surewan,
Wahingota waikiata
Heitä cowin cohdannutta,
Jonga tähden teräwästi
Waimo warsin wijsahasti
Sano lohdutus sanoja
Äijällensä äkeöitä,
Käski suuttua suruhun
Murhen cauwas carkotella.

Ettei Miesi ensinkänä
Tuota todella totellut,
Mutta murehti isosti
Walwo yöllä waikiasti,
Walwo aamun aljettua
Päiwän coittaisa corean,
Rupeisi cowin rumasti
Huutamahan huikeasti,
Wesi silmistä sirisi
Itku isoxi eneni.

Miesi cohta mjelesänsä
Tuota Curja cummastuwi,
Surulla kyllä kysywi
Waimolda warsin äkisti,
Mitä itkewi isosti
Pahoin parkuwi Catala?

Waimo wastaisi wakanen
Ehkä esteli ensinnä:
Mua cowin murhellinen
Sautti unesa sanoma,
Että Luoja Luotuitten
Suuri, julkinen Jumala,
Oli Taiwahan talosta
Cuollon tjetä culkenunna,
Että Joucko Engelitten
Parwi Pyhäin parahin,
Sitä suuresti surewat
Warsin cowin walittawat.

Cuulttua unen uhean
Waimon suuren walituxen
Puhkeis Miesi puhumahan
Näillä sanowi sanoilla:
Etkö sitä sixehensä
Hullu huomaitse totutta,
Ettei taida ensinkänä
Sinä ilmoissa ikänä,
Suuri Taiwasten Tekiä
Ijancaickinen Isämme,
Cuollon tjetä culjeskella
Tulla tuonelle omaxi?
Cuinga cuolla cuolematoin
Saattawi Julki Jumala?

Sijhen Waimo wastajawi
Sangen jalosti sanowi:
Coskas tiedät cohdallensa
Asian aiwan totisen,
Mixi suret surkeasti
Warsin tyhmästi walitat?
Nijncuin ei enää eläisi
Eikä olis ollenkana,
Jumalata Julkeata
Auttajata armollista,
Joka pahan palkitzewi
Cowan onnen cohtajawi?

*** End of this LibraryBlog Digital Book "Caxi Neljättä Kymmendä Satua - Suomalaisiin runoihin käätty 1775" ***

Home