Title: Koottuja suomalaisia lauluja
Author: Various
Language: Finnish
As this book started as an ASCII text book there are no pictures available.


*** Start of this LibraryBlog Digital Book "Koottuja suomalaisia lauluja" ***


KOOTTUJA SUOMALAISIA LAULUJA

Kokoilija

Frans Isaac Fortell


Ensimmäinen Osa



Oulussa, 1828.
Prändatty C. E. Barckin Kirjan-Präntisä.



    Luulen minä luonnossani
    Wjelä Wanhan Wäjnämöisen
    Lepytttäwän Lapsiansa,
    Kautta Kanteleen Kumauksen,
    Jota Juteeni jumautti
    Saksa soittili somaasti.



SISÄLLYS:

    Lukiain Tjeoksi.
 1. Laulu Suurelle Ruhtinalle.
 2. Muisto-Weisu Carle XII:toista.
 3. Isän neuwo ajnoalle Pojallensa.
 4. Ennen ja Nyt.
 5. Muisto-Laulu Noakista.
 6. Talon-Pojan Laulu.
 7. Rinaldini.
 8. Rakkauen Huokaus.
 9. Käkin Polska.
    Muistutus.



Lukiain Tjeoksi.


Hamasta siittä hetkestä saakka, kuin minä itse rupeisin opettelemaan,
on se ollut syämmellinen haluni: Äjtin kjelellä, Suomen yhteiselle
kansalle, jotain huwittawaista walistuksen lisää jakaa, se on
tosi minä en oo, wiisauen lähteestä, niin paljoa tajon wettä
ammentanut, hankkiakseni sen kaltaista oppia, että omasta kunnostani,
mitään sanottawaa olisin paperille pannut, mutta jokainen hawaittee
kuitenkin tarkoitukseni wilpittömäksi, tutkistellesansa, kuinka palawa
rakkaus minulla on ollut, ja on wjelä eteenkin päin olewa, meijän
Suomenkjeltämme kohtaan.

Useammat wuojet olen minä kokoillut Suomalaisia Lauluja, ja nyt
mielisuosiokseni saan 1:sen osan präntiin. Näitä Lauluja annetaan
wähintäänkin 4:jä Osa, Ja minä toiwon että se wiimeinenki osa tulee
ulos ennen tulewan kesäkuun loppua. Jokainen tjetää kyllä, kuinka
paljon Wanhoja Runoja on hukkauntunnut, juuri siittä syystä ettei net
aikanaan oo tullut präntätyksi, samankaltainen perikato olis näille
Lauile tapahtunut, jos kauemmin saiwat olla präntämätä.

Näistä Lauluista owat net Sihteeri Judeenin tekemjä, joissa on alla,
merkitty: J.J. Ja Suomussalmen Kappalaisen Pastori Saxan tekemäin alla
on: C.S. Jotka owat Ruottista Suomennetut, Lauletaan samalla nuotilla
kuin Ruotteksikin: mutta joisa ej merki puustaweta ole alla niitten
tekjät owat tuntemattomat.

Ehkä minä olen paljon kuluttanut ja waiwaa nähnyt, kirjottanut sinne
ja tänne kokoillessani näitä Lauluja, ja jokainen taitaa hawaita, että
minä olen kuitenkin tarkoittanut Suomenkjelen kunnjaa, ja Lauluin
rakastaiille huwitusta, jos en muuta tarkoituksellani olis aikaan
saanut. Ja jos näissä Lauluissa löytyis, senkaltaisia jotka ej ole
kaikille mjeliksi, ja joita wjelä ajan päälle saatetaan parantaa, koska
net tulewat taitawainki silmäittäwäksi, niin ej mahda kukaan syyttää
Lauluin tekijöitä, jos niistä joku puutten alaiselta näyttäis. Minun
aikomukseni oli ensiksi, Präntäyttää, näitä Latinaisilla Puustaweilla,
joka olis ollut Suomen Kjelelle suureksi kunniaksi: Mutta ettej kaikki
yhteisestä kansasta ole wjelä harjauntuneet lukemaan kirjoja, jotka
präntätään Latinaisilla Puustaweilla niin hawaittin minä soweliammaksi
ulosantaa, nämät tawallisilla kirjan sauwoilla. Suomen kansa on ajna
ollut nopia oppimaan ja halulinen taitoon, niin muotoin toiwon minä
jonku ajan perästä taitawani ulos antaa 2:sen Ylöspanon, latina
puustaweisia näistä Lauluista, jos ystäwällisistä maan mjehistä, joku
wjeläkin tahtois minulle suosionsa osottaa lähettäin, Lauluja ynnä
tekjän merkillä nimitetty alla, otan minä net kiitollisuuella wastaan:
Wiimmeiseksi saan minä ystäwällisesti mainita, että 1:nen Osa maksaa
18 killingjä kaikille ostaille eli 50 kop. Ja net jälkimäiset osat 12
kill. niille jotka kaikki osat ottawat: mutta, net jotka ej jokaista
Osaa osta maksawat niistä Osista kuin het ottamat 18 kill. eli 50
kopeikkaa. Oulun Kaupunkista Joulukuun 8:tenä päiwänä 1827.

                                          Frans Isaac Fortell,
                                            Lauluin Kokoilja.



No 1.

Laulu Suurelle Ruhtinalle.


    v. 1.

    Eläköön armias
    Rakkahin Ruhtinas,
    Rauhallinen,
    Jossa on onnemme,
    Jossa on ilomme
    Turwam ja toiwomme
    Täyellinen.

    V. 2.

    Osottain armonsa
    Wahwistain waltansa
    Wartjamme
    Walistus (on) wirinuyt
    Elatus enännyt
    Murhet myös wähennyt
    Majojsamme

    v. 3.

    Suojeltu Soassa
    Riemuitkoon rauhassa
    Suomalainen,
    Ollen taas uuella
    Uskollisuuella
    Urhollisuuella
    Alammainen.

    v. 4.

    O! Luoja laupias
    Wahwista wojmallas
    Wartiamme,
    Aamuja enennä
    Päjwjä pjennä
    Murhet myös wähennä
    Ruhtinamme.

                J.J.



N:o 2.

Muisto-Wejsu Carle XII:toista, awattajssa Hänen Lepo majaansa Upsalan
wanhasa Tuomio Kirkosa, Sata wuotta jälken hänen kuolemaansa, laulettu
Tutenteilta, 1818. (Ruotsista Suomennettu).


    v. 1.

    Hiljan awauwat hauwan owet,
    Käykäämme kempejn lepohon:
    Hejll:e wuotten wanhain hywät henget
    Sulojsen majan suokohon!
    Pohjanki Leijo lepää sjellä
    Untansa Satawuotista:
    Wajin tuuli tuntureilla wjellä
    Wirttänsä wejsaa tuonista.

    V. 2.

    Hän on kumma Sinusta kuin kijtät
    Nykyjsen ajan arwoa,
    Kuin rauhan touwot turhin käytät
    Rakastain Tansin rujhua;
    Wajn Pojka Pohjan, wuorill sjennyt,
    Kujnka se turhin tytyypi?
    Hän taasen luonnon tejlle rjennyt
    Isänsä iloon mjeltyypi.

    v. 3.

    Wajn Sota Sopaa ylentäissä
    Wojma on hällä wajawa;
    Se käypi raskaaksi, kuin kyrssä,
    Jonk' yli kulkee Otawa:
    Ilossa mjehuus oli mennyt,
    Tarmoki Isäin tuhlattu;
    Ja Göthan Leijo lewon löynnyt,
    Mies walitujhin werrattu.

    v. 4.

    Ah! itke ystäwäni -- ollut
    On ajka --  mujnon ihana:
    Sen meno, mainioksi tullut,
    On monell' outo tarina;
    Wjelä wähätki työt ja tawat
    Kauniiksi kyllä kerskataan,
    Waan annas wuojet toistawat:
    Niin Carlen wertaa kaiwataan.

    v. 5.

    K'en wuosisatain kuluttuwa
    Saa wjelä kansan kyyneleet,
    Mikä ääni tuonen ouwostuwa,
    Nyt hejkkoja herättelet?
    Net owat kuolleet kuninkaamme.
    Kuin rjensit kohen taiwaasta;
    Näjn kotkan pojat nähä saamme
    Menewän Isäins majasta.

    v. 6.

    O Carle! siwulles sowitaan
    Mä työstin kauniin mjehuuwen,
    Kujn käwi ulos saksaan Sotaan
    Wojttamaan uskon wapauwen;
    Myös heitä moni pahan suopa
    Kjelellä kärmeen häwäsee;
    Wain ken' on tähet alastuopa?
    Ken' linnun raan ratkasee?

    v. 7.

    Nyt Tekin, jalot Sota kempit
    Iloiten multa muistellaan,
    Ej tomuanne kätke Templit
    Wajin kunniaanne kattellaan;
    Sen wanhat näyttä Sota rauwat
    Ej sitten keltään käytetyt.
    Hajauneet kuin ne pyhät hauwat
    Joiss' owat luunna kätketyt.

    v. 8.

    Ken' woj sen pimeyywen pojstaa,
    Kujn ajat pejttää kohtaamat?
    Wjeläkö niitten walta lojstaa
    Kuin kempeillen nyt uhrawat?
    Pojka! jos pyhyys rinnas palaa,
    Niin kunnias myös kukoistaa:
    Maast' ej se tule mutta salaa
    Se tulee sullen tajwaistaa.

    v. 9.

    Ett usko arwon antaa töjllen
    Sen tunsit suuri Carleni!
    Mjekkasi nostit Sä rukojllen
    Ja Tajwas jalo aukeni;
    Jost astuit alas wallan wojmat
    Ja wäkes Sotaan warustit,
    Jaottain kaikki joukot tujmat,
    Kuin Woijeltua wastustit.

                                C.S.



No 3.

Isän neuwo ajnoalle Pojallensa,
Nuoruen wjettämisestä ja Naimisesta.

Weisataan niin kuin: Luonnon suuren lappsukaiset.


    v. I.

    Ajnoseni elettyäs wuotta wijsi tojsta,
    Alka Rakkaus rinnasasi lejmuta ja lojstaa.
    Ah, Ah ihana tämä tunto ompi
    Wajn se waltana surun sulle tuopi.

    v. 2.

    Kas keolla ohaketta, kuinka se kukoisti,
    Kukkaisilta koristettu, Purpuralta paisti.
    Ah, Ah tuulella myrsky kukat karsi
    Ja nyt jälellä wäkäinen on warsi.

    v. 3.

    Näin on ruusu Rakkauen kaunis kukoistawa,
    Wain se onki Toiwon oras aroin sueltawa.
    Ah, Ah kuiwennut, kuin on tämä kukka,
    Rjemu rauwennut, elo onnen, hukka.

    v. 4.

    Niinkuin Laiwa lainehtiwa, merell myrstyisillä,
    Nijn on nuorukainen täällä tjellä tuonisellä.
    Ah, Ah, taijolla, Aamun koitto käytä,
    Nijn ej ehtolla Suru sua jäytä.

    v. 5.

    Maltas siemen sinapin on pjenin alusansa,
    Wajn se puista puhkewina on ihanuesansa.
    Ah, Ah oksisa lintu parwi pauhaa
    Ja sen suoissa rajun säällä rauha.

    v. 6.

    Näin on helma hurskauen, wähin wesasansa,
    Wajn se Taiwaat sawuttapi, täynnä toukonansa.
    Ah, Ah Engelit latwois laulelewat,
    Toiwon mantelit lehis' loistelewat.

    v. 7.

    Pyyäs tämä Sjelun siemen pyhin säilytellä,
    Tätä töjllä kaunojsilla ajna kaswatella.
    Ah, Ah Pojkani, ole orwon Isä,
    Se on omasi sulos suurin lisä.

    v. 8.

    Kuin sä mjehistyisäs mjelit mennä kosimahan,
    Älä waiha Rakkauttas Ristahan ja Rahaan.
    Ah, Ah, kylmä on kulta kumpanina
    Hopee hinnaton yljän ystäwänä.

    V. 9.

    Älä anna rikkauen, mjeltäs maanitella
    Jos se olis yhistetty Syämmen sapella.
    Ah, Ah warjona rikkauskin katoo,
    Sitten seurana murhen musta mato.

    V. 10.

    Wain jos näet nueren Nejon aran ihanaisen,
    Siweyellä siwistetyn töjsä taitawajsen,
    Ah, Ah suotuisin sulle täsä Tyttö
    Sulha suloisin Sywämmesi syttö.

    v. 11.

    Häntä walittua helmailesas waimonasi
    Täällä sulla Edin ilo täällä Taiwahasi.
    Ah, Ah Rakkaus awuil krunun antaa,
    Rakkaun rikkaus kalliit hedelmät kantaa.

    v. 12.

    Niin kuin Tammet Libanonin ilmoit' ylemmät,
    Samoin Lapset Lasten Lapset teitä sylejlewät.
    Ah, Ah, eläisa onni osan anne,
    Tuoneen tullessa Taiwas tawaranne.



X.o 4.

Ennen ja Nyt.

Lauletaan kuin: Bort plog och spade ur min hand.


    v. 1.

    Ennen olit Nejot arat
    Ihanat ujoiset,
    Nyt owat Nejot naisparat,
    Rohkeat, rajwoiset.

    v. 2.

    Ennen ujous suojana
    Nejtosen nisillä,
    Nyt poisa pejtto ihana
    Häwyksi hywille.

    v. 3.

    Ennen Nejtojnen Nejtsyen
    Kanteli kruununa,
    Nyt surmattua siweywen
    Aina on Ehtona.

    v. 4.

    Ennen Pijkajnen petetty
    Kuin Halmet hallainen,
    Nyt se askeleen yletty
    On kaikkein kultainen.

    v. 5.

    Ennen se töiten toimessa
    Nopeus Neitosen,
    Nyt tutaan Tansin tahissa
    Ripeys Ruusuisen.

    v. 6.

    Ennen Pijkajset Pyhinä
    Luit kirjaa kultaista,
    Nyt käywään näinä päiwinä
    Pitohin Pioista.

    v. 7.

    Ennen Tytöllä ylkäjnen
    Yksi ja ihanainen,
    Nyt sillä Sulhaa kymenen
    Ej kukaan omajnen.

    v. 8.

    Siweywen kauwat sulojset
    Kuin het näin käyttäwät,
    Onkos nyt ihmet Nejtoiset?
    Jos pojat pettäwät.



N:o 5.

Muisto-Laulu Noakista.

Ystäwän luona laulettawa. (Ruottista suomennettu).


    v. 1.

    Ukko Noall, Ukko Noall
                 Oli Mjehen mjel.
    Kujn hän läksi Arkist
    Istuitti hän tärkist
    Wiina Puita, Wiina puita
                 jotka kaswa wjel.

    v. 2.

    Noak sousi, Noak sousi
                 Ulos Arkistans
    Teki wijna-lejlin
    Näköjäns kuin kejlin
    Juodaksensa, Juodaksensa
                 Maalle päästyänsä.

    v. 3.

    Noak arwas, Noak arwas
                 Että Ihminen
    Monast janostuupi
    Niin että hän juopi.
    Paljast wijna, paljast wijna
                 Pjenen tuoppisen.

    v. 4.

    Ukko Noak, Ukko Noak
                 Asjansa tjes.
    Hän joj Pito-paikas
    Ejkä wjettän ajkaans
    Turhil puhejl, turhil puhejl
                 Niin kuin sinä mjes.

    v. 5.

    Eukko Noan, Eukko Noan
                 Kiitettäwä työ
    Hän soi Ukkons juowan
    Ajoj pojat tuomaan
    Tojsta wijna, tojsta wijna
                 Monast läpi yön.

    v. 6.

    Ej hän sanon', Ej hän sanon'
                 Ukko pane pois
    Jo tuo wijna lejlis;
    Ej: waan näytti pejlis
    Kujnka kaunist, kuinka kaunist
                 Ukon kaswat loist!

    v. 7.

    Noak oli, Noak oli,
                 Peruukiton mjes
    Pujoparta Ukko
    Punajnen kuin kukko.
    Pohjaan ajna, Pohjan ajna
                 Joj hän-kukatjes.

    v. 8.

    Sillon Syntyi, Sillojn syntyi
                 Elää majlmas
    Silloin oli ottaa,
    Wähintäänkin Olta
    Ejkä janost, Ejkä janost
                 Tjetty koko maas.

    v. 9.

    Mujston juonti, muiston juonti
                 Ej wjel ollu majl
    Waan tuollainen malja
    Jossa nyt on kaljaa
    Juotiin pohjan, juotiin pohjan
                 Aiwan tällälail.



N:o 6.

Talon-Pojan Laulu.

Wejsataan kuin: Gref Adam.


    v. 1.

    En kerskaa ma Sukuni Suuruesta,
    Waan wejsajlen wapaasti mjehuesta.
    Työstäni tuleepi hyöjytys huwitus.
    Waltakunnallekkin wojman on wahwistus
    Wirkan on hywä, ja sätyn on suur
    :,: Talon-pojaksi mä mainitaan juur. :,:

    v. 2.

    Me arwomme wijsailta ansaitsemme
    Ain ahkeruella ja järjellämme
    Pojkamme puhtailla pestyillä poskilla
    Harmaalla jakulla, harjatuil' hjuksilla
    Waatiwat Tyttäret tojwohon päin
    :,: Lisääten rjemua Rinnojssa näjn :,:

    v: 3.

    Kuin korkiat kaipaawat kokousta
    Ja etsiwät hullusti huwitusta
    Sillojn me töitämme toimella täytämme
    Aljetun päiwämme rjemulla päätämme
    Wiljellen maatamme illolla waan
    :,: Aurassa arwo on Isäjmme maan. :,:

    v. 4.

    O Tyhmät! Kuin luulewat kunniansa
    Ajna waluwan armosta wanhempainsa
    Sukunsa ijänkin suurena pitäwät
    Isänsä kunnjan isojlle käyttäwät.
    Kun sukuni Adamist alkunsa sai
    :,: Minä nauran siis muille, ja olen ain wai. :,:

                                          J.J.



N:o 7.

Rinaldini.

(Ruottista Suomennettu).


    v. 1.

    Wihannilla wainjoilla
    Synkist wuoren Salojsta :,:
    Mettisä ja Erämajlla :,:
    Hajen Sulhajn sulojsta. :,:

    v. 2.

    Rinaldini Syämmeni
    Sua suree päjwät yöt :,:
    Mustaksi mureheni :,:
    Kuwaa luonnon kauniit työt. :,:

    v. 3.

    Ah näjn Ruusa rukka itken'
    Rauhatoinna rjentäen :,:
    Häntä ootan joka hetken :,:
    Tjeltä Tuonen tujmjen. :,:

    v. 4.

    Ah kuin koitteessa kuun walon,
    Erä tjetä tulee hän :,:
    Ruusa luule kilwen kijllon :,:
    Läpi pensaan lojstawan. :,:

    v. 5.

    Ah hän tulee iloll ehtii,
    Ruusa häntä helmaileen :,:
    Sammua Sä öjsen tähti :,:
    Rakkaus awaa askeleen. :,:

    v. 6.

    O! mis on hän tähet ilmoin
    Maltittee kos matkansa?
    Ah tytywen jo toisiin nejtojn :,:
    Rakastaa kos Ruusaansa. :,:

    v. 7.

    Hiljaa Hiljaa mehtä nuortuu
    Haj Hän huutaa iloni :,:
    Sulha uskollinen suotu :,:
    Äänen kuulen kaunoni. :,:

    v. 8.

    Tee nyt halti (pysäy) jo halajlen
    Sua kauwan surtua :,:
    Rinaldo! sua sylejlen :,:
    Multa taas tawattua. :,:

                          C.S.



N:o 8.

Rakkauen Huokaus.


    v. 1.

    Silmäisäs salauwat
    Murheni murtuwat
    Nauraisas kuwauwat
    :,: Tajwaat tojwottawat. :,:

    v. 2.

    Silmäni sulollansa
    Kauneuttas kattelee
    Waan waroin nähtyänsä
    :,: Pijlejllä pyytelee. :,:

    v. 3.

    Usejn mulle unessa
    Kuwailee kaswosi
    Waan uni on ohessa
    :,: Ja mennyt muotosi. :,:

           *   *   *

    Ensin Wenejästä Ruottiksi käätty
      Prowasti Ehrströmiltä
    Ja sitte Ruottista Suomennettu.

                            C.S.



N:o 9.

Näkin Polska.


    v. 1.

    Wille tanssais Ringis wellieksyywen
    Itäisen weden wjerellä
    Ehton henki Laski lewon sijwen
    Ylitten luonnon lemmellä:
    Kastet loisteli
    Reunilla Ruususten
    Rastaat lauleli
    Latwoissa lehmusten.
    Öiset lensitt lehwillä
    Ja toiwon tähet wälkyit wesillä.

    v. 2.

    Enkeli jo unell suloisella
    Tuuwitti pojan pjenoisen:
    Kuin se kuuli --  hymyll hiljaisella,
    Kanteleen äänen Kaunosen --
    Näkki istujen
    Lumpehen lehellä.
    Soitti iloiten
    Kahilain Keskellä --
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nij'n weisun kallis arwo käsitä.

    v. 3.

    Wähä Wille rannallen se riensi
    Sanoin: Suos oppi Soittosi?
    Tules kulta! Käytäs tänne Käsi
    Ilolla täytän toiwosi --
    Näkki tajua
    Wain weisut wesissä
    Ja nijhen neuwua
    Saa meren salissa:
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

    v. 4.

    Jossäs tunnet toiwon määrättömän.
    Syttyneenä syämmessä,
    Otas harppu, ilon äärettömän
    Hawaita saat sen äänessä --
    Taiwan tarholla
    Kuin tähet Koittawat --
    Laula Soitolla
    Ja wuoret wastaawat:
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

    v. 5.

    Wille Koski kjeltä kanteleessa
    Ja äänen säteen muotossa
    Wäristen meni keon kukkaisissa
    Ja meren mustan Kallwossa --
    Usein illalla
    Kuin kannel äänteli
    Hän nyt rannalla
    Näkin kans lauleli;
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

    v. 6.

    Toiwon Koitteen Kirkaan harpun päällä
    Kuu yöllä kaunis walaisi,
    Wäinön haamu weellä hämäräällä
    Surewan Jouhteen kuwaisi;
    Willen powessa
    Jossa Pyhyys paloi
    Harpun lywessä (lyödessä)
    Ilo ja suru soi:
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

    v. 7.

    Willen täyty mennä koti maalta
    Ej Näkki enään weisaile;
    Wain jos sydän huokaa huolten alta
    Se kuin unessa kuwaile:
    Sanoo siwiä
    Soittojen keskellä
    Muistas Näkkiä
    Näin lauloi lehellä:
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

    v. 8.

    Willen majassa jo majailewat
    Lapset lystit ja iloiset
    Kanteletta Isäns kuuntelewat
    Kuin laulut soittaa suloset --
    Weisun Jumala,
    Siell näyttää asuwan,
    Pyhäll uskolla
    Lapsellen lausuwan:
    Jos onnee aiwot nautita,
    Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

                            C.S.



N:o 10.

Poikaiset.

Ruottista Suomennettu.


    v. 1.

    Minä muistan ajan muinan
    Ja sen kuin ejläisen,
    Kuin rauha täytti rinnan
    Ja ilo askelen;
    Ej Synti Saanut sia
    Ejk murhe minusa,
    Waan läksy luettua
    Menoni mjelusa.

    v. 2

    Suusani oli ilo
    Ruumisa raittius.
    Sjelusa asui sulo
    Ja hywän halaus;
    Kaikki remusat pojat
    Koht olit weljeni,
    Sisaren nuoret nejot
    Ja ämmät äitini.

    v. 3.

    Minä muistan kedot myöskin
    Joit muinon miteltijn;
    Joisa minä leikit laskin
    Ja mjeheks kijteltijn;
    Ne monet pila-menot
    Kaunijlla kesillä,
    Hatuisa pjenet perhot
    Ja punan poskilta.

    v. 4.

    Juonisa kawaloisa
    Ej mennyt mjeleni,
    Kaikisa kumpaneisa
    Näin jalot weljeni;
    Ej pitkä tora tjetty
    Ej sydän salattu,
    Kuin korwa puusti lyöty
    Nijn wiha waikettu.

    v. 5.

    En säätyin eroitusta
    Nähnyt näin' päiwinä,
    Herroja halwemmista
    Ej eroitettuna;
    Keskellä ilo-leikin
    Se, meistä poijsta
    Kuin kauwimmaks' löi kopin
    Mainioin mjehistä.

    v. 6.

    Totuudell tuomittihin
    Wiat ja ansiot,
    Oikeudell arwattihin
    Nopainkin nakannot;
    Sen köyhän kerjäläisen
    Woitollen rjemuittijn
    Jos kumo kuningaisen
    Kuin Herrald siwuttijn.

    v. 7.

    Kyll walitukset
    Kuultijn Sydämmen surusta,
    Jos lyötijn eli luultijn
    Ketään Kumpaneista,
    Ihana oli ilon
    Takasin tulleelle
    Ainoan palon jaon
    Sill surulliselle.

    v. 8.

    Waan nuoruteni Weljet
    Ah aika muuttuwa;
    En teitä enään tunnet
    Te että minua;
    Jo mjehiks joutunehet
    On pojat muinaiset
    Ruasta rijtaunehet
    Wiroista wihaiset.

    v. 9.

    Kymmentä neljä wuotta
    Jo waiwois eläneet
    Wastasta wuori tjetä;
    Onnians etsineet,
    Mit autta arwon merkki
    Jong perään pyöritään
    Kuin sydän Kylmä tykki
    Ja kaswot kellataan.

                      C.S.
           Pappi-Papin-poika Pohjolasta.



Muistutus.


Nyt wihdoin wiimenkin, saat sinä halullinen Lauluin Rakastaja 1:en Osan
näistä Kootuista Suomalaisista Lauluista, Joidenka olis puolta wuotta
enemmin pitänyt olla walmisna; Syy minkätähden, nämät Laulut owat näin
kauan, ja ajna tähän asti wiipyneet, on kahtalainen: talwella ej ollut
Oulun Kirjan Pränttääjällä H:ra Barkilla, muitten kiiretten töitten
wuoksi ajkaa saaha walmiiksi näitä: Ja minä myöskin Konsistoriumin
käskyn jälkeen tulin taammaksi muutetuksi ja niin jäi se siltään.

Muutamia paino erhetyksiä on myöskin, huomahtemata ilmauntunut: mutta
net taitaa lukia itse helposti ojentaa; koska hän tarkkauella silmää
sen sanan jossa erhetys näyttää olewan.

Jos tämä 1:en Osa halulla otetaan rakastetuilta maan mjehiltä ja
yhteiseltä kansalta wastaan, tulee piaan net muutkin luwatut osat
präntätyksi; Ejkä kenenkään tarwitse epäillä, ettei tämä tule toimeen:
ajnostansa, nämät ostetaan, ja ejwätkä; niinkuin peljättäwä on jää
minun wahinkokseni, omaan huostaani. Oulusta Heinäkuun 10:nä päiwänä
1828. Isaac Fortell.





*** End of this LibraryBlog Digital Book "Koottuja suomalaisia lauluja" ***

Copyright 2023 LibraryBlog. All rights reserved.